JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN VESIREITIT. KEHITTÄMISSUUNNITELMA Jukka Mattila ja Erkki Huovinen

Transkriptio

1 JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN VESIREITIT KEHITTÄMISSUUNNITELMA Jukka Mattila ja Erkki Huovinen

2 1 JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN VESIREITIT

3 Retkikaksikko Alvajärven Lammassaaren luonnonkauniilla rantautumispaikalla Jyväskylän kaupunki liikuntapalvelut Jukka Mattila ja Erkki Huovinen Graafinen ulkoasu ja taitto: Juho Jäppinen, Jussi Jäppinen Ky Kopijyvä Oy, Jyväskylä 12/2011 Kartat: Kari Häkkinen Jyväskylän kaupunki, liikuntapalvelut / tonttituotanto, lupa nro Kuvat: Jyväskylän kaupungin liikuntapalvelut, Jukka Mattila, Kari Häkkinen, Erkki Huovinen Kansikuva, ylempi: Melontaretkellä Päijänteen Ristiselällä kohti Vuoritsaloa. Artisanissaan Hannu Haapamäki Melanvilauttajista Kannen historiakuva: Soudulla ja melonnalla on pitkät perinteet Jyväskylässä. Veljekset Onni ja Eino Fredrikson rakentamissaan retkeilykanooteissa Palokkajärvellä vuonna Yksi kanooteista on museoesineenä. Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Etulehti, ylempi: Tuulikki Alanko melomassa Uuraisten Vahvajärvellä Alempi: Melontaretkellä Luonetjärvellä Pukkisaaren kupeessa Sisäkansi, iso kuva: Retkikaksikko Alvajärven Lammassaaren luonnonkauniilla rantautumispaikalla ISBN (nid.) URN: (pdf) JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN MELONTAREITIT 2

4 JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN VESIREITIT KEHITTÄMISSUUNNITELMA Jukka Mattila ja Erkki Huovinen 3

5 ESIPUHE 5 1. NYKYTILAN ANALYYSI Vesistön ominaisuudet Venepaikat, uimarannat ja laiturit rantautumispaikkoina Laavut ja muut rakenteet sekä melontareittejä tukevat toiminnot Kulttuurikohteet reitin alueella Luontokohteet Alueen matkailu- ja ohjelmapalveluyritykset, melontaretkeilyreittejä tukevat toiminnot ja estettömän liikkumisen mahdollisuudet SWOT-analyysi: vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet MELONTAREITTIEN TILANNE, TARVE JA SUUNNITTELU Suunnittelun perusteet ja rahoitus Melontareittien luokitus vaativuuden ja palvelutason mukaan Reitin vaativuuden mukaiset luokat Reitin palvelutason mukaiset luokat Melontareittien luokittelu käyttäjäryhmien mukaan Melontareittien luonne ja merkitys markkinoinnissa JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN VESIREITIT Järvireiteistä muodostuu kokonaisuus Tuomiojärven reitti Tourujoki Palokkajärvi Alvajärvi Laahajoki Korttajärvi Lehesjärvi Vähäjärvi Makkarajoki Autiojoki Luonetjärvi MUIDEN SISÄJÄRVIEN MELONTA- JA VIRKISTYSMAHDOLLISUUDET KÄRKIHANKKEET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET REITTIKUVAUKSET Tuomijärven reitti Palokkajärven Tourujoen reitti Alvajärven Korttajärven reitti Lehesjärven Vähäjärven reitti Autiojoen reitti Luonetjärven reitti 40 LÄHTEET JA TAUSTAMATERIAALI 42 JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN MELONTAREITIT 4

6 ESIPUHE Monet kansainväliset matkailijat etsivät Suomesta villiä luontoa, metsiä sekä järviä. Ulkomaisia matkailijoita kiinnostavat erityisesti luonnonrauha ja he arvostavat jokamiehenoikeuksia, jollaisia esimerkiksi Keski-Euroopassa ei ole. Luontoelämykset, hiljaisuuden kokeminen, telttailu sekä ruoan laitto metsässä avotulella ovat matkailijoiden mukaan ainutkertaisia kokemuksia. Uusimpien tutkimusten mukaan suosituinta virkistäytymisessä on vain kävely metsässä. Veteen liittyvät elementit ovat nekin keskeisessä asemassa, kun tarkastellaan kansalaisten käyttäytymistä. Melonnan ja pienveneilyn suosion kasvu näyttävät perustuvan tähän kokemusmaailmaan. Toiminnan kehittäminen vaatii järjestettyä ja organisoitua kokonaisuutta sekä kehittyneitä palveluita. Ilman näitä urbanisoituneita ihmisiä on vaikea saada luontoliikunnan pariin. Vesiliikunnan mahdollisuudet ovat koko Keski-Suomen maakunnassa erittäin hyvät. On pieniä järviä, joissa voi opetella soudun ja melonnan alkeita turvallisilla vesillä. On järvien ja jokien reittejä, joita melottaessa voi käyttää vaikka koko päivän. Kokenut vesillä liikkuja voi Päijänteellä nauttia kovalla tuulella jopa merellisistä olosuhteista. Lisäksi on koskia, joissa voi myös harrastaa koskimelontaa. Melonnan ja pienveneilyn harrastus on Jyväskylän seudulla lisääntynyt ja uusille reiteille on selvästi tarvetta. Melonnalla ja veneilyllä on olosuhteista johtuen Jyväskylän seudulla pitkät perinteet. Harrastus käynnistyi laajamittaisemmin jo 1800-luvun loppupuolella. Jyväsjärvi ja Päijänne vetivät väkeä vesille. Huvisoutu ja kalastus kuuluivat luontaisesti kaupunkilaisten harrastuksiin. Kun veneitä oli, syntyi nopeasti ajatus, myös kilpailuista. Ensimmäiset soutukilpailut pidettiin Jyväsjärvellä vuonna Kilpailun järjesti Sivistys- ja Huvitusseura. Venesoudun lisäksi kaupungin nuoret herraspojat hankkivat kannootteja 1890-luvulla. Melontaurheiluun kannusti erityisesti Suomen Matkailijayhdistys. Tunne kotimaasi -ajatteluun sopi erinomaisesti melontaurheilun markkinointi tuhansien järvien maassa, yöttömän yön kesinä (Markkanen & Nygård 1989, 18 19). Nykyisin soutukilpailujen perinnettä ylläpidetään jokakeväisissä kirkkovenesoudun joukkue- ja puulaakikilpailuissa niin kutsutussa Alban rannassa. Osanottajia on kymmeniä eri tasoisia joukkueita. Jyväskylän seudun liikuntasuunnitelmassa 2010 on yhtenä kärkihankkeena kahden uuden melonta- ja veneilyreitin toteuttaminen taajamien tuntumaan. Ensimmäisenä näistä kahdesta reitistä on Jyväskylän sisäjärvien melontareitti Tuomiojärveltä Tikkakosken Luonetjärvelle. Tämän Jyväskylän sisäjärvien vesireitit -kehittämissuunnitelman laatiminen aloitettiin keväällä Suunnitelmassa luodaan aluksi katsaus nykytilaan. Sen jälkeen kerrotaan vesistön ominaisuuksista, alueen rakennetun ja rakentamattoman ympäristön tilasta, erilaisista luontomatkailukohteista ja retkeilyreiteistä. Lopuksi on lyhyt SWOT-analyysi suunniteltavan reitin ja alueen nykytilanteesta. Teksti jatkuu melontareittien suunnittelulla, jossa selvitetään reittien valtakunnallisia vaatimuksia, palvelutasoja sekä reittien luokittelua käyttäjäryhmien mukaan. Jyväskylän sisäjärvien melontareitit kuvataan järvikokonaisuuksina, vaikka ne itse asiassa muodostavatkin yhden pitkän melontareitin. Kunkin reitin osalta on tehty kehittämisehdotukset rantautumispaikkojen rakentamiseksi. Liitteinä ovat reittikuvaukset ja turvallisuussuunnitelmat. Melontareittisuunnitelman ohjauksesta on vastannut Liikuntapalvelujen yhteyspäällikkö LitT, YTL Erkki Huovinen ja melontareitin suunnittelutyöstä maastokäynteineen erä- ja luonto-opas Jukka Mat- 5

7 tila. Luonetjärven melontareitti vietiin Jyväskylän kaupungin internetsivuille keväällä. Siihen karttatyön, tekstin ja kuvituksen tekivät Kari Häkkinen, Eeva Simula ja Mika Kontio. Suunnitelman loppupuolella arvioidaan myös muiden Jyväskylän lähivesien ja järvien sopivuutta pienveneilyyn. Olisi erittäin hyvä, mikäli 2010-luvulla huomattava osa ehdotetuista hankkeista ja reiteistä saataisiin toteutettua. Tämä voisi osaltaan vahvistaa koko Keski-Suomen mutta erityisesti liikuntakaupunki Jyväskylän tunnettuutta. Suunnitelma on laadittu Jyväskylän liikuntapalveluiden toimesta ja sitä on tukenut Keski-Suomen liitto. Béla Pavelka on tehnyt ensimmäisenä Suomessa väitöskirjan avointen vesien liikuntamahdollisuuksista. Jyväsjärveen laskeutuvassa Tourujoessa on 12 metrin pudotus, jossa rohkeat huimapäät aikoinaan kilpailivat koskenlaskussa. Jokiuoma on nyt vapautumassa yli vuosisataisesta teollisuusvankeudesta. Tämä avaa mahdollisuuden toteuttaa kansainvälisestikin ainutlaatuisen, kaupungin läpi kulkevan vesireitin lähes Tikkakoskelta Päijänteelle, Pavelka haaveilee. (Pavelka, 2011) Pikkulokki Lammassaaren rantakivikolla. JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN MELONTAREITIT 6

8 1. NYKYTILAN ANALYYSI 1.1. Vesistön ominaisuudet Tuore tutkimus osoittaa, että kaikenlainen luonnossa liikkuminen, etenkin rantojen käyttö oleskeluun on yleistä suomalaisten keskuudessa. Suomalaisista osallistuu 60% rantojen käyttöön sekä rannoilla oleskeluun. Rannat näyttävät olevan vetovoimainen virkistyskohde niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Näyttää kuitenkin siltä, että vapaa-ajan vietto rannoilla on hieman tyypillisempää kaupunkilaisille kuin maaseudulla asuville. Rantaan mennään usein katselemaan maisemia, keskimäärin 20 kertaa vuodessa. Rantojen käyttö oleskeluun ja esimerkiksi maisemien katseluun näyttää tuleen suositummaksi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rannalla oleskelu ja evästely ovat suosittuja nuoremman väestön ja lapsiperheiden parissa, auringonottoa harrastavat erityisesti nuoret. (Metla 2011, 55) Palokkajärven Tuomiojärven vesistöalueen vedet saavat alkunsa Uuraisilta ja Vehniältä. Uuraisten vedenjakajilta Jokihaaran Onkilammesta ja Kolmilopista alkaa vesireitti, joka laskee Jokihaaran pienten järvien kautta Köntysjokeen ja edelleen Tikkakosken Luonetjärveen. Tikkakosken taajamasta alkaa Autiojoki, joka laskee Puuppolassa Korttajärveen. Korttajärveen laskee myös vesistön toinen haara, jonka vedet saavat alkunsa Vehniän Alasesta ja Kuukanpään Iso-Kuukkasesta. Vähäjärven ja Lehesjärven vedet laskevat Makkarajoen kautta Korttajärveen. Siihen laskevat myös Vasarajoen Vasaraisesta ja Ykshaukisen alueelta tuomat vedet. Korttajärvestä vesi virtaa Laahajoen, Alvajärven ja Pappilanjoen kautta Palokkajärveen ja edelleen Tourujoen kautta Jyväsjärveen. Reitin järvien pinta-alat ovat: Tuomiojärvi 298 ha, Palokkajärvi 258 ha, Luonetjärvi 217 ha, Alvajärvi Korttajärvi 208 ha ja Lehesjärvi Vähäjärvi 86 ha. Autiojoki on noin 7 km pitkä. Alueen järvet ja lammet sijoittuvat keskimääräisen vedenlaatunsa perusteella luokkiin erinomainen (I) ja tyydyttävä (III). Tyydyttävässä kunnossa olevat järvet sijoittuvat alueen peltovaltaisimpaan keskiosaan. Tourujoen vesivoimalaitoksen omistajana Jyväskylän Energialla on velvollisuus säännöstellä Palokkajärven pinnankorkeutta juoksutuksella. Säännöstely on määritelty asiaa koskevassa vesioikeuden päätöksessä. Ilman säännöllistä juoksutusta lähijärvien vedenpinnan korkeus voisi vaihdella jopa 1 1,5 metriä. Matalilla rannoilla näin suuret muutokset tuntuisivat rajuilta Venepaikat, uimarannat ja laiturit rantautumispaikkoina Vesialueet, meri, järvet ja joet ovat suomalaisille tärkeitä virkistysympäristöjä. Uinti luonnonvesissä, veneily ja kalastus ovat suosittuja ulkoilumuotoja. Kaksi kolmesta suomalaisesta harrastaa luonnontarkkailua ja muita luontoharrastuksia. Lintuharrastukset, luontokuvaus ja luonnon nähtävyyksien katselu ovat yleistyneet suomalaisten harrastuksina kymmenessä vuodessa. Veneilyn suosio on edelleenkin vahvaa suomalaisten keskuudessa. Lähes joka toinen koko väestöstä veneilee tavalla tai toisella. Tavallisin tapa liikkua vesillä on soutuveneily tai pienmoottoriveneily. 7

9 Harrastukseen osallistujien määrä on lisääntynyt erityisesti ikääntyvien keskuudessa. Myös maaseudulla asuvien joukossa veneily on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. (Metla 2011, 48-51) Jyväskylän alueella on veneilijöille noin 3000 maksullista venepaikkaa. Vuonna 2011 vuosivuokra on 62 euroa, joka on sama koko Jyväskylän alueella. Soutuvenepaikalla veneen voi lukita numeroituun tolppaan. Jyväskylän sisäjärvillä on venepaikkoja seuraavasti: - Tuomiojärvellä 5 paikkaa, joka jakautuvat kymmenelle rannalle - Palokkajärvellä 6 paikkaa, jotka jakautuvat seitsemälle rannalle - Luonetjärvellä 1 venevalkama - Alvajärvellä ei ole venevalkamia. Heikkilän uimaranta on siisti ja rauhallinen. Jyväskylän kaupungin omistamilla rannoilla veneitä saa säilyttää ainoastaan tarkoitukseen varatuilla paikoilla. Satama-alueilla ei saa varastoida soutu-, purje- tai moottoriveneitä ilman satamaviranomaisen lupaa ja suorittamatta niistä määrättyä maksua. Tosiasia kuitenkin on, että pitkin rantoja lojuu veneitä siellä täällä. Esimerkiksi Tikkakoskella on kyläläisten veneitä rannoilla ikiaikaisen käytännön mukaan, eikä niitä ole koskaan sieltä haettu pois. Uimarannat ovat enimmäkseen niitä paikkoja, joista melontaretkelle lähdetään. Näiden järvien alueella on niin sanottuja EU-uimarantoja Ollilassa, Kirrissä, Lohikoskella ja Tuomiojärvellä sekä muita uimarantoja yhteensä viisi. Lehes- ja Vähäjärvillä ei ole kunnollista uimarantaa. Suositus on, että uimareita ei häirittäisi, vaan melojille olisi oma paikka uimarannan sivustalla. Viimeisten parin vuoden aikana on uimarantojen rakenteita uusittu, ja uudet pukukopit ja wc:t ovat nyt erittäin hyvät. Joillakin uimarannoilla on vielä Tekevän valmistamia pukukoppeja ja Bajamajavessoja, jotka olisivat jo uusimisen tarpeessa. Melojia varten on rakennettu muutamia laitureita järvien rannoille. Näitä on muun muassa Tuomiojärvellä vanhalla leirintäalueella ja uimarannalla, Lehtisaaressa ja Viitaniemen uimarannalla. Melontakäyttöön tarkoitettu laituri on noin cm vedenpinnan yläpuolella, jolloin siitä pääsee kätevästi melatuella laiturille. JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN MELONTAREITIT 8

10 1.3. Laavut ja muut rakenteet sekä melontareittejä tukevat toiminnot Melontaretkillä rantautuminen ja tauon pito tapahtuu usein uimarantojen yhteydessä. Pitkällä melontaretkellä olevalle melojalle nuotiopaikka olisi ruoan valmistusta ajatellen mieleinen, mutta Jyväskylän kaupungin alueen uimarannoilla ei nuotiopaikkoja ole. Luonetjärvellä on kaksi laavua, joita hoitaa Tikkakosken Latu ry. Yhdistys onkin malliesimerkki siitä, miten toimiva kansalaisjärjestö pitää Peuraniemen ja Sarpatin laavujaan kunnossa. Molemmilla laavuilla on nuotiopaikka, liiteri ja wc. Tuomiojärven Haukanniemessä on nuotiopaikka, joka on ilmeisesti niemessä kävijöiden itsensä tekemä. Sitä ei pidetä yllä minkään yhdistyksen toimesta, ja verkkokirjoittelussa sinne on toivottu polttopuita. Jokamiehenoikeudellakaan tätä nuotiopaikkaa ei kuitenkaan saisi käyttää, sillä nuotiota ei toisen omistamalle maalle saa tehdä. Tuomiojärven Koivusaaressa on nuotiopaikka, jota voi käyttää silloin kun Jyväskylän seurakunnan omistamassa Lehtisaaressa ei ole toimintaa Kulttuurikohteet reitin alueella Suunnitellun vesireitistön alueella on maakunnallisesti erityisen arvokas Kuukanpään kulttuurimaisema -alue. Alueen sydän on Vähäjärven Lehesjärven ympäristö laajoine viljeltyine peltoineen, jota jylhät metsäiset mäet kehystävät. Alue on maisemakuvaltaan avaraa ja vaihtelevaa viljelymaisemaa. Puuppolan kylä on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisema-alueeksi, joka on muodoltaan ikään kuin pohjois-eteläsuunnassa venynyt laaksomuodostelma. Sen pohjalla alueen keskiosassa on Korttajärvi ja eteläosassa järveen laskeva Vasarajoki. Perusluonteeltaan Puuppola edustaa avointa ja vaihtelevaa maatalousmaisemaa. Metsäiset mäet, vesistöt, kumpuilevat rinnepellot, siellä täällä säilynyt perinteinen rakennuskanta ja maastoa myötäilevä kylätie luovat maisemallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Puuppolan alueelta esihistorialliset löydöt keskittyvät Lehesjärven ja Korttajärven ympäristöön. Kirrin, Talvilahden, Matinmäen ja Peltolan kivikautiset asuinpaikat ovat rauhoitettuja muinaisjäännöksiä. Paloniemen huvila sijaitsee Palokkajärven Paloniemi-nimisessä niemessä. Pihapiiriin kuuluu 1880-luvulla rakennetut kesähuvila, aitta, liiteri- ja asuinrakennus sekä maakellari. Rannassa sijaitsee 1930-luvulla rakennettu rantasauna. Pihapiiri on hyvä esimerkki 1800-luvun lopun kaupunkisivistyneistön huvila-asumisesta. Tuomiojärvellä Mankolan alue on valtakunnallisesti merkittävä yhtenäinen kulttuuriympäristö, joka on syntynyt Jyväskylän varhaista valtion asutustoimintaa ja rakentamista kuvaavalle sotilasvirkatalon alueelle Luontokohteet Merkittäviä luontokohteita reitin alueella ovat mm. - Tuomiojärvellä Haukanniemi ja Eerolanlahti sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeinä alueina Vasaraisensuo ja Mannisenmäki. - Tourujoen laakson luonnosuojelualue. - Palokkajärvellä nelostien varressa oleva ruovikko on merkittävä vesilintujen pesimäpaikka sekä Pappilanjoki. - Alvajärven pohjoislahti on lokkien ja vesilintujen pesimäalueena monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue ja samoin myös Lammassaaren ympäristö. Lahden koillispuolella Haukkamäessä on Matinmäen metsäalue. Alvajärven itärannalle laskee korpimaisessa metsässä Karhupuro. 9

11 - Korttajärven sekä Lehes- ja Vähäjärven kulttuurimaisemat sekä Sakarinmäen suojelualueet järven eteläpään rinteissä. - Autiojoki mutkittelevassa uomassaan. - Luonetjärvi muista järvistä poikkeavana hieman erämaisena järvenä. Näihin kohteisiin kytkeytyvät seuraavat luontoreitit: - Laajavuoren ja Tourujoen luontopolut Jyväskylässä ja Palokassa. - Palokan Touruvuoren luontopolku, jonka suojelualuetta on laajennettu. - Tikkakoskella Seitsemän kukkulan luontopolku Länsirannan alueella ja Metsäpolku Luonetjärven pohjoispäässä. Alueella sijaitsevat Tuomiojärven Eerolanlahden, Puuppolan Tervajärven ja Tikkakosken Syväojamäen Natura-alueet. Lisäksi merkittävä on Tourujoen luonnonsuojelualue, jonka luontopolku on alueen kunnostuksen jälkeen turvallisesti kuljettavissa Alueen matkailu- ja ohjelmapalveluyritykset, melontaretkeilyreittejä tukevat toiminnot ja esteettömän liikkumisen mahdollisuudet Jyväskylän alueella toimii kaksi melontapalveluja tuottavaa yritystä, Jyväskylässä Tavinsulka Oy ja Tikkakoskella Eräopaspalvelu Jukan tokka T:mi. Tavinsulalla on toimipisteet Tuomiojärven vanhalla leirintäalueella ja Jyväsjärvellä, joissa yrityksellä on kanootti- ja kajakkikalustoa. Tuomiojärvellä Tavinsulan käytössä on vuonna 2011 kunnostetut saunatilat. Yritys järjestää ohjattuja melontakursseja ja -retkiä, sekä tyhy-toimintaa. Eräopaspalvelu Jukan tokka T:mi sijaitsee Tikkakoskella. Yritys järjestää ohjattuja melontaretkiä ja -kursseja, luontoretkiä sekä työkykyä ja työhyvinvointia ylläpitävää luontoon liittyvää toimintaa. Jyväskylässä toimii kaksi melontayhdistystä, Melanvilauttajat ry ja Meloiloa ry. Vuonna 1985 perustettu Melanvilauttajat ry on perinteinen retkimelontaseura, mutta yhdistykseen kuuluu myös koskimelonnan harrastajia. Vuosittain seura järjestää useita melontakursseja. Kurssin suorituksen jälkeen jäsen voi käyttää yhdistyksen kajakkikalustoa. Yhdistys järjestää viikkomelontoja ja muutaman pidemmän retken kesäisin. Yhdistyksellä on kajakkivarastot Päijänteen Naattialla ja Tuomiojärvellä. Meloiloa ry:llä on toimintapiste Tuomiojärven vanhalla leirintäalueella, jossa yhdistyksen jäsenet harrastavat päämelontalajiaan kajakkipooloa. Yhdistyksen toimintaan kuuluu myös koskimelontaa ja seuran jäsenet osallistuvat aktiivisesti melontakilpailuihin. Meloiloa järjestää myös ohjattuja melontaretkiä. Melonnan harrastajia on Jyväskylän seudulla paljon, mutta kaikki eivät kuulu edellä mainittuihin yhdistyksiin. Jyväskylän Ladulla ja Tikkakosken Ladulla ei ole melontatoimintaa, vaikka yhdistysten jäsenet lajia harrastavatkin. Tarkasteltaessa Jyväskylään tulevaa matkailijaa, joka haluaisi melomaan, nousee varmasti ensimmäisenä mieleen kysymys, mistä saisi kanootin tai kajakin vuokrattua ja mihin voisi mennä melomaan. Jyväskylän Seudun Matkailun internet-sivuilta ja kaupungin Matkailuneuvonnasta alueen melontayritykset ja muut matkailupalvelut löytyvät nopeasti. Kaupungin ja lähialueiden majoitusliikkeet ovat reittien läheisyydessä, joten mahdollisuuksia on myös majoittumiseen. Melontayrityksistä löytyy apua kuljetuksiin ja tarvittaessa telttayöpymisiinkin. Jyväskylässä ei ole yhtään varsinaista esteetöntä reittiä ja esteettömien reittien osalta tilanne on Jyväskylässä niiden määrän suhteen erittäin huono. Esteetön liikunta voi kuitenkin melontaretkillä olla täysin mahdollista, mutta ensin on rantaan oltava pyörätuolille soveltuva pyörätie. Kanoottiin voivat päästä myös liikuntavammaiset, mutta se vaatii hyvän laiturin. Turvallisuuden lisäämiseksi voidaan kanootin JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN MELONTAREITIT 10

12 sivuille asentaa kellukkeet. Jyväskylän seudun liikuntasuunnitelmassa (2010) ehdotetaan esteettömän laiturikokonaisuuden ja erityisryhmien vesiliikunnan palvelujen keskittämistä Vaajakosken Naissaareen SWOT-analyysi: Vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet Nykytilan analyysin jälkeen on koottu suunniteltavan reitin SWOT-analyysi. Analyysissä tarkastellaan lyhyesti suunniteltavan reitin vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia. Vahvuudet Kyselyiden mukaan melontareittejä ja rantautumispaikkoja halutaan Jyväskylän seudulle. Jyväskylän kaupungin internetsivuilla on ollut suunniteltavasta veneily- ja melontareittihankkeesta tietoa, ja sivujen palautteen mukaan asiaan on suhtauduttu myönteisesti. Suunniteltavan reitin vahvuuksia ovat sopivan kokoiset järvet, joilla voivat liikkua matkailijat, perheet ja melonnan harrastajat. Reitti on monipuolinen ja turvallinen, sillä reitin järvillä ei ole pelkoa isoista veneistä ja niiden aiheuttamista peräaalloista. Kokeneille harrastajille reitti kuitenkin tarjoaa haasteita mm. Autiojoella tulva-aikaan tai Palokka- ja Alvajärven tuulisella selällä. Reitti lähtee kaupungin kupeesta eli melojalla on mahdollisuus päästä reitille lähes kaupungin keskustasta. Jyväskylässä on tarjolla aktiivisia melontayrityksiä ja toimivia yhdistyksiä, jotka järjestävät melontakursseja, vuokraavat kalustoa ja voivat opastaa reitille lähteviä. Suomalaiset harrastavat koko ajan enemmän luonnossa liikkumista. Vaikka melontaa harrastetaankin vähän muihin liikuntalajeihin verrattuna, on laji kasvattanut harrastajamääriään koko ajan. Kansallisessa liikuntatutkimuksessa selvisi, että vuonna 2010 melontaa harrastavien määrä Suomessa oli noin 26000, kun vuonna 1993 määrä oli vain noin Mielenkiintoista on myös se, että melontaa harrastavat myös vuotiaat, mutta eivät juuri lainkaan alle 18-vuotiaat. Kansainvälisessä luontomatkailututkimuksessa 2010 todettiin, että erityisesti melonta ja eläinten tarkkailu luonnossa on todettu erittäin kilpailukykyisiksi ja kehittämiskelpoisiksi matkailutuotteiksi Suomessa. Heikkoudet Heikkouksina ovat suunnitellulla reitillä rantautumispaikkojen puute ja niiden varustelutaso. Tämä tuli esille myös Jyväskylän ulkoilumahdollisuuksien asukaskyselyssä, jossa noin puolet vastanneista näki veneilyn, soudun ja melonnan rantautumispaikoille olevan paljon (36,3 prosenttia) kehittämisen tarvetta (Jyväskylän kaupunki, 2011, 28). Luonetjärvellä on kaksi hyvätasoista laavua ja niitä hoitaa latuyhdistys, mutta muilta järviltä uimarantojen ulkopuoliset taukopaikat puuttuvat. Näiden alueiden löytäminen, mahdollisesti ostaminen ja rakentaminen maksaa paljon. Rantautumispaikkojen ylläpito on myös ongelmallista, jos kaupunki ei ota sitä hoitaakseen. On siis löydettävä tahot, jotka hoitavat rantautumispaikkojen puu- ja mahdollisesti myös jätehuollon. Jyväskylästä puuttuu matkailumelonnan kulttuuri tai ainakin se on vielä nuorta. Jyväskylään ei myöskään tule melontamatkailijoita, jotka varta vasten tulisivat tänne melomaan. Omaa aluettamme ei ole melojille markkinoitu. Tästä nouseekin esiin kysymys, että onko täällä mitään sellaista, jota varten tultaisiin juuri Jyväskylään melomaan? Meiltä puuttuu ehkä se jokin tai sitten sitä ei ole vielä löytynyt. Se jokin pitäisi siis synnyttää. 11

13 Uhat Ensimmäisenä uhkana voidaan todeta, että tarvitaanko yleensä melontareittejä. Kannattaako niiden rakentamiseen investoida, jos reittejä käyttää kuitenkin vain pieni käyttäjäkunta? Laavut ovat luonnossa liikkuville mukava paikka pitää taukoa. Hyvin usein niiden rakenteita ja ympäristöä kuitenkin vahingoitetaan. Rantautumispaikkojen suunnittelussa ja rakentamisessa on muistettava, että ne ovat siitä eteenpäin omaisuutta, jota on pidettävä kunnossa. Ylläpitoa ja valvontaa ei siis voi jättää hoitamatta, mutta muiden tehtävien ohella se ehkä jää vähemmälle. Tämä voi johtaa ennen pitkää rantautumispaikkojen rapistumiseen. Lisääntyvä luontoliikunta voi joskus häiritä alueen asukkaita ja muita liikkujia. Hyvin usein luontopolkujen rakenteita ja ympäristöä kuitenkin vahingoitetaan ja vaurioita saattaa tulla luonnolle myös melonnan rantautumispaikoilla. Puista revitään tuohta, maastosta polttopuita, ilmenee roskaantumista ja luonnon kulumista. Jos rantautumispaikoille, laavuille ja nuotiopaikoille pääsee helposti autolla tai mopolla, voi ilkivalta lisääntyä. Jokamiehenoikeudet on siis oltava veneilijöillä ja melojilla hyvin tiedossa. Mahdollisuudet Jyväskylä on monen eri vesistöjen ja reittien keskipisteessä. Tänne voi tulla pitkin Päijännettä ja täältä voi lähteä Rautalammin tai Saarijärven reiteille. Yhteistyössä muiden kuntien, lähinnä Muuramen, Petäjäveden ja Laukaan kanssa saadaan tarvittaessa aikaan hyviä uusia melontareittejä. Palveluvarustukseltaan hyvät reitit voisivat tuoda Jyväskylän seudulle tapahtumia, joista mainittakoon Suomi Meloo-kanoottiviesti ja Erämelonnan SM-kisat. Vuonna 2011 järjestettiin Äänekosken Kapeenkoskella koskisyöksyn SM-kisat, joissa Jyväskylän Meloiloa ry menestyi erittäin hienosti. Lisäksi järjestettiin Kanoottifestivaali vuosina Ehkä löytyy muitakin vastaavia kilpailuja ja tapahtumia. Mikäli näille tapahtumille löytyy järjestelytahot, se markkinoi Jyväskylän aluetta melontakohteena. Aktiivinen melontaharrastus tällä seudulla lisää varmasti myös matkailijavirran kasvua. Parin vuoden kuluessa on mahdollisuus saada n. 20 km:n pituinen A-palvelutason melontareitti Tikkakoskelta Jyväskylään Jyväsjärvelle. Reitillä vuorottelisivat erämainen järvi, kylätaajama, mutkitteleva joki metsä- ja peltomaisemissa, maaseudun kulttuurimaisema, järvien ketju, luonnonsuojelualue ja kaupunkiluonto. Jyväskylän seudulla toimivien melontapalveluja tuottavien yritysten ja melontayhdistysten yhteistyötä kannattaa kehittää. Sen avulla tehtäisiin melontaa liikuntamuotona tunnetuksi, saataisiin aikaan melontatapahtumia ja mainostettaisiin Jyväskylän seutua melontakohteena. Jyväskylällä on siis hyvät mahdollisuudet tämän ensimmäisen reitin kokemusten pohjalta saada aikaan myös muita reittejä Jyväskylän seudulle. Työ vaatii aktiivisia harrastajia, yritysten panostusta ja yhdistystenkin toimintaa. Ilman rahaa rantautumispaikkoja ei saada kehitettyä, mutta kansalaisten liikuntakäyttäytyminen ja toiveet on otettava jollakin tavalla huomioon. Kokonaisuutena suunnitelma sopii erinomaisesti toteutettavaksi osana Päijänteen kestävää kehittämistä ja edustaisi mahdolliselle biosfäärialueelle sopivaa toimintaa. JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN MELONTAREITIT 12

14 2. MELONTAREITTIEN TILANNE, TARVE JA SUUNNITTELU 2.1. Suunnittelun perusteet ja rahoitus Miksi melontareittejä tarvitaan? Vastaus on siinä, että hyvin merkityillä reiteillä, joilla on hyvä rantautumispaikkojen varustetaso, on mukavaa ja turvallista meloa. Hyvin suunniteltu reitti on melojalle mieleinen silloin, kun reitti on tehty vaikkapa kauniiden luontokohteiden kautta. Rantautumispaikkojen varustelutaso laavu, nuotiopaikka, halkovaja ja wc houkuttaa kävijöitä reitille. Hyvin suunnitellut reitit ja palvelut, joilla on hyvä opastus, madaltavat myös matkailijan kynnystä lähteä kokeilemaan vesiretkeilyä. Reittejä voi hyödyntää myös muilla luontoarvoja kunnioittavilla vesiliikuntavälineillä kuten esimerkiksi soutuveneillä. Melontareittien investoinneissa ja rahoituksessa kaupungin rooli on keskeinen. Päävastuu investointien esittämisestä/hankkimisesta kuuluu liikuntapalveluille, mutta myös muut hallinnonalat, erityisesti kaupunkirakenteet sekä ympäristötoimi voivat olla hankkeissa mukana sekä yhteistyöosapuolena. Esimerkiksi Tuomiojärven rantaraitin yksityiskohtaisessa suunnittelussa sekä toteutuksessa on viisasta tehdä laajaa yhteistoimintaa, jotta kaikki ulkoiluun ja virkistykseen liittyvät elementit tulevat huomioiduiksi. Vuosien ulkoilun ja virkistyksen investointeihin tulee ottaa euron varaukset tässä suunnitelmassa ehdotettujen hankkeiden ja kohteiden toteuttamiseen. Kaupungin tulee myös hakea/selvittää rahoitusmahdollisuuksia (muun muassa lähiliikuntapaikat) opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittaisista rahoituskanavista (niin sanotut veikkausvoittovarat). Perusteltua olisi myös pyrkiä saamaan rahoitusta ELY-keskuksen sekä ympäristöministeriön toimialoilta niissä tapauksissa joissa on järkevää tehdä yhteistyötä (luonnon monimuotoisuus, suojelualueet ja virkistyskalastus). Hyvä esimerkki yhteistyöstä on viime vuosien LAPE (laatua perinnerakentamiseen) -projektin hankkeet, erityisesti ulkoilu- ja virkistyspalveluissa. Pienimuotoista rakentamistarvetta voidaan soveltaa myös muissa pilottihankkeiden kaltaisissa tapauksissa. Tourujoen mahdolliset tekniset kysymykset tulee ratkaista periaatteiltaan jo käynnistyneen osayleiskaavatyön kuluessa. Teknisen toteutuksen, palveluiden ja tukikohtien toteuttaminen on liitettävä oleelliseksi osaksi Kankaan alueen yhdyskuntarakennetta. Melonnan ja pienveneilyn tarpeet muodostavat keskeisen kokonaisuuden uuden tulevaisuuden ja vihreän kaupunginosan palveluvarustusta. Virkistyskalastuksellekin voidaan varata suunnitelmissa ja toteutuksessa huomattava osuus sekä toimintamahdollisuus. Palvelujen ja kohteiden toteuttamisessa voidaan hyödyntää myös kolmannen sektorin osaamista, kuten nykyisin on tehty useissa tapauksissa (mm. Nyrölän ulkoilu- ja virkistyspalvelut sekä yhteistyö kyläyhdistysten kanssa). Palvelujen hoitoa ja ylläpitoa voidaan myös järkeistää nykyistä laajemman yhteistyön kautta, esimerkiksi hoitosopimuksin. Harrastusryhmien, yritysten ja seurojen asiantuntemusta on hyödynnettävissä yksityiskohtaisissa rakentamissuunnitelmissa. 13

15 2.2. Melontareittien luokitus vaativuuden ja palvelutason mukaan Seuraavassa tuodaan esille valtakunnallisen tason vaatimuksia reitin vaativuudesta ja palvelutasosta. Lähteenä on käytetty Pohjois-Savon melontareitistön (2009) kehittämistyötä. Kehitettäville reiteille on melontareittisuunnitelmassa määritelty vaativuusluokka ja palvelutasoluokka. Luokituksen lopullinen tarkoitus on ohjata meloja hänelle sopivalle reitille. Luokitukseen kuuluu myös reitin kuvaus. Luokitus mahdollistaa markkinointivaiheessa myös erilaiset haut internetin kautta. Vaativuus on määritelty nykytilanteen mukaan. Melojalla on oltava edellytyksenä kaikilla reiteillä perussuunnistustaito, vaikka näillä pienillä järvillä sitä ei juurikaan tarvita. Vaativuusluokkaan kuuluvat turvallisuussuunnitelmat, jotka on laadittu jokaiselle reitille. Suunnitelmassa esitetään reitin tarkempi kuvaus ja pelastuspalvelun saatavuus. Palvelutasoluokka ilmoittaa tavoitetason reitin toteuttamiselle eli se kuvaa tilannetta reitin rakentamisen jälkeen. Omatoiminen jätehuolto on oletuksena kaikissa luokissa. Täten rantautumispaikoille ei rakenneta erillisiä jätekatoksia. Seuraavissa kappaleissa tuodaan esille valtakunnallisia luokituksia erilaisille reiteille sekä reittien palvelutasoa. Lisäksi kerrotaan reittien käyttäjäryhmistä sekä tärkeimpänä siitä, minkälaiselle ryhmälle kutakin reittiä voidaan suositella Reitin vaativuuden mukaiset luokat Reitit jaetaan järvi- ja jokireiteillä niiden vaativuuden mukaan neljään eri luokkaan. Vaativuuteen vaikuttavina tekijöinä ovat reitin suojaisuus, reitillä esiintyvien riskien suuruus, pelastuspalvelun mahdollisuudet ja turvallisuussuunnitelman olemassaolo. Jokireiteillä tärkeänä tekijänä ovat koskien ajanmukaiset koskiluokitukset. Vaativuusluokka I. Helppo reitti Järvireitit ovat suojaisia reittejä, eivät oikeita selkävesiä. Normaaliolosuhteissa riskit ovat pieniä ja pelastuspalvelu saadaan paikalle yleensä tunnin kuluessa. Reitille on turvallisuussuunnitelma olemassa. Jokireiteillä kosket ovat alle koskiluokituksen I luokan. Vaativuusluokka II. Keskitasoinen reitti Järvireitit ovat osittain suojaisia reittejä, mutta mukana on myös selkävesiä. Täten reitillä voi olla ennakoitavia riskitekijöitä. Pelastuspalvelu on mahdollista saada paikalle ja reitin turvallisuussuunnitelma on olemassa. Jokireittien kosket ovat alle koskiluokituksen II luokan. Vaativuusluokka III. Vaativa Järvireitit ovat isoja selkävesiä järvellä tai merellä ja ne ovat yleensä pitkiä osuuksia. Melojilla riskien on oltava hallinnassa harjoittelun kautta ja melontaan liittyvä navigointitaito on tarpeellinen. Reitin turvallisuussuunnitelma on olemassa. Jokireittien kosket ovat alle koskiluokituksen III luokan. Vaativuusluokka IV. Erittäin vaativa Järvireitit ovat erittäin suuria selkävesiä järvellä tai merellä. Välimatkat ovat pitkiä ilman rantautumismahdollisuutta. Reitillä kaatuminen voi olla kohtalokasta, joten hyvä melontataito ja melontaan liittyvä navigointitaito on välttämätön. Jokireittien vaativimmat kosket ovat koskiluokituksen IV tai V luokka. JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN MELONTAREITIT 14

16 Järvireiteillä luokitus on joustava muiden paitsi I luokan osalta. I-luokassa poikkeuksia ei sallita, mutta muissa luokissa 30 %:lla kokonaismatkasta voi olla yhtä astetta vaativampi osuus. Jokireiteillä sen sijaan joustoa ei ole lainkaan, vaan luokka määräytyy reitin vaativimman kosken mukaan. Järvireiteillä poikkeuksien salliminen johtuu siitä, että sää vaikuttaa oleellisesti vaativuuteen; suurikin selkä on hyvällä säällä helppo. Jokireiteillä sen sijaan vaativa koski on aina vaativa. Järvireiteillä meloja ei kuitenkaan aina osaa itse arvioida sään vaikutusta. Järvireiteillä on syytä ilmoittaa reitin yleisen vaativuuden lisäksi, kuinka suuret prosenttiosuudet eri vaativuusluokkia reitillä on. Tämä antaa melojalle mahdollisuuden pohtia tarkemmin vastaako reitti hänen taitojaan. Näin esimerkiksi jos keskitasoisella reitillä on puolet helppoa reittiä, voi vähemmänkin kokenut lähteä sille hyvällä säällä. Periaatteessa I-luokan vaativuus tarkoittaa sitä, että reitille voivat suhteellisen kokemattomatkin melojat lähteä avokanootilla normaalilla säällä. II-vaativuusluokan reitillä voidaan yleensä myös käyttää avokanoottia, mutta se vaatii melojalta huomattavasti I-luokan reittiä enemmän harkintakykyä. Kehittämissuunnitelmassa reittien vaativuuden luokitus on tehty reitin tarkkuudella. Tätä voidaan tarkentaa markkinoinnin yhteydessä, sillä useilla omatoimireiteillä on monentasoista vaativuutta, joka on hyvä esittää erityisesti vähemmän kokeneille melojille Reitin palvelutason mukaiset luokat Reittien palvelutasoa määriteltäessä tarkastellaan reitin lähtö- ja tulopaikkoja, rantautumispaikkojen varustetasoa, kantopaikkojen varustetasoa ja olemassa olevaa melontakartastoa reitistä. A. Hyvä palvelutaso Reitillä ei ole kantomatkoja tai kantopaikoissa on rata tai vaunut. Reitillä on selkeä ja toimiva lähtöpaikka tai lähtöpaikkoja ja riittävät pysäköintipaikat. Melojille on hyvin soveltuvia rantautumispaikkoja korkeintaan 5 km välein ja niissä on vähintään kuivakäymälä, laavu tai kota tai katos. Lisäksi alueella on halkovaja, nuotiopaikka, jäteastia, telttapohja (tarvittaessa rakennettu), rantautumispaikkamerkki, nimikyltti, kohdeopasmerkki ja rantautumismahdollisuus (tarvittaessa laituri tai muu rakennettu järjestelmä). Taukopaikat on merkitty kartalle ja maastoon esimerkiksi Saarijärven kanoottikuvalla ja melontakartta on saatavilla. B. Kohtalainen palvelutaso Reitin kantopaikoissa on vähintään kulkuoikeus ja kulkuväylä. Lähtöpaikka (-paikat) on selkeä ja toimiva ja niillä on riittävät pysäköintipaikat. Melojille on hyvin soveltuvia rantautumispaikkoja korkeintaan noin 10 km:n välein, ja niissä on palvelutason A mukainen varustelutaso. Taukopaikat on merkitty kartalle ja maastoon ja jonkinlainen palvelukartta on käytettävissä. C. Vähäinen palvelutaso Reitillä on selkeä lähtöpaikka ja jonkinlainen rantautumismahdollisuus vähintään 10 km:n välein (jokamiehenoikeudella käytettävissä olevaa rantaa tai rakennettuja rantautumispaikkoja). Lisäksi on noin 20 km:n välein rantautumispaikkoja, veneilijöiden retkisatamia tai muita rakennettuja taukopaikkoja, joita melojat voivat hyödyntää. 15

17 Yhteenvetona voi siis todeta, että hyvin varustellulla, paljon käytetyllä ja opastetulla melontareitillä tulisi olla: - 5 km välein rantautumispaikka, jossa on nuotiopaikka, halkovaja ja käymälä sekä - 10 km välein tauko- ja huoltopaikka, jossa on nuotiopaikka, halkovaja ja käymälä sekä majoittumiseen joko telttapaikat, laavu, kota tai muu vastaava majoitus. Rantautumispaikalle pystytetään rantautumispaikkamerkki ja kohdemerkki. Kesäinen iltapäivä Luonetjärvellä Melontareittien luokittelu käyttäjäryhmien mukaan Reitit voidaan jakaa käyttäjäryhmät huomioiden perhe- ja omatoimireitteihin. Seuraavassa on lueteltu tärkeimmät edellytykset molemmille reittityypeille. Niiden lisäksi kaikille reiteille on edellytyksenä kuntien ja yritysten kiinnostus melontamatkailun kehittämiseen, olemassa olevien rantautumispaikkojen hyödyntämismahdollisuudet sekä rannoilla sijaitsevien palveluiden kytkeminen reittiverkostoon. Perhereitti on helppo ja sillä on hyvä palvelutaso. Reitillä voi meloa avokanootilla ja melontayrityksen vuokraus- ja opastuspalvelut ovat lähellä. Perhereitit ovat lähinnä aloittelijoita ja matkailumelojia varten. Reitit ovat helppoja ja niiden palvelutaso on hyvä. Niillä ei siis pääse normaalioloissa muodostumaan suurempaa aallokkoa, eikä jokireiteillä ole vaativia koskia. Perhereitit ovat usein suhteellisen lyhyitä ja pituus muutamasta kilometristä ylöspäin. Perhereiteillä rantautumispaikkojen välimatka on korkeintaan 5 km, joka parantaa sekä turvallisuutta että lisää reitin kapasiteettia. Aloittelijat käyttävät mielellään avokanoottia myös järvireiteillä. Perhereitit ovat sen verran suojaisia, että normaalioloissa ne mahdollistavat avokanootilla melomisen. Turvallisuuteen kiinnitetään perhereiteillä huomiota myös välttämällä vilkkaita veneväyliä. Perhereittien on oltava hyvin saavutettavissa. Koska reitit palvelevat lähinnä matkailumelojia, niiden tulee olla lähellä matkailukeskuksia ja alueita, joissa matkailijoita muutoinkin käy. Lisäksi reitin varrella on oltava melontaa tukevia palveluja, kuten ravitsemus- ja ohjelmapalveluja. Oleellista perhereiteillä on, että niiden varrella on melontayrityksiä. Perhereittien käyttäjillä on harvoin omia melontavälineitä, minkä vuoksi vuokrauspalveluita on oltava saatavilla. Melontaa aloittelevat asiakkaat tai aloittelevat melojat tarvitsevat melontayrityksiltä myös ohjausta ja opastettuja retkiä. Luonnonympäristön vetovoimatekijöillä on perhereiteillä merkitystä, mutta ne ovat vähemmän tärkeässä roolissa. Perhereittien on hyvä linkittyä muihin reitteihin, jotta reitin lähtöpisteet palveluineen JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN MELONTAREITIT 16

18 palvelevat myös muita reittejä ja samaa rantautumispaikkavarustusta voidaan hyödyntää. Omatoimireitit ovat vaativuudeltaan monentasoisia reittejä ja niillä on kohtalainen palvelutaso. Pääosin ne ovat kajakilla melottavia, ja niillä on luonnon tai kulttuurin vetovoimatekijöitä. Nämä reitit eivät ole ensikertaa melovia varten ja niissä voi olla vaativampiakin osuuksia. Vaativuusluokitus kertoo käyttäjälle tarkemmat yksityiskohdat. Järvireiteillä suurempi vaativuus tarkoittaa suurempia selkiä. Tämän vuoksi kajakki on näillä reiteillä suositeltava väline, sillä se kestää huomattavasti avokanoottia paremmin aallokkoa. Jokireiteillä muovinen retkikajakki on usein suositeltava vaihtoehto, mutta useilla reiteillä myös avokanootti on sopiva väline. Rantautumispaikat ovat omatoimireitillä varustukseltaan vastaavia kuin perhereiteillä, mutta paikkoja on huomattavasti harvemmassa. Taukopaikkojen väli voi olla jopa 10 km. Omatoimireittejä käyttävät melontamatkailijat, jotka tulevat Jyväskylän seudulle melonnan vuoksi. Näin ollen reittien on oltava luonnon ja kulttuurin vetovoimatekijöiltään merkittäviä. Omatoimireiteillä melontayritysten rooli ei ole yhtä suuri kuin perhereiteillä. Osalla kotimaisista reittien käyttäjistä on omat melontavälineet, eivätkä he tarvitse opastuspalveluita. Kauempaa tulevat melojat puolestaan tarvitsevat usein vuokraus-, kuljetus-, majoitus- ja ravitsemuspalveluja. Omatoimireittien melojat viipyvät melonnan parissa alueella huomattavasti pidempään kuin perhereiteillä melovat. Retket kestävät yleensä muutamasta päivästä viikkoon. Reitin täytyykin olla vähintään km pitkiä tai osa pidempää reitistöä. Päivässä kajakilla melova omatoimiretkeilijä kulkee km. Omatoimireiteillä tärkeä asia on reittien linkittyminen, koska melojilla on usein halu ja tarve itse suunnitella oma reittinsä. Laaja verkosto antaa mahdollisuudet lajin seikkailullisuutta lisäävään omaan reittisuunnitteluun. Reiteistä osa voi olla majoitusyrityksiin tukeutuvia reittejä Melontareitin luonne ja merkitys markkinoinnissa Melontareitin on muodostettava profiililtaan yhtenäinen kokonaisuus rantautumispaikkoineen ja palveluineen. Jos reittiä markkinoidaan perinteisenä omatoimireittinä, täytyy reitiltä löytyä laavu tai muita maksuttomia paikkoja 10 km:n välein. Tämän lisäksi on hyvä olla myös maksullisia paikkoja ja palveluja. Jokaiselle reitille tarvitaan selkeä profiili, jotta reitille löytyy selkeä kohderyhmä. Markkinoinnissa ja melontakartoissa majoitusyrityksiin tukeutuvat reitit on erotettava muista omatoimireiteistä. Perhereitti käsitteenä viittaa helppoon ja turvalliseen reittiin ja asiakkaat olettavat perhereitin olevan helppo. Tämän vuoksi reitin on oltava koko matkaltaan kevyt eli juuri sellainen, mitä perhe reitiltä haluaa. Yksikin kohta mihin tuuli pääsee nostamaan aallokkoa voi olla reitillä vaarallinen. Perhereitillä melojalla ei itsellään ole useinkaan edellytyksiä arvioida sään vaikutusta reitin vaativuuteen. Onnettomuustapauksissa reittien markkinoija olisi todennäköisesti vaikeuksissa, jos todettaisiin että onnettomuuskohdassa reitti ei ollut perhereitiksi miellettävä tai helppo. Silloin kun melonta alkaa melontayrityksestä vuokrakalustolla, antaa yritys melojalle kaluston mukaisen koulutuksen. Yritys vastaa myös siitä, että meloja ei lähde reitille, jossa hänen taitonsa eivät riitä. Vaativakin järvimelontareitti voi olla tyynellä kelillä helppo. Päiväretkien ollessa kyseessä yritys voi arvioida onko esimerkiksi II-vaativuustason omatoimireitti sopiva hyvällä säällä jopa aloittelijan melottavaksi. Sen sijaan markkinoinnissa säätä ei tiedetä ja tämän vuoksi vain suojaisat reitit voivat olla perhereittejä. Poikkeustilanteissa, kuten myrskyn tai erittäin kovan tuulen vallitessa, on kuitenkin voitava olettaa että jokainen meloja ymmärtää, ettei helppoa reittiä kyseisellä säällä ole lainkaan. 17

19 3. JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN VESIREITIT 3.1. Järvireiteistä muodostuu kokonaisuus Jyväskylän sisäjärville saadaan tehtyä useita erilaisia reittejä sen mukaan, minkälaiselle harrastajille reitti suunnitellaan. Valtakunnallisella tasolla puhutaan siis omatoimireiteistä ja perhereiteistä, joilla on omat vaatimusluokituksensa. Näistä järvien erillisistä reiteistä muodostuu itse asiassa yksi pitkä vesistöreitti, jonka kiertämiseen voi käyttää 2 3 päivää ja kilometrejä kertyy yli 60. Esimerkki tästä voisi olla seuraava: Ensimmäisenä päivänä lähtö Tuomiojärven entiseltä leirintäalueelta Tuomiojärven reitti Palokkajärven 4-tien rantaa Pappilanjoelle Alvajärven 4-tien rantaa Laahajoelle Korttajärvi Autiojokea ylöspäin ja Survonkoskelle yöksi. Toisena päivänä matka jatkuu Autiojokea ylös Tikkakoskella kantomatkat Luonetjärven reitti Autiojokea alas Makkarajoki ylävirtaan Lehesjärven ja Vähäjärven reitti ja Makkarajokea alas Alvajärven itäranta Pappilanjoki Palokkajärven itäranta Tuomiojärven leirintäalue. Keskeinen reitin lähtöpiste on Tuomiojärven leirintäalueen ranta, vaikka se sijaitseekin reitin eteläpäässä. Toinen vastaava on Luonetjärvi, josta voi aloittaa melonnan etelään Jyväskylän suuntaan. Kolmas mahdollisuus on Kirrin uimaranta, joka on suunnilleen reitin keskivaiheilla ja sopii näin koko reitin huolto- ja taukopaikaksi. Markkinoinnin ja kanoottivuokrauksen kannalta voisi siis tuoda kaikkia näitä lähtöpisteitä esiin, mutta Tuomiojärvi on kuitenkin se keskeisin lähtöpaikka. Kullakin järvellä lähtöpisteitä voi tietysti olla muitakin, joina toimivat hyvin uimarannat. Reitit on suunniteltu niin, että jokainen järvi on oma reittinsä. Reitti kulkee pääosin rannan tuntumassa, jolloin esimerkiksi perhereitillä melonta on turvallista. Kokenut meloja voi tietenkin meloa ohjeellisesta reitistä sivussakin. Seuraavassa käsitellään jokaista järvireittiä erikseen ja tuodaan esille reitin hyvät ja huonot puolet sekä kehittämisehdotuksia. Jokaisesta reitistä on laadittu turvallisuussuunnitelma. Pelastuspalvelua varten voidaan kullekin rantautumispaikalle tai uimarannalle tehdä pelastuspalvelukoodi, joka nopeuttaa avun perille tuloa Tuomiojärven reitti Tuomiojärven reitti on tyypillinen perhereitti. Melontakalustoa voi vuokrata Tavinsulka Oy:ltä, melonnan voi aloittaa Tuomiojärven rannasta ja meloa järven joko vasta- tai myötäpäivään. Järven rannalla on asutusta monin paikoin, joten on suotavaa meloa 50 metriä rannasta. Voimakkaalla pohjoistuulella järvelle nousee kohtalainen aallokko, joka voi kaataa kanootin. Leirintäalueen ranta on matalaa ja aalto nousee rannassa melko korkeaksi. Uimarantoja on paljon ja jokaisella niistä on pukukopit ja wc. Uimarannat toimivat samalla pelastuspalvelun pisteinä. Tuomiojärven uimalasta on laadittu ennallistamissuunitelma. Lehtisaaressa on kaupunkiseurakunnan leirikeskus, jossa voi poiketa leirikeskuksen ollessa avoinna. Haukanniemessä on vanha nuotiopaikka, jota niemessä kävijät voivat käyttää. JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN MELONTAREITIT 18

20 Pilvet päilyvät Tuomiojärven vedessä. Tuomiojärvellä on myös merkittäviä luontoarvoja, sillä Haukanniemi on yksi kaupungin suosituimmista luontokohteista ja Rautpohjanlahti Eeronlahti on tärkeä vesilintujen pesimäalue. Tuomiojärvelle tullaan rakentamaan lähes kokonaan rantoja pitkin kiertävä Tuomiojärven Rantaraitti, joka myös jossain määrin palvelee vesireittiä. Rantautumispaikoista parhaat ovat entisen leirintäalueen lisäksi Haukkalan ja Viitaniemen uimarannat. Lehtisaaressa on hyvä kanoottilaituri, mutta saarta voi käyttää vain sen aukioloaikoina. Vieressä olevaan Koivusaareen voi silloin rantautua, mutta kunnollista rantautumispaikkaa saaressa ei ole. Saaressa on nuotiopaikka, jonka puuhuolto hoituu mahdollisesti Lehtisaaresta. Haukanniemen nuotiopaikka ei ole luvallinen, koska jokamiehen oikeuksilla ei tulta toisen omistamalle maalle saa tehdä. Rantautuminen Haukanniemeen on hankalaa, sillä ranta on kivinen. Muuten niemi olisi loistava rantautumispaikka tällä reitillä ja reitti liittyisi samalla niemeä kiertävään polkuun ja tulevaan Rantaraittiin. Haukanniemeen kannattaa miettiä taukopaikan rakentamista. Tuomiojärvelle voisi koululaisia ja matkailijoita varten suunnitella vesiluontoradan. Radalla voidaan tutustua melontaan sekä alueen luontoon, kulttuuriin ja historiaan. Näin reitti voisi periaatteessa olla samanlainen reitti kuin luontopolullakin, jolla on luontokohteesta kertovia rasteja. Näitä rasteja voisi pystyttää järven rannoille reitin varrelle ja melojat kiertäisivät niitä kartan ja kompassin kanssa. Samanlainen luontoreitti sopisi tietysti myös muillekin järville. Entisen leirintäalueen ranta on tämän merkittävän reitin lähtöpaikaksi oikein hyvä. Tavinsulka Oy:n toimitilat ovat entisen leirintäalueen kupeessa, sieltä saa vuokrattua kajakkeja ja kanootteja sekä saa tarvittaessa myös melontaopastuksen. Tavinsulalla on kanoottilaituri ja myös sauna vuokrattavissa Jyväskylän seudun avantouimarit ry:n saunatilojen vieressä. Viereisellä uimarannalla on pukuhuone ja wc. Nuotiopaikkaa ei alueella ole ja paikoitustilaa on vain entisellä pääportilla. Kivelänrannan alueen kaavoitus on edennyt siihen vaiheeseen, että asemakaavan selostusluonnos 19

21 on ollut nähtävillä. Ilmeisesti alueelle kuitenkin edelleen jää melontamahdollisuus, mutta siitä ei ehkä voi olla täyttä varmuutta. Tulevaisuudessa Tuomiojärvi voisi kuitenkin kehittyä tämän reitin tärkeimmäksi lähtöpisteeksi ja rantautumispaikkana sen palvelutason tulisi olla A. Kehittämisehdotukset: - Tuomiojärven entisen leirintäalueen kohtalo; pysyykö entisellään, voiko kehittyä vai löytyykö reitille uusi parempi paikka. Tavoitteena tulee olla tauko- ja huoltopaikka, jonka palvelutaso on A. - kunnolliset nuotiopaikat on saatava Koivusaareen ja Haukanniemeen, jonne on harkittava myös laavua ja puuliiteriä. - vesiluontoradan kehittäminen Tuomiojärvelle. - uimarannoille on varattava melojia varten oma alueensa. Sopivina uimarantoina voivat toimia Haukkalan ja Viitaniemen uimarannat Tourujoki Tourujoki on omana reittinään hieno luontokohde, joka kannattaa käydä melomassa esimerkiksi Palokkajärven reittiä kiertäessä. Kankaan alueen suunnitelmassa on mukana myös Tourujoen ennallistaminen. Voi olla, että täysin vapaana joki ei tulevaisuudessa virtaa, mutta mahdollisuus voimalaitoksen ohittamiseen varmasti on olemassa. Käytännössä joen rantaan siis rakennetaan kanoottilaituri ja sieltä kantotaival voimalaitoksen alapuolelle. Tourujoen alaosaa voisi raivata melontaan sopivaksi vuosittain, mikäli luonnonsuojelun tavoitteet eivät sitä estä. Tuumaustauko Tourujoen luonnonsuojelualueella. JYVÄSKYLÄN SISÄJÄRVIEN MELONTAREITIT 20

22 Tourujoen kehitettävät kohdat: Tourujoen ennallistamisen esiselvityksessä on suunniteltu, että Kankaan tehtaan piipun kohdalle ja säännöstelypadolle rakennetaan kanoottien laskupaikat. Niiden välillä kanootti joudutaan kuljettamaan muulla tavoin, esimerkiksi teknisellä ohitusosuudella, joka kulkisi padon ja ohijuoksutusuoman itäpuolella. Luonnonsuojelualueella melonta tapahtuu luonnonehdoilla Palokkajärvi Palokkajärvi on monipuolinen taajamajärvi. Nelostien puoleinen ranta on lähes kokonaan matalaa ja rehevää vesikasvillisuusrantaa, jossa on kaislikkoa, ruovikkoa, kortteikkoa ja muuta vesikasvillisuutta. Kaijalanniemen sekä Palosaaren välissä on alkanut pesimään lokkeja, vesilintuja ja laulujoutseniakin. Palokkajärvellä voi etelä- ja pohjoistuulella nousta iso aallokko ja vaikka järvi onkin perhereitiksi sopiva, se on kuitenkin vaativa reitti kovalla tuulella. Järvellä on viisi uimarantaa, joiden yhteydessä on myös venepaikkoja. Melonnan rantautumispaikat voisivat toimia mainiosti näiden venepaikkojen yhteydessä. Näille paikoille pääsisi myös hyvin autolla. Pappilanjoki on kaunis osuus Palokkajärven ja Alvajärven välissä. Rantautumispaikkoja joelle ei tarvita, sillä lähellä on Kirrin uimaranta ja Palokan liikuntakeskuksen uima- ja venerannat. Alueen yleissuunnitelmassa varaudutaan myös kioski/paviljongin rakentamiseen. Palokan liikuntakeskuksen nykyinen uimaranta ei ole hyvällä paikalla, koska Pappilanjoki tuo mukanaan lietettä. Alueen yleissuunnitelmassa uimaranta on suunniteltu siirrettäväksi toiseen paikkaan, jolloin myös pienveneilyn ja melonnan alue huomioidaan. Talvella tätä aluetta voidaan käyttää jäähiihtolatujen ja retkiluisteluradan tukikohtana. Kehittämisehdotus: Rantautumispaikkoina Palokkajärvellä ovat seuraavat paikat: - tällä hetkellä Pappilanjoen suu sopii hyvin melonnan rantautumispaikaksi. Kun liikuntakeskuksen aluetta tulevaisuudessa laajennetaan, voidaan siinä yhteydessä suunnitella pienveneilyn ja melonnan uusi rantautumispaikka parkkipaikkoineen. - Lohikoskella on kaksi venerantaa, joista Lohikoski 2:ta voi käyttää melonnan rantautumispaikkana. Ranta on hyvä, joten välttämättä ei tarvita edes kanoottilaituria Alvajärvi Alvajärvi on noin neljä kilometriä pitkä järvi ja sen kiertäminen rantoja pitkin vie parisen tuntia. Järvellä on merkittäviä luontoarvoja, sillä järven pohjoispään ruovikossa pesii iso ja alueellisesti merkittävä naurulokkikolonia sekä toinen lähes yhtä suuri kolonia Lammassaaren vieressä. Eteläosastaan järven rannat ovat asuttuja mutta pohjoisosa on enemmän maaseutumaista asutusta. Kovalla pohjois- ja etelätuulella Alvajärvelle nousee iso aallokko, jolloin reitin vaativuusluokka voi olla II. Alvajärven Lammassaari ostettiin vuoden 2011 aikana kaupungille. Saari on merkittävää vesilintujen ja lokkien pesimäaluetta. Alueelle tehdyn tutkimuksen mukaan saaren vieressä olevassa ruovikossa pesii noin parin naurulokkikolonia mutta saaressa naurulokkeja on ehkä vain muutama pari. Kalalokkeja alueella pesii joitain pareja, ja niistä varmaankin suurin osa tässä saaressa. Mahdollisesti saaressa on pesinyt myös pikkulokkeja. (Mattila, 2011) 21