Toiminta- ja taloussuunnitelma

Transkriptio

1 Toiminta- ja taloussuunnitelma

2 Liikenne- ja viestintäministeriö Toiminta- ja taloussuunnitelma ISSN Graafinen suunnittelu Workshop Pälviä Oy Valokuvat Antero Aaltonen, Heikki Pälviä ja Hannele Sartjärvi Paino Edita Prima Oy Helsinki 2004 Sähköinen versio osoitteessa

3 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma Esipuhe 5 Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 6 Politiikan tavoitteet ja lähtökohdat 6 Tietoyhteiskunnan kehittäminen 7 Toimintaympäristön muutoksia 7 Viestintäpolitiikan painopisteet 8 Viestintäverkot ja -teknologia 8 Viestinnän sisällöt ja media 10 Tietoturva ja tietosuoja 11 Postitoiminta 12 Viestintäpolitiikan toteuttaminen 13 Tavoitteet ja toimenpiteet 13 Innovatiiviset verkot ja palvelut 14 Kansainvälinen toiminta 14 Viestintähallinnon kehittäminen 15 Liikennepolitiikka 16 Liikennepolitiikan tavoitteet ja lähtokohdat 16 Toimintaympäristön muutoksia 17 Tavoitteet ja toimenpiteet strategisilla toiminta-alueilla 18 Liikenneyhteyksien kehittäminen 18 Liikenteen turvallisuuden edistäminen 23 Ympäristöhaittojen vähentäminen 26 Liikenteen telematiikan hyödyntäminen 26 Alan yritysten toimintavaatimukset ja -edellytykset 27 Omistajapolitiikka 30 Tavoitteet ja toimenpiteet 31 Omistajastrategia ja hyvä hallintotapa 31 Tuottotavoite- ja voitonjakopolitiikka, arvojen kasvattaminen 32 Omistajapohjan laajentaminen 32 Osakeyhtiö- ja liikelaitoskohtaiset painotukset 32 Kehittämistoiminta 34 Osaamisen kehittäminen 34 Hallinnonalan henkilöstö ja osaaminen 34 Ministeriön t&k-toiminta 35 Liikenne- ja väylävirastojen t&k-toiminta 36 Tutkimuslaitokset 37 Hallinnonalan organisaatiot 38 Hallinnonalan toimintastrategiset hankkeet 39 Varautumisstrategia 39 Verkkopalvelustrategia 39 Hankintastrategia 40 Ministeriön toiminta 40 Ministeriön kehittämisen painopisteet 40 Kansainvälisen toiminnan painopisteet 41 Yhteenveto hallinnonalan rahoituksesta ja resursseista 42 Rahoitus 42 Omaisuus 43 Liitteet 45 Liite 1: Budjettirahoitus 46 Liite 2: Vuosien investointiohjelma kiireellisyysjärjestyksessä 48 Liite 3: Teemahankkeet 50 Liite 4: Isot investoinnit 51 Liite 5: Tunnuslukutaulukko 52 Liite 6: Liikenne-ennusteita 54 Liite 7: Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan virastot ja laitokset, liikelaitokset sekä yhtiöt

4 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma Liikenne- ja viestintäministeriön toiminta-ajatus: Liikenne- ja viestintäministeriö edistää yhteiskunnan toimivuutta ja väestön hyvinvointia huolehtimalla siitä, että kansalaisten ja elinkeinoelämän käytössä on laadukkaat, turvalliset ja edulliset liikenne- ja viestintäyhteydet sekä alan yrityksillä kilpailukykyiset toimintamahdollisuudet. Liikenne- ja viestintäministeriön visio: Suomi on eturivin maa liikenteen ja viestinnän laadussa, tehokkuudessa ja kansainvälisessä osaamisessa. Liikenne- ja viestintäministeriön arvot: Osaaminen Linjakkuus Yhteistyö 4

5 Esipuhe Talouskasvun ja työllisyyden edistäminen ovat nykyisen hallituksen tärkeimpiä tavoitteita. Liikenne- ja viestintäpolitiikalla on luotava hyvät edellytykset ihmisten ja yritysten toiminnalle ja talouden kasvulle eri puolilla maata. Yhteyksien päivittäinen toiminta on pystyttävä turvaamaan ja kehittyviin vaatimuksiin on vastattava. Julkisen hallinnon on jatkuvasti parannettava omaa tuottavuuttaan. Erityisesti suuria julkisia resursseja vaativan liikenneinfrastruktuurin ylläpito ja kehittäminen on pystyttävä toteuttamaan tehokkaasti ja tuottavasti. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla on tehty suuria rakenteellisia uudistuksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Tuotannollinen toiminta on eriytetty liikelaitoksiksi ja yrityksiksi. Tavoitteena on ollut palvelutason säilyttäminen ja parantaminen sekä uusiin haasteisiin vastaaminen tehostamalla toimintaa ja kehittämällä organisaatiorakenteita. Hallitusohjelman toteuttaminen on käynnistynyt ripeästi. Jo syksyn 2003 aikana on tehty merkittäviä päätöksiä mm. merenkulkua koskien. Useat työryhmät ovat valmistelleet ehdotuksia hallitusohjelman toteuttamiseksi. Tärkeimpiä näistä ovat laajakaistastrategiatyöryhmä sekä liikenneväylien pitkäjänteistä kehittämistä käsitellyt ministerityöryhmä. Tietoyhteiskunnan kehittämisessä keskeistä on valjastaa tietotekniikka ja viestintäpalvelut edistämään kansalaisten hyvinvointia sekä tuottavuutta ja kilpailukykyä koko elinkeinoelämässä ja julkishallinnossa. Hallitusohjelman mukaan nopeat, alueellisesti kattavat ja käyttäjilleen kohtuuhintaiset tietoliikenneyhteydet olisivat kaikkien kansalaisten saatavilla vuoden 2005 loppuun mennessä. Hallitus teki tammikuussa 2004 periaatepäätöksen kansallisesta laajakaistastrategiasta liikenne- ja viestintäministeriön asettaman työryhmän joulukuussa 2003 antaman ehdotuksen pohjalta. Sähköisen joukkoviestinnän toimintaympäristön muutos jatkuu ja luo mahdollisuuksia uusille innovaatioille. Yksi keskeisistä suunnittelukauden haasteista on digitaalisen televisiotoiminnan edistäminen. Luottamus sähköisesti tuotettujen palveluiden toimivuuteen ja turvallisuuteen on perusedellytys tietoyhteiskunnan rakentumiselle. Suunnittelukaudella viestintäpalveluiden ja -verkkojen käyttöön liittyvä yksityisyyden suoja ja tietoturva nousevat entistä enemmän esille. Tietotekniikan hyväksikäytössä liikenne- ja logistiikkasektori on eräs edelläkävijöistä. Joukkoliikenteen matkakortti, tieliikenteen DIGIROAD ja monet liikenteen telematiikkahankkeet osoittavat tätä. Myös hallinnonalan virastot ja laitokset soveltavat edistyksellistä tietotekniikkaa. Liikenneinfrastruktuurin osalta kehittämisvaihtoehto vastaa ministerityöryhmän ehdotusta. Ministerityöryhmä on esittänyt, että hallituskaudella aloitettaisiin noin 1,4 miljardin euron arvosta isoja kehittämishankkeita ja liikenneverkon kunnossapitoa tehostettaisiin teemapaketeilla. Näin luotaisiin pohjaa talouskasvulle ja työllisyydelle sekä parannettaisiin elinkeinoelämän kuljetusmahdollisuuksia ja kansalaisten liikkumisen edellytyksiä. Investoinnit vahvistaisivat myös Suomen aluerakennetta ja kansainvälisiä yhteyksiä. Toiminta- ja taloussuunnitelma on laadittu valtiovarainministeriön antamien ohjeiden mukaisesti. Valtioneuvosto ja valtiovarainministeriö eivät ole ottaneet kantaa suunnitelmaan. Helsingissä 18. päivänä helmikuuta 2004 Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen Kansliapäällikkö Juhani Korpela 5

6 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka Politiikan tavoitteet ja lähtökohdat Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikan visio on yhteiskunta, jossa hallitusohjelman mukaisesti teknologisen kehityksen mukanaan tuomia innovaatioita käytetään hyväksi kansalaisten hyvinvoinnin, tasa-arvon ja demokratian sekä kansallisen kilpailukyvyn edistämiseksi. Politiikan toiminta-ajatus on edistää kansalaisten hyvinvointia, palveluiden saatavuutta ja tasa-arvoa sekä julkishallinnon uudistumista luomalla hyvä ympäristö viestintä- ja tietoyhteiskuntapalveluiden kysynnälle ja tarjonnalle. Keskeisenä tehtävänä on valjastaa tietotekniikka ja viestintäpalvelut edistämään kansalaisten hyvinvointia sekä tuottavuutta ja kilpailukykyä koko elinkeinoelämässä ja julkishallinnossa. Hallinnonalan päämäärä on, että kansainvälisessä ja kansallisessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa huolehditaan seuraavien tavoitteiden toteutumisesta: Kansalaiset, elinkeinoelämä ja julkishallinto käyttävät hyväkseen tietoyhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia siten, että Suomen elinkeinoelämän kilpailukyky säilyy maailman eturivissä ja julkishallinto uudistaa rakenteensa ja palveluprosessinsa, kansalaisten hyvinvointi lisääntyy sekä alueelliset ja väestöryhmien väliset hyvinvointierot tasoittuvat. Viestintäyritykset tarjoavat kansalaisten ja elinkeinoelämän käyttöön sisällöltään moniarvoisia, sananvapautta ja demokratiaa edistäviä helppokäyttöisiä ja edullisia viestintä- ja tietoyhteiskuntapalveluita alueellisesti ja sosiaalisesti tasa-arvoisella tavalla ja myös julkinen hallinto hyödyntää näitä mahdollisuuksia. Kansalaiset ja elinkeinoelämä luottavat tietoyhteiskuntapalvelujen käytön turvallisuuteen ja tietoyhteiskuntapalvelujen käyttäjien oikeudet toteutetaan tehokkaasti. Kansainvälisessä toimintaympäristössä kehitetään tasapuolisia pelisääntöjä tietoyhteiskuntapalvelujen tarjonnan ja käytön edistämiseksi ja globalisaation tarjoamat mahdollisuudet ovat suomalaisen elinkeinoelämän ja kansalaisten käytettävissä. Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 6

7 Tietoyhteiskunnan kehittäminen Tietoyhteiskuntakehitys on suunnittelukauden keskeisin yhteiskunnallinen muutosprosessi, joka koskettaa koko yhteiskuntaa ja kaikkia hallinnonaloja. Tietoyhteiskuntapolitiikan kehittäminen kytkeytyy vahvasti Euroopan unionin eeurope toimintasuunnitelman toteuttamiseen ja seuraamiseen. Hallitusohjelman mukaisesti liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala panostaa vahvasti tietoyhteiskuntakehityksen edistämiseen. Ministeriö osallistuu aktiivisesti hallituksen tietoyhteiskuntapolitiikan toteuttamiseen. Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikan ydin on hyvän toimintaympäristön luominen palvelun tuottajille tarjota ja käyttäjille käyttää tietoyhteiskunnan palveluita. Palvelujen tarjonta puolestaan tapahtuu pääosin markkinalähtöisesti. Julkinen sektori tukee tietoyhteiskuntakehitystä vahvasti olemalla itse eturivissä sähköisten palvelujen tarjonnassa ja hyödyntää sen mahdollisuuksia omassa palvelutuotannossaan. Tietoyhteiskuntapolitiikka ei ole erillinen yhteiskuntapolitiikan sektori, vaan sen tavoitteet on otettava huomioon kaikessa yhteiskuntapolitiikassa. Hallituksen tietoyhteiskuntaa koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa vain valtionhallinnon sisäisellä sekä valtionhallinnon, kuntasektorin, elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden yhteistyöllä. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminnalla pyritään siihen, että tietoyhteiskunnan mahdollisuudet käytetään täysimittaisesti hyväksi ja kehityksen uhat torjutaan. Ministeriöllä on keskeinen asema tietoyhteiskunnan kehittämistyössä, koska se vastaa viestintämarkkinoiden yleisestä ohjauksesta ja kehittämisestä. Ministeriö tarkastelee tietoyhteiskuntaa kokonaisuutena lähtökohtana teknologianeutraali kehitys. Hallinnonalalla toimiva Viestintävirasto on tietoyhteiskunnan asiantuntijaviranomainen, joka toiminnallaan rakentaa ja ylläpitää suomalaista tietoyhteiskuntaa. Viraston toiminnan pääpaino on viestintämarkkinoiden toimivuuden ja tehokkuuden edistämisessä sekä tietoyhteiskunnan infrastruktuurin käytön suunnittelussa ja valvonnassa. Hallinnonalan omien verkkopalveluiden kehittämiseen panostetaan hallitusohjelman mukaisesti. Viestintäpalveluita käyttäen tuotetaan ja kulutetaan pääosa tietoyhteiskuntapalveluista. Maailman parhaisiin kuuluvat viestintäverkot ja -palvelut ovat se alusta, jolle toimiva tietoyhteiskunta rakennetaan. Hyvät kansalliset ja kansainväliset yhteydet ja laaja verkostoituminen koko tietoyhteiskuntaklusterin kanssa ovat liikenne- ja viestintäministeriön vahvuudet 2000-luvun tietoyhteiskuntapolitiikassa. Hyvinvointia ja kansallista kilpailukykyä luovan tietoyhteiskunnan edistäminen Tietoyhteiskuntapolitiikka ei ole erillinen yhteiskuntapolitiikan sektori, vaan sen tavoitteet on otettava huomioon kaikessa yhteiskuntapolitiikassa. edellyttää liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalta entistäkin aktiivisempaa osallistumista myös muiden hallinnonalojen vastuulle kuuluviin asioihin. Ministeriö tiivistää avointa yhteistyötä kansalaisten, elinkeinoelämän ja muiden hallinnonalojen kanssa. Eurooppalaisen tietoyhteiskuntakehityksen tavoitteita on kirjattu keväällä 2002 hyväksyttyyn eeurope toimintasuunnitelmaan. Suunnitelman painopisteenä on sellaisten palveluiden, sovellusten ja sisältöjen edistäminen, jotka luovat uusia markkinoita, alentavat kustannuksia ja parantavat tuottavuutta koko taloudessa. Suunnitelmassa keskitytään niihin aloihin, joilla julkisella vallalla on mahdollisuus saada aikaan lisäarvoa ja vaikuttaa myönteisen toimintaympäristön kehittymiseen yksityisille investoinneille. Ministeriö seuraa Suomen edistymistoimia toimintasuunnitelman toteutuksessa. Hallitusohjelmaan perustuvalla tietoyhteiskunnan politiikkaohjelmalla tehostetaan hallitusohjelman toimeenpanoa ja yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä. Ohjelma pohjautuu julkisen ja yksityisen sektorin läheiseen yhteistyöhön ja kumppanuuteen. Tietoyhteiskuntaohjelman toteuttamiseen osallistuminen on osa tietoyhteiskunnan edistämiseen tähtäävää toimintapolitiikkaa. Toimintaympäristön muutoksia Kilpailukyvyn säilyttäminen on yksi keskeisistä tietoyhteiskuntakehitykselle asetetuista päämääristä. Suomen kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden kannalta keskeistä on, miten vahva osaaminen viestintäinfrastruktuurissa ja -palveluissa onnistutaan muuntamaan vahvuuksiksi tietoyhteiskuntapalvelujen tuotannossa ja laajassa hyväksikäytössä. Teknologian nopea kehitys sekä eri innovaatioiden ja teknologioiden välisen kilpailun kiihtyminen yhdessä yleisen toimintaympäristön epävarmuuden kanssa asettavat suuria haasteita tietoyhteiskunnan palveluita ja laitteita tuottaville yrityksille sekä julkisen hallinnon toiminnalle. Tietoyhteiskunta- ja viestintäpalvelujen kysyntä kasvaa pitkällä aikavälillä selvästi yleistä talouskasvua nopeammin. Myönteisen kehityksen pohjana ovat ihmisen aineettomiin tarpeisiin liittyvän kysynnän kasvu sekä tuottavuuden tehostaminen tietotekniikan ja viestintäpalvelujen avulla. Viestintäpalvelujen turvallisuus on tietoyhteiskuntakehityksen perusedellytyksiä. Tieto ja tietämys ovat muuttuneet tietoyhteiskunnan keskeiseksi pääomaksi. Sähköinen asiointi, liiketoiminta ja muu kommunikointi lisääntyvät koko ajan. Tietoturvan ja yksityisyyden suojan varmistaminen on perusedellytys suotuisan kehityksen jatkumiseksi. Sähköisten verkkojen toimintaan, viruksiin ja roskaposteihin sekä yksityisyyden suojan 7

8 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma loukkauksiin liittyneet ongelmat lisäävät tietoisuutta sähköisen viestinnän ja verkon varmistamiseen liittyvistä kysymyksistä. Viestinnän laaja siirtyminen sähköisiin verkkoihin vaatii arvioimaan, mitä puutteita tietoturvan varmistamisessa ilmenee. Tietojärjestelmistä ja viestinnästä täysin riippuvainen yhteiskunta joutuu käyttämään huomattavia resursseja turvatakseen järjestelmien toiminnan kaikissa oloissa. Erityisiä ponnistuksia vaatii toiminta tietoturvan hyväksi globaalilla tasolla. Yksityisyyden suojaamisen merkitys korostuu tietoturvan ohella palveluiden ja viestinnän siirtyessä sähköisiin verkkoihin. Kaikkien toimijoiden tulee voida luottaa siihen, että heidän tietonsa ja viestinsä välitetään, käsitellään ja tallennetaan luottamuksellisesti ja etteivät ne joudu vääriin käsiin. Lisäksi jokaisella on oltava mahdollisuus päästä helposti käsiksi niihin tietoihin, joita hänellä on oikeus käyttää. Korkean tietoturvan ja yksityisyyden takaaminen verkossa on suuri mahdollisuus verkkoliiketoiminnan ja sähköisen asioinnin edistämiselle. Suomalaiselle viestintäteollisuudelle tähän liittyy mahdollisuuksia myös vientiin. Suomeen voi parhaimmillaan kehittyä kansainvälisesti entistäkin kilpailukykyisempi vahva tietoturvaklusteri. Tasapainoista ja tasa-arvoista yhteiskunnallista kehitystä edistetään uuden teknologian tuomilla mahdollisuuksilla. Suomi kuuluu maihin, joissa tietoyhteiskunta ei ole vain tulevaisuuden visio, vaan sen vaikutukset tuntuvat jokaisen kansalaisen elämässä. Tietoyhteiskunnan eteneminen on yleisesti ottaen helpottanut ihmisten arkipäivää ja lisännyt hyvinvointia, työllisyyttä ja talouskasvua. Innovatiiviset käyttötavat mahdollistavat uudenlaisia palveluita ja vahvistavat palvelujen tarjoamisen edellytyksiä. Myönteiset vaikutukset eivät kuitenkaan kohdistu tasaisesti kaikkiin kansalaisryhmiin ja alueisiin. Tietotekniikan ja viestintäpalveluiden laaja käyttö edellyttää uudenlaisia taitoja ja osaamista. Tietoyhteiskunnan suuri haaste on saada kehitys palvelemaan eheän hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista ja torjua yhteiskunnallisen eriarvoisuuden uhka. On huolehdittava siitä, että toimialalla verkkoja, sisältöjä ja palveluja tarjoavien toimijoiden halu ja kyky investoida ja kehittää palveluratkaisuja myös kaikkein kannattavimpien alueiden ja asiakasryhmien ulkopuolella säilyy. Tieto ja tietämys ovat muuttuneet tietoyhteiskunnan keskeiseksi pääomaksi. Globaalien pelisääntöjen merkitys kasvaa. Tietoyhteiskuntakehitykselle tyypillinen piirre on kansainvälistyminen, joka samalla luo mahdollisuuksia hyvinvoinnin lisäämiseen. Toiminta tuo mukanaan epävakautta ja uhkia ihmisten sosiaaliselle, taloudelliselle ja sivistykselliselle tasa-arvolle. Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajien ja käyttäjien toimintaympäristö on globaali. Pelkästään kansallinen tietoyhteiskuntapolitiikka ei ole mahdollista, vaan kansainvälisessä taloudessa tarvitaan globaalit pelisäännöt, jotka kohtelevat kaikkia toimijoita mahdollisimman tasapuolisesti. Maailmanlaajuisen viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikan kehitys on kuitenkin hidasta. Osaamisen kartuttaminen on keskeisellä sijalla suomalaisessa tietoyhteiskuntakehityksessä. Kansallisen tietoyhteiskuntapolitiikan kulmakivenä on ollut panostaminen inhimilliseen osaamiseen, tutkimukseen ja kehitykseen sekä koulutukseen. Ne luovat pohjan pitkäjänteiselle tuote- ja palvelukehitykselle, innovaatioiden synnylle ja kansalaisten valmiuksille toimia aktiivisesti tietoyhteiskunnan jäseninä. Myös hallinnon tietoyhteiskuntaosaamisen lisäämiseen tulee kiinnittää huomiota. Viestintäpolitiikan painopisteet Viestintäverkot ja -teknologia Toiminta-ajatus: Varmistetaan luotettavien ja välityskykyisten verkkojen tarjonta kattavasti koko maassa. Kaikkiin sähköisiin viestintäverkkoihin sovelletaan lähtökohtaisesti samoja sääntöjä. Verkkoinfrastruktuuri ja -palvelut syntyvät kaupalliselta pohjalta ilman valtion taloudellista tukea viestintäyrityksille. Nopeat, välityskykyiset ja turvalliset verkot ovat tietoyhteiskunnan toiminnan välttämätön edellytys. Nopeilla tietoliikenneyhteyksillä edistetään verkkopalveluiden saatavuutta, uusien työ- ja liiketoimintamuotojen kehittymistä ja alueellista kehittymistä ja tasa-arvoa. Verkkopolitiikan suurin haaste on pitää keskeiset viestintäverkot jatkuvasti korkealuokkaisina ja kattavina sekä niiden palvelut edullisina. Verkkojen kehitystä seurataan tarkasti. Kiinteiden verkkojen merkitys on toistaiseksi säilynyt erityisesti nopeiden tietoliikenneyhteyksien tarjoamisen kautta. Viestinnän määrä lisääntyy kiinteissä verkoissa, mutta toiminnan liikevaihto ei kasva samassa suhteessa kiristy- Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 8

9 Liittymiä kpl tammikuu heinäkuu tammikuu heinäkuu tammikuu västä kilpailusta ja kiinteästä hinnoittelusta johtuen. Matkaviestinpalveluissa kilpailu kiristyy entisestään ja hintataso laskee. Kolmannen sukupolven matkaviestinpalveluiden (UMTS) tarjonta on vasta alkamassa. Matkaviestinverkkojen alueellista laajenemista käyttäjien viestintätarpeita vastaavasti on tarkkailtava. Suunnittelukaudella tulevat yhä laajenevaan kaupalliseen käyttöön myös digitaalisten televisioverkkojen välityksellä tarjotut palvelut. Televisio- ja radiolähetysverkon digitalisointi on käynnissä. Analogisten televisiolähetysten lopettaminen tulee ajankohtaiseksi vuonna Suunnittelukaudella verkkopolitiikan pääpaino on alkuvuodesta 2004 hyväksytyn kansallisen laajakaistastrategian toimeenpanossa ja seurannassa. Kansallinen strategia on tietoyhteiskuntapolitiikan työväline, jonka avulla toimintalinjat ja tarvittavat toimenpiteet voidaan nähdä osana tietoyhteiskuntapolitiikan kokonaisuutta ja vertailla niitä myös kansainvälisesti. Strategian lähtökohtana on, että verkkoihin syntyy hyviä palveluita ja niitä käytetään laajasti. Nopeiden tietoliikenneyhteyksien yleistyminen on väline tämän kehityksen edistämiseen. Julkisen vallan roolina on luoda edellytyksiä palvelujen tarjonnalle ja kysynnälle sekä luonnollisesti tarjota omia palvelujaan uusia välineitä käyttäen. Laajakaistaisia kiinteän verkon palveluita on saatavilla tällä hetkellä kaikissa kunnissa siten, että suurimmassa osassa kuntia yli puolella kotitalouksista on mahdollisuus laajakaistapalveluihin. Suunnittelukauden alkupuolen keskeisin tavoite on hallitusohjelman mukaisesti varmistaa, että kohtuuhintaiset, alueellisesti kattavat nopeat tietoliikenneyhteydet ovat kaikkien kansalaisten saatavilla vuoden 2005 loppuun mennessä. Viestintämarkkinalainsäädäntöä kehitetään edelleen hyvän toimintaympäristön varmistamiseksi viestintäverkkojen tarjoajille. Viestintämuotojen lähentyminen heijastuu lainsäädäntöön siten, että kaikkiin sähköisiin viestintäverkkoihin sovelletaan lähtökohtaisesti samoja sääntöjä. Tavoitteena on luoda eri verkkoja ja palveluita tarjoaville yrityksille tasapuoliset kilpailuolosuhteet sekä investointeihin kannustava toimintaympäristö. Verk- Laajakaistaliittymien määrän kehitys. Nopeat, välityskykyiset ja turvalliset verkot ovat tietoyhteiskunnan toiminnan välttämätön edellytys. kopolitiikassa on tavoitteena vähentää erityissäännöksiä alan kehityksen ja Euroopan unionin lainsäädännön sallimissa rajoissa. Toimilupapolitiikassa lähtökohtana on ollut, että toimilupaa tarvitaan vain sellaisten sähköisten verkkojen tarjontaan, joissa käytetään rajallisia radiotaajuuksia. Toimilupia edellytetään matkaviestinverkkojen sekä televisio- ja radioverkkojen tarjontaan samoin kuin ohjelmistojen tarjontaan televisio- ja radioverkoissa. Viestintäkentällä on paljon toimijoita ja yritysten rakenteet ja omistusjärjestelyt muuttuvat. Toimilupajärjestelmän tavoitteiden toteutumiseksi toimiluvanhaltijoiden määräysvallan muutoksiin liittyviä kysymyksiä seurataan tarkasti ja niihin puututaan tarvittaessa lain suomin keinoin. Uusi viestintämarkkinalainsäädäntö tuli voimaan vuonna 2003 ja tehosti markkinoiden ohjausta. Uuden lainsäädännön mukaiset sääntelytoimet kohdistuvat vain niihin markkinoihin, joilla kilpailuongelmia ilmenee. Eurooppalaisen sääntelymallin harmonisoituessakin Suomen viestintähallinto pyrkii säilyttämään suomalaisten viestintämarkkinoiden ominaispiirteet silloin kun siitä on käyttäjille etua. Yhtenäinen eurooppalainen verkkosääntely on kuitenkin nähtävä myös etuna suomalaisen viestintäklusterin liiketoiminnalle. Verkkojen käyttöä sääntelevää radiolakia tarkistetaan vuonna Vuonna 2003 tuli voimaan Suomen verkkotunnuksia (.fi) sääntelevä laki, joka helpotti ja nopeutti verkkotunnusten saatavuutta. Lakia muutetaan vuonna 2004 siten, että verkkotunnuksia voivat saada myös luonnolliset henkilöt. Viestinnän palvelujen lisääntyessä ja viestintämäärien kasvaessa radiotaajuuspolitiikka tulee entistä tärkeämmäksi, kun useat käyttötarpeet kilpailevat samoista niukoista resursseista. Suunnittelukaudella tulevat ajankohtaisiksi kansainväliset päätökset siitä, miten analogiselta televisiotoiminnalta vapautuvat taajuudet käytetään. Kansallisesti hallitus tekee keskeiset radiotaajuuspoliittiset linjanvedot. Tasapuolisen radiotaajuushallinnon järjestäminen on Viestintäviraston vastuulla. Radiohallinnon keskeisin periaate on taajuuksien tehokas ja tasapuolinen käyttö ja varautuminen tulevaisuuden käyttötarpeisiin. Toinen keskeinen haaste liittyy uuteen teknologiaan perustuvien verkkojen käyttöön ja kaupallistamiseen. Erilaiset sähköiset jakelukanavat ovat lisääntyneet nopeammin kuin kiinnostavien sisältöjen ja palvelujen määrät. Käyttäjät eivät aina ole valmiita omaksumaan uuden teknologian palveluita, vaikka niitä olisi kaupallisesti tarjolla. Kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkojen ja digitaalisen television palvelut ovat alullaan ja palvelujen kysynnän kehitys on toistaiseksi ollut vaikeasti ennustettavaa. Palvelujen kehityksen sekä kulut- 9

10 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma tajien käyttäytymisen seuraaminen ja jopa ennakointi on tärkeää, jotta alan kehitystä voidaan tukea ja pitää lainsäädäntöä ajan tasalla. Tietoyhteiskunnan tärkeät toiminnot riippuvat sähköisten tietojärjestelmien toiminnasta. Häiriöt johtavat nopeasti tärkeiden toimintojen lamaantumiseen. Kehitys edellyttää panostamista viestintäverkkojen turvallisuuteen sekä häiriötilanteisiin varautumiseen yhteistyössä viestintäyritysten kanssa. Suunnittelukaudella tehostetaan myös viranomaisten yhteistyötä viranomaisverkkojen tarjonnassa. Tavoitteena on, että viranomaiset käyttävät mahdollisimman laajasti yleisiä viestintäpalveluita. Ne eri viranomaisten viestintätarpeet, joita varten erilliset viranomaisverkot ovat välttämättä tarpeen, tyydytetään mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti keskitetyn julkishallinnon ratkaisun avulla. Viestinnän sisällöt ja media Toiminta-ajatus: Otetaan huomioon viestintäverkoissa ja -teknologiassa tapahtunut yhdentyminen myös sisältöjen sääntelykehyksessä ja luodaan hyvä toimintaympäristö sisältöpalvelujen tarjonnalle ja käytölle monikanavaympäristössä. Lähtökohtana on edistää sananvapautta ja moniarvoista viestinnän sisältöä. Digitaalisten televisiolähetysten vastaanottaminen (1 000 taloutta). Viestintäverkot ja -palvelut lähenevät toisiaan. Yhtäältä käyttäjille tarjotaan mediapalveluita useita sähköisiä viestintäverkkoja käyttäen. Toisaalta televisio- ja radiotoimintaan tarkoitettuja digitaalisia verkkoja voidaan käyttää myös muiden palvelujen tarjontaan. Vastaavasti televisio- ja radio-ohjelmistoja voidaan välittää teletoimintaan tarkoitetuissa verkoissa. Myös palvelumuotojen väliset rajat hämärtyvät. Käyttäjän kannalta palvelun sisällössä ei sinänsä ole mitään eroa, vaikka teknisesti ero olisikin suuri. Televisio- ja radiotoiminnassa kanavien määrän lisääntyessä sekä määrällinen että laadullinen tarjonta ovat viime vuosina kasvaneet. Yleisradio Oy:n julkinen palvelu ja kaupallisten toimijoiden kilpaileva tarjonta muodostavat yhdessä monipuolisen peruskokonaisuuden, joka palvelee hyvin erilaisten kohderyhmien tarpeita. Radiotoiminnassa kaupallisen toiminnan sisällön muodostaa musiikkiin ja lyhyisiin uutisiin painottuva ohjelmavirta. Julkinen palvelu sisältää myös vahvan puheohjelmatarjonnan. Digitaalinen lähetystoiminta lisää tarjontaa entisestään ja tekee mahdolliseksi ohjelmistojen kohdistamisen entistä tarkemmin tietyille kohderyhmille. Kansainvälistyvässäkin viestintäympäristössä kotimaisella medialla on keskeinen rooli kansalaisten arkipäivässä ja kansallisen kulttuurin ja keskustelun säilyttäjänä. On ilmeistä, että kehitys kulkee kohti erikoistuneita temaat- Tietoyhteiskuntakehitys laajentaa sananvapautta sekä edistää moniarvoista kulttuuria ja kansalaisten hyvinvointia Osuus kaikista (Q1) (Q1) (Q2) talouksista Iso-Britannia ,1 % Ruotsi ,2 % Espanja ,1 % Suomi ,5 % Saksa ,5 % Hollanti 8 0,1 % Yhteensä tisia televisiokanavia. Suunnittelukaudella maksutelevisiotoiminnan uskotaan yleistyvän. Internet tarjoaa vaihtoehtoisen tai täydentävän jakelukanavan tietoyhteiskunnan palveluille ja muille sisällöille. Tietoverkkoihin syntyy yhä enemmän sisältöjä, joita ei ole saatavissa muulla tavoin ja jotka on alun perin toteutettu tietoverkossa käytettäviksi. Turvallisen viestintäympäristön luominen ja verkossa tarjotun laittoman ja haitallisen sisällön torjunta on yhä tärkeämpää. Laittomien sisältöjen torjunnassa tiukka lainsäädäntö ja tehokas valvonta ovat keskeiset työkalut. Lisäksi tulee harjoittaa aktiivista kansainvälistä yhteistyötä erityisesti poliisihallinnossa. Haitalliset sisällöt, jotka ovat sinänsä laillisia, mutta esimerkiksi lasten tai jonkin muun väestöryhmän kannalta vahingollisia, vaativat muita toimia. Tässä työssä ohjausvälineenä on ollut viranomaisten ja alan toimijoiden välinen keskustelu ja toimialan itsesääntely. Eräisiin ongelmiin voidaan puuttua myös sananvapauslainsäädännön avulla. Lainsäädännöstä ei kuitenkaan pidä tehdä sellaista, että se vaikeuttaa kohtuuttomasti myös sellaisten sisällöntuottajien toimintaa, joiden toimintaan ei liity mitään ongelmallista. Monikanavaympäristössä lainsäädäntöä on kehitettävä siten, ettei se vääristä teknologisesti epäneutraalilla tavalla kilpailua eri jakelukanavien kesken, vaan synnyttää vaihtoehtoisissa jakeluverkoissa monipuolista sisältötarjontaa. Myös sisällön sääntelyssä kehityssuuntana on yhtenäinen toteutustavasta ja jakelukanavasta riippumaton sääntely. Se merkitsee muun muassa teknisen kehityksen vuoksi hankalaksi muuttuneen ohjelmiston käsitteen tarkistamista suunnittelukaudella. Televisio- ja radiotoiminta on Suomessa muiden maiden tavoin varsin pitkälle säänneltyä muissa verkoissa tarjottuihin palveluihin nähden. Viestintäpoliittinen pyrkimys on, että sääntely yhdenmukaistuu siten, että televisio- ja radiotoiminnan sääntely kevenee. Viestinnän uusien muotojen sääntely perustuu pitkälti toimialan itsesääntelyyn. Televisio- ja radiotoiminnan erityissääntelystä ei kuitenkaan voida vielä suunnittelukaudella luopua, koska toimintaan käytettäviä taajuuksia on yhä kysyntää vähemmän. Sananvapaussyistä on kuitenkin välttämätöntä kehittää toimi- Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 10

11 Tietoturvan ja yksityisyyden suojan toteutuminen muodostavat tietoyhteiskunnan kehitykselle suotuisan perustan. lupajärjestelmää keveämmäksi ja mahdollisuuksien mukaan oikeusharkintaiseksi. Toimilupajärjestelmän tavoitteiden toteutumiseksi ohjelmistotoimilupien haltijoiden määräysvallan muutoksia seurataan tarkasti ja saatetaan muutokset toimilupaviranomaisen hyväksyttäväksi. Kilpailu kiristyy myös mediamarkkinoilla, minkä johdosta yritykset yhteensulautumisten myötä kasvavat ja kansainvälistyvät. Viestintäyritysten haasteena on rakentaa palveluja ja ansaintamalleja, joilla palveluita voidaan tarjota kannattavasti. Suomalaisia viestintäyrityksiä siirtyy ulkomaiseen omistukseen ja vastaavasti suomalaiset yritykset laajenevat ulkomaille. Jokaisen yrityksen on arvioitava uudelleen liiketoimintamallinsa, panostettava entistä enemmän tuotekehitykseen ja verkotuttava kansainvälisesti. Toisaalta viestintätekniikan kehitys avaa mahdollisuuksia aikaisempaa pienemmille yrityksille, kansalaisjärjestöille ja muille vastaaville tahoille. Ne voivat tarjota sisältöpalveluja pienin jakelukustannuksin, tarvittaessa jopa maailmanlaajuisesti. Tietoyhteiskuntakehitys tekee siten mahdolliseksi laajentaa sananvapautta sekä edistää moniarvoista kulttuuria ja kansalaisten hyvinvointia. Lainsäädännöllä ei tule luoda tarpeettomia hidasteita tälle kehitykselle, vaan nykyisiäkin esteitä on poistettava sen tieltä. Vuonna 2003 asetettiin parlamentaarinen työryhmä, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus Yleisradio Oy:n rahoituksen järjestämisestä siirryttäessä kokonaan digitaaliseen televisiotoimintaan. Ehdotuksessa tuli myös ottaa huomioon Yleisradio Oy:n toimintaedellytysten pitkäjänteinen turvaaminen täyden palvelun tehtävän toteuttamisessa, yhtiön toiminnan tehostamismahdollisuudet sekä yhtiön rahoitusmallin vaikutukset suomalaisiin viestintämarkkinoihin. Lisäksi työryhmän tuli selvittää, miten digitaaliseen televisiotoimintaan siirtymistä voitaisiin nopeuttaa ja minkä aikataulun ja periaatteiden mukaisesti tulisi siirtyä kokonaan digitaaliseen televisiolähetystoimintaan. Työryhmä selvittää ohjelmistojen ja palvelujen siirtoon kaapelitelevisioverkoissa (ns. must carry) liittyvän sääntelyn kehittämistä niin, että julkinen palvelu voidaan välittää kilpailullisesti neutraalilla tavalla. Työryhmän toimeksiantoon liittyi myös sen selvittäminen, miten televisio- ja radiolainsäädännön mukainen julkisen palvelun määrittely ja Yleisradio Oy:n täyden palvelun tehtävä vastaavat ajankohtaisiin viestintäpolitiikan ja konvergoituvan toimintaympäristön haasteisiin sekä onko Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) mukaisen yhtiön hallintomallia tarvetta muuttaa. Työryhmä antoi joulukuussa 2003 väliraporttinsa, jossa otetaan kantaa muun muassa analogisen televisiotoiminnan lopettamisaikatauluun. Loppuraporttinsa työryhmä antaa joulukuussa Työryhmän ehdotusten pohjalta arvioidaan televisio- ja radiotoiminnan kehittämistä kuluvalla vuosikymmenellä sekä toteutetaan arvion vaatimat toimet. Yleisradio Oy:n ja maassamme toimivien televisioyritysten keskeinen lähivuosien haaste on jakeluverkkojen nopea digitalisointi ja uudet jakelukanavat. Digitaalinen jakeluverkko ulotetaan suunnittelukaudella koko maahan. Vanhentuvan analogisen jakelujärjestelmän ylläpito kuluttaa taloudellisia voimavaroja. Toisaalta julkisen palvelun ylläpito vaatii, että analogiset lähetykset ovat kansalaisten seurattavissa kohtuullisen siirtymäajan. Hallituksen vuonna 1999 asettama tavoite oli, että analogisia televisiotoimilupia ei olisi enää tarpeen julistaa haettaviksi vuoden 2006 lopussa päättyvän toimilupakauden jälkeen. Analogisten lähetysten lopettamisajankohdasta ja sen aiheuttamista toimenpiteistä päätetään alkuvuotena Suunnittelukaudella tulee ajankohtaiseksi myös Ruotsin television (SVT) ohjelmien jakeluun käytetyn verkon digitalisointi ja toimilupien myöntäminen kyseiseen verkkoon. Kysymystä on käsiteltävä osana Pohjoismaiden keskinäistä televisioohjelmien jakelujärjestelyä. Uusien viestintämuotojen nopea kehitys ei ole toistaiseksi vaikuttanut sanoma- ja aikakauslehdistön eikä graafisen viestinnän asemaan. Pitkällä aikavälillä sähköisen viestinnän kehitys ja erityisesti kulutustottumusten muutokset vaikuttavat kuitenkin myös lehdistön toimintaedellytyksiin ja -mahdollisuuksiin. Suomalaisen sisältötuotannon kannalta on tärkeää, että lehdistön sisältö- ja liiketoimintaosaaminen saadaan täysimääräisesti hyödynnettyä. Median toiminta on turvattava myös poikkeusoloissa, ja siksi viestintäverkkojen toiminta on varmistettava. Sääntelyllä on huolehdittava myös siitä, että viranomaisten tiedotustoiminta onnistuu kaikissa oloissa. Tietoturva ja tietosuoja Toiminta-ajatus: Varmistetaan kansalaisten, elinkeinoelämän ja julkishallinnon luottamus tietoyhteiskunnan palvelujen käytettävyyteen, turvallisuuteen ja tietosuojaan. Tietoyhteiskunta perustuu uuteen teknologiaan, uusiin toimintatapoihin ja uuteen osaamiseen, ja siinä tietoturvan ja yksityisyyden suojan toteutuminen muodostavat suotuisan kehityksen perustan. Tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien hyödyntäminen ja uhkien torjunta edellyttävät kaikkien toimijoiden luottamusta kehityksen suuntaan. Kansalaisten ja yritysten luottamusta tietoyhteiskuntaan voidaan lisätä erityisesti tietoturvallisuutta ja yksityisyyden suojaa parantamalla. Tietoturvallisuudella tarkoitetaan eri muodoissa olevien 1 Valtioneuvoston 4. maaliskuuta 2004 tekemän periaatepäätöksen mukaan Suomessa siirrytään kokonaan digitaaliseen televisiotoimintaan 31. elokuuta

12 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma Tapahtumatyyppi Määrä Neuvonta 128 Haittaohjelma 112 Tietoturvaongelma* 103 Skannaustoiminta 72 Mediayhteydenotot 47 Roskaposti 38 Palvelunesto 36 Tietomurto 29 Haavoittuvuus 14 Muu 9 Televerkkovika** 5 Social engineering 1 tietojen, palvelujen, järjestelmien ja tietoliikenteen suojaamista. Tietoturvallisuutta uhkaavat mm. henkilökohtaisen yksityisyyden loukkaukset, roskaposti, tietokonevirukset, verkkoterrorismi ja pahimmillaan elektroninen sodankäynti. Nämä voivat ulottua tietoverkkojen avulla silmänräpäyksessä kaikkialle. Samanaikaisesti tietoturvallisuus antaa mahdollisuuksia. Oikein toteutettuna se lisää yksilöiden toimintavapautta, antaa elinkeinoelämälle uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja alentaa liiketoiminta- ja vuorovaikutuskustannuksia kaikkialla yhteiskunnassa. Liikenne- ja viestintäministeriön valmistelema ja hallituksen hyväksymä kansallinen tietoturvastrategia on keskeinen osa hallituksen tietoyhteiskuntapolitiikkaa. Sen avulla torjutaan tietoturvallisuuden uhkia ja hyödynnetään siihen liittyviä mahdollisuuksia erityisesti normaali-, mutta myös poikkeusoloissa. Strategia antaa valtioneuvoston, elinkeinoelämän, järjestöjen ja yksittäisten kansalaisten tietoturvallisuusponnisteluille yhteisen suunnan. Kansallisen tietoturvallisuusstrategian avulla Suomesta rakennetaan tietoturvallinen tietoyhteiskunta. Strategian tavoitteena on edistää kansallista ja kansainvälistä tietoturvallisuusyhteistyötä, edistää kansallista kilpailukykyä ja suomalaisten tieto- ja viestintäalan yritysten toimintamahdollisuuksia, parantaa tietoturvallisuusriskien hallintaa, turvata perusoikeuksien toteutuminen ja kansallinen tietopääoma ja lisätä tietoturvallisuustietoisuutta ja -osaamista. Tietoturvastrategian toimeenpanossa liikenne- ja viestintäministeriötä avustaa tietoturvallisuusasioiden neuvottelukunta. Kokonaisvastuun lisäksi ministeriö on keskeisessä asemassa mm. kansallista kilpailukykyä ja suomalaisten tieto- ja viestintäalan toimintamahdollisuuksia sekä tietoturvallisuusriskien hallintaa edistävien toimenpidekokonaisuuksien toteutuksessa. Tietoyhteiskunnan palveluiden käyttäjien luottamusta ja yksityisyyden suojaa tulee merkittävästi parantamaan liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteltu säh- * Tietoturvaongelma -kohta pitää sisällään huomattavan määrän virusten aikaansaamia toisiovaikutustapauksia (sähköpostin viiveet). ** Televerkkovika -kohta tarkoittaa CERT-FI:n kautta viraston tietoon tulleita televerkon vika- ja häiriötilanneilmoituksia. Tietoturvaloukkausten havainnointi ja ratkaisu (CERT) Suomessa vuonna Kotimaisten kirjeiden reaalihinnat köisen viestinnän tietosuojalaki, jonka hallitus antoi eduskunnalle syksyllä Lain tavoitteena on turvata sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan toteutuminen sekä edistää sähköisen viestinnän tietoturvaa ja monipuolisten sähköisen viestinnän palvelujen tasapainoista kehittymistä. Tietoturvastrategian mukaisesti Viestintävirasto on kansallinen tietoturvaviranomainen, joka harjoittaa CERT-toimintaa (Computer Emergency Response Team) ja tietoliikenneturvallisuuden valvontaa (COMSEC) sekä valvoo sähköisen viestinnän tietosuojalainsäädännön ja viestintämarkkinalain noudattamista. Tietoturvan ja yksityisyyden varmistaminen on tärkeätä jo normaaliaikana, ja poikkeusoloissa turvalliset verkot ovat yhteiskunnan toimintaedellytyksille välttämättömiä. Varautuminen poikkeusoloihin merkitsee toimenpiteitä jo normaaliolojen aikana. Toimenpiteet kohdistuvat niin viestintäverkkoihin ja -palveluihin kuin tietoteknisiin järjestelmiinkin. Postitoiminta Toiminta-ajatus: Lainsäädännöllä turvataan hyvälaatuiset ja kohtuuhintaiset postipalvelut kaikille koko maassa. Postitoimintaa kehitetään ottaen huomioon asiakkaiden muuttuvat tarpeet, teknologian kehitys ja kilpailu. Postipalvelut ovat merkittävässä asemassa myös tietoyhteiskunnassa, sillä ne tarjoavat fyysisen jakelukanavan esimerkiksi verkkoliiketoiminnan tarpeisiin. Postipalvelut on perinteisesti mielletty osaksi yhteiskunnan perusrakennetta, jonka toiminnalla on vaikutuksia alueelliseen tasa-arvoon, talouskasvuun ja työllisyyteen. Suomalaisen postitoiminnan vahvuutena on palvelujen korkea laatu ja tuotannon tehokkuus. Postitoiminnassa tarvitaan tehokkaita toimintamalleja, jotta koko maan kattavalle palvelujen tarjonnalle turvataan taloudelliset edellytykset toimia. Kilpailun mahdollistavasta lainsäädännöstä huolimatta postipalvelujen tarjonta on edelleen yksinomaan Suomen Posti Oyj:n vastuul- 2. lkn kirje 1. lkn kirje Indeksi 1990=100 Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 12

13 la. Kilpailevaa kirjelähetysten jakelu- ja välitystoimintaa ei ole toistaiseksi syntynyt. Globalisaatio, sähköisen viestinnän innovaatiot ja uudet liiketoimintamallit vaikuttavat voimakkaasti myös postipalveluiden kysyntään ja tarjontaan lähivuosina. Perinteinen postitoiminta vähenee ja kirjeviestinnän kilpailu sähköisen viestinvälityksen kanssa kovenee. Uhkana on, että toiminta muuttuu kannattamattomaksi ja toimialan kehitys pysähtyy, jos toimiala ja sen sääntely eivät pysty vastaamaan muuttuviin olosuhteisiin. Markkinoiden muuttuessa perinteisten postiyritysten toiminta onkin laajentumassa uusille liiketoiminta-alueille. Postipalvelut kehittyvät yhä enemmän tieto- ja materiaalivirtojen hallintalogistiikan suuntaan. Tietoyhteiskuntakehitys tarjoaa postitoimialalle mahdollisuuden vastata entistä paremmin käyttäjien erilaisiin tarpeisiin ja tehostaa toimintaa. Tietotekniikkaa ja viestintäpalveluita käytetään hyväksi postipalvelun tuottamisen osana. Postipalvelu voidaan tarjota kokonaankin sähköisessä muodossa käyttäjien tarpeiden mukaisesti. Markkinoiden muuttuessa nousee esille myös se, miten varmistetaan tasapainoinen kilpailu toimiluvanvaraisen ja muun, sääntelemättömän toiminnan kesken. Tulevaisuuden keskeinen haaste postipalveluissa onkin, miten kirjeviestinnän vähentyessä ja muuttaessa muotoaan fyysisestä sähköiseksi turvataan tasa-arvoinen perinteinen postipalvelu ja luodaan edellytykset tasapainoiselle kilpailulle sekä toimialan kehittymiselle ja kilpailukyvylle. Nykyinen toimintaa sääntelevä postipalvelulaki tuli voimaan vuoden 2002 alusta. Vuonna 2003 hallitus antoi eduskunnalle selonteon lain soveltamisesta ja vaikutuksista. Toimialan ja asiakastarpeiden kehitystä seurataan tarkasti ja lainsäädäntöä kehitetään siten, että postin yleispalvelun taso säilyy ja sen tarjoamisen taloudelliset edellytykset varmistetaan. Viestintäpolitiikan toteuttaminen Tavoitteet ja toimenpiteet Hallitusohjelman mukaisesti hallinnonalalla harjoitetaan aktiivista tietoyhteiskuntapolitiikkaa, jonka tavoitteena on tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntämällä lisätä tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa. Hallinnonalan vaikuttavuustavoitteet on seuraavassa esitetty kolmena laajana kokonaisuutena, jotka pitävät sisällään muun muassa hallitusohjelmassa ja tietoyhteiskunnan politiikkaohjelmassa esitetyt asiat. Hallinnonalan verkkopalveluihin ja liikenteen telematiikkaan liittyviä toimenpiteitä on tarkemmin selostettu jäljempänä. Viestintäpalveluiden tarjonta ja kysyntä Edistetään laadukkaiden, kohtuuhintaisten viestintäpalveluiden yleistä saatavuutta tehokkaasti toimivilla viestintämarkkinoilla. Kansallinen laajakaistastrategia 2 hyväksytään alkuvuodesta Strategian toimeenpano alkaa vuonna 2004 ja suunnittelukaudella seurataan strategian mukaisten toimenpiteiden onnistumista ja ryhdytään tarvittaessa lisätoimenpiteisiin. Viestintämarkkinoilla toimivien yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset ja palveluiden korkea laatu turvataan lainsäädännön kehittämisellä ja toimilupapolitiikalla. Yleisradio Oy:n asema sekä muun televisio- ja radiotoiminnan toimintaedellytykset varmistetaan parlamentaarisen selvitystyön tulosten pohjalta. Postitoiminnan yleispalvelun tason säilyminen varmistetaan ja postiyritysten toimintaedellytyksiä parannetaan lainsäädäntöä kehittämällä. Luottamus tietoyhteiskunnan palveluihin Edistetään kansalaisten ja yritysten luottamusta tietoyhteiskunnan palveluihin. Toteutetaan vuonna 2003 hyväksyttyä tietoturvastrategiaa. Vuonna 2003 asetettu tietoturva-asioi

14 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma den neuvottelukunta tukee strategian toimeenpanon edellyttämien toimien yhteensovittamista, seuraa strategian toteutumista ja tekee valtioneuvostolle ehdotuksia strategian päivittämisestä. Toimeenpannaan sähköisen viestinnän tietosuojalaki ja arvioidaan sen vaikutuksia ja kehittämistarpeita. Tuetaan laittomien sisältöjen jakelun estämistä sähköisissä verkoissa. Vahvistetaan viestintävälineiden, erityisesti Internetin, sisältöjen itsesääntelyä haitallisten sisältöjen torjumiseksi. Innovatiiviset verkot ja palvelut Edistetään uusien innovatiivisten viestintäpalveluiden ja -verkkojen syntymistä ja hyödyntämistä. Seurataan toimialan kehitystä ja lainsäädännön ja toimilupapolitiikan kehittämisellä luodaan edellytyksiä innovatiivisten viestintäpalvelujen ja -verkkojen syntymiselle ja toiminnalle. Suositaan avointa verkkoarkkitehtuuria ja avoimia verkkoratkaisuja. Kansallista tietoturvastrategiaa 3 toteuttamalla edistetään suomalaisten tieto- ja viestintäalan yritysten toimintamahdollisuuksia mm. kannustamalla yrityksiä ja tutkimuslaitoksia tuomaan markkinoille uusia tietoturvallisuustuotteita, kehittämään helppokäyttöisiä ja muiden tuotteiden kanssa yhteensopivia suojaus- ja tunnistamismenetelmiä ja levittämään parhaita käytäntöjä muiden toimijoiden käyttöön. Toteutetaan parlamentaarisen työryhmän ehdotusten pohjalta digitaalisen televisiotoiminnan edellytyksiin vaikuttavat toimenpiteet ja arvioidaan niiden vaikutuksia. Arvioidaan vuonna 2004 käynnistyvän digitaalisen televisiotoiminnan neljännen kanavanipun koetoimintaa, tehdään mahdollisesti tarvittavat lainmuutokset ja myönnetään tarvittavat toimiluvat. Suunnataan tutkimus- ja kehittämismäärärahoja innovatiivisille aihealueille. Toteutetaan mm. digitaalisen television ja tietoturvan klusteriohjelmat. Kansainvälinen toiminta Hallinnonala pyrkii turvaamaan kansalaisten ja elinkeinoelämän edut osallistumalla aktiivisesti toimialansa kansainväliseen yhteistyöhön. Suomalaisen viestintähallinnon osaaminen ja kokemukset kiinnostavat erityisesti niitä maita, joissa viestintä- ja tietoyhteiskuntakehitys eivät ole vielä saavuttaneet Suomen tasoa. Ministeriö on aktiivisesti mukana tukemassa myös suomalaisten viestintä- ja tietotekniikka-alan yritysten kansainvälistymis- ja vientiponnisteluja. Kansainvälisen toiminnan painopisteitä ovat verkkoihin ja tietoturvaan liittyvät kysymykset. Euroopan unionissa luodaan tärkeitä lainsäädäntökehyksiä yleiseurooppalaiselle tietoyhteiskuntakehitykselle. Yhteisötason työskentely on integroitunut osa kansallista tietoyhteiskunta- ja viestintäpolitiikkaa. Yhteisötason politiikkaan vaikutetaan kansallisten tavoitteiden ja priorisointien pohjalta. Unionin laajentuminen vuonna 2004 kymmenellä uudella jäsenvaltiolla avaa uusia mahdollisuuksia viestintä- ja tietotekniikka-alan viranomaisyhteistyölle ja alan suomalaiselle elinkeinoelämälle myös Itämeren talousalueella. Viestintäviraston toiminnassa kesällä 2002 perustetun EU:n sääntelyviranomaisten ryhmä (ERG) on keskeisellä sijalla. Tietoyhteiskuntakehitys on luonteeltaan globaalia, mistä syntyy tarve kehittää globaalia viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikkaa. Euroopan unionin tulee olla aktiivinen ja hakeutua yhteistyöhön muiden talousalueiden hallitusten sekä globaalin elinkeinoelämän kanssa. Yhteisön kauppapolitiikassa tulee ottaa huomioon sähköinen kaupankäynti ja tietoyhteiskuntapalveluiden vapaa liikkuvuus sekä sen vaatimat pelisäännöt. Suomi on mukana globaalissa yhteistyössä myös erilaisten kansainvälisten järjestöjen kautta. Tärkeitä foorumeita ovat mm. OECD, Maailman kauppajärjestö (WTO), Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) sekä Maailmanpankin ohjelmat. Globalisaation vaikutusten arviointiin tulee myös osallistua YK:n (WSIS) puitteissa. Kahdenvälisen yhteistyön kohteiksi rajataan sellaiset maat, jotka suuntautuvat vahvasti tieto- ja viestintäteknologian käyttöön ja tarjoavat kasvumahdollisuuksia suomalaiselle alan teollisuudelle. Uusien EU:n jäsenmaiden lisäksi tällaisia maita ovat Japani, Yhdysvallat ja Intia. Uusien alueiden, erityisesti Kiinan ja Venäjän tulo maailmankaupan piiriin avaa markkinoita ja parantaa mahdollisuuksia hyötyä globalisaatiosta. Yhteistyön tavoitteena on edistää viestintä- ja tietoteknologian toimialan kansainvälistä kilpailukykyä ja levittää tietoa suomalaisen hallinnon ja lainsäädännön toimintatavoista. Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 3 Kansallinen tietoturvastarategia 14

15 Ministeriö osallistuu vuonna 2001 hyväksytyn vuoteen 2004 kestävän Pohjoisen e-ulottuvuuden toimintaohjelman (NEDAP) mahdollisen jatkon toteuttamiseen. Toimintaohjelman ulottuvuuksia ovat olleet muun muassa laajakaistaverkot, tietoturva ja verkkoliiketoiminta. Viestintähallinnon kehittäminen Liikenne- ja viestintäministeriö on hallinnonalansa strateginen vaikuttaja ja ohjaaja sekä valmistelee ja kehittää hallinnonalansa lainsäädäntöä. Viestintävirasto on hallinnonalalla toimiva asiantuntijaviranomainen, joka itsenäisesti hoitaa sille lainsäädännössä annettuja ohjaus- ja valvontatehtäviä. Sekä ministeriö että Viestintävirasto toimivat aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäristön ja sidosryhmien kanssa. Vuorovaikutusta tiivistetään edelleen. Tietoyhteiskuntakehitys muuttaa viestintähallinnon toimintaympäristöä. Viestinnän lainsäädännön laaja uudistustyö sekä kotimaisella että eurooppalaisella tasolla vaativat uusia valmiuksia myös viestintähallinnolta. Muutokset edellyttävät viestintähallinto-organisaatioiden toiminnan kehittämistä ja tehostamista sekä strategisella tasolla että käytännön johtamistyössä. Viestintäviraston ohjausta ja toimintaa tehostavia toimenpiteitä on suunniteltu ja toteutettu vuonna 2002 tehdyn Viestintäviraston arvioinnin pohjalta. Yhtenä esimerkkinä kehitystyöstä on ministeriön ja viraston tulosohjauksen välineenä käytettävän tuloskortin käyttöönotto. Suunnittelukaudella jatketaan hallinnon kehittämistä siten, että toiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta pystytään parantamaan ja vastaamaan oikeaaikaisesti ja tehokkaasti suunnittelukaudella ympäristön muutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Toiminnan tuloksellisuuden ja tehokkuuden mittaamiseksi tarvittavaa tilastointia kehitetään. Hallinnonalan yhteistyön ja kumppanuusajattelun vahvistamiseksi liikenne- ja viestintäministeriö asetti vuonna 2003 kolmen vuoden toimikaudeksi viestintähallinnon neuvottelukunnan, jossa ovat edustettuina toimialan keskeisimpien sidosryhmien edustajat. Neuvottelukunnan tehtävänä on seurata viestintähallinnon toimintaa, tehdä viestintähallinnon kehittämistä koskevia aloitteita ja antaa lausuntoja. Rahoitus Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikan toteuttamisessa ei pääsääntöisesti käytetä valtion tukirahoitusta, vaan verkkoja, palveluja ja muita sisältöjä tarjotaan kilpailluilla markkinoilla. Viestintäviraston menojen rahoittamiseksi peruslaskelmaan on sisällytetty vuosittain 3,8 miljoonan euron nettomääräraha, joka muodostuu kehyksen mukaisesta määrärahasta sekä euron lisäyksestä, joka johtuu sähköisen viestinnän tietosuojalain nojalla ns. CERT-toiminnasta perittävän tietoturvamaksun mahdollisesta kompensoinnista 4. Hyväksytyn maksupolitiikan mukaisesti virasto kattaa asiakkailta perittävillä vajaan 30 miljoonan euron tuloilla valtaosan menoistaan. Kehittämissuunnitelmaan on sisällytetty valmiustilojen rakentamista varten euroa vuonna 2005 ja euroa vuodessa vuosina Rahoitustarve saattaa muuttua suunnittelun tarkentuessa. Tietoyhteiskuntakehityksen edistämiseksi hallinnonalan virastot ja laitokset käyttävät määrärahojaan erilaisiin kehittämishankkeisiin. Hallituksen nimeämään tietoyhteiskuntaohjelmaan ministeriön pääluokasta on tarkoitus osoittaa rahoitusta seuraavasti: Joukkoliikenteen palvelujen ostot ja kehittäminen ( ): Joukkoliikenteen kehittämiseen on tarkoitus osoittaa 7,8 miljoonaa euroa vuosittain. Tietoyhteiskuntaohjelmaa tukevien kehittämishankkeiden osuuden arvioidaan olevan vuosittain seuraavasti: 0,32 miljoonaa euroa vuonna 2003, 0,66 miljoonaa euroa ja 0,36 miljoonaa euroa vuosittain vuosina Tutkimus ja kehittäminen ( ): Määräraha on peruslaskelman mukaan euroa vuosina sekä euroa vuonna Tietoyhteiskuntaohjelmaa tukeviin hankkeisiin määrärahasta arvioidaan käytettävän seuraavasti: 0,9 miljoonaa euroa vuonna 2004, 1,1 miljoonaa euroa vuonna 2005, 0,7 miljoonaa euroa vuonna 2006 sekä 0,3 miljoonaa euroa vuonna Sanomalehdistön tuki ( ): Määräraha vuonna 2004 on euroa. Peruslaskelma on laadittu samaan tasoon, jolloin vahvistettu kehys ylittyy miljoonalla eurolla. Tukea on tarkoitus suunnata entistä enemmän nykyisestä lehdistön kustannusten alentamiseksi osoitetusta ja puolueiden lehdille osoitetusta tuesta yleisempään lehdistön kehittämistukeen. Kehittämishankkeiden osuutta ei ole mahdollista etukäteen arvioida. 4 Hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalaista (HE 125/2003), johon tietoturvamaksu sisältyy, annettiin eduskunnalle lokakuussa

16 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma Liikennepolitiikka Liikennepolitiikan tavoitteet ja lähtökohdat Hallitusohjelmassa liikennepolitiikan tavoitteiksi on todettu laadukkaat ja toimintavarmat liikenneväylät, jotka ovat perusedellytys yhteiskunnan tehokkaalle, alueellisesti ja sosiaalisesti tasavertaiselle ja kansainvälisesti kilpailukykyiselle toiminnalle. Tavoitteena on pitkäjänteinen liikenneväylien ylläpito ja kehittäminen. Lisäksi liikennepolitiikan tavoitteita ovat joukkoliikenteen toimintaedellytysten ja palvelujen parantaminen, liikenneturvallisuuden edistäminen, kauppamerenkulun palvelutason turvaaminen sekä pyrkimys alustonniston kilpailukyvyn turvaamiseen suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin. Liikennepolitiikan on toiminta-ajatuksensa mukaisesti huolehdittava kansalaisten hyvinvoinnista ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten parantamisesta turvaamalla laadukkaat liikkumismahdollisuudet ja toimivat kuljetusmarkkinat tasapainoisesti eri alueilla ja eri väestöryhmille. Tavoitteena on älykäs ja kestävä liikkuminen ja kuljettaminen, jossa otetaan huomioon taloudelliset, ekologiset, sosiaaliset ja kulttuuriin liittyvät näkökohdat. Suunnittelukaudella on erityisesti kiinnitettävä huomiota logististen kustannusten alentamiseen huolehtimiseen Suomen eduista ja kotimaisen kuljetuselinkeinon kansainvälisestä kilpailukyvystä EU:ssa ja kansainvälisten sopimusten edunvalvonnassa tärkeimpien aluekeskusten välisten ja niiden pääkaupunkiseudulle olevien yhteyksien kehittämiseen alemman tieverkon peruspalvelutason turvaamiseen toimivien ja liikenteen haittoja (onnettomuudet, ympäristöhaitat, esteellisyys) vähentävien liikennejärjestelmäsuunnitelmien toteuttamiseen pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän kehittämiseen kaupunkiseutujen liikenneverkon käytön tehostamiseen liikenteen hallinnan avulla julkisen liikenteen peruspalvelutason turvaamiseen. Liikennepolitiikka 16

17 Toimintaympäristön muutoksia Kustannustehokkuuden vaatimus kasvaa. Suomelle on laajuutensa sekä vienti- ja tuontimarkkinoihinsa nähden syrjäisen sijaintinsa vuoksi elintärkeää yhteyksien kehittäminen kansainvälisesti ja kansallisesti. Mahdollisuudet ja resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Tämä asettaa suuret vaatimukset mm. kansainväliselle yhteistyölle, liikennejärjestelmän kehittämiselle, liikenteen toimivuudelle ja palvelukyvylle sekä väyläpalvelujen hoidolle. Väylä- ja muut liikenteen palvelut on tuotettava jatkuvasti yhä kustannustehokkaammin. Liikennesektorin on myös kyettävä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään kansallisen ilmastopolitiikan linjausten mukaisesti. Väestön ikääntyminen sekä elämäntapojen ja arvomaailman muutokset johtavat yksilölliseen, nykyistä vähemmän aikaan sidottuun sekä laatua vaativaan liikkumiseen. Liikenneympäristö, tuotteet ja palvelut tulee suunnitella helppokäyttöisiksi ja mukauttaa erilaisten käyttäjien erilaisiin tarpeisiin siten, että kaikki ihmiset iästä, toimintakyvyistä ja kulttuuritaustasta riippumatta voivat niitä käyttää. Käyttäjien osallistuminen ympäristön, tuotteiden ja palvelujen suunnitteluun ja arviointiin varmistaa niiden sopivuuden heidän tarpeisiinsa. Liikenteen kuluttajahinnat nousivat 1990-luvulla noin 20 prosenttia enemmän kuin kuluttajahinnat keskimäärin. Autoilun käyttökustannukset ovat pysyneet 2000-luvun alussa lähes ennallaan. Paikallisten joukkoliikennematkojen hinnat nousivat 18 prosenttia vuodesta 1999 vuoteen Lentoliikenteen hinnat alkoivat laskea vuoden 2003 loppupuolella ns. halpalentoyhtiöiden tuoman kilpailun myötä. Liikenteen osuus kotitalouksien kulutusmenoista on noin 16 prosenttia. Liikenteen hinnoilla on merkittävä vaikutus eri liikennemuotojen kysyntäosuuksien kehittymiseen. Keskusten välinen ja kaupunkiseutujen sisäinen liikenne kasvaa. Henkilöliikenteen palveluiden kysyntä kasvaa lähivuosina työllisyyden ja kotitalouksien ostovoiman kasvun myötä. Verkostoitunut, maailmanlaajuinen talous ja elämäntapa lisäävät matkojen pituuksia ja suosivat nopeaa liikennettä. Muuttoliike keskuksiin kasvattaa keskusten välistä ja kaupunkiseutujen liikennettä. Tämä luo edellytyksiä joukkoliikenteen kysynnän kasvulle, jos tarjontaa kehitetään kysyntää vastaavaksi. Maaseudulla liikenteen kasvu on lähivuosina vähäistä, joskin lisääntyvä matkailu näkyy myös liikenteessä. Liikenneympäristö, tuotteet ja palvelut tulee suunnitella helppokäyttöisiksi ja mukauttaa erilaisten käyttäjien erilaisiin tarpeisiin siten, että kaikki ihmiset iästä, toimintakyvyistä ja kulttuuritaustasta riippumatta voivat niitä käyttää. Kuljetusten vaatimukset kasvavat. Erityisesti uudet talouskasvun vauhdittajina olleet teollisuuden alat vaativat nopeaa, täsmällistä, perilläoloaikaan entistä kiinteämmin sidottua kuljetusta. Lisäksi perusteollisuuden kuljetuksilta vaaditaan entistä suurempaa luotettavuutta. Kuljetuksissa yleistyvät pienerätoimitukset sekä tuotantoelämän varastoinnin vähenemisen seurauksena että yritysten ja kuluttajien välisen sähköisen kaupankäynnin lisääntyessä. Tämä kasvattaa erityisesti tieliikennettä. Lähivuosina kuljetusintensiivisen teollisuustuotannon kasvun arvioidaan nopeutuvan, mikä johtaisi kuljetusten määrän kasvuun. Venäjän kuljetukset muodostavat merkittävän osan rautateiden kuljetuksista ja Venäjän talouden kasvun arvioidaan lisäävän myös näitä kuljetuksia. Pitkällä aikavälillä kuljetukset eivät enää seuranne kiinteästi kokonaistalouskasvua, kun talouden arvioidaan kasvavan informaatioteknologian ja muiden uusien teknologioiden sekä palvelujen varassa. Lentoliikenteen kysyntä kasvaa vienti- ja tuontikuljetuksissa. Liikenteen hinnoittelu liikennepoliittisena ja taloudellisena ohjauskeinona on tulossa käyttöön maailmalla. Liikenteeltä perittäviä veroja ja maksuja perustellaan yhä enemmän aiheutetuilla yhteiskuntataloudellisilla kustannuksilla. Toiminta- ja taloussuunnittelukaudella ympäristönäkökohtien painoarvo tulee entisestään kasvamaan ja julkistaloudelliset paineet löytää uusia rahoituslähteitä investoinneille lisääntyvät. Eräät Euroopan maat ovat siirtymässä kilometriperusteisiin raskaan tavaraliikenteen maksuihin. Tämän seurauksena Euroopan unioni on uusimassa raskaan tavaraliikenteen niin kutsuttua eurovinjettidirektiiviä. Suomen kilpailukyvyn ja eri liikennemuotojen välisen tasapuolisen kilpailun vuoksi on tärkeää, että yhteiset kansainvälisessä liikenteessä kerättävien maksujen hinnoitteluperusteet hyväksytään EU:n laajuisesti. Suomen kannalta on kuitenkin uhkana kuljetuskustannusten nousu, joka heikentää Euroopan reuna-alueiden kilpailukykyä. Kaupunkiseuduilla tapahtuva ruuhkahinnoittelu on kunkin jäsenvaltion kansallisessa päätösvallassa. EU on antanut määräyksiä järjestelmien yhteensopivuuden aikaansaamiseksi. 17

18 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma Tavoitteet ja toimenpiteet strategisilla toiminta-alueilla henemisen ja liikenteen hoidon kustannusten nousun takia. Erityishaasteena on riittävien palvelujen ylläpitäminen ja liikkumismahdollisuuksien turvaaminen ikääntyvälle väestölle. Liikenneyhteyksien kehittäminen Kansainvälisten yhteyksien kannalta ongelmallista on päämarkkina-alueiden etäisyys ja luonnonolosuhteet ja näiden aiheuttama kuljetuskustannusten suuruus verrattuna kilpailijamaihin. Valtakunnalliset ja alueiden väliset yhteydet ovat eri alueiden kehittymisedellytysten kannalta merkittävä tekijä. Ongelmana on joidenkin alueiden heikko saavutettavuus nopeiden yhteyksien puutteiden vuoksi. Rataverkon laatutaso mahdollistaa 160 kilometrin tai suuremman tuntinopeuden käytön vain noin kymmenellä prosentilla säännöllisen henkilöliikenteen käytössä olevasta rataverkosta. Päätieverkolla on noin 700 kilometriä kiireellisen saneerauksen tarpeessa olevia vilkasliikenteisiä tiejaksoja. Tiet ovat nykyliikenteen tarpeisiin kapeita, mäkisiä ja mutkaisia, jolloin ohittaminen on vaikeaa ja liikenneturvallisuus puutteellista. Kaupunkiseuduilla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla sekä henkilö- että tavaraliikenteen ruuhkautuminen tulee lisääntymään ilman erityistoimenpiteitä. Tasapainoisen liikennejärjestelmän toteuttamiseksi yhteistyötä maankäytön ja liikennejärjestelmän suunnittelussa on kiinteytettävä, innovatiivisia liikenteen hallinnan ratkaisuja kehitettävä ja otettava käyttöön. Lisäksi tarvitaan uusia investointeja sekä toimenpiteitä joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen järjestämisessä. Maaseudulla tieverkon päivittäisestä liikennöitävyydestä on pystyttävä huolehtimaan. Päällystetyistä teistä huonokuntoisia on kilometriä ja kantavuudeltaan puutteellisia kilometriä. Sorateillä ongelmana on lähes kauttaaltaan heikko rakenteellinen kunto, vaikka kelirikkoalttiiden teiden määrää on vähennetty. Tienkäyttäjien palaute alemman tieverkon kunnosta ja hoidon tasosta on ollut negatiivista. Valtionapuun oikeutettuja yksityisteitä on noin kilometriä. Valtion tuki kohdistuu vain yksittäisten kohtien (sillat, rakenteen korjaus) parantamiseen sekä lauttoihin. Yksityisteiden kunto on heikentynyt 1990-luvulla. Haja-asutusalueilla perinteisen joukkoliikenteen toimintaedellytykset ovat huonontuneet matkustajien vä- Tasapainoisen liikennejärjestelmän toteuttamiseksi yhteistyötä maankäytön ja liikennejärjestelmän suunnittelussa on kiinteytettävä, innovatiivisia liikenteen hallinnan ratkaisuja kehitettävä ja otettava käyttöön. Tavoitteet Kansainväliset yhteydet Ulkomaankuljetusten sujuvuus, toimintavarmuus ja kohtuuhintaisuus, satamien, lentoasemien ja rajanylityspaikkojen riittävä välityskyky sekä kansainvälisen matkustajaliikenteen palvelutaso turvataan. Logistisia kustannuksia alennetaan. Valtakunnalliset ja alueiden väliset yhteydet Liikenneverkot mahdollistavat nopeat ja turvalliset henkilö- ja tavaraliikenteen yhteydet keskusten välillä. Joukkoliikenteen osuus kasvaa keskusten välisessä liikenteessä. Kaupunkiseutujen liikenteen toimivuus Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen osuus kasvaa. Suurten kaupunkien tieverkko ja kevyen liikenteen verkko sekä pääkaupunkiseudulla raideliikenteen verkko mahdollistavat turvallisen kevyen liikenteen kehityksen, täsmällisen ja turvallisen joukkoliikenteen sekä kohtuullisesti sujuvan henkilöauto- ja tavaraliikenteen. Maankäytön ja liikenteen suunnittelun yhteensovittaminen paranee. Peruspalvelutaso maaseudulla Väyläpalvelut mahdollistavat elinkeinoelämän ja väestön perustoiminnot maan eri alueilla myös pitkällä aikavälillä. Ylläpidetään tarpeelliset julkisen liikenteen palvelut maaseudulla. Toimenpiteet Kansainväliset yhteydet Suomen ja Venäjän välisessä liikenteessä panostetaan tieliikenteen rajamuodollisuuksien sekä tavarankuljetusten paino- ja mittaongelmien ratkaisuun pyrkimyksenä liikenteen sujuvuus ja kuljetusten tasapuolinen jakautuminen. Suomen ja Venäjän rautateiden yhdysliikennettä koskeva sopimus uudistetaan vastaamaan Venäjän rautatiejärjestel- Liikennepolitiikka 18

19 män muuttunutta tilannetta ottaen huomioon samalla EU:n kansainvälisiä suhteita koskevat vaatimukset. Merikuljetusten ja logististen palvelujen tuottamisessa parannetaan Itämeren alueen maiden yhteistoimintaa. Lisäksi kehitetään myös lyhyen matkan merenkulkua ja toteutetaan Itämeren moottoritiet -hanketta. Logistista tehokkuutta parannetaan kauppamerenkulun väylien syventämishankkeilla. Merenkurkun ympärivuotinen liikenne saa ostopalvelusopimuksen mukaista tukea vuosina Tämän jälkeen pyritään löytämään liiketaloudellisesti kannattava liikennekonsepti. Nopea ratayhteys Pietariin tulee ratkaistavaksi keväällä Tarkoituksena on vuoteen 2008 mennessä päästä henkilöjunaliikenteessä 3,5 tunnin matka-aikaan, mikä edellyttää investointeja ja muita toimenpiteitä molemmin puolin rajaa. Logistisen ketjun toimivuutta parannetaan kehittämällä lentokenttäyhteyksiä sekä satamien tie- ja ratayhteyksiä. Valtakunnalliset ja alueiden väliset yhteydet Pääteiden palvelutaso säilytetään hyvänä. Talvihoidolla turvataan liikennöitävyys kaikissa olosuhteissa. Kunto säilytetään vähintään nykytasolla. Rataverkon laatutasoa nostetaan siten, että matkaajat nopeutuvat tärkeimmillä henkilöliikenteen yhteysväleillä ja tavarankuljetuksia pystytään tehostamaan. Eri alueiden liikenneyhteyksien kannalta tärkeitä kannattamattomia kaukoliikenteen junavuoroja ostetaan. Alue- ja yhteiskuntataloudellisesti merkittävä Lapin yöjunaliikenne kuuluu priorisoitavaan liikenteeseen, jonka turvaamiseen tarvittaessa kohdistetaan riittävä osa joukkoliikenteen tuesta. Erityisesti elinkeinoelämän ja kansainvälisen vientiteollisuuden tarvitsemien vähäliikenteisten lentoreittien toimivuuden turvaamiseksi kehitetään periaatteet eri tahojen rahoittamisosuuksia varten sekä käynnistetään tarvittavat jatkotoimet. Kaupunkiseutujen liikenteellinen toimivuus Kehitetään liikennejärjestelmäsuunnitelmia kiinteässä yhteydessä maankäytön suunnittelun kanssa sekä niihin liittyviä vaikutusarviointeja ja aiesopimuskäytäntöä. Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen markkinaosuuden lisäämiseksi kaupunkiseuduilla tiivistetään valtion ja kuntien yhteistyötä, edistetään seutukuntatasoista asioiden käsittelyä sekä lisätään ja syvennetään maankäytön suunnitte- Rataverkon laatutasoa nostetaan siten, että matka-ajat nopeutuvat tärkeimmillä henkilöliikenteen yhteysväleillä ja tavarankuljetuksia pystytään tehostamaan. lusta vastaavien ja liikenteestä vastaavien viranomaisten vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Edistetään joukkoliikenteellä tehtävää työmatkaliikennettä erityisesti seutu- ja työmatkalippujärjestelmiä edelleen kehittämällä ja osallistumalla lippujen hintojen alentamiseen. Junien ja bussien yhteislippujärjestelmä kehitetään ja otetaan käyttöön. Selvitetään työsuhdelipun verotusarvon alentamista. Kehitetään joukkoliikenteen laatua ja houkuttelevuutta erityisesti informaatiojärjestelmää parantamalla. Taajamajunaliikennettä ostetaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Esteettömyyttä edistetään lisäämällä kuntien yhteistyötä, levittämällä tietoa hyvistä käytännöistä ja kannustamalla kuntia uusiin toimintatapoihin. Kehitetään liikenteen hallintaa ja ajantasaisen tiedon saatavuutta yhteistyössä kuntien, liikenteen yrittäjien sekä muiden organisaatioiden kanssa. Edistetään ajoneuvojen uuden teknologian sovellutusten hyödyntämistä. Tie- ja kevyen liikenteen verkolla hoidon ja ylläpidon palvelutaso säilytetään nykyisellään. Painotetaan maankäytön ja elinkeinoelämän muuttumisesta aiheutuvia tarpeita. Peruspalvelutason turvaaminen maaseudulla Palvelutaso maaseudun tieverkolla säilytetään nykyisellään. Talvihoidolla turvataan vähintään riittävät olosuhteet yhdysteillä. Sorateiden kelirikosta aiheutuvia haittoja vähennetään. Yksityisteiden kunto säilytetään nykytasolla. Alueellisen liikenteen palveluja turvataan liikenteen ostoilla. Julkisen liikenteen palvelutason turvaamiseksi määritellään juna-, bussi- ja taksiliikenteen alueelliset tavoitteet ja palvelutasomittarit yhteistyössä lääninhallitusten, kuntien ja maakuntien liittojen kanssa. Matkojenyhdistelyn toteuttamista varten suunnitellaan uusi rahoitusmalli hyötyjä maksaa -periaatteella. Lisäksi selvitetään mahdollisuuksia ja edellytyksiä korvata ostettua runkoliikennettä kutsujoukkoliikenteellä. Rahoitus Liikenneverkon kunnossapito Liikenneväyläpolitiikkaa valmistellut ministerityöryhmä on raportissaan esittänyt, mitä hallitusohjelman toteuttaminen edellyttää perusväylänpidossa ja investoinneissa liikenneverkkoihin. Kehittämissuunnitelma perustuu ministerityöryhmän linjauksiin. 19

20 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma Tienpito Perustienpidon rahoitus käytetään tieverkon hoitoon, ylläpito- ja korvausinvestointeihin, pienehköihin laajennus- ja uusinvestointeihin, liikenteen hallintaan ja suunnitteluun sekä hallintoon. Osa investoinneista on talousarviossa nimettäviä teemahankkeita. Rahoituksen vaikutusta tulee tehostamaan teiden hoidon ja ylläpidon kilpailuttaminen kokonaan suunnittelukauden alusta lähtien sekä ns. palveluprojektin jääminen pois. Palveluprojektit kuluttavat 21 miljoonaa euroa vuonna 2003 ja 4,1 miljoonaa euroa vuonna Peruslaskelman mukaisesti rahoitus on 546,6 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi Kainuun maakuntakokeilun osuus perustienpidon määrärahoista on 16,38 miljoonaa euroa. Jatkossa rahoituksen suuntaamiset eri tarkoituksiin sekä vaikutukset on kuvattu kokonaisuutena eli kuvaukseen sisältyy myös Kainuun maakuntakokeilun osuus. Taulukoissa esitetyissä luvuissa Kainuun osuus on poistettu. Päivittäinen liikennöitävyys (hoidon taso), tieverkon kunto (ylläpito- ja korvausinvestoinnit) ja liikenneturvallisuus turvataan ensisijaisesti. Tieverkon hoitoon käytetään noin 210 miljoonaa euroa. Tieverkon kunto pystytään siltoja lukuun ottamatta säilyttämään nykytasolla, kun ylläpito- ja korvausinvestointeihin käytetään vuosittain miljoonaa euroa. Siltojen keskimääräinen kunto heikkenee suunnitelmakauden lopulla jonkin verran, kun korjausikään tulevien siltojen määrä kasvaa. Peruslaskelmatasolla pienehköihin alueellisiin laajennus- ja uusinvestointeihin käytetään suunnittelukaudella yhteensä noin 200 miljoonaa euroa (noin 50 miljoonaa euroa vuosittain). Käyttö on alle puolet 2000-luvun alun tasosta. Kaupunkiseuduilla liikenteen toimivuus heikkenee. Yhteisesti rahoitettujen valtakunnallisten ohjelmien (mm. liittymäohjelma, losseja korvaavien siltojen ohjelma ja pohjavesien suojausohjelma) päättyessä vuonna 2006 jää aluetasolla päätettäväksi vuosina 2007 ja 2008 jonkin verran suunnitelmakauden alkua enemmän investointirahaa vaikkakin edelleen vain hyvin pieni osa tarpeen mukaisesta määrästä. Yksityisteiden valtionapuun on peruslaskelmassa nykytason mukaisesti 11,1 miljoonaa euroa, mikä merkitsee kunnon heikkenemiskehityksen jatkumista. Kehittämissuunnitelman mukainen perusväylänpidon rahoitus kunnossapitoon (hoito, ylläpito ja alueelliset pienehköt investoinnit sekä teemahankkeet) on keskimäärin 580,1 miljoonaa euroa (pl. Kainuu) vuosittain. Pääasiassa liikenneturvallisuuden vuoksi toteutettaviin teemahankkeisiin (pääteiden turvallisuuden parantaminen ja koulumatkojen olosuhteiden parantaminen maaseututaajamissa) käytetään suunnittelukaudella noin 50 miljoonaa euroa. Silloin Tiehallinnon liikenneturvallisuustavoitteet voidaan saavuttaa lähes kokonaan Tieverkon päivittäinen liikennöitävyys (hoidon taso), kunto (ylläpito- ja korvausinvestoinnit) ja liikenneturvallisuus turvataan ensisijaisesti. rakenteellisin toimenpitein. Muiden tieverkkoa koskevien teemahankkeiden (satamien ja terminaalien tieyhteyksien kehittäminen, kasvavien alueiden kehityksen tukeminen ja joukkoliikenteen edistäminen pääkaupunkiseudulla, yhteensä noin 84 miljoonaa euroa suunnittelukaudella) ansiosta myös alueiden sekä tavaraettä henkilöliikenteen kehittämistarpeet pystytään yleisesti kohtuullisesti tyydyttämään sekä lieventämään pääkaupunkiseudun ja eräiden muiden suurten kaupunkiseutujen liikenteen toimivuusongelmia. Yksityisteiden valtionapuun esitetään viisi miljoonaa euroa lisää vuosittain vuosina Radanpito Peruslaskelman mukaisesti perusradanpitoon käytetään noin 310 miljoonaa euroa (sisältää arviolta noin miljoonaa euroa ratamaksua). Lisäksi VR-Yhtymän voitontuloutusta vastaava määrä, arviolta noin 20 miljoonaa euroa vuodessa, tullaan käyttämään radanpitoon. Määrärahan mitoituksessa on otettu huomioon myös ratavero miljoonaa euroa. Rataverkosta lähes 30 prosenttia on elinkaarensa lopussa. Korvausinvestointeihin on käytettävissä noin 90 miljoonaa euroa vuodessa, kun Ratahallintokeskuksen arvioima tarve on lähes kaksinkertainen, noin 170 miljoonaa euroa. Korvausinvestointien lykkäytyessä liikennerajoitusten määrä yli kaksinkertaistuu suunnitelmakaudella 305 kilometristä 750 kilometriin. Tavaraliikenteen 25 tonnin akselipainon sallivien rataosien määrä kasvaa vain 269 kilometriä ja on vajaa 7 prosenttia rataverkosta ja vajaa 10 prosenttia vuoden 2020 tavoitteesta. Nopean verkon laajuus kasvaa 109 kilometriä ja on yhteensä 665 kilometriä, kun vuoden 2020 tavoite on kilometriä. Radanpito tulee jatkuvasti kalliimmaksi johtuen muun muassa telematiikan lisääntymisestä sekä turvallisuusvaatimusten noususta. Uuden liikenneturvallisuutta palvelevan radioverkon käyttöönotto aiheuttaa vuosina yhteensä noin 13 miljoonaa euroa lisäkustannuksia ja vuodesta 2007 lähtien 9 miljoonaa euroa vuodessa. Rautatieliikenteen kilpailukykyisenä säilyminen edellyttää ylläpidettävän rataverkon hyvää palvelutasoa. Suunnittelukaudella muodostetaan ne periaatteet, joiden perusteella päätetään ylläpidettävän verkon laajuudesta. Tällöin otetaan huomioon kysynnän laajuus, vaihtoehtoiset kuljetusyhteydet sekä yhteiskuntataloudelliset vaikutukset. Kehittämissuunnitelman mukaisella rahoitustasolla perusradanpitoon käytetään noin 332,4 miljoonaa euroa vuosittain. Kehittämissuunnitelmassa rajoitusten määrä kasvaa vuoden 2004 lopun arviosta 305 kilometriä noin 450 Liikennepolitiikka 20