RAPORTTI. Fennovoima Oy. Ydinvoimalaitoksen YVA RUOTSINPYHTÄÄ. Luontoselvitys ja luontovaikutusten arviointi BEC 29.9.

Transkriptio

1 RAPORTTI BEC Fennovoima Oy Ydinvoimalaitoksen YVA RUOTSINPYHTÄÄ Luontoselvitys ja luontovaikutusten arviointi

2 COPYRIGHT PÖYRY ENVIRONMENT OY Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Environment Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

3 3 Sisältö 1 JOHDANTO LAINSÄÄDÄNTÖ SELVITYSALUE MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT KASVILLISUUS KASVILLISUUDEN YLEISPIIRTEET UHANALAISET JA RAUHOITETUT KASVILAJIT LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ LINNUSTO LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV(A) LAJIEN ESIINTYMISALUEET MUU ELÄIMISTÖ ERITYISEN ARVOKKAAT JA HUOMIOITAVAT KOHTEET NATURA 2000 ALUEVERKOSTON KOHTEET JA LUONNONSUOJELUALUEET PERINNEMAISEMAT JA KALLIOALUEET LUONNONSUOJELULAIN, METSÄLAIN JA VESILAIN MUKAISET KOHTEET MUUT KOHTEET YHTEENVETO VAIKUTUSARVIO VAIKUTUKSET KASVILLISUUTEEN VAIKUTUKSET ELÄIMISTÖÖN NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA MAHDOLLISET VAIKUTUSMEKANISMIT TARKASTELTAVAT NATURA ALUEET TARVEARVIO KIRJALLISUUS...30 Liitteet Liite I Lista havaituista lintulajeista Liite II Lintuhavainnot Liite III Valokuvia alueesta Pohjakartat Maanmittauslaitos, lupa nro 909/MML/07 Merikorttiote Merentutkimuslaitos: lupanro: 2009/721/2008 Copyright Pöyry Environment Oy

4

5 Ydinvoimalaitos-YVA 5 1 JOHDANTO Fennovoima Oy valmistelee ydinvoimalaitoshanketta. Mahdollisina sijoituspaikkoina tarkastellaan alueita Ruotsinpyhtäällä, Pyhäjoella ja Simossa. Tämä luontoselvitys on laadittu osana meneillään olevaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Ruotsinpyhtäällä laitoksen sijoituspaikkana tarkastellaan kahta lähekkäistä aluetta; Gäddbergsö ja Kampuslandet (kuva 1-1). Kuva 1-1. Selvitysalueen yleissijainti. Natura 2000 alueet on esitetty mustina rajauksina. Luontoselvityksen tarkoituksena oli tuottaa riittävät tiedot kohdealueiden luonnonympäristöstä vaikutusarvion laatimista varten. Vaikutusarvio on laadittu perustuen tämän hetkisen suunnitteluvaiheen tuottamaan suunnittelutietoon. Tämä luontoselvitys on laadittu Fennovoiman toimeksiannosta. Toimeksianto liittyy Fennovoiman ydinvoimalaitosvaihtoehtojen ympäristövaikutusten arviointiin. YVAssa tarkastellaan kolmea vaihtoehtoista sijoituskuntaa: Ruotsinpyhtää, Pyhäjoki ja Simo. Tämä raportti koskee Ruotsinpyhtään kohdealuetta. Selvityksen on laatinut Pöyry Environment Oy. Työhön ovat osallistuneet FM biologi Lauri Erävuori, FM biologi Tommi Lievonen sekä biol. yo. Kukka Pohjanmies. Copyright Pöyry Environment Oy

6 6 1.1 Lainsäädäntö Luonnonsuojelulain 29 lueteltuihin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Näitä luontotyyppejä ovat: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt; pähkinäpensaslehdot; tervaleppäkorvet; luonnontilaiset hiekkarannat; merenrantaniityt; puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit; katajakedot; lehdesniityt sekä avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät. Muuttamiskielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on rajannut alueen. Kieltoon voi saada poikkeuksia. Metsälain 10 käsitellään metsien monimuotoisuuden säilyttämistä ja erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Metsiä tulee hoitaa siten, että yleiset edellytykset metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle turvataan. Metsälain 10 mukaiset metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat: lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet, sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; rehevät lehtolaikut; pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; rotkot ja kurut; jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Metsälain kohteet rajataan talousmetsissä yleensä tiukasti käsittämään vain itse luontotyyppiä edustavan alueen. Hankesuunnittelussa metsälakikohteet voidaan huomioida myös talousmetsien ulkopuolella, mutta mitään velvoitteita siihen ei ole. Virkistyskäyttöön osoitettavissa metsissä metsälain kohteiden huomioiminen on kuitenkin suositeltavaa, koska ne rikastuttavat virkistysalueita ja tarjoavat mm. sopivia opetuskohteita. Vesilain 15 a ja 17 a :ssä on määritelty luonnonympäristöä koskevia vesistöjen käytön yleisiä rajoituksia. Enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven tai Lapin läänin ulkopuolella enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilaisena säilymistä ei saa vaarantaa toimenpiteillä.

7 7 Muualla kuin Lapin läänissä sijaitsevan luonnontilaisen uoman 1 muuttaminen on kielletty, jos uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Kielto koskee myös luonnontilaisia lähteitä. Vesilain kohteet on huomioitava suunnittelussa. Mikäli hanke muuttaa vesilain kohteen luonnontilaisuutta, on tähän haettava vesioikeudellista lupaa. Lintudirektiivi koskee kaikkia luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioissa. Direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Jäsenvaltioiden on osoitettava erityiseksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet. Liitteen I lajien suojelu ei ole totaalisuojelua, jossa kaikki lajien esiintymisalueet olisi suojeltava. Luontodirektiivin ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Direktiivin liitteessä I on mainittu yhteisön tärkeinä pitämät luontotyypit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Liitteessä II on yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Luonto- ja lintudirektiivin suojelutavoitetta toteuttavat pääasiassa Natura alueet. Luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien lisääntymis- ja levähtämispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty, ja kasvilajien tai niiden osan hallussapito, kuljetus, myyminen ja vaihtaminen on kielletty. Liitteessä mainittujen lajien osalta suojelu on automaattisesti voimassa. Luonnonsuojelulailla voidaan rauhoittaa luonnonvarainen eliölaji. Suomessa rauhoitetut eliölajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa. Rauhoitetun lajin kerääminen, tahallinen häiritseminen, vangitseminen, tappaminen ja siirtäminen on kielletty. Rauhoitussäännökset eivät kuitenkaan estä alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen tai rakentamistoimintaan. Uhanalaisten lajien II seurantaryhmän mietinnössä (Rassi ym. 2001) on esitetty valtakunnallisesti uhanalaiset lajit. Näistä osa on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityisesti suojelluiksi. Erityisesti suojellun lajin esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Kielto astuu voimaan alueellisen ympäristökeskuksen tehtyä ns. rajauspäätöksen. Luontotyypeille ei ole toistaiseksi laadittu Suomessa uhanalaisuusluokitusta, luokitustyö on meneillään Suomen ympäristökeskuksessa. Tässä työssä on tuloksissa esitetty myös lainsäädännössä määrittelemättömiä kohteita, jotka on inventointien perusteella arvioitu vähintään paikallisesti merkittäviksi luontokohteiksi. Luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisiä huomioon otettavia kohteita edellä mainittujen lisäksi ovat ympäristöhallinnon alueellisten inventointien perusteella arvokkaiksi todetut kallioalueet, pienvesistöt sekä perinnemaisemat. 1 Uomalla tarkoitetaan ojaa, noroa ja sellaista vesiuomaa, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä runsasvetisimpänäkään aikana ole riittävästi vettä veneellä kulkua varten eikä uomaa pitkin kalakaan voi sanottavassa määrin kulkea. Copyright Pöyry Environment Oy

8 8 2 SELVITYSALUE Selvitysalue käsittää Ruotsinpyhtään kunnassa sijaitsevat Gäddbergsön niemen sekä Kampuslandetin saaren. Kuvassa 2-1 on esitetty selvitysalueen rajaus. Kuva 2-1. Selvitysalueen rajaus. Selvitysalue on rajattu punaisella käsittäen maa-alueet. Selvitykseen sisältyvä voimajohtokäytävävaraukset on esitetty mustalla katkoviivalla. Alueella esiintyvä arvokas kallioalue on vaakaviivoitettu.

9 9 3 MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT Selvitysalueella ei ole aiemmin tehty luontoselvityksiä. Alueelta ei ole myöskään aiempia tietoja uhanalaisten lajien esiintymistä (ote ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä). Luonnonsuojelualuetiedot on koottu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä. Havainnot linnuista pyydettiin Kymen lintuyhdistykseltä. Lähtöaineistoina on käytetty alueen maa- ja kallioperäkarttaa, ilmakuvia sekä maastotietokantaa. Lähtöaineistojen tulkinnan perusteella tehtiin maastoinventoinnit. Inventoinnit ajoitettiin mahdollisimman sopivaan ajankohtaan liito-oravan, linnuston sekä kasvillisuuden selvittämiseksi. Maastotyöt ovat laatineet biologit Lauri Erävuori, Tommi Lievonen ja biol.yo. Kukka Pohjanmies. Liito-oravaselvitys Liito-oravaselvitys tehtiin Selvitysalueen kuusikkovaltaiset ja lehtipuuvaltaiset alueet tutkittiin etsimällä liito-oravan jätöksiä sekä sopivia pesäkoloja. Liito-oravaselvitys kuvaa selvityshetken tilannetta selvitysalueella lajin suhteen. Se ei poissulje sitä, että laji voisi esiintyä alueella tulevina vuosina tai että se olisi aiemmin voinut alueella esiintyä. Selvityksen tuloksissa on tuotu lajin kannalta keskeisimmät potentiaaliset elinympäristöt. Lajin esiintymiä ei havaittu selvitysalueella. Kasvillisuusselvitys Liito-oravaselvityksen yhteydessä kirjattiin tietoja luontotyypeistä, metsien rakenteesta sekä soveltuvin osin kasvillisuudesta. Saatuja tietoja hyödynnettiin kohdennettaessa varsinaisia kasvillisuusselvityksiä. Kasvillisuusselvitykset tehtiin ja Selvitysalueet kuljettiin läpi keskittyen osiin, jotka karttaja ilmakuvatulkinnan sekä liito-oravaselvityksen tietojen perusteella saattoivat olla luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisiä. Näin ollen esimerkiksi tasarakenteisia, nuoria taimikoita ei kuljettu tarkemmin läpi, kun taas purovarret, kosteikot ja rannat tarkistettiin kokonaisuudessaan. Kasvillisuusselvityksen yhteydessä tarkasteltiin myös kääpien esiintymistä alueella. Yhtenä kesänä tehtävällä kasvillisuusselvityksellä ei välttämättä havaita kaikkia yksittäisiä lajeja. Tätä keskeisempää on kuitenkin kerätä tieto selvitysalueen luonnon vaihtelevuudesta ja kasvillisuustyypeistä. Näiden perusteella voidaan arvioida alueen merkittävyyttä myös yksittäisten lajien kannalta. Näin ollen tässä työssä tehtyä kasvillisuusselvitystä on pidettävä riittävänä. Copyright Pöyry Environment Oy

10 10 Linnustoselvitys Linnustoselvitys tehtiin ja Selvityksessä kuljettiin sekä Gäddbergsön että Kampuslandetin saaren alueita valikoiden läpi sekä jalan että veneellä. Enemmän huomiota kiinnitettiin rehevämpiin rantametsiin ja suojaisiin poukamiin sekä varttuneisiin metsiin, hakkuualueita tai taimikoita käytiin läpi vain osin. Selvityksessä ei sovellettu varsinaisesti mitään kartoituslaskenta- tai pistelaskentamenetelmiä, vaan pyrittiin saamaan mahdollisimman kattava kuva alueen eri elinympäristöjen lajistollisesta edustavuudesta. Siten ei esimerkiksi keskitytty arvioimaan tavanomaisimpien lajien parimääriä. Selvitys tehtiin 03:45 11:00 välisenä aikana. Selvitysaikana sääolosuhteet olivat linnustoselvitykseen hyvin soveltuvat lämpötila vaihteli toukokuun aamuyön n. - 1 c aina kesäkuun yli 10 c, pilvisyys vaihteli 0-60 % ollen pääasiassa 0-20 %. Tuuli oli selvitysajankohtana heikkoa. Nyt tehtyä selvitystä ei voi eikä tule tuloksiensa osalta verrata varsinaiseen tieteellisellä tarkkuudella ja metodeilla tehtyyn linnustotutkimukseen, jossa sovelletaan esimerkiksi sellaisia tutkimusmenetelmiä kuin linjalaskenta, kartoituslaskenta tai pistelaskenta. Tällaisilla tutkimusmenetelmillä on mahdollista saada hyviä arvioita mm. eri lajien parimääristä. Tämä johtuu mm. siitä, että alueella käydään useita kertoja, jopa kymmenen, ja laskennat toistetaan vakioituja menetelmiä käyttäen. Edellä mainitusta johtuen on selvää, ettei tässä selvityksessä ole todennäköisesti havaittu kaikkia alueella esiintyviä tai edes pesiviä lajeja. Esimerkiksi pöllöjen esiintymisen kartoittaminen on kesäaikaan vaikeaa ja se vaatisi käytännössä joko yksilön tai pesän havaitsemista, joka harvoilla käyntikerroilla on luonnollisesti epätodennäköisempää kuin lukuisilla havaintokerroilla. Sama pätee myös esim. päiväpetolintuihin (esim. kanahaukka, varpushaukka, pienet jalohaukat). Myös joitakin tavallisia lajeja ei yhden käyntikerran perusteella välttämättä ole mahdollista havaita ja niiden löytäminen vaatisi useita käyntikertoja, mahdollisesti eri vuorokaudenaikoina (esim. yöaikaan). Tässä selvityksessä on pyritty saavuttamaan hankkeen suunnittelun kanalta tarkoituksenmukainen tarkkuus. Linnustollisesti merkittäviä alueita tai elinympäristöjä on mahdollista tunnistaa paitsi lajien havainnoinnin perusteella, myös elinympäristöjen soveltuvuutta tulkitsemalla. Tässä selvityksessä on tehty maastohavainnot soveltaen sitä, mitä esimerkiksi kartoituslaskennan kellonaika, vuodenaika ja sääolosuhteista on suositettu. Tehtyjen lajihavaintojen ja elinympäristöjen tulkinnan perusteella voidaan katsoa, että aluekokonaisuudesta on mahdollista muodostaa hankesuunnittelun kannalta riittävä kuva alueen linnustosta yleisesti ja linnustollisesti tärkeimmistä arvoista. Hankesuunnittelun suhteen ei ole esimerkiksi kovin oleellista tarkkojen parimäärien tai jokaisen tavanomaisen lajin esiintymisen selvittäminen (poikkeustapauksia lukuun ottamatta). Lisäksi aineistona on käytetty lintuharrastajien havaintotietoja vuosilta (Kymen lintutieteellinen yhdistys ry. 2008).

11 11 4 KASVILLISUUS 4.1 Kasvillisuuden yleispiirteet Kuva 4-1. Satelliittikuvaan perustuva maankäyttöluokituskartta selvitysalueesta (Lähde: Corine-aineisto). Selvitysalue on tyypillistä Kymenlaakson rannikkoa luonnonpiirteiltään; kivikot ovat yleisiä, männiköt vallitsevia ja metsät pääosin talousmetsiä. Copyright Pöyry Environment Oy

12 12 Gäddbergsön metsiä leimaa nuori ikä. Pääosa metsistä on taimikkoa tai nuorta mäntyvaltaista tuoretta kangasta tai kuivahkoa kangasta. Rannoilla puusto on lehtisekametsää, tervaleppää esiintyy yleisesti. Kuusikoita tai kuusisekametsiä on laikuittain. Nämäkin ovat pääsääntöisesti selkeästi talousmetsää ja metsänkäsittelytoimet on nähtävissä. Muutamin paikoin tavataan vanhaa puustoa. Vallitseva kasvillisuustyyppi on tuore kangas. Kuivahkoja kankaita ja kuivia, jopa karukkokankaita tavataan kallioalueilla ja niiden rinteillä. Rannoilla ovat yleisiä pienialaiset rantalehdot ja lehtomaiset kankaat. Pääosa rantalehdoista on ns. puna-ailakkityyppiä, joskin tesmavaltaisiakin ranta-alueita esiintyy. Rantaniittyjä ei esiinny, vaan kapeat niittymäiset rannat ovat kivikkovaltaisia. Lahdelmat ovat rannoiltaan ruovikoituneita. Kallioalueet ovat niin ikään yleisiä rannikolla. Merkittävin kallioalue on Kasaberget, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi. Kosteikkoja on vähän ja ne ovat pienialaisia. Suurin osa on lisäksi ojitettuja. Tyypiltään kosteikot ovat suurvarpurämeitä, muutamia pienialaisia nevayhdistymiäkin tavataan. Rantaa kohti laskee useita puroja, joista suurin osa on perattuja. Tyypillisesti purot saavat alkunsa pieneltä kosteikolta, joka on syntynyt kalliopainanteeseen. Alueella on tehty laajoja hakkuita Hallonkärretin pohjoispuolella, Bredvikin länsipuolella sekä Kaamossenin pohjoispuolella. Lahopuuta ei talousmetsissä käytännössä esiinny lukuun ottamatta harvennushakkuissa jätettyjä taimia. Sen sijaan ranta-alueilla lahopuuta esiintyy vaihtelevasti, kuten myös paikoin säilyneissä varttuneissa kuusisekametsissä. Merkittävin lahopuustokohde on Poromaren sekä Marskäretin alue. Kasabergetin alueella on kelopuita. Kampuslandet on yksipuolisempi ympäristöltään. Myös Kampuslandetin metsät ovat verraten nuoria ja taimikot yleisiä. Männiköt ja mäntysekametsät ovat ehdottomasti vallitsevia. Keskiosassa saarta on tehty laaja hakkuu ja muuallakin on runsaasti mm. harvennustähteitä nuorissa metsissä. Ranta-alueet ovat osin edustavampia kuin Gädbergsöllä. Kampuslandetissa on laajempia niittymäisiä rantoja, joiden lajisto on monipuolisempaa. Rannat eivät myöskään ole yhtä ruovikoituneita. Lisäksi tavataan pieniä hiekkapoukamia. Sen sijaan rantalehtoja on vähemmän. Kampuslandetillakin talousmetsät ovat yksipuolisia. ranta-alueilla ja länsiosan tervaleppävaltaisella juotilla lahopuustoa tavataan jonkin verran. Kampuslandetissa ei ole varsinaisia vesistöjä. Soistumia on jonkin verran ja ne ovat pienialaisia räme- tai nevarämeyhdistymiä, jotka ovat syntyneet pieniin painanteisiin. 5 UHANALAISET JA RAUHOITETUT KASVILAJIT Kampuslandetin rannoilla esiintyy jokseenkin yleisesti rantatyräkkiä (Euphorbia palustris L.) lajille tyypillisinä pienialaisina kasvustoina. Rantatyräkki on rauhoitettu koko maassa. Lajia tavataan ainoastaan etelärannikolla ja laji on yleisimmillään Kymenlaakson alueella. Gäddbergsön rannoilla rantatyräkkiä

13 13 kasvaa vain muutamin paikoin keskittyen eteläosan rannoille sekä Reimarsin eteläpuolelle, Ytterstrandenin alueelle. Gäddbergsössa kasvaa kämmekkäkasveihin kuuluvaa rauhoitettua valkolehdokkia (Platathera bifolia) puoliavoimella haapavaltaisella kangasmaalla Dyvikin eteläpuolella. Kasvupaikalla tavattiin kaikkiaan 18 kukkaversoa noin 2 aarin alalla. Kasvupaikka oli jokseenkin lajille tyypillistä puustoltaan harvahkoa tuoretta/lehtomaista kangasta, jossa mm. metsänliekosammalta esiintyy runsaasti. Valtakunnallisesti silmälläpidettävää keltamataraa (Galium verum) kasvaa paikoitellen Hemängenin pellon pientareella. Keltamataran silmälläpidettävyys pohjautuu pääasiassa siihen, että laji risteytyy herkästi paimenmataran kanssa. Paimenmataran runsastuminen on lisännyt risteymää keltamataran kustannuksella. Ruotisnpyhtään Pyhtään alueella keltamataraa tavataan jokseenkin yleisesti vanhojen teiden ja niittyalueiden ympäristössä sekä pihapiirien laidoilla (huomio vuosilta , Erävuori). 6 LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ 6.1 Linnusto Aiemmat tiedot Aiempi havaintoaineisto on ajalta Havainnot keskittyvät pääsääntöisesti aikajaksolle syksy-alkukevät, joten kesäaikaisia havaintoja ei ole ko. alueelta. Alueen linnusto tunnetaan parhaiten kenties talvijaksolta. Alueen pohjoispuolinen alue (Klobbfjärden) on vesilintujen merkittävä levähdys- ja talvehtimispaikka nykyisen ydinvoimalan lauhdevesialueella. Alue pysyy sulana ympäri vuoden, joten alueella viihtyy useita vesilintulajeja. Selvitysalueen lähialueilta tunnetaan useita pikkusiepporeviireitä. Kangaskiurusta on tehty kaksi havaintoa pesimäajan ulkopuolella ( , ). Valkoselkätikan on todettu talvehtineen Reimarsin alueella talvella 2006 (havainnot 1.1. ja ). Merikotkasta on tehty viimeisen 10 vuoden aikana alueelta talvi-kevät/syystalviaikaisia havaintoja. Sääksestä alueelta on lintutieteellisen yhdistyksen havaintoja vuosilta 1998, 1999 ja 2003 (yhteensä 4 havaintoa). Keväisen arktikamuuton pääväylä ei kulje alueen ylitse, vaan selkeästi kauempana merellä (noin Kaunissaaren-Ristisaari tasalla lounas-koillinen akselilla). Muuttoväylä voi suuntautua satunnaisesti alueen ylitse, mutta se on poikkeuksellista. Levähtäviä parvia ei tavata Reimarsin välittömässä lähiympäristössä. (Kymen lintutieteellinen yhdistys, Petri Metsälä 2008) Linnustoselvitys 2008 Lintulajeja havaittiin yhteensä 64. Havaitut lajit olivat maa-alueella tavanomaista havupuuvaltaisten metsien lajistoa, vesi- ja ranta-alueilla tyypillistä karun kivikkorantojen ja sisäsaariston lajistoa joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Lintudirektivin liitteen I mukaisia lajeja havaittiin yhteensä 9, joista hankealueella todennäköisesti pesivät valkoposkihanhi, teeri, kala- ja lapintiira, palokärki sekä Copyright Pöyry Environment Oy

14 14 pikkulepinkäinen. Laulujoutsenesta tehtiin havainto lentävästä yksilöstä, räyskä käyttää aluetta ravinnonhankintaan (pesinee jollain etäisemmällä luodolla). Sääksi pesii todennäköisesti jossain lähisaaressa. Selvitysalueella ei ole sääksen pesää. Pikkulepinkäinen käyttää mm. pensoittuvia hakkuuaukeita elinympäristönään (havainto lajista oli Kampuslandetin luoteisosan hakkuulta) ja teeri on alueella yleisesti ottaen melko yleinen metsälaji. 6.2 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueet Liito-orava Liito-oravasta ei tehty havaintoja selvitysalueella tai voimajohtoreitillä. Potentiaalisia elinympäristöjä, jotka tarjoavat ravintolähteen sekä sopivia pesimispaikkoja on muutamia Gäddbergsöllä. Nämä ovat vanhoja kuusikoita, joissa haapaa esiintyy ryhminä. Muutoin haapaa tavataan pieninä ryhminä mm. purojen ja ojien varsilla. Nämä ovat kuitenkin pienialaisia eivätkä yksinään tarjoa riittävää ravintolähdettä lajille. Pääosa selvitysalueesta on kalliomännikköä, rantojen mäntytai leppävaltaisia alueita tai käsiteltyä talousmetsää (nuorta männikköä), jotka eivät tarjoa lajille sopivia elinympäristöjä. Metsien talouskäytöstä johtuen kolopuita on hyvin vähän Lepakot Alueella ei tehty detektorin käyttöön perustuvaa lepakkoselvitystä, vaan alueen soveltuvuutta arvioitiin ympäristötyyppien mukaan. Ranta-alueita suosivalle vesisiipalle löytyy erityisesti suojaisista poukamista, joiden rannoilla kasvaa tervalepikoita, sopivia ruokailuympäristöjä. Mitä todennäköisimmin alueella tavataan myös koko maassa esiintyvää pohjanlepakkoa, joka on varsin yleinen Etelä-Suomessa. Sekä Kasaberget että Kampuslandetin eteläkärjen kallioalueiden jyrkänteillä ja louhikoissa voi olla lepakoille sopivia päiväpiiloja. Sopivia päiväpiiloja löytyy tervaleppävaltaisten rantojen puun koloista. Runsaasti kolopuita esiintyy ainoastaan Poromarenilla. Sen sijaan keskisissä osissa alueita kolopuita on vähän talousmetsäkäytöstä johtuen. 6.3 Muu eläimistö Alueella on kohtalainen hirvikanta. Lisäksi tehtiin havaintoja mm. ketusta ja rusakoista. Uhanalaisista nisäkkäistä (saukko, karhu, ilves, susi) ei tehty havaintoja eikä alue kuulu niiden varsinaiseen elinalueeseen. 7 ERITYISEN ARVOKKAAT JA HUOMIOITAVAT KOHTEET 7.1 Natura 2000 alueverkoston kohteet ja luonnonsuojelualueet Selvitysalueella ei sijaitse luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita tai Natura 2000 alueita. Lähimmät luonnonsuojelualueet sijaitsevat noin 3 km etäisyydellä luoteessa ja lounaassa. Voimajohtoreitillä tai sen välittömässä lähiympäristössä ei sijaitse suojelualueita.

15 15 Lähin Natura 2000 alue (Pernajanlahtien ja Pernajansaariston merensuojelualue) sijaitsee noin 1,5 km etäisyydellä etelään, merialueella. Vahterpään fladat Natura 2000 alue sijaitsee noin 5 km etäisyydellä itään. Kullafjärdenin lintuvesi sijaitsee noin 800 m etäisyydellä voimajohtoreitistä. Kohde kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. 7.2 Perinnemaisemat ja kallioalueet Kasaberget kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin kallioalueisiin (arvoluokka 4). Kuva 7-1. Suojelualueet ja arvokkaat kallioalueet selvitysalueen läheisyydessä. Copyright Pöyry Environment Oy

16 Luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain mukaiset kohteet Selvitysalueella on yksi luonnonsuojelulain 29 :n metsälehmuskasvusto Gäddbergsössä Lillängenin ojitetulla, ilmeisesti niittynä olleella alueella. Alueen poikki virtaa perattu oja. Kaikkiaan runkomaisia lehmuksia oli 12 kpl noin 5 aarin alueella. Runkojen paksuus oli noin cm. Kohde on mahdollinen luonnonsuojelulain luontotyyppi, joskin se ei ole edustavuudeltaan erityisen hyvä. Luonnonsuojelulain 29 :n luontotyypin hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Kielto astuu voimaan alueellisen ympäristökeskuksen tehtyä luontotyypin rajauspäätöksen. Kyseisestä kohteesta ei ole tehty päätöstä. Gäddbergsön pohjoiskärjessä sijaitsee pienialainen nevarämeyhdistymä, joka on luettavissa metsälain arvokkaisiin elinympäristöihin (vähäpuustoiset suot). Suo on syntynyt kalliopainanteeseen, jota ympäröivät nuoret, tiheäpuustoiset mäntykankaat. Suon laiteet ovat suurvarpurämettä, kun taa keskiosa on puutonta nevaa. Valtalajeja ovat pullosara, jouhisara, tupasvilla sekä karpalo. Suo on luonnontilainen. Luonnontilaisia, pienialaisia suopainanteita esiintyy myös muualla Gäddbergön alueella, mutta ne ovat tyypiltään rämeitä eivätkä vastaa metsälain tarkoittamaa tyyppiä. Gäddbergsön Kasaberget on niin ikään metsälain arvokkaisiin elinympäristöihin luettavissa. Alue on valtakunnallisesti arvokas kallioalue. Dyviksbergenin eteläpuolen kallioalue ja Lillängsberget ovat myös osittain avokallioita, mutta eivät edustavuudeltaan Kasabergetin tasoisia. Kyseisillä kohteilla luonnontila on jossain määrin muuttunut metsäkoneiden jäljiltä, eikä kohteita ole rajattu metsälain elinympäristöiksi. Kampuslandetin eteläkärjen kallioalue on metsälain tarkoittama vähätuottoinen kallioalue. Kallio on Kasabergetistä poiketen selkeämmin porrasmainen. Kallioalueen päällä on kuivaa ketoa, kun taas Kasaberget on pääasiassa paljasta kalliopintaa tai jäkälikköä. Hallonbärgetin puronvarsilehto sijaitsee puron alaosassa Gäddbergsön tien kohdalla. Puronvarressa kasvaa runsas kotkansiipikasvusto. Muita mainittavia lajeja ovat kevätaspektilajit valko- ja sinivuokko sekä sormisara ja hiirenporras. Puro kuuluu vesilain kohteisiin. Rantalehdot ovat yleisiä koko alueella, joskin suurin osa niistä on pienialaisia. Tyypiltään rantalehdot ovat puna-ailakkivaltaisia, muina valtalajeina vaihtelevat koiranputki, mesiangervo ja paikoin kastikat. Rantalehtojen ei katsota kuuluvan metsälain tarkoittamiin arvokkaisiin elinympäristöihin, koska ne eivät erityisemmin erotu ympäristöstään ja ovat yleisiä ja alueen rannoille tyypillisiä koko rannikolla. Louhikot ovat alueella yleisiä, mutta ne eivät ole tyypiltään metsälain 10 :n tarkoittamia vähätuottoisia ympäristöjä, vaan pääasiassa tuoreen kankaan kuusi/mäntymetsiä. Bölsängenin pohjoispuolen puro on alaosastaan säilynyt luonnontilaisena. Puro virtaa paikoin piilouomassa kivikon alla. Yläosa purosta on osittain perattu, kuten myös tien eteläpuoleinen osa. Luonnontilainen osa purosta on vesilain mukainen kohde.

17 17 Lindholmslägdenin puro on vesilain tarkoittama luonnontilainen uoma, joka laskee suoalueen laidasta meren rantaan. Puro virtaa avoimeksi hakatussa ympäristössä yläosassa. Alaosa purosta leviää epämääräisiksi uomiksi tervaleppävaltaisessa kosteassa rantametsässä. Marskärretillä on pieni vesilain tarkoittama lähde, mesotrofinen lähdepurkauma. Kohdetta ei ole esitetty erikseen kuvan 3-4 kartassa, vaan se sisältyy Marskärretin kohteeseen (ks. muut kohteet). Kuva 7-2. Arvokkaat luontokohteet. Copyright Pöyry Environment Oy

18 Muut kohteet Jalopuita kasvaa runsaasti Reimarsin kylän alueella rajoittuen kuitenkin pihapiireihin tai niiden välittömään lähiympäristöön. Oletettavasti kyseessä ovat istutettua alkuperää olevat puut. Lajeja ovat mm. lehmus, saarni ja vaahtera. Tienvarressa Reimarsin kylän länsireunalla on erittäin vanhoja saarnia sekä suhteellisen paljon vaahteraa. Kyseessä ei ole luonnonsuojelulain tarkoittama luontotyyppi. Poromaren Gäädbergsön pohjoisosassa on osittain harvennettu. Luhtamaisessa ympäristössä kasvaa harvakseltaan kookkaita koivuja ja leppiä. Luhta on suurruohovaltainen; valtalajeina ovat kastikat, mesiangervo ja vadelma. Luhtaisuutta ilmentää mm. ranta-alpi ja järvikorte. Alue on ojitettu. Ympäröiviä metsiä on osittain harvennettu, paikoin on ylitiheää nuorehkoa kuusikkoa. Marskärretin länsipuoleinen ranta-alue (Gäddbergsö) on poikkeuksellisen edustavaa vanhaa kuusisekametsää, jota ei juuri muualla esiinny. Alueen arvoa lisää paikoittainen lähteisyys sekä kostean maaperän ansiosta suursaniaisvaltaisuus (hiirenporras, alvejuuri). Alue soveltuisi hyvin myös liito-oravalle. Kampuslandetin keskiosassa on hakkuiden väliin jätetty kostea painanne puustoineen. Koko kosteikon varrella kasvaa runsaasti tervaleppää. Kohde on kuitenkin kärsinyt ympäröivistä hakkuista. Kampuslandetin länsirannan pohjoisosassa on selvitysalueen edustavin merenrantaniitty. Niityllä on havaittavissa vyöhykkeisyyttä; luikkavyöhyke ja saravyöhyke, joka vaihettuu suurruohoiseksi kasvillisuudeksi. Niitty on yläosastaan ruovikoitunut. Kampuslandetilla on muuallakin pienialaisia merenrantaniittyjä, jotka voitaneen luokitella kivikkorantojen niittykasvillisuudeksi. 7.5 Yhteenveto Selvitysalueen luonto on piirteiltään seudulle tyypillistä. Metsiä luonnehtii voimakas metsätalouskäyttö, mikä ilmenee taimikoiden ja nuorten, tasaikäisten metsien vallitsevuutena. Gäddbergsö Alueen merkittävin kokonaisuus on Kasabergetin alue. Tämän lisäksi alueella on yksi mahdollinen luonnonsuojelulain kohde sekä useita muutoin arvokkaiksi luokiteltuja pienkohteita. Metsien voimallisesta käsittelystä johtuen selkeää yhtenäistä luonnonkokonaisuutta Gäddbergsöstä ei muodostu. Pohjoisessa sijaitseva Marrskärretin alue Kasabergetin ohella muodostaa erillisen yhtenäisen vanhan metsänalueen. Yhdessä pohjoiskärjen kanssa aluekokonaisuus täydentyy kallioalueilla sekä suopainanteella. Marrskärretiä lukuun ottamatta metsät ovat pääasiassa nuoria. Varttuneita kuusikoita tavataan Vedakärretin alueella ja eteläkärjen tuntumassa. Ranta-alueet ovat ruovikoitumista lukuun ottamatta hyvin säilyneet mm. rakentamisen vähäisyyden takia.

19 19 Kampuslandet Kampuslandetia luonnehtii voimakas metsätalouskäyttö. Keskiset osat ovat kokonaisuudessaan hakkuuta, taimikoita tai nuoria männiköitä/kuusikoita. Saaren luontoarvot keskittyvätkin ranta-alueille sekä eteläkärjen kallioalueelle. Saaressa ei ole sellaisia yksittäisiä luontokohteita, jotka olisivat alueellisestikaan erityisen harvinaisia tai poikkeuksellisen edustavia. Voimajohtoreitti Voimajohtoreitti sijoittuu pääosin harvennettuihin tienvarsimetsiin tai vanhoille pelloille. Pohjoisosassa reitti ylittää vesistön kahdessa paikassa. Kovikenin kohdalla ranta-alueilla on rehevämpää kasvillisuutta ja metsät ovat kuusikkovaltaisia. Erityisiä luonnonarvoja ei reitiltä löytynyt lukuun ottamatta rantatyräkkiä, jota esiintyy runsaasti pohjoisemman vesistönylityspaikan länsirannoilla. Voimajohto pirstoo ranta-alueita paikallisesti vesistöylitysten kohdalla. Copyright Pöyry Environment Oy

20 20 8 VAIKUTUSARVIO 8.1 Vaikutukset kasvillisuuteen Kampuslandetin vaihtoehto Kampuslandetin sijaintipaikkavaihtoehdossa saaren luonto muuttuu rakennetuksi erityisesti eteläosassa, johon varsinainen voimalaitosalue sijoittuisi. Tämän lisäksi voimalaitoksen edellyttämä muu infrastruktuuri muuttaa saaren yleisilmeen rakennetuksi. Saari on luonnonpiirteiltään pääasiassa alueelle tavanomaista ja alueen metsät ovat voimakkaasti käsiteltyjä. Ranta-alueilla metsät ovat pääosin luonnontilaisia. Toiminnot sijoittuvat pääasiassa metsätalousvaltaisille alueille, minkä takia hankkeen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen jäävät alueellisella tasolla vähäisiksi. Paikallisesti saaren tasolla muutos on toki voimakas, joskin rakentamisen ulkopuolelle jäävät alueet edustavat varsin kattavasti koko saaren luonnon yleispiirteitä. Eteläkärjen kallioalue menettänee luonnontilansa. Kallioalueella ei ole havaittu esiintyvän harvinaisia tai uhanalaisia lajeja. Alueen merkittävimmät luonnonarvot keskittyvät ranta-alueille, joihin ei hankkeessa kohdistu merkittävästi rakentamista. Hanke ei hävitä luonnonsuojelulain tai vesilain mukaisia kohteita. Voimajohtoreitti saareen muuttaa jossain määrin Kampuslandetin pohjoisosan ranta-alueita, mutta muutokset ovat enemmänkin maisemallisia. Rantaan sijoittuvat rakenteet voivat hävittää paikoin rantatyräkkikasvustoja. Lajia esiintyy kuitenkin yleisesti rannoilla, joten rakentamisella ei ole populaatiotasolla merkittävää haitallista vaikutusta. Voimajohtoreitti Gäddbergsön poikki muuttaa erityisesti Gäddbergsön eteläosan ranta-alueita näiden muuttuessa puuttomiksi. Niittymäisillä alueilla ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Gäddbergsöllä voimajohtoreitillä on paikoin edustavaa leppävaltaista merenrantalehtoa, jonka luonne muuttuu selvästi. Voimajohdon rakentaminen muuttaa itärannan muodostaman yhtenäisen rantalehtojen ja niittyjen muodostama kokonaisuuden luonnontilaa selvästi. Rannoilla esiintyvän rantatyräkin kasvuolosuhteet eivät heikenny, koska laji esiintyy avoimessa ympäristössä. Vastaavanlaista rantalehtoa tosin säilyy Gäddbergsön pohjoisosassa. Gäddbergsö Gäddbergsön sijaintipaikkavaihtoehdossa varsinainen laitosalue sijoittuu Gäddbergsön keskiosaan, jossa metsät ovat hakattuja tai nuoria, tasarakenteisia männiköitä. Rakentamisen vaikutuksesta Böllsängenin puron luonne voi muuttua valuma-alueen muuttuessa, vaikka puro jäisi varsinaisen rakentamisalueen ulkopuolelle. Muutoin laitosalueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Voimajohtoreitti sijoittuu Gäddbergsöllä niin ikään metsätalousalueille, joilla puusto on nuorta ja tasarakenteista. Reimarsin kylän eteläpuolella voimajohto sijoittuu lehtomaiseen rantalepikkoon. Puuston poisto muuttaa alueen luonnetta selvästi. Lepikko on osittain muuttunut muun muassa ruoppauksen myötä. Voimajohto ylittää Ekebon eteläpuolella ruovikoituneen lahdenpohjukan, jonka rannat ovat osin niittymäisiä vaihettuen rantalepikoiksi.

21 21 Myös muu voimalaitoksen edellyttämä infrastruktuuri muuttaa alueen luonnon olosuhteita. Näiden sijoittelussa tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä säilyttämään merkittävimmät luonnonalueet eli Kasaberget ja Marrskärretin edustava vanhan rantametsän alue. Niin ikään Poromarenin alue suositellaan säilytettäväksi, kuten myös pienialainen lehmuskasvusto Lillängenin kosteikolla. Mikäli kyseiset kohteet voidaan säilyttää rakentamisen ulkopuolella, ovat vaikutukset monimuotoisuudelle kokonaisuudessaan melko vähäiset, koska vastaavia ympäristöjä on lähialueella monin paikoin. Gäddbergsön keskiosat eivät ole merkittäviä luonnon monimuotoisuudelle tehokkaan metsätalouskäytön takia. Jäähdytysvesien purku voi jossain määrin rehevöittää ranta-alueita. Gäddbergsön matalat rannat ovat jo nykyisin pääosin ruovikoituneita. Kivikkorannoilla ja rantavoimille alttiina olevilla rannoilla ruovikoituminen ei ole yhtä voimakasta eikä jäähdytysveden arvioida muuttavan näitä merkittävästi. 8.2 Vaikutukset eläimistöön Rakentamisaika Ydinvoimalan varsinaiseksi rakentamisajaksi on arvioitu kokonaisuudessaan 6-8 vuotta. Rakentamisvaiheessa aiheutuu paikallista häiriötä eläimistölle. Alkuperäiset ympäristöt muuttuvat pysyvästi rakentamisalueilla sekä tielinjauksilla. Melu karkoittanee ainakin arimmat lajit rakentamisalueilta kauemmaksi, mahdollisesti kokonaan uuteen ympäristöön. Selvitysalueiden linnusto on suhteellisen tavanomaista rannikon karujen alueiden linnustoa. Ranta- ja vesilinnusto on kohtalaisen vähäistä parimäärinä eikä alueella ole merkittävää kosteikkoympäristöä, jossa pesisi runsaasti vesilintuja. Alueella ei ole erityistä merkitystä muutonaikaisena levähdysalueena. Kampuslandetin vaihtoehdossa lintudirektiivin lajeihin kuuluva pikkulepinkäinen saattaa karkottua. Mikäli lähinnä saaren luoteisosassa sijaitsevat puoliavoimet/avoimet ympäristöt häviävät, ei pikkulepinkäiselle löydy korvaavaa ympäristöä Kampuslandetista Käytönaikaiset vaikutukset Havaittua lintulajistoa voidaan pitää pääosin tavanomaisena rannikon ja sisäsaariston lajistona. Alueella ei voida katsoa olevan linnustollisesti erityisen merkittäviä elinympäristökokonaisuuksia. Suojaisat ja ruovikkoiset lahdenpoukamat tarjoavat vallitsevasta karusta kivi- ja kalliorannasta poikkeavia elinympäristöjä, mutta niistäkään ei muodostu merkittäviä kokonaisuuksia rikkonaisuuden takia. Merkittävimmät poukamat ovat Gäddbergsössä Bolsängenin edustalla ja Ekebon eteläpuolen edustalla. Kampuslandetissa Lillängsvikenin edustalla on laaja, suojaisia ympäristöjä tarjoava lahdenpoukama. Lisäksi itärannalla on muutamia pienempiä suojaisia poukamia, joilla voi olla merkitystä vesilinnustolle. Metsäisellä alueella tavanomaisesta hakkuu-, taimikko- ja talousmetsäympäristöstä poikkeavat lähinnä kosteiden painanteiden ja kosteiden rantojen lehtomaisemmat, rehevämmät alueet, jotka monipuolistavat linnustoa. Rehevät ympäristöt jäävät pääasiassa rakentamisen Copyright Pöyry Environment Oy

22 22 ulkopuolelle, kuten myös ranta-alueet, joten kyseisten ympäristöjen linnustolle ei aiheudu merkittäviä haittoja. Selvitysalueen arvokkaimpana pesimälajistona voitaneen pitää valkoposkihanhea. Hankkeen toteuttaminen (rakennusten sijoittaminen Kampuslandetiin tai Gäddbergsölle) ei todennäköisesti heikennä lajin mahdollisuutta käyttää aluetta nykyistä vastaavalla tavalla. Osa metsälajiston elinympäristöistä luonnollisesti tuhoutuu rakennusten tieltä, mutta linnustollisesti kokonaisuutena tätä muutosta ei voida pitää kuin paikallisesti merkittävänä. Alueen pirstoutumisella on kuitenkin vaikutuksia linnustoon ja mm. parimäärät todennäköisesti pienenevät. Alueen rannat ovat tällä hetkellä karuja kallio- tai kivikkorantoja, minkä huomaa myös reheviä elinympäristöjä suosivien lajien vähäisyydestä tai puuttumisesta kokonaan. Rannat tarjoavat pesäpaikkoja lähinnä tavanomaiselle vesi- ja rantalinnustolle, eikä varsinaisia reheviä, linnustollisesti elinympäristöltään merkittäviä kokonaisuuksia tällä hetkellä esiinny. Mahdollinen jäähdytysvesien aiheuttama lämpeneminen ja siitä johtuva rehevöityminen muuttaisivat alueen rantoja todennäköisesti ruovikkolajeille enemmän soveltuviksi. Muut kiinteät rakenteet kuin varsinaiset rakennukset (sillat, tiet) aiheuttaisivat todennäköisesti jossain määrin häiriötä liikenteen lisääntymisen kautta. Voimajohdot muodostavat toteutuessaan nykytilannetta suuremman törmäysriskin etenkin huonommin johtoja väistäville lajeille. Ilmajohtoja ei kuitenkaan ole suunniteltu sijoitettavaksi pitkiä matkoja meren päälle tai muutoin avoimeen, linnuston kannalta merkittävään paikkaan. Kampuslandetin vaihtoehdossa törmäysriski on suurempi. Törmäysriskiä on mahdollista vähentää esimerkiksi huomiopalloin ja johdon sijoitusratkaisuilla. Jäähdytysveden jääpeitettä vähentävä vaikutus ja osin myös rehevöityminen voivat jopa luoda joillekin lajeille nykytilannetta paremmat edellytykset muutolla levähtämiseen. Nykyisellä Loviisan voimalaitosten sula-alueella talvehtii runsaasti linnustoa ja ilmeisesti sula-alue kerää myös petolintuja talviaikana saalistamaan. Linnuston kannalta Kampuslandetin vaihtoehdolla on merkittävämmät vaikutukset, koska kyseisessä vaihtoehdossa Kampuslandetin lisäksi tapahtuu muutoksia myös Gäddbergsön alueella, erityisesti itäosassa voimajohdon ja tien takia. Kampuslandetin vaihtoehto pirstoo laajemmin yhtenäisiä ympäristöjä. 9 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA Natura alueverkoston kohteiden osalta on huomioitava, että Natura-alueelle tai sen lähialueille kohdistuvien hankkeiden ja suunnitelmien vaikutukset on arvioitava asianmukaisella tavalla (Luonnonsuojelulaki /1096). Ensimmäisessä vaiheessa laaditaan ns. Natura-arvioinnin tarveselvitys. Mikäli tarveselvityksessä selviää, että hanke todennäköisesti merkityksellisesti heikentää Natura-alueen suojeluperusteina olevia luonnonarvoja, on laadittava tarkka Naturaarviointi (luonnonsuojelulaki 65 ). Natura-arvioinnissa tarkastellaan hankkeen vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Mikäli hanke heikentää merkittävästi Natura-alueen suojeluperusteina olevia luonnonarvoja, ei lupaa voida hyväksyä tai suunnitelmaa vahvistaa (luonnonsuojelulaki 66 ) kuin poikkeustapauksissa.

23 Mahdolliset vaikutusmekanismit Hankkeesta voi aiheutua mahdollisia haitallisia vaikutuksia seuraavista hankkeeseen liittyvistä toiminnoista: Meriveden lämpeneminen jäähdytysveden vaikutuksesta ja sitä kautta rehevöityminen Voimajohtoihin törmäämisriski linnuille Rakentamisaikainen melu Reaktorirakennuksen tai muiden rakennusten ei katsota merkittävästi lisäävän linnuston törmäysriskiä, koska rakennukset ovat yksittäisiä ja isokokoisia. Laitosalue sijoittuu lähes 2 km etäisyydelle lähimmästä Natura 2000 alueesta eikä törmäysriskin katsota lisääntyvän eikä laitosalueen rakenteista näin ollen arvioida aiheutuvan Natura 2000 alueilla esiintyville lintulajeille merkittävää haittaa. 9.2 Tarkasteltavat Natura alueet Lähin Natura alue (Pernajanlahtien ja Pernajansaariston merensuojelualue, FI) sijaitsee lähimmillään noin 1,5 km etäisyydellä etelään, merialueella. Vahterpään fladat Natura alue sijaitsee noin 5 km etäisyydellä itään. Kullafjärdenin lintuvesi sijaitsee noin 800 m etäisyydellä voimajohtoreitistä. Kohde kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue, FI Alueen suojeluperusteena on luontodirektiivi ja lintudirektiivi (SCI- ja SPA-alue). Alueella esiintyy seuraavat suojelun perusteena olevat luontotyypit: Rannikon laguunit* Riutat Rantavallien yksivuotinen kasvillisuus Kivikkorantojen monivuotinen kasvillisuus Rantakalliot Harjusaaret Luodot ja saaret Rantaniityt* Hiekkarannat Murtovesilahdet 2 Suurruohokasvillisuus Jalopuumetsiköt Lehdot Puustoiset suot Kursivoituna on esitetty ne luontotyypit, joihin meriveden lämpötilalla voi olla vaikutuksia. Arviointi on keskittynyt kyseisiin luontotyyppeihin. Ns. terrestrisiä luontotyyppejä ei ole erikseen arviossa esitetty, koska meriveden lämpötilassa 2 Ei esiinny hankkeen vaikutusalueella. Copyright Pöyry Environment Oy

24 24 tapahtuvien muutoksien ei katsota vaikuttavan maalla sijaitseviin luontotyyppeihin, jotka eivät ole meriveden vaikutuksen alaisia. Ensisijaisesti suojellut luontotyypit on merkitty asteriskilla (*). Alueella esiintyy luontodirektiivin liitteen II lajeista harmaahylje. Lintudirektiivin lajeista alueella esiintyy: kaulushaikara laulujoutsen mehiläishaukka luhtahuitti kurki liro kalatiira kehrääjä kirjokerttu peltosirkku lapintiira pikkujoutsen uivelo pyy ruisrääkkä suokukko räyskä huuhkaja palokärki pikkulepinkäinen ruskosuohaukka 3 uhanalaista lajia. Kuva 9-1. Natura 2000 alueet.

25 25 Vahterpään fladat, FI Alueen suojeluperusteena on luontodirektiivi (SCI-alue). Pinta-ala on noin 104 hehtaaria. Alue koostuu kahdesta fladasta. kluuvijärvestä sekä ranta-alueista. Fladat ovat pitkälti luonnontilaisia ja rannat rakentamattomia. Alueella esiintyy seuraavat suojelun perusteena olevat luontotyypit: Rannikon laguunit* Kivikkorantojen monivuotinen kasvillisuus Rantaniityt* Vaihettumissuot ja rantasuot Lehdot Kursivoituna on esitetty ne luontotyypit, joihin meriveden lämpötilalla voi olla vaikutuksia. Arviointi on keskittynyt kyseisiin luontotyyppeihin. Ns. terrestrisiä luontotyyppejä ei ole erikseen arviossa esitetty, koska meriveden lämpötilassa tapahtuvien muutoksien ei katsota vaikuttavan maalla sijaitseviin luontotyyppeihin, jotka eivät ole meriveden vaikutuksen alaisia. Ensisijaisesti suojellut luontotyypit on merkitty asteriskilla (*). Kullafjärdenin lintuvesi, FI Alueen suojeluperusteena on luontodirektiivi ja lintudirektiivi (SCI- ja SPA-alue). Pinta-ala on noin 185 hehtaaria. Kullafjärden, toiselta nimeltään Tessjöfjärden, on Taasianjoen suiston lintuvesialue. Matalassa, rehevässä lahdenpohjukassa on laajat vesikasvillisuusvyöhykkeet, joista järviruoko muodostaa suurimmat. Myös ulpukka on runsas. Yli metrin syvyisillä vesialueilla kasvaa lähinnä järvikaislaa. Suiston vesi- ja rantakasvilajisto on monipuolinen. Lahden eteläosassa on keskimäärin kahden metrin syvyinen avovesialue. Alueella esiintyy seuraavat suojelun perusteena olevat luontotyypit: Metsäluhdat* Suurruohokasvillisuus Vaihettumissuot ja rantasuot Jokisuistot Kursivoituna on esitetty ne luontotyypit, joihin meriveden lämpötilalla voi olla vaikutuksia. Arviointi on keskittynyt kyseisiin luontotyyppeihin. Ns. terrestrisiä luontotyyppejä ei ole erikseen arviossa esitetty, koska meriveden lämpötilassa tapahtuvien muutoksien ei katsota vaikuttavan maalla sijaitseviin luontotyyppeihin, jotka eivät ole meriveden vaikutuksen alaisia. Ensisijaisesti suojellut luontotyypit on merkitty asteriskilla (*). Lintudirektiivin lajeista alueella esiintyy: kaulushaikara liro laulujoutsen suokukko uivelo luhtahuitti pikkulepinkäinen ruskosuohaukka Muuttolinnut: Harmaahaikara, heinätavi, jouhisorsa ja punajalkaviklo Copyright Pöyry Environment Oy

26 Tarvearvio Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue Kyseinen Natura 2000 alue sijaitsee hankealueen eteläpuolella merialueella. Lähimmillään Natura 2000 alue on kiilamaisena rajauksena Kampuslandetin eteläpuolella. Fennovoiman hankkeen vaikutukset Natura 2000 alueeseen mahdollisesti haittaa aiheuttavina mekanismeina on tässä tarkasteltu meriveden lämpenemistä. Voimajohdot suuntautuvat Natura 2000 alueesta poispäin eikä Natura 2000 alueen hankealuetta lähimmät osat ole linnuston keskeisiä muutonaikaisia levähdysalueita. Näin ollen törmäysriski voimajohtoihin ei kasva. Rakentamisen aikainen melu ei myöskään ulotu Natura 2000 alueelle etäisyyden takia. Jäähdytysveden vaikutuksia meriveden lämpenemiseen on mallinnettu eri vaihtoehdoilla sekä eri tuulen suunnilla ja vuodenajoilla. Vaikutuksia on arvioitu huomioiden niin sanottu maksimitilanne, jossa jäähdytysveden purkupaikka sijaitsee Kampuslandetin kärjessä ja lämpeneminen suuntautuu kohti etelää. Maksimitilanteessa voimalaitoksen teho on 2500 MW. Natura 2000 alueen pohjoisreunalle ulottuu noin yhden asteen lämpötilan nousu. Kuva 9-2. Kahden voimalaitosyksikön aiheuttama lämpötilavaikutus merialueeseen purkupaikan sijoittuessa lähimmäksi Natura 2000 aluetta. Natura 2000 alueiden rajat on merkitty karttaan punaisella (Pernajanlahtien ja Pernajan saariston alue on rajan eteläpuolella).

27 27 Kyseisessä osassa Natura 2000 alue on vesialueita sekä yksi pieni kari. Kari voidaan lukea kuuluvaksi luontotyyppiin luodot ja saaret, joka ei ole niin sanottu priorisoitu luontotyyppi. Merialue ympärillä on pääasiassa syvyydeltään 30 metriä tai enemmän eikä kyseiseltä merialueelta ole tietoja vedenalaisten harjujen esiintymisestä. Lähialueen veden päällinen morfologia ei myöskään viittaa vedenalaisten hiekkasärkkien esiintymiseen jäähdytysvesien vaikutusalueella. Näin ollen ainoa vaikutusalueella esiintyvä luontotyyppi on luodot ja karit, jonka keskeisin suojeluperuste on linnustollinen. Kuva 9-3. Ote rannikkomerikortista. Natura 2000 alueen raja on merkitty karttaan violetilla (Natura-alue on rajan eteläpuolella). Lämpötilan nousu rajoittuu pieneen osaan koko Natura 2000-aluetta ja vaikutus on vain ajoittaista. Kampuslandetin edusta on avointa, lähes saaretonta merialuetta eikä purkupaikan läheisyydessä ole pohjakynnyksiä, jotka heikentäisivät veden vaihtuvuutta. Näin ollen lämpötilan noususta johtuva mahdollinen rehevöitymisvaikutus jää vähäiseksi eikä merkittävästi rehevöitä ja sitä kautta yksipuolista Natura 2000 alueen vesikasvillisuutta. Ydinvoimalaitoksen jäähdytysvesien lämpövaikutus voi vaikuttaa vesilintujen elinoloihin jäähdytysvesien lämpövaikutusalueella. Lämpövaikutusalue riippuu voimalaitoksen tehosta ja kohdistuu selvimmin purkupaikan välittömään lähiympäristöön. Jäähdytysvesien vaikutusalueella säilyy myös talvella sula-alue, jota vesilinnut voivat käyttää levähdys- ja ruokailualueena. Jäähdytysvesien lämpövaikutus voi lisätä paikallisesti kasvituotantoa ja vähentää jäämassojen rantoja puhdistavaa vaikutusta. Tästä saattaa seurata avointen rantaniittyjen ja lieterantojen lisääntyvää umpeenkasvua joka voi edelleen heijastua linnustoon. Toisaalta rantojen vesikasvillisuuden lisääntyminen parantaa esimerkiksi vesilintujen elinoloja. Copyright Pöyry Environment Oy

28 28 Sula-aluetta voivat käyttää hyväkseen muun muassa muuttavat vesilinnut ja on mahdollista, että osa muuttavista lajeista pysyttelee sula-alueella tavanomaista pidempään. Lämpövaikutuksen seurauksena on mahdollista, että esimerkiksi kaloja ravintonaan käyttävien lajien ravinnonsaantimahdollisuudet paranevat ja vesi- ja rantalintujen pesintäajankohta jäähdytysvesien vaikutusalueella aikaistuu. Pesinnän ajoittuminen riippuu kuitenkin myös muista alueella vallitsevista ympäristötekijöistä. Hankkeen ei katsota heikentävän Natura 2000 alueen suojeluperusteena olevan linnuston elinmahdollisuuksia. Fennovoiman hankkeen ei arvioida yksinään edellyttävän varsinaista Naturaarviota, koska vaikutuksien ei arvioida olevan merkittäviä minkään luontotyypin tai lajin suhteen. Loviisa 3 ja Fennovoiman hankkeen yhteisvaikutukset Loviisa 3:n ja Fennovoiman hankkeiden yhteisvaikutukset meriveden lämpötilaan maksimaalisessa tilanteessa Natura-alueen suhteen on esitetty kuvassa (Kuva 9-4). Loviisa 3 -ydinvoimalan ja kyseisen hankkeen aiheuttama Natura 2000 alueelle kohdistuva lämpötilaa yli asteen kohottava yhteisvaikutus rajoittuu pääasiassa samalle merialueelle kuin Fennovoiman hankkeen yksittäiset vaikutukset. Kyseinen alue on pääosin yli 30 metrin syvyinen eikä alueella esiinny karit ja luodot luontotyypin lisäksi muita luontotyyppejä. Kuva 9-4. Loviisa 3:n ja Fennovoiman voimalaitosyksiköiden aiheuttama yhteislämpötilavaikutus merialueeseen purkupaikan sijoittuessa lähimmäksi Natura 2000 aluetta. Natura 2000 alueiden rajat on merkitty karttaan punaisella (Pernajanlahtien ja Pernajan saariston alue on rajan eteläpuolella).

29 29 Noin yhden asteen lämpötilavaikutus ulottuu yhteisvaikutuksissa laajalti Naturaalueelle suuntautuen itään. Pääosa vaikutuksen alaisesta osasta Natura-aluetta on avointa merialuetta. Alueella on kuitenkin jonkin verran saaria ja useita karikoita, joiden luontotyyppien edustavuutta ei tunneta. Tällä alueella Natura-luontotyyppejä edustaa karit ja luodot. Pääosa merialueesta on syvyydeltään yli 30 metriä eikä kyseisillä osilla esiinny vedenalaisia luontotyyppejä. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti Natura-arvion laatimista suositellaan yhteisvaikutusten takia, mikäli sekä Loviisa 3 että Fennovoiman hanke toteutetaan. Vaikutusalueella esiintyy pieniä saaria ja matalikkoja, joita ei ole kartoitettu, joten vaikutusten merkittävyyttä kyseisiin alueisiin ei ole voitu riittävällä varmuudella arvioida. Edellä todetun perusteella varovaisuusperiaatetta noudattaen varsinainen Naturaarvio on syytä laatia siinä tapauksessa, että Loviisa 3 sekä Fennovoiman hanke toteutetaan johtuen laitosten aiheuttamista yhteisvaikutuksista sekä yhteisvaikutusten alueella sijaitsevien karien ja matalikkojen edustavuustiedon puutteesta Vahterpään fladat Kyseinen Natura 2000 alue sijaitsee noin viiden kilometrein etäisyydellä hankealueesta eikä jäähdytysvesien purkualueelta ole suoraa yhteyttä Natura 2000 alueelle. Lämpötilan muutos ei myöskään ulotu Natura 2000 alueen läheisyyteen. Etäisyydestä johtuen hankkeella ei ole vaikutuksia kyseisen Natura 2000 alueen suojeluperusteisiin eikä luonnonsuojelulain mukainen Natura-arvio ole tarpeellinen Kullafjärdenin lintuvesi Alue sijaitsee noin viiden kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Näin ollen melusta ei aiheudu haittaa alueelle. Jäähdytysvesien aiheuttama meriveden lämpötilamuutos ei myöskään ulotu Natura 2000 alueelle tai edes lähelle sitä. Näin ollen edellä mainituilla hankkeeseen liittyvillä toiminnoilla ei ole haitallisia vaikutuksia kyseiseen Natura 2000 alueeseen. Mahdollinen voimajohtoreitti sijaitsee noin 800 metrin etäisyydellä Natura 2000 alueen reunasta, sen eteläpuolella. Lajistoon kuuluvat pääasiassa ruovikoita ja reheviä lintulahtia suosivat lajit kuten ruskosuohaukka, kaulushaikara ja pikkuhuitti. Voimajohto voi lisätä linnuston törmäysriskiä kohdassa, jossa vahterpään tie ylittää salmen, mutta sen merkittävyys ei todennäköisesti ole Natura-aluetta käyttävälle lajistolle merkittävä. Riskiä voidaan lieventää esimerkiksi lintupalloin. Salmen ylittää myös jakeluverkon alempijännitteinen sähkölinja, joiden on todettu olevan suurjännitejohtoja suurempi törmäysriskityyppi. Hankkeen ja siihen liittyvän toiminnan ei arvioida aiheuttavan merkittäviä haitallisia vaikutuksia Natura 2000 alueen suojeluperusteisiin eikä luonnonsuojelulain mukaisen Natura-arvion laatimista katsota tarpeelliseksi. Copyright Pöyry Environment Oy