U 50/1998 vp. V aitioneuvoston kiijelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (säästöistä saatavien korkotulojen vähimmäisverotuksen

Transkriptio

1 U 50/1998 vp V aitioneuvoston kiijelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (säästöistä saatavien korkotulojen vähimmäisverotuksen turvaaminen) Valtiopäiväjärjestyksen 54 b :n mukaisesti lähetetään Eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 20 päivänä toukokuuta 1998 tekemä ehdotus neuvoston direktiiviksi sääs- Helsingissä 27 päivänä elokuuta 1998 töistä saatavien korkotulojen tosiasiallisen vähimmäisverotuksen turvaamisesta yhteisön alueella (KOM(1998) 295 lopullinen), sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Ministeri Jouko Skinnari Vanhempi hallitussihteeri Antero Toivainen R

2 2 U 50/1998 vp VALTIOVARAINMINISTERIÖ MUISTIO (EU/120698/0368) EHDOTUS NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI SÄÄSTÖ1ST Ä SAATAVIEN KORKO TULOJEN TOSIASIALLISEN V ÄHIMMÄISVEROTUKSEN TURVAAMISESTA YHTEISÖN ALUEELLA (KOM(98) 295 LOPULL.) 1. Yleistä Euroopan yhteisöjen komissio antoi 5 päivänä marraskuuta 1997 tiedonannon, jolla tähdätään haitallisen verokilpailun poistamiseen Euroopan unionissa. Tiedonannossa korostettiin koordinoidun toiminnan tarvetta eurooppalaisella tasolla kamppailussa haitallista verokilpailua vastaan. Päämäärien saavuttamiseksi tulisi pystyä vähentämään yhtenäismarkkinoilla ilmeneviä vääristymiä, estämään verotulojen liialliset menetykset sekä kehittämään verojärjestelmiä enemmän työllistämistä kannustaviksi. Ecofin neuvoston kokouksessa 1 joulukuuta 1997 hyväksyttiin komission tiedonannon pohjalta yritysverotusta koskevat menettelysäännöt (code of conduct), hyväksyttiin verotusta koskeva teksti jatkossa annettavan direktiiviehdotuksen pohjaksi sekä kehotettiin komissiota laatimaan lähiyhtiöiden välisten korko- ja rojaltimaksujen lähdeverottomuutta koskeva direktiiviehdotus. Korkoja ja rojalteja koskeva direktiiviehdotus annettiin 4 maaliskuuta 1998 ja sen käsittely on jo aloitettu neuvoston työryhmässä (valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle U/ vp.). Komission direktiiviehdotus korkotulojen vähimmäisverotuksen tosiasialliseksi turvaamiseksi yhteisön alueella annettiin 20 päivänä toukokuuta Ehdotus lähetetään valtiopäiväjärjestyksen 54 b :n mukaisesti eduskunnalle, koska kysymyksessä on Euroopan yhteisön toimivaltaan kuuluva asia, joka kuuluu lainsäädännön alaan. Komission ehdotuksen oikeudellinen perusta on Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 100 artikla. 2. Nykytila Euroopan yhteisössä ei tällä hetkellä ole voimassa yhtenäistä yhteisön alueella maksettavien korkojen verotuksen varmistavaa direktiiviä. Komissio antoi 10 helmikuuta 1989 direktiiviehdotuksen (KOM(89) 60 lopull.) yhtenäisestä korkotulojen lähdeverojärjestelmästä (valtioneuvoston kirjelmä U/1/1996 vp., VaVL 2/1996 vp. sekä suuren valiokunnan kannanotto ). Ehdotus liittyi samoihin aikoihin annetun pääomien vapaata liikkuvuutta koskeneen direktiivin (88/361/ETY ) tavoitteiden saavuttamiseen. Ehdotus ei kuitenkaan saanut neuvostossa jäsenvaltioiden yksimielistä kannatusta ja komissio veti sen pois samalla kun antoi asiasta nyt käsiteltäväksi tulevan direktiiviehdotuksen. Rajat ylittävien korkomaksujen jääminen verotuksen ulkopuolelle aiheuttaa vääristymiä yhtenäismarkkinoiden toiminnalle. Yhtenäismarkkinat eivät tuota toivottua tulosta, jos tallettajien sijoituspäätöksiä ohjaavat enemmän verotukselliset kuin itse sijoituskohteen ominaisuuksista johtuvat syyt. Taloudellisten vääristymien poistamiseen on pyritty ennen talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta, joka helpottaa edelleen rajat ylittävien sijoitusten tekemistä. Jäsenvaltioilta vaadittava budjettikuri aiheuttaa sen, että säästöistä saatavien korkojen tosiasiallisen vähimmäisverotuksen puuttuminen yhteisön alueella ja siitä aiheutuva veropohjan rapautuminen ovat yhä vaikeammin hyväksyttävissä. Tosiasiallisen vähimmäisverotuksen takaavan järjestelmän puuttuminen johtaa siihen, että jäsenvaltiot eivät kykene eri tuotannontekijöiden tasapuoliseen verottamiseen. Verotus kohdistuu yhä enemmän ansiotulon verotukseen ja tällä kehityksenä on työllistämisen kannalta kielteinen vaikutus. Valtioiden välisissä kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevissa sopimuksissa on korkotulojen verotus yleensä jaettu sopimusvaltioiden kesken siten, että lähdevaltiolla on oikeus periä korosta lähdevero, jonka asuinvaltio hyvittää omasta verostaan. OECD:n malliverosopimuksessa lähdevaltiolle on annettu 10 prosentin verotusoikeus koron määrästä. Jäsenvaltioiden välisissä verosopimuksissa on käytännössä lähdevaltiolle annettu prosentin verotusoikeus koroille. Monissa sopimuksissa ovat jäsenvaltiot kuitenkin luopuneet lähdevero-oikeu-

3 U 50/1998 vp 3 destaan tai sitten ne soveltavat korkoihin nollaverotusta sisäisen lainsäädäntönsä perusteella. Suomen sisäisessä lainsäädännössä on rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain ( ) nojalla korkotulojen lähdevero 28 prosenttia. Tuloverolain (1535/1992) 9 :n 2 momentin mukaan rajoitetusti verovelvollinen ei kuitenkaan ole pääsääntöisesti verovelvollinen täältä saamastaan korkotulosta. Suomi on verosopimuspolitiikasaaan suosinut osinko-, rojalti- ja korkotulojen nollaverotusta lähdevaltiossa. EU valtioiden kanssa tehdyissä sopimuksissa on Suomelle jätetty mahdollisuus lähdeverottaa korkoa kuudessa sopimuksessa 10 tai 15 prosentin verokannalla ja kahdeksassa sopimuksessa on lähdeveroprosentti nolla. Kyseisissä sopimuksissa sopimuskumppanien oikeus verottaa korkoa lähteellä on vastaava kuin mitä Suomella on. Suomen voimassa olevissa verosopimuksissa EU-maiden kanssa on tietojenvaihtoa koskevat artiklat jonka lisäksi Suomea sitoo neuvoston direktiivi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien ja välillisten verojen alalla (77 /799/ETY,jäljempänä virka-apudirektiivi) ja sen pohjalta annettu laki keskinäisestä virka-avusta verotuksen alalla Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä ( ). 3. Ehdotuksen tavoitteet Direktiiviehdotuksessa on valittu aikaisempaan korkoja koskeneeseen ehdotukseen nähden eri lähestymistapa. Merkittäviä eroja aikaisempaan ovat muun muassa se, että direktiivi on rajattu koskemaan vain luonnollisille henkilöille maksettuja korkoja, jäsenvaltiot voivat valita joko lähdeverotuksen tai tietojenvaihdon välillä, Eurobond-arvopaperit on sisällytetty direktiivin soveltamisalaan ja maksuasiamiehen velvollisuuksia on korostettu. Ehdotuksen tavoitteena on varmistaa yhteisön sisällä jäsenvaltioiden rajat ylittävien luonnollisille henkilöille maksettavien korkojen vähimmäisverotus. Näiden korkojen saattaminen tosiasiallisen verotuksen piiriin helpottaisi omalta osaltaan ansiotulon verotukseen kohdistuvia paineita jäsenvaltioissa. Yhtenäismarkkinoiden toimivuuden kannalta direktiivi pyrkii siihen, että luonnollisten henkilöiden sijoituspäätöksiä ohjaisivat ensisijaisesti muut kuin verotukselliset syyt. 4. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Ehdotuksen mukaan direktiiviä sovellettaisiin verotuksellisen kotipaikan yhteisön alueella omaavien luonnollisten henkilöiden toisesta jäsenvaltiosta saamiin korkoihin. Sitä sovellettaisiin jäsenvaltion alueella maksetuille koroille riippumatta velallisen sijoittautumispaikasta. Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että niiden alueelle sijoittautuneet maksuasiamiehet täyttävät ne tehtävät, joita direktiivin onnistunut soveltaminen edellyttää. Direktiivi perustuu niin kutsuttuun rinnakkaiselomalliin. Sen mukaan jäsenvaltion on joko valittava soveltamisalaan kuuluvien korkojen lähdeverotus tai sitten suostuttava tietojenvaihtoon muihin jäsenvaltioihin maksettujen korkojen osalta. Jäsenvaltion on valittava jompi kumpi vaihtoehdoista. Korkoetuoden omistaja on kuka tahansa luonnollinen henkilö, jolle korko sopimuksen tai muun sellaisen nojalla oikeasti kuuluu. Määritelmä sulkee pois soveltamisalasta korot, jotka maksetaan juridisille henkilöille tai yhtiöille sekä luonnollisille henkilöille, jotka vastaanottavat koron ammatillisessa ominaisuudessa etuuden omistajan puolesta. Tällaisia tahoja ovat muun muassa asiamiehet tai uskotut miehet. Maksuasiamies voi olla joko velallinen itse, maksun välittäjä velallisen ja velkojan välissä sekä osapuoli, joka liike- tai ammattitoimintaansa liittyen maksaa asiakkailleen korkoa, joka kertyy sen haltuun uskotuo omaisuuden tuotosta. Kun koron maksu tapahtuu useiden välittäjien kautta, jotka ovat mahdollisesti sijoittautuneet eri valtioihin tai alueille, "koron maksu" tarkoittaa tällöin vain toimea, jossa korko on maksettu etuuden omistajan välittömäksi hyödyksi toisin sanoen sitä maksua, jossa korko siirtyy etuuden omistajan haltuun ja "maksuasiamies" tarkoittaa vain sitä viimeistä osapuolta yhteisön alueella, joka suorittaa kyseisen toimen. Korkoetuoden omistajan kotipaikan määrittely noudattaa pitkälti OECD:n malliverosopimuksen kotipaikkamääritelmää. Etuuden omistajan verotuksellinen kotipaikka on ensisijaisesti siellä, missä hänen vakinainen asuntonsa on. Jos vakinainen asunto on useamman jäsenvaltion alueella, hänen katsotaan olevan verovelvollinen siinä valtiossa, jossa on hänen elinetujensa keskus. Jos ei

4 4 U 50/1998 vp voida määritellä hänen elinetujensa keskusta tai hänellä ei ole vakinaista asuntoa missään jäsenvaltiossa, hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, Jossa hän tavallisesti asuu. Jos hän tavallisesti asuu useammassa jäsenvaltiossa tai jos hän ei tavallisesti asu missään jäsenvaltiossa hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on. Jos edellä mainittujen laiteerien pohjalta ei pystytä määrittelemään asuinvaltiota, ratkaistaan kotipaikka niiden jäsenvaltioiden kesken, joita asia koskee. Toimivaltainen viranomainen on virkaapudirektiivin 1 artiklan 5 kohdassa mainittu viranomainen eli Suomen kohdalla valtiovarainministeriö tai sen valtuuttama edustaja. Kunkin jäsenvaltion tulee omalla alueellaan omaksua ja varmistaa sellaisten menettelyjen soveltaminen, jotka edesauttavat maksuasiamiestä yksilöimään korkoetuuden omistajan ja tämän kotipaikan. Direktiiviehdotuksessa käytetty korkomääritelmä poikkeaa joitain osin OECD:n malliverosopimuksen 11 artiklan 3 kohdan määritelmästä. Korolla tarkoitetaan tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Erityisesti korolla tarkoitetaan julkisista arvopapereista saatua tuloa sekä niihin liittyviä voittoja ja agiomääriä. Koroksi luokitellaan myös saamisten arvonnousu. Korko on tällöin arvopaperin lunastushinnan ja liikkeelle laskuhinnan erotus. Lisäksi koroksi katsotaan eräät yhteissijoitusyritysten jakamat tulot. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat edellä mainitut korot silloin, kun ne maksaa yhteisön alueelle sijoittautunut maksuasiamies. Mikäli jäsenvaltio, jossa maksuasiamies sijaitsee, valitsee tietojenvaihto järjestelmän, on sen ilmoitettava sen jäsenvaltion viranomaisille, jossa etuuden omistajana on verotuksellinen kotipaikka tiedot ainakin koron määrästä, maksuajankohdasta sekä etuuden omistajan ilmoittama henkilöllisyy.s ja asuinpaikka. Tiedot kalenterivuoden atkana maksetuista koroista on annettava vähintään kerran vuodessa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua kalenterivuoden päättymisestä. Tietojenvaihtojärjestelmän valinnut jäsenvaltio ei voi vedota virka-apudirektiivin 8 artiklaan, jossa tietojenantovelvollisuutta on eräissä tilanteissa rajoitettu. Jos jäsenvaltio valitsee lähdeverojärjestelmän, on sen pidätettävä korosta 20 prosentin lähdevero. Lähdeveroa ei saa periä, jos etuuden omistaja esittää maksuasiamiehelle asuinvaltionsa viranomaisten antaman todistuksen, josta ilmenee, että tulo on ilmoitettu asuinvaltion viranomaisille. Jos koron määrä ylittää sen, mitä todistukseen on merkitty, voidaan lähdevero periä ylimenevältä osalta. Direktiivi ei estä jäsenvaltioita, jotka valitsevat lähdeverojärjestelmän, antamasta tietoja sisäisen lainsäädännön tai muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten nojalla. Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava todistus niistä henkilöistä, jotka ovat direktiiviehdotuksen soveltamisalassa tarkoitettuja korkoetuuksien omistajia. Todistuksesta tulee käydä ilmi etuuden omistajan ja maksuasiamiehen henkilöllisyys, koron määrä sekä maksupäivä. Todistus on annettava kahden kuukauden kuluessa kenelle tahansa etuuden omistajalle, joka sitä pyytää. Jäsenvaltioiden tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta vältytään korkotulojen kaksinkertaiselta verotukselta. Jos etuuden omistajan saamasta korosta on pidätetty lähdevero maksun suorittajan asuinvaltiossa, etuuden omistajan asuinvaltion tulee myöntää tälle hyvitys toisessa jäsenvaltiossa maksetusta verosta. Jos lähdeveron määrä on suurempi kuin mitä etuuden omistajan asuinvaltiossa jouduttaisiin maksamaan veroa, tulee maksun suorittajan asuinvaltion maksaa erotus rahassa suoraan etuuden omistajalle. Jos velallinen on yhteisön ulkopuolella, mutta korko maksetaan etuuden omistajalle yhteisön sisällä, voi maksettavaa korkoa jo rasittaa velallisen asuinvaltiossa pidätetty lähdevero, jota ei voida palauttaa. Tämän johdosta maksuasiamiehen asuinvaltion, joka soveltaa lähdeveromallia, on vähennettävä omaa lähdeveroaan määrällä, jonka kolmas valtio yhteisön ulkopuolella on jo pidättänyt. Yhteissijoitusyritysten osalta on ehdotuksessa kaksinkertaisen verotuksen poistamisen osalta eräitä erityissäännöksiä. Yhteisö aloittaa neuvottelut tärkeimpien kaup.pakumppaniensa kanssa, jotta varmistettaistin näihin valtioihin sijoittautuneiden maksuasiamiesten yhteisöön maksamien korkojen tosiasiallinen verotus. Jäsenvaltioiden tulee saattaa direktiivin määräykset voimaan viimeistään 31 päivään joulukuuta 1999 mennessä ja soveltaa niitä 1 päivästä tammikuuta 2001 alkaen.

5 U 50/1998 vp 5 Direktiivi tulee voimaan kahdenlenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. 5. Ehdotuksen vaikutukset Direktiivin toteutuminen ehdotetussa muodossa saisi aikaan luonnollisten henkilöiden korkotulojen tehokkaamman verotuksen yhteisön alueella ja sen myötä jäsenvaltioiden tähänastiset verotulojen menetykset vähenisivät. Toteutuessaan direktiivi vähentäisi yhtenäismarkkinoiden vääristymiä. Ehdotuksella ei olisi merkittäviä vaikutuksia yritysten toimintaan. Maksuasiamiehelle ehdotus tuo mukanaan hallintokustannusten nousua, mutta suurimmalle osalle markkinatoimijoista ei koituisi ylimääräisiä kustannuksia. Korkojen joutuminen tosiasiallisen verotuksen kohteeksi antaa jäsenvaltioille lisää liikkumavaraa ansiotulojen verotuksen keventämiseen. Liikkumavara ansiotulojen verotuksessa parantaa puolestaan työllistämismahdollisuuksia. Ehdotuksen vaikutuksia verotulojen määrään on vaikea arvioida. Todennäköistä on kuitenkin se, että ehdotuksen toteuttaminen vähentäisi mahdollisuuksia korkotulojen verotuksen säännöstenvastaiseen välttämiseen ja täten sillä olisi verotuloja lisäävä vaikutus jäsenvaltioissa. 6. Asian käsittely EU:n toimielimissä Ehdotusta on käsitelty ensimmäisen kerran neuvoston työryhmässä 2 päivänä heinäkuuta Hallituksen kanta Hallitus kannattaa direktiiviehdotuksen tavoitteita ja perusperiaatteita. Valtiosta toiseen maksettavien korkojen verovalvonta on tällä hetkellä huomattavan puutteellista ja hallituksen näkemyksen mukaan on tärkeää saada aikaan olennaisia parannuksia nykytilaan, vaikka verotuksen täydellinen tasapuolisuus ei toteutuisikaan kaikissa tilanteissa. Tietojenvaihdon ja lähdeveron rinnakkaiseen soveltamiseen perustuva malli, johon direktiiviehdotus perustuu, on tässä vaiheessa realistisin lähtökohta saavuttaa tuloksia korkotulojen verotuksessa yhteisön sisällä.

6