Ministeri Jouko Skinnari

Transkriptio

1 U 27/1998 vp V aitioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan Unionin neuvoston direktiiviksi (lähdeveron poistaminen eri jäsenvaltioiden lähiyhtiöiden välisiltä korko- ja rojaltimaksuilta) Valtiopäiväjärjestyksen 54 b :n mukaisesti lähetetään Eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 4 päivänä maaliskuuta 1998 tekemä ehdotus neuvoston direktiiviksi, jonka tarkoituksena on lähdeveron poistammen eri jäsenvaltioiden lähiyhtiöiden välisiltä korko- ja rojaltimaksuilta (KOM (1998) 67 lopullinen, 98/0087(CNS) sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 14 päivänä toukokuuta 1998 Ministeri Jouko Skinnari Vanhempi hallitussihteeri Antero Toivainen U

2 2 U 27/1998 vp VALTIOVARAINMINISTERIÖ Muistio EHDOTUS NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI LÄHDEVERON POISTAMISEKSI ERI JÄSENVALTIOIDEN LÄHIYHTIÖIDEN VÄLISILTÄ KORKO- JA ROJAL TIMAKS UIL TA 1. Yleistä Euroopan yhteisöjen komissio antoi 4 maaliskuuta 1998 osana ECOFIN-neuvoston kokouksessa 1 joulukuuta 1997 hyväksyttyä veropakettia ehdotuksen neuvoston direktiiviksi lähdeveron poistamiseksi eri jäsenvaltioiden lähiyhtiöiden välisiltä korko- ja rojaltimaksuilta. Ehdotus on osa talous- ja valtiovarainministerien hyväksymän veropaketin toteuttamista. Ehdotus lähetetään valtiopäiväjärjestyksen 54 b :n mukaisesti eduskunnalle, koska kysymyksessä on Euroopan yhteisön toimivaltaan kuuluva asia, joka kuuluu lainsäädännön alaan. Komission ehdotuksen oikeudellinen perusta on Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 100 artikla. 2. Nykytila Useimpien valtioiden lainsäädännössä on lähtökohtana asianomaisessa valtiossa syntyvien korko- ja rojaltimaksujen verottaminen siinäkin tapauksessa, että tulon saaja asuu toisessa valtiossa. Monet valtiot kuitenkin vapauttavat ulkomaille maksettavat korot verosta määrätyissä tapauksissa. Lisäksi valtioiden välisissä kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevissa sopimuksissa rajoitetaan lähdevaltion verotusoikeutta korko- ja rojaltimaksuihin tai poistetaan verotusoikeus kokonaan. Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestön OECD:n malliverosopimuksessa koron enimmäislähdevero on 10 prosenttia ja rojaltin lähdeverotusoikeus kuuluu yksinomaan asuinvaltiolle. Eri verosopimukset vaihtelevat kuitenkin suuresti keskenään. Lähdevaltion verotusoikeus sekä korkojen että rojaltien osalta vaihtelee eri verosopimuksissa tyypillisesti välillä 0-15 prosenttia. Lähdevaltiossa suoritettu vero voidaan yleensä lähtökohtaisesti hyvittää tulonsaajan asuinvaltiossa samasta tulosta suoritettavasta verosta. Hyvitykseen voi kuitenkin kohdistua rajoituksia. Suomessa sekä korkojen että rojaltien lähdevero on rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/1978) mukaan 28 prosenttia. Tuloverolain (1535/1992) 9 :n 2 momentin mukaan rajoitetusti verovelvollinen ei kuitenkaan ole pääsääntöisesti verovelvollinen Suomesta saamastaan korkotulosta. Suomi pyrkii nykyisin verosopimuspolitiikassaan johdonmukaisesti korkojen ja rojaltien vapauttamiseen lähdevaltion verosta. Useimmissa EU-maiden kanssa tehdyissä verosopimuksissa on sekä korkojen että rojaltien osalta jo lähdeverottomuus toteutettu. Etenkään vanhemmissa sopimuksissa ei lähdeverottomuus kuitenkaan aina toteudu. Kreikan ja Portugalin kanssa tehdyt sopimukset kuuluvat tähän kategoriaan. 3. Ehdotuksen tavoitteet Yritysverotuksen säännöistä 20 patvana huhtikuuta 1990 annetussa komission tiedonannossa korostettiin, että yksi yhtenäismarkkinoiden tavoitteita oli rajat ylittävää liiketoimintaa yhteisössä haittaavien veroesteiden poistaminen. Komissio teki vuoden 1990 lopussa ehdotuksen korko- ja rojaltimaksujen verotuksen poistamisesta aluksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien emo- ja tytäryhtiöiden väliltä. Maaliskuussa 1992 nim sanotun Rudingin komitean raportissa tämä direktiivi asetettiin yhdeksi yhtenäismarkkinoiden toteutumisen kannalta tärkeimmistä tavoitteista. Koska direktiiviehdotuksen käsittelyssä ilmenneisiin ongelmiin ei löydetty yksimielisesti ratkaisuja, komissio päätti peruuttaa ehdotuksensa vuoden 1994 lopussa. Jäsenvaltioiden rajat ylittävien korkojen ja rojaltien lähdeverotusta on poistettu tai alennettu joko jäsenvaltioiden yksipuolisin toimin tai jäsenvaltioiden välisillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyillä so-

3 U 27/1998 vp 3 pimuksilla. Yksipuoliset toimet ja verosopimukset eivät ole kuitenkaan riittäneet poistamaan täysin niitä ongelmia, joita aiheutuu korkojen ja rojaltien verottamisesta lähdevaltiossa. Yksipuolisissa toimenpiteissä ja kahdenvälisissä sopimuksissa sallitaan yleensä alennetuo verokannan mukaisesti tapahtuvan lähdeveron vähentäminen saavan yhtiön maksamasta verosta. Lähdevero voi kuitenkin jäädä rasittamaan yritystä, jollei se maksa asuinvaltiassaan veroja riittävästi tai ollenkaan. Lähdeveron hyvittämisen tai siitä vapauttamisen edellytykseksi asetetaan usein aikaa ja rahaa vieviä hallinnollisia muodollisuuksia. Lähdeverojen maksaminen aiheuttaa yhtiöille myös kassavirtaongelmia, koska veron maksun ja sen hyvittämisen välillä kuluu yleensä aikaa. Korkoihin sovellettava lähdevero rajoittaa yhtymien sisäisiä joustavia rahoitusjärjestelyjä ja asettaa toisesta jäsenvaltiosta hankittavan rahoituksen lainanottajan kotivaltiosta otettavaa rahoitusta epäedullisempaan asemaan. Ehdotuksella pyritään poistamaan jäsenvaltioiden rajat ylittävien lähiyhtiöiden välisten korkojen ja rojaltien verotus lähdevaltiossa ja siitä aiheutuvat yhtenäismarkkinoiden vääristymät. Keinona edellä mainittuun tavoitteeseen pääsemiseksi on antaa asiasta direktiivi, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät verota korkoja tai rojalteja, jotka syntyvät niiden alueella, mutta jotka saa toisessa jäsenvaltiossa oleva yhtiö. Tuloa verotetaan täten vain kerran ja siinä jäsenvaltiossa, johon tulon tosiasiallinen edunsaaja on sijoittautunut. Direktiivin johdosta yhtiöt voivat paremmin käyttää hyväkseen yhtenäismarkkinoiden tuomia mahdollisuuksia. 4. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Ehdotuksen tarkoituksena on vapauttaa samaan yritysryhmään kuuluvien yhtiöiden väliset, jäsenvaltiosta toiseen maksettavat korko- ja rojaltimaksut kaikista lähdevaltiossa perittävistä veroista siitä riippumatta, onko kyseessä lähdevero vai muu vero. Yhtiöön rinnastetaan jäsenvaltion yhtiön toisessa jäsenvaltiossa oleva pysyvä toimipaikka. Sen, jolle maksut maksetaan tulee olla korkojen tai rojaltien tosiasiallinen edunsaaja. Ehdotuksen mukaan direktiiviä ei sovellettaisi tilanteissa, joihin ei liity varsinaisesti rajojen yli suoritettavia maksuja. Tällainen tilanne on kyseessä esimerkiksi silloin, jos maksujen tosiasiallinen edunsaaja on pysyvä toimipaikka samassa jäsenvaltiossa, jossa maksava yritys sijaitsee. Korolla tarkoitetaan yleisesti kaikkea kaikenlaisista velkavaatimuksista syntyvää tuloa ja rojaltilla yleisesti kaikkia maksuja, jotka suoritetaan vastikkeena tekijänoikeuden, teosten, patenttien ja vastaavien käytöstä ~ai käyttöoikeudesta. Määritelmät vastaavat pitkälti OECD:n malliverosopimuksen 11 ja 12 artiklan vastaavia määritelmiä eräin poikkeuksin. Käsitteellä "jäsenvaltion yhtiö" tarkoiteta~n sellaista yhtiötä, joka mainitaan perustamissopimuksen 58 artiklassa ja jonka toiminnoilla on tehokas ja jatkuva yhteys jäsenvaltion talouteen. Käsite "lähiyhtiö" tarkoittaisi kaikkia yhtiöitä, joita yhdistää keskenään vähintään ~5 prosentin välitön tai välillinen pääomaomistus. Direktiivi kattaisi korkojen ja rojaltien maksut emoyhtiön ja tytäryhtiön, emoyhtiön ja tytäryhtiön tytäryhtiön välillä, sama~ emoyhtiön tytäryhtiöiden tai niiden tytäryhtiöiden välillä sekä tytäryhtiöiden ja niiden tytäryhtiöiden välillä edellyttäen, että yhtiö, joka maksaa tai jonka puolesta korko tai rojaltit maksetaan, ja yhtiö, jolle nämä maksut suoritetaan ovat molemmat jäsenvaltion yhtiöitä. Jäsenvaltiot voivat halutessaan säätää 25 prosenttia alhaisemmasta omistustasosta tai korvata pääomaomistuksen vähimmäismäärän äänioikeuden vähimmäismäärällä. "Tosiasiallinen edunsaaja" käsitteen tarkoituksena on varmistaa, että korko- ja rojaltimaksujen todellinen edunsaaja täyttää direktiivin vaatimukset. "Pysyvä toimipaikka" tarkoittaa yleensä jäsenvaltiossa olevaa kiinteää liikepaikkaa, jonka kautta jäsenvaltiossa olevan yhtiön liiketoimintaa harjoitetaan kokonaan tai osittain, mutta joka ei ole oikeushenkilö. Pysyvälle toimipaikalle maksettavat maksut samoin kuin toimipaikan maksamat maksut nauttivat direktiivin tuomia etuja edellyttäen, että muut edellytykset täyttyvät. Pysyvä toimipaikka vastaa pitkälti verosopimuksissa käytettyä kiinteän toimipaikan käsitettä. Jäsenvaltiot voivat takautuvasti lakata pitämästä yhtiötä lähiyhtiönä, jos vähimmäisomistusta koskeva vaatimus ei täyty vähintään kahden vuoden ajan. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa direktiivillä säädetyn ve-

4 4 U 27/1998 vp roedun myöntämisen edellytykseksi sitä, että korkoa ta1 rojaltia maksettaessa kahden vuoden omistuskauden on jo täytyttävä, jos se toteutuu myöhemmin. Jäsenvaltioilla on oikeus sulkea soveltamisalan ulkopuolelle tietyt maksut, jotka saattavat kuulua koron käsitteen piiriin, mutta jotka todellisuudessa ovat jaettua voittoa, pääomatuloa tai sekarahoituksen tuottoa. Korkoon, joka on uudelleen määritelty jaetuksi voitoksi, olisi sovellettava osinkoverotusta koskevan direktiivin 90/435/ETY säännöksiä, jos direktiivin muut vaatimukset täyttyvät. Jos koron ja rojaltin määrä ylittää sen määrän, josta olisi sovittu toisistaan riippumattomien tahojen välillä, direktiiviä sovelletaan vain siihen määrään, josta olisi näin sovittu. Säännös vastaa OECD:n malliverosopimuksen 11 artiklan 6 kohdan ja 12 artiklan 4 kohdan periaatteita. Lisäksi, jos velkasaatavan määrä koron ollessa kyseessä ylittää sen, josta olisi sovittu toisistaan riippumattomien tahojen välillä, direktiiviä sovelletaan korkoon vain sen määrän osalta, josta olisi tällöin sovittu. Direktiivin tuoma etu voidaan peruuttaa, jos kyseessä on liiketoimi, jonka pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veropetosten tekeminen tai veron kiertäminen. Petoksien ja väärinkäytöksien estämisessä ja vastustamisessa on noudatettava suhteellisuus~eriaatetta. Jäsenvaltiot voivat jättäa soveltamatta direktiiviä, jos maksun saajalta kannetaan vero sellaisen verokannan mukaan, joka on alhaisempi kuin tuon jäsenvaltion yhtiön tällaiseen tuloon tavallisesti sovellettu verokanta tai jos yhtiö saa hyväkseen veropohjan alennuksen, jota ei tavallisesti sovellettaisi tuon jäsenvaltion yhtiöihin. Portugali ja Kreikka saavat viiden vuoden siirtymäkauden, jonka kuluessa verokantaa on alennettava asteittain. Neuvosto voi komission ehdotuksesta päättää poikkeuksen mahdollisesta jatkamisesta viiden vuoden siirtymäkauden jälkeen. Jäsenvaltioiden on täytäntöönpantava direktiivi viimeistään tammikuun 1 päivänä Komissio antaa direktiivin toimivuudesta sen kolmen ensimmäisen voimassaolovuoden perusteella kertomuksen. Jatkossa on tarkoitus saatujen kokemusten pohjalta laajentaa lähdeverottomuus koskemaan myös muita kuin lähiyhtiöitä. 5. Ehdotuksen vaikutukset Jäsenvaltiot ovat jo monissa tapauksissa luopuneet verotusoikeutensa käyttämisestä sisäisen lainsäädäntönsä säännöksillä varsinkin korkojen osalta. Lisäksi monissa verosopimuksissa verotusoikeus on jätetty vain asuinvaltiolle. Edelleen kuitenkm esiintyy lukuisia tilanteita, joissa lähdeveroa on maksettava. Tämä pätee myös suomalaisyhtiöiden ulkomailta saamiin tuloihin ja jossain määrin suppearumin myös ulkomaisten yhtiöiden Suomesta saamiin tuloihin. Direktiiviehdotus toisi yhtiöille veronmaksun ajoittumiseen liittyviä etuja sekä hallinnollista helpotusta. Yhtiöt saisivat myös aineellisen veronkevennyksen silloin, kun maksettu lähdevero ei tule syystä tai toisesta täysimääräisesti hyvitetyksi asuinvaltiossa. Vaikutukset verotulojen määrään Suomessa olisivat vähäiset. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että oikeustila jo suurelta osin vastaa direktiivimääräyksiä. Lisäksi ehdotukseen sisältyy sekä verotuloja alentavia että niitä lisääviä tekijöitä. Verotulojen menetyksiä syntyy niissä lähinnä rojalteja koskevissa tapauksissa, joissa nykyism peritään Suomessa lähdeveroa. Toisaalta verotulot kasvavat niissä tilanteissa, joissa suomalaisten yhtiöiden saamista koroista ja rojalteista nykyisin peritään toisessa jäsenvaltiossa veroa, joka hyvitetään Suomessa. 6. Asian käsittely EU:n toimielimissä Komission ehdotus on annettu 4 maaliskuuta Talous- ja sosiaalikomitean sekä Euroopan parlamentin lausunto on tarkoitus antaa kesällä Lopullinen direktiivi on tarkoitus antaa keväällä 1999 ja jäsenvaltioiden on ehdotuksen mukaan saatettava se voimaan mennessä. Ehdotusta on käsitelty ensimmäisen kerran neuvoston työryhmässä Hallituksen kanta Joulukuussa 1997 ECOFIN-neuvostossa hyväksytyssä veropaketissa on esitetty komissiolle kehotus kyseisen direktiiviehdotuksen pikaiseen antamiseen. Ehdotus on siten osa tuolloin sovittua pakettia, joskaan jäsenvaltiot eivät siinä yhteydessä sitoutuneet ehdotuksen hyväksymiseen. Hallitus suhtautuu direktiiviehdotukseen selkeän myönteisesti. Direktiivi olisi luon-

5 U 27/1998 vp 5 nollista jatkoa suorien investointien osinkojen verotusta koskevalle vastaavanlaiselle direktiiville. Osinkojen tavoin myös korkoja ja rojalteja koskeva lähdevaltion verotusoikeuden poistaminen vastaa Suomen tavoitteita ja vakiintunutta verosopimuspoliittista linjaa. Suurelta osin direktiivimääräysten mukainen oikeustila onkin jo voimassa. Kaikkien jäsenvaltioiden kanssa ei kuitenkaan ole saatu sovituksi tämänsisältöisestä verosopimuksesta. Muun muassa direktiiviehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä neuvoston työryhmässä on tullut esiin joukko yksityiskohtia, joista jäsenvaltioilla on poikkeavia näkemyksiä. Näiden kohtien merkitys on ehdotuksen pääperiaatteisiin verrattuna vähäinen. Yksityiskohtien tarkistuksiin voidaan suhtautua joustavasti etenkin, jos sellaiset tarkistukset edistävät ehdotuksen hyväksymistä.

6