Aikuiset ja aikuisuus korkeakoulutuksessa

Transkriptio

1 Aikuiset ja aikuisuus korkeakoulutuksessa Teemaryhmäsarja 2 Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen yksilölliset merkitykset koulutukseen hakeutuminen ja sen hyödyt Kristiina Ojala Turun yliopisto Kannattaako maisterin tutkinnon suorittaminen vielä aikuisena? Tutkinnon työelämätuotot ja niiden yhteys valmistuneiden taustatekijöihin Päivi Vuorinen-Lampila Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos Asiantuntijuus, ikääntyminen ja aikuisiällä suoritettu maisterintutkinto Ulpukka Isopahkala-Bouret Helsingin yliopisto Perheelliset naiset tohtoriopinnoissa kolme tyyppitarinaa Minna Maunula Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Abstraktit Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen yksilölliset merkitykset koulutukseen hakeutuminen ja sen hyödyt Kristiina Ojala Turun yliopisto Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen myötä ammattikorkeakoulut toimivat nyt myös toisen syklin korkeakoulututkinnon toteuttajana ja tarjoajana. Kyseiset tutkinnot avaavat näin yliopistokoulutuksen vaihtoehtona reitin ylempään korkeakoulututkintoon yhä useammalle, ja antavat samalla jatkokouluttautumisesta kiinnostuneille mahdollisuuden syventää omaa ammattitaitoa ja osaamista. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on nimenomaan aikuisten koulutusväylänä tarkoitettu

2 työelämässä jo kokemusta hankkineille ammattikorkeakoulututkinnon (tai myös muun soveltuvan korkeakoulututkinnon) suorittaneille alansa asiantuntijoille. Tutkintoa pidetäänkin luonnollisena väylänä ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneelle jatkaa (työelämäkokemuksen jälkeen) opintojaan ilman koulutuksellisia umpiperiä ja kehittää osaamistaan työelämän tarpeita vastaavaksi. Nykypäivänä nopeassa tahdissa muuttuva työelämä myös edellyttää yhä vaativampaa osaamista, ja koska osaamisen merkityksen kasvu on nähtävissä työmarkkinoilla, toimii se myös itsensä kehittämisen ja koulutukseen hakeutumisen yhtenä keskeisenä motivointitekijänä. Tässä esityksessä tarkastelen niitä keskeisiä syitä, miksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon hankkineet ovat suorittaneet kyseisen tutkinnon sekä millaista hyötyä tutkinnon suorittaneet ovat kokeneet saaneensa tutkinnosta työmarkkinoilla? Tarkastelun kohteena on myös se, eroavatko sukupuolten väliset näkemykset toisistaan? Esitykseni pohjautuu käynnissä olevaan väitöstutkimukseeni, jossa tarkastelen laajemmin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon merkitystä työmarkkinoilla tutkinnon suorittaneiden kokemusten ja urakehityksen kuin heidän työnantajiensa näkökulmista. Tutkimuksen kohteena ovat vuosina ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet 20 eri ammattikorkeakoulusta sekä heidän tutkimuksen toteuttamisen hetkiset työnantajat. Aineistona on syksyllä 2012 Webropol-sovelluksella kerätty kyselyaineisto, joka koostuu tutkinnon suorittaneiden kyselystä (N=1274) ja työnantajien kyselystä (N=78). Kannattaako maisterin tutkinnon suorittaminen vielä aikuisena? Tutkinnon työelämätuotot ja niiden yhteys valmistuneiden taustatekijöihin Päivi Vuorinen-Lampila Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos Koulutus on tärkein yksittäinen tekijä, joka ohjaa työntekijöiden sijoittumista eri ammattiasemiin sekä työllistymisen onnistumista. Inhimillisen pääoman teorian mukaan koulutus on merkittävin kyseistä pääomaa kasvattava investointi, ja tuo investointi on kannattava sekä henkilökohtaisesti että yhteiskunnallisesti. Laajentumisensa myötä korkeakoulutusta on kuitenkin pidetty myös riski-

3 investointina. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että tutkinnolla saavutetut koulutustuotot ovat laskeneet. Silti maisterin tutkinnon suorittaneet sijoittuvat huomattavasti korkeampiin ammattiasemiin ja ansaitsevat enemmän kuin alempia tutkintoja suorittaneet. Sekä asema että tulot ovat lisäksi vahvasti riippuvaisia siitä, millä yliopiston koulutusalalla tutkinto on suoritettu. Tässä esityksessä selvitetään, 1) miten yliopistosta valmistuneiden maistereiden koulutuksella saavuttamat tuotot eroavat koulutusalojen kesken ja 2) miten valmistuneiden taustatekijät (ikä, pohjakoulutus, sukupuoli, perhetyyppi ja opintouratyyppi) ovat yhteydessä koulutuksella saavutettuihin taloudellisiin ja ei-taloudellisiin tuottoihin. Aineistona ovat Tilastokeskuksen syksyllä 2001 aloittaneita yliopisto-opiskelijoita koskevat rekisteriaineistot (n= 6 364). Opiskelijoita seurattiin valmistumiseen ja työelämään siirtymiseen asti (vuosi 2009). Tulosten mukaan korkeakoulutuksella saavutetut tuotot eroavat huomattavasti koulutusaloittain sekä eri taustatekijöiden mukaan. Koulutusaloittain kuukausipalkat vaihtelivat 2280 eurosta (teologit ja humanistit) 4540 euroon (lääketiede). Aikuisena eli yli 25-vuotiaana opinnot aloittaneet ylsivät sekä korkeampaan asemaan että korkeampiin tuloihin kuin nuorempana aloittaneet. Myös pohjakoulutuksella oli merkitystä siten, että ammatillisella koulutuspohjalla edenneiden (joko pelkästään tai yo-tutkinnon lisäksi) tulot ja asema olivat korkeammat kuin yo-tutkinnon pohjalta yliopistossa jatkaneiden. Vaikka maisterin tutkinnon tuotot ovat alentuneet, johtaa se edelleen huomattavasti korkeampaan asemaan ja tuloihin kuin alemmat tutkinnot. Vanhempana opinnot aloittaneiden ja ammatillista pohjakoulutusta omaavien yltäminen muita korkeampaan asemaan ja tuloihin selittyy inhimillisen pääoman teorian näkökulmasta sillä, että näillä valmistuneilla on takanaan pidempi työkokemus, joka on kasvattanut heidän inhimillistä pääomaansa. Avainsanat: maisterin tutkinto, koulutusala, koulutustuotot, aikuisopiskelija, inhimillinen pääoma

4 Asiantuntijuus, ikääntyminen ja aikuisiällä suoritettu maisterintutkinto Ulpukka Isopahkala-Bouret Helsingin yliopisto Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena on se, mikä saa kokeneet ammattilaiset aloittamaan korkeakouluopiskelun aikuisiällä? Ja mikä merkitys on aikuisena suoritetuilla korkeakouluopinnoilla asiantuntija-statuksen rakentumiselle työelämässä? Monelle aikuisille korkeakouluopintojen aloittaminen on palaamista opintojen pariin alalla, jolta on aikaisempi ammatillinen tutkinto tai alempi korkeakoulututkinto tai uudella alalla, jolta haetaan aikaisempia opintoja täydentävää tutkintoa. Taustalla on usein enemmän ja vähemmän selkeät muutokset omassa työurassa: Joko nykyinen toimenkuva on muuttumassa tai sitten henkilö on kokonaan vaihtamassa uusiin työtehtäviin. Kiinnostavaa onkin tarkastella, miten aikuisiällä korkeakoulututkinnon suorittaneet arvottavat tutkintoaan ja mitä tutkinnon suorittaminen on heille antanut. Millaisena korkeakoulutuksen ja työkokemuksen suhde näyttäytyy? Onko akateemisuutta haastava puhetapa mahdollinen vain niille, jotka ovat jo (nuorena) hankkineet korkeakoulututkinnon? Joutuvatko epätavallisia koulutuspolkuja urallaan edenneet selittelemään ja paikkaamaan tutkinnon puutetta? Nouseeko myös epämuodollisen oppimisen kautta hankittu osaaminen uuteen arvoonsa tutkinnon suorittamisen myötä? Missä määrin yleinen tutkintojen inflaatio selittää motiivia hankkia uusi, korkeakoulututkinto aikuisiällä? Lisäksi ikääntymisen ja iän sosiologinen tarkastelu mahdollistaa aikuisopiskelun tarkastelussa uudenlaisia teoreettisia avauksia. Asiantuntijuuteen ja osaamiseen on viimeaikaisissa keskusteluissa liitetty vahvasti potentiaalisuden oletus. Henkilöllä tulee olla potentiaalista osaamista, joka tarkoittaa kykyä ja halua jatkuvasti kehittyä ja päivittää omaa osaamista kulloisiakin tilanteita vastaavaksi. Kouluttautuminen myöhemmällä iällä voi olla keino osoittaa omaa uusiutumiskykyään ja täten vastustaa työelämän ikäsyrjiviä käytäntöjä.

5 Esitys perustuu Suomen Akatemian rahoittamaan post doc -tutkimukseen: Ikääntyminen ja asiantuntijuus. Narratiivinen tutkimus viisikymppisenä maisterin tutkinnon suorittaneiden kokemuksista ( ). Avainsanat: korkeakoulutus, asiantuntijuus, ikääntyminen, maisterintutkinto, tutkinnon merkitys Perheelliset naiset tohtoriopinnoissa kolme tyyppitarinaa Minna Maunula Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Globaalit muutokset ja kehitystrendit heijastuvat suomalaiseen yhteiskuntaan, yliopistoihin ja yksilöiden arkeen monin tavoin. Esimerkiksi arvostettu ja korkein asiantuntijakoulutus, tohtorikoulutus, on yhä useamman saatavilla, ja naisten osallisuus yliopistoissa sekä tohtoriopinnoissa on kasvavaa. Samaan aikaan yksilöllistymiskehitys heijastuu perheisiin ja työelämä kehittyy aiempaa kilpailullisemmaksi. Massoittuneilta ja naisistuneilta tohtoriopinnoilta odotetaan tehokkuutta, ja valmistuvilta tohtoreilta ratkaisuja aitoihin yhteiskunnallisiin ja globaaleihin haasteisiin. Kattavat muutokset ja niiden yhteisvaikutukset ilmenevät tohtoriopinnoissa ja tohtoriopiskelijoiden arjessa laajasti. Tohtoriopiskelijoiden yksilöllisissä konteksteissa monet muutokset realisoituvat ja muovaavat yksilöllisiä elämänkulkuja. Tohtoriopiskelijat kokevat arjessaan esimerkiksi ajankäytölliset haasteet, työelämän osaamisvaatimusten kasvun sekä kiristyvän kilpailun paineet. Suomessa tohtoriopiskelijoita on noin , joista yli puolet on naisia. Vuosittain tohtoreita valmistuu noin 1600, joista vuodesta 2007 alkaen yli puolet on ollut naisia. Vahvistuvana suuntauksena on päätoiminen, tehokas ja nopea tohtoriksi opiskelu, vaikka edelleen tohtoriopintojen tekomuodot ovat kirjavat. Tohtoriopintoja tehdään myös sivutoimisesti: elämän muiden osa-alueiden ohella, joustavalla aikataululla ja omaehtoisesti edeten. Perheellisten naistohtoriopiskelijoiden elämänkululliset kontekstit ja tohtoroitumisprosessi muodostavat väitöskirjatutkimukseni mukaan moniulotteisen ja vuorovaikutteiden kokonaisuuden.

6 Esitykseni perustuu valmistuvaan kasvatustieteen väitöskirjaani, jossa tarkastelen perheellisten naistohtoriopiskelijoiden kokemuksia tohtoriopinnoista osana elämänkulkua, arkea ja tulevaisuusajattelua. Tarkastelen kokonaisvaltaisesti naisten kokemuksia tohtoriopintojen, työn ja perheen muodostamasta elämänkulullisesta jatkumosta. Elämänkulullinen jatkuvuus nivoutuu tulevaisuusajattelun mukaisesti menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Väitöskirjani perusteella erilaisista lähtökohdista, arjen konteksteista sekä tulevaisuuden näkymistä muodostuu naistohtoriopiskelijatyyppejä ja tyyppitarinoita. Aineistosta muodostui kolme tyyppiä: Projektinjohtaja, Selviytyjä ja Etsijä. Kullekin tyypille rakentui erilaiset elämänkululliset tyyppitarinat, jotka käsittävät menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Merkittäviä tekijöitä olivat mm. akateemisen uran varhaiset vaiheet, tohtoriopintojen aloitusmotiivit ja niiden kehittyminen, perheellistymisen ajankohta suhteessa opintoihin, työura, tohtoriopintojen tekomuoto sekä ennakoitu tohtoriopintojen mielekkyys omassa tulevaisuudessa. Elämänkululliset tyyppitarinat perustuvat 12 perheellisen naistohtoriopiskelijan elämänkululliseen kerrontaan, teemoittaiseen sisällönanalyysiin ja tyypittelyyn. Avainsanat: tohtoriopiskelija, nainen, perhe, tyyppitarina