Lamminrahkan Lemposenhaan Ruutanan Suoraman - Vatialan ympäristöjen liito-oravaselvitys

Transkriptio

1 S U U N N IT T E L U JA T E K N IIK K A KANGASALAN KUNTA Lamminrahkan Lemposenhaan Ruutanan Suoraman - Vatialan ympäristöjen liito-oravaselvitys LOPPURAPORTTI FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P17894

2 Loppuraportti Sisällysluettelo 1 Johdanto Lähtötiedot Menetelmät Käsitteitä Liito-oravan biologiaa Liito-oravien määrä Suomessa Liito-oravien esiintyminen selvitysalueella Esiintymät ja niiden kehitys Liito-oravalle soveltuvat metsäalueet Merkittävimmät kulkuyhteydet Suositukset Kohdekortit Pitkäjärven rantametsät Radanvarren metsät Isolukko Kulonmaantie eteläinen Kulonmaantie pohjoinen ja Aitovuori Tallarinmäki Lähteet Liitteet Liite 1. Vatialan-Lamminrahkan-Ruutanan alueiden liito-oravaesiintymät, kulkuyhteydet ja merkittävimmät ekologiset yhteydet FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Pyhäjärvenkatu 1, Tampere Puh , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Loppuraportti 1 (17) Lamminrahkan Lemposenhaan Ruutanan Suoraman - Vatialan ympäristöjen liito-oravaselvitys 1 Johdanto Tässä työssä on selvitetty lähtöaineistoon sekä uusiin maastoinventointeihin perustuen liito-oravan esiintyminen Lamminrahkan, Lemposenhaan, Ruutanan, Suoraman ja Vatialan alueilla. Selvitysalueena on liitteessä 1 esitetty alue. Alueelta on laadittu aiempina vuosina useita luontoselvityksiä, jotka ovat sisältäneet liito-oravakartoituksen. Tämän työn tavoitteena oli päivittää tiedot liito-oravan esiintymisestä selvitysalueella sekä määritellä liitooravalle soveltuvat metsäalueet sekä niitä yhdistävät tärkeimmät ekologiset käytävät. Selvityksen on laatinut Kangasalan kunnan toimeksiannosta FM biologi Marja Nuottajärvi FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. Lähtöaineistona on käytetty myös Pro Gradu työtä Schrader Marko 2011: Metsän rakenteen muutokset ja liito-oravan esiintyminen Tampereen kaupunkialueella vuosina Ympäristöbiologia, Ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto. Muu käytetty selvitys- ja tutkimustieto on mainittu lähdeluettelossa. 2 Lähtötiedot Selvitysalueelta ja sen ympäristöstä on laadittu aiempina vuosina useita selvityksiä, joiden tulokset ovat toimineen tämän selvityksen lähtökohtana. Aiempia selvityksiä ovat olleet: Kangasalan kunta: Lemposenhaan- Lamminrahkan osayleiskaava-alueen luontoselvitys 2002 Suunnittelukeskus Oy: Lamminrahkan ja Porrasjärven välisen alueen liito-orava- ja luontoselvitys 2003 Suunnittelukeskus Oy: Tampere & Kangasala, Ojala-Lamminrahkan maisemaselvitys 2004 Suunnittelukeskus Oy: Pitkäjärven ympäristön liito-oravaselvitys 2004 Suunnittelukeskus Oy: Tursolan osayleiskaavan luonto- ja virkistysselvitys 2004 FCG Planeko Oy: Riun osayleiskaavan sekä Vatialantien jatkeen liito-orava- ja luontoselvitykset 2008 FCG Planeko Oy: Ruutanan osayleiskaavan luontoselvitys 2009 FCG Finnish Consulting Group Oy: Keskustan osayleiskaavan luontoselvitys 2009 FCG Finnish Consulting Group Oy: Vatialan osayleiskaavan luontoselvitys 2010 FCG Finnish Consulting Group Oy: Suoraman osayleiskaavan luontoselvitys 2011 Tampereen kaupunki, Ojalan osayleiskaava, lähtökohtaraportti Kuva 1. Kooste vuosien liito-oravaselvitysten tuloksista

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Loppuraportti 2 (17) 3 Menetelmät Aiempien selvityksien tuloksista tehty kooste (kuva 1) on toiminut pohjana työlle siten, että maastokäyntejä suoritettiin niillä alueilla, missä oli tarpeen päivittää liito-oravien esiintymistiedot. Tällaisia alueita olivat: Aiempien selvitysten mukaiset aluemaiset liitooravaesiintymärajaukset: onko alue yhä liitooravalle soveltuva ja liito-oravan käytössä Aiempien selvitysten mukaiset pistemäiset liitooravahavainnot: onko paikalla yhä liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä ja onko se liitooravan käytössä -> jos on, määritetään esiintymän/ liito-oravalle soveltuvan metsäkuvion aluemainen rajaus Selvitysalueen laajuuden vuoksi liito-oravalle soveltuvat metsäkuviot määritettiin sekä ilmakuvien että maastohavaintojen pohjalta. Maastossa tarkastettiin aiempiin ja tämänhetkisiin liitooravaesiintymiin välittömästi liittyvät liito-oravalle soveltuvat metsäkuviot. Maastoinventoinnit suoritettiin huhtikuun alun ja kesäkuun alun välisenä aikana 2012 ja maastoinventointeihin käytettiin aikaa noin 70 tuntia. Maastossa etsittiin ulostepapanoita, joita kertyy liitooravan pesimiseen, ruokailuun, liikkumiseen ja oleskeluun talven aikana käyttämien puiden tyville. Tällaisia puita ovat erityisesti kookkaat kuuset ja haavat. Lisäksi havainnoitiin kolopuita, risupesiä, pesäpönttöjä sekä metsän rakennetta ja soveltuvuutta liito-oravalle. Maastoinventoinneissa pesäpuiksi tulkittiin sellaiset papanapuut, joissa oli maasta käsin havaittavissa kolo, risupesä tai pönttö. Liito-oravaesiintymien alueilla myös papanoimattomat pönttö- ja kolopuut sekä risupesäpuut on tulkittava pesäpuiksi, koska radiolähetinseurannoissa on havaittu, että liito-orava voi viettää viikkoja pesässä jättämättä yhtään papanoita kyseisen puun juurelle (Hanski 2003). Tällainen pesä voi olla liito-oravan vaihtopesä ja siten tulkittava lisääntymis- ja levähdyspaikaksi, joka on säästettävä lähiympäristöineen. Liito-orava voi pesiä myös tavallisen oravan tekemässä risupesässä tai käyttää sitä levähtämiseen. Niiltä metsäkuvioilta, joilta löydettiin liito-oravan jätöspapanoita, kirjattiin ylös seuraavat tiedot: Pesäpuiden (kolopuut, risupesäpuut, pöntöt) sijainnit sekä muiden liito-oravan käyttämien puiden (joiden tyviltä havaittiin liito-oravan ulostepapanoita) sijainnit käsi-gps laitteella paikannettuna 4 Käsitteitä Jokaisesta paikannetusta puusta kirjattiin ylös juokseva numero, puulaji, rinnankorkeusläpimitta, puun tyyppi (pesäpuu, muu liito-oravan käyttämä puu), papanoiden määrä ja muut havainnot. Nämä tiedot ovat tallennettuina paikkatietomuotoon Metsän rakenne ja ominaispiirteet liito-oravan kannalta Esiintymän rajaus varovaisuusperiaatetta noudattaen (Sierla ym. 2004) eli siinä laajuudessa, mitä liito-orava vähintään tarvitsee säilyäkseen metsäkuviolla pitkällä aikavälillä Puustoiset kulkuyhteydet esiintymältä muihin suuntiin Työn suorittamisessa on huomioitu virnaomaisohjeistus (Sierla ym. 2004, Söderman 2003). Maastoinventointien pohjalta laadittiin tässä raportissa esitetyillä kohdekorteilla esitetyt esiintymäkuvaukset sekä liitteen 1 esitys. Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukainen tiukasti suojeltava laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 :ssä kielletty. Suomessa laji on uhanalainen, uusimmassa uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi luokiteltu (Rassi ym. 2010). Tässä selvityksessä termiä esiintymä on käytetty metsäkuviosta, jolta on löydetty merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Esiintymät on esitelty kappaleessa 9 olevilla kohdekorteilla ja niiden kuvauksissa on pyritty yksilöimään kukin esiintymä mahdollisimman tarkoin luonnonsuojelulain 49 mukaiseksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi tai muuksi liito-oravan elinympäristöksi. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan muodostavat mahdolliset pesäpuut (kolopuut, risupesäpuut, pöntöt), muut liito-oravan käyttämät puut (joiden tyviltä havaitaan liito-oravan ulostepapanoita) sekä niitä ympäröivät tarpeelliset metsän osat. Lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat siis aluemaisia, eivät pistemäisiä, ja määrittelevät sen alueen, jonka liito-orava vähintään tarvitsee lisääntyäkseen ja säilyäkseen rajatulla metsäkuviolla pitkällä aikavälillä. Liito-oravan lisääntymispaikka ei siis ole vain pienialainen laikku pesäpuun ympärillä. Terminä lisääntymispaikka eroaa selkeästi termistä pesäpuu tai pesäpaikka. Pesäpaikka on liito-oravan kulloinkin käyttämä pesäpuu, joka voi olla kolopuu tai puu jossa on tavallisen oravan rakentama risupesä. Jokaisella liito-oravayksilöllä on vuoden aikana käytössä useita pesäpaikkoja. (Hanski 2003) 5 Liito-oravan biologiaa Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa on kolopuita (Etelä- Suomessa yleensä haapoja) pesäpaikoiksi ja lehtipuita eli haapaa, leppää ja koivua ravinnoksi. Lehtipuusto voi olla kuusimetsässä pieninä ryhminä tai hajallaan. Liito-oravametsissä on tyypillisesti monenikäistä metsää ja useita eri latvuskerroksia. Lisääntymis- ja levähdysalueet sijaitsevat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Myös rauhalliset suuripuiset puistot ja puutarhat kelpaavat liito-oraville, mikäli kolopuita on tarjolla. Liito-oravat käyttävät päivänviettoon sekä pesintään myös tavallisen oravan rakentamia risupesiä, jotka voivat sijaita metsäalueen puhtaassa kuusikossa. Liito-oravalle tärkeitä metsän osia voivat siis olla myös ruokailu- ja pesälaikkujen väliset kuusimetsän osat. (Hanski 2003) Aikuiset liito-oravat elävät koko ikänsä samalla alueella, ovat jonne ne nuoruusvaiheen levittäytymisen jälkeen ovat asettuneet eli ne ovat paikkauskollisia. Nuoret naaraat siirtyvät syntymäkesänsä loppupuolella pois emonsa elinpiiriltä ja asettuvat seuraavaksi syksyksi ja talveksi löytämälleen uudelle alueelle. Jotta uusi alue kelpaisi liito-oravalle, siellä täytyy olla liitooravalle tärkeät metsän elementit. Tällä alueella naaras lisääntyy seuraavana keväänä, olettaen että liito-oravauroksia on paikalla. Liito-oravan lisääntymispaikka on se alue, jolla naaras pystyy viettämään talven ja saamaan poikasia keväällä. Liitooravanaaraan ei ole radiolähetintutkimuksissa havaittu lisääntyvän alle 4 hehtaarin kokoisissa, eristyneissä (avoalueiden ja taimikoiden ympäröimissä) metsälaikuissa. (Hanski 2003) Liito-orava pesii palokärjen tai muiden tikkojen tekemässä kolossa yleensä haavassa, joskus kuusessa tavallisen oravan tekemässä risupesässä. Laji pesii myös pöntössä. Jokaisella liito-oravayksilöllä on vuoden aikana käytössä useita pesäpaikkoja, joita voi olla yleensä 3 8 kappaletta. Vuodessa syntyy 1 2 poikuetta. Ensimmäinen poikue syntyy huhti toukokuun vaihteessa. Loppukesällä pennut ovat jo emonsa näköisiä ja lähes samankokoisia. Toinen poikue syntyy kesäkuulla. Yleensä pesueessa on kaksi tai kolme poikasta, harvoin neljä tai vain yksi. Liitoorava elää noin 3 5 vuotiaaksi. (Hanski ym. 2001) Naarailla elinpiirin (alueen, jolla eläinyksilö elää esim. vuosikierron tai koko elämänsä ajan) suuruus on muutamia hehtaareja. Koirailla elinpiiri on suurempi; yhden uroksen liikkuma-alue voi olla yli 100 ha. Koiraat liikkuvat melko vapaasti naaraan valtaamalla alueella sekä naaraiden alueiden välissä. Jokaisella liito-oravayksilöllä on elinpiirillään yleensä useita

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Loppuraportti 3 (17) metsälaikkuja, joilla ne useimmiten oleskelevat ja ruokailevat. (Hanski 2003, Hanski ym. 2001) Liito-oravan biologiaan liittyy oleellisesti liikkuminen pesä- ja ruokailupaikkojen välillä sekä asuinmetsiköstä toiseen (dispersoivat nuoret, laajalla alueella liikkuvat urokset). Liito-oravalle sopivalta lisääntymispaikalta vaaditaan myös, että se on yhteydessä muihin sopiviin lisääntymispaikkoihin latvusyhteyksien kautta. Yhdistävinä alueina voi olla paitsi täysikasvuinen metsä, myös nuoret, yli 10 m korkeat metsät (Hanski 2003). Liito-orava liikkuu pääasiassa liitämällä puusta toiseen. Liidot ovat tavallisesti 40 metrin pituisia. Maassa se liikkuu kömpelösti ja yleensä vain muutamia metrejä, jos liito jää lyhyeksi. (Hanski ym. 2001) Pääravintona (noin %) liito-oravalla ovat talvisin lepän ja koivun norkot, joita se kerää ja varastoi talveksi koloihin, pönttöihin ja isojen kuusten oksille. Norkkojen puutteessa se syö myös silmuja. Kesäisin ravintona ovat lepän ja haavan lehdet sekä kukat ja marjat. Kesällä liito-oravalle kelpaavat myös koivun kypsyvät siemenet ja vihreät kuusenkävyt sekä männyn silmut ja kukinnot. (Hanski ym. 2001) 6 Liito-oravien määrä Suomessa Liito-oravien kanta Suomessa on vuoden 2006 arvion mukaan naarasta. Suomen liito-oravakannan tiheydessä on huomattavaa alueellista vaihtelua. Tihein kanta on Länsi-Suomessa Vaasan rannikkoseudulla ja Lounais-Suomessa, harvin kanta on Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois- Pohjanmaalla. Alueellinen kannanarvio on tehty metsäkeskuksittain. Liito-oravakannan koko (naaraiden lukumäärä) on Pirkanmaalla arviolta naarasta ja keskimääräinen tiheys eli naaraiden lukumäärä neliökilometrillä metsämaata on arviolta 1,3. Liito-oravakannan tiheimmällä alueella eli Pohjanmaalla vastaavat luvut ovat yhteensä arviolta naarasta ja keskimäärin 3,2 naarasta neliökilometrillä metsämaata. (Hanski 2006) Suomen liito-oravakannan kehitys on ollut luvulta lähtien vähenevä ja uusimman kannanarvion mukaan lukumäärät ovat edelleen voimakkaasti pienentyneet viimeisten vuosien aikana. Tärkein syy vähenemiseen on sopivien varttuneiden kuusisekametsien hakkuut ja sitä kautta sopivan metsän pinta-alan pieneneminen. Liito-oravakannan kokoa rajoittava tekijä näyttääkin olevan tarjolla olevan, lisääntymiseen sopivan metsän pinta-ala. Tämä on pienentynyt hakkuiden seurauksena viimeisten vuosikymmenien aikana. (Hanski 2006) 7 Liito-oravien esiintyminen selvitysalueella 7.1 Esiintymät ja niiden kehitys Vuoden 2012 inventointien perusteella liito-oravan esiintyminen selvitysalueella painottuu selvästi Lamminrahkan eteläpuolelle, Tampere-Jyväskylä rautatien molemmin puolin sijoittuville metsäalueille. Toinen, hajanaisempi keskittymä sijoittuu kuntarajan sekä Jussilan ja Laureeninkallion väliselle alueelle, Kulonmaantien läheisyyteen. Näiden lisäksi liitooravaesiintymiä havaittiin Ruutanan Tallarinmäellä, Kyötikkälässä urheilukentän eteläpuolella (suurimmaksi osaksi luonnonsuojelualueella) sekä Pitkäjärven rantametsissä. Verrattaessa kuvan 1 tietoja eli koostetta vuosien selvitysten tuloksista liitteeseen 1 eli vuoden 2012 inventointituloksiin voidaan todeta, että liito-oravia esiintyy tällä hetkellä pääasiallisesti samoilla metsäkuvioilla kuin aiempinakin vuosina. Uudet esiintymät Aitovuoren kaakkoispuolella ja Kulonmaantien varsilla sijoittuvat lähelle aiempia havaintopaikkoja. Selvin muutos aiempiin vuosiin on liito-oravien väheneminen Ruutanan alueella, missä ainoastaan Tallarinmäen aiemmalla havaintopaikalla havaittiin merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Muutos johtuu osittain metsätaloudesta: Tallarinmäen sekä Ranssilan Markkulan pohjoispuolilla aiemmin sijainneet liitooravametsät on nyttemmin hakattu. Avohakkuille on paikoin jätetty yksittäisiä haapoja, jotka ovat liitooravalle käytännössä käyttökelvottomia. Sen sijaan Ruutanan Matkajärven, Mustijärven sekä Onkijärven ympäristöjen aiemmilla havaintopaikoilla on edelleen liito-oravalle soveltuvaa metsää, mutta merkkejä liitooravan esiintymisestä ei vuonna 2012 havaittu. On kuitenkin mahdollista ja todennäköistä, että muilla lisääntymis- ja levähdyspaikoilla onnistuneiden pesintöjen myötä näille nyt autioille metsäkuvioille levittäytyy tulevaisuudessa liito-oravayksilöitä. 7.2 Liito-oravalle soveltuvat metsäalueet Liitteessä 1 on esitetty ilmakuviin ja maastohavaintoihin pohjautuva tulkinta sellaisista metsäalueista, jotka ovat ominaispiirteiltään liitooravalle soveltuvia, mutta joilla ei vuoden 2012 inventoinneissa havaittu merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Tällaisiksi alueiksi lukeutuvat myös aiemmat liito-oravaesiintymät, joilta vuonna 2012 ei havaittu merkkejä lajin esiintymisestä. Nämä soveltuvat metsäalueet on rajattu liitteeseen 1 melko karkealla tasolla, koska liito-oravaa tavataan toisinaan verrattain vaatimattomista, nuorehkoistakin metsistä eli esiintymien ennakoiminen liian tiukin elinympäristökriteerein voi johtaa esiintymispotentiaalin aliarvioimiseen. Soveltuvat metsäalueet toimivat uusina, lisääntymiseen sopivina alueina, joille nuoret liitooravayksilöt voivat levittäytyä. Koska liito-oravan esiintymistilanne vaihtelee vuosittain, lajille on oltava sekä asuttuja että asumattomia metsäkuvioita tarjolla. Mikäli metsätaloudessa ja maankäytön suunnittelussa jätetään jäljelle vain kulloinkin asutut metsäkuviot, johtaa se alueen liito-oravien taantumiseen ja häviämiseen pitkällä aikavälillä. 7.3 Merkittävimmät kulkuyhteydet Liitteessä 1 on esitetty liito-oravan merkittävimmät kulkuyhteydet, joiden sijoittelu perustuu lähtöaineistoon, ilmakuvatarkasteluun sekä maastohavaintoihin. Kulkuyhteyksien säilyminen on edellytys sille, että alueen liito-oravakanta voi uudistua ja levitä ympäristön muille soveltuville metsäalueille. Kulkuyhteyksien alue voi liito-oravan vaatimusten kannalta olla tavanomaista talousmetsää, iältään nuorta, vähintään 10 metriä korkeaa metsää tai vanhempaa metsää. Liito-oravat voivat käyttää yhtenäisten metsäalueiden lisäksi muita kulkureittejä kuten esimerkiksi pihapiirien, ojanvarsien ja tienvarsien varttunutta puustoa. Rakentamisen ulkopuolelle rajattavan ekologisen käytävän leveys tulisi olla noin metriä, tosin liito-oravan on havaittu pystyvän käyttämään huomattavasti kapeampiakin, jopa viiden metrin levyisiä käytäviä (Selonen & Hanski 2003). Ekologisen yhteyden kapeikkokohdat eivät saisi kuitenkaan olla kovin pitkiä ja yhteyksillä on suositeltavaa olla vastaavasti leveämpiä, vähintään varttunutta puustoa kasvavia kohtia, jotka tarjoavat suojaisia levähdyspaikkoja. Liito-orava voi hyödyntää liikkumisessa myös nuorta puustoa käsittäviä taimikoita, ja tutkimuksissa liitooravien onkin havaittu käyttävän nuorta puustoa käsittäviä taimikoita ja puustoisia soita mieluummin kuin esimerkiksi kuivia mäntymetsiä (Selonen ym. 2001). Liitteessä 1 esitetyt yhteydet on määritelty tämänhetkisen tilanteen mukaisesti. On huomattava, että ajan mittaan kulkuyhteyksien ominaisuudet muuttuvat metsänhakkuiden myötä. Ekologiseksi yhteydeksi merkityn metsäalueen kohdalla suoritettava hakkuu käytännössä muuttaa tilannetta eli yhteyksien sijoittelu voi siten olla jo vuoden-parinkin päästä liitooravan kannalta paikoitellen huono. Liito-orava pystyy kuitenkin käyttämään yli kuusimetristä puustoa liikkumiseen etenkin, jos hakkuulla on taimikon lisäksi myös harvakseltaan varttuneita säästöpuita eli

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Loppuraportti 4 (17) 8 Suositukset hakkuualue on liikkumiseen täysin kelvoton vain muutaman vuoden. Luonnonsuojelulain 49 :ssä kielletään EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien kuten liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen. Hävittämisellä tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden jälkeen esiintymän liito-oravat häviävät, eikä alue enää ole liito-oravalle asumiskelpoinen. Hävittämisessä suurin osa sopivan lisääntymis- ja ruokailumetsikön pinta-alasta sekä suurin osa pesäpuista häviää. Käytännössä liito-oravan lisääntymispaikka hävitetään, jos kaikki latvusyhteydet sinne hävitetään. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa osa esiintymän ydinalueesta, osia ruokailu- ja lisääntymisalueista hakataan, tai esiintymää pilkkomalla ja osa-alueita eristämällä vaikeutetaan tai estetään liito-oravien liikkuminen alueella. Heikentämistä ei tapahdu mikäli toimenpiteet ovat niin vähäisiä, että niiden jälkeenkin alueen voidaan olettaa pitkällä aikavälillä pysyvän liito-oravalle elinkelpoisena. Alue ei välttämättä heikenny, jos joitain papanapuita (joissa ei ole koloja), esim. kuusia, jää hakkuun tai rakentamisen alle. (Hanski 2003) Maankäytön suunnittelussa ja metsän käsittelyssä on huolehdittava, että liitteessä 1 esitetyt liito-oravan esiintymät eli lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä muut liito-oravalle tärkeät esiintymät säilyvät rakentamisen ulkopuolella esitetyssä laajuudessa. Esiintymien rajaukset on määritelty tässä selvityksessä varovaisuusperiaatteen mukaisesti (Sierla ym. 2004) riittävän suuriksi, jotta liito-oravan esiintyminen ei olisi pitkällä aikavälillä uhattuna. On huomattava, että pelkkä pesäpuun / pesäpuiden säästäminen alueella ei liito-oravan kannalta riitä; tutkimusten mukaan liitoorava tarvitsee lisääntymispaikakseen vähintään neljän hehtaarin laajuisen metsäalueen (Hanski 2003). 9 Kohdekortit että soveltuvien metsäalueiden tilanne voi muuttua metsänhakkuiden myötä lyhyelläkin aikavälillä. Liitteessä 1 esitetyt merkittävimmät liito-oravan kulkuyhteydet on huomioitava maankäytön suunnittelun yhteydessä siten, että liitooravaesiintymät eivät joudu eristyksiin. Rakentamisen ulkopuolelle rajattavan ekologisen käytävän leveys tulisi olla noin metriä, paikoin yhteys voi olla kapeampikin, vähimmillään noin viisi metriä. Ekologisen yhteyden kapeikkokohdat eivät saisi kuitenkaan olla kovin pitkiä ja yhteyksillä on suositeltavaa olla vastaavasti leveämpiä, vähintään varttunutta puustoa kasvavia kohtia, jotka tarjoavat suojaisia levähdyspaikkoja. Kulkuyhteydellä kasvavan puuston tulee olla matalimmillaan noin 6-10 metriä korkeaa, jossa on suositeltavaa olla harvakseltaan korkeampia puuyksilöitä seassa. Vastaavasti kulkuyhteydellä on suositeltavaa olla myös varttunutta-vanhaa puustoa suojapaikkoina. Suositeltavin puulaji kulkuyhteyksillä on kuusi, sekapuuna voi kasvaa lehtipuuta. Seuraavassa on esitetty vuoden 2012 inventointeihin perustuvat liito-oravaesiintymien kohdekortit. Kohdekortteja voi jatkossa täydentää, päivittää ja lisätä, mikäli alueella tehdään uusia maastotarkistuksia. Kappaleessa 9 esitetyillä kohdekorteilla on esitetty tarkemmat esiintymäkohtaiset suositukset. Liitteessä 1 esitettyjen liito-oravalle soveltuvien metsäalueiden osalta on huolehdittava, että lajille on sekä asuttuja että asumattomia metsäkuvioita tarjolla. Mikäli metsätaloudessa ja maankäytön suunnittelussa jätetään jäljelle vain kulloinkin asutut metsäkuviot, johtaa se alueen liito-oravien taantumiseen ja häviämiseen pitkällä aikavälillä. Soveltuvat metsäkuviot, joilla ei tällä hetkellä esiinny liito-oravaa, toimivat maankäytön suunnittelun ennakointityökaluna eli näiden alueiden liito-oravatilanne on syytä tarkistaa suunnittelun yhteydessä. On kuitenkin muistettava,

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Loppuraportti 5 (17) 9.1 Pitkäjärven rantametsät Inventointiajankohta Pitkäjärven pohjoisrannan esiintymä on todettu aiemmin vuonna 2004 (Suunnittelukeskus Oy 2004: Pitkäjärven asemakaavan liito-oravaselvitys ja Pitkäjärven ympäristön liito-oravaselvitys). Vuonna 2010 havaittiin pohjoisrannan esiintymän olevan ennallaan ja liito-oravan asuttama; lisäksi havaittiin Pitkäjärven itärannan esiintymä (FCG Finnish Consulting Group Oy 2010: Vatialan osayleiskaavan luontoselvitys). Keväällä 2012 tilanne molemmilla esiintymällä oli aiempien selvitysten mukainen. Sijainti ja metsän rakenne Pohjoisrannan esiintymä sijaitsee rantavyöhykkeessä eli rantaan laskevan jyrkähkön rinteen päällä sekä rinteessä. Metsä on lehtomaista, pääpuulajina on paikoin kuusi ja paikoin lehtipuut kuten haapa, koivu ja lepät. Esiintymällä kasvaa varsin järeitä puuyksilöitä, etenkin kuusia, joista useimmat ovat paksu- ja tiheäoksaisia. Rinteen alaosassa kasvaa vanhaa haapaa mahdollisina liito-oravan pesäpuina. Itärannan esiintymä sijaitsee osin jyrkässä rinteessä. Puustona on vanhaa kuusikko sekä vanhoja lehtipuita potentiaalisina kolopuina. Pesäpuut ja muut liito-oravan käyttämät puut Pohjoisranta: Papanapuita löytyi 10 kappaletta, joista kahdeksan on kuusta ja kaksi haapaa. Papanamäärät vaihtelivat välillä muutama kymmenen parituhatta papanaa per puu. Suurimmat papanamäärät olivat lähinnä rantaa kasvavien kahden haavan tyvellä; näissä puissa ei kuitenkaan havaittu koloja. Itäranta: Kuuden puun alta löytyi liito-oravan papanoita. Papanamäärät olivat muutamia kymmeniä papanoita per puu. Kohteelta ei löydetty liito-oravan pesäpuuta. Puiden GPS-tallennus oli maastossa epäonnistunut, joten sijaintitietoja ei ole esitetty oheisella kartalla. Kulkuyhteydet Esiintymiltä on latvusyhteys järven ympäri ja etelään rantavyöhykkeen metsiä pitkin. Vatialan kappelihautausmaan reunuspuustoa pitkin on kulkuyhteys pohjoiseen. Esiintymien merkitys ja suositukset Vaikkei esiintymiltä löydetty todennäköisiä pesäpuita, ne on ominaispiirteidensä perusteella luokiteltava luonnonsuojelulain 49 mukaisiksi lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi. Esiintymät muodostavat yhdessä rantametsien kanssa liito-oravan kannalta merkittävät elinympäristön ja jatkumon koko järven ympäristössä. Esiintymät ja niitä yhdistävä kulkuyhteys on suositeltava säilyttää rakentamattomina esitetyssä laajuudessa ja puusto mahdollisimman luonnontilaisena. Seuranta Esiintymien tilanne on suositeltava tarkistaa, mikäli alueelle kohdistuu uutta maankäyttöä tai vähäistä merkittävämpää puuston käsittelyä.

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Loppuraportti 6 (17) 9.2 Radanvarren metsät Inventointiajankohta Alueelta on tietoja liito-oravan esiintymisestä jo liki 20 vuoden ajalta. Alueella on suoritettu maastotarkistuksia Ojala-Lamminrahkan maankäyttösuunnitelmiin liittyneiden selvitysten yhteydessä vuosina 2002, 2003 ja 2004 sekä Kaikkien maastoinventointien yhteydessä alueelta on tehty havaintoja liito-oravasta. Sijainti ja metsän rakenne Alue sijoittuu Tampere-Jyväskylä rautatien ja valtatien 12 risteysalueen molemmin puolin. Alueen metsät ovat edustavia ja luonnontilaltaan hyviä - erinomaisia kuusivaltaisia kankaita ja lehtoja. Alueella on useita uhanalaisia luontotyyppejä. Metsä on liito-oravan kannalta ihanteellista: Puustorakenne on monipuolinen ja monikerroksinen, suojaa antava sekä tarjoaa useita pesäpuita eli kolopuita, risupesäkuusia ja pönttöpuita. Alueella kasvaa myös ravintoa tarjoavaa lehtipuuta hajanaisesti sekä lehtipuuvaltaisina kuvioina. Aluekokonaisuuden pohjois- ja koillisosissa on vastikään tehty hakkuita, joiden myötä liito-oravan esiintymisalue on supistunut. Pesäpuut ja muut liito-oravan käyttämät puut Alueella havaittiin keväällä liito-oravan pesäpuuta (kolohaapoja, risupesäkuusia, pesäpönttöjä) sekä 126 muuta liito-oravan käyttämää puuta. Papanmäärät vaihtelivat muutamista kymmenistä papanoista useisiin tuhansiin papanoihin per puu. Kulkuyhteydet Esiintymältä on parhaat yhteydet Lahdentien suuntaisesti luoteeseen tien molemmin puolin. Liitoorava pystyy ylittämään rautatien useassa kohtaa ja valtatien 12 ainakin rautatien risteyskohdan vierellä, missä molemmin puolin valtatietä 12 kasvaa korkeita kuusia. Koillisen-idän suuntaan kulkuyhteys esiintymältä on heikko mutta mahdollinen. Esiintymän merkitys ja suositukset Esiintymä muodostaa poikkeuksellisen laajan ja edustavan, luonnonsuojelulain 49 tarkoittaman liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkakokonaisuuden. Esiintymä on Kangasalan kunnan länsiosan tärkein liito-oravakeskittymä, jonka luonto- ja suojeluarvot ovat erittäin merkittävät. Aluekokonaisuus suositellaan säilytettäväksi rakentamattomana esitetyssä laajuudessaan ja alueen puusto sekä muu kasvillisuus suositellaan säilytettäväksi mahdollisimman luonnontilaisena. Kulkuyhteyksien alueella suositellaan säilytettävän sekä nykyistä puustoa että nuorempaa, varttuvaa puustoa. Seuranta Mikäli alueelle kohdistuu uutta maankäyttöä tai vähäistä merkittävämpää puuston käsittelyä, liitooravan pesäpuiden sijoittuminen suhteessa ko. toimiin tulee tutkia maastossa.

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Loppuraportti 7 (17) 9.3 Isolukko Inventointiajankohta Liito-oravaesiintymä on todettu vuonna 2004 (Suunnittelukeskus Oy 2004: Tursolan osayleiskaavan luonto- ja virkistysselvitys) sekä vuonna 2011 (FCG Finnish Consulting Group Oy 2011: Suoraman osayleiskaavan luontoselvitys). Keväällä 2012 esiintymän tilanteen todettiin vastaavan aiempia selvityksiä. Sijainti ja metsän rakenne Esiintymä sijoittuu hyvin vaihtelevaan maastoon osittain Isolukon luonnonsuojelualueelle. Esiintymällä kasvaa vanhaa järeää kuusimetsää, jossa on jonkin verran myös lehtipuita ravintopuiksi. Lehtipuustoa kasvaa erityisesti suojelualueen ulkopuolella Kyötikkälän urheilukentän läheisyydessä. Pesäpuut ja muut liito-oravan käyttämät puut Esiintymältä ei löydetty liito-oravan todennäköisiä pesäpuita. Suurin osa esiintymältä havaituista papanapuista sijoittuvat luonnonsuojelualueelle ns. lähteikkölukon alueelle ja sen luoteispuolelle. Papanoita löydettiin parinkymmenen kuusen tyveltä ja papanoita oli arviolta muutamia kymmeniä enimmillään parisensataa kappaletta kunkin puun tyvellä. Puiden GPS-tallennus oli maastossa epäonnistunut, joten sijaintitietoja ei ole esitetty oheisella kartalla. Kulkuyhteydet Esiintymältä on hyvät kulkuyhteydet Kirkkoharjua pitkin itään kaakkoon sekä länteen Linturinteen suuntaan. Pohjoiseen ja etelään kulkuyhteydet ovat heikommat (mäntyvaltaisia metsiä) mutta mahdolliset. Esiintymän merkitys ja suositukset Todennäköisiä pesäpuita ei esiintymältä löydetty, mutta koska alueelta on jätöshavaintoja jo pitkältä ajalta, alueen voidaan todeta olevan liito-oravalle tärkeä ja lajin vakituisessa käytössä ja siten se on luokiteltavissa luonnonsuojelulain 49 mukaiseksi lisääntymis- ja levähdyspaikaksi. Suojelualueelle sijoittuva esiintymän osa on rauhoitusmääräyksien puitteissa turvattu; suojelualueen ulkopuolinen osa suositellaan säilytettäväksi rakentamattomana ja puustoisena. Kulkuyhteydet suositellaan säilytettäväksi puustoisina. Seuranta Esiintymän tilanne on suositeltava tarkistaa, mikäli alueelle kohdistuu uutta maankäyttöä tai vähäistä merkittävämpää puuston käsittelyä.

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Loppuraportti 8 (17) 9.4 Kulonmaantie eteläinen Inventointiajankohta Esiintymät havaittiin keväällä 2012; sijainneilta on aiempia pistemäisiä tietoja (mm. Schrader 2011, FCG Planeko Oy 2009: Ruutanan osayleiskaavan luontoselvitys). Sijainti ja metsän rakenne Esiintymät sijaitsevat hakkuiden ja nuorten metsien väliin jäävällä vanhemman metsän kaistaleella Kulonmaantien varrella. Esiintymät ovat liito-oravan kannalta ihanteellista vanhaa järeää tuoreenlehtomaisen kankaan kuusikkoa, jossa kasvaa vanhaa haapaa ja koivua sekapuuna. Pesäpuut ja muut liito-oravan käyttämät puut Esiintymistä pohjoisemmalta löydettiin seitsemän pesäpuuta eli neljä kolohaapaa ja kolme kuusta, joissa oli liito-oravalle sopiva pönttö. Lisäksi löydettiin yksi kuusi, joka on muu liito-oravan käyttämä puu. Papanoita oli enintään muutamia kymmeniä per puu. Esiintymistä eteläisemmältä löydettiin viisi pesäpuuta, jotka ovat kaikki kolohaapoja. Papanoita oli enintään muutamia kymmeniä per puu. Kulkuyhteydet Esiintymien välillä sekä edelleen pohjoiseen on hyvä kulkuyhteys vanhaa kuusivaltaista metsäaluetta myöden. Etelään yhteys tukeutuu osittain nuoriin metsiin; itään ja länteen yhteydet ovat hakkuiden vuoksi tällä hetkellä heikot. Esiintymän merkitys ja suositukset Esiintymät ovat luonnonsuojelulain 49 mukaisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, joiden merkitys on tärkeä, koska ympäristön metsät ovat muutoin varsin voimakkaasti käsiteltyjä Esiintymät ja niiden välinen kulkuyhteys muodostavat alueen tärkeimmän pohjoiseteläsuuntaisen liito-oravan liikkumisvyöhykkeen. Esiintymät suositellaan säilytettäviksi rakentamattomina esitetyssä laajuudessaan. Esiintymien puusto suositellaan säilytettäväksi mahdollisimman luonnontilaisena. Pohjoiseteläsuuntaisilla kulkuyhteyksillä suositellaan säilytettävän nykyistä puustoa mahdollisimman paljon. Seuranta Esiintymien tilanne on suositeltava tarkistaa, mikäli alueelle kohdistuu uutta maankäyttöä tai vähäistä merkittävämpää puuston käsittelyä.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Loppuraportti 9 (17) 9.5 Kulonmaantie pohjoinen ja Aitovuori Inventointiajankohta Molemmat esiintymät havaittiin keväällä Kulonmaantien esiintymän alueelta on aiempia pistemäisiä tietoja (mm. Schrader 2011, FCG Planeko Oy 2009: Ruutanan osayleiskaavan luontoselvitys). Sijainti ja metsän rakenne Kulonmaantien esiintymä (itäisempi aluerajaus) sijoittuu itään viettävään rinteeseen, jolla kasvaa liitooravan kannalta ihanteellista vanhaa järeää tuoreenlehtomaisen kankaan kuusikkoa, jossa kasvaa vanhaa haapaa ja koivua sekapuuna. Aitovuoren esiintymä (läntisempi aluerajaus) sijoittuu Aitovuoren ja Väljäsuon kallioiden väliseen rotkoon, jossa kasvaa vanhaa järeää tuoreen-lehtomaisen kankaan kuusikkoa sekä haapaa ja koivua sekapuuna. Pesäpuut ja muut liito-oravan käyttämät puut Kulonmaantien esiintymällä (itäisempi aluerajaus) havaittiin kuusi pesäpuuksi soveltuvaa kolopuuta (haapoja) sekä yksi kuusessa oleva liito-oravalle sopiva pönttö. Papanamäärät olivat melko niukkoja, enintään muutama kymmenen papanaa per puu. Aitovuoren esiintymältä (läntisempi aluerajaus) ei löydetty todennäköistä liito-oravan pesäpuuta, alueelta löytyi viisi muuta liito-oravan käyttämää puuta, joista yksi oli haapa ja muut kuusia. Kulkuyhteydet Kulkuyhteydet molempien esiintymien osalta ovat pääasiallisesti pohjois-eteläsuuntaisia. Esiintymien väliin sijoittuva voimajohtoalue rajoittaa liito-oravan liikkumista; voimajohtoalueen poikki on kulkuyhteys Aitovuoren rotkon kohdalla. Esiintymien merkitys ja suositukset Kulonmaantien esiintymä (itäisempi aluerajaus) on luonnonsuojelulain 49 mukainen lisääntymis- ja levähdyspaikka ja merkitykseltään tärkeä. Esiintymä ja kulkuyhteysmetsät muodostavat alueen tärkeimmän pohjois-eteläsuuntaisen liito-oravan liikkumisvyöhykkeen. Aitovuoren esiintymältä (läntisempi aluerajaus) ei löydetty liito-oravan pesäpuita, joten alue voi olla lähinnä levähdyspaikka ja liito-oravan muuta elinaluetta. Esiintymällä liikkuvat liito-orava pesivät todennäköisesti Tampereen Ojalan alueella. Esiintymät suositellaan säilytettäviksi rakentamattomina esitetyssä laajuudessaan. Esiintymien puusto suositellaan säilytettäväksi mahdollisimman luonnontilaisena. Pohjoiseteläsuuntaisilla kulkuyhteyksillä suositellaan säilytettävän nykyistä puustoa mahdollisimman paljon. Seuranta Esiintymien tilanne on suositeltava tarkistaa, mikäli alueelle kohdistuu uutta maankäyttöä tai vähäistä merkittävämpää puuston käsittelyä.

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Loppuraportti 10 (17) 9.6 Tallarinmäki Inventointiajankohta Esiintymän alueelta on aiempia pistemäisiä havaintotietoja (FCG Planeko Oy 2009: Ruutanan osayleiskaavan luontoselvitys). Kevään 2012 inventoinnissa alue tarkistettiin ja todettiin merkkejä liito-oravan esiintymisestä alueella. Sijainti ja metsän rakenne Ruutanan Tallarinmäessä sijaitseva esiintymä on hakkuissa säästynyt vanhan metsän kuvio. Ympäristössä on aiemmin ollut huomattavasti laajemmin liito-oravalle soveltuvaa metsää ja vanhoja havaintoja lajista. Nyttemmin sovelias elinympäristö on vähentynyt ja aiempia havaintopaikkoja on hakattu. Esiintymä rajautuu peltoon, hakkuuaukkoihin ja nuoriin metsiin. Esiintymällä kasvaa vanhaa tuoreen lehtomaisen kankaan kuusikkoa ja sekapuuna lehtipuuta kuten koivua ja haapaa erityisesti pellon reunalla. Pesäpuut ja muut liito-oravan käyttämät puut Esiintymältä löydettiin vain yksi liito-oravan käyttämä puu eli kuusi, jonka tyvellä oli muutamia papanoita. Pesäpuita ei havaittu. Kulkuyhteydet Esiintymältä on kulkuyhteydet nuoria metsiä myöden pohjoiseen ja etelään muille lajille soveltuville metsäalueille. Esiintymän merkitys ja suositukset Esiintymä toimii todennäköisesti tällä hetkellä liitooravan levähdyspaikkana ja muuna elinympäristönä. Esiintymän kautta kulkee liito-oravan kulkuyhteys, jonka merkitys on korostunut ympäristön metsänhakkuiden myötä. Hakkuiden keskelle jäänyt vanhan metsän laikku toimii myös liito-oravalle tärkeänä esiintymisreservinä, jonne lajin yksilöitä voi levitä muilta pesimäalueilta. Esiintymä suositellaan säilytettäväksi rakentamattomana ja puustoisena esitetyssä laajuudessaan. Pohjois-eteläsuuntaisilla kulkuyhteyksillä suositellaan säilytettävän nykyistä varttuvaa puustoa mahdollisimman paljon. Seuranta Esiintymän tilanne on suositeltava tarkistaa, mikäli alueelle kohdistuu uutta maankäyttöä tai vähäistä merkittävämpää puuston käsittelyä.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Loppuraportti 11 (17) Lähteet Hanski, I. K. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Hanski,I. K. 2003: Voimalinjojen rakentamisen vaikutukset liito-oravan (Pteromys volans) esiintymiseen ja suotuisaan suojelutasoon. Lausunto Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. 130 s. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö. Schrader Marko 2011: Metsän rakenteen muutokset ja liito-oravan esiintyminen Tampereen kaupunkialueella vuosina Selonen, V., Hanski, I. K. & Stevens, P. C. 2001: Space use of the Siberian flying squirrel Pteromys volans in fragmented forest landscapes. Ecography 24: Selonen, V. & Hanski, I. K. 2003: Movements of the flying squirrel Pteromys volans in corridors and in matrix habitat. Ecography 26: Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742, Ympäristöministeriö, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Luonto ja luonnonvarat, Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

14 selvitysalue liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat liito-oravalle soveltuva alue!!!!!!!!!! merkittävimmät kulkuyhteydet ja ekologiset yhteydet (! pesäpuu (! muu liito-oravan käyttämä puu Pohjakartta (c) MML 2012 KANGASALAN KUNTA Vaikutusarvioinnit ja yhteenvedot 2 0 LIITE 2 (50x50 cm) Mittakaava 1: Vatialan Lamminrahkan Ruutanan alueiden liito-oravaesiintymät, kulkuyhteydet ja merkittävimmät ekologiset yhteydet 0,5 1 2 km