Kulkuri-projekti Maija Jokinen

Transkriptio

1 Yhteisöllinen VAPAAEHTOISTOIMINNAN MALLI Elämyksiä, yhdessä tekemistä ja kokemista Hämeenlinnan setlementti ry Kulkuri-projekti Maija Jokinen 1

2 SISÄLLYS LUKIJALLE KULKURIN TERVEISET 3 YHTEISÖLLINEN VAPAAEHTOISTOIMINTA IKÄÄNTYNEIDEN TOIMIJUUTTA JA OSALLISUUTTA EDISTÄMÄSSÄ 4 KOHDERYHMÄNÄ IKÄÄ NTYNEET JA VAJAAKUNTOISET 5 KÄYTÄNNÖN KUVAUS: YHTEISÖLLINEN VAPAAEHTOISTYÖNMALLI 6 VAPAAEHTOISTOIMIJAT 6 VAPAAEHTOISTEN TAVOITTAMINEN 6 PEREHDYTYS 7 OSALLISTUJAT 7 TYÖNTEKIJÄ 8 YHTEISÖLLISEN VAPAAEHTOISTOIMINNAN RAKENTEET, TOIMINTAPERIAATTEET JA TOIMINTATAVAT 8 TARVEKARTOITUS 10 TIEDOTTAMINEN 11 SUUNNITTELU JA VALMISTELU 11 TOTEUTUS 11 YHTEISÖLLISEN VAPAAEHTOISTOIMINNAN ERITYISYYS 12 YHTEISÖLLISEN VAPAAEHTOISTOIMINNAN ARVIOINTI 14 SUUNNITELMA TOIMINNAN JUURRUTTAMISEEN 15 LIITTEET 2

3 Lukijalle Kulkurin terveiset! Yhteisöllistä vapaaehtoistoiminnan mallia kokeiltiin Hämeenlinnan setlementti ry:n Raha-automaattiyhdistyksen tuella toteuttamassa Kulkuri -hankkeessa, jossa tavoitteena oli vapaaehtoistoimintamallin luominen ikääntyvien ja vajaakuntoisten osallisuuden ja liikkumisen tueksi. Mallia testattiin vuosien aikana ikääntyneiden kanssa. Yhteisöllinen toimintatapa otettiin hyvin vastaan sekä ikääntyneiden että vapaaehtoisten Kulkureiden parissa. Nyt Kulkuri-projektin taival on päättymässä. Hämeenlinnan setlementin Kulkuri-projektissa kehitettyä toimintamallia voidaan kuitenkin soveltaa hyvin erilaisiin toimintaympyröihin ja paikkoihin. Toimintaperiaatteissa korostetaan setlementtiliikkeen perusarvoja. Toiminta lähtee yksilön oikeuksien ja erilaisuuden kunnioittamisesta, luottamuksesta hänen omiin kykyihinsä ja erilaisten ihmisten väliseen yhteistyöhön. Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta korostava toimintatapa olisi tervetullut nykypäivän yhteiskunnan, turvattomuuden ja yksinäisyyden ympäristöihin. Toiminta mahdollistaa kotoa poispäin suuntautuvan toiminnan sekä innostaa ja tukee erilaisten ryhmien omiin vahvuuksiin pohjautuvaa omaehtoista toimintaa. Yhteisöllisessä vapaaehtoistoiminnassa osallistujaa ei nähdä toiminnan kohteena, vaan aktiivisena toimijana elämyksellisessä yhdessä tekemisessä. Yhteisölliseen vapaaehtoistoimintaan osallistumiskynnystä madalletaan viemällä toiminta lähelle osallistujien asuinympäristöjä sekä rekrytoimalla ja perehdyttämällä osallistujien tueksi vapaaehtoisia henkilöitä, jotka avustavat heitä liikkumisessa ja osallistumisessa. Toiminta mahdollistaa ikääntyneiden ja vajaakuntoisten sosiaalisten suhteiden syntyä ja tarjoaa tukea arjessa selviytymisen haasteisiin. Toiminta tarjoaa mahdollisuuden tehdä vapaaehtoistyötä yhdessä tuttavan tai läheisen porukan kanssa eikä se vaadi pidempää sitoutumista. Yhteisöllinen tapa tehdä työtä innostaa ja kannustaa mukaan eri-ikäisiä henkilöitä. On ollut antoisaa ja rikasta aikaa suunnitella yhdessä erilaisten toimijoiden kanssa mielekästä tapaa toimia vapaaehtoistyön kentällä. Kiitän kaikkia toimintaan osallistuneita, on ollut mukava käydä yhdessä Kulkurin taivalta eteenpäin! Toivon elämyksellisiä hetkiä, mukavaa yhdessä olon tunnetta ja innostavia hetkiä Teille myös jatkossa! Maija Jokinen 3

4 1 Kulkuritoiminta ikääntyneiden toimijuutta ja osallisuutta edistämässä Yhteisöllinen vapaaehtoistoimintamalli kehitettiin osana Hämeenlinnan setlementti ry:n Kulkuri-projektin toimintaa. Toimintaa kehitettiin yhteistyössä vapaaehtoisten Kulkureiden, opiskelija- ja eläkeläisryhmien, lähiökeskusten vanhusten kerhojen ja keskusten kanssa. Kulkuri-projekti oli Ray:n tukema kolmivuotinen-projekti ( ), jonka tavoitteena oli vapaaehtoistoimintamallin kehittäminen ikääntyvien ja vajaakuntoisten tueksi sekä sukupolvien välisen vuorovaikutuksen ja suvaitsevaisuuden lisäämiseen. Päämääränä oli kohderyhmien toimintakyvyn ja omatoimisuuden lisääntyminen syrjäytymisen sekä ennenaikaisen elämänpiirin kaventumisen ja hoivapalveluiden tarpeen ehkäisemiseksi. Tulostavoitteina oli kaupungin vanhus- ja vammaispalveluiden kotipalvelun toiminnan tukeminen asiakkaiden ulkoilua ja liikkuista koskevalla osaalueella, vapaaehtoistoiminnan kehittäminen pysyväksi yhteistyömuodoksi, pysyvien yhteistyökäytäntöjen rakentuminen ikääntyville ja vajaakuntoisille vapaaehtoistukea tarjoavien kolmannen sektorin toimijoiden kesken sekä ulkona liikkumisen ja osallistumisen esteiden vähentyminen tehtävään koulutettujen Kulkureiden avulla, ja sitä kautta ikääntyvien ja vajaakuntoisten osallisuuden ja itsetunnon vahvistuminen sekä elämänlaadun parantuminen. Ikääntyvien ja vajaakuntoisten kotoa ulospäin suuntautuvan toiminnan ja osallisuuden tueksi kehitetyllä yhteisöllisellä vapaaehtoistyön mallilla tarkoitetaan toimintaa, jossa tehtävään perehdytettyjen vapaaehtoisten Kulkurien avulla mahdollistetaan tukea tarvitsevien liikkuminen kodin ulkopuolella sekä osallistuminen aktiivisesti toimintaan. Projektin tuotoksena syntyneen vapaaehtoistoimintamallin avulla voidaan suhteellisen pienin toimenpitein ylläpitää kotona asuvien ikääntyvien ja vajaakuntoisten toimintakykyä, myöhentää hoivapalveluiden tarvetta ja tukea syrjäytymisvaarassa olevien yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja toimijuutta yhteiskunnan eri sektoreilla. Toiminnalla tavoitellaan ikääntyviä yhdistäviä yhteisöllisiä ja elämyksellisiä ryhmiä. Toimintaympäristönä ovat ikääntyneiden erilaiset lähi- ja asuinyhteisöt. Keskeisessä asemassa toiminnassa ovat Kulkureina toimivat vapaaehtoiset sekä osallistujat. Toimintaan osallistuvien vapaaehtoistoimijoiden lisäksi Kulkuri-projektin yhteistyökumppanina olivat kaupungin perusturvan vanhus- ja vammaispalvelut, eläkeläis- ja vammaisjärjestöt sekä sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset. Kulkuritoiminnan välillisiä yhteistyökumppaneita olivat kaikki yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin tahot, kuten muut järjestöt, palvelujen tuottajat ja toimijat, joiden toimintoihin ikääntyvien ja vajaakuntoisten osallistuminen mahdollistuu toiminnan myötä. Kulkuritoiminnalla vaikutetaan myös yhteiskunnan palvelujen saavutettavuuteen ja tuetaan syrjäytymistä ehkäisevää työtä. Laajasti ajatellen Kulkuritoiminnan kohderyhmänä ovatkin siten kaikki ikääntyvien hyvinvoinnista kiinnostuneet tahot. 4

5 2 Kohderyhmänä ikääntyneet ja vajaakuntoiset Toiminnan pohjalla on tarvelähtöisyys. Ensisijaisena kohderyhmänä ovat ikääntyvät, joilla on vaikeuksia selviytyä yksin ulkona liikkumisesta. Kohderyhmänä voivat olla lisäksi liikkumisessa ja kodin ulkopuolisessa toiminnassa selviytymiseen tukea tarvitsevat vammaiset tai pitkäaikaissairaat henkilöt, maahanmuuttajat tai muuten syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt. Hämeenlinnassa on yksinäisiä ja iäkkäitä vanhuksia, jotka ovat avun ulkopuolella. Yksinäisyys on monen vanhuksen suurin huoli ja sosiaalisten kontaktien vähyys lisää masentuneisuutta ja yksinäisyyden sekä turvattomuuden tunteita. Toimiminen ryhmässä tukee vertaisuutta ja tasa-arvoa ja mahdollisuutta keskusteluun. Yhteisöllinen ja osallistava malli mahdollistaa sosiaalisten kontaktien syntyä ja samalla yhdessä toiminen luo turvallisuutta ja osallisuuden tunteita. Liikkuminen ja fyysinen toiminta tukee toimintakykyä ja terveyttä. Monipuolisella toiminnalla pyritäänkin entistä kokonaisvaltaisemman terveydentilan ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin kokemiseen myös iäkkäänä. Kulkuritoiminnan taustalla oli tarve kehittää myös ikääntyvien ja vajaakuntoisten maahanmuuttajien palveluja sekä edistää heidän osallistumistaan sekä integroitumistaan valtaväestöön. Monissa kulttuureissa vanhuus käsitys on erilainen kuin Suomessa. Perhekeskeinen ja yhteisöllinen elämätapa voi antaa paljon suomalaisväestölle ja keski-ikäiset maahanmuuttajat saattavat kokea olevansa suvun ikääntyneitä, jota kunnioitetaan. Toisaalta maahanmuuttajien omat verkostot saattavat olla pieniä ja he kokevat olevansa eristyksissä ja yksinäisiä. Kulttuuriset erot ja kielimuuri ovat usein esteenä osallistumiselle. Vieraita Kaarisillassa 5

6 3 Käytännön kuvaus: Yhteisöllinen vapaaehtoistyönmalli 3.1 Vapaaehtoistoimijat Yhteisölliseen vapaaehtoistoimintaan sisältyi ikääntyneen tai vajaakuntoisen henkilön avustaminen yhdessä järjestettyyn tapahtumaan vapaaehtoisen Kulkurin avustamana. Tilaisuudet olivat avoimia kaikille ikääntyneille, vaikka omin jaloinkin pääsisi paikalle. Kulkurina saattoi olla myös tuttu naapuri tai muu innokas avustaja. Myös avustaja sai jäädä paikalle ja näin usein kävikin, jos Kulkurina toimi ystävä tai hyvä tuttu. Avustajaa ei kuitenkaan velvoitettu jäämään paikalle, hän voi vain avusti paikalle ja pois. Yhteisöllistä toimintaa ei nähty tavallisena ryhmätoimintana tai virkistystoimintana, vaan toiminta perustui yhteisölliseen ja osallistavaan tapaan tehdä työtä. Yhteisöllinen toiminta oli vapaaehtoistoiminnan muoto, jossa vapaaehtoiset Kulkurit työskentelivät yhdessä avustettavien ja osallistujien kanssa ryhmänä. Vapaaehtoiset toimivat sekä avustajina että toiminnan toteuttajina. Vapaaehtoistoimija saattoivat kokea myös itse voimaantumisen tunteen, koska hän sai käyttää omia erikoistaitojaan ja vahvuuksiaan toiminnassa. Vapaaehtoisia oli helpompi saada kertaluonteisiin tapahtumiin ja toimintoihin. Avustajia ja avustettavia 3.2. Vapaaehtoisten tavoittaminen Vapaaehtoisten tavoittaminen vaati aikaa ja kärsivällisyyttä. Työntekijän pitämä vapaaehtoisten rekrytointilista käytiin ensin läpi. Kun vapaaehtoiset tunsi jo entuudestaan, perehdytyksen tarve oli vähäisempi. Vapaaehtoisten eritystaitojen ja vahvuuksien kirjaaminen ns. taitopankkiin, oli hyvä työkalu, josta oli apua muita toimintoja ajatellen. Setlementin oman verkoston kautta pyrittiin ensi vaiheessa löytämään vapaaehtoisia eri toimintoihin, mutta myös muut kontaktit oli hyvä käydä läpi. Aktiivinen yhteistyö oppilaitosten ja eläkeläisryhmien kanssa tuotti usein tulosta. Usein ikääntyneet tunsivat lähialueensa aktiiviset toimijat, joista oli paljon apua. Näitä saattoivat olla tuttavat, naapurit, entiset tai nykyiset harrastuskaverit. Esitteiden jakaminen ja esille laittaminen esimerkiksi yleisten paikkojen ilmoitustauluille tuotti tulosta. 6

7 3.3. Perehdytys Työntekijän tehtävä oli perehdyttää vapaaehtoinen toimintaan, kertoa toiminnan periaatteet, miten, milloin ja missä toimitaan. Perehdytyksessä toimija sai tärkeämmät tiedot vapaaehtoistoiminnan periaatteista ja etiikasta. Apuna käytettiin Sosiaali- ja terveysturvan Keskusliiton vapaaehtoistyön koulutuspakettia. Yhteisöllisen toimintatavan erityspiirteet kerrottiin vapaaehtoiselle mahdollisimman selkeästi ja hän sai kysyä mieltä askarruttavista asioista. Materiaalia vapaaehtoistyön erityispiireistä annettiin myös kirjallisena mukaan. Perehdytyksen jälkeen vapaaehtoisella on oikeus saada ohjausta, keskusteluapua ja kannustusta työntekijältä. Yksilöllisesti toteutettu vapaaehtoisten perehdytys ja työn tukeminen mahdollistavat avoimuuden ja uusien toimijoiden mukaantulon ympäri vuoden Osallistujat Esitteitä ja tiedotteita jaettiin erilaisiin vanhusten kokoontumispaikkoihin ja toimintakeskuksiin sekä suoraan kotiin mm. Osallistujia tavoitettiin lähiökeskusten ja vanhusten kerhojen ja toimintakeskusten kautta. Ikääntyneet ottivat myös itse yhteyttä työntekijään. Osa vanhuksista sai tiedon ystävältään tai naapuriltaan. Maahanmuuttajia tavoitettiin setlementin oman verkoston sekä lähiötyön kautta. Osallistujat saapuivat paikalle joko omin voimin tai vapaaehtoisen Kulkurin avustuksella. Toimintaan osallistuminen oli täysin vapaaehtoista, vaikka Kulkurin tehtävänä olikin kannustaa ja innostaa ja rohkaista kotoa poispäin suuntautuvaan toimintaan. Toimintaan sai osallistua säännöllisesti tai vain silloin kun itsestä hyvältä tuntui. Toiminnassa sai joko kuunnella ja olla taustalla, mutta vertaisuuskokemuksia hyödyntäen, yhteisöllisyys ja osallisuus toteutuvat paremmin, jos jakaa omia kokemuksiaan muille. Myös luottamuksellisen ilmapiirin saavuttaminen vei aikaa ja sille pitääkin antaa aikaa. Arvostava ja kunnioittava käyttäytyminen muita ja erilaisuutta kohtaan oli merkittävä asia ja lisäsi suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta. Tähän pyrittiin kertomalla jo toiminnan alkaessa yhteisistä säännöistä ja toimintaperiaatteista. Jokaisen toivottiin vievän viestiä eteenpäin muille toiminnasta kiinnostuville. Puskaradio olikin oiva keino saada uusia osallistujia mukaan. Toimintaa sisällä ja ulkona Yhdistävänä tekijänä oli elämyksellisyys ja yhdessä tekeminen sekä osallisena oleminen. Toiminnan tavoitteena oli ikääntyneen arjen rikastaminen yhtei- 7

8 söllisyyden ja osallisuuden keinoin. Arjen rikastamiseen pyrittiin fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden kautta. Teemoilla osallistuva arki ja tuettu liikunta sekä oman hyvinvointiin liittyvät teemapäivät olivat kantavia sisältöjä Työntekijä Työntekijän rooli oli moninainen ja aktiivinen tarpeiden ja toiveiden kartoittaja, valmistelija sekä toteuttaja. Työntekijä oli kokonaisvastuussa toiminnasta ja hän koordinoi toimintaa. Hän piti rekisteriä vapaaehtoisista ja heidän vahvuuksistaan. Jo olemassa olevia vapaaehtoistoiminnan yhteistyöverkostoja hyödynnettiin. Hän myös vastasi vapaaehtoistyöntekijöiden jaksamisesta ja ohjauksesta sekä virkistyksestä. Työntekijän vastuulla olivat kartoitukset jo ennen suunnitteluvaihetta. Tarvekartoitusten pohjalta ja mahdollisuuksien mukaan valmistelutyöt aloitettiin niin, että ne sopivat mahdollisimman hyvin osallistujille. Toiminnan koordinoinnin ja valmistelun lisäksi työntekijä vastasi tiedottamisesta toteuttajille, toimintapaikkoihin, sekä osallistujille. Yhteistyö oli aktiivista opiskelijoihin, eläkeläisryhmiin ja jo olemassa oleviin verkostoihin. Toiminnan kehittäminen, kirjaaminen, palautteen kerääminen ja arviointi olivat myös työntekijän vastuulla. Toimintamallikuvauksen lopussa liitteessä 1. on tiiviissä muodossa toimintaan osallistujien tehtävät ja roolit. 4 Yhteisöllisen vapaaehtoistoiminnan rakenteet, toimintaperiaatteet ja toimintatavat Toiminnassa korostettiin setlementtiliikkeen perusarvoja ja perinteistä kansalaisjärjestöroolia. Toiminta lähti yksilön oikeuksien ja erilaisuuden kunnioittamisesta, luottamuksesta jokaisen omiin kykyihin ja erilaisten ihmisten väliseen yhteistyöhön. Työotteena oli sosiaalipedagogisen orientaation ja sosiokulttuurisen innostamisen keinoin herättää tietoisuutta ja kiinnostusta osallistumiseen sekä liikkeelle lähtemiseen. Yhteisöllinen ja osallistava malli tuki henkilön voimaantumista ja sosiaalista kanssakäymistä. Toiminnan luonteesta riippuen ryhmäkoko vaihteli paljonkin. Tapahtumiin ja teemapäiviin osallistujamäärää ei rajoitettu. Toiminnot olivat avoimia ja kaikille tarkoitettuja tapahtumia. Erityisteemoista järjestettyihin luentoihin ja keskustelutilaisuuksiin ryhmäkoko oli n osallistujaa. Pienryhmässä teematuokion pystyi viemään ohjatusti läpi ja jokaisella oli mahdollisuus tuoda oma kokemuksensa yhteisesti jaettavaksi. Myös osallisuuden kokeminen ja yhteisöllisyys korostuivat pienryhmätyöskentelyssä. Toiminta jalkautui erilaisiin paikkoihin ja alueellisesti. Toimintaa rakennettiin omasta lähiöstä ja asuinyhteisöstä käsin. Vapaaehtoiset saattoivat löytyä myös samalta alueelta. He tunsivat alueen palvelut ja tapahtumat, usein myös asukkaat, he voivat olla jopa tuttuja keskenään. Mutkaton lähestyminen hel- 8

9 potti uutta tilannetta, kun vastassa oli tuttava ja vapaaehtoisen perehdyttäminen oli myös helpompaa. Toimintakyvyn rajoitteet ja korkea ikä aiheutti poisjääntejä. Jokainen sai ottaa osaa toimintakykynsä ja voimavarojensa puitteissa. Ryhmässä koettiin hyväksi, kun toiminnot tuodaan mahdollisimman lähelle tarvitsijoita. Yhteisöllisen vapaaehtoistoiminnan malli kannusti osallisuuteen ja yhdessä tekemiseen. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen ja toisten auttaminen oli suuri voimavara. Palautteiden mukaan vanhusten yksinäisyyden tunne lievittyi ryhmässä ja osallisuuden ja yhdessä olon tunne lisääntyi. Useat kokivat saavansa vaihtelua ja arki rikastuu toiminnan avulla. Sosiaalisen toiminnan, kohtaamisten ja yhdessä tekemisen lisäksi toiminnan avulla haluttiin jakaa tietoa. Ikääntyville kohdennettiin teemapäiviä ja luentoja mm. omaan henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja terveydentilaan liittyvistä ajankohtaisista aiheista. Ne olivat suosittuja ja niitä pyydetään uudelleen eri ryhmiin. Aiheina olivat mm. uni ja sen merkitys ikääntyessä rentoutuminen ikääntyneen ravitsemus ja liikunta jumppaohjeita eritysryhmille henkinen hyvinvointi ja toimintakyky Yhteisölliset ja yksilölliset toimintatavat nähtiin toisiaan täydentävinä, ei niinkään vastakohtina. Kuuleminen, tuen ja neuvojen antaminen, keskustelu ja ratkaisujen etsiminen ja pohdinta yhdessä oli antoisaa. Henkilön voimaannuttaminen vaikuttamaan itseään ja lähiyhteisöään koskeviin asioihin oli keskeisessä asemassa toiminnassa. Työntekijä teki kotikäyntejä toiminnan aikana. Kotikäyntien pääasiallinen tarkoitus oli kartoitaa henkilön tuen tarve, tiedottaa setlementin ja Kulkuriprojektin toiminnasta sekä innostaa avustettavaa kodin ulkopuoliseen toimintaan Kulkurin avustamana. Kulkuritoiminnan piiriin otettiin henkilöitä, joilla oli vaikeuksia liikkua kodin ulkopuolella ilman avustajaa, mutta kuitenkaan he eivät saa olla liian huonokuntoisia ja omaa motivaatiota liikkumiseen tuettuna piti olla. Kotikäynnillä 9

10 4.1. Tarvekartoitus Tarvelähtöisen toiminnan ideana oli kehitellä toimintaa ikääntyvien ja vajaakuntoisten näkökulmasta. Yhteisöllistä vapaaehtoistoimintaa toteutettiin vanhuksilta tulleiden toiveiden mukaan. Toiminta lähti liikkeelle tarvekartoituksista, joita työntekijä keräsi sekä keskustellen erilaisten vanhusryhmien kanssa, kotikäyntien yhteydessä kysellään toiveita, erilaisista vanhusten ryhmistä. Tilaisuuksien yhteydessä kerättiin palautetta toiminnallisin menetelmin sekä pyydettiin jatkotoiveita sekä uusia ajatuksia. Alkuvaiheessa järjestetään keskustelutilaisuuksia vanhusten piireissä, kerhoissa, lähiökeskuksissa kävijöiden toiveista ja ajatuksista. Työntekijä toimi aktiivisesti osallistuvana havainnoijana ryhmissä ja sai myös näin suoraan ideoita ja vinkkejä jatkotoimintaan. Tarvekartoitusta suoritettiin non-stop- ajatuksella, työntekijä keräsi palautetta koko toiminnan ajan. Vapaaehtoisilta pyydettiin ideoita, vinkkejä ja ajatuksia osallistavaan toimintaan. Kulkureiden omista erityistaidoista, kiinnostuksen kohteista ja vahvuuksista kerättiin myös tietoa. Toiminnalla pyrittiin käytännönläheiseen malliin, joka innosti hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä toimijoita vapaaehtoistyön kentälle että osallistumaan toimintaan. Toiminnalla tavoiteltiin ikääntyviä, joilla oli vähän sosiaalisia kontakteja. Mukaan lähteminen Kulkurin avustamana oli mielekästä kun tapahtumat ja toiminnat suunniteltiin etukäteen niin, että ne kiinnostivat ikääntyneitä ja olivat ajankohtaisia. Tiedollisten teemapäivien sisällöt rakentuivat pääosin ikääntymisen liittyvään näkökulmaan. Toinen kartoitus liittyi asiantuntijoiden ja tuttavien, omaisten ja naapureiden kuulemiseen. Tällä pyrittiin löytämään yksinäisiä ja kuulemaan heidän erityistarpeitaan. Myös vanhusten kerhoissa oli paljon tietoa oman alueensa avuntarpeessa olevista henkilöistä. Näille henkilöille lähetettiin myös kyselyitä kotiin. Toiveiden ja ideoiden pohjalta suunniteltiin ja valmisteltiin tapahtumia ja tilaisuuksia Tiedottaminen Työntekijä vastasi tiedottamisesta yhteistyöverkostolle, toteuttajille, toimintapaikkoihin, kohteisiin sekä osallistujille. Tiedottamista vapaaehtoisille ja toimintaan osallistuville tehtiin esittein, sähköpostin välityksellä, sekä soitoin ja tapaamisin. Vanhuspaikkoihin vietiin isot selkeät esitteet, ja jaettiin pienempiä esitteitä suoraan kotiin. Tiedottamisen vaiheessa tarvekartoituksista koottiin 10

11 materiaalia erilaisten teemapäivien toteuttamiseen, ulkoilutapahtumiin ja luontoretkiin. Tiedottamista tehtiin kolmeen suuntaan: vapaaehtoisille avustajille ja toiminnan toteuttajille avustettaville ja muille toiminnasta kiinnostuneille tapahtumapaikkaan 4.3. Suunnittelu ja valmistelu Teemapäiviä ja toiminnan sisältöjä valmisteltiin yhdessä alusta asti ikääntyneiden ja/tai vapaaehtoisten kanssa. Työntekijä otti yhteyttä erilaisiin eläkeläis- ja opiskelijaryhmiin ja kun toteuttajat saatiin mukaan, lähdettiin yhdessä valmistelemaan erilaisia toiminnallisia teemapäiviä. Jokaisen erityistaidot ja vahvuudet otettiin huomioon ja innostettiin jakamaan ryhmässä Toteutus Yhteisölliseen vapaaehtoistoimintaan osallistumiskynnystä madallettiin viemällä toiminta lähelle osallistujien asuinympäristöä sekä rekrytoimalla ja perehdyttämällä ikääntyneiden tueksi vapaaehtoisia Kulkureita, jotka avustivat heitä liikkumisessa ja osallistumisessa. Keskeistä yhteisöllisessä vapaaehtoistoiminnassa oli myös tiivis yhteistyö eri toimijatahojen, kuten järjestöjen, ikäihmisten omien yhteisöjen ja kohtaamispaikkojen kanssa. Toiminta käsitti liikuntaa, elämyksellistä toimintaa, teemaluentoja sekä ryhmässä ulkoilua ja luontoretkiä. Toiminnan avulla kannustettiin ja motivoitiin terveytensä kannalta liian vähän liikkuvia vajaakuntoisia, ikääntyneitä ja maahanmuuttaja liikkumaan. Yhteisöllisen toimintatavan tavoitteena oli kannustaa osallistujia liikkumaan oman kuntonsa mukaan ja madaltamaan kynnystä liikunnan harrastamiseen positiivisen liikuntakokemuksen kautta. Esimerkkejä toiminnan sisällöiksi on esitetty liitteessä 2. Toteutuskertaan liittyi myös palautekysely joko suullisesti tai kirjallisesti. Nämä arvioinnit ja uudet toiveet kirjattiin ylös. Toiminnan hyvä suunnittelu, valmistelu ja toteutus näkyivät myös tuloksissa. Osanottajat ja vapaaehtoiset sitoutuivat mukaan valmisteluun, toteutukseen ja arviointiin. Yhteisöllisen vapaaehtoistoim innan prosessi Kartoitus Tiedo ttam inen K oo rdina attor i O sa llistujat Vapaaehtoisto imija t Kulkurit To te utus, pala ute ja arviointi 11 Yhd essä suunn itte lu ja va lm istelu

12 5 Yhteisöllisen vapaaehtoistoiminnan erityisyys Tavoitteeksi toiminnan suunnitteluvaiheessa oli muodostaa toimintamalli joka innostaa hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä toimijoita vapaaehtoistyön kentälle että osallistumaan toimintaan. Tarvelähtöisen toiminnan ideana oli kehitellä ikääntyvien ja vajaakuntoisten näkökulmasta sellaista elämyksellistä toimintaa, jota ei muualla ole tarjolla. Ikääntyneillä oli usein yksin lähtemisen vaikeus ja he kaipasivat fyysistä ja henkistä turvallisuuden tunnetta. Pieni osa ikääntyneistä koki jatkuvaa yksinäisyyttä mutta suurempi ryhmä osittaista yksinäisyyden tunnetta. Liikkumattomuus toi ongelmia myös muille elämän osa-alueille ja osa ikääntyneistä oli kokonaan palvelujen ulkopuolella. Ikääntyneet kaipasivat turvallista yhdessäoloa ja tekemistä omien voimavarojensa ja toimintakyvyn puitteissa. Kun avustava Kulkuri haki ja vei hänet takaisin turvallisesti omaan kotiin, niin osallistumiskynnys oli selvästi matalampi. Elämyksellisen ja innostavan vapaaehtoistoiminnan avulla ikääntyneen arjen rikkautta voitiin lisätä ja saada ikääntyneitä osallistumaan. Maahanmuuttajien ja paikallisen väen kanssa työskentelystä saatiin kokemusta yhteistoiminnallisuudesta ja integroitumisesta. Toiminnalla pyrittiin takertumaan erilaisiin rajapintoihin ja helpottamaan toimimista näillä alueilla. Rajapinnoiksi toiminnassa määriteltiin sukupolvien välinen vuorovaikutus ja kokemustiedon välittyminen sekä molemminpuolinen positiivinen suhtautuminen niin nuoruutta, ikääntymistä ja vajaakuntoisia kohtaan. Myös maahanmuuttajien kokemustiedon välittymistä ja suvaitsevaisuuden lisääntymistä pyrittiin toiminnan avulla edistämään. Erityisyytenä voidaan pitää sitä, että nuoret ja ikääntyneet saatiin toimimaan ja keskustelemaan yhdessä. Yhteisöllisen vapaaehtoistoiminnan erityisyyden rakennepuut: YHDESSÄ TEKEMINEN AKTIIVISUUS ELÄMYKSELLISYYS VERTAISUUS KANNUSTUS INNOSTAMINEN LUOTTAMUS KUNNIOITUS TASA-ARVO OSALLISUUS SUVAITSEVAISUUS 12

13 Elämyksellinen tapa tehdä työtä innosti ja kannusti mukaan. Toimintaa toteutettiin siten, että elämykselliset tuokiot toimivat innostavina ja voimaannuttavina kokemuksina. Hyvällä ympäristöllä annettiin kaikille mahdollisuuksia tasapainoisen vireystilan varmistamiseen. Henkilökohtaiseen osallisuuteen liittyvä elämyksellisyys ilmensi osallistujan tarvetta vastaanottaa ja kommentoida kokemuksiaan. Kasvokkain tapahtunut elämysten jakaminen oli osallistujille tärkeää. Elämykselliset tuokiot ja retket antoivat mahdollisuuden hiljentymiseen ja rauhan kokemiseen. Luontoretket ja ulkoilupäivät mahdollistivat eri aistien kautta tapahtuvan luonnon tarkkailun ja liikkumisen multisensorisessa ympäristössä. Keväinen yrtti- ja retkipäivä Erityisyytenä oli myös vapaaehtoistoimijoiden vahvuuksien ja erityistaitojen esille tuominen ja niiden toteuttaminen teemapäivinä. Ikääntyneet että myös vapaaehtoistyöntekijät olivat mukana avustamassa ja samalla toteuttamassa teemapäiviä eritystaitojensa avulla. Eritystaitoja olivat mm. käsityöt, maalaaminen, mausteyrtit, liikunta ja luonto. Tulevaisuudessa Taitopankki vapaaehtoistyön pohjalta voisi olla yksi innostava väylä löytää uusia toimijoita yhteisöllisiin ryhmiin vapaaehtoistyön pohjalta. Taitopankkiin voisi liittyä kuvaamalla omia vahvuuksiaan ja erityistaitojaan. Nuoret vapaaehtoiset tukeutuivat vanhempien tai kokeneempiin vapaaehtoistoimijoihin ja kynnys tulla mukaan vapaaehtoistoimintaan on matalampi. Vapaaehtoistoiminnan keikkaluonteisuus, eli sitoutuminen vain tiettyyn tehtävään tai tehtäväkokonaisuuteen innosti opiskelijoita ja eläkeläisiä tulla mukaan toteuttamaan toimintaa omien vahvuuksien ja erityistaitojen pohjalta. 6 Yhteisöllisen vapaaehtoistoiminnan arviointi Yhteisöllisen vapaaehtoistoiminnan arviointia toteutettiin kirjallisina sekä ryhmäkeskusteluina ja palautteita kerättiin toimintojen jälkeen. Kulkurin yhteisöllisen toiminnan arviointeihin osallistui yhteensä 26 henkilöä, jotka osallistuivat yhteisölliseen toimintaan vuoden aikana. Osa arvioon osallistuneista oli säännöllisiä kävijöitä ja muutamia satunnaisia osallistujia. Myös vapaaehtoisilta toimijoilta on kerätty palautetta kirjallisesti ja suullisesti toiminnan eri vaiheissa. 13

14 Arvioinnissa tarkasteltiin seuraavia osa-alueita: Oliko yhteisölliseen toimintaan osallistuminen: lisännyt osallisuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta mahdollistanut kotoa poispäin suuntautuvaa osallisuutta ja toimijuutta, tarjonnut sosiaalista kanssa käymistä ja virkistäytymistä. Keskustelujen ja palautteiden pohjalta eniten kaivattiin kotoa pois pääsemistä ja saamista vaihtelua arkeen. Yksinäisyys oli myös monelle tuttu vieras. Ryhmät arvioivat niitä asteikolla 1 (erittäin vähän) - 5 (erittäin paljon). Lisäksi jokaisen näkökulman toteutumisen edistäviä ja estäviä tekijöitä nimettiin yhdessä keskustellen. Näiden lisäksi pidettiin sekä syksyllä ja keväällä vanhusryhmissä palautekeskusteluita. Vaihtelua arkeen osallistujien mielestä edisti toisten näkeminen, yhdessä keskustelu, eri vetäjät ja toimintatavat. Tapaamisia järjestettiin setlementin omien tilojen lisäksi molemmissa lähiökeskuksissa, vanhusten kerhoissa, kirjastossa, palvelukodeissa sekä erilaisia retkiä ja liikuntaa ulkona. Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä edisti toiminnassa toteutunut turvallinen ja hyvä ilmapiiri sekä helppous liittyä uutenakin ryhmän toimintaan mukaan. Monella oli toiminnassa jo mukana tuttuja, joten se poisti kynnystä tulla mukaan. Itse toimintaan osallistuminen ja itse tekeminen kuten jumppaaminen yhdessä, taideterapia ja vaikka muisteluun liittyvät teemapäivät lisäsivät osallisuuden tunteita. Samoin ikääntyneen oman elämän varrella kertyneen sosiaalisen pääoman jakaminen, antaminen ryhmän käyttöön lisäsi osallisuutta ja mielekkyyttä sekä vahvisti itsetuntoa ja oman osallistumisen merkityksen korostumista myös muiden osallistujien kannalta. Tutustuminen toisiin ja myös eri kulttuureihin oli myös kantavana ajatuksena. Jokaista kunnioitettiin ja keskustelut lisäsivät vertaisuutta ja lisäsivät tiedonvälittymistä ja suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan. Yhteistyöverkosto arvioi toimintaa keskustellen sekä sähköpostikyselyin. Kysely lähetettiin yhteensä 21 henkilölle, joista 12 vastasi kyselyyn. Lisäksi toimintamallikäytännön arvioinnille antoivat taustaa koko hankkeen aikana kerätty tilasto-, palaute-, kysely-, itsearviointi- ja päiväkirjamuistiinpanot. Projektin aikana kirjatut tapaamisten muistiot toimivat myös arvioinnin ja mallintamisen tukena. Arvioinnin tuloksia kommentoi projektin ohjausryhmä sekä setlementin työyhteisö. Saadun palautteen ja arvioinnin pohjalta suunniteltiin, linjattiin ja rakennettiin tulevaa toimintaa. 14

15 7 Suunnitelma toiminnan juurruttamiseen Yhteisöllistä vapaaehtoistoimintaa voidaan soveltaa erilaisissa toimintaympäristöissä niin ikääntyneiden, vajaakuntoisten kuin maahanmuuttajienkin osallisuuden tukemiseksi. Yhteisöllisen tapa toimi sopii hyvin erilaisille yhdistyksille ja järjestöille, joilla on mahdollisuus vapaaehtoistoiminnan organisointiin ja tarvittavien toimintaresurssien hankkimiseen. Yhteisöllinen vapaaehtoistoiminnan malli soveltuu käyttöön myös erilaisiin kohtaamispaikkoihin, lähiökeskuksiin ja asukastupiin. Yhteisöllisellä vapaaehtoistoiminnalla voidaan rikastuttaa myös vanhusten ja vammaistenasumispalveluyksiköiden toimintaa ja tuettua asumista. Tärkeää toimintamallin käyttöönotossa on, että sen toteuttamiselle on mahdollista varata riittävästi aikaa. Vapaaehtoistoiminta ei toteudu tässäkään toimintamallissa ilman ammattitaitoista ja suunnitelmallista koordinointia. Hämeenlinnan setlementti ry:ssä yhteisöllisen vapaaehtoistoiminnan mallia sovelletaan vuodesta 2009 eteenpäin osana monikulttuurisen Kaarisiltakeskuksen toimintaa. Yhteisöllinen vapaaehtoistoiminta tulee myös jatkossa tarjoamaan nuorille yhdistyksen toimijoille mahdollisuuksien omien taitojen ja kokemusten kasvattamiseen esimerkiksi osana Nuorten Avartti-ohjelmaa. Lisäksi yhteisöllistä vapaaehtoistoimintaa halutaan jatkossa kehittää ja laajentaa yhteistyössä uuden Hämeenlinnan kanssa, erilaisten yhdistysten toimintamallina tai vaikka osana lähiötoimintaa, että siitä voisi tulla yhteisöllinen voimavara ja tukimuoto. Lisäksi selvitetään, miten yhteisöllisen vapaaehtoistoiminnan käytäntöä voisi levittää myös valtakunnallisesti eri setlementtien ja muiden järjestöjen ja yhteisöjen käyttöön. 15

16 Liite 1. ROOLIT JA TEHTÄVÄT YHTEISÖLLISESSÄ VAPAAEHTOISTOIMINNASSA: Vapaaehtoistoimijoiden tehtävät: - teeman suunnittelu ja valmistelu yhdessä projektityöntekijän kanssa - vapaaehtoisena Kulkurina toimiminen, avustaminen matkanteossa kodista ja takaisin kotiin - toiminnan/tapahtuman toteuttaminen yhdessä työntekijän ja osallistujien kanssa - arviointiin osallistuminen - innostaminen ja hyvän ja turvallisen ilmapiirin luominen - palautteen ja ideoiden antaminen - omat vanhuudet ja eritystaidot käyttöön toteutuksissa Osallistujan tehtävät: - toimintaan osallistuminen vapaaehtoisen avustuksella - omien kokemusten jakaminen - toisten kokemusten kuunteleminen - keskustelu ja vertaisuus - kannustavan ja luottamuksellisen ilmapiirin muodostaminen - tiedon vieminen muille toiminnasta kiinnostuneille - toisten mukaan innostaminen - arviointiin osallistuminen - palautteen ja uusien toiveiden ja ideoiden esille tuominen Toimintaa koordinoivan työntekijän tehtävät - tarvekartoitukset ikääntyneille yhteistyöverkoston avustuksella - toiminnan suunnittelu ja koordinointi - tiedottaminen toiminnasta osallistujille ja toteuttajille (opiskelijat, eläkeläiset, muut aktiiviset toimijat, koulut, järjestöt) - suunnittelu ja toteutus yhdessä toimijoiden kanssa - yhteystietojen kerääminen ja välittäminen - vapaaehtoisten ja muiden osallistujien eritystaitojen ja vahvuuksien kirjaaminen taitopankkiin - työskentelyn kirjaaminen ja muistioiden tekeminen - yhteisöllisen vapaaehtoistoiminnan liittäminen osaksi Kulkurin toimintaa - arvioinnin tekeminen - käytännön mallin kirjaaminen 16

17 Liite 2. ESIMERKKEJÄ YHTEISÖLLISEN VAPAAEHTOISTOIMINNAN TAPAAMISKERROISTA: Monikulttuurisia terveisiä! Tiistaisin 9.10., , ja kello Suomalaiset ja maahanmuuttajat kertovat omasta kulttuuristaan, elämästään ja näyttävät taitojaan. Musiikin rentouttava vaikutus 3.10 klo13-15 Vanhusviikon ruskaretki luontoon klo Lähtö Setlementtikeskus Kaarisillasta Aistit hyvinvoinnin lisääjänä klo Liikunta ja terveellinen ruokavalio kello Jumppaa apuvälineillä. Torstaina kello 13 Sauvakävelyä kirjastolta ja tutustuminen Marjaana Koskivuoren enkelinäyttelyyn Ikääntyneiden liikuntamahdollisuudet Hämeenlinnassa, maanantai 3.12.klo Kulkuri-projektin kulttuurikävelyt ja ulkoiluretket ikääntyneille kello 13 Tutustuminen Palanderin talon joulutunnelmaan 17

18

19

20 HÄMEENLINNAN SETLEMENTTI RY. Hämeenlinnan setlementti ry. on vuonna 1997 perustettu uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton järjestö, jonka toiminnan päämääränä on eri-ikäisten ja eri taustoista tulevien ihmisten monimuotoisen hyvinvoinnin, osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisääntyminen Hämeenlinnan seudulla. Päämäärään pyrimme kehittämällä ja toteuttamalla erilaisia toimintamuotoja, jotka syntyvät ihmisten arjen tarpeista ja oman aktiivisuuden pohjalta. Lisäksi tarjoamme ja kehitämme sosiaalisia tuki- ja ohjauspalveluita erityishuomiota kaipaaville väestöryhmille. Hämeenlinnan setlementti ry.:n toiminnassa yhdistyy ammatillinen osaaminen sekä osallistujien oma kokemustieto ja vertaistuki. Tärkeänä osana työtämme on vapaaehtoistoiminnan ja sosiaalisen osallistumisen mahdollistaminen. Keskeistä toiminnassamme on myös etsivä työ, verkostotyö ja vaikuttamistoiminta. Hämeenlinnan setlementti ry. on osa kansainvälistä setlementtiliikettä ja Suomen Setlementtiliitto ry:n jäsen. Suomalaista setlementtityötä ohjaavina perusarvoina ovat arjen keskellä toteutuva lähimmäisyys, yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Setlementtityön tukemiseen ja toteutukseen osallistuu vuosittain Hämeenlinnassa 80 jäsentä, n. 10 palkattua työntekijää, yli 100 vapaaehtoistoimijaa ja 20 eri tavoin työllistettyä henkilöä. Myös Sinä olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme jäseneksi, vapaaehtoiseksi, yhteistyökumppaniksi tai osallistujaksi. Setlementti ylläpitää Hämeenlinnassa monikulttuurista Kaarisilta -keskusta sekä kehittää erilaisia järjestölähtöisiä tukimuotoja maahanmuuttajataustaisten ja/tai monikulttuuristen perheiden kriisiauttamiseen. Yhdistys kehittää aktiivisesti myös vapaaehtoistoimintaa eri ikäryhmien parissa. Lisäksi järjestämme matalan kynnyksen työtoimintaa, koulutustilaisuuksia, nuorten ryhmiä ja kansalaistoimintaa. Setlementtiyhdistys koordinoi myös alueen järjestöyhteistyötä ja Rikosuhripäivystyksen Hämeenlinnan seudun palvelupisteen toimintaa. Toimintamme keskeisiä rahoittajia ovat Raha-automaattiyhdistys, Hämeenlinnan kaupunki, Etelä-Suomen Lääninhallitus ja työhallinto. Lisätietoa: toiminnanjohtaja Sirpa Mäkinen p tai