U 95/1998 vp. V aitioneuvoston khjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (maantieliikenteen työaikadirektiivi)

Transkriptio

1 U 95/1998 vp V aitioneuvoston khjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (maantieliikenteen työaikadirektiivi) Valtiopäiväjärjestyksen 54 b :n mukaisesti lähetetään Eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 18 päivänä marraskuuta 1998 tekemä ehdotus neuvoston direktiiviksi maantieliikenteen työntekijöiden, joiden asemapaikka vaihtelee, ja omaan lukuunsa työskentelevien maantieliikenteen työntekijöiden työajan järjestelyistä sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 1999 Työministeri Liisa Jaakonsaari Hallitusneuvos Esa Lonka C

2 2 U 95/1998 vp TYÖMINISTERIÖ MUISTIO EHDOTUS NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI MAANTIELIIKENTEEN TYÖNTEKUÖI DEN, JOIDEN ASEMAPAIKKA VAIHTELEE, JA OMAAN LUKUUNSA TYÖSKENTE LEVIEN MAANTIELllKENTEEN TYÖNTEKOÖIDEN TYÖAJAN JÄRJESTELYISTÄ 1. Säädösehdotuksen tavoite ja pääasiallinen sisältö Ministerineuvosto antoi 23 päivänä marraskuuta 1993 direktiivin 93/1 04/EY tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista. Direktiivi perustuu EY:n perustamissopimuksen 118 a artiklaan. Sillä pyritään varmistamaan, että työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta suojellaan liian pitkien työpäivien, riittämättömän levon ja katkonaisten työjärjestelyjen haitoilta. Komission alkuperäinen ehdotus direktiiviksi kattoi aikanaan kaikki talouselämän alat ja ammatit. Neuvosto päätti kuitenkin sulkea direktiivin ulkopuolelle tiettyjä toimialoja, kuten liikenne, ja sääti, että näiden alojen osalta voitaisiin toteuttaa erillisiä toimenpiteitä. Komissio antoi 15 päivänä heinäkuuta 1997 valkoisen kirjan työaikadirektiivin ulkopuolisista toimialoista (KOM (97)334). Siinä esitetään tarve tarjota riittävä terveyden ja turvallisuuden suoja näiden alojen työntekijöille sekä neljä mahdollista vaihtoehtoa asian ratkaisemiseksi. Komissio ilmaisi suosivaosa eriytettyä lähestymistapaa, jossa työntekijät, joilla on kiinteä asemapaikka, sisällytettäisiin yleisdirektiiviin ja liikkuvien työntekijöiden osalta laadittaisim alakohtaisia säädöksiä. Maantieliikenteen alalla yhteisön tason yhteiskomiteaksi järjestäytyneet työmarkkinaosapuolet alkoivat tutkia lokakuussa 1997, miten direktiivin 93/104/EY säännöksiä voitaisiin parhaiten mukauttaa alan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Osapuolet eivät kuitenkaan päässeet sopimukseen 30 päivänä syyskuuta 1998 mennessä. Komissio ilmoitti työmarkkinaosapuolille, että koska sopimusta ei saatu aikaan kyseiseen määräaikaan mennessä, se tekisi asiasta omat ehdotuksensa. Komissio on 18 päivänä marraskuuta 1998 tehnyt ehdotuksensa tieliikennealan työaikaa koskeviksi säännöksiksi. Toimenpidekokonaisuus sisältää ensinnäkin yleisen työaikadirektiivin 93/104/EY laajentamisen kattamaan myös maantieliikenteen alalla työskentelevät työntekijät, joilla on kiinteä asemapaikka, ja siinä säädetään vuosilomasta, yötyöntekijöiden terveystarkastuksista, riittävästä Ievosta ja kaikkien työntekijöiden vuosittaisesta enimmäistyöajasta. Toiseksi toimenpidekokonaisuuteen kuuluu ehdotus direktiiviksi, joka kattaisi kaikki tieliikenteen alalla työskentelevät liikkuvat työntekijät, myös itsenäisinä kuljettajina toimivat. Tämä ehdotus on toinen osa toimenpidekokonaisuutta. Sen tarkoituksena ei ole pelkästään suojella työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta vaan myös ehkäistä kilpailun vääristymistä ja parantaa liikenneturvallisuutta. Ehdotuksen kaikenkattava luonne - se sisältää sekä liikkuvat työntekijät että itsenäiset kuljettajat- ottaa huomioon alalla vallitsevan kovan kilpailun ja pyrkii torjumaan maantiekuljetusta harjoittavien yhtiöiden hajoamisen pienemmiksi osasiksi. Tämä lähestymistapa heijastaa myös tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun nykyisen neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 laaja-alaista soveltamista liikenteeseen. Komission valkoisessa kirjassa todettiin, että muun kuin kuljetusliikkeen työntekijät kuuluvat direktiivin 93/1 04/EY säännösten piiriin. Työmarkkinaosapuolille 31 päivänä maaliskuuta 1998 osoittamassaan kuulemisasiakirjassa komissio teki selväksi, ettei se jättäisi omaan lukuunsa toimivia liikkuvia työntekijöitä direktiivin 93/104/EY ulkopuolelle, jollei heille tarjota vastaavaa suojaa alakohtaisin säädöksin. Valkoisessa kirjassaan komissio kaavaili alkujaan joidenkin työaikaa koskevien seikkojen sisällyttämistä neuvoston direktiiviin (ETY) N:o 3820/85. Asiakirjan julkaisemisen jälkeen komissio on kuitenkin ottanut huomioon ensinnäkin jäsenvaltioiden lokakuussa 1997 neuvostossa ilmaisemat varaumat sekä tieliikenteen työnantajien yhdistyksen vastahakoisuuden, toiseksi sen, että

3 U 95/1998 vp 3 on suotavaa säännellä laajempaa joukkoa työtehtäviä kuin pelkästään suoraan ajoneuvoon liittyviä toimintoja kuten lastausta ja kuorman purkamista, kolmanneksi työaikajärjestelyjen erilaisuuden jäsenvaltioissa, mitä direktiivin 93/104/EY säännöksetkin heijastavat, ja toissijaisuuden tunnustaruistarpeen sekä lopuksi tarpeen varmistaa, ettei työaikaa koskevia keskusteluja häiritä keskusteluilla asetuksen nykyisten säännösten tarkistamisesta. Ehdotuksella pyritään täydentämään asetuksen (ETY) N:o 3820/85 säännöksiä. Taukoja ja lepoaikoja sekä eräitä muita yksittäisiä seikkoja koskevia asetuksen säännöksiä sovelletaan edelleen asianomaisiin itsenäisiin kuljettajiin ja liikkuviin työntekijöihin. Kaikki asetuksen soveltamtsalan ulkopuolelle jäävät itsenäiset kuljettajat ja liikkuvat työntekijät tulevat ehdotuksen säännösten piiriin taukojen ja lepoaikojen osalta. Ehdotus on osa toimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään laajentamaan direktiivin 93/104/EY säännökset koskemaan koko maantieliikenteen alaa ottaen huomioon perustamissopimuksen 118 a artiklaan perustuvan tarpeen edistää työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta sekä perustaruissopimuksen 75 artiklaan perustuvan tarpeen parantaa työoloja ja liikenneturvallisuutta ja ehkäistä markkinoiden vääristymistä. Direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten kaikkiin maantieliikenteen alalla työskenteleviin liikkuviin työntekijöihin ja jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin itsenäistin kuljettajiin. Direktiiviehdotuksessa on määritetty itsenäisten kuljettajien ja työntekijöiden työaika erikseen. Samoin on määritelty muita direktiiviehdotuksessa käytettyjä termejä. (artikla 2) Keskimääräinen viikoittainen työaika ei saa ylittää 48 tuntia. Yhden viikon enimmäistyöaika voi olla enintään 60 tuntia, jos neljän kuukauden ajalta laskettu keskiarvo ei ylitä 48 tuntia. Kansainvälisessä henkilöliikenteessä sallitaan kuitenkin 65 tunnin viikoittainen enimmäisajoaika, kunhan asianomaisten itsenäisten kuljettajien ja liikkuvien työntekijöiden keskimääräinen viikoittainen 48 tunnin enimmäistyöaika ei ylity neljän kuukauden jaksolla. (artikla 3) Liikkuvat työntekijät tai itsenäiset kuljettajat eivät saa työskennellä pitempään kuin kuusi tuntia yhtäjaksoisesti ilman taukoa. Työaika on keskeytettävä vähintään 30 minuutin mittaisella tauolla, jos kokonaistyöaika on 6-9 tuntia ja vähintään 45 minuutin tauolla, jos kokonaistyöaika on enemmän kuin yhdeksän tuntia. Tauko voidaan jakaa vähintään 15 minuutin jaksoiksi. (artikla 4) Direktiiviehdotuksen mukaan itsenäisten kuljettajien ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 soveltamisalaan kuuluvien liikkuvien työntekijöiden on pidettävä kyseisessä asetuksessa säädetyt lepoajat Muilla työntekijöillä on vähintään 11 tunnin yhtäjaksoineo lepoaika heidän päivittäisen työaikansa päätteeksi. Näiden työntekijöiden Iepoajan kestoa voidaan lyhentää enintään yhdellä tunnilla, jos lyhennys korvataan pidentämällä toista lepoaikaa vähintään 12 tuntiin seuraavan kalenterikuukauden tai seuraavan neljän viikon aikana. Jollei mainitusta asetuksesta muuta johdu, enintään kuuden peräkkäisen työpäivän jälkeen lepoaikaa pidennetään 24 tunnin yhtäjaksoisella lepoajalla viikoittaisen Iepoajan täyttymiseksi. (artikla 5) Yötyöntekijän päivittäinen työaika voi olla enintään kahdeksan tuntia. Työaika voi olla enintään kymmenen tuntia, jos kahdeksan tunnin päivittäinen keskiarvo ei ylity kahden kuukauden kuluessa. Yötyöntekijät ovat työntekijöitä, jotka tekevät tavallisesti yötyötä vuorotyössä tai jotka suorittavat yöaikaan tietyn kansallisesti määriteltävän osan vuosittaisesta työajastaan. Yöaika on vähintään seitsemän tunnin mittainen ajanjakso, johon kuuluu joka tapauksessa kello 24.00:n ja kello 05.00:n välinen aika. Yötyö on sellaisena työaikana tehtyä työtä, josta yli kaksi tuntia ajoittuu yöaikaan. (artiklat 2 ja 6). Direktiivin 3, 5 ja 6 artiklasta voidaan myöntää poikkeuksia lakien ja työehtosopimusten perusteella, kunhan asianomaisille työntekijöille tarjotaan vastaava korvaava lepoaika. Viikoittaisesta enimmäistyöajasta poikkeaminen ei saa johtaa yli kuuden kuukauden tasoitusjaksoon laskettaessa keskimääräistä 48 tunnin viikoittaista enimmäistyöaikaa. Jäsenvaltiot voivat sallia 3 artiklasta poikkeuksia myös, jos keskimääräistä viikoittaista enimmäistyöaikaa vähennetään keskimäärin 39 tuntiin enintään yhdeksän kuukauden tasoitusjaksolla tai keskimäärin 35 tuntiin enintään 12 kuukauden tasoitusjaksolla. Lisäksi säännöllisessä henkilöliikenteessä alle 50 kilometrin matkoilla tauot ja pysähdysajat voidaan jakaa alle 15 minuutin Jaksoihin. (artikla 7) Direktiiviehdotuksessa on myös säännökset tiedottamisesta ja kirjanpidosta, seuraamuk-

4 4 U 95/1998 vp sista sekä säännös oikeudesta antaa direktiiviä edullisempia kansallisia säännöksiä ja määräyksiä. (artiklat 8, 9 ja 10) Jäsenvaltioiden olisi transponoitava direktiivi viimeistään kahden vuoden kuluttua sen voimaantulosta tai varmistettava, että työmarkkinaosapuolet ovat sopineet asiasta työehtosopimuksin. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle joka toinen vuosi kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja ilmoitettava kummankin työmarkkinaosapuolen näkökannat Kaksivuotiskausi on sama kuin neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kausi. Komissio laatii joka toinen vuosi kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ja alan kehityksestä. Komissio toimittaa kertomuksen neuvostolle, Euroopan parlamentille sekä talous- ja sosiaalikomitealle. (artikla 11) 2. Ehdotuksen vaikutus Suomen lainsäädäntöön ja hallituksen kanta 2.1. Suomen voimassa oleva lainsäädäntö Moottoriajoneuvon kuljettajan työaika määräytyy toisaalta työaikalain säännösten ja toisaalta Euroopan yhteisöjen neuvoston antaman tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamista koskevan neuvoston asetuksen ETY N:o 3820/85 mukaan. Työaikalakia sovelletaan kaikkiin työsuhteisiin moottoriajoneuvon kuljetta jiin. Asetuksen soveltamispiiri on säädetty 2 ja 4 artikloissa. Työaikalain 8 :n 1 momentin mukaan moottoriajoneuvon kuljettajan pisin vuorokautinen työaika - riippumatta siitä, onko kysymys säännöllisestä työajasta vai ylityöstä - saa olla enintään 11 tuntia niiden 24 perättäisen tunnin aikana, jotka seuraavat Vuorokautista lepoaikaa. Jos kuljettajan työtä ei voida muulla tavoin sopivasti Järjestää, säännöksen 2 momentin mukaan on kuitenkin mahdollista pidentää vuorokautista työaikaa enintään 13 tunniksi sillä edellytyksellä, että pidennetyn työajan jälkeisen 48 peräkkäisen tunnin jakson aikana työaika ei ylitä 22 tuntia. Moottoriajoneuvon kuljettajan työaikaa työaikalain mukaan järjestettäessä on otettava huomioon myös 28 :n 3 momentti, jossa säädetään pisimmästä yhtäjaksoisesta ajoajasta ja 30 :n moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepoa koskeva säännös. Työaikalain 28 :n 3 momentin mukaan moottoriajoneuvon kuljettajalle on annettava jokaista viiden tunnin 30 minuutin pituista työjaksoa kohti vähintään 30 minuutin pituinen tauko yhdessä tai kahdessa erässä. Työaikalain 30 :n 1 momentin pääsäännön mukaan moottoriajoneuvon kuljettajalle on annettava vähintään kymmenen tuntia kestävä yhdenjaksoineo lepoaika jokaisena 24 peräkkäisen tunnin jakson aikana. K y seistä säännöstä sovelletaan kuitenkin ainoastaan sellaiseen moottoriajoneuvon kuljettajaan, johon ei sovelleta tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annettua neuvoston asetusta. Työaikalain mukaan moottoriajoneuvon kuljettajan työaika voidaan järjestää "päivätyöksi", vuorotyöksi tai jaksotyöksi. Jos kuljettajan työaika järjestetään jaksotyöksi työaikalain 7 :n 1 momentin 3 kohdan nojalla, säännöllinen työaika voi olla kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia. Myös jaksotyötä käytettäessä kuljettajan vuorokautinen työaika saa olla enintään 8 : ssä säädetyn pituinen. Työaikalain 8 :n säännöksestä voidaan poiketa työaikalain 9 :n tarkoittamalla työehtosopimuksella. Lisäksi työaikalain 40 :n nojalla valtakunnallisten osapuolten tekemällä työehtosopimuksella voidaan sopia moottoriajoneuvon kuljettajan päivittäistä lepoaikaa ja vuorokausilepoa koskevista säännöksistä poiketen. Työehtosopimusosallisten sopimusvapautta ei ole työaikalain säännöksellä rajoitettu. Sellaisten kuljettajien osalta, joihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen neuvoston antamaa asetusta, työehtosopimusmääräykset eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa asetuksessa asetettujen vaatimusten kanssa. Euroopan yhteisöjen neuvoston 20 päivänä joulukuuta 1985 antamaa neuvoston asetusta sovelletaan sen soveltamisp,iiriin kuuluviin moottoriajoneuvon kuljettajtin yhteisön alueella tapahtuvassa tieliikenteessä. Asetusta ei sovelleta muun muassa tavaran kuljetukseen tarkoitettuihin alle 3,5 tonnia painaviin ajoneuvoihin, matkustajien kuljetukseen tarkoitettuihin ajoneuvoihin, joihin mahtuu kuljettajan lisäksi enintään kahdeksan henkilöä, säännöllisen henkilöliikenteen ajoneuvoihin, joiden liikennereitti on enintään 50 kilometriä, maanteiden kunnossapitoon käytettäviin ajoneuvoihin, jätteenkuljetusautoihin, postin kuljettamiseen käytettäviin moottoriajoneu-

5 U 95/1998 vp 5 voihin ja maidon keräämiseen maatiloilta käytettäviin autoihin. Näissä tapauksissa sovellettavaksi tulevat ainoastaan työaikalain säännökset. Asetuksen mukaan vuorokautiseksi enimmäisajoajaksi on säädetty yhdeksän tuntia. Kahdesti viikon aikana ajoaika voidaan kuitenkin pidentää kymmeneksi tunniksi. Asetus ei sen sijaan estä yhdeksää tai kymmentä tuntia pidempien työaikojen noudattamista, jos näiden aikojen lisäksi tehty työ on esimerkiksi lastaus- ja purkaustyötä. Kahden viikon yhteenlaskettu ajoaika saa asetuksen mukaan olla enintään 90 tuntia. Euroopan yhteisöjen neuvoston asetuksen soveltamispiirissä oleviin, työsuhteisiin moottoriajoneuvon kuljettajiin on sovellettava sekä työaikalain että mainitun asetuksen säännöksiä. Säännöksiä rinnakkain sovellettaessa on otettava huomioon säännöstyslähteiden erilainen rakenne. Työaikalain 8 :ssä säännellään autonkuljettajan koko työaikaa riippumatta siitä, onko kysymys ajosta vaiko varsinaiseen työtehtävään liittyvästä muusta työstä, kuten esimerkiksi auton purkaus- ja lastaustyöstä, kun taas asetuksessa on säädetty ainoastaan ajoajan enimmäispituudet. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että jos kuljettajan työ on pelkästään ajoa, enimmäistyöaika määräytyy asetuksen mukaan, kun taas työaikalain säännöksillä on merkitystä niissä tapauksissa, joissa kuljettajan työhön kuuluu ajon lisäksi myös muita tehtäviä. Asetuksen 8 artiklan mukaan kuljettajan vuorokautisen Iepoajan tulee yleensä olla vähintään 11 tunnin mittainen. Kolmesti viikossa se voidaan kuitenkin lyhentää yhdeksän tunnin pituiseksi edellyttäen, että lyhennys korvataan viimeistään seuraavalla viikolla vastaavasti pidennetyllä vuorokausilevolla. Vuorokausilevon on yleensä oltava yhdenjaksoinen, mutta jos se annetaan lyhentämättömänä, se voidaan jakaa kahteen tai kolmeen erilliseen jaksoon. Yhden lepoaikajakson vähimmäispituudeksi on kuitenkin säädetty kahdeksan tuntia, ja lepoaikaa on tällöin annettava yhteensä vähintään 12 tuntia 24 tunnin jakson aikana. Asetuksen 12 artiklan mukaan kuljettajalla on oikeus poiketa ajoaikaa ja lepoaikoja koskevista säännöksistä, jotta hän voisi päästä ajoneuvon tai siinä kuljetettavien henkilöiden taikka tavaroiden turvallisuuden varmistamisen kannalta sopivaan pysähdyspaikkaan. Lisäksi edellytetään, että liikenneturvallisuutta ei vaaranneta. Säädettyjen ajo- ja lepoaikojen poikkeamiseen johtaneista syistä kuljettajan on tehtävä merkintä piirturilevyyn tai työvuorolistaansa Hallituksen kanta Suomen voimassa oleva lainsäädäntö ei kaikilta osin täytä direktiiviehdotuksen vaatimuksia. Direktiiviehdotus koskee myös itsenäisinä yrittäjinä toimivia kuljettajia. Suomessa itsenäisten yrittäjien työaikaa ei ole säädelty työaikalainsäädännöllä. Sen sijaan neuvoston asetusta tieliikenteen ajo- ja lepoajoista (ETY) N:o 3820/85 sovelletaan myös yrittäjäasemassa oleviin kuljettajiin. Hallitus pitää tärkeänä, että direktiiviehdotusta sovelletaan rajoittamatta kuitenkaan mainitun asetuksen säännösten soveltamista. Koska direktiiviehdotus merkitsisi muutosta Suomen lainsäädäntöön itsenäisen yrittäjän työajan sääntelyn osalta, ehdotus vaatii vielä lisäselvitystä. Direktiiviehdotuksessa on lisäksi joitakin säännöksiä, kuten esimerkiksi yötyötä koskevat määritelmät ja sen sääntely, jotka poikkeavat Suomen voimassa olevasta lainsäädännöstä. Maanteiden yölliset runko- ja jakelukuljetukset ovat erittäin tärkeä osa kuljetusjärjestelmäämme ja tästä syystä hallitus suhtautuu kielteisesti myös yöllä ajamisen rajoituksiin. Myös alan työmarkkinaosapuolet vastustavat yhdessä yöajoon tulevia rajoituksia. Direktiiviehdotuksen valmistelussa tulisi hallituksen käsityksen mukaan lähteä siitä, että varmistetaan suomalaisen työmarkkinajärjestelmän toimivuus ja työmarkkinajärjestöjen sopimismahdollisuudet tulevassa lainsäädännössä. Tämä on erityisen tärkeää sen vuoksi, että Suomessa e1 ole muuhun Eurooppaan verrattuna toimivaa sisävesireitistöä. Samoin rautatieverkosto on Suomessa hyvin harva. Maantiekuljetuksille ei ole Suomessa vaihtoehtoa. Tämän vuoksi maantieliikenteen toimintaedellytykset on pyrittävä turvaamaan.

6