Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta (ajo- ja lepoaika-asetus) Suomen perustuslain 96 :n mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan unionin komission 12 päivänä lokakuuta 2001 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 2001 Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen Vanhempi hallitussihteeri Jorma Hörkkö

2 2 EU/151001/0800 LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ MUISTIO EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI TIE- LIIKENTEEN SOSIAALILAINSÄÄDÄNNÖN YHDENMUKAISTAMISESTA (AJO- JA LEPOAIKA-ASETUS), KOM(2001) 573 LOPULLINEN 1. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3820/85 on säädetty raskaan tieliikenteen vuorokautisen ja kaksiviikkoisen ajoajan enimmäispituudesta sekä vuorokautisen ja viikoittaisen lepoajan ja taukojen vähimmäispituudesta. Lisäksi on säädetty eräistä vähimmäisikärajoista. Säädösten tarkoituksena on liikenneturvallisuuden ja työolojen parantaminen ja eri liikennemuotojen kilpailun yhdenmukaistaminen erityisesti tieliikenteen alalla. Komissio ehdottaa tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun asetuksen N:o 3820/85 korvaamista uudella asetuksella. Esityksen pääasiallinen tarkoitus on raskaan tieliikenteen ajo- ja lepoaikasäädösten yksinkertaistaminen erilaisten tulkintojen vähentämiseksi eri jäsenmaissa. Nykyinen säädös on varsin monimutkainen ja yhdessä jäsenmaassa sallittu menettely voi olla toisessa maassa kielletty. Asetuksessa säädettäisiinkin menettelytavoista jäsenmaiden tulkintojen yhdenmukaistamiseksi. Esitys on pääosin nykyisen asetuksen mukainen, mutta sisältää useita muutosehdotuksia, joilla on vaikutusta ajo- ja lepoaikojen sijoittamiseen työpäivälle. Koska ehdotuksessa kielletään taukojen ja vuorokautisen lepoajan jakaminen osiin ja vuorokautista lepoaikaa pidennetään tunnilla, sen toteutuminen johtaisi useissa tapauksissa taukojen ja lepoajan pidentymiseen. Koska lyhennettyjen lepoaikojen korvaamispakko kuitenkin poistuu, kokonaislepoajat eivät pidemmällä ajanjaksolla välttämättä pitenisi. Ehdotus myös lisäisi jonkin verran joustoa ajoaikojen sijoittamiseen viikon ajanjaksolle. Suurimmat vaikutukset koskisivat niitä kuljetuksia, jotka nykyään on vapautettu kokonaan ajoaikojen noudattamisesta mutta ehdotuksen mukaan nyt tulisivat sääntelyn piiriin. Tällaisia kuljetuksia ovat muun muassa eräät maidon ja eläinten kuljetukset ja ajot yleisen tien ulkopuolella. Ehdotus sisältää myös yrityksen vastuun laajentamisen kuljettajien rikkomuksista ja auton takavarikoinnin seuraamuksena. Rankaiseminen toisessakin jäsenmaassa tapahtuneesta rikkomuksesta asetettaisiin pääsäännöksi. 2. Tärkeimmät yksityiskohtaiset muutokset 3 artikla sisältää jonkin verran karsittuna nykyisessä 4 artiklassa olevat poikkeukset asetuksen noudattamisesta. Ajoaikasäännösten piiriin tulisivat muun muassa muut kuin valtion omistamat tai ilman kuljettajaa vuokraamat sairaanhoidon erikoisajoneuvot, eikaupallisiin kuljetuksiin tarkoitetut, yli 7,5 tonnin kokonaispainoiset kuorma-autot, maidon kuljetukseen tarkoitetut ajoneuvot ja kaikki postin kuljetukset. 4 artiklan uusi tieliikenteen määritelmä laajentaisi soveltamisalaa myös yksityisille alueille, muun muassa maarakennusalan työmaille, lentoasemille, varasto- ja tehdasalueille ja vastaaville. 5 artiklasta on poistettu kuljettajien vähimmäisikää koskevat säännökset, jotka on tarkoitus siirtää maantieliikenteen kuljettajien ammattikoulutusta koskevaan direktiiviin (KOM (2001) 56 lop./u 21/2001 vp 6 artiklassa säädetään enimmäisajoajoista. Ehdotus sisältää nykyisiin säännöksiin verrattuna seuraavat muutokset:

3 3 - linja-autoliikenteessä mahdollisuus siirtää viikkolepo pidettäväksi 6 vuorokauden sija s- ta 12 vuorokauden kuluttua poistetaan - asetuksen soveltamisalaan kuulumattomista ajoista on pidettävä kirjaa Lisäksi artiklassa uusi käsite, joustava viikko määritellään 144 tunniksi. Kahden peräkkäisen joustavan viikon aikana ajoaika saa olla enintään 90 tuntia. Määrä on sama kuin nykyisellä kahden viikon jaksolla mutta koska viikolla ei enää tarkoiteta kalenteriviikkoa, joustavuus lisääntyy. Työsuhteisten kuljettajien työaikaa säätelevä työaikalaki rajoittaa heidän osaltaan joustavuuden käyttämistä. 7 artiklassa säädetään vähimmäistauoista. Ehdotus sisältää nykyisiin säännöksiin verrattuna seuraavat muutokset: - 45 minuutin tauon pitäminen 15 minuutin osissa kielletään - 3 tunnin ajon jälkeen on pidettävä vähintään 30 minuutin tauko - linja-autojen yli 50 km:n reiteillä poistetaan mahdollisuus korvata 45 minuutin vähimmäistauko 30 minuutin tauolla 4 ajotunnin jälkeen eräissä tapauksissa 15 minuutin osien poistaminen tauoksi la s- kettavasta ajasta liittyy erääseen EU:n tuomioistuimen ratkaisuun, jonka periaatteiden soveltaminen voisi johtaa tilanteeseen, jossa sallittua olisi melkein 9 tunnin ajo vain 15 minuutin tauolla. 8 artiklassa säädetään lepoajoista. Ehdotus sisältää nykyisiin säännöksiin verrattuna seuraavat muutokset: - 12 tunnin lepoajan jaksottaminen osiin, joista yhden on oltava vähintään 8 tuntia, kielletään - normaaliksi vuorokausilepoajaksi määrätään 11 tunnin sijasta 12 tuntia - kahden kuljettajan miehityksellä sallittu 8 tunnin vuorokausilepo 30 tunnin jaksolla poistetaan - poistetaan mahdollisuus lyhentää viikoittainen lepoaika 36 tuntiin kun se vietetään kuljettajan asuinpaikkakunnalla tai ajoneuvon tavanomaisella sijaintipaikkakunnalla, lyhennys on nykyisin korvattava myöhemmin - vuorokautisen lepoajan lisäksi myös viikoittaisen lepoajan saisi viettää ajoneuvossa, jos siinä on asianmukaiset nukkumismahdollisuudet Joustavan viikon aikana voi pitää kolme, enintään 9 tuntiin lyhennettyä vuorokautista lepoaikaa. Nykyisin kolme 9 tuntiin lyhennettyä vuorokautista lepoaikaa voidaan pitää jos normaalista lepoajasta puuttumaan jäänyt aika korvataan lepoaikana ennen seuraavan viikon loppua. Korvaamisedellytys poistetaan. Vuorokausilevon jaksottamisen kieltäminen vaikuttaisi Suomessa lähinnä harvaan asutuilla alueilla olevien linja-autovuorojen kuljettajiin. Muutoin lepoajan jaksottaminen on harvinaista. 9 artiklassa säädetään lautalla ja junassa vietettyä vuorokautista lepoaikaa koskevasta yhden tunnin keskeyttämismahdollisuudesta. Artikla vastaa asiallisesti nykyistä säännöstä muutoin, mutta lepoajan kahden tunnin pidennysvaatimus poistuu. 10 artiklan 1-kohta kieltää kilometrikorvaukseen tai kuljetettavan tavaran määrään perustuvat palkkiojärjestelmät, jos ne ovat sellaisia että ne vaarantavat liikenneturvallisuuden. Nykyisessä muodossaan kielto on periaatteessa ankarampi, koska se kieltää jo vaarantamisen, eli ei pelkästään konkreettista vaaratilannetta. Säännöstä ei liene sovellettu ankarasti missään jäsenmaassa vaan kilometrikorvaukset ja urakkatyö ovat yleisesti käytössä. Muutoin 10 artikla sisältää kuljettajaa koskevia säännöksiä rikkomuksista ja yrityksen vastuusta kuljettajan tekemistä rikkomuksista. Kuljettajan aiempi säännösten vastainen ajo katsottaisiin eräin edellytyksin rikkomukseksi myös, vaikka säännösten vastainen tilanne olisi ohi eikä kuljettaja enää olisi sen valtion alueella, jossa rikkomus tapahtui. Tämä periaate on Suomessa voimassa, mutta syyteharkinnassa Suomessa on käytännössä edellytetty, että rikos on jatkunut Suomen puolella, esimerkiksi vuorokausilepo on jäänyt ulkomailla pitämättä eikä sitä ole pidetty Suomenkaan puolella. Koska rangaistusjärjestelmä vaihtelee jäsenvaltioissa, seuraamuksen määrääminen ulkomailla tapahtuneesta rikoksesta saattaa tehdä seuraamuksen nykyistä sattumanvaraisemmaksi. Suomessa

4 4 tapahtunut, sadan euron suuruusluokan sakkoon johtanut rikkomus voi muualla johtaa tuhannenkin euron sakkoon. Myös ajokortin ja liikenneluvan peruuttamiskäytäntö vaihtelee. Lisäksi kuljettajalle asetettaisiin velvollisuus ilmoittaa työnantajalleen muiden työnantajien palveluksessa ajetut ajot. Tällaista velvollisuutta ei Suomen lainsäädännössä ole, koska työaikaa seurataan jokaisessa työsuhteessa erikseen. Yrityksen vastuuta laajennettaisiin niin, että kuljetusyritykset olisivat vastuussa kuljettajien rikkomuksista, kun yritys ei voi osoittaa kuljettajan rikkoneen annettuja ohjeita tai jättäneen ilmoittamatta muille työantajille ajetut ajot. 13 artiklan mukaan jäsenvaltio voi alueellaan myöntää poikkeuksia ajo- ja lepoaikojen noudattamisesta ja autonapumiesten ikärajoista määrätyille ajoneuvoryhmille. Poikkeusten määrää on supistettu ja poikkeusten on oltava sellaisia että ne eivät vaaranna asetuksen 1 artiklan mukaisia tavoitteita. Nykyistä poikkeuslistaa on muutettu seuraavasti: - alle 17 henkilölle rekisteröidyt linja-autot poistetaan. Suomessa tätä poikkeusta ei ole otettu käyttöön. - viranomaisten julkisiin palveluihin käyttämien ajoneuvojen tulisi olla ehdotuksen mukaan vastedes joko valtion omistamia tai ilman kuljettajaa vuokraamia. - eläinten hoitoa harjoittavien yritysten ajoneuvot on lisätty poikkeusluetteloon - eläinjätteiden ja elävien eläinten kuljetukseen käytettävät ajoneuvot on poistettu poikkeusluettelosta - eräät erityisesti varustellut, myyntipisteinä tai mm. kirjasto- ja pankkitoimintaan käytettävien autojen kuljettajat on poistettu luettelosta - kaasu- ja sähköautoille on asetettu 7,5 tonnin kokonaispainorajoitus - ajo-opetukseen käytettävät autot vapautetaan nykyisestä poiketen vain, jos niitä ei käytetä kaupallisiin kuljetuksiin - traktorit, joiden suurin sallittu nopeus on yli 30 km/h (3 art. 2-kohta), tulisivat ajo- ja lepoaikasäännösten piiriin, ei kuitenkaan jos niitä käytetään enintään 50 kilometrin etäisyydellä sijaintipaikkakunnasta lähinnä maa- ja metsätalouteen liittyviin ajoihin - eräät julkisten palvelujen ajoneuvot, tienpito-, vesi-, viemäri- ja jätteenkuljetusajoneuvot siirrettäisiin 3 artiklan kaikkialla sovellettavista poikkeuksista kansallisesti päätettäviksi poikkeuksiksi Kansallisista poikkeuksista on Suomessa säädetty ajoneuvojen käytöstä annetun asetuksen 7 :ssä. 15 artiklan mukaan 3 artiklan 1-kohdassa tarkoitettuihin alle 50 kilometrin reittien taajamaliikenteen linjan-auton kuljettajiin sovelletaan kansallisia sääntöjä, jotka antavat näillekin ajoaikoja koskevan asianmukaisen suojan vaikka he eivät kuulu asetuksen soveltamisen piiriin. 16 artikla sisältää lyhytmatkaiselle linjaautoliikenteelle ylimenojakson säännökset vuoden 2006 loppuun. Sen jälkeen sellaisessa henkilöliikenteessä, jossa ei tarvitse käyttää piirturia, on oltava aikataulu ja 28 vuorokautta käsittävä työvuorolista. Nykyisin riittää lyhyemmälle ajalle laadittu työvuorolista. 19 artikla sisältää tarkemmat vaatimukset seuraamuksista. Artiklan mukaan seuraamuksiin on kuuluttava mahdollisuus takavarikoida ajoneuvo, kun on kysymys vakavasta rikkomuksesta. Suomessa rikoslain 2 luvun 16 antaa mahdollisuuden takavarikoida rikoksen tekemisessä käytetty ajoneuvo tai sen arvo. Kohta ei kuitenkaan mahdollista liikenteen sääntöjen rikkomisessa käytetyn ajoneuvon takavarikointia eikä tähän periaatteeseen ole Suomessa suunnitteilla muutoksia. 20 artikla sisältää säännökset rikkomuksia ja niiden seuraamuksia koskevien tietojen vaihtamisesta jäsenvaltioiden välillä. Uutena velvollisuutena jäsenmaille asetettaisiin velvollisuus ilmoittaa yrityksen sijoittautumisvaltion viranomaiselle kohtuullisessa ajassa ennen viimeisintä viikoittaista lepoaikaa tapahtuneet rikkomukset. Nykyisin asianomainen tieto on lähetettävä vain neljännesvuosittain. Tieto tarkoitetaan lähetettäväksi vaikka siitä annettu rangaistus ei olisi vielä lainvoimainen. 22 artiklan mukaan neuvoston asetuksen

5 5 N:o 3821/85, eli ajopiirturiasetuksen tarkoittama neuvoa antava komitea avustaisi komissiota myös tämän asetuksen soveltamiskysymyksissä. Artikla on uusi. 23 artikla on uusi. Sen tarkoituksena on luoda menettelytavat asetuksen tulkintojen yhdenmukaistamiseksi jäsenmaiden välillä. Artiklassa ehdotetaan, että jäsenvaltiot voivat saattaa tulkintakysymykset komission käsiteltäviksi. Komissio voisi antaa selvennyksiä edellisessä artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan. Jäsenvaltio voisi kuukauden kuluessa saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi ja neuvosto tekisi määräenemmistöllä päätöksen 2 kuukauden kuluessa. 3. Vaikutukset Suomen lainsäädäntöön Ehdotuksen hyväksyminen komission esittämässä muodossa edellyttäisi muutoksia ainakin tieliikennelakiin, rikkomusten vastuun ja rangaistusten osalta myös rikoslakiin ja ainakin työntekijän ilmoitusvelvollisuuden osalta lisäksi työaikalakiin. Asetus ei vaikuta työaikalain tarkoittamiin työaikoihin vaan palkattujen kuljettajien työajat säilyvät ennallaan. 4. Taloudelliset vaikutukset Ehdotus saattaa johtaa joissakin pitkän matkan tavarakuljetuksissa, eläinten ja maidon kuljetuksissa sekä suljetulla alueella, kuten maansiirtotyömailla, tapahtuvissa tavarankuljetuksissa ajoaikojen lyhenemiseen ja taukojen ja lepoaikojen pitenemiseen, samoin linja-autojen tilausajoissa ja harvaan asuttujen alueiden linjaliikenteessä Tämä lisäisi kuljetusyrityksen työkustannuksia. Vastaavasti onnettomuuskustannukset ja työterveyshuollon kustannukset saattavat jonkin verran laskea. Useimmissa kuljetuksissa ehdotuksen toteutumisella ei kuitenkaan olisi vaikutuksia, tai kuljetustyö jouduttaisiin vain aikatauluttamaan toisella tavalla kuin nykyään. Liikenne- ja viestintäministeriössä on vireillä tarkempi selvitys kustannusvaikutuksista. 5. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti säännösten yksinkertaistamista ja eri jäsenvaltioissa käytettyjen tulkitsemiserojen vähentämiseen tähtääviin ehdotuksiin. Valtioneuvosto suhtautuu kriittisesti ajoneuvon takavarikointia koskevaan ehdotukseen ja ehdotuksiin, jotka johtaisivat selvästi nykyisin käytännössä sovellettavia ajoaikoja lyhyempiin ajoaikoihin. Myös soveltamisalan laajentaminen suljetuille alueille vaatii lisää selvittämistä.