Minä vaihdos.. eikun pesukarhun poikanen Virginia Keyssä, Miamissa

Transkriptio

1 Vaihtoraportti Koulutusohjelma: tuotantotalous Vaihtoyliopisto: University of Winsconsin-Madison, Yhdysvallat Vaihdon ajankohta: lukuvuosi Vaihto-ohjelma: GE4-verkosto Raportin saa julkaista netissä. Yleiskuvaus kohteesta Minä vaihdos.. eikun pesukarhun poikanen Virginia Keyssä, Miamissa Idea vaihto-opiskeluun lähti siitä, että halusin vaihtelua suomalaiseen opiskeluun. Ajattelin, että olisi mukava päästä kokemaan, kuinka kovatasoisia amerikkalaiset yliopistot ovat. Totta kai halusin myös päästä nauttimaan amerikkalaisesta kulttuurista ja oppimaan asioita amerikkalaisesta yhteiskunnasta. Olin saanut tästä pienen maistiaisen kahden viikon reissulla, jonka aikana matkustin kahden kaverini kanssa useammassa paikassa Amerikkaa. Tiesin jo siis hieman etukäteen, mitä odottaa. Amerikka on kuitenkin niin iso paikka, että uutta koettavaa riittää vaikka kuinka paljon, ja asumalla paikanpäällä 10 kuukautta ymmärtää ympäröivästä yhteiskunnasta todella paljon enemmän kuin lyhyellä turistimatkalla. University of Wisconsin-Madison (UW-Madison) oli yksi toiveistani GE4-verkoston listassa ja sinne pääsinkin siis lopulta. Vaihtokohteeseenhan ei GE4-haussa pääse vaikuttamaan toiveita enempää,

2 vaan lopullinen valinta tapahtuu GE4-byrokratian syövereissä täysin läpinäkymättömästi. UW- Madison vissiin suosi suomalaisia hakijoita jonkin verran vaihtovuotenani, sillä GE4:n kautta meitä suomalaisia oli syyslukukaudella paikalla neljä kappaletta. Madison valikoitui yhdeksi suosikeistani siksi, että se on sijoittunut kohtalaisen hyvin rankingeissa ja on tunnettu ja iso yliopisto. Madisonin kapunki vaikutti myös etukäteen viihtyisältä eikä ollut aivan takahikiän kokoinen, ja halusin valita ennemmi n liberaalin kuin konservatiivisen osavaltion. Madisonin State Street mahtava kävely/pyöräilykatu, jonka varrella on paljon ravintoloita ja kauppoja. Katu päättyy kuvassa näkyvään State Capitoliin. Järjestelyt Suomessa ja kohdemaassa GE4:n hakuprosessi oli hieman työläs ja byrokraattinen, mutta ei mitenkään ylitsepääsemätön. Hakemisessa taisi olla käytössä ensimmäistä kertaa webbiapplikaatio, joka käsitykseni mukaan loppujen lopuksi selkeytti prosessia hieman. Kaikki tiedot ja tarvittavat dokumentit laitettiin vain nettiin, jolloin mitään turhia papereita ei hirveästi joutunut täyttelemään. Tarvittavat dokumentit olivat todistus riittävistä rahavaroista, TOEFEL-testitulos, kopio passista ja opintosuoritusote. Ensimmäinen indikaatio vaihtopaikan saamisesta tuli maaliskuun puolivälissä, kun UW-Madisonin puolesta lähestyttiin minua sähköpostilla. Tämän jälkeen joutui lähettelemään sinne päin jonkin verran hakemusdokumentteja. Virallinen tieto hyväksymisestä GE4:n kautta tuli maaliskuun

3 viimeisenä päivänä. Seuraava homma oli viisumin hankkiminen, mikä oli hieman työlästä mutta aika suoraviivaista. Lomakkeita joutui täyttämään parin tunnin edestä, ja pari tuntia kului lähetystössä haastatteluun jonottamisessa. Itse haastatteluhan kesti noin 45 sekuntia, ja sen aikana virkailija vilkaisi hakemuspapereitani, hehkutti Madisonia ja kysyi, mikä sai minut valitsemaan Madisonin. Hyväksymisen ja viisumin hankkimisen jälkeen varasin lennot ja sitten aloin suunnitelemaan asumista. Päädyin kuitenkin menemään paikan päälle hyvissä ajoin ja vuokraamaan asunnon paikan päältä, sillä en halunnut ottaa turhia riskejä sen puolesta, minkälaisen murju voisi tulla vuokrattua netin kautta. Lähdin Madisoniin heti seuraavana päivänä kesätöideni loppumisen jälkeen, elokuun alussa, ja saavuin paikalle kolme viikkoa ennen opintojen alkua. Tämä oli mielestäni hyvä järjestely, sillä ehdin rauhassa nauttia kesästä, asettua aloilleen ja tutustua kaupunkiin ennen opiskelun alkua. Käytännön asiat vaihtokohteessa Asuin Madisonissa kolmen amerikkalaisen kämppiksen kanssa omakotitalohenkisessä asunnossa, jonka yläkerta meillä oli käytössä alakerrassa asui neljä muuta tyyppiä. Asunnon löysin yliopiston asuntopalvelun hakemistosta. Saavuin Madisoniin elokuun toisella viikolla, viikkoa ennen vuokrakauden alkua. Pari ekaa päivää olinkin hieman stressaantunut siitä, ehdinkö löytää sopivan asunnon. Tarjontaa ei hirveästi ollut enää jäljellä, mutta olin erittäin tyytyväinen löytämääni asuntoon. Kämppikset olivat kivoja, kämppä oli viihtyisä, vuokra oli sopiva ($ / kk) ja asunto sijaitsi mukavalla alueella. Ensimmäisen viikon majoituin paikallisen pariskunnan luona. He kuuluivat Madison Friends of International Students -järejestöön ja tarjosivat majoitusta vaihtareille kämpän etsimisen ajaksi. Oli erittäin hieno kokemus asua paikallisessa perheessä ja kävin tapaamassa pariskuntaa vielä useaan otteeseen vaihdon aikana. Madison oli erittäin viihtyisä, vehreä kaupunki. Asukkaita siellä oli reilut , joten kaupunki oli sen kokoinen, että siihen ehti tutustumaan hyvin vuodessa. Yliopisto muodosti suuren osan kaupungista ja sen katukuvasta, sillä yliopistossa opiskeli noin opiskelijaa. Ilmasto Madisonissa oli aikalailla samanlainen kuin Suomessa ainakin omana vaihtovuotenani. Tosin loppukesä ja alkusyksy olivat erityisen lämpimiä, ja vielä lokakuussakin oli yli 20 celciusasteen päiviä. Tämä oli tosin kuulemma hieman poikkeuksellista, mutta eipä se minua haitannut.

4 Syksyinen näkymä Capitolin näköalatasanteelta Lake Mentodalle päin. Opinnot UW-Madison on erittäin iso yliopisto ja tarjosi suunnilleen jokaisen alan opintoja. Itse otin syksyllä kursseja Industrial and Systems Engineering -osastolta (ISyE) ja keväällä Business Schoolista. ISyE - kurssit olivat hieman teknisempiä kuin TKK:n tuta-kurssit, mutta opetus oli tasokasta ja opettajat erittäin motivoituneita. Vaatimustaso ja työmäärä olivat samaa luokkaa tai pienempiä kuin Suomessa, mutta teoriaa tuntui olevan vähemmän kuin Suomessa, ja käytäntöä painotettiin paljon enemmän. Myös business-kurssit olivat laadukkaita, joskin aika helppoja. Toisaalta en ottanut kursseja aivan vaikeimmasta päästä vaan keskitasolta, sillä kurssien sisältöä ja vaatimustasoa oli vaikea arvioida etukäteen. ISyE-kurssit muodostuivat luennoista, laskuharjoituksista ja projekteista. Yleisesti ottaen tehtävät olivat aika helppoja, mutta niitä oli säännöllisesti ja aika paljon, joten aikaa niihin kuluin jonkin verran. Ärsyttävä asia olivat tentit, joita ei meinannut aluksi saada tehtyä annetussa ajassa. Tähän tosin tottui lukukauden loppupuolta kohden. Business-kurssit koostuivat pääasiassa luennoista, ja

5 kahdella kurssilla oli projekteja, ja kahdella viikottaisia laskutehtäviä tai miniesseitä. Luennoilla käytiin läpi erittäin paljon caseja, ja välillä case-opetus alkoikin puuduttamaan. Suoritin vaihdon aikana seuraavat kurssit: Introduction to Human Factors Engineering Facilities Planning Linear Programming Methods Introduction to Quality Engineering Investment Theory Enterprise Systems and Supply Chain Management Strategic Management Production Planning and Control Hyväksiluin kurssit TKK:lla C-moduuliin tai vapaavalintaisiin opintoihin ja yhden kurssin sain laitettua A3-moduuliin. Otin lisäksi yhden opintopisteen Cross Training -uheilukurssin, joka toi mukavaa piristystä kevätlukukauden aamuihin. Kurssiin kuului kestävyysurheilua, lihaskuntoharjoittelua ja yleistä kuntotietoa. Tällaista hienoutta ei taida päästä ottamaan Suomen yliopistoissa. Devil's Lake State Park Wisconsinissa

6 Maisema Vila's Parkista, Madisonista, blizzardin jälkeen Muuta Vapaa-aikanani kävin kavereiden kanssa ulkona syömässä/juomassa, kiertelemässä ympäri kapunkia tai urheilemassa. Yliopistolla oli erittäin hyvät urheilumahdollisuudet, ja vaihtovuoden aika tuli suhteellisen säännöllisesti joustua, käytä salilla sekä uimassa, pelattua koripalloa sekä jalkapalloa ja pyöräiltyä. Lisäksi kävin yliopiston ulkoliikuntaseuran kanssa muutaman kerran koskimelomassa sekä sisäkiipeilemässä. Myös kulttuuritarjontaa, kuten elokuvia ja konsertteja, oli runsaasti. Tärkeä osa vaihtoa oli totta kai matkustelu. Viikonloppujen aikana pystyi tehdä lyhyempiä reissuja lähikaupunkeihin kuten Chicagoon, Milwaukeehen tai Minneapolikseen. Talvilomalla kävin yliopiston laskuseuran kanssa viikon reissulla Montanan Big Sky -keskuksessa Kalliovuorilla sekä viikon omatoimimatkalla Miamissa. Montanassa oli paljon puuteria ja hyviä laskuja, mutta Miami oli hieman liian turistimainen pintaliitopaikka minun makuuni. Loppukeväästä kävin vielä vajaan viikon reissulla San Franciscossa (suosittelen ehkä paras kaupunki Yhdysvalloissa San Diegon ohella) pikkuveljeni kanssa sekä kahden viikon roadtripillä Suomi-porukalla lukukauden jälkeen, ennen paluulentoa Suomeen. Matkamme kulki entistä Route 66 -mukaillen Chicagosta San Diegoon. Tosin ajoimme huomaamattamme melkein koko matkan interstateja pitkin emmekä Route 66:n mukaisia pikkuteitä. En voi tehdä muuta kuin tiivistää vaihtoraporttini ja -kokemukseni perinteiseen, stereotypiseen toteamukseen, että vaihto oli hieno kokemus. Paras juttu oli ehkä se, että ymmärrän nyt enemmän vieraista kulttuureista ja uudessa kulttuurissa sekä vieraassa ympäristössä toimimisesta. Kummaa kyllä, vaihdon aikana oppii arvostamaan kahta melkeinpä vastakkaista asiaa sekä kansainvälisyyttä että suomalaisuutta.