Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 757/2005 vp Työmarkkinatuen viiden kuukauden odotusaika Eduskunnan puhemiehelle Työmarkkinatukea voidaan maksaa työttömälle, jolla ei ole ammatillista koulutusta tai joka ei ole ollut vähintään 10:tä kuukautta työssä työttömyyttä edeltäneiden 28 kuukauden aikana. Tukea maksetaan silloin vasta viiden kuukauden odotusajan jälkeen. Tähän odotusaikaan sisällytetään aika, jonka hakija on ollut työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana. Odotusaikaa lyhentää aika, jonka hän on ollut työssä kahden edellisen vuoden aikana tai itsenäisenä yrittäjänä tai osallistunut työvoimapoliittiseen koulutukseen tai työharjoitteluun. Odotusaikaa ei vaadita, jos työmarkkinatukea maksetaan työttömyyspäivärahan enimmäisajan jatkoksi. Odotusaika kohdistuu suurelta osin nuoriin työttömiin. Vaikka nuori toimisi aktiivisesti ja lain kirjaimen mukaan, hän voi jäädä vaille opiskelupaikkaa. Tällöin häntä rangaistaan tällä viiden kuukauden mittaisella odotusajalla, jolloin työmarkkinatukea ei ole mahdollista saada. Tämä väliaikainen ajanjakso rahoitetaan usein toimeentulotuella. Ongelmallinen ryhmä on myös se joukko nuoria, jotka eivät aktiivisesti hoida asioitaan. Koska he eivät ole oikeutettuja työmarkkinatukeen tai muuhun työttömyysturvaan, he eivät välttämättä missään vaiheessa ilmoittaudu työvoimahallinnon toimenpiteiden piiriin, vaan tyytyvät toimeentulotukeen. Tästä järjestelmän rakenteesta johtuvasta ongelmasta seuraa se, että henkilö voi pysyä pois työttömyydestä, mutta ei työn tai muun aktiivisen toiminnan ansiosta, vaan siksi, että hän luopuukin työnhausta ja siirtyy toimeentulotuelle. Kun odotusajan alkuperäinen tarkoitus on ollut kannustaa ihmisiä töihin, niin nykyisellään se ajaakin ihmisiä viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen asiakkaiksi. Jako valtion työhallintoon ja kuntien hoitamaan sosiaalitoimeen johtaa tilanteisiin, joissa ihmisiä pompotellaan keinotekoisesti järjestelmästä toiseen. Odotusajasta valtiolle koituvat säästöt menevät huomattavassa määrin kuntien maksettaviksi toimeentulotukena. Työttömyysturvassa on toki käytössä muitakin karensseja. Niiden kesto vaihtelee 30 vuorokaudesta 90 vuorokauteen. Niihin verrattuna viiden kuukauden odotusaika tuntuu kohtuuttomalta. Yleisin karenssin kesto on 60 vuorokautta. Se olisi kohtuullisempi mitta myös työttömille, joilta puuttuu ammatillinen koulutus tai jotka eivät täytä työssäoloehtoa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallituksella aikeita kohtuullistaa työmarkkinatuen viiden kuukauden odotusaikaa? Versio 2.0

2 Helsingissä 21 päivänä syyskuuta 2005 Rosa Meriläinen /vihr 2

3 Ministerin vastaus KK 757/2005 vp Rosa Meriläinen /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Rosa Meriläisen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 757/2005 vp: Onko hallituksella aikeita kohtuullistaa työmarkkinatuen viiden kuukauden odotusaikaa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työmarkkinatuessa on ollut odotusaika työmarkkinatukijärjestelmän alusta lukien. Ennen työmarkkinatukijärjestelmää työttömyysturvan peruspäivärahan saamisen erityisedellytyksenä oli vastaava odotusaika. Koska työmarkkinatukijärjestelmän yhtenä keskeisenä tavoitteena on tehostaa ammatilliseen koulutukseen hakeutumista, on katsottu, että ei ole perusteltua heti maksaa työmarkkinatukea ammatillista koulutusta vailla olevalle, ensi kertaa työmarkkinoille tulevalle henkilölle. Alun perin odotusajan pituus oli kolme kuukautta. Vuoden 1996 alusta lukien odotusajan pituus on ollut viisi kuukautta. Odotusajan pidentämistä kolmesta viiteen kuukauteen perusteltiin sillä, että odotusajan tavoitteena on edistää ammatilliseen koulutukseen hakeutumista ja että pidennys selkiyttäisi eroa työmarkkinoille hakeutuvien, ammatillista koulutusta hankkineiden ja toisaalta vailla koulutusta ja työhistoriaa olevien, välillä. Odotusaika koskee kaiken ikäisiä työmarkkinatuen piirissä olevia työttömiä, joilla ei ole ammatillista koulutusta ja työhistoriaa. On kuitenkin totta, että suurelta osin odotusaika kohdistuu erityisesti nuoriin. Toisaalta alle 25-vuotiaiden ammattikouluttamattomien, työmarkkinatuen piirissä olevien nuorten on muutoinkin hakeuduttava aktiivisesti ja jatkuvasti heille soveltuvaan tutkintoon johtavaan, ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen, jotta he säilyttäisivät oikeutensa työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ollakseen oikeutettu työmarkkinatukeen nuoren tulee hakea jokaisessa yhteishaussa vähintään kolmea ammatillista koulutuspaikkaa tai vaihtoehtoisesti kahta ammatillista koulutuspaikkaa ja lisäksi yhtä ulkopuolista koulutusta tai lukiopaikkaa. Velvollisuus hakea yhteishaussa koulutukseen ulottuu myös aikaan, jolloin henkilö ei ole edes työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa. Lainsäädännössä ei ole rajoitettu mitenkään sitä, kuinka pitkältä ajalta taaksepäin työvoimaviranomaisen tulee selvittää työttömäksi työnhakijaksi rekisteröityneen, ammatillista koulutusta vailla olevan nuoren yhteishaussa hakeutumista tai hakeutumatta jättämistä. Käytännössä ainakin viimeisin yhteishaku ennen työnhakijaksi ilmoittautumista selvitetään. Mikäli ammatillista koulutusta vailla oleva nuori on ilman pätevää syytä jättänyt hakeutumatta yhteishaussa, hänellä ei ole oikeutta saada työmarkkinatukea työttömyysajalta. Hän voi saada takaisin oikeuden työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen vasta sen jälkeen, kun hän on täyttänyt 25 vuotta tai suorittanut peruskoulun tai lukion jälkeisen tutkintoon johtavan ammatillisen koulutuksen tai täyttänyt viiden kuukauden työssäolovelvoitteen (ns. tehokas katuminen). Viiden kuukauden työssäolovelvoite täyttyy, kun henkilö on ollut työssäoloehtoon luettavassa työssä tai työharjoittelussa, työkokeilussa tai työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa vähintään viisi kuukautta. Työmarkkinatuen odotusaikaa koskevassa lainkohdassa puolestaan todetaan, että odotusaika alkaa työttömäksi työnhakijaksi rekisteröi- 3

4 Ministerin vastaus tymisestä, korvauksettoman määräajan päättymisestä tai työssäolovelvoitteen täyttymisestä lukien. Tästä seuraa siis se, että nuoren, joka on ilman pätevää syytä jättänyt yhteishaussa hakeutumatta koulutukseen, tulee ensin täyttää viiden kuukauden työssäolovelvoite, jonka jälkeen hänelle asetetaan vielä odotusaika. Oikeus työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen voi alkaa vasta odotusajan päätyttyä. Koska odotusaikaan ei lain mukaan voida lukea aikaa, jona henkilö on ollut työmarkkinoilla muun muassa työssäolovelvoitteen aikana, nuori ei voi lukea hyväkseen aikaa, jolloin hän on täyttänyt työssäolovelvoitetta työllä tai työvoimapoliittisella toimenpiteellä. Kohtuuttomien tilanteiden välttämiseksi työministeriö on kuitenkin vakiintuneesti suositellut tulkintaa, jonka mukaan henkilö voisi tässä tilanteessa lukea odotusaikaan hyväksi ajan, jolloin hän on ollut työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa työssäolovelvoitteen aikana. Työvoimapoliittisen toimenpiteen ajalta henkilöllä on oikeus työmarkkinatukeen myös odotusaikana. Odotusaika, etenkin siinä tilanteessa kun se yhdistyy työssäolovelvoitteeseen, voi siis käytännössä johtaa melko pitkiinkin aikoihin, jolloin henkilöllä ei ole lainkaan oikeutta työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen. Paitsi että odotusaikaa koskeva säännös yksittäistapauksissa voi johtaa melko kohtuuttomiinkin tilanteisiin, säännös on myös käytännön soveltamisen kannalta erittäin hankala. Odotusaikaan tehtävien erilaisten vähennysten ja laskemisessa huomioitavien muiden seikkojen johdosta odotusajan laskeminen työllistää työvoimatoimistoja huomattavasti ja mahdollisuus virheiden syntymiseen on varsin suuri. Odotusajan laskemiseksi myös asiakas joutuu toimittamaan monenlaista selvitystä. Työvoimatoimistojen pitäisi erityisesti työttömyyden alkuvaiheessa pystyä panostamaan yhdessä työnhakija-asiakkaiden kanssa työnhaun välittömään käynnistymiseen heti asiakkuuden alusta alkaen. Edellä mainituista syistä johtuen työministeriö on ryhtynyt selvittämään, olisiko odotusaikaa koskevan säännöksen yksinkertaistaminen ja samalla myös odotusajan lyhentäminen mahdollista. Eduskunnalle lähiviikkoina annettavan työmarkkinatuen uudistamista koskevan hallituksen esityksen lähtökohtana on, että valtio ja kunta vastaisivat yhdessä nykyistä johdonmukaisemmin työttömyyden aiheuttamista kustannuksista. Työmarkkinatukea vähintään 500 työttömyyspäivältä saaneiden työttömyysaikaisen työmarkkinatuen rahoitusvastuu on tarkoitus jakaa puoliksi valtion ja kuntien kesken. Muun työmarkkinatuen rahoitusvastuu säilyisi kokonaan valtiolla. Toimeentulotuesta annettua lakia ehdotetaan puolestaan muutettavaksi siten, että toimeentulotukimenoihin määriteltäisiin normitettu osuus, joka irrotettaisiin valtionosuusjärjestelmästä. Sen rahoitus jaettaisiin tasan kuntien ja valtion kesken. Valtion osuus toimeentulotuen rahoituksesta kasvaisi merkittävästi. Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2005 Työministeri Tarja Filatov 4

5 Ministerns svar KK 757/2005 vp Rosa Meriläinen /vihr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 757/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Rosa Meriläinen /gröna: Har regeringen för avsikt att göra arbetsmarknadsstödets fem månader långa väntetid rimligare? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I anslutning till arbetsmarknadsstödet har det funnits en väntetid ända sedan början av systemet med arbetsmarknadsstöd. Före systemet med arbetsmarknadsstöd var den speciella förutsättningen för arbetslöshetsskyddets grunddagpenning motsvarande väntetid. Eftersom ett central mål för systemet med arbetsmarknadsstöd är att effektivera ansökan till yrkesutbildning, har man ansett att det inte är motiverat att genast betala arbetsmarknadsstöd åt personer utan yrkesutbildning vilka för första gången inträder på arbetsmarknaden. Ursprungligen var väntetiden tre månader. Sedan början av 1996 har väntetiden varit fem månader. Väntetidens förlängning från tre till fem månader motiverades med att väntetiden syftar till att främja ansökan till yrkesutbildning och att förlängningen skulle klargöra skillnaden mellan personer med yrkesutbildning som söker till arbetsmarknaden och å andra sidan personer utan utbildning och arbetshistoria. Väntetiden gäller arbetslösa i alla åldrar vilka omfattas av arbetsmarknadsstödet, men som inte har yrkesutbildning och arbetshistoria. Det är emellertid sant att väntetiden till stor del riktar sig speciellt till de unga. Å andra sidan skall unga under 25 år, som är utan yrkesutbildning och som omfattas av arbetsmarknadsstöd, också annars aktivt och kontinuerligt söka sig till en för dem lämplig utbildning som ger dem yrkesfärdigheter för att de skall behålla sin rätt till arbetsmarknadsstöd under arbetslöshet. I praktiken innebär detta att unga personer för att vara berättigade till arbetsmarknadsstöd vid varje gemensam ansökan bör ansöka till minst tre yrkesutbildningsplatser eller alternativt till två yrkesutbildningsplatser och dessutom till en utomstående utbildning eller en gymnasieplats. Skyldigheten att vid gemensam ansökan söka sig till utbildning sträcker sig också till den tid då personen inte ens är arbetslös arbetssökande vid arbetskraftsbyrån. Lagstiftningen begränsar inte på något sätt hur långt tillbaka i tiden arbetskraftsmyndigheten bör utreda om och när en ung person som registrerats som arbetssökande och som är utan yrkesutbildning ansökt eller låtit bli att ansöka till utbildning vid gemensam ansökning. I praktiken utreds åtminstone den senaste gemensamma ansökningen innan personen anmäler sig som arbetssökande. Ifall en ung person utan yrkesutbildning utan giltigt skäl låtit bli att delta i gemensam ansökan, har han inte rätt att få arbetsmarknadsstöd under en tid av arbetslöshet. Han kan få tillbaka rätten till arbetsmarknadsstöd under arbetslöshetstiden först efter det han fyllt 25 år eller har avlagt yrkesutbildningsexamen efter grundskola eller gymnasium eller har uppfyllt fem månaders skyldighet att vara i arbete (s.k. effektiv ånger). Fem månaders skyldighet att vara i arbete uppfylls, då personen varit i arbete enligt arbetsvillkoret eller i arbetspraktik, arbetsprövning eller arbetskraftspolitisk vuxenutbildning i minst fem månader. I lagrummet som gäller arbetsmarknadsstödets väntetid konstateras det å sin sida att väntetiden börjar från det personen i fråga registreras 5

6 Ministerns svar som arbetslös arbetssökande, efter en utsatt tid utan ersättning eller från och med uppfyllandet av skyldigheten att vara i arbete. Av detta följer således att en ung person, som utan giltigt skäl låtit bli att vid gemensam ansökan ansöka till utbildning, först bör uppfylla fem månaders skyldighet att vara i arbete, varpå ännu en väntetid förordnas. Rätten till arbetsmarknadsstöd under arbetslöshetsperioden kan börja först sedan väntetiden gått ut. Eftersom man till väntetiden enligt lagen inte kan inräkna den tid då personen varit på arbetsmarknaden bl.a. under skyldigheten att vara i arbete, kan den unga inte räkna sig till godo den tid då han uppfyllt arbetsskyldigheten genom arbete eller genom en arbetskraftspolitisk åtgärd. För att undvika orimliga situationer har arbetsministeriet emellertid på ett etablerat sätt rekommenderat en tolkning enligt vilken personen i denna situation kunde räkna den tid då han varit arbetslös arbetssökande vid arbetskraftsbyrån under arbetsskyldigheten väntetiden till godo. Under en arbetskraftspolitisk åtgärd har personen rätt till arbetsmarknadsstöd också under väntetiden. Väntetiden, speciellt i en situation där den förenas med skyldigheten att vara i arbete, kan således i praktiken leda till tämligen långa tider då personen i fråga inte alls har rätt till arbetsmarknadsstöd under en tid av arbetslöshet. Utom att bestämmelsen om väntetiden i enskilda fall kan leda till tämligen orimliga situationer, är bestämmelsen också med tanke på den praktiska tilllämpningen mycket besvärlig. På grund av olika minskningar under väntetiden och andra omständigheter som skall beaktas vid beräkningen sysselsätter beräkningen av väntetiden arbetskraftsbyråerna avsevärt och möjligheten till fel är mycket stor. För en beräkning av väntetiden är också kunden tvungen att komma med många slags utredningar. Arbetskraftsbyråerna bör speciellt i början av arbetslösheten tillsammans med arbetssökarkunderna kunna satsa på en omedelbar start av arbetssökningen genast från början av kundrelationen. På grund av ovannämnda skäl har arbetsministeriet börjat utreda om det vore möjligt att förenkla bestämmelsen om väntetid och samtidigt också förkorta väntetiden. Regeringens proposition om förnyandet av arbetsmarknadsstödet, vilken proposition kommer att överlämnas till riksdagen inom de närmaste veckorna, utgår från att staten och kommunen tillsammans mera konsekvent än tidigare skulle ansvara för de kostnader som arbetslösheten förorsakar. Meningen är att finansieringsansvaret för arbetsmarknadsstöd under arbetslöshet för personer som under minst 500 arbetslöshetsdagar mottagit arbetsmarknadsstöd skall halveras mellan staten och kommunerna. Finansieringsansvaret för annat arbetsmarknadsstöd skulle bibehållas helt och hållet hos staten. Man föreslår å sin sida att lagen om utkomststöd ändras så att man för utkomststödsutgifter skulle fastställa en normerad andel, som skulle lösgöras från systemet med statsunderstöd. Dess finansiering skulle fördelas jämnt mellan kommunerna och staten. Statens andel av utkomststödets finansiering skulle öka märkbart. Helsingfors den 4 oktober 2005 Arbetsminister Tarja Filatov 6