Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 239/2011 vp Saimaannieriän luonnonkannan pelastaminen Eduskunnan puhemiehelle Saimaannieriä on kylmän veden laji, joka elää syvissä järvissä. Nykyisin saimaannieriä elää luonnonkantana vain Saimaan vesistöön kuuluvassa Kuolimo-järvessä Etelä-Karjalassa. Kutevia yksilöitä on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan todennäköisesti vajaat 50. Näin ollen saimaannieriä on äärimmäisen uhanalainen. Emokalapyynnin saalis Kuolimon alueelta vuosina oli vain 1 20 yksilöä/vuosi. Viime vuosina emokalapyyntiä ei ole tehty kannan vähäisyyden takia. Nieriä on kokonaan hävinnyt Pielisestä, Suvasvedestä ja Puruvedestä 1900-luvulla, Höytiäisestä jo aiemmin. Muutamia yksilöitä saatiin Saimaan länsiosista vielä 1980-luvun alussa. Istutusten ansiosta sitä nykyään esiintyy ja saadaan hieman saaliiksikin Puruvedestä, Saimaasta ja Suvasvedestä. Saalistiedoista ei kuitenkaan voi päätellä luonnonvaraisen lisääntymisen tasoa istutusten takia. Syksyllä 2009 ja 2010 toteutetuissa emokalapyynneissä on joiltakin saimaannieriän istutusjärviltä saatu kutuvalmiita emokaloja. Tämä osoittaa, että viljelyssä tuotetuista istukkaista jotkut ovat pystyneet selviytymään kutukaloiksi saakka ja kannan palauttaminen voi olla yhä mahdollista. Kutevien kalojen määrästä tai poikastuotannosta ei ole nykytietoa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta äärimmäisen uhanalaisen saimaannieriän luonnonkanta kyetään elvyttämään? Helsingissä 31 päivänä lokakuuta 2011 Reijo Tossavainen /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Reijo Tossavaisen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 239/2011 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta äärimmäisen uhanalaisen saimaannieriän luonnonkanta kyetään elvyttämään? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Saimaannieriän Kuolimon kannan elvyttämiseksi ja luonnossa lisääntyvän, kalastusta kestävän saimaannieriäkannan palauttamiseksi myös muille sille soveltuville alueille Vuoksen vesistöalueella on laadittu toimenpideohjelma vuonna 2006 (Saimaannieriän toimenpideohjelma, Kalaja riistahallinnon julkaisuja 80/2006). Toimenpideohjelman mukaisia toimia on toteutettu laajemmassa mitassa noin 5 6 vuoden ajan. Toimenpideohjelman mukaisesti saimaannieriäkantojen elvyttämiseen pyritään kalastuksen säätelyn, viljely- ja istutustoiminnan sekä lisääntymisalueiden kunnostusten avulla. Saimaannieriäkannan suojelun ja kalastuksen säätelyn osalta toimenpideohjelmaa on pyritty sekä Kuolimolla että Saimaan avainalueilla toteuttamaan ensisijaisesti paikallisten osakaskuntien ja kalastusalueiden päätöksillä sekä tehostamalla valvontaa ja tiedottamista. Kalastusalueet ja osakaskunnat ovat suhtautuneet toimenpideohjelman toteuttamiseen pääosin myönteisesti. Kuolimon lisäksi myös Luonterille on kalastusalueen päätöksellä perustettu täysrauhoitusalue nieriän suojelemiseksi. Saimaannieriää on istutettu Saimaan eri osaalueille valtion toimesta jatkuvina istutuksina, viimeksi vuonna v Kuolimoon viimeisimmät nieriäistutukset tehtiin Vuoden 2009 jälkeen istutukset jouduttiin keskeyttämään nieriäemokalaston vanhennuttua. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) mukaan istukkaiden liiallinen geneettinen kaventuminen esti nieriäistutusten perustavoitteen, kannan monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden turvaamisen, täyttymisen. Uuden emokalaston perustaminen katsottiin välttämättömäksi, jotta kantoja elvyttävää istutustoimintaa voitiin jatkaa. Saimaannieriän emokalapyynneissä oli ollut lähes 15 vuoden tauko. Pitkäjänteinen saimaannieriän istuttaminen Saimaan vesistöön on viimeaikaisten tutkimusten ja kalastajilta saatujen tietojen mukaan tuottanut tulosta. RKTL:n julkaisemien tuoreiden tietojen mukaan läntisellä Saimaalla vuosina järjestetyissä emokalapyynneissä on saatu pyydetyksi sukukypsiä järvessä varttuneita nieriöitä. Emokalapyyntejä järjestettiin Kolovedellä, Luonterilla sekä Ruokovesi Yövesialueella. Pyynneissä on saatu runsaat 30 kalaa, joiden jälkeläisistä on aloitettu uuden emokalaston kasvattaminen RKTL:n Enonkosken kalanviljelylaitoksella. Osa viljelyssä parhaillaan kehittyvistä saimaanieriän poikasista tullaan istuttamaan takaisin emojensa pyyntivesille. Myös Kuolimoon tehtävien istutusten aloittaminen uudelleen geneettisesti edustavalla materiaalilla on mahdollista, mikäli järven nieriäkannan tilan kehitys tätä edellyttää. Viimeaikaiset havainnot antavat viitteitä myönteisestä kehityksestä saimaannieriän elvyttämisessä. Saimaannieriä on kutenut ja tuottanut luonnonvaraisia poikasia edellä mainituilla Saimaan avainalueilla. Paikalliset kalastajat ovat saaneet muikkuverkoilla pieniä nieriöitä, jotka 2

3 Ministerin vastaus KK 239/2011 vp Reijo Tossavainen /ps ovat osoittautuneet luonnossa syntyneiksi. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan läntisen Saimaan kirkkaat, syvät vedet soveltuvat saimaannieriälle ilmeisesti edelleen hyvin. Nieriän perinteiset kutupaikat ovat edelleen paikallisten tiedossa, ja tutkimusten mukaan näyttää siltä, että myös istutetut kalat osaavat tulla kudulle näille parhaille ranta-alueille. Istutusten onnistumista on RKTL:n mukaan edistänyt myös paikallisten kalastajien myönteinen suhtautuminen nieriään. Vaikka kalastusrajoituksia, alamitan nostamisen lisäksi, ei nieriän takia olisikaan asetettu, monet kalastajat ovat vapaaehtoisesti välttäneet pikkunieriöiden joutumista sivusaaliiksi. Saimaan alueella on käynnistetty kaksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten vetämää mittavaa hanketta, joiden tavoitteena on Saimaan lohikalakantojen, saimaannieriä mukaan luettuna, elvyttäminen sekä kestävän kalastuksen edistäminen. Syksyllä 2011 käynnistyneellä "Saimaan lohikalojen kestävän kalastuksen edistämine"' -hankkeella (LIFE+/Tiedotus ja Viestintä) tuotetaan päätöksenteon tueksi ajantasaista tietoa kyseisten lajien, mm. nieriäkannan, tilasta ja niistä kalastuksen ohjaustoimenpiteistä, joita tarvitaan kalastuksessa kannan säilyttämiseksi. Lisäksi hankkeessa laaditaan avainalueille paikallisiin olosuhteisiin työstettyjä ehdotuksia kalastuksen järjestämisestä. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoituksella on myös käynnistetty hanke, jonka keskeisenä tavoitteena on Saimaan taimenkantojen palauttamispyrkimysten ja kalastuksen yhteensovittaminen. Vaikka hanketta ei toteuteta saimaannieriän tärkeimmillä alueilla, Länsi- ja Etelä-Saimaan karulla kalliovyöhykkeellä, hankkeesta saatavia tuloksia ja kokemuksia voidaan hyödyntää myös saimaannieriän elinalueilla kannan elvyttämistavoitteen ja kestävän kalastuksen yhteensovittamisessa. Kalastuksen säätelyn kehittämiseen pyritään tiiviissä yhteistyössä vesialueiden omistajien ja kalastusalueiden kesken. Molemmilla edellä mainituilla hankkeilla pyritään edistämään suojelumyönteisten asenteiden kehittymistä ja sitä kautta oikeiden kalastuksensäätelymenetelmien käyttöönottoa ja hyväksymistä. Kalastuslain kokonaisuudistuksessa tullaan ajanmukaistamaan erityisesti vaelluskalojen, ml. saimaannieriä, kalastuksen rajoittamiseksi annettavaa säännöstöä. Vaelluskalojen kalastuksen rajoittamiseksi annettavien valtioneuvoston asetusten perustana olevat valtuussäännökset ajanmukaistetaan, ja varmistetaan, että uusi laki sisältää asianmukaiset valtuudet kalastuksen ajallisten, alueellisten sekä pyydysten lukumääriä ja ominaisuuksia koskevien rajoitusten voimaan saattamiseksi. Lakiin sisältyisivät myös valtuussäännökset rauhoitusajoista, alamitoista, solmuvälirajoituksista sekä kielletyistä pyyntimenetelmistä siten, että ne soveltuisivat vaelluskalojen, kuten saimaannieriän, pyynnin sääntelyyn nykyistä tehokkaammin. Helsingissä 18 päivänä marraskuuta 2011 Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 239/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Reijo Tossavainen /saf: Vilka åtgärder tänker regeringen utföra för återupplivning av den ytterst utrotningshotade vilda stammen av saimenröding? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: För att återställa stammen av saimenröding i Kuolimo sjö och för att också få den fiskebeständiga stammen som förökar sig på ett naturligt sätt att återvända till andra lämpliga områden i Vuoksens vattendrag, arbetades år 2006 fram ett åtgärdsprogram (Saimaannieriän toimenpideohjelma, Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 80/2006). Programmets åtgärder har genomförts i en större omfattning i ca 5 6 års tid. I enlighet med programmet har man målet att återuppliva stammen med hjälp av reglering av fiske, odling och utplantering samt restaurering av förökningsområdena. För att skydda stammen av saimenrödring och reglera fisket såväl i Kuolimo sjö som i de viktigaste områdena i Saimen, har man i första hand genomfört åtgärdsprogrammet genom beslut av lokala delägarlag och fiskeområden samt genom att effektivisera kontrollen och informationsspridningen. I regel har fiskeområdena och delägarlagen varit positiva till programmet. För att skydda rödingstammen har man förutom i Kuolimo inrättat ett totalfredat område i Luonteri. Detta har skett med stöd av fiskeområdets beslut. Staten har kontinuerligt utfört utplanteringar av saimenröding i olika delar av Saimen, senast år De senaste utplanteringarna i Kuolimo sjö skedde år Efter år 2009 var man tvungen av avbryta utplanteringarna på grund av för gamla moderfiskar. Enligt Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet (VFFI) var det allt för smala genetiska arvet hos sättfisken anledningen till att det grundläggande målet, dvs. att trygga stammens biologiska mångfald och livskraft, inte nåddes. För att kunna fortsätta med utplanteringarna var det nödvändigt att få till stånd en ny moderfiskstam. Moderfiskar har inte fångats på närmare 15 år. Enligt de senaste forskningsrönen och uppgifterna från fiskare har det långsiktiga arbetet med utplanteringar gett resultat. Enligt den färskaste informationen från VFFI har fisket efter moderfiskar i västra Saimen gett i fångst fertila rödingar som växt upp i sjön. Fisket efter moderfiskar skedde i Kolovesi, Luonteri och området Ruokovesi Yövesi. Resultatet var över 30 fiskar. Avkommorna från dessa, som kommer att bilda en ny moderfiskstam, föds upp i VFFI:s fiskodlingsanläggning i Enonkoski. En del av anläggningens yngel kommer att sättas tillbaka i moderfiskarnas fångstvatten. Utplanteringarna i Kuolimo sjö med genetiskt representativt material kan också inledas på nytt ifall utvecklingen av statusen hos rödingsstammen det kräver. Observationerna under den senaste tiden ger en indikation på att återupplivning av saimenröding har gått i positiv riktning. Saimenröding har lekt och producerat vilda yngel i de viktigaste områdena i Saimen. Lokala fiskare har fångat små rödingar, som visat sig vara vildfödda, med siklöjenät. Enligt VFFI lämpar sig Saimens klara djupa vatten fortsatt bra för saimenröding. Lokala fiskare känner till rödingens traditionella lekplatser och enligt forskningsresultaten ser det ut 4

5 Ministerns svar KK 239/2011 vp Reijo Tossavainen /ps att även utplanterade fiskar hittar till de här lekplatserna i de bästa strandområdena. De lokala fiskarnas positiva inställning till röding har också enligt VFFI bidragit till lyckade utplanteringar. Trots att man inte ställt några fiskebegränsningar, utöver att höja minimimåttet, har många fiskare frivilligt undvikit bifångster av liten röding. I Saimenområdet har inletts två stora projekt under ledning av närings-, trafik- och miljöcentralerna. Målet med projekten är att återställa stammarna av laxfisk, saimenröding medräknad, samt att bidra till hållbart fiske. Projektet "Saimaan lohikalojen kestävän kalastuksen edistäminen/främjande av hållbart fiske efter stammar av laxfisk i Saimen" (LIFE+/Information och kommunikation) som inleddes hösten 2011 producerar till stöd för beslutsfattandet aktuell information om arternas, bl.a. rödingstammens, status och de åtgärder för reglering av fiske som man behöver för att bevara stammen. Vidare ska projektet ta fram för de viktigaste områdena och lokala förhållanden skräddarsydda förslag till organisering av fisket. Europeiska regionala utvecklingsfonden (ERUF) finansierar också ett projekt som har målet att samordna fisket och återställandet av öringstammarna i Saimen. Trots att projeket inte gäller för saimenrödingens viktigaste område, den karga bergsregionen i västra och södra Saimen, kan projektets resultat och erfarenheter utnyttjas i saimenrödingens levnadsområde när man sammanjämkar målen om återupplivning och hållbart fiske. Ett mål är också att utveckla fiskeregleringen i nära samarbete med fiskeområdena och ägarna till vattenområden. Båda projekten syftar till att bidra till skyddspositiva attityder och därigenom till tillämpning och godkännande av rätta metoder för reglering av fisket. I samband med totalrevideringen av lagen om fiske kommer man att uppdatera bestämmelserna om begränsning av fiske, i synnerhet efter vandrande fiskar, inklusive saimenröding. De bemyndigande som statsrådets förordningar om begränsning av fisket efter vandrande fiskar bygger på, ska uppdateras. Ytterligare ser man till att den nya lagen innehåller tillbörliga befogenheter att sätta i kraft de tidsmässiga och regionala begränsningarna för fisket samt de begränsningar som gäller fångstredskapens antal och egenskaper. I lagen ska också ingå bemyndigande om fredningstider, minimimått, begränsningar om knutavstånd och förbjudna fångstmetoder så att de på ett effektivare sätt än i dag ska lämpa sig för reglering av fisket efter vandrande fiskar, såsom saimenröding. Helsingfors den 18 november 2011 Jord- och skogsbruksminister Jari Koskinen 5