Rikosperusteiset velat velkajärjestelyn esteenä

Transkriptio

1 Rikosperusteiset velat velkajärjestelyn esteenä Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma Tekijä: Ari Veijalainen Ohjaaja: Mika Launiala

2 II Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yksikkö Oikeustieteiden laitos Tekijä Ari Veijalainen Työn nimi Rikosperusteiset velat velkajärjestelyn esteenä Pääaine Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus Työn laji Pro Gradu -tutkielma Aika Sivuja XIII + 90 Tiivistelmä Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä (57/1993) on säädetty alun perin maksukyvyttömän yksityishenkilön taloudellisen tilanteen korjaamiseksi ja sen päätavoitteena on pidetty sitä, että velkaongelmiin joutunut yksityishenkilö kykenisi selvittämään ja korjaamaan taloudellisen tilanteensa. Keskeisenä elementtinä siinä on säilynyt luettelo velkajärjestelyn yleisistä esteistä, joista ensimmäinen on rikoksen perusteella määrätty maksuvelvollisuus. Esteperusteen täyttyessä on velkajärjestely kuitenkin mahdollista myöntää painavin perustein. Tutkielmassa selvitettiin miten rikosperusteiset velat vaikuttavat esteperusteina velkajärjestelyn myöntämiseen. Tutkielma on lainopillinen, vaikka siinä tarkastellaankin myös empiirisesti oikeuskäytäntöä, mukaan on otettu 20 hovioikeusratkaisua aiheesta sekä oikeastaan kaikki (4) asiaa käsittelevät korkeimman oikeuden ratkaisut. Tutkielmassa havaittiin, että oikeuskäytäntö etenkin hovioikeudessa perustuu kokonaisarviointiin ja saadulla aineistolla ei voida tehdä perusteellisia johtopäätöksiä. Korkeimman oikeuden ratkaisuista voitiin tehdä johtopäätöksiä siten, että velallisen toimet ja velkaantumisesta kulunut yli 10 vuoden aika vaikuttaa positiivisesti velkajärjestelyn myönnön painavina perusteina esteestä huolimatta. Suurin osa velkaan johtaneista rikoksista olivat talousrikoksia. Taloudellista hyötyä tavoittelevat rikokset olivat kuitenkin lain ensimmäisessä versiossa ainoita rikoksia, jotka haluttiin sulkea esteperustein pois. Lain esitöissä on nykyisin kuitenkin katsottu, että rikos yleensä velan syntyperusteina osoittaa suurta moitittavuutta, minkä vuoksi tulee olla erityisen painavat perusteet velkajärjestelyn myönnölle. Myös oikeuskirjallisuudessa vastaava asia usein todetaan. Lain sanamuoto nykyisin antaa mahdollisuuden arvottaa rikosperusteisia velkoja velkajärjestelyn esteinä suhteessa painaviin myönnön perusteisiin, mikä helposti ohjaa lain tulkintaa, mutta tulkintaperusteena voisi myös toimia lain ensisijaiset tavoitteet, jolloin pohdittavaksi jäisi, minkälainen tulkinta edistäisi parhaiten lain ensisijaisia tavoitteita. Avainsanat: velkajärjestely, velkajärjestelyn este, rikosperusteinen velka, insolvenssioikeus.

3 III SISÄLLYS LÄHTEET... V LYHENTEET... XIII 1. JOHDANTO Työn taustaa Lainopista, oikeuslähteistä sekä argumentoinnista Tutkimuskysymykset ja työn rakenne VELKAJÄRJESTELYLAIN KEHITTYMINEN Ennen velkajärjestelylakia Rikosperusteisten esteiden kehityskaari osana velkajärjestelylakia lain esitöiden valossa Hallituksen esitys 183/1992 Alkuperäinen velkajärjestelylaki Hallituksen esitys 180/1996 Lakiin talousrikosten lisäksi muutkin rikokset Hallituksen esitys 98/2002 Helpotusta aiemmin velkajärjestelyn ulkopuolelle jääneiden asemaan, mutta ei rikosperusteisesti velkaantuneiden osalta Hallituksen esitys 52/ Maksuohjelman kestoksi kolme vuotta, paitsi silloin kun velkajärjestely on myönnetty esteestä huolimatta tai jos maksuvelvollisuus on poistettu kokonaan Hallituksen esitys 83/2014 Rikosperusteiset esteet ennallaan VELAN MÄÄRÄ, RIKOKSEN LAATU, VAHINGON KÄRSINEEN ASEMA JA MUUT SEIKAT VELKAJÄRJESTELYN ESTEPERUSTEINA Velan määrä Rikoksen laatu Vahingon kärsineen asema ja muut seikat Hovioikeuskäytäntöä velkajärjestelylain 10 :n 1 kohdan osalta RIKOKSEN PERUSTEELLA MÄÄRÄTTY MAKSUVELVOLLISUUS VELKAJÄRJESTELYN ESTEPERUSTEENA... 38

4 IV 4.1 Velkajärjestelylain rikosperusteisten esteiden arvioinnista yleisesti Yleinen maksumoraali ja yhteiskuntamoraali Teon moitittavuus MUITA HAVAINTOJA JA KOMMENTEJA VELKAJÄRJESTELYLAIN RIKOSPERUSTEISIIN ESTEISIIN LIITTYEN Yleistä Velkajärjestelylain rikosperusteiset esteet insolvenssioikeuden kontekstissa PAINAVAT SYYT VELKAJÄRJESTELYN MYÖNTÄMISELLE RIKOSPERUSTEISESTA ESTEESTÄ HUOLIMATTA Velallisen toimet velkojen maksamiseksi Velkaantumisesta kulunut aika Muut velallisen olosuhteet Velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta Korkeimman oikeuden ratkaisuja velkajärjestelylain 10 a :n viitekehyksestä YHTEENVETOA Velkajärjestelylaki ja rikosperusteiset esteet Velkajärjestelyn myöntö- ja hylkäysperusteet oikeuskäytännössä Lopuksi (de lege ferenda)... 88

5 V LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio Aulis: Laintulkinnan teoria. Juva. Wsoy Benndorf, Fredrik - Morgell, Nils-Bertil: Lagkommentar. SFS 2016:675 Skuldsaneringslag (2016:675). Karnov. [ (4.5.17) Ervasti, Kaijus 1994 Hellners, Trygve Mellqvist Mikael: Skuldsaneringslagen. En kommentar. Norstedts Juridik Ab Skuldsaneringslagen: En kommentar till 2006 års lag. Norstedts Juridik Ab Heuman, Lars: Specialprocess. Utsökning och konkurs. 5. painos. Nordstedts juridik. Elanders, Vällingby Hirvonen, Ari: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17. Helsinki Hoppu, Esko Hoppu, Kari: Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet Talentum verkkokirjahylly. [ (4.4.17) Kilborn, Jason J.: Expert Recommendations and the Evolution of European Best Practicesfor the Treatment of Overindebtedness, [ (6.5.17) Koskelo, Pauliine Lehtimäki Liisa: Yksityishenkilön velkajärjestely. Lakimiesliiton kustannus ja tekijät. Gummerus. Jyväskylä Koskinen, Seppo Muttilainen, Vesa Perheentupa, Ilkka Tala, Jyrki: Velkajärjestely ja yritysvelat hovioikeuskäytännössä. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 145. Helsinki 1997.

6 VI Koulu, Risto Lindfors, Heidi: Maksukyvyttömyyden oikeudelliset ulottuvuudet. Forum Iuris (Koulu Lindfors 2010a) ( ) Koulu, Risto Lindfors, Heidi: Maksukyvyttömyys. Yritys velkojana ja velallisena. Lakimiesliiton kustannus (Koulu Lindfors 2010b) Koulu, Risto Lindfors, Heidi Niemi, Johanna: Insolvenssioikeus. Talentum Fokus (Päivitetty ). [ fi.ezproxy.uef.fi:2443/teos/eaibcxjtbf#kohta:v((20)yksityishen- KIL((d6)N((20)VELKAJ((c4)RJESTELY((20)(:4.((20)Velkaj((e4)rjestelyn((20)esteet((20)(:Rikosperuste((20)(:Taloudellinen((20)merkitys((20)/haku:insolvenssioikeus/historiaan:https(:(/(/verkkokirjahylly-almatalent-fi.ezproxy.uef.fi(:2443(/etusivu(23)Koek((e4)ytt((f6)hylly((20)oppilaitoksille(/haku(:insolvenssioikeus(/hakutoiminto(:Teokset]. ( ) Koulu, Risto - Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Velkajärjestelyn ja saneerauksen pääpiirteet. Kauppakaari. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki 1999 (Koulu Niemi-Kiesiläinen 1999a) Koulu, Risto - Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Velkajärjestelyn ja saneerauksen pääpiirteet 1999 b. Suomen laki.com. (Koulu Niemi-Kiesiläinen 1999b). ( ). Launiala, Mika Tervonen, Timo: Valtion virkamiehen virantoimituksesta pidättäminen oikeuskäytännön valossa. Edilex 2015/34. [ ( ). Lindfors, Heidi: Velallisen lisäsuoritusvelvollisuus yksityishenkilön velkajärjestelyssä. Teoksessa Varallisuus, vakuudet ja velkojat. Juhlajulkaisu Jarmo Tuomisto / (Toim. Martti Kairinen, Leena Kartio, Heikki Kulla, Eva Tammi-Salminen). Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. A. Juhlajulkaisut N:o 24. Porvoo Lindström, Jyrki: Luotonvalvonta ja saatavien perintä. Talentum. Toinen uudistettu painos. Helsinki Lindström, Jyrki Kivelä, Olli: Saatavien perintä. Kauppakaari Oy. Helsinki Linna, Tuula:

7 VII - Prosessioikeuden oppikirja. Talentum Media Oy Verkkokirjahylly. [ JEB#kohta:PROSESSIOIKEUDEN((20)OPPIKIRJA((20)/haku:Prosessioikeuden(20)oppikirja/historiaan:https(:(/(/fokus-almatalentfi.ezproxy.uef.fi(:2443(/(23)haku(:Prosessioikeuden((20)oppikirja(/hakutoiminto(:VKH] ( ) - Oikeuspoliittisia silmäyksiä insolvenssioikeuteen. Oikeus 2013/1 s , Lyhyempi kirjoitus. Edilex ( ) - Velkajärjestelyn kesto ja rehabilitaatio. Lakimies: 109 (2011) : 4, 3. artikkeli. Edilex. ( ). Moe, Ernst: Gjeldsordningsloven i praksis. Ad Notam Gyödendal. Oslo Muttilainen, Vesa: - Velkajärjestely jyrkin muutos velallisen suojassa s Edilexartikkelit. ( ). - Velkajärjestely jyrkin muutos velallisen suojassa. Teoksessa Lainvalmistelu, tutkimus, yhteiskunta. Jyrki Talan juhlakirja. s (Toim. Auri Pakrinen, Anna Hyvärinen, Kaijus Ervasti). Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. A. Juhlajulkaisut N:o 23. Jyväskylä Velkajärjestelyt tuomioistuimissa. Velalliset ja maksuohjelmat vuonna Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 75. Helsinki Velkajärjestely ja velkojat. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 149. Helsinki Velkajärjestelyn julkiset kustannukset. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Tutkimustiedonantoja 20. Helsinki Muttilainen, Vesa Tala, Jyrki: Kuka vapautuu veloistaan. Velkajärjestelyn maksuohjelmat ja vuoden 1997 lakimuutos. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Helsinki Nro 155. Määttä, Kalle: Anekdootteja lain tulkinnasta. Teoksessa: Conflict Management. Kovia aikoja: Riitoja ja maksukyvyttömyyttä. Juhlakirja Risto Koulu 60 vuotta. (Toimittanut Heidi Lindfors Emilia Korkea-aho Santtu Turunen). Edita. Helsinki s

8 VIII Niemi, Johanna: Liian pieni pelastettavaksi? Yksityishenkilöt maksukyvyttömyyskriisissä. Teoksessa Varallisuus, vakuudet ja velkojat. Juhlajulkaisu Jarmo Tuomisto / (Toim. Martti Kairinen, Leena Kartio, Heikki Kulla, Eva Tammi-Salminen). Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. A. Juhlajulkaisut N:o 24. Porvoo (Niemi J.) Niemi, Marja-Leena: Luotto-oikeus: Luottotyypit, perintäprosessit ja takaisinsaanti. Talentum verkkokirjahylly (Niemi M-L.). ( ). Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Olika rättspolitiska modeller för en lösning av allvarliga skuldproblem. Teoksessa Evaluering av skuldsanering i Norden slutrapport från ett forskarseminarium i Helsingfors Konsument. Tema Nord 1996: 554. Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Luonnollisen henkilön velkavastuu insolvenssioikeudessa. Väitöskirja. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja N:o 202. Helsinki Niemi-Kiesiläinen, Johanna Tala, Jyrki Wilhelmsson, Thomas: Kuluttajien velkasaneeraus. Tarve ja mahdollisuudet. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 106. Helsinki Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 59/2013: Velkajärjestelylain tarkistaminen. Edilex. [ ( ). Persson, Annina H.: The New Swedish Debt Relief Act Teoksessa Contemporary Issues in Consumer Bankruptcy. (Toim. Niemi-Kiesiläinen, Johanna - Block-Lieb, Susan - Backert, Wolfram: EBSCO ebook Collection [ (4.5.17) Rantala, Kati Tarkkala, Heta: Kotitalouksien velkaongelmien nykytila ja kehitys. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 90. Helsinki Rokhaug, Emil: Hvem oppnår gjeldsordning og hvem faller utenfor? Teoksessa Evaluering av skuldsanering i Norden slutrapport från ett forskarseminarium i Helsingfors Konsument. Tema Nord 1996: 554.

9 IX Sunila, Mirjami: Kuka karsiutuu velkajärjestelystä. Velkaneuvonta ja väliaikaisesta syystä maksukyvyttömät asiakkaat. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 43/1999. Tammi-Salminen, Eva: - Velkajärjestelylain 10 a :n painavat syyt korkeimman oikeuden uudemmassa käytännössä ja lain uudistaminen. Lakimies 2013/2. Edilex. - Velkaantumisesta kulunut aika painavana syynä velkajärjestelyn myöntämiselle (KKO 2011:9). Oikeustieto 2011/3. Oikeustapauskommentti. Edilex. - Yleinen maksumoraali ja velkajärjestelyn myöntäminen velkajärjestelylain 10 a :n painavat syyt KKO:n käytännössä. Lakimies 2007/1. Edilex. Timonen, Pekka: Johdatus lainopin metodiin ja lainopilliseen kirjoittamiseen. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Helsinki (Timonen, Pekka). Timonen, Päivi: Ongelmana velan takaisinmaksu. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 11/1995. (Timonen, Päivi). Tiukuvaara, Elina: Rikostuomion perusteluista ja niiden rakenteista [ ( ) Uitto Tero: - Velkajärjestely. Kiinteistöalan kustannus Oy Ilmeisen kevytmielisestä velkaantumisesta piittaamattomuuteen. Teoksessa Varallisuus, vakuudet ja velkojat. Juhlajulkaisu Jarmo Tuomisto / (Toim. Martti Kairinen, Leena Kartio, Heikki Kulla, Eva Tammi-Salminen). Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. A. Juhlajulkaisut N:o 24. Porvoo Wessels, Bob Hon. A Markell, Bruce Kilborn, Jason: International Cooperation in Bankruptcy and Insolvency Matters. EBSCO ebook Collection 2009.

10 X INTERNETLÄHTEET [ TEL_1#%C2%A71-2] (6.5.17) [ ( ) [ (5.5.17) VIRALLISLÄHTEET Euroopan unionin virallinen lehti C 44/74: Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Velkaantuminen ja sosiaalinen syrjäytyminen hyvinvointiyhteiskunnassa (2008/C 44/19) HE 183/1992 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä HE 250/1994 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain sekä yrityksen saneerauksesta annetun lain muuttamisesta HE 180/1996 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta HE 98/2002 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain ja verotusmenettelystä annetun lain 88 :n muuttamisesta HE 30/2006 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta HE 178/2007 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain ja velan vanhentumisesta annetun lain muuttamisesta HE 92/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 :n muuttamisesta

11 XI HE 83/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 12/2017: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi konkurssilain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus KKO:2016:75 KKO:2012:42 KKO:2011:76 KKO:2011:9 KKO:2006:47 KKO:2006:34 KKO:2005:769 KKO:2005:61 KKO:2004:108 KKO:1998:32 Hovioikeudet Itä-Suomen HO t. 516 Itä-Suomen HO t. 893 Itä-Suomen HO t. 50 Kouvolan HO t. 51 Kouvolan HO t. 867 Kouvolan HO, t. 361 Kouvolan HO t. 86 Kouvolan HO t. 320 Vaasan HO t. 192 Vaasan HO, t Vaasan,HO t. 64 Vaasan HO t. 336

12 XII Vaasan HO t Turun HO t Turun HO t. 922 Turun HO t Helsingin HO t Helsingin HO t Helsingin HO t. 444 Lakivaliokunnan mietinnöt LaVM 20/2002 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen (HE 98/2002 vp) laeiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain ja verotusmenettelystä annetun lain 88 :n muuttamisesta LaVM 11/2010 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen (HE 52/2010 vp) laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 :n muuttamisesta LaVM 12/2014 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen (HE 83/2014 vp) eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

13 XIII LYHENTEET HE HO KFM KKO LaVM hallituksen esitys hovioikeus Kronofogdemyndighet, (Ruotsissa) korkein oikeus lakivaliokunnan mietintö RL rikoslaki (39/1889) UK ulosottokaari (705/2007) VahKL vahingonkorvauslaki (412/1974) VJL laki yksityishenkilön velkajärjestelystä (57/1993) vp valtiopäivät

14 1 1. JOHDANTO 1.1 Työn taustaa Yksityishenkilöiden maksukyvyttömyys ei ole koskaan aiheuttanut samanlaisia vaatimuksia tukitoimista kuin pankkien ongelmat. 1 Tavalliset velalliset eivät ole olleet liian pieniä kaatuakseen. Kuitenkin yksityishenkilöiden maksukyvyttömyyttä koskevan tutkimuksen mukaan jo pitkään on havaittu se, että ylivelkaantumiseen liittyy paljon muun muassa terveysongelmia, sosiaalista syrjäytymistä, lasten hätää ja suojelun tarvetta. 2 Taloudellisen toimintakyvyn palauttaminen edesauttaa myös velallisen sosiaalisten suhteiden, fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin sekä yleisen toimeliaisuuden kohentumista. Maksukyvyttömyystilanne johtaa nykyisen kaltaisessa yhteiskunnassa helposti ihmisen syrjäytymiseen. Lisäksi maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa ainakin vuokra-asunnon saamista ja saattaa haitata jopa työllistymistä. 3 Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä (57/1993) (myöh. myös velkajärjestelylaki tai VJL) on säädetty alun perin tätä vastaan ja sen tervehdyttämistavoite on ilmaistu myös VJL 1 :ssä: 4 Maksukyvyttömän yksityishenkilön (velallisen) taloudellisen tilanteen korjaamiseksi voi tuomioistuin määrätä hänen velkojaan koskevista järjestelyistä (velkajärjestely) ja vahvistaa hänelle hänen maksukykyään vastaavan maksuohjelman niin kuin tässä laissa säädetään. Entä jos velat ovat aiheutuneet rikoksen perusteella määrätystä maksuvelvollisuudesta? Tätä pohdin tutkielmassani. Keille ja miten yhteiskunnassamme on valittu velkajärjestelyn mahdollisuus ja miten sen ulkopuolelle voi jäädä ja miksi? Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä on muuttunut useasti ja lain esitöitäkin sekä valiokuntamietintöjä on monia kehityskaaressa kertyneitä, ohessa koottu taulukonomainen lista lakiin liittyvistä näistä moninaisista muutoksista: HE:183/1992; L /113 - HE:250/1994; L /627 - HE:94/1993; L /63 - HE:180/1996; L /110 - HE:132/1997; L /462 - HE:146/1998; L /648 - HE:30/1998; L /714 - HE:37/2000; L /772 - LaVM:12/2002; HE:32/2001; L / LaVM:20/2002; HE:98/2002; L /691 - LaVM:34/2002; HE:216/2001; L /745-1 Niemi, J. 2012, s Niemi, M-L. 2015, s Linna 2012, s Linna 2012, s

15 2 LaVM:28/2002; HE:187/2002; L / LaVM:13/2006; HE:30/2006; L /377- LaVM:24/2006; HE:13/2006; L /117 - LaVM:2/2008; HE:178/2007;L / YmVM:10/2009; HE:24/2009; L /385 - LaVM:2/2010; HE:102/2009; L /632 - LaVM:11/2010; HE:52/2010; L / LaVM:12/2014; HE:83/2014. Vapaan luotonsaannin ja elinikäisen velkavastuun yhdistelmä vuosina oli kohtalokasta vaikeuksissa oleville velallisille. Nykyisin velkajärjestelylaki muodostaa velkaongelmien hallintapolitiikan ytimen. 5 Velkajärjestelylaki kuuluu insolvenssioikeuden alaan ja insolvenssioikeus, lainsäädäntö, toteuttaa oikeuspolitiikkaa, viime kädessä se saa oikeutensa oikeusvaltion periaatteesta. Insolvenssipolitiikan tavoitteeksi on asetettu velkaongelmien vähentäminen, luottotappioiden torjuminen, harmaan talouden ja väärin käytösten hillitseminen sekä perintäkustannusten vähentäminen. Perimmäisenä tavoitteena taloudellinen tehokkuus insolevenssilainsäädännössä. Suomessakin on herännyt kysymys, vastaako insolvenssilainsäädäntömme kansainvälisiä suosituksia riittävästi. 6 Insolvenssioikeudessa on erotettu yleiset ja erityiset oikeusperiaatteet, joista yleiset läpäisevät koko insolvennsioikeuden kentän vaihtelevalla voimalla ja niiden vaikutus näkyy kaikissa insolvenssimenettelyissä. Muodostavat siis insolvenssioikeuden yleisten oppien ytimen. Erityiset oikeusperiaatteet saavat merkitystä taasen erityisessä kontekstissa, ehkäpä vain yhdessä insolvenssimenettelyssä, 7 Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia velkajärjestelylain rikosperusteisia esteitä lain ja lain esitöiden, oikeuskäytännön sekä oikeuskirjallisuuden avulla. Yllä olevan taulukon muutoksista VJL:n otetaan tässä lähemmin tarkasteluun myös hallituksen esitykset 183/1992, 250/1994, 180/1996, 98/2002, 30/2006, 178/2007, 52/2010 ja 83/2014 niiltä osin kun lakia on muutettu nimenomaan sen 10 :n 1 kohdan osalta liittyen rikosperusteisiin velkajärjestelyn esteisiin. Lisäksi tutkittavaksi tulee lain nykymuodon 10 a, joka koskee velkajärjestelyn myöntämistä esteistä huolimatta. Myös muita lain esitöitä, valiokuntamietintöjä on pyritty saamaan jonkun verran mukaan, ainakin lakivaliokunnan mietinnöt 20/2002, 11/ Muttilainen 2012, s Koulu Lindfors 2010, s. 35, Koulu - Lindfors 2010, s. 51.

16 3 sekä 12/2014. Tulen käsittelemään myös marginaalin omaisesti muita muutoksia velkajärjestelylakiin ohessa kun ne tuntuivat tarkoituksenmukaisilta lain kokonaiskehitystä ja sisältöä kuvaamaan työn fokuksen tueksi. Työssä käydään läpi myös hovioikeuden ja KKO:n päätöksiä vuosien varrelta velkajärjestelyn rikosperusteisiin esteisiin liittyen sekä velkajärjestelyn myöntämiseen liittyviä seikkoja esteperusteista huolimatta. Molemmista hain aineiston Edilexistä, mutta hovioikeustapauksia hakiessani sain haulla hovioikeuskäytännöstä velkajärjestelyn este yli 200 osumaa velkajärjestelyn esteperusteista, joita otsikoittain läpikäytyäni jäljelle jäi noin 20 osumaa rikosperusteisista esteistä, jotka sitten tilasin kustakin hovioikeudesta erikseen. Kaikki pyytämäni aineisto minulle toimitettiin. Työn kannalta keskeiset säännökset löytyvät siis nykyisen velkajärjestelylain 10 :n ja 10 a :stä, mutta alkuun olen tuonut myös alkuperäisen velkajärjestelylain 9 :ää ja 10 :ä sekä niiden kehitystä vuosien varrella. Tosin 9 jää kuitenkin maininnan tasolle siellä täällä, joten säännöksistä tarkastellaan pääsääntöisesti tuota alkuperäisen lain 10 :ää. Vertailua varten ohessa on ensimmäinen velkajärjestelylain muoto 9 :n ja 10 ;n osalta: 9 : Edellytykset: Velkajärjestely voidaan myöntää velalliselle, joka on maksukyvytön, jos: 1) maksukyvyttömyyden pääasiallisena syynä on velallisen maksukyvyn olennainen heikentyminen sairauden, työkyvyttömyyden, työttömyyden tai muun olosuhteiden muutoksen vuoksi pääasiassa ilman velallisen omaa syytä; tai 2) velkajärjestelyyn on muuten painavat perusteet ottaen huomioon velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa velallisen maksukykyyn, eikä velallinen kohtuudella kykene parantamaan maksukykyään voidakseen selviytyä veloistaan aiheutuvista menoista. 10 :Velkajärjestelyn yleiset esteet: Jollei erityisiä vastasyitä ole, velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos: 1) velallinen on tuomittu yhdestä tai useammasta rikoksesta, jolla hän on tavoitellut merkittävää taloudellista hyötyä, ja pääasiallinen osa veloista on määrätty maksettavaksi näiden rikosten johdosta;2) velallinen on epäiltynä esitutkinnassa tai syytteessä rikoksesta, jolla hän on tavoitellut merkittävää taloudellista hyötyä; 3) pääasiallinen osa veloista on syntynyt elinkeinotoiminnassa, jossa on menetelty törkeän sopimattomasti velkojia kohtaan tai joka on ollut pääasiallisesti keinottelunluonteista; 4) velallinen on merkittävästi heikentänyt taloudellista asemaansa tai sopimattomasti suosinut jotakin velkojaa tekemällä oikeustoimen, joka voitaisiin peräyttää takaisinsaantia konkurssipesään koskevien säännösten nojalla, jos velkajärjestelyn sijasta olisi haettu konkurssia, tai on todennäköisiä syitä epäillä hänen tehneen tällaisen oikeustoimen; 5) velallinen on ulosottomenettelyssä pakoillut, salannut tulojaan tai varojaan taikka antanut niistä vääriä tai harhaanjohtavia tietoja; 6) velallinen on tahallaan antanut velkojalle taloudellisesta asemastaan vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet luoton myöntämiseen, ja velallisen menettelyä on luoton määrä ja muut olosuh-

17 4 teet huomioon ottaen pidettävä erityisen moitittavana; 7) velkojen perusteesta ja syntyolosuhteista, velallisen tavasta hoitaa talouttaan tai muista seikoista voidaan päätellä olevan todennäköistä, että velallinen on velkaantunut harkitusti velkajärjestelyä silmällä pitäen tai ilmeisen kevytmielisesti ottaen huomioon se, minkälaista harkintaa hänen asemassaan olleelta henkilöltä sellaisissa olosuhteissa kohtuudella voidaan edellyttää; 8) velallinen on velkajärjestelyä varten antanut taloudellisesta asemastaan vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, jättänyt selvittämättä mahdollisuudet sovintoratkaisuun, laiminlyönyt 6 :ssä säädetyn tietojenantovelvollisuutensa tai 7 :ssä säädetyn myötävaikutusvelvollisuutensa, rikkonut 12 :ssä säädetyn maksu- ja vakuudenasettamiskiellon tai muutoin menettelyllään tai laiminlyönnillään vaikeuttanut velkajärjestelyä; 9) on perusteltua syytä olettaa, että velallinen ei tulisi noudattamaan maksuohjelmaa; tai 10) velalliselle on aikaisemmin myönnetty velkajärjestely. Tarkoituksena tässä työssä on myös tuoda mukaan lain muutoskehitystä nykyisen lain 10 :n 11-kohtaisen esteperustesäännösten 1 kohdan osalta ja toisaalta taas siihen liittyvien painavien perusteiden muutostyötä. Tällä tavalla laki avautuu myös historialtaan, jolloin tätä päivää voidaan myös alkuperäiseen tarkoitukseen peilata. 1.2 Lainopista, oikeuslähteistä sekä argumentoinnista Kyseessä on lainopillinen työ eli voimassa olevan oikeuden tutkimus, oikeusdogmatiikka, joka on kuitenkin luonteeltaan enemmänkin tulkitsevaa yhteiskuntatiedettä. Lainopille on ominaista yhteys oikeudelliseen käytäntöön, se on vuorovaikutusta lainvalmistelun ja oikeuskäytännön kanssa. Tarkoituksena on osata oikeusjärjestelmän sisältö, kyetä havaitsemaan ongelmia ja löytää tietoa niiden ratkaisemiseksi sekä pystyä argumentoida ja perustella oikeudellinen kannanotto. Erityisesti lainoppi on hyvän ja perustellun argumentaation tiedettä, joten metodiohjeiden opetteleminen ja noudattaminen eivät riitä siihen, että tuloksena on hyvä tutkielma, keskeisempää ehkä on lähestyä oikeudellisia ongelmia etsimällä erilaisia perusteluja ja argumentteja sekä punnita niitä keskenään. 8 Miten sitten erottaa tieteellisen ja ei-tieteellisen laintulkinnan toisistaan? Laintulkinnan tavoitteena on voinut olla lain sanamuodon mukainen tulkinta tai lainlaatijan tarkoitusta (historiallinen) vastaava sisältö. Miten tulkinnan tuloksia voidaan kontrolloida? Optimaalisen mallin tulkinta pitää sisällään ajatuksen siitä kuinka toimia, jos kaikki satunnaisuudet tulkinnasta otetaan pois. 9 Tulkinta tarkoittaa laajimmassa mielessä turvautumista puhuttuun ja kirjoitettuun viestiin. Laajassa mielessä se liittyy merkityksen antamiseen kielelliselle ilmaisulle, sanalle tai lauseelle. Tässä voidaan lausua julki ilmaisun yksiselitteinen merkitys tai jokin tietty merkitys monien merkitysmahdollisuuksien joukosta, jolloin kyse on suppeasta 8 Timonen, Pekka 1998, s. 1 4, Aarnio 1989, s

18 5 tulkinnasta. On vaihtoehtoisia merkityksiä, joista poimitaan jokin tai jotkin ilmaisut käyttökelpoisiksi merkityssisällöltään ja näin täsmennetään merkitystä. 10 Tulkinta- ja normikannanotossa oikeustiede on ylittänyt puhtaan tiedonintressin ja esittänyt käytännön näkökohtiin perustuvan kannanilmaisun. Se on kuitenkin perusteltava, koska se ei voi olla mielivaltainen tai sattumaa. Kun tutkija valitsee eri vaihtoehtojen väliltä, se pohjautunee tiedollisille/teoreettisille perusteille, mutta myös arvostuksille. Sananmuodon mukaisessa tulkinnassa on huomattava, että sanoilla ei ole oikeita merkityksiä, merkitysydintä, vaan ilmaisut ovat kontekstisidonnaisia ja merkitys riippuu käyttöyhteydestä. Luonnollisessa merkityksessä sana voi jossain muussa tilanteessa jättää tulkinnan varaa, minkä vuoksi on perusteltava, miksi tuollainen luonnollinen merkitys on valittu. Sananmuodon mukainen tulkinta voi tarkoittaa myös juridisen kielen merkitystä. Oikeudellisenkin kielen kulloinen sisältö olisi määriteltävä täsmentävällä tulkinnalla, tulkinta on siis merkityksen täsmentämistä. 11 Lain sanamuoto voidaan lukea positiivisesti tai negatiivisesti. Positiivisuus edellyttää nimenomaista tulkintaa, lain sanamuodon katsotaan olevan selvän ja negatiivisuus taasen ei sulje pois tiettyä tulkintamuotoa, jos laissa ei jotain esimerkiksi nimenomaisesti vaikkapa kielletä. Yleensä avuksi tarvitaan muita oikeuslähteitä. Contra legem-ratkaisut poikkeavat taas lain sanamuodosta, eli vaikkapa tilanteessa, jossa liian ahdas tulkinta esimerkiksi saattaisi aiheuttaa sen, että lain vaatimuksia voisi olla käytännön syistä mahdotonta toteuttaa. Analogiatulkinnalla haetaan apua tulkintaan muiden lakien sanamuodoista. Vastakohtaispäätelmällä tarkoitetaan tulkintaa, jossa jotain ei mainita säädöksessä, sitä ei ole pois suljettu tulkinnasta. Seuraamusargumentit kertovat sen mihin seurauksiin tietty tulkinta johtaisi. Vaikka oikeuslähdeopissa korostetaankin etusijaperiaatetta, siinä on samalla myös kokonaisarviointiin liittyviä ominaispiirteitä, jossa siis argumentteina ovat useat oikeuslähteet samanaikaisesti. 12 Tutkijalle ongelma on tyyppitapaus, tuomarin on vain tilanne ratkaistava yksittäistapauksissa. Ongelmaan on löydettävä ratkaisu voimassaolevan oikeuden kautta, molempia yhdistää epätietoisuus sovellettavasta säädöksestä. Kuitenkin tutkijan esittämien käsitysten on saavutettava periaatteellinen hyväksyttävyys. Kyse on siitä voidaanko juridiseen tulkintaan liittää ominaisuudet tosi ja epätosi? Millaisella menetelmällä nämä löytyvät? Mitkä ovat niiden kriteerit? Ehkä tärkeämpää on puhua tulkintojen hyväksyttävyydestä, tulkinnatkin ovat 10 Aarnio 1989, s Aarnio 1989, s. 163, Määttä 2009, s

19 6 vain paremmin tai huonommin perusteltuja kantoja tai käsityksiä oikeuden sisällöstä. Niiden varmuus on eriasteista. Ei ole olemassa välttämättä vain yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. 13 Oikeuslähteet tukevat oikeudellisen päättelyn hyväksyttävyyttä. Vaikka kannanotto tukeutuu oikeuslähteeseen, se ei vielä riitä. Oikeudelliset kannanotot on johdettava hyväksytyllä tavalla 14 annetusta aineistosta (eu-laki, laki, perusoikeudet, ihmisoikeudet ja ihmisoikeustuomioistuin). Nämä johtamisen pelisäännöt eli tulkintasäännöt voivat olla loogisia (myöhempi laki syrjäyttää aiemman, lain ilmaisu konkurssi tarkoittaa myös yrityssaneerausta), tai vakiintunut oikeuskäytäntö. Toisinaan voidaan lähteä lainsäätäjän tavoitteen asettelusta, punnitsemalla oikeusperiaatteita taikka arvioimalla eri vaihtoehtojen yhteiskunnallis-taloudellisia seuraamuksia. Seuraamusperusteluja kutsutaan reaalisiksi argumenteiksi ja niiden ottamista huomioon seuraamusharkinnaksi. Siinä auttavat muut tieteenalat monesti: sosiologia, psykologia, taloustutkimus ja niiden tutkimustulokset. 15 Toki tässä tutkielmassa jää monitieteellisyys pois. Lainoppi sisältää oikeudellisen aineiston systematisoinnin ja tulkinnan, jonka vuoksi kyse on aineiston hallinnasta ja jäsentämisen taidosta, täsmällisestä ongelmanasettelusta, järkevistä kysymyksistä, joihin pyritään vastaamaan kootulla, tarpeellisella aineistolla, kyvystä hahmottaa erilaisista osakysymyksistä saatava kokonaisuus. Lainopillisessa kirjoittamisessa on keskeistä myös argumentaation taito, kirjoittaja osaisi esittää perustellun ja oikeudellisiin lähdemateriaaleihin perustuvan kannanoton arvioitavista kysymyksistä. Tutkittavasta aiheesta olisi tunnettava vakiintuneet kysymyksenasettelut, perustelutavat ja kannanotot. Perusteluvelvollisuus on keskeinen, välttämätön osa tutkimustyölle, se koskee sekä menettelytapoja ja tuloksia. Perusteltujen kannanottojen tueksi esitetyt argumentit on ankkuroitava toisaalta oikeudelliseen lähdeaineistoon ja toisaalta avoimesti esille nostettuihin, ainakin osaksi arvoperusteisiin ajatuksiin siitä mikä tulkintavaihtoehto ja millä perustein se tulisi hyväksyä Aarnio 1989, s Kts. myös Koulu Lindfors 2010 b, s Oikeuslähteet voidaan jakaa velvoittaviin (ei saa sivuttaa, ne on otettava tulkinnassa aina huomioon ->laki ja ylikansallinen sääntely), ohjeellisiin (lain valmistelussa syntynyt aineisto, ennakkopäätökset, sekä soveltamista yhtenäistävät viranomaispäätökset -> ei lainsoveltajaa, tuomaria sitovia varsinaisesti, mutta poikkeamiseen oltava hyväksyttävä syy) ja mahdollisiin (voi tukeutua kun on tilannekontekstiin sopiva, oikeustiede, muiden alojen tutkimukset, esim. sos.poliittinen tutkimustieto voi auttaa velkajärjestelyä tutkittaessa). 15 Koulu Lindfors 2010 b, s Timonen, Pekka 1998, s. 1 4, 18.

20 7 Yksinkertaisuudessaan pohjoismainen oikeuslähdeoppi asettaa oikeuslähteet järjestykseen 1. Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet (laki ja maantapa), 2. Heikosti velvoittavat oikeuslähteet (lain esityöt ja oikeuskäytäntö), 3. Sallitut oikeuslähteet (oikeusperiaatteet, oikeuskirjallisuus, moraali ja seuraamusargumentit). Toisaalta sen soveltaminen ei ole niin yksinkertaista kun miltä se näyttää, oikeuslähteilläkin on vuorovaikutussuhde, kuten vaikkapa silloin kun esimerkiksi lainsäätäjä saattaa kodifioida vallitsevan oikeuskäytännön lainsäädäntöön. 17 Näin on nähdäkseni käynyt myös velkajärjestelylaissa. Päätöksessä KKO:2005:61 todetaan, ettei itse lainsäädöstä koskevasta hallituksen esityksestä ole saatavissa apua tulkintaongelman ratkaisemiseksi. Samalla todetaan, että alkuperäisen lain (siis ensimmäisen) säätämiseen johtanut hallituksen esitys tukisi tiettyä tulkintakannanottoa. Voidaan sanoa yleisemminkin, että alkuperäinen hallituksen esitys voi olla tärkeässä roolissa tulkintaongelmia ratkaistaessa, vaikka itse säädös olisikin uudempi. Esimerkiksi kuluttajasuoja-asioita koskevissa tulkintaongelmissa on usein viitattu kuluttajasuojalain (38/1978) säätämiseen johtaneeseen hallituksen esitykseen. Lain esityötkin voivat olla tulkinnanvaraisia, äärimmillään ne voivat johtaa negatiiviseen tulkintaan, jolloin lain esityöt eivät sulje pois tiettyä tulkintakannanottoa. Toisaalta oikeuskäytännössä ei ole poikettu kovinkaan lain esitöissä annetuista oikeusohjeista, jolloin se vahvistaa lain esitöiden oikeuslähdeasemaa. 18 Tulen todennäköisesti näihin teemoihin vielä myöhempänä tutkielmassani palaamaan Tutkimuskysymykset ja työn rakenne Haluan selvittää tutkielmassani rikosperusteisten velkojen vaikutusta velkajärjestelyyn pääsyn mahdollisuuteen ja miten tätä esteperustetta on erikseen perusteltu sekä sen paikkaa velkajärjestelylaissa, koska monille saattaa velkajärjestely olla ainut mahdollisuus selviytyä veloistaan. Olen valinnut tutkimuskysymyksikseni: 1. Mikä on velkajärjestelylain sisältö liittyen rikosperusteisiin esteisiin? Alakysymyksenä: Miten rikosperusteiset velat näyttäytyvät osana velkajärjestelylakia ja sen tarkoitusta? 2. Milloin lain mukaan velkajärjestelyyn ei pääse kun velalliselle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus? Milloin pääsee? Miten karsinta tapahtuu? 17 Määttä 2009 s Määttä 2009, s

21 8 3. Suhtaudutaanko eri rikosten perusteella määrättyihin maksuvelvollisuuksiin eri tavalla kun estetään tai sallitaan velkajärjestelyn aloittaminen (onko löydettävissä joitain yhdistäviä tekijöitä ja ovatko jotkut rikokset tässä suhteessa vakavampia tai vähemmän vakavia vai löytyykö argumentti jostain muualta)? Alakysymyksenä: Toteutuuko laki käytännössä velallisille tasapuolisesti rikosperusteisten esteiden osalta? 4. Miten tuomioistuinratkaisuissa on arvioitu esteperusteita, kun velalliselle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus? Alakysymyksenä: Miten perustellaan velkajärjestelyn aloittamisen este, miten perustellaan velkajärjestelyyn pääsy esteestä huolimatta. 5. Miten velkajärjestelylakimme näyttäytyy oikeuslähdeaineistosta esille tulleen perusteella? Toteutuuko lain tarkoitus? Olemmeko ainoalla tiellä vai voisiko jokin olla toisin? Mitä ajatuksia laki herättää? Näin ollen kysymykseni liittyvät yleisesti lain sisältöön ja tulkintaan, mitä VJL:n 10 :n 1 kohta sekä myös 10 a pitävät sisällään, miten niitä olisi tulkittava? Lisäksi kysymykseni liittyvät lain soveltamiskäytäntöön ja lain toimivuuteen. Tahdon myös saada yleisnäkemyksen laista. Nämä asettelut vaikuttavat tapaan argumentoida. 19 Tutkielma rakentuu siten, että aluksi tuon esille lain historiaa 20, pintaan liittyvää taustaa ennen varsinaista velkajärjestelylakia ja sitten lain muutoskehitystä esitöiden valossa. Tämän jälkeen ovat pääluvut liittyen velkajärjestelyn esteisiin ja ennen yhteenvetoa viimeinen luku painavista perusteista velkajärjestelyn myöntämiseksi esteperusteista huolimatta. Pääluvut pyrkivät rakentumaan oikeuslähdeperusteisesti velvoittavimmasta sallittuihin yhdessä alalukujen kanssa. Esitetyt tutkimuskysymykset pyritään kokoamaan yhteenveto-osuudessa, vaikkakin niihin on jo saatettu ottaa kantaa työn edetessä. Oikeuskirjallisuus kulkee mukana läpi tekstin. 19 kts. Timonen, Pekka 1998, s. 17, jossa argumentaatioksi ei riitä pelkkä erilaisten oikeuslähteiden tai kirjallisuuden kannanottojen listaaminen, vaan kannanotosta tulee hyväksyttävää silloin kun sen tueksi esitetään vakuuttavat perustelut. 20 Hirvonen 2011, s. 39: Historiallisessa tulkinnassa selvitetään lainsäätäjän tarkoitus lain esitöistä lainopin tulkinnan kautta.

22 9 2. VELKAJÄRJESTELYLAIN KEHITTYMINEN 2.1 Ennen velkajärjestelylakia Velkajärjestelylain säätämistä perusteltiin tutkimus- ja tilastotiedoilla sekä viranomaisten ja järjestöjen kokemuksilla siitä, että velkaongelmien määrä oli kasvanut. Ennen velkajärjestelylakia ei ollut tehokkaita keinoja ratkaista vakavia velkaongelmia ja torjua niistä osapuolille aiheutuvia haittoja. Ylivelkaantuneen koko talous- ja velkatilannetta ei ollut mahdollista saada kokonaisuudessa haltuun. Lain tarkoituksena on turvata velallisen ja velkojan ja yhteiskunnan edut. Velkojille pyrittiin turvaamaan mahdolliset suoritukset ja lievemmät järjestelykeinot. Velallisen talous- ja velkatilanne olisi kyettävä korjaamaan. Velkojien kannalta tärkeäksi tavoitteeksi asetettiin myös se, että yleisen yhteiskunta- ja maksumoraalin kannalta arveluttavasti velkaantuneet henkilöt rajattaisiin velkajärjestelylain ulkopuolelle. 21 Nykyisin velkajärjestelylakia pidetään kuluttaja-palkansaajille pidettynä järjestelmänä, vaikka käytännössä sinne hakeutuu myös paljon vanhoja omistaja-yrittäjiä, joiden päättyneestä konkurssista on jäänyt henkilökohtainen velkavastuu ja näin järjestely toimii konkurssin jatkona. 22 Kuitenkin maksukyvyttömyystilanteiden sääntelyssä perimmäiseksi ongelmaksi on tiedostettu myös sellaisen järjestelmän luominen, joka optimaalisesti pyrkisi sovittamaan yhteen päätavoitteet velkojien saamisista mahdollisimman täysimääräisesti, velallisen taloudellisen ja sosiaalisen kurjistumisen ja syrjäytymisen ehkäiseminen normaalista elämästä ja saada mahdollisuus suoriutua veloistaan ja taloutensa kuntoon sekä maksukyvyttömyysongelmien yhteiskunnallisten kielteisten vaikutusten minimointi. 23 Eräitä todettuja haittavaikutuksia velkajärjestelylakia edeltäneessä tilanteessa ovat olleet omaisuuden menetys, pitkäaikainen tai elinikäinen tulojen ulosmittaus ja eläminen ulosmittauksen suojaosuuden varassa ikuisesti, jolloin pysyvä taloudellinen ahdinko ilman ulospääsyä/mahdollisuutta parantaa laillisin keinoin toimeentulon tai elämisen tasoa mikä johtaa siihen, että siirrytään harmaaseen talouteen tai pahimmissa tapauksessa työhalun, työkyvyn 21 Muttilainen 1997, s. 3. Velkojien näkemyksiä tutkittaessa lain alkuvaiheissa rikosperusteiset esteet tulevat lähinnä esiin ainoastaan silloin kun ne linkittyvät yritystoimintaan. Silloin kun on todettu esimerkiksi velallisen rikos ja velkajärjestely myönnetään, se ei istu yleisesti myöskään velkojien oikeudentajuun. Niin kuitenkin tapahtuu, pakoillaan ulosottoa ja varoja salataan, siirretty kohtalaisen järjestelmällisesti omaisuutta toisen nimiin ja velkajärjestely on myönnetty. Toisaalta jos velkajärjestely on hylätty, esteperusteiset velat saattavat olla jo pitkällä perinnässä ja nämä ovat ehditty kirjaamaan jo luottotappioiksi. Ymmärrystä kuitenkin on löytynyt lain yleisestävään ajatukseen siitä, että velkajärjestelyä ei myönnettäisi, jos toiminta on ollut spekulatiivista tai rikollista. (em. teos s ) 22 Koulu Lindfors 2010 b, s Koskelo Lehtimäki 1993, s

23 10 tai elämänhalun loppuminen. 24 Eli juuri päinvastoin kuin yleiset kriminaalipoliittiset tavoitteet 25 on asetettu. Velkajärjestelylain tavoitteet pyrkivät vastaamaan kuitenkin edellä mainittuihin ongelmiin. Velkajärjestelylakia edeltäneessä tilanteessa kuluttajilla oli velkaantumisongelmat kasvanut ja ajateltiin, että vahvimmin velkaselvittelyjärjestelmän myönteiset taloudelliset vaikutukset osuvat velkaongelmista kärsineiden olosuhteisiin ja katsottiinkin niihin vaikuttamisen olevan koko uudistusehdotuksen päätavoite. Ennen velkajärjestelyhakemuksen jättämistä tuomioistuimilla tulisi olla perusteellinen käsitys velallisen taloudellisista ja muista olosuhteista, minkä jälkeen velkajärjestely voitaisiin myöntää, jos nämä muodolliset/aineelliset edellytykset täyttyisivät. Ne puolestaan jakautuisivat maksukyvyttömyysedellytyksiin, maksusuunnitelman sisällöllisiin edellytyksiin sekä velan syntytapaan koskeviin edellytyksiin. 26 Nämä velkojen syntytavan edellytykset ovat erityisen kiinnostavia työni kannalta ja liittyvät sen ydinalueisiin rikosperusteisiin velkoihin. Eli pohtiessa sitä, ketkä pääsevät velkajärjestelyn piiriin, on pohdittava myös sitä, miten velat ovat syntyneet. Kun alkuperäinen tavoite on ollut vaikuttaa velallisten olosuhteisiin positiivisesti, samalla on haluttu pohtia jo erikseen keiden olosuhteisiin ei ole haluttu vaikuttaa positiivisesti. Ja sitten tehty laki ja säännökset, ei niin, että antaisi lain tavoitteiden karsia järjestelmään kuulumattomat pois. 27 Ruotsissa esimerkiksi velkajärjestelyn myöntämistä arvioidaan ainoastaan lain (skuldsaneringslagen, 548/2006) 4 :n edellytysten valossa. Velallinen voi hakea velkajärjestelyä Kruununvoudin virastolta (KFM = Kronofogdemyndighet), joka on ulosottoviranomainen ja tuossa vaiheessa myös selvitetään, onko järjestelyllä edellytyksiä. Viime kädessä asia ratkaistaan oikeudessa pakotetulla velkajärjestelyllä eli tuomioistuinratkaisulla, jos velkojat eivät hyväksy KFM:n tekemää järjestelyä. Oikeuteen voidaan mennä myös valituksen myötä. 28 Ruotsin velkajärjestelylaissa on kolmenlaisia ehtoja, jotka säätelevät tietyistä perusteista velkajärjestelyn myöntämiselle (Lain 4 ) 29. Velkajärjestely on vain yksityisille 24 Koskelo Lehtimäki 1993, s > toiminta ja tavoitteet -> kriminaalipolitiikka: Suomalainen kriminaalipolitiikka perustuu hyvinvointiyhteiskunnan perusajatukselle, jonka mukaan väestön hyvinvoinnin, koulutuksen ja työllisyyden varmistaminen on turvallisen yhteiskunnan peruspilari. Ihmisten hyvinvoinnin uskotaan vähentävän myös rikollisuutta. Kriminaalipolitiikan tavoitteena on vähentää rikollisuutta ja sen aiheuttamia haittoja. Ensisijainen keino on pyrkiä torjumaan rikoksia ennalta. 26 Niemi-Kiesiläinen Tala Wilhelmsson 1991, s. 172, Myös ajattelutapa yhteiskuntaa loukkaavasta/häiritsevästä velkajärjestelyn hylkäämisperusteesta on kiinnostava (Kts.s.12). Käsite on toki monisisältöinen, mutta antaa moraalista pohtimisen aihetta. Kuinka paljon esimerkiksi veronkierto, jolla eletään leveämpää elämää loukkaa yhteiskuntaa? 28 Hellners Mellqvist s Skuldsaneringslag (2006:548): Allmänna villkor för skuldsanering

24 11 henkilöille, jotka ovat ylivelkaantuneet. Kun tämä vaatimus täyttyy, velkajärjestelyn täytyy myös olla kohtuullinen suhteessa velallisen olosuhteisiin ja taloudelliseen tilanteeseen. Ei riitä, että velallinen on vain taloudellisissa vaikeuksissa vaan tilanne vaatii sen, että hän ei pysty maksamaan velkojaan kohtuullisessa ajassa, puhutaan kvalifioidusta maksukyvyttömyydestä (kvalificerat insolvensrekvisit) suhteessa velallisen maksukykyyn ja velkojen määrään. Kolmanneksi vaikuttavat velallisen henkilökohtaiset ja taloudelliset olosuhteet. 30 Tavoitteena velkajärjestelyssä (skuldsaneringen) on rehabilitaatio velalliselle, joka haluaa toimia oikein, hänelle annetaan mahdollisuus siedettävään yhteiskuntahyödylliseen (samhällsnyttiligt) elämään. Samalla lain odotetaan olevan preventiivinen siinä mielessä, että ihmiset eivät enää velkaantuisi ylivoimaisesti ja velallinen saisi jonkin verran suorituksia maksettua. Näin myös vähennettäisiin yhteiskuntakustannuksia eri osa-alueilla. 31 On huomattava, että lain yleisissä ehdoissa Ruotsissa ei sanota mitään rikosperusteisesta velkaantumisesta erikseen, vaan säädetään lähinnä velkaantumisen olosuhteista ja velkojen syntyhistoriasta sekä velallisen maksukyvyttömyydestä. Ne kyllä kattavat perinteisen velkajärjestelyn ydinideat, mutta niissä ei heti pyritä jättämään tiettyjä velkaantuneita ulos järjestelmästä. Toki laki sisältää myös näkemyksen kokonaisarvioinnista ja yleisestä maksumoraalista, mutta rikosperusteetkin esteet tulevat arvioiduksi muuta kautta kuin suoraan nimettynä esteperusteena. Yleisesti velkajärjestelyn esteperusteet ovat Ruotsissa huomattavasti suppeammat kuin Suomessa. Esteen voi muodostaa ainoastaan se, että velallinen on liiketoimintakiellossa. Jos velkajärjestely on myönnetty jo aiemmin, se voidaan vain poikkeuksellisesti myöntää uudelleen. 32 Samalla säädetään myös velkajärjestelyn myöntämisen kohtuullisuudesta ottaen huomioon velallisen olosuhteet ja taloudellinen tilanne, velkajärjestely 4 Skuldsanering får beviljas en gäldenär med hemvist i Sverige som är fysisk person, om 1. gäldenären är på obestånd och så skuldsatt att han eller hon inte kan antas ha förmåga att betala sina skulder inom överskådlig tid, och 2. det är skäligt med hänsyn till gäldenärens personliga och ekonomiska förhållanden att skuldsanering beviljas honom eller henne. Den som är folkbokförd i Sverige ska vid tillämpningen av första stycket anses ha hemvist i Sverige. Vid tillämpningen av första stycket 2 ska särskilt beaktas omständigheterna vid skuldernas tillkomst, de ansträngningar gäldenären har gjort för att fullgöra sina förpliktelser och det sätt på vilket gäldenären har medverkat under handläggningen av ärendet om skuldsanering. Är gäldenären näringsidkare, får skuldsanering beviljas endast om de ekonomiska förhållandena i näringsverksamheten är enkla att utreda. Lag (2011:472) 30 Hellners Mellqvist 2000, s Hellners Mellqvist 2000, s Oikeusministeriön julkaisuja 2013, s. 22.

25 12 myönnettäisiin, jos se olisi kohtuullista velalliselle, eli ilmeisesti sitä evättäessä olisi näytettävä kohtuullisuutta vastaan puhuvat seikat. 33 Norjassa velkajärjestelylain 1-1 käsittele vapaaehtoista velkajärjestelyä ennen oikeuden ratkaisua, pyritään vapaaehtoisesti sopimaan velkojien kanssa. Tarkoituksena on kuitenkin saada kontrolli omasta taloudesta. 1-2 rajoittaa järjestelyn yksityishenkilölle ja 1-3 käsittelee velkajärjestelylain yleisiä ehtoja. Velkajärjestely myönnetään vain kerran. 34 Aivan samalla tavalla kuin Ruotsissa, myös Norjassa edellytetään, että luottoja tulisi ensin itse pyrkiä järjestämään ja sopimaan luotonantajien kanssa. Samalla tavoin siellä myös edellytetään, että velallinen ei itse kykene suoriutumaan varoillansa veloistaan myöskään lähitulevaisuudessa. 35 Norjalaisessa oikeuskirjallisuudessa on tullut esiin, että laki tarjoaisi mahdollisuuden heille, jotka ovat suurimmassa sosiaalisessa tarpeessa, mutta käytännössä ajatus on muokkautunut siihen suuntaan, että sosiaalinen tarve ylipäänsä riittäisi. Ei ollut väliä miten velka olisi syntynyt, kunhan siihen ei liikaa liittyisi häiritseviä tekijöitä. 36 Ajatus vaikuttaa terveeltä siinä mielessä, että mahdollisuutta yksilön velkajärjestelyyn pohdittaessa tulisi myös katsoa järjestelmää sivistysvaltion ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, jolloin myös osa yhteiskuntamoraalin vastuusta olisi todellisuudessa yhteiskunnan, jonka arvopreferensseihin myös velkajärjestely nivoutuu. 37 Suomessa myös pohdittiin lakia suunniteltaessa, että maksukyvyttömyyden tulisi olla kvalifikoitua siten, että velallinen ei selviytyisi veloistaan näköpiirissä olevina vuosina (säännöksen muotoiluehdotuksessa lähimpien vuosien aikana ). Velallisella oli myös myötävaikutusvelvoite, jonka puuttuminen olisi hylkäysperuste. Maksusuunnitelma tulisi olla hyväksyttävä ja sosiaaliset suoritusesteet olisivat velkajärjestelyn soveltamisalan keskiössä. Lisäksi väärinkäyttöä ehdotettiin kiellettäväksi vaikkapa yleislausekkeella. Mutta väärinkäyttöön 33 Hellners - Mellqvist 2006, s Gjeldsordningsloven 35 Moe 1997, s Rokhaug 1996, s Toisaalta on huomattava, että Norjan velkajärjestelylaissa on kyllä ehtoja, jotka liittyvät rikosperusteisiin esteisiin: 1-4 : Velkajärjestelyä ei voi myöntää.. se tulee myös evätä, jos se olisi selvästi loukkaava muiden velallisten tai yhteiskunnan kannalta. Arvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko: (: b) merkittävä osa veloista johtunut rikoksista, joista on päätetty tai tuomioistuimen määräämät sakot ovat saatu alle kolme vuotta ennen hakemuksen jättämistä. Jos velallinen on kuntoutustilanteessa, velkajärjestelyä voi hakea. (