EUROOPAN UNIONI EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN UNIONI EUROOPAN PARLAMENTTI NEUVOSTO Strasbourg, 21. toukokuuta 2013 (OR. en) 2010/0374 (COD) LEX 1338 PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 STATIS 106 ECON 1090 UEM 345 CODEC 3081 EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS EUROOPAN KANSANTALOUDEN TILINPITO- JA ALUETILINPITOJÄRJESTELMÄSTÄ EUROOPAN UNIONISSA (EKT 2010) (LIITE A LUKU 13) PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1

2 LUKU 13 ALUETILINPITO JOHDANTO Tämän luvun aiheena on aluetilinpito. Yleisesittelyn lisäksi luvussa selostetaan aluetilinpidon tarkoitusperiä, tärkeimpiä käsitteellisiä periaatteita sekä laadinnan ongelmia Määritelmä: aluetilinpito on kansantalouden tilinpidon alueellinen erittely. Aluetilinpidossa esitetään alueellinen jaottelu tärkeimmistä aggregaateista, kuten toimialakohtaisesta bruttoarvonlisäyksestä ja kotitalouksien tuloista Aluetilinpidossa käytetään kansantalouden tilinpidon käsitteitä, ellei tässä luvussa toisin mainita. Koko maan tiedot kätkevät sisälleen alueiden taloudellista tilaa ja suorituskykyä koskevat erot. Väestö ja taloudelliset toiminnot jakautuvat yleensä epätasaisesti alueiden välillä. Kaupunkialueet ovat useimmiten erikoistuneet palveluihin, kun taas maatalous, kaivostoiminta ja teollisuus sijoittuvat yleensä kaupunkialueiden ulkopuolelle. Merkittävillä kysymyksillä, kuten globalisaatiolla, innovoinnilla, väestön ikääntymisellä, verotuksella, köyhyydellä, työttömyydellä ja ympäristöllä, on usein myös aluetaloudellinen ulottuvuus. Aluetilinpito on siksi tärkeä lisä kansantalouden tilinpitoon. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 1

3 13.04 Aluetilinpito on tilirakenteeltaan samanlainen kuin kansantalouden tilinpito. Alueiden talouskehitys, taloudelliset rakenteet sekä erot käyvät ilmi aluetilinpidosta. Käsitteisiin ja mittaamiseen kytkeytyvien ongelmien vuoksi aluetilinpidon tilit eivät ole yhtä laajat ja yksityiskohtaiset kuin kansantalouden tilinpidon tilit. Alueellisia tuotantotoimialoja käsittelevissä taulukoissa esitetään seuraavat tiedot: a) tuotannon ja työllisyyden taso ja dynamiikka alueittain; b) alueiden osuus koko maan aggregaateista; c) kunkin alueen erikoistuminen; d) eri alueiden painoarvo kullakin toimialalla. Kotitalouksien tuloja koskevilla aluetileillä esitetään kotitalouksien ensitulo ja käytettävissä oleva tulo alueittain sekä tulonlähteet ja tulonjako eri alueilla Monissa jäsenvaltioissa eri tason alueilla on huomattava itsenäinen päätösvalta. Tällaisia alueita vastaavat aluetilit ovat näin ollen tärkeitä valtakunnallisen ja aluepolitiikan kannalta. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 2

4 13.06 Aluetilinpidolla on myös huomattavia hallinnollisia käyttötarkoituksia, esimerkiksi kun a) jaetaan tietystä koko maan kattavasta verosta saatuja tuloja aluehallinnoille; b) kohdennetaan varoja Euroopan koheesiopolitiikan yhteydessä Aluetilinpitoa voidaan käyttää joustavasti eri aggregointitasoilla. Aggregointitasot eivät rajoitu pelkästään maantieteellisiin alueisiin. Maantieteellisiä alueita voidaan myös ryhmitellä käyttämällä perusteena talouden rakennetta, sijaintia ja taloudellisia suhteita muihin (naapuri)alueisiin. Ryhmittelystä on erityistä hyötyä, kun analysoidaan valtioiden ja Euroopan talouden rakenteita ja talouskehitystä Aluetilinpidon laadinnassa käytetään suoraan kerättyjä alueellisia tietoja sekä olettamusten perusteella alueellisesti jaoteltuja kansallisia tietoja. Mitä kattavammat suoraan kerätyt tiedot ovat, sitä vähemmän joudutaan turvautumaan olettamuksiin. Riittävän kattavien, ajantasaisten ja luotettavien alueellisten tietojen puuttuessa aluetilinpidon laadinnassa on käytettävä olettamuksia. Tästä puolestaan seuraa, että jotkin alueiden väliset erot eivät välttämättä kuvaudu aluetilinpidossa. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 3

5 MAANTIETEELLINEN ALUE Alueellinen kansantalous on osa koko kansantaloutta. Koko kansantalous määritellään institutionaalisten yksiköiden ja sektoreiden pohjalta. Se käsittää kaikki institutionaaliset yksiköt, joiden taloudellisen mielenkiinnon keskus on maan talousalueella (ks. kohta 2.04). Talousalue ei ole täysin yhtenevä maantieteellisen alueen kanssa (ks. kohta 2.05). Maan talousalue jaetaan maantieteellisiin alueisiin ja ulkoalueisiin Maantieteelliseen alueeseen luetaan se osa maan talousaluetta, joka kuuluu suoraan alueeseen, mukaan lukien kaikki vapaa-alueet, tullivarastot ja tullivalvonnan alaiset tehtaat Ulkoalue muodostuu niistä maan talousalueen osista, joita ei voida liittää mihinkään yksittäiseen alueeseen. Ulkoalueeseen kuuluvat: a) kansallinen ilmatila, aluevedet ja kansainvälisellä vesialueella sijaitseva mannerlaatta, johon maalla on yksinoikeudet; PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 4

6 b) enklaavit eli erillisalueet (eli ulkomailla sijaitsevat maantieteelliset alueet, joita maan julkishallinnon toimielimet käyttävät kansainvälisten tai valtioiden välisten sopimusten nojalla suurlähetystöt, konsulaatit, sotilastukikohdat, tieteelliset tutkimuskeskukset jne.); c) maan mannerjalustan ulkopuolisilla kansainvälisillä vesillä sijaitsevat kotimaisten yksiköiden hyödyntämät öljy-, maakaasu- yms. esiintymät NUTS-luokitus on Euroopan unionin kattava yhtenäinen järjestelmä, jonka mukaan talousalue on luokiteltu alueisiin. Kansallisia tarkoituksia varten aluetilinpito voidaan laatia myös yksityiskohtaisemmalla alueellisella tasolla. YKSIKÖT JA ALUETILINPITO Aluetilinpidossa erotetaan kahdenlaisia kansantalouden yksiköitä. Ensinnäkin institutionaalista yksikköä koskevat tiedot kuvaavat tuloihin, pääomaan ja rahoitustaloustoimiin vaikuttavia virtoja sekä muita virtoja ja taseita. Toiseksi paikallista toimialayksikköä koskevat tiedot kuvaavat tuotantoprosessissa sekä tavaroiden ja palvelujen käytön yhteydessä syntyviä virtoja. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 5

7 Institutionaaliset yksiköt Institutionaaliset yksiköt jaetaan aluetilinpidossa kahteen alaryhmään alueellisen tason mukaan. a) Yksialueiset yksiköt ovat yksiköitä, joiden taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus on yhdellä alueella. Yksialueisiin yksikköihin kuuluvat esimerkiksi kotitaloudet, yritykset, joiden kaikki paikalliset toimialayksiköt sijaitsevat samalla alueella, paikallis- ja osavaltiohallinto pääosin, osa sosiaaliturvaa sekä monet kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt. b) Monialueiset yksiköt ovat yksiköitä, joiden taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus ulottuu useammalle kuin yhdelle alueelle. Tällaisia usean alueen kattavia yksiköitä ovat esimerkiksi yritykset ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt. Tähän alaryhmään kuuluvat myös ne institutionaaliset yksiköt, joiden toiminta kattaa koko maan, kuten valtionhallinto ja jotkin, tavallisesti monopoli- tai lähes monopoliasemassa olevat yritykset Kaikkien yksialueisten institutionaalisten yksiköiden taloustoimet kohdennetaan siihen alueeseen, jossa näillä yksiköillä on taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus. Kotitalouksien taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus on se alue, jolla niiden jäsenet asuvat eikä se, jolla niiden jäsenet ovat töissä. Muiden yksialueisten yksiköiden taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus on niiden sijaintialueella. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 6

8 13.16 Monialueisten yksiköiden eräät taloustoimet ovat sellaisia, että niitä ei voida kohdentaa alueisiin. Tällaisia ovat useimmat jako- ja rahoitustaloustoimet. Monialueisten yksiköiden tasapainoeriä, kuten säästö ja nettoluotonanto, ei näin ollen kirjata aluetasolla. Paikalliset toimialayksiköt ja alueellinen tuotanto toimialoittain Yrityksillä voi olla tuotantotoimintaa useassa paikassa, ja aluetilinpidossa on tarpeen kohdentaa toiminnot maantieteellisen paikan mukaan. Kun yritykset jaetaan sijaintipaikan perusteella osiin, kyseisiä osia kutsutaan paikallisiksi yksiköiksi Institutionaaliset yksiköt voidaan luokitella toimialoittain, jotta saadaan kuva kansantalouden toimialoittaisesta tuotannosta. Tulokseksi saadut toimialat ovat heterogeenisia, sillä monilla yrityksillä on merkittäviä sivutoimintoja, jotka poikkeavat yritysten pääasiallisesta toiminnasta. Joillakin toimialoilla seurauksena voi myös olla se, että toimialan pääasiallinen tuote muodostaa vain pienen osan yhteenlasketusta tuotoksesta. Jotta tuottajat voitaisiin jaotella tuotokseltaan, kustannusrakenteeltaan ja tuotantoteknologialtaan homogeenisempiin ryhmiin, yritykset jaetaan pienempiin ja homogeenisempiin yksiköihin. Niitä kutsutaan toimialayksiköiksi. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 7

9 13.19 Paikallinen toimialayksikkö (paikallinen TAY) on osa toimialayksikköä ja vastaa paikallista yksikköä. Jos toimialayksiköllä on tuotantotoimintaa useilla alueilla, toimialayksikön tiedot jaotellaan aluetilinpitoa varten. Jaottelua varten tarvitaan tietoja palkansaajakorvauksista tai näiden tietojen puuttuessa työllisyydestä sekä kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta. Jos yritys sijaitsee vain yhdessä paikassa ja jos valtaosa sen arvonlisäyksestä syntyy pääasiallisesta toiminnasta, paikallinen toimialayksikkö on sama kuin yritys Samaa tai samanlaista toimintaa harjoittavat paikalliset toimialayksiköt muodostavat alueittaisen toimialan Paikallista toimialayksikköä määriteltäessä voidaan erottaa seuraavat kolme eri tapausta: a) Tuotantotoiminta, johon liittyy merkittävä työpanos kiinteässä toimipaikassa. Merkittävän työpanoksen vähimmäismittana on yhden säännöllisesti puolipäiväisesti työskentelevän henkilön vuotuinen työaika. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 8

10 b) Tuotantotoimintaa ilman merkittävää työpanosta kiinteässä toimipaikassa ei yleensä pidetä erillisenä paikallisena toimialayksikkönä, ja tällaisen toimipaikan tuotanto on luettava sen paikallisen yksikön hyväksi, joka on vastuussa tämän toiminnan johtamisesta. Tästä säännöstä on kuitenkin olemassa poikkeuksia, esimerkiksi tuulivoimalat, öljyn ja kaasun tuotanto, internetin keskitinpalvelut ja täysin miehittämättömät itsepalveluhuoltoasemat. Tällainen tuotantotoiminta voi sijaita yhdellä alueella, ja sitä voidaan kokonaisuudessaan johtaa toiselta alueelta. Tällaisen toiminnan tuotosta ei kirjata alueelle, josta toimintaa johdetaan, sillä tuotanto tapahtuu toisella alueella. Kiinteän pääoman bruttomuodostus olisi kirjattava samalle alueelle kuin asianomainen tuotos ja arvonlisäys. c) Tuotantotoimintaan, jolla ei ole kiinteää toimipaikkaa, sovelletaan samaa kotipaikan käsitettä (ks. kohta 2.04) kuin koko maan tasolla. Esimerkiksi suuret rakennusprojektit, joita muilta alueilta olevat urakoitsijat toteuttavat, kirjataan erillisenä paikallisena toimialayksikkönä. Suuria rakennusprojekteja ovat esimerkiksi sellaiset, joissa rakennetaan siltoja, patoja ja voimalaitoksia ja joiden valmistaminen kestää vähintään vuoden ja joiden hoitamisesta vastaa paikallinen työmaan toimisto. Alle vuoden kestävissä rakennusprojekteissa tuotannon alueellinen kohdentaminen määräytyy rakentavan emoyrityksen kotipaikan mukaan. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 9

11 13.22 Samaan institutionaaliseen yksikköön kuuluvien ja eri alueilla sijaitsevien paikallisten toimialayksiköiden väliset tuotantotaloustoimet on kirjattava. Aputoiminnan tuotoksen toimittamista paikallisten toimialayksiköiden välillä ei kuitenkaan kirjata, paitsi jos toimittaminen on havainnoitavissa (ks. kohta 1.31). Toisin sanoen vain pää- ja sivutuotosta koskevat toimitukset paikallisten toimialayksiköiden välillä kirjataan tilinpitoon edellyttäen, että samaa kirjauskäytäntöä noudatetaan kansantalouden tilinpidossa Jos pelkästään aputoimintoja suorittava toimipaikka on tilastollisesti havainnoitavissa eli sen tuotannosta on helposti saatavilla erilliset tilit tai jos se sijaitsee maantieteellisesti eri paikassa kuin toimipaikat, joita se palvelee, se kirjataan erillisenä yksikkönä ja kohdennetaan sen päätoimintaa vastaavaan toimialaan sekä kansantalouden tilinpidossa että aluetilinpidossa. Jos tarkoitukseen soveltuvia perustietoja ei ole käytettävissä, aputoiminnan tuotos estimoidaan laskemalla yhteen kustannukset. ALUEELLISTAMISMENETELMÄT Aluetilinpidon lähtökohtana ovat niiden yksiköiden taloustoimet, joiden kotipaikka on maantieteellisellä alueella. Aluetilinpidon laadinnassa käytetään yleensä seuraavia menetelmiä: a) osista kokonaisuuteen -menetelmät; b) kokonaisuudesta osiin -menetelmät; tai c) osista kokonaisuuteen- ja kokonaisuudesta osiin -menetelmien yhdistelmät. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 10

12 13.25 Osista kokonaisuuteen -menetelmässä (eli nousevassa menetelmässä) alueellisen aggregaatin estimoimiseksi kerätään suoraan tietoja alueella kotipaikkaa pitävistä yksiköistä, ja alueelliset estimaatit laaditaan aggregoimalla. Jos paikallisesta toimialayksiköstä ei ole saatavilla tietoja, voidaan käyttää näennäistä osista kokonaisuuteen -menetelmää. Paikallista toimialayksikköä koskevat tiedot voidaan estimoida johtamalla ne jakaumamallien avulla yrityksen, toimialayksikön tai paikallisen yksikön tiedoista. Estimaatit aggregoidaan, jotta saadaan alueelliset kokonaismäärät osista kokonaisuuteen -menetelmän tavoin. Toisessa laadintavaiheessa osista kokonaisuuteen -menetelmällä saadut estimaatit täsmäytetään kansantalouden tilinpidosta saatuihin kokonaismääriin Jos tietoa on saatavissa vain sellaisten yksiköiden tasolla, joilla on useita, erilaista toimintaa harjoittavia ja eri alueilla toimivia paikallisia toimialayksiköitä, toimialoittaiset jaottelut lasketaan käyttämällä indikaattoreita, kuten palkansaajakorvauksia tai työllisyyttä aluetta kohti Kokonaisuudesta osiin -menetelmässä koko kansantaloutta koskeva luku jaetaan alueiden kesken erittelemättä alueella kotipaikan omaavia yksiköitä alueittain. Koko kansantaloutta koskeva luku jaetaan käyttämällä indikaattoria, jonka alueittainen jakauma vastaa estimoitavan muuttujan jakaumaa. Kotipaikan nimeäminen aluekohtaisesti on kuitenkin tarpeen, jotta saataisiin oikea alueellinen peitto indikaattorille, jota käytetään tarvittavaan muuttujan alueittaiseen kohdentamiseen. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 11

13 13.28 Osista kokonaisuuteen -menetelmää käytetään harvoin sellaisenaan. On hyväksyttävää käyttää myös eri menetelmien yhdistelmiä. Esimerkiksi tietyn muuttujan tai muuttujien aggregaatin alueelliset estimaatit voi olla mahdollista tuottaa vain osista kokonaisuuteen -menetelmällä ylemmällä aluetasolla. Yksityiskohtaisemman alueellisen tason estimaatit tuotetaan sitten kokonaisuudesta osiin -menetelmällä Alueellisten arvojen suora mittaaminen on suositeltavampaa kuin epäsuora. Jos käytettävissä on kattavat ja luotettavat mikrotiedot paikallisten toimialayksiköiden tasolla, koko maan tietojen kanssa käsitteellisesti yhtenevät aluetiedot arvioidaan osista kokonaisuuteen -menetelmällä. Jotta varmistettaisiin tietojen yhdenmukaisuus kansantalouden tilinpidon summiin nähden, kyseiset aluetilinpidon estimaatit täsmäytetään vastaamaan kansantalouden tilinpidon aggregaatteja Mittausvirheet ovat mahdollisia epäsuorassa menetelmässä, jossa käytetään perustana koko maan aggregaatteja ja indikaattoria, joka korreloi mitattavan muuttujan kanssa. Esimerkiksi toimialakohtaista bruttoarvonlisäystä koskevat koko maan luvut voidaan kohdentaa alueille käyttämällä alueellisia työllisyystilastoja; tuolloin on oletuksena, että kunkin toimialan bruttoarvonlisäys työntekijää kohti on sama kaikilla alueilla. Kokonaisuudesta osiin -laskelmien laatu paranee, jos ne laaditaan yksityiskohtaisella toimialajaottelun tasolla. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 12

14 13.31 Tuotantoa kuvaavat aggregaatit kohdennetaan siihen alueeseen, jossa keskeiset taloustoimet suorittavalla yksiköllä on kotipaikka. Paikallisen toimialayksikön kotipaikka on oleellinen kriteeri kohdennettaessa tällaisia aggregaatteja johonkin tiettyyn alueeseen. Kotipaikan käsite on suositeltavampi kuin alueellinen lähestymistapa, jossa tuotantotoiminnot kohdennetaan niiden sijainnin mukaan Alueellinen kohdentaminen aiheuttaa erityisiä ongelmia tietyillä toimialoilla, kuten rakentamisessa, energian tuotannossa ja jakelussa, tietoliikenneverkoissa, kuljetusalalla ja rahoituksen välityksessä, sekä kotitalouksien tileillä tiettyjen taloustoimien, kuten omaisuustulon, tapauksessa. Aluetilinpidon kansainvälisen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi käytetään samoja laadintamenetelmiä tai menetelmiä, joilla saadaan samanlaiset tulokset Kiinteän pääoman bruttomuodostus jaetaan alueisiin omistuksen perusteella. Monialueisten yksiköiden omistamat kiinteät varat kohdennetaan paikallisiin toimialayksikköihin, joissa niitä käytetään. Käyttöleasing-toiminnalla saadut kiinteät varat kirjataan niiden omistajan alueella ja rahoitusleasing-toiminnalla saadut varat vastaavasti käyttäjän alueella. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 13

15 TUOTANTOTOIMINTOJA KUVAAVAT AGGREGAATIT Bruttoarvonlisäys ja bruttokansantuote alueittain Alueellisen bruttokansantuotteen estimointiin voidaan käyttää kolmea lähestymistapaa: tuotanto-, tulo- ja menolähestymistapaa Tuotantolähestymistavassa alueellinen markkinahintainen bruttokansantuote mitataan perushintaisten bruttoarvonlisäysten summana, johon lisätään tuoteverot ja josta vähennetään tuotetukipalkkiot. Perushintainen bruttoarvonlisäys mitataan perushintaisen tuotoksen ja ostajan hintaan arvotetun välituotekäytön erotuksena Tulolähestymistavassa alueellinen markkinahintainen bruttokansantuote lasketaan mittaamalla ja aggregoimalla koko kansantalouden tulonmuodostustilin alueelliseen osaan kuuluvat eri käytöt: palkansaajakorvaukset, bruttotoimintaylijäämä ja tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot. Palkansaajakorvauksia ja työllisyyttä koskevat toimialakohtaiset tiedot ovat usein saatavissa aluetasolla. Kyseisiä tietoja käytetään toimialakohtaisen bruttoarvonlisäyksen estimointiin suoraan tai tuotantolähestymistavan avulla. Tulolähestymistapa alueellisen bruttokansantuotteen laskennassa on osittain päällekkäinen tuotantolähestymistavan kanssa. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 14

16 13.37 Bruttotoimintaylijäämää koskevia tietoja ei yleensä ole saatavissa toimialoittain ja alueittain jaoteltuina. Markkinatuottajien toimintaylijäämää koskevat tiedot voidaan johtaa yritysten liikekirjanpidosta. Institutionaalisten sektoreiden ja alueiden mukaan tehtyä jaottelua ei useinkaan ole saatavilla. Tämä estää käyttämästä tulolähestymistapaa alueellisen bruttokansantuotteen estimointiin Tuotantoverot (miinus tuotantotukipalkkiot) muodostuvat tuoteveroista (miinus tuotetukipalkkiot) ja muista tuotantoveroista (miinus tuotantotukipalkkiot). Tuoteverojen (miinus tuotetukipalkkiot) kohdentamista käsitellään kohdassa Muista tuotantoveroista (miinus tuotantotukipalkkiot) voi olla saatavana toimialakohtaisia tietoja esimerkiksi yrityksiin kohdistuvissa kyselytutkimuksissa, tai tiedot voidaan päätellä kyseiselle toimialalle tyypillisen vero- tai tukipalkkion pohjalta. Kyseisiä tietoja voidaan käyttää indikaattorina bruttoarvonlisäyksen alueellista kohdentamista varten Menolähestymistapaa ei käytetä alueellisen bruttokansantuotteen mittaamiseen tietojen puutteen vuoksi. Esimerkiksi alueiden sisäisiä myyntejä ja ostoja koskevat tiedot ja alueiden välisen viennin ja tuonnin jaottelu saattavat puuttua. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 15

17 Välillisten rahoituspalvelujen kohdentaminen käyttäjän toimialoihin Välillisiä rahoituspalveluja (SIM) käsitellään aluetilinpidossa samalla tavoin kuin kansantalouden tilinpidossa. SIM-välituotekäytön alueellinen kohdentaminen käyttäjän toimialojen mukaan on ongelmallista, sillä laina- ja talletuskantoja koskevia estimaatteja ei yleensä ole saatavilla alueittain. Jos estimaatit puuttuvat, välilliset rahoituspalvelut kohdennetaan käyttäjän toimialaan seuraavaksi parhaalla menetelmällä eli käyttämällä jakamisessa indikaattoreina toimialakohtaista alueellista bruttotuotosta tai bruttoarvonlisäystä. Työllisyys Alueelliset työllisyysluvut ovat yhdenmukaiset alueen työllisyysarvioihin nähden, kun työllisyysluvuissa otetaan huomioon kaikki alueellisissa tuottajayksiköissä työskentelevät siitä riippumatta, onko heidän kotipaikkansa alueella vai alueen ulkopuolella. Alueellinen työllisyys määritellään yhdenmukaisesti ottaen huomioon työllisyyttä ja kotipaikkaa koskevat kansantaloudelliset periaatteet (ks. kohta 11.17). Palkansaajakorvaukset Tuottajien tapauksessa palkansaajakorvaukset kohdennetaan niihin paikallisiin toimialayksikköihin, joissa ihmiset ovat töissä. Jos tarvittavia tietoja ei ole saatavilla, palkansaajakorvaukset kohdennetaan toiseksi parhaalla menetelmällä: tehtyjen työtuntien perusteella. Jos tiedot palkansaajakorvauksista ja tehdyistä työtunneista puuttuvat, perusteena käytetään paikallisen toimialayksikön palkansaajamäärää. Kotitalouksien tileillä palkansaajakorvaukset kohdennetaan alueille kotitalouden kotipaikan mukaan. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 16

18 Siirtyminen alueellisesta bruttoarvonlisäyksestä alueelliseen bruttokansantuotteeseen Alueiden markkinahintaisen bruttokansantuotteen laskentaa varten tuoteverot ja -tukipalkkiot kohdennetaan alueille. Sovitun käytännön mukaan nämä aluetasoa ylemmällä tasolla kannetut verot ja myönnetyt tukipalkkiot kohdennetaan käyttämällä perusteena alueen kaikkien toimialojen suhteellista bruttoarvonlisäystä perushintaan arvotettuna. Vaihtoehtoisia kohdentamismenetelmiä voidaan soveltaa tapauskohtaisesti sellaisiin alueisiin, joissa on voimassa erityisiä verojärjestelmiä, minkä vuoksi tuoteverot ja -tukipalkkiot poikkeavat huomattavasti maan sisällä Kaikkien alueiden BKT:t voidaan laskea myös asukasta kohden mitattuna. Niitä ei lasketa ulkoalueille Alueiden välinen pendelöinti eli työssäkäynti oman asuinalueen ulkopuolella voi vaikuttaa asukasta kohden laskettuun alueelliseen bruttokansantuotteeseen huomattavasti. Alueelle suuntautuva nettopendelöinti lisää tuotantoa yli sen määrän, joka on mahdollinen alueella kotipaikan omaavan aktiiviväestön panoksella. Asukasta kohden laskettu BKT on suhteellisen suuri sellaisilla alueilla, joiden nettopendelöinti on positiivinen, ja suhteellisen pieni sellaisilla alueilla, joiden nettopendelöinti on negatiivinen. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 17

19 Alueellisen bruttoarvonlisäyksen volyymin kasvu Alueiden hinta- ja volyymimuutokset mitataan samoin periaattein kuin kansantalouden tilinpidossa. Alueellisiin tietoihin liittyy kuitenkin ongelmia, jotka hankaloittavat kyseisten periaatteiden soveltamista. Näihin ongelmiin kuuluvat muun muassa seuraavat: a) alueellisista hintamuutoksista ei useinkaan ole saatavilla tietoja; b) alueellisen arvonlisäyksen kaksoisdeflatointi ei ole mahdollista, jos alueellinen käypähintainen arvonlisäys estimoidaan suoraan sen sijaan, että se määritettäisiin vähentämällä välituotekäyttö tuotoksesta; c) jos alueellisia tarjonta- ja käyttötaulukoita ei ole saatavina, hinta- ja volyymimuutoksia on mahdotonta mitata ja arvioida niiden puitteissa. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 18

20 13.47 Usein ratkaisuna onkin se, että alueellinen toimialoittainen arvonlisäys deflatoidaan käyttämällä perusteena kansallisia toimialoittaisia hintamuutoksia. Tämä tehdään yksityiskohtaisimmalla tasolla, jolla käypähintaista bruttoarvonlisäystä koskevat tiedot ovat saatavilla. Ratkaisumallissa otetaan huomioon kansallisten ja alueellisten hintamuutosten erot, jotka johtuvat toimialakohtaisista talouden rakenne-eroista. Tämän ratkaisun toimivuus kuitenkin heikentyy, jos kansallisten ja alueellisten hintamuutosten välillä on suuria eroja. Tällaisia eroja ovat esimerkiksi seuraavat: a) Eri alueiden tuottajien väliset erot kustannusrakenteessa ja tuotosten koostumuksessa yhden toimialan sisällä. Hintamuutokset voivat vaihdella suuresti alueiden välillä samalla toimialalla. b) Alueelliset erot tärkeiden panosten hintamuutoksissa, esimerkiksi työpanosten ja maan hinnan ja toimitilojen vuokrien muutokset. Jos käytössä on koko maan kattavia työehtosopimuksia, joita ei ole eriytetty alueellisesti, palkkatasojen muutosten alueelliset erot ovat pieniä. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 19

21 13.48 Alueellinen arvonlisäys deflatoidaan seuraavin menetelmin: a) Jos käytettävissä on riittävän laadukkaita alueellisia deflaattoreita, käytetään mieluummin tuotosten kuin panosten hintamuutoksia. Joissakin tapauksissa alueelliset deflaattorit voidaan saada välillisesti yhdistämällä arvon ja volyymin muutoksia koskevia tietoja. Jos käytetään alueellisia hintoja (mahdollisesti yhdessä toimialakohtaisten kansallisten deflaattorien kanssa), alueelliset kasvunopeudet lasketaan siten, että ne ovat yhdenmukaisia kansallisiin kasvunopeuksiin verrattuina. b) Kaksoisdeflatointi mahdollisuuksien mukaan. Tämä on suositeltava menettelytapa etenkin silloin, kun välituotekäytön hintamuutos poikkeaa tuotoksen hintamuutoksesta ja kun välituotekäyttö on merkittävää. KOTITALOUKSIEN TULOJA KUVAAVAT ALUETILIT Tulonjaon ja tulojen uudelleenjaon tulokseksi saadaan tasapainoerät: ensitulo ja käytettävissä oleva tulo. Näiden tulojen mittaaminen rajataan aluetilinpidossa kotitalouksiin. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 20

22 13.50 Kotitalouksien alueelliset tilit ovat koko kansantalouden vastaavien tilien alue-erittelyjä. Mittaussyistä nämä tilit rajoittuvat a) ensitulon jakotiliin; b) tulojen uudelleenjaon tiliin. Tileille kirjataan alueella kotipaikan omaavien kotitalouksien ensitulo ja käytettävissä oleva tulo (ks. taulukko 13.1). PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 21

23 Taulukko 13.1 Kotitalouksien tuloja kuvaavat aluetilit Alue a b Ulkoalue Ilman kansallista vastinetta olevia alueellisia virtoja koskeva korjaus Kansallinen taso yhteensä Ensitulon jako Varat B.2/B.3 Nettotoimintaylijäämä/sekatulo D.1 Palkansaajakorvaukset D.4 Omaisuustulot, saadut Miinus B2/B3:een liittyvät alueen sisäiset omaisuustulot Käyttö D.4 Omaisuustulot, maksetut Miinus B2/B3:een liittyvät alueen sisäiset omaisuustulot PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 22

24 Alue a b Ulkoalue Ilman kansallista vastinetta olevia alueellisia virtoja koskeva korjaus Kansallinen taso yhteensä B.5 Ensitulo (tasapainoerä) Kotitalouksien tulojen uudelleenjaon tili Varat B.5 Ensitulo D.62 Rahamääräiset sosiaalietuudet D.7 Muut tulonsiirrot, saadut Käyttö D.5 Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot D 61 Sosiaaliturvamaksut D.7 Muut tulonsiirrot, maksetut PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 23

25 Alue a b Ulkoalue Ilman kansallista vastinetta olevia alueellisia virtoja koskeva korjaus Kansallinen taso yhteensä B.6 Käytettävissä oleva tulo (tasapainoerä) Lisätiedot Väestö (asukasmäärä) Ensitulo henkeä kohti Käytettävissä oleva tulo henkeä kohti PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 24

26 13.51 Kotitalouksien alueelliset tilit lasketaan varsinaisella alueella kotipaikan omaavien kotitalouksien perusteella. Alueella vakinaisesti asuvan väestön kokonaismäärä saadaan laskemalla yhteen alueella oleviin kotitalouksiin kuuluvat henkilöt Kotitalouksien kotipaikan määrittämiseen sovelletaan aluetilinpidossa samoja sääntöjä kuin kansantalouden tilinpidossa. Opiskelijoiden ja pitkäaikaispotilaiden tapauksessa tehdään kuitenkin poikkeus: jos vastaanottava alue on samassa maassa kuin kotipaikkana oleva alue, opiskelijoiden ja pitkäaikaispotilaiden kotipaikaksi katsotaan vastaanottava alue, jos oleskelu kestää yli vuoden Kotitalouksien tilejä voidaan laajentaa tulonkäytön tilillä. Sitä varten on jaettava kotitalouksien kulutusmenoja käsittelevät kansantalouden tilinpidon tilastot alueittain ja tehtävä kotitalouksien eläkerahasto-osuuden oikaisu. Tasapainoerä on alueellinen kotitalouksien säästö. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 25

27 13.54 Kotitalouksien kulutusmenojen alueittainen jakaminen edellyttää luotettavia alueellisia tietoja esimerkiksi laajennetusta kotitaloustiedustelusta. Usein tällainen alueellinen jaottelu kuitenkin puuttuu, ja kotitalouksien kulutusmenot arvioidaan kansantalouden tilinpidossa muiden tietojen avulla. Alueellisen jaottelun laadinta on tuolloin vaikeampaa Julkiyhteisöt voivat olla merkittävässä asemassa, kun kotitalouksille tarjotaan koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja luontoismuotoisina sosiaalisina tulonsiirtoina. Luontoismuotoisten sosiaalisten tulonsiirtojen merkitys vaihtelee huomattavasti maittain. Kyseisissä tulonsiirroissa voi myös esiintyä merkittäviä ajallisia vaihteluja. Kohdentamalla luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot alueellisesti voidaan saada tiedot kotitalouksien todellisista alueellisista kulutusmenoista sekä kotitalouksien oikaistusta käytettävissä olevasta tulosta. Luontoismuotoisten sosiaalisten tulonsiirtojen painoarvo on joissakin jäsenvaltioissa suuri. Siksi kotitalouksien todellisten kulutusmenojen ja todellisen käytettävissä olevan tulon vertailu eri jäsenvaltioissa voi antaa erilaisen kuvan kuin vertailu, jonka lähtökohtina ovat kotitalouksien kulutusmenot ja kotitalouksien käytettävissä oleva tulo. PE-CONS 77/12 ADD 13 REV 1 26