KURDIT VÄHEMMISTÖKULTTUURINA SUOMESSA Kurdien kotoutuminen uuteen kulttuuriin

Transkriptio

1 KURDIT VÄHEMMISTÖKULTTUURINA SUOMESSA Kurdien kotoutuminen uuteen kulttuuriin Susan Janné Opinnäytetyö syksy 2007 Diakonia ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Janné, Susan. KURDIT VÄHEMMISTÖKULTTUURINA SUOMESSA. Kurdien kotoutuminen uuteen kulttuuriin. Helsinki, syksy sivua, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää, miten kurdikulttuuri vaikuttaa kurdivähemmistöjen kotoutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Haastattelut on toteutettu kesän ja syksyn 2007 aikana. Tutkimus on kvalitatiivinen. Keräsin aineistoa teemahaastatteluilla. Opinnäytetyössä tarkastellaan ja hyödynnetään Geerd Hofsteden kulttuuriteoriaa sekä John Berryn kotoutumisteoriaa. Apuna on käytetty yksilöteemahaastattelun lisäksi yhtä ryhmähaastattelua. Haastattelin yksilöteemahaastatteluina neljää eri-ikäistä kurdia, joista puolet oli miehiä ja puolet naisia. Lisäksi ryhmähaastattelussa osallisena oli 2 miestä ja 1 nainen. Haastateltavat olivat kaikki Turkin, Irakin Iranin tai Syyrian kurdeja. Kysymykset koskivat Suomen kulttuuria, kurdikulttuuria sekä kotoutumista. Tuloksissa selviää, että eri maista tulleiden kurdienkulttuuri eroaa toisistaan. Kurdikulttuuria yhdistäviä pääpiirteitä ovat; kollektiivisuus, maskuliinisuus sekä täsmällinen aikakäsitys. Kurdikulttuurin erot ovat esimerkiksi siinä, että toiselle islamin usko on tärkeää ja toiselle ei sekä se, etteivät läheskään kaikki kurdit ole muslimeja. Kurdit kokivat vaikeuksia työllistymisessä ja samalla he korostivat sitä, kuinka ahkeria ja aktiivisia he ovat. Tässä he kokivat yhteneväisyyksiä suomalaiseen kulttuuriin. Kaikki haastateltavat olivat töissä. Kaikki kokivat kiitollisuuden tunnetta Suomea kohtaan ja kaikki kokivat omaksuneensa hyviä tapoja uudesta kulttuurista. Viranomaistahoilta toivottiin nopeampaa toiminta ja paneutumista kielikurssien järjestämisen suhteen, koska he kokivat että kielen osaaminen on avainasemassa kotoutumiseen. Asiasanat: Kurdit, maahanmuuttajat, kulttuuri, kotoutuminen, kvalitatiivinen tutkimus.

3 ABSTRACT Susan Janné Acculturation based on own culture: Kurds in Finland. Helsinki, autumn 2007, 55 p., 2 appendices. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Program in social services: Bachelor in social services. The purpose of this work was to describe how to utilise the Kurds own culture in there integration into the Finnish society. Through reviewing Geert Hoofsteden s acculturation and John Berry s integration theory, I also made an assessment of the interviewees integration into Finnish society based on their country of origin. The data for this qualitative study was collected through individual thematic interviews, in which four Kurds participated, and one group interview between summer and autumn The material was analysed with content analysis. Turkey, Iran, Iraq, and Syria were the home countries of the subjects. Based on my study, it appeared there were differences in the Kurdish culture, depending on which country they came from. For some of them, Islam seemed important but not all Kurds are Muslims. Some of them had had difficulties becoming employed; at the same time they emphasized how hardworking and active they were. Nevertheless, everyone had a job. They all felt gratitude towards Finland and they had a feeling that they had a grasp of the Finnish culture. They also felt that they could have received more intensive language courses and sooner as well as more information on the system. Keywords: acculturation, Kurds, Kurd culture, integration, qualitative research.

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO MITÄ ON KULTTUURI? Individuaalisuus ja kollektiivisuus Valtaetäisyys Epävarmuuden välttäminen Maskuliinisuus ja feminiinisyys Aikakäsitys KURDIKULTTUURI Kurdien historia Perinne ja tapakulttuuri Kurdinkieli Yhteisöllisyys ja Maailmankatsomus Uskonto KURDIEN ASEMA TÄNÄÄN Turkin Kurdistan Irakin Kurdistan Iranin Kurdistan Syyrian Kurdistan Kurdit Suomessa KOTOUTTAMINEN John Berryn kotoutumisteoria Kotouttamislaki ja sen tavoitteet TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuskysymykset Aineiston keruu Aineiston käsittely ja analyysi Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus TUTKIMUSTULOKSET...32

5 7.1 Kurdien suhtautuminen uskontoon Suhtautuminen oman kulttuuriin suomalaisessa ympäristössä Suomalaisen ja kurdikulttuurin eroista Kotoutumisen hidastavia ja edistäviä tekijöitä JOHTOPÄÄTÖKSET Kurdikulttuuri Hofsteden teoriassa Kurdikulttuurin erot Sopeutuminen uuteen kulttuuriin POHDINTA Kehitysehdotuksia maahanmuuttajien kotouttamiseen...48 LÄHTEET...50 LIITE LIITE

6 1 JOHDANTO Suomi monikulttuuristuu väestöllisesti nopeasti. Toki Suomessa on elänyt joitakin kulttuurivähemmistöjä jo vuosisatoja, kuten saamelaiset tai romanialaiset, mutta 1990 luvun alkupuolella lähtien vähemmistöjen määrä on huomattavasti lisääntynyt pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien tulon myötä. Pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien osuus väestöstä on edelleen Euroopan pienin, mutta kasvuvauhti on ollut nopeaa. (Lehtonen 2004, 1.) Tämän tutkimuksen tarkoitus on tuoda esiin yksilötasolta käsin, miten kurdipakolaisen omakulttuuritausta vaikuttaa kotoutumisprosessissa. Tässä käytän avuksi ensin Geert Hofsteden kulttuuriteoriaa ja nojaan sen pohjalta Berryn kotoutumisteoriaan. Eri maiden kulttuureja vertailtaessa on havaittu, että kulttuureilla on samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia suhteessa toisiinsa. Näitä yhtäläisyyksiä on pyritty selittämään eri teorioiden avulla. (Kanervo & Saarinen 2004, 10.) Opinnäytetyön suunnittelu aloitettiin keväällä 2006 ystäväni kanssa, joka opiskelee kulttuurituottajaksi. Tarkoituksena oli hyödyntää kahden eri alan ammattitaitoa. Opinnäytetyö koostuisi sekä haastattelu- että produktio osuudesta. Näin olisi luotu jotain erilaista, mitä ei välttämättä aikaisemmin ole tehty. Kesällä 2006 tein tutkimusmatkan kurdien alueelle eli Kurdistaniin. Tällä matkalla kävin Iranin ja Irakin Kurdistanissa. Matkallani tein haastatteluja sekä otin paljon valokuvia kurdien arkielämästä ja elinympäristöstä. Matkan tärkein anti oli tämän työn kannalta kulttuurihavainnointi. Tässä työssä en ole käyttänyt matkastani muuta materiaalia kuin omat havainnointini alueelta. Opinnäytetyön prosessin aikana tuli esteitä, joiden seurauksina ystäväni kanssa päätettiin, että teemme erilliset työt. Työn lopullinen aihe, muodostui syyskuun alussa 2007.

7 7 Yhteistyötä jatkettiin ystäväni kanssa sen verran, että saatiin varsinaiset haastattelut tehtyä, mikä tapahtui elo- lokakuussa. Toisin sanoen sain apua ystävältäni parin viimeisen haastattelun kanssa. Vastaavasti olen auttanut ystävääni paikan hankkimisessa hänen valokuvanäyttelyään varten, lisäksi olen tukena käynyt hänen kanssaan erilaisissa järjestöissä hankkimassa yhteistyö kumppaneita. Ystäväni toteuttaa keväällä 2008 meidän alkuperäisen suunnitelmamme mukaista valokuvanäyttelyä jossa olen myös mukana toteuttamisessa. Aiheekseni valitsin kurdit, koska kurdien määrästä ei ole olemassa tarkkoja tilastoja. Kurdit tilastoidaan usein sen maan kansalasisuuden mukaan, josta he tulevat. (Ulkomaalaisvirasto 2006). Ulkomaalaisviraston vuonna 2006 tehdyn tilastotutkimuksen mukaan Suomessa on irakilaisia 3038, iranilaisia on 2500 sekä turkkilaisia 2881 ja syyrialaisia on 137. Tämä ei tarkoita, että nämä ovat kaikki kurdeja. Kuitenkin Kanervo & Saarisen (2004, 60) tutkimuksen mukaan Suomessa asuu noin 4000 kurdia, jotka ovat lähtöisin eri puolilta Kurdistania, suurin osa Irakista tai Turkista. Yleensä kun puhutaan kurdeista, niin heitä luokitellaan saman kulttuuriin huolimatta siitä, mistä maasta nämä ihmiset tulevat. Tarkoituksena on myös avata miten kurdienkulttuurit eroavat toisistaan ja miten tämä näkyy yksilötasolla kotoutumisessa. Vaikka kurdeilla ei ole virallisesti omaa valtiota, heitä kuitenkin yhdistää sama maantieteellinen alue, jota he kutsuvat Kurdistaniksi. Nykyisin tämä alue on jaettu neljän maan, Turkin, Irakin, Iranin ja Syyrian kesken. Kurdit ovat joutuneet taistelemaan jatkuvasti kulttuurinsa ja kansansa puolesta. Esimerkiksi Turkki ei tunnusta virallisesti kurdien olemassaoloa ollenkaan, vaan kaikki Turkissa asuvat kansat katsotaan turkkilaisiksi. Kurdin kielen käyttäminen virallisissa yhteyksissä tai Kurdistan-sanan mainitseminen voivat johtaa rangaistukseen Kaakkois-Turkissa, (Koillis- Kurdistanissa).

8 8 Päätavoitteena on saada uutta tietoa Suomen kurdeista ja erityisesti kurdien integroitumisesta Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin. Toiveena on myös herättää keskustelua ja kysymyksiä kurdi maahanmuuttajista, heidän kulttuuristaan ja asemastaan. Kulttuurituntemuksen kautta tavoitteena olisi se, että voin hyödyntää opinnäytetyöstä saatuja kokemuksia ja tietoja työelämässä, sekä mahdollisesti yhtenä välineenä kotouttamistyössä sekä maahanmuuttaja asiakkaiden ymmärtämisessä. Ensin työssäni määrittelen tärkeät käsitteet esimerkiksi sen, mitä tarkoitan tässä työssäni kulttuurilla. Sitten esittelen jo olemassa olevaa tietoa kurdeista, jossa nojaan aikaisemmin kurdeista kirjoitettuun aineistoon. Tämän jälkeen siirryn esittelemään toteutettua tutkimusta kurdien kotoutumisesta. Pohdin tätä John Berryn tutkimuksen valossa ja pohdin, kuinka hyvin haastateltavat kurdit ovat kotoutuneet Suomeen. Pohdin myös voiko tutkimuksen perusteella tehdä johtopäätöksiä kurdien kotoutumisesta ja miten kurdien kotouttamista ylipäätään voidaan parantaa.

9 9 2 MITÄ ON KULTTUURI? Kulttuurilla tarkoitetaan jonkin kansan elämäntapaa, kaikkea sitä mitä ihmiset ja kansat ovat oppineet historiansa ja elämänsä aikana tekemään, arvostamaan, mitä he ovat oppineet uskomaan ja mistä he ovat oppineet nauttimaan. Kulttuuri on myös kieli, jonka avulla voi ajatella ja ilmaista itseään. Kulttuuri välittyy ihmiseltä toiselle ja seuraavalle sukupolvelle symbolien välityksellä. (Alitolppa- Niitamo 1993, ) Kulttuuri-käsitteen voi määritellä monesta eri lähtökohdasta. Alkujaan sana kulttuuri on tarkoittanut viljelyä (latinaksi cultura). Nykyisin arkisessa kielenkäytössä käsitettä käytetään usein taidesanan synonyymina. Laajimmin käsitettynä kulttuurisana tarkoittaa kuitenkin kaikkea ihmisen toimintaa. (Frisk & Tulkki 2005, 6 10.) Kulttuuri on erittäin monikäyttöinen sana. Usein kulttuurista puhuessamme tarkoitamme, sillä eri korkeakulttuurin eri muotoja kuten kuvataidetta, teatteria tai musiikkia. Tässä yhteydessä käsittelen kulttuuria laajemmassa merkityksessä. Kulttuurin käsitetään olevan tiettyyn yhteisöön, esimerkiksi kurdiyhteisöön, kuuluvien ihmisten henkinen ja aineellinen todellisuus, joka muodostaa heidän koko maailmankuvansa ja elämäntapansa. Kulttuuri on kokonaisuus, joka koostuu aineellisesta ympäristöstä sekä tiedoista, uskomuksista, moraalikäsityksistä, laeista, tavoista ja tottumuksista, jotka omaksutaan samalla tavalla kuin äidinkieli. Jokainen kulttuuri on muotoutunut tarkoituksenmukaiseksi juuri siinä ympäristössä, jossa se on kehittynyt ja jossa se vaikuttaa. Kulttuurin muotoutumiseen ovatkin vaikuttaneet luonto, ilmasto sekä maantieteelliset, taloudelliset ja historialliset tekijät (Kanervo & Saarinen 2004, 65). Kun jokin ihmisryhmä toimii ympäristössään sekä ymmärtää sen yhtenäisesti, sen voidaan sanoa muodostavan oman kulttuuriryhmänsä. (Frisk & Tulkki 2005, 6 10). Mikään osa kulttuuria ei ole synnynnäistä, vaan yksilö oppii oman ympäristönsä kulttuurin asenteet ja normit. Lapsi ottaa mallia ympäristössään

10 10 toimivista ihmisistä ja oppii näin, miten yhteisössä tulee toimia. (Frisk & Tulkki 2005, ) Tunnetuin kulttuurien luokittelu on hollantilaisen Geerd Hofsteden 1980 luvun alussa, kehitteli luokittelumallin jossa hän kuvaa kulttuureita ja niiden välisiä eroja neljän eri ulottuvuuden kautta. Nämä ulottuvuudet ovat valtaetäisyys, epävarmuuden välttäminen, maskuliinisuus sekä individuaalisuus. Myöhemmin teoriaa täydennettiin viidennellä ominaisuudella, niin sanotulla konfutselaisella dynamiikalla. Ominaisuus liittyy kiinteästi kulttuurissa vallitsevaan aikakäsitykseen. (Frisk & Tulkki 2005, 20.) Tutkimuksessaan hän on luokitellut 74 maata tai kulttuurialuetta näiden neljän ulottuvuuden mukaan. Suomi on mukana tässä luokittelussa. Kurdit eivät, koska heillä ei ole omaa maata. Arabimaat ja Turkki, joiden kulttuurilla on monia samankaltaisuuksia kurdikulttuurin kanssa, ovat kuitenkin mukana tutkimuksessa. 2.1 Individuaalisuus ja kollektiivisuus Suurin osa maapallon väestöstä elää kollektiivisessa eli yhteisöllisessä kulttuurissa, jossa tärkeintä on kuuluminen johonkin ryhmään. Yhteisöllisissä kulttuureissa elävät ovat usein sisäistäneet yhteisönsä säännöt niin täydellisesti, etteivät tee eroa henkilökohtaisen ja yhteisönsä identiteetin ja tavoitteiden välillä. Yksilön käyttäytymistä ohjaavat yhteisön päämäärä, käyttäytymissäännöt sekä hänen roolinsa yhteisössä. Individuaalisessa eli yksilöllisessä kulttuurissa ihmisen taas oletetaan tekevän omat päätöksensä ja kantavan vastuun teoistaan ja valinnoistaan. Identiteetti perustuu yksilöön, ei ryhmään. (Kanervo & Saarinen 2004, 10.)

11 Valtaetäisyys Valtaetäisyys kuvaa vallanjakautumista ja suhtautumista auktoriteetteihin. Suuren valtaetäisyyden maissa eriarvoisuus yhteiskunnan eri toimijoiden välillä on hyväksyttävää. Yhteiskunnan valtaetäisyydet saattavat heijastua myös perheessä selkeinä valtaeroina miesten ja naisten sekä lasten ja vanhempien välillä. Pienen valtaetäisyyden maissa taas pyritään mahdollisimman suureen tasa-arvoon sekä perheessä että yhteiskuntaryhmien kesken. (Frisk & Tulkki 2005, 20.) 2.3 Epävarmuuden välttäminen Epävarmuuden välttäminen kuvaa sitä, miten turvalliseksi kulttuurin edustaja tuntee itsensä epävarmoissa tilanteissa. Suuri epävarmuus aiheuttaa tavallisesti ahdistusta. Mikäli, epävarmuutta siedetään hyvin yksilö voi toimia vapaasti ja parhaaksi katsomallaan tavalla epävarmoissa tilanteissa. (Frisk & Tulkki 2005, 20.) 2.4 Maskuliinisuus ja feminiinisyys Maskuliinisuus viittaa ominaisuuksiin, jotka on perinteisesti liitetty miessukupuoleen. Maskuliinisissa kulttuureissa korostuvat kovat arvot, menestyminen, yksilöiden ja ryhmien välinen kilpailu. Feministisissä kulttuureissa taas arvostetaan vaatimattomuutta sekä muista huolehtimista. Menestyminen ei ole keskeinen arvo. (Frisk & Tulkki 2005, 21.)

12 Aikakäsitys Käsitys ajasta on yksi kulttuurin näkymätön, mutta usein kulttuurin välisessä kanssakäymisessä ongelmia aiheuttava tekijä. Yksiaikaiseen kulttuuriin kuuluvilla ihmisillä kello ja kalenteri kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Kulttuuri on työ ja asiakeskeistä. Täsmällisyys on hyve. Moniaikaisissa kulttuureissa taas ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin aikatauluista kiinni pitäminen. Suhtautuminen sekä omaan, että muiden myöhästymiseen on suvaitsevaa. (Kanervo & Saarinen 2004, ) 3 KURDIKULTTUURI Kurdeilla ei ole koskaan ollut omaa virallista valtiota. Mikä tekee kuitenkin kurdeista yhden kansan tai etnisen ryhmän? Kysymys on yhteisestä etnisestä identiteetistä, maailmankatsomuksesta, perinteistä sekä vakaasta kaikkia kurdeja yhdistävästä uskosta, että he ovat samaa ryhmää ja heillä kuuluisi olla oma valtio. Vaikka kurdeilla ei ole tällä hetkellä olemassa omaa maata, kaikki kurdit eivät ymmärrä toistensa kieltä tai usko samaan Jumalaan, on kurdiidentiteetti kurdeille erityisen tärkeä. Se koostuu kurdeille tyypillisestä yhteisöllisestä kulttuuristaan ja tapaperinteestään, josta kieli ja uskonto muodostavat vain osan. Tässä kappaleessa esittelen jo olemassa olevan tutkimusmateriaalin perusteella kurdikulttuurin tyypillisiä piirteitä maasta riippumatta. 3.1 Kurdien historia Kurdien historiaa sävyttää väkivalta. Monet ovat halunneet hallita heidän vuoristoista, mutta laaksojen osalta viljavaa maataan. Alue on sekä strategisesti että taloudellisesti tärkeä. Sieltä lähtevät mm. kahden Mesopotamian kuuluisan

13 13 joen Eufratin ja Tigrisin lähteet ja sen alla on öljyä. Kurdit ovat asuneet samalla maantieteellisellä alueella Lähi-idässä jo vuotta. (Komsi 2006.) Kurdit ovat käyttäneet alueesta nimeä Kurdistan ensimmäisen kerran 1100 luvulla, kun aluetta hallinnut sulttaani Seldzuk Sandzar loi laajan erillisen provinssin, jonka hän nimesi Kurdistaniksi. Alue alkaa Iskenderunin ja Antitaurusvuorelta lännestä. Pohjoisessa se rajoittuu Ponticvuoriin. Idässä Kurdistanin rajan muodostaa Urmiajärvi ja etelässä Zagrosvuoriston eteläpää sekä Hemren vuorijono. Tämän alueen koko on noin neliökilometriä. (Nerweyi 1991, 15.) 1400 luvulla tämä provinssi kutistui melkein olemattomiin. Sekä ottomaanien valtakunnassa että Turkin imperiumissa Kurdistanin maakunta muodosti vain osan alueesta, jota kurdit todella asuttivat ja jossa he olivat enemmistönä. (Nerweyi 1991, 26) luvulla Turkki ja Persia olivat Aasian suurmahdit. Nämä imperiumit olivat sodassa puolet ajasta Kurdit otettiin kuitenkin huomioon, kun nämä kaksi suurvaltaa järjestelivät suhteita ja maanrajojaan. (Nerweyi 1991, 55.) Kurdien asuttamat alueet ottomaanien alueella koostuivat autonomisista kurdivaltioista, jotka samalla suojasivat ottomaani-imperiumia tehokkaasti. Mahtavimmat kurdiprinssit löivät omat rahayksikkönsä, mitä pidettiin ensisijaisena yhtenäisyyden merkkinä islamilaisessa maailmassa. Persian puolella olosuhteet olivat suunnilleen samanlaiset. Tänä aikana Persiaa hallitsi kolme kurdihallitsijaa. Kurdit eivät vaatineet vielä alueidensa yhdistämistä. (Nerweyi 1991, 68.) Kurdistanin kannalta katastrofaalinen jako tapahtui toisen maailmansodan jälkeen huolimatta kaikista annetuista lupauksista ja Kurdistanin itsenäisyyden puolesta tehdyistä vetoomuksista. Kurdistan jaettiin neljän naapurivaltion, Turkin, Iranin, Irakin ja Syyrian kesken ja kaikkien näiden valtioiden hallitukset ryhtyivät kukistamaan kurdien vapautusliikettä. (Nerweyi 1991, 72.)

14 14 Kurdistan on aina ollut strategisesti tärkeä alue, koska se sijaitsee idän ja lännen välillä, joten suurvaltojen edut ovat menneet asukkaiden etujen edelle. Kansan vaatimusten välttämiseksi on ollut yksinkertaisempaa kieltää heidän olemassaolonsa. Kurdit olivat lähellä saada oman, itsenäisen valtion 1920 luvulla. Tänään monet isänmaalliset kurdit ovat luopuneet tästä päämäärästä ja sen sijaan odottavat autonomista kurdialuetta Turkin, Irakin ja Iranin alueelle. Kurdistanilla on useita tärkeitä luonnonrikkauksia kuten öljy, kromi, kupari, rauta ja hiili. Öljy näytteleekin suurta osaa, kun puhutaan ja neuvotellaan mahdollisesta itsenäisestä tai autonomisesta Kurdistanista. (Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö 2006.) 3.2 Perinne ja tapakulttuuri Kurdeille vieraanvaraisuus onkin tyypillistä, jota he pyrkivät toteuttamaan sosiaaliseen asemaan tai varallisuuteen katsomatta. Islamilainen kulttuuri näkyy kurdimiesten ja -naisten välisissä suhteissa, sukupuolirooleissa ja työnjaossa. Naisten ja tyttöjen tärkein tehtävä on pitää huolta kodista ja lapsista, he eivät usein saa käydä koulua, ja näin naisten lukutaidottomuus on suurempi kuin miesten. (Konervo & Saarinen 2007, 60.) Kurdinaiset eivät yleensä käytä huivia tai huntua. Suurin osa Kurdistanin alueella asuvista ihmisistä saa elantonsa maanviljelystä ja karjanhoidosta, vaikkakin teollisuus, kaupankäynti ja palvelusektorin työt ovat kaupungistumisen myötä lisääntyneet. Kurdit harjoittavat myös perinteisiä käsityöammatteja. Kurdien tärkein juhla on 21. maaliskuuta vietettävä Nevroz, Noorooseli uusi vuosi, jota kurdit pitävät myös kansallispäivänään muistona El Hadad Kawan taistelusta epäoikeudenmukaisuutta ja vainoa vastaan, mikä tapahtui noin 2700 vuotta sitten. (Konervo & Saarinen 2007, 60.) Musiikki on tärkeä osa kurdilaista perinnettä. äidit laulavat lapsilleen eivätkä suinkaan mitään pieniä tuutulauluja, vaan monisäikeisiä tarinoita kuuluvalla äänellä. (Koivunen 2001, 13.)

15 15 Käyttäytymissäännöt, joissa kohteliaisuus ja vieraanvaraisuus ovat tärkeitä yhdistävät kurdeja. He ovat hyvin seurallisia, myös tanssiminen on kurdeille tärkeää. Perinteisiä kurditansseja tanssitaan erityisesti juhlissa. Kurdeilla on oma kansalliseepos Mem ja Zin. Sen kokosi vuonna 1695 runoilija Ehmede Xani samaan tapaan kuin Elias Lönnrot kokosi Kalevalan (Koivunen 2001.) 3.3 Kurdinkieli Yksi kurdeja eniten yhdistävistä tekijöistä on kurdinkieli. Silti kurdit eivät aina ymmärrä toistensa kieltä. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että kurdinkieli jakautuu neljään eri murteeseen, jotka jakautuvat vielä yhteensä 18 alamurteeseen. Tämän lisäksi kurdit ovat joutuneet omaksumaan usein valtakulttuurin kielen ja osa heistä puhuu tai ainakin kirjoittaa tätä kieltä kurdinkieltä sujuvammin. Koska kurdit eivät saa opiskella omalla kielellään, monet eivät opi koskaan kirjoittamaan kurdia. Kurdinkieli kuuluu indoeurooppalaisiin kieliin. Sen neljä päämurretta ovat kurmandzi, luri, gorani ja zaza, jotka jakautuvat vielä alamurteisiin. Kurmandzhi on murteista puhutuin ja sitä voidaan kirjoittaa sekä latinalaisin että kyrillisin aakkosin. Kurdin eri murteita ovat rikastuttaneet lainasanat sen maan kielestä, jolla kurdiryhmä asuu. (Nerweyi 1991,57.) Kurdeille heidän oma kielensä ja kulttuurinsa on niin tärkeä, että välillä täytyy sitä ylläpitääkseen käyttää voimakkaita keinoja. 3.4 Yhteisöllisyys ja Maailmankatsomus Ihmisten tapaa ajatella ja tulkita asioita kutsutaan maailmankatsomukseksi. Kulttuurille ominaisella maailmankatsomuksella tarkoitetaan samaan kulttuurin kuuluvien ihmisten arvoja ja jäsenten suhtautumista filosofisiin kysymyksiin. Mitä yhteisöllisempi kulttuuri on, sitä enemmän ihmiset uskovat kulttuurille ominaiseen maailmankatsomukseen. Uskonnolla, on yleensä suuri vaikutus

16 16 maailmankatsomukseen. Joskus uskonto voi olla yhtä kuin ihmisen maailmankatsomus. (Kanervo & Saarinen 2004, 65). Yhteisöllisyys, oman kulttuurin vaaliminen ja islamin usko ovat leimaavia piirteitä kurdikulttuurissa. Useista sukupolvista koostuvat suurperheet takaavat sekä taloudellisen että sosiaalisen hyvinvoinnin. Tiiviistä kyläyhteisöistä tulleille kurdeille muiden ihmisten läsnäolo ja seura ovat itsestäänselvyys. Sosiologian kolme pääsuuntausta yhteisötutkimuksessa ovat, alueellinen, vuorovaikutusta eli toimintaa sekä tietoisuutta korostavaa suuntausta jotka tarkastelevat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja symbolista yhteisyyttä. Alueellisessa tutkimuksessa kohteena on esimerkiksi kylä, kaupunki, yhdyskunta tai muu alueellisesti rajattu kohde. Interaktionistisen yhteisötutkimuksen kohteena ovat ryhmämuodostelmat, esimerkiksi työyhteisö ja niiden sisäinen vuorovaikutus. Kolmannessa suuntauksessa yhteenkuuluvuuden tunne ja erilaiset yhteisyyttä osoittavat ilmiöt nähdään yhteisön kriteereinä. Nämä kolme määritelmää ovat epätäsmällisiä siinä mielessä, että yhteisönrajat ovat epätarkkoja. Lehtonen luonnehtii yhteisöä lyhyesti seuraavasti: yhteisö ilmenee alueeseen (tilan) kiinnittyvänä toiminnan ja tietoisuuden yhdistelmänä, joka näyttäytyy siihen osallistuville identiteettiä vahvistavana vuorovaikutusjärjestelmänä. (Lehtonen 2004, 10.) Kurdiperheissä on usein myös paljon lapsia, 7 10 on tavallinen lukumäärä. (Kanervo & Saarinen 2004, 52.) Perhe ja sukulaiset merkitsevät kurdeille kaikkea ja sukulaisiin ollaankin jatkuvasti yhteydessä. Kurdit ovat hyvin yhteisöllinen kulttuuri, suvun ja perheen mielipiteet painavat hyvin paljon. Yksilön käyttäytymistä ohjaavat yhteisön päämäärä ja käyttäytymissäännöt. Yksilö edustaa koko ryhmää, mikäli ryhmän jäsen ei toimi yhteisön edellyttämällä tavalla, hän tuottaa häpeää koko ryhmälle. Noin 70 % maailman väestöstä kuuluu tähän alueeseen, myös kurdit. Yksilöllisessä eli individualistisessa kulttuurissa odotetaan vastaavasti taas yksilön tekevän omat

17 17 päätöksensä ja kantavansa yksin vastuun niistä. Myös Suomi kuuluu tähän alueeseen. (Kanervo & Saarinen 2004, 52.) Kurdit solmivat perinteisesti avioliiton sukulaisensa kanssa. Ihanne tilanteessa puolisoiden isät ovat veljiä keskenään. Usein vanhemmat sopivat ainakin tyttären avioliitosta. Erityisesti maaseudulla varsinkin tytöt menevät naimisiin usein hyvin nuorena, jopa ala-ikäisenä. (Koivunen ) Turkin maaseudulla kurdinaiset ovat usein kouluttamattomia eivätkä osaa lukea. Kaupungissa ja moderneissa olosuhteissa naisia kuitenkin kannustetaan kouluttautumaan ja tekemään töitä. (Kanervo ja Saarinen 2004, 52.) 3.5 Uskonto Zarathustralaisuus oli kurdien pääuskonto ennen kuin suuri osa kurdeista kääntyi islaminuskoon arabien nopean valtaantulon aikana 600 luvun alkupuoliskolla. Toinen tärkeä kurdeja yhdistävä asia on uskonto. Suurin osa kurdeista on muslimeja ja itse asiassa lähes kaikki vielä sunnimuslimeja. Silti on mahdollista, että toisensa tapaavilla kurdeilla on eri uskonto. (Lehtonen 2004, 63). Kurdien joukossa on myös nestoriaanikristittyjä, assyyrikristittyjä, jesideja sekä baha`i-uskon kannattajia. (Nerweyi, 1991, 61). Islamilainen kulttuuri näkyy kurdimiesten ja naisten välisissä suhteissa, sukupuolirooleissa ja työnjaossa. Naisten ja tyttöjen tärkein tehtävä on pitää huolta kodista ja lapsista. Perheen isä on perheenpää ja sanoo viimeisen sanan. (Koivunen 2001, 27.) Tässä tulee esiin kurdien suuri valtaetäisyys.

18 18 4 KURDIEN ASEMA TÄNÄÄN Kurdit ovat Lähi-idän neljänneksi suurin kansanryhmä ja maailman suurin kansa, jolla ei ole omaa valtiota. Arviot kurdien kokonaismäärästä maailmassa vaihtelevat 15 ja 35 miljoonan hengen välillä. Turkissa heitä arvioidaan olevan noin viidesosa väestöstä eli miljoonaa, Irakissa 4 5 miljoonaa, Iranissa 6 7 miljoonaa. (Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö 2006.) Myös Syyriassa, Armeniassa ja Azerbaidzhanissa on kurdivähemmistöjä. Euroopassa kurdeja asuu noin (Kavervo & Saarinen 2004). Kurdeista suurin osa on maanviljelijöitä ja paimentolaisia. Koska kurdinkielen murteet eroavat niin paljon toisistaan, eri puolella asuvat kurdit eivät aina voi kommunikoida keskenään äidinkielellään. (Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö 2006.) Äsken päättyneen vuosisadan aikana kurdit ovat monesti kapinoineet "isäntävaltioitaan" vastaan Turkissa, Irakissa ja Iranissa. Uskonnollisten ryhmien, kansojen ja heimojen väliset riidat ovat sekoittuneet toisiinsa. Muun muassa tästä syystä hajanaiset vaikka katkeratkin kapinat on kerta toisensa jälkeen nujerrettu. Eri valtioiden hallitukset ovat taitavasti hyödyntäneet kurdien keskinäisiä epäluuloja ja suorastaan pakottaneet nämä sotimaan toisiaan vastaan (Komsi 2006). 4.1 Turkin Kurdistan Suurin osa kurdeista asuu Turkin alueella, etenkin maan itä- ja kaakkoisosissa. Heitä pidetään virallisesti "vuoristo- turkkilaisina". Kurdit kohtaavat väkivaltaa Turkin hallinnon taholta miltei päivittäin. He itse ovat ajaneet asiaansa ja ajavat sitä myös asein. Viime aikoina Turkin toimet kurdeja vastaan ovat saaneet eniten kansainvälistä huomiota osakseen. (Jämsän kaupunki 2004.)

19 19 Voittajavaltiot Britannia ja Ranska jakoivat ottomaanien valtakunnan omien etujensa mukaisesti. Turkin uusi johtaja Kemal Atatürk kirjoitti länsivaltojen kanssa rauhansopimuksen Lausannessa Vaikka Sévresin sopimuksessa oli luvattu kurdeille oma valtio, ei Lausannessa kuitenkaan otettu kurdeja kansana huomioon mitenkään: Kemal halusi Turkin kansan olevan yhtenäinen, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että kurdikulttuuria ryhdyttiin turkkilaistamaan, eikä kurdien olemassaoloa tunnustettu. (Jämsän kaupunki 2004.) Turkissa kurdeilta oli kielletty oman äidinkielen käyttö vangitsemisen uhalla vuoteen 1991 asti. Nykyäänkin sitä saa käyttää ainoastaan "epäpoliittisiin tarkoituksiin". Kurdilapsien ainoa vaihtoehto onkin vain turkinkielinen koulu. Kurdien kohdalla pitää paikkansa vanha totuus väkivallan kierteestä. Väkivalta synnyttää väkivaltaa: kurdeja kohtaan tehdyt julmuudet ja vääryydet saivat heidät turvautumaan väkivaltaan, johon Turkki vastasi aseita käyttämällä. Turkin hallitus vetoaa yhä edelleen Turkin kansan yhtenäisyyteen. Eräiden arvioiden mukaan Turkin armeija on muutamassa vuodessa tuhonnut yli kolme tuhatta kurdikylää ja tappanut kurdia. (Jämsän kaupunki 2004.) Kaakkois-Turkissa (Koillis-Kurdistanissa) "Kurdistanin työväenpuolue" eli PKK on vuodesta 1984 näihin päiviin asti käynyt sissisotaa, johon maan armeija ja hallitus ovat vastanneet raskailla vastaiskuilla. Tuhansia kyliä on hävitetty ja miljoonat ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Yli ihmistä on kuollut suoranaisesti sodan uhreina: niin armeijan vastaiskuissa kuin myös PKK:n harjoittaman terrorismin uhreina. Suur-Istanbulissa asuu tai oleskelee eräiden arvioiden mukaan nykyään 3 4 miljoonaa kurdia. Se merkitsee noin neljäsosaa seudun väestöstä. Sama suhde vallitsee koko valtion alueella. (Jämsän kaupunki 2004.) Alhaisemman elin- ja koulutustason takia kurdien syntyvyys on suurempi, joka osaltaan lietsoo eräiden kansallismielisten turkkilaisten pelkoja. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana nekin Turkinkurdit, jotka eivät kannata Öcalania ja PKK:ta, ovat laajasti ja avoimesti alkaneet vaatia oikeutta tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, oikeutta tulla tunnustetuiksi kansana, jolla on oma kieli

20 20 kurmand[z]i- ja zaza-murteineen- sekä oma kulttuurinsa. Tässä kehityksessä on selvästi kysymys enemmän kulttuurillisista vähemmistöoikeuksista kuin suoranaisen itsenäisyyden tavoittelusta. Turkin perustuslain mukaan separatismin harjoittaminen on rangaistava teko ja täten myös itsenäisen Kurdistanin tavoittelu on laitonta. (Jämsän kaupunki 2004.) Viime vuosina valtio on kuitenkin sallinut kurdin kielen eri murteiden opetuksen yksityisissä oppilaitoksissa sekä kurdinkieliset radio- ja televisio-ohjelmat. Tähän vaikuttaa se, että kurdien oikeuksien parantaminen on yksi vaatimus Turkin mahdolliselle EU jäsenyydelle. Vaikka PKK on julistanut lopettaneensa sodankäynnin, sivujärjestöjen organisoimat pommi-iskut jatkuvat. Samoin jatkuvat myös Turkin armeijan vastatoimet kurdi separatisteja vastaan. Joidenkin mielipiteiden mukaan sota oli väistämätön seuraus tukahduttavasta ilmapiiristä, murhista ja pidätettyjen kiduttamisesta ja yrityksistä sulauttaa kurdit valtaväestöön. Toisten mielestä taas sota oli väistämätön seuraus alueitten välisistä taloudellisista ja sosiaalisista eroista sekä terrorismista. (Jämsän kaupunki 2004.) 4.2 Irakin Kurdistan Irakin ja Iranin välisessä kahdeksanvuotisessa sodassa ( ) kumpikin hallitus rohkaisi kurdien itsenäisyystoiveita vastapuolen alueella. Rauhanteon jälkeen Saddam Husseinin hallitus Irakissa rankaisi "omia" kurdejaan: Suleimanian seudulla ihmistä vangittiin ja murhattiin järjestelmällisesti. Kaasuhyökkäyksessä Halabdzan kaupunkiin ihmistä kuoli kerralla. (Komsi 2001, 31.) Persianlahden sodan jälkeen, vuonna 1991, Pohjois- Irakin (Etelä-Kurdistanin) asukkaat onnistuivat perustamaan ja vakiinnuttamaan itsehallinnon, jota ei kuitenkaan ole missään tunnustettu erilliseksi valtioksi. Epävarmuutta lisää alueen kahden suurimman puolueen välinen vihamielisyys, joka on johtanut ajoittain leimahtaneeseen ja tuhansia uhreja vaatineeseen sisällissotaan 2 3

21 21 miljoonan asukkaan itsehallintoalueella. Irakin Kurdistanilla on kuitenkin mm. oma parlamentti, poliisilaitos ja käytännössä myös oma armeija Peshmerga miliisijoukkojen muodossa. (Komsi 2006.) Alueella on pidetty monipuoluevaalit ja ihmisoikeustilanne on selvästi parempi kuin muualla Irakissa. Irakin Kurdistanin valtapuolueita ovat Jalal Talabanin johtama Kurdistanin isänmaallinen liitto (engl. lyhenne PUK) ja Masud Barzanin johtama Kurdistanin demokraattinen puolue (KDP). Yhdysvaltain kaadettua Saddam Husseinin hallinnon on Irakin Kurdistanin asema entisestään vahvistunut. Alue on pääosin välttynyt muualla Irakissa vallitsevalta väkivallalta ja kurdien edustus Irakin uudessa hallinnossa on vahva, mm. Jalal Talabani on noussut Irakin presidentiksi kurdien edustajana. Kurdit ovat vaatineet itsehallintoalueen laajentamista niin että siihen liitettäisiin Kirkukin provinssi jossa on merkittäviä öljyvaroja. (Komsi 2006.) 4.3 Iranin Kurdistan Iranissa asuu Turkin jälkeen toiseksi eniten kurdeja. Toisen maailmansodan aikana 22. tammikuuta 1946 kurdit julistivat Iranin ja Irakin rajalle Iranin puolelle itsenäisen Kurdistanin tasavallan. Kurdistanin Demokraattisen puolueen johtaja Qazi Mohammed valittiin sen presidentiksi. Tämä tasavalta kesti noin yhden vuoden. Kurdien vastarinta ei riittänyt pysäyttämään Iranin armeijaa, joka marssi Mahabadin kaupunkiin. Tasavallan johtajat hirtettiin Mahabadin keskusaukiolla. Iranin Kurdistanissa oli kesällä 2005 laajoja mielenosoituksia kurdien oikeuksien puolesta. (Kainuun monikulttuurinen toimintakeskus 2006.) 4.4 Syyrian Kurdistan Syyriassa runsaan miljoona kurdia elää vailla minkään maan kansalaisuutta ja siten myös vailla minkäänlaisia oikeuksia. (Komsi 2001, 31). Ennen kuin

22 22 arabiporvaristo alkoi hallita Syyriassa, kurdein ja arabien välinen solidaarisuus alueella oli ihailtavan voimakasta. Ensimmäisen maailmasodan jälkeen Syyrian puoleinen Kurdistan otti vastaan suuria määriä Kemal Ataturkin paenneita kurdeja. Joukossa oli kuuluisia kirjailijoita, jotka Syyriassa pystyivät julkaisemaan kansallismielisiä teoksia. Syyriassa kurdien kirjallisuus yksinkertaisesti kukoisti ja myös kurdienkielisiä julkaisuja ilmestyi alueella säännöllisesti. Vuoden 1961 syyskuussa Syyrian valtio voimisti kurdeja vastaan suuntaamiansa kansallisia sortotoimia. (Nerwey 1991, 35.) Valtio riisti kurdeilta Syyrian kansalaisuuden ja julkisti lisäksi vuonna 1962 suunnitelman, jolla piti karkottaa maasta koko Turkin vastaisia raja-alueita asuttanut kurdiväestö. Heidän tilalleen valtio halusi siirtää arabiväestöä. Seuraavan hallituksen asennetta kuvasti mm. valtion kustantama tutkimusraportti, jossa todettiin mm. seuraavasti: Kurdeilla ei ole sivilisaatiota, kieltä, historiaa. Näin ollen heidän omaisuutensa pitää takavarikoida eikä heille pidä antaa mahdollisuutta koulutukseen. Näitä suosituksia seurasi vielä kymmenen vastaavantasoista lauselmaa. Myös Syyrian kudeilta on siis viety kaikki kansalliset, kulttuuriset ja poliittiset oikeudet. Noista ajoista lähtien mitään merkittäviä muutoksia ei Syyrian puolella asuvien kurdien asemassa ole tapahtunut. (Nerwey 1991, 35.) 4.5 Kurdit Suomessa Suurin osa Suomessa asuvista kurdeista on tullut maahan joko kiintiöpakolaisina tai turvapaikanhakijoina. Suomenkurdit ovat lähtöisin eri puolilta kurdialuetta: Irakista, Iranista, Turkista ja Syyriasta. Syyt siihen, miksi kurdit ovat lähteneet pakolaisiksi, ovat moninaiset, mutta tärkein lienee edellä mainittujen valtioiden harjoittama kurdeihin kohdistama vaino ja ihmisoikeusloukkaukset: poliittinen vaino, mielivaltainen vangitseminen, kiduttaminen sekä yleinen syrjintä. (Kanervo & Saarinen 2007, 60.)

23 23 Suurin osaa kurdeista on pakolaisia. Pakolainen on henkilö, jolla on perusteltu syy pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta (Niemi 2006, 30). Osa kurdeista on saapunut suomeen myös perhesiteiden perusteella. Perhesiteen perusteella Suomeen tulevat ovat joko naimisissa suomalaisen kanssa, tai heidän vanhemmistaan toinen on suomalainen (Niemi 2006, 9 10.) Kurdeilla toisin kuin monilla muilla Suomessa asuvilla etnisillä ryhmillä, ei ole yhtä isoa kattojärjestöä, johon kuuluisi jäseniä kaikista niistä maista, joista ovat saapuneet Suomeen. Sen sijan pienjärjestöjä on paljon. Järjestöt ovatkin hyvä tapa saada yhteyttä kurdeihin. Sen jälkeen, kun on tutustunut yhteen kurdiin, on helppo tutustua muihinkin. Esimerkiksi Turkin ja Irakin kurdit viihtyvät pääasiassa omissa ryhmissään. Haastattelemani kurdit kokevatkin olevansa nimeen omaan esimerkiksi Turkin tai Irakin kurdeja. 5 KOTOUTTAMINEN Kotoutumistoiminta voidaan jakaa kolmeen tasoon: sosiaaliseen, tiedolliseen ja toiminnalliseen. Sosiaaliseen tasoon kuuluvat sellaiset toiminnat, joiden tavoitteena on maahanmuuttajan psykososiaalisen tilanteen vahvistaminen (mm. henkilökohtainen tuki). Toiminta mahdollistaa sosiaalisten verkostojen luomisen sekä vertaisryhmien muodostumisen. Tiedolliseen tason taas kuuluu kielitaidon ja esimerkiksi yhteiskuntataitojen ja työllistymisedellytysten kehittäminen. Toiminnallinen taso puolestaan pitää sisällään muun toiminnan, joka voi olla lähes mitä tahansa kerhoista ja liikuntaryhmistä erilaisiin retkiin ja virkistäytymisleireihin. (Alitolppa-Niitamo, Söderling & Fågel 2005.) Jotkut maahanmuuttajat kotoutuvat onnistuneesti ja toiset heikosti. Onnistuneesti kotoutuneilla henkilöillä on todennäköisesti samanlaisia asenteita ja lähestymistapoja arkielämään. (Voima 2005, 12.)

24 John Berryn kotoutumisteoria Lukuisat akkulturaatioprosessia koskevat teoriat voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: toinen painottaa yksiulotteista prosessia, joka päättyy kulttuurivähemmistön sulautumiseen, ja toinen painottaa kulttuuripluralismia eli monikulttuurisuutta. Ensin mainitaan näkökulman mukaan, akkulturaatio ei juurikaan poikkea assimilaatiosta eli sulautumisesta. Sillä tarkoitetaan yksisuuntaista prosessia, jonka avulla vähemmistön jäsen omaksuu enemmistön arvot ja käyttäytymisen. Sulautumismalli olettaa, että tämä yksisuuntainen muutosprosessi ennen pitkää johtaa alkuperäisen etnisen tai kulttuurisen identiteetin häviämiseen. (Liebkind 2000, 18.) Sitä vastoin toinen, monikulttuurisuutta painottava malli on selkeästi kaksiulotteinen. Sen mukaan etniset vähemmistöryhmät ja niiden jäsenet enemmän tai vähemmän säilyttävät perinteisen kulttuurinsa sopeutuessaan enemmistöyhteiskuntaan. Samalla oletetaan, että myös enemmistökulttuuri muuttuu ja sopeutuu monikulttuurisuuteen. Tämän mallin mukaan erilaiset kulttuuriryhmät voivat elää ja elävät usein samalla alueella säilyttäen ainakin osan omasta kulttuuristaan samalla, kun ne menestyksekkäästi osallistuvat ympäröivän yhteiskunnan toimintaan. (Liebkind 2000, 18.) Berryn mukaan ihmiset suhtautuvat akkulturaatioprosessiin eri tavoin. Akkulturaatioasenteet perustuvat yksilön kahteen kysymykseen antamiin vastauksiin: toinen koskee oman etnisen tai kulttuurisen ominaislaadun ja identiteetin säilyttämistä ja kehittämistä Ovatko oma etninen/kulttuuriidentiteettini ja tapani arvokkaita ja pitäisikö ne säilyttää?, ja toinen koskee ryhmien välisen kontaktien ja yhteiskunnallisen osallistumisen toivottavuutta Pitäisikö minun hakeutua myönteiseen vuorovaikutukseen valtaväestön kanssa ja osallistua yhteiskuntaelämään?. Kaksi ulottavuutta muodostaa kulttuurivähemmistöjen akkulturaatiostrategioiden nelikentän:

25 25 1. Integroituminen 2. Assimiloituminen 3. Separoituminen 4. Marginalisoituminen Integroituminen Yksilö vastaa molempiin kysymyksiin myöntävästi jos, hänen valintaansa on integraatio-strategia, jolloin oma kulttuuri säilyy ainakin osittain samalla kun yksilö pyrkii osallistumaan yhteiskuntaelämään. (Liebkind 2000, 21.) Assimiloituminen Vastaus on kieltävästi ensimmäiseen ja myönteisesti toiseen kysymykseen jos, hän on valinnut assimilaatio- eli sulautumisstrategian, jolloin hän ei halua säilyttää omaa kulttuuri-identiteettiään osallistuessaan yhteiskuntaelämään. (Liebkind 2000, 20.) Separoituminen Jos taas vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myönteinen mutta jälkimmäiseen kielteinen, yksilö on valinnut separaatio-strategian, jonka mukaisesti hän haluaa pitää kiinni alkuperäisestä kulttuuristaan mutta välttää kanssakäymistä laajemman yhteiskunnan kanssa. (Liebkind 2000, 20.) Marginalisoituminen Berryn mukaan tämä on seurausta siitä että vastaukset molempiin kysymyksiin ovat kielteisiä, jolloin yksilöllä ei ole mahdollisuutta tai halua sen enempää

26 26 oman kulttuurinsa säilyttämiseen kuin yhteiskuntaelämään osallistumiseenkaan. (Liebkind 2000, 20.) Akkulturaatio voi olla myös epätasaista, eriasteista eri elämänalueilla: joku voi samanaikaisesti pyrkiä esimerkiksi taloudelliseen assimilaatioon eli sulautumiseen työelämässä, kielelliseen integraatioon eli kaksikielisyyteen sekä separaatioon avioliittokäyttäytymisessä menemällä naimisiin oman ryhmänsä jäsenen kanssa. (Liebkind 2000, 20.) Integraatiovaihtoehto on kuitenkin aina osoittautunut suosituimmaksi akkulturaatiovaihtoehdoksi ja tällä vaihtoehdolla on myös vahvin yhteys hyvään sopeutumiseen. Marginalisoituminen on sopeutumiselle epäsuotuisin vaihtoehto, kun taas assimilaatio ja separaatio sijoittuvat näiden ääripäiden väliin. (Liebkind 2000, 21.) Akkulturaatioon sovelletaan sosiaalisen oppimisen näkökulmasta sosiaalisen ympäristön vaatimusten ja vähemmistöjäsenten kulttuuristen taitojen välinen ristiriita heijastaa kulttuurisen sopivuuden (cultural fit) puuttumista. Kulttuurinen sopivuus kuvaa sitä, miten hyvin maahanmuuttajan persoonallisuus ja arvot sekä vastaanottavan yhteiskunnan normit sopivat yhteen. (Liebkind 2000, 22.) Akkulturaation käsitteellä taas on viitattu niihin muutoksiin, joita maahanmuuttajien kulttuurissa käytännössä maahanmuuton jälkeen tapahtuu. (Huttunen 1997,42). 5.2 Kotouttamislaki ja sen tavoitteet Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta (493/1999) määrittelee eri tahojen velvollisuudet kotouttamistyössä. Se korostaa maahanmuuttajan omaa vastuuta osallistua kotoutumisprosessiinsa aktiivisesti sekä antaa viranomaisille välineitä tukea kotoutumista. Yksi välineistä on kotoutumissuunnitelma, johon kirjataan maahanmuuttajan ja hänen perheensä kotoutumista tukevat toimenpiteet. Toisaalta laki edellyttää viranomaisia laatimaan paikallisen kotouttamisohjelman ja tarjoamaan

27 27 maahanmuuttajille toimenpiteitä, jotka edistävät heidän kotoutumistaan. (Työministeriö 2007.) Lain tavoitteena on, että maahanmuuttajat voisivat osallistua taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen elämään yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Paikallistasolla kuntien edellytetään laativan kotoutumisohjelman yhteistyössä työvoima- ja elinkeinokeskuksen, työvoimatoimiston, kansaeläkelaitoksen sekä muiden viranomaisten kanssa. Ohjelma sisältää kuntatason suunnitelman tavoitteista, toimenpiteistä, voimavaroista sekä yhteistyöstä maahanmuuttajien kotouttamisessa. Ohjelman sisällytetään myös etnisen tasa-arvon ja hyvien etnisten suhteiden edistäminen. (Työhallinto 2005, 4.) Kotoutumisen tärkein edellytys on kielitaito. Kotouttamistoimenpiteiden tulee lähteä maahanmuuttajan omista tarpeista ja perehdyttää tarvittaessa myös arkielämän taitoihin. (Ruohomaa 2006.) Kotoutumislain toimeenpanossa on monia toimijoita ja toiminnan tasoja. Tämän vuoksi lain seurannassakin tarvitaan eri viranomaisten ja toimijoiden yhteistyössä. (Työministeriö 2000,12.) 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimustehtäväkseni valitsin kurdi maahanmuuttajien omakulttuuritaustan vaikutus kotoutumiseen. Haastattelujen avulla etsin vastauksia siihen; 1. miten kurdit kokevat kotoutuneensa, 2. mitä suomalaisessa kulttuurissa kurdien mielestä on hyviä ja huonoja puolia, 3. mitkä ovat kurdinkulttuurissa on hyvät ja huonot puolet, 4. ja miten nämä vaikuttavat kotoutumiseen sekä eroaako eri maista tulleiden kurdien kulttuurit keskenään. Yksi kulttuuritutkimuksen keskeisistä teemoista onkin ollut yksilöiden halujen sosiaalinen konstruktio ja normatiivisten sääntöjen kulttuuristen taustojen tutkiminen. (Alasuutari 1995, 69).

28 Tutkimuskysymykset Lähtökohtani opinnäytetyölle oli selvittää miten kurdikulttuuri eroaa toisistaan ja onko toiset kurdit kotoutunut paremmin Suomeen kuin toiset. Yleensä, kun puhutaan kurdeista niin ihmiset kuvittelevat että he kaikki ajattelevat ja käyttäytyvät samalla tavalla. Kotouttamisen kannalta on tärkeää tunnistaa henkilön resurssit ja voimavarat. Kulttuuritietämys on oiva tapa lähestyä ihmistä ja muokata palveluja rajojen puitteessa tämän tarpeen mukaan. Tämän perusteella tutkimuskysymyksiksi kehittyivät seuraavat: 1. Miten kurdikulttuuri vaikuttaa kurdien kotoutumiseen Suomessa. 2. Kulttuuritaustan merkitys kotoutumiselle sekä mitkä ovat suurimmat erot suomalaiseen kulttuuriin? 3. Miten henkilö kokee Suomen kulttuurin ja mikä on ollut vaikeinta kotoutumisessa? 4. Miten henkilö on kokenut kotoutumisen onnistuneen ja mitä olisi voitu tehdä toisin? Kotoutumista käsittelin neljän eri aihe-alueen kautta. Ensinnäkin tutkin miten kurdit kokevat arki-elämänsä täällä Suomessa kotona perheensä kanssa, töissä ja vapaa-ajalla. Miten kurdit kokivat yhteistyön viranomaisten kanssa ja mitkä tekijät kurdit kokivat auttavan heidän kotoutumistaan sekä mitkä tekijät haittasivat kotoutumista. 6.2 Aineiston keruu Työssäni käytin teemahaastatteluja sekä osallistuvaa havainnointia. Aineistoa on kerätty Suomessa että Irakin ja Iranin Kurdistanissa. Kurdistanin aineistoa

29 29 keräsin kesällä 2006, sieltä sain myös paikallista kirjallisuutta kurdien kulttuurista. Tutkimusaineiston keruumenetelmäksi valitsin teemahaastattelun, koska suurin osa kvalitatiivisen tutkimuksen aineistoista on puheaineistoja, ja tutkittavalla on subjektiivinen rooli tutkimustilanteessa. Haastatteluissa on annettu haastateltavalle mahdollisuus tuoda esille itseään ja asioitaan mahdollisemman vapaasti. Haastattelu on tehokas ja luotettava tapa hankkia tietoa, koska tutkija ja tutkittava ovat suorassa vuorovaikutuksessa keskenään. Saatavia tietoja voidaan syventää esimerkiksi pyytämällä perusteluja ja esittämällä lisäkysymyksiä. Haastattelussa luotettavan ja pätevän tiedon saaminen on ydinasia. (Hirsijärvi, Remes & Saajavaara ) Kurdistanissa saatuja haastatteluja en kuitenkaan halunnut tässä käyttää muuna kuin havainnointimateriaalina. Kurdistanissa haastattelin kahdeksaa henkilöä. Kaikki olivat työikäisiä aikuisia naisia ja miehiä. Suomessa haastattelin yksilöhaastatteluna neljää, sekä ryhmähaastattelussa kolmea henkilöä. Haastateltavat olivat iältään 23 47, näistä neljä olivat naisia. Jokaisen haastateltavan koodasin aineistoon lähtömaansa mukaan, kuten esimerkiksi TH1 (Turkista lähtöisin henkilö), Iranista lähtöisin on NH1 ja Irakin KH1 ja KH2 sekä Syyriasta lähteneille ryhmähaastattelusta SRH. Jokaiselle haastateltavalle varasin aikaa kaksi tuntia. Parhaan tuloksen saamiseksi, haastattelut toteutin haastateltavan kotona. Tämä käytäntö oli miellyttävämpää koska haastateltava sai olla omassa turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössään. Haastateltavien valinta perustuu siihen, että jokaisesta Kurdistanin maaalueesta (Turkki, Iran, Irak ja Syyria) piti saada ainakin yksihaastattelu. Haastattelut toteutin nauhoittamalla sekä muistinpanoja laatimalla. Työnjakohaastatteluissa toteutettiin niin että ystäväni kysyi valmiiksi valmistellut pääkysymykset ja minä laadin muistinpanot, tein havaintoja ja kysyin lisäkysymyksiä tilanteen mukaan. Tämän käytännön katsoin oman työni kannalta parhaaksi toteuttaa näin, koska minun kannaltani oli tärkeää saada

30 30 olennaiset tiedot ylös ja toisekseen oli helpompaa ymmärtää omaa tekstiä ja käsialaa. Tekemistäni havainnoista Kurdistanin alueelta oli minulle paljon apua haastatellessani Suomessa asuvia kurdeja. Näin olen pystynyt peilaamaan havaintojani ja kokemuksiani haastatellessani Suomessa asuvia kurdeja. Kaikille haastateltaville kerrottiin tutkimuksen aihe, kerrottiin myös että tutkija on vaitiolovelvollinen. Joka tarkoittaa sitä että haastateltavan nimiä ei mainita tutkimuksessa. Haastateltavista yksi oli tulkki joka myöhemmin auttoi tulkkaamisessa (ainakin yhdessä haastattelussa). Kaikki puhuivat sujuvasti tai hyvin Suomea, paitsi ryhmähaastattelussa eräs perheenäiti. 6.3 Aineiston käsittely ja analyysi Opinnäytetyö on toteutettu laadullisella kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Kvalitatiivisella menetelmällä pystyin saamaan haastateltavilta materiaalia mitä on lähtöisin heidän jokapäiväisestä elämästä ja tutkimuskohdetta pyritään kuvaamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. (Hirsijärvi, Remes & Saajavaraa 2000, 152.) Haastattelut on litteroitu ja kirjoitettu sanasanalta joista sitten valitsin käyttökelpoiset kohdat. Tutkimus on empiirinen kokemuksiin perustuva laadullinen tutkimus, jossa on käytetty fenomenologista lähestymistapaa. Suomessa ei ole Kurdeista paljon saatavilla olevaa kulttuuritietoa varsinakaan kotoutumiseen liittyvää. Laadulliseen tutkimukseen tutkimusryhmään kohdistuva kokemuksineen ja tietoineen, fenomenologisuus tuki tässä parhaiten tutkimukseni tarkoitusta. Fenomenologinen lähestymistapa sopii hyvin aiheisiin, joita on aikaisemmin tutkittu vähän. Näitä kokemuksia käsitetään hyvin laajasti ihmisen kokemuksellisina suhteina omaan todellisuuteensa, maailmassa jossa he elävät. Eläminen on kaikkea kehollista toimintaa ja havainnointia ja samalla myös koetun ymmärtävää jäsentämistä. (Laine 2001, 35.)

31 31 Haastattavilta pyrin saamaan mahdollisimman laajasti tietoa heidän taustastaan. Etnografisella lähestymistavalla pyrin kartoittamaan mahdollisemman laajasti haastateltavien taustoja. Siten tutkija voi paremmin perehtyä vieraan kulttuurintapoihin ja työkulttuuriin. (Tuomi & Sarajärvi 2002, ). Tieteellisessä havainnoinnissa tutkittavaa ei irroteta ympäristöstään. Sen vuoksi on mahdollista tarkkailla tutkittavaa ja ympäristöä yhdessä. Havainnointi on nimenomaan tarkkailua, ei vain näkemistä. (Uusitalo 1996, 89.) Vierasta kulttuuria tutkittaessa miksi kysymysten siemen on usein siinä, että tutkija ei voi ymmärtää, miksi tutkittavat ihmiset elävät niin kuin elävät tai ajattelevat kuten ajattelevat. (Alasuutari 1995, 218) Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Eettiset kysymykset tutkimustyössä ovat tärkeitä tieteissä, joissa tutkitaan inhimillistä toimintaa (Vehviläinen Julkunen 1997, 26). Eettiset kysymykset koskevat tiedonhankintaa ja sen käyttöä. Lisäksi on syytä pohtia tiedon käyttöön, tulosten julkaisemiseen ja tutkijan rehellisyyteen liittyviä eettisiä kysymyksiä. (Eskola & Suoranta 1998, 52.) Olen noudattanut eettisiä periaatteita aiheen valinnassa, metodin valinnassa, aineiston keruussa, aineiston käsittelyssä sekä analyysissa. Eettisyys näkyy koko tutkimuksen prosessissa. Jokaiselle haastateltavalle on annettu vapaus vastata tai kieltäytyä kysymyksistä jotka eivät tuntuneet mukavilta, kuten myös oikeus suostumukseen haastatteluun. Haastateltavia pyrin kunnioittamaan heidän omassa elämässään. Miellyttävämmäksi ja luotettavammaksi tuntunut haastatteluympäristöksi olen valinnut haastattelijan kodin, tietenkin heidän suostumuksellaan.