KURDIT- KEITÄ HE OVAT?

Transkriptio

1 Ilona Tiainen KURDIT- KEITÄ HE OVAT? Kuusi teemahaastattelua ja valokuvanäyttelyn toteutus Opinnäytetyö Kulttuurituotannon koulutusohjelma Marraskuu 2008

2 Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Ilona Tiainen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Kulttuurituotannon koulutusohjelma Nimeke Kurdit keitä he ovat?- Kuusi teemahaastattelua ja kurdinäyttelyn toteutus. Tiivistelmä Opinnäytetyöni aiheena ovat kurdit, kurdikulttuuri sekä kurdien etninen identiteetti ja kulttuuri-identiteetti. Tutkimuskysymykseni on, kuinka haastattelemani Suomessa asuvat kurdit kokevat kurdikulttuurin ja kurdi-identiteetin. Opinnäytetyöni on kaksivaiheinen. Se koostuu teoriaosuudesta ja käytännön osuudesta, kurdiaiheisen valokuvanäyttelyn toteutuksesta ja sen raportoinnista. Työni alussa avaan työni aiheen kannalta tärkeitä käsitteitä sekä kerron kurdien historiasta, nykytilanteesta sekä hieman kielestä, uskonnosta ja kulttuuritavoista. Tämän jälkeen siirryn esittelemään tutkimusmenetelmiäni sekä toteuttamaani haastattelututkimusta. Tuon vielä esiin Kristiina Koivusen näkemyksiä kurdien identiteetistä ja pohdin asiaa itse. Opinnäytetyöni on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus. Teemahaastattelujen avulla pyrin saamaan selville, mitä kurdikulttuuri merkitsee haastattelemilleni kurdeille. Tätä tietoa täydensin haastattelemalla myös Koivusta kurdien kulttuurista ja identiteetistä. Haastattelut tutkimukseen on toteutettu kevään ja kesän 2008 aikana. Tein yhteensä kuusi teemahaastattelua. Haastattelin yksilöteemahaastatteluina neljää kurdia. Lisäksi tein kaksi ryhmähaastattelua. Haastateltavat olivat kaikki Turkin, Irakin tai Iranin kurdeja. Haastateltavat toivat esiin sen, kuinka kurdiperheet elävät perinteitä kunnioittaen ja avioituvat useimmiten sukulaisten kanssa. Haastattelujen perusteella myös naisten ja miesten erot nähtiin suurina. Haastatteluissa selvisi, että haastateltaville kurdeille kurdi-identiteetti on tärkeä ja kurdikulttuuriin liittyvät tavat, juhlat ja tapaamiset olivat olennainen osa haastateltavien arkea. Kurdinkieli, kurdien historia ja muiden kurdien seura koettiin tärkeiksi ja suurin osa haastateltavista identifioi itsensä ennen kaikkea kurdeiksi. Vaikka kurdikulttuurin sisällä onkin monia suuria eroavaisuuksia yksilöiden välillä, haastateltavien oli helppo puhua kulttuuristaan ja käsitys siitä oli selkeä. Vaikka jotkut epäilevätkin, sitä voiko kurdeja edes nimittää kansaksi, koska eroja kurdikulttuurin sisällä on niin paljon, näen kurdit itse, tutkija Koivusen lailla, hyvin vahvasti kansana, jonka kansallinen identiteetti on kasvussa. Työni lopuksi kerron kurdiaiheisen valokuvanäyttelyn toteutuksesta Asukas ja kumppanuustalo Betaniassa, Helsingin Punavuoressa Asiasanat (avainsanat) kurdit, maahanmuuttajat, kulttuuri, etninen ryhmä, etninen identiteetti, kulttuuri-identiteetti, kvalitatiivinen tutkimus, valokuvanäyttely Sivumäärä Kieli URN 65 sivua + 5 liitettä Suomi URN:NBN:fi:mamkopinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Työ sisältää 5 liitettä Ohjaavan opettajan nimi Mari-Jatta Rissanen, Helena Timonen Opinnäytetyön toimeksiantaja

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis November Author(s): Ilona Tiainen Degree programme and option Cultural Production and Management Name of the bachelor's thesis Who are The Kurds? - Six theme interviews and a Kurdish exhibition is arranged Abstract The themes of my bachelor's thesis are The Kurds, Kurd-culture, Kurd-identity and Kurd's ethnic identity and Kurdish cultural identity. The purpose of this work was to describe how, the Kurds of the Finland, who I interviewed, feel about their own culture and their cultural-identities. My work has two stages, part theory and part practical information about arranging a Kurdish exhibition I will tell about Kurd's history, situation and culture first. After this will I deal with my interview-study. Finally, I will tell, what Kristina Koivunen thinks about Kurdish culture and Kurdish-identity. My work was a qualitative study. The data for this qualitative study was collected as individual thematic interviews and two group interviews for Kurds who participated between spring and summer Additionally I interviewed Kristina Koivunen. Turkey, Iran and Iraq were the home countries of the Kurd which participated. Based on my study, it appeared that Kurds are usually living very traditionally and typically marry other Kurds. Kurds feel that Kurdish language, history, celebrations, Kurdish traditions like food and Kurdish company are important. The biggest part of the Kurds, who I interviewed, feels that Kurd-identity is a very important part of them. Some wonder, if Kurds are nation at all, because of the many differences are so much, but I agree with Kristina Koivunen; they are nation, whose young national identity is growing. Finally, i describe how I produced my Kurdish exhibition in Betania, Helsinki. Subject headings, (keywords) The Kurds, immigrants, culture, ethnic group, ethnic identity, cultural identity, qualitative study, exhibition Pages Language URN 65 pgs. + 5 app. Finnish URN:NBN:fi:mamk-opinn Remarks, notes on appendices Work is included five attachments. Tutor Mari-Jatta Rissanen, Helena Timonen Bachelor s thesis assigned by

4 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO OPINNÄYTETYÖNI LÄHTÖKOHTA KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ Kulttuuri ja kulttuuriryhmät Etninen ryhmä ja kansa Etninen identiteetti ja kulttuuri-identiteetti Yhteisöllinen kulttuuri Valtaetäisyys KURDIEN HISTORIA JA TILANNE TÄNÄÄN Historia Turkin Kurdistan Iranin Kurdistan Irakin Kurdistan Syyrian Kurdistan Kurdit Suomessa KURDIKULTTUURI Kurdin kieli Uskonto Kurdilainen perhe ja muu sosialinen elämä Kurdien tavat ja perinteet HAASTATTELUT JA NIIDEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuslajina laadullinen tutkimus Haastateltavat ja haastattelun toteutus Haastattelukysymykset Eettisten kysymysten pohdintaa HAASTATTELUJEN SATOA Mistä tekijöistä kurdikulttuuri muodostuu? Kurdilainen perhe Miten kurdikulttuuri näkyy kurdien arjessa? Kurdi-identiteetin vahvuus ja merkitys... 41

5 8. NÄKÖKULMIA KURDIEN KULTTUURI- JA KANSALLISIDENTITEETTIN45 9. KURDIT KEITÄ HE OVAT -NÄYTTELY Näyttelyn tuottamisen lähtökohdat Näyttelyn tavoitteet Näyttelyn materiaali ja sen hankinta Resurssit ja näyttelyn markkinointi Avajaiset ja näyttely Mietteitä toteutuneesta näyttelystä ja tulevaisuuden suunnitelmia POHDINTA JA OMAT JOHTOPÄÄTÖKSENI LÄHTEET LIITE 1: Lahjoja Kurdistanista LIITE 2: Valokuvateosluettelo LIITE 3: Kurdit - keitä he ovat? -näyttelyn valokuvat LIITE 4: Kurdien haastattelut LIITE 5: Kristiina Koivusen haastattelu

6 1. JOHDANTO 1 Kurditutkija Kerim Yildizin (2001, 38) mukaan kurdit ovat maailman suurin kansa, jolla ei ole omaa tunnustettua valtiota. Kanervo & Saarinen (2004, 51) kertovat, että vaikka kurdeilla ei ole omaa tunnustettua valtiota, heitä kuitenkin voidaan sanoa yhdistävän saman maantieteellisen alueen, jota he itse kutsuvat Kurdistaniksi, joka suurimmaksi osaksi sijoittuu neljän maan, Turkin, Irakin, Iranin ja Syyrian alueelle. Yildizinin (2001, 38) mukaan Kurdistaniksi kutsutulla alueella ei ole tarkkoja rajoja, mutta kurdivaltaisen alueen ytimen muodostavat Irakin, Iranin, Syyrian ja Turkin rajoilla kohoavat Zagrosvuoret ja Taurusvuoriston itäpää. Etelässä alue ulottuu Mesopotanian alueen poikki. Suomen ulkomaalaisviraston (nykyisin Maahanmuuttovirasto) julkaisussa (1999, 19) todetaan, että kurdien muuttoliikenne Kurdistanin alueelta on ollut osin vapaaehtoista, eikä Kurdistanin osiksi voi nimetä kaikkia alueita, joissa kurdeja on paljon. Esimerkiksi arviolta puolet Turkin kurdeista asuu perinteisen Kurdistanin ulkopuolella ja Istanbul on maailman suurin kurdikaupunki. Yli miljoona kurdia taas asuu Länsi-Euroopassa. Koska kurdien määrästä ei ole tarkkoja tilastoja, Suomen ulkomaalaisviraston mukaan kurdien määrästä esiintyy useanlaisia arvioita. Tämä johtuu sekä laskentatavasta että kurdien identiteetin määrittelystä. Keskitasoa edustavan arvion mukaan kurdeja arvioitiin vuonna 1999 olevan yhteensä miljoonaa (Ulkomaalaisvirasto 1999, 7). Kerim Yildiz (2001, 38) taas arvioi kurdien määrän vuonna 2001 olevan 30 miljoonaa. Voidaan olettaa, että määräarviot ovat kasvaneet näistä arviosta 7-10 vuoden aikana, koska uusia kurdilapsia on syntynyt perheisiin runsaasti. Tarkkaa kurdien lukumäärää Suomessa ei tiedetä, koska kurdit tilastoidaan sen maan mukaan, josta he ovat Suomeen muuttaneet. Paljon pystyy kuitenkin päättelemään kielitilastoista eli siitä kuinka paljon Suomessa on kurdia äidinkielenään puhuvia henkilöitä. Vuonna 2007 tilastokeskuksen mukaan koko maassa kurdia puhui 5893 henkilöä (Tilastokeskus 2007). Tämän opinnäytetyön tarkoitus on kertoa tästä ilman omaa maata olevasta kansasta, sen kulttuurista ja historiasta. Kerron myös siitä, mikä on kurdien asema eri puolella Kurdistania tällä hetkellä. Pyrin vastaamaan kysymykseen, kuinka haastattelemani

7 2 Suomessa asuvat kurdit kokevat kurdikulttuurin ja oman kurdi-identiteettinsä. Lisäksi pohdin tutkimusaineistoni avulla niitä tekijöitä, jotka tekevät kurdeista oman kansan. Tartun työssäni siis kiistanalaiseen kysymykseen, kurdikansan olemassaolo kun kielletään suurimassa osassa kurdien asuttamia alueita. Suomen kurdeista ja kurdeista ylipäätänsä on saatavilla hyvin vähän tietoa. Tämä on yksi syy, miksi valitsin kurdit opinnäytetyöni aiheeksi. Mitä enemmän olen itse kurdeihin tutustunut, muun muassa haastatteluja tehdessäni, sitä innostuneempi olen itse tästä aiheesta. Samalla olen ollut järkyttynyt kurdien kokemista vääryyksistä maailmalla. Toivon, että tämä opinnäytetyö herättää sivuillaan myös lukijoissaan kiinnostusta kurdikulttuuriin ja heidän asemaansa. Opinnäytetyötäni varten toteutin kvalitatiivisen teemahaastattelun keväällä Tein yhteensä kuusi teemahaastattelua, joissa haastattelin kahdeksaa Helsingissä asuvaa kurdia, joista neljä oli miehiä ja neljä naista. Kysymykset käsittelivät kurdikulttuurin ja identiteetin merkitystä haastattelemilleni kurdeille. Lisäksi haastattelin Suomen tunnetuinta kurditutkijaa, toimittaja ja sosiaalityöntekijä Kristiina Koivusta. Tiedustelin Koivuselta, sitä miten hän kokee kurdikulttuurin ja millaisista elementeistä hänen näkökulmastaan kurdi-identiteetti muodostuu. Peilaan näissä kaikissa haastatteluissa syntynyttä tietoa jo olemassa olevaan kirjallisuuteen kurdeista. Tässä opinnäytetyössä kerron myös yhdessä Suomen Rauhanpuolustajien kanssa toteuttamastani kurdiaiheisesta Kurdit - keitä he ovat? -nimisestä valokuvanäyttelystä asukas- ja kumppanuustalo Betaniassa, Helsingin Punavuoressa. Myös tämä näyttely kertoi kurdeista ja kurdikulttuurista. Näyttelyn tarkoituksena oli paitsi olla kulttuuritapahtuma, olla myös tiedottava tapahtuma. Näyttelyn tavoitteena oli kurdien itse ottamien kuvien, esineiden ja tekstin kautta kertoa kävijöille kurdeista kansana ja kurdien asemasta maailmalla. Näyttelyn tavoitteet olivat siis yhdensuuntaiset opinnäyteyöni kanssa. Aloitan tämän opinnäytetyön esittelemällä työni kannalta keskeisiä käsitteitä, puhumalla yleensä kulttuurista ja määrittelemällä mitä sillä tässä työssäni ja valokuvanäyttelyssä tarkoitan. Sitten siirryn kertomaan kurdeista ja heidän kulttuuristaan. Aloitan kurdien historiasta ja kerron kurdien tilanteesta maailmalla tänään. Lyhyen historia- ja

8 3 ajankohtaispaketin jälkeen siirryn kurdikulttuuriin ja siihen miten haastattelemani kurdit itse sen kokevat. Mitkä ovat niitä asioita, jotka yhdistävät kurdeja ja tekevät heistä kansan, vaikka heillä ei ole omaa valtiota? Ennen tätä esittelen kuitenkin valitsemani haastattelumenetelmän ja kerron kuinka haastattelut toteutin. Kurdien oman äänen kuulemisen jälkeen esittelen kurditutkija Kristiina Koivusen pohdinnat asiasta kurdikansasta ja sen kulttuurista. Työn loppuosassa siirryn käytännön osuuteen. Esittelen valokuvanäyttelyprojektiani, sen lähtökohtia, tavoitteita ja toteutustapaa, onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä. Lopuksi palaan opinnäytetyöni tavoitteisiin ja pohdin, kuinka niiden saavuttamisessa onnistuin ja mitä kehitettävää jäi. 2. OPINNÄYTETYÖNI LÄHTÖKOHTA Opinnäytetyöni aihevalintaan vaikutti suuresti ystäväni Susan Janné. Hänellä on itsellään kurditausta, vaikka hän onkin hyvin suomalaistunut. Hän kertoi minulle toukokuussa 2006 aikovansa tekevänsä opinnäytetyönsä kurdeista ja pyysi minua tekemään kanssaan yhteisen opinnäytetyön. Hän opiskeli tuolloin Diakoniaammattikorkeakoulun Helsingin yksikössä sosionomiksi. Minä suostuin yhteistyöhön, vaikka omat opintoni olivatkin aivan alussa. Minulla oli aiheesta hieman aikaisempaa tietoa. Tutustuin Susaniin vuonna 1996, jolloin hän eli itse enemmän kurdikulttuurin piirissä olevan kurdimiehen kanssa naimisissa ja tätä kautta minulla oli asiasta jonkinlainen käsitys. Tunnen myös Susanin sisaruksia, joista osa elää enemmän ja osa vähemmän kurdikulttuurin mukaista elämää. Ennen opinnäytetyön valintaa en ollut lukenut kurdeista kirjoja, sen sijan arabikulttuurista olin lukenut jonkin verran aikaisemmin ja haastatellut erääseen opiskelutyöhöni musliminaista, mikä antoi minulle ennakkotietoa. Arabikulttuurillahan on paljon yhteistä kurdikulttuurin kanssa, koska nämä kansat elävät osittain samalla alueella ja molempien kansojen valtauskonto on islamin uskonto.

9 4 Aloitimme siis opinnäytetyön suunnittelun, tiedonhaun sekä haastattelut ja tutkimukset yhdessä. Teimme ensin aineistohaun Helsingin ja Espoon kirjastoissa, hankimme sopivaa kirjallisuutta ja aloitimme aiheeseen perehtymisen. Sitten aloimme miettiä tutkimusmenetelmää ja kysymyksiä. Päädyimme laadulliseen tutkimukseen ja haastatteluihin. Toteutimme Susanin kanssa haastattelut kahteen eri kertaan kaksin eri kysymyksin. Ensimmäisellä kerralla kysyimme kysymyksiä vain kurdien kulttuurista. Tällöin meidän tutkimuskysymyksemme oli Minkälainen on kurdien kulttuuri? Tämä ei kuitenkaan täyttänyt Susanin sosionomitutkinnon vaatimuksia. Kysymys oli lisäksi liian laaja ja epämääräinen. Lisäsimme haastatteluihin kotouttamisnäkökulman ja muutimme tutkimuskysymyksen kuulumaan Miten kurdikulttuuri vaikuttaa kurdien kotoutumiseen Suomeen?, jolloin työ ei taas enää oikein sopinut minun koulutusohjelmaani, koska se ei tuntunut enää liittyvän mitenkään kulttuurintuottamiseen. Tilannetta huononsi minun koulutusohjelmani kannalta, se että mietimme koko valokuvanäyttelyn pois jättämistä, koska se tuntui aiheesta irralliselta. Mutta ilman valokuvanäyttelyä työni ei olisi vastannut kulttuurituotannon koulutusohjelman vaatimuksia lainkaan. Jouduimme lopulta erottamaan työni isommasta kokonaisuudesta, koska meidän oli vaikea täyttää molempien koulujemme vaatimuksia. Lisäksi Susanin opinnäytetyöaikataulu oli toinen kuin minun ja hänen oli saatava työnsä minua aikaisemmin valmiiksi. Susan sai oman työnsä valmiiksi marraskuussa 2007 ja valmistui sosionomiksi. Minä jäin puurtamaan oman osuuteni kanssa. Toteutin myös lopulta haastatteluni uudestaan keväällä ja kesällä 2008 vielä kolmannen kerran uusin kysymyksin, jotta se vastasi lopullista aihetta ja tutkimuskysymystäni. Toteutin myös opinnäytetyössäni valokuvanäyttelyn. Meillä kahdella on tästä huolimatta ollut silti pitkälti yhteinen lähdeaineisto, koska käytimme töissämme osittain samaa kirjallisuutta ja osa haastattelemistani kurdeista oli samoja kun mitä haastattelimme myös yhdessä Susanin kanssa. Valokuvanäyttely kuului alkuperäiseen suunnitelmaan ja sen tarkoitus oli olla nimenomaan informatiivinen eli tärkeintä oli tiedon välittäminen kuvien ja tekstien avulla, ei esimerkiksi valittujen kuvien taiteellisuus. Siksi valitut kuvat koostuisivat tavallisten kurdien aivan toisiin tarkoituksiin otetuista kuvista. Opinnäytetyöajatus hautui ja opinnäytetyön aihe muuntautui ajan kanssa toisenlaiseksi. Välissä olin jo haudata koko

10 ajatuksen näyttelystä. Syksyllä 2007 varmistui, että toteutan näyttelyn sittenkin osana opinnäytetyötäni. 5 Vaikka alkuperäinen suunnitelma yhteisestä työstä jouduttiinkin hautamaan ja käytin runsaasti aikaa haastatteluihin, joita en tässä työssä käytä, en kadu yhteistä alkua. Se oli tärkeää oppimisen aikaan. Susanilta olen saanut paljon tukea myös omassa opinnäytetyössäni. Hän esimerkiksi auttoi minua hankkimaan näyttelypaikan valokuvanäyttelylle. Valokuvanäyttely sisälsi myös hänen ottamiaan kuvia Irakin ja Iranin Kurdistanista matkalta kesällä Myös erääseen haastateltavista olen tutustunut hänen kontaktinsa kautta. Tärkeä rooli työssä on myös Suomen kurdiyhdistyksellä, jonka jäseniin tutustuin aloitellessani Susanin kanssa tätä työtä ja osallistuessamme Suomen rauhanpuolustajien ja kurdiyhdistyksen yhdessä järjestämään Kurdistan festivaaliin Tuolloin myös painoin ensimmäisen kerran mieleeni Suomen rauhanpuolustajat ry:n kurdiaiheesta kiinnostuneena järjestönä, vaikka en heihin vielä yhteyttä ottanutkaan. Kurdifestivaaleissa saimme puhelinnumeron muutamalta Suomen kurdiyhdistyksessä toimivalta jäseneltä ja menimme myöhemmin tutustumaan yhdistyksen tiloihin. Meidät otettiin todella hyvin vastaan. Kaikki kurdit, joille puhuimme, olivat iloisia, että suomalaiset ovat kiinnostuneet kurdien asioista. Mitään ennakkoluuloja emme kohdanneet, päinvastoin aina käydessämme yhdistyksen tiloissa meille tarjoiltiin teetä ja kurdit aloittivat itse vapaaehtoisesti omasta maailmantilanteesta sekä kulttuurista puhumisen. He selvästi nauttivat, kun joku ulkopuolinen kuunteli. Meidät kutsuttiin aina vieraillessamme yhdistyksen tiloissa käymään siellä uudestaan. Samoin meitä kutsuttiin kurdien koteihin. Saimme kutsun jopa yksityisiin hääjuhliin, jonne emme valitettavasti päässeet. Aluksi ihmettelin tätä harvinaisen lämmintä vastaanottoa, mutta sitten muistin lukemani asiat kurdien erityisestä vieraanvaraisuudesta ja seurallisuudesta. Myöhemmin tämä asia sai tukea myös haastatteluissa. Monet kurdit ihan arkipuheessaan sanoivat olevansa kiitollisia Suomen valtiolle ja suomalaisille siitä, että saavat asua täällä Suomessa ja toteuttaa vapaasti kulttuuriaan. Olen kaikissa tekemissäni haastattelukierroksissa saanut kontakteja kurdiyhdistyksen kautta ja heidän yhdistyksen tilaisuuksissaan ja juhlissa käydessäni olen saanut syvempää tietoa tarkkailemalla heidän elämäänsä läheltä. Tärkeää oli erityisesti osallis-

11 6 tua kurdien vuoden tärkeimpään tapahtumaan, Newroz-juhlaan Olen saanut myös yhden kurdiystävän, joka otti vastuun avajaistarjoilujen hoitamisesta. Olen tutustunut erityisen läheltä hänen perheeseensä ja perhe-elämään hänen luonaan vierailulla käydessäni. 3. KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ Tässä osiossa esittelen opinnäytetyöni kannalta merkittäviä käsitteitä. Kulttuuri-sanan avaan, koska termi on niin laaja ja haluan kertoa mitä sillä tässä työssäni tarkoitan. Etnisen ryhmän ja etnisen identiteetin käsitteiden esiintuominen on välttämätöntä, koska pohdin tässä työssäni mikä kurdeista tekee kansan tai etnisen ryhmän. Sitten avaan vielä yhteisöllisyyden ja valtaetäisyyden käsitteitä. Tuon yhteisöllisyyden esiin yksinkertaisesti siitä syystä, että yhteisöllisyys on kurdikulttuuria leimaava piirre, jota ymmärtämättä on vaikea ymmärtää kurdiperheitä ja heidän elämäntapaansa. Kurdien suuri valtaetäisyys taas vaikuttaa kurdikulttuurille tyypilliseen naisten ja miesten roolien eroon, sekä vanhempien suureen kunnioittamiseen, joka on meille Pohjoismaissa eläville tavanomaisesti vieraampaa. 3.1 Kulttuuri ja kulttuuriryhmät Kulttuuri käsitteen voi määritellä monesta eri lähtökohdasta. Outi Friskin ja Heikki Tulkin mukaan (2005, 6-10; 20-22) nykyisin monet käyttävät kulttuuri-sanaa arkisessa kielenkäytössä taidesanan synonyymina. Laajimmin käsitettynä kulttuuri-sanan voi ymmärtää tarkoittavan ihmisten kaikkea toimintaa kuten esimerkiksi arvoja ja elämäntapaa. Kun jokin ihmisryhmä toimii omassa ympäristössään, jakaa yhteisen arvomaailman ja perinteet ja ymmärtää maailman yhtenäisesti, sen voidaan sanoa muodostavan oman kulttuuriryhmänsä. Mikään osa kulttuuria ei ole synnynnäistä, vaan yksilö oppii oman ympäristönsä kulttuurin asenteet ja normit. Lapsi ottaa mallia ympäristössään toimivista ihmisistä ja oppii näin, miten yhteisössä tulee toimia. Sari Kanervon ja Saarisen mukaan (2004, 8) kulttuurin käsitetään olevan tiettyyn yhteisöön kuuluvien ihmisten henkinen ja aineellinen todellisuus, joka muodostaa heidän koko maailmankuvansa ja elämäntapansa. Tämän tietyn yhteisön voin olettaa tarkoittavan esim. kurdiyhteisöä.

12 7 Kanervon ja Saarisen mukaan (2004, 8) kulttuuri on myös kokonaisuus, joka koostuu aineellisesta ympäristöstä sekä tiedoista, uskomuksista, moraalikäsityksistä, laeista, tavoista ja tottumuksista, jotka omaksutaan samalla tavalla kuin äidinkieli. Jokainen kulttuuri on muotoutunut tarkoituksenmukaiseksi juuri siinä ympäristössä, jossa se on kehittynyt ja jossa se vaikuttaa. Kulttuurin muotoutumiseen ovatkin vaikuttaneet luonto, ilmasto sekä maantieteelliset, taloudelliset ja historialliset tekijät. Työssäni käytän kulttuuri-sanaa Kanervon ja Saarisen määritelmän mukaisesti. Professori Karmela Liebkindin mukaan (1994, 21) eri kulttuurista tulevat ihmiset voivat olla hyvinkin erilaisia. Tavat ja perinteet, uskonnolliset käsitykset, käsitykset oikeasta ja väärästä ja kokonainen maailmankuva voivat vaihdella, mikä johtuu siitä, että kulttuuriryhmät ovat eläneet vuosisatoja tai tuhansia erillään toisistaan. Liebkindin mukaan (1994, 13) myös ihmiset ovat sidottuja kulttuuriryhmiinsä jäsenyyden ja samaistumisen kautta. Saman kulttuurijärjestelmän sisällä ihmiset jakavat tiettyjä arvoja, uskomuksia, maailmankatsomuksia, tapoja ja normeja. Ihmisen ankkuroituminen omaan kulttuuriryhmäänsä osoittaa myös yleismaailmallisia piirteitä. Kulttuurisidonnaisuus merkitsee sitä, ettei yksikään etnisiä suhteita koskeva teoria voi sivuttaa kulttuurin vaikutusta ihmisen psyykeen. 3.2 Etninen ryhmä ja kansa Monikulttuurisuustutkija Petri Hautaniemi (2001, 16) toteaa, että ajallisesti etnisyys ja etninen ryhmä ovat melko uusia käsiteitä. Etnisyyden käsite on syntynyt korvaamaan sanoja rotu, heimo tai kansa, joista kaksi ensimmäistä koetaan nykypäivänä vieraiksi. Liebkindin mukaan (1994, 23) etnisyyttä ei voida määritellä sen tarkemmin kuin, että useimmat etnisen ryhmän jäsenet samastuvat ryhmäänsä, polveutuvat tai kuvittelevat polveutuvansa samoista alkulähteistä ja osoittavat tiettyjä yhteisiä kulttuuripiirteitä. Kulttuuriryhmän jäsenyys riippuu pitkälti subjektiivisista määritelmistä. Eri yksilöt saattavat pitää itseään etnisen ryhmän jäseninä eri perustein. Yksi vetoaa kielitaitoonsa, toinen asuinpaikkaansa ja kolmas kansalaisuuteensa. Joillekin etnisille ryhmille kieli on tärkein tekijä, toisille esimerkiksi uskonto.

13 8 Hautaniemen mukaan (2001, 16) etninen ryhmä voidaan määrittää tiettyjen asioiden avulla. Etnisen ryhmän määrittelyyn on hänen mukaansa liitetty ainakin seuraavia kriteereitä: 1. Yhteinen alkuperä: Osittain yhteinen historia sekä usko yhteiseen syntyperään. 2. Yhteinen kulttuuri: Etniset erityispiirteet sekä oletus kulttuurisesta erityislaatuisuudesta. Voidaan erottaa kulttuurisia ja sosiaalisia erityispiirteitä muihin vertailukelpoisiin ihmisryhmiin nähden. 3. Etninen ryhmä-identiteetti: Ryhmän jäsenet identifioivat itsensä tai muut tunnistavat heidät erillisenä ihmiskategoriana. 4. Etninen Ryhmäinteraktio eli Etninen vuorovaikutus tätä säätelevine sosiaalisine erityspiirteineen. (Eli oletettavasti tapa miten ryhmän jäsenet elävät ja kommunikoivat keskenään.) 5. Erillisyysryhmäläisyys: Suhteessa laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Oletus toisaalta siitä, että etninen ryhmä on yhteiskunnan erillinen osaryhmä, mutta toisaalta myös siitä, että se on riippuvuussuhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja muihin ryhmiin. Hautaniemen mukaan (2001, 16) ihmiset samaistuvat tiettyihin etnisiin ryhmiin ja ajattelevat ja käyttäytyvät muiden saman ryhmän jäsenien tavoin. Merkityksellisiä eivät ole ainoastaan ne asiat, jotka yhdistävät etnisen ryhmän jäseniä vaan ne asiat, jotka erottavat ryhmän muista ihmisistä ja ryhmistä. 3.3 Etninen identiteetti ja kulttuuri-identiteetti Hautaniemen mukaan (2001, 22-23) identiteetti on sekä monille tieteenaloille keskeinen käsite että yleinen arkipäiväisessä käytössä. Käytännössä kaikkia yksilöä ja ryhmää koskevia piirteitä voidaan pitää osana sen identiteettiä, mutta yksilön tietoisuus kuten kulttuurikin voi vaihdella. Yksilöllä tai ryhmällä on oma käsityksensä identiteettistä ja siitä mikä on oikeaa. Tulkitsen tällä Hautaniemen tarkoittavan sitä, minkälaisia muuttumattomia ominaisuuksia ja arvoja yksilöllä tai ryhmällä on, mitkä seikat muodostavat yksilön tai ryhmän perusytimen, mutta yksilöä ja ryhmää määritellään myös ulkopuolelta käsin. Hautaniemen mukaan (2001, 22-23) nämä kaksi näkemystä

14 9 identiteetistä myös vaikuttavat toinen toisiinsa. Ylensä identiteetillä tarkoitetaan jotain erityisempää kuten persoonaa, sosiaalista identiteettiä, ryhmäidentiteettiä, kulttuuriidentiteettiä tai etnistä identiteettiä. Viimeaikainen etnisyystutkimus korostaa, että ihmisen etninen identiteetti on vain yksi ihmisen lukuisista identiteeteistä. Ilmaisemme vuorotellen ja päällekkäin eri identiteettejämme. Etnisyydessä on identiteetin näkökulmasta kysymys siitä kuuluvuuden tunteesta, jotka yksilö kokee etnisessä ryhmässä. Kuten aikaisemmin todettiin, etnisen ryhmän muodostumisessa yhteisellä syntyperällä, tosiasiallisella tai kuvitellulla on suuri merkitys. Liebkindin (1994, 21-22) mukaan kulttuuri ja identiteetti ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Kulttuuri on osa ihmisen maailmankuvaa, joka periytyy menneisyydestä. Sosiologiassa ja antropologiassa kulttuuri- ja etnisellä identiteetillä tarkoitetaan hieman eri asioita. Kulttuuri-identiteetillä tarkoitetaan kulttuuriryhmään kohdistuvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteisiin arvoihin, yhteiseen historiaan, kieleen ja perinteeseen perustuvaa käyttäytymistä. Etnisellä identiteetillä puolestaan tarkoitetaan etnistä tietoisuutta, samastumista tiettyyn etniseen ryhmään. Etnisyyden käsite on sosiologiassa laaja ja käsittää sekä etnisen että kulttuuri-identiteetin. Puhun tässä työssäni sekä kulttuuri-identiteetistä, että etnisestä identiteetistä ja käytän termejä Liebkindin määrittelyn mukaisesti. Käsittelen kulttuuri-identiteettiä myös omana asianaan, mutta puhuessani etnisestä identiteettistä sisällytän siihen myös kulttuuri-identiteetin määritteen. Puhuessani myöhemmin kurdi-identiteetistä tarkoitan sillä kurdien etnistä identiteettiä, johon tämä kulttuuri-identiteetti siis myös sisältyy. Eli puhun kurdi-identiteetistä hyvin kokonaisvaltaisena asiana. Liebkind jatkaa (1994, 22), että kulttuuri on kollektiivisen etnisen identiteetin voimavara. Tämä ei kuitenkaan hänen mukaansa tarkoita, että kulttuuri ei voisi muuttua, eikä sitä, että etniset vähemmistöt olisivat muuttumattomia, yhtenäisen kulttuurin edustajia. Kulttuurin osat, sen merkit ja symbolit voivat muuttua tai saada uusia merkityksiä kohdatessaan muita etnisiä ryhmiä ja muita kulttuureja. 3.4 Yhteisöllinen kulttuuri

15 10 Kanervon ja Saarisen mukaan (2004, 10) eri maiden kulttuureja vertailtaessa on havaittu, että kulttuureilla on samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia suhteessa toisiinsa. Näitä yhtäläisyyksiä on pyritty selittämään eri teorioiden avulla. Yksi erottava seikka on se, kuinka kollektiivisesta tai individuaalisesta kulttuurista on kyse. Samojen kirjoittajien mukaan myös suurin osa maapallon väestä elää kollektiivisessa eli yhteisöllisessä kulttuurissa, jossa tärkeintä on kuuluminen johonkin ryhmään. Yhteisöllisissä kulttuureissa elävät ovat usein sisäistäneet yhteisönsä säännöt niin täydellisesti, etteivät he tee eroa henkilökohtaisen ja yhteisönsä identiteetin eivätkä tavoitteiden välillä. Yksilön käyttäytymistä ohjaavat yhteisön päämäärä, käyttäytymissäännöt sekä hänen roolinsa yhteisössä. Individuaalisessa eli yksilöllisessä kulttuurissa ihmisen taas oletetaan tekevän omat päätöksensä ja kantavan vastuun teoistaan ja valinnoistaan. Identiteetti perustuu yksilöön, ei ryhmään. Kanervon ja Saarisen mukaan (2004, 11) yhteisöllisessä kulttuurissa perheet ovat yleensä suurperheitä, vanhempia ja vanhuksia kunnioitetaan ja lapset osallistuvat usein perheen töihin. Yhteisölliselle kulttuurille on myös tyypillistä kulttuurin samankaltaisuus ja säädelty elämäntapa sekä muodollinen viestintä. Yhteisöllisessä kulttuurissa kuulutaan yleensä vain yhteen tai muutamaan ryhmään, kun yksilöllisessä kulttuurissa voi taas kuulua samaan aikaan lukuisiin ryhmiin ja vaihtaa ryhmää vapaasti. Yhteisön kunnia ja sen säilyttäminen on yhteisöllisessä kulttuurissa tärkeää, mikäli ryhmän jäsen ei toimi yhteisön edellyttämällä tavalla, hän tuottaa häpeää koko ryhmälle. Minna Rätyn mukaan (2002, 59) avioliitto on yhteisöllisessä kulttuurissa pitkälti perheiden välinen sopimus. Perheellä tarkoitetaan isompaa yksikköä kuin ydinperhettä, usein siihen kuuluu mm. isovanhempia, tätejä ja setiä. Aviosuhteelta ei odoteta niin yhtä paljon kuin ns. rakkausliitolta. Nykyisin tosin rakkausavioliiton ihanne on leviämässä myös yhteisöllisiin kulttuureihin. Kanervon ja Saarisen mukaan (2004, 11) 70 prosenttia maailman väestöstä kuuluu yhteisöllisyyttä korostavaan kulttuurin. Aasia, Afrikka, Etelä- ja Keski-Amerikka sekä Itä- ja Etelä-Eurooppa kuuluvat tähän alueeseen 3.5 Valtaetäisyys

16 11 Friskin ja Tulkin (2005, 20) mukaan valtaetäisyys kuvaa vallan jakautumista ja suhtautumista auktoriteetteihin. Suuren valtaetäisyyden maissa tai suuren valtaetäisyyden omaavien kansojen keskuudessa eriarvoisuus yhteiskunnan eri toimijoiden välillä on hyväksyttävää. Yhteiskunnan valtaetäisyydet heijastuvat myös perheessä selkeinä valtaeroina miesten ja naisten sekä lasten ja vanhempien välillä. Useimmiten isä on perheen pää, jolla on eniten valtaa, naisten odotetaan kunnioittavan aviomiehiä ja veljiään ja lapsilta vaaditaan suurta kuuliaisuutta vanhempiaan kohtaan vielä aikuisiässäkin. Pienen valtaetäisyyden maissa taas pyritään mahdollisimman suureen tasa-arvoon sekä perheessä, että yhteiskuntaryhmien kesken. Kanervon ja Saarisen mukaan (2004, 13-14) suurta valtaetäisyyttä esiintyy mm. arabimaissa, paikoittain Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. 4. KURDIEN HISTORIA JA TILANNE TÄNÄÄN Käsittelen tässä luvussa ensin kurdien historiaa. Kurdien historia tuo esiin kurdien yhteiset juuret ja kertoo kuinka pitkään kurdit ovat asuttaneet samaa aluetta. Tämä on olennaista miettiessä, miten kurdien kulttuurinen tai etninen identiteetti muodostuvat tai jopa pohtiessa ovatko kurdit samaa kansaa ja samaa etnistä ryhmää. Etnisen ryhmän vaatimuksena oleva yhteinen alkuperä toteutuu kurdien kohdalla. Myös monet nykyiset kurdeille tärkeät kulttuuritavat, perinteet ja legendat ovat syntyneet kurdien pitkän historian aikana. Historiaosuuden jälkeen kerron, minkälainen on kurdien asema nykyisin. Koska kurdien asema vaihtelee riippuen millä puolella Kurdistania ollaan, käsittelen jokaisen neljän Kurdistanin alueella olevan valtion erikseen. 4.1 Historia Nimitys kurdi on kurditutkija ja kurdi-ihmisoikeusaktivisti Yildinzin mukaan (2001, 38) peräisin jo 600-luvulta (2001, 38). Asuinalueesta taas käytettiin nimeä Kurdistan ensimmäisen kerran 1100-luvulla, kun aluetta hallinnut sulttaani Seldzuk Sandzar loi laajan erillisen provinssin, jonka hän nimesi Kurdistaniksi. Alue alkaa Iskenderunista ja Antitaurus-vuorelta lännestä. Pohjoisessa se rajoittuu Pontic-vuoriin. Idässä Kurdistanin rajan muodostaa Urmia-järvi ja etelässä Zagros-vuoriston eteläpää sekä Hemren

17 vuorijono. Tämän alueen koko on noin neliökilometriä (Nerweyi 1991, 15; Koivunen 2008b.) 12 KUVA 1: Kartta Kurdistanin alueesta. (Izady 1997, 4) 1400-luvulla Lähi-itää hallitsi Ottomaanien valtakunta. Kurdistanin alue muodosti vain osan pinta-alasta, jota kurdit todella asuttivat ja jossa he olivat enemmistönä luvulla Ottomanian valtakunta sekä Persia olivat Aasian suurmahdit. Nämä imperiumit olivat sodassa puolet ajasta Kurdit elivät alueella autonomiassa. Suurvaltojen johtajat liittoutuivat oman alueensa kurdien ja näiden johtajien kanssa. (Nerwey 1991, Koivunen 2008b.) Vuosina kurdien asuttamat alueet Ottomaanien valtakunnassa koostuivat autonomisista kurdien ruhtinaskunnista, jotka samalla suojasivat ottomaanimperiumia tehokkaasti. Mahtavimmat kurdiprinssit löivät omat rahayksikkönsä, mitä pidettiin ensisijaisena yhtenäisyyden sekä itsehallinnon merkkinä islamilaisessa maailmassa. Persian puolella olosuhteet olivat suunnilleen samanlaiset. Tänä aikana Persiaa hallitsi kolme kurdihallitsijaa. Kurdit eivät vaatineet vielä alueidensa yhdistämistä. (Nerweyi 1991; Koivunen 2008b.)

18 13 Vuonna 1826 sulttaani Mahmut II ryhtyi laajentamaan ottomaanimperiumia ja vaati uudistuksia, joita kurdiprinssit vastustivat. Kurdit nousivat kapinaan useaan otteeseen. Vuonna 1843 Emir Badr Khan ryhtyi johtamaan vapautusyrityksiä ottomaanivallasta. Tämä oli kurdien ensimmäinen pyrkimys itsenäisyyteen. Taistelua käytiin neljä vuotta. Vuonna 1847 Khan kuitenkin joutui antautumaan Osman Pashalle ja Khan ajettiin maanpakoon. Kun ottomaanien valtakunta alkoi taantumaan Krimin sodan ( ) jälkeen, kurdit nousivat jälleen taisteluun. Turkki ja Persia ryhtyivät yhteistyöhön kurdien nujertamiseksi ja taas yritykset kurdivaltion perustamiseksi saatiin lopetettua. (Nerweyi 1991, Koivunen 2008b) Yildizin mukaan (2001, 40-41) liittoutuneiden ja Konstantinopolin hallituksen vuonna 1920 allekirjoittamassa Sévresin sopimuksessa kaavailtiin itsenäisyyttä entisessä Ottomaanien valtakunnassa vähemmistönä eläneille kansoille kuten armenialaisille ja kurdeille. Sopimuksen 64 artikla lupasi kurdeille itsenäisyyden vuoden kuluessa. Britit laativat 1922 Irakin kanssa sopimuksen, jossa tunnustettiin kurdien oikeudet. Mustafa Kemal Ataturkin ilmaantuminen ja Turkin itsenäisyyssota muutti kuitenkin kaiken. Turkki piti sopimusta nöyryyttävänä ja 1923 Sévresin sopimus jäi uuden sopimuksen jalkoihin. Kreikkaa lukuun ottamatta yksikään sopimuksen osapuolista ei lopulta ratifioinut sopimusta ja lupaus kurdien itsehallinnosta jäi toteutumatta. Huolimatta kaikista annetuista lupauksista ja Kurdistanin itsenäisyyden puolesta tehdyistä vetoomuksista seurauksena oli, että Kurdistan jaettiin neljän naapurivaltion, Turkin, Iranin, Irakin ja Syyrian kesken. (Nerweyi 1991; Koivunen 2008b.) 4.2 Turkin Kurdistan Puolet maailman kurdeista asuu Turkissa eli heitä asuu maassa noin 15 miljoonaa eli noin 23 prosenttia koko väestöstä. (Yildiz 2001, 39; Koivunen 2008b.) Turkki ei tunnusta virallisesti kurdien olemassa oloa, vaan kaikki Turkissa asuvat kansat katsotaan turkkilaisiksi. Usein kurdialueilla asuvista kurdeista puhutaan vuoristoturkkilaisina. Turkin tasavallan syntyessä K Atatürkin johdolla vuonna 1923 vallan sai etnistä yhdenmukaisuutta korostava nationalismi, jonka mukaan ajatus erillisestä kurdikurdikansasta oli hävitettävä. ( Koivunen 2008b.)

19 14 Kaakkois-Turkissa (Koillis-Kurdistanissa) "Kurdistanin työväenpuolue" eli PKK on vuodesta 1984 näihin päiviin asti käynyt sissisotaa, johon maan armeija ja hallitus ovat vastanneet raskailla vastaiskuilla. PKK:n johtaja Abdullah Öcalan vangittiin ja tuomittiin kuolemaan vuonna Tuomiota ei ole pantu täytäntöön, vaan Öcalan elää edelleen Imralin vankilasaarella lähellä Mudanyan kaupunkia. Öcalan on tällä hetkellä myyttinen hahmo monille kurdeille. Turkin perustuslain mukaan separatismin harjoittaminen on rangaistava teko ja täten myös itsenäisen Kurdistanin tavoittelu on laitonta. Viime vuosina valtio on kuitenkin sallinut kurdin kielen eri murteiden opetuksen yksityisissä oppilaitoksissa sekä kurdinkieliset radio- ja televisio-ohjelmat. (Koivunen 2008b.) Turkissa kurdit ovat Yildizin mukaan (2001, 39) keskittyneet maan etelä- ja itäosiin ja ovat siellä enemmistönä seuraavissa maakunnissa: Mardin, Siirt, Hakkari, Bitlis, Mus, Van ja Agri. 4.3 Iranin Kurdistan Iranissa asuu Turkin jälkeen toiseksi eniten kurdeja eli noin 7 miljoonaa ja noin 15 % väestöstä. Toisen maailmansodan aikana, 22. tammikuuta 1946 kurdit julistivat Iranin ja Irakin rajalle Iranin puolelle itsenäisen Kurdistanin tasavallan. Kurdistanin Demokraattisen puolueen johtaja Qazi Mohammed valittiin sen presidentiksi. Tämä tasavalta kesti noin yhden vuoden. Kurdien vastarinta ei riittänyt pysäyttämään Iranin armeijaa, joka marssi Mahabadin kaupunkiin. Tasavallan johtajat hirtettiin Mahabadin keskusaukiolla. Iranin Kurdistanissa oli kesällä 2005 laajoja mielenosoituksia kurdien oikeuksien puolesta. (Koivunen 2008b.) Iranissa on Suomen ulkomaalaisviraston julkaisun (1999, 22) mukaan Kordestan niminen lääni, joka on kuitenkin vain kolmannes Iranin kurdialueesta. Kurdien asema Iranissa on Suomen ulkomaalaisviraston mukaan (1999, 79-80) muuta aluetta parempi, sillä Iranin hallitus on aina tunnistanut kurdit yhdeksi iranilaiseksi heimoksi, joten kurdi-identiteetti ei sinänsä tuota ongelmia ellei siihen liity vastusta Iranin valtiota tai islaminuskoa kohtaa. Kurdinkielinen opetus oli aikoinaan kielletty, mutta nykyisin sitä

20 saa käyttää alkeisopetuksessa, julkaisussa ja radiolähetyksissä. Kurditaiteilijat saavat esittää töitään valvonnan alaisena Irakin Kurdistan Irakissa asuu arviolta 4-5 miljoonaa kurdia eli noin 20 prosenttia väestöstä. Irakin ja Iranin välisessä kahdeksanvuotisessa sodassa ( ) kumpikin hallitus rohkaisi kurdien itsenäisyystoiveita vastapuolen alueella. Rauhanteon jälkeen Saddam Husseinin hallitus Irakissa rankaisi "omia" kurdejaan: Suleimanijan seudulla ihmistä vangittiin ja murhattiin järjestelmällisesti. Kaasuhyökkäyksessä Halabdzan kaupunkiin ihmistä kuoli kerralla. Persianlahden sodan jälkeen vuonna 1991 Pohjois-Irakin (Etelä-Kurdistanin) asukkaat onnistuivat perustamaan ja vakiinnuttamaan itsehallinnon, jota ei kuitenkaan ole missään tunnustettu erilliseksi valtioksi. Epävarmuutta lisää alueen kahden suurimman puolueen välinen vihamielisyys, joka on johtanut ajoittain leimahtaneeseen ja tuhansia uhreja vaatineeseen sisällissotaan 2-3 miljoonan asukkaan itsehallintoalueella. (Koivunen 2008b.) Suomen ulkomaalaisviraston mukaan (1999, 23) Irak myönsi 1970-luvulla kurdihallinnolle autonomian kolmessa läänissä, joita ovat Arbil, Dahuk ja Sulaymaniah, joiden ala on yhteensä neliökilometriä YK otti kurdialueen suojelukseensa ja lääniä laajennettiin yhteensä neliökilometriä liittämällä siihen myös Kirkukista erotetut Chamchamalin ja Kalarin piirikunnat. Vuonna 1999 kurdialue kattoi silti alle puolet kurdien vaatimasta alueesta. Yli puolet asui 1999 Irakin hallituksen valvomalla alueella. Irakin Kurdistanilla on kuitenkin mm. oma parlamentti, poliisilaitos ja käytännössä myös oma armeija peshmerga-miliisijoukkojen muodossa. Alueella on pidetty monipuoluevaalit ja ihmisoikeustilanne on selvästi parempi kuin muualla Irakissa. Irakin Kurdistanin valtapuolueita ovat Jalal Talabanin johtama Kurdistanin isänmaallinen liitto (engl. lyhenne PUK) ja Masud Barzanin johtama Kurdistanin demokraattinen puolue (KDP). Yhdysvaltain kaadettua Saddam Husseinin hallinnon on Irakin Kurdistanin asema entisestään vahvistunut. Alue on pääosin välttynyt muualla Irakissa vallitsevalta väkivallalta ja kurdien edustus Irakin uudessa hallinnossa on vahva, mm. Jalal Talabani on noussut Irakin presidentiksi kurdien edustajana. Kurdit ovat vaatineet

21 itsehallintoalueen laajentamista niin, että siihen liitettäisiin Kirkukin provinssi, jossa on merkittäviä öljyvaroja. (Koivunen 2008b.) Syyrian Kurdistan Kurditutkija Yildizin mukaan (2001, 39) Syyriassa asuu noin miljoona kurdia eli 9 prosenttia väestöstä. Suomen ulkomaalaisviraston mukaan (1999, 23) Syyrian kurdiasutuksen katsotaan muodostuneen vasta 1800-luvulla kurdien siirtyessä kohti länttä. Kurdit asuvat Turkin ja Irakin rajalla, mutta myös saarekkeina arabiasutuksen lomassa. Syyrian kurdiasutuksen pinta-ala olisi viraston mukaan ainoastaan noin neliökilometriä. Ennen kuin arabiporvaristo alkoi hallita Syyriaa, kurdien ja arabien välinen solidaarisuus oli ihailtavan voimakasta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Syyrian puoleinen Kurdistan otti vastaan suuria määriä Turkista paenneita kurdeja. Kurdien kirjallisuus kukoisti. Vuoden 1961 syyskuussa Syyrian valtio kuitenkin aloitti kansalliset sortotoimet kurdeja vastaan. (Koivunen 2008b.) Suomen ulkomaalaisvirasto kertoo (1999, 82-83), että vaikka Syyria suojelee PKK:n ja PUK:in kaltaisia kurdipuolueita, se on vainonnut omia kurdejaan riistämällä kurdilta Syyrian kansalaisuuden. Koska näiden kurdien jälkeläiset perivät kansalaisuudettoman statuksen, Syyriassa oli ihmisoikeusjärjestöjen mukaan vuonna kurdia ilman kansalaisoikeuksia. Irakin KDP:n eli Kurdistanin demokraattisen puolueen mukaan ilman kansalaisuutta olevia kurdeja oli tällöin peräti Kansalaisuutta vailla olevat on jaettu virallisesti kahteen luokkaan, punaisilla henkilötodistuksilla varustettuihin ulkomaalaisiin ja kaikkia todistuksia vailla oleviin rekisteröimättömiin kurdeihin. Ulkomaalaisella ei ole poliittisia oikeuksia, hän ei saa omistaa kiinteistöjä, avioitua laillisesti, eikä voi saada passia ja näin laillisesti matkustaa. Rekisteröimättömiltä on tämän lisäksi evätty pääsy peruskoulun päästötodistukseen ja siten jatkokoulutukseen. Syyrian kansalaisuuden omaavia kurdeja kohdellaan tasavertaisesti muiden syyrialaisten kanssa.

22 17 Syyrian valtio julkisti lisäksi vuonna 1962 suunnitelman, jolla piti karkottaa maasta koko Turkin vastaista raja-aluetta asuttanut kurdiväestö. Näiden tilalle oli tarkoitus siirtää arabeja. (Koivunen 2008b.) 4.6 Kurdit Suomessa Suomessa asuu noin 6000 kurdia. Tarkkaa määrää ei tiedetä, koska kurdit tilastoidaan sen maan mukaan, mistä he ovat Suomeen muuttaneet. Paljon pystytään kuitenkin päättelemään kielitilastoista. Vuonna 2007 tilastokeskuksen mukaan koko maassa kurdia puhui 5893 henkilöä (Tilastokeskus 2008). Arvioisin, että kurdien lukumäärä suomessa on todennäköisesti kasvanut, koska perheisiin on syntynyt uusia lapsia ja myös perheiden yhdistämistä esiintyy. Kanervon ja Saarisen mukaan (2004, 52) Suomen kurdit ovat lähtöisin eri puolilta kurdialuetta. Suurin osa heistä on pakolaisia, jotka ovat tulleet Suomeen joko kiintiöpakolaisena tai turvapaikanhakijoina. Kurdisiirtolaisuus Suomeen huipentui Turkin kansalaisten osalta 1999 ja Irakin kansalaisten osalta 1993, mikäli kiintiöpakolaisia ei oteta huomioon. (Ulkomaalaisvirasto 1999, 69) Alapuolella olevassa taulukossa (TAULUKKO 1) näkyvät ne vuonna 2007 Suomessa asuneet henkilöt, joiden syntymävaltio on ollut Turkki, Irak, Iran tai Syyria eli joku niistä valtioista, joiden alueelle Kurdistan jakautuu. Alapuolella olevasta taulukosta voidaan nähdä Turkista ja Irakista muuttaneita henkilöitä olevan yli 4000, Iranista 3604, Syyriasta vain runsaat 300. Suomeen muuttaneista kurdeistakin suurin osa on Turkin, Irakin tai Iranin kurdeja ja Syyrian kurdeja on vain vähän. Syntymävaltio iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain Ikäluokat yhteensä Sukupuolet yhteensä

23 KOKO MAA HELA LANDET Turkki Irak Iran Syyria 324 TAULUKKO 1. Syntymävaltio iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain (Tilastokeskus 2008) 5. KURDIKULTTUURI Tässä osiossa kerron lyhyesti kurdikulttuurin tärkeistä elementeistä, joita ovat kieli, uskonto, kurdiperheen elämäntapa ja ominaispiirteet sekä kurdien tärkeät tavat ja perinteet. Kurdikulttuurin ominaispiirteiden kuvaamisen lähteenä olen käyttänyt saatavilla olevaa kirjallisuutta ja Kristiina Koivusen tiedonantoja. Myöhemmin palaan haastattelutuloksia esitellessäni näihin aiheisiin. Esittelen kuitenkin nämä kurdikulttuuria määrittelevät tekijät jo työni tässä vaiheessa, koska nämä historian ja maantieteellisen sijainnin lisäksi ovat niitä asioita, jotka asiantuntijat yleensä mainitsevat puhuessaan kurdeista. Muun muassa Kanervo ja Saarinen (2004, 51-52) kertovat, että kurdit ovat etninen ryhmä, jota yhdistävää kieli, uskonto, alkuperä ja yhteinen maantieteellinen alue. Myös yhteisöllisyys, oman kurdikulttuurin vaaliminen ja islamin usko ovat heidän mukaansa leimaa antavia piirteitä kurdikulttuurissa. Koivunen taas kertoo (Tiainen 2008b), että kurdin kieli on tärkein kurdeja yhdistävä asia ja siihen liittyy kurdikulttuuri ja yhteisöllinen elämäntapa. 5.1 Kurdin kieli Kurdin kieli kuuluu indoeurooppalaisiin kieliin ja indoiranilaiseen haaraan, johon kuuluvat myös mm. Afganistanin kielet pasto ja dari sekä persia. Persia on kurdin lähin sukulaiskieli. Kurdin kieli jakautuu neljään eri päämurteeseen, jotka jakautuvat vielä yhteensä 18 alamurteeseen. Neljä päämurretta ovat: kurmandzi, luri, gorani ja zaza. Kaksi yleisintä murretta ovat kurmandzi sekä sorani, joka on kurmandzin alamurre. Kurmandzi on murteista puhutuin ja sitä puhuu kurdien valtaosa Turkin, Iranin sekä

24 19 Syyrian Kurdistanissa. Sitä voidaan kirjoittaa sekä latinalaisin, arabialaisin, että kyrillisin aakkosin. Sorania puhutaan erityisesti Pohjois-Irakissa. Valtakulttuurien kielet ovat vaikuttaneet Kurdien eri murteisiin. Murteet eroavat toisistaan niin paljon, että eri puolilla Kurdistania asuvien ja eri kurdimurretta puhuvien kurdien on joskus vaikea ymmärtää toisiaan. Tavallisesti Turkissa käytetään latinalaisia aakkosia ja muualla Kurdistanissa arabinkielisiä aakkosia. Entisen Neuvostoliiton alueella käytetään yleensä kyrillisiä aakkosia. Oman kielensä lisäksi kurdit useimmiten puhuvat valtakulttuurin kieltä eli turkkia, persiaa tai arabiaa. Koska kurdit eivät saa usein opiskella omalla kielellään, monet eivät opi koskaan kirjoittamaan kurdia. (Nerweyi 1991, 57; Koivunen 2008b.) Ulkomaalaisviraston julkaisusta (1999, 8-9) voidaan tunnistaa myös näkökantoja, joiden mukaan kurdeilla ei ole omaa yhteistä kieltä, vaan kyse on esimerkiksi Persian kielen murteista tai että kurdinkieli on joukko eri kieliä. Esimerkiksi luri on tämän lähteen mukaan yhtä lähellä persiaa kuin kurmandzhia. Niinpä lureja ei välttämättä edes lueta kurdeiksi ja luria puhuvaa aluetta saatetaan nimittää Luristaniksi. 5.2 Uskonto Vapaa kirjoittaja Ville Komsi (2001, 32) kertoo uskonnon olevan tärkeä kurdeja yhdistävä tekijä. Enemmistö kurdeista kaikissa niissä maissa, missä heitä asuu enemmän kuin , on muslimeja ja itse asiassa lähes kaikki sunnimuslimeja. Suuri osa on hänen mukaansa uskonnoltaan maltillisia, minkä arvioin tarkoittavan sitä, että he kyllä uskovat Allahiin ja noudattavat useimpia islamin uskon periaatteita kuten eivät syö sianlihaa, mutta eivät esimerkiksi pukeudu aina islaminmukaisesti ja pitävät kurdina oloa tärkeämpänä osana identiteettiään kuin islaminuskoa. Osa taas Komsin mukaan on uskonnollisia muslimeja, jonka uskon tarkoittavan sitä, että islaminuskon säännöt ja tavat rytmittävät heidän päivänsä. Kurdikirjailija Nerwey (1991, 62) kertoo myös, että lähes kaikki kurdit ovat sunnimuslimeja ja hänen mukaansa uskonnolla on kurdien yhteiskunnallisessa elämässä erittäin keskeinen asema. Useissa Kurdistanin kylissä on Koraanin opetukseen erikoistuneen uskonnollinen koulu, jossa kurdilapsille opetetaan arabiankielellä uskonnon perusteita.

25 20 Suomen ulkomaalaisviraston julkaisun (1999, 10) mukaan uskonto on perinteisesti ollut kieltä tärkeämpi kurdien identiteetin kannalta, mutta perinteet ovat heikentyneet. Yhden arvion mukaan noin neljännes kurdeista määrittelee itsensä yhä ensisijaisesti uskontonsa mukaan, toisen arvion mukaan enää 4 prosenttia Turkin kurdeista nojaa uskonnolliseen identiteettiin. Vaikka suurin osa kurdeista nykyisin onkin sunnimuslimeja, on mahdollista, että toisensa tapaavilla kurdeilla on keskenään eri uskonto. Kurdien joukossa on muslimien lisäksi esimerkiksi shiiamuslimeja, kristittyjä, juutalaisia, zarathustralaisia sekä baha`iuskonnon kannattajia. Osa lukeutuu aleveihin, joiden oppi on sekoitusta islamin siialaisesta muodosta, että zarathustralaisuudesta. (Komsi 2001, 32; Nerweyi 1991, 61-63) Koivunen kertoo (2006, 226), että osa kurdeista on jesiidejä. Tätä uskontoa ei ole noudatettu minkään muun kansan parissa. Kyseinen uskonto syntyi 1100-luvulla ja sen pyhä kirja on Avesta. Jesiidit uskovat kahteen jumalaan, hyvään ja pahaan jumalaan. 5.3 Kurdilainen perhe ja muu sosialinen elämä Kanerva ja Saarinen kertovat (2004, 52) useista sukupolvista koostuvien suurperheiden takaavan kurdien taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin. Kurdiperheissä on usein myös paljon lapsia, seitsemästä kymmeneen on tavallinen lukumäärä. Perhe ja sukulaiset ovat kurdeille todella tärkeitä ja sukulaisiin ollaankin jatkuvasti yhteydessä. Kurdit ovat hyvin yhteisöllinen kulttuuri, suvun ja perheen mielipiteet painavat hyvin paljon. Tiivistä kyläyhteisöstä tulleille kurdeille muiden ihmisten seura ja läsnäolo on itsestäänselvyys. Myös Kristiina Koivunen kokee yhteisöllisyyden tärkeänä osana kurdikulttuuria. Kurdikulttuuria käsittelevässä haastattelussa (Tiainen 2008b) hän totesi, että yhteisöllisyys näkyy siinä, että ihmisillä käy koko ajan paljon vieraita ja naisten ja miesten maailma eroavat toisistaan suuresti. Naisten kannalta tämä näkyy siinä, että päiväjärjestys on joka päivä samanlainen. Aamiainen on joka tapauksessa samanlainen ja naiset siivoavat koko ajan. Kello yhdeksän aikaan siivotaan jo vimmatusti ja lattiat pestään joka päivä. Kurdistanissa näin toimitaan käytännön syistä. Suomessa tähän on syynä

26 21 enemmänkin se, että siihen on totuttu. Tässä on se ongelma, jossa ei ole yhteisöä, tämä ei toimi. Monilla kurdeilla on ongelmia lasten kasvatuksessa Suomessa, koska ovat tottuneet isoihin perheisiin ja nyt joudutaan hoitamaan itse asioita, joihin ei ole valmiuksia. Nerwey toteaa (1991, 65), että kurdi-identiteetin säilyttäminen on koko perheen vastuulla. Vanhempi sukupolvi siirtää oman aikansa kulttuuriperinnön perheen nuoremmalle sukupolvelle. Vanhojen tarinoiden ja legendojen kertominen lapsille on tämän työn viehättävämpiä puolia. Esimerkiksi perinteisesti tytön täytyy tarkkaan tuntea sukunsa leivontaperinteet. Hänen pitää myös opetella samat kudontataidot, jotka hänen äitinsä on opettanut aikanaan hänen äidilleen. Koivunen kertoo (2001,57) myös kurdien solmivan perinteisesti avioliitot sukulaistensa kanssa. Ihannetilanteessa puolisoiden isät ovat veljiä keskenään. Usein vanhemmat sopivat ainakin tyttären avioliitosta. Erityisesti maaseudulla varsinkin tytöt menevät naimisiin hyvin nuorena. Naimisiinmeno tapahtuu tällöin usein ala-ikäisenä, nuorimmat tytöt saattavat olla jopa vuotiaita! Euroopassakin asuvat kurdimiehet haluavat usein mennä naimisiin juuri kurdin kanssa. Monet maksavat suuria summia ja odottavat kauan, että sopiva vaimo saapuu Kurdistanista. Koivunen sanoo (Tiainen 2008b), että on tavallista, että sukulaiset asuvat todella lähekkäin. Esim. Batmanissa (Paikka Turkin kurdialueilla) on kerrostaloja, jossa kaikki asukkaat ovat keskenään sisaruksia ja heitä vastapäätä asuu serkkuja. Naiset tekevät monia kotitöitä yhdessä. On hyvin voimakkaita paikallisia kulttuureja. Ruuat vaihtelevat alueittain. Kurdialueiden maatalous on keskenään erilainen, koska Kurdistanissa on isot korkeuserot. Kurdit käyttävät paljon lähiö luomuruokaa. Koivunen jatkaa kurdien yhteisöllisyydestä ja sanoo kokevansa myös (Tiainen 2008b), että kurdiäitien ja tyttärien välit ovat hyvin tiiviit. Niin tiiviit, että ollaan riippuvaisia toisistaan ja yleensä äideille on vaikeaa, kun tytär muuttaa pois kotoa. Kuitenkin tytöt pyritään naittamaan nuorena. On häpeällistä, jos on naimattomia tyttäriä, jotka eivät ole naimissa. Poikien ja miesten asema on enemmän kodin ulkopuolella ja poikia ja miehiä arvostetaan enemmän. Pojat ovat pienestä pitäen isien mukana ja perinteisesti pojilla on sama ammatti kuin isillä. Yksityisyrittäjyys on tavallista. Usein miehet ja