Väli Suomen Ikäkaste Äldre Kaste II Ikälain pilotointi osahankkeen raportti VANHUSPALVELULAIN PILOTOINTI

Transkriptio

1 Väli Suomen Ikäkaste Äldre Kaste II Ikälain pilotointi osahankkeen raportti VANHUSPALVELULAIN PILOTOINTI

2 Väli Suomen Ikäkaste II Ikälain pilotointi osahanke Hankeraportti Päivi Moisio Sari Heikkinen Arja Honkakoski Kirsi Nurmio Mira Pakanen Ikälain pilotointi osahankkeen raportti ja muuta materiaalia löydät Innokylä verkkopalvelusta hae: Ikälain pilotointi

3 Väli Suomen Ikäkaste Äldre Kaste II Ikälain pilotointi osahankkeen raportti VANHUSPALVELULAIN PILOTOINTI 3

4 Sisällys Lukijalle Hankkeen tavoitteet ja tausta Toimintaympäristö Arvioita hankkeen toteutumisesta Iäkkään henkilön osallisuus oman palvelunsa suunnitteluun ja toteutukseen Ehdotus toimintamalliksi Teemaliite 1. Pilotoinnin toteutus ja tulokset Vanhusneuvosto ikäihmisen osallisuuden mahdollistajana Ehdotus toimintamalliksi Teemaliite 2. Esimerkkejä, miten vanhusneuvosto voi käytännössä toteuttaa toimintamallia Monipuolinen palvelutarpeen selvittäminen Ehdotus toimintamalliksi Teemaliite 3. Pilotoinnin toteutus ja tulokset Kunnan vastuutyöntekijä Ehdotus toimintamalliksi Teemaliite 4. Vastuutyöntekijän tarpeellisuuden arvioiminen ja nimeäminen Käytetty kirjallisuus ja muu aineisto LIITTEET

5 Lukijalle Heinäkuussa 2013 tuli voimaan laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali ja terveyspalveluista (980/2012). Vuotta aikaisemmin käynnistyi lain keskeisten sisältöjen pilotointi valtakunnallisessa kehittämishankkeessa, joka toteutettiin osana sosiaali ja terveydenhuollon kansallista kehittämisohjelmaa (Kaste ohjelma). Valmisteluvaiheessa uuden lain työnimenä käytettiin lyhennettä ikälaki, ja sen mukaisesti pilotointihanke sai nimekseen Ikälain pilotointi. Kun uusi laki astui voimaan kesällä 2013, sen lyhenteeksi oli vakiintunut vanhuspalvelulaki, ja sitä nimeä käytämme myös tässä raportissa. Ikälain pilotointi hanke on yksi niistä keinoista, joilla sosiaali ja terveysministeriö tukee uuden lain toimeenpanoa kunnissa. Kehittämistyössä on rakennettu arvioituja toimintamalleja lain neljästä keskeisestä teemasta. Samalla on saatu kokemuksia siitä, millaisia asioita kunnilla on ratkaistavana, kun laki otetaan koko laajuudessaan käyttöön. Teemoiksi valittiin uuden lain kolme keskeistä sisältöä: asiakkaan palvelutarpeen monipuolinen arviointi, kunnan vastuutyöntekijän tehtävä sekä iäkkään henkilön osallisuuden vahvistaminen. Osallisuus teeman sisällä toteutettiin kahdenlaisia pilottihankkeita: toisissa kehitettiin vanhusneuvostojen toimintamallia ja toisissa toimintamallia, jossa toteutuu iäkkään henkilön osallisuus oman palvelunsa suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Raportissa kuvataan hankkeen toteutusta sekä kunnissa kehitettyjä toimintamalleja ja tunnistetaan edellytyksiä niiden toteuttamiseen. Raportti on tarkoitettu ikääntyneen väestön palveluissa työskenteleville ammattilaisille ja kehittäjille. Hankkeessa tuotetut toimintamallit ovat osa raporttia, ja ne esitellään kunkin teeman yhteydessä. Toimintamallien tavoitteena on vahvistaa iäkkäiden henkilöiden mahdollisuutta vaikuttaa kunnassa ja osallistua myös omien palveluidensa suunnitteluun ja toteutukseen. Toimintamalleihin on koottu paikallisissa piloteissa tunnistetut avainkohdat, jotka liittyvät vanhuspalvelulain toimeenpanoon kunnissa. Toimintamallit on tarkoitettu keskustelun pohjaksi ja sovellettaviksi kuntien paikallisiin olosuhteisiin. 5

6 1. Hankkeen tavoitteet ja tausta Tavoitteet Hankkeen tavoitteita voi tarkastella neljän sisällöllisen teeman kautta. Osallisuus teeman tavoitteena oli vahvistaa asiakkaan tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia oman palvelunsa suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Työntekijän kannalta tavoitteena oli ottaa käyttöön asiakasta osallistavia työmenetelmiä ja lisätä asiakkaan kokemustiedon hyödyntämistä palveluprosessissa. Myös vanhusneuvostojen uuden toimintamallin pilotoinnissa tavoitteena oli ikääntyneen väestön osallisuuden vahvistaminen. Vanhusneuvostojen kehittämistyön tavoite oli luoda uusia osallistumistapoja ja uusia keinoja, joilla voidaan vaikuttaa ikääntynyttä väestöä koskevien päätösten valmisteluun, toteutukseen ja seurantaan. Palvelutarpeen monipuolinen arviointi teemassa pilotoinnin tavoitteena oli kehittää yhtenäisiä, asiakasta osallistavia työmenetelmiä kotona asuvien iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointiin ja dokumentointiin. Asiakkaan näkökulmasta tavoitteena oli taata asiakkaalle palvelutarvetta vastaavat palvelut, jotka tukevat ja edistävät hänen toimintakykyään. Kunnan vastuutyöntekijä teemassa kehittämistyön tavoitteena oli kehittää yhtenäisiä perusteita arvioida vastuutyöntekijän nimeämisen tarve iäkkään henkilön palvelujen koordinoimiseksi ja toteuttamiseksi. Asiakkaan näkökulmasta tavoite oli palveluprosessin hyvä koordinointi ja hallinta. Tausta Pilotointihanke oli yksi Väli Suomen Ikäkaste Äldre Kaste II hankkeen kuudesta osahankkeesta. Ikäkaste II hankkeessa on kaksi yhteisesti määriteltyä tavoitekokonaisuutta. Asiakaslähtöiset palvelukonseptit teemassa tuetaan kuntia ympärivuorokautisen hoivan ja hoidon rakenteen uudistamisessa kohti yksiportaista palvelumallia. Toinen teema alue on Ikääntyvän neuvonta, palveluohjaus, palvelutarpeen arviointi sekä hyvinvointia ja terveyttä edistävät ikäihmisten palvelut. Siinä kehitetään neuvontaa ja asiakasohjausprosessia ja edistetään ehkäisevien palveluiden toteutumista. Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos Oy on vastannut Ikäkaste II hankekokonaisuuden johtamisesta ostopalvelusopimuksella ja hankejohtajana on toiminut Vuokko Lehtimäki. Hankkeen organisoituminen ja toteutustapa Ikälain pilotointi hanke käynnistyi kesällä Hanketta hallinnoi Tampereen kaupunki, ja paikallisia kehittämishankkeita toteuttivat kahdeksan kumppanikuntaa ja kuntayhtymää eri puolilla Suomea. Pohjoisella pilotointialueella olivat mukana Oulu, Ylä Savon ja Kainuun SOTE kuntayhtymät, eteläisellä alueella Hämeenlinna ja Etelä Karjalan sosiaali ja terveyspiiri ja läntisellä alueella Tampere, Pietarsaaren yhteistoiminta alue ja JIK peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä. Paikallisesti valittiin kehittämistyön kohteeksi yksi tai useampi pilotin neljästä teemasta. Paikalliset kehittämisryhmät koottiin toteuttamaan pilotteja, ja hankesuunnittelijat mentoroivat kehittämisryhmien työtä. Projektissa työskentelivät projektisuunnittelija Sari Heikkinen ( ), projektisuunnittelija Arja Honkakoski ( ), projektisuunnittelija Kirsi Nurmio ( ), projektisuunnittelija Mira Pakanen ( ), projektipäällikkö Merja Kanervisto ( ) ja projektipäällikkö Päivi Moisio ( ). Suunnittelijat vastasivat teemasisältöjen kehittämistyöstä omilla pilottialueillaan. Raportoinnissa jokaista neljää teemaa koordinoi yksi suunnittelija, joka yhdisti paikallisten kehittämishankkeiden kokemuksia ja niiden muokkaamista toimintamalliksi. Osahankkeen yhteinen projektipäällikkö sijoittui Tampereelle. Ohjausryhmässä oli edustajat pilottikunnista, Kuntaliitosta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta, Ikäinstituutista sekä hankkeen valvoja sosiaali ja terveysministeriöstä (liite 1). Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Tampereen ikäihmisten palvelujen tilaajapäällikkö. Kehittämistyötä tehtiin pilottialueiden moniammatillisissa kehittämisryhmissä ja yhteisten teemojen parissa yhteistyönä pilottialueiden kesken. Syksyllä 2012 selvitettiin pilotissa mukana olevien alueiden nykyisiä toimintakäytäntöjä sekä luotiin paikallisia yhteistyöverkostoja ja viritettiin yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Kehittämisryhmät valmistelivat pilotoitavia toimintamalleja lain periaatteiden ja paikallisten lähtökohtien pohjalta. Myös eri alueilla 6

7 työskentelevien suunnittelijoiden säännölliset workshop tapaamiset ja videoneuvottelut käynnistettiin. Loppusyksyllä tarkennettiin paikallisten kehittämishankkeiden työsuunnitelmat, ja pilotit käynnistyivät tammi helmikuussa Kevään pilotointivaiheen jälkeen kehittämisryhmät arvioivat saatujen kokemusten perusteella toimintakäytäntöjen toimivuutta. Tässä raportissa kuvataan arviointien pohjalta tehdyt kiteytetyt toimintamallien kuvaukset teemoittain. Oppilaitosyhteistyö Oppilaitosten ja korkeakoulujen osallistuminen hankkeessa tehtävään tiedonkeruuseen, selvityksiin ja tiedon analysointiin tukee kuntien kehittämistyötä ja luo valmiuksia tutkimus ja kehittämisyhteistyölle, jota tehdään oppilaitosten kanssa hankkeen jälkeen. Oppilaitosyhteistyössä haetaan pitkäjänteisesti toimivia alueellisia kumppanuuksia ja toimintamalleja ikääntyneiden ihmisten palveluiden kehittämistyöhön ja kehittämiseen liittyvään tiedonhankintaan. Hankeyhteistyössä olivat mukana EKSOTE:n alueella Saimaan ammattikorkeakoulu, Hämeenlinnassa Hämeen ammattikorkeakoulu ja Tampereella Tampereen ammattikorkeakoulu. Pohjoisella alueella koottiin lopputyövaiheessa olevista opiskelijoista tutkimusryhmä. Siihen osallistui ohjaajia ja opiskelijoita Oulun seudun ammattikorkeakoulun ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta, Lapin yliopiston sosiaalityön maisteriohjelmasta, Pohjois Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta, Savonia ammattikorkeakoulusta ja Kajaanin ammattikorkeakoulusta. Tutkimusryhmä selvitti kahden laajan aineiston avulla sitä, miten iäkkään henkilön monipuolisen palvelutarpeen arviointi ja osallisuus toteutuvat. Myös vastuutyöntekijän tarpeellisuutta selvitettiin. Työntekijöille suunnattuun kyselyyn vastasivat ne pohjoisten pilottikuntien työntekijät, jotka arvioivat palvelutarvetta pilotoitavan mallin kokeiluvaiheessa. Kvantitatiivinen aineisto sisälsi työntekijöiden iäkkäiden henkilöiden palvelutarpeesta tekemiä arvioita. Laadullinen aineisto kerättiin palvelutarpeen arvioinnin tai palvelujen piirissä olleiden iäkkäiden henkilöiden haastatteluista. Haastatteluissa iäkkäät henkilöt kertoivat kokemuksiaan kotona pärjäämisestä, saamastaan ja tarvitsemastaan avusta ja palveluista, sekä osallisuudestaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan omien palvelujensa suunnitteluun ja toteutukseen. Tutkimustuloksia on hyödynnetty vain osittain toimintamallien valmistelussa. Tutkimusraportti valmistuu syksyn 2013 aikana. 7

8 2. Toimintaympäristö Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali ja terveyspalveluista oli valmisteilla pitkään. Lain tullessa voimaan kesällä 2013 kunnat ponnistelivat tiukassa taloustilanteessa. Samaan aikaan maan väestörakenne on isossa muutoksessa. Nämä seikat värittivät osaltaan myös Ikälain pilotointi hankkeen toteutusta. Samalla kun väestön terveydentila ja toimintakyky ovat parantuneet, yhä useampi elää pitkän elämän. Ikääntyneitä (yli 63 vuotiaat) on tällä hetkellä hiukan yli miljoona, eli noin viidesosa väestöstä. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 65 vuotiaiden osuuden arvioidaan nousevan vuoteen 2030 mennessä nykyisestä 18 prosentista 26 prosenttiin. Korkeimmassa ikäryhmässä muutoksen ennakoidaan olevan suurempi kuin muissa ikäryhmissä. Yli 90 vuotiaita oli Suomessa vuonna 1986 ensi kertaa yli Tällä hetkellä heitä on noin , ja ennusteen mukaan määrä kasvaa edelleen. Vuonna 2030 Suomessa on arviolta yli 90 vuotiasta, ja vuonna 2040 jo yli Iäkkäille suunnattujen palvelujen tarve ja kysyntä lisääntyvät väistämättä. Jos eliniänodote kasvaa väestöennusteen mukaisella tavalla, on todennäköistä, että ikääntyvän väestön palvelutarpeet siirtyvät jossain määrin myöhempään ikään. Palvelutarpeiden kasvu on yhteydessä ikääntyvän väestön toimintakykyyn. Ikääntyneen väestön määrän kasvaessa ympärivuorokautisen hoidon kustannukset kasvavat joka tapauksessa. Kustannusten kasvu on vähäisempää, jos iäkkäiden ikäkohtainen terveys ja toimintakyky paranevat. Palveluiden kustannuskehitykseen kunnissa voidaan vaikuttaa, kun tuetaan väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Tätä tavoitetta palvelee lain säädös hyvinvointia edistävien neuvontapalveluiden järjestämisestä. Itsenäisen toimintakyvyn ylläpitäminen siirtää ympärivuorokautisten palveluiden tarvetta myöhemmäksi. Väestönkehitys vaihtelee maan eri osissa. Ikääntyneiden osuus väestöstä vaihtelee hankkeeseen osallistuvissa kunnissa, ja kunnilla on myös erilaiset lähtökohdat järjestää iäkkäiden kuntalaisten palvelut. Esimerkiksi Pietarsaaren seudulla yli 85 vuotiaiden määrä on nelinkertaistunut vuosina (yli 300 henkilöstä yli 1300 henkilöön). Eläkeikäisen väestön toimintakyky on parantunut viime vuosikymmeninä kaikissa ikäryhmissä. Ikääntymisen myötä toimintakyky kuitenkin heikkenee, ja siinä on eroja väestöryhmien kesken. Yli 74 vuotiaiden naisten toimintakyky on keskimäärin heikompi kuin miesten. Myös hyvä koulutustaso on yhteydessä toimintakykyyn: korkeammin koulutettujen toimintakyky on parempi kuin vähemmän koulutettujen. Yleisesti palvelutarve tiivistyy elämän viimeisiin vuosiin. Ikääntyvien kognitiivisessa toimintakyvyssä on tunnistettu kaksi muutossuuntaa. Eri vuosikymmenillä 1900 luvun alkupuolella syntyneiden kognitiivista toimintakykyä on mitattu 90 vuotiaana, ja se näyttää olevan parempi nuoremmalla kohortilla. Toisaalta tiedetään, että ikääntyneiden määrän kasvaessa myös muistisairaudet yleistyvät, ja niiden ennakoidaan moninkertaistuvan muutamassa vuosikymmenessä, suurten ikäluokkien vanhenemisen myötä. Kunta ja palvelurakenteet muutoksessa Samaan aikaan, kun Vanhuspalvelulain pilotointia toteutettiin, valmisteltiin kuntien rakenteen ja hallinnon uudelleen järjestelyä. Kunnissa odotetaan ratkaisua hallitusohjelman kärkihankkeisiin, eli kuntarakenneuudistukseen sekä sosiaali ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistukseen. Viimeisin vaihe näissä isoissa uudistuksissa on ollut linjaus, jonka mukaan kuntarakennelakia ja sote uudistusta viedään eteenpäin yhdessä. Pääministerin asettama sote koordinaatioryhmä linjasi toukokuussa 2013, että sosiaali ja terveydenhuollon järjestämisvastuu määräytyy kunnan asukasluvun mukaan yhdenmukaisin periaattein koko maassa. Yksittäistapauksissa väestöpohjakriteereistä voidaan poiketa, jos siihen on erityiset perusteet, esimerkiksi jos siten turvataan kielelliset oikeudet. Myös Vanhuspalvelulain pilotointiin osallistuneet kunnat ja kuntayhtymät ovat hankeaikana olleet monien hallinnollisten ja strategisten muutosten keskellä. Pilotointiin osallistunut henkilökunta on samaan aikaan etsinyt ratkaisuja hankkeen aikana tiukentuneeseen talous tilanteeseen ja muihin muutospaineisiin. Osahankkeeseen osallistuneissa kunnissa ja kuntayhtymissä on erilaisia tapoja järjestää 8

9 vanhuspalvelulain mukaiset palvelut. Etelä Karjalan sosiaali ja terveydenhuollon kuntayhtymän (EKSOTE) tehtävänä on järjestää sosiaali ja terveydenhuollon palvelut jäsenkunnissa (Lappeenranta, Lemi, Luumäki, Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti, Savitaipale ja Taipalsaari). JIK peruspalveluliikelaitoksen alueella tilaajalautakunta on sijoitettu Jalasjärven kunnan organisaatioon. Tilaajalautakunta vastaa alueensa kunnille kuuluvien vanhustenhuollon palveluiden järjestämisestä. Palvelut tuotetaan pääsääntöisesti JIK peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän toimesta. Päätösten valmistelussa tehdään yhteistyötä Ilmajoen ja Kurikan lautakuntien kanssa. Kainuun sosiaali ja terveydenhuollon kuntayhtymä (Kainuun SOTE) aloitti toimintansa Jäsenkuntia ovat Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Ristijärvi, Sotkamo ja Suomussalmi. Kuntayhtymä tuottaa jäsenkunnilleen sosiaali ja terveydenhuollon palvelut. Kainuun SOTE jatkaa omien palvelujensa osalta vuosina toimineen Kainuun maakunta kuntayhtymän toimintaa. Pietarsaaren yhteistoiminta alueella neljä kuntaa on tehnyt päätöksen sosiaali ja terveydenhuollon yhdistämisestä yhteiseksi Pietarsaaren kaupungin hallinnoimaksi sosiaali ja terveysvirastoksi. Ylä Savon SOTE kuntayhtymä huolehtii jäsenkuntiensa (Iisalmen, Kiuruveden, Sonkajärven ja Vieremän) toimeksiannosta alueensa sosiaalihuollon tehtävistä. laadusta ja kuntalaisten oikea aikaisten palveluiden järjestämisestä riippumatta siitä, millä tavalla niitä tuotetaan. Järjestäjä tuottaja mallin tavoitteena on ollut valmistautua tulevien vuosien haasteisiin, kuten kasvaviin palvelutarpeisiin ja henkilöstön eläköitymiseen siten, että palveluiden tuotantotapoja monipuolistetaan ja palvelutuotannon tehokkuutta lisätään. Muita tavoitteita ovat olleet palvelujärjestelmän joustavuus ja kyky ottaa käyttöön uusia toimintatapoja. Viime vuosina kunnissa on kehitetty ikäihmisten palveluohjausta/asiakasohjausta avuksi niihin tilanteisiin, joissa kotona asuva asiakas tarvitsee palveluita monesta eri paikasta. Palveluohjauksen/asiakasohjauksen yhtenä tavoitteena on tarjota asiakkaalle sosiaali ja terveydenhuollon palveluita ikään kuin yhdeltä luukulta ja turvata asioinnin onnistuminen. Tavoitteena on myös auttaa asiakasta saamaan omat voimavaransa käyttöön sekä vahvistaa asiakkaan osallisuutta omien palveluidensa suunnittelussa ja toteutuksessa. Tarkoitus on kohdentaa palveluita yksilöllisesti ja oikea aikaisesti. On myös tärkeää, että kuntalaisten palvelutarpeet välittyvät palveluohjauksen/asiakasohjauksen yhteydessä palvelujen järjestämisvastuussa olevalle taholle, joka saa olennaista tietoa palveluiden kehittämiseen. Kuntien kehittämistyö on vuosien varrella tuottanut erilaisia tapoja organisoida ohjaustyötä. Tampereella, Oulussa ja Hämeenlinnassa on siirrytty sopimusohjaukseen ja toimitaan järjestäjä tuottaja mallin mukaisesti. Järjestäjä vastaa palveluiden järjestämisestä, kuntalaisille tarjottavien palveluiden määrittämisestä, järjestelmän ohjaamisesta ja valvonnasta. Palveluiden tilaaminen kuuluu poliitikoille eli lautakunnalle ja heitä avustaville viranhaltijoille. Tuotannon poliittisesta ohjaamisesta vastaavat puolestaan johtokunnat, joiden alaisena kaupungin omat tuotanto organisaatiot toimivat. Tuottaja vastaa kaupungin omien palveluiden tuottamisesta. Kaupungin oman tuotannon rinnalla palveluita hankitaan yrityksiltä ja kolmannelta sektorilta, eli palveluita järjestetään monituottaja mallin mukaisesti. Kaupunki huolehtii järjestämisvastuullaan olevien palvelujen saatavuudesta, 9

10 3. Arvioita hankkeen toteutumisesta Uuden lain voimaantuloon valmistauduttiin ensimmäistä kertaa kehittämishankkeilla, joiden tavoitteena oli lain keskeisten sisältöjen toteutuminen erilaisissa kuntaympäristöissä. Hankkeissa koottiin paikallisten pilottihankkeiden kokemuksista arvioituja käytäntöjä ja samalla tunnistettiin niitä edellytyksiä, joita kunnissa on kehittämisen onnistumiselle. Tässä raportissa toimintamallit on kuvattu niin, että eri kuntien kokeiluista siivilöityvät esiin oleelliset näkökulmat. Parhaimmillaan toimintamallit konkretisoivat kehittämistyön toteuttamisen vaihtoehtoja. Jokaisen neljän teeman osalta esitetään myös paikallisissa kehittämishankkeissa tunnistetut keskeiset haasteet. Vanhuspalvelulain pilotoinnissa mukana olleet kunnat ja kuntayhtymät tarjosivat monipuolisen toimintaympäristön. Kehittämistyötä tehtiin maantieteellisesti laajalla alueella. Myös organisaatioiden kirjo oli laaja, koska kunnat ja kuntayhtymät ovat erilaisia kooltaan, asukasmäärältään ja palveluiden järjestämistavoiltaan. Kun tavoitteena on toimintakäytäntöjen yhtenäistäminen, tuo organisaation alueellinen laajuus siihen lisähaasteita. Kuntien ja kuntayhtymien taloudelliset ja strategiset paineet näkyivät kehittämistyön aikana selvästi. Kiire ja työn kehittämisen haasteet olivat ilmeisiä, ja työajan kohdistaminen kehittämistyöhön tuotti alussa pulmia. Hankkeessa kuitenkin vältettiin juuttuminen perustyön ja kehittämistyön ensisijaisuuden vertailuun. Tässä oli tärkeää johdon ja lähiesimiesten johdonmukainen tuki kehittämistyölle sekä työntekijöiden hyvä sitoutuminen, joka vain vahvistui, kun lain voimaatulo lähestyi. Uuteen lainsäädäntöön valmistautumista pidettiin ilmeisen tärkeänä ja arviointikeskusteluissa koettiin, että hanke on tarjonnut siihen hyvän mahdollisuuden. Kehittämistyön kokemista ajankohtaiseksi korosti työntekijöiden tietoisuus siitä, että iäkkäiden henkilöiden määrä lisääntyy, ja palvelujen tarve ja kysyntä kasvavat lähivuosina myös omalla alueella. Projektisuunnittelijat vastasivat kehittämistyön etenemisestä omalla hankealueellaan. Osa hankealueista on huomattavan laajoja maantieteellisesti ja myös kehittämistyön sisällön kannalta. Tärkeitä foorumeita paikallisten pilottihankkeiden keskinäiselle koordinaatiolle ja projektisuunnittelijoiden yhteistyölle olivat hankehenkilöstön säännölliset työkokoukset ja videoneuvottelut. Raportointivaiheessa kukin suunnittelija yhdisti yhteen teemaan liittyvien paikallisten pilottihankkeiden kokemuksia ja koordinoi sitä koskevan toimintamallin muokkaamista. Hankehenkilöstön monipuolinen ammatillinen tausta oli erityisen hyödyllinen siinä vaiheessa, kun paikallisten kehittämishankkeiden parista siirryttiin yhteisten toimintamallien rakentamiseen. Työn onnistumisen ja aikataulun kannalta tärkeää oli projektisuunnittelijoiden taito yhdistää osaamisalueitaan sekä kyky nopearytmiseen yhteistyöhön. Hankkeen neljän teema alueen toimintamalleissa yhdistetään paikallisten pilottien tulokset. Toimintamallit julkaistaan tässä raportissa kunkin sisällöllisen teeman yhteydessä, ja niiden suomen ja ruotsinkieliset tiivistelmät julkaistaan neljänä helposti tulostettavana tietoiskuna Innokylän verkkopalvelussa ja Väli Suomen Ikäkaste hankkeen verkkosivuilla ( Paikallisten pilotointihankkeiden ulkoisen arvioinnin toteuttivat Tutkimus ja Kehitys Ajatustalo Oy:n Antti Pelto Huikko ja Tom Tarvainen. Elo syyskuussa 2013 toteutettiin pilottialueilla yhteensä yhdeksän arviointikeskustelua, joissa oli mukana pilotointiin osallistuneita toimijoita ja pilotoinnissa kehitettyjä työmenetelmiä arkityössään käyttäviä kuntatyöntekijöitä. Arviointikeskusteluissa kerättiin tietoa paikallisen pilottihankkeen toteutuksesta ja siitä, millaisia tuotoksia ja tuloksia paikallisissa kehittämishankkeissa oli saavutettu. Myös työn tuloksellisuutta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin sekä koettuja onnistumisia ja haasteita selvitettiin. Arvioinnin raportti on liitteenä 9. Arvioinnin yhteenvedossa todetaan, että Vanhuspalvelulain pilotointia toteutettiin kunnissa monien hallin nollisten ja strategisten muutosten aikana. Osassa kuntia ajankohta koettiin kehittämistyölle otolliseksi, ja kehittämistyön teemat kytkeytyivät hyvin kunnan muuhun kehittämiseen, kuten hyvinvointistrategiaan. Joillakin alueilla koettiin, että samanaikaisia muutosprosesseja on ollut menossa liian paljon. 10

11 Yhteenvetona paikallisten pilottien arvioitsijat antavat seuraavat kehittämissuositukset: Piloteissa paikallistason (tuotos)tavoitteiksi oli usein kirjattu ikäihmisten palveluihin liittyvät prosessikuvaukset, mallinnukset ja lomakkeet. Aineiston perusteella on näyttöä siitä, että toimintatapoja yhtenäistäviä malleja on kehitteillä, mutta niiden kehittäminen on kesken. On huolehdittava siitä, että toimintatapoja yhtenäistävät mallit valmistetaan, mallien toimivuus arvioidaan ja myös niiden käyttöönottoa seurataan ja arvioidaan. Uusien palvelujen suunnittelu, käyttöönotto ja levittäminen ovat kolme erillistä prosessia, jotka vaativat hyvin erilaista osaamista. Vanhuspalvelulain pilotoinnissa on panostettu palveluiden suunnitteluun, mutta palveluiden käyttöönoton tukeminen ja levittäminen ovat vielä alkuvaiheessa. Erityisesti levittämistyöhön tarvitaan paljon enemmän suunnitelmallisuutta. On myös määriteltävä tarkemmin se, mille tahoille tehokkaiden toimintatapojen ja palvelujen levittämistyö kuuluu ja millä resursseilla. Vastuutyöntekijämallin toimeenpanossa on ratkaistava, voivatko palveluohjaajat toimia vastuutyöntekijöinä vai tuleeko kuntiin uusi, erillinen työntekijätehtävä. Vastuutyöntekijän tehtävä on määriteltävä vielä perusteellisemmin. Vastuutyöntekijämallin toimeenpanossa on paikallistasolla huomioitava koko asiakasohjauksen järjestämistapa. Vanhuspalvelulain pilotoinnin kehittämiskokonaisuudet edellyttävät monialaista paikallistason yhteistyötä. Haasteena on usein se, että monialaista yhteistyötä on vaikea johtaa osittain siksi, että palvelujärjestelmä on pirstaleinen. On perusteltua koota kuntiin monialainen, sektorirajat ylittävä ikäihmisten palveluiden johtamisverkosto, jossa ikäihmisten palveluihin liittyvää tietoa käsitellään yhdessä, ja jossa tiedon perusteella kyetään määrittelemään paikalliset vanhuspoliittiset kärkitoimenpiteet. Vanhuspalvelulain pilotoinnissa kehittämistyön aikajänne on ollut varsin lyhyt. Hankkeen tulosten arvioimiseksi olisi tärkeää toteuttaa jälkiseuranta esimerkiksi kolmen vuoden päästä. 11

12 4. Iäkkään henkilön osallisuus oman palvelunsa suunnitteluun ja toteutukseen Taustaa Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali ja terveyspalveluista korostaa asiakkaan mahdollisuuksia osallistua itseään koskevien asioiden käsittelyyn ja valintojen tekemiseen, liittyen mm. hänelle suunnattuihin palveluihin. Iäkkään henkilön osallisuuden vahvistaminen liittyy lain suomien vaikuttamismahdollisuuksien ja valintaoikeuksien varmistamiseen, mikä edellyttää palvelujärjestelmän toimintakulttuurin uudistamista. Osallisuus on tällä hetkellä keskeisellä sijalla monessa gerontologisessa tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Osallisuus on turvallisuuden, valtaistumisen ja sosiaalisen koheesion rinnalla tärkeä sosiaalisen kestävyyden ulottuvuus. Turvallisuus merkitsee sekä turvattua toimeentuloa että sosiaali ja terveyspalvelujen saantia. Valtaistumisella tarkoitetaan kuulluksi tulemista sekä mahdollisuutta ajaa omia asioita ja osallistua päätöksentekoon. Sosiaalisella koheesiolla viitataan luottamukseen ja yhteenkuuluvuuteen sekä kokemukseen syrjimättömyydestä ja päätöksenteon demokraattisuudesta. Viimeaikainen syrjäytymiskeskustelu ja syrjäytymiseen liittyvät tutkimukset ovat nostaneet esille useita sellaisia väestönosia, jotka eivät itse välttämättä aktiivisesti pidä oikeuksiaan esillä ja jäävät täten näkymättömäksi joukoksi. Tällaisia erityisryhmiä ovat esimerkiksi työttömät nuoret, maahanmuuttajat ja muistisairaat ikääntyneet. Syrjäytymiseen liittyvä keskustelu on vahvistanut myös iäkkäiden henkilöiden äänen kuulemisen yhä paremmin. Osallisuuden käsitteeseen sisältyy näkemys ikääntyneestä ajattelevana, valintoja tekevänä ja aktiivisena yksilönä, jonka itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Elämä ikääntyneenä tulisi nähdä monipuolisesti kullekin ominaisena ajanjaksona muiden ohella, ja verrattomasti muuna kuin vain selviytymisenä. Osallisuus kuvaa myös ihmisen kiinnittymistä yhteisöönsä. Osallisuuden esteiksi voidaan lukea toiseus, lapsellistaminen ja stereotyypittely. Tutkijat pitävät tärkeänä, että vanhat ihmiset nähdään heterogeenisenä joukkona, joilla on yhtä lailla yksilöllisiä tarpeita kuin työikäisilläkin. Moninaisuuden huomioimisen tulisi olla kulmakivi silloin, kun rakennetaan tulevaisuuden ikäystävällistä yhteiskuntaa, joka mahdollistaa jäsenilleen toimintakykyisen sekä terveen arjen ja ikääntymisen. Osallisuuden mieltäminen vanhan ihmisen oikeudeksi vaatii yhteiskunnalta asennemuutosta, johon kuuluvat mm. ikäsyrjintään puuttuminen entistä hanakammin ja ikääntyvistä henkilöistä puhuminen ilman taakka tai uhkakuva näkökulmaa ja infantilisoimatta heitä keskusteluissa. Osallistava ja voimavaralähtöinen lähestymistapa mahdollistaa yksilöllisten tarpeiden ja voimavarojen nykyistä paremman selville saamisen sekä oikea aikaisten ja riittävien palvelujen toteuttamisen. Palvelujen esteetön saatavuus on avainasia osallisuuden toteutumiselle. Kun asiakas on aidosti osallisena tarvitsemiensa palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, hän aktivoituu pohtimaan omaa selviytymistään. Ammattilaisten ajattelu ja toimintatavat ovat ratkaisevia sen suhteen, nähdäänkö iäkäs henkilö palveluihinsa vaikuttavana toimijana vai palvelujen kohteena. Ammat illisen vuorovaikutuksen laatu on keskeinen tekijä iäkkään henkilön osallisuuden kokemisessa. Ammattilaiset tarvitsevat lisää koulutusta ja välineitä vuorovaikutuksen luomiseen. Erityisen vaativaa on saada asiakkaan näkemys esille silloin, kun hän on esimerkiksi vakavasti muistisairas. Asiakkaan kokonaisvaltainen kohtaaminen merkitsee sekä fyysisen että sosiaalisen elinympäristön huomioimista. Osallisuuden tulisi koskettaa asiakkaan lisäksi tämän läheisiä. Esimerkiksi omaishoitoperheissä omaisen kuuleminen on tärkeää. Parhaimmillaan osallisuuden kokeminen lisää oman elämän hallinnan ja turvallisuuden tunnetta. Tällä hetkellä erityinen haaste liittyy iäkkäiden henkilöiden osallisuusasteen vaihteluihin. Oikeuksistaan tietoiset ja aktiiviset sekä omaisten tukemat saavat helpommin äänensä kuuluviin kuin muut. Heikoimmassa asemassa ovat muistisairaat, monien palvelujen tarpeessa olevat ja ilman läheisverkostoa elävät iäkkäät henkilöt. Riippumatta toimintakyvystä tulisi iäkkäällä henkilöllä olla mahdollisuus omanlaiseen, hyvään ja turvalliseen elämään. Aito osallisuus toteutuu yhteiskunnassa, jossa on mahdollisuus osallistua, vaikuttaa ja toimia iäkkäänä henkilönä, yksilönä, ja jossa voi myös vaikuttaa ikääntyneen väestön elinoloihin, mm. lain osoittamien vanhusneuvostojen kautta. Fyysisen esteettömyyden varmistamisen rinnalla sosiaalisella esteettömyydellä on tärkeä sija, kun huomioidaan toimintaympäristön turvallisuutta, 12

13 ilmapiiriä, syrjimättömyyttä ja asenteita. Sosiaalisen esteettömyyden tukeminen on yhteiskunnan kaikkien jäsenten vastuulla. Lain näkökohdat Osallisuus ei itsellisenä lainkohtana näy vanhuspalvelulaissa, mutta se on implisiittisesti esillä useissa lain kohdissa, samoin kuin sosiaalihuollon asiakaslaissakin. Osallisuus näkyy lainkohtien käyttämässä iäkkään henkilön yksilöllisyyttä, itsemääräämisoikeutta, valinnan mahdollisuutta ja vapautta tukevassa puheessa. Vanhuspalvelulain yhtenä tarkoituksena on vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista (1 ). Palvelujen järjestämistä koskevassa lainkohdassa huomioidaan osallisuutta monipuolisesti: Palvelut on toteutettava niin, että ne tukevat iäkkään henkilön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä, itsenäistä suoriutumista ja osallisuutta (13 ). Konkreettisena menettelyohjeena osallisuus on kirjattu palvelusuunnitelman laatimista koskevaan säädökseen. Palvelusuunnitelman laadinnassa Iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa on neuvoteltava vaihtoehdoista kokonaisuuden muodostamiseksi. Iäkkään henkilön näkemykset vaihtoehdoista on kirjattava suunnitelmaan (16 ). Pitkäaikaishoitoa koskevassa säädöksessä osallisuuden vaade on esillä vahvasti. Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali ja terveyspalvelut on toteutettava (14 ) niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi iäkäs henkilö voi halutessaan ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta iäkäs henkilö voi halutessaan osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan iäkkäille avio ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä pitkäaikaisen hoitojärjestelyn pysyvyys on turvattava. Muista iäkkäisiin henkilöihin sovellettavista laeista erityisesti sosiaalihuollon asiakaslaki on osallisuuden kannalta keskeinen. SH:n asiakaslain (4 5 ) mukaan asiakkaan oikeudet ja velvollisuudet, erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset on selvittävä niin, että asiakas ymmärtää niiden sisällön ja merkityksen asiakkaan toivomukset ja mielipiteet on otettava huomioon ja itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Haasteet Vanhuspalvelulain mukaan iäkästä henkilöä on kuultava, ja hänelle on esitettävä vaihtoehtoja palveluista sekä kirjattava ylös hänen näkemyksensä palveluista. Nämä näkökohdat vaativat palvelujärjestelmältä uudistumista ja notkeutta mukautua asiakkaiden tarpeisiin monella tasolla. Osallisuuden toteutumisen haasteita ovat: 1. Liian kevyt neuvonta, joka ei tarjoa iäkkäälle henkilölle riittävästi tietoa ja sen tuomaa turvallisuuden tunnetta. Neuvontaa, palveluista tiedottamista ja mahdollisuutta itsearviointiin tarvitaan jo ennen asiakkuuden syntymistä. Kunnassa toimivat monet palvelujen tuottajat on saatava lähelle ikääntyvää henkilöä niin, että osallistumisen ja yhteydenoton kynnys on matala. 2. Osallisuutta rajoittavat toimintakulttuurit estävät osallisuuden toteutumista asiakaskohtaamisessa. Kun painotetaan ammattilaisille osallisuuden merkitystä ja vahvistetaan osallistavien työmenetelmien käyttöä johdonmukaisesti, saadaan asiakkaan ääni kuuluville. Työotteeseen vaikuttaminen on haaste myös ammatilliselle koulutukselle ja kuntien henkilöstökoulutukselle. 3. Tarvitaan asiakkaan voimavaroja kartoittavaa työotetta, jotta onnistutaan tukemaan kotona asumista sekä ennakoimaan tulevia palvelun tarpeita ja huomioimaan henkilön oma näkemys palvelujen käytöstä. 13

14 4. Palveluiden järjestämisen organisaatio ja resurssilähtöinen toimintatapa ei tue iäkkään henkilön osallisuutta. Palvelutarpeen selvittämistä ohjaavat liian usein olemassa olevat palvelut ja resurssit, eivätkä iäkkään henkilön todelliset tuen tarpeet. Tarjottavien palvelujen niukkuus tai sopimattomuus kaventavat asiakkaan valinnanmahdollisuuksia. Pilotoinnin tavoitteet ja tulokset Osallisuutta pilotoitaessa näkökulmina ovat olleet yksilön oman osallisuuden huomioiminen ja osallisuuden tarkastelu laajemmin ikääntyneen väestön näkökulmasta. Osallisuuteen sisältyy paitsi yksilöllisten osallisuutta vahvistavien toimintatapojen pohdinta, myös osallisuus vanhusneuvostojen toiminnan kehittämisen perspektiivistä. 1. Hankkeen tavoitteena oli edistää osallisuutta palvelujen suunnittelussa ja palvelujen toteuttamisessa niin, että vanhuspalvelulain ja sosiaalihuollon asiakaslain mukaiset iäkkään henkilön oikeudet ja mahdollisuudet vaikuttamiseen ja valintoihin otetaan huomioon hänen palvelujensa suunnittelussa ja toteutuksessa tiedostetaan osallisuutta rajoittavia ajattelu ja toimintamalleja ja edistetään asennemuutosta kohti osallisuutta ja toimijuutta vahvistavaa asiakkaan kohtaamista ja toimintakulttuuria tiedostetaan vanhuspalvelulain (14 ) periaatteiden huomioon ottaminen pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon toteuttamisessa vahvistetaan menetelmällistä osaamista asiakasta osallistavien tavoitteiden asettamisessa. Näiden tavoitteiden osalta pilotointi toteutettiin kotipalvelussa ja ympärivuorokautisessa asumisyksikössä. Pohjoisen alueella pilotointiin liitettiin korkeakoulujen yhteistyönä tutkimus, jonka yhtenä tehtävänä oli selvittää, miten iäkkäiden asiakkaiden osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet toteutuvat työntekijöiden arvioimana ja iäkkäiden henkilöiden kokemana (Alatalo ym. 2013). 2. Hankkeen tavoitteena oli pohtia ja edistää osallisuutta hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta kartoittamalla ikääntyvän henkilön mahdollisuuksia itsearviointiin ja neuvonnan saamiseen. On tärkeää kiinnittää huomiota iäkkään henkilön palvelutarpeisiin jo ennen kuin on kyse palvelutarpeen selvitystä vaativien palvelujen käynnistämisestä. 3. Hankkeen tavoitteena oli pohtia ja edistää osallisuutta omaishoitajaperheille suunnattujen koti käyntien avulla pohtimalla, kenen tavoitetta kulloinkin edistetään, ja kartoittamalla omais hoitoperheiden palvelutarpeita ja voimavaroja. Pilotin tavoitteiden muotoutumisen taustalla on näkemys ikääntyvästä henkilöstä aktiivisena oman mielipiteen omaavana yksilönä, jolla on oikeuksia ja velvollisuuksia sekä mahdollisuus vaikuttaa omien valintojensa kautta omaan elämäänsä fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö huomioiden. Iäkkäällä on myös oikeus toimintakulttuuriin, joka korostaa tasa arvoista dialogia ammattilaisen ja asiakkaan kesken. Tulokset Pilotoinnin tuloksista, jotka liittyvät iäkkään henkilön osallisuuden vahvistamiseen oman palvelunsa suunnittelussa ja toteutuksessa, esitetään ensin kehittämistyössä mukana olleiden työntekijöiden kokemustietoon perustuvia arvioita ja sen jälkeen pohjoisen alueen pilottiin liittyvän tutkimuksen alustavia tuloksia ja johtopäätöksiä (Honkakoski 2013 / liite 1). Kehittämistyössä mukana olleet työntekijät arvioivat kotihoidon osalta, että erityisesti seuraavat asiat kehittyivät myönteiseen suuntaan pilotoinnin aikana: 1. Palvelutarpeen arvioinnissa lähdetään liikkeelle asiakkaan voimavaroista, jotka selvitetään aikaisempaa selkeämmin ja laajemmin, kun käytetään työvälineenä asiakastietojärjestelmän (Effican) voimavarakartoitusta osallisuus näkökohdilla täsmennettynä. 2. Palvelutarpeen arviointi tehdään aikaisempaa monipuolisemmin. Muun muassa osallistumismahdollisuudet, taide ja kulttuuriharrastukset sekä sosiaaliset verkostot selvitetään paremmin. 3. Omaisten tuki ja kolmannen sektorin mahdollisuudet otetaan vahvemmin huomioon hoito ja palvelusuunnitelmassa. Ympärivuorokautisessa asumis ja hoivayksiköissä työntekijät arvioivat seuraavien asioiden kehittyneen myönteiseen suuntaan: 4. Asiakkaan elämänhistoriaan ja merkityksellisiksi kokemiin asioihin sekä toimintakyvyn vahvuuksiin (RAI) kiinnitetään huomiota palvelutarpeen arvioinnissa. 5. Asiakkaan toiveita ja hänelle mieluisia asioita selvitetään, ja niitä kunnioitetaan arjen valinnoissa. 6. Asumis ja hoivayhteisöjen ilmapiirin merkitys asiakkaiden hyvän olon kokemuksiin tiedostetaan, ja se on kehittynyt positii 14

15 viseen suuntaan muun muassa yhteisistä periaatteista käytyjen keskustelujen avulla. Työntekijät arvioivat, että myönteisen kehityksen jatkamiseksi kotihoidossa kehittämistä vaativat 1. työntekijän tavoitteellisen työotteen syventäminen asiakkaan osallisuuden vahvistamisessa esimerkiksi GAS menetelmällä (Goal Attainment Scaling menetelmä on asiakkaan hoidon tai kuntoutuksen tavoitteiden laatimisen ja arvioinnin apuväline), jonka mukaan asiakas on voimavarojensa puitteissa aktiivinen toimija oman toimintakykynsä edistämisessä ja ylläpitämisessä 2. työntekijöiden sitoutuminen hoito ja palvelusuunnitelman tavoitteiden toteuttamiseen yhdenmukaisilla toimintatavoilla 3. osallistavan ja voimavaralähtöisen ajattelu ja toimintatavan itujen huolellinen vaaliminen, sillä toimintakulttuurin muutos tehtä väkeskeisestä ja kiireen sävyttämästä työskentelystä kohti asiakkaan osallisuutta ja kiireetöntä kohtaamista on hidas prosessi. Ympärivuorokautisen hoiva ja asumisyhteisön osalta työntekijät arvioivat, että tarvitaan 4. toiminnan arvoperustaa, vanhuskäsitystä ja iäkkäitä henkilöitä osallistavan arjen rakentamista koskevan keskustelun syventämistä työyhteisössä. 5. omaisten saamista mukaan hoito ja palvelusuunnitelman laatimiseen yhdessä iäkkään henkilön kanssa, sekä heidän osallistumistaan yhteisön arkeen. Seuraavaksi esitellään alustavia tuloksia ja johtopäätöksiä pohjoisen pilottialueella toteutetusta tutkimuksesta, jossa yhtenä teemana olivat työntekijöiden arviot ja iäkkäiden henkilöiden kokemukset iäkkäiden henkilöiden osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien toteutumisesta. Tutkimusaineiston muodostivat työntekijöille suunnattu Webropol kysely (kyselylomake, Liite 2 ja iäkkäiden henkilöiden haastattelut). Kyselyyn vastasivat pilotoinnin kehittämistyössä olleet Kainuun, Oulun ja Ylä Savon työntekijät helmi maaliskuussa 2013 tekemiensä palvelutarpeen arviointien osalta (arvioita yhteensä 240, N). Tässä vaiheessa alustavat johtopäätökset on esitetty pelkästään kvantitatiivisen aineiston analyysin tulosten perusteella (Alatalo ym. 2013). Iäkkään henkilön osallisuus palvelutarpeen arvioinnissa ja palvelujen suunnittelussa konkretisoitiin muuttujiksi, joista analyysissä muodostui kolme sisältöaluetta (summamuuttujaa): Asiakkaan osallisuus: kuulluksi tuleminen, luottamuksen rakentuminen ja aktiivinen kuuntelu Valinnanmahdollisuuksien ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen: palveluvaihtoehtojen ja niiden vaikutusten esittely asiakkaalle ymmärrettävällä tavalla, neuvottelu vaihtoehdoista, mahdollisuudet valintoihin, itsemääräämisoikeus Osapuolten arvioiden ja näkemysten yhteensovittaminen: asiakkaan, omaisten ja ammattilaisten arviot ja näkemykset palvelutarpeesta ja palvelukokonaisuudesta sekä asiakkaan ja ammatillisen näkemyksen kirjaaminen palvelusuunnitelmaan 1. Osallisuus vaihtelee palvelutarpeen arvioinnin kattavuuden ja asiakkaan tarpeiden mukaan Tulosten perusteella asiakkaan osallisuus ja valinnanmahdollisuudet sekä itsemääräämisoikeus toteutuvat parhaiten silloin, kun toimintakyvyn eri ulottuvuudet huomioidaan palvelutarpeen arvioinnissa keskimääräisesti. Tilanne on heikompi molemmissa ääripäissä eli silloin, kun palvelutarpeen arvio ei sisällöllisesti ole niin kattava tai jos se on erittäin kattava. Tätä ristiriitaiselta vaikuttavaa tulosta voidaan tulkita niin, että ei kattavissa arvioinneissa asiakkaiden osallisuus ei yksinkertaisesti toteudu niin hyvin. Kattavissa arvioinneissa osallisuuden heikko toteutuminen voi johtua asiakkaan huonokuntoisuudesta ja osallisuutta rajoittavista kommunikointikyvyn vajeista. Yleiskuvaan antaa oman lisänsä riippuvuudet ja ihmissuhdevaikeudet. Kun ne on otettu vahvasti huomioon palvelutarpeen arvioinnissa, toteutuvat asiakkaan osallisuus, valinnanmahdollisuudet ja itsemääräämisen heikommin, eikä osapuolten arvioiden yhteensovittaminen toteudu niin hyvin. Iäkkään henkilön osallisuuteen vaikuttavat tekijät muodostivat analyysissä kaksi sisältöaluetta (summamuuttajaa): Asiakkaasta nousevat tekijät: asiakkaan aktiivinen toimijuus, kommunikointikyky, omaisen rooli puolestapuhujana, asiakkaan osallisuutta ja oikeuksia korostava lainsäädäntö Työntekijästä ja toimintakulttuurista nousevat tekijät: työote, työmenetelmät, käytettävissä oleva aika, organisaation toimintakulttuuri. 15

16 2. Osallisuuteen vaikuttavat tekijät vaihtelevat Asiakkaasta nousevien tekijöiden vaikutukset osallisuuden toteutumiseen jakautuvat tulosten perusteella. Eniten niiden vaikutus näkyy silloin, kun palvelutarpeen arviointi on keskimääräisen kattava. Ääripäiden osalta tilanne on samanlainen kuin edellä osallisuuden suhteen: Asiakkaasta nousevien tekijöiden vaikutus on heikointa silloin kun palvelutarpeen arvio ei sisällöllisesti ole niin kattava tai jos se on erittäin kattava. Tulosta voi tässäkin tapauksessa tulkita samansuuntaisesti kuin edellä: Asiakkaan toimintakyvyn ollessa heikko palvelun ja tuen tarve selvitetään todennäköisesti kattavammin. Toisaalta asiakkaan heikentynyt toimintakyky voi rajoittaa hänen omaa toimijuuttaan arviointitilanteessa eivätkä ammatilliset keinot ole riittäviä osallistamaan asiakasta. Työntekijän työotteesta ja toimintakulttuurista nousevat tekijät vaikuttavat asiakkaan osallisuuden toteutumiseen eniten silloin, kun toimintakyvyn eri ulottuvuudet ovat vahvasti mukana palvelutarpeen arvioinnissa. Pilotissa havaittiin, että palveluneuvonnan ja palveluohjauksen välinen suhde on hankala. Rajanveto näiden kahden palvelumuodon välillä on häilyvää. Neuvontaa tulisi tukevoittaa entisestään, ja ylipäätään tietoa kunnan palveluista tulisi olla tarjolla enemmän. Tiedon pitäisi olla helpommin saatavilla. Osallisuuden toteutuminen on mahdollista, jos tarjolla olevat palvelut ovat paremmin tiedossa. Omaishoitajaperheissä osallisuuden toteutuminen oli monimutkainen ilmiö. Kotikäynneillä oli jo itsessään osallisuutta vahvistava merkitys. Perheiltä puuttui tietoa ja sen tuomaa turvallisuuden tunnetta elämän hallinnasta. Omaishoitajat sanoivat selviävänsä arjessa hyvin, mutta samalla käynnillä he kyynelehtivät kertoessaan omasta arjestaan. Omaishoitajat olivat hyvin sitoutuneita hoidettavaan. Omaishoitajaperheissä on osallistamisen näkökulmasta huomattava, että asiakkaana ja osallisena tulee olla myös omaishoitaja, ja että molempien osapuolten kuuleminen on yhtä tärkeää. Osallisuutta koskevien tulosten (kohdat 1 2) perusteella voidaan esittää johtopäätöksiä, joista ensimmäinen liittyy asiakkaan osallisuuden edellytyksiin. Miten varmistetaan, että iäkkäät henkilöt voivat tasavertaisesti vaikuttaa oman palvelunsa suunnitteluun toiminta ja vuorovaikutuskyvystään riippumatta? Haaste kohdistuu ammattilaisten osaamiseen ja erityisesti asiakasta osallistavien menetelmien kehittämiseen. Toinen johtopäätös koskee huolta palvelutarpeen arvioinnin ja palvelujen suunnittelun eriarvoistavista käytännöistä. Huoli on aiheellinen, jos osallisuuden toteutuminen riippuu iäkkään henkilön tarpeiden sisällöstä, esimerkkinä riippuvuudet ja ihmissuhdevaikeudet. Osallisuuden kokonaiskuvan muodostamiseksi tarvitaan vielä palvelutarpeen arvioinneissa mukana olleiden iäkkäiden henkilöiden kokemuksia. Vasta sen jälkeen, kun haastatteluaineiston analyysi yhdistetään tämän kyselyaineiston analyysiin, on mahdollista esittää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Haastatteluaineiston analyysin tulokset ja koko tutkimusraportti valmistuu syksyn 2013 kuluessa. Osallisuutta pilotoitaessa havaittiin, että tämänhetkinen itsearviointi on vielä vaatimatonta, eikä riittävän vuorovaikutteista. Ikääntyneet eivät olleet tyytyväisiä itsearvioinnin mahdollisuuksiin, ja pitivät kehitettyjä lomakkeita liian raskaina ja joitakin kysymysten kohtia yksipuolisina. Ilmeni myös, että haastateltujen tietokoneenkäyttötaidot vaihtelivat runsaasti. Toisaalta itsearvioinnin kysymyksiin oltiin myös tyytyväisiä ja koettiin, ettei ns. hölmöjä kysymyksiä ollut. Kysymykset koskettivat omaa elämää, vaikka vastausvaihtoehdoista oli toisinaan hankala valita. 16

17 Ehdotus toimintamalliksi 1. Osallisuuden merkityksen tiedostaminen Osallisuus tarkoittaa iäkkään henkilön osallistumista itseään koskevien asioiden käsittelyyn, valintojen tekemistä, itsemääräämisoikeutta sekä palvelujen hyvää saatavuutta ja saavutettavuutta. Osallisuutta on tuettava eritoten silloin, kun iäkkään toimintakyky on heikentynyt. Iäkkäillä on erilaisia palvelutarpeita, joihin vastaamiseen tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja sekä palvelujärjestelmää, jonka toimintakulttuuri on asiakaslähtöistä. Asiakkaan osallisuuden tukeminen edellyttää, että työntekijä tiedostaa ne ajattelu ja toimintamallit, jotka rajoittavat osallisuutta. Ajattelumalleja tulisi muuttaa asiakkaan toimijuutta ja osallistumista vahvistaviksi. 2. Osallisuus hyvinvointia edistettäessä Hyvinvointia edistävä työ vastaa iäkkään henkilön tarpeisiin jo ennen kuin palvelutarvetta on syytä selvittää. Kun asiakas kokee neuvonta ja ohjaustilanteissa osallisuutta, hän myös aktivoituu pohtimaan omaa selviytymistään. On tärkeää, että asiakas saa riittävästi ja monipuolisesti tietoa kunnan tarjoamista matalan kynnyksen palveluista. Hyvät neuvonta ja ohjauspalvelut ovat osallisuuden edellytys. Niiden toteutuminen edellyttää itsearvioinnin kehittämistä, tiedon jakamista erilaisissa tapahtumissa tai muilla vastaavilla keinoilla sekä sitä, että kuntien palvelutarjottimella vahvistetaan hyvinvointia edistävää näkökulmaa. 3. Osallisuus palvelujen suunnittelussa Iäkkään yksilölliset voimavarat sekä tuen tarve tunnistetaan parhaiten silloin, kun palvelutarvetta selvitetään osallistavalla ja voimavaralähtöisellä työotteella. Silloin voidaan myös järjestää oikea aikaiset ja riittävät palvelut. On varmistettava, että kaikilla iäkkäillä on vanhuspalvelulain ja sosiaalihuollon asiakaslain mukaiset oikeudet ja mahdollisuudet valintoihin palveluprosessin eri vaiheissa. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että iäkkäälle henkilölle on kerrottava, mitä vaihtoehtoisia palveluita on tarjolla, ja että hänen näkemyksensä niistä kirjataan. On hyvä kirjata käytössä oleviin työlomakkeisiin (palvelutarpeen arviointilomake, hoito ja palvelusuunnitelma) ne toimintatavat, joilla asiakkaan osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet otetaan huomioon ja varmistetaan palvelujen suunnittelussa. Työntekijöiden yhtenäiset ja läpinäkyvät menettelytavat ovat tärkeitä, jotta osallisuuden vahvistaminen onnistuu. 4. Osallisuus palvelujen toteutuksessa Vanhuspalvelulain periaatteiden tulisi näkyä arjen käytännöissä, olipa kyse kotihoidosta tai ympärivuorokautisesta hoivasta. Jotta osallisuus toteutuu, on sosiaali ja terveyspalveluita toteutettaessa huolehdittava, että iäkäs henkilö kokee elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Hänelle on tarjottava mahdollisuus osallistua sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä toimintaan, joka on mielekästä ja edistää sekä ylläpitää hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Iäkkäille avio ja avopareille on tarjottava mahdollisuus asua yhdessä, ja pitkäaikaisen hoitojärjestelyn pysyvyys on turvattava. Osallistava palvelukulttuuri edellyttää osallisuutta rajoittavien ajattelu ja toimintamallien tiedostamista ja muuttamista. Osallisuus riippuu myös ammattilaisten eettisestä hereillä olosta. Suhtautumisen iäkkäisiin henkilöihin on oltava arvostavaa ja kunnioittavaa. 17

18 5. Osallistava toimintakulttuuri ja osallisuutta korostavat työmenetelmät Osallistavassa toimintakulttuurissa korostuu ammattilaisen ja asiakkaan välinen tasa arvoinen dialogi. Ikääntyvä nähdään aktiivisena oman mielipiteen omaavana yksilönä, jolla on oikeuksia, näkemyksiä ja velvollisuuksia. Ensisijaista on etsiä asiakkaan voimavaroja ja pohtia niiden perusteella, millaisia tarpeita hänellä on. Kun ammattilaisille painotetaan osallisuuden merkitystä, saadaan lisää osallistavia työtapoja ja asiakkaan ääni kuuluville. Asiakkaan voimavaroja kartoittavalla työotteella voidaan tukea kotona asumista ja ennakoida paremmin tulevia palvelutarpeita sekä henkilön omaa näkemystä palvelujen käytöstä. Työntekijät tarvitsevat koulutusta ja ohjausta asiakaslähtöisten vuorovaikutusmenetelmien käyttöön. 18

19 Teemaliite 1. Pilotoinnin toteutus ja tulokset OSALLISUUS Toteutus Tulos Huomioita, ikääntyvien henkilöiden suoria näkemyksiä Hämeenlinna: Osallisuus itsearvioinnissa ja neuvonnassa Itsearvioinnissa testattiin Invalidiliiton kehittämää Paavo-kyselylomaketta, joka täytetään netissä. Ammattikorkeakouluopiskelijat (40 hlöä) täyttivät yhdessä ikääntyneen henkilön (N=20) kanssa Paavo itsearviointilomakkeen selvittäen samalla ikääntyneen omaa kiinnostusta ja kykyä täyttää vastaavanlaista itsearviointia itse. Ja lomakkeiston kysymysten läheisyyttä ikääntyneiden elämässä. Maaliskuu Ammattikorkeakouluopiskelijat N=40 seurasivat ikääntyville suunnatun neuvonnan toteutumista neuvontatilassa 1,5 2 tuntia kerrallaan. Tammikuu Paavo lomakkeisto on liian pitkä ja vaativa täyttää. Vastausvaihtoehdot ovat mustavalkoisia. Tietokoneen käyttö oli vähäistä ja käyttötaidot puutteellisia. Neuvonta hyvin kevyttä, neuvonnan saannin aika lyhyt. Tarjolla oleva tieto hankalasti saatavilla. Ei ollut hölmöjä kysymyksiä Neuvontatila ei huomioinut ikääntyvän henkilön tarpeita mm. odotussohvissa ei ollut käsinojia ja oli hankala tietää miltä tiskiltä saa tietoa. Kainuu, Oulu, Ylä Savo: Osallisuus palvelutarvetta selvitettäessä ja osallisuus iäkkään omana kokemuksena Webropol kysely palveluohjauksen/ kotipalvelun työntekijöille tekemiensä palvelutarpeen arviointien perusteella N=240. Helmi maaliskuussa 2013 Selvitettiin kuinka työntekijät arvioivat iäkkään henkilön osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien toteutuneen palvelutarpeen arvioinnissa. Teemahaastatteluin (N=46) etsittiin vastauksia kysymyksiin: 1)Millaisia kokemuksia iäkkäällä henkilöllä on kotona pärjäämisestä? 2) Minkälaisia kokemuksia iäkkäillä henkilöillä on saamastaan avusta ja palveluista? 3) Minkälaisia kokemuksia iäkkäällä henkilöllä on osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksistaan palvelutarpeen arvioinnissa, palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa? Kyselyn alustavia tuloksia Palvelutarpeen selvityksen laadukkuus on yhteydessä selvityksen sisällölliseen kattavuuteen ja asiakaslähtöisten periaatteiden toteutumiseen, oikea aikaisuuteen ja voimavaralähtöisyyteen. Iäkkään henkilön osallisuuden toteutumiseen vaikuttavat asiakkaan toiminta, työntekijän ammatillinen ote ja organisaation asettamat puitteet sekä lainsäädäntö. Iäkkäiden henkilöiden kokemuksia On saatu sitä mitä on haluttu. Kyllä on kuunneltu Minä oon niin tyytyväinen. Itestä on kiinni mitä mä saan apua. Mitä se hyövvää, ei mittään, en minä viitti. Se oli tämän, mikä se nyt oli sen naisen nimi? Niin, hänen asenteensa oli semmonen, että, minä tulin siihen tulokseen, että ei. Ensin minä kuohahin ja aattelin, että minä kyllä valitan tästä, mutta sitten minä, että en. Se on pöyvän takkaa heleppo päättää. Hämeenlinna: Osallisuus omaishoitajaperheille suunnatuissa kotikäynneissä Omaishoitajaperheille tehtiin kotikäyntejä N=29 touko kesäkuu 2013 Tavoitteena oli tarjota tietoa, kartoittaa perheen tilannetta ja kuunnella perheiden kokemuksia omasta tilanteestaan. Arki oli raskasta ja tietoa oli liian vähän saatavilla perheissä. Omaishoitajaperheissä molemmat osapuolet ovat asiakkaita ja molempien kuuntelu on yhtä tärkeää. Omaishoitajaperheet ristiriitaisessa tilanteessa, monilla märät silmät samalla kun kuitenkin kertoivat, että kaikki on hyvin. 19

20 5. Vanhusneuvosto ikäihmisen osallisuuden mahdollistajana Lain näkökohdat Kesällä 2013 voimaan tuleva laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja sosiaali ja terveyspalveluista (vanhuspalvelulaki) kasvattaa vanhusneuvostojen merkitystä tehden ne lakisääteisiksi alkaen. Jokaisessa Suomen kunnassa on silloin oltava vanhusneuvosto, jolle kunnan tulee turvata riittävät resurssit ja toimintaedellytykset. Kunnan on huomioitava vanhusneuvoston näkemys ikäihmisiä koskevien asioiden suunnittelussa, päätöksenteossa ja arvioinnissa. Laissa mainitaan lisäksi, että vanhusneuvosto on otettava mukaan kunnanvaltuustolla hyväksyttävän ikäihmisten suunnitelman laatimiseen ( 5) ja sosiaalilautakunnan tekemään arviointiin ( 6). Koko vanhuspalvelulaki henkii uutta osallisuuden ajattelua. Lain hengen mukaisesti vanhusneuvostojen on toiminnallaan lisättävä ikäihmisten mahdollisuuksia osallistua kunnan päätöksentekoon, joka liittyy ikäihmisiin. Vanhusneuvostotoiminnan tausta Suomeen alettiin perustaa vanhusneuvostoja 1990 luvulla, alkaen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Vanhusneuvostojen esikuva löytyi Pohjoismaista: Ruotsissa ja Norjassa ne tehtiin lakisääteisiksi jo 1990 luvulla. Kuntiin on perustettu erilaisia neuvostoja edustamaan sellaisia ryhmiä, joiden äänen ei muuten katsota tulevan riittävästi huomioiduksi päätöksenteossa. Nuorisofoorumeissa istuu nuoria, joilla ei vielä ole äänioikeutta eikä työelämän mukanaan tuomia vaikuttamisen foorumeita. Myös maahanmuuttajilta ja vammaisilta katsotaan puuttuvan näitä foorumeita. Ikäihmisillä työelämän vaikuttamisareenat, kuten ay liike, ovat eläköitymisen jälkeen jääneet taakse, eikä ikäihmisten osuus kunnallisissa luottamuselimisissä vastaa heidän osuuttaan kunnan väestömäärästä. Kuntien merkitys palveluntuottamisessa ja palveluiden järjestämisessä on 1980 luvulta lähtien kasvanut. Vanhusneuvostot ovat nimenomaan kunnallisia toimijoita, ja vanhuspalvelulaissa sanotaan, että vanhusneuvostojen tulee vaikuttaa vanhuspalvelujen suunnitteluun, päätöksentekoon ja arviointiin kunnassa. Huomioitavaa on, että yksityisten yritysten ja yhdistysten merkitys ikäihmisten elämässä lisääntyy koko ajan. Tulevaisuudessa vanhusneuvostojen toiminta voi siis laajentua myös kuntatoiminnan ulkopuolelle. Vanhusneuvosto on kunnassa mielenkiintoisessa sekä haasteellisessa julkisen päätöksenteon ja kansalaistoiminnan rajapinnassa. Se on toisaalta kunnan resurssoima virallinen luottamuselin, jonka kaupunginhallitus yleensä asettaa. Toisaalta vanhusneuvosto on kunnan ikäihmisten järjestöjen toimintakenttä, ja sellaisena osa kansalaisyhteiskuntaa. Vanhusneuvosto ei saa olla pelkästään järjestöaktiivien ääni, vaan myös kotona viihtyvien ei aktiivisten ikäihmisten mielipiteiden ja tarpeiden tulisi olla vanhusneuvoston tiedossa. Vanhusneuvostojen rooli ikäluokan äänenä on jo lähtökohtaisesti haastava: tuleeko vanhusneuvostojen pyrkiä muodostamaan konsensushenkisesti ikäluokan homogeeninen ääni, vai tuleeko niiden edustaa ikäluokan koko kirjoa? Voiko molempia tehtäviä toteuttaa yhtä aikaa? Entä miten vanhusneuvostot onnistuvat edustamaan sekä juuri eläköityneitä, toimintakykyisiä ikäihmisiä, että jo paljon yhteiskunnan apua tarvitsevia vanhempia ikäihmisiä? Vanhusneuvoston tulee kerätä palautetta ja kokemustietoa järjestelmällisesti ja monella eri tavalla. Vanhusneuvosto edustaa erilaisia demokratian kenttiä: perinteistä edustavaa demokratiaa ja uutta demokratiaa, josta Sitran Uusi demokratia foorumissa keskusteltiin. Uudessa demokratiassa ei ole kyse hallintomuodosta, vaan ennen kaikkea uudesta asenteesta, jonka mukaan kansalainen ei ole hallinnon alamainen, tai edes asiakas, vaan kanssatekijä, yhdessä toimija ja yhteiskunnan jäsen. Uusi demokratia ei korvaa perinteistä, vaan täydentää sitä. Kaikkia demokratian muotoja tarvitaan samaan aikaan, jotta aito osallisuus ja vaikutusmahdollisuus toteutuvat. Virkamiesten ja kansalaisten asennemuutos on merkittävä avaus uudenlaisen ajattelutavan omaksumiseen. Sen mukaan virkamiesten tulee arvostaa ja kuulla kansalaisten näkökulmia, ja toisaalta kansalaisten on oivallettava oma vastuunsa yhteisten asioiden hoidossa. Lakisääteisen vanhusneuvoston merkitys on suuri, ja vanhusneuvoston jäsenyys on tulevaisuudessa vieläkin suurempi vastuu kuin aikaisemmin. 20