HELSINKILÄISTEN SEURAKUNTIEN VANGEILLE MYÖNTÄMÄT TALOUDELLISET AVUSTUKSET

Transkriptio

1 HELSINKILÄISTEN SEURAKUNTIEN VANGEILLE MYÖNTÄMÄT TALOUDELLISET AVUSTUKSET Heidi Jumppanen Opinnäytetyö, syksy 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki Sosiaalialan koulutusohjelma Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus

2 TIIVISTELMÄ Jumppanen, Heidi. Helsinkiläisten seurakuntien vangeille myöntämät taloudelliset avustukset. Helsinki, syksy 2008, 58 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus. Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä tietoa helsinkiläisten seurakuntien vangeille myöntämistä taloudellisista avustuksista. Tutkimuksessa selvitettiin miten eri seurakunnat käsittelevät vankien hakemuksia ja mitkä asiat vaikuttivat avustusten myöntämiseen. Tämän lisäksi tietoa kerättiin diakonien ja diakonissojen tietämyksestä vankien tuloista ja rahankäyttömahdollisuuksista vankilassa. Tutkimuksen päätavoite oli selvittää haluavatko diakoniatyöntekijät yhteisen linjan vankien avustamiseen. Tutkimus on tehty Helsingin seurakuntien erityisdiakonialle. Aineisto on kerätty sähköpostikyselynä. Kysely lähetettiin 80 diakoniatyöntekijälle. Kyselyyn vastasi 36 diakoniatyöntekijää ja vastausprosentiksi tuli 45. Tutkimusmenetelminä on käytetty sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineiston analyysina on käytetty sisällönanalyysia. Tuloksista selvisi, että seurakunnilla on erilaisia tapoja käsitellä vankien taloudellisen avun hakemuksia. Harvalla diakoniatyöntekijällä oli tarkkaa tietoa vangin saamista tuloista vankilassa. Taloudellisia avustuksia myönnettiin 23,5 prosenttiin tulleista anomuksista mutta avustuksia on saanut hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Vastauksista nousi vahvasti esille, että aina tulisi katsoa jokaisen vangin henkilökohtaista tilannetta. Tuloksista selvisi myös, että suurin osa diakoniatyöntekijöistä haluaisi Helsingin alueelle yhtenäisen käytännön vankien taloudelliseen auttamiseen. Parhaaksi yhteiseksi linjaksi nähtiin se, että erityisdiakonia hoitaisi kaikki vankeihin liittyvät taloudellisen avun hakemukset. Diakoniatyöntekijät uskovat, että näin kaikki vangit saisivat tasapuolista kohtelua. Erityisdiakonialla nähtiin olevan myös tarpeeksi tietoa ja työkaluja vankien kanssa työskentelyyn. Useat diakoniatyöntekijät toivat tutkimuksessa esille, että haluaisivat lisätietoa vankien tuloista ja rahankäyttömahdollisuuksista vankilassa. Monet toivoivat, että diakonia huomioitaisiin vangin viranomaisverkostoissa ja näin diakoniatyön muutkin osa-alueet kuin avustustoiminta tulisi vangille tutuksi. Asiasanat: diakonia, diakonissat, diakonit, kvalitatiivinen tutkimus, kvantitatiivinen tutkimus, vangit

3 ABSTRACT Jumppanen, Heidi. Financial benefits handed to convicts by the parishes of Helsinki. 58 p., 2 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Autumn Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Diaconal Social Work. Degree: Bachelor of Social Services. The purpose of this research was to find out diaconal social workers experiences of helping convicts with financial benefits. The important questions were how different parishes processed the applications and what reasons affected the process, and to find out how much diaconal social workers knew about convicts earnings and where they could spend money in prison. The main purpose of this research was to find out if standardizing the process would be possible. The research was accomplished as quantitative and qualitative research. The data was colleted by questionnaires from diaconal social workers in Helsinki. The questionnaires were answered by 36 of 80 diaconia employees. The results showed that there were many ways to process applications. Also, only 23, 5 percent of the applications were successful, receiving allowances. The results showed that only few diaconal social workers knew the financial status of the convicts and where they could spend their money in prisons. The majority of diaconal social workers wished for clear rules in helping the convicts. Most of all, they felt that special diaconia employees with all the necessary knowledge should process all applications from convicts. In the open-ended questions there were two clear wishes from the employees: they would like to have training in this area and the majority of the diaconal social workers would like to be part of the convicts authority network. Keywords: diaconal social workers, convict, financial benefits, quantitative research, qualitative research

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO RIKOSSEURAAMUSALA JA KRIMINAALITYÖ Vankilat ja vankien määrä Rangaistusmuodot EVANKELISLUTERILAISEN KIRKON KRIMINAALITYÖ Diakoniatyö vankiloissa Kriminaalityön toteuttaminen Erityisdiakonian tekemä vankilatyö VANGIN TOIMEENTULO Vangin tulot Rahan ja muiden maksuvälineiden käyttö vankilassa Kelan etuudet Toimeentulotuki DIAKONIATYÖ JA TALOUDELLINEN AUTTAMINEN Avustamisen periaatteet Taloudellisen avun muodot Diakonian avustusvarat Suhde muihin apuihin TALOUDELLINEN TURVATTOMUUS Perusturvattomat vangit Taloudellisen turvattomuuden yleisimmät syyt TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TOTEUTUS Aiemmin tehdyt tutkimukset Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset Tutkimusmenetelmät...30

5 7.4 Aineistonkeruumenetelmät Aineiston analyysi Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU U Vangin taloudellisen hakemuksen vastaanottaminen Haetut ja myönnetyt avustukset Tilanteet, joissa taloudellista apua voitaisiin myöntää Vangit diakoniatyön asiakkaina Yhteinen linja taloudelliseen auttamiseen Helsingin seurakunnissa Muut esille nousseet asiat PÄÄTELMÄT JA POHDINTA Jatkotutkimusaiheita Oma ammatillinen kasvu...50 LÄHTEET...52 LIITE 1: SÄHKÖPOSTI KYSELYYN OSALLISTUJILLE...55 LIITE 2: KYSELYLOMAKE...56

6 1 JOHDANTO 1990-luvun laman seurauksena seurakuntien diakoniatyö on joutunut ottamaan taloudellisen avustamisen yhä suuremmaksi osaksi toimintaansa. Ihmiselle pyritään antamaan taloudellista apua pääsääntöisesti kertaluonteisena kriisiapuna. Kun asiakkaana on vankilassa oleva vanki, joka saa ylläpidon valtiolta ja hänellä on ympärillään niin sosiaalityöntekijät kuin muutkin auttajatahot, voidaan kysyä, mihin vanki voi tarvita taloudellista apua vankilassa. Tätä selvitetään tekemässäni tutkimuksessa helsinkiläisten seurakuntien myöntämistä taloudellisista avustuksista. Tutkimus toi julki sen, että vangit saavat harvoin taloudellisia avustuksia. Taloudellisia avustuksia myönnettiin kuitenkin hyvin erilaisista syistä ja erilaisiin tilanteisiin eri seurakunnissa. Helsingin seurakuntien erityisdiakonia ehdotti minulle tutkimukseni aihetta vuonna 2006, jolloin olin työharjoittelussa erityisdiakoniassa. Pääsin tutustumaan vankilassa pidettäviin ryhmätoimintoihin ja yksilökeskusteluihin tuona aikana. Näissä keskusteluissa tuli esille monenlaisia asioita ja kysymyksiä, joiden pohjalta innostuin aiheesta ja sain paljon ideoita tutkimukseeni. Täysin samasta aiheesta ei ole aiemmin tehty tutkimuksia. Aihe on herkkä, ja sitä voi olla vaikea tutkia, koska tilastoihin ei kirjata ihmisiä vankeina. He ovat asiakkaita siinä missä muutkin. Monilla seurakunnilla on voimassa käytäntö, etteivät he myönnä avustuksia vankilassa oleville vangeille. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut tuottaa taustatietoa Helsingin erityisdiakonialle taloudellisten avustuksien myöntämisestä vangeille eri seurakunnista. Tutkimuksen pohjalta pyritään saamaan yhteinen linja vankien avustamiseen Helsingin seurakuntien kesken. Näin saataisiin helpotettua vankilassa vierailevien diakoniatyöntekijöiden työtä, sillä käytäntö on tällä hetkellä epäselvä ja monet seurakunnat ottavat yhteyttä erityisdiakoniaan asian selvittämiseksi. Tutkimuksessani esittelen vankien taloudellista avustamista ja erilaisia avustamiskäytäntöjä eri seurakunnissa. Samalla tutkimus antaa tiiviin perustietopaketin vankien tuloista vankilassa.

7 7 2 RIKOSSEURAAMUSALA JA KRIMINAALITYÖ Rikosseuraamusalan tavoitteena on huolehtia yhteiskunnan turvallisuudesta pitämällä yllä turvallista seuraamusten täytäntöönpanojärjestelmää. Toinen tärkeä tavoite on vähentää uusintarikollisuutta ja pyrkiä katkaisemaan rikollisuutta ylläpitävä syrjäytyminen. Rikosseuraamusalan toiminta perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön ja yhteisesti hyväksyttyihin tavoitteisiin, arvoihin ja perusteisiin. Rikosseuraamusala muodostuu vankeusrangaistusten ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta. (Rikosseuraamusvirasto 2006, 1.) Vankeinhoitolaitoksen tehtäviin kuuluvat tuomioistuinten määräämien vankeusrangaistuksien täytäntöönpano ja sakkojen muuntorangaistukset. Edellä mainittujen lisäksi vankeinhoitolaitos huolehtii tutkintavankeuden toimeenpanosta. Kriminaalihuoltolaitos puolestaan vastaa yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta, johon kuuluu ehdollisesti tuomittujen nuorten ja vankilasta ehdonalaisesti vapautuneiden valvonta, yhdyskuntapalvelu ja nuorisorangaistukset. Rikosseuraamusviraston tehtävänä on vastata yhdyskuntaseuraamusten ja vankeusrangaistusten täytäntöönpanon ohjauksesta sekä hallinnosta. (Rikosseuraamusvirasto 2006, 1.) 2.1 Vankilat ja vankien määrä Vankeinhoitolaitokseen on kuulunut alkaen viisi aluevankilaa ja valtakunnallinen terveydenhoitoyksikkö. Aluevankiloihin kuuluu 16 suljettua laitosta ja 19 avolaitosta. Valtakunnalliseen terveydenhuoltoyksikköön kuuluvat psykiatrinen vankisairaala ja Hämeenlinnan vankilan yhteydessä toimiva somaattinen vankisairaala. (Rikosseuraamusvirasto 2007.)

8 vankiloissa oli yhteensä vankia. Määrä on vajaat 100 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Suurin vankien väheneminen on tapahtunut tuomionsa saaneiden vankeusvankien ja sakkovankien ryhmässä. Tutkintavankien ja elinkautisvankien määrä on vastaavasti lisääntynyt viime vuodesta. (Rikosseuraamusvirasto 2008 a.) 2.2 Rangaistusmuodot Vankilalaitoksella on kolme perustavoitetta vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon kannalta. Ensimmäiseksi täytäntöönpano toteutetaan niin, että se on turvallista yhteiskunnalle, tuomitulle ja vankilan henkilökunnalle. Toiseksi täytäntöönpanon tulee tukea tuomitun mahdollisuuksia selviytyä yhteiskunnassa. Samalla pidetään yllä vangin terveyttä ja hyvinvointia. Kolmanneksi vankeusrangaistuksen tulee parantaa tuomitun vangin valmiuksia omaksua rikokseton elämäntapa. (Rikosseuraamusvirasto 2008 b.) Vankeusrangaistus on elinkautinen tai määräaikainen. Määräaikaisessa vankeusrangaistuksessa tuomitaan yhdestä rikoksesta vähintään 14 päivää tai enintään 12 vuotta. Tuomittaessa henkilöä useammasta rikoksesta vankeusrangaistukseen rangaistukset yhdistetään ja niiden yhteinen pituus voi olla enintään 15 vuotta. Vangilla voi olla myös samalla kertaa suoritettavia useita eri yhteyksissä tuomittuja määräaikaisia vankeusrangaistuksia, joista ei muodosteta yhteistä rangaistusta. Tällaisessa tilanteessa pisin yhdellä kertaa suoritettava määräaikainen vankeusrangaistus voi olla enintään 20 vuotta. (Sassi & Huhtimo 2006, 7.) Elinkautinen vankeusrangaistus on ankarin lain tuntema rangaistus Suomessa. Yleensä elinkautinen määrätään murhasta tuomittaessa. Elinkautiseen vankeuteen tuomittu voidaan päästää nykyisen lainsäädännön puitteissa ehdonalaiseen vapauteen. Elinkautisvangin täytyy kerryttää vankilassaoloaikaa vähintään 12 vuotta. Kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempana elinkautiseen vankeuteen tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen kymmenen vankilassaolovuoden jäl-

9 9 keen. Ehdonalaiseen vapauteen pääsemisestä ratkaisun elinkautisvangeille tekee hovioikeus. Jos vapautta koskeva ratkaisu on kielteinen, voidaan hakemus ottaa harkittavaksi uudelleen vuoden päästä. Elinkautisvanki voi hakea myös armahdusta Tasavallan Presidentiltä. (Lappi-Seppälä 2006, 108.) Ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi voidaan määrätä enintään kahden vuoden pituinen vankeusrangaistus. Tällaisessa tilanteessa rangaistuksen käytäntöönpano lykkääntyy koeajaksi. Tuomitun käyttäytymisestä riippuu, toteutetaanko rangaistus jatkossa ehdonalaisena. Ehdollisen vankeuden koeaika on yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen. Käytännössä noin 60 % vankeusrangaistuksista tuomitaan ehdollisena. (Sassi & Huhtimo 2006, 7; Lappi-Seppälä 2006, 110.) Vankeusrangaistuksen ollessa enintään kahdeksan kuukautta ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta voidaan tuomita yhdyskuntapalveluun. Yhdyskuntapalvelu on vähintään 20 ja korkeintaan 200 tuntia. Yhdyskuntapalvelu on vapautta rajoittava rangaistus, jossa tuomittu joutuu tekemään palkatonta valvonnanalaista työtä. Tuomioistuin määrää tuntimäärän sekä palvelupaikan. Kriminaalihuoltolaitoksen tehtävänä on arvioida henkilön soveltuvuus yhdyskuntapalveluun ennen tuomion antamista, hankkia palvelupaikka ja valvoa palvelun suorittamista. Yhdyskuntapalvelurangaistuksen tavoitteena on laitosrangaistuksiin liittyvien haittojen vähentäminen. Yhdyskuntapalvelun toivotaan helpottavan tuomitun kiinnittymistä yhteiskuntaan ja ehkäisevän sitoutumista rikolliseen alakulttuuriin. (Sassi & Huhtimo 2006, 8; Lappi-Seppälä 2006, ) Sakko tuomitaan päiväsakkoina. Minimissään voidaan tuomita yhteen ja maksimissaan 120 päiväsakkoon. Päiväsakkojen lukumäärä on riippuvainen rikoksen törkeydestä. Päiväsakon rahamäärä määräytyy taas tuomitun maksukyvyn mukaan. Päiväsakon minimimäärä on kuitenkin 6 euroa. Mikäli tuomittu ei syystä tai toisesta maksa sakkoa, sakko voidaan muuntaa erillisessä oikeudenkäynnissä vankeudeksi. Kolme päiväsakkoa vastaa yhtä vankeuspäivää. Muuntorangaistus on vähintään neljä päivää ja enintään 60 päivää vankeutta. (Sassi & Huhtimo 2006, 8; Lappi-Seppälä 2006, )

10 10 Rikoslain luku 2 a muuttuu sakon muuntorangaistuksen kohdalta niin, ettei poliisin määräämiä ja maksamatta jääneitä sakkoja muuteta enää vankeudeksi. Tuomioistuimen määräämiin sakkoihin muutoksella ei ole vaikutusta, eli ne voidaan muuntaa edelleen vankeudeksi. (Valtioneuvosto 2008.) Edellä mainittujen rangaistusten lisäksi alle 18-vuotias voidaan tuomita tehdystä rikoksesta nuorisorangaistukseen. Nuorisorangaistus on vähintään neljä kuukautta ja enintään yhden vuoden. Nuorisorangaistus sisältää valvontatapaamisia, valvonnassa suoritettavia tehtäviä ja ohjelmia sekä työelämään perehdyttämistä. Kriminaalihuoltolaitos huolehtii nuorisorangaistuksen toimeenpanosta. (Sassi & Huhtimo 2006, 8.)

11 11 3 EVANKELISLUTERILAISEN KIRKON KRIMINAALITYÖ 3.1 Diakoniatyö vankiloissa Hengellinen vankilatyö perustuu Jeesuksen lähetyskäskyyn: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni. (Nurminen 2005.) Suoria kehotuksia vankilatyöhön löytyy jo Raamatusta. Esimerkiksi Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun tyköni (Matt. 25:36) ja Muistakaa vankeja, niin kuin itse olisitte heidän kanssaan vangittuna (Hepr. 13:3). Diakoniatyö vankiloissa ulottuu alkuseurakuntaan asti. Silloin diakoniatyöntekijän tehtäviin kuului huolehtia sairaista, kodittomista, yksinäisistä ja vangeista. Toiminta perustui kristinuskon perusasioihin, erityisesti Kristuksen sovitustyöhön. Diakonia kuului koko seurakunnalle ja oli Jeesuksen opetusten mukaan kaikkien kristittyjen kutsumus. Alussa diakonia oli vähäisempää huono-osaisten parissa ja keskittyi enemmän saarnaamiseen ja kastamiseen. Diakonia siirtyi luostareihin, joten vankiloissa tehtävä työ väheni. Luostarit muotoutuivat aikansa sosiaalipalvelukeskuksiksi vastaten kaikesta sosiaali- ja sairaanhoitopalveluista koulutuksen ohella luvun puolivälissä Saksassa syntynyt sisälähetys alkoi elvyttää taas diakoniaa, jonka seurauksena alkoi myös diakonien/diakonissojen koulutus 1830-luvulla. Silloin myös diakoneja siirtyi työskentelemään vankiloihin. (Niemelä 1996, ) Vuonna 1972 evankelisluterilainen kirkko perusti päätoimisen kriminaalityön sihteerin viran. Sihteeri toimi yhteistyössä vankeinhoito-osaston ja vankilapappien sekä hiippakuntien kanssa kehittäen kirkon kriminaalityötä. Tästä edellä mainitusta yhteistyöstä on alkanut kirkon kriminaalityö. Evankelisluterilainen kirkko perusti aluksi kokeilumielessä vankiladiakonin virkoja niihin vankiloihin, joissa ei ollut vakituista vankilapappia. Ensimmäinen vankiladiakonin virka oli Pelsolla vuonna 1974, toinen perustettiin Naarajärvelle vuonna 1977 ja kolmas Huittisten ja Köyliön varavankiloihin Satakunnassa vuonna (Nurminen 2005.)

12 Kriminaalityön toteuttaminen Kirkollisen kriminaalityön perinteinen toiminta-alue on työ vankien ja muiden rangaistujen parissa. Tällä hetkellä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kriminaalityössä voidaan nähdä neljä pääaluetta. Ne ovat työ rangaistujen ja heidän omaistensa hyväksi, työ rikosten uhrien ja heidän omaistensa hyväksi, yhteistyö ei-kirkollisten kriminaalityön toimijoiden kanssa sekä osallistuminen kriminaalityön perusteita ja toimintaa koskevaan teologiseen, eettiseen, yhteiskunnalliseen ja tieteelliseen keskusteluun ja tutkimukseen. (Suomen evankelisluterilainen kirkko, i.a. a.) Katsoessamme yllä esitetyn jaottelun mukaista kirkon kriminaalityötä voimme huomata, että kyseessä on hyvin laaja toiminta-alue. Vankiloissa työskentelee tällä hetkellä 17 päätoimista vankilapappia ja kolme päätoimista vankiladiakonia. Heidän virkansa ovat suurimmissa vankiloissa. Lisäksi muutamassa avovankilassa on sivutoiminen vankilapappi eli seurakuntapappi, joka pitää yhteyttä vankilaan oman toimensa ohessa. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko, i.a. b.) Suurin osa kirkon kriminaalityöstä tapahtuu paikallisseurakuntien toimesta. Työtä tehdään rangaistuslaitoksissa, seurakunnissa ja perheissä yhteistyössä viranomaisten ja monien järjestöjen kanssa. Seurakunnan eri työntekijät pitävät vankijumalanpalveluksia ja -hartauksia. Vankilan kriminaalityöhön kuuluu vahvasti myös erilaisten ryhmien ja leirien vetäminen. Tämän lisäksi papit ja diakonit voivat tavata yksittäisiä vankeja heidän omasta pyynnöstään. Merkittävä osa kriminaalityöstä toteutuu kirkon perustyön kautta sielunhoidossa, diakoniassa, perhetyössä sekä nuoriso- ja kasvatustyössä. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko, i.a. c.) Kirkon kriminaalityö perustuu restoratiivisen oikeuden periaatteita vastaavaan hengellisen, henkisen ja sosiaalisen sovituksen periaatteeseen. Restoratiivinen oikeus tarkoittaa korjaavaa oikeutta tai osallistuvaa konfliktinratkaisua. Restoratiivisen oikeuden tarkoituksena on korjata vahingot, joita rikoksesta on aiheutunut niin uhrille, yhteiskunnalle kuin rikoksentekijälle itselleen (Elonheimo 2006).

13 13 Tämän sovituksen näkökulmasta rikos vahingoittaa uhrin lisäksi myös tekijää sekä sitä sosiaalista yhteisöä, johon he kuuluvat. Kirkon kriminaalityön tarkoituksena onkin juuri sekä uhrin että tekijän ja myös yhteisön vahingoittuneiden suhteiden korjaaminen ja yhteisön jäsenten eheytyminen. (Suomen evankelisluterilainen kirkko 2005.) Kriminaalityöhön yhtenä osana kuuluu myös taloudellinen avustaminen silloin, kun se on perusteltua. Vangilla on mahdollisuus hakea avustusta vankilassa vierailleelta diakoniatyöntekijältä johon vanki on voinut jo luoda asiakassuhteen. Tällä hetkellä taloudelliset hakemukset tulisi kuitenkin käsitellä siinä seurakunnassa jossa vanki on kirjoilla eli missä on viimeksi asunut tai missä perhe asuu. Vangin ollessa asunnoton hänen hakemuksensa käsitellään erityisdiakoniassa. (Laitinen 2008.) 3.3 Erityisdiakonian tekemä vankilatyö Erityisdiakonian toiminta-ajatuksena on evankeliumista nousevan toivon ja armon julistaminen sekä palvelu. Toiminnalla pyritään muodostamaan kristillinen yhteisö, joka tarjoaa monimuotoista toimintaa ja rakentavia ihmissuhteita sekä hoitaa ja vahvistaa asiakkaan omaa uskonelämää. Tavoitteena on auttaa ja tukea asiakasta elämänmuutoksessa. (Helsingin seurakuntayhtymä 2008.) Erityisdiakonian tekemä vankilatyö keskittyy pääasiallisesti Etelä-Suomen alueella oleviin vankiloihin. Säännöllisiä vierailuja tehdään Vantaan-, Helsingin-, Hämeenlinnan- ja Jokelan vankiloihin sekä niiden yhteydessä oleville avovankilaosastoille. Työmuotoina käytetään yksilökeskusteluja sekä ryhmä- ja hartaustoimintaa. Toiminnan tarkoituksena on kohdata helsinkiläisiä mies- ja naisvankeja. Heidän kanssaan pyritään luomaan luottamuksellisia kontakteja, joiden toivotaan jatkuvan myös vapautumisen jälkeen.

14 14 Myös muissa Suomen vankiloissa on merkittävä määrä helsinkiläisiä vankeja. Esimerkiksi Konnunsuolla ja Turussa pyritään käymään noin kerran vuodessa tapaamassa vankeja. Vankiloissa tapahtuvan työn lisäksi erityisdiakonialla on tarjolla lomaoikeuden saaneille vangeille edullinen tapaamisoikeus- ja lomaasunto. (Helsingin seurakuntayhtymä 2008.) Erityisdiakoniassa työskentelee tällä hetkellä viisi diakoniatyöntekijää, päihdetyöntekijä, diakoniapastori, kanttori/toimistotyöntekijä, kaksi vahtimestaria, emäntä sekä asuttamistoiminnan sihteeri. Tämän lisäksi noin 40 aktiivista vapaaehtoistyöntekijää tuovat oman panoksensa erityisdiakonialle. (Helsingin seurakuntayhtymä 2008.)

15 15 4 VANGIN TOIMEENTULO 4.1 Vangin tulot Vankeusrangaistuslain kokonaisuudistus astui voimaan Vankien tuloihin liittyvä keskeisin muutos oli se, että vankien palkkausjärjestelmä yhdenmukaistettiin suljettujen laitosten ja avolaitosten kesken. Nykyään ainoana erona näiden välillä on se, että avolaitoksessa tehtävästä ammattityöstä maksetaan käypä palkka. (Mohell & Pajuoja 2006, 106.) Työtä tekevä ja koulutukseen tai kuntoutukseen osallistuva vanki saa verotonta toimintarahaa. Ennen uudistusta suljetuissa vankiloissa vangille maksettiin työstä ja muusta toiminnasta työrahaa 0,40 0,67 euroa tunnissa. Avolaitoksessa vangille maksettiin muusta toiminnasta kuin työstä toimintarahaa kahdessa luokassa joko 0,84 tai 1,28 euroa. (Mohell & Pajuoja 2006, 107.) Perussäännös vankien palkkauksesta on vankeuslain 9. luvun 6. :ssä: Ammattityöstä maksetaan avolaitoksessa käypä palkka ja suljetussa vankilassa toimintaraha. Valmentavaan työhön, koulutukseen tai muuhun vankilan järjestämään tai hyväksymään toimintaan osallistuvalle vangille maksetaan toimintarahaa. Toimintaraha maksetaan kolmessa luokassa työn, koulutuksen tai muun toiminnan vaativuuden, osallistumisen säännöllisyyden ja keston sekä vangin henkilökohtaisen suorituksen mukaan. Vangille, joka on vapautettu osallistumisvelvollisuudesta, maksetaan käyttörahaa. Työ- tai toiminta-ajalta, jolta ei makseta palkkaa tai toimintarahaa, maksetaan käyttörahaa. Palkka sekä toiminta- ja käyttöraha on merkittävä vankilassa pidettävälle vangin tilille vähintään kerran kuukaudessa.

16 16 Tarkemmat määräykset siitä, millaiset työt luokitellaan ammattityöksi ja millaiset valmentavaksi työksi, antaa Rikosseuraamusvirasto vankeuslain 8. luvun 15. :n nojalla. Palkan määrästä säädetään vankeusasetuksen 33. :ssä seuraavasti: Avolaitosten ammattityöstä maksettava käypä palkka on vähintään palkan ulosmittauksessa noudatettavan suojaosuuden suuruinen. Palkka on ensimmäisessä palkkaluokassa 3,70 euroa tunnilta, toisessa 4,10 euroa tunnilta, kolmannessa 4,50 euroa tunnilta, neljännessä 6,00 euroa tunnilta, viidennessä 6,70 euroa tunnilta ja kuudennessa palkkaluokassa 7,30 euroa tunnilta. Ammattityöhön perehdyttävän jakson ajalta voidaan maksaa toimintarahaa. Kun vankityötä tehdään vankeinhoitoviranomaisten valvonnassa muun kuin vankeinhoitolaitoksen lukuun, palkka maksetaan vähintään neljännen palkkaluokan mukaisena. Suljettujen vankiloiden palkkausjärjestelmää haluttiin uudistuksessa kehittää kannustavampaan suuntaan. Tämä tuotiin esille muuttamalla sääntelyä niin, että työrahan sijasta vangille maksetaan työstä, koulutuksesta tai muusta toiminnasta toimintarahaa. Toimintaraha on porrastettu rangaistusajan suunnitelmaan sitoutumisen, toiminnan vaativuuden, osallistumisen säännöllisyyden ja keston perusteella. Avolaitosten palkkausjärjestelmä on säilytetty melko samanlaisena. Uusi laki toi mukanaan sen, että myös avolaitoksissa maksetaan valmentavasta työstä toimintarahaa. (Mohell & Pajuoja 2006, ) Uudistuksen tavoitteena oli luoda kannustava järjestelmä, jossa vanki osallistuu sellaiseen toimintaan, jonka voidaan katsoa parhaiten edistävän hänen valmiuksiaan sijoittua yhteiskuntaan vapautumisen jälkeen. Tämä on määritelty toiminnan tarkoitukseksi vankeuslain 8. luvun 1. :ssä. Toimintarahan määrä on vahvistettu vankeusasetuksen 32. :ssä: Palkka ja toimintaraha maksetaan työhön ja muuhun toimintaan käytettyjen tuntien mukaan. Toimintaan sijoitettaessa määritetään vangin toiminta-aika. Muulta 22. :ssä tarkoitetulta säännönmukaiselta työ- ja toiminta-ajalta maksetaan käyttöraha.

17 17 Toimintaraha maksetaan vankeuslain 9. luvun 6. :ssä tarkoitettujen perusteiden mukaan siten, että toimintaraha on ensimmäisessä luokassa 0,70 euroa tunnilta, toisessa luokassa 0,90 euroa tunnilta ja kolmannessa luokassa 1,20 euroa tunnilta. Urakkatyöstä toimintaraha voidaan maksaa myös työsuoritukseen perustuen. Tällöin on ennen työn aloittamista sovittava työsuorituksen yksikköarvosta. Niille vangeille, jotka on vapautettu osallistumisvelvollisuudesta, maksetaan käyttörahaa. Käyttörahaa maksetaan myös silloin, kun työajalta ei makseta palkkaa tai toimintarahaa. Käyttörahaa maksetaan kahdessa eri luokassa. Tämä tarkoittaa sitä, että pätevästä syystä toiminnasta poissaolevalle voidaan maksaa korkeampaa käyttörahaa kuin vangille, joka kieltäytyy ilman pätevää syytä kaikesta toiminnasta. Pätevänä syynä voidaan pitää esimerkiksi sairastumista, kuljetuksen aikaa tai toimintaan osallistumisen estymistä muusta kuin vangin syystä. (Mohell & Pajuoja 2006, 107, 113.) Käyttörahan määrä on vahvistettu vankeusasetuksen 34. :ssä: Säännönmukaisena työ- ja toiminta-aikana vangille maksetaan käyttörahaa 0,30 euroa tunnilta silloin, kun hän ei osallistu toimintaan. Jos vanki ei omasta syystään osallistu toimintaan, käyttörahaa maksetaan vastaavasti 0,15 euroa tunnilta. Käyttörahaa maksetaan siitä päivästä alkaen, jona vanki on kirjallisen täytäntöönpanomääräyksen perusteella otettu vankilaan. 4.2 Rahan ja muiden maksuvälineiden käyttö vankilassa Suljetussa vankilassa vangilla ei ole oikeutta pitää hallussaan rahaa tai muita maksuvälineitä kuten pankki-, maksu-, tai luottokortteja. Vangin hallussa olevat rahat ja kortit otetaan suljetussa vankilassa säilytettäväksi tai talletetaan vangin omalle tilille pankkiin. Avolaitoksissa olevilla vangeilla on oikeus pitää hallussaan rahaa sekä erilaisia maksukortteja. Vangin niin halutessa myös avolaitoksissa voidaan ottaa säilytykseen hänen rahansa ja muut maksuvälineet. Kaikissa tilanteissa, joissa vangeilta on otettu haltuun rahat ja maksuvälineet, tulee heille antaa kuukausittain tiliote heidän rahavarojensa tilinpidosta. (Mohell & Pajuoja 2006, 111.)

18 18 Vankiloiden on järjestettävä vangeille mahdollisuus hankkia elintarvikkeita ja muuta henkilökohtaiseen käyttöön sopivaa tavaraa. Tämä on järjestetty vankiloissa yleensä laitosmyymälöinä, joista vangit voivat ostaa itselleen tarvittavia tavaroita. Vangilla on myös mahdollisuus hankkia vankilan välityksellä itselleen käyttöesineitä ja tarvikkeita, jotka ovat sallittuja vankilan säännösten mukaan, mutta joita ei ole saatavissa laitosmyymälästä. (Mohell & Pajuoja 2006, 111.) 4.3 Kelan etuudet Kelan eri etuuslait sisältävät hyvin erilaisia säännöksiä siitä, mitä Kelan etuuksia vangille tai tutkintavangille voidaan myöntää ja maksaa. Säännökset poikkeavat toisistaan niin kirjoitustavaltaan kuin myös sisällöltään. Myös terminologia on osin vanhentunutta. Näitä edellä mainittuja seikkoja voidaan kuitenkin selittää paljolti sillä, että eri etuudet ovat luonteeltaan erilaisia ja niiden tarkoitus ja tavoitteet ovat hyvin erilaisia. Seuraavassa on koottu yhteenveto Kelan eri etuuksien maksamisesta kohderyhmittäin. (Sassi & Huhtimo 2006, 16.)

19 19 TAULUKKO 1. Yhteenveto eri etuuksien maksamisesta (Sassi & Huhtimo 2006, 16.) Etuus Maksetaan ehdotonta vankeusrangaistusta suorittavalle Maksetaan sakonmuuntorangaistusta suorittavalle Maksetaan tutkintavangille Maksetaan yhdyskuntaseuraamusta suorittavalle Erityistä Äitiysavustus X x x x Lapsilisä X x x x maksetaan sille, joka pääasiassa huolehtii lapsenhoidosta ja kasvatuksesta Lapsen X x x x maksetaan lapsen hoitotuki vanhemmalle, jos tämä huoltaa lasta Ansioeläke X x x x Eläkkeet ja maahanmuuttajan erityistuki X 3 kk ajan x x x työttömyyseläkettä ei makseta vankilassa oleville Vammaistuki ja eläkkeensaajien hoitotuki Yleinen asumistuki Eläkkeensaajien asumistuki Sairaanhoitokustannukset X enint. 6 kk ajan X enint. 3kk ajan X jos vanki hankkii omalla kustannuksellaan Sairauspäiväraha Vanhempainpäiväraha Lastenhoidon tuki Kuntoutusraha Työttömyysetuudet Opintoraha ja opintotuen asumislisä X 3 kk ajan X voidaan maksaa, jos opiskelee vankilan ulkopuolella x x x x enint. 6 kk ajan x enint.6 kk ajan x x x x x x x x x x x x x edellyttää, että vanhempi osallistuu lapsen hoitoon x avolaitoksessa oleva voi saada jos lapsi mukana vankilassa x x työvoimapoliittisen koulutusetuuden voi kuitenkin saada x

20 Toimeentulotuki Toimeentulotuki on viimesijainen toimeentuloa turvaava etuus. Toimeentulotuen tarkoituksesta säädetään toimeentulotukilain 1. :ssä seuraavasti: Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo. Ehkäisevän toimeentulotuen tarkoituksena on edistää henkilön ja perheen sosiaalista turvallisuutta ja omatoimista suoriutumista sekä ehkäistä syrjäytymistä ja pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta. (923/2000) Vankilassa ollessa vangin ensisijainen toimeentulojärjestelmä on vankilasta saatava ylläpito. Joskus voi kuitenkin tulla tilanteita, joissa vangilla on oikeus toimeentulotukeen samalla tavalla kuin muillakin tuen tarpeessa olevilla. Tilanteessa, jossa vangilla ei ole käytettävissään muita tuloja tai varoja, ja hänellä on menoja, joita hän ei pysty kattamaan vankilasta saadulla ylläpidolla, voi olla perusteltua maksaa vangille käyttövaroja toimeentulotukena. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, 31.) Tutkintavangeilla ei ole ehdotonta oikeutta tutkintavankeuslain perusteella saada vankilasta käyttörahaa. Tässä tilanteessa on oikeus saada tarpeelliset käyttövarat toimeentulotuesta, mikäli kaikki muut toimeentulotuen saamisen edellytykset muuten täyttyvät. Tämä koskee myös turvallisuussyistä työtoimintaan osallistumatonta vankeusvankia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, 31.) Vangille on vankeuslain (767/2005) ja tutkintavankeuslain (768/2005) mukaan järjestettävä tai muutoin turvattava vangin lääketieteellisten tarpeiden mukainen terveyden- ja sairaanhoito sekä lääkinnällinen kuntoutus. Vangilla on oikeus saada Vankeinhoitolaitoksen lääkärin luvalla lääkitystä, tutkimusta ja muuta terveydenhuoltoa vankilassa omalla kustannuksellaan. Vankeinhoitolaitos ei rahoita silmälasien hankintaa paitsi poikkeuksellisesti silloin, kun vangilla ei ole koti-