Helsinki Vantaa-selvitys. Kuntatalous, konsernihallinto. Loppuraportti. Teemaryhmä 5

Transkriptio

1 Kuntatalous, konsernihallinto ja tukipalvelut Teemaryhmä 5

2 Kuntatalous 2 (62) Sisällysluettelo 1. Tiivistelmä Toimeksianto Teemaryhmän työn organisointi ja eteneminen Tehtävän rajaus Nykytilan kuvaus Kuntatalous Talouden ohjaus Kuntien talouden kehitys ja tunnusluvut Verot ja valtionosuudet Maksut ja taksat Maanvuokratulot ja maanmyyntitulot ja tilavuokrat Menot Investoinnit Poistot Lainat ja velkaantuneisuus Rahastot Yhdistymisavustukset Konsernihallinto Keskushallinnon toiminnot Tilahallinto Hankinnat Tietotekniikka, -hallinto ja -järjestelmät Pelastuspalvelut Kaupunkien strategiat Kaupunkien mahdollisen yhdistymisen edut ja haitat kuntatalouden, kaupunkikonsernin ja tukipalveluiden osalta Yhdistyneen kaupungin tilanteen kuvaus sekä edut ja haitat verrattuna nykytilaan Kuntatalous Konsernihallinto Keskushallinnon toiminnot Tilahallinto Hankinnat Tietotekniikka, -hallinto ja -järjestelmät Pelastuspalvelut Kaupunkien strategiat Yhteenveto... 58

3 Kuntatalous 3 (62) 1. Tiivistelmä 1.1. Nykytilanne Helsingin verorahoitus ilman liikelaitoksia ei ole riittänyt kattamaan vuonna 2002 toteutetun yhteisöverojen jakoosuuden muutoksen jälkeen peruspalveluista syntyneitä kuluja. Helsinki on joutunut rahoittamaan peruspalveluitaan erityisesti Helsingin Energialta saatavilla tuloutuksilla. Liikelaitokset huomioon ottaen Helsingin vuosikate on riittänyt kattamaan poistot useimpina vuosina. Vuosikate ei kuitenkaan ole riittänyt täysimääräisesti kattamaan investointien kustannuksia, minkä seurauksena Helsinki ei ole rahoituksellisesti tasapainossa. Vantaalla verorahoitus on riittänyt kattamaan vuotta 2003 lukuun ottamalla peruspalveluista syntyneet kulut. Liikelaitosten osuus Vantaan tulorahoituksessa on vähämerkityksellinen erityisesti Vantaan Veden siirryttyä osaksi Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut -kuntayhtymää vuoden 2010 alusta lukien. Vantaa on 2000-luvun aikana korottanut kaksi kertaa kunnallisveroprosenttiaan samoin kuin kaupunki on korottanut kiinteistöveroprosenttejaan. Vantaan vuosikate on riittänyt ainoastaan muutamana vuotena kattamaan poistot. Koska investointien taso on Vantaallakin poistoja suurempi, kaupunki on velkaantunut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muiden teemaryhmien tekemien selvitysten perusteella voidaan todeta, että Vantaan peruspalvelujen kustannukset ovat toimialakohtaiset tarvevakioinnitkin huomioon ottaen selvästi Helsinkiä alhaisemmat. Helsingin palvelutaso on Vantaata korkeampi, mikä selittää osan kustannuseroista. Vuoden 2009 lopussa Helsingillä oli lainaa euroa/asukas ja Vantaalla euroa/asukas. Helsingin lainakanta on koko 2000-luvun pysynyt pääosin samalla tasolla, kun taas Vantaan lainakanta on noussut voimakkaasti. Helsingin suhteellinen velkaantuneisuus on vaihdellut %:n välillä. Vastaava tunnusluku Vantaalla on vaihdellut %:n välillä Kuntatalous-teemaryhmän työhön vaikuttaneita tekijöitä Kuntatalous-teemaryhmä on omassa työssään joutunut tekemään eräitä olettamuksia mahdollisesti yhdistyneen kaupungin talouden kuvaamisessa. Lähtökohtana teemaryhmän tekemissä esimerkkilaskelmissa on ollut kaupunkien vuoden 2009 kirjanpidolliset tulokset, joita on korjattu mm. seuraavilta keskeisiltä osin. Esimerkkilaskelmissa Helsingin Energia ja Helsingin Satama on käsitelty nykyisen liikelaitoksen sijaan osakeyhtiöinä. Jotta Helsingin Energia ja jo nyt osakeyhtiönä toimiva Vantaan Energia Oy saataisiin vertailukelpoisiksi, Helsingin Energian tuloutusperusteena on käytetty Vantaan Energia Oy:n osakassopimuksen mukaista periaatetta, jonka mukaan enintään puolet vuosituloksesta maksetaan osinkoina omistajille. Esimerkkilaskelmissa tämä tarkoittaa sitä, että Helsingin Energian vuonna 2009 Helsingille maksama tuloutus vähenee merkittävästi. Tällä rakenteellisella korjauksella on erittäin suuri merkitys esimerkkilaskelmien lopputulokseen. Kuntatalous-teemaryhmä korostaa, ettei tämä korjaus ole seurausta kaupunkien mahdollisesta yhdistymisestä. Helsinki joutuu erikseen huomioimaan Helsingin Energialta saatavien tuloutusten tason vähenemisen 2010-luvulla huolimatta siitä, miten kaupunkien yhdistämisessä edetään. Kuntatalous-teemaryhmän työtä on vaikeuttanut erityisesti se, etteivät muut teemaryhmät ole toimineet toimeksiannossa olevan ohjeen mukaisesti " teemaryhmän tulee kuvata oman teema-alueensa osalta tehtävien ja palveluiden hoito sekä nykytilanteessa että yhdistyneen kaupungin tilanteessa". Demokratia-teemaryhmä ei ole mallintanut yhdistyneen kaupungin organisaatiota eikä toimintaperiaatteita, jonka perusteella Kuntatalousteemaryhmä olisi kyennyt laskemaan yhdistyneen kaupungin hallinnon kustannukset. Peruspalveluita tarkastelleet teemaryhmät taas eivät ole esittäneet laskelmia yhdistyneen kaupungin tilanteesta eräitä yksityiskohtia lukuun ottamatta. Pääsääntöisesti heidän loppupäätelmänsä ovat kuvanneet yhdistynyttä kaupunkia joko Helsingin tai Vantaan palvelu- ja kustannustasoilla ilman, että raporteissa olisi otettu kantaa toimintojen yhdistämisestä saataviin synergiahyötyihin. Tästä syystä Kuntatalous-teemaryhmä kykenee esittämään ainoastaan eräisiin olettamuksiin liittyviä laskelmia yhdistyneen kaupungin käyttötaloudesta. Kuntatalous-teemaryhmällä ei ole myöskään ollut käytettävissä muista ryhmistä pitkän aikavälin investointitarpeita, joiden perusteella teemaryhmä olisi kyennyt laskemaan yhdistyneen kaupungin investointitalouden tuloksen ja sen pohjalta mallintamaan tarvittavan rahoituspohjan. Kuntatalous-teemaryhmä pitää erityisesti investointitalou-

4 Kuntatalous 4 (62) teen liittyviä ongelmia lopputuloksensa kannalta merkittävänä puutteena investointitalouteen sitoutuvan euromäärän vuoksi. Edellä olevan perusteella esimerkkilaskelmissa on käytetty verorahoituksen lähtöolettamuksina Helsingin vuoden 2011 talousarviovalmistelussa käyttämää 18,50 %:n veroprosenttia sekä Vantaan nykyistä 19,00 %:n veroprosenttia sen selvittämiseksi, millaiseen lopputulokseen tämä johtaa joko Helsingin tai Vantaan nykyisellä kustannus- ja palvelutasolla Kuntatalous-teemaryhmän esitys seurantaryhmälle Kuntatalous-teemaryhmä katsoo, ettei sen tekemien laskelmien perusteella voida objektiivisesti määritellä mahdollisesti yhdistyneen kaupungin käyttö- ja investointitalouden lopputulosta. Siksi teemaryhmän mielestä selvitystyötä tulisi jatkaa nykyisissä teemaryhmissä siten, että alkuperäisen toimeksiannon mukaiset selvitykset yhdistyneen kaupungin tehtävien ja palveluiden hoidosta laskelmineen tehtäisiin ennen lopullista päätöksentekoa. Kuntatalous-teemaryhmä on omalta osaltaan valmis tekemään kokoomalaskelmat teemaryhmien lopputulosten perusteella Kuntatalous-teemaryhmän yhteenveto Palveluntuotanto-teemaryhmät ovat loppuraporteissaan arvioineet eräin osin yhdistyneen kaupungin palveluntuotantokustannuksia sekä Helsingin että Vantaan nykyisten palveluntuotantomallien ja kustannustason mukaisesti. Sitä kustannustasoa ja palvelurakennetta, jossa palvelut tuotettaisiin yhdistyneen kaupungin tilanteeseen luodulla palveluntuotantomallilla, eivät palveluntuotanto-teemaryhmät ole raporteissaan arvioineet. Kuntatalous-teemaryhmä on palveluntuotanto-teemaryhmien kokoamien tarkastelujen (pääosin sosiaali- ja terveystoimen palvelut sekä joukkoliikenteen tariffituki) pohjalta arvioinut, että: - Jos keskeisimmät peruspalvelut toteutetaan koko yhdistyneen kaupungin alueella Helsingin kustannustason mukaisesti, niin käyttötalous jää epätasapainoiseksi, vaikka kunnallisveroprosentti olisi Vantaan tämänhetkisellä tasolla (19,0 %). Tässä tilanteessa vuosikate ei riittäisi kattamaan poistoja. - Jos keskeisimmät peruspalvelut tuotetaan yhdistyneen kaupungin alueella Vantaan kustannustason mukaisesti, tuottaa jo kunnallisveroprosentti 18,5 % selvästi tasapainoisemman tilanteen käyttötaloudessa. Vuosikate olisi selvästi suurempi kuin poistot. - Jos keskeisimmät peruspalvelut tuotettaisiin nykyisten kaupunkien yhteenlasketulla kustannustasolla, tuottaisi veroprosentti 19,0 % lähes tasapainoisen käyttötalouden tason eli vuosikate ylittäisi poistot. Yhdistyneen kaupungin palvelutuotanto ei voi perustua Helsingin nykyiseen palvelu- ja kustannusrakenteeseen. Helsinki on erityisesti 2000-luvun loppupuolella joutunut rahoittamaan peruspalveluntuotantoaan Helsingin Energian hyvän tuloksen mahdollistamilla ylimääräisillä tuloutuksilla. Tästä syystä Helsingin talous on rakenteellisesti epätasapainossa, koska verorahoitus ei riitä peruspalveluiden kustannusten kattamiseen. Helsinki joutuu ratkaisemaan tämän kysymyksen tapahtuipa kaupunkien yhdistämisessä mitä tahansa, koska tällaiset tuloutukset eivät kuitenkaan ole enää 2010-luvulla mahdollisia. Tämä huomioiden yhdistyneen kaupungin talouden tasapaino muodostuisi Helsingin peruspalveluntuotannon nykyisellä palvelu- ja kustannusrakenteella kestämättömäksi ilman nykyistä korkeampaa veroprosenttia. Taloudellisten reunaehtojen pohjalta tarkasteltuna näyttää siis siltä, että Helsingin ja Vantaan mahdollinen yhdistäminen edellyttäisi Helsingin palvelu- ja kustannusrakenteen sopeuttamista Helsingin verotuloihin tai Vantaan palveluntuotannon kustannustasoa taikka Vantaan veroprosenttien tasoa. Myös viimeksi mainitussa tapauksessa palvelu- ja kustannustasoa joudutaan alentamaan Helsingin nykyisestä palvelutasosta. Kaupunkien yhdistyessä on järkevää rakentaa yhdistyneen kaupungin palveluntuotantomalli vanhoista rasitteista ja toimintatavoista riippumattomasti. Tämä edellyttää edellä kerrotulla tavalla sitä, että selvitystyötä jatkettaisiin. Tässä uuden palveluntuotantomallin rakentamistyössä tulisi tavoitella mallia, jossa tuotettaisiin Helsingin nykyinen palvelutaso Vantaan kustannustasolla.

5 Kuntatalous 5 (62) Mahdollisen yhdistymisen etujen ja haittojen arvioinnin kannalta merkittävä asia olisi yhdistyneen kaupungin maapolitiikka sekä se, miten uusia alueita yhdistyneessä kaupungissa avataan asunto- ja elinkeinorakentamiselle. Kaupunkien keskinäisen kilpailun vähetessä ja aluerakentamisen koordinoinnin siirtyessä yhden toimijan alle saatettaisiin uusia alueita avata vähemmän. Tämä saattaisi johtaa matalampaan investointitarpeeseen. Jos uudet avattavat alueet muodostaisivat samalle suunnalle sijoittuessaan kiinteämmän kokonaisuuden, voitaisiin uusia palveluja rakentaa tiiviimpinä kokonaisuuksina. Toisin sanoen palveluja ei tarvitse rakentaa eri suunnille useiden uusien alueiden avaamisen myötä. Investointipaineiden väheneminen vähentää myös lainaottotarvetta ja näin ollen myös korkomenot jäävät pienemmiksi. Mahdollisen yhdistämisen merkittävimmät taloudelliset hyödyt löytynevät tämän aluerakentamisen teeman ympäriltä. Kuntatalous-teemaryhmän tarkastelemien laskelmien mukaan tilatehokkuus on Vantaalla Helsinkiä parempi. Yhdistyneen kaupungin yhteenlaskettu omistusosuus merkittävissä kuntayhtymissä ja osakkuusyhtiöissä ylittää 50 prosentin rajan (HSL, HSY, Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy, Seure Oy, Pääkaupunkiseudun Junakalustoyhtiö Oy) tai on hyvin lähellä 50 prosentin rajaa (HUS, Uudenmaan liitto). Tämä johtaa useiden kuntayhtymien perussopimusten ja yhtiöiden osakassopimusten läpikäyntiin. Yhdistyneen kaupungin konsernirakenne muuttuu mm. edellä olevan perusteella merkittävästi. Siksi teemaryhmän mukaan yhdistyneen kaupungin konsernihallintoa tulee tehostaa Helsingin ja Vantaan nykyisestä konsernihallinnosta. Omistusosuuksien kasvu vaikuttaa myös edunvalvontaan suhteessa muihin alueen kuntiin. Kuntatalous-teemaryhmä katsoo, että yhdistyneen kaupungin hankintatoimeen sisältyy merkittäviä kustannushyötyjä nykyisten päällekkäisten hankintaorganisaatioiden sekä logistiikkavarastojen yhdistyessä. Teemaryhmän laskelmien mukaan synergiahyödyt ovat lähes 10 milj. euroa vuodessa. Kuntatalous-teemaryhmä katsoo, että yhdistyneen kaupungin tietotekniikan ja -järjestelmien yhdistäminen synnyttää siirtymävaiheessa karkean arvion mukaan noin milj. euron kertakustannukset. Tämän jälkeen tietotekniikan ja -järjestelmien kohdalta on odotettavissa synergiahyötyjä. KHO:n tekemän päätöksen mukaan kuntien yhdistymisen yhteydessä ei kuitenkaan voida siirtyä ilman kilpailutusta käyttämään toisen kunnan tietojärjestelmiä. Tämä ratkaisu on otettava erityisesti huomioon yhdistymissuunnitelmaa tehtäessä. Kuntatalous-teemaryhmä toteaa, että pelastuspalvelujen yhdistäminen edellyttää Valtioneuvoston päätöstä uudesta pelastusalueesta, johon kuuluisi nykyinen Helsingin pelastuslaitos sekä Keski-Uudenmaan Pelastuslaitoksesta jakautumisen seurauksena irtautuva Vantaan kaupunki. Uuden pelastuslaitoksen kustannustaso määräytyy sen mukaan, millaista palvelutasoa laitokselta edellytetään. Helsingin pelastuslaitoksen palvelutaso on tällä hetkellä selvästi Keski-Uudenmaan Pelastuslaitoksen palvelutasoa korkeampi. Muiden Kuntatalous-teemaryhmän työn piirissä olevien yksiköiden osalta teemaryhmä ei voi esittää laskelmia, koska näiden toimintojen organisointi edellyttää peruspalvelu-teemaryhmien näkemystä valittavasta toimintatavasta.

6 Kuntatalous 6 (62) 2. Toimeksianto Teemaryhmä tarkastelee kuntatalouden ja konsernitalouden teemat kokonaisuudessaan sekä tukipalvelut keskeisiltä osin. Tukipalveluista tarkasteluun sisällytetään mm. tilahallinnan, taloushallinnon ja hankinnan palvelut sekä tietohallinto ja tietojärjestelmäratkaisut. Ryhmä laatii kaupunkien taksa- ja maksupolitiikan sekä valtionosuuksien ja -avustusten tarkastelun. Tarkastelussa on mukana lisäksi energiahuolto ja liikelaitokset sekä pelastuspalvelut. Ryhmä huolehtii lisäksi työsuunnitelman mukaisen strategiatarkasteluosion valmistelusta sekä selvittää mahdollisuudet yhdistymisavustuksiin ja niiden määrän. Teemaryhmä tulee kuvata oman teema-alueensa osalta tehtävien ja palveluiden hoito sekä nykytilanteessa että yhdistyneen kaupungin tilanteessa. Teemaryhmän tehtävänä on oman teemansa osalta arvioida kaupunkien mahdollisen yhdistämisen edut ja haitat seuraavien näkökulmien ja kriteerien avulla: hallinnon tehostuminen johtamisjärjestelmät ja -kulttuuri kustannustehokkuus palvelujen saatavuus, palveluverkko palvelutaso- ja tarpeet sekä -rakenteet palvelujen tuotantomalli henkilöstön saatavuus ruotsinkieliset palvelut kilpailukyky ympäristövaikutukset segregaatio ja sosiaalinen eheys (ml maahanmuuttajakysymykset) asukasvaikuttaminen asukas- ja asiakasnäkökulmat seutunäkökulma Teemaryhmän tehtävänä on lisäksi arvioida oman teemansa osalta kaupunkien mahdollisen yhdistymisen edut ja haitat suhteessa Helsingin seudun yhteistyöhön ja yhteisiin kuntayhtymiin. 3. Teemaryhmän työn organisointi ja eteneminen Teemaryhmän kokoonpano Helsinki rahoitusjohtaja Tapio Korhonen (Taske), puheenjohtaja kaupunginkamreeri Seppo Olli (Taske) konserniyksikön päällikkö Matti Malinen (Taske) organisaatiopäällikkö Vesa Paavola (Taske) talousarviopäällikkö Tuula Saxholm (Taske) erityissuunnittelija Ari Hietamäki (Taske), sihteeri

7 Kuntatalous 7 (62) Vantaa apulaiskaupunginjohtaja Martti Lipponen (Keskushallinto), varapuheenjohtaja hankintajohtaja Hanna Ormio (Keskushallinto) taloussuunnittelupäällikkö Pauli Outila (Keskushallinto) rahoitusjohtaja Pirjo van Nues (Keskushallinto) tilakeskuksen toimialan johtaja Mika Savolainen (Tilakeskus) kaupunkistrategiapäällikkö Raila Paukku (Keskushallinto), sihteeri asiantuntija: Pia Ojavuo, controller, keskushallinto, Vantaa Selvitys toteutetaan virkatyönä. Työn eteneminen Ryhmä vastaa toimeksiantoon laatimalla raportin. Ryhmä käsittelee sen sisältöjä kaikissa valmisteluvaiheissa sekä hyväksyy väli- ja loppuraportin. Raportin valmistelu vaiheistetaan ja tiedot kerätään seuraavasti: 1. vaihe (tammikuu) - Määritellään selvitettävät asiasisällöt ja niiden laajuudet teemaryhmän kokouksissa. Sovitaan työnjaosta muiden ryhmien kanssa. 2. vaihe (helmikuu-toukokuu) - Tarkasteltavien asiakysymysten valinta teemaryhmän kokouksissa. Tämän työskentelyn pohjalta annetaan toimeksiannot alatyöryhmille. - Kaupunkien asiantuntijoista koostuvat alatyöryhmät sekä muut asiantuntijatahot valmistelevat ja esittelevät toimeksiannon pohjalta näkökulmat (sekä nykytilanteen osalta että mahdollisen yhdistyneen kaupungin tilanteen osalta), joilla kutakin annettua alateemaa on relevanttia kuvata. - Teemaryhmä tiivistää alatyöryhmien nykytila-analyysien pohjalta annettujen teemojen nykytilannetta käsittelevän väliraportin. 3. vaihe (toukokuu-syyskuu) - Teemaryhmä tiivistää alatyöryhmien hahmottelemien mahdollisen yhdistyneen kaupungin tilanteen kuvausten pohjalta annettujen teemojen analyysin loppuraporttiin. - Teemaryhmä tekee yhteenvedon sekä johtopäätökset mahdollisen yhdistämisen eduista ja haitoista. Yhteistyö muiden teemaryhmien kanssa Kuntatalous, konserninhallinto ja tukipalvelut -teemaryhmän aihepiiri liittyy sektoritoimialojen aihepiireihin. On tarkasteltu muiden teemaryhmien kanssa mm. seuraavia kysymyksiä: - Kustannuslaskelmat ja niiden vertailu kaupunkien välillä eri peruspalvelujen osalta sekä nykytilanteessa että mahdollisesti yhdistyneen kaupungin tilanteessa. Laskelmien tiivistäminen kuntatalous-teemaryhmän kokonaistaloudelliseen analyysiin. - Tietohallintotoimintojen muutoskustannusten arviointi mahdollisessa yhdistymistilanteessa (palveluntuotantoryhmien ja kuntatalous-ryhmän tietohallinto-alatyöryhmän välinen yhteistyö)

8 Kuntatalous 8 (62) 4. Tehtävän rajaus Teemaryhmä päätyi toimeksiantonsa pohjalta tarkastelemaan teemaansa seuraavien aihepiirien mukaisella jaottelulla: Kuntatalous Konsernihallinto Taloushallinto sekä keskushallinnon toiminnot Tilahallinto Hankinnat Tietotekniikka ja -järjestelmät Pelastuspalvelut Kaupunkien strategiat Kustakin aihepiiristä esitetään väliraportissa se kuinka toiminnot on kaupungeissa järjestetty nykytilanteessa ja mitkä ovat nykytilanteen merkittävimmät eroavaisuudet ja yhtäläisyydet. 5. Nykytilan kuvaus 5.1. Kuntatalous Talouden ohjaus Kaupunkien talousarviovalmistelu on pääpiirteissään samanlaista. Molemmissa kaupungeissa taloussuunnitelmakausi on normaalisti kolme vuotta. Kuitenkin Vantaalla nykyinen taloussuunnitelma kattaa neljä vuotta, kuten myös valmisteilla oleva taloussuunnitelma on vuosille Molemmilla on myös käytössä raami- tai kehysohjaus. Helsingin valmistelu poikkeaa Vantaan valmistelusta ensimmäisen vuosipuoliskon aikataulussa. Helsingissä kaupunginhallitus hyväksyy raamin ja laatimisohjeet keväällä maaliskuussa ja lautakunnat tekevät talousarvioehdotuksensa toukokuussa. Vantaalla kaupunginhallitus antaa kehyksen kesäkuussa ja lautakunnat valmistelevat ehdotuksensa syyskuun puoliväliin mennessä. Molemmissa kaupungeissa kaupunginjohtajan ehdotus julkistetaan syys-lokakuussa ja valtuusto päättää talousarviosta marraskuun puoliväliin mennessä. Helsingissä talousarvion toteutumista seurataan neljä kertaa vuodessa lauta- ja johtokuntien talousarvion toteutumisennusteista kootun talouden ja toiminnan seurantaraportin muodossa. Raportti esitellään sen valmistuttua kaupunginhallituksessa ja jaetaan valtuuston jäsenille. Vantaalla kootaan osavuosikatsaus kolme kertaa vuodessa ja neljäs kattaa koko vuoden tilinpäätöksen yhteydessä. Vantaalla osavuosikatsaukset käsitellään sekä kaupunginhallituksessa että kaupunginvaltuustossa. Talousarvion sitovuustaso on molemmissa kaupungeissa bruttobudjetoiduilla yksiköillä menot yhteensä ja tulot yhteensä. Nettobudjetoiduilla yksiköillä talousarvion sitovuustaso on toimintakate. Sekä brutto- että nettobudjetoiduilla yksiköillä on lisäksi sitovia toiminnallisia tavoitteita. Liikelaitoksille molemmat kaupungit asettavat sekä taloudellisia että toiminnallisia sitovia tavoitteita. Kaupunkien taloussuunnittelujärjestelmät poikkeavat toisistaan. Helsingillä on käytössä Baswaren Business Planning ja Vantaalla SAP.

9 Kuntatalous 9 (62) Kuntien talouden kehitys ja tunnusluvut Kuntien talous on tasapainotaloutta, jonka avulla on kyettävä turvaamaan palvelujen saatavuus kuntalaisille. Tasapainotaloudessa menoilla on taipumus nousta tulojen tasolle. Talouden analysoinnin kannalta keskeistä on tulorahoituksen riittävyys. Seuraavassa kuvataan Helsingin ja Vantaan talouden tasapainon - tulorahoituksen riittävyyden - kehitystä vuosikatteella ja siitä johdetuilla tunnusluvuilla. Taulukko 1: Vuosikate % poistoista Helsingissä ja Vantaalla vuosina Helsingin vuosikate on jäänyt tarkastelujaksolla kaksi kertaa poistoja pienemmäksi. Vantaan vuosikate on kuusi kertaa kattanut poistot vuosina Vantaan vuosikate oli vuonna 2003 negatiivinen. Vuosina 2007 ja 2008 vuosikate ylitti poistot. Taulukko 2: Investointien tulorahoitusprosentti (liikelaitokset huomioiden) Helsingissä ja Vantaalla vuosina Vuosikate on ollut investointien omahankintamenoa (nettoinvestoinnit) suurempi Helsingissä viisi kertaa vuosina ja Vantaalla ei kertaakaan. Helsingin vuosikate vuosina on yhteensä hieman yli 3,6 miljardia. Poistot olivat vajaat 2,6 miljardia. Investointien omahankintamenot (investoinnit - rahoitusosuudet) oli lähes 4,9 miljardia. Tämän ja vuosikatteen eron kattoivat investointihyödykkeiden myyntitulot eli omaisuuden myyntitulot. Helsinki on omaisuuden myynnillä saavuttanut tilanteen, jossa kaupunki ei ole velkaantunut. Vantaan vastaavat luvut olivat seuraavat: vuosikate 379, omahankintamenot 974 ja luovutusvoitot 271 miljoonaa euroa.

10 Kuntatalous 10 (62) Helsinki on rahoittanut palvelujaan myös liikelaitosten tuotoilla. Erityisesti Helsingin Energian tuloutukset ovat turvanneet Helsingin palvelujen rahoituksen. Taulukko 3: Helsingin energian tuloutukset vuosina milj. euroa ylimääräiset tuloutukset perustamislainan lyhennykset perustamislainan korko peruspääoman tuotto Helsinki Energian tulovirtaan tulevaisuudessa liittyy monia epävarmuuksia (ympäristöön ja ilmastoon liittyvät tekijät, yhtiöittäminen). Mikäli tämä rahavirta supistuu, ei Helsingin talous ole tasapainossa. Vantaalla liikelaitosten vaikutus kaupungin rahavirtoihin on vaatimaton. Vantaan Energia Oy on maksanut Vantaan kaupungille osinkoja noin 15 miljoonaa euroa vuodessa (ja Helsingin kaupungille vastaavasti omistuksen suhteessa). Taulukko 4: Kertynyt ali/ylijäämä euroa/as Helsingissä ja Vantaalla vuosina Taseeseen kertynyt ylijäämä on kehittynyt Helsingissä ja Vantaalla eri tavalla. Vantaan kumulatiivinen ylijäämä kasvoi 2000-luvun puoliväliin asti, mutta on sen jälkeen pysynyt samalla tasolla. Helsingin kumulatiivinen ylijäämä on kasvanut vuodesta 2002 eteenpäin. Helsingissä syntynyt ylijäämä on ollut seurausta ennen kaikkea Helsingin Energian hyvästä tuloksesta 2000-luvulla.

11 Kuntatalous 11 (62) Tämä taseeseen kertynyt ylijäämä ei kuitenkaan kuvaa kunnan käytettävissä olevan rahamäärän lisääntymistä. Käytännössä ylijäämä on sitoutunut tehtyihin investointeihin kuten rakennettuihin päiväkoteihin ja teihin. Helsingillä on runsaasti omaisuutta. Kun taseesta lasketaan helsinkiläisten omaisuus ja verrataan sitä vantaalaisten omaisuuteen, ero on merkittävä. On esitetty laskelmia, joiden mukaan helsinkiläisten nettovarallisuus olisi noin euroa ja vantaalaisten reilut euroa asukasta kohti. Tähän lukuun vaikuttavat mm. kaupunkien ikä sekä historialliset tekijät mm. maanomistuskysymyksissä Verot ja valtionosuudet Kaupunkien keskeisin tulolähde on verotulot. Verotulojen tasoon vaikuttaa toisaalta veropohja ja toisaalta kaupungin päättämä veroprosentti. Veropohjan taustalla on kaupunkilaisten tulopohja (kunnan tulovero) ja kiinteistöjen määrä sekä niiden arvot (kiinteistövero). Yhteisöveron tuotto määräytyy paikallisten yritysten tuloksista sekä niiden työntekijämääristä. Helsingin tuloveroprosentti vuonna 2010 on 17,50 ja Vantaalla 19,00. Helsingin tuloveroprosentti on ollut alempi kuin Vantaan. Taloussuunnitelmassa Vantaan kunnallisvero pidetään ennallaan. Helsingin kaupunginhallituksen hyväksymässä talousarvion raamissa kunnallisverotuloarvioita on laskettu kunnallisveroprosentilla 18,50. Helsinki päättää vuoden 2011 kunnallisveroprosenttinsa tasosta talousarviosta päättämisen yhteydessä. Helsingin ja Vantaan vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosentit ovat molemmissa alarajalla 0,32:ssa vuonna Yleinen kiinteistövero on Helsingissä 0,80 ja Vantaalla 1,00 vuonna Taulukko 5: Kunnallisveroprosentit Helsingissä ja Vantaalla vuosina

12 Kuntatalous 12 (62) Taulukko 6: Verotulot euroa/asukas Helsingissä ja Vantaalla vuosina Taulukko 7: Kunnallisvero euroa/asukas Helsingissä ja Vantaalla vuosina Taulukko 8: Yhteisövero Helsingissä ja Vantaalla vuosina

13 Kuntatalous 13 (62) Helsingin veropohja on Vantaata vahvempi, ts. helsinkiläisten tulotaso on korkeampi kuin vantaalaisten. Näin alempikin veroprosentti tuottaa kunnallisveroa asukaslukuun suhteutettuna enemmän. Helsingin veropohjan vahvuuden toinen taustatekijä on ollut yritysten maksamat verot. Siitä johtuu myös se, että Helsingin talous kärsii lamasta keskimääräisesti muita kuntia enemmän. Tämä koskee myös Vantaata. Laman lisäksi valtio on leikannut kuntien saamaa osuutta yhteisöverotuotoista 2000-luvun alkupuolella käyttäen sitä kunta-valtio -suhteen tasauseränä (ks. taulukko 8). Vantaan kiinteistöveron tuotto on Helsingin tasolla. Helsingissä kiinteistöjen verotusarvot ovat korkeammat, mikä tuottaa alemmallakin prosentilla asukaslukuun suhteutettuna saman verran veroa. Viime vuosien kiinteistöveron kasvun taustalla ovat osaltaan kiinteistöjen verotusarvojen korotukset pääkaupunkiseudulla. Taulukko 9: Verotuloihin ja valtionosuuksiin liittyviä tunnuslukuja Helsingissä ja Vantaalla Helsinki Vantaa Verotulot - osuus kaupungin kokonaistuloista (ennen vuosikatetta laskettavista tuloista), % (ilman liikelait.) 70 % Valtionosuudet - osuus kaupungin kokonaistuloista (ennen vuosikatetta laskettavista tuloista), % (ilman liikelait.) 10 % Kunnallisverot - osuus kaupungin kokonaisverotuloista, % 88 % Yhteisöverot - osuus kaupungin kokonaisverotuloista, % 5 % Kiinteistöverot - osuus kaupungin kokonaisverotuloista, % 7 % Palkkatulot - osuus kunnallisveron alaisista ansiotuloista, % 78 % Eläketulot - osuus kunnallisveron alaisista ansiotuloista, % 16 % Työttömyysturv, muut sos.etuudet ja elinkeino. ansiotulot - osuus kunnallisv. al. ansiotuloista, % 6 % Ennakonpidätyksen alaisten tulojen kehitys, ,3 % 8,0 % Kunnallisveroprosentti ,5 18,5 Kunnallisveroprosentti ,5 19,0 Kunnallisverotulot per asukas Kunnallisveron jako-osuus , kehityksen suunta Laskussa Nousussa Yhteisöveron jako-osuus , kehityksen suunta Aaltoliikettä Aaltoliikettä Kiinteistöveroprosentti, vakituinen asuinrakennus, ,32 0,32 Kiinteistöveroprosentti, muu kuin vakituinen asuinrakennus, ,8 1,0 Kiinteistöveroprosentti, voimalaitosrakennus, ,85 Kiinteistöveroprosentti, rakentamaton rakennuspaikka, ,7 2,5 Kiinteistöveroprosentti, yleinen, ,8 1,0 Kiinteistöverotulojen suhde yhteisöverotuloihin, % 136 % Kiinteistöverotulojen suhde kunnallisverotuloihin, % 8 % Koiravero Kerätään Ei kerätä Valtionosuudet, 2009, milj. euroa 160,9 110,5 Valtionosuudet, euroa per asukas, Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus, euroa per asukas,

14 Kuntatalous 14 (62) Taulukko 10: Tehdyt työtunnit (1000) työllisen asuinkunnan mukaan /2 neljännesvuosittain (Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan) Taulukko 11: Käyttötalouden valtionosuudet euroa/asukas Helsingissä ja Vantaalla vuosina Valtio tasaa kuntien tulopohjaa valtionosuuksilla. Valtionosuuksien suuruuteen vaikuttaa osaltaan toimintojen organisointi (opetustoimi). Helsingin vuosien 2008 ja 2009 valtionosuuksia vähentää Metropolia ammattikorkeakoulun perustaminen vuonna Lisäksi valtion tekemien verovähennysten korvaaminen kunnille on vaikuttanut 2000-luvun valtionosuuksien määrään. Osaltaan tasaava tekijä on verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus (verotulotasaus).

15 Kuntatalous 15 (62) Taulukko 12: Verorahoitus suhteessa peruspalveluiden nettokustannuksiin Helsingissä ja Vantaalla vuosina milj. euroa Helsinki Vantaa Kun lasketaan yhteen verotulot ja valtionosuudet, saadaan verorahoitus. Verorahoitusta voi verrata keskeisimpien palveluiden (sosiaali- ja terveystoimi sekä opetus- ja kulttuuritoimi) nettokustannuksiin. Helsingin verorahoitus ei ole riittänyt peruspalvelujen nettokustannusten (toimintakate) kattamiseen. Vantaan verorahoitus on ollut toimintakatetta suurempi 2000-luvulla Maksut ja taksat Kaupungeilla on runsaasti toimialakohtaisia maksuja, joiden suuruus vaihtelee kaupungeittain. Eniten maksutuottoja syntyy molemmilla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista, joissa molemmilla kaupungeilla on käytössä lain sallimat enimmäismaksut. Em. maksuista päätetään pääsääntöisesti lautakunnissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksut tarkistetaan asiakasmaksulain muuttuessa ja muut maksut aina tarvittaessa. Joukkoliikenteen lipunhinnoista päättää molempien kaupunkien osalta Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä. Kummallakin kaupungilla on käytössä useita lippulajeja ja alennusryhmiä. Helsinki maksaa kuntayhtymälle merkittävästi suurempaa tariffitukea paremmasta ja tuotantotavaltaan erilaisesta joukkoliikenteen palvelutasosta. Vesi- ja jätevesimaksuista päättää Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä. Tällä hetkellä Helsingin maksut ovat edullisemmat kuin Vantaalla. Nämä maksut on päätetty yhtenäistää kolmen vuoden aikana Maanvuokratulot, maanmyyntitulot, tilavuokrat ja muut toimintatuotot Helsingissä asuntotontit luovutetaan MA-ohjelmassa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Pääasiallinen luovutustapa on vuokraus, myyntiä on kuitenkin viime vuosina lisätty. Omatoimiseen rakentamiseen luovutetaan omakotitontteja ja ryhmärakentamistontteja joko hakumenettelyllä tai myymällä tarjouskilpailun perusteella. Vuosivuokra on 4 % tontin rakennusoikeuden pääoma-arvosta. Valtion tukemassa tuotannossa käytetään HSY:n (YTV:n) hyväksymiä tonttien enimmäishintoja. Valtion tukemassa tuotannossa vuokrasta peritään 80 %. Vuonna 2009 asuntorakennusoikeutta luovutettiin n kem2. Liike- ja toimistotontit luovutetaan yleensä vuokraamalla vuodeksi, mutta elinkeinopoliittisista syistä myös myymällä joko suoraan tai vuokrasopimukseen sisältyvän osto-oikeuden kautta. Vuokra määritellään arvioidun rakennusoikeuden arvon mukaan, tontin pääoma-arvosta peritään vuotuista 5 % vuokraa. Helsingissä kiinteistöjen myynnissä noudatetaan kaupunginvaltuuston hyväksymiä periaatteita eli kiinteistöjä myydään

16 Kuntatalous 16 (62) - kun se on kaupungille edullista ja tarkoituksenmukaista elinkeinopolitiikan, asuntopolitiikan tai jonkin muun perustellun tarkoituksen edistämiseksi. - myyntikohteiden tulee olla kaavallisesti loppuun asti jalostettuja - hinnoittelun tulee perustua käypään arvoon - ostomahdollisuudesta ilmoitetaan julkisesti ja käytetään ensisijaisesti tarjousmenettelyä Vantaalla kaupungin omistuksessa olevaa maaomaisuutta myydään tuottavasti kaupungin investointiohjelman toteuttamisen edellyttämän riittävän omarahoitusosuuden turvaamiseksi. Kaupunki luovuttaa omistamansa asuntotontit ensisijaisesti myymällä, toissijaisesti vuokraamalla. Kaupunki luovuttaa omakotitontteja omatoimirakentajille n.50 kpl /v. Vuoden 2010 aikana selvitetään mahdollisuudet myös tonttimaan vuokratulojen varmistamiseksi. Kiinteistökehittämiseen panostetaan siten, että palveluverkkokäytöstä vapautuva kiinteistöomaisuus myydään tai jatkojalostetaan. Helsingissä varsinaisia maanhankinnan keinoja ovat vapaaehtoinen kauppa, vaihto ja maankäyttösopimus, tarvittaessa voidaan käyttää myös etuostoa. Lähivuosien ensisijaisia kohteita ovat Östersundom ja asuntotuotannon turvaaminen. Ostomahdollisuudesta ilmoitetaan julkisesti ja käytetään ensisijaisesti tarjousmenettelyä Vantaan maanhankinta pyrkii reagoimaan elinkeinoelämän tarpeisiin sekä toteuttamaan osaltaan asuntoohjelmaa. Kaupunki hankkii maata vapaaehtoisin kaupoin, sopimuksin, etuosto-oikeutta käyttäen sekä lunastuksin. Maanhankinta kohdistetaan siten, että tehdyt kunnallistekniset ja palveluinvestoinnit saadaan tehokkaaseen käyttöön Kaupunki hankkii uutta maaomaisuutta pidättyväisesti kaupungin kannalta strategisesti merkittäviltä alueilta. Kaupungin on tarkoituksenmukaista hankkia maa-alueita strategisesti tärkeiltä alueilta mm. Marja- Vantaan ja Kehäradan vaikutuspiirissä. Kiinteän omaisuuden ostoon on vuosittain budjetoitu n. 4 milj. euroa. Merkittävämpiin kauppoihin on haettava lisämääräraha kaupunginvaltuustolta. Helsingissä maankäyttösopimusta käytetään kun maanomistajalle tuleva hyöty ylittää euroa. Kaupungille tulee hyödystä kolmannes sen jälkeen kun arvonnousun määrästä on ensin vähennetty euron perusvähennys. Sopimusperiaatteiden tarkistus odottaa kaupunginhallituksen päätöstä. Sopimuksia on tehty vuodesta 1990 alkaen yli 120 kpl, kehittämisaluekorvauksia ei ole maksettu yhtään. Vantaalla maankäyttökorvaukset ja rakennuslain 91a :n mukaiset yhdyskuntarakentamisen kustannusten korvaukset (ns. sopimustulot) ovat olleet viime vuosina noin viiden miljoonan euron tasoa ja 6,4 miljoonaa euroa vuonna Vantaalla maanomistajien kanssa tehdään maankäyttösopimukset, kun maanomistajat saavat asemakaavasta tai asemakaavanmuutoksesta merkittävää hyötyä. Merkittävä hyöty arvioidaan asemakaavakohtaisesti. Maankäyttösopimuksissa on otettava huomioon yhdyskuntatekniikan kustannusten lisäksi kaupungin asunto-, elinkeino- ja kaupunkirakennestrategiaa toteuttavat tavoitteet. Sopimuksilla ohjataan laajamittaista ja myös asemakaavan muutoksiin perustuvaa rakentamista. Sopimuksilla pyritään turvaamaan asemakaavan toteuttamisen aikataulu, sisältö ja talous. Kaavoitussopimuksissa kaupunki ottaa korvaukset ensisijaisesti rahana ja/tai tonttimaana. Asemakaava-alueiden toteuttamista koskevia toteuttamissopimuksia ja kunnallistekniikan sopimuksia tehdään n /vuosi. Kehittämisaluekorvausmenettelyä ei ole Vantaalla käytetty. Taulukko 13. Yhteenveto maahan liittyvistä tuotoista Helsingissä ja Vantaalla Helsinki Vantaa Kaupungin maanomistus 62 % maa-alasta 33 % maa-alasta Maanvuokratuotot /as. / vuosi 20 /as. / vuosi Maanmyyntitulot keskimäärin /as. / vuosi 122 /as. / vuosi Molempien kaupungien tilakeskukset perivät hallintokunnilta tiloista kustannusperusteista vuokraa. Ulkopuolisille vuokrattaessa vuokra on markkinaperusteinen. Sisäiset vuokratulot vuonna 2009 olivat yhteensä 270 milj. euroa ja ulkoiset 85 milj. euroa. Vantaalla tilakeskuksen sisäiset vuokratulot vuonna 2009 olivat 121 milj.

17 Kuntatalous 17 (62) euroa sekä vuokratulot ulkopuolisille vuokratuista toimitiloista ja tilakeskuksen hallussa olevista asunnoista noin 10 milj. euroa. Muut toimintatuotot eivät eroa kaupunkien välillä toisistaan ja niiden merkitys on vähäinen Menot Helsingin yhteenlasketut toimintakulut (liikelaitokset mukaan lukien) vuonna 2009 olivat milj. euroa. Vantaan vastaavat olivat milj. euroa. Henkilöstökulujen osuus toimintakuluista oli Helsingissä 42,9 % ja Vantaalla 35,1 %. Palvelujen ostoihin käytettiin Helsingissä 33 % ja Vantaalla 42,3 %. Aineiden ja tarvikkeiden osuus oli Helsingissä 11,9 % Vantaalla 3,4 %. Avustuksien osuus oli Helsingissä 7,6 % ja Vantaalla 6,3 %. Helsinki tuottaa palveluja Vantaata enemmän omana toimintanaan. Vantaa taas ostaa palveluja ulkopuolisilta tuottajilta Helsinkiä enemmän. Jakaumaan vaikuttaa kaupunkien palvelutuotantomallien erot. Toimialojen välistä menojen vertailua vaikeuttavat toimialojen sisältöerot, joten toimialojen välisen kulujaottelun tarkastelu ei ole relevanttia. Kuntien käyttötalouden menot syntyvät valtaosaltaan lakisääteisten peruspalvelujen tuottamisesta. Tällaisia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, varhaiskasvatus, perusopetus, lukiokoulutus sekä ammatillinen koulutus. Palvelujen tarpeeseen vaikuttavat väestön ikärakenne ja alueittainen kehitys. Palvelukustannuksiin vaikuttavat myös palvelujen laatu ja järjestämistapa. Palvelujen laadusta esimerkkinä voidaan todeta perusopetuksen ryhmäkoosta käytävä keskustelu sekä kielivalintojen mahdollisuus. Palvelukustannusten tunnuslukuina on esitetty yksikkökustannuksia (euroa/oppilas), asukasta kohden laskettuja tunnuslukuja (euroa/asukas tai euroa/ikäryhmä). Tunnusluvut on laskettu kuntien tilinpäätöstiedoista, joista Tilastokeskus kerää tiedot. Kuntaliitto pitää yllä tiedostoja kuntien talouden tunnusluvuista ja palvelukustannuksista. Viimeisin tilasto on vuodelta Peruspalveluihin liittyen vertailukelpoisimmat tiedot löytyvät ns, Kuutos-kuntien vertailuista. Nettokäyttökustannukset asukasta kohden ovat Helsingissä noin kymmenyksen suuremmat ja tilanne on hieman vaihdellen pysynyt samanlaisena koko 2000-luvun. Vuosien keskimääräinen vuosittainen kokonaismenojen kasvu ilman liikelaitoksia tarkasteltuna oli Helsingissä noin 6,4 prosenttia ja Vantaalla noin 6,6 prosenttia. Sosiaali- ja terveydenhuollon (pl. päivähoito) nettokustannukset asukasta kohden olivat Helsingissä euroa ja Vantaalla euroa vuonna 2008; Helsingin menotaso noin 24 prosenttia Vantaata korkeampi. Jos huomioidaan tarvetekijöiden vaikutukset kustannuksiin, pienenee kustannusero merkittävästi. Sosiaali- ja terveyspalvelujen teemaryhmän raportissa vastaaviksi tarvevakioiduiksi kustannuksiksi arvioidaan Helsingissä asukasta kohden euroa ja Vantaalla euroa vuonna Vakiointi on suuntaaantava, mutta ei kattava. Todellinen tarvetekijöiden vaikutus on vielä edellä esitettyä suurempi. Varhaiskasvatuksen (lasten päivähoito) kustannukset 0-6 -vuotiasta kohden olivat Helsingissä euroa ja Vantaalla euroa vuonna 2008, ero kustannuksissa noin 7,5 prosenttia. Helsingissä 0-6 -vuotiaitten osuus koko väestöstä oli 6,6 prosenttia ja Vantaalla 9 prosenttia vuoden 2008 lopussa. Kunnan järjestämän perusopetuksen oppilaskohtaiset käyttökustannukset (sisältäen vammaiset mutta ei pääomakustannuksia) olivat Helsingissä euroa ja Vantaalla euroa vuonna 2008, ero oppilaskohtaisissa kustannuksissa noin 15 prosenttia. Vastaavasti ero kunnan järjestämässä lukio-opetuksessa oppilaskohtaisissa kustannuksissa oli noin 25 prosenttia. Helsingissä noin puolet lukioista on muiden kuin kaupungin ylläpitämiä. Helsinki rahoittaa peruspalveluja osin myös liikelaitosten (Helsingin Energia) tuloutuksilla. Vantaalla verotulot ja valtionosuudet ovat riittäneet peruspalvelujen toimintakatteeksi vuotta 2003 lukuun ottamatta. Ero kaupunkien palvelukustannuksissa on selvä, Vantaa järjestää peruspalvelunsa Helsinkiä alhaisemmin kustannuksin. Osan eroista selittävät ikärakenne- ja palvelutarvemuuttujat, mutta myös palvelutasossa on eroja. Molemmissa kaupungeissa riittää peruspalveluissa haasteita kustannustehokkuuden ja tuottavuuden parantamisessa ja rahoituksen riittävyydessä.

18 Kuntatalous 18 (62) Investoinnit Taulukko 14: Helsingin ja Vantaan investoinnit vuosina Molemmissa kaupungeissa investointien (tarkastelussa mukana emokaupungit sekä Helsingissä lisäksi HKL) taso oli suurin piirtein sama, n. 400 euroa/as vuonna Siitä Helsingin investoinnit ovat kehittyneet n. 800 euron tasolle ja Vantaan vastaavasti n. 500 e/as vuoteen 2009 mennessä. Vantaan vuoden 2007 korkea investointitaso on seurausta Marja-Vantaan maa-alueiden ostosta. Vuosina Vantaa investoi lähes yhtä paljon asukasta kohden kuin Helsinki Kehäradan ja Kehä III perusparannuksen johdosta. Helsingissä liikelaitosten osuus investoinneista on huomattavasti suurempi eli %, Vantaalla alle 18 % (vesilaitosten investoinnit sisältyvät prosenttilukuihin). Liikelaitokset rahoittavat investointinsa tulorahoituksellaan ja tarvittaessa lainalla. Pitemmällä jaksolla niiden investointeja Helsingissä nostavat mm. suuret joukkoliikenneinvestoinnit ja Helenin (Helsingin Energia) pitkän tähtäimen kehittämisohjelma. Vantaalla liikelaitosten investoinnit ovat olleet pääasiassa Vantaan Veden investointeja. Vantaan Vesi on siirtynyt vuoden 2010 alusta alkaen osaksi HSY-kuntayhtymää. Helsingissä yhtiöiden kautta on investoitu varsin vähän. Toimitilat yhtiö on toteuttanut Kontulan vanhusten palvelukeskuksen ja omistaa n. 20 palvelutilakiinteistöä. Töölönlahden pysäköinti Oy toteuttaa pysäköintilaitoksen. Väylä Oy rakennutti keskustan huoltoväylän ja Länsimetro Oy, jossa Espoo on enemmistöosakas, toteuttaa länsimetron. Vantaalla tytäryhtiöiden kautta on toteutettu toimitilainvestointeja. Tytäryhtiöiden taseisiin on toteutettu monitoimitaloja, kouluja, päiväkoteja, terveysasema sekä toimistotaloja. Tulevien vuosien suurin investointi on Vantaan Energian jätevoimalan rakentaminen.

19 Kuntatalous 19 (62) Poistot Molemmilla kaupungeilla on käytössä suunnitelman mukaiset poistot. Poistomenettelynä käytetään tasapoistoa. Poistoajat eroavat toisistaan jonkin verran. Eroja on selvennetty loppuraportin poistoja koskevassa liitteessä. Taulukko 15: Pysyvien vastaavien poistosuunnitelmien vertailu Lainat ja velkaantuneisuus Koska kaupunkien tulorahoitus ei yksin ole riittänyt investointien rahoittamiseen, kaupungit ovat joutuneet ottamaan lainaa. Vuonna 2009 Helsingillä oli lainaa 1527 euroa/asukas ja Vantaalla 3666 euroa/asukas.

20 Kuntatalous 20 (62) Taulukko 16: Lainat euroa/asukas Helsingissä ja Vantaalla vuosina Velkaa ottavat myös kuntien tytär- ja osakkuusyhtiöt. Tällöin velka ei näy peruskunnan tilinpäätöksen lainoissa, vaan konsernilainoissa. Taulukko 17: Konsernilainat euroa/asukas Helsingissä ja Vantaalla vuosina Helsinki poikkeaa Vantaasta antolainoituksen osalta. Helsinki myöntää antolainoja ja sillä oli lainasaamisia 980 milj. euroa eli euroa per asukas vuonna Vantaa sen sijaan pääsääntöisesti takaa lainoja tytäryhtiöilleen. Helsingin 980 milj. euron antolainakannasta on asuntotuotantoon myönnettyjä lainoja noin 350 milj. euroa ja liikelaitoksille 400 milj. euroa. Palvelutuotantoon liittyviä yksityisiä rakennushankkeita ja ns. korvaavia kouluja on tuettu lainavaroin mm. siksi, että vakuuskysymysten vuoksi on ollut vaikea hankkia rahalaitosrahoitusta. Helsinki on perinteisesti rahoittanut omien kiinteistöyhtiöiden asuntotuotantoa. Viime vuosikymmenenä tarve on ollut vähäisempää valtion rahoitusmuotojen ja korkotukilainajärjestelmän johdosta ja rajoittunut vain oman pääoman osuuksien (tertiäärilainojen) ja liiketilojen rahoittamiseen. Viime vuonna finanssikriisin seurauksena vaikeutunut rahoituksen saanti oli syynä siihen, että Helsinki teki päätöksen vuokra-asuntotuotannon lainojen takaamisesta (200 milj. euroa) ja lisäksi korkotukilainojen myöntämisestä peruskorjaukseen ja uustuotantoon (100 milj. euroa) CEB:ltä (Council of Europe Development Bank) lainatuista varoista.

21 Kuntatalous 21 (62) Helsinki ei ole yleensä taannut tytäryhteisöjen lainoja viime vuoden vuokra-asuntokohteita koskevaa päätöstä lukuun ottamatta. Helsinki on muutoinkin myöntänyt takauksia vain poikkeustapauksissa. Takausten määrä on yhteensä 464 milj. euroa, josta n. 250 milj. euroa omaan asuntotuotantoon. Helsingin suhteellinen velkaantuneisuus virallisen tilinpäätöksen mukaan oli 39,1 % vuonna 2009 ja Vantaalla vastaavasti 82,8 %. Viimeisen viiden vuoden aikana Helsingin suhteellinen velkaantuneisuus on vaihdellut % välillä ja Vantaalla 68 82,8 % välillä. Helsingin omavaraisuusaste oli 75,5 % vuonna Omavaraisuuden yleisenä tavoitetasona kuntataloudessa pidetään keskimääräistä 70 prosentin omavaraisuutta. Vantaan omavaraisuusprosentti oli viime vuonna 38,5 %. Helsingissä omavaraisuusaste on vaihdellut viime vuosina 75,5 77,5 % välillä ja Vantaalla vastaavasti 38,5 48 % välillä. Taulukko 18: Omavaraisuus Helsingissä ja Vantaalla vuosina Rahastot Molemmissa kaupungeissa on itsenäisinä taseyksikköinä toimivia rahastoja. Helsingillä on viisi itsenäisenä taseyksikkönä toimivaa rahastoa: asuntolaina-, asuntotuotanto-, urheilu- ja ulkoilulaitosrahasto, vakuutusrahasto ja innovaatiorahasto. Vantaalla on neljä itsenäisenä taseyksikkönä toimivaa rahastoa: asuntolainarahasto. Marja-Vantaan rahasto, sosiaalisen luototuksen rahasto ja vahinkorahasto Yhdistymisavustukset Yhdistymisavustusta myönnetään vuosina toteutettaviin kuntaliitoksiin. Avustuksen määrä on huomattavasti nykyistä pienempi vuosina 2012 ja 2013 toteutettaviin kuntaliitoksiin. Useamman kunnan liitoksissa yhdistymisavustus on suurempi verrattuna vain kahden kunnan liitoksiin. Helsingin ja Vantaa yhdistyessä avustuksen suuruus olisi 4 milj. euroa. Avustus maksetaan kolmen vuoden aikana siten, että voimaantulovuotena maksetaan 40 prosenttia ja kahtena seuraavana vuotena kunakin 30 prosenttia. Mikäli kuntaliitokset aiheuttavat yleisen valtionosuusjärjestelmän mukaisten valtionosuuksien menetystä, menetykset korvataan täysimääräisesti viideltä vuodelta. Voimassa olevan lain mukaan korvaus alenee päättyen kuudennen vuoden alusta.

22 Kuntatalous 22 (62) 5.2. Konsernihallinto Nykytilan kuvaus Helsinki Konserniohjaus ja -strategia Helsingin kaupunkikonserniin kuuluu 94 tytäryhtiötä, 11 tytärsäätiötä, 51 osakkuusyhtiötä, 3 omistusyhteysyhtiötä, minkä lisäksi Helsinki on jäsenenä 6 kuntayhtymässä. Helsingin kaupungin konsernitase (emokaupunki mukaan lukien) vuonna 2009 oli 13,7 mrd euroa. Konserniin kuuluvia yhteisöjä käytetään täydentämään kaupungin palvelutuotantoa ja hoitamaan kaupunkikonsernin muita tehtäviä. Kaupunki tuottaa tytäryhteisömuodossa palveluja mm. seuraavilla toimialoilla: opetus, kulttuuri, sosiaalitoimi, terveystoimi, kiinteistöt, matkailu, liikunta, energia, bussiliikenne, elinkeino ja henkilöstövuokraus. Helsingin omistajapolitiikan lähtökohtana on kaupunginvaltuuston strategiaohjelma ( ) ja muut omistajapolitiikkaa koskevat päätökset (konserniohje, kaupunginvaltuusto sekä Johtamisen ja hallinnon keskeisiin periaatteet tytäryhtiöissä, kaupunginhallitus/konsernijaosto ). Kaupunginhallituksen konsernijaosto hyväksyy tarpeen mukaan tytäryhteisökohtaisia omistajapoliittisia linjauksia. Konserniohjauksen ja -valvonnan käytännön toteuttaminen kuuluu kaupunginhallituksen konsernijaostolle. Konserniohjausvastuu on jaettu toimialoittain kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien kesken. Ohjaus käsittää yhtenäiset johtamisen ja hallinnon periaatteet (corporate governance), hallitusten jäsenten nimeämisen ja erottamisen, yhtiökokousten sitovien toimintaohjeiden antamisen hallituksille, ennakkosuostumuksen antamisen merkittäviin päätöksiin, controller- toiminnan ja raportoinnin, Konserni-Akatemia - koulutuksen sekä konserniviestinnän. Talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallintaosasto avustaa kaupunginjohtoa konserniohjauksen toteuttamisessa. Kaupungin omistamien vuokra-asuntoyhtiöiden osalta tätä tehtävää hoitaa kiinteistöviraston kiinteistöjen kehittämisyksikkö. Liikelaitokset Helsingin kaupunkikonserniin kuuluu 6 liikelaitosta, joista taloudellisesti merkittävin on Helsingin Energia. Muita liikelaitoksia ovat Helsingin Satama, HKL, Palmia, Taloushallintopalvelu ja Oiva Akatemia. Tukipalveluja tuottavia nettobudjetoituja yksiköitä Helsingissä ovat mm. teknisiä palveluja tuottava Stara ja kaupungin palvelutilojen vuokraamisesta, rakentamisesta, peruskorjaamisesta sekä kiinteistöjen isännöinnistä ja kunnossapidosta vastaava Tilakeskus. Helsingin Energia toimii liikelaitoksena Helsingin kaupungin organisaatiossa. Helenin liikevaihto vuonna 2009 oli 723,2 milj. euroa ja tuloutus kaupungille oli yhteensä 326,5 milj. euroa. Vuokra-asuntoyhtiöt Helsingin kaupungilla on 21 vuokra-asuntoyhtiötä, jotka toteuttavat ja hallinnoivat arava- ja korkotukivuokraasuntoja. Asuntoja näissä asuntoyhtiöissä on yhteensä n kpl ja yhteenlasketun taseen koko 2,4 mrd EUR. Kuntayhtymien jäsenyys, merkittävät tyrär- ja osakkuusyhtiöt sekä säätiöt Helsinki on jäsenenä seuraavissa kuntayhtymissä: HUS (omistusosuus 36,2 %). HUS :n toimintatuotot vuonna 2009 olivat 1,55 mrd. euroa, josta jäsenkuntien maksamien palvelusuunnitelmien tuottojen osuus oli 1,24 mrd. euroa. Tästä Helsingin osuus oli 489,3 miljoonaa euroa eli n. 39,6 %.

23 Kuntatalous 23 (62) Muiden kuntayhtymien jäsenyydet: HSY (57,6 %), HSL (52,8 %), Uudenmaan Liitto (31 %), Uudenmaan päihdehuollon kuntayhtymä (9,5 %) ja Kårkulla Samkommun (17,42 %). Helsinki on osakkaana mm. Vantaan Energia Oy:ssä (40 %), Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy:ssä (42 %), Seure Henkilöstöpalvelut Oy (60 %) Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy:ssä (34 %) ja Länsimetro Oy:ssä (28 %). Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan ympäristöterveyden analyysipalveluista vastaava Metropolilab siirtyi kesäkuun alusta Helsingin kaupungin liikelaitoksesta osakeyhtiöksi. Kaupunkikonserniin kuuluu myös useita toimitilakiinteistö- ja liikuntahalliyhtiöitä sekä kaupungin määräysvallassa olevia säätiöitä. Vantaa Konserniohjaus ja -strategia Vantaan kaupunkikonserniin kuuluu 50 tytäryhtiötä, 19 osakkuusyhtiötä sekä 3 tytärsäätiötä, minkä lisäksi Vantaa on jäsenenä 9 kuntayhtymässä. Kaupunkikonsernin (ml. emokaupunki) taseen koko on n. 2,5 mrd euroa. Vantaan omistajaohjauksen periaatteet on kirjattu kaupunginvaltuuston hyväksymään Konsernistrategiaan ( ). Tytäryhteisöjen konserniohjaus kuuluu kaupunginhallituksen alaisuudessa toimivalle konsernijaostolle. Ohjaus käsittää yhtenäiset johtamisen ja hallinnon periaatteet (konsernistrategia sekä Kuntaliiton suositukset), hallitusten jäsenten nimeämisen ja erottamisen, yhtiökokousedustajien nimeämisen sekä yhtiökokousten sitovien toimintaohjeiden antamisen hallituksille, ennakkosuostumuksen antamisen merkittäviin päätöksiin, talous- investointi- ja kassaraportoinnin sekä controller- toiminnan ja analyysit. Lisäksi järjestetään navigointitilaisuuksia kaupungin ja yhtiöiden strategioiden yhteensovittamiseksi ja taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden toteutumisen arvioinniksi. Vantaan keskushallinnossa toimii konsernihallinto, joka toteuttaa käytännössä omistajaohjauksen linjauksia. Liikelaitokset Vantaan kaupunkikonserniin kuuluu 3 liikelaitosta: Keski-Uudenmaan Pelastuslaitos, Vantaan Työterveys Liikelaitos sekä alkaen Vantaan Suun Terveydenhuollon Liikelaitos. Energiayhtiöt Vantaan Energia on osakeyhtiö, jonka liikevaihto oli 234 milj. euroa vuonna 2009 ja se tuloutti kaupungille osinkoja 15 milj. euroa. Vantaan kaupunki omistaa Vantaan Energiasta 60 % ja Helsingin kaupunki 40 %. Vuokra-asuntoyhtiöt Vantaan arava- ja korkotukivuokra-asuntotuotanto ja asuntojen hallinnointi on keskitetty VAV-Asunnot Oy:lle, joka on osa VAV-konsernia. Konserni omistaa n asuntoa ja sen taseen koko on 615 milj. euroa. Kuntayhtymien jäsenyys, merkittävät tytär- ja osakkuusyhtiöt sekä säätiöt Vantaa on jäsenenä mm. seuraavissa kuntayhtymissä: HUS (omistusosuus 11,9 %). Vantaan osuus jäsenkuntien maksamista palvelusuunnitelmien tuotoista vuonna 2009 oli 180 miljoonaa euroa eli n. 14,6 %.

24 Kuntatalous 24 (62) Muiden kuntayhtymien jäsenyydet: HSY (19,5 %), HSL (17,9 %), Uudenmaan Liitto (16,4 %), Uudenmaan päihdehuollon kuntayhtymä (17,5 %), Kårkulla samkommun (2,5 %) sekä EVTEK, ETEVA ja Keski- Uudenmaan Vesiensuojelun kuntayhtymä. Vantaa on osakkaana mm. Vantaan Energia Oy:ssä (60 %), Metropolia AMK Oy:ssä (26 %), Seure Henkilöstöpalvelut Oy:ssä (20 %) ja Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy:ssä (17 %). Vantaan kaupunkikonserniin kuuluu lisäksi useita kiinteistö- ja urheiluyhtiöitä. Merkittävin säätiö on Tiedekeskussäätiö. Nykytilan eroavaisuudet ja yhtäläisyydet Merkittävin ero Helsingin ja Vantaan kaupunkikonsernin rakenteessa on energiayritysten yritysmuoto; Helsingin Energia on liikelaitos, Vantaan Energia on kaupunkien yhdessä omistama osakeyhtiö. Helsingin Energian kaupungille maksama tuloutus on erittäin merkittävä (326,5 milj. euroa vuonna 2009) kaupungin talouden kannalta. Vantaan Energian kaupungeille tulouttamalla osingolla (Vantaalle 15 milj. euroa ja Helsingille 10 milj. euroa) ei ole vastaavaa merkitystä kaupunkien talouden tasapainolle. Arava- ja korkotukirahoitteinen vuokra-asuntotuotanto on Helsingissä hajautettu 21 eri vuokra-asuntoyhtiöön. Vantaalla vastaavasti ko. vuokra-asuntotuotanto on keskitetty yhteen yhtiöön, VAV Asunnot Oy:n. Lisäksi Helsingillä on lukuisia merkittäviä säätiöitä, kun taas Vantaalla ainoa merkittävä säätiö on Tiedekeskus Heurekaa hallinnoiva Tiedekeskussäätiö. Helsingillä toimii tytäryhteisöjä toimialoilla (mm. bussiliikenne, matkailu), joita vastaavia Vantaalla ei ole. Vantaan tytäryhteisöt ovat pääasiassa keskittyneet kiinteistötoimialalle. Kaupunkien konsernistrategioissa ja konserniohjauksessa ei näyttäisi olevan merkittäviä eroja. Molemmat kaupungit ovat jäseninä monissa merkittävissä kuntayhtymissä. Helsinki on jäsenenä kuudessa kuntayhtymässä ja Vantaa yhdeksässä kuntayhtymässä (joista kuusin on samoja kuntayhtymiä kuin missä Helsinki on jäsenenä). Helsingin kaupunki omistaa Vantaan Energiasta 40 % Keskushallinnon toiminnot Keskushallinnon toiminnot sisältävät tässä tarkastelussa seuraavat toiminnot: 1. Taloushallinto, taloussuunnittelu ja rahoitus, konsernihallinto 2. Viestintä 3. Tarkastustoimi 4. Muu keskushallinto Kaupunkien keskushallintoon kuuluvaa henkilöstöhallintoa tarkastellaan omassa teemaryhmässään. Myös kaupunkien elinkeinokehittämisen hallintoa sekä aluerakentamisen hallintoa tarkastellaan omissa teemaryhmissään. Hankintaa ja tietohallintoa, niiden organisointia, yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia käsitellään tarkemmin muualla tässä raportissa.

25 Kuntatalous 25 (62) Nykytilan kuvaus Helsinki Taulukko 19: Vantaan keskushallinnon toimialaa vastaavat toiminnot Helsingissä 1. Taloushallinto Helsingissä taloushallinto jakaantuu kolmen organisaation, Taloushallintopalvelu-liikelaitoksen sekä talousja suunniteltukeskukseen kuuluvien taloussuunnitteluosaston ja varainhallintaosaston, kesken. Helsingin tilasto- ja tutkimustoiminta on keskitetty omana virastona toimivaan tietokeskukseen. Taloussuunnitteluosasto huolehtii mm. talousarvion valmistelusta, talousarvion noudattamisen valvonnasta, kaupungin strategian valmistelusta, suunnittelu- ja laskentajärjestelmien kehittämisestä sekä kaupungin laadun kehittämisen koordinoinnista. Varainhallinta-osasto huolehtii kaupunkikonsernin varainhoito- ja varainhallintatehtävistä sekä konserniohjauksen tehtävistä. Varainhallinta vastaa kaupungin henkilöstökassatoiminnasta sekä kaupungin omaisuuden vahingonvaarasta vakuutusrahaston muodossa. Taloushallintopalvelu-liikelaitos tuottaa kaupungin virastoille ja laitoksille taloushallinnon palveluja (kirjanpito-, ostolasku-, laskutus-, maksuliikenne ja palkanlaskentapalveluja) sekä tukee kaupungin johtoa toiminnan ja talouden suunnittelussa ja seurannassa (kaupungin tilinpäätöksen laatiminen, kuukausiraportointi). Tietokeskus koostuu neljästä yksiköstä; kaupunginarkisto, hallintoyksikkö, kaupunkitutkimusyksikkö ja tilasto- ja tietopalveluyksikkö. Kaupunginarkisto johtaa kaupungin arkistotointa ja toimii kaupungin keskusarkistona. Kaupunkitutkimusyksikössä tehdään soveltavaa tutkimusta Helsingin hallinnon, helsinkiläisten sekä täällä toimivien yritysten tarpeisiin. Tilasto- ja tietopalveluyksikkö julkaisee tilastoja, kehittää ja ylläpitää rekistereitä ja tilastollisia tietokantoja sekä vastaa asiakkaiden tietopyyntöihin. Yksikköön kuuluu myös kirjasto.

26 Kuntatalous 26 (62) 2. Viestintä Helsingissä hallintokeskuksen viestintäosasto vastaa kaupunkitasoisesta viestinnästä sekä tiedottaa kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja keskushallinnon toiminnasta ja päätöksistä, kertoo kaupungin asukkaille kaupungin palveluista ja muusta toiminnasta sekä hoitaa kaupungin kansainvälistä viestintää. Talous- ja suunnittelukeskuksen viestintätehtävissä toimivat henkilöt vastaavat keskeisiltä osin kaupungin talouteen liittyvästä viestinnästä, elinkeinotoiminnan kehittämiseen liittyvästä viestinnästä sekä aluerakentamishankkeisiin liittyvästä viestinnästä. 3. Tarkastustoimi Ulkoinen tarkastus (tarkastusvirasto) mm. valmistelee valtuuston päätettävät hallinnon ja talouden tarkastusta koskevat asiat, arvioi valtuuston päättämien tavoitteiden toteutumista sekä talouden tasapainottamisen riittävyyttä, huolehtii kaupungin ja sen tytäryhteisöjen tarkastuksen yhteensovittamisesta sekä seuraa tilintarkastuksen ja työohjelman toteutumista. Sisäinen tarkastus (talous- ja suunnittelukeskuksessa toimiva sisäisen tarkastuksen osasto) arvioi virastojen ja liikelaitosten toimintaa. Sisäisten tarkastajien tehtävistä suuri osa on virastojen ja liikelaitosten toimintaprosessien ja tietojärjestelmien tarkastuksia. 4. Muu keskushallinto Helsingin kaupungin hallintokeskuksen tehtävänä on toimia kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja kaupunginjohtajiston yleisenä valmistelu- ja toimeenpanoviranomaisena, avustaa kaupunginhallitusta ja kaupunginjohtajistoa näiden johtaessa ja valvoessa kaupungin hallintoa. Hallintokeskuksessa on seuraavat osastot: hallintopalvelut (sisältäen mm. kaupungintalon vahtimestaripalvelut), kansainvälinen toiminta, oikeuspalvelut, turvallisuus- ja valmiusosasto sekä viestintä. Lisäksi virastossa on virastopäällikön suorassa alaisuudessa rootelit, jotka huolehtivat osaltaan kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja kaupunginjohtajiston päätösvalmistelusta sekä avustavat päätösten täytäntöönpanossa. Talous- ja suunnittelukeskuksessa toimivan organisaatioyksikön tehtävänä on kehittää kaupungin kokonaisorganisaatiota. Työ kohdistuu hallintokuntarakenteen ja yksiköiden välisen työnjaon kehittämiseen. Yksikkö tekee selvityksiä, valmistelee päätöksiä ja osallistuu muutosten toteutukseen. Helsingissä edellä mainituissa keskushallinnon toiminnoissa työskentelee yhteensä noin 610 henkilöä ja kyseisten toimintojen yhteenlaskettu budjetti vuodelle 2010 on noin 49,3 milj. euroa.

27 Kuntatalous 27 (62) Vantaa Taulukko 20: Keskushallinnon toimiala Vantaalla 1. Taloushallinto Vantaan kaupungin taloushallinto on jaettu neljään eri tulosalueeseen: talouspalvelukeskus, rahoitus, konsernihallinto sekä taloussuunnittelu. Tulosalueista kolme ensimmäistä on keskushallinnon apulaiskaupunginjohtajan alaisuudessa kun taas taloussuunnittelu toimii kaupunginjohtajan alaisuudessa. Talouspalvelukeskus vastaa mm. Vantaan kaupungin kirjanpito- ja tilinpäätöstehtävistä, konsernitilinpäätöksen laatimisesta, kaupungin ostolaskujen käsittelystä ja reskontrasta, myyntilaskutuksesta ja perintätehtävistä, sekä ulkoisen laskentatoimen prosessien ja tietojärjestelmien kehittämisestä. Toisin kuin Helsingissä, Vantaan talouspalvelukeskukselle ei kuulu palkkahallinto (vaan se on osa henkilöstöhallinnon prosessia). Rahoitus vastaa mm. kaupunkikonsernin lyhyt- ja pitkäaikaisesta rahoituksesta, rahoitus- ja korkoriskin hallinnasta, ajantasaisesta likviditeetinhallinnasta, kassasuunnittelusta ja sijoitustoiminnasta, konsernitilin / pankkitilien hallinnasta, maksuliikkeestä, leasingrahoituksesta, sekä riskienhallinnasta, vahinkorahastosta ja kaupunkikonsernin vakuutusturvasta. Taloussuunnittelu vastaa kaupungin talouden ja strategian suunnittelusta ja raportoinnista, tilasto- ja tutkimustoiminnasta sekä laatutyön koordinoinnista. Konsernihallinto vastaa mm. konsernistrategian valmistelusta ja toteuttamisen koordinoinnista, konserni- ja omistajaohjauksen kehittämisestä, edunvalvonnasta, konserniyhtiöiden talouden seurannasta ja raportoinnista, yritysjärjestelyjen valmistelusta sekä konserniyhtiöiden, liikelaitosten sekä konserni- ja rahoituspalveluiden lainopillisista palveluista. Konsernihallinnossa sijaitsee toiminnanohjaushankkeen hanketoimisto, joka vastaa toiminnanohjaushankkeen koordinoinnista, hankkeeseen liittyvien SAP -ratkaisuihin pohjautuvien tietojärjestelmien käyttöönottoprojektien johtamisesta sekä hankkeen koulutuksesta ja viestinnästä.

28 Kuntatalous 28 (62) 2. Viestintä Viestinnän tulosalue vastaa mm. kaupunkitasoisesta viestinnästä ja yleismarkkinoinnista sekä keskushallinnon ja sen toimielimien viestinnästä ja se tukee kaupungin strategian toteuttamisesta viestinnän keinoin. 3. Tarkastustoimi Ulkoinen tarkastus mm. valmistelee valtuuston päätettävät hallinnon ja talouden tarkastusta koskevat asiat, arvioi valtuuston päättämien tavoitteiden toteutumista sekä talouden tasapainottamisen riittävyyttä, huolehtii kaupungin ja sen tytäryhteisöjen tarkastuksen yhteensovittamisesta sekä seuraa tilintarkastuksen ja työohjelman toteutumista. Sisäinen tarkastus Sisäisen tarkastuksen tulosalue avustaa tarkastusjohtajan johdolla kaupunginhallitusta ja kaupunginjohtajaa hyvän johtamis- ja hallintotavan, riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan toimivuuden arvioinnissa ja kehittämisessä suorittamalla kaupungin organisaation hallinnon, talouden ja toimintojen tarkastusta sekä tarjoamalla konsultointipalveluja. 4. Muu keskushallinto Kaupunginkanslia vastaa yhteisistä palveluista (PKS- asiat, turvallisuus- ja valmiusasiat, Se-Ha ja He-Va - selvitykset), hallintopalveluista (kielenkääntäjät, lomakesuunnittelu, määrärahat, vahtimestaripalvelut), lakiasioista ja sihteeristöstä (keskitetyt lakiasiat, valtuuston ja hallituksen kokousasiat ja kokoukset, johdon sihteeritehtävät, vaalit), asiakirjahallinnosta (mm. kirjaamo), kansainvälisistä asioista sekä puhelinvaihteesta ja puhelinpalveluista. Vantaalla edellä mainituissa toiminnoissa (Talouspalvelukeskus, rahoitus, konsernihallinto, taloussuunnittelu, viestintä, sisäinen ja ulkoinen tarkastus ja kaupunginkanslia) työskentelee yhteensä noin 150 henkilöä. Ko. tulosalueiden yhteenlaskettu budjetti vuodelle 2010 on noin 9,6 milj. euroa. Nykytilan eroavaisuudet ja yhtäläisyydet Helsingin ja Vantaan keskushallinnon organisoinnissa on mm. seuraavia eroja: Vantaalla hankintakeskus on osa keskushallintoa ja siten kaupunginhallituksen alla kun Helsingissä se on osa rakennus- ja ympäristötointa ja sitä valvova luottamushenkilöelin on teknisen palvelun lautakunta. Vantaalla taloushallinto on jaettu kaupunginjohtajan (taloussuunnittelu) ja keskushallinnon apulaiskaupunginjohtajan (talouspalvelukeskus, rahoitus ja konsernihallinto) kesken. Helsingissä taloushallinto kuuluu kokonaisuudessaan kaupunginjohtajan vastuualueeseen. Helsingissä henkilöstöhallinto on sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajan alla. Sitä valvova luottamushenkilöelin on kaupunginhallitus. Vantaalla talouspalvelukeskus ei hoida palkkahallinnon tehtäviä, jotka Vantaalla on integroitu osaksi henkilöstöhallinnon prosesseja. Vantaan henkilöstöhallinnossa työskentelevien palkkahallintohenkilöiden toimenkuva poikkeaa Helsingin taloushallintopalvelun palkkahallinnon henkilöiden toimenkuvasta. Vantaalla sama henkilö hoitaa kaikki operatiiviset henkilöstöasiat palvelukeskuksessa, kun taas Helsingissä talouspalvelukeskuksen palkkahallinto hoitaa ainoastaan palkanlaskennan ja muut operatiiviset palvelusuhdeasiat hoidetaan virastoissa. Vantaan organisointitapa mahdollistaa henkilöstöpalveluiden tuottamisen henkilöstömäärään suhteutettuna huomattavasti pienemmillä resursseilla. Lukuun ottamatta keskushallinnon toimintoihin liitettävien toimintojen henkilöstömääriä sekä näiden toimintojen budjettien suuruuksia, ei oleellisia eroja keskushallinnon toimintojen järjestämisessä kaupunkien kesken ole. Toiminnot on vain ryhmitelty nykytilanteessa Helsingissä ja Vantaalla erilaisiin kokonaisuuksiin. Jonkin verran eroja on siinä, missä määrin toiminnot hoidetaan keskitetysti ja missä määrin hallintokunnissa. Erot keskushallinnon henkilöstömäärissä (Helsingin noin 610 henkilöä ja Vantaa noin 150 henkilöä) ja budjettien suuruudessa (Helsingin noin 49,3 milj. euroa ja Vantaa noin 9,6 milj. euroa) selittyvät pääosiltaan seuraavilla tekijöillä. Helsingin tietokeskus on koko Helsingin seutua ja valtakunnallisiakin tarpeita palveleva or-

29 Kuntatalous 29 (62) ganisaatio. Sen työntekijämäärä on yli 80 henkilöä. Vastaavat toiminnot Vantaalla koostuvat taloussuunniteluun sisältyvästä neljän hengen tutkimus- ja tilasto-organisaatiosta. Helsingissä keskushallintoon sisältyy henkilöstökassa, jollaista Vantaalla ei ole. Helsingin kansainvälinen toiminta on huomattavasti Vantaata laajempaa. Helsingin hallintokeskuksessa toimivan kansainvälisen toiminnan yksikön henkilöstömäärä on noin 20 henkilöä (sisältäen Helsingin Brysselin toimiston sekä Pietarissa toimivan Helsinki-keskuksen). Muutenkin Helsingin pääkaupunkirooli lisää keskushallinnon henkilöstömäärää. Lisäksi mm. Helsingin kaupunkitasoisen viestinnän organisaatio on henkilöstömäärältään merkittävästi Vantaata suurempi Tilahallinto Selvityksen kohteena olevat toiminnot Selvitettäviä toimintoja tilahallinnon aihepiirin yhteydessä ovat 1) ruokapalvelut, 2) siivouspalvelut, 3) kunnossapito- ja kiinteistönhoitopalvelut, 4) vahtimestari- ja vartiointipalvelut, 5) isännöinti ja tilojen vuokraus, 6) rakennuttaminen ja 7) hankeohjelmointi (tarveselvitysvaihe, hankesuunnittelu ja investointiohjelman laatiminen). Nykytila Helsinki Helsingin vuonna 2005 perustettu tilakeskus on kiinteistöviraston osasto ja sen toimintaa valvoo kiinteistölautakunta. Tilakeskus koostuu neljästä toimistotason yksiköstä: tilapalvelut (tilojen vuokraus), hankepalvelut (tilojen rakennuttaminen), kiinteistöpalvelut (isännöinti) ja hallintopalvelut. Tilakeskus vastaa hallintokuntien tilatarpeiden tyydyttämisestä ja toimitilakannan elinkaaritaloudesta. Tavoitteena uudistuksessa oli synnyttää tilaajaorganisaatio. Sairaaloiden osalta tilakeskuksessa on myös teknistä (palveluja tuottavaa) henkilökuntaa. Hallintokunnat ovat vuokranneet tilansa pääosin tilakeskukselta mutta myös pieneltä osin yksityisiltä vuokranantajilta. Pääomavuokra koostuu 3 % korosta, 2,33 % poistosta (lasketaan 70 % osuudesta jälleenhankinta-arvosta) sekä maanvuokrasta. Helsingissä pääomavuokraa tarkistetaan elinkustannusindeksin mukaan. Helsingissä ylläpitovuokrat määritetään rakennustyyppikohtaisesti ja niitä tarkistetaan vuosittain kiinteistön ylläpidon kustannusindeksillä. Tilakeskuksen on vuokrannut omille hallintokunnille 2,4 milj. h-m2. Lisäksi hallintokunnat ovat vuokranneet ulkopuolisilta tahoilta h-m2. Hallintokuntien tilakeskukselle maksama vuokratuotto on 268 milj. euroa. Tilakeskus investoi vuonna 2009 yhteensä 164 milj. euroa, joista uudisrakentamisen osuus oli 44 milj. euroa. Rakennuttaminen on Helsingissä hajautettu. Rakennuttamista tekevät tilakeskuksen hankepalvelu, kiinteistöpalvelu ja HKR-Rakennuttaja sekä yksityiset rakennuttajakonsultit. HKR-Rakennuttaja tuottaa rakennuttamispalveluja paitsi tilakeskukselle (n. 100 M vuonna 2010) myös Rakennusviraston Katu- ja puisto-osastolle (n. 125 M vuonna 2010) sekä muille investoiville hallintokunnille kuten HKL:lle (n. 70 M vuonna 2010). Hallintokunnat tuottavat itse tarveselvityksen tai teettävät sen konsultilla. Hankesuunnittelu on tilakeskuksen vastuulla mutta se teetetään yleensä HKR-RAK:lla. Vuonna 2009 pääosin rakennusvirastosta irrotettu nettobudjetoitu virasto Stara tuottaa rakentamisen tuotantopalveluja sekä tilakeskukselle mm. että rakennusviraston katu- ja puisto-osastolle. Staran talonrakentamistöiden määrä on n. 60 milj. euroa. Vuonna 2003 perustettu liikelaitos Palmian liikevaihto on 116 milj. euroa ja siellä työskentelee 2300 henkilöä. Palmia tuottaa ruoka- (65 M ), siivous (22 M ), kiinteistönhoito- (22 M ) ja turvapalveluja (5 M ) sekä puhelinkeskuspalveluja (4 M ). Hallintokunnat ostavat ruoka-, siivous- ja turva-

30 Kuntatalous 30 (62) palvelut suoraan Palmialta. Tilakeskus tilaa kiinteistöhoitopalvelut Palmialta eli ne sisältyvät ylläpitovuokraan. Vantaa Vantaan tilakeskus on toimiala, jota valvoo oma lautakunta. Toimialan tehtävänä on kaupungin strateginen kiinteistöjohtaminen, rakennettujen kiinteistöjen omistaminen, hallinta ja ylläpito, kaupungin omassa käytössä olevan rakennetun ja muun kaupunginhallituksen päättämän kiinteistöomaisuuden kehittäminen, sekä toimitilapalvelujen järjestäminen kaupungin eri toimialoille ja muille organisaatioille. Tilakeskuksen hallinnoimia kiinteistöjä on yhteensä noin m2. Vuosibudjetti on noin 160 miljoonaa euroa ja vuosittaiset kiinteistöinvestoinnit (uudisrakennukset, peruskorjaukset sekä vuokra- ja osaketilojen muutostyöt) noin 45 miljoonaa euroa. Tilakeskuksessa työskentelee noin 1200 ihmistä. Toiminta jakautuu viiteen tulosalueeseen: kiinteistöjohto, hankepalvelut, kiinteistöpalvelut, ateria- ja siivouspalvelut sekä talous- ja hallintopalvelut. Kiinteistöjohtamisen tulosalue vastaa toimitilastrategian koordinoinnista ja kiinteistöjen omistamisesta. Lisäksi yksikössä huolehditaan kiinteistöinvestointien ohjauksesta sekä kiinteistöjen ostamisesta ja myymisestä. Tilahallinta-yksikkö hallinnoi toimitiloja, hoitaa niiden isännöinnin sekä tekee toimitiloihin liittyvät perushankinnat (mm. vesi, lämpö, sähkö, jätehuolto ja tekniset järjestelmät). Yksikkö vastaa myös toimitilojen vuokrauksesta (vuokraus toimialoille sekä vuokrasopimukset tytäryhtiöitten ja ulkopuolisten vuokraajien kanssa). Myös palvelusuhdeasuntojen hallinnointi kuuluu yksikön tehtäviin. Hankepalvelut vastaavat rakennuttamisesta ja korjausurakoinnista ja siellä työskentelee n. 100 henkilöä. Vantaan kaupunginhallitus on päättänyt ulkoistaa korjausrankentamisen vuoden 2011 aikana. Ateria- ja siivouspalveluiden tulosalueella on työntekijöitä noin 900 henkilöä ja Kiinteistöpalvelujen tulosalueella n. 200 henkilöä. Kiinteistöpalvelut ja Ateria- ja siivouspalvelut tuottaa palveluja itse sekä hankkii ulkopuolelta palveluja. Vantaalla vuokra koostuu pääomavuokrasta, ylläpitovuokrasta ja käyttäjäpalveluista. Vantaalla pääomavuokra koostuu 3,5 % korosta (lasketaan teknisestä arvosta), 2,35 % poistosta (lasketaan jälleenhankintaarvosta) sekä maanvuokrasta. Vantaalla pääomavuokraa tarkistetaan rakennuskustannusindeksin mukaan. Tilakeskus tekee palvelusopimuksen käyttäjätoimialojen kanssa ateria- ja siivouspalveluista sekä vahtimestari ja turvapalveluista. Kiinteistönhoito kuuluu ylläpitovuokraan. Nykytilan eroavaisuudet ja yhtäläisyydet Tilahallinnon toiminnot on erotettavissa omistamiseen ja tilaamiseen (isännöinti, vuokraaminen) ja palveluiden tuottamiseen (ruokapalvelut, siivouspalvelut, kunnossapito- ja kiinteistönhoitopalvelut sekä vahtimestarija vartiointipalvelut). Vantaalla tilaaminen ja sopimustenteko on keskitetympää ruokapalveluissa, siivouspalveluissa sekä vahtimestari- ja vartiointipalveluissa. Helsingissä tilaaja ja tuottaja on pyritty erottamaan omiin organisaatioihinsa (Tilakeskus vs. Palmia, Stara). Vantaalla toiminta on organisoitu saman toimialan sisälle. Helsingissä rakennuttaminen on Vantaata hajautetumpaa. Helsingin ja Vantaan vuokramääräytymisperiaatteet ovat samankaltaiset. Kummassakin kaupungissa vuokra on jaettu 1) pääomavuokra, 2) ylläpitovuokraan ja 3) käyttäjäpalveluihin. Helsingissä pääomavuokra koostuu 3 % korosta, 2,33 % poistosta (Helsingissä poisto-osuus määritetään uudishinnasta siten, että siitä otetaan huomioon kuluva osuus 70 %, joka jaetaan poistoajalla, 30 vuotta) se-

31 Kuntatalous 31 (62) kä maanvuokrasta. Maanvuokra on 5 % maan arvosta vuodessa. Helsingissä pääomavuokraa tarkistetaan elinkustannusindeksin mukaan. Vantaalla pääomavuokra koostuu 3,5 % korosta, 2,35 % poistosta ja maanvuokrasta. Vantaalla maanvuokrassa laskutetaan ainoastaan ulkopuolelta vuokrattujen tonttien kustannukset. Vantaalla pääomavuokraa tarkistetaan rakennuskustannusindeksin mukaan. Molemmissa kaupungeissa korko lasketaan teknisestä arvosta (perusparannuksissa jäljellä olevan teknisen arvon ja investoinnin summasta) ja poisto jälleenhankinta-arvosta. Helsingissä ylläpitovuokrat määritetään rakennustyyppikohtaisesti ja niitä tarkistetaan vuosittain kiinteistön ylläpidon kustannusindeksillä. Vantaalla ylläpitovuokra on jaettu lisäksi käyttökustannuksiin (lämmitys, sähkö, vesi ja jätevesi) ja ylläpitoon (hallinto, kunnossapito, yleishoito, ulkoalueiden hoito ja laitteiden huolto). Vantaan tilakeskus tekee palvelusopimuksen käyttäjätoimialojen kanssa ateria- ja siivouspalveluista sekä vahtimestari ja turvapalveluista. Vuokran käyttäjäpalvelut -osuuteen kuuluvat siivous-, vahtimestari- ja turvapalvelut. Helsingissä hallintokunnat tilaavat siivous-, vahtimestari ja turvapalvelut Palmialta, ulkopuoliselta yritykseltä tai joissakin tapauksissa tuottavat niitä itse. Taulukko 21: Esimerkkilaskelma Helsingin ja Vantaan nykyisistä vuokranmääräytymisperiaatteista

32 Kuntatalous 32 (62) Esimerkin Helsingin korkeampi sisäinen vuokra on seurausta Helsingin korkeammasta pääomavuokrasta. Pääomavuokran osalta Helsingin määrittämät korko- ja poisto-prosentit ovat Vantaata pienemmät, mutta maksettavan pääomavuokran nostaa Helsingissä korkeammaksi se, että vuokran perusteena olevan pääoma-arvon määräytymisperusteet ovat kaupunkien välillä erilaisia Hankinnat Selvityksen kohteena olevat toiminnot Selvitettäviä toimintoja ovat hankinnat, hankintoihin liittyvä välivarastointi ja kuljetukset sekä tietojärjestelmät. Selvitys perustuu Talent Partners Oy:n Pääkaupunkisedun kaupunkien yhteishankintojen kehittäminen loppuraporttiin ( ) ja Ramboll Oy:n Pääkaupunkiseudun logistiikkaselvitys ( ). Nykytila Pääkaupunkiseudun kaupungit, Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen solmivat vuonna 2008 määräaikaisen sopimuksen yhteishankinnoista vuoden 2009 loppuun saakka. Kaupungit tekivät vahvistetun kilpailutusohjelman mukaisesti yhteishankintoja yhteisin päätöksin ja hankintasopimuksin. Helsingin kaupunkia lukuun ottamatta pääkaupunkiseudun kunnat ovat keväällä 2010 tehneet uuden, toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen yhteishankinnoista. Välttämättömiä, mm. kirjastojen ja tietojärjestelmien yhteishankintoja tehdään tällä hetkellä siten, että Helsinki tekee omat hankintapäätökset ja muut pääkaupunkiseudun kaupungit oman yhteisen päätöksen saman kilpailutuksen pohjalta. Helsinki Helsingin hankintavolyymi vuonna 2008 oli 1508 milj. euroa, josta oli investointeja 343 milj. euroa, aineiden, tarvikkeiden ja tavaran ostoja 104 milj. euroa, asiakaspalvelujen ostoja 690 milj. euroa ja muiden palvelujen ostoja 370 milj. euroa. Kaupungin sisäiset hankinnat (virastot, liikelaitokset, tytäryhteisöt, säätiöt, osakkuusyhtiöt, yhteisyhtiöt ja kuntayhtymät) olivat 852 milj. euroa. Tästä HUS:n osuus oli 466 milj. euroa. Hankintakeskuksen kilpailutusten osuus oli 130 milj. euroa. Kilpailuttaminen on hajakeskitetty yhteishankintayksiköihin ja hallintokuntiin. Pääasialliset yhteishankintayksiköt ovat hankintakeskus ja Stara (Rakentamispalvelu). Helsingin hankintakeskuksessa on 50 henkilöä, joista hallinnossa 25 ja logistiikassa 25. Hankintakeskuksen kokonaismenot olivat kilpailuttamisessa 1,66 milj. euroa. Hankintakeskuksen kilpailutusten määrä oli 111 kpl/vuosi. Suurissa tai toimintansa luonteen vuoksi sitä vaativissa hallintokunnissa on omaa hankintahenkilöstöä. Pienissä ja keskisuurissa hankinnat tehdään oman toimen ohella. Hankintakeskuksen logistiikkakeskuksen kokonaismenot olivat 1,32 milj. euroa. Logistiikkakeskuksella oli kpl toimintarivejä. Lisäksi Helsingissä on Terveyskeskuksella oma välivarastonsa Koskelassa. Helsingissä keskitetty ostotilaus- ja laskujenkäsittelyjärjestelmän on otettu käyttöön vuonna 2007 (Basware). Hankintajohtajalla ainoana yhteishankintavaltuudet (päätösvalta 20 milj. euroa), muissa yhteishankintayksiköissä oman tuotannon hankintojen mukaisesti.

33 Kuntatalous 33 (62) Vantaa Vantaalla vuonna 2008 palvelujen ostoihin käytettiin 456,8 milj. euroa ja aineisiin, tarvikkeisiin ja tavaroihin 50,6 milj. euroa. Hankintakeskuksessa työskentelee yhteensä 42 henkilöä, joista 13 työskentelee hankinnassa, logistiikassa 12 sekä kuljetuksissa 11. Hankintakeskuksen menot olivat vuonna 2,66 milj. euroa (kilpailuttamisen osuus 0,64 milj. euroa ja logistiikan osuus (varasto, sisäiset kuljetukset) 2,02 milj. euroa). Vantaalla varastotoiminnallisuudet SAP tuotannonohjausjärjestelmästä otettiin käyttöön toukokuussa 2009 ja ulkoinen tilausjärjestelmä (SAP ja Bos) huhtikuussa Materiaalihankinnat (ICT-hankintojen suurinta osaa lukuun ottamatta) on keskitetty hankintakeskukseen, joka on ainoa yhteishankintayksikkö. Palveluhankinnat tehdään toimialoilla, samoin vielä toistaiseksi erikseen määritellyt, toimialojen erityistarpeita palvelevat materiaalihankinnat. Hankintakeskus konsultoi myös palveluhankintojen tekemistä. Hankintatoimintaa ollaan keskittämässä vielä lisää, tavoitteena on saada kaikki kansallisen kynnysarvon ylittävät materiaalihankinnat, ICT-hankintoja lukuunottamatta, keskitettyä vuoden 2011 alkuun mennessä hankintakeskukseen Toimialoilla henkilöt tekevät palveluhankintoja oman toimen ohella. Sosiaali- ja terveystoimen viisihenkinen hankintatiimi tekee päätoimisesti toimialan hankintoja. Hankintajohtajalla on yhteishankintavaltuudet (ei eurorajaa) keskitetyissä materiaalihankinnoissa (esim. ICTpuolella eroaa). Nykytilan eroavaisuudet ja yhtäläisyydet Molemmissa kunnissa materiaalihankinnat on organisoitu hankintakeskukseen, jonka alaisuudessa toimii hankintojen välivarasto (Logistiikkakeskus). Helsingissä on erillinen hoitotarvikevarasto, Vantaalla hoitotarvikkeetkin varastoidaan logistiikkakeskuksessa. Vantaalla palveluhankinnat tehdään pääosin toimialoilla. Helsingissä hallintokunnat ovat siirtäneet myös osan palvelujen hankintaa hankintakeskukselle. Vantaalla hankintoihin liittyvät sisäiset kuljetukset on yhdistetty sisäpostikuljetusten kanssa, ja ne hoidetaan omana työnä. Helsingissä hankintakeskuksen kuljetukset hoidetaan ostopalveluna ulkopuoliselta palvelutoimittajalta Tietotekniikka, -hallinto ja -järjestelmät Nykytila Helsinki Helsingin kaupungin tietohallinnossa on käytössä hajautettu malli, jota koordinoidaan keskushallinnosta. Kaupungin keskitetystä tietohallinnosta vastaa Talous- ja suunnittelukeskuksen (Taske) Tietotekniikkaosasto (Titek). Hallintokunnissa on tietohallinnosta vastaava yksikkö tai vastuuhenkilö, joka toimii yhteistyössä Titekin kanssa. Tietohallintoyksiköiden henkilömäärä vaihtelee 1-70 välillä hallintokuntien koon mukaan. Kaupungilla on tietohallinnon tehtävissä yhteensä n. 450 henkilöä 37 hallintokunnassa, näistä keskitetyssä tietotekniikkaosastossa n. 30 henkilöä. Helsingin ICT-budjetti muodostuu seuraavasti: investoinnit n. 30 milj. euroa, käyttömenot n. 45 milj. euroa sekä henkilöstökulut n. 22 milj. euroa. Pääosin tietohallinnoissa ei ole tietotekniikkapalvelujen tuotantoa, vaan palvelutuotanto hankitaan palvelutoimittajilta. Kaupungin tietotekniikkaa on ohjattu strategialähtöisesti 1990 alusta saakka. Tietotekniikkastrategia ja sen painopistealueet johdetaan kaupungin strategiasta. Titek vastaa kaupunkitason (=hallintokuntia koskevan)

34 Kuntatalous 34 (62) tietotekniikkastrategian laatimisesta ja sen toimeenpanon huolehtimisesta. Hallintokunnat tekevät edellisten pohjalta omat tarkentavat toiminnan ja tietotekniikan strategiansa ja/tai suunnitelmansa. Hallintokunta vastaa osaltaan kaupungin tietotekniikkastrategian toimeenpanosuunnitelmasta ja sen toteutumisen seurannasta, omasta tietohallinnon toimintamallista, hallintokunnan yhtenäisestä tietoteknisestä infrastruktuurista osana kaupungin yhteistä infrastruktuuria, hallintokunnan tietoturvasta kaupungin tietoturvapolitiikan mukaisesti sekä määrittelee hallintokunnan tietojärjestelmät ja niiden tukemat toimintaprosessit. Vantaa Vantaan kaupungin tietohallinto on keskitetty. Keskushallintoon kuuluva tietohallinnon palvelukeskus vastaa kaupunginlaajuisesti ja keskitetysti tietohallintotoiminnosta sekä ICT-palvelutuotannosta. Toimialoilla (hallintokunnissa) on toimialakohtaisten tietojärjestelmien pääkäyttäjyys rajallisesti ja pääsääntöisesti oman toimen ohella. Suurimmilla toimialoilla on kehittämisresursseja, jotka osaltaan koordinoivat tietojärjestelmien ja tietotekniikan käyttöä sekä ideoivat ja kehittävät tietojärjestelmien ja tietotekniikan hyödyntämistä. Tietohallinnon palvelukeskuksessa on n. 40 ICT-ammattilaista sekä n ulkoisen ICT-palvelutuottajan henkilöä. Toimialoilla em. kehittämis- ja koordinointitehtävissä on n. 0-5 henkilöä toimialan koosta riippuen. Vantaan ICT-budjetti muodostuu seuraavasti: investoinnit n. 7 milj. euroa, käyttömenot n. 16 milj. euroa sekä henkilöstökulut n. 2 milj. euroa. Tietohallinnon käyttökulut ovat yhteensä 18 milj. euroa. Tietotekniikkapalvelut hankitaan pääosin ulkoisilta palvelutoimittajilta, mutta tuotetaan osin myös tietohallinnon palvelukeskuksen omilla resursseilla. Kaupungin tietohallinto-toimintoa ohjaa kaupunginlaajuinen tietohallinnon ohjausryhmä, jossa kaikki toimialat ovat edustettuina. Tietotekniikan käytön painopistealueet johdetaan kaupungin strategiasta, mutta vuosittainen toimintasuunnitelma perustuu toimialakohtaisiin kehittämishankkeisiin, tarpeisiin ja suunnitelmiin. Tietohallinnon johtoryhmän keskeisenä tehtävänä on keskitetyn ICT-hankesalkun ohjaus ja hankkeiden priorisointi sekä ICT:hen käytettävien rahojen priorisointi ja oikea kohdentaminen. Nykytilan eroavaisuudet ja yhtäläisyydet Helsingin perusmallina on hajautettu malli. Koordinointia on viime vuosina vahvistettu. Koordinoinnin keinoja ovat mm. tietotekniikkastrategia, hankeohjelma, kokonaisarkkitehtuuri, menetelmäkehitys, yhteiset järjestelmät ja standardointi. Hallintokunnat vastaavat omaa toimintaansa tukevasta tietotekniikasta ja - järjestelmistä. Vantaalla tietohallinto on keskitetty. Tietohallintotoiminnon hajautus-keskitys -linjauksissa on siis selkeä ero. Työasemien hankintamalli myös erilainen: Vantaa leasing-rahoittaa työasemat, Helsinki puolestaan hankkii pääosin omaksi. Keskeiset sosiaali- ja terveystoimen järjestelmät perustuvat eri tuotteisiin. Vaikka tuotenimet ovat joissakin tapauksessa samoja, niin tietorakenteet poikkeavat toisistaan. Sama koskee keskitettyjä hallinnon tietojärjestelmiä, poikkeuksena henkilöstöhallinnon tietojärjestelmä (Hijat). Yhtenevyyksiä ei juurikaan ole Pelastuspalvelut Nykytila Helsingin pelastuslaitos on yhden kunnan pelastuslaitos joka vastaa pelastustoimesta ja ensihoidosta. Vantaan pelastustoimi ja ensihoito ovat osa Keski-Uudenmaan pelastustoimen liikelaitosta, joka on kahdeksan kunnan yhteistoimintaan perustuva aluepelastuslaitos Vantaan kaupungin hallinnossa. Jatkossa Vantaan luvut ovat erotettu Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksesta.

35 Kuntatalous 35 (62) Pelastuslaitoksen palveluksessa on Helsingissä noin 700 henkilöä ja Vantaalla vastaavasti 160 henkilöä. Helsingin pelastuslaitoksen sisällä toimii oma pelastuskoulu. Pelastustoimen tehtäviä on Helsingissä vuosittain noin 8500 kpl ja Vantaalla noin 3200 kpl. Ensihoidon tehtäviä on Helsingissä noin kpl ja Vantaalla kpl. Kerran vuodessa tarkastettavat erityiskohteita Helsingissä on noin 4200 kpl ja Vantaalla 1100 kpl. Erityiskohteiden tarkastusprosentti Helsingissä 40 % ja Vantaalla 69 %. Pelastustoimen nettokustannukset ovat Helsingissä 69 euroa / asukas ja Vantaalla 47 / asukas. Ensihoidon kustannukset ovat Helsingissä 10 euroa / asukas ja Vantaalla 10 euroa/ asukas. Kokonaiskustannukset ovat Helsingissä 50 milj. euroa (86 euroa/asukas) ja Vantaalla 11,2 milj. euroa vuodessa (57 euroa/ asukas). Nykytilan eroavaisuudet ja yhtäläisyydet Merkittävin operatiivinen poikkeama on, ettei Vantaalla ole pelastustoimen merikalustoa. Vesipelastukseen sopivaa kalustoa ja ammattitaitoa on molemmilla laitoksilla riittävästi. Valtaosa Helsingin pelastuslaitoksen henkilöstöstä on suorittanut ammattitutkinnon Helsingin pelastuskoulussa ja vastaavasti vantaalaiset Pelastusopistossa Kuopiossa. Vantaa tuottaa myös kiireetöntä sairaankuljetusta ja pelastuslaitos toimii usean kunnan alueella. Vantaalla ensihoidon yksiköissä ensisijaisesti terveydenhuoltoalan koulutuksen omaavia henkilöitä, ei palomiehiä. Helsingissä ensihoitoyksiköissä ovat ensisijaisesti tähän tehtävään koulutetut palomiehet. Varautumisen ja väestönsuojelun toimialan toimintatavoissa, määrittelyissä ja tehtäväkentän laajuudessa on eroja. Lisäksi Helsingissä on resursseja sisäiseen koulutukseen ja tutkimustiedon tuottamiseen merkittävästi enemmän kuin Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksessa. Teknisten palvelujen osalta voidaan todeta, että Helsinki tekee pääsääntöisesti omana työnä. Vantaa ostaa suuren osan palveluista ulkoa Kaupunkien strategiat Nykytila Tarkastelu on rajattu kaupunginvaltuustojen viimeksi hyväksymiin strategioihin. Kaupunkitason tavoitteet sisältyvät seuraaviin asiakirjoihin: Helsinki: Strategiaohjelma sekä taloussuunnitelma Vantaa: Vantaa-sopimus sekä taloussuunnitelma

36 Kuntatalous 36 (62) Seuraavassa on esitetty Helsingin strategiaohjelma sekä Vantaan tuloskortti : Yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja asiakasvaikuttavuus Kilpailukykystrategia Hallittu kaupunkikasvu Kehärataan tukeutuva Marja-Vantaa on kärkihanke onnistunut ja ekologisesti kestävä asuntotuotanto kilpailukykyohjelmien toteuttaminen TA 2010, TS Elinkeino- ja työllisyyspolitiikan erityistoimet uusien työpaikkojen luominen yrityspalveluun kaupungin koko organisaatio mukaan kansainvälisten investointien houkuttelem inen esim. Innovaatioinstituutin ohjelm illa nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuminen Yhteinen vastuu hyvinvoinnista ja ympäristöstä ennaltaehkäisevän työn edellytysten turvaaminen hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen yhteinen vastuu lapsista ja vanhuksista yhteisöllisyyden, osallisuuden ja turvallisuuden vahvistaminen ilmastonmuutoksen hillintä Palvelustrategia Palvelutason ylläpito sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteisten palvelujen turvaaminen varhaiskasvatuksen vaihtoehtojen lisääm inen perusopetuksen ja nuorten koulutuksen laadun ylläpito koulutustakuun toteuttaminen palvelutarjonnan jatkuva priorisointi Rakenteet ja prosessit Palvelustrategian terävöittäminen Palvelutuotantoa tukevat toimitilat ja tukipalvelut kustannustehokkaat palvelujen palveluverkkojen ja tilaketjujen järjestämisratkaisut optimointi kaupunkikonsernin kiinteistöjen omistamisen tilatehokkuuden parantaminen ja tilapalvelujen organisaation uudistaminen ja tilojen käytön tehostaminen ulkopuolisen rahoituksen tehokas tilapalvelujen tuottavuuden hyödyntäminen kasvattaminen ja palvelutason yhteistyön laajentaminen yritysten, tarkistaminen kolmannen sektorin ja muiden tukipalvelujen keskittäminen kumppaneiden kanssa koko konsernin osalta Tuottavuuden parantaminen 2 %:n tuottavuuden kasvu toiminnanohjausjärjestelmän tehokas hyödyntäminen arvioinnin ja laatutyön edistäminen Seutuyhteistyö ja edunvalvonta omistajaohjauksen terävöittäminen tuottavuustavoitteet kuntayhtymille HUS:n menojen hillintä seutuhallintoselvitys Helsingin ja Vantaan mahdollisen yhdistämisen etujen ja haittojen selvitys metropolialueen kuntien yhteistyön tiivistäminen Uudistuminen ja henkilöstön työhyvinvointi Tuloksellinen ja energisoiva johtaminen priorisoinnit henkilöstösuunnittelussa johtam isjärjeste lm än kehittäm inen esimiesten johtamistaitojen kehittäminen kannustaminen tuottavuuden nousuun ympäristöjohtamisen osaaminen Tuottava ja voimaantuva henkilöstö perustehtävään keskittyminen joustavuus tehtäväsiirtoihin sairauspoissaolot vähenevät hyvä työnantajamaine Taloudelliset resurssit ja mahdollisuudet Talouden tervehdyttäminen toimintamenot kasvavat maltillisesti vuoden 2013 tulos positiivinen investointien siirtäminen Omaisuuden hallinta toimitilamäärää vähennetään 5 % TS-kaudella tytäryhtiöiltä saatavan osingon määrä vähintään v tasolla tytäryhtiöille maksettavat vuokrat ja vastikkeet enintään v tasolla tytäryhtiöiden fuusioiden vauhdittaminen Tiukka kustannusjahti säästäväisyysperiaate kaikessa toiminnassa jokainen säästää energiaa ja materiaaleja arkipäivän innovaatioiden edistäminen tulosaluetasoinen talouden seuranta

37 Kuntatalous 37 (62) Nykytilan eroavaisuudet ja yhtäläisyydet Helsingin strategia on suuren konsernin strategiana yleinen, neljän vuoden strategiaohjelma. Strategiaohjelman tarkistamistarve arvioidaan, mikäli toimintaympäristössä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Toteuttamisen ja seurannan väline on talousarvio. Virastot, liikelaitokset ja tytäryhteisöt määrittelevät omassa strategiatyössään kaupungin strategiaohjelmasta johdetut oman toimialansa toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet, jotka hyväksytään talousarvion yhteydessä. Sitovat tavoitteet esitetään talousarviossa virastokohtaisesti. Tavoitteet ovat usein määrällisiä ja suorituskykyä kuvaavia. Valtuusto seuraa strategiaohjelman toteutusta valtuustoseminaarissa kauden puolivälissä ja arvioi toteutusta valtuustokauden lopun seminaarissa. Vantaan strategia laaditaan vuosittain osana taloussuunnitelmaa ja se muotoutuu linjauksiksi ja tavoitteiksi vuorovaikutteisessa prosessissa poliittisen johdon ja virkamiesjohdon välillä. Vantaan strategia koostuu vuosittain fokusoitavista, ajankohtaisista strategisista kärjistä eli sitovista tavoitteista ja TS-tavoitteista. Tavoitteet esitetään kaikkien toimialojen osalta kootusti taloussuunnitelman ensimmäisenä osana ennen käyttötalousosaa ja ne sitovat usein monia toimijoita. Tavoitteet mittaroidaan toimeenpanoa ja valtuustolle raportointia varten. Valtuusto ei päätä mittareista. Strategian laadintavälineenä ja esittämistapana on tuloskortti (Balanced Scorecard), jollainen laaditaan lisäksi myös toimiala- ja tulosaluetasoille. Vantaan strategian laadinnan yhtenä lähtökohtana on ollut vuodelle 2010 ja ts-kaudelle Vantaa-sopimus , jonka väliarviointi on viimeistään Sen toteutumisesta raportoidaan erikseen osavuosikatsausten yhteydessä. Talousohjelma 2009 ja Vantaa-sopimus ovat luonteeltaan poliittisen johdon laatimia, vallitsevasta taloustilanteesta johtuneita erillisiä toimenpideohjelmia. Strategiset tavoitteet ovat kaupunkitasolla monilta osin yhteneviä Helsingissä ja Vantaalla. Yhteneväisyyttä lisäävät lainsäädäntö ja asetukset, pitkään harjoitettu kaupunkien välinen yhteistyö, yhteiset aiesopimukset joko valtion kanssa tai kuntien kesken. Eroavuudet esiintynevät toimialatasoisissa palvelujen mitoituksissa, toimintatavoissa, johtamiskulttuurissa ja organisoinnissa. Nämä eroavuudet tulevat esiin muiden teemaryhmien selvityksissä. Fyysiset olosuhteet, logistinen asema, sijainti ja mm. tapa toimia ja maanomistus sekä muut paikalliset ominaispiirteet lisäävät luontaista eroavuutta tavoitteissa. Tavoitteet vaihtelevat myös vuosittain. Viimeisten voimassa olevien suunnitelmien ja etenkin niiden vuositavoitteiden vertailu antaa yhden poikkileikkaustilanteen. Vertailun pitempi aikajänne antaisi paremman kuvan. Helsingissä valtuustokaudella laadittavat ohjelmat on esitetty strategiaohjelman liitteenä. Niiden määrää on pyritty vähentämään. Resursointi tapahtuu osana talousarviota. Vantaalla kehittämisluonteiset ohjelmat hyväksyy kaupunginhallitus ja ne viedään tiedoksi kaupunginvaltuustolle. Niiden roolina on usein edistää poikkihallinnollista toimintaa ja ne ovat lähtökohta-aineistoa seuraavalle strategiakierrokselle, jossa yhteydessä tapahtuu niiden resursointi. Vantaalla ohjelmien laatimista on pyritty viime vuosina vähentämään ja siirtämään painopistettä strategiatyöhön. 6. Kaupunkien mahdollisen yhdistymisen edut ja haitat kuntatalouden, kaupunkikonsernin ja tukipalveluiden osalta 6.1 Yhdistyneen kaupungin tilanteen kuvaus sekä edut ja haitat verrattuna nykytilaan Kuntatalous Kuntalaki lähtee siitä, että koko kunnan alueella palvelut tulee tuottaa samoista palvelutasolähtökohdista. Näin ollen asukkaiden yhdenvertaisuus edellyttää yhdistyvässä kaupungissa palvelutason harmonisointia. Näin ollen on tarkasteltava sitä, mitä tehtävien ja palvelujen hoito tulisi maksamaan yhdistyneen kaupungin tilanteessa kun palvelut tuotetaan samoista lähtökohdista koko yhdistyneen kaupungin alueella.

38 Kuntatalous 38 (62) Keskeisimmät palveluntuotanto-teemaryhmät (sosiaali- ja terveystoimen teemaryhmä, sivistyspalvelujen teemaryhmä sekä maankäytön, asumisen, liikenteen ja ympäristön -teemaryhmä) ovat arvioineet osaltaan mahdollisen yhdistymisen taloudellisia vaikutuksia ja päätyneet alla esitettyihin johtopäätöksiin. Kuntatalous-teemaryhmä tarkastelee yhdistämisen aiheuttamia vaikutuksia palveluntuotannossa ainoastaan palveluntuotantoryhmien esittämien laskelmien pohjalta. Kuntatalous- teemaryhmä toteaa, etteivät palvelutuotantoryhmien esittämät laskelmat ole riittäviä ja että niiden pohjalta voidaan esittää ainoastaan suuntaa antavia arvioita yhdistyneen kaupungin tehtävien ja palveluiden hoidosta ja niiden kustannusvaikutuksista. Mahdollisen yhdistymisen keskeisimmät taloudelliset vaikutukset sosiaali- ja terveystoimessa Sosiaali- ja terveyspalveluiden teemaryhmän on laskenut yhdistymisen kustannusvaikutuksia sekä Helsingin että Vantaan kustannustasolla. Kustannuseroja on tarkasteltava palveluiden tarvevakiointien kautta, sillä vain näin tarkasteltaessa laskelmaan huomioituu mm. väestötekijöiden erot palvelujen tarpeessa. Ottaen huomioon palveluiden tarvevakioinnin, tulisi yhdistyneen kaupungin palveluntuotannon (ml. erikoissairaanhoito) kustannukset olemaan Helsingin kustannustasolla 59,1 milj. euroa kahden nykyisen kaupungin yhteenlaskettuja kustannuksia korkeammat. Vastaavasti Vantaan kustannustasolla olisivat kustannukset 173,8 milj. euroa nykyisen kaupungin yhteenlaskettuja kustannuksia alhaisemmat. Taulukko 22: Arvioidut yhdistymisen kustannusvaikutukset sosiaali- ja terveystoimessa sekä Helsingin että Vantaan kustannustasolla Lisäksi sosiaali- ja terveyspalveluiden teemaryhmä on tarkastellut kolmatta mallia, jonka taustalla on ajatus siitä, että mahdollinen yhdistyminen tarjoaisi tilaisuuden uudistaa palvelutuotantoa ja luoda kokonaan uusia rakenteita ja toimintatapoja. Tämän mallin kustannusvaikutusten arviointi edellyttäisi sosiaali- ja terveystoimen teemaryhmän mukaan seuraavien tekijöiden määrittelyä: poliittiset päätökset palvelutasosta, yhdistymisen toteuttamiskustannukset yhdistymisen erityiset hyödyt/haitat (strategiset mahdollisuudet ja mahdollinen tehostuminen / tehokkuuden lasku) kaupungin yhdistämisen vaikutus rakenteellisten muutosten läpivientiin Kolmannen mallin mukaan nopeita kustannussäästöjä ei ole saavutettavissa ilman palvelupolitiikan suunnan tarkistuksia. Kustannusten kasvun riski liittyy ennen kaikkea mahdollisen yhdistymisen toteuttamiskustannuksiin. Edellä esitetyn kolmannen mallin kuvauksen perusteella, ja koska sosiaali- ja terveystoimen-teemaryhmä ei ole esittänyt mallista numeerisia arvioita, jättää kuntatalous-teemaryhmä mallin käsittelemättä.

39 Kuntatalous 39 (62) Mahdollisen yhdistymisen keskeisimmät taloudelliset vaikutukset sivistystoimessa Sivistystoimen palvelujen osalta palvelutason yhteensovittamisessa on sivistystoimen palvelujen teemaryhmällä ollut lähtökohtana yhdistyneen kaupungin palvelujen kustannustaso pääsääntöisesti samoin kustannuksin, jonka kaupungit tällä hetkellä käyttävät yhteensä sivistystoimen palveluihin. Tässä lähtökohdassa ajatuksena on, että tämä kustannusneutraalisuus toteutetaan tasaamalla resursseja eri palveluntuotantosektoreiden sisällä. Näin ollen tältä pohjalta tehdyt laskelmat eivät toisi säästöjä tai lisäkustannuksia yhdistyneen kaupungin tilanteessa verrattuna nykytilanteeseen. Kuntatalous-teemaryhmä toteaa, että sivistystoimen-teemaryhmän esitys kuitenkin tarkoittaa sitä, että Vantaan palvelutaso paranee ja että se saavutetaan Helsingin palveluverkkoa kehittämällä. Kuntatalousteemaryhmä toteaa edelleen, ettei sivistystoimen-teemaryhmä ole omassa loppuraportissaan esittänyt näkemystään vapaa-ajan palveluiden järjestämiseksi yhdentyneessä kaupungissa. Tästä syystä kuntatalous-teemaryhmä voi ottaa sivistystoimen -teemaryhmän esitykset huomioon ainoastaan esitetyssä laajuudessa. Mahdollisen yhdistymisen keskeisimmät taloudelliset vaikutukset maankäytön, asumisen, liikenteen ja ympäristötoimen (maly) aloilla Vaikutukset käyttötalouteen Kaupunkien maankäytön, asumisen, liikenteen ja ympäristötoimen -organisaatiot ovat luonteeltaan asiantuntijaorganisaatioita, joiden osuus kaupungin koko käyttötaloudesta ilman investointeja on pieni. Vertailukelpoisten organisaatioiden osalta kustannusrakenne on asukasmääriin suhteutettuna varsin samankaltainen molemmissa kaupungeissa. Helsingin laajemman asukaspohjan ja hallinnon mittakaavaedut ovat mahdollistaneet Vantaata monipuolisemmat asiantuntijaresurssit vain hieman Vantaata korkeammilla käyttötalousmenoilla/asukas. Joukkoliikenteen nykytilanteen tariffitukierolla on vaikutusta käyttötalouteen yhdistämistilanteessa. Yhdistyneen kaupungin tariffituki Helsingin nykyisellä tariffitukitasolla (tukitaso per asukas) nostaisi käyttötalousmenoja verrattuna nykytilanteeseen noin 14 milj. euroa per vuosi ja Vantaan nykyisellä tariffitukitasolla laskisi käyttötalousmenoja noin 40 milj. euroa per vuosi verrattuna nykytilanteeseen. Kuntatalousteemaryhmän loppuraportin kokonaislaskelmat perustuvat joukkoliikenteen tariffituen osalta näihin lukuihin. Joukkoliikenteen lipunhintojen mahdollinen yhtenäistäminen kasvattaisi joukkoliikenteen tariffituen tarvetta edellä esitetystä. Mikäli joukkoliikenteen lipunhinnat harmonisoitaisiin siten, että koko yhdistyvä kaupunki olisi yhtä vyöhykettä nykyisellä Helsingin sisäisen lipun hinnalla, olisi lipputulojen menetys nykyisillä matkustajamäärillä vuositasolla noin 20 milj. euroa. Tariffituen lisäystarve olisi lipputulojen menetystä vastaava. Tämä joukkoliikenteen käyttöä edistävä lippujen hinnoittelu lisäisi todennäköisesti matkustajamääriä ja vaatisi ilmeisesti pidemmällä aikavälillä joukkoliikenteen kapasiteetin kasvattamista. Tämän kokonaisvaikutusta käyttötalouteen ei tässä vaiheessa ole ollut mahdollista arvioida. Maly-teemaryhmä on omassa loppuraportissaan lähtenyt siitä, että lippujen hinnat yhtenäistettäisiin yhdistyneen kaupungin alueella. Kuntatalous-teemaryhmän loppuraportin kokonaislaskelmissa ei ole huomioitu lipunhintojen mahdollisen yhtenäistämisen aiheuttamia kustannusvaikutuksia. Maan myynti, vuokraus ja sopimuskorvaukset MALY -toimintojen osalta on tehty kustannuslaskentaa, jonka lähtötiedoissa on käytetty apuna Helsingin Alura -laskentamallia. Laskennassa on ennakoitu kaupunkien omistaman tonttimaan vuosittaiset nettomääräiset pääoma-arvot nykyhinnoin seuraavalta viideltä vuodelta (lähtökohtana kaupunkien arviot ase-

40 Kuntatalous 40 (62) makaavavarannon toteutumisesta sekä asunto- että työpaikkarakentamisen osalta). Kaupungin maalle viiden seuraavan vuoden aikana toteutettavan asemakaavavarannon pääoma-arvoksi on arvioitu Helsingissä noin 135 milj. euroa ja Vantaalla noin 38 milj. euroa. Osa Helsingin kohteista edellyttää mittavia esirakentamistoimenpiteitä, joiden arvioidut kustannukset on vähentävänä tekijänä otettu huomioon arvonmärittelyssä. Lisäksi pääoma-arvosta on vähennetty rakentamisen edellyttämät kunnallistekniset investoinnit molemmissa kaupungeissa. Kaupungit perivät muille kuin omistamilleen maille laadituista asemakaavoista maankäyttösopimuskorvauksia, jotka tuovat tuloja. Maankäyttösopimusten korvausmäärä on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut Helsingissä noin 8,8 milj. euroa ja Vantaalla noin 2,8 milj. euroa vuodessa. Asukaslukuun suhteutettuna korvausmäärä on samalla tasolla. Kaupungit saava tuloja myös maan vuokraamisesta, jonka tulevaan kehitykseen kaupunkien mahdollisen yhdistämisen tilanteessa vaikuttaa valittava maapolitiikka. Siksi vuokratulojen tulevaa kehitystä ei ole arvioitu. Kaupunkien välillä on maanvuokratuotoissa nykyisin erittäin suuri ero: Helsingin maanvuokratuotot olivat vuonna 2009 noin 130 milj. euroa ja Vantaan 4 milj. euroa. Kuntatalous-teemaryhmä toteaa, että maankäytön-teemaryhmä on esittänyt numeerisia arvioita ainoastaan joukkoliikenteen tariffituesta ja lippuhintojen yhdentämisen vaikutuksista. Sen sijaan teemaryhmä ei ole esittänyt numeerisia arvioita maankäyttöön ja asumiseen liittyen yhdentyneessä kaupungissa. Kuntatalous-teemaryhmä arvio, että nimenomaan maankäytössä olisi saavutettavissa merkittäviä hyötyjä erityisesti investointitalouden osalta. Mahdollisen yhdistymisen kokonaisvaikutukset kuntien vuosittaiseen talouteen Kuntatalous-teemaryhmä on koonnut esimerkkilaskelmia, joissa on otettu huomioon sosiaali- ja terveystoimen-, sivistystoimen- sekä maly-teemaryhmien kokoamat yllä esitetyt laskelmat. Muilta teemaryhmiltä ei ole saatu vastaavankaltaisia palvelutuotannon kustannustasojen eroja kuvaavia laskelmia. Kuntatalous-teemaryhmä on palveluntuotanto-teemaryhmien kokoamien tarkastelujen pohjalta koonnut kuusi tulos- ja rahoituslaskelmaa, joiden lähtökohtana on kolme palveluntuotannon kustannustasoa: Helsingin kustannustaso sosiaali- ja terveystoimessa sekä joukkoliikenteen tariffituen tasossa Vantaan kustannustaso sosiaali- ja terveystoimessa sekä joukkoliikenteen tariffituen tasossa Kahden nykyisen kaupungin yhteenlaskettu kustannustaso (vastaava taso kuin kahden nykyisen kaupungin yhteenlasketut palveluntuotantoon käyttämät käyttötalouden määrärahat) Kaupunkien palvelutuotannon kustannustasot eivät sinänsä lähtökohtaisesti kuvaa kyseisen kustannustason tuottamaa palvelutasoa. Kustannustason erot selittyvät osin palvelutasojen erolla ja osin palvelujen tuotantotapojen tehokkuuden erolla. Palveluntuotanto-teemaryhmät eivät ole eritelleet tai yksilöineet sitä palvelutasoa, jonka kyseisellä kustannustasolla olisi saavutettavissa. Kutakin yllä mainittua kolmea palveluntuotannon kustannustasoa on tarkasteltu kahden kunnallisveroprosentin (18,5 % ja 19,0 %) sekä Helsingin ja Vantaan nykyisten kiinteistöveroprosenttien lähtökohdasta: yleinen kiinteistöveroprosentti; Helsinki 0,80 % ja Vantaa 1,00 % vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosentti; Helsinki 0,32 % ja Vantaa 0,32 % muun kuin vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosentti; Helsinki 0,80 % ja Vantaa 1,00 % voimalaitoksien kiinteistöveroprosentti; Helsinki 0,00 % ja Vantaa 2,85 % rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöveroprosentti; Helsinki 1,80 % ja Vantaa 2,50 % Näin ollen esitetään kuusi tulos- ja rahoituslaskelmaa.

41 Kuntatalous 41 (62) Tarkasteluun on valittu kunnallisveroprosentit 18,5 % ja 19,0 % siksi, että laskelmien mukaan yhdistyneen kaupungin tilanteen taloudellinen tasapaino edellyttäisi todennäköisesti tämän tasoisen veroprosentin. Syynä siihen, että laskelmissa joudutaan korottamaan Helsingin nykyistä kunnallisveroprosenttia, on lähtöolettamuksena mahdollinen Helsingin Energian yhtiöittäminen sekä yhtiön yhdistyneelle kaupungille maksaman tuloutuksen olennainen lasku vuoden 2009 tasosta. Lisäksi Helsinki on lähtenyt omissa arvioissaan siitä, että vuoden 2011 talousarvio laaditaan kunnallisveroprosentilla 18,50 %. Mahdollinen yhdistyminen ei kuitenkaan sinänsä edellytä kunnallisveroprosenttien muuttamista. Yhdistymistilanteessa kunnallisveroprosentin (kuten myös kiinteistöveroprosenttien) on kuitenkin oltava samalla tasolla koko uuden kunnan alueella. Yhden kunnallisveroprosentin vaikutus vuoden 2010 veropohjan tasolla on yhdistyneen kaupungin tilanteessa 147 milj. euroa (Helsingin veropohjan osuus tästä on 111 milj. euroa ja Vantaan 36 milj. euroa). Pohjana laskelmissa ovat kaupunkien vuoden 2009 tilinpäätöksen luvut tarkasteltuna emokaupungin osalta.tähän on päädytty mm. siksi että kaupunkien vesilaitostoiminnot siirtyivät vuoden 2010 alusta HSY-kuntayhtymään. Muut liikelaitokset ovat laskelmissa huomioitu seuraavasti: Helsingin Energian ja Helsingin Sataman vaikutus on huomioitu laskelmissa siten kuin ne toimisivat kaupungin omistamina yhtiöinä. Helsingin Energian tuloutus omistajalle on arvioitu laskelmassa samalta pohjalta kuin Vantaan Energia Oy :n osakassopimuksessa on osingonjaosta ja sen määrästä erikseen sovittu (eli että tuloksesta puolet tuloutetaan omistajille). HKL-liikelaitoksen ja Keski-Uudenmaan pelastustoimen liikelaitoksen vaikutus on huomioitu laskelmiin mukaan Kaupunkien muut liikelaitokset huomioituvat laskelmiin mukaan automaattisesti siksi, että ne tuottavat palveluja lähes täysin vain kaupunkien sisälle. Toisin sanoen kyseiset liikelaitokset eivät vaikuta merkittävästi kaupunkien tilinpäätöksissä esitettyihin tuloksiin.

42 Kuntatalous 42 (62) Taulukko 23: HeVa-kaupungin simuloitu tulos- ja rahoituslaskelma Helsingin kustannustasolla sosiaali- ja terveystoimessa sekä joukkoliikenteen tariffituen tasossa veroprosentilla 18,5 % sekä Helsingin nykyisellä kiinteistöverotasolla, milj. euroina Edellä esitetyssä laskelmassa arviot yhdistymisen vaikutuksista on arvioitu seuraavalta pohjalta: o Toimintakulujen osalta yhdistymisen vaikutuksen on arvioitu olevan vuositasolla +73 milj. euroa. Tämä koostuu +59 milj. euron lisäkustannuksista sosiaali- ja terveystoimessa sekä +14 milj. euron lisäkustannuksista joukkoliikenteen tariffituessa. o Verotulojen osalta yhdistymisen vaikutus olisi veroprosentilla 18,5 % sekä Helsingin vuoden 2010 kiinteistöverotasolla + 83 milj. euroa (tarkasteluna vuoden 2010 veropohjalla). Tämä koostuu seuraavista tekijöistä: Helsingin kunnallisveroprosentin 1,0 prosenttiyksikön noston (vuoden 2010 veroprosentin tasosta) vaikutus +111 milj. euroa Vantaan kunnallisveroprosentin 0,5 prosenttiyksikön laskun (vuoden 2010 veroprosentin tasosta) vaikutus -18 milj. euroa Vantaan kiinteistöprosenttien laskemisen Helsingin vuoden 2010 kiinteistöveroprosenttien tasolle vaikutus -10 milj. euroa Laskelma osoittaa, että vuosikate kattaisi poistot vain 44 prosenttisesti ja investoinnit (vuoden 2009 investointitaso) vain 20 prosenttisesti yhdistyneen kaupungin tilanteessa. Tästä seuraa se, että huolimatta 296 milj. euron nettolainanotosta (vuoden 2009 lainanoton taso) kassavarat supistuisivat 159 milj. euroa. Yllä olevista lähtökohdista (kustannustaso- sekä veroprosenttioletukset) laskettuna yhdistyneen kaupungin talous olisi epätasapainossa. Vuosittainen tulorahoitus ei riittäisi läheskään kattamaan käyttöomaisuuden vuosittaista kulumaa (=poistot) ja investointeja jouduttaisiin rahoittamaan merkittävällä lainanotolla.

43 Kuntatalous 43 (62) Taulukko 24: Yhdistyneen kaupungin simuloitu tulos- ja rahoituslaskelma Helsingin kustannustasolla sosiaali- ja terveystoimessa sekä joukkoliikenteen tariffituen tasossa veroprosentilla 19,0 % sekä Vantaan nykyisellä kiinteistöveroprosentilla, milj. euroina Edellä esitetyssä laskelmassa arviot yhdistymisen vaikutuksista on arvioitu seuraavalta pohjalta: o Toimintakulujen osalta yhdistymisen vaikutuksen on arvioitu olevan vuositasolla +73 milj. euroa. Tämä koostuu +59 milj. euron lisäkustannuksista sosiaali- ja terveystoimessa sekä +14 milj. euron lisäkustannuksista joukkoliikenteen tariffituessa. o Verotulojen osalta yhdistymisen vaikutus olisi veroprosentilla 19,0 % sekä Vantaan vuoden 2010 kiinteistöverotasolla milj. euroa (tarkasteluna vuoden 2010 veropohjalla). Tämä koostuu seuraavista tekijöistä: Helsingin kunnallisveroprosentin 1,5 prosenttiyksikön noston (vuoden 2010 veroprosentin tasosta) vaikutus +167 milj. euroa Helsingin kiinteistöprosenttien noston Vantaan vuoden 2010 kiinteistöveroprosenttien tasolle vaikutus +40 milj. euroa Laskelma osoittaa, että vuosikate kattaisi poistot 85 prosenttisesti ja investoinnit (vuoden 2009 investointitaso) 39 prosenttisesti yhdistyneen kaupungin tilanteessa. Tästä seuraa se, että 296 milj. euron nettolainanotolla (vuoden 2009 lainanoton taso) kassavarat supistuisivat 35 milj. euroa. Yllä olevista lähtökohdista (kustannustaso- sekä veroprosenttioletukset) laskettuna yhdistyneen kaupungin talous olisi jo lähes tasapainossa. Vuosittainen tulorahoitus riittäisi pääosin kattamaan käyttöomaisuuden vuosittaisen kuluman (=poistot), mutta investointeja jouduttaisiin edelleen rahoittamaan suurelta osin lainanotolla.

44 Kuntatalous 44 (62) Taulukko 25: Yhdistyneen kaupungin simuloitu tulos- ja rahoituslaskelma Vantaan kustannustasolla sosiaali- ja terveystoimessa sekä joukkoliikenteen tariffituen tasossa veroprosentilla 18,5 % sekä Helsingin nykyisellä kiinteistöveroprosentilla, milj. euroina Edellä esitetyssä laskelmassa arviot yhdistymisen vaikutuksista on arvioitu seuraavalta pohjalta: o Toimintakulujen osalta yhdistymisen vaikutuksen on arvioitu olevan vuositasolla -214 milj. euroa. Tämä koostuu -174 milj. euron menojen alenemisesta sosiaali- ja terveystoimessa sekä -40 milj. euron menojen alenemisesta joukkoliikenteen tariffituessa. o Verotulojen osalta yhdistymisen vaikutus olisi veroprosentilla 18,5 % sekä Helsingin vuoden 2010 kiinteistöverotasolla + 83 milj. euroa (tarkasteluna vuoden 2010 veropohjalla). Tämä koostuu seuraavista tekijöistä: Helsingin kunnallisveroprosentin 1,0 prosenttiyksikön noston (vuoden 2010 veroprosentin tasosta) vaikutus +111 milj. euroa Vantaan kunnallisveroprosentin 0,5 prosenttiyksikön laskun (vuoden 2010 veroprosentin tasosta) vaikutus -18 milj. euroa Vantaan kiinteistöprosenttien laskemisen Helsingin vuoden 2010 kiinteistöveroprosenttien tasolle vaikutus -10 milj. euroa Laskelma osoittaa, että vuosikate kattaisi poistot 139 prosenttisesti ja investoinnit (vuoden 2009 investointitaso) 64 prosenttisesti yhdistyneen kaupungin tilanteessa. Tästä seuraa se, että 296 milj. euron nettolainanotolla (vuoden 2009 lainanoton taso) kassavarat kasvaisivat 128 milj. euroa. Toisin sanoen lisälainanottoa voitaisiin merkittävästi pienentää. Yllä olevista lähtökohdista (kustannustaso- sekä veroprosenttioletukset) laskettuna yhdistyneen kaupungin talous olisi pitkälti tasapainossa. Vuosittainen tulorahoitus riittäisi kattamaan käyttöomaisuuden vuosittaisen kuluman (=poistot), mutta investointeja jouduttaisiin edelleen rahoittamaan kevyellä lainanotolla.

45 Kuntatalous 45 (62) Taulukko 26: Yhdistyneen kaupungin simuloitu tulos- ja rahoituslaskelma Vantaan kustannustasolla sosiaali- ja terveystoimessa sekä joukkoliikenteen tariffituen tasossa veroprosentilla 19,0 % sekä Vantaan nykyisellä kiinteistöveroprosentilla, milj. euroina Edellä esitetyssä laskelmassa arviot yhdistymisen vaikutuksista on arvioitu seuraavalta pohjalta: o Toimintakulujen osalta yhdistymisen vaikutuksen on arvioitu olevan vuositasolla -214 milj. euroa. Tämä koostuu -174 milj. euron menojen alenemisesta sosiaali- ja terveystoimessa sekä -40 milj. euron menojen alenemisesta joukkoliikenteen tariffituessa. o Verotulojen osalta yhdistymisen vaikutus olisi veroprosentilla 19,0 % sekä Vantaan vuoden 2010 kiinteistöverotasolla milj. euroa (tarkasteluna vuoden 2010 veropohjalla). Tämä koostuu seuraavista tekijöistä: Helsingin kunnallisveroprosentin 1,5 prosenttiyksikön noston (vuoden 2010 veroprosentin tasosta) vaikutus +167 milj. euroa Helsingin kiinteistöprosenttien noston Vantaan vuoden 2010 kiinteistöveroprosenttien tasolle vaikutus +40 milj. euroa Laskelma osoittaa, että vuosikate kattaisi poistot 180 prosenttisesti ja investoinnit (vuoden 2009 investointitaso) 83 prosenttisesti yhdistyneen kaupungin tilanteessa. Tästä seuraa se, että 296 milj. euron nettolainanotolla (vuoden 2009 lainanoton taso) kassavarat kasvaisivat 252 milj. euroa. Toisin sanoen lisälainanottoa ei tarvittaisi kuin vähäisissä määrissä. Yllä olevista lähtökohdista (kustannustaso- sekä veroprosenttioletukset) laskettuna yhdistyneen kaupungin talous olisi tasapainossa. Vuosittainen tulorahoitus riittäisi kattamaan käyttöomaisuuden vuosittaisen kuluman (=poistot) ja investointeja jouduttaisiin rahoittamaan ainoastaan hyvin pienellä lainanotolla.

46 Kuntatalous 46 (62) Taulukko 27: Yhdistyneen kaupungin simuloitu tulos- ja rahoituslaskelma nykyisten kaupunkien yhteenlasketulla kustannustasolla veroprosentilla 18,5 % sekä Helsingin nykyisellä kiinteistöveroprosentilla, milj. euroina Edellä esitetyssä laskelmassa arviot yhdistymisen vaikutuksista on arvioitu seuraavalta pohjalta: o Toimintakulujen osalta yhdistymisen vaikutuksen on arvioitu olevan toimintamenojen osalta neutraali. o Verotulojen osalta yhdistymisen vaikutus olisi veroprosentilla 18,5 % sekä Helsingin vuoden 2010 kiinteistöverotasolla + 83 milj. euroa (tarkasteluna vuoden 2010 veropohjalla). Tämä koostuu seuraavista tekijöistä: Helsingin kunnallisveroprosentin 1,0 prosenttiyksikön noston (vuoden 2010 veroprosentin tasosta) vaikutus +111 milj. euroa Vantaan kunnallisveroprosentin 0,5 prosenttiyksikön laskun (vuoden 2010 veroprosentin tasosta) vaikutus -18 milj. euroa Vantaan kiinteistöprosenttien laskemisen Helsingin vuoden 2010 kiinteistöveroprosenttien tasolle vaikutus -10 milj. euroa Laskelma osoittaa, että vuosikate kattaisi poistot 63 prosenttisesti ja investoinnit (vuoden 2009 investointitaso) 29 prosenttisesti yhdistyneen kaupungin tilanteessa. Tästä seuraa se, että huolimatta 296 milj. euron nettolainanotosta (vuoden 2009 lainanoton taso) kassavarat pienenisivät 100 milj. euroa. Yllä olevista lähtökohdista (veroprosenttioletukset) laskettuna yhdistyneen kaupungin talous olisi selvästi epätasapainossa. Vuosittainen tulorahoitus ei riittäisi kattamaan käyttöomaisuuden vuosittaista kulumaa (=poistot) ja investointeja jouduttaisiin rahoittamaan merkittävällä lainanotolla.

47 Kuntatalous 47 (62) Taulukko 28: Yhdistyneenkaupungin simuloitu tulos- ja rahoituslaskelma nykyisten kaupunkien yhteenlasketulla kustannustasolla veroprosentilla 19,0 % sekä Vantaan nykyisellä kiinteistöveroprosentilla, milj. euroina Edellä esitetyssä laskelmassa arviot yhdistymisen vaikutuksista on arvioitu seuraavalta pohjalta: o Toimintakulujen osalta yhdistymisen vaikutuksen on arvioitu olevan toimintamenojen osalta neutraali. o Verotulojen osalta yhdistymisen vaikutus olisi veroprosentilla 19,0 % sekä Vantaan vuoden 2010 kiinteistöverotasolla milj. euroa (tarkasteluna vuoden 2010 veropohjalla). Tämä koostuu seuraavista tekijöistä: Helsingin kunnallisveroprosentin 1,5 prosenttiyksikön noston (vuoden 2010 veroprosentin tasosta) vaikutus +167 milj. euroa Helsingin kiinteistöprosenttien noston Vantaan vuoden 2010 kiinteistöveroprosenttien tasolle vaikutus +40 milj. euroa Laskelma osoittaa, että vuosikate kattaisi poistot 105 prosenttisesti ja investoinnit (vuoden 2009 investointitaso) 48 prosenttisesti yhdistyneen kaupungin tilanteessa. Tästä seuraa se, että 296 milj. euron nettolainanotolla (vuoden 2009 lainanoton taso) kassavarat kasvaisivat 24 milj. euroa. Yllä olevista lähtökohdista (veroprosenttioletukset) laskettuna yhdistyneen kaupungin talous olisi pitkälti tasapainossa. Vuosittainen tulorahoitus riittäisi kattamaan käyttöomaisuuden vuosittaisen kuluman (=poistot) ja investoinneista noin puolet jouduttaisiin rahoittamaan lainanotolla.

48 Kuntatalous 48 (62) Yhdistyneen kaupungin tulojen ja menojen tasapainon arviointia Edellä esitettyjen esimerkkilaskelmien perusteella voidaan vetää seuraavat karkeat arviot yhdistyneen kaupungin taloudellisesta tuloksesta. Kuntatalous-teemaryhmä korostaa, että laskelmista ei voida suoraan vetää johtopäätöstä mahdollisesti yhdistyvän kaupungin eduista ja haitoista, koska palvelutuotantoteemaryhmien kuvaukset ja laskelmat yhdistetystä kaupungista ovat olleet puutteelliset tai ne ovat puuttuneet kokonaan. o Jos keskeisimmät peruspalvelut toteutetaan koko yhdistyneen kaupungin alueella Helsingin kustannustason mukaisesti, niin käyttötalous jää epätasapainoiseksi, vaikka kunnallisveroprosentti olisi Vantaan tämänhetkisellä tasolla (19,0 %). Tässä tilanteessa vuosikate ei riittäisi kattamaan poistoja. o Jos keskeisimmät peruspalvelut tuotetaan yhdistyneen kaupungin alueella Vantaan kustannustason mukaisesti, tuottaa jo kunnallisveroprosentti 18,5 % selvästi tasapainoisemman tilanteen käyttötaloudessa. Vuosikate olisi selvästi suurempi kuin poistot. o Jos keskeisimmät peruspalvelut tuotettaisiin nykyisten kaupunkien yhteenlasketulla kustannustasolla, tuottaisi veroprosentti 19,0 % lähes tasapainoisen käyttötalouden tason eli vuosikate ylittäisi poistot. Yhdistyneen kaupungin palvelutuotanto ei voi perustua Helsingin nykyiseen palvelu- ja kustannusrakenteeseen. Helsinki on erityisesti 2000-luvun loppupuolella joutunut rahoittamaan peruspalveluntuotantoaan Helsingin Energian hyvän tuloksen mahdollistamilla ylimääräisillä tuloutuksilla. Tästä syystä Helsingin talous on rakenteellisesti epätasapainossa, koska verorahoitus ei riitä peruspalveluiden kustannusten kattamiseen. Helsinki joutuu ratkaisemaan tämän kysymyksen tapahtuipa kaupunkien yhdistämisessä mitä tahansa, koska tällaiset tuloutukset eivät kuitenkaan ole enää 2010-luvulla mahdollisia. Tämä huomioiden yhdistyneen kaupungin talouden tasapaino muodostuisi Helsingin peruspalveluntuotannon nykyisellä palvelu- ja kustannusrakenteella kestämättömäksi ilman nykyistä korkeampaa veroprosenttia. Taloudellisten reunaehtojen pohjalta tarkasteltuna näyttää siis siltä, että Helsingin ja Vantaan mahdollinen yhdistäminen edellyttäisi Helsingin palvelu- ja kustannusrakenteen sopeuttamista Helsingin verotuloihin tai Vantaan palveluntuotannon kustannustasoa taikka Vantaan veroprosenttien tasoa. Myös viimeksi mainitussa tapauksessa palvelu- ja kustannustasoa joudutaan alentamaan Helsingin nykyisestä palvelutasosta. Kaupunkien yhdistyessä on järkevää rakentaa yhdistyneen kaupungin palveluntuotantomalli vanhoista rasitteista ja toimintatavoista riippumattomasti. Tämä edellyttää edellä kerrotulla tavalla sitä, että selvitystyötä jatkettaisiin. Tässä uuden palveluntuotantomallin rakentamistyössä tulisi tavoitella mallia, jossa tuotettaisiin Helsingin nykyinen palvelutaso Vantaan kustannustasolla. Yhdistymistilanteessa uusia kustannusvaikutuksia saattaa tuoda palkkatasojen yhtenäistäminen. Saman työnantajan palveluksessa olevan henkilöstön palvelussuhteen ehdot tulee olla samanlaiset. Saman vaativuuden omaavasta tehtävästä tulee maksaa samaa tehtäväkohtaista palkkaa. Tehtäväkohtaisissa palkoissa on eroja Helsingin ja Vantaan välillä. Henkilöstö-teemaryhmän toimesta tehtyjen alustavien laskelmien mukaan samojen tehtävänimikkeiden palkkojen harmonisoinnin lisäkustannukset olisivat vuositasolla noin +30 milj. euroa. Tämän laskelman tekee kuitenkin ongelmalliseksi se, että tehtävien sisältö ja vaativuus eroavat Helsingissä ja Vantaalla nykytilanteessa toisistaan useassa tilanteessa samoista tehtävänimikkeistä huolimatta. Näin ollen ei yhdistymistilanteessa välttämättä voitaisi suoraan yhtenäistää samojen tehtävänimikkeiden palkkoja, vaan ennen palkkaharmonisointia olisi toteutettava tehtävien vaativuuden arvioinnit. Näiden seurauksena joidenkin henkilöstöryhmien tehtävänkuvat saattaisivat osin muotoutua uudelleen. Näin ollen palkkaharmonisoinnin kustannusvaikutus saattaa henkilöstöteemaryhmän näkemyksen mukaan muotoutua hyvinkin erilaiseksi kuin mitä henkilöstö-teemaryhmän laskelmassa on arvioitu. Kaupunkien palvelutuotannon kustannustasot eivät sinänsä lähtökohtaisesti kuvaa kyseisen kustannustason tuottamaa palvelutasoa. Kustannustason erot selittyvät osin palvelutasojen erolla ja osin palvelujen

49 Kuntatalous 49 (62) tuotantotapojen tehokkuuden erolla. Palveluntuotanto-teemaryhmät eivät ole eritelleet tai yksilöineet sitä palvelutasoa, jonka kyseisellä kustannustasolla olisi saavutettavissa. Verotulojen osalta Helsingin ja Vantaan mahdollisen yhdistämisen selvitystyöhön liittyen keskeisin kysymys koskee kunnallisveroprosenttia. Helsingin kunnallisveroprosentti vuonna 2010 on 17,5 ja Vantaan 19,0. Ero on siis 1,5 prosenttiyksikköä. Taloussuunnitelmassa Vantaan kunnallisvero pidetään ennallaan. Helsingin kaupunginhallituksen hyväksymässä talousarvion raamissa kunnallisverotuloarvioita on laskettu kunnallisveroprosentilla 18,50. Helsinki päättää vuoden 2011 kunnallisveroprosenttinsa tasosta talousarviosta päättämisen yhteydessä. Kaupunkien mahdollisesti yhdistyessä jouduttaisiin yhdistyneen kaupungin kunnallisveroprosentti asettamaan vähintään lähelle maan keskimääräistä tasoa (vuonna 2010 keskimääräinen taso on 18,98 %). Tehdyt laskelmat osoittavat, että jos palvelut tuotettaisiin Helsingin palvelu- ja kustannustasolla keskeisimmissä peruspalveluissa ja investointien pysyessä nykytasolla ei yhdistyneen kaupungin tilanteessa olisi edellytyksiä pitää kunnallisveroprosenttia koko maan vuoden 2010 keskimääräistä kunnallisveroprosenttia alemmalla tasolla. Verotuloihin liittyen toinen olennainen kysymys on kiinteistöveroprosentit. Keskeisin kysymys tähän liittyen on yleinen kiinteistöveroprosentti, joka vuonna 2010 on Helsingissä 0,80 ja Vantaalla 1,00. Helsingissä yleisen kiinteistöveroprosentin nostaminen 0,10 prosenttiyksiköllä tuottaa 19 miljoonaa euroa lisää kiinteistöveroa ja vastaava muutos Vantaalla tuottaa noin 5 miljoonaa euroa. Yleiseen kiinteistöveroprosenttiin liittyy sama problematiikka kuin kunnallisveroprosenttiinkin eli yhdistyessä yleisen kiinteistöveroprosentin taso tulee ratkaista ennen yhdistymistä. Vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosentti on molemmissa kiinteistöverolain mukainen alaraja 0,32 prosenttia. Muiden kiinteistöveroprosenttien tasot eivät eroa kaupunkien välillä siinä määrin, että niiden vaikutus olisi päätöksenteon kannalta merkittävä. Yllämainittujen rinnalla muut verotuloihin liittyvät kysymykset eivät ole kovinkaan merkittäviä. Kaupunkien verotulojen rakenne on pääpiirteissään samanlainen. Vantaan kunnallisverojen kuntakohtainen jakoosuus on ollut viime vuosina nousussa ja Helsingin vastaava jako-osuus laskussa. Näin ollen viime vuosina Vantaan kunnallisverotulot ovat nousseet koko maan kunnallisverotuloja nopeammin ja Vastaavasti Helsingin kunnallisverotulot koko maan kunnallisverotuloja hitaammin. Verotulojen kasvuvauhteihin liittyvät erot eivät kuitenkaan ole suuria. Myöskään saatavat valtionosuudet eivät ole keskeinen kysymys tilanteessa, jossa kaupunkien yhdistämisestä oltaisiin päättämässä. Saatavat valtionosuudet ovat hyvin lähellä toisiaan tilanteissa että kaupungit olisivat erillään tai yhdessä. Yhdistymistilanteissa lainsäädäntö myös turvaa viiden vuoden ajaksi yhdistymisestä eteenpäin valtionosuudet sille tasolle, jonka kaupungit saisivat erillään ollessaan. Lisäksi tehdyt laskelmat osoittavat, että mahdollisella yhdistymisellä ei ole merkittävää vaikutusta yhdistyneen kaupungin valtionosuuksien suuruuteen nykytilanteen kaupunkien yhteenlaskettuihin valtionosuuksiin. Valtiolta saatavan yhdistymisavustuksen suuruus on kuntajakolain mukaan vain 4 milj. euroa, joten sillä ei olisi yhdistymistilanteessa taloudellista merkitystä. Mahdollisen yhdistymisen taloudellisten vaikutusten arviointia aikaulottuvuus huomioon ottaen Taloudellisia vaikutuksia voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että millaisella aikataululla yhdistämisen edut tulisivat toteutumaan. Aluksi yhdistyminen voi olla taloudellisilla mittareilla mitattuna haitaksi eli yhdistyminen aiheuttaa alkuvaiheessa lisäkustannuksia palveluntuotannossa. Kuitenkin muutamien vuosien jälkeen yhdistyminen voi alkaa kääntymään kyseisessä asiassa taloudellisilla mittareilla tarkasteltuna edulliseksi. Kun mahdollisen yhdistymisen etuja ja haittoja tarkastellaan, on otettava huomioon tämä aika-aspekti. Monessa asiassa yhdistymisen taloudelliset edut tulisivat joka tapauksessa näkymään vasta muutamien vuosien päästä. Tämä tulee huomioida mahdollisen yhdistymisen taloudellista edullisuutta arvioitaessa.

50 Kuntatalous 50 (62) Esimerkiksi tietotekniikan osalta on syytä tarkastella sekä toimialariippumatonta perustietotekniikkaa että toimialakohtaisia järjestelmäratkaisuja. Ensiksi mainittu on jo pitkälti kilpailutettua ja henkilömääräsidonnaista eikä niiden osalta kaupunkien yhdistyessä ole saatavissa merkittäviä mittakaavaetuja. Kuitenkin tässäkin osa-alueessa päällekkäisten järjestelmien poistamisen myötä on saatavissa jonkin verran säästöjä. Tietojärjestelmäratkaisujen osalta tuleva kehitys ja tulevat tarpeet ovat merkittävin osin riippuvaisia toimialojen tulevien toimintatapojen ja -prosessien linjauspäätöksistä: jatketaanko toimintaa osin nykyiseen perustuen vai määritelläänkö kokonaan uudet toimintapuitteet. Kummassakin tapauksessa investointeja tietojärjestelmiin on tehtävä mutta toteutettavat ratkaisut saadaan palvelemaan yhdellä kertaa entistä laajempaa kokonaisuutta ja kustannushyödyt näin ollen kasvavat. Tämän lisäksi hankeohjelmien päällekkäisyydet kyetään eliminoimaan heti yhdistymispäätöksestä alkaen, toisaalta toimialariippuvaisessa tietotekniikkakehityksessä muutoksia ei kyetä toteuttamaan ennen kuin toimialat ovat tehneet linjauspäätöksensä. Taulukko 29: Esimerkki taloudellisten vaikutusten arvioinnista aikaulottuvuus huomioon ottaen Lisäksi esimerkiksi henkilöstön määrän suhteen voidaan arvioida, että yhdistyminen ei tulisi vähentämään henkilöstön määrää kovinkaan nopeasti. Laki antaa henkilöstölle irtisanomissuojan (taloudellisilla tai tuotannollisilla irtisanomisperusteilla olevissa tilanteissa) viideksi vuodeksi kuntajaon muutoksen voimaantulosta. Näin ollen voidaan arvioida, että henkilöstön määrän olisi mahdollista alkaa vähentyä merkittävämmin vasta selvästi yhdistymisen jälkeen. On kuitenkin oletettavaa, että eläköitymisen kautta voidaan saada aikaan henkilöstömäärän vähenemistä jo melko pian yhdistymisen tapahduttua Konsernihallinto Kaupunkien yhdistyessä on tarkoituksenmukaista yhdistää toiminnaltaan samankaltaisia kaupunkien yhtiöitä. Energiayhtiöiden yhdistäminen edellyttää näiden toimintojen yhdistämistä yhtiömuotoon, koska Vantaan Energia on jo osakeyhtiö ja koska lainsäännön kehitys edellyttänee Helenin yhtiöittämistä.

51 Kuntatalous 51 (62) Vuokra-asuntoyhtiöiden kohdalla saattaisi merkitä fuusioita Helsingin vuokra-asuntoyhtiöiden kesken. Kaupunkien yhteinen vuokra-asuntoyhtiö voidaan toteuttaa usealla eri mallilla, joiden etuja ja haittoja on kuvattu PKS Asuntoasian ryhmän Asuntoasiain organisointiselvityksessä ( ). Tutkittuja malleja olivat holdingyhtiömalli, yhden yhtiön malli, kuntien yhteinen liikelaitos, yhtiömalli sektoreittain sekä yhteinen palveluyhtiö. Yhdistyneen kaupungin yhteenlaskettu omistusosuus keskeisissä kuntayhtymissä muodostuisi merkittäväksi. Kaupunkien yhteenlaskettu omistusosuus on HSY:ssä noin 77 %, HSL:ssä noin 71 % ja HUS:ssa noin 48 %. Myös eräissä yhtiöissä yhteenlaskettu omistusosuus muodostuisi korkeaksi: Vantaan Energia / 100 %, Metropolia AMK / 68 %, Seure / 80 %, Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy / 51 %. Yhdistyneen kaupungin yhteenlaskettu omistusosuus merkittävissä kuntayhtymissä ja osakkuusyhtiöissä ylittää 50 prosentin rajan (HSL, HSY, Metropolia AMK, Seure, Pääkaupunkiseudun Junakalustoyhtiö Oy) tai on hyvin lähellä 50 prosentin rajaa (HUS, UL). Tämä johtaa useiden kuntayhtymien perussopimusten ja yhtiöiden osakassopimusten läpikäyntiin. Esimerkiksi HSY:n ja HSL:n nykyisten perussopimusten mukaan yhden kunnan äänivalta ei voi olla yli 50 %. Tilanteessa, jossa yhdistetyn kaupungin omistusosuus selkeästi ylittää ko. rajan, tämä on ongelmallista eikä sitä voida pitää oikeudenmukaisena. Se, miten vahvasti yhdistetyn kaupungin omistusosuuden kasvu näkyy yhdistyneen kaupungin mahdollisuudessa tiukentaa omistajaohjaustaan ja edunvalvontaansa ko. yhtymissä ja yhtiöissä riippuu siitä, minkälaisiksi perussopimukset ja osakassopimukset neuvotellaan. Helsingin ja Vantaan vuokra-asuntoyhtiöiden yhdistyminen merkitsisi ison alueellisen toimijan muodostumista pääkaupunkiseudulle. Yksi yhdistettyjen kaupunkien alueen kattava yhtiö voi kohdistaa vuokraasuntotuotannon alueellisesti optimaalisemmin ilman kuntarajojen mahdollista vääristävää vaikutusta. Muutoin vuokra-asuntoyhtiöiden sekä saman toimialan tytäryhtiöiden yhdistämisellä on saavutettavissa synergiahyötyjä mm. ko. yhtiöiden tukipalveluissa. Helsingin Energia -liikelaitoksen ja Vantaan Energia Oy:n yhdistäminen tulisi toteutettavaksi yhtiömuotoon. Välittömänä seurauksena Helsingin Energian yritysmuodon muuttamisesta yhtiöksi seuraisi kaupungin saaman tuloutuksen pieneneminen, koska se joutuisi yhtiönä maksamaan veroa tuloksestaan. Muutoin energiayhtiöiden yhdistäminen vahvistaisi merkittävästi energiayhtiön kilpailuasemaa ja - kykyä energiamarkkinoilla, mikä tarkoittaisi omistajan kannalta mahdollisuutta pitkän aikavälin vakaaseen osinkovirtaan. Yritysten näkökulmasta yhdistäminen loisi mahdollisuudet yhdistämishyötyihin (polttoaineiden hankinta, kunnossapito, tuotannonohjaus) sähkön ja lämmön paikallisessa yhteistuotannossa. Lisäksi kaukolämpötoiminnassa ja sähköverkkotoiminnassa suunnittelua ja tuotantoa voitaisiin nykyistä paremmin optimoida laajemmassa verkossa maantieteellisesti yhtenäisellä alueella (suunnittelu, rakentaminen, kunnossapito, verkonhallinta). On huomioitava, että Helsingin Energian toimintojen yhtiöittäminen tullee joka tapauksessa lainsäädännöllistä syistä toteutettavaksi lähivuosina. Omistajaohjaus- ja konsernihallintoyksiköiden yhdistämisellä saavutettava taloudellinen hyöty on vähäinen, koska ko. toiminnoissa molemmissa kaupungissa yhteensä työskentelee 12 henkilöä. Muutoin omistajaohjauksen ja controller- toimintojen yhdistäminen ja yhteisen konsernistrategian luominen kaikille yhdistyneen kaupungin yhtiöille ja yhteisöille toisi selkeät, yhtenäiset taloudelliset ja operatiiviset linjaukset ja tavoitteet ko. yhteisöille.

52 Kuntatalous 52 (62) Taulukko 30: Omistusosuudet merkittävistä kuntayhtymistä ja yhtiöistä KUNTAYHTYMÄ / YHTIÖ OMISTUSOSUUS % Helsinki Vantaa Helsinki + Vantaa HUS* 36,2 11,9 48,1 HSY 57,6 19,5 77,1 HSL 52,8 17,9 70,7 Uudenmaan Liitto 31,0 16,4 47,4 Uudenmaan Päihdehuollon ky 9,5 17,5 27,0 Kårkulla Samkommun 17,4 2,5 19,9 Seure 60,0 20,0 80,0 Metropolia AMK Oy 42,0 26,0 68,0 Pääkaupungin Junakalustoyhtiö Oy 34,0 17,0 51,0 Vantaan Energia 40,0 60,0 100,0 * HYKS-sairaanhoitoalueen lautakunnassa on nykyisin Helsingillä 5 edustajaa ja Vantaalla 3 edustajaa yhteensä 18 edustajasta Keskushallinnon toiminnot Keskushallinnon toiminnot voidaan yhdistyneessä kaupungissa organisoida monella tavalla eikä yhtä optimaalista organisointitapaa ole olemassa. Keskushallinnon organisaatiot sekä niiden johtamisjärjestelmät joudutaan kuitenkin yhtenäistämään. Tämä tarkoittaa sitä, että kummatkin kaupungit joutuvat sopeutumaan uudenlaiseen organisaatiomalliin sekä kaupunkien yhdistämisestä seuraavaan hallinnon tiivistämiseen ja henkilöstön määrän sopeuttamiseen. Keskushallinnon tehtävien kannalta ei mahdollisessa yhdistämisessä ole nähtävissä haittoja. Yhdistyneen kaupungin keskushallinnon tehtävien organisointi ja taloudellisten vaikutusten arviointi tulee tehdä samalla kun uuden kaupungin muu palveluntuotantomalli rakentuu Tilahallinto Kaupunkien yhdistyessä lienee tarkoituksenmukaista yhdistää toisaalta omistajahallinnon ja tilaajan tehtävät ja toisaalta tuottajan tehtävät (ateria-, siivous-, vartiointi- ja kiinteistönhuoltopalvelut). Omistajahallinnon tehtävien yhdistäminen keskenään ja tuotantotehtävien keskenään on kohtalaisen yksinkertaisesti toteutettavissa. Vantaalla suunnitellaan tuotantotehtävien yhtiöittämistä. Myös Palmian mahdollinen yhtiöittäminen on selkiytettävä ennen mahdollisen yhdistämisen toteuttamista. Ratkaistavia kysymyksiä ovat mm. oman korjausrakentamisen ja rakennuttamisen organisointi. Rakennuttaminen on Helsingissä hajautunut useaan organisaatioon; HKR:ään ATT:hen ja Tilakeskukseen. Helsinki irrotti 2009 alusta rakentamisen tuotantopalvelut rakennusvirastosta omaksi virastokseen (Stara). Vantaa on tehnyt päätöksen korjausrakentamisen ulkoistamisesta kesällä Rakennuttamisen organisointi joudutaan ennen mahdollista yhdistämistä selvittämään pyrkien mahdollisimman tehokkaaseen ratkaisuun. Helsingissä sairaaloiden laitoshuollosta (siivous) huolehtii terveyskeskus ja teknisestä huollosta tilakeskus. Vantaalla tekninen henkilöstö kuuluu sairaalalle, mutta siivous tilakeskukselle. Myös näissä tehtävissä tulee pyrkiä yhtenäiseen työnjakoon.

53 Kuntatalous 53 (62) Ennen mahdollista yhdistymistä ratkaistavia kysymyksiä ovat näin ollen: - sisäisten vuokrien harmonisointi - tukipalvelujen tuottamisen organisaatiomuoto - rakennuttamisen organisointi joko omistajahallinnon tai urakoinnin yhteyteen - sairaaloiden teknisen huollon ja laitoshuollon (siivous) organisointi - käyttäjäpalvelujen erottaminen tilavuokrasta Vantaan tilojen osalta Helsingin ja Vantaan vuokranmaksujärjestelmien yhdenmukaistaminen ja yhdistäminen ei tuota merkittäviä ongelmia. Kaikissa toiminnoissa on mahdollista saada säästöjä kaupunkien rajapinnassa ja hallinnossa, kun toiminnot yhdistetään. Ruokapalveluissa on saavutettavissa logistisia säästöjä, kun kuljetukset voidaan toteuttaa tehokkaasti rajoista välittämättä. Tämä edellyttää palvelumallin yhtenäistämistä. Logistisia, hankinta- ja henkilöstösäästöjä on saavutettavissa myös siivous-, kiinteistönhuolto ja vahtimestaripalveluissa. Säästöpotentiaalia on kaikkiaan arviolta 2-5 milj. euroa. Tätä säästöpotentiaalia ei ole sisällytetty kuntatalous-teemaryhmän esittämiin kokonaislaskelmiin. Muissa tilahallinnon tehtävissä mahdollisesti saavutettavia etuja ovat kehittämistoiminnan tehostuminen ja asiantuntemuksen vahvistuminen. Yhdistämisen edellyttämä käytäntöjen yhdenmukaistaminen vaatisi merkittäviä muutostöitä esimerkiksi tietojärjestelmien suhteen. Rakennuttaminen ja osa teknisestä huollosta ovat tällä hetkellä organisoitu kaupungeissa poikkeavasti, mistä aiheutuisi tarvetta suuriin muutoksiin käytännöissä. Tähän kuten muihin muutoksiin liittyy muutoskustannuksia ja muutosvastarintaa Hankinnat Vuonna 2009 tehdyn konsulttiselvityksen Pääkaupunkisedun kaupunkien yhteishankintojen kehittäminen ( ) mukaan hankintakeskukset olisi järkevää yhdistää. Helsingin ja Vantaan hankintakeskukset toimivat melko samanlaisilla toimintamalleilla, eikä yhdistämisessä liene suurempia ongelmia. Hankintakeskuksia yhdistettäessä voidaan poistaa päällekkäisyyksiä, ja henkilöresursseja voidaan jonkin verran vähentää. Samoin vuonna 2009 tehdyssä "Pääkaupunkiseudun logistiikkaselvityksessä" ( ) laskettiin yhden pääkaupunkiseudun alueella toimivan suuren varaston olevan selvästi kustannustehokkaampi kuin usean pienemmän. Säästöjä saavutettaisiin henkilöstö- ja tilakustannuksissa sekä lisäksi varastoon sitoutuneen pääoman arvossa. Näin ollen yhdistyneen kaupungin tilanteessa olisi järkevää yhdistää kaupunkien alueella olevat varastot, joita tällä hetkellä ovat Vantaan kaupungin logistiikkakeskus, Helsingin kaupungin hankintakeskuksen logistiikkakeskus ja terveyskeskuksen Koskelan varasto. Kaupunkien hankintakeskusten yhdistämisen etuja ovat 1) säästöt yhteishankinnoissa hankintahinnoissa, 2) säästöt logistiikkakustannuksissa (tilat, henkilöstö, sitoutunut pääoma) ja 3) yhtenäisistä toimintamalleista saatavat prosessisäästöt. Arvioidut säästöt hankintahinnoissa olisivat 2-7 milj. euroa/vuosi, työpanoksessa 1 milj. euroa ja tiloissa 0,3 milj. euroa. Ajan mittaan säästöt moninkertaistuvat, kun toimialojen organisaatiot yhdistyvät, toimintatavat yhdenmukaistuvat jolloin sekä materiaali- että palveluhankintoja voitaisiin yhdistää entistä laajemmin. Tätä säästöpotentiaalia ei ole sisällytetty kuntatalous-teemaryhmän esittämiin kokonaislaskelmiin. Ratkaistavia kysymyksiä yhdistyneessä kaupungissa olisivat muun muassa varastotilojen yhdistäminen, yhdistetyn varaston tilaratkaisu, hankinta- ja varastointitietojärjestelmien yhtenäistäminen sekä sisäisten kuljetusten järjestäminen. Samassa yhteydessä olisi järkevää selvittää myös Helsingin Staran varastomyymälän organisatorinen tilanne.

54 Kuntatalous 54 (62) Tietotekniikka, -hallinto ja -järjestelmät Kaupunkien yhdistyessä olisi tarkoituksenmukaista edetä niin, että toimialariippumattoman perustietotekniikan yhtenäistämiseen edetään vaiheittain. Ensimmäiseksi mahdollistetaan palvelutuotannon yhteisten järjestelmien käyttö sekä tehdään sellaiset tietotekniset ratkaisut, jotka tukevat siirtymävaihetta. Muilta osin perustietotekniikan yhtenäistämistä tehdään esimerkiksi sopimuskausien rytmissä. Tietohallintotoiminnon uudelleenorganisointia tarkastellaan uuden kokonaisuuden näkökulmasta, esimerkiksi uuden it-strategian laadinnan yhteydessä. Toimialakohtaisten järjestelmien osalta säästöjä syntyy järjestelmien kehittämisessä ja ylläpidossa, koska yhteiset ratkaisut palvelevat laajempaa kokonaisuutta. Yhdistyneessä ympäristössä on mahdollista karsia järjestelmiä. Yhteiset järjestelmät mahdollistavat toiminnan prosessien ja toimintatapojen uudelleen suunnittelun ja sitä kautta kustannustehokkuuden paranemisen. Kaupunkien yhdistämisestä aiheutuvat tietohallintotoimintojen, tietojärjestelmien ja tietotekniikan siirtymävaiheen kustannukset ovat karkean arvion mukaan miljoonaa euroa. Osa näistä kustannuksista voidaan kattaa vuosien hankeohjelmien uudelleenarvioinnilla. Kustannuksiin sisältyy mm. tietojärjestelmien vaihdosta, laajennuksesta, harmonisoinnista ja (mahdollista) rinnakkaiskäytöstä aiheutuvat kustannukset, tietojen yhdistämisestä ja harmonisoinnista aiheutuvat kustannukset ja perustietotekniikan yhtenäistämisestä aiheutuvat kustannukset. Yksi tietojärjestelmien yhtenäistämiseen liittyvä todennäköinen kustannus koskee voimassa olevaa oikeuskäytäntöä (KHO /719), jonka mukaan kuntaliitoksissa ei voida laajentaa yhden kunnan käytössä olevaa tietojärjestelmää koko uuden kunnan alueelle ilman kilpailutusta. Yhdistyneet volyymit kasvavat Suomen oloissa poikkeuksellisen suuriksi. Kilpailutustilanteessa voi olla vaikeuksia löytää aitoja vaihtoehtoja ja toimivia järjestelmiä. Kokonaisuuden hallinta, valvonta ja kehittäminen vaikeutuvat. Koordinoinnin tarve kasvaa Pelastuspalvelut Palo- ja pelastustoimen alueellistaminen perustuu lainsäädäntöön. Aluejakojen muutokset hyväksyy Valtioneuvosto. Kaupunkien mahdollisesti yhdistyessä palo- ja pelastustoimen yhdistäminen vaatii siten Valtioneuvoston päätöksen, minkä mukaan nykyinen Keski-Uudenmaan Pelastuslaitos jakautuu Vantaan kaupunkiin ja muihin Keski-Uudenmaan kuntiin ja minkä mukaan nykyisestä Helsingin Pelastuslaitoksesta ja Vantaan kaupungin pelastustoimesta syntyy uusi pelastusalue. Samassa yhteydessä Valtioneuvosto joutuu ratkaisemaan jäljelle jäävien Keski-Uudenmaan kuntien palo- ja pelastustoimen järjestämisen. Tarkoituksenmukaisinta olisi, että kaupunkien mahdollisesti yhdistyessä yhdistyneestä kaupungista tulisi yksin itsenäinen palo- ja pelastusalue ja ettei jäljelle jääviä Keski-Uudenmaan kuntia miltään osin liitetä uuteen pelastusalueeseen. Yhdistyneen kaupungin asukasluku sekä sen elinkeino- ja yritysrakenne merkitsevät sitä, että siitä tulee yksi Suomen suurimmista sekä riskikeskittymältään merkittävimmistä pelastusalueista. Alue toimii pääkaupunkina ja sen alueella on mm. kansainvälinen lentokenttä, pienliikennelentokenttä sekä kansainväliset satamat. Yhdistyneen kaupungin pelastuslaitos olisi pohjoismaiden kolmanneksi suurin pelastuslaitos Tukholman ja Göteborgin laitosten jälkeen. Tällä hetkellä Helsingin Pelastuslaitos vastaa ainoastaan ensihoidon tuottamisesta. Keski-Uudenmaan Pelastuslaitos vastaa ensihoidon lisäksi myös kiireettömästä sairaankuljetuksesta sekä siirtokuljetuksista. Eduskunnan käsittelyssä olevassa Terveydenhuoltolaissa sairaankuljetuksen järjestämisvastuu esitetään siirrettäväksi peruskunnista sairaanhoitopiireille siten, että ne voivat järjestää sairaankuljetuksen joko omana tuotantonaan, hankkia sen alueellisilta pelastuslaitoksilta tai kilpailuttaa sen yksityisillä palveluntuottajilla. Mahdollisesti yhdistyvän kaupungin linjaus sairaankuljetukseen tulee määritellä erikseen Terveydenhuoltolain hyväksymisen jälkeen yhteistoiminnassa HUS:n kanssa. Taloudellisesti paras ratkaisu on sairaankuljetuksen tuottaminen pelastuslaitoksen toimesta nykykäytännön mukaisesti.

55 Kuntatalous 55 (62) Helsinki ottaa käyttöön lokakuussa 2010 uuden Jätkäsaaren paloaseman sekä suunnittelee uutta paloasemaa Lassilaan vuonna Erottajan paloaseman perusparannus on suunniteltu toteutettavaksi ennen Lassilan paloaseman valmistumista sekä Haagan paloaseman perusparannus heti Lassilan aseman valmistumisen jälkeen. Muiden uusien paloasemien valmistumisaikataulut ovat vielä avoinna. Vantaan uusi Koivukylään valmistuva paloasema otetaan käyttöön viimeistään vuonna Muita paloasemainvestointeja ei ole tällä hetkellä suunnitteilla Vantaan alueella. Keski-Uudenmaan Pelastuslaitoksen hätäkeskuksena on toiminut Kerava, minkä piiriin Helsingin Pelastuslaitos siirtyy lokakuun alusta Uusien paloasemien tarve sekä nykyisen palveluverkon optimointi tulee suorittaa yhdistyvän kaupungin palvelutarpeista sekä saavutettavuusajoista käsin erikseen. Tällä hetkellä oheisen kartan mukaan lakisääteisiä saavutettavuusaikoja ei saavuteta Helsingin Lauttasaaressa, osin Kannelmäen alueella eikä uudella Östersundomin alueella. Näihin liittyvät edellä mainitut investoinnit. Vastaavia alueita Vantaalla ovat rakentuva Marja-Vantaa sekä Hakunilan suuralue. Sopimuspalokuntien sopimukset tulee neuvotella uudelleen siirtymäajan kuluttua. Hallinnon ja teknisten tukipalvelujen hajautus / keskittäminen joudutaan tarkastelemaan uudelleen. Tällöin tulee ottaa huomioon nykyisen Helsingin Pelastuslaitoksen lisäksi Keski-Uudenmaan Pelastuslaitoksen hallinnon ja teknisten tukipalvelujen jakautuminen Vantaan ja muun Keski-Uudenmaan kesken sekä uuden palveluverkon ja toimintatavan vaatimukset. Taulukko 31: Kuvio paloasemista yhdistyneen kaupungin tilanteessa * * Kuvasta puuttuvat Helsingissä suunnitteilla olevat Jätkäsaaren ja Lassilan pelastusasemat