Yhteenvetokertomus Suomen maaseudun kehittämisstrategian ja sen tavoitteiden toimeenpanon edistymisestä

Transkriptio

1 Yhteenvetokertomus Suomen maaseudun kehittämisstrategian ja sen tavoitteiden toimeenpanon edistymisestä Maa- ja metsätalousministeriö

2 YHTEENVETOKERTOMUS SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISSTRATEGIAN JA SEN TAVOITTEIDEN TOIMEENPANON EDISTYMISESTÄ Sisällysluettelo 1. Johdanto 2. Kuvaus maaseudun kehittämisen rahoituksesta 2.1 Rahoitustilanne EU:n näkökulmasta 2.2 Rahoitustilanne kansallisesta näkökulmasta 2.3 Rahoitustilanne EU:n uusien haasteiden näkökulmasta 2.4 Rahoitustilanne strategisesta näkökulmasta 3. Kuvaus ohjelmien toimeenpanosta indikaattoreiden ja jatkuvan arvioinnin mukaan 3.1 Elinkeinot 3.2 Ympäristön tila 3.3 Sosioekonominen tila 4. Kuvaus strategian tavoitteiden toteutumisesta 4.1 Strategian painopistealueet ja niitä koskevat periaatteet 4.2 Strategian tavoitteet toimintalinjoittain ja niiden toteutuminen 4.3 Strategian tavoitteet EU:n uusien haasteiden suhteen 5. Yhteenveto ohjelmakaudesta Johdonmukaisuus ja koordinaatio EU:n politiikkojen, ensisijaisten tavoitteiden ja rahoitusvälineiden kanssa 5.2 Ohjelmien tekninen apu 5.3 Kansallisen maaseutuverkoston toiminta 6. Tiivistelmä 2

3 1. Johdanto Suomen maaseudun kehittämisstrategia (jäljempänä strategia) ohjelmakaudelle on laadittu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (jäljempänä maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 ja sen muutosten (EY) N:o 74/2009 ja N:o 473/2009 artiklojen 11, 12 ja 12a sekä maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) ja sen muutoksen (2009/61/EY) mukaisesti. Strategiaa on täydennetty ohjelmakauden aikana yhteisön säädösten muutoksia vastaavasti 1. Strategiaa toteutetaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmissa. EU:n komissio hyväksyi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelman Ohjelmiin on hyväksytty mennessä Manner- Suomen osalta 12 muutosta (hyväksytty (1. ja 2. muutos), , , , , , , , , ja ) ja Ahvenanmaan osalta seitsemän muutosta (hyväksytty , , , , , ja ). Ahvenanmaan osalta kahdeksas ohjelman muutos on komission käsiteltävänä. Ohjelmien toimeenpano käynnistyi vuoden 2007 aikana pääosin luonnonhaittakorvauksien ja maatalouden ympäristötukien osalta, mutta viiveellä muiden toimenpiteiden osalta. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman osalta vuosi 2009 oli ensimmäinen kokonainen normaali toimintavuosi, jolloin kaikkien toimintalinjojen kaikki toimenpiteet olivat käynnissä ja niissä syntyi myös komissiolle raportoitavia maaseuturahaston menoja. Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelma ei vielä kokonaisuudessaan käynnistynyt vuoden 2009 aikana. Ohjelmakauden alkuosaa leimasivat keskushallinnossa uuden ministeriön (työ- ja elinkeinoministeriö) ja maa- ja metsätalousministeriön alaisessa hallinnossa uuden keskusviraston (Maaseutuvirasto) perustaminen sekä koko aluehallinnon organisointia koskenut uudistustyö, jotka osaltaan vaikuttivat kaikkien EU:n osarahoittamien ohjelmien aloituksen viivästymiseen Suomessa. Näiden lisäksi maaseudun kehittämisohjelmien hallinnointiin ovat ohjelmakauden alussa vaikuttaneet suorista tuista nk. modulaation kautta maaseuturahastoon kahdessa erässä siirretty lisärahoitus samoin kuin EU:n elvytyssuunnitelman kautta tullut maaseuturahaston lisärahoitus ja niistä johtuneet muutokset strategiaan ja ohjelmiin. Strategia- ja ohjelmatyötä ovat leimanneet tältä osin poikkeavat hallintoperiaatteet ja -mallit maaseuturahaston lisärahoituksen kohdentamisessa nk. uusiin haasteisiin, joita ovat ilmastonmuutos, uusiutuvat energialähteet, vesienhoito, biologinen monimuotoisuus ja maitoalan rakenneuudistus sekä näihin liittyvien innovatiivisten toimien edistäminen samoin kuin EU:n elvytyssuunnitelmaan sisältynyt laajakaistainfrastruktuurin kehittäminen. Ohjelmatyö on normalisoitunut vuodesta 2010 alkaen. Huolimatta maailmanlaajuisesta talouskriisistä ohjelmatyössä ei ole Suomessa ollut havaittavissa sen vuoksi suuria muutoksia. Ohjelmat ovat edistyneet kokonaisuutena hyvin ja niiden hallinnoinnissa ja toimeenpanossa esille tulleet tarpeet on otettu huomioon ohjelmamuutoksina. Ohjelmakauden edetessä suurinta huolta ovat herättäneet hanketukien maksatukset, jotka eivät ole kasvaneet sitoumuksiin nähden odotetulla tavalla. Myös yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen mukaisten seurantatietojen saaminen ohjelmien tuloksista on tuottanut ongelmia. Ohjelmien väliarviointi tehtiin vuonna 2010, mutta Manner-Suomen osalta väliarvioinnilla saatiin hyvin vähän sellaisia tuloksia, joita voitiin konkreettisesti hyödyntää ohjelman tavoitteiden edistämisessä tai ohjelmatyön toimivuuden ja tehokkuuden lisäämisessä. Väliarviointia on täydennetty Manner-Suomen

4 osalta useilla erillisselvityksillä. Ohjelmien varojen käyttöä on seurattu tarkasti ohjelmakauden loppu ja tarvittaessa muutettu ohjelmia käytettävissä olevan rahoituksen hyödyntämiseksi mahdollisimman täysimääräisesti strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Ohjelmien toimeenpanoa ja sen seurantaa on kuvattu tarkemmin vuosien 2007, 2008, 2009, 2010, 2011, 2012 ja 2013 vuosikertomuksissa Kuvaus maaseudun kehittämisen rahoituksesta 2.1 Rahoitustilanne EU:n näkökulmasta Maaseuturahaston menokehitys on ollut EU:n tasolla tarkastellen Suomessa koko ohjelmakauden ajan keskimääräistä nopeampaa (taulukko 1). Komissio on maksanut ennakkona ja välimaksuina Suomelle mennessä 92,4 % ohjelmakauden koko rahoituskehyksestä, kun EU:ssa keskimäärin vastaava osuus oli jäsenvaltiota kohti 74,7 %. Maaseuturahaston menokehitystä kuvaavissa tilastoissa Irlanti oli jo saavuttanut 95 %:n rajan ja muista jäsenmaista Luxemburg (93,6 %) ja Suomi olivat lähinnä em. rajaa. Ohjelmakohtaisesti tarkasteluna 95 %:n rajan tultua täyteen sen jälkeen syntyvillä menoilla kuitataan komission ohjelmakauden alussa maksamia ennakkoja ja ohjelmaa päätettäessä selvitetään lopullinen menokertymä, jonka mukaisesti määräytyy komission loppumaksu (tai jäsenmaan takaisinmaksu komissiolle). Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmassa 95 %:n raja ylittyi vuoden 2013 kolmannen neljänneksen aikana ja vastaavasti Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa vuoden 2013 viimeisen neljänneksen aikana, minkä vuoksi vain osa komissiolle ilmoitettavista vuoden 2013 menoista on enää tuloutunut vuoden 2013 aikana Ahvenenmaan osalta ja tuloutuu vuoden 2014 aikana Manner-Suomen osalta. Taulukko 1: Maaseuturahaston rahoitustilanne Suomessa EU:n näkökulmasta (mukaan lukien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukainen lisärahoitus). Komission sitoma Strategiassa osoitettu maaseutu- maksama maaseuturahaston Komission ennakkoina ja välimaksuina maaseuturahaston rahoitusosuus (käytetty rahaston rahoitusosuus ) rahoitusosuus (käytetty maksumääräraha maksusitoumusmääräraha Ohjelma ) % käytetystä maksusitoumusmäärärahasta % rahoituskehyksestä % rahoitus- euroa euroa euroa kehyksestä Manner-Suomi , ,3 92,3 josta as. N:o 1698/ art. 5a kohdan mukainen lisärahoitus Ahvenanmaa , ,0 95,0 josta as. N:o 1698/ art. 5a kohdan mukainen lisärahoitus Yhteensä , ,4 92,

5 Kahdesti vuodessa komissiolle toimitettavat ennusteet ohjelmien menokehityksestä eivät ole olleet koko EU:n osalta luotettavia, minkä vuoksi komissio on koko ohjelmakauden ajan kiinnittänyt vakavaa huomiota menoennusteiden tarkkuuden parantamiseen maaseuturahaston varojen budjetoimiseksi oikein EU:n talousarviossa. Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmat ovat aina olleet parhaiten onnistuneiden menoennusteiden joukossa. 2.2 Rahoitustilanne kansallisesta näkökulmasta Käytettävissä olevasta maaseuturahaston rahoituksesta on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa sidottu 99,8 % ja maksettu 89 % ja vastaavasti Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmassa on sidottu 98,1 % ja maksettu 91,2 % (taulukko 2), joten kokonaisuutena tilanne on hyvä valmistauduttaessa ohjelmien päättämiseen vuoden 2015 loppuun mennessä. Päätöksenteko voi jatkua eräiltä osin Manner-Suomessa saakka ja myös Ahvenanmaalla siten, että maksut saadaan toteutetuiksi mennessä. Taulukko 2: Maaseuturahaston rahoitustilanne kansallisesta näkökulmasta (mukaan lukien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukainen lisärahoitus). Ohjelma Strategiassa osoitettu maaseuturahaston rahoitusosuus Sidottu maaseuturahaston rahoitusosuus ( ) Maksettu maaseuturahaston rahoitusosuus ( ) euroa milj. euroa % rahoituskehyksestä euroa % rahoituskehyksestä Manner-Suomi ,36 99, ,0 josta as. N:o 1698/ art. 5a kohdan mukainen lisärahoitus ,83 89, ,5 Ahvenanmaa ,75 98, ,2 josta as. N:o 1698/ art. 5a kohdan mukainen lisärahoitus ,59 100, ,1 Yhteensä ,12 99, ,0 Molempien ohjelmien osalta (taulukko 3) hyvä sitoumus- ja menokehitys on perustunut koko ohjelmakauden ajan toimintalinjaan 2, josta on peräisin 72 % ohjelmien sitoumuksista ja 80 % ohjelmien maksuista vuoden 2013 loppuun mennessä. Toimintalinjalla 2 oli maksettu % ao. rahoituskehyksestä ja maksamatta on vain noin 22 milj. euroa maaseuturahaston rahoitusosuutta. Toimintalinja 3 on edennyt molemmissa ohjelmissa maksamisen suhteen heikoiten, sillä vuoden 2013 loppuun mennessä oli maksettu % ao. rahoituskehyksestä ja maksamatta on noin 97 milj. euroa maaseuturahaston rahoitusosuutta. Manner-Suomessa sidontojen määrä on hyvä (95 % ao. rahoituskehyksestä) ja kysyntää olisi ollut vuodelle 2014 käytettävissä olleita varoja enemmän. Hitaaseen menokertymään ovat vaikuttaneet huomattavasti ennakoihin liittyvät menettelyt sekä ohjelmakauden loppupuolella isohkot hankkeet ja laajakaistahankkeisiin osoitettujen maaseuturahaston lisävarojen hidas päätöksentekoprosessi. Ahvenanmaalla myös sidontataso on odotettua alhaisempi (78 % ao. rahoituskehyksestä), sillä kysyntää ei ole ollut ennakoidulla tavalla (tp 311) ja myös ohjelman rajoitteet ovat vaikeuttaneet matkailuun liittyviä investointeja (tp 312), jolloin osa matkailuun liittyvistä investoinneista on jouduttu toteuttamaan kokonaan kansallisesti ohjelman ulkopuolella. 5

6 Sidontatilanne on toimintalinjoilla 1 ja 4 hyvä sen vaihdellessa ohjelmittain 96 %:n ja 103 %:n välillä ao. rahoituskehyksestä. Maksamistilanne vaihtelee toimintalinjan 4 osalta Manner-Suomen 66 %:sta Ahvenanmaan 72 %:iin ja vastaavasti toimintalinjan 1 osalta 72 %:sta 84 %:iin ao. rahoituskehyksestä. Maksamatta on toimintalinjalla 4 noin 39 milj. euroa ja vastaavasti toimintalinjalla 1 noin 69 milj. euroa maaseuturahaston rahoitusosuutta. Taulukko 3: Ohjelmien maaseuturahaston rahoituskehys sekä sidottu ja maksettu maaseuturahaston rahoitusosuus toimintalinjoittain (mukaan lukien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukainen lisärahoitus). Ohjelma ja vertailukohde Toimintalinja 1 Toimintalinja 2 Toimintalinja 3 Toimintalinja 4 Tekninen apu Kaikki yhteensä Manner-Suomi Rahoituskehys, euroa Sidottu: - milj. euroa 249, ,19 205,86 110,77 22, ,36 - % rahoituskehyksestä 103,4 % 100,1 % 95,0 % 97,4 % 99,9 % 99,8 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 71,5 % 98,6 % 55,3 % 65,8 % 61,5 % 89,0 % - % sidotusta 69,1 % 98,5 % 58,2 % 67,5 % 61,5 % 89,2 % Ahvenanmaa Rahoituskehys, euroa Sidottu : - milj. euroa 2,90 12,69 0,66 0,87 0,63 17,75 - % rahoituskehyksestä 95,8 % 100,0 % 78,2 % 96,5 % 99,9 % 98,1 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 83,6 % 97,1 % 53,6 % 72,1 % 85,2 % 91,2 % - % sidotusta 87,2 % 97,2 % 68,5 % 74,7 % 85,3 % 92,9 % Koko Suomi Rahoituskehys, euroa Sidottu: - milj. euroa 252, ,89 206,53 111,64 23, ,12 - % rahoituskehyksestä 103,3 % 100,1 % 94,9 % 97,4 % 99,9 % 99,8 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 71,6 % 98,6 % 55,3 % 65,8 % 62,1 % 89,0 % - % sidotusta 69,3 % 98,5 % 58,3 % 67,6 % 62,2 % 89,2 % Toimintalinjojen 1, 3 ja 4 rahoitukselle on tyypillistä, että hyvästä sitoumustilanteesta huolimatta toteutuvat menot tulevat olemaan sitoumuksia pienemmät johtuen rahoituksen toteutumisesta suunniteltua pienempänä. Lisäksi näillä toimintalinjoilla menokertymä on huolestuttava ottaen huomioon, että maksamisaikaa on jäljellä enää vajaa kaksi vuotta. Ohjelmien koko rahoituksen arvioidaan toimintalinjakohtaisista sitoumusten ylityksistä ja hitaasta menokertymästä huolimatta toteutuvan lähes rahoituskehyksen mukaisena ja mahdolliset vähäiset tarkistukset toimintalinjojen välisessä rahoituksessa otetaan huomioon ohjelmien viimeisissä rahoitussuunnitelman muutoksissa. Lisäksi Manner-Suomessa nuorten viljelijöiden aloitustuen ja maatilainvestointien osalta varaudutaan siihen, että tarvittaessa toimintalinjan 1 rahoituskehyksen ylittävä tai ohjelman päättämistä koskevien kansallisten määräaikojen jälkeen maksettavaksi tuleva osa korvataan tuensaajalle kokonaan kansallisista varoista. 6

7 2.3 Rahoitustilanne EU:n uusien haasteiden näkökulmasta Käytettävissä olevasta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukaisesta maaseuturahaston lisärahoituksesta EU:n uusiin haasteisiin on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa sidottu 89 % ja maksettu 56 % ja vastaavasti Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmassa em. varat on sidottu kokonaan ja maksettu 94 % ao. rahoituskehyksestä. Maksamatta on lähes 29 milj. euroa maaseuturahaston lisärahoitusta, josta noin 21 milj. euroa liittyy laajakaistahankkeiden rahoitukseen. Taulukko 4: Ohjelmien maaseuturahaston rahoituskehys sekä sidottu ja maksettu maaseuturahaston rahoitusosuus toimintalinjoittain neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukaisen lisärahoituksen osalta Ohjelma ja vertailukohde Toimintalinja 1 Toimintalinja 2 Toimintalinja 3 Toimintalinja 4 Tekninen apu Kaikki yhteensä Manner-Suomi Rahoituskehys, euroa Sidottu: - milj. euroa 8,81 31,47 18,83 0,72 59,83 - % rahoituskehyksestä 84,7 % 100,8 % 76,6 % 90,0 % 89,3 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 24,1 % 100,8 % 14,1 % 50,8 % 56,5 % - % sidotusta 28,4 % 100,0 % 18,4 % 56,4 % 63,3 % Ahvenanmaa Rahoituskehys, euroa Sidottu : - milj. euroa 0,59 0,59 - % rahoituskehyksestä 100,0 % 100,0 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 94,1 % 94,1 % - % sidotusta 94,1 % 94,1 % Koko Suomi Rahoituskehys, euroa Sidottu: - milj. euroa 8,81 32,06 18,83 0,72 60,42 - % rahoituskehyksestä 84,7 % 100,8 % 76,6 % 90,0 % 89,4 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 24,1 % 100,7 % 14,1 % 50,8 % 56,8 % - % sidotusta 28,4 % 99,9 % 18,4 % 56,4 % 63,6 % Maaseuturahaston lisärahoitus EU:n uusiin haasteisiin on edistynyt Manner-Suomessa hitaasti, vaikkakin näiden varojen käyttöä on pyritty aktivoimaan koulutuksella ja neuvonnalla. Aktiivisuus on vaihdellut alueellisesti hyvin paljon, vaikkakin myös toimintalinjalla 4 yli puolet toimintaryhmistä (32 toimintaryhmää) on osallistunut uusien haasteiden edistämiseen rahoittamalla uusiutuviin energialähteisiin kohdistuvia pieniä yritys- ja hanketukia. Maaseuturahaston lisävarat laajakaistahankkeisiin arvioidaan tulevan sidotuksi kokonaan tai lähes kokonaan. Muista maaseuturahaston lisävaroista arvioidaan jäävän sitomatta toimintalinjan 1 ennakoitua heikomman 7

8 toteutuman takia yhteensä vajaa 1 milj. euroa, mutta maksamatta voi jäädä vielä enemmän, jos toimintalinjojen 1, 3 ja 4 hankkeet toteutuvat suunniteltua pienempinä. 2.4 Rahoitustilanne strategisesta näkökulmasta Strategiassa on asetettu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklassa tarkoitetut tavoitteiden välistä tasapainoa koskevat päämäärät strategisten painopistealueiden edistämiseksi taulukon 5 mukaisesti (toimintalinja 1 maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantamiseksi vähintään 11 % ja toimintalinja 3 maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamiseksi ja maaseutualueiden elämänlaadun parantamiseksi vähintään 11 %, kun minimivaatimus on molemmilla toimintalinjoilla ohjelmakohtaisesti 10 %, toimintalinja 2 ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseksi enintään 76 % sekä toimintalinja 4 Leadertoimintatavan soveltamiseksi vähintään 5 %, mikä vastaa ohjelmakohtaista minimivaatimusta, laskettuna Suomessa käytettävissä olevasta maaseuturahaston rahoitusosuudesta, joka ei sisällä teknistä apua eikä em. asetuksen N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukaista lisärahoitusta). Ohjelmakauden alussa ennakoitiin, etteivät toimintalinjat 1, 3 ja 4 voi toteutua 100 %:sti kansallisista budjettiteknisistä syistä, mikä otettiin huomioon myös strategisten tasapainotavoitteiden asettamisessa. Ohjelmakauden alusta lähtien toimintalinja 2 on korostunut voimakkaasti ohjelmien rahoituksen toteutumassa samalla tavoin kuin muissakin EU:n jäsenvaltioissa, joten myös Suomessa rahoituksen toteutuma on ollut toimintalinjojen 1, 3 ja 4 osalta strategista tasapainotavoitetta jäljessä. Vuoden 2013 lopussa strategiset tasapainotavoitteet on saavutettu sitoumusten suhteen, mutta yritys- ja hanketukien huolestuttava maksamistilanne heijastuu edelleen tarkasteluun maksamisen suhteen. Tästä huolimatta on selvästi nähtävissä, että strategiset tasapainotavoitteet tullaan saavuttamaan ohjelmakauden lopussa. Taulukko 5: Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan mukaista tavoitteiden välistä tasapainoa koskevat strategiset tavoitteet ja toteutuma Tavoitteet ja toteutumat Toimintalinja 1 Toimintalinja 2 Toimintalinja 3 Toimintalinja 4 Manner-Suomi - tavoite ohjelman mukaan 11,3 % 73,9 % 13,3 % 5,5 % - toteutuma sitoumusten mukaan 11,8 % 73,8 % 12,8 % 5,4 % - toteutuma menojen mukaan 9,2 % 80,5 % 6,3 % 4,0 % Ahvenanmaa - tavoite ohjelman mukaan 17,9 % 71,7 % 9,0 % 5,4 % - toteutuma sitoumusten mukaan 17,5 % 73,2 % 7,9 % 5,3 % - toteutuma menojen mukaan 16,4 % 76,4 % 2,9 % 4,2 % Yhteensä - tavoite strategian mukaan vähintään 11 % enintään 76 % vähintään 11 % vähintään 5 % - toteutuma sitoumusten mukaan 11,8 % 73,8 % 12,8 % 5,4 % - toteutuma menojen mukaan 9,2 % 80,5 % 6,3 % 4,0 % Strategiassa on myös asetettu komission ohjeiden mukaisesti tasapainotavoitteita kullakin toimintalinjalla käytettävissä olevan maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentamiselle strategiassa valittuihin ensisijaisiin tavoitteisiin, joiden osalta toteutumaa tarkastellaan kohdassa 4 toimintalinjoittain. 8

9 3. Kuvaus ohjelmien toimeenpanosta indikaattoreiden ja jatkuvan arvioinnin mukaan 3.1 Elinkeinot Lähtötasoltaan Suomen maatalouden työn tuottavuus oli 21 % alle EU:n keskiarvon (EU-25), mutta osittain luokittelussa tapahtuneen muutoksen vuoksi se ylitti vuonna %:lla EU:n keskiarvon (EU- 27). Ajanjaksolla Suomen maatalouden työn tuottavuus oli 27 % yli EU:n keskiarvon (EU- 27). Työn tuottavuuden kasvu on kuitenkin Suomessa taittunut. Se oli ajanjaksolla ,8 % vuodessa, kun se vielä oli 16,7 % vuodessa. Keskimäärin maatalouden työn tuottavuus yhteisön alueella on kasvanut vuodesta 2007 vuoteen 2012 keskimäärin 2,6 % vuodessa. Strategiassa asetettu tavoite työn tuottavuudelle maatalousalalla on euroa/awu (indeksi 140, EU=100). Vuodesta 2010 vuoteen 2012 työn tuottavuus maataloudessa oli euro/awu (indeksi 127, EU=100). Strategiassa esitetty tavoite maatalouden työn tuottavuuden osalta on tukiyksikköä kohden ylitetty. Maatilojen kannattavuutta kansallisena indikaattorina kuvaava kannattavuuskerroin alentui vuonna 2008 koko EU-kauden alimmalle tasolle (0,44). Sen jälkeen maatilojen kannattavuus nousi (0,52 vuonna 2010), mutta on sen jälkeen laskenut. Vuonna 2012 kannattavuuskerroin oli 0,47, mikä vastaa vuoden 2004 tasoa. Eniten kannattavuus on parantunut vuodesta 2004 vuoteen 2012 lypsykarjatiloilla. Eniten on laskenut muiden kasvinviljelytilojen puutarhatilojen kannattavuus. Maataloustulo on noussut vuodesta 2004 vuoteen 2014 valtakunnallisesti kaikissa muissa tuotantosuunnissa lukuun ottamatta muita kasvinviljelytiloja ja puutarhatiloja. Eniten maataloustulo on noussut vastaavalla ajanjaksolla Etelä- Suomessa (17 %). Pohjanmaalla kasvua on tapahtunut 5 %. Pohjois-Suomessa maataloustulo on sen sijaan laskenut 2,8 % ja Sisä-Suomessa 9 %. Elintarviketeollisuudessa työn tuottavuus, joka oli jo vuonna 2003 hieman EU:n keskitason yläpuolella, on parantunut lähes jokaisella toimialalla. Tehostuminen näkyy myös yritysten toimipaikkojen vähenemisenä, varsinkin kun suuryritykset ovat viime alkaneet maantieteellisesti keskittää tuotantoaan isompiin laitoksiin sulkemalla samalla pieniä yksiköitä. Tukku- ja vähittäiskauppojen rakennemuutokset ovat tuoneet suuria haasteita kotimaisille elintarviketuottajille ja edellyttävät niiltä isompien määrien tuottamista yhä kustannustehokkaammin keinoin. Pienillä yrityksillä on mahdollisuus vastata kuluttajien tarpeisiin erikoistuotteita valmistamalla ja toimittamalla tuoreita tuotteita paikallisesti. Keskisuuret yritykset ovat sen sijaan haavoittuvaisia, sillä niiden tarjonta vastaa yleensä suurten kilpailukumppaneiden tuotevalikoimaa. Elintarviketeollisuuden bruttoarvonlisäys elintarviketeollisuudessa työskentelevää henkilöä kohti kasvoi vuoteen 2009 asti ja sen jälkeen kasvu taittui laskuun. Vuodesta 2003 vuoteen 2011 bruttoarvolisäys on kuitenkin kasvanut 26 % ja strategiassa esitetty tavoite on ylitetty 18 %:lla. Myös metsätalousalalla työn tuottavuuden kasvu taittui vuonna Vaikka lasku jatkui, oli työn tuottavuus vuonna 2010 Suomessa edelleen EU:n korkein ( euroa/työntekijä). Ohjelmakauden aikana näytti jo siltä, että strategiassa esitetty tavoite tullaan ylittämään. Toisin kuitenkin kävi, sillä strategiassa esitetty tavoite oli vuonna % alle asetetun tavoitteen ja näin ollen tavoitetta ei todennäköisesti tulla saavuttamaan. Maa- ja metsätalouden rakennekehitystä ja elintarvikealan muutoksia ohjelmakauden alku on kuvattu tarkemmin kohdassa 4.2 toimintalinjan 1 tavoitteita ja niiden toteutumista koskevassa analyysissa. Jalostus- ja palvelualojen talous- ja työllisyyskehitys kasvoi vuoteen 2008 saakka odotetulla tavalla. Vuonna 2009 kasvu kääntyi laskuun, minkä jälkeen kasvu kuitenkin jatkui ja vuoden 2010 loppuun 9

10 mennessä tavoitteesta oltiin jäljessä 7,5 %. Yrittäjien määrä on kasvanut vuodesta 2004 vuoteen 2012 lähes 3 %:lla. Yrittäjien määrä kasvoi vuoteen 2011 asti nopeammin, mutta yleinen talouden heikentyminen on vaikuttanut osaltaan yrittäjien määränkin vähenemiseen. Maaseudun muuta yrittäjyyttä on kuvattu tarkemmin kohdassa 4.2 toimintalinjan 3 tavoitteita ja niiden toteutumista koskevassa analyysissa. Ohjelman jatkuvassa arvioinnissa todetaan, että vaikka taloudellisen tilanteen heikentyminen näkyy myös maaseudulla, eivät maaseudun yritykset selvästikään näytä olevan aivan yhtä herkkiä talouden muutoksille kuin monella muulla toimialalla. Leader-ryhmät ovat myös tukeneet pienten maaseudun yritysten kehittämistä ja perustamista ja saaneet ohjelman toimeenpanoon mukaan uusia hyödynsaajia, joita Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma ei olisi ilman toimintaryhmiä tavoittanut. 3.2 Ympäristön tila Maatalouden ympäristökuormituksen vähentymistä mitataan strategiassa mm. typpi- ja fosforitaseilla. Fosforitase on laskenut vuodesta 2004 vuoteen % ja typpitase 20 %. Fosforitaseelle on tavoitteeksi asetettu 5 kg/ha. Vuonna 2013 fosforitase oli 3,7 kg/ha. Ja typpitaseelle asetettu tavoite on 46 kg/ha ja vuonna 2013 se oli 44,4 kg/ha. Ravinnetaseiden osalta tavoitteet on siis saavutettu ja jopa ylitetty. Luonnonmukaisen tuotannon ala on kasvanut ohjelmakauden aikana tasaisesti. Tilojen määrä on pysynyt lähes samana, mutta luomutilojen keskimääräinen koko on kasvanut. Kiinnostus luomutuotantoon on kasvanut luomutuotteiden paremman hintatason sekä tuotantopanosten eli erityisesti tavanomaisessa tuotannossa käytettävien lannoitteiden hintojen nousun vuoksi. Luomutuotannon osuus käytettävissä olevasta maatalousmaasta on 8,1 %. Tavoitteeksi on asetettu, että ohjelmakauden lopussa luomutuotannossa olisi hehtaaria eli 9 % käytettävissä olevasta maatalousmaasta. Tavoitteesta saavutettiin 93 %. Käytettävissä olevan maatalousmaan osalta ei ohjelmakauden aikana ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tavoitteena on, että ala pysyy samansuuruisena (lähtötaso 2,214 milj. hehtaaria). Tavoite on toteutunut. Energia- ja ilmastostrategiassa maataloudesta peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen vähennystarve vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä on 13 %. Tämän tavoitteen saavuttaminen on haasteellista ja maatalousmaan pinta-alan kasvu ei edistä tavoitteen saavuttamista. Luonnonarvoltaan merkittävien maa- ja metsätalousmaiden määrää kuvaava nk. HNV-indikaattori laadittiin Suomen ympäristökeskuksessa v EU-määritelmien mukaisesti. Indikaattorissa tulee olla sirpaleinen peltorakenne, laiduntaminen ja laajaperäinen tuotanto. Indikaattori määritettiin reunatiheyden, arvokkaiden perinnebiotooppien määrän, tilatuen ns. pysyvien laitumien määrän, pienipiirteisen maatalousmosaiikin, perinnebiotooppien hoidon ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen-erityistukien piiriin kuuluvan alan, luonnonmukaisen tuotannon erityistukea saavan peltoalan, eläintilojen suhteellisen osuuden sekä pesimälinnuston lajidiversiteetin perusteella. Indikaattorin laskenta perustuu rekisteritietoihin. Nämä tiedot kuvastavat maatalousluonnon monimuotoisuuden alueellista vaihtelua vain epäsuorasti ja suuntaa-antavasti. Seurantaindikaattorin perusteella voidaan todeta, että HNV-ala on Suomessa vähentynyt vuodesta 2007 vuoteen ,2 %. Huomioitavaa kuitenkin on, että HNValueiden osuus on kasvanut Ahvenanmaalla ohjelmakauden aikana. Indikaattorissa ei ole mukana ohjelmiin v hyväksytyt luonnonhoitopellot. Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimuksen (MYTVAS 3) loppuraportissa todetaan, että maatalouden ympäristötuilla on ollut ilmeisiä hyviä ominaisuuksia maatalousympäristön linnuston monimuotoisuuden säilyttämisen ja parantamisen kannalta. Sama asia nousee esiin ohjelman jatkuvassa 10

11 arvioinnissa, jossa todetaan, että ohjelman merkittävimmät positiiviset ympäristövaikutukset syntyvät maatalouden ympäristötuen kautta. Myös luonnonhaittakorvauksella ja ei-tuotannollisten investointien tuella on arvioinnin mukaan ympäristövaikutuksia. MYTVAS 3-loppurapotissa todetaan, että muutamat perus- ja lisätoimenpiteet (luonnonhoitopellot, pientareet ja suojakaistat sekä talviaikainen kasvipeitteisyys) ovat olleet vaikuttavia koko eteläisen Suomen avoimen maatalousympäristön lajien kantojen kehityksen kannalta. Maatalouslinnuston aiempien vuosikymmenten köyhtyminen on pysähtynyt ja osittain kääntynyt suotuisampaan suuntaan. Maatalousalueiden lintupopulaation indeksi oli vuonna ,7 ja vuonna ,6. Indeksi on parantunut Suomessa lähes 7 %, kun EU:n alueella indeksin arvo on laskenut 2 %. Tähän indikaattoriin vaikuttaa tosin merkittävästi se, että vuonna 2003 indeksi laskettiin EU-15 mukaan ja vuonna 2006 EU-27 mukaan. Siitä huolimatta voidaan todeta, että kehitys Suomessa on ollut positiivisempi kuin keskimäärin EU:n alueella. 3.3 Sosioekonominen tila Indikaattorien kuvaamat vuodet eivät vielä tuoneet huomattavaa muutosta strategiassa kuvattuun sosioekonomiseen tilaan, vaikka maailmanlaajuinen taantuma alkoikin kasvaa jo vuoden 2008 puolella ja sen seurauksena tulevien vuosien kehitystä on jouduttu monella tavoin arvioimaan uudelleen myös Suomessa. Jatkuvassa arvioinnissakin todetaan, että ohjelman alueen väestö- ja yhdyskuntarakenteet muovautuvat vuosikymmenien kuluessa ja niihin vaikuttavat lukemattomat alueiden kehitystä muovaavat trendit, prosessit ja ilmiöt. Yksittäinen kehittämisohjelma vaikuttaa rakenteisiin vain rajallisesti. Asetetut tavoitteet oli vuonna 2012 osin saavutettu ja osin oltiin lähellä tavoitteita. Ohjelmakauden loppuun mennessä taloudellisen taantuman odotetaan laskevan työllisyyslukuja ja laskevan bruttokansantuotetta. Kiinteän laajakaistayhteyden omistavien henkilöiden osuus väestöstä on kasvanut vuodesta 2004 vuoteen 2010 lähes 62 %-yksikköä. Väestöstä 85 %:lla oli vuoden 2010 loppuun mennessä kiinteä yhteys. Eniten kiinteän laajakaistayhteyden omistavan väestön osuus kasvoi maaseutualueilla (63,8 %-yksikköä). Asetetusta tavoitteesta on saavutettu 90 %. Ohjelmakauden taloudellista kehitystä on kuvattu tarkemmin kohdassa 4.2 toimintalinjan 3 tavoitteita ja niiden toteutumista koskevassa analyysissa. Strategiaan sisältyvät perus- ja vaikuttavuusindikaattorit ovat päivitettynä liitteessä 1. Kohdassa 4 esitetään myös eräitä ohjelmien toteutumatietoja tuotos- ja tulosindikaattorien avulla, jotka perustuvat mennessä maksatuksina toteutuneisiin menoihin. Nämä toteutumatiedot eivät ole verrattavissa vastaavana ajankohtana myönnettyjen tukien (sitoumukset) kanssa, joiden avulla kuvataan jäljempänä yleisesti strategian tavoitteiden ja niitä toteuttavien toimenpiteiden edistymistä. 4. Kuvaus strategian tavoitteiden toteutumisesta 4.1 Strategian painopistealueet ja niitä koskevat periaatteet Neuvoston päätös (2006/144/EY) maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista vahvistaa yhteisön ensisijaiset tavoitteet ohjelmakaudelle määrittelemällä niiden toteutumisen kannalta tärkeät ja EU:n tasolla eniten lisäarvoa tuottavat alat ottaen erityisesti huomioon Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostojen päätelmissä esitetyt tavoitteet. Yhteisön strategisten suuntaviivojen mukaisesti laaditussa Suomen maaseudun kehittämisstrategiassa on valittu kansalliseksi strategiaksi elinvoimaisen ja toimivan maaseudun säilyminen, ympäristön tilan parantaminen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö, joita edistetään kolmella painopistealueella: 11

12 1. Maa- ja metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla koko Suomessa. 2. Yritysten kilpailukykyä, uutta yrittäjyyttä ja yrittäjien verkostoitumista suosiva ja kehittävä toiminta maaseudun elinkeinojen monipuolistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. 3. Paikallisen omaehtoisen toiminnan vahvistaminen maaseudun elinvoiman ja elämänlaadun lisäämiseksi. Ohjelmia toteutettaessa sovelletaan strategian kaikkia painopistealueita koskevia periaatteita, joita ovat paikallisuus, yhteistyö ja verkostoituminen sekä eri väestöryhmien tasavertaiset osallistumis- ja elinkeinomahdollisuudet; osaaminen sekä tutkimustiedon, innovaatioiden ja hyvien käytäntöjen käyttöönotto; kestävä kehitys ja erityisesti ympäristönsuojelu. Strategiaa ja sen painopistealueita toteutetaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmissa, joiden osalta on jäljempänä kuvattu kunkin neljän toimintalinjan ensisijaiset tavoitteet sekä strategian toteutuminen toimintalinjoittain ja ohjelmittain arvioituna vuoden 2013 loppuun mennessä. 4.2 Strategian tavoitteet toimintalinjoittain ja niiden toteutuminen Toimintalinja 1: Maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantaminen Toimintalinjan 1 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Kehittää maatalouden päätuotantosuuntien tuottavuutta ja kilpailukykyä ja ehkäistä viljelijöiden ikärakenteen heikkenemistä perheviljelmien rakennekehitystä tukemalla. Edistää maatalouden muotojen ja toiminnan monipuolistumista. 2. Parantaa maatalous- ja luonnontuotteita jalostavien pk-yritysten kilpailukykyä (liha ja lihatuotteet, maito ja meijerituotteet, vihannekset, marjat, luonnonmarjat ja sienet). Kehittää puuenergian ja muiden uusiutuvien bioenergiamuotojen tuotantoa ja käyttöä. Vaikuttaa pienimuotoisen puunjalostuksen jalostusarvon kasvuun. Lisätä innovaatioihin perustuvien uusien tuotteiden, tuotantomenetelmien ja tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa. 3. Kehittää maatalousyrittäjien liiketoiminnallista osaamista ja ympäristötietoisuutta sekä tietoisuutta tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja terveydestä. Parantaa metsänomistajien tietoja ja taitoja metsien hoidossa ja käytössä sekä metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Ensisijaiset alat, joille investoinnit fyysiseen ja henkilökohtaiseen pääomaan kohdistetaan, on kuvattu edellä olevissa tavoitteissa. 12

13 Toimintalinjalla 1 käytettävästä yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan vähintään 60 prosenttia maatalouden rakennekehitykseen sekä vähintään 5 prosenttia tutkimuksen hyödyntämisen ja innovaatioiden edistämiseen erityisesti elintarvike-, puu- ja bioenergia-alojen kehittämiseksi 5. Loput yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan pääosin muiden edellä kuvattujen ensisijaisten tavoitteiden edistämiseen. Toimintalinjan 1 tavoitteiden mukaisista toimenpiteistä pääosa rahoitetaan kokonaan kansallisin varoin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ulkopuolella. Edellä esitetyn lisäksi Ahvenanmaan erityisenä tavoitteena on kilpailukyvyn parantaminen, uusyrittäjyyden ja yrittäjyyden edistäminen sekä innovaatioiden kehittäminen ja uusien markkinoiden luominen maa- ja metsätaloustuotteille. Toimintalinjan 1 toimenpiteissä seurataan maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentumista maatalouden rakennekehitykseen 6 (vähintään 60 %) sekä tutkimuksen hyödyntämisen ja innovaatioiden edistämiseen erityisesti elintarvike-, puu- ja bioenergia-alojen kehittämiseksi 7 (vähintään 5 %). Vuoden 2013 loppuun mennessä tehtyjen sitoumusten perusteella maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentamista koskevat strategiset tavoitteet ovat toimintalinjalla 1 toteutuneet tavoitteiden mukaisesti, sillä maatalouden rakennekehitykseen on kohdennettu 67 % sekä tutkimuksen hyödyntämiseen ja innovaatioiden edistämiseen on kohdennettu kaksi kertaa tavoitetta enemmän eli 10 % toimintalinjan 1 maaseuturahaston rahoitusosuudesta. Toimintalinjan 1 maaseuturahaston rahoitusosuudesta on maksettu vasta 72 %, mutta myös toteutuneiden maksujen perusteella tavoitteet oli jo ylitetty (vastaavasti 72 % ja 8 %). Manner-Suomessa sovellettavassa varhaiseläkejärjestelmässä (toimenpide 113) on kysymys rahoituskaudelta peräisin olevista maksuista. Loput toimintalinjan 1 maaseuturahaston rahoitusosuudesta on kohdennettu ohjelmissa kumpaakin tavoitetta tukien ammatillista koulutusta ja tiedotusta koskevien toimien (toimenpide 111) sekä maa- ja metsätaloustuotteiden arvon lisäämisen (toimenpide 123) kautta. Lopullisen toteutuman maatalouden rakennekehityksen suhteen arvioidaan jäävän 65 %:n suuruusluokkaan ja pysyvän muilta osin nykyisten sitoumusten mukaisessa suuruusluokassa, joten tavoitteet tulevat ylitetyiksi. Manner-Suomi Suomessa oli vuonna 2013 noin maa- ja puutarhatilaa, joista noin 87 % oli luonnollisen henkilön omistamia ja noin 8 % maatalousyhtymiä. Osakeyhtiömuotoisia tiloja oli vain noin 750. Maatilojen määrä on vähentynyt noin 8,5 % Suhteellisesti eniten tilojen lukumäärä väheni Satakunnan ja Kainuun maakunnissa, suhteellisesti vähiten Lapin ja Etelä-Savon maakunnissa. Samaan aikaan tilojen keskikoko on kasvanut, vuonna 2013 tiloilla oli käytössä maatalousmaata keskimäärin 41,5 hehtaaria. 5 Toimenpiteiden välinen tasapaino on määritelty maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) liitteessä olevan kohdan 3.3 ja komission kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta antamien ohjeiden mukaisesti. 6 Arvioidaan ohjelmien toimenpiteiden 112 (nuorten viljelijöiden aloittamistuki), 113 (varhaiseläke) ja 121 (maatilojen nykyaikaistaminen) sitoumusten mukaan. 7 Arvioidaan ohjelmien toimenpiteen 124 (yhteistyö maatalouden, elintarvikealan sekä metsätalouden uusien tuotteiden, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseksi) sitoumusten mukaan sisältäen myös Leader-toimintatavalla sidottu vastaava rahoitus (osa toimenpiteestä 411). 13

14 Tilojen keskikoko on suurin Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnissa ja pienin Lapin ja Etelä- Savon maakunnissa. Maataloustuotannon kokonaismäärä on säilynyt edellisvuosien tasolla. Ohjelmakauden aikana vuosittaiset vaihtelut maatalouden yrittäjätulon osalta ovat olleet suuria johtuen satotasojen sekä tuottajahintojen ja tuotantopanosten hintojen muutoksista. Alimmillaan yrittäjätulo oli , jolloin tuottajahinnat olivat erityisen alhaisella tasolla ja tuotantopanosten kuten lannoitteiden ja energian hinnat nousivat voimakkaasti. Vaikka yrittäjätulo on kokonaisuutena laskenut, niin yrittäjätulon kehitys eipalkattua työpanosyksikköä kohti on ollut nousujohteista viime, koska tilakoon kasvun ja maatilojen määrän alenemisen myötä ei-palkatun työvoiman määrä on pienentynyt voimakkaasti. Maatalouden yrittäjätulon taso vuonna 2012 oli kuitenkin vain n. 61 % keskimääräisestä palkkatulosta. Suomalaisten maatilojen kannattavuus suhteessa muihin EU-maihin on heikentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana jatkuvasti ja suomalaiset maatilat kuuluvat kannattavuusluokittelussa EU:n heikoimpaan neljännekseen. Viljelijöiden keski-ikä oli vuonna ,6 vuotta. Se on pysynyt lähes ennallaan Maataloustuotannon aloittavien yrittäjien keski-ikä oli vuonna ,8 vuotta. Maatalouden investointitukihakemusten määrä on ollut odotettua hieman pienempi ja yhteenlaskettu investointikustannus on ollut pitkän aikavälin yhteenlaskettua investointitarvetta pienempi. Tärkeimmiksi syiksi hiljaiseen investointiaktiivisuuteen nähdään yleisen taloudellisen epävarmuuden jatkuminen sekä maatalouden heikko kannattavuus. Maatilojen tuotantoyksiköiden koon kasvu lisää riskejä, mikä kiristää luotonantajien myöntämään rahoitukseen liittyviä ehtoja. Toisaalta luottojen korot ovat pysytelleet edelleen verraten matalalla tasolla ja maatalousrakentamisen hintatason kehitys on ollut maltillinen, mikä helpottaa investoivien maatilojen asemaa. Vuonna 2013 jätettyjen investointitukihakemusten määrässä tapahtui selkeä nousu, mutta tämä johtui suurelta osin ohjelmakauden vaihtumiseen eli tulevan ohjelmakauden käynnistymiseen ja tukiehtoihin liittyvästä epävarmuudesta. Ohjelmassa maatilojen nykyaikaistamiseen (toimenpide121) käytettävissä olevasta rahoituksesta pääosa on kohdentunut lypsykarjatalouden kehittämiseen. Lypsy- ja nautakarjatalouden sekä kasvihuonetuotannon investointeja on tuettu hankkeen osalta noin 219 milj. euron ohjelmasta maksettavana osarahoitteisena avustuksena ja lisäksi noin 451 milj. euron korkotukilainoina kokonaan kansallisena lisärahoituksena, josta nuorten viljelijöiden investointihankkeiden osuus oli 21 %. Investointien keskikoko on kasvanut nopeasti, esimerkiksi vuonna 2013 tukipäätöksen saaneissa lypsykarjanavettainvestoinneissa yksikkökoko on investoinnin toteuttamisen jälkeen keskimärin 79 lehmäpaikkaa, kun kaikkien suomalaisten lypsykarjatilojen keskikoko vuonna 2013 oli keskimäärin 33 lehmää. Ennusteiden mukaan Suomen maatalouden rakennekehitys jatkuu edelleen nopeana. Muutoksen taustalla on maatalouden teknologisen kehityksen jatkuminen ja tarve tuottavuuden kasvattamiseen. Maatalouden rakennemuutos seuraa muualla maailmassa tapahtuvaa kehitystä ja on strategian tavoitteiden mukainen. Myönnettyjen aloitustukien määrä on koko ohjelmakauden pysynyt hyvin tasaisena, tosin vuonna 2013 hakemuksia jätettiin huomattavasti aiempia vuosia enemmän luopumistukilakiin vuoden 2014 alusta tehtyjen muutosten seurauksena. Tästä syystä monella tilalla aikaistettiin sukupolvenvaihdoksen toteuttamista. Vuoden 2013 loppuun mennessä nuorten viljelijöiden aloitustukea (toimenpide 112) on myönnetty tuensaajalle ohjelmasta maksettavana osarahoitteisena avustuksena noin 95 milj. euroa ja lisäksi kokonaan kansallisena lisärahoituksena noin 328 milj. euroa korkotukilainaa. Osa maatalouden investoinneista kuten lammas- ja vuohitalouden rakentamisinvestoinnit sekä eräät muut maatalouden kehittämisinvestoinnit samoin kuin vuodesta 2000 alkaen rahoitettu viljelijöiden varhaiseläkejärjestelmä toteutettiin kokonaan kansallisin varoin ohjelman ulkopuolella. 14

15 Sekä toimenpiteissä 112 että 121 naisten osuus tukea saaneista on perinteisesti vähäinen, vaikkakin naisten osuus on kasvanut ohjelmakauden aikana 21 %:ksi tukea saaneista nuoresta viljelijästä. Seurantatietojen mukaan vuoden 2013 loppuun mennessä tukea oli myönnetty maa- ja metsätaloustuotteiden arvon lisäämiseksi (toimenpide 123) 520 yritykselle, joista 498 oli mikro- ja pienyrityksiä ja 22 keskisuurta elintarvikkeiden jalostusta harjoittavaa yritystä. Hakemuksista 73 % kohdistui maataloustuotteiden ja loput metsätaloustuotteiden investointeihin. Luonnonmukaisen tuotannon osuus oli vajaat 23 % maataloustuotteita koskevista hakemuksista. Rahoituksen kysyntä maa- ja metsätaloustuotteiden jalostusta ja markkinointia varten on ollut ohjelmakauden alussa arvioitua huomattavasti vähäisempää. Toimialoittain tarkasteltuna elintarvikeala on kuitenkin suurimpien yritystukea saaneiden toimialojen joukossa. Jatkuvan arvioinnin mukaan maatalouden edistämiseen tähtäävissä hankkeissa selvästi tärkeimmäksi tavoitteeksi on todettu yrittäjien osaamisen lisääminen. Koulutukseen (toimenpide 111) oli osallistunut vuoden 2013 loppuun mennessä noin henkilöä, joista noin 37 % oli naisia. Hieman alle kolmannes koulutetuista oli alle 40-vuotiaita. Myös tuotekehitys oli joka toisessa hankkeessa tärkeä tavoite. Seurantatietojen mukaan uusia tuotteita ja/tai tekniikoita on otettu käyttöön noin yrityksessä (ml. maatilat; pääosin toimenpiteen 124 rahoituksen kautta). Rahoituksen kysyntä näihin tarkoituksiin (toimenpiteet 111 ja 124) on ollut ohjelmakauden alussa arvioitua huomattavasti voimakkaampaa. Ympäristöön liittyvät kysymykset ovat olleet mukana koulutuksen (toimenpide 111 ja 331) lisäksi myös muussa hanketoiminnassa. Ohjelmakaudella rahoitetuista, käynnissä olevista tai päättyneistä hankkeista noin 10 %:lla katsottiin olevan suoria positiivisia ympäristövaikutuksia. Eniten rahoitettuja ympäristövaikuttavia hanketyyppejä olivat uusiutuvan energian käytön lisäämiseen tähtäävät hankkeet (32 % ympäristövaikuttavien hankkeiden kokonaisrahoituksesta) sekä vesihuollon parantamiseen tähtäävät hankkeet (19 % ympäristövaikuttavien hankkeiden kokonaisrahoituksesta). Myös yritystukien saajista 22 % raportoi merkittävistä positiivisista ympäristövaikutuksista, joissa yleisimmin kysymys oli paikallisten uusiutuvien raaka-aineiden ja palvelujen käytöstä tai vaikutuksesta energian säästöön ja energiatehokkuuteen. Toimintalinjan 1 vaikutusta työllisyyteen ja muihin kuin toimintalinjan 1 kohdalla todettuihin strategisiin tavoitteisiin on käsitelty asianomaisen toimintalinjan yhteydessä. Åland Andelen av de yrkesverksamma sysselsatta inom jordbruket på Åland har gått ned med ca 2,2 procentenheter mellan åren 1997 och år År 2010 var 3,7 % sysselsatta inom lantbruket vilket motsvara 510 yrkesverksamma personer. Mellan åren 1997 och 2007 minskade andelen av BNP som näringen producerar (räknat i baspris) med 0,7 %. Om man jämför bruttointäkterna från lantbrukets olika produktgrupper 2006 och 2010 så har de totalt sett ökat mest inom äpplen och bär, där en fördubbling av intäkterna skett fram till Intäkterna från mjölkproduktion, spannmål och kött och ägg har också vuxit, medan intäkterna från sockerbetor har sjunkit mest både absolut och relativt sett. Totalt steg värdet på intäkterna från 2006 till 2010 med 1,2 miljoner euro i löpande priser. De åländska jordbrukarna har den högsta medelåldern av alla regioner i landet. Medelåldern bland de åländska jordbrukarna var år ,4 år jämfört med 50,6 år för hela Finland. Endast 13,3 procent av de åländska jorbrukarna är under 40 år, medan 30 procent är 60 år eller äldre. För hela landet är motsvarande andelar 16,5 procent under 40 år och 22,6 procent som är 60 år eller äldre. Trenden är att andelen äldre jordbrukare ökar medan andelen yngre minskar. 15

16 Intresset för att starta upp eller ta över jordbruksföretag har varit lägre än under tidigare programperioder. I förhållandet till programmets målsättning om antal unga jordbrukare som fått stöd är utnyttjandegraden 82 % vilket motsvarar 23 st. unga lantbrukare som erhållit startstöd fån år 2007 och t.o.m Den största efterfrågan på programfinansiering har funnits inom lantbruket för modernisering av jordbruksföretag (åtgärd 121) och förbättrandet av förädlingsvärdet i jord- och skogsbruksprodukter i små och medelstora företag (åtgärd 123). I enlighet med årsrapporten 2013 visar uppföljningen att antalet stödmottagare inom åtgärden modernisering av jordbruksföretag (åtgärd 121) är lågt (24 st.) i förhållande till målsättningen (70 st.). Däremot är 99 % (3,9 milj euro) av programbudgeten beviljad. Man kan konstera att investeringarna är färre men mer kapitalintensiva än förväntat Under innevarande programperiod har ytterligare 5,3 milj. euro beviljats i 88 jordbruksföretag med helt nationella medel utanför programmet. En av målsättningarna inom programmet är bibehållen mjölkproduktion och 67 % av den totala investeringsvolymen är inom denna produktionsinriktning. Även åtgärd 123 Högre värde i jord- och skogsbruksprodukter har haft en stor efterfrågan, nästan 90 procent av finansieringsramen på 2,16 miljoner har bundits upp genom beslut och över 77 procent har betaltas ut i slutet av år De enskilda stöd som betalts ut har varit betydligt högre än väntat. Antalet företag som gynnas av de utbetalda stöden är betydligt högre än antalet stödmottagare eftersom de största investeringarna som erhållit stöd drivs av ett andelslag. De utbildningsinsatser som genomförts inom programmet har nästan uteslutande riktats till personer verksamma inom jordbruk. I viss utsträckning har kurser behandlat teman som berör bevarandet och förbättrandet av landskapet samt miljöskydd. Åtgärden bedöms främst få positiv påverkan på miljö, djurhälsa och produktkvalité inom jordbruket. Andelen kvinnor som deltagit i utbildningsaktiviteter uppgår till 41 %. Under programperioden har i projekt genomförts med stöd av axelns åtgärd 124 samarbete om utveckling av nya produkter, processer och tekniker. Intresset har varit mycket svalt för åtgärden. Delvis beroende på att förädlingsindustrins behov av råvaror är stort och att en stor del av utvecklingen gällande nya produkter och tekniker sker helt i livmedelsförädlarnas regi och delvis finansieras via åtgärd 123. Eftersom genomförandet av programmet fick en sen start är det ännu för tidigt att tala om faktiska resultat och ekonomiska effekter. Man kan dock konstatera att åtgärden 121 haft en betydande inverkan på bevarandet av mjölkproduktionen. En uppföljning av de ekonomiska effekterna försvåras av omgivningsfaktorer och att axelns olika åtgärder som genomförandet av investeringar kommit igång i varierande grad. Man kan dock konstatera att de som erhållit investeringsstöd enligt åtgärden 121 ökat sin omsättning med ca. 59 % men att nettoresultatet (omsättning-rörliga kostnader) enbart ökat med ca 17 % mellan åren 2007 till år

17 Toimintalinja 2: Ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen Toimintalinjan 2 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Ylläpitää arvokas avoin, viljelty maatalousmaisema kuten myös luonnonniityt ja -laitumet riippumatta siitä, tuotetaanko niillä elintarvikkeita ja niiden raaka-aineita, uusiutuvaa bioenergiaa tai hoidetaanko niitä viljelemättöminä. 2. Vähentää maataloudesta maaperään, pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa ympäristökuormitusta ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien käyttöä edistämällä. Edistää maaja metsätalousmaalla tuotettavalla uusiutuvalla bioenergialla kasvihuonekaasujen vähentämistä sekä maaperän orgaanisen aineen ja hiilinieluvaikutuksen säilymistä. 3. Säilyttää maa- ja metsätalousympäristöjen luonnon monimuotoisuutta. Erityisesti korostuu maatalousja metsäalueiden Natura 2000-verkoston säilyttäminen. Toimintalinjalla 2 käytettävästä yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan vähintään 50 prosenttia luonnonhaittakorvauksiin ja vähintään 40 prosenttia maatalouden ympäristötukeen 8. Loput yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan toimintalinjan muihin toimenpiteisiin (tuotantoeläinten hyvinvointi, eituotannolliset investoinnit ja maatalousmaan ensimmäinen metsitys). Natura 2000-verkoston maatalousmaalle maksettaviin tukiin arvioidaan kohdennettavan noin 1 prosenttia toimintalinjalla maksettavista tuista. Lisäksi Ahvenanmaalla on erityisenä tavoitteena ravinnevalumia vähentävien toimien tehostaminen, torjunta-aineiden käytön vähentäminen, markkinoille suunnatun luonnonmukaisen tuotannon osuuden lisääminen ja käyttö, luonnonlaidunten säilyttäminen ja uusien alueiden perustaminen ja tällä tavalla biologisen monimuotoisuuden edistäminen. Koska Ahvenanmaa on luokiteltu erityisistä luonnonhaitoista kärsiviin alueisiin, lisäksi painotetaan toimia maisemakuvan säilyttämiseksi. Toimintalinjan 2 strateginen tavoite maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentamisesta koskee luonnonhaittakorvausten (ohjelmien toimenpiteet 211 ja 212 vähintään 50 %) ja maatalouden ympäristötukien (ohjelmien toimenpide 214 vähintään 40 %) välistä painotusta, mikä on toteutunut sekä sitoumusten että maksujen suhteen myös käytännössä (53 54 % ja %). Toimintalinjan 2 maaseuturahaston rahoitusosuus on jo maksettu lähes 99 %:sti. Loput toimintalinjan 2 maaseuturahaston rahoitusosuudesta on kohdennettu Manner-Suomessa eläinten hyvinvointia edistäviin tukiin (toimenpide 215) ja eituotannollisiin investointeihin (toimenpide 216); lisäksi rahoituskaudelta peräisin olevat maatalousmaan ensimmäisen metsityksen (toimenpide 221) maksatukset jatkuivat vuoteen 2012 saakka. Manner-Suomi Luonnonhaittakorvauksilla on ollut keskeinen merkitys avoimen viljellyn maatalousmaiseman säilymisessä. Maatalouden ympäristötukien toimet ovat tärkeitä myös maiseman ja luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Vuonna 2009 ympäristötukeen lisätyt luonnonhoitopellot ovat myös lisänneet maaseutumaiseman monipuolisuutta. 8 Toimenpiteiden välinen tasapaino on määritelty maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) liitteessä olevan kohdan 3.3 ja komission kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta antamien ohjeiden mukaisesti. 17

18 Suomessa on maatalousmaata alle 8 % maan pinta-alasta, joten pellolla on tärkeä rooli avoimen maaseutumaiseman ylläpidossa ja maaseudun viihtyisyydessä. Avoimen ja hoidetun viljelymaiseman väheneminen uhkaa aiheuttaa maaseutumaiseman suurimmat muutokset. Suomelle on erittäin tärkeätä, että maataloustuotanto maassamme jatkuu ja samalla pitää maaseutumaiseman avoimena ja hoidettuna, vaikka luonnonolot ovatkin maataloudelle epäsuotuisat. MYTVAS 3 -seurantatutkimuksen tulokset osoittavat, että ympäristötuki ei ole vaikuttanut haitallisesti maatalouden harjoittamisen edellytyksiin. Rikkakasvit eivät lievästä runsastumisestaan huolimatta aiheuta sellaisia ongelmia, joiden takia tarvittaisiin muutoksia maatalouden ympäristötoimenpiteiden sisältöön. Peltomaan pintakerroksen hiilipitoisuus näyttää olevan edelleen lievässä laskussa ja maan eloperäistä ainesta säilyttävillä toimenpiteillä on edelleen tarvetta. Ympäristötuen lannoitusrajojen noudattamisella ei puolestaan näytä olleen merkittävää vaikutusta sadon laatuun. Hehtolitran ja tuhannen siemenen painon sekä valkuaispitoisuuden vaihtelut ovat olleet samaa tasoa kuin Myöskään sadon määrään ympäristötuen lannoitusrajojen noudattamisella ei ole ollut sanottavaa vaikutusta. Vuosina keskisadot ovat pysyneet samalla tasolla eikä 2000-luvulla ole ollut havaittavissa satotasoiltaan selvästi poikkeavia vuosia. On tosin mahdollista, että alentuneet lannoitustasot olisivat 2000-luvun aikana leikanneet sääolosuhteiltaan edullisimpina sadontuotantopotentiaalia ja valkuaispitoisuudet ovat alentuneet edullisina sato. Seurantatulokset osoittavat myös, että maatalouden ravinnekuormituspotentiaali ravinnetaseilla mitattuna on jatkuvasti vähentynyt sekä typen että erityisesti fosforin osalta. Ravinnekuormituspotentiaalin väheneminen on ennen kaikkea keinolannoitteiden käytön alenemisen ansiota. Typen lannoituksen vähentyminen on pysähtynyt viime vuosien aikana ja satoisina havaitut viljan alhaiset valkuaispitoisuudet kertovat siitä, että typpilannoitusta ei kannata enää vähentää. Typpilannoituksen optimointi kasvukauden edullisuuden mukaan ja karjanlannan liukoisen typen tehokas hyödyntäminen ovat jatkossa keskeisiä toimenpiteitä kohtuullisten typpitaseiden ja hyvälaatuisen sadon tuottamisessa kasvukausien vaihtelusta huolimatta. Uusien lajikkeiden on havaittu käyttävän typpeä vanhoja tehokkaammin, joten uusien lajikkeiden käyttöönottoa käytännössä olisi edistettävä. Ravinnetaseiden alenemisesta huolimatta on viitteitä siitä, että kotieläintuotantokeskittymissä lannasta huuhtoutuvat ravinteet ovat muodostumassa aiempaa suuremmaksi ongelmaksi. Maatalouden ravinnekuormituksen perusongelma onkin kotieläintuotannon ja kasvintuotannon eriytyminen toisistaan, mikä on heikentänyt ravinteiden käytön tarkoituksenmukaisuutta. Siksi on keskityttävä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka sekä lisäävät lannan sisältämien ravinteiden hyväksikäyttöä että vähentävät lantaan päätyvien ravinteiden määrää. Jokivaluma-alueiden kuormitusseurannan perusteella peltohehtaarilta tuleva fosforikuormitus on laskenut ohjelmakausittain, jääden kolmannella ohjelmakaudella ( ) noin 80 %:iin ensimmäisen ohjelmakauden ( ) tasosta. Viljelyalan kasvun vuoksi maataloudesta vesiin kulkeutuva typpikuorma kasvoi vielä toisella ohjelmakaudella ( ), mutta kääntyi laskuun kolmannella ohjelmakaudella ( ). Vastaava kehitys näkyi myös peltohehtaaria kohden lasketussa typpikuormassa. Suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle aiheutuu maisemarakenteen kehityksestä, jonka tyypillisin piirre on varsinaisen viljelykäytön ulkopuolella olevien avoimien tai puoliavoimien alueiden väheneminen. Peltosaarekkeiden ja erilaisten reuna-alueiden raivaaminen sekä viljelyalan lisäämiseen tähtäävät ojitustoimenpiteet ja kaikkinainen peltokuvioiden rationalisointi pienentävät juuri niitä alueita, jotka ovat tärkeimpiä maatalousluonnon monimuotoisuuden kannalta. Seurantatutkimuksen toimenpidekohtaiset tulokset kuitenkin osoittavat, että monimuotoisuushyötyjä on kyetty paikallisesti saavuttamaan siellä, missä toimenpiteitä on toteutettu riittävässä laajuudessa (luonnonmukainen viljely, perinnebiotoopit, kosteikot, suojavyöhykkeet, viherkesannot/luonnonhoitopellot). Siksi olisi 18

19 huolehdittava erityisesti siitä, että kaikilla viljelyalueilla säilyisi peltoaukeamittakaavassa riittävä suhteellinen osuus varsinaisen peltoviljelyn ulkopuolisia alueita, ovat ne sitten luonnonlaitumia, luonnonhoitopeltoja, monimuotoisuuskaistoja, suojavyöhykkeitä, suojakaistoja, pientareita, peltosaarekkeita tai muita vastaavia alueita. Melko suuren suosion saaneiden luonnonhoitopeltojen sisällyttäminen perustoimenpiteisiin uutena vapaaehtoisena toimenpiteenä on ollut merkittävä luonnon monimuotoisuutta edistävä parannus. Maatalousmaiseman osalta voidaan todeta, että visuaalisesti tarkasteltuna varsinainen viljelyala on yleensä pysynyt ennallaan, mutta koko maisemakuvan tasolla maiseman sulkeutuminen on yleisempää kuin avoimuuden lisääntyminen. Sama suuntaus havaittiin perinnebiotooppien visuaalisessa seurannassa, vaikkakin pääsääntöisesti seurattujen niittyjen avoimuus on pysynyt entisellään. Ympäristötukijärjestelmässä ei ole ollut muita kaasumaisia päästöjä suoraan vähentäviä toimenpiteitä kuin turvepeltojen pitkäaikainen nurmiviljely - ja lietelannan sijoittaminen peltoon -erityistukisopimukset. Monet muut toimenpiteet tosin ovat välillisesti vaikuttaneet myös kaasumaisiin päästöihin, mutta siitä huolimatta ympäristötukitoimenpiteiden vaikutus maatalouden kaasumaisten päästöjen vähentämiseen on ollut kokonaisuutena vähäinen. Yleisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että maatalouden ympäristötoimenpiteiden tavoitteet, sisältö ja tukitasot pitää jatkossa enenevässä määrin sovittaa ja räätälöidä alueellisesti, tuotantosuunnittain ja tilakohtaisesti, koska sekä maatalousympäristön tila että yhteiskunnan tarpeet vaihtelevat huomattavasti erityyppisillä maaseutualueilla. Neuvonnan ja koulutuksen tarve ympäristöasioissa koetaan edelleen suureksi. Suuri osa maamme pintavesistä joista 65 %, järvistä 85 % ja rannikkovesistä 25 % - on ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Hyvää heikommassa tilassa on 35 % jokipituudesta, 15 % järvipinta-alasta ja 75 % rannikkovesien kokonaispinta-alasta (liite 2). Suomessa oli vuonna 2013 noin vedenhankintaa varten tärkeää ja siihen soveltuvaa pohjavesialuetta, joista suurin osa tilaltaan hyviä. Suomessa oli noin 350 riskialueeksi nimettyä pohjavesialuetta. Määrä on noussut noin sadalla alueella edelliseen pohjavesien tila-arvioon (2009) verrattuna. Toimia vesiensuojelun tehostamiseksi tarvitaan kaikilla vesiä kuormittavilla ja muuttavilla toimialoilla. Suurin haaste on maatalouden rehevöitymistä aiheuttavan ravinnekuormituksen vähentäminen. Tavoitteeseen pyritään vähentämällä lannoitteiden käyttöä, lisäämällä kasvipeitteisyyttä, kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä sekä tehostamalla karjanlannan käyttöä. Vesiensuojelutoimenpiteitä pyritään kohdentamaan, mutta aina ei ole selvää, mikä on kohdentamisen taso (esim. lohko, valuma-alue, vesistöalue) ja kriteerit (esim. sijainti vesistöön nähden, lohkon P-tila, kaltevuus). Tehokkaimmillaan kohdentaminen on, kun sitä tehdään samanaikaisesti usealla tasolla. Kaikista Suomen nautatiloista 41 %:lla ja sikatiloista 76 %:lla oli vuoden 2013 lopussa eläinten hyvinvointia edistävä sitoumus. Ohjelmakauden aikana toimenpiteen suosiota kasvatti tukijärjestelmän uudistus. Kotieläintaloudesta luopuminen on kasvattanut eläinten hyvinvointitukeen sitoutuneiden tilojen osuutta. Ohjelmakauden tavoitteesta nautatilojen osalta toteutui 89 % ja sikatilojen osalta 56 %. Ohjelmakaudelle asetetut tavoitteet tulee suhteuttaa kotieläintilojen määrän vähenemiseen. Nautatilojen määrä on vähentynyt ohjelmakaudella % ja sikatilojen 41 %. Ohjelmakauden tavoitteet eläinten hyvinvointitoimenpiteen osalta saavutettiin hyvin. 19

20 Tiedottamisella on koko ohjelmakauden pyritty saamaan viljelijöitä kiinnostumaan toimenpiteistä ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Keväisin ennen tukihakua pidetyissä koulutuksissa on keskitytty ympäristötukien osalta erityisesti sellaisiin puutteisiin, jotka ovat eniten aiheuttaneet sanktiota. Eläinten hyvinvointisitoumukseen on lisätty vaatimus toimittaa terveydenhuoltoasiakirjat kuntaan. Aiemmin asiakirjat olivat vain viljelijän hallussa ja tarvittaessa tarkastettavissa tilalla tehtävän valvonnan yhteydessä. Åland Övergödning av vattenområden och igenväxning av kulturlandskapet är två starka hotbilder som är kopplade till miljön på den åländska landsbygden. Högre konkurrenskraft och effektivare produktion skapar behov av en intensivare produktion. På de mest produktiva markerna på Åland kan effekterna av intensiva jordbruksmetoder mycket snabbt påverka den omgivande miljön negativt medan en strukturrationalisering leder till att mera avlägsna områden riskerar växa igen. Kompensationsbidraget har, sett till arealen, uppnått en mycket hög anslutningsgrad under hela programperioden och tack vare detta har den åländska åker- och naturbetesmarken hållits skött och brukad varvid landskapsbilden i stort sett har kunnat bevaras öppen i enlighet med landskapsregeringens strategiska målsättning även om en viss igenväxning av odlingslandskapet har kunnat konstateras. Åland har en förhållandevis stor naturbetesareal som präglar det öppna kulturlandskapet och som i en väsentlig grad bidrar till att främja den biologiska mångfalden. Det åländska LBU-programmet omfattar därför specifika insatser vars syfte är att utnyttja och bevara samt nyskapa naturbetesmark. Arealmässigt har anslutningen till dessa insatser som helhet i stort sett uppnått målen men anslutningen till de mest krävende insatserna har dock varit svag. Resultatet av den omfattande biodiversitetundersökning av det åländska odlingslandskapet som Finlands miljöcentral utförde sommaren 2011 på uppdrag av Ålands landskapsregering visar att den åländska jordbruksmiljön är fortfarande mycket mångformig; både växters, dagfjärilars och fåglars art- och revirantal var i genomsnitt högre på Åland än i fasta Finland. Motsvarande nivåskillnader kunde även noteras inom de olika livsmiljötyperna. Det stora antalet naturbeten tycks vara den största förklaringen till växternas, fjärilarnas och fåglarnas mångfald på Åland och de flesta indikatorer som återspeglar det åländska jordbrukets strukturella utveckling under 2000-talet har utvecklats i en positiv riktning med tanke på naturens mångfald. Dock konstateras att det är svårt att knyta de observerade förändringar i lantbruksområdenas artsamhällen till förändringar som skett inom jordbruksverksamheten eller i miljöstödets åtgärder. Utvecklingen av den biologiska mångfalden kan dock konstateras vara i enlighet med landskapsregeringens strategiska målsättning. Det åländska jordbruket bedrivs i ett öområde som omgärdas av en känslig vattenmiljö. Den första klassificeringen av de åländska kustvattenområdena som utfördes år 2009 visar att 72 % av dessa områden har en måttlig kvalitet, 21 % har en otillfredsställande kvalitet medan 7 procent har klassats som dåliga, dessa områden är belägna allra längst in i innerskärgården. Jordbruket på Åland beräknas fortfarande stå får ca 10 procent av den årliga fosforbelastningen och för ca 37 % av den årliga kvävebelastningen som förorsakas av mänsklig verksamhet. Målsättningen är att minska detta växtnäringsläckage genom ett långsiktigt och kontinuerligt miljöarbete på de åländska jordbruken. I detta arbete är LBU-programmet ett viktigt verktyg varför speciellt åtgärd 214 (stödet för miljövänlig odling) omfattar en mängd olika vattenvårdande insatser. Det används även rätt omfattande mängder bekämpningsmedel i jordbruket på Åland främst på grund av den relativt stora andelen specialodlingar så som äpple, lök och potatis. Målsättningen är därför att minska användningen av bekämpningsmedel bland annat genom insatser inom åtgärd

21 Arealmässigt har anslutningen till de vattenvårdande insatserna som helhet i stort sett uppnått målen även om anslutningen till vissa enskilda insatser har varit svag. För att utreda vilken inverkan stödet för miljövänligt jordbruk har på vattenkvaliteten i vattendragen specifikt på Åland har Finlands miljöcentral på uppdrag av Ålands landskapsregering gjort en upprepning av den beräkning som gjordes år 2002 i samband med halvtidsutvärdering av Ålands landsbygdsutvecklingsprogram För beräkningen den potentiella näringsbelastningen användes samma matematiska modell som användes för motsvarande beräkning på det finska fastlandet men beräkningen baserar sig på information som samlas in från jordbrukare på Åland. Utredningen visar att gödslingsnivåerna har sjunkit i synnerhet för vårvetets och matpotatisens del och att även fosforbalanserna har sjunkit. Speciellt åkrar där det odlas havre, vete och potatis uppvisar negativa fosforbalanser. Åkrarnas genomsnittliga P-tal har också sjunkit en aning. Motsvarande minskning för N- talet har dock inte kunnat påvisas. En klar minskning kan skönjas i urlakningen av fasta partiklar och även i andelen fosfor som är bundet till eroderade jordpartiklar. Orsaken kan närmast sökas i det ökade växttäcket vintertid. Också i urlakningen av den lösliga fosforn syns en nedgång, vilket i sin tur kan förklaras med nedgången i jordarnas genomsnittliga fosforvärde. Enligt beräkningarna är det möjligt att också kvävebelastningen från sädesodlingar är på nedåtgående, då i synnerhet vårvetets gödslingsnivåer sjunkit. Resultaten är väl överensstämmande med motsvarande undersökningar gjorda på fastlandet, där man också funnit en nedgång i fosforbelastningen. Även i detta fall kan utvecklingen konstateras vara i enlighet med landskapsregeringens strategiska målsättning. Utvecklingen av den ekologiska produktionen har arealmässigt varit framgångsrik de senaste åren och det åländska jordbruket omfattar en förhållandevis stor areal som odlas enligt ekologiska produktionsmetoder. År 2011 var denna areal drygt hektar vilket motsvarar ca 25% av åkerarealen på Åland. Produktionen har dock präglats av en låg produktivitet dels på grund av att största delen av arealen har odlats med lågavkastande vall. Landskapsregeringen har därför haft som ett strategiskt mål att öka andelen marknadsorienterad ekologisk produktion vilket man även i viss mån lyckats med då andelen avsalugrödor har ökat jämnt under programperioden. Avsalugrödornas andel är dock fortfarande blygsam och den ekologiskt odlade arealen består fortfarande till största delen vall men vallens andel har minskat från 82 % år 2007 till 76 % är

22 Toimintalinja 3: Maaseudun elinkeinoelämän monipuolistaminen ja maaseutualueiden elämänlaatu Toimintalinjan 3 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Hidastaa harvaan asutun ja ydinmaaseudun väkiluvun vähenemistä sekä vaikuttaa työllisyyden paranemiseen samassa suhteessa koko maassa. 2 Tukea maaseudun yritysten ja työpaikkojen määrän lisääntymistä ja elinkeinojen monipuolistumista. Vahvistaa naisten ja nuorten osuutta elinkeinotoiminnassa. Edistää uusien innovaatioiden ja tuotekehityksen hyödyntämistä työtilaisuuksien luomiseksi maaseudulle. Lisätä maaseudun osaamista yrittäjyyden sekä tietotekniikan ja muun teknologian alueilla. 3. Lisätä maaseudun vetovoimaisuutta asuin- ja vapaa-ajan ympäristönä. Vaikuttaa kylien ja muiden vastaavien asuinalueiden säilymiseen vireinä ja toimivina. Toimintalinjalla 3 käytettävästä yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan vähintään 60 prosenttia työllisyysmahdollisuuksien luomiseen ja vähintään 25 prosenttia maaseudulla asumisen ja elämänlaadun edistämiseen 9. Loput yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan pääosin muiden edellä kuvattujen ensisijaisten tavoitteiden edistämiseen. Ahvenanmaa kohdistaa varoja maaseutuelinkeinojen monipuolistamiseen, mikä tarkoittaa yrittäjyyden lisääntymistä ja perinteistä maataloutta täydentäviä toimintoja. Lisäksi varoja käytetään perinteisen maisemakuvan säilyttämiseen tarvittaviin toimenpiteisiin. Työllistävät tavoitteet eivät ole yhtä keskeisiä Ahvenanmaalle kuin muulle Suomelle. Toimintalinjan 3 toimenpiteissä seurataan maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentumista työllisyysmahdollisuuksien luomiseen 10 (vähintään 60 %) sekä maaseudulla asumisen ja elämänlaadun edistämiseen 11 (vähintään 25 %). Vuoden 2013 loppuun mennessä tehtyjen sitoumusten perusteella työllisyyden edistämisessä ollaan sekä pelkästään toimintalinjan 3 osalta tarkasteltuna (56 %) samoin kuin lisäksi vastaavat toimenpiteet Leadertoimintatavan osalta mukaan lukien (48 %) tavoitteen alapuolella. Maaseuturahaston rahoitusosuudesta on maksettu toimintalinjalla 3 vain 55 % ja Leader-toimintatapa mukaan lukien 58 %, joten maksujen suhteen toteutumassa korostuu työllisyyden edistämiseen liittyvien yritystukien nopea edistyminen eikä tämä anna oikeaa kuvaa lopullisesta toteutumasta (vastaavasti maksujen perusteella 65 % ja 54 %). Ohjelmakauden alussa asetettua suhdetta työllisyysmahdollisuuksien edistämisen ja toisaalta maaseudulla asumisen ja elämänlaadun välillä ei ole muutettu strategiassa, vaikka maaseuturahaston laajakaistahankkeisiin kohdennetun lisärahoituksen myötä painotus muuttui huomattavasti maaseudulla 9 Toimenpiteiden välinen tasapaino on määritelty maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) liitteessä olevan kohdan 3.3 ja komission kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta antamien ohjeiden mukaisesti. 10 Arvioidaan ohjelmien toimenpiteiden 311 (taloudellisen toiminnan laajentaminen maatalouden ulkopuolelle), 312 (mikroyritysten perustaminen ja kehittäminen) ja 313 (matkailuelinkeinojen edistäminen) sitoumusten mukaan sisältäen myös Leader-toimintatavalla sidottu vastaava rahoitus (osa toimenpiteestä 413). 11 Arvioidaan ohjelmien toimenpiteiden 321 (elinkeinoelämän ja maaseutuväestön peruspalvelut), 322 (kylien kunnostus ja kehittäminen) ja 323 (maaseutuperinnön säilyttäminen ja edistäminen) sitoumusten mukaan sisältäen myös Leader-toimintatavalla sidottu vastaava rahoitus (osa toimenpiteestä 413). 22

23 asumisen ja elämänlaadun edistämiseen. Lisäksi työllisyyden edistämistä koskevan rahoitusosuuden arvioitiin kasvavan ohjelmakauden loppua kohti lyhytkestoisen yritysrahoituksen lisääntyessä, mutta yritysrahoituksen kysynnän hiipuessa maaseudulla asumisen ja elämänlaadun edistäminen on kasvattanut rahoitusosuuttaan arvioitua enemmän ohjelmakauden viimeisten vuosien aikana. Siltä osin tavoitteet onkin ylitetty sekä sitoumusten (vastaavasti 37 % ja Leader-toimintatapa mukaan lukien 46 %) että maksujen (vastaavasti 28 % ja 41 %) perusteella. Näissä luvuissa nähdään myös selvästi Leadertoimintatavan vaikutus maaseudulla asumisen ja elämisen laadun edistämiseen. Loput toimintalinjan 3 maaseuturahaston rahoitusosuudesta on kohdennettu kumpaakin tavoitetta tukien Manner-Suomessa koulutusta ja tiedotusta koskevien toimien (toimenpide 331) sekä Ahvenanmaalla paikallisen kehittämisstrategian valmisteluun ja toimeenpanoon liittyvää pätevyyden hankkimista ja toiminnan edistämistä tukevien toimien (toimenpide 341) kautta. Manner-Suomi Koko ohjelmakauden ajan Manner-Suomessa on jatkunut maaseudun elinkeinorakenteen muutos samansuuntaisena kaikissa maaseututyypeissä. Harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla väestökehitys on ollut negatiivinen, kun taas kaupunkien läheisellä maaseudulla ja kaupungeissa väestön määrä on kasvanut. Alkutuotannon työpaikat ovat vähentyneet eikä muulla taloudellisella toiminnalla ole kyetty korvaamaan menetyksiä. Työpaikkojen ja ansiomahdollisuuksien väheneminen ovat vauhdittaneet varsinkin työikäisen väestön sekä perheiden mukana nuorten ja lasten poismuuttoa, mikä näkyy etenkin harvaan asutun maaseudun demografisessa kehityksessä. Erityisesti harvaan asutulla maaseudulla väestön ikääntyminen on ollut ja tulee olemaan voimakasta, mikä kasvattaa ja muuttaa palvelujen tarvetta. Jatkuvan arvioinnin mukaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteet ja tulokset ovat kuitenkin tasapainottaneet kehitystä ja hidastaneet alueiden välisten erojen kärjistymistä. Työttömyysaste on harvaan asutulla maaseudulla selvästi muita maaseutualueita ja kaupunkeja korkeampi. Ydinmaaseudulla ja kaupunkien läheisellä maaseudulla sen sijaan työttömyysaste on maan keskiarvoa pienempi. Viimeisten tilastojen mukaan vuoteen 2007 vertaamalla työttömyysaste kasvoi kaikilla alueilla, mutta kasvu oli pienintä harvaan asutulla maaseudulla. Työllisten ja työpaikkojen väheneminen on ollut prosentuaalisesti suurinta harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla. Työpaikkojen määrä on laskenut kaikilla aluetyypeillä. Koko ohjelman tavoitteena on luoda ohjelmakaudella uutta kokoaikaista työpaikkaa. Tavoite on määritelty saavutettavaksi pääasiassa toimenpiteissä 111, 123, 311, ja 312 toteutettavien yritystukien avulla (ml. Leader-toimintatapa). Taulukkoon 5 on koottu toimenpiteittäin tähän asti raportoidut työllisyysvaikutukset (uudet kokoaikaiset ja säilytetyt työpaikat sekä hankkeiden aikana työllistyneet). Vuoden 2014 alun seurantatietojen mukaan on luotu noin uutta kokoaikaista työpaikkaa, joista noin 230 on maatilojen yhteydessä. Eniten uusia kokoaikaisia työpaikkoja on syntynyt Etelä- ja Pohjois- Pohjanmaalla, vähiten puolestaan Kainuussa ja Lapissa. Työpaikan syntyminen on vaatinut keskimäärin noin euron panostuksen. Seurantatietojen mukaan hankkeilla on vaikutettu myös noin työpaikan säilymiseen. Lisäksi hankkeiden aikana on raportoitu työllistyneen henkilöitä yli henkilötyövuoden verran, minkä lisäksi on työllistetty toimintaryhmätyön kautta (toimenpide 431) vajaa 600 henkilötyövuoden verran. 23

24 Taulukko 5: Uudet kokoaikaiset ja säilytetyt työpaikat toimenpiteittäin (vain yritystuet) sekä hankkeiden aikana työllistyneet (tilanne 3/2014 mennessä). Uudet Säilytetyt Hankkeiden aikana Toimenpide kokoaikaiset työpaikat työllistyneet työpaikat kpl kpl 12 htv Yhteensä Suurimmat työllisyysvaikutukset ovat syntyneet tuettaessa mikroyritysten perustamista tai kehittämistä (toimenpide 312). Tuetuista yrityksistä noin 73 % on ollut toimivia yrityksiä ja noin 27 % uusia yrityksiä. Yritykset näyttävät saavuttaneen omat tavoitteensa kohtuullisen hyvin, sillä noin 74 % yrityksistä on raportoinut saavuttaneensa asettamansa työpaikkatavoitteen (uudet kokoaikaiset työpaikat) tai jopa ylittänyt sen. Myös ohjelmassa koko toimenpiteelle asetettu tavoite tuetuista mikroyrityksistä samoin kuin uusista työpaikoista on jo toteutunut lähes kokonaan (93 95 %). Maatalouden ulkopuolelle toimintaansa laajentavien maatalousyritysten lukumäärä on ollut huomattavasti odotettua alempi. Tuesta valtaosa on kohdentunut mikroyrityksiin, jotka toimivat maatalouden ulkopuolella. Yleisesti tarkasteltuna suomalaiset yritykset välttävät riskejä eivätkä investoi riittävästi uusiin tuoteinnovaatioihin. Kaikkein pienimpien yritysten kehittämisresurssit ovat vaatimattomia etenkin maaseudulla. Kehittämiseen myönnetyn yritystuen osuus on kuitenkin vähitellen kasvanut ohjelmakaudesta toiseen. Suurin osa tuesta on kohdentunut edelleen investointeihin. Kansainvälinen talous kehittyi positiiviseen suuntaan vuonna Aasian taloudet jatkoivat vahvaa kasvuaan ja USA:ssa kasvu nopeutui. Myös Euroopassa tapahtui käänne parempaan. Suomi sen sijaan pysyi edelleen selvässä taantumassa. Vuoden 2013 jälkipuoliskon talouskasvu oli odotuksia heikompaa eikä talous lähtenyt muun maailman mukana kasvuun vaan käännettä odotellaan edelleen. Yksityinen kulutus kääntyi laskuun ja myös investoinnit olivat selvästi miinuksella. Tämän seurauksena myös työttömyys lisääntyi eikä vielä vuosi 2014 myöskään näytä kovin valoisalta. Vaikka iso osa maaseudun yrityksistä ei ole kovin suhdanneherkkiä, näkyi yleinen kehitys myös siellä epävarmuuden lisääntymisenä. Tästä taloudellisesta tilanteesta johtuen strategiassa asetettu tavoite työllisyyden edistämiseksi voi osoittautua haasteelliseksi. Jos kuitenkin oletetaan, että niissä keskeneräisissä hankkeissa, joista seurantatietoja ei vielä ole käytettävissä, työpaikkavaikutukset olisivat suurin piirtein samaa tasoa kuin näissä, joista seurantatieto on käytettävissä, voidaan arvioida, että koko ohjelmakauden tavoite uudesta kokoaikaisesta työpaikasta olisi kuitenkin saavutettavissa. Valtakunnallisen hanketoiminnan tarkoituksena on kohdentaa ohjelman rahoitusta niihin hankkeisiin, joilla arvioidaan olevan laajempaa vaikuttavuutta ohjelman tavoitteiden kannalta. Tärkeä tavoite on täydentää ja tukea alueilla tehtävää hanketoimintaa. Jatkuvan arvioinnin mukaan hanketoiminnalla ei ole suoraan vaikutettu merkittävästi työllisyyteen, mutta se on yritysten toimintaedellytyksiä parantamalla tai maaseudun toimintaympäristöä kehittämällä parantanut työpaikkojen syntymisen edellytyksiä 12 Seurantatiedoissa on ristiriitaisuuksia erityisesti säilytettyjen työpaikkojen suhteen. 24

25 maaseutualueilla. Jatkuvan arvioinnin mukaan iso puute hanketoiminnassa on yhteyden puuttuminen ohjelman strategisista tavoitteista yksittäiseen hankkeeseen, jossa tunnistetaan huonosti ohjelman tavoitteet. Painopiste on näin ollut liikaa jo olemassa olevan toiminnan tukemisessa. Työpaikkoja tai investointeja ei ole kovinkaan usein määritelty hankkeiden tavoitteiksi. Kyselyn mukaan joka toisessa hankkeessa tavoitteena oli mukana tuotekehitys, joka koettiin tärkeäksi. Hankkeiden tärkein tavoite on kuitenkin ollut yrittäjien osaamisen lisääminen, joka tähtää pääasiassa jo olemassa olevan toiminnan kehittämiseen, ja näin tärkein kohderyhmä on ollut jo yrittäjinä toimivat. Tämä kohderyhmä on myös tavoitettu hyvin. Hankkeissa oli kertynyt vuoden 2013 loppuun mennessä noin koulutuspäivää (toimenpide 331) ja koulutustoimen oli saattanut loppuun noin henkilöä, joista noin 37 % oli naisia. Nuorten osuus koulutustoimissa on ollut vähäinen. Hanketukien seurantatiedot tuovat esille sen, miten tärkeitä toimijoita Leader-ryhmät ovat olleet ohjelman maaseutualueiden yhteisöllisyyden, sosiaalisen kestävyyden ja sosiaalisen pääoman vahvistajina. Kylien kunnostusta ja kehittämistä (toimenpide 322) ovat tukeneet pääosin Leader-ryhmät (lähes 70 % toimenpiteen koko rahoituksesta) ja myös muissa maaseudulla asumiseen ja elämänlaatuun liittyvissä toimenpiteissä Leader-toimintatavan merkitys on ollut huomattava. Maaseudun toimivuuteen on myös vaikutettu erityisesti ohjelmakauden loppupuolella tukemalla elinkeinoelämän ja maaseutuväestön peruspalveluja (toimenpide 321), jonka rahoituksesta 29 % on kohdistunut ympäristöinfrastruktuurin parantamiseen (viemäröinti, jäteveden käsittely ja energia) ja 20 % tieto- ja viestintätekniikkaan (ml. jäljempänä kuvatut maaseuturahaston lisävaroilla rahoitetut laajakaistahankkeet). Maaseudulla asumiseen ja elämänlaatuun liittyvien strategisten tavoitteiden toteutumista on kuvattu tarkemmin jäljempänä Leader-toimintatavan osalta. Åland Inom axel 3 implementeras åtgärderna diversifiering till annan verksamhet än jordbruk (åtgärd 311), etablering och utveckling av företag (åtgärd 312) samt kompetensutveckling och informationsinsatser (åtgärd 341). Medelsbeviljandet ifråga om diversifiering har varit blygsamt och uppgår under programperioden till totalt 0,176 MEURO eller 47,5 %. Intresset för åtgärden har varit svalt under hela programperioden. Flera riktade informationstillfällen har genomförts och visserligen medfört att flera förfrågningar har gjorts till landskapsregeringen men ytterst få ansökningar har inkommit och konkretiserats. I programmets halvtidsutvärdering konstaterade utvärderarna (Nordregio) att potentiella stödmottagare inte upplever sig ha tid att planera och genomföra nya projekt. De projekt som har beviljats programfinansiering inom åtgärden omfattar turism, företags- och personliga tjänster, och tjänster som utvecklas med jordbruket som bas (t.ex. maskinanvändning och försäljning av konsulttjänster). Under beaktande av att endast 48 % av den offentliga finansiering har bundits genom finansieringsbeslut har landskapsregeringen i januari 2014 föreslagit genom en programändring att kvarvarande medel istället överförs till åtgärd 312 där det finns ett större och stabilt intresse av finansiering och där landskapsregeringen bedömer att finansieringsramen kommer att förverkligas. Efterfrågan på programfinansiering inom åtgärden Etablering och utveckling av företag (åtgärd 312) avtog under perioden då de företag som hade kapacitet att genomföra investeringar eller projekt i den finansiella situation som rådde var större än mikroföretag eller hade fler än 50 bäddar (logiverksamhet). Under 2013 stabiliserades emellertid efterfrågan åter och är idag stabil. Åtgärden avser r till största delen företagsstöd till enskilda mikroföretagare i form av investeringsstöd eller köp av tjänster för utveckling av företaget. Stöd kan också lämnas som ett projektstöd med syfte att förbättra 25

26 företagsmiljön och förutsättningarna för mikroföretag. Syftet med stödet är att stimulera nyföretagande och att företagen skall bli långsiktigt konkurrenskraftiga och lönsamma. Största delen av finansieringen har beviljats till utveckling av etablerade företag och flertalet av dessa inom turistsektorn. En delorsak till att så få nystartade företag sökt stöd kan vara av att landskapsregeringen kräver att sökande företag uppvisar (eller kommer att kunna uppvisa) export för att t.ex. investeringsstöd ska kunna beviljas, ett krav som oftast är lättare för redan etablerade företag att möta. En annan orsak till att så få nya företag etablerats med hjälp av stöd inom åtgärden kan vara att redan etablerade företag haft lättare att genomföra kapitalkrävande projekt i ljuset av den ekonomiska konjunkturen. Finansieringen kan konstateras ha en god effekt på sysselsättningen då programmets uppsatta mål för sysselsättning uppnåtts. Stöd inom åtgärden för Kompetensutveckling och informationsinsatser (åtgärd 341) har beviljats Leaderföreningen. Medelsbeviljandet under programperioden uppgår till 0,049 MEURO eller 82 %. Stöd inom åtgärden kan ges för studier kring området som kommer att omfattas av en lokal aktionsgrupp, åtgärder för spridning av information om området och den lokala utvecklingsstrategin, utbildning för personer som deltar i utarbetandet och genomförandet av en lokal utvecklingsstrategi, PR-arrangemang och informationsinsatser, insatser som ökar möjligheterna för olika målgrupper att aktivt ta del i genomförandet av lokala utvecklingsstrategier. Måluppfyllelsen avseende antalet deltagare som framgångsrikt genomgått genomfört en utbildningsaktivitet uppgår till 286 %, 143 st. (mål 50 st.), fördelat på 65 män och 78 kvinnor. 26

27 Toimintalinja 4: Leader-toimintatapa Toimintalinjan 4 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Toteuttaa alhaalta ylös- periaatteen mukaisesti paikallisista tarpeista lähtevää maaseudun strategista ja systemaattista kehittämistä, joka tuottaa kullekin maaseutualueelle täsmäratkaisuja työ- ja toimeentulomahdollisuuksien parantamiseksi. Leader-toimintatapa on koko maassa käytössä. Leadertoimintatapa käynnistetään Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman kaikilla toimintalinjoilla. 2. Koota ja aktivoida uusia ihmisiä ja toimijaryhmiä maaseudun kehittämistyöhön sekä tiedottaa kehittämismahdollisuuksista. Vahvistaa maaseudun paikallisyhteisöjä ja parantaa asukkaiden elinoloja, elämänlaatua ja elinympäristöä. 3. Kehittää kansalaisyhteiskunnan ja julkisen hallinnon yhteistyötä ja luoda uusia toimintatapoja. Parantaa maaseudun asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. 4. Verkostoida ja luoda erilaisten toimijoiden välistä yhteistyötä paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Verkostojen kautta leviää uusi innovatiivisia ratkaisuja ja osaamista, jotka kasvattavat maaseudun toimijoiden kilpailukykyä. Toimintalinjalla 4 käytettävästä yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan enintään 20 prosenttia paikallisella tasolla aktivointiin ja taitojen hankkimiseen (nk. toimintaraha) ja enintään 80 prosenttia paikallisten kehittämisstrategioiden toteuttamiseen 13. Leader-toimintatavan avulla lisätään Ahvenanmaan maaseudun ja saariston yleistä vetovoimaa innostamalla uusiin maaseudun kehittämishankkeisiin, joiden tavoitteena on perinteisen maisemakuvan säilyttäminen sekä monipuolisempi maaseututalous yrittäjyyttä ja perinteistä maataloutta täydentäviä toimintoja lisäämällä. Työllistävät tavoitteet eivät ole yhtä keskeisiä kuin muualla Suomessa. Ensimmäisestä kohdasta poiketen Leader-toimintatapaa toteutetaan Ahvenanmaalla vain toimintalinjalla 3. Toimintalinjaa 4 koskeva tasapaino liittyy paikallisiin kehittämisstrategioihin 14 (enintään 80 %) sekä aktivointiin ja tietojen hankkimiseen (nk. toimintaraha) käytettävään maaseuturahaston rahoitukseen, joka noudattaa komission asetuksen (EY) N:o 1974/ artiklan 1 kohdan mukaista enimmäismäärää nk. toimintarahan osalta (enintään 20 %). Leader-toimintatavalla toteutettavien yritys- ja hanketukien (toimenpiteet 411, 412 ja 413) osuus oli vuoden 2013 lopussa % ja vastaavasti toimintarahan osuus oli 19 % toimintalinjan 4 koko maaseuturahaston rahoitusosuudesta sekä sitoumusten että maksujen suhteen tarkasteltuna. Myös lopullinen toteutuma ei tule muuttumaan vuoden 2013 lopun tilanteeseen verrattuna. Loput toimintalinjan 4 maaseuturahaston rahoitusosuudesta on kohdennettu paikallisiin kehittämisstrategioihin sisältyviin, mutta enemmän alueellista tai jäsenvaltioiden välistä ulottuvuutta omaaviin toimiin alueiden ja valtioiden välisen yhteistyön (toimenpide 421) kautta. 13 Toimenpiteiden välinen tasapaino on määritelty maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) liitteessä olevan kohdan 3.3 ja komission kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta antamien ohjeiden mukaisesti. 14 Arvioidaan ohjelmien toimenpiteiden 411 (toimenpiteet toimintalinjalla 1), 412 (toimenpiteet toimintalinjalla 2) ja 413 (toimenpiteet toimintalinjalla 3) mukaan. 27

28 Toimintalinjalla 4 saavutetut tulokset näkyvät maaseudun elinkeinojen kehittämisessä ja työpaikkojen luomisessa erityisesti uusilla toimintatavoilla ja menetelmillä sekä resurssien kokoamisessa verkostoimalla pieniä toimijoita. Yhteistyötä on edistetty maaseudun asukkaiden, yritysten ja julkisen sektorin kanssa. Maaseudun asukkaiden elinoloja, elämänlaatua ja elinympäristöä on parannettu mm. kylä- ja maisemanhoitosuunnitelmien laatimisella ja toteuttamisella. Vuonna 2013 käynnistyneen Leaderbrändityön sanoin toimintaryhmien työllä on tarjottu toimintaa, neuvontaa ja rahoitusta ihmisten kokoisille ideoille paikkakunnan parhaaksi. EU-säädösten vaatimusten kiristyessä koko maaseudun kehittämisohjelman täytäntöönpanojärjestelmää on kritisoitu kohtuullisen paljon. Edelleen osa toimintaryhmistä kokee, että ELY-keskuksissa tukihakemusten käsittelyajat ovat pitkiä ja joissakin toimissa nähdään tapahtuvan päällekkäisiä työvaiheita. Lisäksi arvostelua on syntynyt, jos on koettu, että sama asia on ratkaistu eri tavoin myönnössä, maksamisessa ja valvonnassa. Toimintaryhmät raportoivat vuosiraporteissaan, että yhteistyö Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman toteuttamisessa mukana olevien tahojen välillä on parantunut ohjelmakauden edetessä. Ohjelmakauden loppuessa lähes kaikissa ELY-keskuksissa hakemusten käsittelyajat ovat Maaseutuviraston asettamien tulostavoitteiden mukaisia. Koko ohjelmakauden Maaseutuvirasto on järjestänyt säännöllisesti koulutuksia ELY-keskuksille ja toimintaryhmille toimeenpanon parantamiseksi. Toimintaryhmien työlle on suuri tilaus ja tarve uusien, kokemattomampien toimijoiden opastamisessa hankemaailmassa. Aktivointi, verkostojen luominen, uusien ideoiden kehittäminen ja toiminnan laajentaminen tarvitsevat monipuolisia keinoja, jotta ne vastaavat paikallisiin tarpeisiin. Tätä tukemaan käynnistettiin toimintaryhmätyön laatutyön kehittämisprosessi. Tavoitteena on, että laatutyöprosessin jälkeen toimintaryhmän oma visio on kirkastunut, toimintaryhmän prosessit on tunnistettu ja kuvattu, työntekijöiden tehtävänkuvat on määritelty, toimintaryhmätyön arvot ja toimintatavat ml. ELYkeskusrajapinta (viestintä-, myöntö- ja maksamisprosessit) ovat kirkastuneet sekä on tapahtunut laadun varmistamista, toimintojen kehittämistä ja riskien pienentämistä. Leader-toimintatapa on ollut käytössä koko Suomen maaseutualueilla ja sitä on toteutettu Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelman kaikilla toimintalinjoilla tavoitteen mukaisesti. Paikallisten toimintaryhmien osuus Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman hanke- ja yritystukien rahoittajana on ollut merkittävä. Vuoden 2013 loppuun mennessä ohjelmaan tulleista yhteensä hankehakemuksesta hakemusta (74 %) oli jätetty paikallisille toimintaryhmille. Toimintaryhmille tulleista hankehakemuksista yhteensä (89 %) sai myönteisen päätöksen. Ohjelmaan vuoden 2013 loppuun mennessä saapuneista yhteensä yritystukihakemuksesta puolestaan 30 % jätettiin paikallisille toimintaryhmille. Paikallisten toimintaryhmien myöntämä keskimääräinen julkinen rahoitus on euroa, mikä on huomattavasti pienempi kuin keskimääräinen ELY-keskuksen rahoittama hanke ( euroa). Tästä voidaan päätellä, että työnjako paikallisten toimintaryhmien ja ELY-keskusten välillä on onnistunut varsin hyvin ja toimintaryhmät ovat tavoitteen mukaisesti keskittyneet paikallisiin täsmätoimiin. Myös Leader-toimintatavalla saavutetut työllisyysvaikutukset ovat olleet huomattavia käytettyyn rahoitukseen verrattuna. Leader-ryhmien rahoituksen tuloksena oli vuoden 2013 lopussa syntynyt yhteensä työpaikkaa ja säilytetty työpaikkaa sekä oli perustettu 279 mikroyritystä. Toimintaryhmien rahoittamat toimintalinjan 2 erityistukisopimukset ja ei-tuotannolliset investoinnit (toimenpide 412) käynnistyivät hitaasti, koska kyseessä oli täysin uusi rahoitusmuoto. Ohjelman täytäntöönpanossa panostettiin merkittävästi tiedottamiseen maatalouden ympäristötuen 28

29 mahdollisuuksista, perinnebiotooppien ja monivaikutteisten kosteikkojen hoidosta sekä ei-tuotannollisista investoinneista. Lisäksi rahoituksen hallinnointi mm. talkootöiden tukikelpoisuuteen ja toimintaryhmän rahoituskehykseen liittyen aiheutti käytännön ongelmia. Monin paikoin tiedotus- ja aktivointityö alkoi kuitenkin näkyä ohjelmakauden lopussa, sillä 2012 ja 2013 päätösten määrä erityistukisopimuksista ja ei-tuotannollisista investoinneista kasvoi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Vuoden 2013 lopussa toimenpiteen 412 varat oli sidottu lähes kokonaan (93 % ). Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman tavoitteena on, että paikalliset toimintaryhmät vastaanottaisivat yhteensä hanke- tai yritystukihakemusta koko ohjelmakauden aikana. Tästä tavoitteesta oli vuoden 2013 lopussa saavutettu 99 % eli tavoite on toteutunut erittäin hyvin. Alueiden aktiivisuus näkyy hankehakemusten määrässä. Sen sijaan paikallisten toimintaryhmien alueiden välisten hankkeiden tavoitteesta oli vuoden 2013 lopussa toteutunut vain 62 % ja kansainvälisten hankkeiden tavoitteesta 60 % (toimenpide 421). Vaikka toimenpide 421 eteni hyvin vuosien 2012 ja 2013 aikana, ei toimenpide luultavasti tule toteutumaan tavoitteiden mukaisesti. Erityisesti kansainvälisten hankkeiden määrä on suhteessa huomattavasti alhaisempi kuin vuosien LEADER+ -ohjelmassa. Yhtenä merkittävänä syynä tähän lienee koko ohjelmakauden ajan jatkunut huono taloudellinen tilanne Euroopassa, jolloin suomalaisten Leader-ryhmien ei ole ollut helppo löytää hankekumppaneita kaikista niistä maista, joiden kanssa on aiemmin tehty yhteistyötä. Koko EU:n tasolla Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa on kuitenkin ollut kansainvälisiä Leader-hankkeita kaikkein eniten. Åland Leadermetoden tillämpas på Åland för första gången perioden , vilket medförde att de första åren innebar mycket förberedande arbete med informations- och rådgivningsinsatser för såväl förvaltningsmyndigheten som allmänheten och Leaderföreningen. Under 2009 utsåg landskapsregeringen en genomförandeorganisation (lokal aktionsgrupp LAG) för Drivandet av den lokala aktionsgruppen (åtgärd 431). Programfinansiering har beviljats för LAG-gruppens verksamhet som motsvarar hela finansieringsramen. Måluppfyllelsen gällande utbetalning av stöd ligger i fas med var den bör ligga i detta skede av programperioden. Projekt som finansieras genom Leader-metoden (åtgärd 413) genomförs i enlighet med åtgärderna Främjande av turistverksamhet (313), Grundläggande tjänster för ekonomi och befolkning på landsbygden (321), Förnyelse och utveckling av byarna (322), Bevarande och uppgradering av natur- och kulturarvet på landsbygden (323) och Utbildning och information (331). Den förväntade målsättningen är definierade som antal projekt som finansierats av LAG (125) och antal stödmottagare (125). Den förväntade sysselsättningsökningen är +15. Måluppfyllelsen avseende antal stödmottagare som erhållit stöd (betalningar) är 34 % eller 43 stödtagare. Med hänsyn taget till att 94 % av programbudgeten för åtgärden är uppbunden, indikerar det att man i programskrivningsskedet räknat med ett större antal projekt med mindre finansieringsvolymer. Tillsvidare har antalet projekt varit betydligt färre men med i snitt betydligt högre offentlig finansiering. Den förväntade sysselsättningsökningen är närmast att härleda till åtgärden främjande av turismverksamhet (åtgärd 313). Förverkligandet av åtgärden har dock varit relativt svalt och antal turismprojekt som fått stöd är 12 (mål 20). De åtgärder som beviljats finansiering har hittills i huvudsak varit små insatser såsom upprustande av badstränder, skyltande av turistattraktioner eller upprustande av museala miljöer. Insatser som i sig är för små för att skapa arbetstillfällen. Åtgärder inom interregionalt och transnationellt samarbete (åtgärd 421) kom igång sent och först 2012 fattades det första beslutet om finansiering för förberedande av projekt inom åtgärden och under 2013 två finansieringsbeslut om projekt. Åtgärden gäller samarbete mellan LAG-grupper eller mellan LAGgrupper och andra partnerskap både inom landet och utanför. Inom ramen för samarbetet har LAG strävat 29

30 efter att ge aktörer inom besöksnäringen på Åland och i Mittskåne möjlighet att utbyta erfarenheter av varandra. Aktörernas kunskap om marknadsföring, paketering, kvalitetssäkring har stått i fokus i syfte att öka professionalismen inom näringen. Aktiviteter såsom föreläsningar och seminarier har genomförts dels inom respektive region dels under studiebesök till kommunerna i Skåne. Vidare kommer LAG gruppen på Åland att samarbeta med LAG grupper i Finland och Sverige för att samla ihop information om LEADER- finansierade åtgärders förverkligande och effekt i Finland, Sverige och Åland med syfte att hitta projekt som går att jämföra mellan områdena och på så sätt lära av den period som varit samt att se på hur skillnaderna mellan områdena gällande administrationens regler och rutiner påverkar effekten av åtgärderna. Särskild uppmärksamhet kommer att riktas mot sådana indikatorer som kostnadseffektivitet, samarbete och påverkan efter projekttiden. 4.3 Strategian tavoitteet EU:n uusien haasteiden suhteen Uusien haasteiden ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Vahvistaa ja lisätä monivaikutteisten toimien positiivista ja/tai innovatiivista vaikutusta vesienhoidon ja uusiutuvien energialähteiden edistämiseksi, biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi, ilmastonmuutokseen mukautumiseksi ja sen rajoittamiseksi sekä maitoalan rakenneuudistukseen sopeutumiseksi. 2. Varmistaa nopeat ja kattavat laajakaistayhteydet maaseudun yritysten ja asukkaiden käyttöön. Komission päätökseen (2009/545/EY) sisältyvät lisävarat euroa osoitetaan indikatiivisesti käytettäväksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ a artiklan mukaisiin ensisijaisiin tavoitteisiin seuraavasti: a) ilmastonmuutos euroa; b) uusiutuvat energialähteet euroa; c) vesienhoito euroa; d) biologinen monimuotoisuus euroa; e) maitoalan rakenneuudistuksen liitännäistoimenpiteet euroa; f) a, b, c ja d kohtiin liittyvät innovatiiviset toimintatavat euroa; sekä g) laajakaistainfrastruktuuri maaseutualueilla euroa. Strategiaan on tehty kolme teknistä muutosta ( , ja ) maaseutuasetuksen 16 a artiklan mukaisten ensisijaisten tavoitteiden (nk. uusien haasteiden) kesken sen jälkeen, kun maaseuturahaston lisärahoitus otettiin käyttöön alkaen. Muutokset ovat johtuneet strategiassa indikatiivisesti euromääräisinä osoitetuista maaseuturahaston lisävaroista, jotka on mukautettu Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoitustarpeiden mukaisesti. Strategiaa vastaavasti ohjelmassa on pyritty maaseuturahaston lisävarojen mahdollisimman täysimääräiseen käyttöön EU:n tasolla määriteltyjen ensisijaisten tavoitteiden ja niitä koskevien hallinnollisten menettelyjen mukaisesti. Maaseuturahaston lisävarojen hallinnointi useisiin ohjelman toimenpiteisiin kohdennettuna ja yhteensovitus kansallisen budjetoinnin kanssa strategian euromääräisten ensisijaisten tavoitteiden ja niitä koskevien ohjelman muutosten mukaisesti on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi tehtäväksi, kun lisäksi yritys- ja hanketuissa rahoitustarpeet ovat osoittautuneet ennakoitua pienemmiksi. Tämän vuoksi myös osa käytettävissä olevista maaseuturahaston lisävaroista arvioidaan jäävän sitomatta (ks. kohta 2.3). 30

31 Maaseuturahaston lisärahoituksen kohdentumista EU:n uusiin haasteisiin seurataan strategiaan verrattuna (taulukko 6). Kun pääosa lisärahoituksesta on sidottu, eri tavoitteiden välinen painotus vastaa pääosin strategiaa. Päätöksenteon jatkuessa tältä osin vielä saakka tulee taulukon 6 sitoumustietoihin verrattuna erityisesti laajakaistainfrastruktuurin suhteellinen osuus lisääntymään, mikä vaikuttaa vastaavasti vähentävästi muiden rahoitukseltaan merkittävien EU:n uusien haasteiden suhteelliseen osuuteen. Näin arvioidaan, että eri tavoitteiden välinen painotus tulee myös toteutumaan lähes strategiaa vastaavasti. Taulukko 6: Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ a artiklan mukaiset ensisijaiset tavoitteet ja toteutuma Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ a artiklan mukaiset ensisijaiset tavoitteet (ts. EU:n uudet haasteet) Strategiassa osoitettu maaseuturahaston rahoitusosuus Sidottu maaseuturahaston rahoitusosuus ( ) Maksettu maaseuturahaston rahoitusosuus ( ) euroa % rahoituskehyksestä euroa % rahoituskehyksestä % yhteensä sidotusta euroa % rahoituskehyksestä a) ilmastonmuutos b) uusiutuvat energialähteet c) vesienhoito d) biologinen monimuotoisuus e) maitoalan rakenneuudistuksen liitännäistoimenpiteet f) a, b, c ja d kohtiin liittyvät innovatiiviset toimintatavat g) laajakaistainfrastruktuuri Yhteensä % yhteensä maksetusta Maaseuturahaston lisävaroja käyttöön otettaessa arvioitiin, että Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmissa kohdennettavasta julkisesta rahoituksesta käytettiin lähes 40 % jo ennen vuotta 2010 uusien haasteiden mukaisten tavoitteiden tukemiseen pääpainon ollessa vesienhoidon ja biologisen monimuotoisuuden edistämisessä. Tästä syystä kirjattiin myös strategiaan, että uusiin haasteisiin osoitettavien lisävarojen ohella huomattava osa toimintalinjojen 1 ja 2 tavoitteiden mukaisiin toimenpiteisiin osoitettavista muista varoista tukee uusia haasteita, mutta myös toimintalinjojen 3 ja 4 toimenpiteet sisältävät uusia haasteita tukevia toimia. Nyt ohjelmien varojen ollessa lähes kokonaan sidottu on syytä tarkastella toteutumaa koko ohjelmakauden osalta. Toteutumatietojen perusteella ohjelmien julkisesta rahoituksesta voidaan todeta vähintään 2,6 mrd. euroa kohdentuneen nk. uusien haasteiden edistämiseen, mikä tarkoittaa noin 39 % ohjelmien julkisesta rahoituksesta. Karkeasti arvioiden näistä varoista 2/3 ohjautuu nk. uusiin haasteisiin lähinnä maatalouden ympäristötukeen sisältyvien monivaikutteisten toimien kautta ja 1/3 on eroteltavissa myös nk. uusien haasteiden suhteen (kuva 1). Uusien haasteiden suhteen eroteltavissa oleva julkinen rahoitus käsittää noin 1 mrd. euroa, josta vain noin 133 milj. euroa sisältää alkaen käytettävissä olleen maaseuturahaston lisärahoituksen. Näin ollen voidaan todeta, että vaikka maaseuturahaston lisärahoituksella on ollut selvästi merkittävä vaikutus Manner-Suomessa maaseudun laajakaistahankkeiden toteutumiseen, niin ohjelmien vaikutus kokonaisuutena nk. uusiin haasteisiin on paljon laaja-alaisempi kuin mitä voidaan todeta pelkästään maaseuturahaston lisärahoituksen käyttöä arvioimalla. 31

32 Kuva 1: Arvio Suomen maaseudun kehittämisohjelmien julkisen rahoituksen kohdentumisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ a artiklan mukaisiin ensisijaisiin tavoitteisiin 0,9 % 12,7 % 10,2 % 0,1 % Ilmastonmuutos 7,5 % 5,8 % 1,1 % Uusiutuvat energialähteet Vesienhoito Biologinen monimuotoisuus Innovaatiot Maitoala Laajakaista 61,7 % Monivaikutteiset toimet nk. uusiin haasteisiin Kuva 2: Arvio Suomen maaseudun kehittämisohjelmien julkisesta rahoituksesta, joka on erikseen kohdennettavissa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ a artiklan mukaisiin ensisijaisiin tavoitteisiin (nk. rahoitetut tai seuratut uudet haasteet) 0,3 % 15,2 % 2,8 % Ilmastonmuutos 26,7 % 19,6 % 2,3 % Uusiutuvat energialähteet Vesienhoito Biologinen monimuotoisuus Innovaatiot Maitoala Laajakaista 33,1 % 32

33 Tarkasteltaessa ohjelmien nk. uusiin haasteisiin kohdennettavissa olevan julkisen rahoituksen vaikutusta (kuva 2) varoista 1/3 on ohjautunut ensisijaisesti vesienhoidon edistämiseen. Muita merkittäviä rahoituskohteita ovat olleet biologisen monimuotoisuuden edistäminen (27 %) sekä ilmastonmuutokseen mukautuminen ja sen rajoittaminen (20 %). Myös pääosa maatalouden ympäristötuen niistä monivaikutteisista toimista, jotka eivät ole eroteltavissa nk. uusien haasteiden suhteen, kohdentuu näiden tavoitteiden edistämiseen. Maitoalan rakenneuudistuksen edistämiseen on ohjautunut pääosin investointien kautta 15 % varoista. Vaikka laajakaistahankkeiden sekä uusiutuvia energialähteitä ja innovaatioita koskevien yritys- ja hanketukien julkisen rahoituksen osuus nk. uusista haasteista on jäänyt prosentuaalisesti vähäiseksi (0,3-3 %), noin milj. euron panostusta ei voida pitää vaikutuksiltaan vähäisenä ottaen lisäksi huomioon sen, että ne olisivat voineet jäädä ilman julkista rahoitusta kokonaan toteutumatta. Maaseuturahaston lisävaroista rahoitettavat laajakaistahankkeet ovat olleet osa valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaista Laajakaista kaikille hanketta. Laajakaistahankkeita on rahoitettu maaseuturahaston lisävaroista erityisesti Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa, mutta myös Pohjois- Pohjanmaalla ja Lapissa on oltu aktiivisesti mukana laajakaistainfrastruktuurin parantamisessa. Hidas päätöksentekoprosessi ja tietoliikenneverkkojen rakentamisen ajoittuminen sulan maan ajalle ovat aiheuttaneet käytännön ongelmia ja työtä maaseudun tietoliikenneyhteyksien parantamiseksi jää edelleen paljon myös tuleville vuosille, sillä nopeat tai huippunopeat yhteydet ovat edelleen erittäin puutteelliset maaseutualueilla. Toteutumatilannetta voidaan tarkastella ja arvioida vielä uudelleen ohjelmien viimeisten vuosikertomusten yhteydessä. 5. Yhteenveto ohjelmakaudesta Johdonmukaisuus ja koordinaatio muiden EU:n politiikkojen, ensisijaisten tavoitteiden ja rahoitusvälineiden kanssa EU:n yhteinen maatalouspolitiikka Ohjelmakauden alussa toteutetussa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa eli nk. terveystarkastuksessa sovittiin maatalouspolitiikan päälinjoista vuoteen 2013 saakka. Maatalouspolitiikan uudistus merkitsi siirtymistä pääasiassa tuotannosta irrotettuun alueelliseen tilatukimalliin. Suomi sai maatalouden erityisluonteensa vuoksi mahdollisuuden maksaa edelleen 10 % tuotantoon sidottuna tukena. Tältä osin Suomen kansallinen ratkaisu painottui maidon ja naudanlihan tuotannon toimintaedellytysten turvaamiseen. Maaseudun kehittämiseen heijastuu myös maidon kiintiöjärjestelmän voimassaolon päättyminen vuonna Suorista tuista siirrettiin nk. terveystarkastuksen yhteydessä lisävaroja käytettäväksi maaseudun kehittämiseen nk. uusien haasteiden edistämiseksi, joita ovat ilmastonmuutos, uusiutuvat energialähteet, vesienhoito, biologinen monimuotoisuus ja maitoalan rakenneuudistus sekä näihin liittyvien innovatiivisten toimien edistäminen. Kansallisessa valmistelussa pyrittiin analysoimaan tarpeita maatalouden suorien tukien ja EU:n osarahoittaman maaseudun kehittämisen tarjoamien mahdollisuuksien yhteensovittamiseksi. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus toteutettiin kansallisesti komission hyväksymien ratkaisujen mukaisesti suorina tukina ja maaseudun kehittämisohjelmien kautta kohdennettavana rahoituksena. EU:n ympäristöpolitiikka Vesipuitedirektiivi (2000/60/EY) toimeenpannaan jäsenmaissa vesienhoitosuunnitelmien avulla. Valtioneuvosto hyväksyi Suomen vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmat

34 Suunnitelmissa määritellään vesien hoidon tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet ja kustannukset. Vesienhoitosuunnitelmat eivät velvoita suoraan toiminnanharjoittajia tai kansalaisia, mutta viranomaisten on otettava ne toiminnassaan huomioon. Toimia vesiensuojelun tehostamiseksi tarvitaan kaikilla vesiä kuormittavilla ja muuttavilla toimialoilla. Suurin haaste on maatalouden rehevöitymistä aiheuttavan ravinnekuormituksen vähentäminen. Tavoitteeseen pyritään vähentämällä lannoitteiden käyttöä, lisäämällä kasvipeitteisyyttä, kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä sekä tehostamalla karjanlannan käyttöä. Myös maaseudun kehittämisohjelmien nykyiset tukijärjestelmät tarjoavat keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ilmasto- ja energiapolitiikka ilmastonmuutokseen vaikuttamiseksi kytkeytyvät toisiinsa sekä kansainvälisesti että kansallisesti. EU:n ilmasto- ja energiapoliittisia tavoitteita tukee Suomen eduskunnalle selontekona jätetty pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Myös maaseudun kehittämisohjelmissa on otettu huomioon kansallisesti asetetut tavoitteet. Vuoteen 2015 ulottuvalla kansallisella metsäohjelmalla edistetään ekologisesti kestävää metsätaloutta turvaamalla metsien biologinen monimuotoisuus ja huolehtimalla vesistöjen ja maaperän hyvästä kunnosta metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Metsätaloudesta aiheutuvien vesistöpäästöjen vähentämiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Kansallisen metsäohjelman rinnalla valmisteltu Etelä- Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO ) toimenpiteineen on monimuotoisuuden turvaamisen tärkein työväline. METSO-ohjelmalla pyritään pysäyttämään metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttamaan luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2025 mennessä. Maaseudun kehittämisohjelmissa tavoitteita voidaan edistää koulutuksen ja tiedotuksen tarjoamien keinojen avulla. EU:n ympäristöpolitiikkaa tukee myös Suomessa vuonna 2008 toteutettu ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi. Uhanalaisten osuus on suurin perinnebiotoopeissa, joiden luontotyypeistä 93 % on uhanalaisia. Myös metsien, Itämeren ja rannikon sekä soiden luontotyypeistä huomattava osa on uhanalaisia. Arvioinnin tuloksena on esitetty ehdotukset toimenpiteistä, joilla uhanalaistuneiden luontotyyppien tilaa voitaisiin parantaa. Myös maaseudun kehittämisohjelmat tarjoavat keinoja näiden tavoitteiden tukemiseksi. Euroopan kalatalousrahasto (EKTR) Kalatalouden yritystoimintaan liittyviä investointi- ja kehittämishankkeita on rahoitettu ohjelmakaudella Euroopan kalatalousrahastosta (EKTR) Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelman periaatteiden mukaisesti. Toimenpiteiden tärkein tavoite on luoda edellytykset kuluttajien ja markkinoiden odotuksia vastaavalle tehokkaalle ja luontoa kunnioittavalle kalatalouden yritystoiminnalle. EKTR-ohjelmaan sisältyvän kalatalousryhmätoiminnan rakentamisessa on hyödynnetty Leadertoimintatavan kokemuksia ja kalatalousryhmät ovat toimineet läheisessä yhteistyössä Leadertoimintaryhmien kanssa. Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahasto (ESR) Suomessa on toteutettu ohjelmakaudella alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitetta viiden alueellisen EAKR-ohjelman ja Manner-Suomen ESR-ohjelman avulla sekä Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta yhteensä yhdeksän rajat ylittävän, valtioiden välisen ja alueiden välisen yhteistyöohjelman avulla. Alueellisia EAKR-ohjelmia ovat Etelä-Suomi, Itä-Suomi, Länsi-Suomi, Pohjois-Suomi ja Ahvenanmaa. 34

35 EU:n elvytyssuunnitelman kautta tulleet maaseuturahaston lisävarat muuttivat ohjelmakauden alussa työnjakoa maaseudun laajakaistayhteyksien rahoittamisessa. Maaseudun laajakaistainfrastruktuurin kehittämiseksi tarkoitetut rakentamisinvestoinnit toteutetaan kansallisesti sovitulla tavalla EU:n rahastoista ainoastaan maaseuturahastosta, mutta sen sijaan EAKR osallistuu telemaattisten yhteyksien suunnitteluun sekä sisällön tuottamiseen ja hyödyntämiseen liittyviin hankkeisiin. Useat Leadertoimintaryhmät ovat osallistuneet myös alueellisen kilpailukyky ja työllisyys-tavoitteen kautta maaseudun kehittämistyöhön. Yhteensovitus muiden rahastojen kanssa Kansallisella tasolla maaseuturahaston ja rakennerahastojen toimenpiteitä on sovitettu yhteen ohjelmien valmisteluvaiheesta alkaen ministeriöiden välisenä yhteistyönä ja tiedonvaihtona. Virallisesti yhteensovitusta on tehty rakennerahastoneuvottelukunnassa. Myös neuvottelukunnan sihteeristössä ovat edustettuina eri rahastojen hallintoviranomaiset. Lisäksi ohjelmien seurantakomiteat ovat tarjonneet hyvän mahdollisuuden tietojen vaihtoon sekä yhteistyön edistämiseen eri rahastojen välillä. Itämeristrategia Euroopan komissio julkaisi Itämeristrategian ja siihen liittyvän toimeenpano-ohjelman kesäkuussa Itämeristrategia on EU:n makroaluestrategia, jonka tavoitteena on kehittää Itämeren aluetta valtioiden välisenä yhteistyönä. Itämeren alueeseen kuuluu kahdeksan EU:n jäsenvaltiota: Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksa, Puola, Viro, Latvia ja Liettua. Myös Venäjä on mukana alueen yhteistyössä. Komission Itämeristrategiaa koskeva tiedonanto uudistettiin sisällöltään kesäkuussa 2012 ja uusittu toimeenpanoohjelma hyväksyttiin vuoden 2013 alussa. Itämeristrategiassa on monia tavoitteita ja painopistealueita, joita voidaan toteuttaa myös maaseudun kehittämisohjelmien avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi ympäristönsuojeluun, maatalouden, metsätalouden ja kalastuksen kestävään kehittämiseen, pienyrityksiin, energiaan ja matkailuun liittyvät Itämeristrategian prioriteetit. Yhteistyötä Itämeristrategian ja maaseudun kehittämisohjelmien välillä on tehty mm. yhteisten kansainvälisten seminaarien avulla.. Uudella ohjelmakaudella yhteistyötä on mahdollista tehdä myös maaseudun kehittämisohjelman yhteistyö-toimenpiteen rahoituksella. 5.2 Ohjelmien tekninen apu Manner-Suomi Teknistä apua on käytetty Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman laatimiseen, toteuttamiseen, arviointiin, seurantaan, tiedotukseen, koulutukseen, tutkimukseen ja selvityksiin maa- ja metsätalousministeriössä, Maaseutuvirastossa ja ELY-keskuksissa. Lisäksi teknisellä avulla on rahoitettu kansallisen maaseutuverkoston perustamiseen, käynnistämiseen ja ohjelmanmukaiseen toimintaan liittyvät tehtävät. Suurin yksittäinen teknisen avun käyttäjä ovat ELY-keskukset, joissa sitä käytetään pääasiassa hanke- ja yritystukien myöntö- ja maksupäätöksiä valmistelevien henkilöiden palkkaukseen. Maa- ja metsätalousministeriössä ja Maaseutuvirastossa teknistä apua käytetään mm. palkkaukseen, ohjelman arviointiin ja seurantaan liittyviin tehtäviin sekä tiedotukseen. Valtion vähenevät resurssit ovat nostaneet teknisen avun merkitystä ohjelman hallintoviranomais- ja maksajavirastotehtävien täysimääräisessä hoitamisessa kuluvalla ohjelmakaudella. Valvontatehtäviin teknistä apua ei käytetä. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa on ohjelmakaudella käytettävissä teknistä apua yhteensä 49,9 milj. euroa. Teknistä apua lisättiin erityisesti yritys- ja hanketukien maksatusten 35

36 edistämiseen ohjelmakauden loppuvuosien aikana. Teknisestä avusta 11,8 miljoonaa euroa on osoitettu kansalliselle maaseutuverkostolle. Teknistä apua käytetään ohjelmakauden viimeisinä erityisesti ohjelman maksuihin liittyviin tehtäviin sekä ohjelman tuloksiin ja vaikutuksiin liittyviin arviointeihin ja selvityksiin sekä tuloksista tiedottamiseen. Åland Det tekniska stödet inom landsbygdsutvecklingsprogrammet på Åland har delfinansierat genomförande, uppföljning och information under hela programperioden Stödet har finansierat utgifter för administration i form av ansökningsanvisningar och blanketter, utveckling och underhåll för IACS gällande miljöstöd och LFA, ersättning av utbetalningsstället kostnader (landsbygdsverket) enligt avtal, utgifter för den löpande utvärderingen, utgifter i samband med övervakningskommitténs möten samt personalkostnader. Vid utgången av år 2013 uppgår de sammanlagda utgifterna från programmets början till 1,069 miljoner euro, vilket motsvarar 85 % av den av kommissionen godkända finansieringsplanen om totalt 1,254 miljoner euro. Återstående finansiering kommer i huvudsak att ersätta utgifter för den löpande utvärderingen och framförallt ex-post utvärderingen. Eftersom budgeten för tekniskt stöd är mycket ansträngd har utgifter för genomförandet av elektronisk ansökan för stöd inom programmets axel 2 finansierats med nationella medel. 5.3 Kansallisen maaseutuverkoston toiminta Maaseutuverkoston ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Lisätä tietoa maaseudun kehittämisohjelmien mahdollisuuksista ja tuloksista ohjelmien toimijoiden, potentiaalisten tuensaajien ja suuren yleisön keskuudessa. 2. Parantaa ohjelmia toteuttavien viranomaisten ja sidosryhmien välistä tiedonkulkua. 3. Lisätä osaamista kokemusten vaihdon kautta. Kansallisen maaseutuverkoston tehtävänä on tiedonvälitys Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mahdollisuuksista ja tuloksista. Tämä tehdään erilaisin viestintätoimin sekä koulutuksen ja hyvien käytäntöjen levittämisen avulla. Tärkein tiedonvälityskanava on ollut maaseutuverkoston Internet-sivut osoitteessa Sivuilta saa tietoa suomen, ruotsin ja englanninkielellä ja niiltä on linkitys myös muiden jäsenmaiden maaseutuverkostoihin ja kansainvälisiin tapahtumiin. Maaseutuverkoston viestinnässä ja tapahtumissa on käsitelty mm. ohjelman teemoja, maatalouden kannattavuutta ja kilpailukykyä, ympäristöä, kylätoimintaa, yrittäjyyttä ja Leader-toimintaa. Lisäksi maaseutuverkosto yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa on järjestänyt erillisiä teemavuosia edistämään ohjelman kannalta merkittäviä asiakokonaisuuksia. Vuosi 2009 oli yrittäjyyden teemavuosi, ohjelman erityisteemana olivat vuonna 2010 ympäristö ja vuonna 2011 nuoret aikuiset ja maaseutualueiden elämän laatu. Vuosina 2012 ja 2013 panostettiin näihin kaikkiin aikaisempien vuosien teemoihin, koska vuosi on osoittautunut liian lyhyeksi ajaksi laajojen teemakokonaisuuksien edistämisessä. 36

37 Maaseutuverkoston järjestämiä eri kohderyhmille suunnattuja koulutuksia on ollut yhteensä useita kymmeniä vuosittain. Vuonna 2012 maaseutuverkosto järjesti yhteensä 73 ja vuonna 2013 yhteensä 87 eri koulutustilaisuutta. Koulutustilaisuuksiin osallistui vuonna 2012 yhteensä henkilöä ja vuonna 2013 yhteensä henkilöä. Tästä voitaneen päätellä, että monet uudet käyttäjäryhmät ovat löytäneet maaseutuverkoston palvelut. Paikalliset toimintaryhmät ovat olleet rahoitusosuuteen suhteutettuna eniten maaseutuverkoston palveluja hyödyntävä taho koko ohjelmakauden ajan. Tulevalla ohjelmakaudella on tarkoitus panostaa aiempaa enemmän uusien potentiaalisten käyttäjäryhmien aktivoimiseen. Syksyllä 2012 maaseutuverkosto järjesti toisen kerran Parhaat käytännöt kilpailun, jonka tarkoituksena oli viestiä maaseudun kehittämisohjelmissa syntyneistä hyvistä käytännöistä ja levittää hyödyllisiä toimintamalleja. Kilpailussa valittiin vuoden paras Leader-hanke, kehittämishanke, maaseutuyritys, maaseutuinnovaatio ja ympäristöpanostus. Hyvien käytäntöjen levittämistä ja ohjelman tuloksista ja vaikutuksista tiedottamista on tarkoitus tehostaa ja systematisoida seuraavalla ohjelmakaudella kaikessa maaseutuverkoston toiminnassa. Vuoden 2014 alusta lähtien maaseutuverkosto toimii osana Maaseutuviraston organisaatiota. Ohjelmakauden maaseutuverkosto valitaan vuoden 2014 aikana. 6. Tiivistelmä Yhteenvetokertomuksessa on kuvattu, miten Suomen maaseudun kehittämisstrategia ja sen tavoitteet ovat edistyneet ohjelmakauden aikana Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmia toteutettaessa. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman osalta vuosi 2009 oli ensimmäinen kokonainen toimintavuosi ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelma ei käynnistynyt vielä kokonaisuudessaan vuoden 2009 aikana, mutta näiden vaikeuksien jälkeen molemmat ohjelmat ovat edenneet ripeästi kohti tavoitteitaan. Analyysin mukaan strategiset tavoitteet ovat pääosin saavutettavissa ohjelmakauden aikana. 37

38 Liite 1 Toimintalinja Horisontaalinen Nro SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISSTRATEGIAN PERUS- JA VAIKUTTAVUUSINDIKAATTORIT Tavoitteisiin liittyvät perusindikaattorit: LEAD-indikaattorit (*) ja kansalliset indikaattorit Indikaattori EU-tieto saatavilla? kyllä/ei Tietolähteet 1 Talouskehitys* Kyllä Eurostat; Tilastokeskus 2 Työllisyysaste* Kyllä Eurostat; Tilastokeskus 3 Työttömyys* Kyllä Eurostat; Tilastokeskus Kommentit Indikaattorin selite (viitevuosi) Suomi BKT henkilöä kohti ilmaistuna ostovoimastandardilla 117; ; 115; 117; (PPS), 3 vuoden keskiarvo ( ; ; ; ; )) (% kun EU-25=100) Ikäluokan työllisten osuus (%) saman ikäluokan kaikista henkilöistä (2004; 2007; 2010; 2011; 2012) Työttömien henkilöiden osuus (%) taloudellisesti aktiivisesta väestöstä (2004; 2007; 2009; 2011; 2012) 67,7; 70,3; 68,1; 69; 69,4 8,8; 6,9; 8,2; 7,8; 7,7 EU-keskiarvo EU-25 = 100 (= PPS); EU-27=100 (= PPS); EU- 27=100 ( PPS); EU- 27=100 (24500 PPS); EU- 27=100 (24400 PPS) 63,1 (EU-25); 66,5 (EU-27); 64,2 (EU-27); 64,3 (EU-27); 64,2 (EU-27) 9,2 (EU-25); 7,2 (EU-27); 8,9 (EU- 27); 9,6 (EU-27); 10,4 (EU-27) Suomen määrälliset ja laadulliset tavoitteet ohjelmakauden lopussa Raportointi komissiolle 117 Päivitys tarvittaessa 70 Päivitys tarvittaessa 8 Päivitys tarvittaessa Toimintalinja 1: maa- ja metsätalousalan kilpailukyvyn parantaminen 4 Maatalousalan koulutus 6 Maatalousalan työn tuottavuus* 6B Maatalouden kannattavuus; kannattavuuskerroin Kyllä Eurostat; Tilastokeskus; Tike 2006 Maatilojen työvoimatutkimus Koulutettujen (perus- tai ylempi maatalousalankoulutus) viljelijöiden osuus (%) (2000; 2005; 2010) Kyllä Eurostat Bruttoarvonlisäys vuotuista tukiyksikköä kohti ( /AWU) ja indeksinä (EU-25 = 100) (Ø ; ; ; ; ) FADN FADN/MTT (vuosittain) Kansallinen indikaattori Maatalouden kannattavuuskerroin (2004; 2008; 2010; 2012) - lypsykarjatilat - muut nautakarjatilat - sikatilat - viljatilat 34,2; 40,6; 44 17,5 (EU-14, pl. Ruotsi); 20,1 (EU-27); 29,1 (EU-27) indeksi = 79; 110; 107; 119; 127 0,47; 0,44; 0,52; 0,47 0,52; 0,62; 0,57; 0,60 0,51; 0,19; 0,45; 0,40 0,51; 0,24; 0,56; 0,56 0,3; 0,26; 0,43; 0,39 EU-25=100 ( /AWU); EU-27=100 ( /AWU); EU- 27=100 ( /AWU); EU- 27=100 (12650 /AWU); EU- 27=100 (14967 /AWU) 50 Päivitys tarvittaessa 140 Päivitys tarvittaessa 0,52 0,53 0,56 0,63 0,34 Päivitys tarvittaessa

39 Liite 1 Toimintalinja Nro Indikaattori EU-tieto saatavilla? kyllä/ei Tietolähteet Kommentit Indikaattorin selite (viitevuosi) Suomi EU-keskiarvo Suomen määrälliset ja laadulliset tavoitteet ohjelmakauden lopussa Raportointi komissiolle - muut kasvinviljelytilat - puutarhatilat 0,52; 0,45; 0,57; 0,31 0,49; 0,3; 0,64; 0,31 0,5 0,51

40 Liite 1 Toimintalinja Toimintalinja 1: maa- ja metsätalousalan kilpailukyvyn parantaminen Nro 6C Indikaattori Maatalouden kannattavuus; maataloustulo 10 Elintarviketeollisuusalan työn tuottavuus* EU-tieto saatavilla? kyllä/ei FADN Tietolähteet FADN/MTT (vuosittain) Kommentit Kansallinen indikaattori Indikaattorin selite (viitevuosi) Suomi Maataloustulo ( /tilaa kohti) 19800; 19300; (2004; 2008; 2010; 2012) 26400; a) tuotantosuunnittain lypsykarjatilat 32000; 41600; 43600; muut nautakarjatilat 20800; 8780; 27200; sikatilat 28200; 15800; 42800; viljatilat 6820; 7250; 13600; muut kasvinviljelytilat 14000; 12300; 19200; 7880 puutarhatilat 22900; 16400; 38100; b) FADN-alueittain 16900; 16500; - Etelä-Suomi 21000; ; 22100; - Sisä-Suomi 28900; ; 20300; - Pohjanmaa 31600; ; 26400; - Pohjois-Suomi 30900; Kyllä Eurostat Bruttoarvonlisäys elintarviketeollisuudessa työskentelevää henkilöä kohti (1000 /hlö) (2003; 2006; 2009; 2010; 2011) EU-keskiarvo ,2; 61,2; 46,7 (EU-19); 74,4; 66,7; 63,7 42,8 (EU-27); 52 (EU-27 pl. Bulgaria, Puola, Portugal); 55,7 (EU-28 pl. Bulgaria, Saksa, Kypros, Latvia, Luxemburg Malta, Puola, Portugali, Romania, Iso- Britannia); 49,1 (EU-27 pl. Saksa, Latvia, Puola, Portugali, Romania, Ruotsi) Suomen määrälliset ja laadulliset tavoitteet ohjelmakauden lopussa Raportointi komissiolle Päivitys tarvittaessa 54 Päivitys tarvittaessa 14 Metsätalousalan työn tuottavuus* Kyllä Eurostat Bruttoarvonlisäys metsätaloudessa työskentelevää henkilöä kohti (1000 /hlö) (2002; 2005; 2008; 2009; 2010) 119,3; 121,1; 146,2; 120,5; 110,6 38,3 (EU-10); 51,5 (EU-27); 56,7; n.a. 128 Päivitys tarvittaessa

41 Liite 1 Toimintalinja Nro Indikaattori EU-tieto saatavilla? kyllä/ei Tietolähteet Kommentit Indikaattorin selite (viitevuosi) Suomi EU-keskiarvo Suomen määrälliset ja laadulliset tavoitteet ohjelmakauden lopussa Raportointi komissiolle Toimintalinja 2: ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen 17 Luonnon monimuotoisuus: maatalousalueiden lintupopulaatio* Kyllä Eurostat Maatalousalueiden lintupopulaatioiden indeksi (2000=100) (2003; 2006; 2008; 2010) 100,7; 107; 107,6; n.a. 96,2 (EU-15); 92,6 (EU-27); 94,0; 87,7 (EU- 27) 103 Päivitys tarvittaessa

42 Liite 1 Toimintalinja Toimintalinja 2: ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen maankäytön avulla Nro Indikaattori 17 B Luonnon Ei monimuotoisuus: maatalousympäristön lintuindikaattori 18 Luonnon monimuotoisuus: luonnonarvoltaan merkittävät maa- ja metsätalousmaat* 18B Avoin maatalousmaisema EU-tieto saatavilla? kyllä/ei Tietolähteet Mytvastutkimus Kommentit Kansallinen indikaattori Ei Eurostat, Tike HNV-alueiden määrittely perustuu SYKEn tutkimushankkeeseen. Ei Tike Kansallinen indikaattori Indikaattorin selite (viitevuosi) Maatalousympäristön pesimälinnusto (2002=100) (2003; 2008) Käytettävissä olevasta maatalousmaasta HNV-alueita (ha) (2007; 2008; 2009; 2011; 2013) Peltoa viljeltynä sekä niityt ja luonnonlaitumet (milj.ha) (2002; 2009; 2013) Suomi EU-keskiarvo Suomen määrälliset ja laadulliset tavoitteet ohjelmakauden lopussa Raportointi komissiolle 114; 118 n.a. 120 Päivitys tarvittaessa ; ; ; ; ,214; 2,296; 2, harvaan asuttu maaseutu 0,402 - ydinmaaseutu 1,226 - kaupunkien läheinen 0,42 maaseutu - kaupungit 0, Veden laatu: Ravinnetaseet* Kyllä IRENA, MTT a) Typpitase MTT Typpitase; kg/ha (2004; 2009; 2011; 2012; 2013) 53; 38; 49; 46,7; 44,4 b) Fosforitase MTT Fosforitase; kg/ha (2004; 7,7; 2,5; 3,8; 2009; 2011; 2012; 2013) 3,7; 3,7 30,8 milj. ha (EU- 25, paitsi Kypros ja Malta) n.a. EU-15 = 55; EU = 50,5 EU-27 = 1, Päivitys tarvittaessa 2,214 Päivitys tarvittaessa Päivitys tarvittaessa

43 Liite 1 Toimintalinja Toimintalinja 2: ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen maankäytön avulla Nro Indikaattori EU-tieto saatavilla? kyllä/ei Tietolähteet 21 Veden laatu: Kyllä EEA, Syke a) nitraattien aiheuttama pilaantuminen b)torjunta-aineiden aiheuttama pilaantuminen 22 Maaperä: alueet, joilla on maaperän eroosion vaara 23 Maaperä: luonnonmukainen maatalous 24 Ilmastonmuutos: maa- ja metsätaloustuotannon jalostaminen uusiutuvaksi energiaksi* Ei Kommentit Kyllä JRC, MTT EU-tieto on perustunut Pesera-projektiin, säännöllistä tiedon keruuta ei vielä ole. Indikaattoria kehitetään kansallisista lähtökohdista ja se otetaan käyttöön ohjelmakauden aikana. Kyllä Ei Indikaattoria ei vielä oteta käyttöön Institute of Rural Sciences, Wales; maataso, Eurostat; aluetaso, Evira, tuotosindikaatto rit Tiedon keruu valmistelussa. Indikaattorin selite (viitevuosi) Suomi Vuosittaiset nitraattipitoisuudet jaoteltuna (indeksi = 100; ; pintavesissä 87,7; 128,7; 121,6; 124,9 pohjavesissä 117,9; 113; 107,4 Vuosittaiset pestisidipitoisuudet jaoteltuna pintavesissä pohjavesissä Maaperän kuluminen (tonnia/ha/v) (arvio 2004; 2006) Käytössä olevasta maatalousmaasta luonnonmukaisessa viljelyssä (1000 ha) (2003; 2009; 2010; 2011) Uusiutuvan energian määrä (ktoe) (2004/2003; 2007; 2009; 2010; 2011) - uusiutuva energia metsätaloudesta (ktoe) - uusiutuva energia maataloudesta (ktoe) n.a.; 0,13 160; 166; 169; ; 7 182,5; 6 669,4; 7971; 7803, ; 7 149; 6 473; 7707; ; 33,5; 196,4; 264; 210,3 EU-keskiarvo n.a. Suomen määrälliset ja laadulliset tavoitteet ohjelmakauden lopussa 1,64; 1,52 (EU- Tavoitetasot asetetaan 27, pl. Kypros, myöhemmin otettaessa Malta, Suomi ja indikaattori käyttöön. Ruotsi); 2,76 (EU-27 pl. Kypros ja Malta) 5863,6; 8600,91; 9181,5; 9613, ; 76158,6; 87359; 98305; 94028, ; ; ; (EU-27 pl. Malta); (EU-27 pl. Malta) 2 084; 7 940,6; ; 17536; (EU-27 pl. Malta) 87,7 (Pyritään pysymään pohjavesija juomavesidirektiivin mukaisen raja-arvon (50mg/l) alapuolella) Tavoitetasot asetetaan myöhemmin otettaessa indikaattori käyttöön. Raportointi komissiolle 200 Päivitys tarvittaessa Päivitys tarvittaessa Päivitys tarvittaessa

44 Liite 1 Toimintalinja Toimintalinja 3: elämänlaadun parantaminen maaseutualueilla ja elinkeinoelämän monipuolistamisen kannustaminen Nro Indikaattori 27 Muuta ansiotoimintaa Kyllä harjoittavat viljelijät* 28 Muun kuin maatalousalan työllisyyskehitys* 29 Muun kuin maatalousalan talouskehitys* 30 Itsenäisen ammatinharjoittamisen kehitys 32 Internetin käytön yleistyminen maaseutualueilla* EU-tieto saatavilla? kyllä/ei Kyllä Kyllä Tietolähteet Eurostat; Tike 2006 Maatilojen työvoimatutkimus; tulevat rekisterit Eurostat; Tilastokeskus Eurostat; Tilastokeskus Kommentit Indikaattorin selite (viitevuosi) Viljelijöistä (%) harjoittaa maatalouden ulkopuolista toimintaa (2006; 2007; 2010) Jalostus- ja palvelusektorin työllisyyden kehitys (1000 työllistä henkilöä) (2002; 2006; 2008; 2009; 2012) Jalostus- ja palvelusektorin bruttoarvonlisä (milj. ) (2002; 2006; 2008; 2009; 2012) Kyllä Eurostat Itsensä työllistäneet henkilöt (=yrittäjät) (1000 henkilöä) (2004; 2008; 2010; 2011; 2012) Kyllä DG INFSO Idate; LVM/Viestintä virasto (2006E=ennakkoarvio) Vertailuna myös uudempi kansallinen tutkimustieto. Väestöstä (%), joilla on kotonaan kiinteän verkon laajakaistayhteydet (2004; 2009; 2010)[1] Kotitalouksista (%), joissa kiinteän verkon laajakaistayhteydet (2012) Suomi EU-keskiarvo ; 42,6; 82,1 31,2 (EU-25); 35,3 (EU-27); 33,9 (EU-27) 2234; 2318; 2403; 2363; 2404, ; ; ; ; ,8; 311; 314,3; 319; 299,5 12,7 (Idate) 21,2 (LVM, 2006E); 23,1; 20,7; 85 urbaanit alueet 15,3 (Idate) 28 (LVM, 2006E); 23,9; 21,4; 86 kaupungistuneet alueet 14 (Idate) 23 (LVM, 2006E); 23,7; 21,2; 81,7 - maaseutualueet 9,1 (Idate) 18 (LVM, 2006E); 21,7; 19,5; 85, (EU-25); (EU-27); (EU-27); (EU-27); ,7 (EU- 27) ; ; ; , ; ; : 32455; 30643,3 7,9 (EU-15); 18 (EU-27); 20; 72,5 (EU-27) 9,9; 12,3; 21,2; 76,5 6,6; 19; 21,8; 72,7 3,2; 19,6; 14,6; 64,3 Suomen määrälliset ja laadulliset tavoitteet ohjelmakauden lopussa Raportointi komissiolle 38 Päivitys tarvittaessa 2600 Päivitys tarvittaessa Päivitys tarvittaessa 320 Päivitys tarvittaessa Kaikkien kotitalouksien, joilla on tietokone oletetaan hankkivan laajakaistayhteys lähi. Kotitalouksien laajakaistayhteyksien määrä kasvaa 95 %:iin. Päivitys tarvittaessa

45 Liite 1 Toimintalinja Toimintalinja 3: elämänlaadun parantaminen maaseutualueilla ja elinkeinoelämän monipuolistamisen kannustaminen Nro 32B Indikaattori Tietokoneen käyttö maatiloilla Ei EU-tieto saatavilla? kyllä/ei Tietolähteet Kommentit Indikaattorin selite (viitevuosi) Maatilat (%), joilla tietokone (2005; 2010), ao. tiloista alajao-teltuna käytön mukaan (%) 33 Palvelualan kehitys* Kyllä Palvelusektorin bruttoarvonlisäys (%) koko bruttoarvonlisäyksestä (2002; 2006; 2008; 2009; 2012) 35 Elinikäinen Kyllä oppiminen maaseutualueilla* [2] Tike 2006, Maatilojen työvoimatutkimus, Maatalouslaskenta 2010 Eurostat; Tilastokeskus Kansallinen indikaattori Suomi EU-keskiarvo Suomen määrälliset ja laadulliset tavoitteet ohjelmakauden lopussa 78; 83 n.a. 85 maatalouteen 76 n.a. 80 yksityiskäyttöön 94 n.a. 98 Aikuisista (25-64 v.) (%) osallistuu koulutukseen (2004; 2008; 2010; 2011; 2012) 65,4; 65,1; 70,9; 72,2; 71,5; 64,9; 69,6; 71,2 73,4; 73,4 Raportointi komissiolle Päivitys tarvittaessa 70 Päivitys tarvittaessa 22,8; 23,1; 23,0; 23,7; 24,5 9; 9,5; 9,1; 8,9; 9 30 Päivitys tarvittaessa Toimintalinja 4: Leader 36 Paikallisten toimintaryhmien kehitys* Ei Tilastokeskus Väestöstä (%) paikallisen 47; 47,6; 64,8; n.a.; 43,6; 55,5 60 toimintaryhmätyön piirissä 67,4 (2004; 2006; ) - Leader-ohjelman piirissä (%) 20,4; 64,8; 67,4 EU-15=14,3; EU- 27=55,5 Päivitys tarvittaessa [1] urbaanit alueet: väestötiheys yli 500 as./km²; kaupungistuneet alueet: väestötiheys as./km²; maaseutualueet: väestötiheys alle 100 as./km² [2] Maaseutualueiden määrittely perustuu OECD:n maaseutuluokitteluun, jonka mukaan koko Suomi luokitellaan maaseutualueeksi.

46 Liite 1 Vaikuttavuusindikaattorit Nr Indikaattori EU-tieto saatavilla? kyllä/ei Tietolähteet Kommentit Indikaattorin selite (viitevuosi) Suomi EU-keskiarvo (EU-25) Suomen määrälliset ja laadulliset tavoitteet ohjelmakauden lopussa Raportointi komissiolle 1 Talouskasvu Kyllä Tuotos- ja tulostiedot, yleiset tilastotiedot, aikaisemmat kokemukset ja arvioinnit 2 Työpaikkojen luominen 4 Luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vähentäminen Kyllä Tuotos- ja tulostiedot, yleiset tilastotiedot, aikaisemmat kokemukset ja arvioinnit 3 Työn tuottavuus Kyllä Tuotos- ja tulostiedot, yleiset tilastotiedot, aikaisemmat kokemukset ja arvioinnit 5 Luontoarvoiltaan merkittävien maaja metsätalousmaiden säilyttäminen Ei Tuotos- ja tulostiedot, yleiset tilastotiedot, aikaisemmat kokemukset ja arvioinnit Tuotos- ja tulostiedot, yleiset tilastotiedot, aikaisemmat kokemukset ja arvioinnit Lähtötasona bruttoarvonlisäys/ FTE (euroa) Lähtötasona bruttoarvonlisäys/ FTE (euroa) Vuonna 2007 käynnistettiin tutkimushanke, jossa määritellään Suomen HNV-alueet. HNValueet saadaan ää i l ä d Bruttoarvonlisäyksen nettokasvu ilmaistuna ostovoimanstandardilla (PPS); euroa - maataloudessa metsätaloudessa alkutuotannon ulkopuolella n.a. n.a. Luodut kokoaikaiset työpaikat (kpl) - maataloudessa - metsätaloudessa - alkutuotannon ulkopuolella Bruttoarvonlisäyksen muutos/kokoaikainen työpaikka (FTE) (euroa) - maataloudessa metsätaloudessa elintarvikesektorilla Lintulajipopulaatiossa tapahtunut muutos (%) täydennettynä laadullisella kuvauksella HNV-alueiden muutos (%) täydennettynä laadullisella kuvauksella - maatalousalueilla (2007/2013) maaseudun kehittämishanketoiminnan kautta noin työpaikkaa mennessä; uusia työpaikkoja on luotu ,7; 107 (muutos 6,3); 107,6 (muutos 6,9) -13,2 (8,4 % KMM:stä HNV-alaa) n.a. Tuetut toimenpiteet antavat nettoarvonlisäystä kaikille seurattaville toimialoille työpaikkaa, joista n kokoaikaista työpaikkaa. 100 (indeksi) 2,3 Arviointien yhteydessä n.a. 2 Arviointien yhteydessä Arviointien yhteydessä Työn tuottavuus Arviointien kasvaa noin 1-1,5 % /v. yhteydessä Arviointien yhteydessä

47 Liite 1 Nr Indikaattori EU-tieto saatavilla? kyllä/ei Tietolähteet Kommentit Indikaattorin selite (viitevuosi) Suomi EU-keskiarvo (EU-25) Suomen määrälliset ja laadulliset tavoitteet ohjelmakauden lopussa Raportointi komissiolle määriteltyä vuoden 2008 aikana. - metsäalueilla n.a. n.a. n.a. 6 Veden laadun paraneminen 7 Ilmastonmuutoksen torjunnan edistäminen 8 Avoimen maatalousmaiseman säilyttäminen Kyllä Kyllä Tuotos- ja tulostiedot, yleiset tilastotiedot, Tuotos- ja tulostiedot, yleiset tilastotiedot, aikaisemmat kokemukset ja arvioinnit Tuotos- ja tulostiedot, yleiset tilastotiedot, aikaisemmat kokemukset ja arvioinnit Kansallinen Kokonaisravinnetaseiden muutos 2004/2013 Typpitase (kg/ha) -9,3 n.a. muutos -7 (tase 46 ) Uusiutuvan energian tuotannon 900, , kasvu 2004/2011 (Ktoes / Kt) - maataloudessa metsätaloudessa muut - - Peltobioenergian viljelyala (ha energiakasveja) 2005; 2007; 2011 Peltoa viljeltynä sekä niityt ja luonnonlaitumet (milj.ha) (2002; 2009) Arviointien yhteydessä Arviointien yhteydessä 8 700; ; , josta ruokohelpeä ha 2,245; 2,296; 2,285 2,2 Arviointien yhteydessä 9 Sosiaalinen pääoma Ei Tuotos- ja tulostiedot, yleiset tilastotiedot, aikaisemmat kokemukset ja arvioinnit Kansallinen Sosiaalisen pääoman määrän kasvu - yhteistyö ja sen määrä, sujuvuus sekä luottamus - alueen asukkaiden yhteenkuuluvuus - ihmisten aktivoiminen kehittämistoimintaan ja kehittämisvalmiuksien kasvu Erilaiset tutkimukset, Leader+ -väliarviointi n.a. Sosiaalinen pääoma Arviointien vahvistuu hanketoiminnan myötä yhteydessä erityisesti Leaderlähestymistavan kautta. - syrjäytymisen vähentäminen

48 Liite 2