Yhteenvetokertomus Suomen maaseudun kehittämisstrategian ja sen tavoitteiden toimeenpanon edistymisestä

Transkriptio

1 Yhteenvetokertomus Suomen maaseudun kehittämisstrategian ja sen tavoitteiden toimeenpanon edistymisestä Maa- ja metsätalousministeriö

2 YHTEENVETOKERTOMUS SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISSTRATEGIAN JA SEN TAVOITTEIDEN TOIMEENPANON EDISTYMISESTÄ Sisällysluettelo 1. Johdanto 1.1 Ohjelmat ja niiden toimeenpano Ohjelmien jatkuva arviointi ja niiden väliarviointi 2. Analyysi maaseudun kehittämisen rahoituksesta Rahoitustilanne EU:n näkökulmasta 2.2 Rahoitustilanne kansallisesta näkökulmasta 2.3 Rahoitustilanne EU:n uusien haasteiden näkökulmasta 2.4 Rahoitustilanne strategisesta näkökulmasta 3. Strategian edistyminen indikaattoreiden valossa 3.1 Elinkeinot 3.2 Ympäristön tila 3.3 Sosioekonominen tila 4. Strategian tavoitteet ja niiden toteutuminen 4.1 Strategian painopistealueet ja niitä koskevat periaatteet 4.2 Strategian tavoitteet toimintalinjoittain ja niiden toteutuminen 4.3 Strategian tavoitteet EU:n uusien haasteiden suhteen 5. Yhteisön muiden rahoitusvälineiden kanssa johdonmukaisuutta ja yhteistyötä lisännyt toiminta 6. Ohjelmien tekninen apu 7. Maaseutuverkoston toiminta 8. Tiivistelmä 2

3 1. Johdanto Suomen maaseudun kehittämisstrategia (jäljempänä strategia) ohjelmakaudelle on laadittu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (jäljempänä maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 ja sen muutosten (EY) N:o 74/2009 ja N:o 473/2009 artiklojen 11, 12 ja 12a sekä maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) ja sen muutoksen (2009/61/EY) mukaisesti. Strategiaa on täydennetty ohjelmakauden aikana yhteisön säädösten muutoksia vastaavasti 1. Strategiaa toteutetaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmissa. 1.1 Ohjelmat ja niiden toimeenpano EU:n komissio hyväksyi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelman Ohjelmiin on hyväksytty mennessä Manner-Suomen osalta yhdeksän muutosta (hyväksytty (1. ja 2. muutos), , , , , , ja ) ja Ahvenanmaan osalta kuusi muutosta (hyväksytty , , , , ja ). Ohjelmien toimeenpano käynnistyi vuoden 2007 aikana pääosin luonnonhaittakorvauksien ja maatalouden ympäristötukien osalta, mutta viiveellä muiden toimenpiteiden osalta. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman osalta vuosi 2009 oli ensimmäinen kokonainen normaali toimintavuosi, jolloin kaikkien toimintalinjojen kaikki toimenpiteet olivat käynnissä ja niissä syntyi myös komissiolle raportoitavia maaseuturahaston menoja. Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelma ei vielä kokonaisuudessaan käynnistynyt vuoden 2009 aikana. Ohjelmakauden alkuosaa leimasivat keskushallinnossa uuden ministeriön (työ- ja elinkeinoministeriö) ja maa- ja metsätalousministeriön alaisessa hallinnossa uuden keskusviraston (Maaseutuvirasto) perustaminen sekä koko aluehallinnon organisointia koskenut uudistustyö, jotka osaltaan vaikuttivat kaikkien EU:n osarahoittamien ohjelmien aloituksen viivästymiseen Suomessa. Näiden lisäksi maaseudun kehittämisohjelmien hallinnointiin ovat ohjelmakauden alussa vaikuttaneet suorista tuista nk. modulaation kautta maaseuturahastoon kahdessa erässä siirretty lisärahoitus samoin kuin EU:n elvytyssuunnitelman kautta tullut maaseuturahaston lisärahoitus ja niistä johtuneet muutokset strategiaan ja ohjelmiin. Strategia- ja ohjelmatyötä ovat leimanneet tältä osin poikkeavat hallintoperiaatteet ja -mallit maaseuturahaston lisärahoituksen kohdentamisessa nk. uusiin haasteisiin, joita ovat ilmastonmuutos, uusiutuvat energialähteet, vesienhoito, biologinen monimuotoisuus ja maitoalan rakenneuudistus sekä näihin liittyvien innovatiivisten toimien edistäminen samoin kuin EU:n elvytyssuunnitelmaan sisältynyt laajakaistainfrastruktuurin kehittäminen. Ohjelmatyö on normalisoitunut vuosien aikana. Huolimatta maailmanlaajuisesta talouskriisistä ohjelmatyössä ei ole Suomessa ollut havaittavissa sen vuoksi suuria muutoksia. Ohjelmat ovat edistyneet kokonaisuutena hyvin ja niiden hallinnoinnissa ja toimeenpanossa esille tulleet tarpeet on otettu huomioon ohjelmamuutoksina. Ohjelmakauden edetessä suurinta huolta ovat herättäneet hanketukien maksatukset, jotka eivät ole kasvaneet sitoumuksiin nähden odotetulla tavalla. Myös yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen mukaisten seurantatietojen saaminen ohjelmien tuloksista on tuottanut ongelmia. Ohjelmien väliarviointi tehtiin vuonna 2010, mutta Manner-Suomen osalta väliarvioinnilla saatiin hyvin vähän sellaisia tuloksia, joita voitiin konkreettisesti hyödyntää ohjelman tavoitteiden edistämisessä tai ohjelmatyön toimivuuden ja tehokkuuden lisäämisessä. Väliarviointia on täydennetty Manner-Suomen osalta useilla erillisselvityksillä. Ohjelmien varojen käyttöä seurataan

4 tarkasti ohjelmakauden loppu ja tarvittaessa muutetaan ohjelmia käytettävissä olevan rahoituksen hyödyntämiseksi mahdollisimman täysimääräisesti strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Ohjelmien toimeenpanoa ja sen seurantaa on kuvattu tarkemmin vuosien 2007, 2008, 2009, 2010 ja 2011 vuosikertomuksissa Ohjelmien jatkuva arviointi ja väliarviointi Manner-Suomi Ohjelmakaudella toteutetaan ohjelmien jatkuvaa arviointia seurantajärjestelmien, ulkopuolisten arvioitsijoiden tekemien arviointien sekä tutkimusten ja erillisselvitysten avulla. Jatkuvan arvioinnin järjestelmä on kuvattu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman osalta ohjelman vuoden 2007 vuosikertomuksessa. Maa- ja metsätalousministeriö valitsi vuoden 2008 loppupuolella Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman arvioijaksi avoimella tarjouskilpailulla Aluekehityssäätiö/Suomen Aluetutkimus FAR:n. Valitun tahon muodostama konsortio vastaa ohjelman arvioinnista koko ohjelmakauden ajan. Konsortioon kuuluvat Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos, Oulun yliopiston Lönnrot-instituutti ja Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus. Edellä mainittujen organisaatioiden lisäksi alkuperäiseen konsortioon kuului Fin-Auguuri Oy, joka kuitenkin jättäytyi pois vuoden 2011 lopussa. Fin-Auguuri Oy:n arviointitehtävän vastuualueet jaettiin Aluekehityssäätiön/ Suomen Aluetutkimus FAR:n ja Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen kesken. Arvioijat raportoivat työstään vuosittain koko ohjelmakauden ajan sekä tekevät ohjelman väli- ja jälkiarviointikertomukset 2010 ja Arviointityö on jäsennetty Manner-Suomen osalta seitsemään teemaan, joiden kautta ohjelman vaikuttavuutta ja toimeenpanoa seurataan systemaattisesti koko ohjelmakauden ajan. Teemat ovat yritysten rakenne- ja kilpailukykyvaikutukset, tulovaikutukset, markkina- ja tuotantovaikutukset, ympäristövaikutukset, väestö- ja yhdyskuntarakennevaikutukset, työllisyysvaikutukset sekä toimeenpano ja tekninen toteutus. Vuosina ohjelman arviointityö keskittyi vuoden 2010 lopussa valmistuneeseen väliarviointiin. Vuoden 2011 jatkuvan arvioinnin erityisteemana oli Leader toimintatapa (toimintalinja 4), jota käsiteltiin sekä toimenpiteittäin että sosiaalisen pääoman näkökulmasta. Lisäksi osana ohjelman toimeenpanon arviointia analysoitiin erityisesti valtakunnallisia hankkeita ja Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimusta (MYTVAS) näiden kehittämisen näkökulmasta. Väliarvioinnin vuoden 2010 ja jatkuvan arvioinnin vuoden 2011 vuosiraportit ovat luettavissa osoitteessa: Lisäksi arviointien yhteenveto on esitetty Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman vuosikertomuksissa. Jatkuvan arvioinnin lisäksi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta on rahoitettu erillisselvityksiä sellaisista asioista, jotka ovat tärkeitä ohjelman kehittämisen kannalta, mutta joista ei ole saatu riittävän yksityiskohtaista tietoa ohjelman arvioinnista. Maa- ja metsätalousministeriö järjesti syksyllä 2011 tarjouskilpailun neljästä eri aihekokonaisuudesta. Näiden aiheina olivat: Alueelliset ja paikalliset maaseudun kehittämistoimet; Elinkeinojen kehittämishankkeiden ja yritysryhmähankkeiden toimivuus, tulokset ja vaikutukset; Innovaatioiden syntymisen ja käytön edistäminen maaseudulla ja Maaseudun yritysrahoitus. Erillisselvitykset valmistuivat tammikuussa 2012 ja niiden tuloksia esiteltiin ministeriön järjestämässä arviointiseminaarissa

5 Ahvenanmaa Ahvenanmaan maakuntahallitus valitsi vuoden 2009 loppupuolella Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelman jatkuvan arvioinnin toteuttajaksi Pohjoismaiden ministerineuvoston aluepoliittisen tutkimuskeskuksen Nordregion, jonka alihankkijana toimii Ålands Statistik- och utredningsbyrå. Ohjelman väliarviointikertomus valmistuu vuoden 2010 lopussa. Väliarviointiin, joka on osa jatkuvaa arviointia, sisältyy analyysi indikaattoriseurannasta sekä haastattelut tuensaajien ja ohjelmaorganisaation kanssa. Toimintalinjan 2 ympäristötavoitteiden arviointi erotetaan muista ohjelman toimenpiteistä jakamalla ympäristötuen osatoimenpiteet kolmeen osatavoitteeseen, jotka ovat ravinnevalumien vähentäminen, kemiallisten torjunta-aineiden käytön vähentäminen, luonnonlaitumien käytön ja säilyttämisen edistäminen sekä uusien perustaminen ja tätä kautta luonnon biologisen monimuotoisuuden edistäminen. Arvioitsijoiden toimeen kuuluu myös ohjelman loppuarviointi Väliarvioinnin lisäksi arvioijat ovat laatineet vuosiraportin osana jatkuvaa arviointia ohjelman toteutuksesta vuonna Raportti sisältää yleisosion, johon kuuluu kuvaus ohjelma-alueen kehityksestä, sekä yksityiskohtaisemman osion, joka kuvaa ohjelman toteutusta toimenpidetasolla. Lisäksi raporttiin sisältyy syvällisempi osio vähimmäispinta-alaa ja viljelijän ikää koskevien tiukennettujen yleisehtojen mahdollisista vaikutuksista toimintalinjan 2 mukaisten tukien saamiseen. Vuonna 2011 arvioitsijat saivat tehtäväkseen syventyä Leadertoimenpiteiden soveltamiseen sekä selvittää mahdolliset syyt vapaaehtoisten ympäristötukeen liittyvien toimien heikkoon kiinnostukseen. Jatkuvaan arviointiin liittyvät väliarviointi 2010 sekä vuosiraportit 2010 ja 2011 (hallintoviranomaisen vuosien 2010 ja 2011 vuosiraporttien liite) ovat luettavissa maakuntahallituksen nettisivulta: naringsavd/jordbruksbyran/lbu_2006_2013.pbs Jatkuvaan arviointiin liittyen maakuntahallitus on tilannut myös selvityksen ympäristötukien vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen. Maakuntahallitus on antanut myös Suomen ympäristökeskukselle tehtäväksi selvittää ympäristötuen vaikutuksia erityisesti Ahvenanmaan vesistöjen vedenlaatuun. 2. Analyysi maaseudun kehittämisen rahoituksesta Suomessa Rahoitustilanne EU:n näkökulmasta Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmissa maaseuturahaston menokehitys on ollut EU:n tasolla tarkastellen Suomessa koko ohjelmakauden ajan keskimääräistä nopeampaa (taulukko 1). Komissio on maksanut ennakkona ja välimaksuina Suomelle mennessä 62,5 % ohjelmakauden koko rahoituskehyksestä, kun EU:ssa keskimäärin on maksettu 47,5 % jäsenvaltiota kohti. Vuosien maksusitoumusmäärärahoista on toteutunut Suomelle maksuina 85,7 %, kun EU:ssa keskimäärin toteutuma on 68,4 %. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman osalta vuosien maksusitoumusmäärärahoista on toteutunut mennessä 85,7 % maksuina ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelman osalta vastaavasti 94,7 %, minkä vuoksi N+2-säännön toteutuminen ei tuota ongelmia kummankaan ohjelman osalta. Kahdesti vuodessa komissiolle toimitettavat ennusteet ohjelmien menokehityksestä eivät ole olleet koko EU:n osalta luotettavia, minkä vuoksi komissio on koko ohjelmakauden ajan kiinnittänyt vakavaa huomiota menoennusteiden tarkkuuden parantamiseen maaseuturahaston varojen budjetoimiseksi oikein EU:n talousarviossa. Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmat ovat aina olleet parhaiten onnistuneiden menoennusteiden joukossa. 5

6 Taulukko 1: Maaseuturahaston rahoitustilanne Suomessa EU:n näkökulmasta (mukaan lukien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukainen lisärahoitus). Strategiassa osoitettu maaseuturahaston rahoitusosuus (rahoituskehys Komission sitoma maaseuturahaston rahoitusosuus (käytetty maksusitoumusmääräraha Komission ennakkoina ja välimaksuina maksama maaseuturahaston rahoitusosuus (käytetty maksumääräraha ) Ohjelma ) ) euroa euroa % rahoituskehyksestä euroa % rahoituskehyksestä % käytetystä maksusitoumusmäärärahasta Manner-Suomi , ,5 85,7 josta as. N:o 1698/ art. 5a kohdan mukainen lisärahoitus Ahvenanmaa , ,1 94,7 josta as. N:o 1698/ art. 5a kohdan mukainen lisärahoitus Yhteensä , ,5 85,7 2.2 Rahoitustilanne kansallisesta näkökulmasta Käytettävissä olevasta maaseuturahaston rahoituksesta on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa sidottu 75,8 % ja maksettu 59,5 % ja vastaavasti Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmassa sidottu 92,3 % ja maksettu 66,0 %, mikä merkitsee, että molemmissa ohjelmissa yli 3/4 sidotusta rahoituksesta on jo maksettu tuensaajille (taulukko 2). Ohjelma Taulukko 2: Maaseuturahaston rahoitustilanne kansallisesta näkökulmasta (mukaan lukien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukainen lisärahoitus). Strategiassa osoitettu maaseuturahaston rahoitusosuus (rahoituskehys ) Sidottu maaseuturahaston rahoitusosuus ( ) Maksettu maaseuturahaston rahoitusosuus ( ) euroa milj. euroa % rahoituskehyksestä euroa Manner-Suomi ,72 75, ,5 josta as. N:o 1698/ art. 5a kohdan mukainen lisärahoitus ,00 23, ,8 Ahvenanmaa ,71 92, ,0 josta as. N:o 1698/ art. 5a kohdan mukainen lisärahoitus ,52 88, ,2 Yhteensä ,43 75, ,5 % rahoituskehyksestä 6

7 Molempien ohjelmien osalta (taulukko 3) hyvä sitoumus- ja menokehitys perustuu edelleen toimintalinjaan 2, josta on peräisin 76 % ohjelmien sitoumuksista ja 85 % ohjelmien maksatuksista vuoden 2011 loppuun mennessä. Rahoituskehykseen nähden toimintalinja 1 on edennyt Ahvenanmaalla hyvin, kun taas toimintalinjat 3 ja 4 ovat edenneet huomattavasti sitä hitaammin. Manner-Suomessa ei ole havaittavissa suuria eroja sidontatason suhteen toimintalinjojen 1, 3 ja 4 kesken. Kummassakin ohjelmassa varojen arvioidaan tulevan kokonaan sidotuksi, mutta maksatukset ovat edenneet toimintalinjoilla 1, 3 ja 4 erityisesti hanketukien osalta sitoumuksiin verrattuna muita toimintalinjoja hitaammin ja niiden arvioidaan painottuvan voimakkaasti ohjelmakauden viimeisille vuosille. Taulukko 3: Ohjelmien maaseuturahaston rahoituskehys sekä sidottu ja maksettu maaseuturahaston rahoitusosuus toimintalinjoittain (mukaan lukien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukainen lisärahoitus). Ohjelma ja vertailukohde Toimintalinja 1 Toimintalinja 2 Toimintalinja 3 Toimintalinja 4 Tekninen apu Kaikki yhteensä Manner-Suomi Rahoituskehys, euroa Sidottu: - milj. euroa 168, ,07 134,37 74,67 13, ,72 - % rahoituskehyksestä 68,8 % 79,9 % 62,7 % 64,0 % 58,1 % 75,8 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 38,7 % 69,9 % 26,4 % 30,6 % 36,8 % 59,5 % - % sidotusta 56,2 % 87,5 % 42,0 % 47,8 % 63,3 % 78,4 % Ahvenanmaa Rahoituskehys, euroa Sidottu : - milj. euroa 2,67 12,57 0,42 0,54 0,52 16,71 - % rahoituskehyksestä 88,2 % 99,0 % 49,3 % 59,8 % 82,2 % 92,3 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 71,7 % 69,7 % 39,0 % 25,0 % 58,8 % 66,0 % - % sidotusta 81,3 % 70,4 % 78,9 % 41,8 % 71,4 % 71,5 % Koko Suomi Rahoituskehys, euroa Sidottu: - milj. euroa 171, ,64 134,79 75,21 13, ,43 - % rahoituskehyksestä 69,0 % 80,1 % 62,6 % 64,0 % 58,8 % 75,9 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 39,1 % 69,9 % 26,4 % 30,5 % 37,4 % 59,5 % - % sidotusta 56,6 % 87,3 % 42,2 % 47,8 % 63,6 % 78,4 % 2.3 Rahoitustilanne EU:n uusien haasteiden näkökulmasta Käytettävissä olevasta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukaisesta maaseuturahaston lisärahoituksesta EU:n uusiin haasteisiin on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa sidottu 23,9 % ja maksettu 10,8 % ja vastaavasti Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmassa on sidottu 88,8 % ja maksettu 31,2 %. Maaseuturahaston lisärahoitus EU:n uusiin haasteisiin on Manner-Suomessa käynnistynyt ja edistynyt hitaasti. Näiden varojen käyttöä on pyritty aktivoimaan vuoden 2011 aikana koulutuksella ja neuvonnalla. Manner- Suomessa sitoumusten määrä kaksinkertaistui vuoden 2011 aikana ja maksatuksissakin päästiin vauhtiin. Siitä 7

8 huolimatta maaseuturahaston lisärahoitusta joudutaan Manner-Suomen osalta kohdentamaan uudelleen strategian ja ohjelman muutoksella, jotta tämä lisärahoitus saataisiin käytetyksi mahdollisimman täysimääräisesti strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Myös Ahvenanmaalla on EU:n uusiin haasteisiin varattua lisärahoitusta käytetty suunniteltua vähemmän. Tämän vuoksi lisärahoitusta esitetään ohjelmanmuutoksella mahdollisesti käytettäväksi myös muihin toimiin. Varoja käytetään edelleen vesien hoitoon ja biologiseen monimuotoisuuteen, mutta koko summasta käytettäneen suunniteltua enemmän vesienhoitotoimiin ja biologiseen monimuotoisuuteen käytettäneen vastaavasti vähemmän varoja. Tämä uudelleen kohdentaminen ei kuitenkaan aiheuta muutoksia Suomen maaseudun kehittämisstrategiaan. Taulukko 4: Ohjelmien maaseuturahaston rahoituskehys sekä sidottu ja maksettu maaseuturahaston rahoitusosuus toimintalinjoittain neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukaisen lisärahoituksen osalta Ohjelma ja vertailukohde Toimintalinja 1 Toimintalinja 2 Toimintalinja 3 Toimintalinja 4 Tekninen apu Kaikki yhteensä Manner-Suomi Rahoituskehys, euroa Sidottu: - milj. euroa 4,09 10,50 1,19 0,22 16,00 - % rahoituskehyksestä 38,2 % 35,5 % 4,9 % 10,1 % 23,9 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 0,5 % 22,9 % 1,3 % 3,3 % 10,8 % - % sidotusta 1,3 % 64,4 % 26,8 % 33,1 % 45,1 % Ahvenanmaa Rahoituskehys, euroa Sidottu : - milj. euroa 0,52 0,52 - % rahoituskehyksestä 88,8 % 88,8 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 31,2 % 31,2 % - % sidotusta 35,2 % 35,2 % Koko Suomi Rahoituskehys, euroa Sidottu: - milj. euroa 4,09 11,02 1,19 0,22 16,52 - % rahoituskehyksestä 38,2 % 36,6 % 4,9 % 10,1 % 24,4 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 0,5 % 23,1 % 1,3 % 3,3 % 10,9 % - % sidotusta 1,3 % 63,1 % 26,8 % 33,1 % 44,7 % 2.4 Rahoitustilanne strategisesta näkökulmasta Strategiassa on asetettu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklassa tarkoitetut tavoitteiden välistä tasapainoa koskevat päämäärät strategisten painopistealueiden edistämiseksi taulukon 5 mukaisesti (toimintalinja 1 maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantamiseksi vähintään 11 % ja toimintalinja 3 maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamiseksi ja maaseutualueiden elämänlaadun parantamiseksi vähintään 11 %, kun minimivaatimus on molemmilla toimintalinjoilla ohjelmakohtaisesti 10 %, toimintalinja 2 ympäristön ja maaseudun 8

9 tilan parantamiseksi enintään 76 % sekä toimintalinja 4 Leader-toimintatavan soveltamiseksi vähintään 5 %, mikä vastaa ohjelmakohtaista minimivaatimusta, laskettuna Suomessa käytettävissä olevasta maaseuturahaston rahoitusosuudesta, joka ei sisällä teknistä apua eikä em. asetuksen N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukaista lisärahoitusta). Ohjelmakauden alussa toimintalinja 2 on korostunut voimakkaasti ohjelmien rahoituksen toteutumassa samalla tavoin kuin muissakin EU:n jäsenvaltioissa, joten myös Suomessa rahoituksen toteutuma on toimintalinjojen 1, 3 ja 4 osalta strategista tasapainotavoitetta jäljessä. Kuitenkin sitoumuksia ja menoja koskevia toteutumatietoja verrattaessa on nähtävissä, että toteutuma on toimintalinjojen 1, 3 ja 4 osalta selvästi kasvamassa kohti strategista tasapainotavoitetta eikä ole myöskään oletettavissa, etteivätkö strategiset tasapainotavoitteet olisi saavutettavissa ohjelmakauden lopussa. Taulukko 5: Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan mukaista tavoitteiden välistä tasapainoa koskevat strategiset tavoitteet ja toteutuma Tavoitteet ja toteutumat Toimintalinja 1 Toimintalinja 2 Toimintalinja 3 Toimintalinja 4 Manner-Suomi - tavoite ohjelman mukaan 11,6 % 73,9 % 13,1 % 5,6 % - toteutuma sitoumusten mukaan 10,4 % 76,6 % 11,7 % 4,7 % - toteutuma menojen mukaan 7,5 % 85,1 % 4,5 % 2,8 % Ahvenanmaa - tavoite ohjelman mukaan 17,9 % 71,7 % 9,0 % 5,4 % - toteutuma sitoumusten mukaan 17,0 % 76,9 % 4,8 % 3,4 % - toteutuma menojen mukaan 19,0 % 76,1 % 2,9 % 2,0 % Yhteensä - tavoite strategian mukaan vähintään 11 % enintään 76 % vähintään 11 % vähintään 5 % - toteutuma sitoumusten mukaan 10,5 % 76,6 % 11,6 % 4,7 % - toteutuma menojen mukaan 7,7 % 85,1 % 4,5 % 2,8 % Strategiassa on myös asetettu komission ohjeiden mukaisesti tasapainotavoitteita kullakin toimintalinjalla käytettävissä olevan maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentamiselle strategiassa valittuihin ensisijaisiin tavoitteisiin, joiden osalta toteutumaa tarkastellaan kohdassa 4 toimintalinjoittain. 3. Strategian edistyminen indikaattorien valossa 3.1 Elinkeinot Lähtötasoltaan Suomen maatalouden työn tuottavuus oli 21 % alle EU:n keskiarvon (EU-25), mutta osittain luokittelussa tapahtuneen muutoksen vuoksi se ylitti vuonna %:lla EU:n keskiarvon (EU-27). Vaikka maatalousalan työn tuottavuus on laskenut osittain vuonna 2008 alkaneen taantuman vaikutuksesta ajanjaksolta ajanjaksolle , työn tuottavuuden kasvu maatalousalalla on ollut Suomessa EU:ssa nopeinta ajanjaksolta ajanjaksolle Nousu on Suomessa ollut 16,7 % vuodessa. Keskimäärin maatalouden työn tuottavuus yhteisön alueella on kasvanut vuodesta 2002 vuoteen ,4 % vuodessa. Strategiassa asetettu tavoite työn tuottavuudelle maatalousalalla on euroa/awu (indeksi 140, EU=100). Mikäli maatalouden työn tuottavuuden kehitys jatkuu samanlaisena, on olemassa hyvät mahdollisuudet, että strategiassa esitetty tavoite tullaan maatalouden työn tuottavuuden osalta saavuttamaan ennen ohjelmakauden loppua. Maatilojen kannattavuuskerroin osoittaa, kuinka yrittäjätulo kattaa yrittäjäperheen oman työn palkkavaatimuksen ja oman pääoman korkovaatimuksen. Kannattavuuskerroin alentui vuonna 2008 koko EU-kauden alimmalle tasolle (0,44). Sen jälkeen maatilojen kannattavuus parantui väliaikaisesti ollen 0,52 vuonna Vuonna 2012 kertoimen ennustetaan jäävän 0,44:ään, eli samalle tasolle kuin vuonna

10 Maataloustulo on noussut valtakunnallisesti kaikissa tuotantosuunnissa. Eniten maataloustulo on noussut Pohjanmaalla (54,9 %). Pohjois-Suomessa maataloustulo on sen sijaan laskenut 2,8 %. Elintarviketeollisuudessa työn tuottavuus, joka oli jo aiemmin hieman yhteisön keskitason yläpuolella, on parantunut lähes jokaisella toimialalla. Työn tuottavuus on parantunut keskimääräistä nopeammin mm. mylly-, rehu-, kasviöljy- ja makeisteollisuudessa sekä lihanjalostuksessa ja jopa työvoimaintensiivisellä leipomoalalla. Tehostuminen näkyy myös yritysten toimipaikkojen vähenemisenä, varsinkin kun suuryritykset ovat viime alkaneet maantieteellisesti keskittää tuotantoaan isompiin laitoksiin sulkemalla samalla pieniä yksiköitä. Tukku- ja vähittäiskauppojen rakennemuutokset ovat tuoneet suuria haasteita kotimaisille elintarviketuottajille ja edellyttävät niiltä isompien määrien tuottamista yhä kustannustehokkaammin keinoin. Pienillä yrityksillä on mahdollisuus vastata kuluttajien tarpeisiin erikoistuotteita valmistamalla ja toimittamalla tuoreita tuotteita paikallisesti. Keskisuuret yritykset ovat sen sijaan haavoittuvaisia, sillä niiden tarjonta vastaa yleensä suurten kilpailukumppaneiden tuotevalikoimaa. Elintarviketeollisuuden bruttoarvonlisäys elintarviketeollisuudessa työskentelevää henkilöä kohti on kasvanut vuodesta 2003 vuoteen % ja strategiassa esitetty tavoite on ylitetty 38 %:lla. Myös metsätalousalalla työn tuottavuus on edelleen jatkanut kasvuaan. Metsätalouden työn tuottavuus oli vuonna 2005 Suomessa edelleen yhteisön korkein ( euroa/työntekijä). Strategiassa esitetty tavoite ( euroa/työntekijä) on ylitetty. Maa- ja metsätalouden rakennekehitystä ja elintarvikealan muutoksia ohjelmakauden alku on kuvattu tarkemmin kohdassa 4.2 toimintalinjan 1 tavoitteita ja niiden toteutumista koskevassa analyysissa. Jalostus- ja palvelualojen talous- ja työllisyyskehitys on toteutunut strategian indikaattoreiden mukaan vuoteen 2008 saakka odotetulla tavalla ja tavoite tullaan saavuttamaan kehityksen jatkuessa samanlaisena. Yrittäjien määrä kasvoi vuodesta 2004 vuoteen 2010 lähes 8 %:lla. Maaseudun muuta yrittäjyyttä on kuvattu tarkemmin kohdassa 4.2 toimintalinjan 3 tavoitteita ja niiden toteutumista koskevassa analyysissa. 3.2 Ympäristön tila Maatalouden ympäristökuormituksen vähentymistä mitataan strategiassa mm. typpi- ja fosforitaseilla. Fosforitase on laskenut vuodesta 2004 vuoteen % ja typpitase 9 %. Fosforin osalta arvo alittaa strategiassa esitetyn tavoitteen 32 %:lla ja typen osalta tase ylittää tavoitteen 4 %:lla. Luonnonmukaisen tuotannon ala on kasvanut ohjelmakauden aikana tasaisesti. Tilojen määrä on pysynyt lähes samana, mutta luomutilojen keskimääräinen koko on kasvanut. Kiinnostus luomutuotantoon on kasvanut luomutuotteiden kysynnän kasvun, tuotteiden paremman hintatason sekä tuotantopanosten eli erityisesti tavanomaisessa tuotannossa käytettävien lannoitteiden hintojen nousun vuoksi. Luomutuotannon osuus käytettävissä olevasta maatalousmaasta on 7 %. Tavoitteeksi on asetettu, että ohjelmakauden lopussa luomutuotannossa olisi hehtaaria eli 9 % käytettävissä olevasta maatalousmaasta. Mikäli luomutuotannossa olevan maatalousmaan ala kasvaa jatkossakin samalla vauhdilla, tullaan tavoite saavuttamaan ohjelmakauden loppuun mennessä. Käytettävissä olevan maatalousmaan osalta ei ohjelmakauden aikana ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tavoitteena on, että ala pysyy samansuuruisena (lähtötaso 2,214 milj. hehtaaria). Ala on kasvanut vuodesta 2002 vuoteen ,9 % (n ha). Energia- ja ilmastostrategiassa maataloudesta peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen vähennystarve vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä on 13 %. Tämän tavoitteen saavuttaminen on haasteellista ja maatalousmaan pinta-alan kasvu ei edistä tavoitteen saavuttamista. 10

11 Luonnonarvoltaan merkittävien maa- ja metsätalousmaiden määrää kuvaava nk. HNV-indikaattori laadittiin Suomen ympäristökeskuksessa v EU-määritelmien mukaisesti. Indikaattorissa tulee olla sirpaleinen peltorakenne, laiduntaminen ja laajaperäinen tuotanto. Indikaattori määritettiin reunatiheyden, arvokkaiden perinnebiotooppien määrän, tilatuen ns. pysyvien laitumien määrän, pienipiirteisen maatalousmosaiikin, perinnebiotooppien hoidon ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen-erityistukien piiriin kuuluvan alan, luonnonmukaisen tuotannon erityistukea saavan peltoalan, eläintilojen suhteellisen osuuden sekä pesimälinnuston lajidiversiteetin perusteella. Indikaattorin laskenta perustuu rekisteritietoihin. Nämä tiedot kuvastavat maatalousluonnon monimuotoisuuden alueellista vaihtelua vain epäsuorasti ja suuntaa-antavasti. Seurantaindikaattorin perusteella voidaan todeta, että HNV-ala on Suomessa vähentynyt vuodesta 2007 vuoteen ,8 %. Huomioitavaa kuitenkin on, että HNV-alueiden osuus on kasvanut Ahvenanmaalla vuodesta 2007 vuoteen ,7 %. Indikaattorissa ei ole mukana ohjelmiin v hyväksytyt luonnonhoitopellot. Luonnonhoitopeltoja oli vuonna 2011 hieman yli hehtaaria, mikä on 7 % käytettävissä olevasta maatalousmaasta. Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimuksen (MYTVAS 3) väliraportin mukaan maatalouslinnuston aiempien vuosikymmenten köyhtyminen on pysähtynyt ja osittain kääntynyt suotuisampaan suuntaan. Maatalousalueiden lintupopulaation indeksi oli vuonna ,7 ja vuonna ,6. Indeksi on parantunut Suomessa lähes 7 %, kun yhteisön alueella indeksin arvo on laskenut 2 %. Tähän indikaattoriin vaikuttaa tosin merkittävästi se, että vuonna 2003 indeksi laskettiin EU-15 mukaan ja vuonna 2006 EU-27 mukaan. Siitä huolimatta voidaan todeta, että kehitys Suomessa on ollut positiivisempi kuin keskimäärin yhteisön alueella. 3.3 Sosioekonominen tila Indikaattorien kuvaamat vuodet eivät vielä tuoneet huomattavaa muutosta strategiassa kuvattuun sosioekonomiseen tilaan, vaikka maailmanlaajuinen taantuma alkoikin kasvaa jo vuoden 2008 puolella ja sen seurauksena tulevien vuosien kehitystä on jouduttu monella tavoin arvioimaan uudelleen myös Suomessa. Ohjelmakauden alun ja tulevien vuosien taloudellista kehitystä on kuvattu tarkemmin kohdassa 4.2 toimintalinjan 3 tavoitteita ja niiden toteutumista koskevassa analyysissa. Strategiaan sisältyvät perus- ja vaikuttavuusindikaattorit ovat päivitettynä liitteessä 1. Kohdassa 4 esitetään myös eräitä ohjelmien toteutumatietoja tuotos- ja tulosindikaattorien avulla, jotka perustuvat mennessä maksatuksina toteutuneisiin menoihin. Nämä toteutumatiedot eivät ole verrattavissa vastaavana ajankohtana myönnettyjen tukien (sitoumukset) kanssa, joiden avulla kuvataan jäljempänä yleisesti strategian tavoitteiden ja niitä toteuttavien toimenpiteiden edistymistä. 4. Strategian tavoitteet ja niiden toteutuminen 4.1 Strategian painopistealueet ja niitä koskevat periaatteet Neuvoston päätös (2006/144/EY) maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista vahvistaa yhteisön ensisijaiset tavoitteet ohjelmakaudelle määrittelemällä niiden toteutumisen kannalta tärkeät ja EU:n tasolla eniten lisäarvoa tuottavat alat ottaen erityisesti huomioon Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostojen päätelmissä esitetyt tavoitteet. Yhteisön strategisten suuntaviivojen mukaisesti laaditussa Suomen maaseudun kehittämisstrategiassa on valittu kansalliseksi strategiaksi elinvoimaisen ja toimivan maaseudun säilyminen, ympäristön tilan parantaminen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö, joita edistetään kolmella painopistealueella: 1. Maa- ja metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla koko Suomessa. 11

12 2. Yritysten kilpailukykyä, uutta yrittäjyyttä ja yrittäjien verkostoitumista suosiva ja kehittävä toiminta maaseudun elinkeinojen monipuolistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. 3. Paikallisen omaehtoisen toiminnan vahvistaminen maaseudun elinvoiman ja elämänlaadun lisäämiseksi. Ohjelmia toteutettaessa sovelletaan strategian kaikkia painopistealueita koskevia periaatteita, joita ovat paikallisuus, yhteistyö ja verkostoituminen sekä eri väestöryhmien tasavertaiset osallistumis- ja elinkeinomahdollisuudet; osaaminen sekä tutkimustiedon, innovaatioiden ja hyvien käytäntöjen käyttöönotto; kestävä kehitys ja erityisesti ympäristönsuojelu. Strategiaa ja sen painopistealueita toteutetaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmissa, joiden osalta on jäljempänä kuvattu kunkin neljän toimintalinjan ensisijaiset tavoitteet sekä strategian toteutuminen toimintalinjoittain ja ohjelmittain arvioituna vuoden 2011 loppuun mennessä. 12

13 4.2 Strategian tavoitteet toimintalinjoittain ja niiden toteutuminen Toimintalinja 1: Maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantaminen Toimintalinjan 1 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Kehittää maatalouden päätuotantosuuntien tuottavuutta ja kilpailukykyä ja ehkäistä viljelijöiden ikärakenteen heikkenemistä perheviljelmien rakennekehitystä tukemalla. Edistää maatalouden muotojen ja toiminnan monipuolistumista. 2. Parantaa maatalous- ja luonnontuotteita jalostavien pk-yritysten kilpailukykyä (liha ja lihatuotteet, maito ja meijerituotteet, vihannekset, marjat, luonnonmarjat ja sienet). Kehittää puuenergian ja muiden uusiutuvien bioenergiamuotojen tuotantoa ja käyttöä. Vaikuttaa pienimuotoisen puunjalostuksen jalostusarvon kasvuun. Lisätä innovaatioihin perustuvien uusien tuotteiden, tuotantomenetelmien ja tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa. 3. Kehittää maatalousyrittäjien liiketoiminnallista osaamista ja ympäristötietoisuutta sekä tietoisuutta tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja terveydestä. Parantaa metsänomistajien tietoja ja taitoja metsien hoidossa ja käytössä sekä metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Ensisijaiset alat, joille investoinnit fyysiseen ja henkilökohtaiseen pääomaan kohdistetaan, on kuvattu edellä olevissa tavoitteissa. Toimintalinjalla 1 käytettävästä yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan vähintään 60 prosenttia maatalouden rakennekehitykseen sekä vähintään 5 prosenttia tutkimuksen hyödyntämisen ja innovaatioiden edistämiseen erityisesti elintarvike-, puu- ja bioenergia-alojen kehittämiseksi 5. Loput yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan pääosin muiden edellä kuvattujen ensisijaisten tavoitteiden edistämiseen. Toimintalinjan 1 tavoitteiden mukaisista toimenpiteistä pääosa rahoitetaan kokonaan kansallisin varoin Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelman ulkopuolella. Edellä esitetyn lisäksi Ahvenanmaan erityisenä tavoitteena on kilpailukyvyn parantaminen, uusyrittäjyyden ja yrittäjyyden edistäminen sekä innovaatioiden kehittäminen ja uusien markkinoiden luominen maa- ja metsätaloustuotteille. Toimintalinjan 1 toimenpiteissä seurataan maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentumista maatalouden rakennekehitykseen 6 (vähintään 60 %) sekä tutkimuksen hyödyntämisen ja innovaatioiden edistämiseen erityisesti elintarvike-, puu- ja bioenergia-alojen kehittämiseksi 7 (vähintään 5 %). Vuoden 2011 loppuun mennessä tehtyjen sitoumusten perusteella maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentamista koskevat strategiset tavoitteet ovat toimintalinjalla 1 toteutuneet tavoitteiden mukaisesti, sillä maatalouden rakennekehitykseen on kohdennettu 63 % sekä tutkimuksen hyödyntämiseen ja innovaatioiden edistämiseen on 5 Toimenpiteiden välinen tasapaino on määritelty maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) liitteessä olevan kohdan 3.3 ja komission kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta antamien ohjeiden mukaisesti. 6 Arvioidaan ohjelmien toimenpiteiden 112 (nuorten viljelijöiden aloittamistuki), 113 (varhaiseläke) ja 121 (maatilojen nykyaikaistaminen) sitoumusten mukaan. 7 Arvioidaan ohjelmien toimenpiteen 124 (yhteistyö maatalouden, elintarvikealan sekä metsätalouden uusien tuotteiden, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseksi) sitoumusten mukaan sisältäen myös Leader-toimintatavalla sidottu vastaava rahoitus (osa toimenpiteestä 411). 13

14 kohdennettu yli kaksi kertaa tavoitetta enemmän eli 12 % toimintalinjan 1 maaseuturahaston rahoitusosuudesta. Manner-Suomessa sovellettavassa varhaiseläkejärjestelmässä (toimenpide 113) on kysymys rahoituskaudelta peräisin olevista maksatuksista. Loput toimintalinjan 1 maaseuturahaston rahoitusosuudesta on kohdennettu ohjelmissa kumpaakin tavoitetta tukien ammatillista koulutusta ja tiedotusta koskevien toimien (toimenpide 111) sekä maa- ja metsätaloustuotteiden arvon lisäämisen (toimenpide 123) kautta. Manner-Suomi Maataloustuotanto perustuu Suomessa lähes yksinomaan perheviljelmiin. Maataloustukia maksettiin vuonna 2011 vajaalle tilalle. Maatilojen lukumäärä on vähentynyt keskimäärin 2,8 % vuodessa. Suhteellisesti eniten vähenemistä on tapahtunut Itä-Suomessa ja vähiten Pohjois-Suomessa. Samalla tilojen keskikoko on kasvanut ja se oli vuonna ,3 peltohehtaaria, jonka lisäksi metsämaata oli keskimäärin 50 hehtaaria. Maataloustuotannon kokonaismäärä on säilynyt aiempien vuosien tasolla. Ohjelmakauden aikana vuosittaiset vaihtelut maataloustulon osalta ovat olleet suuria. Vuoden 2007 aikana maataloustulo parani noin 10 % edelliseen vuoteen verrattuna. Tällöin tuottajahinnat sekä kasvinviljely- että kotieläintuotannossa nousivat. Sen sijaan 2008 ja 2009 maataloustulo laski. Vuonna 2010 maataloustulo nousi, mutta vuonna 2011 maataloustulon arvioidaan jälleen laskevan jäävän 10 % edellistä vuotta heikommaksi. Kaiken kaikkiaan suomalaiset maatilat kuuluvat kannattavuusluokittelussa EU:n heikoimpaan kolmannekseen. Vuonna 2011 tukea saaneiden viljelijöiden keski-ikä oli 51,8 vuotta. Maatalouden rakennekehitys lisää luopuvien tilojen määrää, mutta samanaikaisesti nuorten viljelijöiden aloitustuen sekä lypsy- ja nautakarjatalouden rakentamisinvestointien hakemusten lukumäärä on ollut edellisiä ohjelmakausia pienempi. Lypsy- ja lihakarjataloudessa yhteenlaskettu investointikustannus on jäänyt noin 85 %:iin pitkän aikavälin keskimääräisestä vuotuisesta investointitarpeesta. Tärkeimmiksi syiksi investointiaktiivisuuden heikentymiseen nähdään yleisen taloudellisen epävarmuuden jatkuminen sekä maatalouden heikko kannattavuus. Maatilojen tuotantoyksiköiden koon kasvu lisää riskejä, mikä kiristää luotonantajien myöntämään rahoitukseen liittyviä ehtoja. Toisaalta luottojen korot ovat pysytelleet edelleen verraten matalalla tasolla ja maatalousrakentamisen hintatason kehitys on ollut maltillinen, mikä helpottaa investoivien maatilojen asemaa. Kolmen viimeisen vuoden aikana vuosittain sidotut avustusmäärät ovat kuitenkin pysyneet vakaina. Toisaalta investointien koko on selvästi kasvanut ja näin erityisesti nautakarjatilojen koko ja kannattavuus on myös kasvanut. Vuoden 2011 loppuun mennessä nuorten viljelijöiden aloitustukea (toimenpide 112) myönnettiin tuensaajalle ohjelmasta maksettavana osarahoitteisena avustuksena noin 57 milj. euroa ja lisäksi kokonaan kansallisena lisärahoituksena noin 197 milj. euroa korkotukilainaa. Ohjelmassa maatilojen nykyaikaistamiseen (toimenpide 121) käytettävissä olevasta rahoituksesta pääosa on kohdennettu lypsykarjatalouden kehittämiseen. Lypsyja nautakarjatalouden sekä kasvihuonetuotannon investointeja tuettiin hankkeen osalta noin 123 milj. euron ohjelmasta maksettavana osarahoitteisena avustuksena ja lisäksi noin 261 milj. euron korkotukilainoina kokonaan kansallisena lisärahoituksena, josta nuorten viljelijöiden investointihankkeiden osuus oli 22 %. Toimenpiteissä 112 ja 121 naisten osuus tukea saaneista on perinteisesti vähäinen. Suomen maatalouden rakenne muuttuu edelleen nopeasti. Aloitustukimyöntöjen määrä enteilee maatilojen vähentymisen jatkuvan edelleen vähintään nykyisellä vauhdilla. Muutoksen taustalla on maatalouden teknologisen kehityksen jatkuminen ja tarve tuottavuuden kasvattamiseen. Maatalouden rakennemuutos seuraa muualla maailmassa tapahtuvaa kehitystä ja on ohjelman tavoitteiden mukainen. Huomattava osa maatalouden investoinneista kuten sika-, siipikarja- ja lammastalouden rakentamisinvestoinnit sekä eräät muut maatalouden kehittämisinvestoinnit samoin kuin vuodesta 2000 alkaen rahoitettu viljelijöiden varhaiseläkejärjestelmä toteutetaan edelleen kokonaan kansallisin varoin ohjelman ulkopuolella. Määrällisesti eniten varoja toimintalinjan 1 muista toimenpiteistä (paitsi toimenpiteet 112 ja 121) on sidottu koulutukseen ja tiedotukseen (toimenpide 111). Koulutukseen on osallistunut vuoden 2011 loppuun mennessä noin henkilöä. Ohjelmassa asetetusta henkilön tavoitteesta ollaan jäljessä, vaikkakin osallistuneiden 14

15 määrää on pidettävä kohtuullisena ohjelmakauden hitaan käynnistymisen takia. Tarjottuja koulutuspäiviä on ollut yhteensä yli Koulutetuista 62 % on miehiä ja 38 % naisia. Kolmannes koulutetuista on alle 40- vuotiaita. Eniten koulutettavia on ollut johtamistaitojen, hallinnollisten taitojen ja markkinointitaitojen koulutuksessa, tieto- ja viestintätekniikkaan sekä maisemanhoitoon ja ympäristönsuojeluun liittyvissä koulutuksissa. Vuonna 2011 koulutus- ja tiedonvälityshankkeiden (mukaan lukien toimenpide 331) vaikuttavuudesta, toimivuudesta ja tuloksellisuudesta tehdyn selvityksen mukaan pääosassa hankkeiden ensisijaiset tavoitteet liittyivät talouden ja tuotannon osaamisen lisäämiseen. Huomattava osa (39 %) hankkeista pyrki edistämään lämpöyrittäjyyteen liittyvän uusimman tieteellisen tiedon leviämistä, mutta suurimman ryhmän muodostivat kuitenkin hankkeet, joissa edistettiin parempia energiaratkaisuja tukevia toimia tai maatilojen sukupolven vaihdoksia ja tilusjärjestelyjä edistäviä toimia. Osaamisalueista koulutus- ja tiedonvälityshankkeisiin sisältyi eniten maatalous-, puu- ja luonnontuotealan yrittäjien liikkeenjohdollisia taitoja ja tuotantotoiminnan hallintaa. Yrityskohtaista paikanpäällä tapahtuvaa koulutusta sisältyi myös suurimpaan osaan arvioiduista hankkeista. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet arvioivat, että hanke on parantanut mahdollisuutta harjoittaa elinkeinoa tai työskennellä maaseudulla. Pääosa koulutus- ja tiedonvälityshankkeista synnytti myös uusia hankkeita tai muuta uutta toimintaa. Manner-Suomessa oli vuonna 2011 yhteensä elintarvikeyritystä, joista 83 % lukeutui alle 10 henkilöä työllistäviin mikroyrityksiin. Yrityksiä oli 220 kappaletta vähemmän vuoteen 2010 verrattuna. Elintarvikkeiden valmistus on toimialana tarkasteltuna ollut ohjelmassa myönnettävien yritystukien tärkein rahoituskohde (mukaan lukien toimintalinjan 1 ensi asteen jalostuksen lisäksi myös toimintalinjan 3 jatkojalostus). Maataloustutkimuksen 2010 mukaan elintarvikkeiden jatkojalostuksen osuus maatiloilla harjoitettavasta muusta yritystoiminnasta on vähentynyt tasaisesti koko 2000-luvun ajan ja sen tilalle on tullut uusia toimialoja. Maa- ja metsätaloustuotteiden arvon lisääminen (toimenpide 123) ei ole edistynyt ohjelmakauden alussa arvioidulla tavalla. Pääosa (68 %) hyväksytyistä hakemuksista kohdistui elintarvikkeiden jalostukseen ja/tai markkinointiin ja loput (32 %) metsätaloustuotteiden jalostukseen. Hankkeet metsätalouden kehittämiseksi ovat myös olleet huomattavasti elintarvikealaa pienempiä. Elintarviketeollisuuden osalta hyväksytyistä hakemuksista noin 49 % koski luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden jalostamista. Tuetuista maa- ja metsätaloustuotteita jalostavista yrityksistä pääosa (96 %) oli mikro- ja pienyrityksiä ja loput (4 %) keskisuuria elintarvikeyrityksiä. Pienimuotoisen puunjalostuksen menestymiseen ovat vaikuttaneet metsätalouden rakennemuutos ja kansainvälisen kilpailun kiristyminen. Kiinnostus puurakentamiseen on kuitenkin kasvamassa ja puun jalostamiselle energiakäyttöön on asetettu tavoitteet, joiden täyttämisessä maaseudun yrityksillä on kasvava rooli. Taloudellisen taantuman vaikutuksista huolimatta bioenergia-alalla on potentiaalia luoda maaseudulle työpaikkoja ja tulovaikutuksia. Yhtenä tavoitteena tälle ohjelmakaudelle on ollut innovaatioihin perustuvien uusien tuotteiden, tuotantomenetelmien ja tekniikoiden kehittämisen ja käyttöönoton lisääminen, mutta maa- ja metsätalous- sekä elintarvikealan innovatiivinen yhteistyö (toimenpide 124) on yllättänyt toimintalinjalla 1, sillä sen merkitys on ollut huomattavasti ohjelmakauden alussa arvioitua voimakkaampi. Vuoden 2011 aikana on tehty useita selvityksiä innovaatiotoiminnan edistämisestä maaseudulla sekä ohjelman vaikuttavuuden että yleisten tavoitteiden kannalta. Hankkeissa tapahtunutta innovaatiotoimintaa pidettiin yleisesti ottaen onnistuneena. Innovatiivisissa hankkeissa on kehitetty uusia tuotteita, kehitetty jo olemassa olevia, löydetty yhteistyökumppaneita ja tehty yhteistyötä erityisesti yritysten kesken, mutta sen sijaan tehty vain vähän yhteistyötä oppilaitosten kesken tai kansainvälisesti. Yhteistyökumppaneilta etsittiin erityisesti ideoita ja asiantuntemusta oman osaamisen tueksi. Rahoituksen merkitystä pitivät kaikki osapuolet hyvin tärkeänä onnistumisen kannalta ja sen avulla on toteutettu myös hankkeita, joille ei löydy rahoitusta kaupallisin periaattein. Toimintalinjan 1 toimenpiteitä 111, 123 ja 124 on toteutettu myös Leader-toimintatavan kautta, mutta rahoitus on ollut vähäistä (2 % toimintalinjan 4 rahoituskehyksestä). 15

16 Ohjelmakauden loppuvuosilta odotetaan erityisesti nykyistä enemmän aktiivista ja innovatiivista kehitystyötä ja investointeja elintarvikealan kilpailukyvyn lisäämiseksi sekä puuenergian ja muiden uusiutuvien bioenergioiden tuotannon ja käytön tehostamiseksi. Tavoitteiden saavuttamista voidaan myös tukea vahvistamalla edelleen osaamisen lisäämistä strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Ahvenanmaa Maatalouden parissa ammatillisesti toimivien määrä on pienentynyt noin 2,2 %-yksikköä Vuonna 2009 maatalous työllisti 3,7 % eli 512 henkilöä. Vuosina elinkeinon bruttokansantuote pieneni 0,7 % (perushinnan mukaan laskettuna). Jos eri tuoteryhmien bruttotuottoa 2006 ja 2010 verrataan keskenään, omenat ja marjat ovat kasvaneet eniten eli tuotto kaksinkertaistui vuoteen 2010 mennessä. Maidontuotannon, viljojen, lihan ja munien tuotto on myös kasvanut, kun taas tuotot sokerijuurikkaan viljelystä ovat laskeneet niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin. Yhteensä tuottoarvo kasvoi nimellisesti 1,2 milj. euroa vuodesta 2006 vuoteen Ahvenanmaalaisten viljelijöiden keski-ikä on maan korkein. Vuonna 2011 keski-ikä oli 52,4 vuotta. Vanhempien viljelijöiden osuus näyttää kasvavan ja nuorempien pienenevän. Kiinnostus maatilan perustamiseen tai jatkamiseen on ollut huomattavasti odotettua laimeampaa. Tukea saaneita nuoria viljelijöitä koskevaan ohjelman tavoitteeseen verrattuna toteuma oli 53 %, mikä tarkoittaa, että aloitustukea on myönnetty 15 nuorelle viljelijälle. Sukupolvenvaihdosten alhainen lukumäärä johtuu meneillään olevasta rakennemuutoksesta, joka suurentaa tilakokoa, sekä suuresta pääoman tarpeesta. Eniten rahoitusta on kysytty maatilojen nykyaikaistamiseen (toimenpide 121) ja pienten ja keskisuurten yritysten maa- ja metsätaloustuotteiden arvon lisäämiseen (toimenpide 123). Vuoden 2011 vuosiraportin mukaan maatilojen nykyaikaistamiseen tukea saaneiden määrä on vähäinen (24) verrattuna tavoitteeseen (70). Ohjelman rahoituskehyksestä on sitä vastoin myönnetty tukea 3,9 milj. euroa (99 %). Investointeja oli siis vähemmän, mutta pääoman tarve oli odotettua suurempi. Lisäksi ohjelmakauden aikana on myönnetty 4,3 milj. euroa 47 maatilalle täysin kansallisista ohjelman ulkopuolisista varoista. Yksi ohjelman tavoitteista on maidontuotannon säilyminen ja 67 % investoinneista koskikin tätä tuotantosuuntaa. Myös varoja maa- ja metsätaloustuotteiden arvon lisäämiseksi (toimenpide 123) on kysytty vilkkaasti. Vuoden 2011 lopussa 2,16 miljoonan euron rahoituskehyksestä yli 90 % oli sidottu ja yli 77 % maksettu. Yksittäiset tuet ovat olleet huomattavasti odotettua suurempia. Tuista hyötyviä yrityksiä on paljon enemmän kuin tuensaajia, koska suurimpien tukien saajat ovat olleet osuuskuntia. Ohjelman koulutustoimet ovat lähes yksinomaan olleet tarkoitettu maataloustuotannossa toimiville henkilöille. Kurssien aiheina on osittain ollut maiseman säilyttäminen ja parantaminen sekä ympäristönsuojelu. Toimenpiteen arvioidaan vaikuttavan positiivisesti lähinnä ympäristöön, eläinten terveyteen ja maataloustuotteiden laatuun. Naisten osuus kurssilaisista oli 56 %. Ohjelmakauden aikana ei ole toteutettu ainoatakaan hanketta yhteistyössä maatalouden ja elintarvikealan sekä metsätalouden uusien tuotteiden, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseksi (toimenpide 124). Kiinnostus on ollut hyvin laimeata, mikä johtuu osittain jalostusteollisuuden suuresta raaka-aineen tarpeesta sekä siitä, että teollisuus huolehtii suuresta osasta uusien tuotteiden ja tekniikoiden kehitystyötä täysin itse ja rahoitus tapahtuu osaksi toimenpiteen 123 kautta. Koska ohjelma pääsi käyntiin myöhään, vielä on liian aikaista puhua todellisista tuloksista tai taloudellisista vaikutuksista. Toimenpide 121 on kuitenkin vaikuttanut suuresti maidontuotannon säilymiseen. Taloudellisten vaikutusten seurantaa vaikeuttavat ympäristötekijät sekä se, että toimintalinjan eri toimenpiteet ja investoinnit lähtivät käyntiin vaihtelevasti. 16

17 Toimintalinja 2: Ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen Toimintalinjan 2 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Ylläpitää arvokas avoin, viljelty maatalousmaisema kuten myös luonnonniityt ja -laitumet riippumatta siitä, tuotetaanko niillä elintarvikkeita ja niiden raaka-aineita, uusiutuvaa bioenergiaa tai hoidetaanko niitä viljelemättöminä. 2. Vähentää maataloudesta maaperään, pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa ympäristökuormitusta ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien käyttöä edistämällä. Edistää maa- ja metsätalousmaalla tuotettavalla uusiutuvalla bioenergialla kasvihuonekaasujen vähentämistä sekä maaperän orgaanisen aineen ja hiilinieluvaikutuksen säilymistä. 3. Säilyttää maa- ja metsätalousympäristöjen luonnon monimuotoisuutta. Erityisesti korostuu maatalous- ja metsäalueiden Natura 2000-verkoston säilyttäminen. Toimintalinjalla 2 käytettävästä yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan vähintään 50 prosenttia luonnonhaittakorvauksiin ja vähintään 40 prosenttia maatalouden ympäristötukeen 8. Loput yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan toimintalinjan muihin toimenpiteisiin (tuotantoeläinten hyvinvointi, ei-tuotannolliset investoinnit ja maatalousmaan ensimmäinen metsitys). Natura 2000-verkoston maatalousmaalle maksettaviin tukiin arvioidaan kohdennettavan noin 1 prosenttia toimintalinjalla maksettavista tuista. Lisäksi Ahvenanmaalla on erityisenä tavoitteena ravinnevalumia vähentävien toimien tehostaminen, torjuntaaineiden käytön vähentäminen, markkinoille suunnatun luonnonmukaisen tuotannon osuuden lisääminen ja käyttö, luonnonlaidunten säilyttäminen ja uusien alueiden perustaminen ja tällä tavalla biologisen monimuotoisuuden edistäminen. Koska Ahvenanmaa on luokiteltu erityisistä luonnonhaitoista kärsiviin alueisiin, lisäksi painotetaan toimia maisemakuvan säilyttämiseksi. Toimintalinjan 2 strateginen tavoite maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentamisesta koskee luonnonhaittakorvausten (ohjelmien toimenpiteet 211 ja 212 vähintään 50 %) ja maatalouden ympäristötukien (ohjelmien toimenpide 214 vähintään 40 %) välistä painotusta, mikä on toteutunut sitoumusten osalta myös käytännössä (53 % ja 45 %). Loput toimintalinjan 2 maaseuturahaston rahoitusosuudesta on kohdennettu Manner-Suomessa eläinten hyvinvointia edistäviin tukiin (toimenpide 215) ja ei-tuotannollisiin investointeihin (toimenpide 216); lisäksi rahoituskaudelta peräisin olevat maatalousmaan ensimmäisen metsityksen (toimenpide 221) maksatukset jatkuvat edelleen vuoteen 2012 saakka. Manner-Suomi Luonnonhaittakorvauksilla on ollut keskeinen merkitys avoimen viljellyn maatalousmaiseman säilymisessä. Maatalouden ympäristötukien toimet ovat tärkeitä myös maiseman hoitamisessa ja luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Vuonna 2009 ympäristötukeen lisätyt luonnonhoitopellot ovat myös lisänneet maaseutumaiseman monipuolisuutta. Suomessa on maatalousmaata alle 8 % maan pinta-alasta, joten pellolla on tärkeä rooli avoimen maaseutumaiseman ylläpidossa ja maaseudun viihtyisyydessä. Avoimen ja hoidetun viljelymaiseman väheneminen uhkaa 8 Toimenpiteiden välinen tasapaino on määritelty maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) liitteessä olevan kohdan 3.3 ja komission kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta antamien ohjeiden mukaisesti. 17