Yhteenvetokertomus Suomen maaseudun kehittämisstrategian ja sen tavoitteiden toimeenpanon edistymisestä

Transkriptio

1 Yhteenvetokertomus Suomen maaseudun kehittämisstrategian ja sen tavoitteiden toimeenpanon edistymisestä Maa- ja metsätalousministeriö

2 YHTEENVETOKERTOMUS SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISSTRATEGIAN JA SEN TAVOITTEIDEN TOIMEENPANON EDISTYMISESTÄ Sisällysluettelo 1. Johdanto 1.1 Ohjelmat ja niiden toimeenpano Ohjelmien jatkuva arviointi 2. Analyysi maaseudun kehittämisen rahoituksesta Rahoitustilanne EU:n näkökulmasta 2.2 Rahoitustilanne kansallisesta näkökulmasta 2.3 Rahoitustilanne strategisesta näkökulmasta 3. Strategian edistyminen indikaattoreiden valossa 3.1 Elinkeinot 3.2 Ympäristön tila 3.3 Sosioekonominen tila 4. Strategian tavoitteet ja niiden toteutuminen 4.1 Strategian painopistealueet ja niitä koskevat periaatteet 4.2 Strategian tavoitteet toimintalinjoittain ja niiden toteutuminen 5. Analyysi ohjelmien toimenpiteiden tehokkuudesta 6. Yhteisön muiden rahoitusvälineiden kanssa johdonmukaisuutta ja yhteistyötä lisännyt toiminta 7. Maaseutuverkoston toiminta 8. Tiivistelmä 2

3 1. Johdanto Suomen maaseudun kehittämisstrategia (jäljempänä strategia) ohjelmakaudelle on laadittu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (jäljempänä maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 ja sen muutosten (EY) N:o 74/2009 ja N:o 473/2009 artiklojen 11, 12 ja 12a sekä maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) ja sen muutoksen (2009/61/EY) mukaisesti. Strategiaa on täydennetty ohjelmakauden aikana yhteisön säädösten muutoksia vastaavasti 1. Strategiaa toteutetaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmissa. 1.1 Ohjelmat ja niiden toimeenpano EU:n komissio hyväksyi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelman Ohjelmiin on hyväksytty mennessä Manner-Suomen osalta kuusi muutosta (hyväksytty (1. ja 2. muutos), , , ja ) ja Ahvenanmaan osalta kolme muutosta (hyväksytty , ja ). Ohjelmien toimeenpano käynnistyi vuoden 2007 aikana pääosin toimintalinjan 2 osalta, mutta viiveellä muiden toimintalinjojen osalta. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman osalta vuosi 2009 oli ensimmäinen kokonainen normaali toimintavuosi, jolloin kaikkien toimintalinjojen kaikki toimenpiteet olivat käynnissä ja niissä syntyi myös komissiolle raportoitavia maaseuturahaston menoja. Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelma ei vielä kokonaisuudessaan käynnistynyt vuoden 2009 aikana. Päätöksenteko oli Ahvenanmaalla pääosin käynnistynyt (paitsi toimenpiteissä 124, 216 ja 421), mutta komissiolle raportoitavia maaseuturahaston menoja ei vielä syntynyt toimintalinjalla 4 eikä myöskään kaikilta osin toimintalinjoilla 1, 2 ja 3 (em. toimenpiteiden lisäksi toimenpiteet 311 ja 341). Tässä vaiheessa ohjelmien toimeenpanon vasta käynnistyessä on vaikea arvioida kaikilta osin niiden tulevaa panosta strategisten tavoitteiden toteuttamisessa. Ohjelmakauden alkuosaa leimasivat keskushallinnossa uuden ministeriön (työ- ja elinkeinoministeriö) ja maa- ja metsätalousministeriön alaisessa hallinnossa uuden keskusviraston (Maaseutuvirasto) perustaminen sekä koko aluehallinnon organisointia koskenut uudistustyö, jotka osaltaan vaikuttivat kaikkien EU:n osarahoittamien ohjelmien aloituksen viivästymiseen Suomessa. Näiden lisäksi maaseudun kehittämisohjelmien hallinnointiin ovat ohjelmakauden alussa vaikuttaneet suorista tuista nk. modulaation kautta maaseuturahastoon kahdessa erässä siirretty lisärahoitus samoin kuin EU:n elvytyssuunnitelman kautta tullut maaseuturahaston lisärahoitus ja niistä johtuneet muutokset strategiaan ja ohjelmiin. Strategian ja ohjelmien viimeisessä muutoksessa maaseuturahaston lisärahoitus kohdennettiin aiemmasta poikkeavien hallintoperiaatteiden ja -mallien mukaisesti nk. uusiin haasteisiin, joita ovat ilmastonmuutos, uusiutuvat energialähteet, vesienhoito, biologinen monimuotoisuus ja maitoalan rakenneuudistus sekä näihin liittyvien innovatiivisten toimien edistäminen samoin kuin EU:n elvytyssuunnitelmaan sisältynyt laajakaistainfrastruktuurin kehittäminen. Tässä yhteenvetokertomuksessa ei pääosin vielä käsitellä em. maaseuturahaston lisärahoitusta, jonka toimeenpano käynnistyy ohjelmissa vuoden 2010 aikana. Ohjelmien toimeenpanoa ja sen seurantaa on kuvattu tarkemmin vuosien 2007, 2008 ja 2009 vuosikertomuksissa tegia_ pdf 2 Y/Manner-Suomen_maaseudun_kehittamisohjelma_070610_FI.pdf

4 1.2 Ohjelmien jatkuva arviointi Ohjelmakaudella toteutetaan ohjelmien jatkuvaa arviointia seurantajärjestelmien, ulkopuolisten arvioitsijoiden tekemien arviointien sekä tutkimusten ja erillisselvitysten avulla. Jatkuvan arvioinnin järjestelmä on kuvattu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman osalta ohjelman vuoden 2007 vuosikertomuksessa 4. Maa- ja metsätalousministeriö valitsi vuoden 2008 loppupuolella Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman arvioijaksi avoimella tarjouskilpailulla Aluekehityssäätiö/Suomen Aluetutkimus FAR:n. Valitun tahon muodostama konsortio vastaa ohjelman arvioinnista koko ohjelmakauden ajan. Konsortioon kuuluvat lisäksi Fin-Auguuri Oy, Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos, Oulun yliopiston Lönnrot-instituutti ja Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus. Arvioijat raportoivat työstään vuosittain sekä tekevät ohjelman väli- ja jälkiarviointikertomukset 2010 ja Arviointityö 5 on jäsennetty Manner-Suomen osalta seitsemään teemaan, joiden kautta ohjelman vaikuttavuutta ja toimeenpanoa seurataan systemaattisesti koko ohjelmakauden ajan. Teemat ovat yritysten rakenne- ja kilpailukykyvaikutukset, tulovaikutukset, markkina- ja tuotantovaikutukset, ympäristövaikutukset, väestö- ja yhdyskuntarakennevaikutukset, työllisyysvaikutukset sekä toimeenpano ja tekninen toteutus. Ohjelman vuoden 2008 vuosikertomuksessa on esitetty yhteenveto arvioitsijan ensimmäisestä raportista, joka keskittyi toimeenpanon tarkoituksenmukaisuuden arviointiin ja tarkasteli vaikuttavuutta ennakoivasti ohjelman strategisen kehittämisotteen näkökulmasta. Vuosina ohjelman arviointityö keskittyi vuoden 2010 lopussa valmistuvaan väliarviointiin. Ahvenanmaan maakuntahallitus valitsi vuoden 2009 loppupuolella Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelman jatkuvan arvioinnin toteuttajaksi Pohjoismaiden ministerineuvoston aluepoliittisen tutkimuskeskuksen Nordregion, jonka alihankkijana toimii Ålands statistik- och utredningsbyrå. Arviointiin sisältyy analyysi indikaattoriseurannasta sekä haastattelut tuensaajien ja ohjelmaorganisaation kanssa. Toimintalinjan 2 ympäristötavoitteiden arviointi erotetaan muista ohjelman toimenpiteistä jakamalla ympäristötuen osatoimenpiteet kolmeen osatavoitteeseen, jotka ovat ravinnevalumien vähentäminen, kemiallisten torjuntaaineiden käytön vähentäminen, luonnonlaitumien käytön ja säilyttämisen edistäminen sekä uusien perustaminen ja tätä kautta luonnon biologisen monimuotoisuuden edistäminen. Ohjelman väliarviointikertomus valmistuu vuoden 2010 lopussa. 2. Analyysi maaseudun kehittämisen rahoituksesta Suomessa Rahoitustilanne EU:n näkökulmasta Huolimatta Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmien toimeenpanon alkamisen viivästymisestä maaseuturahaston menokehitys on ollut EU:n tasolla tarkastellen Suomessa keskimääräistä nopeampaa (taulukko 1). Komissio on maksanut ennakkona ja välimaksuina Suomelle mennessä 35,9 % ohjelmakauden koko rahoituskehyksestä, kun EU:ssa keskimäärin on maksettu 24,2 % jäsenvaltiota kohti. Vuosien maksusitoumusmäärärahoista on toteutunut Suomelle maksuina 80,6 %, kun EU:ssa keskimäärin toteutuma on 60,3 %. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman osalta vuosien maksusitoumusmäärärahoista on toteutunut mennessä 80,4 % maksuina, minkä vuoksi N+2-säännön toteutuminen ei tuota ongelmia. Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelman osalta komission päätös asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukaisesta maaseuturahaston lisärahoituksesta tehtiin , minkä vuoksi komission käyttämän maksusitoumusmäärärahan osuus rahoituskehyksestä oli Manner-Suomea pienempi. Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmassa käytettiin vuosien maksusitoumusmäärärahat 5 4

5 kokonaisuudessaan ja menot olivat noin euroa em. maksusitoumusmäärärahoja suuremmat, minkä vuoksi em. määrä tuloutui vasta vuoden 2010 puolella. Taulukko 1: Maaseuturahaston rahoitustilanne Suomessa EU:n näkökulmasta (mukaan lukien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukainen lisärahoitus). Ohjelma Strategiassa osoitettu maaseuturahaston rahoitusosuus (rahoituskehys ) Komission sitoma maaseuturahaston rahoitusosuus (käytetty maksusitoumusmääräraha ) Komission ennakkoina ja välimaksuina maksama maaseuturahaston rahoitusosuus (käytetty maksumääräraha ) % käytetystä maksusitoumusmäärärahasta euroa euroa % rahoituskehyksestä euroa % rahoituskehyksestä Manner-Suomi , ,8 80,4 josta as. N:o 1698/ art. 5a kohdan mukainen lisärahoitus Ahvenanmaa , ,8 100,0 josta as. N:o 1698/ art. 5a kohdan mukainen lisärahoitus Yhteensä , ,9 80,6 Kahdesti vuodessa komissiolle toimitettavat ennusteet ohjelmien menokehityksestä eivät ole olleet koko EU:n osalta luotettavia, minkä vuoksi komissio on vuoden 2009 aikana kiinnittänyt vakavaa huomiota menoennusteiden tarkkuuden parantamiseen maaseuturahaston varojen budjetoimiseksi oikein EU:n talousarviossa. Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmat olivat varainhoitovuoden osalta seitsemän parhaiten onnistuneiden menoennusteiden joukossa (toteutuma Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman osalta 101 % heinäkuun 2009 menoennusteista ja 102 % syyskuussa toimitetuista menoennusteiden tarkistuksesta ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelman osalta vastaavasti 121 % ja 100 %, kun EU:ssa keskimäärin vastaavat toteutumat olivat 80 % ja 92 %). 2.2 Rahoitustilanne kansallisesta näkökulmasta Käytettävissä olevasta maaseuturahaston rahoituksesta on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa sidottu 59,0 % ja maksettu 32,7 % ja vastaavasti Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmassa sidottu 61,3 % ja maksettu 38,9 %, mikä merkitsee, että molemmissa ohjelmissa yli puolet sidotusta rahoituksesta on jo maksettu tuensaajille (taulukko 2). Molempien ohjelmien osalta (taulukko 3) hyvä sitoumus- ja menokehitys perustuu toimintalinjaan 2, josta on peräisin 85 % ohjelmien sitoumuksista ja 90 % ohjelmien maksatuksista vuoden 2009 loppuun mennessä. Rahoituskehykseen nähden toimintalinja 1 on edennyt Ahvenanmaalla hyvin ja Manner-Suomessakin kohtuullisesti, tosin pääosin tilastollisesti ohjelmakauden varhaiseläkejärjestelmän sitoumuksista aiheutuneiden maksatusten ansiosta. Sen sijaan toimintalinjat 3 ja 4 ovat lähteneet hitaammin käyntiin ja erityisesti menokehitys on ollut muita toimintalinjoja hitaampaa. Manner-Suomessa toimintalinjalla 3 myös sitoumusten määrä rahoituskehykseen nähden on muita toimintalinjoja heikompi. Toimintalinjojen 1, 3 ja 4 yritys- ja hanketukien arvioidaan kuitenkin kokonaisuudessaan toteutuvan Manner-Suomessa edellisiä ohjelmakausia vastaavalla tavalla. Ahvenanmaalla toimintalinjan 4 maksatukset eivät ole vielä lainkaan alkaneet. Toimintalinja 4 on kuitenkin lähtenyt Suomessa muita EU:n jäsenvaltioita nopeammin käyntiin, sillä menokehitys on ollut Suomessa vuoden 2009 lopun tilastojen mukaan viidenneksi nopeinta. 5

6 Taulukko 2: Maaseuturahaston rahoitustilanne kansallisesta näkökulmasta (mukaan lukien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukainen lisärahoitus). Ohjelma Strategiassa osoitettu maaseuturahaston rahoitusosuus (rahoituskehys ) Sidottu maaseuturahaston rahoitusosuus ( ) Maksettu maaseuturahaston rahoitusosuus ( ) euroa milj. euroa % rahoituskehyksestä euroa Manner-Suomi ,46 59, ,7 josta as. N:o 1698/ art. 5a kohdan mukainen lisärahoitus Ahvenanmaa ,10 61, ,9 josta as. N:o 1698/ art. 5a kohdan mukainen lisärahoitus Yhteensä ,56 59, ,8 % rahoituskehyksestä Taulukko 3: Ohjelmien maaseuturahaston rahoituskehys sekä sidottu ja maksettu maaseuturahaston rahoitusosuus toimintalinjoittain (ilman neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukaista lisärahoitusta). Ohjelma ja vertailukohde Toimintalinja 1 Toimintalinja 2 Toimintalinja 3 Toimintalinja 4 Tekninen apu Kaikki yhteensä Manner-Suomi Rahoituskehys, euroa Sidottu: - milj. euroa 84, ,31 57,82 36,61 7, ,46 - % rahoituskehyksestä 36,2 % 71,1 % 28,9 % 33,6 % 43,5 % 60,9 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 14,8 % 42,2 % 8,7 % 7,5 % 18,7 % 33,8 % - % sidotusta 40,8 % 59,3 % 30,1 % 22,2 % 43,1 % 55,5 % Ahvenanmaa Rahoituskehys, euroa Sidottu : - milj. euroa 2,05 8,02 0,39 0,30 0,35 11,10 - % rahoituskehyksestä 60,6 % 68,2 % 45,6 % 32,7 % 55,8 % 63,4 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 43,9 % 44,4 % 14,1 % 0,0 % 35,2 % 40,2 % - % sidotusta 72,4 % 65,1 % 30,9 % 0,0 % 63,1 % 63,5 % Koko Suomi Rahoituskehys, euroa Sidottu: - milj. euroa 86, ,32 58,21 36,90 8, ,56 - % rahoituskehyksestä 36,6 % 71,1 % 29,0 % 33,6 % 43,9 % 60,9 % Maksettu: - euroa % rahoituskehyksestä 14,6 % 41,8 % 8,7 % 7,4 % 18,1 % 33,5 % - % sidotusta 39,8 % 58,8 % 29,9 % 22,0 % 41,2 % 55,0 % 6

7 2.3 Rahoitustilanne strategisesta näkökulmasta Strategiassa on asetettu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklassa tarkoitetut tavoitteiden välistä tasapainoa koskevat päämäärät strategisten painopistealueiden edistämiseksi taulukon 4 mukaisesti (toimintalinja 1 maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantamiseksi vähintään 11 % ja toimintalinja 3 maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamiseksi ja maaseutualueiden elämänlaadun parantamiseksi vähintään 11 %, kun minimivaatimus on molemmilla toimintalinjoilla ohjelmakohtaisesti 10 %, toimintalinja 2 ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseksi enintään 76 % sekä toimintalinja 4 Leader-toimintatavan soveltamiseksi vähintään 5 %, mikä vastaa ohjelmakohtaista minimivaatimusta, laskettuna Suomessa käytettävissä olevasta maaseuturahaston rahoitusosuudesta, joka ei sisällä teknistä apua eikä em. asetuksen N:o 1698/ artiklan 5a kohdan mukaista lisärahoitusta). Ohjelmakauden alussa toimintalinja 2 on korostunut voimakkaasti ohjelmien rahoituksen toteutumassa samalla tavoin kuin muissakin EU:n jäsenvaltioissa, joten myös Suomessa rahoituksen toteutuma on toimintalinjojen 1, 3 ja 4 osalta selvästi strategista tasapainotavoitetta jäljessä. Kuitenkin sitoumuksia ja menoja koskevia toteutumatietoja verrattaessa on nähtävissä, että toteutuma on toimintalinjojen 1, 3 ja 4 osalta selvästi kasvamassa kohti strategista tasapainotavoitetta eikä ole myöskään ohjelmakauden tässä vaiheessa oletettavissa, etteivätkö strategiset tasapainotavoitteet olisi saavutettavissa ohjelmakauden lopussa. Taulukko 4: Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan mukaista tavoitteiden välistä tasapainoa koskevat strategiset tavoitteet ja toteutuma Tavoitteet ja toteutumat Toimintalinja 1 Toimintalinja 2 Toimintalinja 3 Toimintalinja 4 Manner-Suomi - tavoite ohjelman mukaan 11,6 % 73,7 % 13,2 % 5,2 % - toteutuma sitoumusten mukaan 6,8 % 85,7 % 6,5 % 2,9 % - toteutuma menojen mukaan 5,0 % 91,4 % 3,2 % 1,2 % Ahvenanmaa - tavoite ohjelman mukaan 20,0 % 69,6 % 9,0 % 5,4 % - toteutuma sitoumusten mukaan 19,1 % 74,6 % 4,5 % 2,8 % - toteutuma menojen mukaan 21,8 % 76,5 % 1,7 % 0,0 % Yhteensä - tavoite strategian mukaan vähintään 11 % enintään 76 % vähintään 11 % vähintään 5 % - toteutuma sitoumusten mukaan 6,9 % 85,6 % 6,5 % 2,9 % - toteutuma menojen mukaan 5,0 % 91,4 % 3,2 % 1,2 % Strategiassa on myös asetettu komission ohjeiden mukaisesti tasapainotavoitteita kullakin toimintalinjalla käytettävissä olevan maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentamiselle strategiassa valittuihin ensisijaisiin tavoitteisiin, joiden osalta toteutumaa tarkastellaan kohdassa 4 toimintalinjoittain. Ohjelmissa vuoden 2009 loppuun mennessä sidottuun maaseuturahaston rahoitusosuuteen perustuvassa arvioinnissa on tältäkin osin otettava huomioon ohjelmakauden alun viive toimeenpanon käynnistymisessä erityisesti toimintalinjojen 1, 3 ja 4 osalta. 3. Strategian edistyminen indikaattorien valossa 3.1 Elinkeinot Työn tuottavuuden kehitys on ollut Suomessa jo pitkään selvästi EU:n keskiarvoa parempaa. Vuonna 2008 alkaneen taloudellisen taantuman seurauksena myös tuottavuuden arvioidaan kääntyneen laskuun, mutta sen seuraukset ovat kokonaisuutena arvioitavissa vasta myöhemmin ohjelmakauden loppupuolella. Lähtötasoltaan Suomen maatalouden työn tuottavuus oli 21 % alle EU:n keskiarvon (EU-25), mutta osittain luokittelussa tapahtuneen muutoksen vuoksi se ylitti vuonna %:lla EU:n keskiarvon (EU-27). Maa- 7

8 talousalan työn tuottavuus on ajanjaksolta ajanjaksolle noussut Suomessa 7,5 % vuodessa. Tätä nopeampaa kasvu on ollut Virossa, Latviassa, Unkarissa ja Bulgariassa. Keskimäärin maatalouden työn tuottavuus yhteisön alueella on kasvanut vuodesta 1999 vuoteen ,6 % vuodessa. Strategiassa asetettu tavoite työn tuottavuudelle maatalousalalla on euroa/awu (indeksi 140, EU=100). Mikäli maatalouden työn tuottavuuden kehitys jatkuu samanlaisena, tullaan strategiassa esitetty tavoite maatalouden työn tuottavuuden osalta saavuttamaan ennen ohjelmakauden loppua. Maatilojen kannattavuutta kansallisena indikaattorina kuvaava kannattavuuskerroin on alentunut koko EUkauden alimmalle tasolle (0,44 v. 2008). Tuotantosuunnittain vertailtaessa vain lypsykarjatiloilla kannattavuuskerroin on parantunut Suurin vähennys on tapahtunut muilla nautakarjatiloilla ja sikatiloilla, joiden osalta kannattavuuskerroin oli vuonna 2008 kaikkein pienin eri tuotantosuunnista. Myös maataloustuloa koskeva indikaattori osoittaa samaa trendiä. Elintarviketeollisuudessa työn tuottavuus, joka oli jo aiemmin hieman yhteisön keskitason yläpuolella, on parantunut lähes jokaisella toimialalla. Työn tuottavuus on parantunut keskimääräistä nopeammin mm. mylly-, rehu-, kasviöljy- ja makeisteollisuudessa sekä lihanjalostuksessa ja jopa työvoimaintensiivisellä leipomoalalla. Tehostuminen näkyy myös yritysten toimipaikkojen vähenemisenä, varsinkin kun suuryritykset ovat viime alkaneet maantieteellisesti keskittää tuotantoaan isompiin laitoksiin sulkemalla samalla pieniä yksiköitä. Tukku- ja vähittäiskauppojen rakennemuutokset ovat tuoneet suuria haasteita kotimaisille elintarviketuottajille ja edellyttävät niiltä isompien määrien tuottamista yhä kustannustehokkaammin keinoin. Pienillä yrityksillä on mahdollisuus vastata kuluttajien tarpeisiin erikoistuotteita valmistamalla ja toimittamalla tuoreita tuotteita paikallisesti. Keskisuuret yritykset ovat sen sijaan haavoittuvaisia, sillä niiden tarjonta vastaa yleensä suurten kilpailukumppaneiden tuotevalikoimaa. Elintarviketeollisuuden bruttoarvonlisäys elintarviketeollisuudessa työskentelevää henkilöä kohti on kasvanut vuodesta 2003 vuoteen % ja strategiassa esitetty tavoite on ylitetty 13 %:lla. Myös metsätalousalalla työn tuottavuus on edelleen jatkanut kasvuaan. Metsätalouden työn tuottavuus oli vuonna 2005 Suomessa edelleen yhteisön korkein ( euroa/työntekijä). Strategiassa esitetty tavoite ( euroa/työntekijä) tullaan saavuttamaan ennen ohjelmakauden päättymistä, mikäli kehitys jatkuu samanlaisena. Maa- ja metsätalouden rakennekehitystä ja elintarvikealan muutoksia ohjelmakauden alku on kuvattu tarkemmin kohdassa 4.2 toimintalinjan 1 tavoitteita ja niiden toteutumista koskevassa analyysissa. Jalostus- ja palvelualojen talous- ja työllisyyskehitys on toteutunut strategian indikaattoreiden mukaan vuoteen 2006 saakka odotetulla tavalla ja tavoite tullaan saavuttamaan kehityksen jatkuessa samanlaisena. Kehityksessä ei ole havaittavissa myöskään eroja maaseutualueiden osalta. Sen sijaan yrittäjyys lisääntyi huomattavasti odotettua enemmän, kun yrittäjien määrä kasvoi kolmessa vuodessa lähes 7 %:lla. Vuonna 2008 alkaneen taantuman mahdollinen vaikutus on nähtävissä vasta myöhemmin. Maaseudun muuta yrittäjyyttä on kuvattu tarkemmin kohdassa 4.2 toimintalinjan 3 tavoitteita ja niiden toteutumista koskevassa analyysissa. 3.2 Ympäristön tila Maatalouden ympäristökuormituksen vähentymistä mitataan strategiassa mm. typpi- ja fosforitaseilla. Fosforitase on laskenut vuodesta 2004 vuoteen % ja typpitase 32 %. Taseiden arvot ovat vuonna 2009 alittaneet strategiassa asetetun tavoitetason typen osalta 22 %:lla ja fosforin osalta 50 %:lla. Luonnonmukaisen tuotannon ala on kasvanut ohjelmakauden aikana tasaisesti. Tilojen määrä on pysynyt lähes samana, mutta luomutilojen keskimääräinen koko on kasvanut. Kiinnostus luomutuotantoon on kasvanut luomutuotteiden paremman hintatason sekä tuotantopanosten eli erityisesti tavanomaisessa tuotannossa käytettävien lannoitteiden hintojen nousun vuoksi. Luomutuotannon osuus käytettävissä olevasta maatalousmaasta on yli 7 %. Tavoitteeksi on asetettu, että ohjelmakauden lopussa luomutuotannossa olisi hehtaaria eli 9 % käytettävissä olevasta maatalousmaasta. Mikäli luomutuotannossa olevan 8

9 maatalousmaan ala kasvaa jatkossakin samalla vauhdilla, tullaan tavoite saavuttamaan ohjelmakauden loppuun mennessä. Käytettävissä olevan maatalousmaan osalta ei ohjelmakauden aikana ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tavoitteena on, että ala pysyy samansuuruisena (lähtötaso 2,214 milj. hehtaaria). Ala on kasvanut vuodesta 2002 vuoteen ,9 % (n ha). Energia- ja ilmastostrategiassa maataloudesta peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen vähennystarve vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä on 13 %. Tämän tavoitteen saavuttaminen on haasteellista ja maatalousmaan pinta-alan kasvu ei edistä tavoitteen saavuttamista. Luonnonarvoltaan merkittävien maa- ja metsätalousmaiden määrää kuvaava nk HNV-indikaattori laadittiin Suomen ympäristökeskuksessa v EU-määritelmien mukaisesti. Indikaattorissa tulee olla sirpaleinen peltorakenne, laiduntaminen ja laajaperäinen tuotanto. Indikaattori määritettiin reunatiheyden, arvokkaiden perinnebiotooppien määrän, tilatuen ns. pysyvien laitumien määrän, pienipiirteisen maatalousmosaiikin, perinnebiotooppien hoidon ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen-erityistukien piiriin kuuluvan alan, luonnonmukaisen tuotannon erityistukea saavan peltoalan, eläintilojen suhteellisen osuuden sekä pesimälinnuston lajidiversiteetin perusteella. Indikaattorin laskenta perustuu rekisteritietoihin. Nämä tiedot kuvastavat maatalousluonnon monimuotoisuuden alueellista vaihtelua vain epäsuorasti ja suuntaa-antavasti. Seurantaindikaattorin perusteella voidaan todeta, että HNV-ala on Suomessa vähentynyt vuodesta 2007 vuoteen ,2 %. Huomioitavaa kuitenkin on, että HNV-alueiden osuus on kasvanut Ahvenanmaalla vuodesta 2007 vuoteen ,2 %. Indikaattorissa ei ole mukana ohjelmiin v hyväksytyt luonnonhoitopellot. Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimuksen (MYTVAS 3) väliraportin mukaan maatalouslinnuston aiempien vuosikymmenten köyhtyminen on pysähtynyt ja osittain kääntynyt suotuisampaan suuntaan. Maatalousalueiden lintupopulaation indeksi oli vuonna ,7 ja vuonna Indeksi on parantunut Suomessa yli 6 %, kun yhteisön alueella indeksin arvo on laskenut lähes 4 %. Tähän indikaattoriin vaikuttaa tosin merkittävästi se, että vuonna 2003 indeksi laskettiin EU-15 mukaan ja vuonna 2006 EU-27 mukaan. Siitä huolimatta voidaan todeta, että kehitys Suomessa on ollut positiivisempi kuin keskimäärin yhteisön alueella. 3.3 Sosioekonominen tila Indikaattorien kuvaamat vuodet eivät vielä tuoneet huomattavaa muutosta strategiassa kuvattuun sosioekonomiseen tilaan, vaikka maailmanlaajuinen taantuma alkoikin kasvaa jo vuoden 2008 puolella ja sen seurauksena tulevien vuosien kehitystä on jouduttu monella tavoin arvioimaan uudelleen myös Suomessa. Tällä hetkellä strategiassa esitetyt tavoitteet näyttävät haasteellisilta saavutettavaksi ohjelmakauden lopussa. Ohjelmakauden alun ja tulevien vuosien taloudellista kehitystä on kuvattu tarkemmin kohdassa 4.2 toimintalinjan 3 tavoitteita ja niiden toteutumista koskevassa analyysissa. Strategiaan sisältyvät perus- ja vaikuttavuusindikaattorit ovat päivitettynä liitteessä 1. Kohdassa 4 esitetään myös eräitä ohjelmien toteutumatietoja tuotos- ja tulosindikaattorien avulla, jotka perustuvat mennessä maksatuksina toteutuneisiin menoihin. Nämä toteutumatiedot eivät ole verrattavissa vastaavana ajankohtana myönnettyjen tukien (sitoumukset) kanssa, joiden avulla kuvataan jäljempänä yleisesti strategian tavoitteiden ja niitä toteuttavien toimenpiteiden edistymistä. 9

10 4. Strategian tavoitteet ja niiden toteutuminen 4.1 Strategian painopistealueet ja niitä koskevat periaatteet Neuvoston päätös (2006/144/EY) maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista vahvistaa yhteisön ensisijaiset tavoitteet ohjelmakaudelle määrittelemällä niiden toteutumisen kannalta tärkeät ja EU:n tasolla eniten lisäarvoa tuottavat alat ottaen erityisesti huomioon Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostojen päätelmissä esitetyt tavoitteet. Yhteisön strategisten suuntaviivojen mukaisesti laaditussa Suomen maaseudun kehittämisstrategiassa on valittu kansalliseksi strategiaksi elinvoimaisen ja toimivan maaseudun säilyminen, ympäristön tilan parantaminen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö, joita edistetään kolmella painopistealueella: 1. Maa- ja metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla koko Suomessa. 2. Yritysten kilpailukykyä, uutta yrittäjyyttä ja yrittäjien verkostoitumista suosiva ja kehittävä toiminta maaseudun elinkeinojen monipuolistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. 3. Paikallisen omaehtoisen toiminnan vahvistaminen maaseudun elinvoiman ja elämänlaadun lisäämiseksi. Ohjelmia toteutettaessa sovelletaan strategian kaikkia painopistealueita koskevia periaatteita, joita ovat paikallisuus, yhteistyö ja verkostoituminen sekä eri väestöryhmien tasavertaiset osallistumis- ja elinkeinomahdollisuudet; osaaminen sekä tutkimustiedon, innovaatioiden ja hyvien käytäntöjen käyttöönotto; kestävä kehitys ja erityisesti ympäristönsuojelu. Strategiaa ja sen painopistealueita toteutetaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmissa, joiden osalta on jäljempänä kuvattu kunkin neljän toimintalinjan ensisijaiset tavoitteet sekä strategian toteutuminen toimintalinjoittain ja ohjelmittain arvioituna vuoden 2009 loppuun mennessä. 4.2 Strategian tavoitteet toimintalinjoittain ja niiden toteutuminen Toimintalinja 1: Maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantaminen Toimintalinjan 1 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Kehittää maatalouden päätuotantosuuntien tuottavuutta ja kilpailukykyä ja ehkäistä viljelijöiden ikärakenteen heikkenemistä perheviljelmien rakennekehitystä tukemalla. Edistää maatalouden muotojen ja toiminnan monipuolistumista. 2. Parantaa maatalous- ja luonnontuotteita jalostavien pk-yritysten kilpailukykyä (liha ja lihatuotteet, maito ja meijerituotteet, vihannekset, marjat, luonnonmarjat ja sienet). Kehittää puuenergian ja muiden uusiutuvien bioenergiamuotojen tuotantoa ja käyttöä. Vaikuttaa pienimuotoisen puunjalostuksen jalostusarvon kasvuun. Lisätä innovaatioihin perustuvien uusien tuotteiden, tuotantomenetelmien ja tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa. 3. Kehittää maatalousyrittäjien liiketoiminnallista osaamista ja ympäristötietoisuutta sekä tietoisuutta tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja terveydestä. Parantaa metsänomistajien tietoja ja taitoja metsien hoidossa ja käytössä sekä metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Ensisijaiset alat, joille investoinnit fyysiseen ja henkilökohtaiseen pääomaan kohdistetaan, on kuvattu edellä olevissa tavoitteissa. 10

11 Toimintalinjalla 1 käytettävästä yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan vähintään 60 prosenttia maatalouden rakennekehitykseen sekä vähintään 5 prosenttia tutkimuksen hyödyntämisen ja innovaatioiden edistämiseen erityisesti elintarvike-, puu- ja bioenergia-alojen kehittämiseksi. 6 Loput yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan pääosin muiden edellä kuvattujen ensisijaisten tavoitteiden edistämiseen. Toimintalinjan 1 tavoitteiden mukaisista toimenpiteistä pääosa rahoitetaan kokonaan kansallisin varoin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ulkopuolella. Edellä esitetyn lisäksi Ahvenanmaan erityisenä tavoitteena on kilpailukyvyn parantaminen, uusyrittäjyyden ja yrittäjyyden edistäminen sekä innovaatioiden kehittäminen ja uusien markkinoiden luominen maa- ja metsätaloustuotteille. Toimintalinjan 1 toimenpiteissä seurataan maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentumista maatalouden rakennekehitykseen 7 (vähintään 60 %) sekä tutkimuksen hyödyntämisen ja innovaatioiden edistämiseen erityisesti elintarvike-, puu- ja bioenergia-alojen kehittämiseksi 8 (vähintään 5 %). Vuoden 2009 loppuun mennessä tehtyjen sitoumusten perusteella maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentamista koskevat strategiset tavoitteet ovat toimintalinjalla 1 toteutuneet tavoitteiden mukaisesti, sillä maatalouden rakennekehitykseen on kohdennettu 64 % sekä tutkimuksen hyödyntämiseen ja innovaatioiden edistämiseen on kohdennettu jopa yli 10 % toimintalinjan 1 maaseuturahaston rahoitusosuudesta. Manner- Suomessa sovellettavassa varhaiseläkejärjestelmässä (toimenpide 113) on kysymys rahoituskaudelta peräisin olevista maksatuksista. Loput toimintalinjan 1 maaseuturahaston rahoitusosuudesta on kohdennettu ohjelmissa kumpaakin tavoitetta tukien ammatillista koulutusta ja tiedotusta koskevien toimien (toimenpide 111) sekä maa- ja metsätaloustuotteiden arvon lisäämisen (toimenpide 123) kautta. Manner-Suomi Maataloustuotanto perustuu Suomessa lähes yksinomaan perheviljelmiin. Ohjelman vuosikertomuksen mukaan maataloustukia maksettiin vuonna 2009 yhteensä tilalle. Maatilojen lukumäärä on vähentynyt keskimäärin 2,9 % vuodessa. Suhteellisesti eniten vähenemistä on tapahtunut Itä-Suomessa ja vähiten Pohjois-Suomessa. Samalla tilojen keskikoko on kasvanut ja oli vuonna 2009 lähes 35 peltohehtaaria, jonka lisäksi metsämaata oli keskimäärin 49 hehtaaria. Maataloustuotannon kokonaismäärä on kuitenkin säilynyt aiempien vuosien tasolla. Vuoden 2007 aikana maataloustulo parani noin 10 % edelliseen vuoteen verrattuna. Tällöin tuottajahinnat sekä kasvinviljely- että kotieläintuotannossa nousivat. Sen sijaan 2008 ja 2009 maataloustulo laski. Metsästä maatilaa kohti saatu tulo on suurinta Etelä-Savossa. Kaiken kaikkiaan suomalaiset maatilat kuuluvat kannattavuusluokittelussa EU:n heikoimpaan kolmannekseen. Vuonna 2009 tukea saaneiden viljelijöiden keski-ikä oli 51,1 vuotta. Maatalouden rakennekehitys lisää luopuvien tilojen määrää, mutta samanaikaisesti nuorten viljelijöiden aloitustuen sekä lypsy- ja nautakarjatalouden rakentamisinvestointien hakemusten lukumäärä on ollut edellisiä ohjelmakausia pienempi. Toisaalta investointien koko on selvästi kasvanut ja näin erityisesti nautakarjatilojen koko ja kannattavuus on myös kasvanut. Vuoden 2009 loppuun mennessä nuorten viljelijöiden aloitustukea (toimenpide 112) myönnettiin 748 tuensaajalle ohjelmasta maksettavana osarahoitteisena avustuksena noin 23 milj. euroa ja lisäksi kokonaan kansallisena lisärahoituksena noin 80 milj. euroa korkotukilainaa. Ohjelmassa maatilojen 6 Toimenpiteiden välinen tasapaino on määritelty maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) liitteessä olevan kohdan 3.3 ja komission kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta antamien ohjeiden mukaisesti. 7 Arvioidaan ohjelmien toimenpiteiden 112 (nuorten viljelijöiden aloittamistuki), 113 (varhaiseläke) ja 121 (maatilojen nykyaikaistaminen) sitoumusten mukaan. 8 Arvioidaan ohjelmien toimenpiteen 124 (yhteistyö maatalouden ja elintarvikealan sekä metsätalouden uusien tuotteiden, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseksi) sitoumusten mukaan sisältäen myös Leader-toimintatavalla sidottu vastaava rahoitus (osa toimenpiteestä 411). 11

12 nykyaikaistamiseen (toimenpide 121) käytettävissä olevasta rahoituksesta pääosa on kohdennettu lypsykarjatalouden kehittämiseen. Lypsy- ja nautakarjatalouden investointeja tuettiin 535 tuensaajan osalta noin 41 milj. euron ohjelmasta maksettavana osarahoitteisena avustuksena ja lisäksi noin 92 milj. euron korkotukilainoina kokonaan kansallisena lisärahoituksena, josta nuorten viljelijöiden investointihankkeiden osuus oli 19 %. Toimenpiteissä 112 ja 121 naisten osuus tukea saaneista on perinteisesti vähäinen. Olosuhteet ovat olleet 2008 ja 2009 tilanpidon aloittamisen ja investointien kannalta huonot mm. tuottajahintojen heilahtelujen ja maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi, mikä maatalouden rakennekehityksen lisäksi osaltaan selittää aloitus- ja investointitukien odotettua pienempiä hakemusmääriä. Ohjelman rahoitusta on laajennettu vuodesta 2010 alkaen myös kasvihuonetaloutta koskeviin investointeihin. Huomattava osa maatalouden investoinneista kuten sika-, siipikarja- ja lammastalouden rakentamisinvestoinnit sekä eräät muut maatalouden kehittämisinvestoinnit samoin kuin vuodesta 2000 alkaen rahoitettu viljelijöiden varhaiseläkejärjestelmä toteutetaan edelleen kokonaan kansallisin varoin ohjelman ulkopuolella. Myös muita maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantamiseen liittyviä yritystukia myönnettiin vuoden 2009 loppuun mennessä huomattavasti odotettua vähemmän. Ammatillista koulutusta ja tiedotusta koskevien toimien alla toteutettavassa osaamisen tason kohottamisessa (alatoimenpide 111.3) myönnettiin yritystukena 22 hankkeen kautta vajaa 1 milj. euroa ja maa- ja metsätaloustuotteiden arvon lisäämisessä (toimenpide 123) vastaavasti 243 hankkeen kautta noin 11 milj. euroa. Tuesta 85 % kohdistuu elintarvikealan ja 15 % metsätalouden kehittämiseen. Hankkeet metsätalouden kehittämiseksi ovat olleet huomattavasti elintarvikealaa pienempiä. Elintarvikealan osalta osasyynä hakijoiden vähyyteen saattaa olla yritysten lukumäärän vähentyminen. Suomessa oli vuonna 2009 yhteensä elintarvikeyritystä, joista 72 % lukeutui alle 10 henkilöä työllistäviin mikroyrityksiin. Yrityksiä oli 220 kappaletta vähemmän vuoteen 2008 verrattuna. Toimialana tarkasteltuna maaseuturahaston yritystukea on myönnetty eniten elintarvikkeiden valmistukseen (mukaan lukien toimintalinjan 1 ensi asteen jalostuksen lisäksi myös toimintalinjan 3 jatkojalostus). Pienimuotoisen puunjalostuksen menestymiseen ovat vaikuttaneet metsätalouden rakennemuutos ja kansainvälisen kilpailun kiristyminen. Alalla on kuitenkin mahdollisuuksia menestyä, mistä merkkinä on mm. kasvava kiinnostus puurakentamiseen. Puun jalostamiselle energiakäyttöön on asetettu tavoitteet, joiden täyttämisessä maaseudun yrityksillä on kasvava rooli. Taloudellisen taantuman vaikutuksista huolimatta bioenergia-alalla on potentiaalia luoda maaseudulle työpaikkoja ja tulovaikutuksia. Toimintalinjan 1 yritystuilla arvioidaan luodun vuoden 2009 loppuun mennessä 52 työpaikkaa, joista suurimmat toimialat olivat matkailu ja uusiutuvan energian tuotanto. Osaamisen kehittämiseen liittyvä tavoite on sen sijaan toteutunut yli odotusten, sillä ammatillista koulutusta ja tiedotusta koskevissa toimissa (toimenpide 111) myönnettiin vuoden 2009 loppuun mennessä 130 hankkeelle noin 35 milj. euroa mm. maatalouden kilpailukyvyn ja ympäristöosaamisen lisäämiseksi, mikä vastaa 64 % koko ohjelmakautena käytettävissä olevasta rahoituksesta. Myös yhteistyö maatalouden ja elintarvikealan sekä metsätalouden uusien tuotteiden, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseksi (toimenpide 124) on osoittautunut kysytyksi rahoitukseksi, sillä 77 hankkeelle myönnettiin noin 21 milj. euroa eli 52 % koko ohjelmakautena käytettävissä olevasta rahoituksesta innovaatiota koskevan tavoitteen edistämiseksi sekä erityisesti maaseudun pienten yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi. Biotalouden kehitys ja elintarvikeketjua koskeva kehitystarve pienissä yrityksissä edellyttää lisääntyvää yritysten välistä yhteistyötä ja klustereiden kehittymistä. Kummankin toimenpiteen maksatukset ovat edenneet hitaasti, minkä vuoksi myös tulos- ja tuotosindikaattoreiden mukainen toteutuma ei vielä osoita huomattavaa edistymistä. Tähän mennessä arvioidaan lisätyn lähes henkilön osaamista, joista naisten osuus on 30 % ja alle 40- vuotiaiden osuus on 38 %. Uusia tuotteita tai tekniikkaa on otettu käyttöön näiden hankkeiden avulla 10 maatilalla tai yrityksessä. Kummankin toimenpiteen osalta rahoitustarve arvioidaan tällä hetkellä ohjelmassa käytettävissä olevaa rahoitusta suuremmaksi. Leader-toimintatapaa toteutettiin myös toimintalinjalla 1 myöntämällä tukea toimenpiteiden 111, 123 ja 124 kautta 33 hankkeelle noin 0,4 milj. euroa. 12

13 Kaiken kaikkiaan on vielä liian aikaista tehdä syvällistä analyysia tavoitteiden toteutumisesta, koska ohjelman käynnistyminen viivästyi myös toimintalinjan 1 osalta. Taloudellisen tilanteen heikentyminen on eräillä alueilla vaikuttanut yritystukihakemusten määrän vähenemiseen ja lisäksi hakemuksia on toisinaan jouduttu supistamaan tai perumaan. Ohjelmakauden loppuvuosilta odotetaan erityisesti nykyistä enemmän aktiivista ja innovatiivista kehitystyötä ja investointeja elintarvikealan kilpailukyvyn lisäämiseksi sekä puuenergian ja muiden uusiutuvien bioenergioiden tuotannon ja käytön tehostamiseksi. Tavoitteiden saavuttamista voidaan myös tukea vahvistamalla edelleen osaamisen lisäämistä strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Ahvenanmaa Samanaikaisesti kun maa- ja metsätaloudessa työskentelevien osuus pieneni Ahvenanmaalla lähes 2,3 % vuosien 1997 ja 2007 välisenä aikana, elinkeinon tuottama osuus bruttokansantuotteesta (perushinnan mukaan laskettuna) laski 0,7 %. Vuosina nuorten osuus (alle 40 vuotta) pieneni 35 %:sta vajaaseen 30 %:iin. Viimeisimpien työllisyystilastotietojen mukaan 60 vuotta täyttäneiden osuus maa- ja metsätaloudessa oli 14 %, kun taas kaikissa elinkeinoissa vastaava keskiarvo oli melkein 9 %. Vuonna 2009 yksityisomistuksessa olevilla maatiloilla viljelijöiden keski-ikä oli Ahvenanmaalla 52,2 vuotta, kun se koko Suomessa oli 51,1 vuotta. Kiinnostus tilanpidon aloittamiseen tai tilanpitäjäksi siirtymiseen on sitä vastoin ollut huomattavasti odotettua laimeampaa. Kun verrataan aikaisempiin ohjelmakausiin, aloitustukea saaneita nuoria viljelijöitä on kuitenkin ollut enemmän. Tuen käyttöaste on 17 % suhteessa tukea saaneiden nuorten viljelijöiden määrää koskevaan tavoitteeseen sekä 9,8 % suhteessa kokonaisvolyymiin. Naisia tämä toimenpide ei ole suuremmin kiinnostanut. Eniten ohjelmarahoituksen osalta on ollut kysyntää maatilojen nykyaikaistamiseen (toimenpide 121) sekä maa- ja metsätaloustuotteiden arvon lisäämiseen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (toimenpide 123). Vuoden 2009 vuosikertomuksen mukaan tuensaajien lukumäärä maatilojen nykyaikaistamisessa (toimenpide 121) on alhainen (16) suhteessa tavoitteeseen (70). Ohjelman varoista on sitä vastoin käytetty 79 % ( euroa). Kuluvan ohjelmakauden aikana on lisäksi ohjelman ulkopuolella myönnetty täysin kansallista rahoitusta maatilojen nykyaikaistamiseen euroa 43 maatalousyrittäjälle. Yksi ohjelman tavoitteista on maidontuotannon säilyttäminen. Tämän tuotantosuunnan investoinnit kattavat 67 % koko investointivolyymistä. Investointitukea ei ole myönnetty luomutuotantoon. Ohjelmarahoituksen saajat ovat olleet lähes poikkeuksetta miehiä. Vuoden 2009 loppupuolella elintarvikkeiden jalostuksen ohjelmavaroista oli investoitu 48 % (yksityinen rahoitus mukaan lukien). Maksetut yksittäiset tuet ovat olleet huomattavasti odotettua suurempia. Maksetuista tuista hyötyneiden yritysten lukumäärä on paljon suurempi kuin tuensaajien, sillä yksi tuensaajista on ollut osuuskunta. Ohjelman koulutustoimet on lähes poikkeuksetta suunnattu maanviljelyksen parissa työskenteleville. Koulutukset ovat keskittyneet tuotteiden laatuun. Jossakin määrin kursseilla on käsitelty maiseman säilyttämistä ja parantamista sekä ympäristönsuojelua. Toimenpiteiden arvioidaan vaikuttavan positiivisesti lähinnä eläinten terveyteen ja maataloustuotteiden laatuun. Koulutuksiin osallistuneiden naisten osuus on 56 %. Ohjelmakauden aikana ei ole toteutettu ainoatakaan hanketta uusien tuotteiden, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseksi (toimenpide 124), jota koskeva kiinnostus on myös ollut hyvin laimeaa. Koska ohjelman aloitus viivästyi, on vielä liian aikaista puhua todellisista tuloksista ja vaikutuksista. Seurantaa vaikeuttaa lisäksi se, että toimintalinjan toimenpiteet ovat käynnistyneet vaihtelevasti. 13

14 Toimintalinja 2: Ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen Toimintalinjan 2 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Ylläpitää arvokas avoin, viljelty maatalousmaisema kuten myös luonnonniityt ja -laitumet riippumatta siitä, tuotetaanko niillä elintarvikkeita ja niiden raaka-aineita, uusiutuvaa bioenergiaa tai hoidetaanko niitä viljelemättöminä. 2. Vähentää maataloudesta maaperään, pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa ympäristökuormitusta ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien käyttöä edistämällä. Edistää maa- ja metsätalousmaalla tuotettavalla uusiutuvalla bioenergialla kasvihuonekaasujen vähentämistä sekä maaperän orgaanisen aineen ja hiilinieluvaikutuksen säilymistä. 3. Säilyttää maa- ja metsätalousympäristöjen luonnon monimuotoisuutta. Erityisesti korostuu maatalous- ja metsäalueiden Natura 2000-verkoston säilyttäminen. Toimintalinjalla 2 käytettävästä yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan vähintään 50 prosenttia luonnonhaittakorvauksiin ja vähintään 40 prosenttia maatalouden ympäristötukeen. 9 Loput yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan toimintalinjan muihin toimenpiteisiin (tuotantoeläinten hyvinvointi, eituotannolliset investoinnit ja maatalousmaan ensimmäinen metsitys). Natura 2000-verkoston maatalousmaalle maksettaviin tukiin arvioidaan kohdennettavan noin 1 prosenttia toimintalinjalla maksettavista tuista. Lisäksi Ahvenanmaalla on erityisenä tavoitteena ravinnevalumia vähentävien toimien tehostaminen, torjunta-aineiden käytön vähentäminen, markkinoille suunnatun luonnonmukaisen tuotannon osuuden lisääminen ja käyttö, luonnonlaidunten säilyttäminen ja uusien alueiden perustaminen ja tällä tavalla biologisen monimuotoisuuden edistäminen. Koska Ahvenanmaa on luokiteltu erityisistä luonnonhaitoista kärsiviin alueisiin, lisäksi painotetaan toimia maisemakuvan säilyttämiseksi. Toimintalinjan 2 strateginen tavoite maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentamisesta koskee luonnonhaittakorvausten (ohjelmien toimenpiteet 211 ja 212 vähintään 50 %) ja maatalouden ympäristötukien (ohjelmien toimenpide 214 vähintään 40 %) välistä painotusta, mikä on toteutunut sitoumusten osalta myös käytännössä (54 % ja 44 %). Loput toimintalinjan 2 maaseuturahaston rahoitusosuudesta on kohdennettu Manner-Suomessa eläinten hyvinvointia edistäviin tukiin (toimenpide 215) ja ei-tuotannollisiin investointeihin (toimenpide 216); lisäksi rahoituskaudelta peräisin olevat maatalousmaan ensimmäisen metsityksen (toimenpide 221) maksatukset jatkuvat edelleen. Manner-Suomi Luonnonhaittakorvauksilla on ollut keskeinen merkitys avoimen viljellyn maatalousmaiseman säilymisessä. Maatalouden ympäristötukien toimet ovat tärkeitä myös maiseman ja luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Vuonna 2009 ympäristötukeen lisätyt luonnonhoitopellot ovat myös lisänneet maaseutumaiseman monipuolisuutta. Suomessa on maatalousmaata alle 8 % maan pinta-alasta, joten pellolla on tärkeä rooli avoimen maaseutumaiseman ylläpidossa ja maaseudun viihtyisyydessä. Avoimen ja hoidetun viljelymaiseman väheneminen uhkaa aiheuttaa maaseutumaiseman suurimmat muutokset. Suomelle on erittäin tärkeätä, että maatalous- 9 Toimenpiteiden välinen tasapaino on määritelty maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) liitteessä olevan kohdan 3.3 ja komission kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta antamien ohjeiden mukaisesti. 14

15 tuotanto maassamme jatkuu ja samalla pitää maaseutumaiseman avoimena ja hoidettuna, vaikka luonnonolot ovatkin maataloudelle epäsuotuisat. Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimuksen (MYTVAS 3) väliraportin mukaan vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämisen potentiaalisimmat toimenpiteet ovat maatalouden ympäristötuen peltokasvien lannoitus ja luonnonhoitopellot -perustoimenpiteet sekä kasvipeitteisyyteen ja lannoitukseen liittyvät lisätoimenpiteet. Maatalousluonnon monimuotoisuuden kannalta parhaimmat toimenpiteet löytyvät erityistukisopimusten joukosta (perinnebiotooppien hoito, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, luonnonmukainen tuotanto, alkuperäisrotujen kasvattaminen, alkuperäiskasvien viljely) sekä ei-tuotannollisista investoinneista (kosteikkojen perustaminen, perinnebiotooppien peruskunnostus). Luonnon monimuotoisuuden osalta perus- ja lisätoimenpiteiden vaikuttavuus on vaatimaton, joskin toteutuksen laajuus parantaa vaikuttavuutta. Maiseman kannalta viljelyn jatkuminen on ominaisvaikuttavuudeltaan merkittävä tekijä. Seurantatulokset osoittavat, että maatalouden ravinnekuormituspotentiaali ravinnetaseilla mitattuna on jatkuvasti vähentynyt sekä typen että erityisesti fosforin osalta. Ravinnekuormituspotentiaalin väheneminen on ennen kaikkea keinolannoitteiden käytön alenemisen ansiota. Sen sijaan on viitteitä siitä, että kotieläintuotantokeskittymissä lannasta huuhtoutuvat ravinteet ovat muodostumassa aiempaa suuremmaksi ongelmaksi. Arviointikyselyssä lannankäytön tehostamiseen toivottiin toimenpiteitä. Maatalouden ravinnekuormituksen perusongelma onkin kotieläintuotannon ja kasvintuotannon eriytyminen toisistaan, mikä on heikentänyt ravinteiden käytön tarkoituksenmukaisuutta. Erityisesti nurmiviljelyn ravinnetalous toimii heikosti. Siksi on keskityttävä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka sekä lisäävät lannan sisältämien ravinteiden hyväksikäyttöä että vähentävät lantaan päätyvien ravinteiden määrää. Suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle aiheutuu maisemarakenteen kehityksestä, jonka tyypillisin piirre on varsinaisen viljelykäytön ulkopuolella olevien avoimien tai puoliavoimien alueiden väheneminen. Peltosaarekkeiden ja erilaisten reuna-alueiden raivaaminen sekä viljelyalan lisäämiseen tähtäävät ojitustoimenpiteet ja kaikkinainen peltokuvioiden rationalisointi pienentävät juuri niitä alueita, jotka ovat tärkeimpiä maatalousluonnon monimuotoisuuden kannalta. Seurantatutkimuksen toimenpidekohtaiset tulokset kuitenkin osoittavat, että monimuotoisuushyötyjä on kyetty paikallisesti saavuttamaan siellä, missä toimenpiteitä on toteutettu riittävässä laajuudessa (perinnebiotoopit, kosteikot, suojavyöhykkeet, viherkesannot/luonnonhoitopellot). Siksi olisi huolehdittava erityisesti siitä, että kaikilla viljelyalueilla säilyisi peltoaukeamittakaavassa riittävä suhteellinen osuus varsinaisen peltoviljelyn ulkopuolisia alueita riippumatta siitä, ovatko ne sitten luonnonlaitumia, luonnonhoitopeltoja, monimuotoisuuskaistoja, suojavyöhykkeitä, suojakaistoja, pientareita, peltosaarekkeita tai muita vastaavia alueita. Neuvonnan ja koulutuksen tarve ympäristöasioissa koetaan edelleen suureksi. Tällä hetkellä pääosa Suomen sisävesistä on erinomaisessa tai hyvässä ekologisessa tilassa (liite 2). Suunnittelun kohteena olleista jokipituuksista noin 40 % sekä rannikkovesien pinta-alasta noin 60 % on tyydyttävässä, välttävässä tai huonossa kunnossa. Järvien yleistila on parempi. Pohjavesistä vain 2 % vedenhankintaa varten tärkeistä ja siihen soveltuvista pohjavesialueista on luokiteltu huonoon tilaan, vaikkakin noin 500 pohjavesialueella ihmisen toimintojen on arvioitu aiheuttavan merkittäviä riskejä. Toimia vesiensuojelun tehostamiseksi tarvitaan kaikilla vesiä kuormittavilla ja muuttavilla toimialoilla. Suurin haaste on maatalouden rehevöitymistä aiheuttavan ravinnekuormituksen vähentäminen. Tavoitteeseen pyritään vähentämällä lannoitteiden käyttöä, lisäämällä kasvipeitteisyyttä, kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä sekä tehostamalla karjanlannan käyttöä. Vesiensuojelutoimenpiteitä pyritään kohdentamaan, mutta aina ei ole selvää, mikä on kohdentamisen taso (esim. lohko, valuma-alue, vesistöalue) ja kriteerit (esim. sijainti vesistöön nähden, lohkon P-tila, kaltevuus). Tehokkaimmillaan kohdentaminen on, kun sitä tehdään samanaikaisesti usealla tasolla. Yksittäisten lohkojen kuormittavuuden selvittäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan apuna tarvitaan mallitarkasteluja. TEHOhankkeessa toimenpiteitä kohdennetaan kartta-aineiston avulla, joka pohjautuu moniin paikkatietoon sidottuihin tietoihin lohkon ominaisuuksista (mm. maaperätiedot, sijainti, kaltevuus). Karttamateriaali on jo nyt osoittautunut hyväksi tilaneuvonnan apuvälineeksi ja sen kehittelyä jatketaan hankkeen edetessä. 15

16 Maatalouden ympäristötuki ei ole vaikuttanut haitallisesti maatalouden harjoittamisen edellytyksiin. Rikkakasvit tai niiden torjuntaan käytettävät torjunta-aineet eivät kummatkaan aiheuta rikkakasvien lievästä runsastumisesta huolimatta sellaisia ongelmia, joiden takia tarvittaisiin muutoksia ympäristötuen toimenpiteiden sisältöön. Ympäristötuen lannoitusrajojen noudattamisella ei puolestaan näytä olleen juuri vaikutusta sadon laatuun. Hehtolitran ja tuhannen siemenen painon sekä valkuaispitoisuuden vaihtelut ovat olleet samaa tasoa kuin Myöskään sadon määrään ympäristötuen lannoitusrajojen noudattamisella ei ole ollut sanottavaa vaikutusta. Vuosina keskisadot ovat pysyneet samalla tasolla eikä 2000-luvulla ole ollut havaittavissa satotasoiltaan selvästi poikkeavia vuosia. On tosin mahdollista, että alentuneet lannoitustasot olisivat 2000-luvun aikana leikanneet sääolosuhteiltaan edullisimpina sadontuotantopotentiaalia. Toimintalinjan 2 maatalouden ympäristötuen erityistukia (monivaikutteisen kosteikon hoito, perinnebiotooppien hoito sekä vuodesta 2010 alkaen haettavissa oleva luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen) ja ei-tuotannollisia investointeja on mahdollista toteuttaa myös Leader-toimintatavalla toimenpiteen 412 avulla. Rahoitus on kuitenkin ollut toimenpiteen 412 kautta toistaiseksi vielä vähäistä. Ahvenanmaa Luonnonhaittakorvauksella on myös Ahvenanmaalla suuri vaikutus avoimen viljelymaiseman säilymiseen. Luonnonhaittakorvauksen ansiosta on pelto- ja luonnonlaitumet voitu pitää hoidettuina maakuntahallituksen tavoitteen mukaisesti. Ahvenanmaalla maatalouden ympäristötuen (toimenpide 214) puitteissa toteutettavat toimet ovat pitkälti samoja kuin Manner-Suomessakin ja tästä syystä samoja myös muodoltaan. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), joka oli päävastuussa edellisen ohjelmakauden väliarvioinnista, arvioi, että Ahvenanmaan sääolot, viljelysmenetelmät ja maalajit eivät poikkea niin paljon Manner-Suomen vastaavista, etteikö samaa arviointimenetelmää olisi voitu käyttää myös Ahvenanmaalla ravinnekuormituksen laskemiseen. Tämän vuoksi Ahvenanmaa ei ole tehnyt omaa järjestelmää ympäristötuen perustuen toimien jatkuvaksi arvioimiseksi. Nykyisen ohjelmakauden väliarvioinnissa todetaan kuitenkin, että maakuntahallituksen olisi valittava ravinnekuormituksen laskentamalli, jotta ympäristötuen vaikutuksia voidaan arvioida laadukkaasti. Tämän vuoksi maakuntahallituksen tarkoituksena on ennen loppuarviointia tutkia, onko samanlaisen laskennan toistaminen mahdollista kuin edellisen ohjelmakauden väliarvioinnin aikana. Ahvenanmaalla on suhteellisen paljon avointa viljelymaisemaa leimaavia luonnonlaitumia. Tämän vuoksi Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmaan sisältyy tämänkin ohjelmakauden aikana erityistoimenpiteitä, jotka liittyvät luonnonlaitumien käyttöön ja säilyttämiseen, uusien luonnonlaitumien perustamiseen sekä luonnon biologisen monimuotoisuuden edistämiseen. Suomen ympäristökeskus teki edellisen ohjelmakauden väliarvioinnin yhteydessä Ahvenanmaan maakuntahallituksen toimeksiannosta laajan biodiversiteettitutkimuksen Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan maakuntahallitus tutkii mahdollisuuksia vastaavan tutkimuksen tekemiseen ennen ohjelman loppuarviointia. Toimintalinja 3: Maaseudun elinkeinoelämän monipuolistaminen ja maaseutualueiden elämänlaatu Toimintalinjan 3 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Hidastaa harvaan asutun ja ydinmaaseudun väkiluvun vähenemistä sekä vaikuttaa työllisyyden paranemiseen samassa suhteessa koko maassa. 2 Tukea maaseudun yritysten ja työpaikkojen määrän lisääntymistä ja elinkeinojen monipuolistumista. Vahvistaa naisten ja nuorten osuutta elinkeinotoiminnassa. Edistää uusien innovaatioiden ja tuotekehityksen hyödyntämistä työtilaisuuksien luomiseksi maaseudulle. Lisätä maaseudun osaamista yrittäjyyden sekä tietotekniikan ja muun teknologian alueilla. 16

17 3. Lisätä maaseudun vetovoimaisuutta asuin- ja vapaa-ajan ympäristönä. Vaikuttaa kylien ja muiden vastaavien asuinalueiden säilymiseen vireinä ja toimivina. Toimintalinjalla 3 käytettävästä yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan vähintään 60 prosenttia työllisyysmahdollisuuksien luomiseen ja vähintään 25 prosenttia maaseudulla asumisen ja elämänlaadun edistämiseen 10. Loput yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan pääosin muiden edellä kuvattujen ensisijaisten tavoitteiden edistämiseen. Ahvenanmaa kohdistaa varoja maaseutuelinkeinojen monipuolistamiseen, mikä tarkoittaa yrittäjyyden lisääntymistä ja perinteistä maataloutta täydentäviä toimintoja. Lisäksi varoja käytetään perinteisen maisemakuvan säilyttämiseen tarvittaviin toimenpiteisiin. Työllistävät tavoitteet eivät ole yhtä keskeisiä Ahvenanmaalle kuin muulle Suomelle. Toimintalinjan 3 toimenpiteissä seurataan maaseuturahaston rahoitusosuuden kohdentumista työllisyysmahdollisuuksien luomiseen 11 (vähintään 60 %) sekä maaseudulla asumisen ja elämänlaadun edistämiseen 12 (vähintään 25 %). Huolimatta toimintalinjojen 3 ja 4 hitaasta käynnistymisestä rahoitus on toteutunut lähes tavoitteiden mukaisesti. Vuoden 2009 loppuun mennessä tehtyjen sitoumusten perusteella työllisyyden edistämiseen on kohdennettu maaseuturahaston rahoitusosuutta lähes tavoitetta vastaavasti (59 %) ja maaseudulla asumisen ja elämänlaadun edistämisen osalta tavoitteet on taas ylitetty (34 %). Loput toimintalinjan 3 maaseuturahaston rahoitusosuudesta on kohdennettu kumpaakin tavoitetta tukien Manner-Suomessa koulutusta ja tiedotusta koskevien toimien (toimenpide 331) sekä Ahvenanmaalla paikallisen kehittämisstrategian valmisteluun ja toimeenpanoon liittyvää pätevyyden hankkimista ja toiminnan edistämistä tukevien toimien (toimenpide 341) kautta. Manner-Suomi Suomen bruttokansantuote kasvoi 5,3 % vuonna 2007 ja 0,9 % vielä vuonna 2008, mutta vuonna 2009 tapahtui maailmantalouden vakavan taloudellisen taantuman seurauksena ulkomaan kaupasta riippuvaisessa Suomessa voimakas supistuminen, joka arvioidaan viimeisten ennakkotietojen mukaan jopa 8,0 %:ksi. Tämä oli suurin vuositason pudotus vuosien 1917 ja 1918 jälkeen. Bruttokansantuotteen arvioidaan kääntyneen jälleen kasvuun vuoden 2010 alkupuoliskolla, mikä osoittaa taloudellisen elpymisen alkaneen myös Suomessa. Talouskasvulla on työllisyyden kohenemisen kannalta ratkaiseva merkitys. Työllisyysaste kasvoi Suomessa neljänä vuotena vuoteen 2008 saakka (70,6 %), mutta vuonna 2009 tapahtui 2,3 %:n pudotus (68,3 %). Työttömyysasteen osalta vuosi 2009 oli vuoden 1994 huipputyöttömyyden jälkeen ensimmäinen vuosi, jolloin työttömyysaste lähti nousuun päätyen 8,2 %:iin (kasvu 1,8 % vuoteen 2008 verrattuna). Alueellisesti oli suuria vaihteluja työllisyysasteessa Pohjois-Karjalan 58,9 %:sta Uudenmaan 74 %:iin ja vastaavasti työttömyysasteessa Pohjois-Karjalan 13 %:sta Pohjanmaan 5,9 %:iin. Työllisyyden lasku ja työttömyyden kasvu kohdistui eniten miehiin ja nuoriin. Näin myös miesten ja naisten työllisyysasteissa on taantuman seurauksena vielä vähemmän eroa kuin aikaisemmin. Työllisyyden arvioidaan reagoivan aikaisempaa 10 Toimenpiteiden välinen tasapaino on määritelty maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) liitteessä olevan kohdan 3.3 ja komission kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta antamien ohjeiden mukaisesti. 11 Arvioidaan ohjelmien toimenpiteiden 311 (taloudellisen toiminnan laajentaminen maatalouden ulkopuolelle), 312 (mikroyritysten perustaminen ja kehittäminen) ja 313 (matkailuelinkeinojen edistäminen) sitoumusten mukaan sisältäen myös Leader-toimintatavalla sidottu vastaava rahoitus (osa toimenpiteestä 413). 12 Arvioidaan ohjelmien toimenpiteiden 321 (elinkeinoelämän ja maaseutuväestön peruspalvelut), 322 (kylien kunnostus ja kehittäminen) ja 323 (maaseutuperinnön säilyttäminen ja edistäminen) sitoumusten mukaan sisältäen myös Leadertoimintatavalla sidottu vastaava rahoitus (osa toimenpiteestä 413). 17

18 hitaammin tulevaan talouskasvuun, koska tuottavuus on taantuman aikana laskenut kaikilla toimialoilla ja yrityksissä on vajaatyöllistettyä työvoimaa. Viimeisten ennusteiden mukaan työllisyysasteen odotetaan olevan % ja työttömyysasteen odotetaan nousevan vuonna 2010 noin 9,5 %:in eikä sen odoteta laskevan vielä vuonna 2011 paljon alle 9 %:n. Talouskasvu on myös yleensä merkinnyt alueellisten erojen kasvamista maassamuuton voimistuessa. Maassamuuton arvioidaan kuitenkin viimeisen talouskasvun aikana pysyneen alueellisesti suhteellisen tasapainoisena, vaikkakin keskittyminen alueiden keskuksiin on jatkunut ja väestön määrän arvioidaan jatkaneen vähenemistä harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla 13. Vuodesta 2009 alkaen taantuma on hidastanut työvoiman kysyntää ja liikkuvuutta, joten maassa muuttajien määrä on vähentynyt. Useimmissa väestötappiosta kärsineissä maakunnissa väestön väheneminen on hieman hidastunut, mutta ikääntymisen vuoksi luonnollinen kasvu heikkenee jatkuvasti ja väestön kasvua on enää vaikea saavuttaa. Voimakkainta väestön väheneminen on edelleen ollut maaseutumaisilla alueilla Etelä-Savossa, Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Satakunnassa ja Pohjois-Savossa. Koska maatilojen lukumäärä ja alkutuotantoon liittyvät työpaikat ovat jo pitkään vähentyneet, korostuu muiden elinkeinojen merkitys maaseudulla yhä enemmän. Palveluelinkeinot ovat tällä hetkellä suurin maaseudun työikäisen väestön työllistäjä. Maaseudulla arvioitiin vuonna 2007 olevan yhteensä pienyritystä, joista 33 % oli perustuotantotiloja, 17 % monialaisia maatiloja ja 50 % muita pienyrityksiä. Suurin osa monialaisista maatiloista toimii palvelualoilla kuten maatilamatkailussa, urakointi- sekä kuljetusja kiinteistöaloilla. Taloudellisen nousukauden aikana erityisesti maaseudun muiden pienyritysten määrä ja suhteellinen osuus kasvoi. Sen sijaan taloustilanteen tuntuvasti heikennyttyä vuonna 2009 lopettaneiden yritysten määrä kasvoi ja aloittaneiden uusien yritysten määrä väheni. Vuonna 2007 maatalouden ohella 34 % suomalaisista tiloista harjoitti muuta yritystoimintaa. Maaseudun yritysten monitoimisuus näyttäisi jonkin verran suojaavan niitä yleisen taloudellisen tilanteen heikentyessä. Kaiken kaikkiaan yritysten määrä on kasvanut ydinmaaseudulla ja kaupunkien läheisellä maaseudulla, mutta pysynyt samana harvaan asutulla maaseudulla. Alkaneesta taantumasta huolimatta toimintalinjalla 3 selvästi eniten kysyntää on ollut mikroyritysten perustamiseen ja kehittämiseen (toimenpide 312) liittyvällä rahoituksella. Yrittäjyyttä tukemalla pystytään myös parhaiten toimintalinjalla 3 käytettävissä olevista toimenpiteistä vaikuttamaan maaseudun työllisyyden ja elinkeinojen monipuolistumisen edistämiseen sekä kasvun edellytysten luomiseen yhteisön ensisijaisten tavoitteiden, strategian yrittäjyyttä koskevan painopisteen ja toimintalinjalle 3 asetettujen ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti. Vuoden 2009 loppuun mennessä tukea myönnettiin toimenpiteen 312 kautta hankkeelle noin 77 milj. euroa, josta myös Leader-toimintatavan osuutta (noin 12 milj. euroa) voidaan pitää merkittävänä. Yli 2/3 tuesta kohdistuu jo olemassa olevien mikroyritysten edelleen kehittämiseen. Taloudellisen toiminnan laajentaminen maatalouden ulkopuolelle (toimenpide 311) on lähtenyt odotettua heikommin käyntiin, sillä maatalouden yhteydessä muuhun yritystoimintaan siirtyvien osuus on ollut arvioitua pienempi. Toimenpiteen 311 kautta tukea myönnettiin 655 hankkeelle noin 17 milj. euroa. Toimialoista matkailu on ollut eniten tuen kohteena, kun lähes puolet toteutuneista menoista on kohdistunut matkailua koskeviin investointeihin ja niiden avulla syntyneisiin työpaikkoihin. Ohjelman muutoksella on siirretty rahoitusta toimenpiteestä 311 toimenpiteeseen 312, jotta maaseudun kasvaville ja kehittyville yrityksille voidaan tarjota enemmän resursseja. Näissä työllisyyttä edistävissä toimenpiteissä todettiin vuoden 2009 loppuun mennessä saadun aikaan 337 työpaikkaa, mutta toimintalinjalla 3 käytettyjä varoja vastaavat työllisyysvaikutukset ovat kokonaisuutena nähtävissä rekisteritiedoissa ja niiden perusteella myös arvioitavissa vasta maksatusten edetessä ohjelmakauden kuluessa. Matkailuelinkeinojen edistämisessä (tp 313) tukea myönnettiin 101 hankkeelle noin 11 milj. euroa pääosin maaseudun matkailupalvelujen kehittämiseksi ja markkinoimiseksi. Yritystuista (sisältäen myös toimintalinjan 1 yritystuet toimenpiteissä ja 123) 73 % arvioidaan kohdistuneen harvaan asutulle ja ydinmaaseudulle. Leader-toimintatavan merkitys korostuu erityisesti hanketyössä maaseudulla asumisen ja elämänlaadun edistämisessä. Elinkeinoelämän ja maaseutuväestön peruspalveluissa (toimenpide 321) tukea myönnettiin 13 Vuodesta 2008 lähtien saatavilla ao. vuonna voimassa olevaa kuntajakoa vastaavat väestötiedot, jotka eivät ole kuntajakoa koskeneiden muutosten vuoksi vertailukelpoiset aiempien vuosien kanssa. 18

19 347 hankkeelle noin 28 milj. euroa, joista 38 % toteutettiin Leader-toimintatavan kautta. Yli puolet tuesta kohdistuu ympäristöinfrastruktuurin kehittämiseen. Vuoden 2009 aikana tehtiin merkittävä strateginen linjaus EU:n elvytyssuunnitelman kautta tulleen maaseuturahaston lisärahoituksen kohdentamisesta kokonaisuudessaan maaseudun laajakaistayhteyksien parantamiseksi koko maan yleiselle tasolle. Toimenpiteen 321 kautta ohjattavalla rahoituksella maaseudun laajakaistainfrastruktuurin kehittämiseksi vaikutetaan erityisesti yritysten toimintamahdollisuuksiin maaseudulla ja sitä kautta strategian painopisteen mukaisesti niiden kilpailukyvyn kehittämiseen sekä monin erilaisin tavoin maaseudun vetovoimaisuuden lisäämiseen. Vuoden 2009 loppuun mennessä tukea myönnettiin kylien kunnostamiseksi ja kehittämiseksi (toimenpide 322) 507 hankkeelle noin 24 milj. euroa ja maaseutuperinnön säilyttämiseksi ja edistämiseksi (toimenpide 323) 223 hankkeelle lähes 10 milj. euroa, joista 68 % toteutettiin Leader-toimintatavan kautta. Maaseutuperinnön säilyttämisen ja edistämisen rahoitustarve arvioidaan tällä hetkellä käytettävissä olevaa rahoitusta huomattavasti suuremmaksi. Näiden toimenpiteiden avulla paremmista palveluista arvioidaan tähän mennessä hyötyneen lähes henkilöä. Ohjelmakauden alussa toimintalinjalle 3 on suunnattu koulutusta ja tiedotusta (toimenpide 331) odotettua enemmän ja trendin jatkuessa samanlaisena ohjelmakauden edetessä lisärahoitus on tarpeen toimintalinjaa 3 koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Vuoden 2009 loppuun mennessä tukea myönnettiin toimenpiteen 331 kautta 85 hankkeelle noin 13 milj. euroa. Tähän mennessä arvioidaan lisätyn lähes 400 henkilön osaamista, joista enemmistö on ollut naisia (56 %) ja erityisesti nuorten naisten osuus on ollut merkittävä (22 %). Nuorten saaminen mukaan hanketoimintaan ja sitä kautta nuorten osuuden nostaminen maaseudun elinkeinotoiminnassa on edelleen yksi ohjelman suurimmista haasteista. Tähän pyritään löytämään uusia ratkaisuja valitsemalla ohjelman vuoden 2011 teeman kohderyhmäksi maaseudun nuoret. Alueellisesti toimintalinjan 3 rahoitus on selkeästi painottunut Etelä-Pohjanmaalle, mutta suhteellisesti myös Pirkanmaalla ja Pohjois-Karjalassa toimintalinjalla 3 on huomattava merkitys. Alueet ovat ottaneet käyttöön erilaisia tapoja rahoituksen kohdentamisessa kuten hankkeiden valinta nk. alueellisten kärkiklustereiden tai teemaohjelmien mukaisesti. Keski-Suomessa rahoitus suunnataan kolmen kärkiklusterin kehittämiseen, joita ovat bioenergia, kehittyvä asuminen sekä uusiutuvat koneet ja laitteet. Kainuussa puolestaan toteutetaan viittä teemaohjelmaa, joita ovat maaseutuelinkeinojen teemaohjelma, metsä- ja puutalouden teemaohjelma, kyläteemaohjelma, bioenergiateemaohjelma ja luontomatkailun teemaohjelma. Rahoituksen valikoiva kohdentaminen edistänee myös kunkin alueen luontaisten vahvuuksien kehittämistä ja sitä kautta myös uusien innovaatioiden ja tuotekehityksen hyödyntämistä valituilla aloilla. Huolimatta ohjelmakauden alkamisen viivästymisestä ja toimintalinjan 3 muita toimintalinjoja hitaammasta käynnistymisestä odotetaan toimintalinjan 3 ja Leader-toimintatavalla toteutetun vastaavan rahoituksen toteutuvan ohjelman rahoituskehystä vastaavasti. Kuitenkin strategiassa asetettua työllisyystavoitetta voidaan pitää nykyinen taloudellinen tilanne huomioon ottaen haasteellisena saavutettavaksi ohjelmakauden lopussa. Ahvenanmaa Toimintalinjalla 3 toteutetaan toimenpiteitä taloudellisen toiminnan laajentamiseksi maatalouden ulkopuolelle (toimenpide 311) sekä mikroyritysten perustamiseksi ja kehittämiseksi (toimenpide 312). Kiinnostus toimenpiteeseen 311 on ollut laimeaa ja rahoitusta onkin myönnetty varsin vähän. Hakemusten vähäisen määrän on arveltu johtuvan siitä, ettei tarve vielä ole niin suuri viljelijöiden keskuudessa Ahvenanmaalla. Mikroyritysten perustaminen ja kehittäminen on sen sijaan herättänyt paljon suurempaa kiinnostusta. Ohjelman rahoitusta on kohdennettu yritysten kehittämiseksi lähinnä maatilamatkailuinvestointeina (majoituspalvelut). Uusia toimintoja eli yritysten perustamista ei ole rahoitettu ohjelmavaroin. Tämän toimenpiteen kysyntään vaikuttaa todennäköisesti se, että tämäntyyppiset hankkeet ovat tuttuja ohjelma-alueella edelliseltä ohjelmakaudelta, jolloin vastaavanlaisia toimia voitiin tukea tavoite 2 -ohjelman kautta. Vielä on liian aikaista sanoa, mitä vaikutuksia tuella on ollut työllisyyteen sekä kilpailukyvyn ja liikevaihdon lisäämiseen. 19

20 Toimintalinja 4: Leader-toimintatapa Toimintalinjan 4 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Toteuttaa alhaalta ylös- periaatteen mukaisesti paikallisista tarpeista lähtevää maaseudun strategista ja systemaattista kehittämistä, joka tuottaa kullekin maaseutualueelle täsmäratkaisuja työ- ja toimeentulomahdollisuuksien parantamiseksi. Leader-toimintatapa on koko maassa käytössä. Leadertoimintatapa käynnistetään Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman kaikilla toimintalinjoilla. 2. Koota ja aktivoida uusia ihmisiä ja toimijaryhmiä maaseudun kehittämistyöhön sekä tiedottaa kehittämismahdollisuuksista. Vahvistaa maaseudun paikallisyhteisöjä ja parantaa asukkaiden elinoloja, elämänlaatua ja elinympäristöä. 3. Kehittää kansalaisyhteiskunnan ja julkisen hallinnon yhteistyötä ja luoda uusia toimintatapoja. Parantaa maaseudun asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. 4. Verkostoida ja luoda erilaisten toimijoiden välistä yhteistyötä paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Verkostojen kautta leviää uusi innovatiivisia ratkaisuja ja osaamista, jotka kasvattavat maaseudun toimijoiden kilpailukykyä. Toimintalinjalla 4 käytettävästä yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan enintään 20 prosenttia paikallisella tasolla aktivointiin ja taitojen hankkimiseen (nk. toimintaraha) ja enintään 80 prosenttia paikallisten kehittämisstrategioiden toteuttamiseen. 14 Leader-toimintatavan avulla lisätään Ahvenanmaan maaseudun ja saariston yleistä vetovoimaa innostamalla uusiin maaseudun kehittämishankkeisiin, joiden tavoitteena on perinteisen maisemakuvan säilyttäminen sekä monipuolisempi maaseututalous yrittäjyyttä ja perinteistä maataloutta täydentäviä toimintoja lisäämällä. Työllistävät tavoitteet eivät ole yhtä keskeisiä kuin muualla Suomessa. Ensimmäisestä kohdasta poiketen Leader-toimintatapaa toteutetaan Ahvenanmaalla vain toimintalinjalla 3. Toimintalinjaa 4 koskeva tasapaino liittyy paikallisiin kehittämisstrategioihin 15 (enintään 80 %) sekä aktivointiin ja tietojen hankkimiseen (nk. toimintaraha) käytettävään maaseuturahaston rahoitukseen, joka noudattaa komission asetuksen (EY) N:o 1974/ artiklan 1. kohdan mukaista enimmäismäärää nk. toimintarahan osalta (enintään 20 %). Toimintalinjalla 4 maaseuturahaston rahoitus on painottunut rahoituskauden alussa toimintaryhmien pitkäjänteisen toiminnan varmistamiseksi myös tulevia vuosia varten sidottuun toimintarahaan (28 %), minkä osalta tasapaino saavutetaan vasta ohjelmakauden lopussa. Tästä syystä paikallisten kehittämisstrategioiden osuus on vuoden 2009 lopussa vain 66 % maaseuturahaston rahoitusosuudesta. Loput toimintalinjan 4 maaseuturahaston rahoitusosuudesta on kohdennettu paikallisiin kehittämisstrategioihin sisältyviin, mutta enemmän alueellista tai jäsenvaltioiden välistä ulottuvuutta omaaviin toimiin alueiden ja valtioiden välisen yhteistyön (toimenpide 421) kautta. 14 Toimenpiteiden välinen tasapaino on määritelty maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) liitteessä olevan kohdan 3.3 ja komission kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta antamien ohjeiden mukaisesti. 15 Arvioidaan ohjelmien toimenpiteiden 411 (toimenpiteet toimintalinjalla 1), 412 (toimenpiteet toimintalinjalla 2) ja 413 (toimenpiteet toimintalinjalla 3) mukaan. 20