Vinoutuneet koulutustarve-ennusteet

Transkriptio

1 Vinoutuneet koulutustarve-ennusteet Olli Poropudas 1 Työvoimamenetelmässä koulutustarve arvioidaan kaavalla: koulutustarve = poistuma + työpaikkojen muutos. Toisin sanoen työvoimaa on koulutettava niin paljon, että 1) koulutuksesta valmistuvat korvaavat eläköitymisen ja muiden syiden vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtyvän työvoiman ja 2) myös uudet syntyvät työpaikat saavat riittävästi työvoimaa. Työpaikkojen saattaa määrä myös supistua, jolloin työpaikkojen muutos on miinusmerkkinen ja vähentää poistuman aiheuttamaa koulutustarvetta. Kun nykyaikaisessa taloudessa on pitkälle kehittynyt työnjako, on työvoiman kokonaistarpeen lisäksi arvioitava sen aloittainen jakautuminen ammattiryhmiin. Kasvavan talouden piirteisiin kuuluu, että joidenkin ammattiryhmien työpaikkojen määrä kasvaa voimakkaasti toisten supistuessa. Työpaikkojen muutoksen etumerkillä on suuri vaikutus koulutustarpeeseen. Jos kahden yhtä suuren ammattiryhmän poistuma on 100 henkeä, ja toisen työpaikkamäärä kasvaa ja toisen supistuu 50 hengellä, kasvavan ryhmän työvoimatarpeeksi tulee 150 henkeä ja supistuvan 50 henkeä. Työpaikkojen muutos vaikuttaa pitkällä aikavälillä myös ryhmien poistuman suuruuteen, jos havaittu työpaikkamuutos on pysyvä ja poistuma vakio-osuus työvoiman määrästä. 1 Opetushallituksen vuoden 2011 (OKM 2011) arvio koulutustarpeen kehityksestä ei kuitenkaan toimi tämän logiikan mukaisesti. Opetushallitus saa ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen osuuksiksi työvoiman kokonaistarpeesta (muu koulutus 2 %) 2 eli saman kuin Opetushallituksen vuonna 1999 tekemässä ennusteessa, vaikka ennusteaikaväli on pidennetty vuosista vuosiin ja 1 Olli Poropudas, VTL, opetusneuvos, opetus- ja kulttuuriministeriö 58

2 Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2011 Katsauksia ja keskusteluja korkeakoulutusta edellyttävien asiantuntijaammattien (ks. liite 1) työpaikkamäärä on kasvanut ja ammatillista koulutusta edellyttävien työntekijäammattien työpaikkamäärä on supistunut selvästi. 3 Taulukossa 1 verrataan Opetushallituksen vuosien 1999 ja 2011 ennusteita. Vuoden 2011 ennusteessa asiantuntija-ammattien osuus kokonaistyövoimatarpeesta laskee oletuksen vastaisesti 39 prosentista 37 prosenttiin. Kuitenkin asiantuntija-ammattien poistuma suhteessa lähtövuoden työvoimaan kasvaa 43 prosentista 48 prosenttiin oletuksen mukaisesti. Siten asiantuntijaammattien osuuden supistuminen on seurausta Opetushallituksen arviosta, että tulevaisuudessa asiantuntija-ammattien työntekijämäärän kasvu hidastuu aikaisemmasta arviosta (vuoden prosentin kasvu vaihtuu vuoden 2011 ennusteen 16 prosenttiin) kun taas työntekijäammattien pysyy ennallaan (kaksi prosenttia). Taulukko 1. Ammattiryhmien työvoimatarve OPH:n 1999 ja 2011 arvioiden mukaan Ammattiryhmä Osuus lähtövuoden työvoimasta % Osuus kokonaistarpeesta, % Poistuma Työll. muutos Yhteensä Poistuma Työll. muutos Yhteensä OPH 1999 Asiantuntijat Työntekijät Yhteensä OPH tavoite Asiantuntijat Työntekijät Yhteensä Asiantuntija-ammattien työllisyyden ennustettu hidastuminen on esitetty kuviossa 1, joka kuvaa asiantuntija-ammattien suhteellisen osuuden kehitystä vuosina ja siihen perustuva ura vuoteen 2025 sekä Opetushallituksen tavoitevaihtoehdon mukainen ennuste vuosille Ammattirakenteen kehitykseen vaikuttaa, 1) miten arvioidaan eri toimialojen työllisyyden kehittyvän ja 2) miten kunkin toimialan työllisyyden muutoksen arvioidaan jakautuvan eri ammattiryhmien kesken. Opetushallituksen arvioima asiantuntijaammattien työllisyyden kasvun hidastuminen on selitettävissä ensi sijassa käytetyllä toimiala-ennusteella (taulukko 2). Toimialojen työllisyyden muutos selittää asiantuntija-ammattien suhteellisen osuuden muutoksesta kaksi kolmasosaa vuosina ja vuosina Mutta vuosien ennusteessa toimialojen muutoksella ei ole juurikaan merkitystä (viisi prosenttia), vaan asiantuntija-ammattien osuuden muutoksen taustalla on toimialojen työllisyyden ammattiryhmittäisen jakauman muutos. Mitä toimialojen työllisyyden arvioidussa kehityksessä tapahtuu sellaista, joka johtaa asiantuntija-ammattien työllisyyden kasvun hidastumiseen? Tähän vastaamiseksi toimi- 59

3 Kuvio 1. Asiantuntija-ammattien osuus työllisistä , % en Osuus työllisistä, % Toteutunut OPH Taulukko 2. Asiantuntija-ammattien %-osuuden muutos ja siihen vaikuttaneet tekijät Ajanjakso Osuuden muutos, % 1) Siitä toimiala- ja ammattirakenteen muutoksen vaikutus, % 2) Toimialamuutos Ammattirakenteen muutos Yhteensä ) Asiantuntija-ammattien osuus koko työvoimasta oli 27 % vuonna ) Toimialamuutoksen vaikutus arvioitu tutkimalla miten asiantuntija-ammattien työllisyys muuttuu pitämällä ammattirakenteen muutos vakiona. Ammattirakenteen muutos on toimialamuutoksen vaikutuksen ja toteutuneen muutoksen erotus. alat on asiantuntija- ja työntekijätoimialoihin sen osuuden mukaan, mikä on ammattiryhmien osuus toimialan työllisistä. Asiantuntijatoimialoiksi on määritelty alat, joilla asiantuntijoiden osuus ylittää kaikkien toimialojen keskiarvon (31 prosenttia vuonna 2005). Asiantuntijoita on eniten koulutuksen ja tutkimuksen toimialalla, liike-elämän teknisissä palveluissa, terveydenhuollossa, julkisessa hallinnossa sekä elektroniikka- 60

4 Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2011 Katsauksia ja keskusteluja teollisuudessa. Työntekijöitä puolestaan on paljon maa- ja metsätaloudessa, kaupassa, teollisuudessa ja kuljetuksessa (liite 2). Opetushallituksen ammattirakenne-ennusteen pohjana käytetyn VATTin ennusteen (Ahokas ja Honkatukia 2010) mukaan Suomen kansantalouden pitkän aikavälin asiantuntijatoimialojen työllisyyden kasvu ja työntekijätoimialojen työllisyyden supistuminen pysähtyy vuoden 2005 jälkeen (kuvio 2). VATT on tuskin pyrkinyt asiantuntijatyöllisyyden pysäyttämiseen, vaan kyse on toimialaennusteen muiden tavoitteiden tarkoittamattomasta sivutuloksesta. Toimialaennusteessaan VATT nostaa rutkasti teollisuuden ja vastaavasti supistaa palvelualojen työllisyyttä suhteessa siihen, mikä on ollut taloudessa havaittu pitkän aikavälin ura. Onko todennäköistä, että VATTin ennustama käänne työllisyyden toimialarakenteen kehityksessä ja siitä seuraava asiantuntijatyöllisyyden kasvun pysähtyminen toteutuvat? Siitä on mahdollista saada kuva tarkastelemalla työministeriön aikaisemmin laatimien toimialaennusteiden toteutumista, joissa on järjestelmällisesti tehty samantyyppinen arvio teollisuuden ja palvelualojen asemasta tulevassa työllisyyskehityksessä. Teollisuuden ja rakennustoiminnan osalta tarkastelu on tehty kuviossa 3, jossa vuosien toteutunutta kuvaa musta yhtenäinen viiva ja eri vuosina työministeriön laatimia ennusteista harmaat katkoviivat. Jokainen työministeriön laatima ennuste on yliarvioinut teollisuuden kehitystä suuruusluokkaero on työllistä. Samalla uusimmat ennusteet olettavat, että vasta vuoden kuluttua päästään tilanteeseen, joka on toteutunut jo nyt. Palveluiden osalta työministeriö on puolestaan aliarvioinut työllisyyden kehityksen (kuvio 4). Kuvio 2. Asiantuntija- ja työntekijätoimialojen toteutunut ja VATTin ennustama työllisyyskehitys henkeä Asiantuntijatoimialat - TOT Työntekijätoimialat - TOT Asiantuntijatoimialat - VATT 2010 Työntekijätoimialat - VATT

5 Kuvio 3. Teollisuuden ja rakennustoiminnan työllisyys toteutunut ja ennusteet TM henkeä Toteutunut TM 1996 TM 1999 TM TM 2007 VATT Kuvio 4. Palveluiden työllisyys toteutunut ja ennusteet VATT TM henkeä TM 1991 Toteutunut TM 1996 TM 1999 TM

6 Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2011 Katsauksia ja keskusteluja Vinoutuneiden toimialaennusteiden vaikutus ammattirakenne-ennusteisiin näkyvät kuviossa 5, johon on koottu asiantuntija-ammattien osalta Opetushallituksen eri vuosina laatimat ennusteet ja verrattu niitä toteutuneeseen kehitykseen. Vuoden 1999 ennuste asiantuntija-ammattien työllisyydestä jää henkeä toteutunutta pienemmäksi ja vuoden 2004 ennuste on henkeä pienempi. Vuoden 2009 ennuste ei edes vuonna 2020 yllä sille tasolle, jonka työllisyys on saavuttanut jo vuonna Kuvio 5. Asiantuntija-ammattien työllisyys toteutunut ja ennusteet OPH 2011 tavoite Toteutunut OPH 2009 perus Työllisyys OPH 1999 OPH 2004 perus Toteutunut Vaikutus koulutustarjonnan mitoittamiseen Toimiala- ja ammattirakenne-ennusteiden ja toteutuneen kehityksen vertailu viittaa siihen, että menneiden koulutustarjontapäätösten pohjana olleet koulutustarvearviot ovat systemaattisesti 1) aliarvioineet korkeakoulutuksen ja yliarvioineet ammatillisen koulutuksen tarvetta, sekä samalla 2) yliarvioineet tekniikan alan ammattikoulutuksen ja aliarvioineet sosiaali- ja terveysalan, kulttuuri- ja muiden palvelualojen koulutuksen tarvetta. Kun VATTin ennustama työllisyyden toimialakehitys jatkaa perustaltaan samalla linjalla kuin työministeriön laatimat ennusteet, on selvää, että myös tulevat koulutuksen mitoituspäätökset perustuvat vinoutuneeseen informaatioon koulutustarpeen suuntautumisesta. 63

7 Viitteet 1 Kasvavan ryhmän poistuman kasvua hidastaa kuitenkin, että uudet työpaikat täytetään keskimääräistä nuoremmilla työntekijöillä, minkä vuoksi ryhmän ikärakenne saattaa pysyä pitkään matalana ja eläköityminen vähäisenä. Vastaavasti supistuvan ryhmän poistuma saattaa pysyä korkeana työntekijöiden määrän vähentyessä, koska työntekijöiden keski-ikä kasvaa ja eläköityminen lisääntyy. 2 Opetushallituksen vuoden 2004 arviossa suhdeluvut olivat (perusvaihtoehto) ja (tavoitevaihtoehto). 3 Esitin tämän ongelman opetus- ja kulttuuriministeriön koulutustarjonnan mitoitusryhmässä (OKM 2011) ja pyysin asiaa valaisevia lisäselvityksiä niitä kuitenkaan saamatta. Kun asialla on aivan olennainen vaikutus tarvelaskelmien lopputulokseen ja esitykseen koulutustarjonnan mitoituksesta, en voinut allekirjoittaa ryhmän raporttia. Toisaalta tarvittavien perustietojen (erityisesti toimialoittaisten ammattirakennetietojen) puuttuminen ei antanut mahdollisuutta myöskään perustellun eriävän mielipiteen kirjoittamiseen. Tulkittakoon tämä artikkeli viivästyneeksi eriäväksi mielipiteeksi. 4 Perusvaihtoehdossa asiantuntija-ammattien työllisyysosuus jopa supistuu. Kirjallisuus Ahokas Jussi & Honkatukia Juha (2010). Politiikkatoimien vaikutukset työvoiman tarpeeseen Suomen taloudessa Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. VATT tutkimukset 161. Helsinki OKM (2011). Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen Ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:16. OPH (1999). Autio Veikko, Hanhijoki Ilpo, Katajisto Jukka, Kimari Matti, Koski Leena, Lehtinen Jukka. Monten Seppo, Taipale Ulla & Vasara Anneli. Ammatillinen koulutus Työvoiman tarve vuonna 2010 ja ammatillisen koulutuksen mitoitus. Opetushallitus OPH (2004). Hanhijoki Ilpo, Kantola Seppo, Karikorpi Mervi, Katajisto Jukka, Kimari Matti, Koski Leena & Savioja Hannele. Koulutus ja työvoiman kysyntä Valtakunnallisia ja alueellisia laskelmia. Opetushallitus 2004 OPH (2009). Hanhijoki Ilpo, Katajisto Jukka, Kimari Matti, Koski Leena & Savioja Hannele. Koulutus ja työvoiman kysyntä Tulevaisuuden työpaikat osaajia tarvitaan Opetushallitus TM (1991). Työministeriö. Työvoima Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kehitys vuoteen 2000 ja arvioita vuoteen Helsinki TM (1996). Työministeriö. Työvoima Integroituva Eurooppa ja Suomen työllisyysnäkymät. Työpoliittinen tutkimus Nro 130. Helsinki TM (1999). Työministeriö. Työvoima Työllisyys ja hyvinvointi uuden vuosituhannen alkaessa. Loppuraportti. Työpoliittinen tutkimus Nro 200. Helsinki TM (2003). Työministeriö. Työvoima Osaamisen ja täystyöllisyyden Suomi. Loppuraportti. Työpoliittinen tutkimus Nro 245. Helsinki TM (2007). Työministeriö. Työvoima Täystyöllisyys, korkea tuottavuus ja hyvät työpaikat hyvinvoinnin perustana työikäisen väestön vähentyessä. Työpoliittinen tutkimus Nro 325. Helsinki

8 Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2011 Katsauksia ja keskusteluja LIITE 1. Asiantuntija-ammattien työllisyys vuonna 2005 Asiantuntija-ammatti Työlliset Yhteensä Maa- ja metsätalouden asiantuntijat Konetekniikan asiantuntijat Kemiallisen prosessityön asiantuntijat Sähkö- ja elektroniikka-alan asiantuntijat Teollisuuden johtajat ja muut asiantuntijat Rakennusalan johtajat ja asiantuntijat Lentoliikenteen johtajat ja asiantuntijat Kaupan alan johtajat ja asiantuntijat Majoitus- ja ravitsemisalan johtajat ja asiantuntijat Toimistotyön esimiehet ja asiantuntijat Sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon asiantuntijat Lääkärit ja muut terveydenhuollon asiantuntijat Sosiaalialan erityisasiantuntijat Sosiaali- ja terveydenhuollon johtajat Opettajat ja opetusalan muut asiantuntijat Taiteilijat ja taidealan muut asiantuntijat Taide- ja kulttuurialan johtajat ja tuottajat Kirjasto-, arkisto- ja museoalan asiantunitjat Tiedottajat ja toimittajat Matematiikan ja luonnontieteen asiantuntijat Yhteiskunnallisen ja humanistisen alan sekä talouden asiantuntijat Lakiasiantuntijat Julkisen hallinnon johtajat ja asiantuntijat Tietotekniikan johtajat ja asiantuntijat Tutkimus- ja kehitysjohtajat Kaikki työlliset Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto. 65

9 LIITE 2. Asiantuntija- ja työntekijätoimialojen työllisyys vuonna 2005 Toimiala Osuus toimialan työllisistä, % Yhteensä Asiantuntijat Työntekijät Yhteensä Asiantuntijatoimialat KOULUTUS JA TUTKIMUS LIIKE-ELÄMÄN TEKNISET TERVEYDENHUOLTOPALVELUT JULKINEN HALLINTO JA ELEKTRONIIKKA- JA VIRKISTYS-, KULTTUURI- JA JÄRJESTÖTOIMINTA RAHOITUS- JA SÄHKÖ, KAASU- JA VESIHUOLTO LIIKE-ELÄMÄN Työntekijätoimialat TUKKUKAUPPA JA KONEIDEN JA LAITTEIDEN SEKÄ KEMIALLISTEN YMS MATKAILU-, MAJOITUS- JA MAANPUOLUSTUS JA SOSIAALIPALVELUT METSÄTALOUS JA TEOLLISUUS POSTI- JA TELELIIKENNE METALLIEN JA ELINTARVIKKEIDEN, JUOMIEN RAKENTAMINEN MUU TEOLLISUUS VÄHITTÄISKAUPPA TOIMIALA TUNTEMATON KULJETUS MUUT PALVELUT ISÄNNÖINTI JA MAA-, RIISTA- JA KALATALOUS Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto. 66