Jyväskylän yliopisto, Viittomakielen keskus

Transkriptio

1 Jyväskylän yliopisto, Viittomakielen keskus Iausu nto Viittomakieliiakia valmistelevan työryhmän mietinnästä ja Ehdotuksesta hallituksen esitykseksi viittomakielilaiksi Kiitän mahdollisuudesta Iausua Ehdotuksesta hallituksen esitykseksi viittomakielilaiksi. Lausunto koskee seikkoja, jotka Iiittyvat viittomakielen tutkimuksen kautta ja Iuentoyhteyksissä kuulovammaisten lasten perheiden kanssa esiin nousseislin asioihin. Viittomakielilakia valmistelevan työryhmän mietinnössä (s. 10) todetaan, että viittomakieltä käyttavien lasten kuuleville lapsille on turvattava mahdollisuus oppia viittomakieltä. Laissa pitäisi kuitenkin mainita, että kuulevien vanhempien kuulovammaisille (kuuroille ja huonokuuloille) lapsille ja heidän perheilleen on turvattava oikeus oppia viittomakieltä. Ruotsin kielilaissa säädetään, että kuuroilie, kuulovammaisiiie sekä niiie, jotka muusta syystä tarvitsevat viittomakieitä, on annettava mahdollisuus oppia, kehittää ja käyttaä viittomakieitä (muistion s. 41, myös Islannin Iainssa s. 42). Jyväskylän yliopiston lausunnossa Arviomuistiosta viittomakielilain tarpeesta kiinnitimme erityistä huomiota kuulovammaisten (kuurojen) lasten kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Nyt käsillä olevassa Iakiehdotuksessa puhutaan vain henkilöistä, joiden oma kieli on viittomakieli. Laissa pitäisi selkeästi puhua kuulovammaisista (kuuroista ja huonokuuloisista), jotteivät he jää informaation ja viittomakieleen ohjauksen ulkopuolelle. Suurin osa kuulovammaisista lapsistahan syntyy kuuleville vanhemmille, joule viittomakieli ja kuurona eläminen on vierasta. Jolleivät he saa viranomaisilta (tässä tapauksessa erityisesti kuulokeskuksissa) tietoa kaksikielisyyden merkityksestä (viittomakieli ja puhuttu kieli) kuulovammaiselle lapselleen, he eivät välttämättä osaa hakeutua viittomakielen opetukseen. Tavoitteena pitäisi siis olla kaksikielisyys, jotta kuulovammaisen lapsen / aikuisen kielelliset oikeudet toteutuisivat täysimittaisina. Viittomakielilain pitäisi siis taata kuulovammaiselle lapselle (ja hänen vanhemmilleen) oikeus oppia viittomakieltä ja käyttää sitä ama tilanteen mukaan. Lakiesityksen perusteissa mainitaan viittomakieltä käyttäviksi ne, joiden äidin- tai ensikieli on viittomakieli. Tässä olisi tärkeä mainita myös ne kuulovammaiset, joiden ensikieli on puhuttu kieli, mutta jotka käyttävät 1 * Kuulovammaiset lapset ovat keskussairaaloiden kuulokeskusten hoidossa,joten niiden asema on tärkeä vanhempen ohjauksessa ja 90-luvuilla kuulokeskuksissa ohjattiin kuulevia vanhempia viittomakielen opiskeluun ja sen käyttoon vaikeasti kuulovammaisen tai kuuron lapsen kanssa luvun lopulla alkaneiden lasten sisäkorvaistutusten mydtä kuulokeskusten henkilökunnan suhtautuminen viittomakieleen on muuttunut. Nykyisin vanhempia ohjataan käyttämän lähinnä vain tukiviittomia kuulovammaisten lastensa kanssa, koska puhutun kielen omaksumisen odotetaan sujuvan nopeasti varhaisen implantoinnin (noin 1 vuoden kahta puolta) ansiosta. Ama puhekommunikaation kehittyminen ei kuitenkaan suju hyvin. Tällöin,jos viittomakieltä ei käyteta lasten kanssa, lapsen kielenkehitys viivästyy. Toisaalta meluisassa ympäristdssä tai suuremmassa ryhmässä puhekielella toimiminen istutteen varassa vaikeutuu, mik8 on osoitettu useissa tutkimuksissa, koska ympäriston häly vaikeuttaa kuuloerottelua tai useamman henkilön keskustelua on vaikea seurata. Jos kuulovammaisella henkildllä tällaisissa tilanteissa olisi mahdollisuus käyttäa viittomakieltä tulkin käntãessä kieleltä toiselle, olisi vuorovaikutus ajantasaista ja tasapuolista. Toisin sanoen kuulovammaisella lapsella pitäisi olla olkeus mybs viittomakielen omaksumiseen.

2 viittomakieltä toisena kielenä ja joiden esteetön kommunikointi tietyissä tilanteissa edellyttää viittomakielen tulkin käyttoä (esim. huonoissa kuunteluolosuhteissa tai keskustelutilanteessa, jossa on paijon osanottajia). Muistion sivulla 58 on lainattu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 30 artiklaa, jossa puhutaan lasten oikeudesta nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuurista... ja käyttää omaa kieltä. Sen alapuolella olevassa tekstissä asia on soveliettu kuuroihin ja kuulovammaisiin iapsiin. Tämä on todellinen tilanne monelle kuulovammaiselie lapselle: he eivät pysty toiminaan puhutuila kielellä ja elleivät ole saaneet oppia viittomakieltä, eivät he voi myöskään hyödyntää tulkkausta. iuuri tästä syystä laissa täytyy mainita kuurotja huonokuuloiset lapset ja heidän oikeutensa viittomakielen oppimiseen. Kuurojen viittomakielisten vanhempien lapsilla on luonnollinen pääsy viittomakieleen, mutta kuulevien vanhempien kuuroilla lapsilla ei sitä luonnostaan ole. Viittomakielilakia valmistelevan työryhmän muistiossa otettiin esille myös suomenruotsalaisen viittomakielen tulkkien koulutus. Kouluttajista ja materiaalista on varmasti pula eikä erillistä koulutusta kannata perustaa. Yksjnkertaisii, ratkaisu olisi ottaa esimerkiksi Turun Diakonia-ammattikorkeakoulun viittomakielentulkin koulutusohjelmaan ryhmä opiskelemaan suomenruotsalaista viittomakieltä ja tulkkausta. Osa teoriaopetuksesta olisi yhteistä suomalaisen viittomakielen tulkkien koulutuksen kanssa. Osittain yhteistyötä teoreettisissa opinnoissa voisi tehdä Abo Akademin kanssa. Kielen opetusja tulkkausharjoitukset olisivat sitten eriytettyjä suomenruotsalaisella viittomakieiellä. Erillislakien tarkistaminen ja vahvistaminen on tarpeellista nun, että ne ovat kielilain kanssa synkronoituja. Tällä hetkellä nimenomaan terveydenhuollon ja päivähoidon samoin kuin opetuslainsaädännässä tehdään viranomaisten toimesta paatoksiä, joissa viittomakieli sivuutetaan monien syiden (esim. asenne, tietämättömyys ja taloudelliset kysymykset) takia. Lisäksi erillislaeissa mainitaan vain sosiaalilainsäädäntö eikä terveydenhuoltoon liittyvää lainsäädäntöä. TälIä hetkellä kuitenkin keskeinen asema kuulovammaisten lasten kohtaamisessa on terveydenhuollon alalla olevilla tahoilla eli kuulokeskuksilla. Tällä alueeila työskentelevät on velvoitettava päivittämään tietonsa kuulovammaisten kieiikysymyksiin liittyvistä asioista, jotta he pystyvät antamaan monipuolista tietoa kuulovammaisen lapsen kielellisestä kehityksestä ja mahdollisuuksista kasvaa kaksi-ja monikieliseksi. Tällä hetkellä kuulokeskukset vetäytyvät sen taakse, että he kuntouttavat kuuloa ja sitä myotä puhuttua kieftä ja syrjäyttävät monikielisyysnakakulman (visuaalinen ja auditiivinen kieli yhdessä = bimodaalinen kaksikielisyys). Myos päivahoidossa ja koulussa kuulovammaisella ja/tai viittomakielisellä lapsella pitäisi olla oikeus viittomakielen opetukseen joko toisena kielenä tai äidinkielenä. Jos lapsen äidinkielikieli on viittomakieli, silloin lapselle pitäisi turvata korkeatasoinen viittomakielinen opetus. Siis myös päivähoitolakiin on kirjattava kuulovammaisten lasten oikeus viittomakielen oppimiseen ja käyttöön. Tyoryhmän muistiossa (s. 22) painotetaan lapsen etua. Kuulovammaisen lapsen etu on, että han voi varhaisesta lapsuudestaan oppia viittomakieltä, koska kuulolaitteiden käyttö ei takaa varmasti, että kaikki voisivat omaksua puhuttua kieltä. Toisaalta vaikka puhuttu kieli kehittyisikin, lapsi hyotyy vanhempanakin toisesta, visuaalisesta kielestä. Lapsen etu on, että hänelle mahdollistetaan laajat kielelliset resurssit, sen mukaan, mitä kaksi - ja monikielisyystutkimuksissa on osoitettu.

3 Mietinnön kohdassa 4.3 sanotaan, että esityksen keskeisenä tavoitteena on tietoisuuden Iisääminen viittomakieltä käyttävistä kieli-ja kulttuuriryhmänä. Siina ei kuitenkaan mainita konkreettisia tiedon levittämisen keinoja. Kuurojen liitto on jo jokin aika sitten esittänyt perustettavaksi viittomakieliasian neuvottelukuntaa. Tämä elm voisi valvoa viittomakielilain ja muiden viittomakielen käyttäjiin liittyvien lakien toteutumista käytännön elämässä. Se voisi myös toimia elimenä, jonka kautta voitaisiin kanavoida tiedotusta viittomakieleen, kuurojen kulttuuriin sekä kaksi- ja monikielisyyteen liittyviä asioita. 2 LAKIEHDOTUS Viittomakielilaki Eduskunnan paatoksen mukaisesti säädetään: 1 Viittomakieli Tässá laissa tarkoitetaan viittomakielellã suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä. Viittomakieltä kayttävallä tarkoitetaan henkilöä, jonka oma kieli on viittomakieli, mukaan lukien kuurotja huonokuuloiset lapset. 2 Lain tarkoitus Tãmän lain tarkoituksena on edistää viittomakieltä käyttävän kielellisten oikeuksien toteutumista. Viranomaisen on toiminnassaan edistettävä viittomakielta kayttavan mahdollisuuksia kayttäa omaa kieltäan ja saada tietoa viittomakielellã sekä turvata kuurolleja huonokuuloiselle lapselle oikeus oppia viittomakieltä mahdollisimman varhain. 3 Lain soveltamisala Viranomaisella tarkoitetaan tässä laissa tuomioistuimia ja muita valtion viranomaisia, kunnallisia viranomaisia, itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia ja eduskunnan virastoja. Mitä viranomaisesta säädetään, sovelletaan myos muuhun julkista hallintotehtävää hoitavaan. 4 Viittomakieltä kayttävän kielelliset oikeudet Viittomakieltä kayttavallá on oikeus saada opetusta omaha kielellään ja viittomakielessä oppiaineena siten kuin perusopetuslaissa (628/1998), lukiolaissa (629/1998), laissa ammatillisesta koulutuksesta (630/1998) ja muussa opetusta koskevassa lainsäädännössä säädetään. Koulutuksesta, tutkimuksesta ja kielenhuohlosta säädetàän erikseen. 2 Termivirhe muistion sivula 56. Tekstissä lukee...suomenkielistä viittomakieltä... Pitäisi olla suomalaista viittomakieltä. Perusopetuslaissa pitaisi ova myos viittomakieli toisena kielenä opetus ja sen opetussuunnitelma, koska monilla erityisesti sisäkorvaistutetta käyttavillä lapsilla puhuttu kieli muuttuu ajan myötä ensi kieleksi ja viittomakieli toiseksi kieleksi. Jotta turvattaisiin myos viittomakielen kehitys, oppilas tarvitsee opetusta siinä toisena kielenä. Sillä tavalla kuulovammaiselle voidaan tarjota parhaimmat kielelliset resurssit elämää varten.

4 Dikeudesta käyttäà viittomakieltà tai viranomaisen järjestämãstà tulkitsemisesta ja kääntãmisestà sàädetäãn hallintolaissa (434/2003), hallintolainkayttolaissa (586/1996), esitutkintalaissa (805/2011), oikeudenkäynnista rikosasloissa annetussa laissa (1997/689), sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000), potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/1992), ulosottokaaressa (705/2007), vankeuslaissa (767/2005), tutkintavankeuslaissa (768/2005), poliisin sailyttämien henkilöiden kohtelusta annetussa laissa (841/2006) sekä muussa en hallinnonaloja koskevassa lainsäädännössä. Tulkkauksen järjestämisessà noudatetaan vammaisten henkiloiden tulkkauspalvelusta annettua lakia (133/2010), jos viittomakieltä kàyttäva ei saa riittävää ja hänelle sopivaa tulkkausta muun lain nojalla. 5 Lain voimaantulo Tàmä laki tulee voimaan 1 päivãnà...kuuta Jyvaskylassa / Ritva Takkinen professori Kielten laitos / Viittomakielen keskus PL35 (F) Jyväskylän yliopisto p

5 Ehdotus hallituksen esitykseksi viittomakielilaiksi Lausuntopyynnön asianumero on OM 9/58/2012 ja Hankerekisteri HARE -numero on OM041:00/2012. Oikeusministeriö Ylitarkastaja Maria Soininen Lausuntonaan viittomakielilakia valmistelleen työryhmän muistiosta ja siihen sisältyvästä ehdotuksesta viittomakielilaiksi Jyväskylän yliopisto yhtyy Jyväskylän yliopiston viittomakielen keskuksen professori Ritva Takkisen asiasta oikeusministeriölle toimittamaan lausuntoon. Lausuntopyynnön kysymykseen Mitä muita ajatuksia teillä on työryhmän mietinnöstä ja siihen sisältyvistä ehdotuksista? yliopisto esittää seuraavaa: Jyväskylän yliopisto pitää tärkeänä, että opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopiston väliseen sopimukseen vuosille sisällytetään viittomakielen tutkimusta ja koulutusta koskeva valtakunnallinen erityistehtävä viittomakieltä koskevan yliopistollisen tutkimuksen ja koulutuksen turvaamiseksi myös tulevien vuosien Suomessa. Muilta osin lakiehdotuksen tavoitteista ja viittomakielilakityöryhmän ehdotuksista yliopisto ilmaisee myönteisen yleiskantansa. Suunnittelupäällikkö Sakari Liimatainen Kysymyksiä: Oikeusministeriö pyytää teiltä lausuntoa työryhmän mietinnöstä ja siihen sisältyvästä ehdotuksesta hallituksen esitykseksi viittomakielilaiksi. Lausunnon antamisen helpottamiseksi olemme laatineet alla olevat esimerkkikysymykset. Toivomme, että otatte lausunnossanne kantaa erityisesti niihin. 1

6 Työryhmän ehdotuksen mukaan viittomakieltä käyttävällä tarkoitetaan henkilöä, jonka oma kieli on viittomakieli. Tavoitteena on turvata henkilön oikeus oman kielen käyttöön silloin, kun henkilö itse haluaa käyttää omaa kieltään. Oma kieli on henkilön äidinkieli tai ensikieli. Mitä mieltä olette viittomakieltä käyttävän määritelmästä? Työryhmän ehdottama viittomakielilaki olisi suppea yleislaki. Säännökset viittomakieltä käyttävien kielellisistä oikeuksista sisältyisivät edelleen eri hallinnonalojen lainsäädäntöön. Viittomakielilain 4 :ssä viitattaisiin erityislainsäädäntöön. Vaikka viittomakielilaki olisi suppea, sillä edistettäisiin viittomakieltä käyttävien kielellisten oikeuksien toteutumista käytännössä. Tavoitteena on, että viranomaiset edistävät toiminnassaan viittomakieltä käyttävien henkilöiden mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa viittomakielellä. Lisäksi tavoitteena on lisätä viranomaisten tietoisuutta viittomakielistä ja viittomakieltä käyttävistä kieli- ja kulttuuriryhmänä. Lain säätämisen myötä viranomaiset huomioisivat viittomakieltä käyttävät säädösvalmistelussa ja käytännön ratkaisutoiminnassa aikaisempaa paremmin. Viranomaiset suhtautuisivat vakavammin siihen, että viittomakieltä käyttävät saavat palveluja ja heille järjestetään viittomakielen tulkkausta. Keskeisimpiä käytännön edistämiskeinoja olisivat työryhmän mukaan viittomakielentaitoisten opettajien ja kasvattajien sekä viittomakielen tulkkien kouluttaminen ja heidän saatavuutensa turvaaminen. Opetushenkilöstöä tulisi kouluttaa myös viittomakieltä käyttävien kulttuurista. Työryhmä on katsonut, että viittomakielilain säätämisen lisäksi erityislainsäädäntöä ja sen soveltamista on pyrittävä kehittämään kullakin hallinnonalalla siten, että viittomakieltä käyttävien kielelliset oikeudet toteutuisivat käytännössä nykyistä paremmin. Työryhmän kannanotossa kiinnitetään huomiota joihinkin keskeisimpiin eri hallinnonalojen kehittämistarpeisiin. Näitä ovat erityisen uhanalaisen suomenruotsalaisen viittomakielen asema, opetus ja varhaiskasvatus, viittomakieltä käyttävien mahdollisuus saada tietoa etenkin kriisitilanteissa, tulkkauspalveluiden kehittämistarpeet sekä tietoisuuden lisääminen viittomakieltä käyttävistä kieli- ja kulttuuriryhmänä. Työryhmä esittää erillisen selvityksen tekemistä suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävien kokonaistilanteesta. Suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjämäärä on vähentynyt, koska osa suomenruotsalaisista kuuroista on joutunut vaihtamaan kieltään suomalaiseen viittomakieleen tai muuttanut opetuksen ja muiden palvelujen puutteen vuoksi Ruotsiin. Suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävillä ei ole mahdollisuutta saada perusopetusta omalla kielellään. Myöskään kielen tutkimuksesta vastaavaa tahoa ei tällä hetkellä ole. Ongelmana on lisäksi suomenruotsalaisen viittomakielen tulkkien ja tulkkikoulutuksen puuttuminen. Lisäksi työryhmä esittää viittomakieltä käyttävien opetusta koskevan kehittämishankkeen käynnistämistä mahdollisimman pian. Esimerkiksi perusopetuslainsäädäntöön ja sen toimeenpanoon näyttää liittyvän useita kehittämistarpeita. 2

7 Mitä mieltä olette ehdotetun viittomakielilain tavoitteesta? Edistääkö laki viittomakieltä käyttävien kielellisten oikeuksien toteutumista, heidän mahdollisuuksiaan käyttää omaa kieltään ja saada tietoa viittomakielellä? x Kyllä Ei En osaa sanoa Muuta, mitä? Millä muilla keinoilla viittomakieltä käyttävien kielellisten oikeuksien toteutumista voitaisiin edistää? Mitkä ovat esimerkiksi keskeisimpiä kehittämiskohteita tai -tapoja suomenruotsalaisen viittomakielen aseman parantamiseksi? Millaista erityislainsäädäntöä eri hallinnonaloilla tarvitaan, jotta viittomakieltä käyttävien oikeudet toteutuvat? Työryhmän mietinnössä kerrotaan eri hallinnonalojen lainsäädännön ongelmista ja kehittämistarpeista. Mitä muita mahdollisia ongelmia ja kehittämistarpeita erityislainsäädäntöön ja sen soveltamiseen liittyy? Esimerkiksi miten viranomaiset huolehtivat tulkitsemisesta/tulkkauksesta sosiaali- ja terveydenhuollossa? Mitä muita tärkeitä kehittämiskohteita mielestänne on niiden lisäksi, jotka työryhmä on nostanut kannanotossaan esiin? Työryhmä on korostanut mietinnössään myös viittomakieltä käyttävien lasten kuulevien vanhempien sekä viittomakielisistä perheistä tulevien kuulevien lasten tarvetta oppia viittomakieltä. On tärkeää, että viittomakieltä käyttävälle turvataan oikeus käyttää omaa kieltään. Jotta viittomakieltä voidaan käyttää, olisi lapsella ja hänen perheenjäsenillään oltava tosiasiallinen mahdollisuus oppia viittomakieltä. 3

8 Mitä ajatuksia teillä on viittomakielisten perheiden kuulovammaisten ja kuulevien lasten asemasta? Tuetteko viittomakielilakityöryhmän ehdotuksia? x Kyllä En En osaa sanoa Muuta, mitä? Mitä muita ajatuksia teillä on työryhmän mietinnöstä ja siihen sisältyvistä ehdotuksista? 4