Suojavyöhykkeet metsätalouden vesiensuojelussa Itämeren maissa nykytietämys, menetelmät ja kehitystarpeet

Transkriptio

1 Suojavyöhykkeet metsätalouden vesiensuojelussa Itämeren maissa nykytietämys, menetelmät ja kehitystarpeet 1. Johdanto Tämä raportti on koottu WAMBAF projektissa (Water Management in Baltic Forests) mukana olleiden sekä muutamien kutsuttujen asiantuntijoiden toimesta. Projektia rahoittaa Euroopan unionin Interreg Itämeri ohjelma ja se toimii välisenä aikana. WAMBAF projekti perustettiin kehittämään metsätalouden vesiensuojelua ja erityisesti tarkastelun kohteena ovat ravinteiden, kiintoaineen ja elohopean huuhtoutuminen pintavesiin. Projekti keskittyy kolmeen pääteemaa, jotka vaikuttavat merkittävästi veden laatuun Itämeren alueen maissa: rantametsien hakkuisiin metsäojitukseen majavatulvikoihin. Tähän raporttiin on tiivistetty vuoden 2016 aikana Itämeren alueen maista laaditun selvityksen tulokset koskien nykytietämystä rantametsien hakkuiden ja käsittelyn vaikutuksesta ravinteiden, kiintoaineen ja elohopean huuhtoutumiseen sekä rannoille jätettävien suojavyöhykkeiden tehokkuudesta niiden pidättäjänä olemassa olevia suojavyöhykkeiden suunnittelutyökaluja ja havaintokohteita voimassaolevaa lainsäädäntöä, metsäsertifiointijärjestelmien standardeja ja vesiensuojeluohjeistusta. Tutkimusaineisto kerättiin tutkimusjulkaisuista ja muusta materiaalista, joka saatiin metsätalouden vesiensuojelun asiantuntijoilta Latviasta, Liettuasta, Puolasta, Suomesta, Ruotsista ja Virosta. 2. Raportissa käytetyt käsitteet Tässä raportissa termi vesistö tarkoittaa makean veden altaita: järviä ja lampia sekä virtavesiä eli jokia ja puroja. Vesistön rannalla tai varrella kasvavaa metsää kutsutaan rantametsäksi ja sillä on vaikutusta vesistöjen hydrologiseen, ekologiseen ja kemialliseen tilaan. Rantametsän hakkuussa vesistön rantaan tai varrelle jätetään suojavyöhyke, joka voi jäädä hakkaamattomaksi. 1 31/03/2017

2 Termillä valuma-alue tarkoitetaan aluetta, jolta vedet purkautuvat vesistöön. Raportissa käytetty päätehakkuu termi käsittää sekä avohakkuun että siemenpuuhakkuun (hakkuun siemenpuuasentoon), ja harvennushakkuu käsittää sekä ensiharvennukset että muut harvennushakkuut. Termillä maanmuokkaus tarkoitetaan kaikkia metsänuudistamisen yhteydessä käytettäviä muokkausmenetelmiä kuten esim. mätästystä tai äestystä. 3. Rantametsät Itämeren alueella Katsauksessa mukana olleiden Itämeren alueen maiden yhteenlaskettu metsäpinta-ala on 68 miljoonaa hehtaaria (taulukko 1). Vuosittaisten päätehakkuiden pinta-ala on 0,65 prosenttia metsäpinta-alasta. Metsä- ja hakkuupinta-alat ovat suurimmat Ruotsissa ja Suomessa. Näissä maissa on myös pisin jokien, purojen ja järvien yhteenlaskettu rantaviiva (kuva 1). On arvioitu, että jos kaikille rannoille (järvet, joet, purot) Ruotsissa ja Suomessa jätetään 10 metriä leveä puustoinen suojavyöhyke, se kattaisi 2,5 prosenttia metsäpinta-alasta Ruotsissa ja 1,1 prosenttia Suomessa (Gundersen ym. 2010). Kuva 1. Suomessa rantametsiä on paljon. Kuva: Luke/Erkki Oksanen. Rantametsät vaikuttavat vesistöjen ekologiaan mm. lehti- ja neulaskarikkeen, kaatuvien runkojen ja varjostuksen kautta (kuva 2). Lisäksi kasvillisuus ja niiden juuret suojaavat 2 31/03/2017

3 rantatörmää eroosiolta. Rantametsissä voi olla myös avainbiotooppeja erityisen mikroilmaston ja hydrologian takia. Hakkuualueen ja vesistön väliin jäävä suojavyöhyke vähentää kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöön, ylläpitää luonnon monimuotoisuutta ja vaikuttaa maisemaan (kuva 3). Rantametsiä ja suojavyöhykkeitä käytetään suojaamaan vesistöjä myös maatalouden ja metsäojituksen aiheuttamalta kuormitukselta. Koska rantametsien yhteenlaskettu pinta-ala on suuri Itämeren valuma-alueella, on tärkeää tietää miten niitä pitäisi hoitaa hyvän veden laadun turvaamiseksi. 4. Suojavyöhykkeiden vaikutus veden laatuun Päätehakkuu voi lisätä ravinteiden, kiintoaineen ja elohopean huuhtoutumista vesistöihin. Huuhtoutuva typpi ja fosfori rehevöittävät vesistöjä ja kiintoaine samentaa vettä ja vaikuttaa veden valonläpäisevyyteen. Kiintoaineen sedimentoituminen puolestaan vaikuttaa haitallisesti vesieliöstöön ja vesistön virkistyskäyttöön. Elohopean huuhtoutuminen vaikuttaa haitallisesti kalakantoihin ja edelleen ihmiseen, sillä elohopea on hermomyrkky, joka rikastuu ravintoketjussa. Taulukko 1. Metsämaan ala, vuotuinen päätehakkuuala, järvien lukumäärä (pinta-ala >1 ha), jokien ja purojen yhteenlaskettu pituus sekä keskimääräinen purojen pituus metsähehtaarilla Itämeren maissa. Maa Metsäpinta-ala, Mha a (% maa-alasta) Päätehakkuu pinta-ala v. 2010, ha a Järvien, pintaala >1 ha, lkm b Jokien ja purojen yhteenlaskettu pituus, km Keskimääräinen purojen pituus, m ha -1 Latvia 3,36 (54) b c 5,0 Liettua 2,18 (35) d e 5,8 Puola 9,44 (31) f n.a. n.a. Ruotsi 28,1 (68) b g 11 Suomi 22,2 (73) b g 2,4 Viro 2,23 (53) b h 3,8 Yhteensä 67, > a the FAO s Global Forest Resource Assessment 2015; b Ring ym (arvioitavaksi lähetetty käsikirjoitus), c estimoitu topografisilta kartoilta, d Jablonskis ja Jurgelenaite 2007, e Taminskas ym. 2011, f Choiński 2006, g Gundersen ym.2010, h Lähde: Estonian Environmental Agency (KAUR), kysely tehty , n.a.=ei tiedossa Itämeren alueen maista kootun aineiston mukaan suojavyöhykkeiden vaikutusta ravinteiden, kiintoaineen ja elohopean huuhtoutumiseen vesistöihin oli tutkittu 23 tutkimuksessa vuodesta 1983 lähtien. Lisäksi kahdessa tutkimuksessa oli tutkittu suojavyöhykkeen kykyä pidättää lisättyä typpeä ja fosforia. Näistä 25 tutkimuksesta kahdeksan oli tehty Suomessa, kahdeksan Ruotsissa 3 31/03/2017

4 ja yksi Puolassa, jotka oli julkaistu englanniksi. Lisäksi kansallisilla kielillä oli julkaistu 8 tutkimusta (yksi tutkimus Latviassa, kaksi sekä Liettuassa että Puolassa ja kolme Suomessa). Tutkimuskohteina oli yhteensä 39 valuma-aluetta ja 29 koealaa. Suojavyöhykkeellisen hakkuun vaikutusta ainehuuhtoumiin tutkittiin 15 tutkimuksessa ja kahdeksassa niissä myös hakkuuta seuraavan maanmuokkauksen vaikutusta oli tutkittu. Vain kolmessa näistä tutkimuksista vertailtiin suojavyöhykkeellisen ja vyöhykkeettömän hakkuiden vaikutuksia ainehuuhtoumiin. Edellä mainittujen lisäksi yhdessä tutkimuksessa tutkittiin suojavyöhykkeen puuston harvennuksen ja puulajin vaihdon vaikutusta puroveden laatuun. Puolassa tutkittiin puustokuolemien jälkeisen metsänviljelyn vaikutusta puroveden laatuun. Ainehuuhtoumia tutkittiin jo ennen hakkuita 17 tutkimuksesta ja 13 niistä havainnointi aloitettiin yli vuosi ennen päätehakkuuta. Hakkuiden jälkeen 16 tutkimuksessa havainnointia jatkettiin yli kolme vuotta. Kuva 2. Rantatörmästä kaatuneet puut hidastavat veden virtausta itäsuomalaisessa purossa. Kuva: Sirpa Piirainen. Tutkimuksissa selvitettiin pääasiassa nitraattitypen (17 tutkimusta), ammoniumtypen (16 tutkimusta), fosfaattifosforin (13 tutkimusta), kokonaistypen (12 tutkimusta), kokonaisfosforin (11 tutkimusta), kaliumin (kahdeksan tutkimusta), magnesiumin tai orgaanisen hiilen (seitsemän tutkimusta molemmista) pitoisuuksia tai kuormaa. Kiintoaineen huuhtoutumista seurattiin 4 31/03/2017

5 seitsemässä tutkimuksessa. Elohopean huuhtoutumista seurattiin kahdessa tutkimuksessa, jotka oli tehty Ruotsissa samalla koealueella (Sørensen ym. 2009, Eklöf ym. 2014). Suomalaisten ja ruotsalaisten tutkimusten mukaan typen, fosforin ja kiintoaineen huuhtoutuminen lisääntyi vaikka hakkaamattomat suojavyöhykkeet jätettiin vesistöjen varteen (taulukko 2). Turv ta huuhtoutumisen lisäys oli suurempi kuin kivennäismailta päätehakkuiden jälkeen. Huuhtoutuminen oli suurimmillaan ensimmäisten vuosien aikana ja se loppui yleensä kymmenen vuoden kuluessa. Suojavyöhykkeiden vaikutusta typen huuhtoutumisen määrään selvitettiin kolmessa tutkimuksessa ja fosforin ja kiintoaineen huuhtoutumisen määrään kahdessa näistä tutkimukseista (Ahtiainen ja Huttunen 1999, Jacks ja Norrström 2004, Löfgren ym. 2010). Taulukko 2. Typen, fosforin ja kiintoaineen taustakuormat metsävaltaisilta alueilta sekä hakkuiden aiheuttama vesistökuormituksen lisäys suomalaisten ja ruotsalaisten tutkimusten mukaan. Vesistökuormituksen lisäykset on laskettu kg ha vuoden ajalle, mikä on keskimäärin hakkuiden aiheuttaman kuormituksen kesto (Finér ym. 2010, Launiainen ym. 2014). Kokonaistyppi Kokonaisfosfori Kiintoaine Päätehakkuu, turvemaat 26 a 0.64 a n.m. Päätehakkuu, kivennäismaat 3.4 b 0.32 b 16 c Taustakuorma 13 d 0.5 d 51 d a valuma-alueiden lkm=13 (Lundin 1999, Nieminen 2004), ei suojavyöhykkeitä b valuma-alueiden lkm=8 (Haapanen ym. 2006, Löfgren ym. 2009, Mattsson ym. 2006a, Mattsson ym. 2006b, Palviainen ym. 2014), suojavyöhykkeet jätetty c valuma-alueiden lkm= 7 (Ahtiainen ja Huttunen 1999, Löfgren ym. 2009, Palviainen ym. 2014), suojavyöhykkeet jätetty d valuma-alueiden lkm=42 (Kortelainen ym. 2006, Mattsson ym. 2003) n.m.=ei mitattu Tutkimuksissa suojavyöhykkeiden leveys vaihteli viidestä 30 metriin, kasvupaikka kivennäismaista turvemaihin ja tutkimuksen kesto kahdesta kolmeen vuoteen. Tutkitut suojavyöhykkeet pidättivät typestä prosenttia. Fosforia ja kiintoainetta suojavyöhyke ei pystynyt pidättämään yhtään toisessa tutkimuksessa ja toisessa 96 prosenttia fosforista ja 43 prosenttia kiintoaineesta. Pidättymisen tehokkuuteen vaikuttivat valunnan määrä ja veden kulkureitti (oikovirtausreitit, pintavalunta) suojavyöhykkeellä. Jos oikovirtausreittejä muodostui, pidättymisen tehokkuus väheni (Väänänen 2008). Lisäksi jos esimerkiksi nitraattityppi huuhtoutui pohjaveteen jo hakkuualueella, sen pidättymiseen suojavyöhykkeen kasvillisuus ja mikrobit eivät pystyneet vaikuttamaan (Kokkonen ym. 2006). 5 31/03/2017

6 Suojavyöhyke voi myös lisätä ainehuuhtoumia. Yhdessä tutkimuksessa fosforia huuhtoutui suojavyöhykkeestä, kun se vettyi pohjaveden pinnan nousu takia (Sallantaus ym. 1998). Suojavyöhykkeen puuston harventamisella ja puulajin vaihtamisella ei ollut suurta vaikutusta puroveden (kaksi tutkimuspuroa) laatuun ensimmäisenä vuonna (Högbom ym. 2002). Suojavyöhykkeen vaikutusta elohopean huuhtoutumiseen tutkittiin ruotsalaisella hakkuualueella, eikä tutkimuksessa havaittu eroa suojavyöhykkeettömään hakkuualueeseen verrattuna (Sørensen ym. 2009). 1.1 Lisätutkimustarpeet Suojavyöhykkeiden tehokkuutta selvittäviä tutkimuksia on Itämeren maissa tehty vähän ja niistäkin osa on julkaistu kansallisilla kielillä. Vain ruotsalaisia ja suomalaisia tutkimuksia on julkaistu englanniksi. Eri Itämeren maissa tehtyjen tutkimusten käyttökelpoisuutta muissa alueen maissa voivat rajoittaa erilaiset ilmasto-olosuhteet ja erot kasvupaikkojen sekä puu- ja maalajien välillä. Suojavyöhykkeiden käyttöä turvemaiden hakkuiden aiheuttaman vesistökuormituksen torjunnassa ei ole tutkittu, sillä kaikki tutkimusten suojavyöhykkeelliset hakkuut on tehty kivennäismailla. Kaikki tutkimukset olivat myös lyhytkestoisia. Niissä ei aina ollut käytetty seurantajaksoa ennen toimenpiteitä ja hakkuiden jälkeinen seurantajakso kesti vain 3 5 vuotta. Se on liian lyhyt hakkuiden vaikutusten kestoon nähden. 6 31/03/2017

7 Kuva 3. Hakkaamaton 10 m leveä suojavyöhyke vesistön varrella Latviassa. Kuva: Zane Libiete. Useimmat tutkimukset keskittyivät rehevöitymistä aiheuttavien aineiden, kuten typen ja fosforin huuhtoutumisen ja pidättymisen selvittämiseen ja lisää tutkimustietoa tarvitaan kiintoaineen, hiilen, emäskationien, raskasmetallien tai elohopean huuhtoutumisesta ja pidättymisestä. Metsätaloustoimien ja eliöstössä olevien haitallisten aineiden pitoisuuksien väliset kytkökset pitäisi myös selvittää. Metsätalouden vesiensuojelun kehittämiseksi tarvitaan myös lisätietoa rantametsien ja suojavyöhykkeiden hydrologisista ominaisuuksista ja niiden muuttumisesta hakkuiden jälkeen sekä suojavyöhykkeiden maalajin, puulajien ja leveyden vaikutuksesta aineiden pidättymiseen. Suojavyöhykkeillä voidaan tehdä eriasteisia hakkuita ja kasvattaa eri puulajeja, mutta niiden vaikutusta aineiden pidättymiseen tai vesiekosysteemin tilaan ei tunnetta. Myöskään tulvien ja majavapatojen vaikutuksesta suojavyöhykkeiden kykyyn pidättää eri aineita ei ole riittävästi tietoa. 7 31/03/2017

8 Kuva 4. Hakkaamatonta rantametsää Latviassa. Kuva: Juris Zariņš. Tutkimusten perusteella on pääteltävissä, että mitä leveämpi suojavyöhyke on, sitä paremmin se pidättää hakkuualueelta huuhtoutuvia aineita (Palviainen ym. 2014). Suojavyöhykkeiden leveyden kasvattaminen vähentää aktiivisessa metsätalouskäytössä olevaa metsäalaa erityisesti maissa, joissa rantametsiä on paljon. Tasapainon löytäminen tehokkaan vesiensuojelun ja kannattavan metsätalouden välille on tärkeää. Tämän lisäksi tarvitaan tietoa siitä kuinka suojavyöhykkeiden tuottamat muut ekosysteemipalvelut voidaan integroida osaksi niiden käytön suunnittelua (kuva 4). 5. Suojavyöhykkeiden suunnittelutyökalut ja havaintokohteet Katsauksessa löydettiin Suomesta viisi, Ruotsista neljä ja Latviasta kaksi suunnittelutyökalua, joita käytettiin suojavyöhykkeiden suunnitteluun. Joukossa oli myös tähän tarkoitukseen tuotettuja karttoja. Lähes koko Suomeen on saatavilla laserkeilausaineistojen ja digitaalisten korkeusmallien avulla tuotettuja karttoja veden virtausreiteistä 8 31/03/2017

9 ( ja koko Ruotsiin karttoja maaperän kosteusindeksistä ( Laserskanning/). Kartat ovat vapaasti ladattavissa, mutta Suomessa karttojen käyttö vaatii GIS - ohjelman. Karttojen käyttökelpoisuuden kehittäminen jatkuu molemmissa maissa. Karttoja käyttivät pääasiassa suuret metsänomistajat ja metsäsuunnitteluyritykset. Suomessa veden virtausreitit on laskettu hydrologisella RLGis -työkalulla, joka on kaupallinen englanninkielinen tuote ja se voidaan ottaa käyttöön myös muissa maissa ( Suomessa on tutkimuskäytössä hakkuiden aiheuttaman kuormituksen arviointiin sopiva FEMMA -mallinnustyökalu. FEMMA työkalua voidaan käyttää arvioitaessa esimerkiksi erilevyisten tai eri tavoin käsiteltyjen suojavyöhykkeiden tehokkuutta ravinteiden pidättäjänä (Laurén ym. 2007). Suomessa on vapaasti saatavilla suomenkielinen KUHA- kuormituksen laskentatyökalu ( jolla voidaan summata eri metsänkäsittelyistä johtuvat vesistökuormituksen lisäykset valuma-aluetasolla ja saatuja tuloksia voidaan hyödyntää suojavyöhykkeiden suunnittelussa. Työkalussa käytetyt ominaiskuormitusluvut perustuvat suomalaisiin tutkimuksiin, joten työkalua ei voi suoraan hyödyntää muissa Itämeren maissa. Ruotsissa on kehitetty yhteistyössä WWF:n kanssa ruotsinkielinen NPK+ och Blå målklassning luokittelumenetelmä, jota käytetään joen tai puron monimuotoisuusarvojen sekä muutosherkkyyden arviointiin ( levande-skogsvatten). Menetelmän käyttöä ollaan laajentamassa muillekin vesistöille sopivaksi ja myös muihin maihin. Latviassa suojavyöhykkeiden suunnittelutyökaluna on suuren Gauja/Koiva jokivaluma-alueelle laadittu hoitosuunnitelma ( jossa arvioidaan myös metsätalouden aiheuttama kuormitus. Valuma-alue on osittain (9 prosenttia) yhteinen Viron kanssa. Suojavyöhykkeiden suunnittelu tarvitsee kehittyäkseen myös havaintokohteita, joilla voidaan testata ja havainnollistaa suunnitteluvaihtoehtoja ja työkaluja sekä käsittelyjen vaikutusta veden laatuun. Havaintokohteet voivat olla todellisia maastokohteita tai virtuaalisia alueita. Itämeren maissa pysyviä maastossa olevia havaintokohteita oli Ruotsissa ja Latviassa. Niillä havainnollistetaan hakkuissa jätettyjen suojavyöhykkeiden vaikutusta veden laatuun. Ruotsalaisilla kohteilla havainnollistetaan myös suojavyöhykkeiden käsittelyvaihtoehtoja. Muissa Itämeren maissa ei ollut pysyviä havaintokohteita vaan tarkoitukseen on käytetty tutkimusten koealueita tai väliaikaisesti perustettuja havaintokohteita. 9 31/03/2017

10 1.2 Suunnittelutyökalujen ja havaintokohteiden kehittämistarpeet Digitaalisten karttojen hyödyntäminen ja työkalujen kehittäminen vaatii laserkeilausaineistoja ja digitaalisia korkeusmalleja eikä niitä vielä ole saatavilla kaikissa Itämeren alueen maissa. Kartat eivät yksin ole työkaluja vaan niiden rinnalle tarvitaan käyttöohjeet suunnittelun tueksi. Nykyisin saatavilla olevien karttojen ja työkalujen käyttöä koko Itämeren alueella rajoittaa se, että ne on tehty kansallisiin tarpeisiin kansallisilla kielillä. Laajempi käyttö edellyttäisi niiden kääntämistä eri kielille. Kuva 5. Rantametsää Puolassa. Kuva: Wojciech Gil. Työkalujen laajempi käyttö edellyttäisi myös muita kansallisia olosuhteita huomioivia päivityksiä esimerkiksi ominaiskuormituslukujen osalta. Itämeren alueen vesiensuojelun parantaminen edellyttää, että parhaat olemassa olevat suunnittelutyökalut, kuten esimerkiksi NPK+ och Blå målklassning luokittelumenetelmä otetaan käyttöön kaikissa maissa. Tutkimusten mukaan uudet suunnittelutyökalut edistävät parhaiten vesiensuojelua (Lestander ym. 2005). On myös tärkeää, että työkaluja on eri tarpeisiin, kuten mallinnustyökaluja tutkimukseen ja yksinkertaisempia karttoja ja laskentaohjelmia käytännön suunnittelun tueksi. Tehdyn katsauksen perusteella vastaanottavan vesistön muutosherkkyyttä arvioidaan vain yhdessä suojavyöhykkeiden suunnittelun työkalussa (NPK+ ja Blå målklassning). Tarvetta olisi muissakin maissa. Toisaalta metsätaloustoimien aiheuttamia kuormituslisäyksiä arvioidaan vain 10 31/03/2017

11 FEMMA ja KUHA työkaluissa. Käytännön toiminnassa käytettävät suojavyöhykkeiden suunnittelutyökalut eivät myöskään ota huomioon samalla valuma-alueella eri maankäyttömuotojen aiheuttamaa kuormitusta ja mikä on näiden eri kuormittajien metsätalous mukaan lukien yhteinen kuormitus samaan vesistöön. Valuma-aluetasoinen tieto eri kuormittajien vuosikuormista parantaisi vesiensuojelumenetelmien suunnittelun tehoa. Tällä hetkellä vain suuret metsänomistajat pystyvät tehokkaasti käyttämään valuma-aluetasoisia vesiensuojelun suunnittelutyökaluja Suomessa (esim. KUHA) ja näiden työkalujen käyttökelpoisuutta tulee edelleen kehittää niin että ne palvelisivat myös muita toimijoita. Suojavyöhykkeiden ja vesiensuojelun suunnittelun edelleen kehittäminen edellyttää uutta tutkimustietoa erilaisten suojavyöhykkeiden pidätystehokkuudesta. Tarvetta on myös suojavyöhykkeiden tuottamien muiden ekosysteemipalvelujen kuten kasvupaikan, eliölajien ja maiseman suojelun kytkentää suunnittelutyökaluihin kustannustehokkuutta unohtamatta. Työkalujen kehittämisen lisäksi vesiensuojelun suunnittelijoille ja toteuttajille tulee antaa koulutusta työkalujen käyttöön. Tämä voi tapahtua perustamalla Itämeren alueen maihin lisää suojavyöhykkeiden suunnittelun havaintokohteita. Niiden avulla voisi seurata myös suojavyöhykkeiden tehokkuutta aineiden pidättäjänä sekä suojavyöhykkeiden vaikutusta vesi- ja maaekosysteemien suojeluun. 6. Suojavyöhykkeet ja rantametsät lainsäädännössä, metsäsertifiointijärjestelmissä ja metsänhoitosuosituksissa Lainsäädäntö Kaikki katsauksen kohteena olleet Itämeren maat kuuluvat Euroopan Unioniin ja ne ovat vieneet EU:n vesipuitedirektiivin (VPD, 2000/60/EC) ja sen tytärdirektiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään. VPD:n tavoite on vesistöjen ekologisesti hyvä tila ja sen saavuttamiseksi esimerkiksi vaarallisille aineille on asetettu laatukriteerit. Suojavyöhykkeitä ja rantametsiä ei ole mainittu VPD:ssa. Kansallisella lainsäädännöllä suojellaan vesistöjen lisäksi myös rantojen ekosysteemejä. Monissa maissa rantametsien käsittely on kiellettyä tai toimenpiteitä oli jollakin tavoin rajoitettu. Suojavyöhykkeiden leveydet, joilla kieltoja tai rajoituksia on, vaihtelevat maittain. Latviassa rantametsät on yksilöity kansallisessa Suojavyöhykelaissa (Protection Zone Act, ) ja Liettuassa Suojelualuelaissa (Act of Protected Area, No. I-301, 1993), Ympäristöministeriön määräyksessä (No. 540, 2001) ja Hallituksen päätöslauselmissa (No. 343, 1992 ja No. 1171, 2001). Molemmissa edellä mainituissa maissa suojavyöhykkeen leveys määräytyy joen tai puron pituuden mukaan /03/2017

12 Puolassa rantametsät on määritetty kansallisessa Metsälaissa (Act of Forests, ) niiden suojaavien vaikutusten takia, mutta suojavyöhykkeen leveyttä ei ole säädetty (kuva 5). Ruotsissa rantametsät sisältyvät kansalliseen Metsälakiin (Forestry Act, 429/1979) ja Ympäristölakiin (Environmental Code 808/1998), ja kiinteitä suojavyöhykkeiden leveyksiä suositellaan muutamien metsänkäsittelytoimenpiteiden esim. lannoituksen yhteydessä. Pääsääntöisesti metsänomistaja voi itse päättää suojavyöhykkeen leveydestä kunhan vesistön suojeluvaatimus täyttyy. Suomen lainsäädännössä suojavyöhykkeitä tai rantametsiä ei eritellä, ainoastaan avainbiotoopit, jotka voivat sijaita rantametsissä, on suojeltu Metsälaissa (1093/1996). Viron lainsäädännössä suojavyöhykkeen leveys on kiinteä, ja käsittelyrajoitukset on lueteltu joko Luonnonsuojelulaissa (Nature Conservation Act, ) tai Vesilaissa (Water Act, ). Lisäksi rajoitukset vaihtelevat vesistötyypin (joki, puro, järvi, meri) tai valuma-alueen koon mukaan. Sertifiointijärjestelmät Katsauksen perusteella Itämeren maissa käytettiin sekä PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification) että FSC (The Forest Stewardship Council) metsäsertifiointijärjestelmiä (taulukko 3). Niiden käyttöönoton yhteydessä järjestelmiin on tehty kansalliset standardit, siksi niiden sisältö vaihtelee hyvin paljon eri maiden välillä. Taulukko 3. Eri sertifiointijärjestelmien, FSC ja PEFC, mukaan sertifioidut metsäpinta-alat Itämeren alueen maissa, suluissa prosenttiosuus maan koko metsäpinta-alasta. Metsiköt voivat olla sertifioituina kummankin järjestelmän mukaan. Maa FSC sertifioitu metsäpinta-ala 1 PEFC sertifioitu metsäpinta-ala 2 Milj. ha Milj. ha Latvia 1,30 (39) 1,68 (50) Liettua 1,09 (50) 0 (0) Puola 6,94 (74) 7,28 (77) Ruotsi 12,3 (44) 11,5 (41) Suomi 1,31 (6) 16,5 (74) Viro 1,26 (57) 1,13 (51) 1 tilanne marraskuussa tilanne syyskuussa 2016 Molemmissa metsäsertifiointijärjetelmissä kansallinen lainsäädäntö pitää ottaa huomioon. Yleensä, jos lainsäädäntö sisältää jo yksityiskohtaisia määräyksiä, niitä ei toisteta standardeissa ja päinvastoin. Jos lainsäädäntö ei sisällä yksityiskohtia, standardit voivat niitä kuitenkin sisältää /03/2017

13 Joissain maissa standardeissa on hyvin yksityiskohtaisia määräyksiä ja suosituksia. Sellaisia ovat esimerkiksi suositukset jättää säästöpuut (määräkin spesifioitu) ensisijaisesti suojavyöhykkeille (PEFC Suomessa), suojavyöhykkeille määrätty kiinteä leveys eri metsätaloustoimille ja erityyppisten vesistöjen varressa (FSC Suomessa) sekä kiellettyjen toimenpiteiden luettelo (PEFC ja FSC Suomessa ja Ruotsissa). Suomessa PEFC ja FSC järjestelmät poikkeavat merkittävästi toisistaan esimerkiksi suojavyöhykkeiltä vaaditun leveyden suhteen. Voidaankin ajatella, että vesiensuojelun taso on kiinni siitä mitä järjestelmää metsänomistaja on sitoutunut noudattamaan. Metsänhoitosuositukset Sitovien lakien ja sertifiointijärjestelmien lisäksi Itämeren maissa Latviasta, Suomesta ja Ruotsista on myös vapaaehtoisuuteen perustuvia suojavyöhykkeiden metsänhoitosuosituksia. Latviassa ja Ruotsissa suositukset sisältävät ohjeita, joilla voidaan parantaa suojavyöhykkeiden toimivuutta vesien- ja luonnonsuojelussa. Suomessa suositukset sisältävät samantyyppisiä ohjeita kuin kansalliset sertifiointistandardit, mutta ne ovat vähemmän vaativia kuin FSC standardi. Ohjeistusta tulisi kehittää Itämeren alueen maissa, sillä erityyppiset vesistöt ja rantametsät edellyttävät erilaista metsänkäsittelyä ja erilevyisiä suojavyöhykkeitä toimiakseen tavoitteiden mukaisesti. Uusien ohjeiden laatiminen edellyttää kuitenkin uutta tutkimustietoa, mihin aiemmissa kappaleissa jo viitattiin. 7. Lisätietoja Erikoistutkija Sirpa Piirainen, Luonnonvarakeskus, puh ja Professori Leena Finér, Luonnonvarakeskus, puh WAMBAF-projektin www-sivut: es/p2_natural_resources/r011_water_management_in_baltic_forests.pdf Kirjallisuus Ahtiainen M, Huttunen P (1999) Long-term effects of forestry managements on water quality and loading in brooks. Boreal Environmental Research 4: /03/2017

14 Eklöf K, Schelker J, Sorensen R, Meili M, Laudon H, von Brömssen C, Bishop K. (2014) Impact of forestry on total and methyl-mercury in surface waters: Distinguishing effects of logging and site preparation. Environmental Science and Technology 48(9): Finér L, Mattsson T, Joensuu S, Koivusalo H, Laurén A, Makkonen T, Nieminen M, Tattari S, Ahti E, Kortelainen P, Koskiaho J, Leinonen A, Nevalainen R, Piirainen S, Saarelainen J, Sarkkola S, Vuollekoski M (2010) Metsäisten valuma-alueiden vesistökuormituksen laskenta. Suomen ympäristö 10:33 Choiński A. Katalog jezior polski. Wyd. Nauk. UAM (Wydawnictwo Naukowe Uniwersytetu im. Adama Mickiewicza) w Poznaniu Adam Mickiewicz University Press; 2006:600 Gundersen P, Laurén A, Finér L, Ring E, Koivusalo H, Satersdal M, Weslien J, Sigurdsson BD, Högbom L, Laine J, Hansen K (2010) Environmental Services Provided from Riparian Forests in the Nordic Countries. Ambio 39: Haapanen M, Kenttämies K, Porvari P, Sallantaus T (2006) Kivennäismaan uudistushakkuun vaikutus kasvinravinteiden ja orgaanisen aineen huuhtoutumiseen; raportti Kurunssa ja Janakkalassa sijaitsevien tutkimusalueiden tuloksista. Julkaisussa: Kenttämies K, Mattsson T (eds) Metsätalouden vesistökuormitus. MESUVE-projektin loppuraportti, pp Högbom L, Nordlund S, Lingdell P, Nohrsted H (2002) Effects of tree species in the riparian zone on brook-water quality. In: Björk L (ed) Sustainable forestry in temperate regions. Proceedings of the SUFOR international workshop April 7-9, 2002 in Lund, Sweden., Lund, KFS AB., pp Jablonskis J, Jurgelenaite A (2007) Lietuvos ežerų statistika. Geografija 43:16-26 Jacks G, Norrström A (2004) Hydrochemistry and hydrology of forest riparian wetlands. Forest Ecology and Management 196: Kokkonen T, Koivusalo H, Laurén A, Penttinen S, Piirainen S, Starr M, Finér L (2006) Implications of processing spatial data from a forested catchment for a hillslope hydrological model. Ecological Modeling 199: Kortelainen P, Mattsson T, Finér L, Ahtiainen M, Saukkonen S, Sallantaus T (2006) Controls on the export of C, N, P and Fe from undisturbed boreal catchments, Finland. Aquatic Sciences 68: Launiainen S, Sarkkola S, Laurén A, Puustinen M, Tattari S, Mattsson T, Piirainen S, Heinonen J, Alakukku L, Finér L (2014) KUSTAA -työkalu valuma-alueen vesistökuormituksen laskentaan. Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 33:55 Laurén A, Koivusalo H, Ahtikoski A, Kokkonen T, Finér L (2007) Water protection and buffer zones: How much does it cost to reduce nitrogen load in a forest cutting? Scandinavian Journal of Forest Research 22: Lestander R, Löfgren S, Henrikson L, Ågren AM (2015) Relationship between structural features and water chemistry in boreal headwater streams - evaluation based on results from two water management survey tools suggested for Swedish forestry. Environmental Monitoring and Assessment 187:190 Löfgren S, Ring E, Claudia von Brömssen, Sørensen R, Högbom L (2009) Short-term effects of clearcutting on the water chemistry of two boreal streams in northern Sweden: A paired catchment study. Ambio 38: Lundin L (1999) Effects on hydrology and surface water chemistry of regeneration cuttings in peatland forests. International Peat Journal 9: Mattsson T, Ahtiainen M, Kenttämies K, Haapanen M (2006a) Avohakkuun ja ojituksen pitkäaikaisvaikutukset valuma-alueen ravinne- ja kiintoainehuuhtoumiin. Julkaisussa: Kenttämies K, Mattsson T (eds) Metsätalouden vesistökuormitus, MESUVE-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 816: /03/2017

15 Mattsson T, Finér L, Kortelainen P, Sallantaus T (2003) Brook water quality and background leaching from unmanaged forested catchments in Finland. Water, Air and Soil Pollution 147: Mattsson T, Finér L, Kenttämies K, Ahtiainen M, Haapanen M, Lepistö A (2006b) Avohakkuun vaikutus fosforin, typen ja kiintoaineen huuhtoutumiin; raportti VALU-tutkimushankkeen ja Siuntion Rudbäckin alueiden tutkimuksista. Julkaisussa: Kenttämies K, Mattsson T (eds) Metsätalouden vesistökuormitus, MESUVE-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 816:63-70 Nieminen M (2004) Exports of dissolved organic carbon, nitrogen and phosphorus following clear-cutting of three Norway spruce forests growing on drained peatlands in southern Finland. Silva Fennica 38: Palviainen M, Finér L, Laurén A, Launiainen S, Piirainen S, Mattsson T, Starr M (2014) Nitrogen, Phosphorus, Carbon, and Suspended Solids Loads from Forest Clear-Cutting and Site Preparation: Long- Term Paired Catchment Studies from Eastern Finland. Ambio 43: Sallantaus T, Vasander H, Laine J (1998) Prevention of detrimental impacts of forestry operations on water bodies using buffer zones created from drained peatlands. Suo 49: Sørensen R, Meili M, Lambertsson L, von Brömssen C, Bishop K (2009) The Effects of forest harvest operations on mercury and methylmercury in two boreal streams: relatively small changes in the first two years prior to site preparation. Ambio 38: Taminskas J, Pileckas M, Simanauskiene R, Linkevičienė R (2011) Lithuanian wetlands: classification and distribution. Baltica 24: Kirjoittajat Piirainen, S. 1, Finér, L. 1, Andersson, E. 2, Belova, O. 3, Čiuldienė, D. 3, Futter, M. 4, Gil, W. 5, Glazko, Z. 6, Hiltunen, T. 7, Högbom, L. 8, Janek, M. 5, Joensuu, S. 9, Jägrud, L. 10, Libiete, Z. 11, Lode, E. 12, Löfgren, S. 4, Pierzgalski, E. 5, Ring, E. 8, Zariņš, J. 11 ja Thorell, D. 13 Yhteystiedot 1 Luonnonvarakeskus (Luke), Yliopistokatu 6, Joensuu, sirpa.piirainen@luke.fi, leena.finer@luke.fi 2 Swedish Forest Agency, P.O. Box 284, SE Umeå, Sweden, elisabet.andersson@skogstyrelsen.se 3 Lithuanian Centre for Agriculture and Forestry (LRCAF), Liepų str. 1, LT Girionys, Kaunas distr., Lithuania, d.ciuldiene@gmail.com, Olgirda Belova: baltic.forestry@mi.lt 4 Swedish University of Agricultural Sciences (SLU), Dept. of Aquatic Sciences and Assessment, Box 7050, SE Uppsala, Sweden, martyn.futter@slu.se, stefan.lofgren@slu.se 5 Forest Research Institute (IBL), Sekocin Stary ul. Braci Lesnej nr 3, Raszyn, Poland, W.Gil@ibles.waw.pl, M.Janek@ibles.waw.pl, E.Pierzgalski@ibles.waw.pl 6 Ministry of Environment of the Republic of Lithuania, A. Jakšto g. 4/9, LT Vilnius, Lithuania, zbignev.glazko@am.lt 15 31/03/2017

16 7 Metsähallitus, Keskustie 35, Orivesi, 8 Skogforsk, Uppsala Science Park, SE Uppsala, Sweden, lars.hogbom@skogforsk.se 9 Tapio, Maistraatinportti 4 A, Helsinki, samuli.joensuu@tapio.fi 10 Swedish Forest Agency, Frihamnen 16 B, SE Göteborg, Sweden, linnea.jagrud@skogsstyrelsen.se 11 Latvian State Forest Research Institute (Silava), Rīgas iela 111, Salaspils, LV-2169, Latvia, zane.libiete@silava.lv 12 Tallinn University Institute of Ecology, Uus-Sadama 5, Tallinn, Estonia, elve.lode@gmail.com 13 Swedish Forest Agency, Box 343, SE Borås, Sweden, daniel.thorell@skogstyrelsen.se 16 31/03/2017