KAPULIN ASEMAKAAVAN LAAJENNUSALUEEN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 FCG Finnish Consulting Group Oy Mäntsälän kunta KAPULIN ASEMAKAAVAN LAAJENNUSALUEEN LUONTOSELVITYS

2 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys I SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO MENETELMÄT Työn toteuttaminen Kohteiden arvottaminen Uhanalaisuusluokitus Lajien uhanalaisuus Luontotyyppien uhanalaisuus KAAVAHANKE LUONNON JA MAISEMAN YLEISKUVA Kallio- ja maaperä Maisema Kasvillisuus Eteläinen selvitysalue Pohjoinen selvitysalue LUONNON- JA MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT KOHTEET Natura 2000 alueet, luonnonsuojelualueet ja arvokkaat luontotyypit Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet KAPULIN ASEMAKAAVAN LAAJENNUSALUEEN LIITO-ORAVAT JOHTOPÄÄTÖKSET JA RAKENTAMISSUOSITUKSET Eteläinen selvitysalue Pohjoinen selvitysalue Oikoradan länsipuoleinen liito-oravametsä...16 LÄHTEET...16

3 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 1 (17) MÄNTSÄLÄN KUNTA KAPULIN ASEMAKAAVAN LAAJENNUSALUEEN LUONTOSELVITYS 1 JOHDANTO Tämä työ on Kapulin yritysalueen asemakaavan laajennussuunnitelmaa palveleva luontoselvitys. Suunnittelualue sijaitsee Mäntsälän keskustan sekä Helsinki-Lahti-moottoritien (Vt 4) ja oikoradan länsipuolella, Sälinkääntien (Mt 1471) ja Hyvinkääntien (Vt 25) välisellä alueella. Selvitystä voidaan käyttää hyväksi kaavan ympäristövaikutustarkastelussa. Luontoselvitys tehtiin kahdelle toisistaan erilliselle alueelle (kuva 1.). Eteläinen alue rajautuu etelässä Kapulin työpaikka-alueeseen, lännessä voimalinjaan ja idässä Kapulin yritysalueen III vaiheen laajennusalueeseen, jolle on tehty luonto- ja liito-oravaselvitys vuonna Pohjoinen selvitysalue sijoittuu Säälinkääntien lounaispuolelle, Hietastenojan laakson alueelle. Kuva 1. Kapulin asemakaavan laajennusalueen sijainti.

4 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 2 (17) Lisäksi työssä tarkastellaan asemakaavan laajennusalueen kaakkoisreunalla, oikoradan välittömässä läheisyydessä sijaitsevan liito-oravien lisääntymis- ja levähdysalueen rajausta (Päätös: Uudenmaan ELY-keskus 138/07.01/2011). Liito-orava on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49.1 ) 1. Suomessa liito-orava on luokiteltu valtakunnallisesti uhanalaiseksi, vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Työ on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella (MRL 54 ). Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden luontotyyppien säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvityksen tekivät FCG Finnish Consulting Group Oy:n Helsingin toimistosta biologi, FM Tiina Mäkelä ja FM Suvi Rinne. 2 MENETELMÄT 2.1 Työn toteuttaminen Työ perustuu arvokkaiden luontokohteiden inventointiin, jossa selvitetään mm. luonnonsuojelulain (LSL 29 ), metsälain (MetsäL 10 ) ja vesilain (VL 1 luku 15 ja 17a ) suojeltujen luontotyyppien esiintyminen alueella. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) 2 laatiman luokituksen mukaan. Kohdealueisiin tutustuminen aloitettiin maastokarttojen sekä ilmakuvien avulla. Ilmakuvista hahmoteltiin myös alustavat kasvillisuuskuviot. Suunnittelualueiden luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastokäynnillä Alueet kierrettiin kävellen systemaattisesti ja samalla kerättiin tietoa kasvillisuuskuvioiden rajoista, puustosta, kasvilajistosta sekä uhanalaisesta lajistosta. Lisäksi arvioitiin alueiden luonnontilaisuutta ja edustavuutta. Näin saatiin selville alueiden maiseman ja kasvillisuuden yleiskuva sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet. Maastokäynnin yhteydessä tehtiin havaintoja myös alueella esiintyvästä eläinja lintulajistosta. Liito-oravien asuttama metsäalue tarkistettiin systemaattisesti etsien papanoita ja pesäpuiksi soveltuvia kolopuita. Maastossa selvitettiin myös mahdollisten ruokailualueiden sijainti ja viheryhteydet, joita pitkin liito-oravat voivat liikkua alueelta toiselle. Maastossa tehtyjä havaintoja täydennettiin myöhemmin karttatarkastelun avulla. Maastotöiden jälkeen selvitys työstettiin kartoille ja raportiksi. 2.2 Lähtöaineisto Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat Mäntsälän kirkonkylän osayleiskaava-alueen luontoselvitys (Nironen ja Lammi 2002), Mäntsälän Kapulin asemakaavan laajennusalueen luontoselvitys (Nironen 2005), selvitysalueen etelä- 1 LsL:n (luonnonsuojelulaki /1096) 49.1 :n mukaan EY:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. ( /553). LsA:n (luonnonsuojeluasetus /160) liitteessä 5 on lueteltu Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit. 2 Toivonen & Leivo 1997

5 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 3 (17) 2.3 Kohteiden arvottaminen puolelle sijoittuvan Kapulin työpaikka-alueen asemakaavan luontoselvitys (Nironen 2005) sekä Mäntsälän Kapulin yritysalueen III -vaiheen kaavamuutoksen liito-oravaselvitys (Nironen 2008). Lähteenä käytettiin myös Ympäristöhallinnon OIVA- ympäristö- ja paikkatietopalvelun aineistoja (OIVA 2011) sekä ilmakuvia ja maastokarttoja selvitysalueelta. Selvitysalueiden sijainti näkyy kuvasta 1. Asemakaavan laajennussuunnitelma-alueen kasvillisuustyypit ilmenevät kuvista 4. ja 6. Liito-oravalle suotuisan pesimä- ja ruokailuympäristön rajaus sekä mahdollisten liikkumisreittien sijainti on esitetty kuvassa 11. Arvokkaat luontokohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: kansainvälisesti arvokkaat kohteet, kansallisesti arvokkaat kohteet, maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, paikallisesti arvokkaat kohteet sekä muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Kansainvälisesti arvokkaita kohteita ovat Natura verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaita kohteita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA-alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), valtakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaita kohteita ovat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet ovat kohteita, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit.

6 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 4 (17) 2.4 Uhanalaisuusluokitus Lajien uhanalaisuus Luontotyyppien uhanalaisuus Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuus-luokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajien osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2008). Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. 3 KAAVAHANKE Asemakaavan tarkoituksena on laajentaa Kapulin yritysalueen nykyistä työmaa-aluetta pohjoiseen. Asemakaavalla tutkitaan myös alueen itäreunaan mahdollisesti sijoittuvaa oikoradan pistoraidetta, joka palvelisi tavaraliikennettä. Suunnitellun pistoraiteen sijoitusalueella on todettu liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikka, joka on suojeltu Uudenmaan ELYkeskuksen päätöksellä (UUDELY/138/07.01/2011). Lisäksi suunnitteilla on MT 1471 Sälinkääntien uusi yhteys nykyiseltä Sälinkääntieltä Kapulin teollisuusalueelle ja edelleen Hyvinkääntielle (Vt 25).

7 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 5 (17) 4 LUONNON JA MAISEMAN YLEISKUVA 4.1 Kallio- ja maaperä Kallioperä selvitysalueen pohjoisosassa on mikrokliinigraniittia, joka sisältää runsaasti kaliumia ja kalimaasälpää (kuva 2.). Eteläosassa kallioperä koostuu mafisista metavulkaanisista kivilajeista, jotka ovat metamorfoituineita vulkaanisia kiviä. Mafisissa kivissä on yleensä runsaasti magnesiumia ja rautaa sisältäviä (tummia) mineraaleja, kuten oliviinia ja pyrokseenia (Lehtinen ym. 1998). Pohjoisemman selvitysalueen eteläosassa on jäätikön reunamuodostumaalue, jossa kerrostuman päälajite on hiekkaa (RHkM). Reunamuodostuman laidoilla on pienehkö alue hienoa hietaa (HHt), hietaa (Ht) ja moreenia (Mr). Muodostuman pohjoispuolella on laajahko savialue (Sa). Selvitysalueen pohjoisimpaan osaan on merkitty kallioalue (Ka), jossa maaperän paksuus on alle 1 metri. Kallioalueen länsipuolen painaumaan on muodostunut saraturvetta (Ct). Kuva 2. Maaperä selvitysalueilla.

8 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 6 (17) 4.2 Maisema Eteläisellä selvitysalueella maaperä koostuu pääosin moreenista. Kallioalueiden välisissä painanteissa on rahka (St)- ja saraturvetta (Ct). Savea on kerrostunut alueen itäosaan pienille alueille. Mäntsälä kuuluu valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa Eteläisen rantamaan eteläiseen viljelyseutuun. Selvitysalueet ovat maastonmuodoiltaan kumpuilevia. Eteläpuolisella alueella esiintyy paikoin kumpareita, joiden lakiosissa on pieniä kalliopaljastumia. Pohjoista selvitysaluetta hallitsee mäntyvaltainen soraharju. 4.3 Kasvillisuus Eteläinen selvitysalue Kuva 3. Kapulin suunnittelualueen kumpuilevaa mäntykangasta. Mäntsälä sijaitsee hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä. Suunnittelualueen metsät ovat pääosin nuoria tai keski-ikäisiä talousmetsiä. Pääosalle metsäalueesta on suoritettu kasvatusmetsähakkuu. Aluetta hallitsee mäntyvaltainen mustikkatyypin tuore kangasmetsä. Pohjoisosassa esiintyy runsaammin myös rauduskoivua ja puusto vaihettuu mäntyvaltaiseen sekametsään. Päävarpuina esiintyy kookas mustikka, mutta kuivemmilla kumpareilla valtalajina on puolukka. Muita yleisinä esiintyviä lajeja ovat vanamo, käenkaali, metsäkurjenpolvi, metsäorvokki, metsäimarre, nurmitädyke, lillukka, nuokkuhelmikkä ja valkovuokko. Kosteammissa painanteissa esiintyvät runsaina mm. hiirenporras ja metsäalvejuuri. Eteläosassa esiintyy pienellä alueella varttuneempaa kangasmetsää, jossa pääpuulaji on kuusi.

9 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 7 (17) Kuva 4. Kasvillisuus eteläisellä selvitysalueella. Alueen itäreuna on soistunutta, ojitettua kangaskorpea, missä nuori kuusikko muodostaa lähes läpipääsemättömän tiheikön. Aluskasvillisuus puuttuu valon puutteen vuoksi kuviolta miltei kokonaan lukuun ottamatta ojien välitöntä lähiympäristöä. Vanhoissa ojauomissa ja niiden luhtaisilla rannoilla kasvaa runsaasti suo- ja vesikasvilajeja mm. kurjenjalkaa, lehtosammalia, suo-orvokkia ja vehkaa. Kuviolla havaittiin metsäkauriin jälkiä.

10 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 8 (17) Kuva 5. Vanhaan ojauomaan on kehittynyt monipuolinen vesikasvillisuus. Lounaisosa on voimakkaasti ojitettua isovarpurämettä. Puusto on pääosin matalakasvuista mäntyä. Kasvilajisto on tavanomaista mm. juolukkaa, suopursua, tupasvillaa ja vaivaiskoivua. Metsäalue vaihettuu idässä ojitettuun kangaskorpeen. Alueen eteläreunalla sijaitsee pieni suolampi, jonka rannat ovat rahkasammalja sarapeitteiset. Vaateliaita suolajeja ei alueelta löytynyt. Ojitus ulottuu lammen rannoille saakka. Lammen ympärillä on kapea mänty- ja rauduskoivuvaltainen puureunus, joka katkeaa etelä ja itäosissa avohakkuualueeseen.

11 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 9 (17) Pohjoinen selvitysalue Alue koostuu Hietastenojan laakson viljelykäytössä olevasta peltoalueesta ja pellon pohjois- ja eteläpuolille sijoittuvista talousmetsäalueista. Peltojen ja Puirojantien väliin jäävä eteläpuolisen metsäalueen länsireunalla esiintyy varttunutta, tuoretta, mustikkatyypin kangasmetsää. Pääpuulaji on kuusi. Alueen keskiosat ja itäreuna ovat mäntyvaltaiset. Kasvillisuus koostuu tavanomaisista kangasmetsälajeista, joita ovat mm. mustikka, metsätähti, metsäimarre, metsäkastikka ja valkovuokko. Kosteammissa painanteissa esiintyy lehtomaisen kankaan lajistoa mm. kultapiisku ja mesimarja. Kumpareiden lakialueet puolestaan edustavat puolukkatyypin kuivahkoa kangasmetsää. Kuva 6. Kasvillisuus pohjoisella selvitysalueella.

12 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 10 (17) Itäreunalla on ensiharvennettu mäntyä ja rauduskoivua kasvava metsäkuvio. Metsäalueen eteläosien vanhoille avohakkuualueille on kehittynyt tiheä lehtipuutaimikko. Alueella sijaitsee myös vanha soranottoalue. Metsäalueella risteilee useita aktiivisessa käytössä olevia polkuja. Kuva 7. Pohjoisella selvitysalueella vallitsevat valoisat, mäntyvaltaiset talousmetsät. Hietastenojan viljelyalueen pohjoisosan metsä on rehevää. Pääpuulaji on kuusi. Metsäalueen halkaisee voimalinja, jonka pohjoispuolinen osa on varttunutta käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasta. Pensaskerrosta hallitsee vadelma. Kasvillisuus koostuu lehtomaiselle kankaalle tyypillisistä lajeista, joita ovat mm. käenkaali, mustikka, metsäimarre, hiirenporras ja oravanmarja. Alueella on myös jonkin verran lahoa maapuuta. Pohjoisreunastaan alue rajautuu soranottoalueeseen. Voimalinjan eteläpuolinen metsä on nuorta, harventamatonta lehtisekametsää, jonka aluskasvillisuus on valon puutteen vuoksi hyvin vähäistä. Voimalinjojen lähiympäristön puusto on raivattu ja alueella kasvaa tiheä pajukko.

13 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 11 (17) Kuva 8. Selvitysalueen pohjoisosan lehtomaista kangasmetsää.

14 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 12 (17) 5 LUONNON- JA MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT KOHTEET 5.1 Natura 2000 alueet, luonnonsuojelualueet ja arvokkaat luontotyypit 5.2 Paikallisesti arvokkaat alueet Selvitysalueilla ei ole Natura 2000 verkostoon kuuluvia alueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia kohteita, luonnonsuojelualueita eikä luonnonsuojelulain (LSL 29 2 ) mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. Eteläisellä suunnittelualueella on alle hehtaarin kokoinen suolampi, joka on vesilain (VL 1 luku 15a 3 ) mukainen suojeltu luontotyyppi. Alueella ei ole muita erityisiä luontoarvoja tai erityistä maisemallista merkitystä. Pohjoisella selvitysalueella, Hietastenojan eteläpuoleisella kangasmetsäalueella on virkistyskäyttöarvoa. Lähin Natura 2000 alue sijaitsee pohjoisen selvitysalueen pohjoispuolella, lähimillään noin 1,5km päästä asemakaavan laajennusalueesta. Kyseessä on Kotojärvi-Isosuon Natura 2000 alue (F ) Eteläisen selvitysalueen luoteisreunalla, suunnittelualueen välittömässä yhteydessä sijaitsee yksityinen luonnonsuojelualue, Takalan metsä. Suojelualueella elää liito-orava (Nironen ja Lammi 2002). 1. Isolammi Pinta-ala: 0,8 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Vesistö- ja kasvillisuuskohde. Kuva 9. Isolammin reunat ovat rahkarämettä, jota ympäröi saraturvevaltainen rämekorpi. 3 Vesilaki (264/1961)

15 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 13 (17) Eteläisellä suunnittelualueella sijaitseva pieni suolampi on tummavetinen, rahkasammal- ja sararantainen. Lampea reunustavan kapean rahkarämeen valtalajeja ovat ruskorahkasammal, pullosara, tupasvilla, variksenmarja ja suokukka. Muuta lajistoa ovat mm. suomuurain, luhtavilla ja pyöreälehtinen kihokki. Aluetta ympäröi kapea, mäntyä ja rauduskoivua kasvava puureunus, joka rajautuu etelässä sekä idässä avohakkuuseen ja lännessä ojitettuun kangaskorpeen. Pohjoisreunalla on pieni kesämökki ja lammen rantaan rakennettu laituri. Ojitus ulottuu lammen rannoille. Alle hehtaarin kokoiset suolammet ovat vesilain suojeltuja luontotyyppejä (VL 1 luku 15a ) ja niiden välittömät lähiympäristöt metsälain (MetsäL 10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Suolammen luontoarvot ovat ojituksen vuoksi heikentyneet. Tästä huolimatta lampi lisää alueen luonnon monimuotoisuutta paikallisella tasolla. Alueella havaittiin mm. metsäviklon reviiri. 6 KAPULIN ASEMAKAAVAN LAAJENNUSALUEEN LIITO-ORAVAT 6.1 Aiemmat liito-oravaselvitykset 6.2 Maastoinventointi Oikoradan liito-oravaselvityksen yhteydessä suunnittelualueelta löydettiin yksi liito-oravan asuttama metsä (Sito-Konsultit Oy 2002). Kyseinen metsäalue sijaitsee oikoradan ja Kapulin asemakaavan laajennusalueen rajalla. Metsäalueen ominaispiirteet on kuvattu tarkemmin Mäntsälän Kapulin Asemakaavan laajennusalueen liito-oravaselvityksessä (Nironen 2008). Huhtikuussa 2005 suunnittelualueella tehtiin liito-oravaselvitys (Nironen 2005), mutta tuolloin alueelta ei löydetty merkkejä liito-oravasta. Uudenmaan ELY-keskus suoritti alueella maastokäynnin Metsänhoitoyhdistys Uusimaan kanssa, jolloin alueelta löytyi liito-oravan papanoita useiden järeiden haapojen ja muutamien järeiden kuusien tyviltä. Myös liitooravalle soveltuvia kolopuita havaittiin (UUDELY D:no 270/11). Alue todettiin Uudenmaan ELY-keskuksen päätöksellä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi. Maastokäynnillä oikoradan länsipuolisesta liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueelta löydettiin liito-oravan papanoita yhden kuusen ja yhden haavan tyveltä. Liito-oraville soveliaita kolopuita havaittiin runsaasti, mutta varsinaista pesäpuuta ei löydetty. Alueella havaittiin myös runsaasti pohjantikan (lintudirektiivin I-liitteen laji) syömäjälkiä kuusten rungoilla. Aikuisen liito-oravanaaraan elinpiirin koko on keskimäärin 4-10 ha suuruinen (Hanski ym. 2000). Kapulin alueella liito-oravalle soveliaan varttuneen sekametsän pinta-alaksi arvioitiin noin 6 ha. Eteläpuolella alue rajautuu hakkuualueeseen ja taimikkoon, jotka ovat liito-oravalle soveltumattomia, avoimiin alueisiin verrattavia, suojattomia alueita. Oikorata ja Helsinki Lahti moottoritie (Vt 4) katkaisevat tehokkaasti liitooravien kulkureitin itäpuolisiin metsäalueisiin. Länsireunalla on hieman liitooravien ruokailualueeksi kelpaavaa nuorta lehtipuuvaltaista sekametsää. Pohjoisessa alue rajautuu viljelykäytössä olevaan peltoon.

16 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 14 (17) Alueen luoteisreunalla kulkee m leveä tiepohja, joka saattaa toimia lajille leviämisesteenä tähän ilmansuuntaan. Mikäli liito-oravat kykenevät ylittämään tien, löytyy sen luoteispuolelta runsaasti ruokailualueeksi kelpaavaa lehtipuuvaltaista, nuorta sekametsää. Kuva 10. Liito-oravametsän luoteispuolella kulkeva tiepohja. Ainoa varteenotettava kulkuyhteys ulkopuolisiin metsäalueisiin kulkee Kapulin asemakaavan laajennusalueen jäljellä olevien metsäalueiden halki. Liitooravan mahdolliset lisääntymis- ja ruokailualueet sekä kulkureitit ulkopuolisiin metsäalueisiin on esitetty kuvassa 11.

17 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 15 (17) Kuva 11. Kapuli III asemakaavan alueella oleva liito-orava-alue (pohjakartta Google Maps 2011).

18 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 16 (17) 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA RAKENTAMISSUOSITUKSET 7.1 Eteläinen selvitysalue 7.2 Pohjoinen selvitysalue Selvitysalueet ovat pääosin rakentamiseen hyvin tai kohtalaisesti soveltuvaa, luonnonarvoiltaan tavanomaista kangasmetsää, ojitettua turvekangasta ja peltoa. Rakentamisen ja muun maankäytön ulkopuolelle suositetaan mahdollisuuksien mukaan jätettäväksi luonnonsuojelullisesti arvokkaaksi luontokohteeksi arvioitu Isolammi ja sen välitön lähiympäristö. Eteläisen selvitysalueen metsät muodostavat alueen itä- ja länsireunoilla esiintyville liito-oravapopulaatioille tärkeän ekologisen yhteyden eli viherkäytävän. Viherkäytävä mahdollistaa yksilöiden siirtymisen alueelta toiselle ja turvaa edelleen populaatioiden säilymistä. Alueelle on toivottavaa säästää puustoinen, itä-länsisuuntainen viherkäytävä. Kulkuyhteyspuiksi voidaan jättää ylimpiin latvuskerroksiin kuuluvia, liito-oravalle suojaa antavia puita. Suunnittelualueen välittömässä yhteydessä sijaitsevan luonnonsuojelualueen, Takalan metsän välittömään läheisyyteen ei tulisi ohjata rakentamista reunavaikutuksen takia. Alueella ei havaittu uhanalaisia luontotyyppejä, uhanalaisia lajeja tai arvokkaita luontokohteita. Alueen eteläosan varttuneempi kangasmetsäalue sopisi hyvin virkistyskäyttöön ja osan metsäalueesta voisi osoittaa kaavassa lähivirkistysalueeksi. 7.3 Oikoradan länsipuoleinen liito-oravametsä Maastohavainnot liito-oravien lisääntymis- ja ruokailualueeksi soveltuvista metsäalueista vahvistavat Uudenmaan ELY-keskuksen näkemystä liito-oraville soveliaan elinalueen rajauksesta. Alueen rajausta ei voida merkittävästi pienentää, heikentämättä alueella esiintyvän liito-oravapopulaation elinmahdollisuuksia. Tätä aluetta ympäröivät metsäalueet ovat lajille soveltumattomia, mutta näiden alueiden maankäyttöä suunniteltaessa tulisi huomioida liito-oravien liikkumistarpeet länsipuolisille metsäalueille. FCG Finnish Consulting Group Oy Hyväksynyt: Jari Kärkkäinen FM, johtava asiantuntija Laatinut: Tiina Mäkelä FM, biologi

19 FCG Finnish Consulting Group Oy Luontoselvitys 17 (17) LÄHTEET Google Maps 2011: Satelliittikuva selvitysalueelta. Googlen kartta palvelu < Hanski, I. K., Stevens, P., Ihalempiä, P. & Selonen, V. 2000: Homerange size, movements, and nest-site use in the Siberian flying squirrel, Pteromys volans. J. Mammalogy 81: Lehtinen, M., Nurmi, P. & Rämö, T. 1998: Suomen kallioperä 3000 vuosimiljoonaa. Suomen geologinen seura. Gummerus kirjapaino, Jyväskylä. Nironen, M. 2008: Mäntsälän Kapulin III-vaiheen kaavamuutos, liitooravaselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Nironen, M. 2005: Mäntsälän Kapulin työpaikka-alueen asemakaavan luontoselvitys Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Nironen, M. 2005: Mäntsälän Kapulin asemakaavan laajennusalueen luontoselvitys Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Nironen, M ja Lammi, E. 2002: Mäntsälän kirkonkylän osayleiskaavaalueen luontoselvitys Ympäristöselvitys Enviro Oy. Mäntsälän kunta. OIVA 2011: OIVA- ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille < Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2000: Suomen lajien uhanalaisuus s. Ympäristöministeriö. Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & T. Kontula (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8. Suomen ympäristökeskus. Sito-Konsultit Oy 2002: Oikorata Kerava-Lahti. Liito-oravaselvitys. Ratahallintokeskus.