Till riksdagens talman

Transkriptio

1 KK 619/2010 vp Elisabeth Nauclér /r SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL 619/2010 rd Att förbättra den finländska sjöfartens konkurrenskraft Till riksdagens talman I svaret på mitt och övriga undertecknares skriftliga spörsmål (SS 462/2010 rd) om vad regeringen ämnar göra för att se till att den i regeringsprogrammet utlovade utredningen om ibruktagande av generalla fartygsanskaffningsreserveringar utförs, har finansminister Katainen den 21 juni meddelat, att finansministeriet redan utrett möjligheten att införa ett system för fartygsanskaffningsreserveringar och beskriver därför utförligt slutsatserna av utredningen. Finansministerns slutsats är att ett fartygsanskaffningsreserveringssystem inte kan instiftas på grund av de begränsningar som uppställts i EU:s riktlinjer för statligt stöd, eftersom motsvarande reserveringar inte används inom någon annan företagssektor. Däremot konstaterar finansminister att återanskaffningsreserveringar är helt i överensstämmelse med EU:s riktlinjer för statligt stöd till sjötransporter. Denna av EU godkända möjlighet till återanskaffningsreservering ingår nämligen i den reviderade tonnageskattelagen. Alldeles som finansminister Katainen konstaterar i sitt svar, öppnas möjligheten för rederierna att använda sig av återanskaffningsreserveringen om rederiet går in i tonnageskatteregimen. Om rederiet av olika skäl inte kan gå in i tonnageskatteordningen kan rederiet inte heller göra en återanskaffningsreservering i sin beskattning. Vi vet att ett antal finska rederier inte kommer att tillämpa tonnageskattelagen, men de är likväl i behov av att förnya sitt tonnage och skulle därför ha nytta av en reserveringsmöjlighet som skulle underlätta anskaffningen av nya fartyg. Den i regeringsprogrammet utlovade utredningen av möjligheterna att ta i bruk generella avsättningar har finansministeriet nu gjort, enligt minister Katainens svar, och den visar att en återanskaffningsreservering i samband med försäljning av fartyg är godtagbar i ljuset av EU:s stödpolitik för sjöfarten. Med hänvisning till det som anförs ovan får jag i den ordning 27 riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller: Vad ämnar regeringen göra för att alla rederiföretag verksamma i Finland behandlas jämlikt vad gäller nyanskaffningar av tonnage, så att även rederier utanför tonnageskattesystemet inom ramen för den normala företagsbeskattningen har möjlighet till återanskaffningsreserveringar? Helsingfors den 30 juni 2010 Elisabeth Nauclér /sv Version 2.0

2 Suomennos KK 619/2010 vp Elisabeth Nauclér /r KIRJALLINEN KYSYMYS 619/2010 vp Suomen merenkulun kilpailukyvyn parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Vastauksessaan minun ja muiden allekirjoittajien kirjalliseen kysymykseen (KK 462/2010 vp) siitä, mitä hallitus aikoo tehdä huolehtiakseen, että hallitusohjelmassa luvattu selvitys yleisten alushankintavarausten käyttöönotosta toteutetaan, valtiovarainministeri Katainen on 21. päivänä kesäkuuta ilmoittanut, että valtiovarainministeriö on jo selvittänyt alushankintavarauksen toteuttamisen mahdollisuuksia, ja kuvailee sen jälkeen seikkaperäisesti selvityksen päätelmiä. Valtiovarainministerin päätelmänä on, että alushankintavarausjärjestelmää ei voida perustaa EU:n valtiontuen suuntaviivojen rajoitteiden vuoksi, koska vastaavia varauksia ei käytetä millään muulla yritystoiminnan toimialalla. Sen sijaan valtiovarainministeri toteaa jälleenhankintavarausten olevan täysin EU:n merenkulun valtiontuen suuntaviivojen mukaisia. Tämä EU:n hyväksymä mahdollisuus jälleenhankintavarauksen käyttämiseen sisältyy nimittäin uudistettuun tonnistoverolakiin. Aivan kuten valtiovarainministeri Katainen toteaa vastauksessaan, varustamoille avautuu mahdollisuus käyttää jälleenhankintavarausta, jos varustamo siirtyy tonnistoverojärjestelmään. Jos varustamo eri syistä ei voi siirtyä tonnistoverojärjestelmään, varustamo ei myöskään voi tehdä jälleenhankintavarausta verotuksessaan. Tiedämme, että joukko suomalaisia varustamoja ei tule soveltamaan tonnistoverolakia, mutta niillä on kuitenkin tarve uudistaa tonnistoaan, ja niille olisi tämän vuoksi hyötyä varausmahdollisuudesta, joka helpottaisi uusien alusten hankintaa. Hallitusohjelmassa luvattu selvitys mahdollisuuksista yleisvarauksen käyttöön ottamiseksi on nyt valtiovarainministeriössä tehty ministeri Kataisen vastauksen mukaan, ja se osoittaa, että jälleenhankintavarauksen käyttö alusten myynnin yhteydessä on hyväksyttävissä EU:n merenkulun tukipolitiikan valossa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että kaikkia Suomessa toimivia varustamoja kohdellaan yhdenvertaisesti tonniston uushankinnoissa siten, että myös tonnistoverojärjestelmän ulkopuolella olevilla varustamoilla on normaalin yritysverotuksen puutteessa mahdollisuus jälleenhankintavaruksiin? Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2010 Elisabeth Nauclér /r 2

3 Ministerin vastaus KK 619/2010 vp Elisabeth Nauclér /r Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Elisabeth Nauclérin /r näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 619/2010 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että kaikkia Suomessa toimivia varustamoja kohdellaan yhdenvertaisesti tonniston uushankinnoissa siten, että myös tonnistoverojärjestelmän ulkopuolella olevilla varustamoilla on normaalin yritysverotuksen puutteessa mahdollisuus jälleenhankintavarauksiin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa on edellytetty, että suomalaisen merenkulun kilpailukykyä parannetaan tärkeimpien kilpailumaiden tasolle EU:n sallimilla tukimuodoilla ja varustamoverotusta uudistamalla, että tonnistoverolainsäädäntö uudistetaan kilpailukykyiseksi ja että yleisvarauksen käyttöönotto selvitetään. Nämä toimenpiteet hallitus on toteuttanut. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artikla sisältää säännöksen sisämarkkinoille sopimattomasta valtiontuesta. Mainitun artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai sisämarkkinoille, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tärkein peruste kiellettyä valtiontukea koskevien säännösten soveltamiselle verotustoimenpiteeseen on se, että toimenpiteellä saadaan aikaan poikkeus verojärjestelmän soveltamisesta jäsenvaltioiden tiettyjen yritysten eduksi. Siten verovapaus tai muu verotuksen kautta myönnettävä etuus muodostaa lähtökohtaisesti edellä tarkoitetun edun valtiontukinäkökulmasta. Määrätyin edellytyksin Euroopan komissio voi katsoa valtiontuen tunnusmerkit täyttävän tukitoimenpiteen sisämarkkinoille yhteensopivaksi. Euroopan unionin komissio on viimeksi vuonna 2004 vahvistanut suuntaviivat merenkulun valtiontuelle, "Komission tiedonanto C(2004) 43 Yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle" (EYVL C 13/3, ), joita komissio noudattaa arvioidessaan sitä, onko merenkulkua koskevaa tukitoimenpidettä pidettävä yhteismarkkinoille soveltuvana. Keskeinen periaate on, että veroedut on rajoitettava koskemaan ainoastaan merenkulkua. Kirjalliseen kysymykseen KK 462/2010 vp annetussa vastauksessa on tarkemmin käyty läpi meriliikenteelle myönnettävän valtiontuen hyväksyttävyyden edellytyksiä. Kuten vastauksessa kirjalliseen kysymykseen KK 462/2010 vp on todettu, tonnistoveroa on juuri tuoreesti uudistettu. Niiden varustamoyritysten, jotka eivät liity tonnistoverojärjestelmään, verokohtelu määräytyy yleisten, yritysten tuloverotusta koskevien säännösten perusteella eli aivan kuten muillakin yrityksillä. Pelkästään varustamotoimintaa harjoittaville yrityksille suunnattu jälleenhankintavaraus muodostaisi yleisesti sovellettavasti verojärjestelmästä poikkeuksen, jonka on lähtökohtaisesti katsottava täyttävän valtiontuen tunnusmerkit. On epäselvää, täyttäisikö tällainen toimenpide meriliikenteen valtiontukea koskevissa yhteisöjen suuntaviivoissa asetetut edellytykset. Tunnusomaista verotuksen kautta myönnettävälle valtiontuelle on se, että ne usein muodosta- 3

4 KK 619/2010 vp Elisabeth Nauclér /r Ministerin vastaus vat niin kutsuttua toimintatukea, jollaisen komissio on käytännössä poikkeuksellisesti katsonut täyttävän sisämarkkinoille yhteensopivuuden tunnusmerkkejä. Joka tapauksessa tämän kaltainen yhtä tuotannonalaa suosiva verotuksellinen toimenpide edellyttäisi perustamissopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun valtiontukiilmoituksen tekemistä komissiolle. Kuten vastauksessa kirjalliseen kysymykseen KK 462/2010 vp on todettu, tonnistoverojärjestelmä sisältää jälleenhankintavarauksen, joka johtaa siihen, että aluksia voidaan myydä ilman, että mahdollinen luovutusvoitto tuloutuisi veronalaiseksi tuloksi. Tämän jälleenhankintavarauksen käyttäminen on mahdollista tonnistoverojärjestelmään liittymällä. Merenkulun tukemisen osalta on kansallisesti päädytty siihen, että tukimuodoksi on valittu tonnistoverojärjestelmä. Koska jälleenhankintavarauksen laajentaminen tonnistoverojärjestelmän ulkopuolella oleviin varustamoyrityksiin ei edellä mainituista syistä ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, hallitus ei katso tarpeelliseksi ryhtyä asiassa jatkotoimenpiteisiin. Helsingissä 23 päivänä heinäkuuta 2010 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 4

5 Ministerns svar KK 619/2010 vp Elisabeth Nauclér /r Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 619/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Elisabeth Nauclér /sv: Vad ämnar regeringen göra för att alla rederiföretag verksamma i Finland behandlas jämlikt vad gäller nyanskaffningar av tonnage, så att även rederier utanför tonnageskattesystemet inom ramen för den normala företagsbeskattningen har möjlighet till återanskaffningsreserveringar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I regeringsprogrammet för Matti Vanhanens andra regering sägs det att den finländska sjöfartens konkurrenskraft ska förbättras så att den ligger på samma nivå som i de viktigaste konkurrentländerna med hjälp av de stödformer som tilllåts av EU och genom en revidering av beskattningen av rederier. Vidare ska tonnageskattelagstiftningen revideras så att den blir konkurrenskraftig och införandet av generella avsättningar utredas. Dessa åtgärder har regeringen genomfört. I artikel 107 i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt ingår en bestämmelse om statsstöd som inte är förenliga med den inre marknaden. Enligt punkt 1 i artikeln är stöd som ges av en medlemsstat eller med hjälp av statliga medel, av vilket slag det än är, som snedvrider eller hotar att snedvrida konkurrensen genom att gynna vissa företag eller viss produktion, oförenligt med den inre marknaden i den utsträckning det påverkar handeln mellan medlemsstaterna. Det mest relevanta vid tillämpningen av bestämmelserna om förbjudet statsstöd på en skatteåtgärd är att det genom denna åtgärd införs ett undantag från tillämpningen av skattesystemet till förmån för vissa företag i medlemsstaten. Skattefrihet eller andra förmåner som beviljas via beskattningen utgör således i princip en sådan förmån sedd ur statsstödssynpunkt. Enligt Europeiska kommissionen kan under vissa förutsättningar kriterierna för statsstöd vara uppfyllda så att stödåtgärderna är förenliga med den inre marknaden. Europeiska kommissionen har så sent som 2004 fastställt riktlinjer för statligt stöd för sjöfarten, "Meddelande C(2004) 43 från kommissionen Gemenskapens riktlinjer för statligt stöd till sjötransport" (EGT C 13/3, ) som kommissionen följer vid bedömningen av huruvida en stödåtgärd som gäller sjöfarten är förenlig med den gemensamma marknaden. Den bärande principen är skatteförmånerna ska begränsas så att de gäller enbart sjöfarten. I svaret på det skriftliga spörsmålet SS 462/2010 rd finns närmare uppgifter om grunderna för godkännande av statliga stöd. Såsom det konstateras i svaret på det skriftliga spörsmålet SS 462/2010 rd har tonnagebeskattningen nyligen reviderats. De rederiföretag som inte ansluter sig till den nya tonnageskatteregimen beskattas med stöd av generella bestämmelser om inkomstbeskattningen av företag, dvs. precis på samma sätt som andra företag. Återanskaffningsreserveringen som bara gäller företag som bedriver rederiverksamhet utgör ett undantag från det allmänna skattesystemet och kan i princip anses uppfylla kriterierna för statsstöd. Det är oklart om en sådan åtgärd uppfyller de krav på statligt stöd för sjöfarten som ställs i gemenskapens riktlinjer. 5

6 KK 619/2010 vp Elisabeth Nauclér /r Ministerns svar Utmärkande för de statliga stöd som beviljas via beskattningen är att de ofta utgörs av så kallade driftsstöd som kommissionen i praktiken utan undantag har ansett uppfylla kriterierna för förenlighet med den inre marknaden. I varje fall förutsätter en beskattningsåtgärd som gynnar ett visst produktionsområde en sådan anmälan till kommissionen om statligt stöd som avses i artikel i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt. Såsom det konstateras i svaret på det skriftliga spörsmålet SS 462/2010 rd innehåller tonnageskattesystemet en återanskaffningsreservering som medför att fartyg kan säljas utan att en eventuell överlåtelsevinst behöver redovisas som skattepliktig inkomst. Anslutning till tonnageskattesystemet möjliggör utnyttjandet av en sådan reservering. Beträffande stödet till sjöfarten har man på det nationella planet beslutat att som stödform välja tonnageskattesystemet. Eftersom det av skäl som anges ovan inte kan anses vara ändamålsenligt att utsträcka återanskaffningsreserveringen till rederiföretag utanför tonnageskattesystemet, ser regeringen det inte som nödvändigt att vidta fortsatta åtgärder i frågan. Helsingfors den 23 juli 2010 Finansminister Jyrki Katainen 6