Alue Kunta Pinta-ala EN VU RT NT DD Yht. Helsinki, Sipoo, Vantaa

Transkriptio

1 Liite. Asiantuntijalausunto Uutelan metsäalueen merkityksestä kääpä- ja metsäalueena verrattuna Pääkaupunkiseudun Viherkehän kääpäselvitettyihin suojelualueisiin Olen selvittänyt Uudellamaalla vuosina konsulttina yli sadan metsäalueen kääpälajiston. Näiden joukossa on myös noin 30 Helsingin alueella sijaitsevaa metsäaluetta (Savola 2012, Savola 2015, Savola 2016). Vuonna 2015 kokosin toisena pääkirjoittajana Metsähallitukselle Pääkaupunkiseudun Viherkehän kääpäselvitettyjen suojelualueiden koosteraportin (Savola & Kolehmainen 2015). Julkaisuun sisältyy myös alueiden vertailua ja arvottamista erilaisten arvottamistapojen perusteella. Selvitin Helsingin Uutelan neljän lahopuustoisen osa-alueen (kaksiosainen Uutelan länsiosan metsät, Rudträskin etelä- ja kaakkoispuoliset metsät ja Meriharju) kääpälajistoa 2011 syksyllä yhteensä 5,5 maastopäivän verran. Selvityksiä tehtiin noin 45 ha alueella eli noin kolmanneksella Uutelan metsien pintaalasta. Jäljempänä Uutelaa on verrattu noihin kääpäselvitettyihin Viherkehän suojelualueisiin ja tarkasteltu miten alue sijoittuu vertailussa niihin. Lajimäärä Lajimäärä on hyvin karkea tapa vertailla varsinkin eri kokoluokan eri tarkkuudella selvitettyjä alueita, mutta jotakin sekin kertoo. Uutelan alueelta yhtenä vuotena havaittu kääpälajien kokonaislajimäärä (83 kpl) on korkea suhteutettuna inventointiaikaan ja selvitysalueen kokonaispinta-alaan. Se kertoo ilman tarkempaa laadullista analyysia alueen kääpälajistollisesta monipuolisuudesta. Taulukko 1. Pääkaupunkiseudun Viherkehän kääpäselvitetyt suojelualueet sekä Uutela alueilta vuoden 1980-luvun jälkeen havaitun lajimäärän perusteella (Savola & Kolehmainen 2015). Uutelan pinta-ala taulukossa tarkoittaa yhtenä vuonna kääpäselvitettyä pinta-alaa, muiden alueiden kohdalla pinta-ala viittaa suojelualueen tai suojelualuekokonaisuuden kokonaispinta-alaan. Alue Kunta Pinta-ala (ha) Lajimäärä Sipoonkorpi Helsinki, Sipoo, Vantaa Vestra-Petikko Espoo, Vantaa Nuuksio Espoo, Kirkkonummi, Vihti * Meiko-Lappträsk Kirkkonummi, Siuntio lintuvedet Helsinki Uutela Helsinki 45* 83 Medvastö-Stormossen Kirkkonummi Kirkkonummen saaristo ja Porkkala Kirkkonummi Torsgårdin metsä Siuntio Kvarnby Siuntio Finnträskin vanha metsä Kirkkonummi Kalkkikallion ls-alue Vantaa Vallisaari-Kuninkaansaari Helsinki Mätäoja Vantaa Upinniemi Kirkkonummi Laajalahti Espoo Espoonlahden ls-alue Espoo, Kirkkonummi Kylmäojan metsät Vantaa 37 27

2 * Nuuksion kansallispuiston lajimäärää on täydennetty alueelta v havaitulla kittikäävällä (Kimmo Kolehmainen, kirjallinen tiedoksianto tammikuussa 2017). Punaisen kirjan kääpälajit Luontokohteilta tehdyt havainnot ns. Punaisen kirjan lajeista eli valtakunnallisen uhanalaisluokituksen (Rassi ym 2010) mukaisista lajeista kertovat lajimäärää enemmän alueiden merkityksestä vaateliaan lajiston suojelun kannalta. Uutelan alueelta havaittiin v kääpäselvityksessä peräti 10 Punaisen kirjan kääpälajia, mikä on selvitysaikaan suhteutettuna paljon. Tässäkin vertailussa Uutela pärjää hyvin eli sen ylittävät vain Viherkehän tärkeimmät suojelualueet, joiden kääpälajistoa on selvitetty useina vuosina ja selvästi Uutelaa suuremmilla selvityspinta-aloilla. Taulukko 2. Pääkaupunkiseudun Viherkehän kääpäselvitetyt suojelualueet sekä Uutela tarkasteltuna Punaisen kirjan kääpälajien esiintymisen perusteella (Savola & Kolehmainen 2015). Suluissa oleva luku RTlajien sarakkeessa kertoo niiden lajien määrän, jotka sisältyvät myös silmälläpidettävien lajien lukuun. EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, RT = alueellisesti uhanalainen, NT = koko maassa silmälläpidettävä ja DD = puutteellisesti tunnettu laji. Uutelan pinta-ala taulukossa tarkoittaa yhtenä vuonna kääpäselvitettyä pinta-alaa, muiden alueiden kohdalla pinta-ala viittaa suojelualueen tai suojelualuekokonaisuuden kokonaispinta-alaan. Alue Kunta Pinta-ala EN VU RT NT DD Yht Sipoonkorpi Helsinki, Sipoo, Vantaa (9) Nuuksio Espoo,Vihti ja Kirkkonummi (8) 17 23* Meiko-Lappträsk Kirkkonummi, Siuntio (5) Vestra - Petikko Espoo, Vantaa (6) Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Helsinki (3) Uutela Helsinki (4) 7 10 Finnträskin vanha metsä Kirkkonummi 153 5(4) 6 7 Kvarnby Siuntio Torsgårdin metsä Siuntio 42 4(3) 5 6 Kirkkonumen saaristo ja Porkkala Kirkkonummi (1) 1 4 Kylmäojan metsät Vantaa Medvastö-Stormossen Kirkkonummi Kalkkikallion ls-alue Vantaa Laajalahti Espoo 62 2 (1) 1 2 Vallisaari - Kuninkaansaari Helsinki Espoo, Espoonlahden ls-alue Kirkkonummi 19 1 (1) 2 2 Mätäoja Vantaa Upinniemi Kirkkonummi * Nuuksion kansallispuiston lajimäärää on täydennetty alueelta v havaitulla kittikäävällä (Kimmo Kolehmainen, kirjallinen tiedoksianto tammikuussa 2017).

3 Aluiden merkitys luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kuusi- ja mäntymetsien indikaattorilajien näkökulmasta Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kuusi- ja mäntymetsien indikaattorilajilista (Kotiranta & Niemelä 1996) on aikanaan laadittu vanhojen havupuuvaltaisten metsien suojeluarvon arviointiin. Vaikka tämä kääpiin, orakkaisiin ja orvakoihin perustuva indikaattorijärjestelmä toimiikin hyvin vain Itä- ja Pohjois-Suomen luonnontilaisissa vanhoissa kangasmetsissä, voi sitä soveltaa myös Etelä-Suomessa, mikäli metsät ovat pääosin havupuuvaltaisia. Lajilistaa on hieman tarkistettu äskettäin (Niemelä 2016). Järjestelmä perustuu pisteytykseen, jonka mukaan tietyt ekologisilta ominaisuuksiltaan vaateliaat lajit jaetaan kuusi- ja mäntymetsän lajeihin, ja näille lajeille annetaan yksi tai kaksi pistettä sen mukaan, miten vaateliaita ne ovat. Uutelan alueelta on tehty havaintoja 16 vanhan indikaattorilistan mukaisesta lajista. Uutela ylittää selvästi luonnonsuojelullisesti arvokkaan metsän rajana pidetyn 10 pistettä sekä kuusi- että mäntymetsien "sarjassa". Alue erottuu yllättävän merkittävänä myös vertailtaessa sitä Viherkehän alueen saman kokoluokan valtakunnallisesti arvokkaisiin suojelualueisiin (taulukot 3 ja 4). Taulukko 3. Pääkaupungin Viherkehän kääpäselvitettyjen suojelualueiden (Savola & Kolehmainen 2015) ja Uutelan indikaattoripisteet kuusivaltaisena metsänä (Kotiranta & Niemelä 1996). Alue Kunta Pinta-ala Pistemäärä Sipoonkorpi Sipoo, Vantaa, Helsinki Nuuksio Espoo, Kirkkonummi, Vihti Vestra - Petikko Espoo, Vantaa Meiko - Lappträsk Kirkkonummi, Siuntio Torsgårdin metsä Siuntio Uutela Helsinki Kirkkonummen saaristo ja Porkkala Kirkkonummi Finnträskin vanhat metsät Kirkkonummi lintuvedet Helsinki Medvastö - Stormossen Kirkkonummi Kvarnby Siuntio 23 7 Kylmäojan metsät Vantaa 37 3 Upinniemi Kirkkonummi Vallisaari-Kuninkaansaari Helsinki Laajalahti Espoo 62 2 Espoonlahden ls-alue Espoo, Kirkkonummi 19 1 Kalkkikallio Vantaa 19 1 Mätäoja Vantaa 23 1 Taulukko 4. Pääkaupungin Viherkehän kääpäselvitettyjen suojelualueiden (Savola & Kolehmainen 2015) ja Uutelan indikaattoripisteet mäntyvaltaisena metsänä. Alue Kunta Pinta-ala Pistemäärä Nuuksio Espoo, Kirkkonummi, Vihti Meiko-Lappträsk Kirkkonummi, Siuntio Sipoonkorpi Helsinki, Sipoo, Vantaa Vestra - Petikko Espoo, Vantaa Uutela Helsinki Kirkkonummen saaristo ja Porkkala Kirkkonummi Medvastö - Stormossen Kirkkonummi Kvarnby Siuntio 23 8 lintuvedet Helsinki 218 8

4 Torsgård Siuntio 42 7 Finnträskin vanha metsä Kirkkonummi Upinniemi Kirkkonummi Vallisaari-Kuninkaansaari Helsinki Kylmäojan metsät Vantaa 37 2 Kalkkikallion ls-alue Vantaa 19 2 Laajalahti Espoo 62 2 Espoonlahden ls-alue Espoo, Kirkkonummi 19 0 Mätäoja Vantaa 23 0 Helsingin kääpäalueiden luokittelussa käytetty arvottaminen Helsingin metsissä 2010-luvulla tehtyjen kääpäselvitysten (Savola 2012, Savola 2015, Savola 2016) arvottamista varten on kehitetty kolmiportainen arvottamisjärjestelmä, jonka pohjalta ilmeisiä kääpälajistoon liittyviä arvoja sisältävät metsäalueet voidaan jakaa kohtalaisen arvokkaisiin (III), arvokkaisiin (II) ja hyvin arvokkaisiin (I) kääpäalueisiin. Arvottamiskriteereissä on kunkin luokan osalta useita alakriteerejä, jotka pohjautuvat Punaisen kirjan lajien lukumäärään, uhanalaisluokkiin sekä muiden havaittujen indikaattorilajien lukumäärään. Kriteeristöä varten on laadittu havu- ja lehtipuuvaltaisten metsien indikaattorilajilistat, missä työssä on hyödynnetty mm. Vantaan kääpäselvitysten mittavia havaintoaineistoja. Tässäkin vertailussa Uutela asettuu arvoluokan I kääpäalueiden paremmanpuoleisten kohteiden joukkoon (taulukko 5). Taulukko 5. Viherkehän kääpäselvitettyjen suojelualueiden sekä Uutelan arvottaminen Helsingin kääpäalueiden arvottamisjärjestelmällä. Arvoluokka I = hyvin arvokas kääpäalue, arvoluokka II = arvokas kääpäalue ja arvoluokka III = melko arvokas kääpäalue. Ne kohteet, joiden kohdalla täyttyy myös yksi paremman arvoluokan kriteereistä on merkitty +-merkinnällä. Alue Kunta Arvoluokka Täyttyvät kriteerit Meiko - Lappträsk Kirkkonummi, Siuntio I 5/5 Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Helsinki I 5/5 Espoo, Kirkkonummi, Vihti I 4/5 Nuuksio Sipoonkorpi Helsinki, Sipoo, Vantaa I 4/5 Vestra - Petikko Espoo, Vantaa I 4/5 Uutela Helsinki I 4/5 Torsgårdin metsä Siuntio I 3/5 Finnträskin vanhat metsät Kirkkonummi I 3/5 Medvastö - Stormossen Kirkkonummi I 3/5 Vallisaari - Kuninkaansaari Helsinki I 2/5 Kirkkonummen saaristo ja Porkkala Kirkkonummi I 2/5 Kvarnby Siuntio I 2/5 Mätäoja Vantaa II (+) 3/5 Upinniemi Kirkkonummi II 3/5 Laajalahti Espoo II 3/5 Kylmäojan metsät Vantaa III (+) 3/3 Kalkkikallio Vantaa III 3/3 Espoonlahden ls-alue Espoo, Kirkkonummi III 3/3

5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Uutelan metsäisten alueiden arvoa vaateliaan ja uhanalaisen kääpälajiston suojelulle on syytä pitää valtakunnallisesti merkittävänä. Tältä johtopäätökseltä on vaikea välttyä tilanteessa, jossa yhtenä vuotena selvitetty alue ylittää useilla arvottamiskäytännöillä mm. valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan sisältyvät alueet. Samaan johtopäätökseen päätyy, mikäli alueen vanha- ja lahopuustoisten kangas-, lehto- ja kalliometsien kokonaispinta-alan ja laadun suhteuttaa niihin metsiin, joita Uudeltamaalta sisällytettiin aikanaan (1994) valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Alueen metsäarvot on syytä suhteuttaa myös siihen, millaisia metsiä valtio on 2000-luvulla hankkinut suojeluun Uudeltamaalta osana METSO-ohjelman toteutusta. Edellä mainitut huomattavat metsäiset luontoarvot on syytä nostaa riittävässä määrin esille Uutelan alueelle parhaillaan laadittavassa kehittämis- ja hoitosuunnitelmassa. Vieläkin tärkeämpää on huomioida arvot alueelle suunnitelluissa toimenpiteissä. Kaikkein suurin vaikutus varsinkin kääpäarvoihin on sillä, kuinka suuri osa alueen metsistä jätetään jatkossa metsänhoidon ulkopuolelle ja kuinka paljon hoidettavilta kuvioilta kaadetusta puustosta jätetään maastoon maalahopuuna. Uutelan osalta on hyvä tiedostaa myös se, että kääpäselvitykset on toteutettu alle 1/3 alueen metsistä. Vaikka näille alueille osuukin pääosa Uutelan runsaslahopuustoisista metsikkökuvioista, on potentiaalia vaateliaan ja uhanalaisen kääpälajiston esiintymiseen myös selvittämättömillä alueilla. LÄHTEET Kotiranta, H. & Niemelä, T Uhanalaiset käävät Suomessa. Suomen ympäristökeskus. Edita. Helsinki. 184 s. Kotiranta, H., Saarenoksa, R. & Kytövuori, I Aphyllophoroid fungi of Finland. A check-list with ecology, distribution and threat categories. Norrlinia s. Niemelä, T Suomen käävät. Norrlinia s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus- Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685s. Savola, K Helsingin metsien kääpäselvitys Inventointiraportti. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 5/2012. Helsinki. 46 s. Savola, K Helsingin metsien kääpäselvityksen täydennys Inventointiraportti. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2015. Helsinki. 43 s. Savola K Helsingin Haltialan metsän kääpäselvitys Inventointiraportti. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/2016. Helsinki. 36 s. Savola, K & Kolehmainen, K Pääkaupunkiseudun Viherkehän suojelualueiden käävät. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A s. Syrjänen, K., Hakalisto, S., Mikkola, J., Musta, I., Nissinen, M., Savolainen, R., Seppälä, J., Seppälä, M. & Valkeapää, A 2016: Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäelinympäristöjen tunnistaminen - Metsoohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet Ympäristöministeriön raportteja 17/2016. Helsingissä Keijo Savola