VALTIOSÄÄNTÖOIKEUS: Aineopintotentti Kysymysten 3 4 vastausrungot ja arviointiperusteet, Anu Mutanen

Transkriptio

1 VALTIOSÄÄNTÖOIKEUS: Aineopintotentti Kysymysten 3 4 vastausrungot ja arviointiperusteet, Anu Mutanen 3. Vertaile valtion suvereenisuutta ja kansainvälisyysperiaatetta valtiosääntöoikeuden yleisinä periaatteina. Valtiosääntöoikeuden yleiset periaatteet ovat osa valtiosääntöoikeuden yleisiä oppeja. Mitä ovat valtiosääntöoikeuden yleiset opit? Tietyn oikeudenalan yleiset opit ovat oikeustieteen kehittämä järjestelmä, johon oikeudellinen lähdemateriaali voidaan sijoittaa ja järjestää. Valtiosääntöoikeudessa tällaista systematisointitehtävää on pidetty ongelmallisena, koska alan peruskäsitteet, periaatteet ja teoriat ovat arvosidonnaisia tai sidoksissa yhteiskunnassa vallitseviin ideologisiin käsityksiin. Lisäksi muodollisesti yhtenäiseen perustuslakiin sisältyy ainesosia, jotka eivät ole helposti yhteen sovitettavissa. Yleisiin oppeihin kuuluvat: 1. Oikeussystemaattiset ja oikeudenalakohtaiset peruskäsitteet: Mm. valtio ja valtiosääntö. 2. Oikeusperiaatteet: Perustuslain ilmaisemia tai keskeisiä lähtökohtia ja arvoratkaisuja ilmentäviä maksiimeja, joiden pohjalta perustuslakiteksti on kirjoitettu. Esim. valtion suvereenisuus ja kansainvälisyysperiaate. 3. Juridiset teoriat: Esim. oppi oikeussääntöjen hierarkiasta ja oppi poikkeuslaista. Myös valtiosäännön taustaoletukset kuten valtiovallan legitiimisyys. 4. Oikeusinstituutiot: Esim. lakien perustuslainmukaisuuden tutkiminen ja poikkeuslakimenettely sekä eduskunta ja valtioneuvosto. Miten ne vaikuttavat? 0,5 pistettä Niiden avulla voidaan poistaa tai yrittää poistaa perustuslain sisäisiä jännitteitä ja yksittäiset säännöksen voidaan ymmärtää osana valtiosäännön kokonaisuutta. o Yleiset opit toissijaisena oikeuslähteenä, tulkintaperusteina. o Yleisten oppien ainekset saattavat vetää eri suuntiin ja joutua jopa ristiriitaan toistensa kanssa. Mitä valtion suvereenisuus on? 2,5 pistettä De jure ja de facto -suvereenisuus: o Oikeudellisen suvereenisuuden käyttöä rajoittavat vallan realiteetit valtion sisäpuolella ja valtioiden kesken. o Suomessa PeL 1 vrt. Suomen asema valtioyhteisössä ja sen kansainväliset suhteet. Ulkoinen ja sisäinen suvereenisuus: o Saman asian kaksi puolta, jotka ovat toisiinsa erottamattomasti yhteydessä. o Sisäinen: Valtion sisäpuolella valtiovalta on korkein oikeudellinen valta. Kelpoisuus yksinomaisesti muodostaa järjestys valtion alueella. Kompetenssi-kompetenssi. Valtion yksinomainen ja muut vallankäyttäjät poissulkeva valta päättää oikeusjärjestyksestään, määrätä julkisten instituutioiden toiminnasta ja

2 2 oikeus käyttää julkista valtaa alueellaan oleviin ihmisiin ja esineisiin nähden. o Ulkoinen: Valtion tasa-arvoisuus toisiin valtioihin nähden ja valtion täysi vapaus päättää oikeudellisista suhteistaan toisiin valtioihin ja muihin kansainvälisen oikeuden subjekteihin riippumattomasti, vain ja välittömästi kansainvälisen oikeuden alaisena. Valtion oikeus sulkea pois omaan alueeseensa ja siellä oleviin ihmisiin ja esineisiin kohdistuva ulkoa tuleva vallankäyttö. Ehdoton ja suhteellinen suvereenisuus: o Ehdottomuus: Suvereeni valtio ei voi sallia muiden poliittisten subjektien säätää sen alueella noudatettavaksi omia sääntöjään tai soveltaa siellä näitä sääntöjä. Suvereenisuus sulkee pois kilpailevat vallankäyttäjätahot. o Aiempi ehdottomuus on muuttunut vähitellen suhteellisuudeksi. Valtion toimintavapauden kansainvälisoikeudelliset rajoitukset ja toimivaltaluovutukset. Mitä tarkoitetaan kansainvälisyysperiaatteella? PeL 1.3, jonka mukaisesti Suomen valtio suhtautuu myönteisesti kansainväliseen yhteistoimintaan. Vaikuttaa PeL 1.1 :n tulkintaan. Suvereenisuus ja kansainvälisyysperiaate yleisinä oppeina Kuuluvat valtiosäännön perusperiaatteisiin, joilla on siis myös normatiivinen muoto. o Oikeusperiaatteita käytetään yleensä tulkintatilanteissa tulkintaperusteina. o Jos periaate on suoraan vahvistettu normina, tällaisen normin välitöntä soveltamisalaa voidaan laventaa sanamuodon äärirajoille ja analogian avulla jossain määrin siitä ylikin. Miten valtion suvereenisuus ja kansainvälisyysperiaate liittyvät toisiinsa? Perustuslaissa mainitun valtion täysivaltaisuus -käsitteen sisältö on joutunut arvioitavaksi perustuslain tulkinnalla erityisesti hyväksyttäessä ja voimaansaatettaessa kansainvälisiä sopimuksia. o Suomen perustuslaissa ei ole sellaista suvereenisuusoikeuksien luovutuslauseketta kuin monissa eurooppalaisissa valtiosäännöissä ei edes PeL 1.3 :ssä. o Jos sopimuksen katsotaan sisältävän valtion suvereenisuuden luvatonta luovuttamista, se on saatettava valtionsisäisesti voimaan poikkeuslailla. PeL 1.3 :ssä ilmaistu kansainvälisyysperiaate vaikuttaa PeL 1.1 :n tulkintaan. o Perustuslain esitöiden mukaan sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja jotka vain vähäisessä määrin vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät ole sellaisenaan ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa. o Nykyisen tulkinnan mukaan täysivaltaisuuden rajoittamisen tulee olla periaatteelliselta tai käytännölliseltä merkitykseltään varsin huomattavaa ja ylittää kansainvälisen yhteistyön tavanomaiset vaatimukset, ennen kuin se voi joutua ristiriitaan perustuslain kanssa. Yhteensä 10 pistettä Palaute: Valtiosääntöoikeuden yleisten oppien ja periaatteiden selitys oli jäänyt suurimmalta osalta pois. Kansainvälisyysperiaate on mainittu perustuslain 1.3 :ssä; monet olivat virheellisesti maininneet sen olevan PeL 1.2 :ssä. Hallitusmuodossa ei ollut vastaavaa säännöstä.

3 3 4. Lakivaraukset ja lainsäätäjään kohdistuvat velvoitteet perusoikeussäännöksissä. Lakivarausten kehityskulku: Hallitusmuodossa useisiin perusoikeussäännöksiin sisältyi avoimia lakivarauksia eli säännöksiä, jotka näyttivät oikeuttavan perusoikeuden rajoittamisen tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Jo hallitusmuodon aikana perustuslakivaliokunta pyrki tiivistämään avoimien lakivarausten järjestelmää. Perusoikeussäännöksillä katsottiin olevan kiinteä perussisältö, jonka rajoittaminen edellytti aina poikkeuslakia. Täsmällistä perussisältöä ei kuitenkaan kehitetty läheskään kaikkien lakivarausten osalta. Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa avoimet lakivaraukset poistettiin. Perustuslakivaliokunta kehitti yksityiskohtaisen lakivaraus- ja viittausjärjestelmän (Perusoikeudet lainsäätäjän toiminnassa, PeVM 25/1994 vp.). Vuoden 1995 järjestelmä siirtyi sellaisenaan uuteen perustuslakiin. Yleistä lakivarausjärjestelmästä: Säännöstö lakivarauksista ja -viittauksista on avain perusoikeusjärjestelmän ymmärtämiselle. Säännöstö ei näy suoraan perustuslakitekstistä. Muissa valtiosäännöissä tällaista järjestelmää ei tunneta. Perusoikeussäännösten teksteissä olevat sanonnat muodostavat hierarkkisen järjestelmän siinä suhteessa kuinka vapaasti perusoikeuteen voidaan puuttua tavallisella lailla: 1. Rajoituskiellot. 2. Ilman lakivarausta tai rajoituslauseketta kirjoitetut perusoikeudet. 3. Yksilöidyt lakivaraukset. 4. Lainsäätäjän turvaamisvelvoitteet. 5. Sääntelyvaraukset ja muut lakiviittaukset. 6. Lainsäätäjän edistämisvelvollisuudet. Kiellot: Kiellot kohdistuvat lainsäätäjään eikä niistä voi lainkaan poiketa tavallisella lailla. Kieltojen lainsäätäjää sitovassa vaikutuksessa on eroja. Kiellon sitominen lailla säätämisen edellytykseen heikentää merkittävästi kiellon aitoa ehdottomuutta. Tällaisten kieltojen merkitys on lähellä kvalifioiduin lakivarauksin säädettyjä perusoikeuksia. Esim. syrjintäkielto sekä kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen kielto. Ilman rajoituslauseketta tai lakivarausta kirjoitetut perusoikeudet: Tällaisia perusoikeuksia ei ole pääsääntöisesti tarkoitettu ehdottomiksi oikeuksiksi, vaan kysymys niiden rajoittamisesta ratkaistaan perusoikeuksia koskevien yleisten oppien mukaisesti. Oikeuden muotoon kirjoitettujen perusoikeuksien sallitut rajoitukset määräytyvät kunkin oikeuden osalta tarkemmin lainsäädäntökäytännössä. Mahdollisuudet tällaisiin rajoituksiin ovat kieltoja lukuun ottamatta kaikkein vähäisimmät.

4 4 Yksilöidyt eli kvalifioidut lakivaraukset: Rajoituslausekkeita, joissa yhtäältä annetaan tavallisen lain säätäjälle valtuus perusoikeuden rajoittamiseen ja toisaalta asetetaan lainsäätäjän harkintavaltaa rajoittavia lisäkriteerejä. Rajoitusvaltuus on kytketty tiettyyn tarkoitukseen tai tiettyihin edellytyksiin. Lisäksi on saatettu asettaa nimenomainen rajoituksen välttämättömyysvaatimus. Oikeutta voidaan rajoittaa vain niillä edellytyksillä jotka voi lukea säännöksen tekstistä. On jossain määrin avointa, voidaan niitä rajoittaa myös muista syistä yleisten perusoikeuksien rajoitusedellytysten sääntöjen mukaan. Esim. oikeus lähteä maasta, kotirauhan turva ja omaisuudensuoja. Sääntelyvaraukset: Perusoikeus kytketään läheisesti tavallisella lailla toteutettavaan sääntelyyn; sen mukaan kuin lailla (tarkemmin) säädetään. Näitä on käytetty silloin, kun perusoikeus selvästi edellyttää tuekseen tavallista lainsäädäntöä tai kun perusoikeutta on perustuslaissa mahdotonta kirjoittaa ehdottomaan ja riittävän kattavaan muotoon. Perusoikeuden täsmällinen sisältö määräytyy perusoikeussäännöksen ja tavallisen lainsäädännön muodostaman kokonaisuuden pohjalta. Perustuslaki ilmaisee tällöinkin pääsäännön, jota ei voida perustaltaan heikentää lailla. Lainsäätäjälle jätetty liikkumavara on suurempi kuin ilman sääntelyvarausta kirjoitetuissa perusoikeussäännöksissä. Toisaalta sääntelyvaraus merkitsee lainsäätäjälle velvollisuutta antaa perusoikeutta täsmentäviä säännöksiä. Muut lakiviittaukset: Sääntelyvarauksiin voidaan jossain määrin rinnastaa säännökset, joiden mukaan oikeudesta säädetään lailla. Edellyttävät lainsäätäjän säätävän kyseisestä perusoikeudesta, mutta jättävät sääntelyn yksityiskohdat lainsäätäjän harkintaan. Sitovat lainsäätäjän sisällöllistä harkintaa vähemmän kuin sääntelyvaraukset. Ilmaus lailla tarkemmin säädetään antaa lainsäädäntövallalle vähemmän liikkumavaraa kuin ilmaus säädetään lailla. Lainsäätäjän turvaamisvelvollisuus: Lainsäätäjään kohdistuvia perustuslaillisia toimeksiantoja eli positiivisia toimintavelvoitteita. Velvoittavuudeltaan astetta tiukempia kuin lakiviittaukset. Turvaamisvelvoitetta ei toteuteta perusoikeuskohtaisilla erillislaeilla, vaan velvoite toteutuu lakiehdotus kerrallaan. Turvaamisvelvoitteiden välillä on säännöstekstin sanamuodosta päätellen aste-eroja. Esim. PeL 6.4 vaikuttaa vahvemmalta kuin PeL Lainsäätäjän edistämisvelvollisuus: Julkiseen valtaan kohdistuva perusoikeuden edistämisvelvollisuus kohdistuu käytännössä ensisijaisesti lainsäätäjään ja vain poikkeuksellisesti kuntiin sikäli kuin edistämisvelvoitetta toteutetaan säädöksin. Edistämisvelvoitteen sisältävällä perusoikeussäännöksellä on usein tulkintavaikutus. Turvaamisvelvoitteet voidaan katsoa edistämisvelvoitteita vahvemmiksi. Yhteensä 10 pistettä

5 5 Palaute: Monet olivat jättäneet selittämättä, mitä lakivarausjärjestelmällä tarkoitetaan. Myös järjestelmän hierarkian esittämisessä oli puutteita.