Kauttuan Ruukinpuisto. Aineistoa kulttuuriympäristökasvatusta varten. Ruukki Ruotsin vallan aikaan

Transkriptio

1 Kauttuan Ruukinpuisto Opettajan materiaali Aineistoa kulttuuriympäristökasvatusta varten Ruukinpuistona tunnettu alue on ollut asuttuna jo esihistoriallisella ajalla. Erityisen kiinnostava ja vähän tutkittu esihistoriallinen asuinalue on Harola hieman Ruukinpuiston eteläpuolella. Raudanvalmistus Kauttualla aloitettiin luultavasti jo Harolan asukkaiden toimesta, tarjosihan Pyhäjärven järvimalmi siihen runsaasti raaka-ainetta. Teollinen toiminta raudan valmistamiseksi käynnistyi muutama sata vuotta myöhemmin, Lorenz Creutzin saatua privilegiot Tukholmasta vasaralaitoksen perustamiseksi Ruukkiteollisuus kasvoi ja kehittyi yli 200 vuotta luvulle tultaessa raudanvalmistus oli käynyt kannattamattomaksi käytössä olleilla tuotantomenetelmillä, ja silloinen omistaja, Antti Ahlström Oy päätti lakkauttaa pajan ja perustaa paperitehtaan. Tuotantosuunnan muutos merkitsi suurta muutosta myös vakaaseen ja suljettuun ruukkiyhteisöön, jossa pojat kasvoivat sepiksi isien rinnalla ja arkea elettiin pajavasaran melussa työvuorojen tahtiin. Ruukki Ruotsin vallan aikaan Vapaaherra Creutz oli rakennuttanut Kauttuan koskeen vesisahan ennen rautaruukin perustamista. Kauttuan talot olivat pääasiassa kruununtiloja, ja virkamiehenä vapaaherra sai lunastettua itselleen 8 tilaa. Metsänomistus takasi pajalle riittävän hiilen saannin. Maaomaisuudella hän varmisti ruukille omavaraisen talouden maatalouteen ja karjan kasvatukseen perustuen. Ruukki, ja myöhemmin paperitehdas, olivatkin merkittäviä maatalouden harjoittajia teollisen toiminnan lisäksi. Vuonna 1697 Kauttua oli maan 4. suurin ruukki, joten tuotanto lähti ilmeisen hyvin alkuun. Lorentz Creutz kuoli 1698, ja tilan peri hänen poikansa Claes Creutz. Poika ei ollut kiinnostunut teollisuudesta ja yritystoiminnasta, vaan kulki mieluummin Euroopassa Ruotsin kuninkaan sotajoukoissa. Univormut, hevoset ja palvelijat tulivat kalliiksi ja Claes joutuikin kiinnittämään tilan tukholmalaiselle kauppiaalle, Paul Timmille. Claes kaatui taistelussa 1706 ja ruukki siirtyi Timmin hallintaan maksamattomien velkojen vuoksi. Ensimmäinen Kauttualla varsinaisesti asunut omistaja oli Paul Timmin poika Parmen Timm, joka isänsä kuoltua 1743 sai koko tilan omistukseensa.

2 Parmen Timm rakennutti itselleen ruukin ensimmäisen kartanorakennuksen. Tiedot tuon ajan rakennuskannasta ovat hataria, sillä isojaon kartat on laadittu maankäytön suunnittelua varten, ei niinkään rakennuskannan kartoittamiseksi. Ruukin seuraava omistaja, Anders Falck, tuli sukuun naituaan Parmen Timmin tyttären. Heistä tuli isäntäpari 1800-luvun alussa Timmin kuoltua Eleonoora Falck, os. Timm, kuoli jo luvulla, ja Anders Falck nai hänen sisarensa Johannan Falckien aikana tuotanto laajeni voimakkaasti. Taontaoikeus kaksinkertaistui ruotsalaisen raudan vallatessa maailmanmarkkinoita. Järvimalmista huolimatta Kauttua oli aina ollut tuonnin varassa raaka-aineen suhteen. Suomen sota katkaisi malmin ja harkkoraudan tuonnin Ruotsista. Suomen Akatemia kokeilikin Kauttualla kotimaisen malmin käyttöä. Menetelmä ei ilmeisesti toiminut kovin hyvin, sillä raakaaineen tuonti Ruotsista käynnistettiin heti kun se oli mahdollista. Ruukki Venäjän vallan aikaan Vuonna 1813 Kauttuan ruukin omaisuus on arvioitu lainatakausta varten. Rakennusten, metsien ja viljelysten on todettu olleen hyvässä kunnossa. Tuolloin kartanolla oli väkeä ja karjaa seuraavasti: 4 torpparia 17 renkiä 14 piikaa 100 lehmää 17 härkäparia 17 hevosta 20 sikaa 200 lammasta Ruukinkartano oli harjoittanut vuosien mittaan menestyksellistä maataloutta Lorentz Creutzin lunastamien tilojen mailla. Kauttua oli merkittävä osa maan kartanolaitosta. Nykyinen päärakennus, Klubi, valmistui juuri Falckin aikana Rakennus muistuttaa suuresti turkulaista Brinkhallin kartanoa, jonka isäntä, Turun Akatemian professori Bonsdorff, esiintyy rakentamisajankohdan tileissä. Koskapa niin Falck kuin Bonsdorff olivat akateemikkoja, voi olettaa heidän tunteneen toisensa. Kasvanut tuotanto tarvitsi lisää työväkeä, ja Sepäntielle alkoi nousta uusia rakennuksia. Tuotantorakennusten punainen väri johtuu siitä, että punamullattu lauta syttyy huonommin palamaan kuin maalaamaton. Ruukilla palovaara oli aina läsnä, ja katotkin punamullattiin.

3 Kuuluisa kellotapuli on peräisin myös Falckien ajalta. Tasatunnein kellon soitto kertoi ruukin väelle ajan kulun. Äänimaisemaan oli tullut uusi elementti kankivasaran jyskeen lisäksi. Suurin osa vanhoista istutuksista on myös Falckin ajalta. Koska taimet olivat kallista tuontitavaraa, ja kartanoon palkattiin puutarhuri, olivat esteettiset arvot ilmeisen tärkeitä omistajalle. Kauttuan oma kummitus, vaalea neito, aloitti vaelluksensa paikallisen tarinan mukaan 1800-luvun alussa. Aiheesta voi lukea lisää mm. Kauttuan Klubin klubi-isännän käsikirjasta. Anders Falckin pojilta ruukki siirtyi Antti Ahlströmille. Hän omisti Noormarkun ruukin jo ennen Kauttuaa, ja pitikin sitä vakituisena asuinpaikkanaan. Wilhelm Ahlström sen sijaan muutti asumaan Kauttualle 1877, ja kohensi päärakennusta mielensä mukaiseksi luvun alussa Sepäntiellä kulkijaa vastaan saattoi tulla navettapiika lypsymatkallaan tai kasvilavoja tarkastava puutarhuri. Vanha hirsinavetta sijaitsi tallinmäellä ja kasvilavat hallitalon alapuolisella nurmikentällä. Itsenäisyyden aika Itsenäisyyden ajan merkittävin muutos Kauttualla on paperitehtaan rakentaminen. Aluksi tehdas sai Sepäntien ympäristön kuhisemaan väkeä toripäivineen, posteineen, kahviloineen ja kauppoineen. Sodan jälkeen tuotannon painopiste siirtyi uudelle alueelle Euran Paperin rakennusten valmistuttua. Samalla Sepäntien alue alkoi hiljentyä työhön kiirehtivien ihmisten lakattua kulkemasta sitä pitkin. Alvar Aallon toimiston laatiman kaavan mukaan kasvavan työväestön tarvitsemat asunnot rakennettiin Mikolanmäkeen ja Varkaudenmäkeen luvulla seuranneen tehtaan nousukauden aikana rakentaminen suuntautui edelleen pois Ruukinpuistosta. Ahlström on kuitenkin säilyttänyt omistuksensa Ruukinpuiston rakennuksiin, ja 1990-luvulla toiminut Kauttua-projekti sai alulle kehityksen, jonka myötä Ruukinpuistossa toimivat nyt monet käsityöläiset ja taiteilijat. Matkailukohteena se lisää suosiotaan vuosi vuodelta. Perhe-elämä ruukin aikana Ruukin toiminnan viimeisinä vuosikymmeninä pajalla työskenteli 16 seppää. Perheissä oli keskimäärin 3 lasta avioparia kohti, mutta nykyistä korkeamman kuolleisuuden vuoksi uudet avioliitot olivat tavallisia, ja perheessä saattoi olla kymmenenkin lasta vanhempien kaikkien avioliittojen seurauksena. Asunnot olivat muihin ruukkeihin verrattuna tilavia, mutta silti ahtaita. Kesällä otettiinkin käyttöön lämmittämättömiä ullakoita makuuhuoneiksi. Seppä Fleming kertoo lasten toisinaan tulleen pajalle odottamaan uunin jäähtymistä ja käpertyneen sitten huopansa kanssa lämpimään ahjoon yöksi.

4 Koulua ruukin lapset kävivät Luistarilla kiertokoulussa tai opettelivat lukemaan Leena-mummon opissa. Koulu aloitettiin yleensä 7-vuotiaana, ja sitä jatkettiin kunnes lukutaito oli hallussa. Haltuun se ilmeisesti saatiin melko hyvin, sillä kirkonkirjojen mukaan rippikoululaiset useimmiten osasivat lukea. Kirkonkylän kansakouluun pääsi vain harva ruukin nuorista. Lapset haluttiin nopeasti työhön, eikä talvisaikaan kulkeminenkaan ollut helppoa sopivien vaatteiden usein puuttuessa. Ruukin ajan kauttualaisissa virtasi ruotsalaisten ja belgialaisten seppien verta. Ruukin käynnistyessä ammattimiehet tuotiin ulkomailta. Tunnetun seppä Juho Flemingin perhe oli alkujaan belgialaisia valloneja. Juho-poika aloitti sepän ammatin opettelun 7-vuotiaana naulapoikana. Seppien tapaan hän palveli ruukkia koko työikänsä, jääden eläkkeelle 74 palvelusvuoden jälkeen Tämän kaltainen, elinikäinen palvelussuhde oli tyypillistä ruukissa. Ruukin aikana naiset eivät juuri käyneet töissä kodin ulkopuolella, vaan keskittyivät kotitöihin ja lastenhoitoon. Lapsilla oli hoidettavana omia askareita, mm. isälle vietiin eväät ja kahvia pajalle. Monesti pojat viettivät päiviään pajalla auttaen seppiä missä voivat. Työhön kasvettiin kiinni pienestä pitäen. Työpäivä paperitehtaassa Työn siirtyminen paperitehtaaseen muutti kauttualaisten arkea melko paljon. Lapsia ei sinne työhön otettu, ei myöskään aikaa viettämään. Nuorimmat työntekijät olivat 15-vuotiaita, heitäkin oli vain kymmenkunta. Nuorten tehtävänä oli paperin lajittelu. Paperitehtaalla työskenteli naisiakin jo alkuvaiheessa. He olivat nuoria, naimattomia tyttöjä, jotka usein löysivät tehtaalta aviomiehen ja jäivät sitten kotiin perhettä hoitamaan luvun alussa miehen keskimääräinen palkka kahdelta viikolta oli 22,30 mk ja naisen 11,30 mk. Miehen palkka oli suurempi, koska sillä ajateltiin elätettävän koko perhe. Koululaisten perheitä tehdas tuki antamalla 120 mk vuodessa lasten kouluvaatteisiin. Summa on huomattava lisä ansioihin, lähes kolmen kuukauden palkka. Tehtaan työväen lasten siis haluttiin käyvän koulua. Tehtaan aloittaessa toimintansa työpäivän pituus oli 12 tuntia ja työtä tehtiin kahdessa vuorossa, klo ja Aamiaistauko oli puoli tuntia, klo Päivällistunti kesti tunnin, klo Työntekijöiden tuli sitoutua tehtaan järjestyssääntöihin. Niiden rikkomisesta voitiin rangaista sakoilla tai erottamisella.

5 Vapaa-aika Seppä Fleming muisteli ruukin nuorison viettäneen vapaa-aikaansa kesäiltaisin Holman rannassa pyykkituvalla. Tytöt pyykkäsivät siellä iltaisin herrasväen pyykkejä, ja työn lomassa pelattiin yhteispelejä ja leikittiin seuraleikkejä sekä tanssittiin. Kylätappeluissa kunnostautuivat sepät ja oppipojat siinä kuin maatalojen pojatkin luvulla, Kauttuan tehtaiden VPK:n tultua perustetuksi 1906, vapaa-aikaa vietettiin enemmän sisätiloissa ja nimenomaan VPK:n järjestämissä tilaisuuksissa. Palontorjunnan lisäksi VPK:lla oli ohjelmassaan näytelmäkerho, kuoro, ompeluseura sekä voimistelua ja urheilua. VPK yhdisti eri yhteiskuntaluokkia, siihen kuului työläisten ohella virkailijoita ja johtoporrastakin. Tytöt ja naiset osallistuivat toimintaan yhtä lailla kuin miehet. Kirjallisuutta Satakunnan ruukeista: Sarka Satakunnan museo, Pori Korvenmaa, Pekka: Kauttua, tuotanto ja ympäristö Uusikaupunki Laakso-Tolkki, Taina. Rautaruukista paperitehtaaseen. Kauttusn tehdasyhdyskunnan työväestö Pro gradu-tutkielma. Suomen historia, Tampereen yliopisto Muuta kulttuuriympäristöjä ja kasvatusta käsittelevää kirjallisuutta, saatavana mm. Porin yliopistokeskuksesta Turun yliopiston kirjastosta: Elävää kulttuuriperintöä: tutki ja opi. Suomen Tammi. Museovirasto. Geijerstam, Jan af: Miljön som minne att görä historien levande i kulturlandskapet. Riksantikvariensämbetet, Stockholm www-sivuja kulttuuriympäristöön ja kasvatukseen liittyen: Rauman rautatien ja erityisesti Kauttuan haararadan, ns. Ahlströmin radan, historiaa Kalle Kallio. Työväen keskusmuseon johtajan kirjoittamia artikkeleita eri vuosilta liittyen kulttuuriympäristöön ja kasvatukseen.

6 Suomenlinnan sivut lapsille Verlan tehdasmuseon sivut Valokuvia vanhasta Kauttuasta: Kauttuan tehdasmuseon arkisto, nykyään Euran kunnan hallussa.