Vaatimus Metsähallitukselle ja ohjaaville ministeriöille Metsähallituksen METSO-toimenpiteiden toteuttamiseksi

Transkriptio

1 Vaatimus Metsähallitukselle ja ohjaaville ministeriöille Metsähallituksen METSO-toimenpiteiden toteuttamiseksi Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto ovat huolissaan siitä, että Metsähallitus vesittää merkittävän osan valtioneuvoston METSO II periaatepäätöksessä määritetyistä valtion maita koskevista toimenpiteistä. Monimuotoisuuden turvaamiselle tärkeitä valtionmaiden METSO-toimenpiteitä ovat etenkin seuraavat: suojelualueiden laajentaminen valtionmailla hehtaarin alueella monimuotoisuutta painottavat metsien käytön suunnitelmat luonnonsuojeluverkoston yhtenäisyyden ja kytkeytyneisyyden kannalta tärkeille alueille eli ns. kytkeytyneisyyshanke selvitys korpien, lettojen ja puustoisten luhtien suojelun tilasta ja toimenpide-ehdotukset tilan parantamiseksi eli ns. KorpiMETSO alue-ekologinen tarkastelu ja luontoarvojen inventointi Metsähallitukselle siirtyneillä Metsäntutkimuslaitoksen mailla luontoinventointien täydentäminen valtion retkeilyalueilla METSOn luonnontieteellisten valintaperusteiden pohjalta ja uusien hoito- ja käyttösuunnitelmien laatiminen niiden pohjalta Toimenpiteistä vain ensimmäinen, suojelualueiden laajentaminen hehtaarilla, on selvästi toteutunut. Muista toimenpiteistä osa on toteutettu täysin kestämättömästi ja osaa toteutetaan tavoilla, joiden perusteella lopputulokset eivät riittävissä määrin vastaa valtioneuvoston esityksiä eivätkä siten myöskään riittävissä määrin edistä METSO-ohjelman tavoitteita. Keskeiset ongelmat Luontojärjestöjen näkemyksen mukaan keskeisiä yleisiä ongelmia toimenpiteiden toteutuksessa ovat: Toimenpiteitä ei toteuta riittävässä laajuudessa, jolloin niiden ekologinen vaikuttavuus jää huomattavasti vähäisemmäksi kuin mikä olisi tarkoituksenmukaista METSO:n luonnontieteellisiä valintakriteerejä tai muita arvokkaiden luontokohteiden kriteerejä on sovellettu alueiden tarkastelussa hyvin kapea-alaisesti ja uudet monimuotoisuuden turvaamiskohteet ja suojelukohteet ovat pinta-alaltaan vaatimattomia Kainuu näyttää olevan jätetty ulos kaikista valtionmaiden METSO-toimenpiteistä, vaikka virallisesti ainakin Länsi-Kainuu kuuluu METSO-alueeseen eikä metsiensuojeluaste siellä ole muuta METSO-aluetta parempi METSO-ohjelman mukaisiin toimenpiteisiin valtionmailla on luettu toimenpiteitä, joiden toteuttamisesta on jo aiemmin linjattu muualla Metsähallituksen luontopalveluiden asiantuntijoita ei ole kuultu riittävästi toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa Metsähallituksen metsätalouden vastuualueella olevissa toimenpiteissä erityisesti korpien

2 suojeluun ja ennallistamiseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota ja kohteet on valittu hyvin tiukoilla, Metsähallituksen itsensä asettamilla kriteereillä Toimenpiteiden toteutumisesta ei ole saatavilla paikkaan sidottua tietoa eikä varsinaista osallistamista ole useimmissa hankkeissa tehty Tarvittavat toimenpiteet METSO-tavoitteiden edistämiseksi riittävässä määrin ja riittävässä laajuudessa myös Metsähallituksen metsätalousalueilla, luonnonsuojelujärjestöt esittävät seuraavia toimia: Luonnonsuojelualueverkon kytkeytyneisyyttä ja yhtenäisyyttä pitäisi tarkastella valtionmailla kattavasti ja saman aikaisesti kaikilla alueilla ei nimeämällä erikseen suppeaa aluemäärää, luonnonvarasuunnittelualue kerrallaan Kytkeytyneisyyden parantamiseen tarkoitetuilla alueilla tulisi määritellä huomattavasti Länsi-Suomen pilottihanketta enemmän arvokkaita luontokohteita, ennallistamiskohteita, muita erityiskohteita sekä peitteisinä säilytettäviä kohteita KorpiMETSO-hankkeen kohteiden tarkastelu ja suojelutoimet tulisi ulottaa kaikkiin vesitaloudeltaan luonnontilaisiin tai luonnontilaisen kaltaisiin korpiin ilman puuston ikään, kasvupaikan rehevyyteen ja lahopuumäärään liittyviä lisäkriteerejä. Lisäksi uudessa tarkastelussa tulisi huomioida riittävässä laajuudessa myös luonnontilansa menettäneet, mutta ennallistamiskelpoiset korvet sekä sellaiset laajemmat soistumat (eli käytännössä usein korvet), jotka kuviotiedoissa luokitellaan osaksi kangasmaita. Retkeilyalueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien uudessa tarkastelussa tulisi huomioida KuntaMETSO-työryhmän suositukset, tehdä alueiden kytkeytyneisyystarkastelu sekä suojata METSO-valintaperusteiden mukaiset arvokohteet (vähintäänkin edustavuusluokka I ja II:n kohteet sekä edustavin osa luokan III kohteista). Metsähallituksen METSO-toimet tulisi toteuttaa myös Länsi-Kainuussa Metsähallitukselle Metlalta siirtyneiden alueiden arvokkaat luontokohteet on turvattava niin tutkimus- kuin talouskäyttöön tulevilla alueilla ja edellytykset alueiden suojeluun (esimerkiksi Metsähallituksen suojelumetsinä) tulisi myös tarkastella Alue-ekologisen tarkastelun tulokset ja muiden toimenpiteiden tuloksena määritellyt uudet luontokohteet, ennallistamiskohteet ja muut erityiskohteet tulee olla julkisesti saatavilla Edellä mainitut toimenpiteet vaativat ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön ohjausta ja puuttumista tapaan, jolla Metsähallitus on toteuttamassa sille valtionneuvoston periaatepäätöksessä osoitettuja METSO-toimenpiteitä. Tämän muistion liitteessä on tarkempi kuvaus toimenpiteiden toteutuksen tilanteesta. Lisätietoja: Juho Kytömäki metsäasiantuntija, Luonto-Liitto puh , jmkyto@utu.fi, Keijo Savola suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto puh , savola@sll.fi

3 Jakelu: Metsähallitus, metsätalous Metsähallitus, luontopalvelut maa- ja metsätalousministeriö ympäristöministeriö

4 LIITE Tilannearvio valtionmaita koskevien METSO-toimenpiteiden toteutuksesta Kytkeytyneisyyshanke VNP 7: Metsähallitus laatii Metsähallituksen ympäristöoppaan linjausten mukaisesti luonnonvarasuunnittelun yhteydessä luonnon monimuotoisuutta painottavat metsien käytön suunnitelmat luonnonsuojelualueverkoston yhtenäisyyden ja kytkeytyneisyyden kannalta tärkeille alueille. Metsähallitus on toistaiseksi määritellyt kytkeytyneisyyden kannalta tärkeitä alueita vain Länsi- Suomessa, muualla toimenpiteiden aloitusta on lykätty vuosi toisensa jälkeen. Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitelman välitarkistuksessa listataan vain11 aluetta, joille monimuotoisuutta painottava metsien käytön suunnitelma aiotaan tehdä. Osa valituista kohteista on hyvin pieniä, mutta joukossa on myös joitakin järkeviä ja laajoja alueita. Kohdelistan ulkopuolelle jää valtaosa valtion maiden tärkeistä metsäluonnon suojelun kehittämisalueista Länsi- Suomen alueella. Metsähallitus on toteuttanut Länsi-Suomessa kytkeytyneisyyshankkeen toistaiseksi vasta yhdellä pilottikohteella, Siikanevan Susimäen Musturin Kolmikouran alueella Ruoveden ja Juupajoen kunnissa. Alueella on valtionmaita kaikkiaan useampi tuhat hehtaaria ja ne ovat yhteydessä toisiinsa lähes katkeamatta. Suojelualueet sijoittuvat alueelle väljänä ketjuna. Tietojemme mukaan kytkeytyneisyyshankkeen myötä uusia erityiskohteita muodostettiin alueelle viitisenkymmentä hehtaaria, mutta edes kaikkia näitä ei ole siirretty metsätalouden ulkopuolella. Lisäksi pienten suojelualueiden ympärille on perustettu 500 metrin suojavyöhykkeet, joille esimerkiksi säästöpuita jätettäneen päätehakkuiden yhteydessä hieman tavanomaista enemmän. Pilottialueelle on suunniteltu vielä hieman ennallistamista Siikanevan ojitettuun laitaan. Näiden alueiden lisäksi suunnitelmat sanottiin laadittavan myös Evon ja Teijon retkeilyalueille hoito- ja käyttösuunnitelmien uusimisen yhteydessä, mutta suunnitelmissa ei ole esitetty riittäviä toimenpiteitä kytkeytyneisyyden parantamiseksi. Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla kytkeytyneisyyshanketta ei ole vielä aloitettu eli potentiaalisia kohteita käsitellään jo kolmatta vuotta normaaleina talousmetsinä. Lounais-Lapissa kytkeytyneisyyshankkeen kohdealueet valittaneen Länsi-Lapin luonnonvarasuunnitelman tarkistuksen yhteydessä, joka on valmistumassa ilmeisesti pian. Myös Länsi-Suomessa kytkeytyneisyyshanke on pilottialuetta lukuun ottamatta ilmeisesti vielä tekemättä, joten hankkeen suuntaa olisi vielä mahdollista muuttaa sellaiseksi, että valtioneuvoston METSO-päätöksen henki toteutuisi paremmin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että luonnonsuojelualueverkon kytkeytyneisyyttä ja yhtenäisyyttä pitäisi tarkastella valtionmailla kattavasti ei nimeämällä erikseen joitakin kohdealueita. Uusia arvokkaita luontokohteita, ennallistamiskohteita ja muita erityiskohteita pitäisi määritellä huomattavasti lisää. Kohteiden valinnassa käytettävien kriteerien tulisi olla riittävän väljät. Suojelualueiden suojavyöhykkeillä pitäisi luopua tavanomaisesta metsätaloudesta ja siirtyä ennallistavaan suojeluun tai ainakin keventää harjoitettavaa metsätaloutta oleellisesti.

5 KorpiMETSO VNP 7: Lisäksi hoidetaan kosteikkoelinympäristöjä, tehdään selvitys korpien, lettojen ja puustoisten luhtien suojelun tilasta ja toimenpide-ehdotukset tilan parantamiseksi sekä jatketaan paahde-elinympäristöjen kartoitusta, hoitotoimenpiteiden suunnittelua ja hoidon toteutusta yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Metsähallituksen selvityksessä korpien, lettojen ja puustoisten luhtien suojelun tilasta (Metsähallitus 2010) on todettu, että ojittamattomien korpien suojelutilanne on valtionmailla hyvä. Valittujen kohteiden maastotarkastukset jatkuvat vielä tänä vuonna ja lopulliset toimenpideehdotukset ovat osin vielä kesken. Luontojärjestöjen näkemyksen mukaan Metsähallitus on tehnyt valtion korpien suojelumahdollisuuksista täysin väärät johtopäätökset. Valtion maiden korvista METSO-alueella valtaosa on riittävää suojaa vailla. Näihin sisältyy myös vesitaloudeltaan luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia korpia. Yleisesti on myös tiedossa se, että valtion maiden ojitetut korvet ovat muuttuneinakin usein selviä monimuotoisuuskeskittymiä. Tällä hetkellä korpia on suojeltu ns. METSO-alueella vain hehtaaria (Hallman 2010) ja kaikki korpityypit ovat kyseisellä alueella luokiteltu luontotyyppeinä uhanalaisiksi. Metsähallituksen talousmetsissä on samaisella alueella arvioitu olevan korpia (ojittamattomat, ojikot, muuttumat ja turvekankaat) noin hehtaaria. Näistä on talousmetsien säästökohteina huomioitu vain ha (Hallman 2010) eli reilu 15 %. Pelkästään valtion maiden korpien lisäsuojelulla ja niiden ennallistamisella voitaisiin moninkertaistaa nykyisten suojelukorpien määrä METSO-alueella. Tietojemme mukaan metsätalouden ulkopuolelle hankkeen tuloksena jäävien korpien määrä on jäämässä varsin vaatimattomaksi, vaikka kohteita ei ilmeisesti ole vielä kaikilla alueilla lopullisesti valittu. Vastoin ennakko-odotuksia ja tarvetta KorpiMETSOssa ei ole painotettu ennallistamisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi Länsi-Suomessa ennallistetaan KorpiMETSOn puitteissa kaikkiaan vain 110 hehtaaria suojelemattomia korpia. Itä-Suomessa KorpiMETSO on lisäämässä metsätalouskäytön ulkopuolisten korpien määrää ilmeisesti joillakin sadoilla hehtaareilla, mutta ennallistamista hankkeeseen ei kaiketi liiemmälti sisälly. Pohjanmaalla metsänkäsittelyn piiristä ollaan siirtämässä ekologiseen verkostoon näillä näkymin enimmillään pari sataa hehtaaria korpia. Ennallistamista ei sielläkään aiota juuri tehdä KorpiMETSOon liittyen. Lounais-Lapin tilanteesta järjestöillä on tiedossa vain se, että ratkaisut julkistettaneen luonnonvarasuunnitelman tarkistuksen yhteydessä. Osasyy vähäiseen löytyneiden arvokorpien määrään näyttäisi olevan monella alueella myös se, että maastoselvityksiin ei ole ollut käytettävissä riittävästi maastoresursseja. Merkittävä ongelma on, että Metsähallitus on käyttänyt arvokkaiden korpien määrittelyssä myös puuston ikään, kasvupaikan rehevyyteen ja lahopuustoisuuteen liittyviä kriteerejä. Omia, tiukempia kriteerejä asettamalla Metsähallitus on osaltaan varmistanut, että uusien metsätalouskäytön ulkopuolelle siirrettävien korpien määrä pysyy pienenä. Valtionmailla on runsaasti ojitettuja puustoisia soita, joista etenkin korvet ovat selviä monimuotoisuuskeskittymiä ojituksista huolimatta. Ojitetut korvet ovat muun muassa puulajisuhteiltaan ja puuston rakenteen osalta usein huomattavasti monimuotoisempia kuin ympäröivät, usein melko yksipuoliset kangasmetsät.

6 KorpiMETSO-hanke ei nykyisellään näytä riittävässä määrin tunnistavan ennallistamisen ja ennallistumaan jättämisen kautta saavutettavia monimuotoisuushyötyjä. Hanke kaipaisikin huomattavaa täydentämistä erityisesti ennallistamisen osalta. Kunnolliset hehtaaritavoitteet korpien ennallistamiselle pitäisi määritellä jokaiselle Metsähallituksen metsätalousalueelle erikseen, alueen omista lähtökohdista. Metsähallituksen luontopalveluille on karttunut parissa kymmenessä vuodessa vankka ennallistamiskokemus, joka pitäisi hyödyntää täysimääräisesti KorpiMETSOa toteutettaessa. Ongelman muodostaa myös se, että Metsähallituksen paikkatietojärjestelmässä merkittävä osa korvista on jäänyt tunnistamatta. Käytännössä nämä (useimmiten kangaskorpia) on sisällytetty osaksi laajempaa kangasmaakuviota. Kohteiden poiminta vaatisi soistumiin kohdistuvaa karttatarkastelua. Metsähallituksen tulisi tehdä KorpiMETSOn puitteissa uusi paikkatietoaineistoihin pohjautuva tarkastelu, jossa tällä kerralla otettaisiin mukaan myös puustoltaan ja lahopuustoltaan vaatimattomammat ojittamattomat korvet, laajemmat soistumat sekä ojitetut, mutta ennallistamiskelpoiset korvet. Uudella kierroksella tulisi myös maastokäynteihin varata riittävästi henkilöresursseja. Erityisen tärkeää olisi varmistaa se, että hankkeen kautta kaikki vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset korvet siirtyvät metsätalouden ulkopuolelle. Retkeilyalueet VNP 8: Metsähallitus toteuttaa METSO-alueella sijaitsevilla valtion retkeilyalueilla luontoinventointien täydentämisen METSOn luonnontieteellisten valintaperusteiden pohjalta ja laatii alueille uudet hoito- ja käyttösuunnitelmat vuosina METSO-ohjelman kokeiluvaiheessa työskennellyt KuntaMETSO-työryhmä suositteli esitti retkeilyalueille monipuolisia toimia luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Työryhmä esitti retkeilyalueille muun muassa ennallistamis- ja palojatkumosuunnitelmien laatimista, lajistoinventointien täydentämistä sekä lehti- ja lahopuun määrän lisäämistä. Teijon, Evon ja Ruunaan hoito- ja käyttösuunnitelmat hyväksyttiin Metsähallituksen johtoryhmässä maaliskuussa Metsähallitus sivuutti KuntaMETSO-työryhmän suositukset lähes kokonaan ja jatkaa lähestulkoon tavanomaista metsätaloutta alueiden keskeisenä käyttömuotona myös tulevaisuudessa. Täydentävissä luontoinventoinneissa (METSO-kohteiden inventointi) Metsähallitus löysi sekä Evolta että Teijosta reilut 60 hehtaaria lisää suojeltavaa. Määrä on kovin vähäinen, kun molemmat alueet ovat pinta-alaltaan tuhansia hehtaareja. Ruunaan alueella METSOelinympäristöjä ei ilmeisesti selvitetty lainkaan, vaan luontoinventoinnissa keskityttiin lähinnä luontodirektiivin luontotyyppien määrittämiseen alueella. Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto piireineen antoivat lausunnot Evon, Teijon ja Ruunaan retkeilyalueiden hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksista joulukuussa 2010 ( Tiivistettynä lausuntojen viesti on se, että uudet suunnitelmaluonnokset eivät täytä niille asetettuja tavoitteita. Valtioneuvoston METSOperiaatepäätös ei järjestölausuntojen mielestä toteudu, jos suunnitelmat hyväksytään nykyisessä muodossaan. Käytännössä Metsähallitus ei tehnyt suunnitelmaluonnoksiin lausuntojen pohjalta yhtään tilannetta parantavaa muutosta. Hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnosten olennaisimpia puutteita ovat uusien metsätalouden ulkopuolelle siirrettävien luontokohteiden vähäisyys, ennallistamisen vähäisyys, kytkeytyneisyystarkastelun puute sekä alueilla harjoitettavan nykymetsätalouden edellytysten ja

7 käytäntöjen yksipuolinen puolustaminen. Metsähallitukselle siirtyneet Metsäntutkimuslaitoksen alueet VNP 13: Metsähallitus tekee hallintaansa siirtyvillä Metsäntutkimuslaitoksen mailla alueekologisen tarkastelun ja luontoarvojen inventoinnin; työ käynnistyy vuonna Metsäntutkimuslaitoksen eli Metlan aiemmin hallinnoimia alueita on siirretty Metsähallituksen hallintaan hehtaaria. Alueiden siirron yhteydessä vähennettiin tutkimuskäyttöön varattujen metsien määrää tuntuvasti. Varsinaiseen tutkimuskäyttöön jäi vain reilu kolmasosa aiemmista alueista eli hehtaaria. Loput alueet siirtyivät Metsähallituksen tavanomaiseen metsätalouskäyttöön ja hehtaaria olemassa olevia suojelualueita luontopalveluiden hallintaan. Alueet sijaitsevat ympäri maata ja edustavat suomalaista metsäluontoa monipuolisesti. Metsien käsittely ei useimmissa tutkimusmetsissä ole ollut yhtä yksitoikkoista ja voimakasta kuin tavallisissa talousmetsissä, joten monista löytyy poikkeuksellisia luontoarvoja. Monet alueet myös sijaitsevat suojelualueverkoston kytkeytyneisyyden ja laajentamisen kannalta keskeisillä paikoilla. Erityisen arvokkaita ovat Paljakan alue (Puolanka), Laanilan alue (Inari), Ilveskallion alue (Lapinjärvi) ja Häädetkeitaan luonnonpuiston ympäristö (Parkano) ja Alkkianvuori ympäristöineen (Parkano, Karvia). Monilla keskeisillä alueilla on viime vuosien tehty luontopalvelujen selvityksiä valtioneuvoston alue-ekologisen tarkasteluvaatimuksen täyttämiseksi. Saatujen tietojen mukaan eräillä arvokkailla alueilla metsätalous ja Metlan tutkimuspuoli eivät ole suostuneet huomioimaan arvokkaita alueita sen laajemmin kuin mitä metsälain 10 ja luonnonsuojelulain rajoitukset edellyttävät. Kokonaiskuvan hahmottamista vaikeuttaa se, että tietoja ae-tarkastelusta ja neuvotelluista ratkaisuista ei ole saatavissa. Ilmeistä on myös se, että maastoselvityksiä ei ole tehty kattavasti, mikä on ennakkoehto alue-ekologiselle tarkastelulle ja sen pohjalta tehtäville toimille. Entisissä tutkimusmetsissä on niiden luontoarvot huomioon ottaen perusteltua tehdä tavanomaista alue-ekologista tarkastelua laajempi arviointi ja siihen kuuluvat toimenpiteet (mm. arvokkaiden luontokohteiden ja ekologisten yhteyksien osoittaminen). Myös METSO-ohjelman periaatepäätöksen mukaan alueilta on selvitettävä monimuotoisuudelle merkittävät kohteet, jotka soveltuvat toimintaohjelmaan. Ottaen huomioon alueiden laajuus, yhtenäisyys ja sijainti tulisikin alueilla selvittää mahdollisuudet myös suojelumetsien perustamiseen.