Viestintätieteellinen julkaisutoiminta Suomessa ja Pohjoismaissa: Nordicomin tietokantoihin perustuva katsaus

Transkriptio

1 Eija Poteri Viestintätieteellinen julkaisutoiminta Suomessa ja Pohjoismaissa: Nordicomin tietokantoihin perustuva katsaus Median ja viestinnän tutkimus on monitieteinen tutkimusala, jonka juuret ovat toisaalta politiikantutkimuksessa ja sosiologiassa, toisaalta toimittajakoulutuksessa. Pohjoismaissa ala alkoi itsenäistyä 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa. Tätä alaa yhdistämään Pohjoismainen ministerineuvosto perusti 1970-luvulla pohjoismaisen tietopalvelun ja tiedotuskeskuksen Nordicomin, Nordic Information Centre for Media and Communication Research (Olsson, 2010.) Nordicomin tausta-ajatus on ollut, että pohjoismainen median ja viestinnän tutkimus yhdessä esiteltynä näyttäytyy kiinnostavampana kuin kunkin maan tutkimus erikseen. Yhtenäinen kulttuuri ja yhteiskuntarakenne tekevät tutkimustuloksista vertailukelpoisia Pohjoismaiden sisällä. Mediatutkijat ympäri maailman tuntevat Nordicomin menestystarinana, kun taas melkein kaikki muut vastaavat tiedotuskeskukset ovat kuihtuneet pois (Schröder, 2002). Nordicomin ylläpitämien tietokantojen avulla on mahdollista tarkastella median ja viestinnän tutkijoiden julkaisutoimintaa 1970-luvulta lähtien. Suomi on ollut mukana toiminnassa alusta lähtien. Nordicomin Suomen toimipiste sijaitsee Tampereen yliopistolla Tiedotusopin laitoksen yhteydessä. Periaatteena on, että kunkin maan informaatikko tallentaa tietokantaan sekä omassa maassa julkaistut tutkimusjulkaisut että kansainvälisillä areenoilla julkaistut oman maan tutkijoiden julkaisut. Mukaan on otettu tieteelliset artikkelit lehdistä ja kokoomateoksista, tieteelliset monografiat ja toimitetut teokset, opinnäytteet (vuodesta 2003 lähtien vain väitöskirjat ja lisensiaatintyöt) sekä muuta tieteellistä kirjallisuutta. Rajana on tutkimuksen julkisuus: kaupallisten tutkimuslaitosten tutkimuksia ei ole otettu mukaan, jos julkaisut eivät ole yleisesti saatavilla. Tietokannan sisältö heijastelee tieteenalan rajoja ja niiden muutoksia. Alun perin mukaan otettiin enimmäkseen joukkoviestintään liittyvää tutkimusta, mutta viime aikoina myös viestinnän muut osa-alueet on pyritty kattamaan yhä paremmin. Suomen osalta tähän on vaikuttanut ennen kaikkea se, miten Viestintätieteiden yliopistoverkosto on tutkimusalueen määritellyt. Informaatiotutkimusta ei ole kuitenkaan otettu mukaan tietokantaan. Seuraavat julkaisutoiminnan tarkastelut perustuvat Nordicomin bibliografisiin tietokantoihin. Tietokantoja on tällä hetkellä kaksi: vanha tietokanta kattaa vuodet ja uusi tietokanta vuodet siitä eteenpäin. Valitettavasti tietokantojen yhdistäminen 1

2 tai yhteisten tiedonhakujen tekeminen ei ole onnistunut. Sen vuoksi oheiset analyysit perustuvat erikseen jompaankumpaan tietokantaan, eivät molempiin. Taulukko 1. Suomalaisten julkaisujen kieli, (Haku uudesta NCOMtietokannasta ) Kieli Julkaisujen määrä % (vuoden 2002 aineisto) Suomi % (75 %) Pohjoismaiset kielet 36 4 % (5 %) Englanti % ( 19 %) Muut kielet 7 0,7 % (0,4 %) Yhteensä % Eniten tutkimusta julkaistaan edelleen suomenkielellä, mutta suuri osa, peräti 44 %:a tutkimuksesta julkaistaan englanninkielellä. Muutos vuoden 2002 tilanteeseen näyttää ensin rajulta, mutta yksi muutosta selittävä tekijä löytyy tietokannan käytännöistä. Vuodesta 2003 lähtien pro gradu -tutkielmat eivät ole enää olleet mukana tietokannassa. Jos useimmiten suomeksi julkaistut pro gradu -tutkielmat olisivat edelleen laskuissa mukana, suomenkielisten julkaisujen osuus nousisi melkoisesti. Julkaisutoiminnan kansainvälisyydestä ei tarvitse kielijakautuman perusteella olla huolissaan, kun melkein puolet julkaisuista julkaistaan kielillä, joita ymmärretään myös maamme rajojen ulkopuolella. Vaatimus ulkomailla julkaisemisesta ja englanniksi julkaisemisesta ei kuitenkaan sovellu kaikkeen tutkimukseen. Yhteiskuntatieteet, humanistiset tieteet ja kasvatustieteet ovat kulttuurisidonnaisia, minkä vuoksi hyväkin tutkimus saattaa olla vaikeasti ymmärrettävää muista kulttuureista päin tarkasteltaessa. Tämä pätee erityisesti empiirisiin tutkimuksiin. Teoreettiset ja metodologiset tutkimukset ovat kansainvälisiä jo luonteensakin puolesta. 2

3 Taulukko 2. Suomalaisten tutkimusten julkaisutyypit (Haku uudesta NCOMtietokannasta ) Julkaisutyyppi Määrä % Tieteellisten % lehtien artikkelit (referoidut ja muut) Kokoomateosartikkelit % Tutkimusmonografiat 55 6 % Väitöskirjat ja 64 6 % lisensiaatin työt Kokoomateokset 58 6 % (toimitetut) Oppikirjat, 17 2 % raportit Konferenssipaperit % Muut 14 1 % Yhteensä % Artikkeli on median ja viestinnän tutkimuksessa yleisin julkaisutyyppi. Kun lasketaan yhteen lehti- ja kokoomateosartikkelit, ne muodostavat 62 % julkaisuista. Tutkimusmonografioiden (erillisteosten), mukaan lukien väitöskirjat ja lisensiaatintyöt osuus on 12 %. Jos mukaan lasketaan toimitetut teokset, kirjamuotoisten julkaisujen osuus kasvaa 18 %:in, mikä on samaa luokka kuin kirjamuotoisten tutkimusjulkaisuiden osuus vuoden 2002 tarkastelussa. Ensimmäistä kertaa tarkastelussa ovat mukana konferenssipaperit omana kategorianaan. Niiden suuri osuus on merkillepantava. Median ja viestinnän tutkijat osallistuvat ahkerasti esitelmäpapereilla alan kansainvälisiin konferensseihin. Yleensä on vallalla käsitys, että yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä julkaisukulttuuri painottuu yhä monografioihin ja kokoomateoksiin. Tämä tulee ilmi myös uudehkossa opetusministeriön teettämässä tutkimuksessa (Puuska & Miettinen, 2008). Toisaalta samassa tutkimuksessa (s. 36) korostetaan, että näiden alojen julkaisukulttuurit ovat muutoksessa: kansainvälinen vertaisarvioituartikkeli (referoitu artikkeli eli peer-reviewed article) on yhtä tärkeämpi julkaisumuoto. Arvostukseen ja meritoitumiseen liittyvät syyt tukevat kansainvälistä julkaisemista. Tämä näkyy myös NCOM-tietokannan aineistossa. 3

4 Sisältöluokituksia: Suomi ja muut Pohjoismaat 1 Seuraavissa taulukoissa vertaillaan muutamia tutkimusaiheita Pohjoismaiden kesken vuosina Vanhassa NCOM-tietokannassa on mahdollista tehdä ns. asiasanahakuja (keywords). Koska asiasanat kuvaavat nimenomaan julkaisujen sisältöjä, ne ovat varmempi analyysikohde kuin koko tietokannan sisältöön perustuva ns. vapaatekstihaku. Siitä huolimatta taulukoihin täytyy suhtautua vain suuntaa-antavina. Haun tuloksiin voi vaikuttaa myös moni tietokannan ulkopuolinen tekijä kuten se mitä kulloinkin on pidetty tallentamisen arvoisena, asiasanojen päivitykset, tallentajien käsitykset asiasanojen merkityksistä ja muut inhimilliset tekijät. Islanti on jätetty pois hauista, koska sikäläiset julkaisumäärät ovat pieniä ja tulokset olisivat siksi sattumanvaraisia. Taulukko 3. Journalismin tutkimus (Asiasanahaku vanhasta NCOMtietokannasta) Yhteensä Tanska Suomi Norja Ruotsi Yhteensä Taulukon 3. perusteella voidaan nähdä, että journalismintutkimus on ollut kaiken aikaa kasvava alue Pohjoismaissa. Täytyy muistaa, että tämä pätee myös median ja viestinnän tutkimukseen ylipäätään: alan tunnustetut veteraanit Wolfgang Donsbachista Kaarle Nordenstrengiin luonnehtivat median ja viestinnän tutkimuksen kasvua viimeisten viidenkymmenen aikana ennennäkemättömäksi. Vain bioteknologia ja tietojenkäsittelytiede ovat samassa ajassa laajentuneet institutionaalisesti ja julkaisujen määrissä vielä enemmän. (Koivisto & Thomas, 2010.) 1 Kiitos Margareta Ekmanille, jolla ensimmäisenä oli rohkeutta kokeilla asiasanahakuihin perustuvia tilastoja. Olen seurannut hänen esimerkkiään, mutta tehnyt omat asiasanahaut. Sen vuoksi luvut eroavat jonkin verran oheislukemiston aikaisemman painoksen taulukoista. 4

5 Suomessa ja Ruotsissa journalismintutkimus on viime vuosina ollut kaikkein vahvinta. Suomessa ratkaiseva käänne näyttää tapahtuneen 1990-luvun alkuvuosina. Silloin tapahtui institutionaalista laajentumista: uusia virkoja ja laitoksia perustettiin mm. Jyväskylään. Se luonnollisesti näkyy julkaisujen määrissä. Myös Herkmanin (2008,93) tutkimus vahvistaa journalismintutkimuksen vahvan aseman suomalaisessa median ja viestinnän tutkimuksessa. Hänen mukaansa journalismi on mediakulttuurin ohella tärkeimpiä tutkimusalueita, varsinkin jos pro gradu -tutkielmat jätetään pois laskuista. Taulukko 4. Televisiotutkimus Pohjoismaissa (Asiasanahaku vanhasta NCOM-tietokannasta) Yhteensä Tanska Suomi Norja Ruotsi Yhteensä Taulukon 4. mukaan televisiotutkimusta tehtiin eniten vuosina ja sen jälkeen suunta on ollut vähenevä, paitsi Suomessa ja osittain Norjassa. Selitys tutkimuksen vähenemiseen voi olla 1990-luvun laman aikana alkanut Pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden tutkimusosastojen saneeraus, joka vähensi yleisradioiden julkaisemaa tutkimusta. Toisaalta tämä yleisradioyhtiöiden tutkimuksen saneeraus koskee myös Suomea, mutta täällä televisiotutkimus ei näytä vähenemisen merkkejä. 5

6 Taulukko 5. Teoreettinen median ja viestinnän tutkimus (Asiasanahaku vanhasta NCOM-tietokannasta) Yhteensä Tanska Suomi Norja Sweden Yhteensä Tanska näyttää analyysin perusteella teoreettisen median ja viestinnän tutkimuksen suurmaalta. Viitteiden selailu paljastaa, että erityisesti elokuvateoriaa on Tanskassa tutkittu paljon. Sen lisäksi tanskalainen mediatutkimuksen lehti Mediekultur näyttää usein julkaisseen teoreettiseksi luokiteltua tutkimusta. Suomalaista alan tutkimusta on väitetty teoriapainotteiseksi, mutta tämän tilastollisen selvityksen perusteella se ei suinkaan pidä paikkaansa. Taulukko 6. Median ja viestinnän historian tutkimus (Asiasanahaku vanhasta NCOM-tietokannasta) Yhteensä Tanska Suomi Norja Ruotsi Yhteensä

7 Median ja viestinnän historiaa on tutkittu selvästi enemmän Tanskassa ja Ruotsissa kuin Suomessa. Tähän liittyy todennäköisesti se, että Suomessa ei ole mediahistoriaan liittyviä kausijulkaisuja kuten Ruotsissa Presshistorisk årsbok ja Sylwan-sarja sekä Tanskassa Grafiana, vuosikirja, jota julkaisee Danmarks Grafiske Museum/Dansk Pressemuseum. Nordicomin tietokannat ovat kiinnostava tiedonlähde pohjoismaisesta median ja viestinnän tutkimuksesta ja sen suuntauksista kiinnostuneille. Esimerkiksi norjalainen Knut Lundby (2010) selvitti Nordicomin tietokantojen avulla, miten paljon median ja viestinnän tutkijat ovat tutkineet uskontoon liittyviä teemoja. Hän havaitsi, että uskonto on tutkimusaiheena alkanut enenevässä määrin kiinnostaa pohjoismaisia median ja viestinnän tutkijoita vasta 2000-luvulla, erityisesti vuoden 2005 jälkeen. Tähän on vaikuttanut Tanskasta alkanut kiista Muhammed-pilakuvista ja yleensäkin julkinen keskustelu islamin asemasta länsimaissa luvulla median ja viestinnän tutkimuksen julkaisutoimintaan voivat vaikuttaa yhä lisääntyvät kansainvälistymiseen liittyvät vaatimukset ja uudet monitieteiset tohtorikoulut sekä tietenkin yliopistoreformi, joka painottaa suuria laitosyksikköjä ja näkyviä tuloksia. Lähteet Herkman, Juha (2008): Current trends in media research. Nordicom-Information 30(1), Lundby, Knut (2010): Nordisk forskning om medier og religion: en analyse basert på Nordicoms publikasjonsdatabase. Teoksessa: Norden och världen: perspektiv från forskningn om medier och kommunikation. En bok tillägnad Ulla Carlsson. Göteborgs universitet, Olsson, Claes-Olof (2010): Nordicom och massmedieforskningen framväxt i Göteborg under 1970-talet. Teoksessa: Norden och världen: perspektiv från forskningn om medier och kommunikation. En bok tillägnad Ulla Carlsson. Göteborgs universitet, Koivisto, Juha & Thomas, Peter. D. (2010): Mapping communication and media research: conjunctures, institutions, challenges. Tampere University Press. Poteri, Eija (2004): Viestintätieteellinen julkaisutoiminta Suomessa ja vähän Pohjoismaissakin. Teoksessa: Tiedotusopin peruskurssin lukemisto. Tampereen yliopisto, Tiedotusopin laitoksen opetusmonisteita, D 46. Puuska, Hanna-Mari & Miettinen, Marita (2008): Julkaisukäytännöt eri tieteenaloilla. Helsinki: Opetusministeriö, Opetusministeriön julkaisuja 2008:33. 7

8 Schröder, Roland (2002): Nordicom: a model for international media research. Journalism Studies 3(4), Verkko-osoitteet Nordicom: (pääsivu, tietokannat) Nordicom/Suomi: Viestintätieteiden yliopistoverkosto: (Vuoden 2011 alussa verkosto muuttaa Aalto-yliopistoon ja sivusto todennäköisesti samoin.) Copyright Eija Poteri 2010 Tiedotusopin peruskurssin lukemisto 2009/