KESTÄVÄN KEHITYKSEN NÄKÖKULMIEN HUOMIOIMINEN KUNNAN ENERGIARATKAISUSSA

Transkriptio

1 LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO Energia- ja ympäristötekniikan osasto KESTÄVÄN KEHITYKSEN NÄKÖKULMIEN HUOMIOIMINEN KUNNAN ENERGIARATKAISUSSA Diplomityön aihe on hyväksytty Lappeenrannan teknillisen yliopiston energia- ja ympäristötekniikan osastoneuvoston kokouksessa Työn tarkastajat: Työn ohjaaja: Professori Lassi Linnanen Professori Risto Soukka Lehtori Asko Puhakka Tampereella 6. heinäkuuta 2005 Jussi Kupari Runkokatu 14 G Tampere puh

2 TIIVISTELMÄ Lappeenrannan teknillinen yliopisto Energia- ja ympäristötekniikan osasto Jussi Kupari Kestävän kehityksen näkökulmien huomioiminen kunnan energiaratkaisussa Diplomityö sivua, 29 kuvaa, 17 taulukkoa ja 6 liitettä. Tarkastajat: Hakusanat: Keywords: Professori Lassi Linnanen Professori Risto Soukka kestävä kehitys, energiantuotanto, metsähake, kasvihuonekaasupäästö sustainable development, energy production, forest chips, greenhouse gas emission Diplomityön tavoitteena on tuottaa informaatiota kunnalliseen päätöksentekoon, jonka avulla kestävän kehityksen näkökulmia voidaan huomioida kunnan energiaratkaisusta päätettäessä. Yhtenä työn lähtökohtana on ollut myös uusi EU-direktiivi, jonka mukaan ympäristönäkökohtia voidaan huomioida julkisten hankintojen tarjouspyyntömenettelyssä valintaperusteena. Tarkastelun kohteena oli kokoluokaltaan 0,5 3 MW:n aluelämpölaitokset sekä polttoaineiden tuotantoketjut. Työssä vertailtavat polttoaineet olivat metsähake, raskas polttoöljy, kevyt polttoöljy ja turve. Diplomityössä on perehdytty kestävän kehityksen käsitteeseen ja muodostettu sen mukaan ekologiselle, sosiaaliselle ja taloudelliselle näkökulmalle kunnallisen energiaratkaisun indikaattoreita. Empiirisessä osassa käsitellään kestävän kehityksen näkökulmien muodostumista Enon energiaosuuskunnan toimintaan perustuen. Käytettävät kestävän kehityksen näkökulmien mukaiset indikaattorit ovat polttoaineen tuotannosta ja käytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt, polttoaineen tuotannon työllisyysvaikutukset sekä energian hinnan muodostuminen osuuskunnan asiakkaille. Tässä diplomityössä tarkastelluilla kestävän kehityksen indikaattoreilla mitattuna, metsähakkeen käytöllä energiantuotannossa on positiivinen vaikutus niin kunnan kasvihuonekaasutaseessa, työllisyystilanteessa sekä myös enemmän kuluttajaystävällinen asema, lämmön hinnan vakauden ansiosta, kuin muilla työssä käsiteltävillä polttoaineilla. Polttoaineen tuotantoketjun osalta metsähakkeelle saatiin tuotannon ja käytön aiheuttamaksi kasvihuonekaasupäästöksi 2,9 4,2 g CO 2 -ekv/mj. Tulos perustuu Enon energiaosuuskunnan polttoaineen hankinnassa käytössä oleviin keskimääräisiin etäisyyksiin metsäkuljetuksessa (250 m) ja kaukokuljetuksessa (15 km). Tuotannon ja käytön aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt olivat raskaalla polttoöljyllä 88,2 g CO 2 -ekv/mj, kevyellä polttoöljyllä 85,0 g CO 2 -ekv/mj ja turpeella 104,0 108,1 g CO 2 - ekv/mj. Metsähakkeen osalta polttoaineen tuotannon osuus koko tarkastellun energiaketjun kasvihuonekaasupäästöistä oli noin %. Enon energiaosuuskunnan tapauksessa vuoden 2005 odotetulla toiminta-asteella metsähakkeella tuotetun lämmön tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 160 t CO 2 -ekv. Kevyellä polttoöljyllä tuotetun lämmön tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästöt olisivat noin 3700 t CO 2 -ekv sekä turpeen (50 %) ja metsähakkeen (50 %) seoskäyttöön perustuvalla ketjulla noin t CO 2 -ekv. Samaisella toiminta-asteella työllisyysvaikutukset ovat käytettäessä metsähaketta 2,2 8,6 htv, raakaöljyä 0,12 htv ja turvetta 1,4 1,6 htv. Metsähakkeen käyttö aluelämpölaitosten pääpolttoaineena takaa myös vakaan hintakehityksen osuuskunnan asiakkaille.

3 ABSTRACT Lappeenranta University of Technology Department of Energy and Environmental Technology Jussi Kupari Considering the Sustainable Development Perspectives in Municipal Energy Decision-making Master s Thesis pages, 29 figures, 17 tables and 6 appendices Examiners: Keywords: Professor Lassi Linnanen Professor Risto Soukka sustainable development, energy production, forest chips, greenhouse gas emission The aim of this study is to produce information on possibilities to consider the sustainable development perspectives in the municipal energy decision-making. One aspect is also the new EU-directive that allows the use of environmental aspects as selection criteria in supply request procedure of public supplies. The study focuses on small-scale district heating systems (between 0.5 and 3 MW) including their fuel-supply chains. The comparable fuels of the study were forest chips, heavy fuel oil, light fuel oil and peat. The first part of the study discusses the concept of the sustainable development and establishes the indicators for ecological-, social- and economical aspects of the municipal energy production. The indicators used in empirical part of the study, which based on the Eno energy cooperative, were the equivalent CO 2 -emissions from the production and the combustion of the fuel, the employment impacts of the fuel production and the energy price formation for the consumers. The indicators show that using forest chips in energy production has a positive effect of reduced greenhouse gases. The use of wood in energy production also provides employment opportunities and is more favourable option to consumers, because of the steady fuel price, when compared to the other alternative fuels considered in this study. The equivalent CO 2 emission from the production and use of the forest chips in Eno energy cooperative heating plants is approximately g CO 2 -ekv/mj when the average transportation distance in forest is 250 meters and on the road 15 kilometres. Equivalent CO 2 emissions of the comparable fuel chains are 88.2 g CO 2 -ekv/mj with heavy fuel oil, 85.0 g CO 2 -ekv/mj with light fuel oil and g CO 2 -ekv/mj with peat. The share of the greenhouse gas emissions of the forest chips production is about % of the total greenhouse gas emissions caused by the production and the combustion of the forest chips. The estimated use of the forest chips in the Eno energy cooperative heating plants for the year 2005 is about MWh. Equivalent CO 2 emissions caused by the production and the use of the forest chips with the estimated consumption rate is 160 t CO 2 -ekv. If the heat is produced with comparable fuels, the amount of the greenhouse gas emissions would be 3700 t CO 2 -ekv with the light fuel oil and t CO 2 -ekv with the mixture of peat (50 %) and forest chips (50 %). The employment effects of using the forest chips with the estimated consumption rate are between 2.2 and 8.6 man-years. If the same amount of energy is produced with comparable fuels, the effect would be 0.12 man-years with the heavy and light fuel oil, and man-years with the peat. The use of forest chips as a fuel in energy production offers also very steady energy price for the consumers.

4 ALKUSANAT Tämä diplomityö on tehty Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun toimeksiannosta. Työn tarkastajina ovat toimineet professori Lassi Linnanen ja professori Risto Soukka Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta sekä työn ohjaajana lehtori Asko Puhakka Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta. Heitä haluan kiittää mielenkiintoisesta aiheesta sekä ohjauksesta ja neuvoista työn aikana. Työn tekemistä ovat edesauttaneet myös Enon energiaosuuskunta ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun henkilökunta. Heitä haluan kiittää yhteistyöstä. Erityisesti haluan kiittää FM Lasse Okkosta kiinnostuksesta työtä kohtaan ja arvokkaista neuvoista työn aikana. Suuret kiitokset myös opiskelukavereille sekä ennen kaikkea Eveliinalle ja vanhemmilleni kaikesta tuesta, jota olen opintojen ja tämän työn aikana saanut. Tampereella 6. heinäkuuta 2005 Jussi Kupari

5 1 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ ABSTRACT ALKUSANAT SISÄLLYSLUETTELO KÄYTETYT MERKINNÄT 1 JOHDANTO Työn tausta Työn tavoite Tutkimuksen rakenne KESTÄVÄN KEHITYKSEN NÄKÖKULMAT KUNNAN ENERGIARATKAISUSSA Kestävän kehityksen käsite Kestävän kehityksen tulkinta Kestävän kehityksen mukaisen toiminnan mittaaminen Kestävän kehityksen mukaisen toiminnan raportointi Euroopan unionin kestävän kehityksen näkökulma Suomen kestävän kehityksen näkökulma Ekologinen näkökulma Sidosryhmätarkastelu Energiantuotannon ympäristövaikutukset Kunnallisen energiaratkaisun ympäristövastuun indikaattorit Sosiaalinen näkökulma Sidosryhmätarkastelu...27

6 Energiantuotannon sosiaaliset vaikutukset Kunnallisen energiaratkaisun sosiaalisen vastuun indikaattorit Taloudellinen näkökulma Sidosryhmätarkastelu Energiantuotannon taloudelliset vaikutukset Kunnallisen energiaratkaisun taloudellisen vastuun indikaattorit Kestävän kehityksen näkökulmien huomioiminen kunnallisessa päätöksenteossa Kestävän kehityksen mukaisen toiminnan kannustimet Kunnallisten hankkeiden päätöksenteko Tarjouksen hyväksymisen perusteet KESTÄVÄN KEHITYKSEN NÄKÖKULMIEN MUODOSTUMINEN PAIKALLISESSA LÄMMÖNTUOTANNOSSA Lämpöyrittäjyys Enon energiaosuuskunta Työssä käytettävät indikaattorit Muita energiapuun käytön vaikutuksia Energiapuun käyttö lämmöntuotannossa Energiapuun tuotantomenetelmät Energiapuun korjuun työvaiheet Enon energiaosuuskunnan polttoaineen hankinta Ekologinen indikaattori Kasvihuonekaasupäästöjen laskentaperusteet Päästökertoimet...53

7 Enon energiaosuuskunnan polttoaineen tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästöt Puun polton kasvihuonekaasupäästöt Sosiaalinen indikaattori Vaikutukset työllisyyteen Enon energiaosuuskunnan polttoaineen hankintaketjun työllisyysvaikutukset Taloudellinen indikaattori Energian hinnan muodostuminen kuluttajalle Metsähakkeen tuotannon kustannustekijät Enon energiaosuuskunnan tuottaman energian hinta Metsähakkeen kannattavuus lämmöntuotannossa Vertailupolttoaineet Turve Raakaöljy Tulosten tarkastelu Pohjois-Karjalan bioenergiastrategian mukainen tarkastelu Vertailu muihin tutkimuksiin YHTEENVETO...88 LÄHDELUETTELO...91 LIITELUETTELO

8 4 KÄYTETYT MERKINNÄT Yksiköt: euro g gramma h tunti ha hehtaari i-m 3 irtokuutiometri J joule m metri m 3 kiintokuutiometri snt sentti t tonni toe ekvivalentti öljytonni W watti Yksiköiden kertoimet: m milli = 10-3 k kilo = 10 3 M mega = 10 6 G giga = 10 9 T tera = P peta = Lyhenteet: c CH 4 CO 2 CO 2 -ekv d e EEA EU EY EYTI GC GRI GWP IPCC KTM M nkv NO NO X polttoaineen kulutus metaani hiilidioksidi hiilidioksidiekvivalentti kaukokuljetusmatka päästökerroin European Environment Agency, Euroopan ympäristökeskus Euroopan unioni Euroopan yhteisö Euroopan yhteisön tuomioistuin Global Compact Global Reporting Initiave Global Warming Potential, globaali lämmityspotentiaali Intergovernmental Panel on Climate Change, hallitustenvälinen ilmastopaneeli Kauppa- ja teollisuusministeriö päästöjen määrä nettokassavirta typpioksidi typenoksidit

9 5 N 2 O p POK POR SO SO 2 V VOC VTT y YK x 1 x 2 x 3 dityppioksidi tuottavuus kevyt polttoöljy raskas polttoöljy rikkioksidi rikkidioksidi tilavuus haihtuvat orgaaniset yhdisteet Valtion teknillinen tutkimuskeskus metsäkuljetuksen tehotuntituottavuus Yhdistyneet kansakunnat metsäkuljetusmatka kuormakoko ajouranvarsitiheys Alaindeksit: dieselpa hak hk kk kuorma mk pa tyhjä täysi dieselpolttoaine hakkuu haketus kaukokuljetus kuormakoko metsäkuljetus polttoaine tyhjä kuorma täysi kuorma

10 6 1 JOHDANTO 1.1 Työn tausta Kestävän kehityksen käsite otettiin ensimmäisen kerran käyttöön 1980-luvun lopussa, jolloin Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) Ympäristön ja kehityksen maailmankomissio julkaisu raporttinsa Yhteinen tulevaisuutemme. Raportin mukaan kestävän kehityksen sisältönä on kehittää toimia, joiden avulla nykyisten sukupolvien tarpeet voidaan tyydyttää, vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Kestävä kehitys asetettiin kansainvälisen yhteistyön ja toiminnan tavoitteeksi Rio de Janeirossa pidetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa vuonna Sen mukaan jokainen valtio on itse ensisijaisesti vastuussa kansalaistensa henkisestä, yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta hyvinvoinnista. Tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan eritasoisia toimenpiteitä ja menettelytapoja. Kokouksen jälkeen ympäristökysymykset nousivat keskeiseksi kestävän kehityksen teemaksi, ja vuonna 1997 Kiotossa hyväksyttiin ympäristö- ja kehityskonferenssin pohjalta laadittu ilmastosopimus. Suomi on omalta osaltaan sitoutunut Kiotonilmastosopimukseen, jonka mukaan Suomen on rajoitettava yhteismitalliset hiilidioksidipäästöt vuosien aikana vuoden 1990 tasolle luvun lopulla sosiaalinen ulottuvuus otti suurempaa roolia kestävän kehityksen tavoitteisen saavuttamisessa. Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa sosiaalinen ulottuvuus oli mukana merkittävänä tekijänä. Kokouksen pääteemana oli, kuinka kestävän kehityksen esteitä voitaisiin vähentää ja tuotanto- ja kulutustapoja muuttaa kestävimmiksi. Suomi on ottanut, osana Euroopan unionin (EU) yhteistä tavoitetta, päävastuun tuotanto- ja kulutus tapojen muuttamisesta ja ekologisista kysymyksistä. Tavoitteiden toteuttamisesta kantavat vastuuta teollisuus- ja kehitysmaiden hallitusten lisäksi

11 7 yksityissektori ja yksittäiset kansalaiset. Kunnat voivat omalta osaltaan vaikuttaa kestävän kehityksen näkökulmien huomioimiseen omissa julkisissa hankinnoissaan. Julkisella hankinnalla tarkoitetaan kaikkia julkisyhteisön tekemiä hankintoja oman organisaationsa ulkopuolelta. Suomen hankintalainsäädäntö perustuu Euroopan yhteisön (EY) hankintoja koskeviin direktiiveihin, jotka pohjautuvat Euroopan sisämarkkinoiden toimivuuteen. Jokaisen hankinnan tavoitteena on saada palvelu käytettäväksi mahdollisimman edullisin kustannuksin. Parhaiten tähän tulokseen päästään kun hankinnat kilpailutetaan. Hankintalainsäädännön mukaan julkisiin hankintoihin liittyvässä tarjouspyyntömenettelyssä valintaperusteena voidaan käyttää kokonaistaloudellista edullisuutta tai halvinta hintaa. Kun perusteena käytetään kokonaistaloudellista edullisuutta, tulee tarjouspyynnössä mainita, mihin perusteisiin valinnassa kiinnitetään huomiota. (Kärkkäinen 1996, s ) Kunnallisista energiaratkaisuista päätettäessä voidaan tarjouspyyntömenettelyssä käyttää hyväksyttävinä arviointiperusteina esimerkiksi energian hintaa, toimitusaikaa, toimitusvarmuutta ja teknisiä ratkaisuja. Tarjouspyyntömenettelyssä kiellettyjä arviointiperusteita ovat työllisyysnäkökohdat. Perinteisesti taloudelliset arvot ovat määrittäneet mitkä hankkeet ovat tulleet valituiksi. (Puhakka 2005, s. 56) Vuoden 2004 alussa julkisia hankintoja koskevat EU-direktiivit uudistuivat ja julkisella hankintaviranomaisella on uusittujen direktiivien mukaan mahdollisuus asettaa ympäristökriteereitä, joita se edellyttää tarjouskilpailussa, ja myös sen mukaisesti valita tuotteita (Nissinen 2004, s. 17). Ympäristöllisten kriteerien huomioiminen yhtenä kokonaistaloudellisuuden mittarina perustuu Euroopan yhteisön tuomioistuimen (EYTI) ratkaisuun Helsingin sisäisen bussiliikenteen hoitamisesta. EYTI päätyi ratkaisuun, jossa hankintaviranomainen saa ottaa huomioon ympäristönäkökohtia seuraavin edellytyksin (EYTI 2002): - perusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen - ne eivät saa antaa hankintaviranomaiselle rajoittamatonta valinnanvapautta

12 8 - ne on tullut nimenomaisesti mainita tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa ja - niiden tulee noudattaa kaikkia yhteisön oikeuden perusperiaatteita, erityisesti syrjintäkiellon periaatetta 1.2 Työn tavoite Tämän diplomityön tavoitteena on tuottaa informaatiota kunnalliseen päätöksentekoon, jonka avulla kestävän kehityksen näkökulmia voidaan huomioida kunnan energiaratkaisusta päätettäessä. Huomioon otetaan ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden muodostamat vaikutukset. Diplomityössä tarkastellaan kestävän kehityksen näkökulmien muodostumista eri polttoainevaihtoehdoilla paikallisessa lämmöntuotannossa. Tarkastelun kohteena on kokoluokaltaan 0,5 3 MW:n aluelämpölaitokset eri polttoainevaihtoehdoilla. Vertailtavat polttoaineet ovat metsähake, kevyt polttoöljy (POK), raskas polttoöljy (POR) ja turve. Tarkastelu suoritetaan kestävän kehityksen näkökulmien mukaisesti valituilla indikaattoreilla. Diplomityön empiirisen osan tarkastelu perustuu Enon kuntaan ja Enon energiaosuuskunnan toimintaan. Ihmiskunnan toimien seurauksena hiilidioksidipäästöjen määrä ilmakehässä on lisääntynyt viimeisen sadan vuoden ajanjaksolla merkittävästi. Hiilidioksidin haitallinen vaikutus ilmakehässä perustuu sen merkittävyyteen ilmaston lämpenemistä edistävänä tekijänä. Ilman asianmukaisia toimenpiteitä tilanne pahenee entisestään. Tässä diplomityössä paikallisen lämmöntuotannon kestävän kehityksen ekologisena indikaattorina tullaan käyttämään polttoaineen tuotannon ja käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Jotta tarkastelu ei jää yksipuoleiseksi, tullaan paikallista lämmöntuotantoa tarkastelemaan myös kestävän kehityksen muiden näkökulmien kannalta. Sosiaalisen ulottuvuuden mittarina käytetään polttoaineen tuotantoketjun työllisyysvaikutuksia ja taloudellisen ulottuvuuden mittarina energian hinnan muodostumista kuluttajille. Näin saadaan muodostettua kokonaisvaltainen kuva, miten eri polttoaineilla vastataan kestävän kehityksen tavoitteisiin paikallisessa lämmöntuotannossa.

13 9 Diplomityön toimeksiantajana on toiminut Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu ja työ kuuluu Northern WoodHeat -hankkeeseen. Projektin tavoitteena on optimoida pienen ja keskisuuren kokoluokan puupolttoaineketjujen tuottamat hyödyt paikallisella tasolla. Muissa Northern WoodHeat hankkeeseen kuuluvissa maissa aiotaan lisätä bioenergian käyttöä Pohjois-Karjalassa tehdyn kehitystyön avulla. Hankkeessa näihin maihin rakennetaan toimitusketjuja, jotka varmistavat puuenergian hankinnan erikokoisille lämpölaitoksille. Suomalaiset kehittävät samalla metsäenergian käytön edistämiseen tähtääviä kansainvälisiä konsultointi- ja koulutustuotteita. Yhtenä tämän diplomityön tavoitteena on ollutkin tuottaa koulutusmateriaalia, koskien metsähakkeen käyttöä lämmöntuotannossa. 1.3 Tutkimuksen rakenne Luvussa 2 esitetään kestävän kehityksen tulkinta ja perehdytään sen sisältöön kunnallisen energiaratkaisun näkökulmasta. Tässä vaiheessa esitetään mittarit kuvaaman kestävän kehityksen näkökulmia. Lähtökohta mittareiden kehittämiselle tulee kirjallisuudesta. Lisäksi käsitellään kunnallisten julkisten hankintojen päätöksentekoprosessia ja esitetään kuinka kestävän kehityksen ekologinen näkökulma voidaan huomioida päätettäessä kunnallisesta energiaratkaisusta. Luvussa 3 esitetään lämpöyrittäjyyden nykytila ja käsitellään Enon energiaosuuskunnan osata kestävän kehityksen muodostumista valituilla indikaattoreilla. Ympäristöindikaattorina käytetään polttoaineen tuotannon ja käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä, sosiaalisena indikaattorina käytetään syntyviä työllisyysmahdollisuuksia ja taloudellisena indikaattorina käytetään energian hinnan muodostumista kuluttajille. Lisäksi luvussa esitetään mitä muita merkittäviä vaikutuksia metsähakkeen käytöllä on paikallisessa lämmöntuotannossa ja suoritetaan vertailu muihin tutkimuksiin. Luvussa 4 esitetään yhteenveto työn tavoitteista, sisällöstä sekä saaduista tuloksista.

14 10 2 KESTÄVÄN KEHITYKSEN NÄKÖKULMAT KUNNAN ENERGIARATKAISUSSA 2.1 Kestävän kehityksen käsite Käsitteen kestävä kehitys rinnalla käytetään usein myös käsitteitä yhteiskuntavastuu ja yritysvastuu. Käsitteiden sekoittaminen ei kuitenkaan ole suotavaa, vaikka käytännössä asia ja sen jaottelu ei merkittävästi muutu. Lähinnä kestävä kehitys mielletään enemmän ympäristöaiheiseksi kysymykseksi, ja yhteiskuntavastuussa painottuvat enemmän eri sidosryhmien odotukset myös suhteessa sosiaalisiin asioihin. Voidaan sanoa että, yhteiskuntavastuu on toimimista kestävän kehityksen ideologian mukaisesti. Yritysvastuu on muodostunut kuvaamaan yrityksen yhteiskuntavastuu käsitettä. (Talvio & Välimaa 2004, s. 39) Usein kunnissa puhutaan kestävän kehityksen edistämisestä. Tässä diplomityössä kunnallisen energiaratkaisun vastuullisuutta kuvataan termillä kestävä kehitys. Kestävää kehitystä määriteltäessä työssä on käytetty lähdeaineistona materiaalia, joka pohjautuu kestävän kehityksen, yhteiskuntavastuun sekä yritysvastuun piiriin. Eri termivaihtoehtoja tarkisteltaessa, mikään vaihtoehdoista ei ole täysin ongelmaton. Siksi työssä käytetään pääasiallisesti käsitettä kestävä kehitys, mutta ollaan avoimia myös muille käsitteille ja niitä käytetään osin synonyymeinä ja rinnakkain, toisiaan täydentäen. 2.2 Kestävän kehityksen tulkinta Kestävästä kehityksestä käytävä keskustelu ja toiminta painottuvat ekologiseen kestävyyteen ja sen taloudellisiin vaikutuksiin. Sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden merkitys on kuitenkin ajan myötä vahvistunut ja selkeytynyt. On keskitytty etsimään eri ulottuvuuksien keskeistä sisältöä ja vuorovaikutusta. Avarasti käsitettynä kestävän kehityksen tavoitteet tähtäävät siihen, että ihmiset oppivat elämään sopusoinnussa

15 11 luonnon ja toistensa kanssa. Kestävää kehitystä koskevassa keskustelussa sen kolmeksi peruselementiksi ovat muodostuneet ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä kuvattaessa, tässä diplomityössä tullaan käyttämään vain käsitettä sosiaalinen kestävyys. (Hallituksen kestävän kehityksen ohjelma 1998, s. 3 4) Raja eri kestävän kehityksen näkökulmien välillä ei ole yksiselitteinen. Muutokset jollakin osa-alueella voivat aiheuttaa muutoksia myös toisella alueella, joten vaikutuksia pitäisi kyetä tarkastelemaan kokonaisuutena (Niskala & Tarna 2003, s. 130). Kestävän kehityksen perustana on ihmiskeskeinen ajattelu. Kuten Ympäristön ja kehityksen maailmankomission eli ns. Brundtlandin komission kestävän kehityksen määritelmästä käy ilmi, on kyse ihmisten tarpeista ja niiden tyydyttämiseen liittyvistä reunaehdoista. Ekologisen näkökulman reunaehtona pidetään biodiversiteetin turvaamista siten, että ekosysteemit ja niiden lajit voivat kehittyä siten, että ne ylläpitävät maapallon mahdollisimman hyvänä ympäristönä nykyisille ja tuleville sukupolville. Sosiaalinen kestävyys liittyy keskeisesti sosiaaliseen pääomaan. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan ihmisten hyvinvointia ja sitä, että yhteiskunnat ovat oikeudenmukaisia, turvallisia ja hyviä elinympäristöjä. Sosiaaliseen kestävään kehitykseen sisältyvällä kulttuurisella kestävyydellä tarkoitetaan kulttuurien mahdollisuutta kehittyä omilla ehdoillaan. Taloudellinen kestävyys on taloudellista toimintaa, joka ottaa huomioon ympäristönäkökohdat ja sosiaaliset näkökohdat. Taloudellisesti kestävä toiminta ottaa huomioon myös sidosryhmille kohdistuvat taloudelliset vaikutukset. (Rohweder 2004, s ) Rohweder (2004, s ) on jäsentänyt konkreettisesti yrityksen kestävän kehityksen mukaisesti tapahtuvan toiminnan sisällön. Tällöin puhutaan yritysten yhteiskuntavastuusta tai yritysvastuusta. Toimintaa voidaan tarkastella välittömänä vastuuna sekä välillisenä vastuuna. Ekologisen vastuun välitön vastuu tarkoittaa yrityksen tai toimijan itsensä aiheuttamia välittömien ympäristöongelmien ja -riskien hallintaa sekä luonnonvarojen kestävää käyttöä. Välillisiä ovat yhteistyökumppaneiden aiheuttamat ympäristövaikutukset. Välittömään sosiaaliseen vastuuseen kuuluu

16 12 työntekijöiden osaamiseen ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Välillisiä sosiaalisen vastuun asioita ovat kanssakäyminen paikallisten tai globaalien yhteisöjen kanssa. Taloudellisen vastuun välitön vastuu liittyy suoriin rahavirtoja koskeviin vaikutuksiin, joista esimerkkeinä palkkojen maksaminen työn tekijöille ja verojen maksaminen yhteiskunnalle. Välillinen vastuu liittyy oman toiminnan kansantaloudelliseen merkitykseen. Huomioitavaa on, että kestävän kehityksen tarkalle sisällölle ei ole kuitenkaan olemassa universaalia kokonaisuutta, vaan sen sisältö tulisi määrittää aina tapauskohtaisesti Kestävän kehityksen mukaisen toiminnan mittaaminen Kestävän kehityksen mittaamista varten on valittava indikaattorit, jotka kuvaavat kestävän kehityksen keskeisiä ulottuvuuksia. Indikaattoreiden avulla voidaan mitata kestävän kehityksen tilaa ja toteutumista sekä arvioida kehityksen suuntaa. Suomi julkaisu ensimmäistä kertaa kestävän kehityksen indikaattorit keväällä Indikaattoreiden ryhmittelyä uudistettiin vuonna Vuonna 2000 julkaistussa kokoelmassa, indikaattorit oli ryhmitelty kestävän kehityksen näkökulmien mukaisesti ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen osa-alueeseen. Uudessa ryhmittelyssä keskeisiksi aihealueiksi muodostuivat tulevien sukupolvien perintö, ihmisten hyvinvointi ja terveys, taloudellinen tasa-arvo, luonnonvarojen vaaliminen, varautuminen huomiseen, ekotehokas yhteiskuntarakenne, vastuullinen yhteiskunta sekä ympäristön kuormitus. Suomen kestävän kehityksen indikaattorit on esitetty liitteessä I. (Ympäristöministeriö 2003, s. 34) Indikaattoreiden valintakriteereinä on käytetty luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta. Luotettavuus ilmenee siten, että indikaattorit ovat ajallisesti ja alueellisesti edustavia, tieteellisesti hyväksyttäviä sekä toistettavissa olevia. Käyttökelpoisuus ilmenee siten, että indikaattorit ovat käyttäjälle tarpeellisia, yksinkertaisia ja helposti tulkittavia, herkkiä muutoksille, sisältävät muutosarvoja sekä mahdollistavat vertailun ja ennakoinnin. Lisäksi indikaattorit on valittu siten, että eri indikaattorit eivät anna päällekkäistä tietoa. (Rosenström & Palomäki 2000, s. 9)

17 13 Indikaattoreiden avulla voidaan luotettavasti arvioida organisaatioiden toiminnan kestävyyttä. Käytettävien mittareiden tulisi perustua selkeisiin kestävyyskriteereihin ja määriteltyihin kestävyystavoitteisiin. Kestävyysmittareiden ja indikaattoreiden avulla voidaan tarkastella edistääkö hanke, toiminta tai toimintasuunnitelma kestävyyden tavoitteiden saavuttamista vai ei. Kunnan näkökulmasta indikaattoreiden avulla voidaan arvioida kokonaisvaltaista kunnan ja kunnassa tapahtuvan toiminnan kestävyyttä ja erityisesti toimialojen, toimintaohjelmien, suunnitelmien ja hankkeiden arviointia. Tärkeimpiä kestävyysmittareiden käyttäjätahoja ovat (Anon. 2000, s. 23): - kaupunkien ja kuntien keskushallinto sekä poliittiset päätöksentekijät - virastot ja laitokset sekä lauta- ja johtokuntien jäsenet - kansalaisjärjestöt, eri intressi- ja sidosryhmät sekä asukasyhteisöt ja yksityiset kuntalaiset - tutkimus- ja koulutusorganisaatiot Kestävän kehityksen mukaisen toiminnan raportointi Useat maat, yritykset ja yhteisöt raportoivat nykyään ympäristöasioidensa lisäksi toimintaansa myös sosiaalisista ja yhteiskuntaan vaikuttavista taloudellisista näkökohdista. Yrityksissä ja yhteisöissä kestävän kehityksen mukaisen toiminnan raportointi on väline raportoida käyttökelpoista tietoa päätöksentekoon. Tällä hetkellä raportointi yrityksissä ja yhteisöissä perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoiseen yhteiskuntavastuun raportointiin ja kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan on laadittu ohjeistoja ja standardeja, jotka voidaan jakaa kolmeen luokkaan: sitoumustyyppisiin aloitteisiin, toimintajärjestelmiä koskeviin standardeihin ja ohjeistoihin. Sitoumustyyppisiä aloitteita ovat YK:n Global Compact (GC), Kansainvälisen kauppakamarin Elinkeinoelämän peruskirja kestävän kehityksen edistämiseksi ja OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille. Toimintajärjestelmä standardeja ovat AA1000S ja ISO standardisarjat sekä SA8000 standardi. Lisäksi Global Reporting Initiave (GRI) on laatinut ohjeiston yhteiskuntavastuun raportointiin. Kuvassa 1 on esitetty kuinka kattavia eri standardit ja

18 14 ohjeistot ovat kestävän kehityksen eri näkökulmien mukaan. (Niskala & Tarna 2003, s ) Kuva 1. Kestävän kehityksen mukaisen toiminnan raportointiin tarkoitettujen standardien ja ohjeistojen kattavuus. (Niskala & Tarna 2003, s. 48) Euroopan unionin kestävän kehityksen näkökulma EU:lla on merkittävä rooli kestävän kehityksen saavuttamisessa sekä Euroopassa että laajemmin koko maailmassa. Täyttääkseen velvollisuutensa Eurooppa-neuvosto on laatinut kestävää kehitystä koskevan EU:n strategian. Vuonna 1999 Helsingissä Eurooppa-neuvosto kehotti Euroopan komissiota tekemään ehdotuksen pitkän aikavälin strategiaksi, jossa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen politiikat sovitetaan yhteen. Vuonna 2000 Lissabonissa Eurooppa-neuvosto asetti uuden strategisen tavoitteen. Euroopasta oli määrä tulla maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja sekä lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Lissabonin strategiaa täydennettiin myöhemmin kun Tukholman Eurooppa-neuvosto päätti, että strategiaa olisi

19 15 täydennettävä lisäämällä siihen ympäristöulottuvuus. Näin tunnustetaan, että pitkällä aikavälillä taloudellista kasvua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ympäristösuojelua ei voida erottaa toisistaan. Käytännössä tämä tarkoittaa talouskasvun toteuttamista siten, että samanaikaisesti suojellaan ympäristöä ja tuetaan sosiaalista kehitystä. (KOM (2001) 264 lopullinen, s. 2) EU:n strategiassa keskitytään muutamiin ongelmiin, jotka aiheuttavat vakavia tai peruuttamattomia uhkia eurooppalaisen yhteiskunnan tulevalle hyvinvoinnille. Vakavimmille uhkille asetetut tavoitteet ovat ilmastonmuutoksen rajoittaminen ja puhtaan energian lisääminen, kansanterveyteen kohdistuvien uhkien torjuminen, luonnonvarojen vastuullisempi hallinta, liikennejärjestelmän ja maankäytön parantaminen, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen sekä väestön ikääntymisestä johtuvien taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten käsittely. (KOM (2001) 264 lopullinen, s. 3 18) Euroopan parlamentin ja neuvoston tekemän päätöksen (1513/2002/EY) mukaan kestävän kehityksen toteutuminen maailmanlaajuisesti edellyttää mm. seuraavia tekijöitä: - sellaisten tekniikoiden ja ratkaisujen kehittämistä ja levittämistä sekä sellaisten energiakäyttäytymisen muutosten sekä liikkuvuutta koskevien uusien lähestymistapojen edesauttamista, joilla voidaan varmistaa luonnonvarojen säilyttäminen ja niiden järkevämpi, tehokkaampi ja kestävämpi käyttö sekä vähentää jätteiden ja päästöjen syntymistä ja pienentää taloudellisen toiminnan ympäristövaikutuksia - ekosysteemien ja globaalimuutoksen mekanismien ja vaikutusten parempaa tuntemusta, näiden mekanismien vaikutus maa- ja merivaroihin mukaan lukien, sekä alan ennustemahdollisuuksien kehittymistä Pitkällä aikavälillä toteutettava kestävä kehitys edellyttää, että esitettyjen tekijöiden puitteissa sopivimmat energialähteet ja -muodot saadaan käyttöön ja kannattavaksi.

20 16 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta astui voimaan heinäkuussa Ohjelmassa on määritelty tärkeimmät ympäristöä koskevat tavoitteet ja painopistealueet, jotka perustuvat ympäristön tilaa ja vallitsevaa kehitystä koskevaan arviointiin. Ohjelman tarkoituksena on edistää ympäristönäkökohtien yhdentämistä kaikkiin yhteisön politiikkoihin ja edesauttaa kestävän kehityksen saavuttamista. Ohjelman tavoitteet kohdistuvat ilmastonmuutokseen, luonnonsuojeluun, biologiseen monimuotoisuuteen, ympäristöön, terveyteen, elämänlaatuun, luonnonvaroihin ja jätteisiin. Ohjelma on perustana kestävää kehitystä koskevan eurooppalaisen strategian ympäristöulottuvuudelle ja edistää ympäristöulottuvuuden sisällyttämistä kaikkeen yhteisön politiikkaan muun muassa määrittämällä strategian ympäristöä koskevat painopistealueet. (EPNPäät 1600/2002/EY) Suomen kestävän kehityksen näkökulma Vuonna 1998 valmistunut hallituksen kestävän kehityksen ohjelma antoi peruslinjaukset ekologisen kestävyyden edistämiseksi ja sitä edistävien taloudellisten sekä sosiaalisten ja kulttuuristen edellytysten luomiseksi Suomessa. Ohjelma sisältää tärkeimmät kestävän kehityksen toiminta-alueita koskevat strategiset tavoitteet ja toimintalinjat. Ekologiselta kannalta ohjelman keskeisenä sisältönä on uusiutuvien luonnonvarojen käytön lisääminen, luonnon tuottokyvyn ja luonnonarvojen säilyminen sekä ympäristön tilan parantuminen. Taloudellisen kestävyyden tavoite on muokata kaikkea toimintaa, jolla pyritään kasvattamaan kilpailukykyä ja työllisyyttä, ympäristöystävällisempään suuntaan. Sosiaalisten ja kulttuurisen kestävyyden osalta tavoitteena on, että yhteiskunta pystyy kohtaamaan kestävän kehityksen haasteet paremmin valmiuksin. (Ympäristöministeriö 2003, s ) Vuonna 2000 julkaistussa Suomen kestävän kehityksen indikaattorikokoelmassa määriteltiin ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen aihealueen indikaattorit. Vuonna 2004 aihealueiden jakoa uudistettiin, mutta suuria muutoksia