Rakennusliiton yleiskeskustelun puheenvuorot

Transkriptio

1 Rakennusliiton 23. liittokokous Rakennusliiton yleiskeskustelun puheenvuorot Matti Piirainen, os. 001 Helsingin kirvesmiehet Ensinnäkin näihin edellisiin puheenvuoroihin: tämä kansainvälisen liiton toverin puheenvuoro oli erittäin hyvä ja valaiseva. Ennen kaikkea minua miellytti se, että tehdään jotakin, aktivoidaan ja saadaan tämmöisiä aktiivisia tapahtumia, elikkä saadaan uutiskynnys ylitettyä ja näitä asioita saadaan ihmisten tietoisuuteen. Valitettavasti Suomessa ei kyllä oikein kauhean paljon tätä oikein tapahdu. Siinä suhteessa meillä on aika paljon petrattavaa. Suokas myös yllätti ihan myönteisellä tavalla. Kun me on tässä viime vuosina Suokkaan kanssa kilpailtu, kumpi on pessimistisempi, niin kyllä Suokas nyt todella oli optimisti ja näki ison valon kuitenkin tässä tappelussa paremmin sitä harmaata taloutta vastaan ja näitten duunareitten ongelmien ratkaisemiseen ja näin tietenkin pitää olla. Ja juuri se, että lähtökohta on, että me saadaan nostettua ihmisten aktiivisuutta ja tietosuutta ja sitä kautta saadaan vahvistettua omaa liittoa ja omaa toimintaa niin se on tietenkin lähtökohta. Mutta sitten itse asiaan. Kun mietin sitä, että missä tilanteessa me ollaan ja minkälaisia haasteita meillä on tulevaisuuden lähtökohdasta, niin on pakko miettiä se, että miten me on tultu tähän tilanteeseen ja minkälainen poliittinen tilanne kaiken kaikkiaan Suomessa nyt on. Meillähän oli eduskuntavaalit tässä vähän aikaa sitten ja joka ikinen tietää sen, että työväenpuolueet saivat turpiin oikein niin kuin olan takaa. Ja tietenkin on silloin mietittävä se, että miksi näin kävi, koska turpiin saamisen seurauksena ollaan entistä enempi työnantajien ja oikeiston paineessa. Ja paineet hyvinvointivaltion purkamiseksi on voimistunut entisestään. Ja keskeisimpiä syitä minun mielestä kyllä oli se, että me ei saatu omaa viestiä perille ja ennen kaikkea, mitäs viestiä voidaan viedä perille, jos ollaan Kataisen-Stubbin hallituksessa takaamassa sitä uusliberalistista politiikkaa, mitä Suomessa on harjoitettu viimeisten vuosien aikana, jonka seurauksena on ihmisiä on potkittu pellolle ja kyykytetty ja niin poispäin. Ja ne työväenpuolueitten saavutukset hallituksessa valitettavasti oli kyllä aika vähäiset, se 100 euron korotus perusturvaan ei kyllä monta lämmittänyt. Sen sijaan lahjoitettiin semmoinen, mikä nyt yks verohelpotusten lisäksi suurituloisille niin suuri lahjoitus firmoille oli tämä yhteisöveron alentaminen 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Jos muutama viikko sitten katsoitte MOT -nimistä ohjelmaa, niin siellä paljastettiin se, että noin 800 miljoonaa Suomen valtio menetti rahoja. Tämän tarkoituksenahan oli hallituksella Urpilaisen suulla sanoa, että firmat työllistävät, kun ne saavat ne tämmöisen verohelpotuksen. Me tiedetään, että toisin kävi. Firmat potkii itse asiassa pellolle ihmisiä entistä enempi ja YT-neuvottelut ovat käynnissä koko ajan. Ja yllätys, yllätys Helsingin pörssi jakoi vuonna miljoonaa

2 enempi osinkotuloja yrityksille. Joka ikinen voi tehdä omat johtopäätökset, miten tämä 800 miljoonan tulonsiirto suurpääomalle tapahtui. Toinen syy tietenkin oli se, että mitä muutoksia työpaikoilla on tapahtunut. Me tiedetään että, isäntävallan otteet ovat työpaikalla vahvistuneet ja ennen kaikkea siihen vaikuttaa se, että meillä on tämmöiset epätyypilliset työsuhteen lisääntyneet erittäin paljon. Noin ihmistä tekee tänä päivänä epätyypillisiä työsuhteita. Ja näistä noin 60 prosenttia tekee naiset. Se on valtavan paljon, toverit. 15 vuoden aikana epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet 60 prosenttia, et se on todella paljon. Uusina kuvioinahan tähän on tullut, kuten täällä on mainittu ja monessa puheenvuorossa, nämä ns. nollasopimukset ilman irtisanomisaikaa, joka on todella törkeä uusi orjakontrahti, joka lisääntyy. Ja näitä sopimuksia tänä päivänä on yli Ajatelkaa toverit, yli ihmisellä on sopimus, jossa on 0 40 tuntia ja se ei velvoita työnantajia millään tavalla esimerkiksi tarjoamaan töitä enemmän. Jos se ei tarjoa yhtään töitä sinulle, niin ne ei ole rikkonut sopimusta. Ja sinä et voi sanoa itseäsi irti tai jos sanot, niin lennät karenssiin, jos olet työttömyyskortistoon menossa. No sitten tietenkin meillä on nämä aliurakointi-, vuokrafirmat, työaikojen pilkkomiset ja sisämarkkinoista johtuva halpatyövoima, mistä täällä on nyt puhuttu. Ja kolmantena kohtana, olen miettinyt, on se, että meillä koko tämän vaalikampanjan aikana valtamedia vyörytti oikein todella oikeistopropagandaa. Juuri näitä lakko-oikeuksia vastaan, palkkojen alentamisen ja leikkausten puolesta. Oli oikein kuin kansallisurheilua, et kuka, tai mistä löytyy se poliittinen uskalikko, joka heittää enempi miljardeja, miljardeja, miten pitää leikata ja kyykyttää kansaa myös tulevalla kaudella. Ja neljäntenä kohtana sanoisin sen, että minua helvetisti ottaa pannuun se, että ay-liike ja ennen kaikkea, ja minä en puhu nyt meidän liiton johdosta, vaan puhun ay-liikkeen huipputason ihmisistä ja työväenpuolueen johdoista, on tämmöinen äärimmäinen apatia ja passiivisuus taistelussa suurpääomaa vastaan. On tavallaan hyväksytty tämä tilanne, että on olemassa yhden totuuden politiikka ja se on tämä uusliberalistinen politiikka. Sille muka ei ole olemassa tämmöistä vasemmistolaista vaihtoehtoa, joka lähtee työläisten eduista. Ja kun ei tämmöistä vaihtoehtoa esitetä, niin totta helvetissä sehän on tavallaan niin kuin tappelua, että jos me valkoinen lippu kädessä ollaan menossa eteenpäin, niin ei silloin taistella. Silloin vastustaja totta kai käyttää sitä hyväkseen ja työnantajan otteet kiristyvät työpaikoilla ja koko yhteiskunnassa. Ja silloin tulee näitä vaatimuksia lakkojen kieltämisestä, palkkojen alentamisesta, työajan pidentämisestä ja niin poispäin. On selvä asia, että ellei me ryhdistäydytä, niin näin myös tulee käymään. Uutta hallitusta ollaan tekemässä tähän maahan. Kolmen S:n hallitus puhuu noin 10 miljardin leikkauksista, eli tämä kyykytys jatkuu. Kyyti on edelleenkin kylmää. Ja niin kuin Anna Kontula sanoi yhdessä televisiohaastattelussa, että näyttää siltä, että myös seuraava nelivuotiskausi, ellei mitään tehdä niin työläisten veri on todella halpaa. Se oli vähän tämmöinen aika dramaattinen lausunto. Tietenkin osittain varmasti pitää paikkansa, että jos ei tehdä mitään. Mutta se, toteutuuko nämä oikeiston tavoitteet meidän kurjistamiseksi, se riippuu tietenkin paljon meistä, miten me tehdään. Ollaanko me passiivisia, pyritäänkö me murtamaan tätä tilannetta. Nyt jos koskaan meillä on mahdollisuus. Kun kumpainenkin työväenpuolue on oppositiossa, ruvetaan harjoittamaan kunnon vasemmistolaista politiikkaa. Istutaan pöydän ääreen ja mietitään erilaisia vaihtoehtoisia vaatimuksia eri kansalaisjärjestöjen kanssa, ay-liike, poliittiset puolueet ja kansalaisjärjestöt. Millä tavalla me saadaan murrettua tämä oikeiston ja työnantajan hyökkäys meitä vastaan. Ja silloin se merkitsee tietenkin sitä, että meidän tulee listata konkreettisesti, mitä me vaaditaan hallitukselta, kuntapäättäjiltä ja työnantajilta. Ja tietenkin siinä on nämä, mitä jo äsken mainitsin, lakko-oikeuden turvaaminen, kunnon palkat, niin että niillä tulee toimeen, nollasopimusten kieltäminen. Tämä kansallisurheilun lopettaminen, että kriminalisoidaan lopultakin alipalkkauksen maksaminen. Suomessahan sinä et joudu

3 leivättömän pöydän ääreen, jos maksat alipalkkaa. Se on ehdottomasti saatava kriminalisoitua. Ja tietenkin harmaan talouden torjuntaa tulee jatkaa niin kuin ennenkin. Mutta sitten toverit, ihan lopuksi vielä sanon muutaman sanan tästä uudesta keskusjärjestöstä. On selvä asia, että kun rakennetaan tämmöistä työnantajien ja oikeiston vastaista liittoutumaa ja katsotaan, millä tavalla voidaan paremmin menestyä tässä taistelussa, totta kai pitää ryhmittää joukkoja, pitää keskittää joukkoja. En vastusta sinänsä tämän uuden keskusjärjestön perustamista, mutta mielestäni ehdottomasti pitää torjua semmoinen lähtökohta, et me oltaisiin juoksupojan asemassa tässä uudessa keskusjärjestössä. Meillä ei olisi itsemääräämisoikeutta, koska liittojen itsemääräämisoikeus tässä keskusjärjestössä on minun mielestä se ainut oikea lähtökohta. Oikeus harjoittaa omaa työehtosopimuspolitiikkaa, oikeus julistaa lakko, oikeus itsenäiseen organisatoriseen toimintaan ja niin poispäin. Ja tällä keskusjärjestöllä pitää olla tietenkin selvä suurpääomanvastainen tavoite. Tavoitteet, minkä puolesta tämä keskusjärjestö taistelee ja tekee tulevaisuutta. Jos nämä toteutuu, niin okei siitä vaan sitten. Olen vuodesta 1970 ollut Rakennusliiton jäsen ja melkein jokaisessa liittokokouksessa olen ollut mukana. Ensimmäisen tai toisen kerran tullut sellainen tilanne, että Rakennusliiton istuva puheenjohtaja on haastettu. Jääskeläisen Jari teki tämmöisen aika historiallisen tempun ja asettui Harjuniemen vastaehdokkaaksi. Mielestä hän teki demokratian kannalta ihan hyvän teon. Hän sanoi, että hän ei asetu Mattia vastaan. Tämä on yksinkertaisesti demokratian toimivuuden kannalta hyvä. Silloin kun on kaksi ehdokasta, äänestetään. Sitten on mandaatti, johon voi vedota, minkä liittokokouksessa on saanut. Ja minä teen semmoisen esityksen, että suoritetaan vaalit, koska on kaksi ehdokasta. Toinen on Harjuniemi ja toinen on Jääskeläinen. Kiitos. Lassi Kosonen, os. 533 Turku Ennen kuin itse toimin luottamusmiehenä ja aktiivisena ammattiosaston jäsenenä, tiesin hyvin vähän liittokokousvaaleista. Mikä on liittokokousvaalien merkitys itselle, ehdokkaille, osastolle ja ammattiyhdistykselle. Nyt neljä vuotta toiminnassa aktiivisemmin mukana olevalle kuvio on hahmottunut. Uskon, että tavalliselle jäsenelle, joka ei ole juurikaan mukana osaston toiminnassa, jää liittokokouksen merkitys epäselväksi. Se, että Rakentajalehdessä on juttu ennen vaaleja, ei tietoisuutta lisää. Mielestäni seuraavien liittokokousvaalien tunnettavuus ei voi jäädä nykyiselle tasolle, vaan työ näkyvyyden parantamiseksi on aloitettava tulevan kesälomakauden jälkeen. Esimerkiksi Rakennusliiton hallitukselle ja valtuustolle: Avatkaa toimintaanne näkyvämmäksi. Positiivista näissä liittokokousvaaleissa oli, että täällä on paljon uusia läpimenneitä edustajia. Itse olen myös ensimmäistä kertaa mukana. Demokratia mitä se on? Onko se äänestystulos, salonkisopimus, vanha toimintamalli, jota jatketaan varmistamalla paikat kavereille. En syytä ketään, vaan haluan herättää keskustelua tästä toimintamallista, joka liitossamme tuntuu olevan vallalla. Miksi tehdä liittokokousvaalityötä, saada ihmisiä kiinnostumaan ja äänestämään? Tulosten julki tultua alueelliset hallitus- ja valtuustopaikat jaetaan ja saaduilla henkilökohtaisilla äänillä ei sitten ollutkaan merkitystä. Nyt kysynkin, että aiommeko liittona jatkaa tätä toimintamallia vai kehittäisimmekö sitä kohti demokraattisempaa päätöksentekoa, jossa keskustelun ja neuvottelun kautta tehdään päätöksiä, huomioiden äänimäärät. Jos jatkamme tällä linjalla, en yhtään ihmettele, jos seuraavissa vaaleissa laskee sekä ehdokkaiden että äänestäjien määrä. Kiitos.

4 Jari Jääskeläinen, os. 001, Uusimaa Aina mun pitää puhua. Täytyy heti ensimmäisenä kiittää Werneriä. Oli aivan mahtava esitys. Täytyy sanoa parikymmentä vuotta ay-aktiivina olleena niin Matille kuin Kyöstille hemmetin paljon kiitoksia erinomaisista puheista. Niissä oli juuri niitä asioita, mihin itsekin viittaan tässä stoorissani. Elämme haasteellisia aikoja, tulevatko ajat menemään vieläkin haasteellisemmiksi. Tuleva hallitus tulee leikkaamaan menoja n miljardia. Mitä kuuluu pakettiin? Leikkaukset työttömyysturvaan, poistetaanko yleissitovuus, mihinkä herrat ovat jo monesti viitanneet? Poistetaanko työtaisteluoikeus? Se on vähän sama kuin puolustusvoimilta vietäisiin armeija. Me olemme aivan alasti sen jälkeen. Työajan pidentäminen, palkkojen alentaminen, eläkeratkaisu, mikä jo sovittiin palattaisiin uudelleen tarkastelemaan eläkeputkea. Mikä riittää, mikä ei? Säilyykö tarveharkinta? Kulissien takana on puhuttu, että tähänkin olisi joitakin lievennyksiä jo sovittu. Listalla tulee olemaan mahdollisesti jäsenmaksujen vähennysoikeus. Se on varmasti sellainen asia, mikä tulee vähentämään jäsenten määrää. Toteutuuko jatkossa enää työmarkkinoiden kolmikanta? Suomessa on pitkät perinteet siitä, että kaikki asiat valmistellaan kolmikantaisesti ja erittäin hyvin tuloksin. Hallituksen kokoonpano tulee varmasti vaikuttamaan myös meidän omiin työehtosopimusneuvotteluihin. Eli jonkunlaista raamia siellä tullaan heittämään meidän omiin neuvotteluihimme. Meillä on sopimusneuvottelut edessä syksyllä. Me itse määrittelemme sen rahan, mitä haluamme. Myös tilaajat, mm. isot kaupungit ovat muuttuneet haasteellisemmiksi. He vaativat omissa urakoissaan, että omaa työvoimaa ei voida käyttää. Työt pitää silputa mahdollisimman pieniksi ja helposti eteenpäin myytäviksi. Se on käsittämätön homma. Aina mun pitää kuitenkin kysyä ja ihmetellä. Miten käy vapaakauppasopimuksen, tuleeko voimaa? Lainaan nyt Helsingin kauppakamarin lakimiehen Mika Lahtisen tekstiä: Mikäli valtio heikentää yritysten voitontavoittelumahdollisuutta ihmisiin ja ympäristöön liittyvillä lainsäädännöillä, yritykset voivat haastaa valtion siitä oikeuteen. Tuoko vapaakauppasopimus lautaselle kloorivalkaistua lihaa? Mitä vapaakauppasopimus tekee duunareille? Jäsenvaltiot, omat sopimukset, yleissitovat työehtosopimukset nehän heikentävät mahdollisuuksien mukaan yritysten edellytyksiä toimia voitollisesti, pienentää voittoja. Hyvänä esimerkkinä ranskalainen Veolia haastoi Egyptin valtion oikeuteen, koska Egyptissä nostettiin minimipalkkoja. Ruotsalainen Vattenfall haastoi Saksan oikeuteen, kun päätti luopua ydinvoimasta. Sama syy voitot pienenevät. Mutta miten me Rakennusliitossa ja SAK:ssa olemme tässä mukana? Mehän olemme ihan julkisuudessa viime vuoden puolella, SAK tukee vapaakauppaneuvotteluja. Sitä olen ihmetellyt pitkään. Aina mun pitää jatkaa. Sitten asia, minkä Matti otti esille. Itse viime toukokuussa Siikarannassa tarjouduin ehdolle Rakennusliiton puheenjohtajaksi, mutta mediahuomio on jäänyt hämmästyttävänkin vähälle myös Rakennusliiton omissa julkaisuissa. Oman ehdokkuuteni tärkein pointti on se, että henkilövalinnat tulee aina käsitellä ja niistä tullaan äänestämään. Se on meidän voimavara, että demokratia säilyy. Se antaa myös mittarin myös omassa työssäni pääluottamusmiehenä. Vuodesta 2002 olen ollut pääluottamusmiehenä. Kaksi kertaa meikäläinen on valittu tehtävään ilman vastaehdokasta. Minulle vanhemmat kollegat heittivät, että onhan sekin joku mittari, kun ei ole vastaehdokasta. Olen aina itse ajatellut, että kun on vastaehdokas, se antaa niin kuin peilin mihin katsot. Jos ajatellaan, että Harjuniemen Matti saa 80 % äänistä, se antaa hänelle helvetin hyvän selkänojan toimia jatkossa. Tämä on se ajattelutapa. Luulen vaalien päättyvän siten, että istuva johto tulee

5 saamaan selvän voiton ja se tulee vain lujittamaan Rakennusliittoa, meidän omaa demokratiaa ja liiton asemaa myös ulkopuolisten silmissä koko valtakunnan tasolla. Kun liittokokous sunnuntaina päättyy ja poistumme tuolla takana olevista ovista, meidän tulee olla entistä tiiviimpi, entistä yhtenäisempi ja esiintyä julkisuudessa yhtenä ja entistä voimakkaampana liittona, joka ajaa päättäväisesti Rakennusliiton työntekijöiden etuja. Meidän tulee nostaa Rakennusliiton työntekijöiden järjestäytymisastetta ja vastata kaikkiin alussa esitettyihin heikennysvaatimuksiin tarvittavissa kovin ottein. Me ollaan liitto. Together we are strong. Ja aina mun pitää vielä lopettaakin. Ei muuta kuin kiitoksia ja oikein hyvää liittokokousta teille kaikille. Tea Vikstedt, os. 002, Helsingin maalarit Hyvää työsuojeluviikon jatkoa kaikille. Työsuojeluhan on edistynyt tälläkin liittokokouskaudella ihan hyvin, mutta maalissa ei toki olla eikä ihan heti päästäkään. Mehän linjataan tässä asiakirjassa tulevalle liittokokouskaudelle, jota nyt vielä ei ole hyväksytty, mutta sillä tavalla, että tapaturmien lisäksi pyritään ehkäisemään myös työstä aiheutuvia ammattitauteja. Eli aletaan pitää paremmin silmällä työolosuhteita, jotka aiheuttavat ammattitauteja ja esimerkiksi kulumavikoja. Työturvallisuus ja työterveys ovat kuitenkin jollakin tavalla samalla jatkumolla. Me maalarit olemme ajatelleet, että TR-mittauksessa ei pidä saada täysiä pisteitä silloin, jos 8. kerroksisen asuintalon parvekkeelle kannetaan kaikki puu- ja metallivarusteet jalka- ja käsipelillä. Työnantajapuolihan vaatii suuren julkisuuden tuella pidempiä työuria vieläpä pidempiä työpäiviäkin. Työnantaja aikoo parantaa edelleen tulostaan käyttämällä meidän työvoimaamme entistä halvemmalla ja ihan viimeiseen tippaan saakka ja sitten heittää loppuun ajetut raksaduunarit köyhyyteen. Viimeinen tippahan meistä puristetaan jo paljon ennen vanhuuseläkettä. Meidät heitetään peruspäivärahalle ja toimeentulotuen varaan ja huononnetulle vanhuuseläkkeelle sen jälkeen. Meillä rakentajilla käytännössä tehdään taloja. Meillä on monta parempaa ja inhimillisempää keinoa parantaa tuottavuutta ja kohentaa työoloja. Rakennusteollisuudessa pitäisi suunnitelmat olla valmiita, kun ruvetaan rakentamaan. Siinä on yksi keino. Työn järjestystä olisi mahdollista jollakin tavoin ohjata, jos aliurakointiketju olisi hieman lyhyempi. Jos kerrostaloasunnon kylpyhuonesaunassa ei olisi kolmea aliurakoitsijan kirvesmiestä yhtä aikaa, niin työ onnistuisi todennäköisesti paremmin. Siinä on ehdotuksia, joita meiltä ei kysytä. Meidän täytyy keksiä keinoja sanoa asiat, vaikka meiltä ei kysytä mitään. Pari sanaa tähän samaan puheenvuoroon työttömyyskassa-asiasta. Meillähän on aivan erinomaisesti toimiva, jos ei paras, niin parhaita työttömyyskassoja tässä maassa. Kiitos siitä kuuluu kassan työntekijöille ja sen johdolle. Toivottavasti eri ammattiliittojen kassojen kanssa yhteistyömuotoja ja synergiaetuja etsitään, jotta ammattiliitot voisivat paremmin ajaa työttömän jäsenen etuja ja jotta ay- ja työttömyyskassan jäsenmaksua voitaisiin alentaa. Jotta liiton ja työttömyyskassan jäsenyys olisi houkuttelevampi, täytyy tehdä helpommaksi liittyä ja helpommaksi maksaa ja ymmärrettävämmäksi säännöt. Johanna Elonen, os. 002, Helsingin maalarit Arvoisat kokousedustajat, puheenjohtajisto ja muu kokousväki

6 Silloin kun tehdään sellaisia päätöksiä, että ne kestävät avoimen tarkastelun, päätöksissä ollaan onnistuttu. Silloin voidaan nojata huoletta demokratiaan. Meidän liittokokousasiakirjan tunnuslause on tulevaisuus rakennetaan nyt. Tämän Rakennusliiton, jonka tulevaisuus rakennetaan nyt, toimintakulttuuriin ei kuulu kabinettidemokratia eikä junttaus. Näissäkin liittovaaleissa joillakin alueilla ne näyttivät voivan ihan helvetin hyvin. Erittäin valitettavaa oli myös se, että tälläkään kertaa osa liiton henkilökunnasta ei malttanut olla puuttumatta henkilövalintoihin. Taas nähtiin aivan käsittämättömiä veivauksia. Esimerkiksi pohjoisessa äänikuningatar Toivosen Pinja, pojat pelasivat sen ulos. Pirkanmaalla Rönön Tommi voidaan taas laittaa samaan listaan, Turussa Sirpa Ek. Jotenkin tässä Sirpan kohdalla se, että siellä on käytetty tämmöistä, että naiskiintiö hallitukseen on täynnä. Saatana, että olen vihainen. Minä olen kahdeksan vuotta istunut valtuustossa. En ainakaan ole ollut missään konklaavissa sopimassa naiskiintiöstä. En tiedä, ovatko miehet olleet sopimassa, mutta teillä ei ole mitään oikeutta sopia tällaista. Rakennusliiton jäsenenä minulla on oikeus ja jopa velvollisuus puuttua tällaiseen toimintaan. Minä en vaan yksinkertaisesti voi tehdä minun oikeudentajun kanssa kauppaa. Vaikka jotkut liiton henkilökunnasta onkin tehnyt hartiavoimin töitä ja piipittänyt sitä, että muut alueet ei saa puuttua toisten alueiden valintoihin, niin kyllä oikeudenmukaisuuden puolesta täytyy puhua ja taistella. Rakennusliiton on oltava tulevaisuudessa avoin, demokraattinen ja solidaarinen kansalaisjärjestö. Vain sellaiseen liittoon ihmiset haluavat liittyä. Vain sellainen liitto pystyy pärjäämään edunvalvontarintamalla, joka on yhtenäinen. Edunvalvontarintamalla meillä riittää kyllä töitä. Meillä on harmaan talouden torjunta ja Piiraisen Matti mainitsikin tämän alipalkkauksen kriminalisoinnin. Sitten meidän pitää koko ajan kehittää työehtosopimuksia. Meillä on ihan mielettömästi töitä ja me ei voida ruveta tätä meidän voimavaraa tuhlaamaan tämmöiseen vanhakantaisuuteen. Ne, joille tämä ei sovi, niiden täytyy jäädä tästä laatikosta ulos. Teitä ei kaivata, jotka ette osaa luopua tästä kabinettidemokratiasta, junttauksesta ja sovinistisista lauseista. Hyvä toverit, nyt rakennetaan se tulevaisuus. Kiitos. Esko Huhtala, os. 123, Satakunta Toveri puheenjohtaja, liittokokousedustajat ja muut paikalla olevat Harmaa talous ei ole vielä poistunut työmarkkinoilta, vaikka sitä on saatu vähennettyä varsinkin Rakennusliiton aktiivisella toiminnalla rakennustyömailla käyttöön otetulla veronumerolla on saavutettu vuosittain noin 50 miljoonan euron verohyöty. Harmaan talouden työryhmän raportin mukaan rakennusala on parhaiten pystynyt torjumaan harmaata taloutta voimaan tulevan tilaajavastuulain muutokset, mm. laiminlyöntimaksun korotus voisi torjua harmaata taloutta entistä tehokkaammin. Vakavana uhkana on pidettävä myös työehtosopimusten yleissitovuuden menettämistä. Sen säilyttämisen puolesta on liiton taisteltava tosissaan. Menneellä liittokokouskaudella talonrakennusalalla yleissitovuus oli vaarassa. Kiitos siitä liiton toimitsijoille, johdolle ja luottamushenkilöille, että saatiin tehtyä tarpeellinen määrä erillissopimuksia sen säilyttämiseksi. Työnantajapuolella on edelleen kova yritys saada poistettua työehtosopimusten yleissitovuus. Tulevalle nelivuotiskaudelle on myös uhkakuvia, kun työnantajapuolelta on esitetty heikennyksiä työehtoihin, mm. työajan pidennystä 100 tunnilla vuodessa. Se tarkoittaisi Pekkas-päivien poistoa eli palkan alennusta. 0-tuntisopimus, joka olisi 0-40 tuntia viikossa ja

7 odotetaan kotona, jos työnantaja kutsuu töihin. Se on ehdottomasti torjuttava, kuten myös paikalliset sopimuksia alle tes:n, korvaavan työn teettämistä, minkä Rakennusliiton hallitus on useaan kertaan kieltänyt. Nämä työnantajan vaatimukset on torjuttava, etteivät ne toteudu. Puolustettavaa siis riittää myös tulevalle liittokokouskaudelle. Valmisteilla olevan uuden palkansaajakeskusjärjestön ja siinä mukana olevan Rakennusliiton ja muiden liittojen yhteistyöllä saataisiin vahvempi vastavoima työnantajapuolen EK:n heikennysesityksiä vastaan. Hyvältä ei näytä myöskään uuden hallituksen hallitusohjelma tavallisen työntekijän kannalta katsottuna. Aika näyttää, kuinka kovaa se kohtelee duunareita. Vielä mielestäni yksi tärkeä asia liittomme tulevaisuutta ajatellen on nuoret rakentajat. Liittokokousedustajien joukossa on kiitettävä määrä myös nuoria edustajia. Ellette ole vielä pyytäneet puheenvuoroa, tehkää se rohkeasti ja tulkaa kertomaan mielipiteenne ja ajatuksenne liittomme toiminnasta ja toimintatavoista. Tämä on se oikea paikka, jossa puheenne jokainen sana tallentuu ja puheenne huomioidaan. Täällä mukana olevat ja muut nuoret liiton jäsenet ovat liittomme tulevaisuus, joten pitäkää Rakennusliitto vahvana edunvalvojana. Osallistukaa oman ammattiosastonne vuosikokouksiin. Sitä kautta pääsee osastotoimintaan mukaan ja vaikuttamaan liiton toimintaan. Alueellisia eroja varmaankin on nuorten aktiivisuudessa osallistua osaston toimintaan. Meillä Satakunnassa ei sitä aktiivisuutta tulla mukaan osastotoimintaan ole ainakaan liikaa. Raumalla n. 800 jäsenen yleisosastoon on vaikea saada nuoria mukaan. Jos tulee, niin vuosi varajäsenenä, käydään 1-2 kertaa kokouksessa, jos sitäkään ja se on siinä. Tässä yksi esimerkki Satakunnasta. Rohkeasti puheenvuoroja käyttämään tänne eteen. Kiitoksia. Pentti Nurminen, os. 001, Helsingin kirvesmiehet Ensin aluksi pitää kehua Piiraisen Mattia. Sillä oli oikein hyvä puheenvuoro ja se melkein tyhjensi koko pajatson minulta. Kannatan sitä Matin esitystä puheenjohtajavaalijutusta, että suoritetaan äänestys. Tässä jonkin aikaa on puuhailtu uutta isoa keskusjärjestöä. Tämän johdosta haluammekin palauttaa mieliin, että ennen SAK:n eheytystä liittojen tuli pyytää keskusjärjestöltä lupa itsenäiseen työehtosopimustoimintaan ja myös lakkotaistelun aloittamiseen. Tämä sääntöihin sidottu menettelytapa muodosti suuren ongelman liittojen itsenäiselle työehtosopimuspolitiikalle koko sotien jälkeisen parinkymmenen vuoden ajan eikä sellaiseen pidä palata. Kun 1960-luvun lopussa ammattiyhdistysliike eheytyi, eheytyssopimuksen tärkein anti oli liittojen demokraattisen itsenäisen työehtosopimuspolitiikan vahvistuminen niin, ettei ammattiliittojen enää tarvinnut pyytää lakkolupaa keskusjärjestöltä. Osasto 1:n veteraanit eli kirveskerho 55 on kokouksessaan käsitellyt asiaa ja edellyttää, että uutta keskusjärjestöä perustettaessa liittojen itsenäisyys omaan työehtosopimuspolitiikkaan säilyy ja liitolle jää edelleen oikeus julistaa saartoja ja lakkoja omalla toimialueellaan omien sääntöjensä ja järjestöelintensä päätöksellä ja neuvotella itsenäisesti työehtosopimukset alan omien tarpeiden mukaisesti. Kirveskerho ei näe minkäänlaisia perusteita esimerkiksi työaikajoustojen eikä paikallisten sopimusten lisäämiseksi eikä se kannata sellaista keskusjärjestösopimusta. Mikäli näyttää siltä, että uudessa keskusjärjestömallissa tai sen säännöissä pyritään rajaamaan liittojen itsenäisyyttä ja oikeutta itsenäiseen sopimuspolitiikkaa, eikä sellaisia muutoksia kyetä estämään, tulee Rakennusliiton jäädä uuden keskusjärjestöhankkeen ulkopuolelle. Helsingissä , Kirveskerho 55 ry.

8 Toivonkin, että liittokokous ottaa selkeän kannan tähänkin kysymykseen. Vahva keskusjärjestö on hyvä, mutta liittojen oma suvereniteettiasema pitää säilyttää. Kiitoksia. Lassi Kirjavainen, os. 490, Itä-Suomi Kuten jo Lauri Lylyn puheenvuorossa kävi ilmi, mehän elämme täällä Suomessa suhteellisen haastavaa aikaa. Työttömyys on todellakin riepotellut rakennusalaa jokseenkin kovalla kädellä. Helpotusta ei ole vielä näkyvissä, niin kuin hyvin näkyy meidän työttömyysluvuissa. Tässä tarvittaisiin joka puolelle ripeitä elvytystoimia niin kuin olettaa sopii. Työtä tulisi löytää, jotta pystyisimme kuluttamaan ja saisimme tuloa ja talouden nousuun. Vuosi 2015 oli alkuvuoden osalta vaaleihin valmistautumista. Oli liittovaalit, jonka seurauksena olemme täällä edustamassa itse kukin omaa aluejärjestöaluettamme. Ollaan tärkeällä asialla, niin kuin puheenvuoroissa on aiemmin jo mainittu. Miksi me olemme täällä liittokokouksessa, se on todellakin syytä käydä teidän kaikkien läpi. Sitten oli eduskuntavaalit ja vaaleissahan todellakin valittiin eduskuntaan edustajia ja nyt on pian hallituksen valinnan aika. Kun ollaan kuultu jo hallituksen valmisteluvaiheessa näitä vaateita, mitä työntekijöille ollaan asettamassa, se tuntuu aika kylmältä. Vuosia ollaan todellakin eletty velkarahalla ja muutoksia tai etenkään työpaikkoja ei ole pystytty luomaan niin kuin on annettu ymmärtää. Piiraisen Matti nosti aika hyvin esille sen asian, johon itsekin kiinnitin huomiota, että alennettiin työnantajamaksuja 800 miljoonaa, niin missä ne on. Samassa ohjelmassa mainittiin tilanne, että se jalostuu jatkossa, mutta saapa nähdä. Nyt ollaan todellakin pakon edessä ja ennakoitavissa on työntekijöille kipeitä päätöksiä. Kuten alustuksissa jo aikaisemmin on puhuttu, niin työväenpuolueiden edustajat pullautettiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa neuvotteluista ulos. Kyllä meillä on profiloitumisen paikka eli missä me tulevaisuudessa olemme. Hallitusvalmisteluissa on puhuttu monessa asiassa, että mistä leikataan, mistä rahat otetaan. Ne on kabinettipuheita ja vaalipuheet ovat selkeästi menneen talven lumia. On valitettavaa, että työväenpuolueet sieltä tippuivat pois. Ollaanko tosiaankin menettämässä vuosikymmenten aikana saavutetut etuudet? Tämä on pakko tässä kysyä. Työajan pidentäminen, työttömyysturvan heikentäminen sekä sosiaalietuuksien leikkaaminen tuo vain yhä pahenevan luokkaeron. Jostakin ihmisten on toimeentulo saatava. Nyt tulisi todellakin leikata sieltä, mistä on leikattavissa, ei työväenluokalta eikä pienituloisilta muutenkaan. On ylisuuria eläkkeitä, kun puhutaan, että mistä eläkkeet nykyaikana maksetaan. Ylisuurille eläkkeille tulisi ehdottomasti saada katto aikaiseksi. Eläkeneuvotteluissa tätä yritimme myös liitossa keskustella ja viedä viestiä eteenpäin, mutta asia ei siltä osin edennyt. Tavallinen työntekijä ja perheellinen on parhaiten kulutusta elvyttävä ryhmä. Nyt ei ole leikkauksien aika. Hyvät toverit Eduskuntavaalien tulosta voi vain ihmetellä. Miksei ole pystytty lisäämään kiinnostusta työväenliikkeen nostamiseksi. Se on haasteellinen asia. Kyllä meidän täytyisi löytää paremmat eväät tulevaisuudessa. Näkyykö ikäluokkien poistuminen riveistä tuloksessa. Pidetäänkö itsestäänselvyytenä asioiden hoitumista nuorempien ikäluokkien osalta. Ei se tule niin kuin manulle illallinen. Sori, jos Manuja täällä on, mutta näin on sanonta. Onko niin, että olemme pelin hävinneet? Näinhän kuuluu myös termi. Ei kai ihan sentään. En voi olla vielä palamatta tähän vaaliasiaan. Rakentajissa oli useita ehdolla olevia jäseniä. Osa heistä menestyi todella hyvin. Vilpittömät onnittelut teille, ketkä asetuitte ehdokkaaksi.

9 Sirpa Ek, os. 014 Turku Se on osoitus siitä, että te kannatte yhteiskunnallista vastuuta päätöksenteossa. Semin Matti, joka on myös täällä meidän edustajana, läpäisi edustuspaikan eli saavutti sen ja siitä on kyllä syytä meidän kaikkien olla ylpeitä. Toivotan tässä loppupuheessa Matille repullisen määrän, mikä meillä täällä tuolin selkänojalla itse kullakin oli, onnea edustustyöhön. Ollaan Matin kanssa yhteyksissä eduskuntaan. Kiitos. Arvoisa puheenjohtajisto, hyvät toverit. Viime aikoina on ammattiyhdistysliike saanut kuulla olevansa yhteiskunnan ankeuttajajoukko, joukko joka rapauttaa maamme talouden, lisää työttömyyttä ja on toimissaan vanhakantainen. Mielestäni tämä on pitkälti valtamedian tehdä kannattamastaan ideologiastaan totuus. Tosiasia kuitenkin on, että ay-liike rapautuu jos se itsepäisesti tarrautuu vanhaan, kieltäytyen näkemästä muutoksia ympäristössään. Liittona Rakennusliitto on modernisoitunut moniin muihin verrattuna kohtalaisen hyvin. Tehtävää on kuitenkin vielä. Monen jäsenen mielestä päätökset tehdään jossain kaukana ja omia vaikuttamisen mahdollisuuksia pidetään pieninä. Olisi äärimmäisen tärkeä viedä toimintaa sinne entistä enemmän missä jäsenistömme on, työpaikoille. Liittokokousaloite siitä, että työntekijäedustajan perehdytystilaisuuteen osallistuu toimitsijan lisäksi yrityskohtainen- tai alueluottamusmies, on yksi tällaista toimintaa eteenpäin vievä askel. Me emme motivoi emmekä käytä jäsenistöämme toimintaamme riittävästi tällä hetkellä. Meillä on iso potentiaali käyttämättä. Toiminnassamme pitäisi olla enemmän hankkeita joihin voisi osallistua matalalla kynnyksellä. Projekteja jotka eivät vaatisi vuosien sitoutumista. Kuvailisin sitä niin, että juna jonka kyytiin voisi hypätä kun kohdalle tulee mielenkiintoinen vaunu. Tällaisista hankkeista saattaisi löytyä myös punainen lanka, joka yhdistäisi osastoja ja alueita toimimaan yhdessä. Meidän on liittona selkeästi kerrottava mitä haluamme ja mitä aiomme tehdä asioiden saavuttamiseksi. On pyrittävä osallistumaan entistä enemmän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Taannoinen Elävänä eläkkeelle kampanja sai näkyvyyttä ja positiivista huomiota. Vastaavanlaisia hankkeita tarvitaan enemmän. Pitkäjänteinen, sitoutunut aktiivitoiminta on kuitenkin meidän selkärankamme tulevaisuudessakin. Yhdenkään aktiivin tai aktiiviksi haluavan paloa silmistä ei meillä ole varaa sammuttaa. Tehtäviä pitää hoitaa niin, että muistaa ettei ne ole meidän omia, asioita viedään eteenpäin tulevaisuutta kohti, nähden huomiseen ja tehtävien hoitajat vaihtuvat kun sen aika on. Olisihan aika masentava ajatus, että loppuelämä olisi vain vanhan aseman ylläpitämistä ja vaalimista kun sen on kerran saavuttanut. Itse neljä vuotta sitten tultuani valituksi yrityksen luottamusmieheksi, edeltäjän Raimo Huhtanen antoi minulle vankkumattoman tukensa ja yhteydenpitomme jatkuu edelleen. Yhteinen sävel ja sama aallonpituus voi löytyä ihmisten väliltä ikään, sukupolveen tai sukupuoleen katsomatta. Meidän ei pidä rakentaa minkäänlaisia vastakkainasetteluja kokeneiden, kokemattomien, nuorten eikä vanhempien välille. Ei etsitä eroavaisuuksia, vaan yhdistäviä tekijöitä. Meidän on alettava toimimaan siten, että median meistä saama kuva paranee. Bertold Brechtin sanoin: Kun hallitsevat ovat puhuneet, tulevat hallitut puhumaan. Kuka rohkenee sanoa ei koskaan? Kenestä riippuu sortovallan jatkuminen? Meistä. Kenestä riippuu sortovallan murskaaminen? Meistä. Joka lyödään maahan, nouskoon. Joka on hukassa, taistelkoon. Mikä voi pidättää sitä joka on oivaltanut asemansa, sillä tämän päivän voitetut ovat huomispäivän voittajat ja ei koskaan on vielä tänään. Kiitos.