Espoon kaupunki Pöytäkirja 29

Transkriptio

1 Sivu 1 / / Valtuustoaloite harrastustakuusta syrjäytymistä vastaan (Kv-asia) Valmistelijat / lisätiedot: Martti Merra, puh Anna Kilpeläinen, puh Leena Lemiläinen-Honkanen, puh Miia Loisa-Turunen, puh Tiina Kasvi, puh etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Suomenkielisen opetustoimen johtaja Kaisu Toivonen antaa omalta osaltaan selostusosan mukaisen lausunnon valtuusaloitteeseen lasten ja nuorten harrastustakuusta syrjäytymistä vastaan. Päätös Esittelijän ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Oheismateriaali Selostus - Valtuustoaloite Jaana Jalonen ja 41 muuta valtuutettua ovat jättäneet valtuustoaloitteen, jossa esitetään harrastustakuuta lasten ja nuorten syrjäytymistä vastaan. Valtuustoaloite on oheismateriaalina. Harrastustakuun toteutuminen edellyttää Espoossa vahvan ja laadukkaan seura- ja yhdistystoiminnan varmistamista. Tämä edellyttää riittävien resurssien ohjaamista monipuolisten ja -käyttöisten harrastetilojen rakentamiseen. Lisäksi se edellyttää kaupungin ja seurojen sekä järjestöjen keskinäistä, syvenevää yhteistyötä ja pitävää lupausta vuokraavustusten vakaasta maksamisesta. Lapset ja nuoret voivat harrastaa monin tavoin. Harrastaminen voi olla omatoimista tai kaverien kanssa tapahtuvaa liikkumista, pelailua, leikkimistä, piirtämistä, lukemista. Harrastuksena voi olla jopa lemmikkieläin. Vastauksessamme harrastamisesta keskitymme pääasiassa organisoituun, lähinnä urheiluseuroissa, järjestöissä ja muissa harrastustoimintaa tarjoavissa palveluissa tapahtuvaan toimintaan.

2 Sivu 2 / 2 Kaupungin tulisi kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä voittamaan ne rakenteelliset ongelmat, jotka johtavat seuratoiminnassa harrastamisen liian varhaiseen lopettamiseen. Harrastustakuu ei voi toteutua, jos lapset ja nuoret jäävät seuratoiminnasta tai muusta harrastamisesta pois esimerkiksi taloudellisten syiden, riittämättömistä tiloista johtuvan toiminnan karsimisen taikka liiallisen kilpailullisuuden vuoksi pois. Jos tiloja ei ole harrastustoimintaan riittävästi, seurat karsivat joukkueita ja nuoria. Ensimmäisenä kärsivät yleensä ne nuoret, jotka eivät vastaa seuroissa niiden omia kilpailullisia odotuksia, jotka eivät suhtaudu harjoitteluun riittävällä vakavuudella. Kyseessä ovat siis pääosin nuoret, jotka haluavat liikunnalta ja urheilulta lähinnä myönteisiä elämyksiä, yhdessäoloa ja kaveruutta. Harrastuksen jäädessä nuori joutuu usein eroon myös lähimmistä kavereistaan ja kadottaa harrastamisen ilon. Näille pudokkaille pitäisikin voida tarjota mahdollisuuksia harrastuksensa jatkamiseksi joko omassa tai toisessa seurassa, omassa tai vaihtoehtoisessa harrastuksessa tai lajissa. Liikunta- ja nuorisopalvelut rakentaa harrastustakuuta periaatteella jokaiselle jotakin, ei kaikille kaikkea. Muutaman vuoden sisällä on seura- ja järjestöyhteistyön kautta luotu katkeamaton maksuttoman liikunnan tarjotin vuotiaille lapsille ja nuorille. Tällä hetkellä se on olemassa jo vuotiaille ja se on houkutellut mukaan jo noin 3000 lasta ja nuorta sekä yhteensä käyntiä. Liikunta- ja nuorisopalvelut on aloittanut yhdessä seurojen kanssa U6 (Uusiks) -toiminnan, joka kohdistetaan ensisijaisesti vuotiaille Drop out -pudokkaille. U6 antaa nuorille uuden mahdollisuuden jatkaa entisessä lajissaan tai se tarjoaa mahdollisuuden löytää itselleen uuden lajin tai kokonaan uuden harrastuksen. Alustalle on tervetullutta kaikki espoolainen harrastaminen liikunnasta kulttuuriin. Taustaa Tutkimusten mukaan harrastaminen luo mahdollisuuksia toteuttaa itseään, kuulua yhteisöön, saada onnistumisen kokemuksia, hyvää mieltä, ja niiden myötä se myös luo tukevamman perustan tasapainoisemmalle tulevaisuudelle. Harrastamisen merkitys lapsen ja nuoren kiinnittymiselle omaan vertaisryhmään ja yhteiskuntaan on kiistaton. Harrastaminen tuottaa parhaimmillaan mukavaa tekemistä yhdessä kavereiden kanssa, antaa aikuisten aikaa lasten ja nuorten arkeen, sekä osallisuuden ja vaikuttamisen kokemuksia. Harrastaminen on arvo sinänsä, sille ei välttämättä löydy vertailtavaa vaikuttavuusmittaria. Tilaaja-tuottaja -mallin synnyttämisen jälkeen julkinen keskustelu kääntyi myös Suomessa harrastamisen hintoihin. Kun palvelusta tuli tuote, sille syntyi hinta ja pahimmassa tilanteessa julkisten palveluiden tuottajat

3 Sivu 3 / 3 arvioivat joidenkin harrastusten tuottamisen kaupungille liian kalliiksi. Samalla poisheittämisen ja tasa-arvon näkökulma saivat isomman sijan julkisessa keskustelussa. Keskustelu Drop out -ilmiöstä vahvistui, kun eriarvoisuus nuorten keskuudessa kasvoi. Palvelujen tuotteistamisessa piileekin riski. Perheen sosioekonominen asema vaikuttaa harrastamismahdollisuuksiin. Harrastuksessa kustannukset voivat nousta suuriksi eivätkä kaikki vanhemmat pysty tarjoamaan lapsilleen toivottua harrastamista. Joissain perheissä lasten harrastamisen tärkeyttä ei myöskään tunnisteta. Sen koetaan olevan elitististä tai jo lähtökohtaisesti lasta kuormittavaa, harrastuksesta tai harrastamisen määrästä riippumatta. Syntyy eriarvoisuutta. Nuorten harrastusaktiivisuuteen vaikuttaa kaverit. Kaveripiirin kannustava asenne edistää harrastamista ja porukalla tekeminen on mukavampaa. Myös harrastuksen valinta voi tapahtua kaverien vaikutuksesta. Samasta syystä harrastustoiminnassa, erityisesti joukkuelaeissa syntyneet tiiviit kaverisuhteet muodostuvat ongelmaksi siinä vaiheessa, kun nuori jää ryhmästä. Kiinteäksi muodostuneet kaverisuhteet voivat loppua kuin seinään. Voi syntyä syrjäytymisen vaara. Ympäristön vaikutus harrastusaktiivisuuteen on kiistaton. Asuinpaikka vaikuttaa harrastusmahdollisuuksiin. Pienempien lasten osalta harrastustoiminnan olisi hyvä sijaita lähellä kotia tai koulua. Nuorten osalta harrastamiseen vaikuttaa oman alueen harrastustarjonnan lisäksi julkiset liikenneratkaisut. Harrastustoimintaa tarjotaan mm. liikunnan, kulttuurin, koulun, taiteen perusopetuksen ja nuorisotyön toimesta. Kaupungin tarjoamien palveluiden lisäksi keskeisinä toimijoina ovat seurat, järjestöt, yhdistykset ja erilaiset uskonnolliset yhteisöt. Koulun iltapäivätoiminta Perusopetuksen iltapäivätoiminnan yhteiskunnallisena lähtökohtana on turvallisen kasvuympäristön tarjoaminen lapselle. Toiminnan tehtävänä on mm. lasten vapaa-ajan toiminnan ohjaaminen sekä sosiaalinen vahvistaminen. Iltapäivätoiminnalla pyritään vähentämään lasten yksinäistä aikaa ilman turvallisen aikuisen läsnäoloa ja ohjausta. Iltapäivätoiminta on ryhmämuotoista toimintaa, jossa 15 lapsen ryhmää ohjaa Espoossa yksi aikuinen. Perusopetuksen iltapäivätoimintaa järjestetään ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille sekä erityisen tuen oppilaille vuosiluokasta riippumatta. Espoossa perusopetuksen iltapäivätoimintaan osallistuu keskimääräistä useampi ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilas. Alla olevat (Taulukko 1) tiedot ovat tilanteesta, jonka mukaan perusopetuksen iltapäivätoimintaan osallistuu espoolaisista ensimmäisen vuosiluokan oppilaista 2296 (74 % ikäluokasta) ja toisen vuosiluokan oppilaista 1263 (40 % ikäluokasta). Kuluvana lukuvuonna vuosiluokkien 3-

4 Sivu 4 / 4 9 erityisen tuen oppilaista iltapäivätoimintaan osallistuu 46 oppilasta, joka on noin 3 % kaikista erityisen tuen ko. vuosiluokkien oppilaista. Perusopetuksen iltapäivätoimintaa järjestetään Espoossa lukuvuoden koulupäivinä arkisin klo 12 ja klo 17 välisenä aikana. Iltapäivätoiminnasta peritään Kaupunginhallituksen päättämä asiakasmaksu. Lukuvuonna asiakasmaksu on osa-aikaisesta toiminnasta 80 /kk ja kokoaikaisesta toiminnasta 140 /kk. Asiakasmaksusta on mahdollisuus hakea huojennusta tai vapautusta. Taulukko 1: Iltapäivätoimintaan osallistuvat oppilaat Espoossa lukuvuonna Espoo Koko Suomi IPluokkaaste toiminnassa ikäluokka %ikäluokasta %ikäluokasta % ,50 % % ,80 % % ,10 % Yht yht Koulun kerhotoiminta Koulun kerhotoiminta on perusopetuslain 47 :ssä mainittua ja opetussuunnitelman perusteissa määriteltyä toimintaa, jota koulut voivat kasvatus- ja opetustyönsä tukemiseksi järjestää. Kerhoihin osallistuminen on oppilaille maksutonta ja vapaaehtoista. Koulun kerhotoiminnan tavoitteena on tukea oppilaiden psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista kasvua. Tarkoituksena on edistää myönteisten harrastusten viriämistä sekä antaa oppilaalle mahdollisuus muuhunkin kuin tavanomaiseen koulutyöhön turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä. Koulun kerhotoiminta estää syrjäytymistä, lisää oppilaiden välistä tasaarvoa harrastusmahdollisuuksien suhteen ja auttaa luomaan uusia ystävyyssuhteita vuosiluokka- ja ikärahojen yli. Koulun kerhotoiminta tarjoaa oppilaille onnistumisen kokemuksia, yhdessä tekemisen elämyksiä sekä turvallisen ympäristön uusiin asioihin tutustumista ja kokeilemista varten. Suurin osa Espoon peruskoulujen järjestämästä koulun kerhotoiminnasta kustannetaan valtion erityisavustuksen turvin. Avustusta ovat hakeneet ja sitä saavat lukuvuonna kaikki peruskoulut kolmea alakoulua, kahta yläkoulua ja kahta erityiskoulua lukuun ottamatta. Koulut voivat kuitenkin järjestää koulun kerhotoimintaa myös omin varoin tai esimerkiksi

5 Sivu 5 / 5 vanhempainyhdistyksen tuella. Kunkin koulun kotisivuilla, Kerho- ja harrastustoiminta -välilehdellä on kuvattu, mitä maksutonta koulun kerhotoimintaa, muuta kerhotoimintaa ja Lakisääteistä perusopetuksen iltapäivätoimintaa koululla järjestetään. Valtion erityisavustusta on jaettu koulun kerhotoiminnan kehittämiseen kahden viime vuoden aikana vähemmän kuin aikaisemmin, eivätkä Espoon koulut ole voineet järjestää käytössä olevilla resursseilla kaikkea toivomaansa ja suunnittelemaansa koulun kerhotoimintaa. Koulun kerhotoiminnan määrä on kuitenkin kasvanut. Koulun kerhotoiminnasta on tullut yhä tärkeämpi tekijä koulun toimintakulttuurin kehittymisessä ja kehittämisessä entistä yhteisöllisempään suuntaan. Nykyään oppilaat pääsevät itse paitsi toivomaan ja ehdottamaan kerhoja kiinnostuksensa mukaan, myös vetämään niitä muille (opettajan ohjauksessa ja valvonnassa). Monessa koulussa koulun kerhotoiminta koetaan myös tärkeänä osana ennaltaehkäisevää tai jopa korjaavaa oppilashuoltotyötä. Keväällä 2016 Espoon suomenkielisissä peruskouluissa oli noin 390 koulun kerhotoiminnan kerhoa, joista noin viidennes oli suunnattu yläkouluikäisille. Lähes kolmannes (30%) koulun kerhotoiminnasta pidettiin koulupäivän aikana, esimerkiksi pitkillä välitunneilla. 66% kerhoista pidettiin koulupäivän jälkeen ja 4% sijoittui aamuun ennen koulunpäivän alkamista. Koulujen rehtoreilta saadun tiedon mukaan noin 35% peruskoulujen oppilaista osallistui koulun kerhotoimintaan. Taidekasvatus Taidekasvatuksen osalta harrastusmuoto voi olla tavoitteellista, ammatillisia valmiuksiakin edistävää taiteen perusopetusta tai vapaampaa, muuta taideharrastamista edistävää toimintaa (esimerkiksi kerhoja, kursseja, leirejä). Taiteen perusopetuksen oppilaitoksissa on näitä molempia. Säännöllinen taiteen perusopetus on osa suomalaista yleissivistävää koulutusjärjestelmää, jota säätelevät lait, asetukset ja Opetushallituksen hyväksymät opetussuunnitelman perusteet. Taiteen perusopetusta antaa Espoossa 16 itsenäistä oppilaitosta, joissa opiskellaan musiikkia, tanssia, kuvataidetta, käsityötä, sirkusta, teatteria ja arkkitehtuuria. Opiskelijoina oli syksyllä 2016 oppilaitosten oman ilmoituksen mukaan yhteensä yli lasta ja nuorta. Säädöksillä (laki ja asetus taiteen perusopetuksessa) määritellään ja säädellään taiteen perusopetusta. Harrastamisen kynnystä pyritään pitämään matalana sillä, että lailla on säädetty perittävät oppilasmaksut kohtuullisiksi ja toiminta voittoa tuottamattomaksi (Laki / ). Oppilaitokset kantavat yhteiskuntavastuuta siten, että ne kaikki tarjoavat vapaaoppilaspaikkoja tai erilaisia maksuhuojennuksia ja -sopeutuksia, joiden tavoitteena on mahdollistaa opiskelu mahdollisimman monelle. Muusta taiteen perusopetuksen taidekasvatustoiminnasta osa on

6 Sivu 6 / 6 oppilaalle maksutonta (esimerkiksi osa toiminnasta koulutiloissa) tai matalakustanteista (esimerkiksi taiteen perusopetuksen saavutettavuuden parantamisen kärkihanke), ja osassa peritään oppilasmaksuja. Eräät oppilaitokset järjestävät toimintaa erityisesti maanmuuttajanuorille, alaikäisinä turvapaikkaa hakeville yms. oppilasryhmille. Musiikin laajan oppimäärän oppilaitoksissa on myös yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa nk. Floora-toimintaa, jossa sosiaalitoimen asiakkaina oleville lapsille ja nuorille mahdollistetaan soitonopiskelu. Espoon kaupunki on pyrkinyt edistämään taiteen perusopetusta ensisijaisesti kaupungin ja oppilaitosten sekä oppilaitoksen keskinäistä yhteistyötä mahdollistamalla. Yhteistyötä perusopetuksen kanssa on pyritty lisäämään mm. rehtoreiden osallistumisella aluekokoukseen. Yhteistyön edistämiseksi on pyritty luomaan säännöllisiä rakenteita ja ottamalla käyttöön uusia tiedotuskanavia (esimerkiksi vuosittainen wilmatiedote). Saavutettavuus ja tavoitettavuus, harrastamisen mahdollistaminen, ovat jo useana vuonna olleet yhteistyössä tavoiteltuja toiminnan kehittämisen painopisteitä. Vuonna 2017 kehittämiskohteeksi on kaupungin puolelta määritelty alueellisesti tasa-arvoinen taiteen perusopetus. Espoon opetus- ja tai Svenska rum -lautakunta hyväksyy taiteen perusopetuksen oppilaitoksen opetussuunnitelman, minkä perusteella se pääsee osaksi taiteen perusopetusjärjestelmää. Tällä hetkellä merkittävää painetta järjestelmässä mukana olevien oppilaitosten määrän kasvattamiseksi ei ole, sillä oppilaitosten ilmoitusten mukaan niille mahdollinen oppilasmäärä riittäisi hyvin kattamaan kaikki toimintaan hakevat. Ongelma harrastuksen aloittamisessa syntyy, mikäli oppilaitoksen tarjoamat vaihtoehtoiset harrastusryhmät eivät kiinnosta hakijaa tai häntä ei ohjata tai hän ei halua siirtyä toiseen oppilaitokseen. Tähän ongelmakohtaan on pyritty vaikuttamaan oppilaitosten välistä yhteistyötä mahdollistamalla sekä esimerkiksi tarjoamalla aktiivisesti koulujen luokkatiloja taiteen perusopetuksen käyttöön. myöntää myös avustuksia taiteen perusopetuksen oppilaitoksille. Niiden tarkoituksena on turvata säännöllisen taiteen perusopetuksen toiminnan jatkuvuutta sekä osaltaan mahdollistaa oppilasmaksujen kohtuullisuus. Lisäksi lautakunnan päätöksellä kaikki koulutiloissa tapahtuva säännöllinen taiteen perusopetustoiminta on tietyin ehdoin maksutonta ja niiden liikuntasalien käyttö matalakustanteista. Kulttuurin tulosyksikkö Espoon kulttuuripalveluja ohjaa Espoo tarinan strategiset painopisteet, lisäksi tällä valtuustokaudella on hyväksytty kulttuurin tulevaisuuden linjauksia suuntaava KulttuuriEspoo ohjelma. Kaupungin kulttuuripalveluiden tuottamista ohjaavat lainsäädännön lisäksi muut yhteiskunnalliset arvot. Espoossa iso osa kulttuuripalveluista tuotetaan yhteistyössä eri sektoreiden toimijoiden kanssa. Julkisen

7 Sivu 7 / 7 toimijan tehtävänä on ohjata, koordinoida ja luoda edellytyksiä kulttuuritoiminnalle. Espoossa kulttuuripalveluilla halutaan edistää tasaarvoa sekä vahvistaa yhteisöön kuulumisen tunnetta, osallistumista ja hyvinvointia. Palveluiden saavutettavuutta pyritään edistämään myös viestimällä asukkaille aktiivisesti tarjolla olevista palveluista eri kanavissa. Uusi kirjastolaki tuli voimaan Lain tavoitteena on edistää mm. väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin, mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen sekä edistää aktiivista kansalaisuutta. Tätä varten kirjaston lakisääteisiin tehtäviin kuuluu mm. tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan. Espoolaisissa kirjastoissa järjestetään vapaa-ajan toimintaa etenkin kirjastoissa paljon aikaansa viettäville lapsille ja nuorille. Toiminnan järjestämisessä otetaan huomioon lasten ja nuorten omat toiveet. Säännöllistä maksutonta harrastustoimintaa kirjaston tiloissa on ollut esimerkiksi perinteiseen kirjallisuuteen liittyvät teemat, kuten sanataide, lorukerho, luova kirjoittaminen, satutunnit kuin myös aivan uusina asioina koodauspajoja ja legorobotti -kerhoja ja erilaisia pop up -kerhoja, esim. Capoiera- ja Futiskerhoja. Yhteensä näissä harrastekerhoissa on käynyt 2780 lasta ja nuorta. Espoon kaupunginmuseon toimipisteissä on vapaa sisäänpääsy alle 18- vuotiaille. Samoin kaikki opetuspalvelut, myös varsinaisten kouluryhmien ulkopuolinen toiminta, kuten museokerhotoiminta, ovat maksuttomia palveluja. Kipinä omaan harrastukseen voi löytyä esityksestä tai tapahtumasta, johon osallistuu. Tapahtuma- ja kulttuuripalvelujen yksiköistä Näyttelykeskus WeeGeelle alle 18-vuotiailla on maksuton sisäänpääsy. Näyttelykeskuksessa järjestetään vuosittain toistuvia tapahtumia, jotka tarjoavat työpajoja, esityksiä ja konsertteja maksutta esim. Lasten museofestivaalit. Myös alueelliset kulttuuritalot järjestävät maksutonta toimintaa ja tapahtumia, esim. Kesäkiertueen asukaspuistoihin, Kutitusfestivaali, ilmaiselokuvia, koulukinoviikot. Unohtamatta Espoo päivän lasten tapahtumia ja työpajoja. Tapahtumatyön kumppanuuksien kautta on tarjottu espoolaisille vähävaraisille lapsille ja lapsiperheille tuhansia maksuttomia lippuja. Liput jaetaan eri järjestöjen ja kaupungin yksiköiden kautta. Espoossa on kulttuuriharrastusten osalta olemassa jo hyviä toimintatapoja, joilla tavoitetaan tuhansia lapsia ja nuoria, mutta kaupungin tulee kehittää vielä erilaisia tapoja, joilla voidaan ohjata jokainen lapsi tai nuori harrastuksen pariin. Tarvitaan lisää yhteiskäyttöisiä tiloja kulttuurin ja liikunnan harrastamiseen sekä riittävästi taloudellisia resursseja, joilla voidaan turvata pitkäaikainen harrastaminen vanhempien varallisuudesta huolimatta. Aivan kuten valtuustoaloitteessa lisäksi todetaan, kaupungin

8 Sivu 8 / 8 on tärkeää kehittää myös malleja, joiden avulla lapset pystyisivät jatkamaan harrastustaan omassa tasoryhmässään. Kulttuuriharrastusten osalta harrastustakuu ei toteudu tällä hetkellä riittävän hyvin. Lakisääteisen taideopetuksen rinnalle tarvitaan vapaamuotoisempia polkuja harrastaa taiteen eri lajeja. Vakiintuneen toiminnan lisäksi tarvitaan monimuotoisia ja matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia, jotka eivät vaadi pitkäkestoista sitoutumista tasolta toiseen etenevään taideharrastamiseen. Nuorisotyö Nuorisotyö tarjoaa lapsille ja nuorille harrastustoimintaa, jonka pääasiallisena tavoitteena ei ole kilpaileminen vaan yhdessä kivan tekeminen. Harrastaminen on vahvasti subventoitua, jolloin osallistumismaksut säilyvät kohtuullisena. Järjestöihin, yhdistyksiin sekä uskonnollisten yhteisöjen harrastustoimintoihin lapsi voi usein liittyä jo pienenä. Näissä harrastuksissa ei myöskään ole pääsääntöisesti yläikärajaa sille, milloin toimintaan voi tulla mukaan. Partioon, 4Htoimintaan tai esimerkiksi roolipeliyhdistykseen voi liittyä vaikka yläasteiässä. Osa toiminnasta on toki luonteensa vuoksi sellaista, johon on olemassa alaikäraja. Esimerkiksi vapaapalokuntatoimintaan on turvallisuusnäkökulmasta hyvä olla olemassa ikäraja. Lapsen ja nuoren rooli voi vaihdella ikätason ja kiinnostuksen mukaan harrastuksissa: Pienestä kerholaisesta voi kasvaa vertais- tai apuohjaaja, varsinainen ohjaaja tai vaikka hallituksen jäsen. Yhdistys- ja seuratoiminta perustuu vapaaehtoisten arvokkaaseen työpanokseen Kaupungin nuorisopalveluiden suunnan tarkastuksessa ensisijaiseksi kohderyhmäksi määriteltiin vuotiaat nuoret. Nuoremmille ja yli 18- vuotiaille harrastustoimintaa tarjotaan positiivisen diskriminaation periaatteella: perusteena voivat olla sosioekonomiset perusteet tai asuinalueen vähäinen harrastustoiminta. Liikunta Liikunnan osalta harrastaminen muuttuu usein nopeasti tavoitteelliseksi ja kilpailulliseksi. Elämänkaaren alkupäässä positiiviset kokemukset, hauskuus ja nautinto synnyttävät kestävän alustan pitkään ja syvään liikuntasuhteeseen. Liian vakavalla, tavoiteorientoituneella ja psyykkisesti kuormittavalla harrastamisella voidaan liikuntainto tappaa jo lapsena. Kaikkia kilpailullisuus ei kiehdo. Tutkimuksen mukaan nuorten lopettamisen merkittävin syy onkin se, että hauskuus harrastuksesta häviää. Siirtyminen kilpailullisuuteen ja sen myötä kykyjen seulontaan tapahtuu varsin aikaisin. Lahjakkuuksia seulotaan aivan nuorimpia harrastajia lukuun ottamatta jo lähes joka ikäluokassa. Yksi suuri karsinta tapahtuu noin 14 -vuotiaina, kun muodostetaan C-juniorijoukkueita SM-tason

9 Sivu 9 / 9 kilpailuihin. Tällöin harrastajien valinta on sattumanvaraista, sillä nuoret ovat kehitykseltään kovin eri vaiheissa. Nuoret menettävät tarpeettomasti hyvän harrastuksen ja yhteiskunnalle syntyy huoli löytää nuorille uutta mielekästä tekemistä. Seuraurheilu on monen nuoren mielestä liian tavoitteellista ja edellyttää henkistä ja fyysistä kapasiteettia, kurinalaisuutta ja halua kehittää itseään. Motivaatiotaso kuitenkin vaihtelee. Nykynuoret elävät vaihtoehtojen maailmassa ja urheilu tai liikunta on niistä vain yksi. Ohjattu harjoittelu kasvavine vaatimuksineen voi olla liikaa. Nuorille pitäisikin tarjota enemmän joustavuutta ja vaihtoehtoja esimerkiksi vapaaehtoisten harjoitusten muodossa. Seuratoiminnan tulisi olla aikaisempaa enemmän elämyksellistä, hauskaa yhdessäoloa, kilvoittelua kilpailun rinnalla. Mielenkiintoa herättävät syyt, miksi nuorten harrastaminen yllättäen lakkaa? Miten nuoren harrastamista voitaisiin tukea, jotta into harrastukseen säilyisi? Vaikuttavatko lopettamispäätökseen nuoren vanhemmat, asuinpaikka, kaverit, valmentajat, murrosiän vaikutukset tai motivaation hiipuminen? Onko lopettamisen syynä liika kilpailullisuus ja tulosten korostaminen tai kilpailujen puuttuminen, jolloin ei enää harjoittelukaan innosta? Onko harjoituksia liikaa tai liian vähän? Suomessa vuotiaista noin 40 % on mukana seuratoiminnassa. Osallistuminen on huipussaan vuotiaina, jolloin seuratoiminnan piirissä on jopa 60 % nuorista. Siksi urheiluseuratoiminta on yhteiskunnallisesti merkittävin yksittäinen vapaa-ajan harrastus nuorten elämässä. Samasta syystä on iso merkitys sillä, mitä ja miten nuorille harrastamista tarjotaan. Monella lapsella ja nuorella urheiluharrastus jää, kun joukkueeseen ei mahdu, harjoittelu on liian rankkaa eikä muita lajeja voi harrastaa. Urheiluharrastuksen jäädessä nuori joutuu eroon kavereistaan ja kadottaa usein liikunnan ilon. Ilmiö tunnetaan nimellä Drop Out. Kun nuori ei enää sovi joukkueeseen tai seuralla ei ole tarjota enää toimintaa, kyseessä on pikemminkin Throw out -ilmiö. Molempiin ilmaisuihin liittyy negatiivinen lataus, joista ensimmäinen kohdistuu henkilöön ja toinen järjestelmään. Molemmissa tilanteissa nuori on kärsijänä. Vaikka Drop Out on seuraliikunnan ja -urheilun isoimpia ongelmia, monet urheiluseurat ilmoittavat, ettei DO -tilanteisiin varauduta. Seuroissa ollaan tietoisia siitä, että valmentajan olisi hyvä ilmoittaa pudottamisesta lapselle vanhemman läsnä ollessa. Useimmiten viesti menee kuitenkin vain lapsen vanhemmalle tai viesti on luonteeltaan ilmoittava. Pudokkaille pitäisi voida tarjota mahdollisuuksia harrastuksensa jatkamiseksi joko omassa tai toisessa seurassa, omassa tai vaihtoehtoisessa lajissa. Nuori ei lopeta harrastamista, tärkeät ihmis- ja sosiaalisuhteet voisivat ainakin osin jatkua ja uusia syntyä. Nuorten liikuntaharrastuksen jättäminen on hälyttävää myös yhteiskunnan kannalta, sillä huonokuntoisia ja ylipainoisia nuoria on liikaa. Tätä tukevat

10 Sivu 10 / 10 mm. armeijaikäisten heikkenevät kuntotestitulokset. Vanhempien huolena on puolestaan se, että nuori jättää pitkäaikaisen harrastuksensa ja menettää kantavat kaveruussuhteensa. Kilpaurheilu on tärkeä osa seuratoimintaa. Kun tiloja harrastamiselle ei ole riittävästi, eivätkä seurat saa haluamiansa harjoittelutunteja nuorilleen, seuroissa tapahtuu joukkueiden ja nuorten karsimista. Tässä tilanteessa ne, jotka eivät sopeudu kilpailullisiin odotuksiin, joutuvat ensimmäisenä kärsimään. Siksi tilanpuutteesta kärsivätkin ensisijaisesti pääosin ne nuoret, jotka haluavat liikunnalta ja urheilulta myönteisiä elämyksiä ja kivaa tekemistä. Yhteiskunnan rooli Kaupunki voi vaikuttaa moneen harrastamiseen liittyvään asiaan, ei kuitenkaan kaikkeen. Liikuntalaki lähtee siitä, että kaupunki luo liikkumisharrastamisen edellytykset rakentamalla riittävä määrä houkuttelevia lähiliikuntapaikkoja ja muita harrastustiloja erilaisten elämysten keräämiseksi ja liikunnallisen elämäntavan luomiseksi. Kaupunki voi myös varmistaa lasten ja nuorten tasa-arvoisemman kohtelun mm. riittävällä urheilupaikkojen rakentamisella. Pelikenttiä ja - saleja tulisikin olla kaupungin omistamina eri lajeihin sen verran, etteivät seurat joudu karsimaan harrastajiaan tai joukkueitaan. Silloinhan ensisijaiset kärsijät ovat niitä, jotka harrastavat enemmän ilokseen kuin kilpailullisin perustein tai tavoittein. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoiminnalle tulee olla myös sopivia tiloja käytettävissä palvelun järjestämiseksi. Kaikkeen ei välttämättä tarvitse rakentaa omia tiloja. Riittää, että esimerkiksi koulujen tiloja suunnitellaan jo rakentamis- ja kalustamisvaiheessa myös vapaa-ajantoiminnan mahdollistaviksi. Sisustus ja kalustaminen esim. erilaisine peleineen ja viihtyisine kalusteineen lisäävät koulussa viihtymistä arjessa. Kaupunki voi myös tasata syntyneitä tasa-arvo-ongelmia avustus- ja tukijärjestelmin. Seuroilla on jo käytössään omia stipendijärjestelmiä tukemaan kaikkein vähävaraisimpien perheiden tilannetta ja yhdistystoiminnassa on maksuvapautusjärjestelmiä. Rakenteellisiin ongelmiin tällaiset rahastot tai ratkaisut eivät riitä. Niillä voidaan korjata yksittäisiä tilanteita. Myös sosiaalipuolen tarjoama tuki on riittämätön. Harrastuksia tuetaan rajallisesti eikä harrastusten erilaisia tilanteita voida ottaa jakoperusteissa huomioon. Hyvää tarkoittava tuki on tästä syystä epätasa-arvoinen, se kohtelee eri lajien harrastajia eri tavoin. Kaupunki voi myös avustuksia myöntäessään painottaa yhteiskunnallisesti merkittäviä ja itselle merkittäviä, tarinoitamme tukevia asioita. Tällaisia ovat mm. harrastajien ja harrastusryhmien tai joukkueiden määrä, ohjaajien ja valmentajien laatu, toiminnan laatu sekä lajin harrastamisen hinta.

11 Sivu 11 / 11 Yhteiskunnan kannalta on tärkeätä, että seura- ja yhdistystoiminta on mahdollisimman hyvää ja aktiivista. Harrastustakuun toteutumisen näkökulmasta tärkein asia onkin vahvan seura- ja yhdistystoiminnan varmistaminen. Kaupungin tulisikin kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä voittamaan ne rakenteelliset ongelmat, jotka johtavat seuratoiminnassa harrastamisen liian varhaiseen lopettamiseen. Hyvä ja aktiivinen seura- ja yhdistystoiminta ja kaupungin kanssa tehtävä yhteistyö keventää palvelutarvetta mm. sosiaali- ja terveyspalveluissa. Lisäksi kaupungin nuorisopalvelut voi hyödyntää resurssinsa nimenomaan nuorten parissa tehtävään työhön sekä vapaa-ajassa että nuorten tukemisessa kiinnittymään yhteiskuntaan. Yhteiskunnalle on erinomaista, että mahdollisimman monella on harrastus, sen myötä kavereita ja parempi mahdollisuus saavuttaa hyvä fyysinen ja henkinen vointi. Hyvä elämäntapa ja kaveruussuhteet kasvattavat nuorten sosiaalista pääomaa, joka voi kestää läpi elämän ja josta on yksilölle korvaamatonta hyötyä. Lisäksi liikunnasta voi tulla elämäntapa, millä on suuri eri sairauksilta ennaltaehkäisevä merkitys. Se puolestaan näkyy sosiaali- ja terveysmenojen hillitsijänä. Espoon rooli Espoolaisseuroja on kaikkiaan noin 200 ja niissä on noin jäsentä. Avustuksia saa vuosittain noin 100 seuraa. Koska varsinkin nuoremmissa ikäluokissa monella on useampi harrastus, arvioimme, että seuratoiminnassa on mukana lähes lasta ja nuorta. Kaikkiaan urheiluseuratoiminnassa lienee mukana noin 50 % kaikista vuotiaista espoolaisista. Espoossa toimivia nuorisoyhdistyksiä on n. 75. Pieni osa yhdistyksistä toimii koko pääkaupunkiseudulla, mutta luvussa on huomioitu yhdistykset, jotka järjestävät toimintaa Espoossa ja hakevat kaupungilta avustusta toiminnan järjestämiseen. Näissä yhdistyksissä harrastaa kaikkiaan n alle 29-vuotiasta. Espoo ei ole rakentanut omia liikuntahalleja kaupungin kasvun tahtiin. Liikuntasaleja on rakennettu koulujen yhteyteen liikunta- ja monitoimisaleina. Moniin urheilulajeihin ne ovat usein mitoiltaan riittämättömiä ja pienellä lisäresurssien osoituksella niistä saataisiin erinomaisia, monitoimihalleja. Espoo on ollut kumppani seurojen kanssa myös tiloja rakennettaessa. Liikuntaseurat ovat toteuttaneet omia hallejaan ja salejaan harrastajien käyttöön. Kaupunki on osallistunut näihin investointeja takaamalla, ostosopimuksin tai seuroja tukemalla vuokra-avustuksin. Ainoa Espoossa oleva huippu-urheiluun soveltuva nykyaikainen kilpa-areena (Metro Areena) on myös yksityinen. Espoon ainoa kansalliseen huippu-urheiluun soveltuva monitoimiareena Tapiolassa on jo 45 vuoden takaa. Seurojen ja yksityisten vastuulla on vuodesta 1995 lukien toistaiseksi rakennettu seitsemän jäähallia, viisi jalkapalloareenaa, liikuntahalli

12 Sivu 12 / 12 Tapiolaan, jossa on kolme kenttää sekä lukuisia tekonurmikenttiä. Lisäksi seurat ovat kasvavasti vuokranneet tiloja omaan harrastuskäyttöön yksityisiltä markkinoilta. Espoolla on myös runsaasti ostosopimuksia yksityistiloista. Kehitys on johtanut siihen, että seurat maksavat vuokraa kaupungin tiloista vuosittain noin 1.2 miljoonaa euroa ja yksityisistä tiloista noin 5.5 miljoonaa euroa. Kaupungin osallistumisaste on ollut +/- 30 %, joka on toteutettu maksamalla seuroille vuokra-avustusta. Kaupunki on siirtänyt investointitarvettaan suoraan harrastajien maksettavaksi. Kehitys on uhka harrastustakuun toteutumiselle. Espoolaisperheillä ei ole mahdollisuuksia maksaa suurinta osaa liikuntatiloistaan itse ja moni perhe on pakotettu jättämään kallistuvat harrastukset. Se ei ole hyvää eikä edes halvinta nuoriso- tai liikuntapolitiikkaa. Siksi olisi hyvä luoda uusi liikunta- ja nuorisopoliittinen suunta, sillä edessämme on kasvavia ongelmia. Suunnittelupöydillä on lisäksi useita uusia yksityishankkeita. Jääurheilun Tuki ry on rakentamassa Matinkylään nelirataista jäähallia, Leppävaaraan on suunnitteilla palloilu- ja yleisurheiluhalli ja lisäksi suunnittelupöydillä on jalkapallohalli, voimistelutilat jne. Kehitys uhkaa lasten ja nuorten tasaarvoista mahdollisuutta liikkua ja harrastaa. Harrastustakuun toteutumisen näkökulmasta Espoon tulisi rakentaa halleja itse tai sen tulisi vuokrata valmiit tilat omaan käyttöön. Näin taattaisiin mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle harrastus myös tulevaisuudessa. Jos omia tiloja ei ole, vuokra-avustusta on kasvatettava vuosittain tuntuvasti. Harrastamisen näkökulmasta Espooseen olisi mielekästä rakentaa monitoimiareena (vrt Liikuntamylly / Hki) molempien ratojen varteen, jossa erilaisten harrastustoimintojen järjestäjät voisivat samanaikaisesti tarjota lapsille ja nuorille monenlaisia harrastuksia. Se mahdollistaisi erilaisiin harrastuksiin tutustumisen ja siirtymisen harrastuksesta toiseen, mikäli oma harrastus ei syystä tai toisesta tunnu enää mielekkäältä. Se myös mahdollistaisi monipuolisten liikuntatapahtumien järjestämisen matalan kynnyksen periaattein. Espoon liikunta- ja nuorisolautakunnan rooli Liikunta- ja nuorisopalvelut (LiiNu) on rakentanut valtuustokauden kestäneen toimintansa Espoo tarinan, Sivistystoimen tarinan, Liikuntapalveluiden ja nuorisopalveluiden tarinan pohjalle. Niissä on noussut vahvasti esiin harrastus- ja yhteisötakuu, elämyksille, kivan tekemisen ja kokemisen pohjalle perustuva toiminta liikunnallisin keinoin. Myös jokaisen lapsen tason edellyttämän harjoittelun, kilpailullisuuden ja harrastusten ja koulunkäynnin yhteensovittaminen on LiiNulle tärkeätä. LiiNu on rakentanut, kunnostanut ja kehittänyt määrätietoisesti lähiliikuntamahdollisuuksia. Parhaiten se näkyy urheilupuistojemme kehittymisenä kutsuviksi, arjen liikkumista kannustaviksi. Olemme

13 Sivu 13 / 13 lisänneet ulkosalibandy- ja koripallokenttiä, rakentaneet nuorille Pump - pyöräilyradan, tuoneet sorakentille lisääntyvästi tekonurmialustoja ja neljässä paikassa on jo tekojää. Kaikki ovat lisänneet omaehtoista liikuntaa ja kehitystä jatketaan. Tekonurmille varataan lisää vapaaharjoitteluaikoja. LiiNu aloitti neljä vuotta sitten lapsille suunnattujen maksuttomien liikuntaja urheilukerhojen perustamisen ja kehittämisen yhteistyössä seurakentän ja Wau -järjestön kanssa. Ideana oli tarjota liikuntaharrastus toisaalta niille lapsille ja nuorille, jotka eivät ole urheiluseuratoiminnassa mukana ja toisaalta niille, joille kilpaileminen ei ole liikunnassa tärkein asia. Maksuton liikuntavaihtoehto on tärkeä myös perheiden eri sosioekonomisista lähtökohdista johtuen. Wau-, Muuvi- ja Jumppi -kerhoja on nyt kaikkiaan jo 110 ja ne tavoittavat arviolta 3000 lasta ja nuorta. Määrä on huomattavana, koska mahdollisuuteen on tarttunut n. 20 % koko tavoitettavasta potentiaalista. Nykyisten määrärahojen puitteissa toimintaa ei voi enää kasvattaa. Toimintaan on annettu talousarviomäärärahaa euroa ja LiiNussa siihen käytetään jo euroa vuodessa. Mielenkiintoisimmat kerhot on pyritty löytämään yhdessä nuorten kanssa. Erikoiset lajit kuten miekkailu, uimahyppy, air -jooga, tanssi ja monilajikerhot, miekkailu, rullalautailu, trampoliinivoimistelu, budolajit ja cross -training ovat osoittautuneet nuoria kiinnostaviksi. Mukana ovat myös perinteiset palloilulajit. Pelkästään Easy Hockey keräsi 37 tapahtumalla 832 käyntiä. LiiNun omat resurssit eivät riitä uusien ryhmien tai lajien muodostamiseen. Liikuntapalvelut on matlana kynnyksen harrasteryhmien osalta täysin seura- ja järjestökentän yhteistyön varassa. Olemme tässä yhteistyössä maan eliittiä ja tällä hetkellä teemme kumppanuutta jo 58 eri seuran tai järjestön kanssa. Monikulttuurisia toimijoita on mukana myös useampia. Myös nuorisotyön puolella järjestöyhteistyötä kehitetään entistä enemmän kumppanuustoiminnan suuntaan. Tunnistettu haaste on nuorisoyhdistysten hyvin rajalliset resurssit toiminnan järjestämiseen, vaikka toimintaa kaupungin taholta tuettaisiinkin. Uusia toimintamalleja tulee kehittää ja kaupungin tulee ottaa aktiivinen rooli nuorisoyhdistysten tukemisessa kumppanuuteen. Matalan kynnyksen liikuntakerhoissa käyneet, pojat ja tytöt, ovat keränneet yhteensä käyntikertaa. Ryhmiä on 110, osa maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille suunnattuja, mutta joihin kaikkien on ollut mahdollisuus liittyä. Kattava lajitarjonta ja toiminnan laatu ovat nyt tärkeitä asioita. Nuorisotiloilla matalan kynnyksen toimintaan osallistuu säännöllisesti vuosittain n jäsenkortin hankkinutta nuorta. Käyntikertoja nuorisopalveluissa on kaikkiaan n Käyntikertojen määrät ovat kasvaneet vuosittain. Matalan kynnyksen toiminnot 2017

14 Sivu 14 / vuotiaat Töpinät 10 paikkaa / kk 6-9 -vuotiaat Wau 77 kerhoa / vko vuotiaat Muuvi 12 kerhoa / vko vuotiaat Jumppi 8 ryhmää/vko U6 -toiminta Drop Out -nuorille ja muille Harrastushaku.fi Malli takaa parin vuoden sisällä liikunnan osalta kaikille vuotiaille mahdollisuuden harrastaa jotakin. Suurin osa toiminnasta on täysin maksutonta. U6 toiminta on lähtökohtaisesti edullista. Malli on Suomessa ainutlaatuinen. Kaikille on taattava mahdollisuus omatasoiseen harrastamiseen. Opetuslautakunta päätti tammikuussa tehdä Leppävaaran yläasteesta Urhea -koulun. Liikuntapalveluiden näkökulmasta urheilemisen, tai yleensä harrastamisen ja koulunkäynnin yhteensovittaminen on tavattoman tärkeää ja osa harrastustakuuta. Kaikille on taattava mahdollisuus omatasoiseen harrastamiseen. Haukilahden ja Leppävaaran Lukioissa on yli sata lahjakasta nuorta huippu-urheilijan alkua, jotka tähtäävät myös opiskelujensa osalta korkealle. LiiNu on esittänyt, että yläasteella voitaisiin synnyttää lukujärjestyksiin yhteisesti sovitut ajankohdat, jolloin lapset ja nuoret voisivat keskittyä yhtä aikaa harrastuksiinsa. Nämä elämäntapa -spotit on jo käytössä Vantaalla ja osin Helsingissä. Urhea -toiminta onkin osa harrastamisen takuuta, jossa vakavasti sekä harrastamiseen että koulunkäynnin suhtautuvat nuoret voivat toteuttaa unelmiaan ns. kaksois- eli harrastus- ja koulunkäyntipolulla. Asian tukeminen on monessa mielessä myös kaupungille merkittävää ja eettisesti sekä sosiaalisesti kaikkein kestävin tapa tukea espoolaista huippu-urheilijaa. Nuorisotyön ja liikunnan yhdistyminen Nuorisopalveluiden suunnan tarkistuksen yhteydessä perinteisen nuorisotilatoiminnan rinnalle kehitettiin liikkuvan nuorisotyön toiminta, jossa tavoitteena on viedä palveluja myös alueille, joissa muuten ei ole tarjolla harrastustoimintaa. Vuoden 2017 aikana käynnistyy mm. liikkuva nuorisotilatoiminta, Nuori Espoo -Paku. Osin paku toimii osa-aikaisena nuorisotilana alueilla, joissa ei ole harrastustoimintaa, osin pakun voimin toteutetaan pop up-tyyppistä palvelua. Nuorisotyötä on viety myös kouluille, joissa harrastustoiminnan tarve on ilmeinen eikä lähialueella ole esimerkiksi nuorisotilaa. Tämän tyyppistä toimintaa kasvatetaan resurssien mukaan. Nuorisopalvelua on viety myös vastaanottokeskuksiin tarpeen mukaan, mutta pääsääntöisesti yhteistyö vastaanottokeskuksissa asuvien nuorten kanssa tapahtuu nuorisotiloilla. Esimerkiksi Leppävaaran nuorisotila ja Sellon kirjaston Pointti ovat maahanmuuttajanuorten suosimia harrastuspaikkoja.

15 Sivu 15 / 15 Nuoret (16+) putoavat usein myös nuorisotilojen palveluista. Vuonna 2017 yksi keskeisistä tavoitteista on tavoittaa entistä paremmin kyseiseen kohderyhmään kuuluvia nuoria. Tapiolassa käynnistyy 16+ nuorisokahvilatoiminta ja kumppanuudessa mm. Espoon Ohjaamon kanssa käynnistetään monimuotoista Olkkari-toimintaa. Nuorisotiloista sateenkaareva nuorisotila Kirjava sekä Sellon kirjaston Pointti tavoittavat hyvin kyseisen ikäryhmän nuoria. Myös kädentaitojen keskus Gräsassa on tarjolla harrastuksia yli 16-vuotiaille. LiiNun aloitteesta alkoi Espoossa myös Icehearts -toiminta, kun valtuusto hyväksyi tarvittavan määrärahan. Tällä hetkellä Espoon alueella toimii jo kuusi poikaryhmää ja ensi syksynä aloittaa ensimmäinen Icehearts - tyttöryhmä. Toiminnasta on vastannut asiaa varten perustettu Espoon Icehearts ry, joka saa toimintaansa varten varat Liikunta- ja nuorisopalveluiden talousarviosta. Pohjimmiltaan toiminta on sosiaalityötä. Icehearts perustuu tiiviiseen, joka arki tapahtuvaan yhteistyöhön ja kumppanuuteen perheiden, varhaiskasvatuksen, koulun, sosiaali- ja terveystoimen sekä liikunta- ja nuorisopalveluiden kesken. Toiminta on pitkäkestoista, poikkihallinnollista ja ennaltaehkäisevää kasvatustyötä tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten kanssa. Sama aikuinen (kasvattaja) toimii 12v. ryhmän kanssa tukien heitä sekä koulupolulla että vapaaaikana. Tyttöryhmän toiminnallinen painotus on kädentaitojen ja esim. teatteriilmaisun lisäksi sosiaalisia että vuorovaikutustaitoja lisäävissä askareissa, mutta myös terveellistä elämäntapaa opitaan liikunnan avulla. Helmikuussa LiiNu aloittaa kahdessa koulussa pilottihankkeena Slap Shot -kokeilu. Hankkeen tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta, terveyttä ja hyvinvointia. Liikunnan avulla edistetään eri kulttuurisista ja sosioekonomisista taustoista tulevien lasten kykyä toimia vuorovaikutustilanteissa ja vertaisryhmän jäsenenä. Kevään 2017 kokeilussa ovat Tiistilän koulun valmistavien luokkien oppilaat ja Kirstin koulun luokkien oppilaat. Yhteensä kaksi ryhmää jossa n. 20 lasta/ryhmä sisältäen sekä tyttöjä että poikia. Jokainen ryhmä kokoontuu liikunnan merkeissä koulun tiloissa kevään aikana seitsemän kertaa, 1 krt/vko. Paikalla on aina ohjaajan lisäksi koulun opettaja ja ohjelmasta riippuen myös nuorisonohjaaja ja jääkiekkoseuran ohjaaja. Tapaamisten aikana lapsille tulee myös tutuksi liikunta- ja nuorisopalveluiden tarjonta. Viimeinen kerta huipentuu jäähallissa pidettävään jääliikuntatuokioon, jossa lapsilla on täydet jääkiekkovarusteet päällä. Syksyn koulut ja luokkatasot päätetään kevään kokemusten jälkeen. Lasten ja nuorten liikuntaelämyksiä olemme tarjonneet myös lomien aikana Hop On Hop Off -toiminnalla. Esimerkiksi viime hiihtolomalla kaikkiaan 1600 lasta ja nuorta oli mukana yhden viikon aikana. Juuri päättyneellä joululomalla Hop On, Hop Off -toiminta keräsi yhteensä yli

16 Sivu 16 / käyntiä. Toiminta on tarkoitettu loma-ajan toiminnaksi, mutta sen myötä positiivisia liikuntakokemuksia saaneet uskaltavat paremmin myös mukaan seuratoimintaan tai muuhun maksuttomaan liikuntatarjontaamme. Tänä vuonna Liikunta- ja nuorisopalvelut aloittaa yhdessä seurakentän kanssa U6 (Uusiks) -toiminnan, mikä nimensä mukaisesti halutaan kohdistaa ensisijaisesti vuotiaille Drop Out pudokkaille. Tätä varten luodaan harrastushaku.fi -portaaliin oma U6 -palvelutarjotin, josta kukin voi käydä hakemassa itselleen soveltuvaa ja sopivaa toimintaa. Tarkoitus on, että eri lajit ovat harrastajille mahdollisimman edullisia. Tämä varmistetaan siten, että kaupunki tarjoaa toimintaan tilat ja osallistuu tavalla tai toisella ohjauksesta syntyviin kuluihin. Myös avustuksia suunnataan erikseen sovittavalla tavalla seuroille, jotka ottavat kantaakseen Espoolle tärkeät toiminnalliset (=harrastustakuu) periaatteet. U6 on aivan uusi tapa toteuttaa matalankynnyksen liikuntaa ja siinä otetaan erityisesti huomioon Drop Out -nuoret. Uusiks antaa nuorille siis uuden mahdollisuuden jatkaa entisessä lajissaan tai auttaa löytämään itselleen aivan uuden harrastuksen. Liikunta- ja nuorisopalvelut on jo lähestynyt Kulttuuripalveluita ja kutsuu sen mukaan sähköiseen palvelujärjestelmään tarjoamaan harrastuksia mahdollisimman laajalla kirjolla. Vuonna 2017 LiiNu toteuttaa yhdessä seurojen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa kaksi Espoo liikkuu päivää. Tapahtumissa lapset ja nuoret pääsevät testaamaan eri lajeja ja toimintoja. Harrastusmaistiaisten tavoitteena on, että jokainen lapsi ja nuori löytäisi itselleen mieleisensä harrastuksen. Seurat ovat läsnä antamassa tietoja seuratoimintaan liittymisestä. Lisäksi olemme mukana School Action Dayssa, joka keräsi viime syyskuussa Leppävaaraan 7000 lasta ja nuorta. Tapahtuma oli osa eurooppalaista liikuntaviikkoa. Liikunta- ja nuorisopalvelut on kahtena kesänä järjestänyt kumppanuudella kaksi leiriviikkoa, yö- ja päiväleirejä, vuotiaille lapsille ja nuorille. Leiri on pyrkinyt tavoittamaan liikunnasta kiinnostuneita, mutta joilta ei ole edellytetty minkäänlaista lajisidonnaisuutta tai -osaamista. Teema on ollut liikuntaan tutustumisessa ja lajeja on ollut mukana 6-10, minkä lisäksi on tarjottu hauskaa tekemistä temppuradoin, polkuautoin, pomppulinnoin jne. Nuorisopalveluissa pääpainopiste on loma-ajantoimintojen osalta nimenomaan kesätoiminnassa, jolloin perheillä on haasteita lasten pitkien loma-aikojen suhteen. Kesällä 2016 järjestettiin kaikkiaan 34 päiväleiriä tai kurssia ja 15 yöleiriä. Kaikkiaan leiri- tai kurssitoimintaan osallistui 711 lasta ja nuorta. Kesällä 2016 pilotoitiin Nuori Espoo Kesäpaku -toiminta, jossa tavoitettiin kaikkiaan 1700 nuorta. Kesäpaku liikkui ympäri Espoota nuorten suosimissa pakoissa tarjoten mm. pelivälineitä sekä muuta kivaa tekemistä lapsille ja nuorille. Vuonna 2017 järjestetään kumppanuudella Stadiumin kanssa kolme päiväleiriä 6-12-vuotiaille. Ohjelma rakentuu aiempien vuosien tapaan,

17 Sivu 17 / 17 mutta leiriläiset eivät valitse ns. omaa lajiaan vaan pääsevät testaamaan kaikkia mukana olevia lajeja. Lisäksi nuorisopalvelut tarjoaa edellisten vuosien tapaan runsaasti kesätoimintaa lapsille ja nuorille. Pääpainopiste on päiväleiri- ja Kesäpakutoiminnassa. Yöleirien määrää vähennetään pienentyneestä palvelutarpeesta johtuen. Järjestöt, yhdistykset ja uskonnolliset yhteisöt tarjoavat lisäksi runsaasti sekä päivä- että yöleiritoimintaa. Näiden toimijoiden rooli palvelutarjonnassa on merkittävä. Monikulttuurisen liikuntapolku-hankkeen avulla on tuettu maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten, sekä nuorten aikuisten ohjautumista liikunnan pariin ja seuratoimintaan. Uusien kohtaamispaikkojen ja liikuntalajien sekä suosittujen ryhmien lisätarjonnalla on löydetty taas uusia liikkujia. Vuonna 2016 tavoitteena oli tavoittaa ja aktivoida erityisesti tyttöjä ja nuoria naisia liikkumaan. Lisäksi on pyritty aktivoimaan maahanmuuttajataustaisia aikuisia ja ikäihmisiä perheenjäsenten avulla mukaan toimintaan. Toiminnan periaatteena on ollut matalan kynnyksen liikunnan järjestäminen jossa osallistumismaksut, monimutkaiset ilmoittautumiskäytännöt ja muut mahdolliset kynnykset osallistumiseen on minimoitu. Liikuntaa ei myöskään ole markkinoitu pelkkinä monikulttuurisina liikuntaryhminä, vaan kaikille suunnattuina, jolloin on tuettu kohtaamisia valtaväestön ja maahanmuuttajien välillä. Tämä on tärkeää maahanmuuttajien kotouttamisessa liikunnan avulla. Monikulttuurisen Liikuntapolku-hankkeen toiminta on ollut monipuolista. Tähän on sisältynyt erilaisia liikuntaryhmiä yhteistyössä seurojen ja yhdistysten kanssa, olemme järjestäneet polkupyöräilyn alkeisopetusta nuorille ja aikuisille ja hankerahalla on myös ostettu burkini-uima-asuja, joita on vuokrattavissa Espoon kaikissa uima-halleissa. Valitettavasti emme ole voineet toteuttaa toimintaa suunnitelmien mukaisesti, koska naisten ja tyttöjen uintia emme ole voineet järjestää Tapiolan uimahallin remontin takia. Tästä syystä on jatkoaikaa hankkeelle anottu ja se on myönnetty asti. Kaikki edellä mainittu toiminta tähtää siihen, että jokaiselle espoolaiselle lapselle ja nuorelle löytyisi jokin harrastusmahdollisuus. Samalla kaikki edellä lueteltu toiminta edistää osaltaan lasten ja nuorten hyvinvointia ja estää syrjäytymistä. Harrastustakuu toteutuu Espoossa hyvin. Suurin riski sen osalta on se, ettei seuratoimintaa pystytä ylläpitämään nykytasolla. Jos esimerkiksi tilojen puute karsisi 5 % nykyisistä kävijämääristä, se loisi harrastamiseen käynnin aukon. Harrastustakuun kautta tavoitamme vuonna 2017 yhteensä käyntiä.

18 Sivu 18 / 18