Hyvä käyttäjä! Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin. Toimitus

Transkriptio

1 Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta ( Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus

2 ENTÄ JOS... Napoleon olisi tukenut Yhdysvaltoja Näin kävi ELSE CHRISTENSEN 1800-luvun alussa Ranskan keisari Napoleon oli valloittanut kaikki merkittävät valtiot mantereella. Ainoana esteenä hänen unelmalleen koko herruudesta oli Britannian mahtava sotalaivasto. Napoleon käänsi katseensa kohti Pohjois-Amerikkaa, jossa yhdysvaltalaiset sotivat brittejä vastaan. Jos Ranska tukisi Yhdysvaltoja, Britannian olisi ehkä pakko heikentää laivastoaan Euroopassa... Entä jos... SARJA: HISTORIA-lehden sarjassa Entä jos... esittelemme tunnettuja tilanteita, joissa tapahtumien toisenlainen kulku olisi voinut muuttaa historian suunnan täydellisesti. Näemme, miten pienestä maailmanhistorian merkittävät käänteet voivat joskus olla kiinni. Vuorossa on sarjan 12. osa. 30 Historia

3 Eurooppa lipesi Napoleonin käsistä Napoleon uneksi Ranskan hallitsemasta Euroopasta, mutta Britannia ja Venäjä vastustivat keisarin suunnitelmia sinnikkäästi. Epäonnistuneen Venäjän-sotaretken jälkeen Napoleonin valtakunta alkoi murentua käsiin. Kesäkuun 1815 lopussa Napoleon joutui tunnustamaan tappionsa: Eurooppa oli luisunut hänen käsistään. Hämärä laskeutui kaupungin ylle, ja kattojen ja tornien siluetit piirtyivät taivasta vasten. Horisontti leimusi punaisena, ja talojen välistä nousi savua paksuina patsaina. Noen ja tuhkan katku leijui pistävänä kirkkaassa kevätsäässä. Ranskan keisari Napoleon katseli vuonna 1812 Moskovan lähellä sijaitsevasta leiristään hylättyä ja poltettua kaupunkia joukkojensa käpertyessä etsimään suojaa yöltä. Hänen suuri Venäjän-valloituksensa oli päättynyt surkeasti, ja nyt hänen unelmansa olivat murskana. Viisi vuotta aiemmin vuonna 1807 kaikki oli näyttänyt toisenlaiselta. Ulmin, Jenan ja Austerlitzin taisteluissa Napoleon oli lyönyt venäläiset, preussilaiset ja itävaltalaiset. Hän oli pakottanut ylvään Venäjän rähmälleen ja tsaari Aleksanteri I:n anomaan aselepoa. Manner-Eurooppa oli Napoleonin kämmenellä, ja Ranskan mahtava armeija sai vihollisen kauhun valtaan. Britit saartoivat satamat Odotettavissa oli kuitenkin ongelmia. Ranskan armeija oli voittamaton maalla, mutta Britannian laivasto hallitsi merellä. Britannian kuninkaallisen laivaston ylivoimaiset sotalaivat olivat ajaneet ranskalaiset käpälämäkeen Niililtä Trafalgariin asti. Heikentääkseen Britannian taloutta ja sitä kautta sen sotilaallista mahtia Napoleon oli yrittänyt estää brittialusten pääsyn Ranskan hallitsemiin satamiin. Vastaiskuksi Britannia saartoi satamat. Tämän seurauksena lähes kaikki merikauppa tyrehtyi. Jos merellä oli levotonta, ei maissakaan vallinnut rauha. Preussi, Venäjä ja Itävalta olivat tyytymättömiä suuriin sotakorvauksiin, joita Napoleon niiltä vaati. Lisäksi Venäjä kieltäytyi itsepintaisesti noudattamasta Ranskan kieltoa päästää englantilaisia satamiinsa, ja pian brittialukset purjehtivat sankoin joukoin venäläisiin satamiin. Vaikka Venäjä oli vuonna 1812 heikentynyt, se oli edelleen varteenotettava kilpailija, jota ei voinut väheksyä. Tsaarin niskoittelu oli selvä uhka Ranskan toiveille -herruudesta. Napoleon saavuttaa vallan Euroopassa Vuonna 1812 Britannia murskaa Napoleonin unelmat herruudesta, jolloin tämä näkee mahdollisuutensa lännessä. Tuki Yhdysvalloille voi auttaa lyömään britit. Voiton juovuttama Napoleon sotilaidensa ihailtavana. Britit on lyöty, ja herruus on hänen käsissään. Napoleon tarkastelee karttaa ja panee ylpeänä merkille tutut nimet: Jena, Austerlitz, Wagram. Niissä on suloinen voiton maku. Eurooppa on hänen. Mutta kuinka kauan? Wagramissa tappio oli ollut lähellä, ja nyt itävaltalaiset kalistelevat taas sapeleitaan. Brittien laivasto suojaa kuin muuri rannikkoja tukahduttaen kaiken kaupankäynnin. Tilanne on hankala. Napoleon voisi koota joukkonsa ja hyökätä Venäjälle, mutta ehkä ratkaisu on sittenkin toisessa suunnassa. Napoleon antaa sormensa liukua kartalla Atlantin toiselle rannalle. Napoleon tähyää länteen Washington. Kaupunki on nimetty yhden itsenäisyyssodan suuren sotapäälllikön ja Yhdysvaltain ensimmäisen presidentin mukaan. Amerikkalaiset siirtolaiset ja Ranska olivat pitäneet tuolloin yhtä, ja ranskalaiset olivat iloinneet siitä, että heidän arvostamansa ihanteet vapaus, veljeys ja tasa-arvo olivat saaneet sijaa myös uudessa maailmassa. Se, että sota antoi mahdollisuuden myös rajoittaa brittien vaikutusta Amerikan mantereella, oli vielä mukava lisämauste. Nyt Britannia on taas alkanut isotella, joten ehkä ranskalaisten ja amerikkalaisten on aika taas yhdistää voimansa. Historia

4 Ran skalai s et s otilaat joutuivat palaamaan Moskovasta hyytävässä kylmyydessä. Noin puoli miljoonaa heistä menehtyi. MARY EVANS Britit puolestaan uhkasivat hyökätä Ranskaan viimeisen eurooppalaisen linnoituksensa, Portugalin, kautta. Britannian resurssit sotaan Ranskaa vastaan olivat kuitenkin rajalliset, sillä samana vuonna Yhdysvallat oli julistanut Britannialle sodan. Syy oli osin Britannian kauppasaarto, osin vanhat siirtomaaajoilta periytyneet kaunat. Brittien pitäisi siis taistella kahdella rintamalla. Kesäkuussa 1815 ranskalaiset ja britit ottavat yhteen Waterloossa. Voittajalle on luvassa koko herruus. Napoleon näki strategiset mahdollisuutensa brittien ja amerikkalaisten välillä vallitsevassa konfliktissa. Vuosina Ranskan joukot olivat tukeneet amerikkalaisia Yhdysvaltojen vapaussodassa, ja lisäksi Napoleon oli hankkinut runsaasti kannatusta amerikkalaisten keskuudessa myytyään näille Lousianan vuonna Nyt hän tarkasteli mahdollisuuksiaan hyödyntää hyviä suhteita. Napoleonin aikeet hyödyntää Yhdysvaltoja pelinappulana brittien kanssa käymässään valtapoliittisessa pelissä kävivät selviksi hänen myytyään Lousianan. Silloin hän julisti, että vahvistamalla Yhdysvaltoja hän oli luonut vihollisen, joka eräänä päivänä riistäisi Britannian yltä sen ylpeyden viitan. Ranskan ja Yhdysvaltain liitto näytti ilmeiseltä, mutta ratkaisun hetkillä Napoleon ei kuitenkaan rohjennut haastaa Britanniaa vaan päätti kääntää katseensa Venäjälle. Tsaari kieltäytyi aselevosta Sotaretkestä Venäjälle tuli täydellinen katastrofi. Jo ennen Moskovaan pääsyä yli ranskalaista oli kuollut sairauksiin. Kaupunkiin asti päässeet saivat huomata, että sen valtaaminen oli hyödytöntä, sillä venäläiset olivat polttaneet kaupungin ennen lähtöään sieltä. peasti mieltään kuultuaan Napoleonin tukevan Yhdysvaltoja. Vuonna 1814 hän vastaa epäröimättä myöntävästi, kun häntä pyydetään ottamaan brittijoukot komentoonsa. Tärkeintä on taistella Napoleonin valtapyrkimyksiä vastaan. On diplomatian aika. Napoleon kutsuu Yhdysvaltain Ranskan lähettilään luokseen ja vihjaa, että Ranska tukee Yhdysvaltoja. Napoleon muistuttaa, että myymällä Lousianan amerikkalaisille vuonna 1803 hän tunnusti Yhdyvaltain itsemääräämisoikeuden. Ranskalaiset eivät voi vaieten hyväksyä, että brittityrannit jyräävät alleen rauhaa rakastavan kansan, Napoleon ilmoittaa. Lähettiläs toimittaa viestin presidentti James Madisonille: jos tämä päättäisi lähteä sotaan, hänen olisi hyvä tietää, että Napoleon tukee häntä. Sodanjulistus briteille 1. kesäkuuta 1812 Yhdysvaltain presidentti pyytää kongressia julistamaan sodan Britannialle, ja elokuussa ammutaan ensimmäinen laukaus. Briteillä ei ole kiinnostusta entisten siirtomaaalueiden valtaamiseen, mutta Napoleonin mukana olo tekee tilanteesta räjähdysalttiin. Kysymys ei ole vain Britannian kunniasta, vaan ranskalaisten lietsoessa brittienvastaista mielialaa on myös vaarana, että amerikkalaiset saavat päähänsä marssia pohjoiseen miehittämään Kanadaa. Yhdysvaltalaisille on näytettävä paikkansa. Kenttämarsalkka Arthur Wellesley, joka on suhtautunut brittien ja amerikkalaisten nujakointiin vähätellen, muuttaa no- Ranska vie voiton Briteillä on täysi työ taistella kapinoivia amerikkalaisia GEORGE WASHINGTON 32 Historia Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa ( ) ranskalainen kenraali markiisi de Lafayette taisteli amerikkalaisten puolella. MARKIISI DE LAFAYETTE

5 Napoleon yritti saada venäläiset neuvottelupöydän ääreen, mutta tsaari Aleksanteri tiesi ranskalaisten olevan toivottomassa tilanteessa ja vastasi neuvottelupyyntöihin jäätävällä hiljaisuudella. Viisi viikkoa odoteltuaan Napoleonin oli joukkoineen pakko alkaa perääntyä purevassa kylmyydessä. Kylmä ja nälkä verottivat joukkoja, ja matkaan lähteneistä miehestä kotiin palasi vain noin Napoleonin surkea tappio Koska Napoleonista ei ollut uhkaa Amerikassa, brititkin keskittyivät Eurooppaan. Kokenut kenttämarsalkka Arthur Wellesley kieltäytyi kutsusta ottaa komentoonsa Britannian joukot Yhdysvalloissa. Sen sijaan hän halusi kaataa Napoleonin Euroopassa ja marssi päättäväisesti Espanjan läpi kohti Pariisia. Venäjän-retki oli uuvuttanut ranskalaisjoukot, kun taas briteillä oli lähettää koko ajan tuoreita joukkoja taisteluun, joten britit etenivät nopeasti Toulouseen asti. Napoleon menetti uskottavuutensa, ja hänen armeijansa hajosi. Vuonna 1814 Napoleon joutui maanpakoon Elban saarelle. Valtasuhteet kääntyvät Vajaata vuotta myöhemmin Napoleon onnistui tekemään paluun, kokoamaan armeijan ja yrittämään vielä kerran valloittaa. Napoleonin ja Wellesleyn välinen lopullinen taistelu käytiin Waterloon kylän luona 18. kesäkuuta Wellesleyn mukaan taistelu oli lähellä jäädä ratkaisematta, kunnes preussilaiset tulivat brittiläisten avuksi. Pian kukkuloilla kaikuivatkin brittiläisten voitonhuudot. Britannia Waterloon ratkaisutaistelu Waterloon taistelu ratkaisi niin Napoleonin kuin valtioidenkin kohtalon. Näin kävi Wienin kongressissa suurvallat vahvistivat ja Ranskan uudet rajat. PARIISI BERLIINI MOSKOVA oli voittanut, ja Napoleon lähetettiin maanpakoon St. Helenan saarelle, jossa hän eli vuoteen 1821 saakka. Napoleonin tappiosta alkoi brittiläisen imperiumin vuosisata, ja brittiläisiä siirtokuntia ja protektoraatteja syntyi kaikkialle maailmaan. Yhdysvalloille oli tärkeää tulla nähdyksi uutena itsenäisenä valtiona. Niinpä se otti tarkoituksella etäisyyttä maiden valtapoliittiseen peliin ja alkoi toteuttaa ulkopolitiikkaa, joka oli vallalla aina toiseen maailmansotaan saakka. Siihen mennessä Yhdysvallat vahvistui merkittävästi niin taloudellisesti kuin sotilaallisestikin, kun taas heikentynyt Britannia joutui kohtaamaan niinikään voimistuneen Saksan. LUE LISÄÄ: Robert Cowley (toim.): What If? Military Historians Imagine What Might Have Been, Pan Books 2001 Herman Lindqvist: Napoleon, WSOY 2005 Alessandro Barbero: The Battle: A New History of the Battle of Waterloo, Atlantic Books vastaan, mutta heidän on myös otettava huomioon Napoleonin pyrkimykset Euroopassa. Kun ranskalaiset marssivat kohti Waterloota, Wellesleylle tulee kiire lastata miehensä laivoihin ja aloittaa Atlantin ylitys. Joka päivä hän tähystää malttamattomana horisonttiin ja toivoo ehtivänsä perille, ennen kuin Napoleon pääsee mantereella olevien brittijoukkojen kimppuun. Mutta Wellesley on joukkoineen yhä merellä, kun Napoleon 18. kesäkuuta 1815 ottaa yhteen brittien kanssa Waterloon mutaisilla kentillä. Pari päivää aiemmin hän on lyönyt Britannian liittolaisen, Preussin. Ilman Wellesleyn kokemusta ja taistelutahtoa brittijoukot alkavat pian antaa periksi. Auringon laskiessa Entä jos... Napoleon voittaa Waterloon taistelun ja alistaa lähes koko valtaansa. PARIISI sotatantereella kaikuvat ranskalaisten voitonhuudot Victoire! Victoire!, kun punapukuiset brittisotilaat pakenevat kukkuloiden yli. Uusi maailmanjärjestys Waterloon voiton myötä Ranskan valta Euroopassa on sinetöity. Lyöty Britannia on tosin edelleen Napoleonin ulkopuolella. Suojautuakseen maan on vahvistettava laivastoaan, BERLIINI MOSKOVA mikä käy erittäin kalliiksi ja syöksee ennen niin ylvään valtion köyhyyteen ja eristyksiin. Waterloon taistelun jälkeen ja englantilaisia vastaan käydyn sodan päätyttyä amerikkalaiset ovat vakuuttuneita, että he eivät voi eristäytyä vanhasta maailmasta. He kääntyvät brittien puoleen, sillä Britannia ei enää ole amerikkalaisille uhka, ja huomaavat, että heidän kannattaa lyöttäytyä yhteen. Yhdistämällä brittien osaamisen ja kokemuksen tekniikan saralla esimerkiksi höyrykoneet Yhdysvaltojen mittaamattomiin luonnonvaroihin maat kokevat voimakkaan taloudellisen kasvun. Taloudellinen vakaus yhdistettynä läheiseen poliittiseen ja sotilaalliseen yhteistyöhön varmistaa Yhdysvalloille ja Britannialle merkittävän aseman maailmanpolitiikan näyttämöllä. Pian uusi transatlanttinen liitto saneleekin päivänpolitiikan koko läntisellä pallonpuoliskolla. Ajatusleikki siitä, mitä olisi tapahtunut, jos Napoleon olisi tukenut Yhdysvaltoja, perustuu Alistair Hornen kirjoittamaan lukuun Ruler of the World kirjassa What If? Military Historians Imagine What Might Have Been. Historia