HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJA 11/2007 1

Transkriptio

1 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJA 11/ pöydälle pantu asia LAUSUNTO UUDENMAAN LIITOLLE UUDENMAAN 1. VAIHEMAA- KUNTAKAAVAN LUONNOKSESTA Khs Esityslistan asia Kaj/2 Kaupunginhallitus päätti antaa Uudenmaan liitolle seuraavan sisältöisen lausunnon: Helsingin kaupunginhallitus pitää perusteltuna varsinaisen maakuntakaavan ulkopuolelle jääneiden tai jätettyjen maankäyttömuotojen tarkastelemista yhtenä kokonaisuutena vaihekaavan kautta. Nyt käsiteltävänä olevat aihe-alueet ovat suurelta osin varsinaisille maankäyttömuodoille edellytyksiä tai rajoituksia luovia ja useimmiten ympäristöhäiriötä aiheuttavia toimintoja, joiden tarkasteleminen maakunnan tasolla on tarpeellista. Mukaan on otettu myös joitakin tiedossa olevia taajamaalueiden laajentumisalueita sekä joukkoliikenteen terminaali- ja varikkoalueita. Taajama-alueet ja nk. kehäkaupungin kehittämisvyöhyke Kaavaluonnokseen on merkitty jo varsinaisessa maakuntakaavassa ollut, Vuosaaren satamasta alkava ja lentoaseman kautta edelleen Espooseen jatkuva, Kehä III:a myötäilevä kehittämisvyöhyke. Sitä kutsutaan kehäkaupungin kehittämisvyöhykkeeksi. Helsingin seudun 14 kunnan yhteisissä nk. kärkihankkeissa samaa vyöhykettä kutsutaan Vuosaaren satama - Helsinki-Vantaan lentoasema - Kehä III - kaupallisteollinen vyöhyke. Kaupunginhallitus katsoo, että seutuyhteistyössä käytetty nimi kuvastaa paremmin vyöhykkeen maankäytön luonnetta. Kyseisen kehittämisvyöhykkeen aseman tunnustaminen seudullisesti tärkeänä kehittämiskohteeksi on merkittävää ja vaihekaavassa annettava määräys tämän vyöhykkeen logististen palveluiden tarpeen selvittämisestä ja maakunnallisten logistiikkakeskusten osoittamisesta on erittäin kannatettavaa. Tärkeintä on, että kehittämisvyöhykettä suunnitellaan ratkaisuiltaan kaupunkimaisena ja korkealaatuisena kokonaisuutena. Helsingin kaupunki pitää Vuosaaren sataman luomien kehittämismahdollisuuksien mahdollisimman tehokasta hyväksikäyttöä koko valtakuntaa ja seutua palvelevana hankkeena ja tässä valossa myös vaihekaavan merkintä Vuosaaren satamaradan yhdistämisestä Heliratavaraukseen on hyvä ja perusteltu.

2 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJA 11/ Kesällä 2006 Helsingin kaupunki esitti valtioneuvostolle Vantaan nk. Vesterkullan kiilan liittämistä Helsingin hallinnolliseen alueeseen samalla, kun se esitti osaa Länsi-Sipoosta liitettäväksi Helsinkiin. Tämä vaihemaakuntakaava ei sisällä Sipoon alueita, mutta Vesterkullan kiila tulisi merkitä taajama-alueeksi. Kaupunginhallitus kiinnittää huomiota myös siihen, että Malmin lentokentän korvaavaa sijoituspaikkaa olisi perusteltua etsiä myös tämän vaihekaavoituksen yhteydessä. Jätehuollon alueet Kaavaselostuksessa todetaan, että yhdyskuntajätehuollossa ollaan siirtymässä jätteen loppusijoituksesta jätteen hyödyntämiseen sekä materiaalina että energiana. Vaihekaavaluonnokseen on merkitty jäteja energiahuollon alueiksi kaikki ne vaihtoehtoiset sijaintipaikat, joita tutkitaan alkamassa olevassa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA) YTV:n jätteenpolttolaitoksen sijoituspaikaksi. Mukana ovat Helsingistä Kivikon nykyisen ongelmajäteaseman alue ja muista YTV-kunnista Vantaan Långmossebergen, sekä Espoon Ämmässuo ja Juvanmalmi. Toiminnan reunaehdot tullaan selvittämään YVA-prosessissa. Kaupunginhallitus toteaa, että jätehuollon muuttuminen yhä enemmän yritystoiminnaksi paitsi tehostaa jätteiden hyödyntämistä, samalla pidentää kuljetusmatkoja eri kunnissa sijaitseviin, tiettyjen jätteiden käsittelyyn erikoistuneisiin laitoksiin. Myös nämä vaikutukset tulee arvioida laitoksia suunniteltaessa. Kiviaineshuollon alueet Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu joitakin alueita, jotka sisältävät maakunnan kiviainestuotannon kannalta merkittäviä kiviainesvaroja. Kaavaratkaisun pääperiaatteena on turvata kalliokiviaineksen pitkäjänteinen hyödyntämismahdollisuus keskitetyillä ottoalueilla erityisesti pääkaupunkiseudun läheisyydessä sekä suurimmille kulutusalueille johtavien hyvien liikenneyhteyksien varsilla. Yleisesti ottaen näitä varantoja osoittavia alueita on varsin vähän, ja ne sijaitsevat pääosin noin km:n etäisyydellä Helsingistä, joten selvittämistä tulee jatkaa. Ottoalueiden vähäisyys korostaa maanalaisesta rakentamisesta saatavan louheen ja merihiekan merkitystä mm. Helsingin uusien suurien asuinalueiden rakentamisessa.

3 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJA 11/ Ylijäämämassojen läjitysalueet Moottoriurheilu- ja ampumaradat Helsingin merialueella sijaitsevat Itätontun ja Soratontun merihiekkaesiintymät on vaihekaavassa merkitty alueiksi, jotka soveltuvat kiviaineksen ottotoimintaan. Soratontun merihiekka-alueiden ottotoiminnan YVA-selostuksesta kaupunginhallitus on antanut lausunnon eikä kaupunginhallituksella ole huomautettavaa vaihekaavan merkinnöistä. Laajemman Uudenmaan rannikon merihiekkaesiintymän käyttöön otto edellyttää vielä lisäselvityksiä. Helsingin rakentamistoiminta tulee etenkin tulevina vuosina olemaan erittäin vilkasta eikä sen omalla alueella ole perusteellisesta selvittelystä huolimatta löydetty riittävästi sijoituspaikkoja ylijäämämassoille. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että vaihekaavaan varataan loppusijoitusalueita muualle pääkaupunkiseudulle tai sen välittömään läheisyyteen. Näiden lisäksi tarvitaan alueita massojen käsittelyyn ja varastointiin. Massojen pitkät kuljetusmatkat lisäävät rakentamisen kustannuksia ja liikenteen sekä päästöjen määrää. Kuntien ja yritysten yhteistyön lisääminen sekä seudullisen, internet-pohjaisen massapankin tai -pörssin perustaminen ovat erittäin kannatettavia ajatuksia. Vaihemaakuntakaava osoittaa ylijäämämaiden loppusijoitukseen varatuiksi paikoiksi Vantaalta Pitkäsuon ja Kulomäen nykyiset sijoituspaikat sekä Vantaan ja Tuusulan rajalta laajahkon uuden alueen. Viimeksi mainittu alue sisältää myös aiemmin toimineen Helsingin ylikunnallisen ylijäämämassatyöryhmän esittämän ns. Kiilan alueen. Kunnilla on tarkoituksena kehittää aluetta maarakentamiseen erikoistuneena alueena. Myös Espoon Ämmässuolle osoitettu nk. Kulmakorvan alue on ylikunnallisen ylijäämämassatyöryhmän esittämä ja Helsingin kannalta olennaisen tärkeä uusi läjitysalue. Sen sijaan vaihekaavaan merkitty Malminkartanon täyttömäkeä koskeva merkintä tulee poistaa, koska täyttömäen laajentamiselle ei ole edellytyksiä ilman merkittäviä haittavaikutuksia Kehä II:n jatkeen suunnittelulle, läheiselle asutukselle ja Honkasuon uuden asuinalueen toteuttamiselle sekä nykyisen täyttömäen alueen virkistyskäytölle ja luonnonarvoille. Laajentamisesta aiheutuvat haitat olisivat liian suuret verrattuna vain noin kolmen vuoden läjitystarpeen tyydyttämiseen. Moottoriurheiluradat ja ampumaradat ovat saaneet vaihekaava-aineistossa ja taustaselvityksissä merkittävän roolin, mikä johtuu erityisesti

4 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJA 11/ Liikenteen varikot ja terminaalit siitä, että toiminnot aiheuttavat ympäristöhäiriöitä ja ovat siten etenkin tiiviissä kaupunkirakenteessa osin hankalasti sijoitettavia. Selvitysten mukaan ulkoampumaratoja on Uudenmaan liiton alueella nykyisin kolmisenkymmentä. Sisäampumaradat ovat keskittyneet Helsinkiin. Lisäksi liiton alueella on seitsemän puolustusvoimien ulkoampumarataa, joita sopimusten perusteella voivat jossain määrin käyttää myös ampumaseurat ja riistanhoitoyhdistykset. Seudullinen tarkastelu on tarpeen, jotta toiminnot voivat kehittyä ja eri tarkoituksiin soveltuvia ratoja ja paikkoja voidaan tarkastella kootusti. Kivikon uuden ampumaradan rakentaminen sisältyy kaupungin taloussuunnitelmaan vuosille Hankesuunnitelma on menossa kaupunginvaltuuston käsittelyyn sen jälkeen, kun rakennusvirasto ja liikuntavirasto ovat saattaneet sen ajan tasalle. Rakentaminen on talousja suunnittelukeskuksen mukaan tarkoitus aloittaa vuonna 2008 nykyisen ympäristöluvan mukaisena. Lahdenväylän varteen rakennettava uusi ampumarata on rakennuksenomaisena helppo suunnitella siten, ettei siitä ei aiheudu häiriötä läheisille asunto- ja virkistysalueille. Alueelle ei ole tarkoitus sijoittaa hirvikiväärirataa tai haulikkoratoja. Vaihekaava-aineistoon sisältyy liitekartta, jossa on tarkasteltu ampumaurheilun harrastajien matkoja nykyisille ampumaradoille. Tarkastelutapa on erittäin hyvä. Samantapaiset, harrastajaseuroille tehtyihin kyselyihin pohjautuvat tarkastelut kannattaisi tuottaa myös Uudenmaan liiton alueen muista ulkoliikuntaharrastuksista kuten mm. retkeilystä, hiihdosta ja suunnistuksesta. Vaihekaavaluonnoksen suunnittelumääräysten tavoitteena on mm. varata yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa keskusta-alueille riittävät alueet joukkoliikenteen terminaalitoiminnoille ja turvata niille sujuvat ja turvalliset kevyen liikenteen yhteydet. Tavoitteena ovat eri kulkumuotojen sujuvat vaihtoyhteydet ja riittävät alueet autojen ja polkupyörien liityntäpysäköinnille. Vaihekaavan luonnoksessa on myös osoitettu matkustajaliikenteen terminaaleja ja vaihtopysäkkejä, jotka sijaitsevat liikennealueiden ja keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella. Liikenteen varikoiden osalta vaihekaavan luonnoksessa on todettu, että liikenteellisistä ja taloudellisista syistä joukkoliikenteen varikoiden tulisi sijaita mahdollisimman keskeisesti hoidettavaan liikennöintialueeseen nähden. Linja-autovarikoiden oikea mitoittaminen ja sijoittuminen seudun eri alueille ovat tärkeitä joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä, min-

5 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJA 11/ Teknisen huollon alueet kä lisäksi niillä on merkitystä myös linja-autoliikenteen kilpailuttamista ajatellen. Raideliikenteen varikot ovat kiinteä osa raidejärjestelmää. Vaihemaakuntakaavan luonnoksessa on esitetty kehittämistarve Roihupellon nykyiselle metrovarikolle sekä mahdolliselle uudelle Espoon Suomenojan varikolle. Nämä kehittämistarpeet ovat perusteltuja. Raideliikenteen varikoiden kehittämistarpeisiin tulisi kuitenkin lisätä tekstimainintana myös raidejokerin varikko sekä Helsingin toisen metrolinjan (Laajasalo- Kamppi-Pasila-Maunula/Viikki) edellyttämien vaunujen säilytyshalli/varikko. Joukkoliikenteen varikoista ja terminaaleista annetut yleiset suunnittelumääräykset ovat sinällään oikean suuntaisia ja edistävät joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Koska keskeisille alueille kohdistuu myös muita maankäyttötarpeita, ovat juuri yleis- ja asemakaavoitus oikea keino tehdä tarvittava yhteensovitus. Vaihekaavan määritelmät varikoiden osalta ovat kuitenkin melko tulkinnanvaraisia. Jatkosuunnittelussa mm. seudullisesti merkittävän varikon ja seudullisen tarvesuunnittelun käsitteet sekä joukkoliikennevarikoiden merkitsemistapa tulee yhdessä kaupungin kanssa käydä läpi niin, että ne vastaavat nykyistä paremmin varikoiden todellista suunnittelutilannetta yleis- ja asemakaavoissa sekä niiden ja toteuttamistilannetta. Tavaraliikenteen varikoiden sijainnista päättävät ensisijassa liikennöitsijät kaavoituksen maankäyttövarausten sallimissa puitteissa. Tavoite kuntien kaavojen riittävistä ja oikein sijoitetuista aluevarauksista po. toimintaan on oikeansuuntainen mutta edellyttää koordinointia yli kuntarajojen. Vaihemaakuntakaavan nyt käsiteltäviin asiakokonaisuuksiin eivät sisälly vesihuolto-ratkaisut. Lausuntopyynnössä on kuitenkin todettu, että vaihekaava-luonnoksessa käsitellään myös tarkistuksia ja muutoksia vahvistettuun maakuntakaavaan. Tämän perusteella kaupunginhallitus esittää, että maakuntakaavaan tehtäisiin varaus kallioon sijoitettavalle pääkaupunkiseudun kuntien yhteiselle veden-puhdistuslaitokselle lähelle Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitosta, keskuspuiston alueelle. Uuden vedenpuhdistuslaitoksen tarpeen arviointi ja mahdollinen rakentamispäätös voisi ajoittua lähelle vuotta Mikäli laitos päätettäisiin rakentaa, se korvaisi nykyiset laitokset.

6 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJA 11/ Laajat yhtenäiset metsäalueet ja hiljaiset alueet Pääkaupunkiseudun yhdyskuntien lämmitysratkaisu perustuu suurelta osin sähkön- ja lämmön yhteistuotantoon. Kiinteän polttoaineen poltossa syntyy tuhkia ja muita savukaasujen puhdistuksen tuotteita. Näiden hyötykäyttöön saamisessa on tehty paljon tutkimus- ja kehitystyötä ja sen tarve on laajenemassa. Kyseinen toiminta tarvitsee erityisalueita varastointiin ja jatkojalostukseen sekä joissakin tilanteissa myös loppusijoitukseen tai pitkäaikaisvarastointiin. Kaavaluonnoksessa on tähän tarkoitukseen osoitettu vain yksi aluevaraus. Siltä varalta, että hanke viivästyisi, olisi tarpeen seudullisesti osoittaa useampia käyttökelpoisia alueita, joiden soveltuvuus selvitettäisiin tarkemmin alemmanasteisessa kaavoituksessa. Toiminnot tarvitsevat esim. kiviainesten ottoalueisiin ja rakentamisen ylijäämämassojen läjitysalueisiin verrattuna melko pienen maa-alan, joten tuhkan ja pohjakuonan käsittelyyn ja poikkeustilanteissa myös loppusijoitukseen tarkoitettujen alueiden osoittaminen tällaisten alueiden yhteyteen tuntuisi perustellulta. Sähkönsiirtoverkkojen osalta kaupunginhallitus toteaa, että YVAprosessin alainen 400 kv:n yhteys Länsisalmi - Vuosaari on merkitty vaihemaakuntakaavan luonnokseen ohjeellisena linjauksena nykyisen 110 kv johdon Vaarala - Vuosaari reitille. Muut 400 kv yhteystarpeet (Vuosaari - Suvilahti, Suvilahti - Viikinmäki, Viikinmäki - Tammisto) olisi suunnittelutilanteen keskeneräisyyden vuoksi syytä merkitä tässä vaiheessa kehittämisperiaatemerkinnöin. Tarkemmassa suunnittelussa selvitetään mahdollisuudet hyödyntää nykyisiä johtoreittejä sijoittamalla niille 400 kv yhteyksiä tai 400 kv/110 kv yhteisyhteyksiä. Tulevat 400 kv muuntoasemat tulisi merkitä aluevarauksina Viikinmäessä nykyisen 110 kv solmupistesähköaseman yhteyteen EN-merkinnällä. Lisäksi maakuntakaavaan tulisi merkitä Helsingin läntisen suunnan 110 kv verkon vahvistuksen edellyttämä voimajohdon Tammisto - Leppävaara poikkeutus Kannelmäen kytkinasemalle ohjeellisena linjauksena Hämeenlinnanväylän varteen välille Kannelmäki - Hakuninmaa. Vaihekaavaluonnokseen merkittyjen laajojen yhtenäisten metsäalueiden varaamisen tavoitteena on mm. yhteyden säilyttäminen merkittävi-

7 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJA 11/ en suojelualueiden ja/tai Natura-alueiden välillä sekä yhteyksien varmistaminen ja vahvistaminen ylimaakunnalliseen ja valtakunnalliseen ekologiseen verkostoon. Kaupunginhallitus katsoo, että Uudenmaan kaltaisessa nopeasti kehittyvässä ja rakentuvassa maakunnassa tällaiset tärkeät yhtenäiset metsäalueet on perusteltua merkitä vaihekaavaan. Helsingin kaupungin omistamia metsäalueita, jotka ovat rakennusviraston hoitovastuulla, ei kuitenkaan sisälly näihin alueisiin. Vaihekaavaluonnoksen valmistelun aikana on laadittu erittäin hyvä perusselvitys Uudenmaan hiljaisista alueista ts. alueista, jotka jäävät maantie-, raide-, ja vesiliikennemelun ulkopuolelle. Ne sijoittuvat osittain samoille alueille kuin kaavaan rajatut laajat yhtenäiset metsäalueet ja ne sijoittuvat vahvistetussa Uudenmaan maakuntakaavassa sellaisille alueille, jotka tukevat ja edistävät niiden hiljaisuusominaisuuksien säilymistä. Hiljaiset alueet tulisi merkitä omalla ominaisuusmerkinnällä vaihekaavaan. Kirje Uudenmaan liitolle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, ympäristölautakunnalle, joukkoliikennelautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, tekniselle lautakunnalle sekä Helen Sähköverkko Oy:lle. Merkittiin, että esittelijä muutti ehdotustaan siten, että sivun 44 neljäs kappale muutetaan kuulumaan seuraavasti: Mukana ovat Helsingistä Kivikon nykyisen ongelmajäteaseman alue ja muista YTV-kunnista Vantaan Långmossebergen, sekä Espoon Ämmäsuo ja Juvanmalmi. Toiminnan reunaehdot tullaan selvittämään YVA-prosessissa. Kaupunginhallitus hyväksyi esittelijän muutetun ehdotuksen. Merkittiin, että Moisio teki Helistön kannattamana vastaehdotuksen, jonka mukaan sivulta 46 poistetaan kolmas kappale ja lisätään kolmanneksi kappaleeksi seuraava: Kivikon ampumarataa ei tule merkitä maakuntavaihekaavaan, koska se ei ole maakunnallisesti merkittävä ampumarata-alue. Lisäksi Moisio teki Helistön kannattamana toisen vastaehdotuksen, jonka mukaan sivulta 49 poistetaan kolmannen kappaleen viimeinen

8 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJA 11/ lause ja lisätään kolmanteen kappaleeseen viimeiseksi lauseeksi seuraava: Hiljaiset alueet tulisi merkitä omalla ominaisuusmerkinnällä vaihekaavaan. Suoritetussa äänestyksessä esittelijän ehdotus voitti Moision ensimmäisen vastaehdotuksen äänin 10 4, 1 poissa. Vähemmistöön kuuluivat Helistö, Lehtipuu, Moisio ja Lindeman. Suoritetussa toisessa äänestyksessä Moision toinen vastaehdotus voitti esittelijän ehdotuksen äänin 8 6, 1 poissa. Vähemmistöön kuuluivat Oker-Blom, Rautava, Sarkomaa, Urho, Vehviläinen ja Vapaavuori. Kaupunginhallitus päätti todeta, etteivät Krohn, Bogomoloff ja Wallden- Paulig esteellisinä osallistuneet asian käsittelyyn eivätkä olleet läsnä sitä käsiteltäessä. Lisätiedot: Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin LIITTEET Liite 1 Päätöksen perustelut Liite 2 Liite 2