Biotieteellinen tiedekunta

Transkriptio

1 Biotieteellinen tiedekunta Vuosikertomus 2006

2 BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA Postiosoite: PL 56 (Biokeskus 1, Viikinkaari 9), Helsingin yliopisto Puhelin: (09) 1911 Telefax: (09) TIEDEKUNTAAN KUULUVAT LAITOKSET JA YKSIKÖT BIO- JA YMPÄRISTÖTIETEIDEN LAITOS Postiosoite: PL 56 (Biokeskus 1, Viikinkaari 9), Helsingin yliopisto YMPÄRISTÖEKOLOGIAN LAITOS Postiosoite: Niemenkatu 73, Lahti KILPISJÄRVEN BIOLOGINEN ASEMA Postiosoite: Käsivarrentie 14622, Kilpisjärvi Puhelin: (016) Telefax: (016) LAMMIN BIOLOGINEN ASEMA Postiosoite: Pääjärventie 320, Lammi Puhelin: (03) (aseman vaihde) Telefax: (03) TVÄRMINNEN ELÄINTIETEELLINEN ASEMA Postiosoite: J.A. Palménin tie 260, Hanko Puhelin: (019) Telefax: (019) Biotieteellisen tiedekunnan vuosikertomus 2006 Toimittajat Suunnittelu ja taitto Valokuvat Nina Saris ja Mari Peltonen Anita Tienhaara Veikko Somerpuro, Eero Roine, Martin Lodenius, Heikki Tuurala ja tiedekunnan laitosten ja asemien kuvamateriaalia

3 Dekaanin sanat Vuoden varrelta Bio- ja ympäristötieteiden laitos Akvaattiset tieteet Biokemia Ekologia ja evoluutiobiologia Fysiologia Kasvibiologia Perinnöllisyystiede Yleinen mikrobiologia Ympäristötieteet Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma HEBIOT Ympäristöekologian laitos Kaupunkitutkimuksen maisteriohjelma Biologiset asemat Tietoa tiedekunnasta

4 4 Dekaanin sanat Jari Niemelä dekaani Tiedekunnan ensimmäinen hallintokausi takana Biotieteellisen tiedekunnan ensimmäinen kolmivuotinen hallintokausi on takana. Kauden aikana on tehty runsaasti töitä tiedekunnan toiminnan käynnistämiseksi ja vakiinnuttamiseksi. Erilaisten ohjeistusten, säännösten ja käytänteiden sorvaamiseen on kulunut aikaa, mutta työ ei ole suinkaan ollut turhaa, sillä nyt meillä on toimiva tiedekunta. Tiedekunnan ensimmäiset vuodet ovat osoittaneet, että monet niistä eduista, joita bio- ja ympäristötieteisiin keskittyvällä tiedekunnalla ajateltiin olevan, ovat toteutuneet. Uudenlaisia ja innovatiivisia yhteistyömuotoja on löydetty eri yksiköiden välillä ja kehitys sekä tutkimuksessa että opetuksessa on ollut ripeää ja voimakasta. Mutta kokemus on myös osoittanut, ettei näin merkittävä organisaatiomuutos ole yksinkertainen prosessi eikä kaikki suju, kuten suunnittelupöydän ääressä ajateltiin. Muutos ei ole myöskään pysähtynyt, sillä nykyisen organisaatio- ja hallintomallin yhteinen pohdiskelu on osoittanut, että kehittämisen varaa löytyy. Alkaneella hallintokaudella keskitymmekin tiedekunnan kehittämiseen entistä paremmaksi ja houkuttelevammaksi tutkimus- ja opetusyksiköksi sekä yhteistyökumppaniksi sidosryhmillemme. Vuonna 2006 tiedekunnan toimintaa sävyttivät muun muassa tutkimuksen arvioinnin raportti ja sen aiheuttamat toimenpiteet, uudistetun tutkintorakenteen vakiinnuttaminen ja UPJ. Tutkimuksen arviointi tuotti lievän pettymyksen, mutta määrätietoisella työllä tilanne korjaantuu seuraavaan arviointiin mennessä. Tutkimuksen osalta vuosi 2006 ei kuitenkaan ollut pettymys.

5 5 Tiedekunta on edelleen vahva huippututkimuksen koti, jossa on lukuisia huippuyksiköitä sekä akatemiaprofessoreita. Lisäksi lähes 50 valmistunutta tohtoria osoittaa, että tiedekunta tuottaa runsaasti korkeatasoisia bio- ja ympäristötieteiden osaajia yhteiskuntaan. Vuoden 2006 tohtoritavoite (50) käytännössä saavutettiin, sillä tiedekunnasta valmistui 49 tohtoria. Väitelleiden mediaani-ikä oli opetusministeriön tavoitteen mukainen eli 32 vuotta. Maistereita valmistui 123, mikä on vähemmän kuin vuonna 2005 (138) ja selvästi alle tavoitteen (148). Syitä tavoitteesta jäämiseen selvitetään parhaillaan. Pääasiallisena syynä näyttävät olevan työllistymisvaikeudet valmistumisen jälkeen. Vaikka tiedekunnasta valmistuneiden työllistyminen onkin säilynyt melko hyvänä, opiskelijoiden työelämävalmiuksiin on panostettava entistä enemmän. Tilannetta pyritään parantamaan myös supistamalla sisään otettavien opiskelijoiden määrää. Pienempi opiskelijamäärä edesauttaa opetuksen tehostamista ja vähentää opettajien kuormittumista. Lisäksi tiedekunta on varannut vuosittaisen määrärahan, jolla voidaan palkata tuntiopettajia vapauttamaan yliopistonlehtoreita tutkimuksen ääreen. Näillä ja muillakin keinoilla biotieteellisen tiedekunnan tavoitteena on parantaa entisestään tutkimusedellytyksiä, mikä osaltaan edistää korkeatasoista opetusta. Yliopistollinen opetus kun perustuu tutkimukseen ja vahva tutkimustoiminta on edellytys korkeatasoiselle opetukselle.

6 6 Vuoden varrelta... Palkitsevaa tutkimusta Biotieteellisen tiedekunnan korkeatasoinen tutkimus sai vuonna 2006 tunnustusta niin koti- kuin ulkomaillakin. FT Matias Palva sai Helsingin yliopiston vuoden 2006 väitöskirjapalkinnon neurobiologian alaan kuuluvasta väitöskirjastaan Interactions among neuronal oscillations in the developing and adult brain. Professori Kai Kaila sai Viikin kampuksen vuoden 2006 innovaatiopalkinnon uudesta teoriasta kuumekouristusten molekulaarisesta mekanismista ja patofysiologiasta. Professori Dennis Bamford valittiin Euroopan molekyylibiologian järjestön (EMBO) jäseneksi. Professori Ilkka Hanski valittiin yhdysvaltalaisen tieteellisen seuran American Academy of Arts and Sciences ulkomaalaiseksi kunniajäseneksi.... Onnistunutta opetusta Helsingin yliopiston vuoden 2006 Eino Kaila -palkinto ansiokkaasta työstä yliopistoopettajana myönnettiin biotieteellisen tiedekunnan ympäristönsuojelutieteen yliopistonlehtori Risto Willamolle. Akukone- ja Pinkka-hankkeet saivat vuoden 2006 opetusteknologiapalkinnot ja niitä kumpaakin esiteltiin useissa opetuksen kehittämiseen liittyvissä seminaareissa. Biotieteellisen tiedekunnan ja yliopiston ura- ja rekrytointipalvelujen yhteistyössä syksyllä 2006 toteuttama erilaisia ammattikuvia ja urasuunnitelmia erityisesti toisen vuoden opiskelijoille esitellyt... ammattikuvakurssi sai kiitosta Luonnontieteiden Akateemisten Liitto ry:n opiskelijavaliokunnalta, joka ehdottaa vastaavia kursseja sisällytettäväksi opetusohjelmiin kaikissa yliopistoissa. Ammattikuvakurssi järjestettiin tiedekunnassa ensimmäistä kertaa.... Huhtikuun hulinoita Biotieteellinen tiedekunta ja matemaattisluonnontieteellinen tiedekunta isännöivät valtakunnallista luonnontieteellisen alan dekaanien kokousta Viikissä. Tilaisuuden aihepiirit kattoivat yliopistojen kaikki kolme päätehtävää painottuen laadunvarmistuksen eri osa-alueisiin. Tilaisuudessa puhuivat muun muassa projektisuunnittelija Sirpa Moitus Korkeakoulujen arviointineuvostosta sekä opetusneuvos Erja Heikkinen opetusministeriöstä. Tiedekunta osallistui aktiivisesti Viikin kampuksella järjestettyihin LUMA-tiedepäiviin tarjoamalla muun muassa luentoja ja laboratoriovierailuja noin parille sadalle luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian perusja lukioasteen opettajalle sekä muille alan opetuksesta kiinnostuneille. Kolmatta kertaa järjestettävien LUMAtiedepäivien teemana oli tiede ja teknologia opetuksessa.

7 7 Tutkimuksesta tuottavaa Tiedekunta järjesti tärkeimmille sidosryhmilleen ja yhteistyökumppaneilleen tapaamisen, jonka teemana oli Tutkimuksesta tuottavaa. Jo perinteeksi muodostuneessa sidosryhmätapaamisessa pohdittiin tutkimustulosten ja innovaatioiden hyödyntämistä ja kaupallistamista. Tilaisuudessa puhunut Helsingin yliopiston vararehtori Marja Makarow kannusti puheenvuorossaan yliopistoja ja yrityksiä strategiseen ja suunnitelmalliseen yhteistyöhön, jossa yritys olisi mukana jo tutkimussuunnitelmaa tehtäessä. Sidosryhmätilaisuuteen osallistui nelisenkymmentä yritysmaailman, valtionhallinnon ja sektoritutkimuslaitosten edustajaa.... Kansainvälistyminen kasvussa Vuonna 2006 tiedekunnan opiskelijoista 33 opiskeli tai oli työharjoittelussa ulkomailla yli 3 kuukauden jakson. Tämän lisäksi 12 tiedekunnan opiskelijaa opiskeli tai oli työharjoittelussa ulkomailla alle 3 kuukauden jakson. Vastavuoroisesti tiedekunnassa opiskeli 53 kansainvälistä vaihto-opiskelijaa tai vierailevaa opiskelijaa yli 3 kuukauden jakson. Saapuneiden vaihto-opiskelijoiden määrä lähes kaksinkertaistui vuoteen 2005 verrattuna. Tiedekuntaan hyväksyttiin 11 uutta kansainvälistä tutkinto-opiskelijaa kandidaatti- ja maisteritasoille. Peräti neljännes vuonna 2006 jatkotutkinnon suoritusoikeuden saaneista oli kansainvälisiä opiskelijoita. Vuoden 2006 aikana tiedekunnan englanninkielistä opetusta kehitettiin edelleen lähinnä maisteritasolla. Useimmissa pääaineissa maisteritason opinnot on voinut lähes kokonaisuudessaan suorittaa englannin kielellä.... Biotieteellisiä tutkijoita Vuonna 2006 biotieteellisessä tiedekunnassa pro gradu -tutkielmaansa valmistelivat muiden muassa Aho, Halla, Kangas, Karhu, Kiuru, Laiho, Mukula ja Siira. Väitöskirjaansa puolestaan viimeistelivät tutkijat Jänis, Kanerva, Karhu, Kärpänen ja Sorsa. Dosentuuria hakivat muiden muassa Lehto, Lohi ja Paju Opetuksen kehittämispäivä Tiedekunta järjesti koko henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteisen opetuksen kehittämispäivän, joka pidettiin Vanhalla ylioppilastalolla. Keskeisenä teemana oli laadunvarmistus Helsingin yliopistossa ja biotieteellisessä tiedekunnassa. Muita teemoja olivat tiedekunnan uuden tavoiteohjelman laatiminen sekä opiskelijoiden henkilökohtaiset opintosuunnitelmat.... Publiikit ja tiedekunnan pro gradu tunnustukset Tiedekunta järjesti kaksi publiikkia eli tutkintotodistusten juhlallista luovutustilaisuutta. Publiikit pidettiin yliopiston päärakennuksen suuressa juhlasalissa ja Molemmissa tilaisuuksissa esiintyi biologian opiskelijoiden ainejärjestö Symbioosin kuoro. Tiedekuntaneuvosto palkitsi neljä opiskelijaa tai tiedekunnasta jo valmistunutta, joiden pro gradu tutkielma oli hyväksytty 2005 arvosanalla laudatur. Kunkin palkinnon suuruus oli 800 euroa. Tiedekuntaneuvosto palkitsi kunniamaininnalla yhteensä kahdeksan tiedekunnassa hyvin pro gradu tutkielmia vuonna 2005 ohjannutta opettajaa ja tutkijaa. Ehdotukset palkittaviksi saatiin tiedekunnan opiskelijoilta tai tiedekunnasta hiljattain valmistuneilta.

8 8 Bio- ja ympäristötieteiden laitos Kielo Haahtela laitoksen johtaja Bio- ja ympäristötieteiden laitos perustettiin vuoden 2004 alussa uuden biotieteellisen tiedekunnan uutena laitoksena. Viikin kampuksella tämä suurlaitos kattaa laajasti teoreettiset perustieteet bio- ja ympäristöalalla. Laitos antaa opetusta seuraavissa pääaineissa: akvaattiset tieteet, biokemia, ekologia ja evoluutiobiologia, fysiologia, kasvibiologia, perinnöllisyystiede, yleinen mikrobiologia ja ympäristötieteet. Nykyinen organisaatio antaa mahdollisuuden luoda dynaaminen tutkimusympäristö, jota eivät estä muodolliset rajat. Tämä on myös vaativa haaste, sillä tilaisuuden hyväksikäyttäminen edellyttää uusia asenteita ja menettelytapoja, joita voidaan hyödyntää myös opetuksessa ja opetuksen kehittämisessä, kun resursseja voidaan kokonaisvaltaisemmin suunnata opiskelijoiden hyväksi. Pyrkimyksenä on antaa integroitu ja ymmärrettävä kuva niistä yhteyksistä, joita on bioja ympäristötieteiden eri alojen ja suuntausten välillä. Kullakin pääaineella on vastuuprofessori, jonka johdolla toimiva pääainetoimikunta valmistelee pääaineen opetusta ja henkilöstöä koskevat esitykset laitoksen johtoryhmän käsiteltäviksi. Myös ensimmäisen vuoden perusopetuksen sekä ruotsinkielisen opetuksen koordinointia varten on omat toimikuntansa. Opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä on lisäksi apuna pedagoginen yliopistonlehtori. Lisäksi laitos koordinoi Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelmaa, jonka opetus toteutetaan

9 9 yhteistyössä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan, farmasian tiedekunnan ja matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan sekä Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa. Lisäksi voi suorittaa myös aineenopettajan kelpoisuuden sisältävän tutkinnon biologia opetettavana aineena. Tutkimus on luonteeltaan kansainvälistä ja laaja-alaista. Tutkimuskohteet ulottuvat molekyyli- ja solutasolta yksilöiden ja lajien kautta eliöyhteisöihin ja ekosysteemeihin. Eri organisaatiotasojen rakennetta, toimintaa ja vuorovaikutuksia ympäristön kanssa tutkitaan sekä laboratoriossa että maastossa. Kansainvälisesti korkeatasoinen tutkimus on etupäässä perustutkimusta, mutta tutkimuskohteita voidaan tarkastella myös tulosten soveltamista silmälläpitäen tai yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Laitoksessa toimii lukuisia tutkimusryhmiä ja useita tutkimuksen huippuyksiköitä. Aktiivisesta ja korkeatasoisesta tutkimuksesta johtuen laitoksesta valmistuu runsaasti tohtoreita. Bio- ja ympäristötieteiden laitos koordinoi tai on yhteistyössä useiden tutkijakoulujen kanssa. Bio- ja ympäristötieteiden tutkimus on yhteiskunnan kannalta luonnostaan merkittävää ja ajankohtaista. Tutkimus tuottaa useilla aloilla sovelluksia ja tuotekehittelyä sekä synnyttää muita yhteyksiä teollisuuteen ja valtion tutkimuslaitoksiin (merentutkimus, riista- ja kalatalous, maatalous, metsätalous, kansanterveys, ympäristötutkimus ym. sektorit) sekä ministeriöihin ja kuntasektorille. Ekologinen ja ympäristötutkimus tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää poliittisessa päätöksenteossa muun muassa koskien maan ja metsien käyttöä. Ilmastonmuutoksen, kaupunkiekologian ja ympäristönsuojelun tutkimuksen tulokset näkyvät yhteiskunnan päätöksenteossa. Terveydenhoito, lääketiede ja lääketeollisuus hyödyntävät jatkuvasti biotieteellistä tutkimusta. Lisäkoulutuksella voi erikoistua muun muassa sairaalakemistiksi, -geneetikoksi tai -mikrobiologiksi. Laitoksen henkilökunta osallistuu myös asiantuntijoina nuorten ja aikuisten koulutukseen eri oppilaitoksissa ja järjestää runsaasti tutustumiskäyntejä koululaisille. Vuoden 2006 toimintaa kuvasivat useat tärkeät muutokset. Laitoksen tila- ja henkilöstöjärjestelyt ovat olleet näkyvästi esillä. Organisaatiouudistuksen myötä on ollut hyvin keskeistä sijoittaa tietyt toiminnat ja tietyt yhdistyneet pääaineet lähekkäin samoihin rakennuksiin yhteistyön ja toiminnan tehostamiseksi. Uusien virkojen täytöissä on käyty perusteellisia keskusteluja eri pääaineiden ja koko laitoksen tarpeista sekä myös keskeisistä periaatteista. Laatujärjestelmän kehittämiseen osallistuminen on herättänyt runsaasti mielipiteitä. Uusi tutkintojärjestelmä on vaatinut ja tulee vaatimaan kokonaan uudenlaista asennoitumista opetukseen ja opiskelijoihin. Tässä työssä voimme onnistua vain yhdessä opiskelijoiden kanssa ja haastetta tulee riittämään useiksi vuosiksi.

10 10 Akvaattiset tieteet... Akvaattisten tieteiden pääaineessa on kolme oppiainetta: murto- ja merivesiin suuntautuva hydrobiologia, sisävesiä tutkiva limnologia sekä kalataloustiede, johon kuuluvat kala- ja kalastusbiologia sekä kalatalous. Lisäksi pääaineessa toimii Environmental Change Research Unit (ECRU) -tutkimusyksikkö. Yhteistyö eri oppiaineiden tutkijoiden välillä vahvistuu jatkuvasti. Tutkimuksen keskeinen tavoite on vesiluonnon holistinen tarkastelu, vesiekosysteemien kehityksen, rakenteen ja toiminnan säätelyn perustutkimus sekä ihmisen toiminnan arvioiminen säätelypaineiden tuottajana. Vuonna 2006 oli käynnissä useampia EU-projekteja, muun muassa PRONE (Predictive Risk Methods in Fisheries), OILECO (Integrating Ecological Values in the Decision Making Process on Oil Spill Combating in the Gulf of Finland) ja POORFISH (Probabilistic Assessment, Management and Advice Model for Fishery Management in the Case of Poor Data Availability). Muita tutkimusaiheita olivat muun muassa Itämeren jään merkitys ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrossa talvella, fotokemiallinen orgaanisen aineen hajoaminen vesiekosysteemeissä, merisedimenttien typen kierron prosessit ja bakteerilajisto, bakteeriplanktonin kasvutehoon vaikuttavat tekijät, subarktisten järvien siikamuodot sekä arktinen ilmastonmuutos. Sisävesitutkimushankkeista merkittävin selvitti savisameuden ja selkärangattomien petojen vaikutusta järvien ravintoketjukunnostukseen. Vuonna 2006 jatkui toista vuotta kymmenvuotinen Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa -hanke. Lisäksi tutkittiin kaikuluotausmenetelmien soveltamista kalakanta-arvioihin sekä menetelmiä kalojen iän määrittämiseen. Tutkintorakenteiden uudistamisesta huolimatta hydrobiologia säilyi biologian koulutusohjelmassa, ja limnologia ja kalataloustiede muodostavat edelleen oman koulutuksensa sisäänottokiintiöineen. Opetusyhteistyö pääaineen oppiaineiden kesken tiivistyy kuitenkin koko ajan. Pääaineessa valmistui vuonna 2006 seitsemän tohtorin tutkintoa. Pääaineen henkilökunta otti aktiivisesti osaa julkiseen keskusteluun omalla alallaan. Yksi professoreista toimi myös Korkeimman hallinto-oikeuden ympäristöasiantuntijaneuvoksena.

11 11 Biokemia... Biokemian pääaine on hyvin suosittu. Koulutusohjelmaan hakeneista hyväksytään vuosittain vain noin 7 %. Koska biokemian pääaine panostaa opetukseen, lähes kaikki opiskelijat valmistuvat noin viidessä vuodessa. Huomattava osa opiskelijoista siirtyy jatko-opiskelijoiksi. Vuonna 2006 biokemian pääaineesta valmistui 12 tohtoria. Sekä pro gradu -tutkielmien että väitöskirjojen taso on yleensä korkea. Biokemia on hyvin tutkimuspainotteinen ala ja tutkijoiden julkaisut ilmestyvät pääasiassa korkeatasoisissa kansainvälisissä julkaisusarjoissa. Suuri osa julkaisuista käsittelee solubiologiaa ja tällä saralla biokemia on menestynyt hyvin. Tärkeimmät tutkimussaavutukset ovat seuraavat: Biokemian pääaineen tutkijat ovat hyvin pitkälle selvittäneet, miten valkosolujen integriini-nimiset reseptorit pystyvät signaloimaan kumpaankin suuntaan solukalvon yli. Spesifiset fosforylaatiot ovat näiden ilmiöiden takana. Aivojen adheesio- ja välittäjäaineiden reseptorien toiminta on selvitetty molekulaarisella tasolla. Glutamaatti on tärkeä aivojen välittäjäaine ja pääaineen tutkijoiden ansiosta tiedetään paljon enemmän sen reseptoreiden rakenteesta ja toiminnasta molekyylitasolla. Mielenkiintoinen havainto on myös se, että adheesiomolekyyleillä on osuutta ateroskleroosin synnyssä. Golgin laite on soluorganelli, jonka toiminta tunnetaan vielä huonosti. Biokemian tutkijat ovat proteomiikan avulla löytäneet tälle organellille ominaisia proteiineja. Näiden proteiinien tarkempi analyysi voi osoittautua hyvin tärkeäksi. Syöpätutkimus on pääaineen tärkeä tutkimusala. Uusimmissa tutkimuksissa on pitkälle selvitetty, miten pahanlaatuiset solut pystyvät liikkumaan kudoksissa ja hajottamaan soluja ympäröivää tervettä kudosta proteaasien avulla. Entsymologia on biokemian keskeinen ala. Proteaasien lisäksi pääaineessa on tutkittu muun muassa ATPaasia ja eturauhaselle tyypillisiä molekyylejä, jotka usein toimivat entsyymeinä.

12 12 Ekologia ja evoluutiobiologia... Ekologian ja evoluutiobiologian pääaineessa toimii 5 yliopistonlehtoria ja 7 professoria, joista yksi on ruotsinkielisestä opetuksesta vastaava professori. Populaatiobiologian professori Juha Merilä aloitti uutena akatemiaprofessorina ekokuun 2006 alussa. Akatemiaprofessori Ilkka Hanskille alkava viisivuotiskausi on jo kolmas peräkkäinen. Pääaineen tutkimuksen painopisteitä ovat populaatioekologia, metapopulaatiobiologia, spatiaalinen populaatiodynamiikka, populaatio- ja evolutiivinen genetiikka, käyttäytymisekologia, lintujen ja kalojen lisääntymisekologinen tutkimus, yhteiskuntahyönteisten tutkimus, luonnonsuojelubiologia sekä riistaeläinten kannanvaihteluiden tutkimus. Neljäätoista kansallisuutta edustava metapopulaatiobiologian huippuyksikkö sekä ekologisen genetiikan tutkimusryhmä edustavat aktiivisinta ja kansainvälisintä tutkimustoimintaa. Toimintaansa vahvisti vuonna 2003 aloittanut Helsingin, Oslon ja Lundin yliopistojen yhteinen ekologiaa ja ilmastonmuutosta tutkiva pohjoismainen huippuyksikkö ( EcoClim, Impact of Climatic Variation on Population Dynamics). Pääaineen tutkijat jatkoivat aktiivista julkaisutoimintaa muun muassa julkaisemalla populaatioiden ekologiaa käsittelevän teoksen (Ranta, E., Lundberg, P. and Kaitala, V. Ecology of Populations. 373 pp. Cambridge University Press, 2006). Jatkokoulutus oli vilkasta. Pääaineen jatko-opiskelijoista noin 10 % on kansainvälisiä. Väitöskirjoja pääaineessa puolustettiin 9 kertaa. Pääaineessa toimii LUOVA-tutkijakoulu. Vuoden aikana järjestettiin muun muassa minisymposiot aiheista Living in a variable environment: individual and population level responses ja Large carnivores in Europe. Pääaineen toiminnassa keskeisellä sijalla oli tutkinnonuudistuksen ja uuden palkkausjärjestelmän vakiinnuttaminen.

13 13 Fysiologia... Fysiologia tutkii elintoimintoja molekyyleistä toimivaan organismiin. Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen fysiologian pääaineen tutkimus painottuu vahvasti neurobiologiaan. Aivojen fysiologiaa ja patofysiologiaa tutkii kolme ryhmää tiiviissä yhteistyössä Biotekniikan instituutin ja Neurotieteen tutkimuskeskuksen tutkijoiden kanssa. Nämä muodostavat huomattavan osan yliopiston molekulaarisen neurobiologian huippuyksiköstä. Tutkimus koskee erityisesti kehittyvien aivojen organisoitumista ja oppimisen neuraalisia mekanismeja. Professori Kai Kaila sai Viikin kampuksen vuoden 2006 molekulaarisen biotieteen innovaatiopalkinnon uudesta teoriasta kuumekouristusten molekulaarisesta mekanismista ja patofysiologiasta. Tutkimuksessa havaittiin, että varsinkin vastasyntyneillä ilmeneviä aivojen emäksöitymisestä johtuvia kuumekouristuksia voidaan ehkäistä sekoittamalla 5 % hiilidioksidia hengitysilmaan. Vertailevaa ja ekologista fysiologiaa edustaa aistinbiologian ryhmä, joka tutkii näköpigmenttimolekyylin evolutiivista sopeutumista eri valoympäristöihin, mutta myös ihmisen näköä ja valaiden kuuloa. Fysiologian pääaineen tarjoamat erikoistumislinjat ovat neurobiologia, kehitys- ja lisääntymisbiologia sekä yleinen ja ekologinen fysiologia. Koulutus on jo varhaisesta vaiheesta vahvasti integroitu tutkimukseen, kun pääaineopiskelijoille tarkoitetut kurssit suureksi osaksi toteutetaan tutkimusryhmissä. Kehitysbiologiaan erikoistuvat opiskelijat tekevät yleensä pro gradu -työnsä sekä saavat tutkijankoulutuksensa Biotekniikan instituutin ja Biomedicumin kehitysbiologian tutkimusohjelmassa. Neurobiologian jatkokoulutuksessa fysiologian pääaineen koordinoimalla Suomen neurotieteiden valtakunnallisella tutkijakoululla sekä kansainvälisellä Marie Curie Action statuksen saaneella CORTEX-yhteistyöllä on tärkeä rooli.

14 14 Kasvibiologia... Kasvibiologian pääaine kattaa kasvibiologian solu- ja molekyylibiologiasta kasviekologiaan ja systematiikkaan. Erityisenä kehittämiskohteena vuonna 2006 oli kasvibiologian opetussuunnitelmatyö. Laitehankinnoin tuettiin sekä fysiologisen kasviekologian että kasvien kehitysbiologian tutkimusta ja opetusta. Myös lajintuntemuksen virtuaalisen oppimisympäristö Pinkan valokuvaus- ja mikroskooppilaitteistoja uudistettiin. Opetuksen kehittämisen saralla merkittävä saavutus oli Pinkalle myönnetty Helsingin yliopiston opetusteknologiapalkinto. Kasvien stressifysiologian, ekofysiologian ja kasvien kehitysbiologian tutkimusryhmät kuuluvat Suomen Akatemian kasvien signaloinnin uuteen huippuyksikköön ( ). Ryhmät tutkivat kasvien sopeutumista stressiin, siihen liittyvää signalointia sekä puunmuodostuksen säätelyä. Ryhmien jatko-opiskelijoita kuuluu Viikin biotieteiden tutkijakouluun ja Metsätieteiden tutkijakouluun, sekä vuonna 2005 perustettuun uuteen Kasvibiologian kansalliseen tutkijakouluun. Tutkimustyön saavutuksiin kuuluvat muun muassa professori Jaakko Kangasjärven ja professori Yrjö Helariutan tutkimusryhmien osallistuminen poppelin genomisen DNA:n sekvensointitalkoisiin (Science 313/2006), Yrjö Helariutan tutkimusryhmän artikkeli juurten puunmuodostuksen sytokiniinisignaloinnin säätelystä (Science 311/2006) sekä useat kansainväliset kirja-artikkelit kasvien sopeutumisesta stressiolosuhteisiin. Kasviekologian tutkimuksessa keskityttiin kasvibiologian strategian mukaisesti fysiologiseen kasviekologiaan. Professori Heikki Hännisen ryhmässä jatkettiin kasvien talvehtimista koskevaa ilmastomuutostutkimusta. Yliopistonlehtorin virassa kesällä 2006 aloittanut dosentti Pedro Aphalo perusti kasvibiologiaan oman, kasvien fotobiologiaan keskittyvän tutkimusryhmän.

15 15 Perinnöllisyystiede... Perinnöllisyystiede eli genetiikka tutkii perinnöllisyyden lainalaisuuksia molekyylitason geenien ja genomien toiminnan ja rakenteen analyysistä solu-, yksilö-, populaatio- tai lajitason tutkimuksiin. Pääaineen tutkimus on keskittynyt kolmelle toisiaan tukevalle aihealueelle: (i) kasvigenetiikka ja -genomiikka selvittää kasvien sopeutumisen ja ympäristövasteiden mekanismeja molekyyli- ja systeemitasolla sekä kasvi-mikrobi -vuorovaikutuksen geneettistä perustaa; (ii) ihmisgeneettinen tutkimus keskittyy perinnöllisten sairauksien taustan selvittämiseen molekyylitasolla sekä tautidiagnostiikkaan ja (iii) geneettinen bioinformatiikka tutkii muun muassa proteiini-proteiini -vuorovaikutusverkostoja sekä kehittää menetelmiä spesifisten DNA- ja proteiinisekvenssimotiivien löytämiseksi. Tämän lisäksi oppiaineessa ollaan vahvistamassa banaanikärpästä malliorganismina käyttävää kehitysgeneettistä tutkimusta. Tutkimustoimintaan tukeutuva opetus on mahdollistanut useita erikoistumislinjoja maisteriopintoihin: perinnöllisyystieteilijäksi voi nykyisin valmistua muun muassa geneettisestä bioinformatiikasta, ihmisgenetiikasta, kasvigenetiikasta ja -genomiikasta, kehitysgenetiikasta tai mikrobigenetiikasta. Näiden lisäksi oppiaine vastaa sairaalageneetikon erikoistumiskoulutuksesta. Ensimmäinen sairaalageneetikko valmistui tiedekunnasta vuonna Pääaineen tutkimusryhmät ovat myös aktiivisesti mukana useiden tutkijakoulujen toiminnassa. Pääaine koordinoi vuoden 2006 alusta toimintansa aloittanutta Kasvibiologian kansallista tutkijakoulua. Pääaine koordinoi myös Suomen Akatemian Kasvien signaloinnin tutkimuksen huippuyksikköä ( ). Aikaisemmin Kasvimolekyylibiologian ja metsäpuiden biotekniikan nimellä toiminut huippuyksikkö on saavuttanut merkittäviä tuloksia kasvitauteja aiheuttavien bakteerien välisen kommunikaation tutkimuksessa sekä selvittäessään sellaisten signaaliverkostojen toimintaa ja vuorovaikutuksia, jotka kontrolloivat kasvien vasteita erityyppisille taudinaiheuttajille. Muita merkittäviä tutkimustuloksia ovat DNA:n korjausproteiinien periytyvien virheiden ja syövän yhteyttä tutkivan ryhmän työt, joissa on selvitetty näiden geenivirheiden vaikutuksia syöpäalttiuteen ja kliiniseen ilmiasuun. Tulokset ovat hyödynnettävissä geenivirheen perineen riskihenkilön neuvonnassa ja seurannassa. Bioinformatiikkaryhmä on jatkanut laskennallisten menetelmien kehittämistä: Verkkoalgoritmiin perustuva GTG-ohjelma on läpimurto proteiinien kaukaisten sukulaisuussuhteiden selvittämisessä. MultiGO puolestaan on ohjelmisto, joka tulee uudistamaan mikrosiruanalyysit. Ohjelma analysoi mikrosiruanalyysien tuottamia numeerisia data-aineistoja ja raportoi käyttäjälleen datan biologisen merkityksen. Siten ohjelman käyttäjä voi keskittyä biologisten prosessien tutkimiseen.

16 16 Yleinen mikrobiologia... Yleisen mikrobiologian opetus ja tutkimus jakautuvat kolmeen pääaiheeseen: lääketieteelliseen mikrobiologiaan, virologiaan sekä ekologiseen mikrobiologiaan. Opetus ja tutkimus pyritään sitomaan yhteen jo opintojen varhaisessa vaiheessa. Pääaine osallistui kahteen kansalliseen tutkimuksen huippuyksikköön: Virologian huippuyksikköön sekä Kasvimolekyylibiologian ja metsäpuiden biotekniikan huippuyksikköön. Lisäksi pääaineen tutkijoita on mukana eurooppalaisessa EuroPathoGenomics-tutkimuksen huippuverkostossa. Pääaineen tutkimusryhmät ovat mukana myös kotimaisten sekä eurooppalaisten tutkijakoulujen toiminnassa. Vuoden 2006 tutkimushankkeissa rakennevirologia on selvittänyt bakteerivirusten hienorakennetta ja sen pohjalta virusten evoluutiota. Lääketieteellisessä mikrobiologiassa on keskitytty patogenomiikkaan, taudinaiheuttajabakteerien soluseinän proteaasien funktioihin, rakenteeseen ja evoluutioon. Biotekniikassa on kehitetty diagnostiikkaan menetelmiä vieraiden proteiinien erittämiseksi bakteerisolusta. Mikrobiekologia on selvittänyt kasvipatogeenisten bakteerien molekyylibiologiaa, mykoritsasienten assosiaatioita, sekä maaperän metaanintuottajabakteerien populaatiobiologiaa. Oppiaineen oman opetuksen kehittämisen painopisteitä olivat virologia sekä infektioimmunologia.

17 17 Ympäristötieteet... Ympäristötieteiden opetuksessa ja tutkimuksessa käsitellään ympäristöongelmia ja niiden syitä sekä ennaltaehkäisyä, poistamista tai lieventämistä. Ympäristötieteissä yhdistetään luonnontieteellistä, erityisesti biologista, ja yhteiskuntatieteellistä ainesta. Pääaineen monitieteellisen luonteen vuoksi tutkimusaiheet kattavat monenlaisia aihepiirejä. Vuonna 2006 pääaineen tutkimusaiheisiin kuuluivat muun muassa pohjoisten alueiden ympäristömuutokset sekä hallinnon hajauttaminen, metsäsertifiointi ja yhteisömetsätalous Keski-Amerikassa, ekologisen ja yhteiskuntatieteellisen tiedon integraatio kaupunkisuunnittelussa sekä Venäjän metsäteollisuuden vaikutukset Suomen luonnon lajirunsauteen. Loppuvuodesta 2006 rahoitusta sai kaksi uutta hanketta, joista toisessa tutkitaan vallankäyttöä Suomen metsä- ja luonnonsuojelupolitiikassa ja toisessa ekotehokkuutta Suomen metsä- ja energiasektoreilla. Vuonna 2006 pääaineesta valmistui 20 maisteria ja kaksi tohtoria. Tutkimusjulkaisuja valmistui runsaasti. Kansainvälistä julkisuutta sai muun muassa professori Pekka Kaupin johtaman työryhmän tutkimus maailman metsistä, joka julkaistiin Yhdysvaltain tiedeakatemian Proceedings of the National Academy of Sciences julkaisusarjassa marraskuussa.

18 18 Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma HEBIOT... Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu perustivat vuonna 2004 yhteisen perus- ja soveltavat luonnontieteet, insinööritieteet ja liiketaloustieteet yhdistävän biotekniikan koulutusohjelman. HEBIOT tarjoaa uuden innovatiivisen koulutusreitin biotieteiden, insinööritieteiden ja kaupallisten tieteiden välimaastossa painopisteen säilyessä edelleen biotieteiden puolella. Koulutusohjelmalla halutaan biotekniikan alan huippututkimukseen perustuen edistää monitieteistä asiantuntijakoulutusta ja projektien hallintaan sekä tuotekehitykseen, markkinointiin ja yritysjuridiikkaan liittyvää koulutusta sekä alan jatkokoulutusta. Pyrkimyksenä on tuottaa uusia biotekniikan osaajia monitieteisen tutkimuksen, bioteollisuuden ja biotekniikan alan palvelusektorin tarpeisiin sekä yrittäjiksi. Helsingin yliopistossa koulutusohjelman tutkintoja myöntävät biotieteellinen ja maatalousmetsätieteellinen tiedekunta. Koulutusyhteistyössä ovat mukana myös farmasian sekä matemaattisluonnontieteellinen tiedekunta sekä erillislaitokset Biotekniikan instituutti ja Neurotieteen tutkimuskeskus. Vuonna 2006 HEBIOTin toiminta laajeni edelleen. Ensimmäisten opiskelijoiden aloittaessa kolmannen vuoden opintonsa syksyllä 2006 koulutusohjelmassa oli kaikkiaan noin 100 perustutkinto-opiskelijaa. Näistä noin kolmasosa on kirjoilla biotieteellisessä tiedekunnassa. Syksyllä pidettiin koulutusohjelman ensimmäinen proseminaari noin 20 opiskelijalle. Koulutusohjelman erillisessä maisteriohjelmassa opiskeli 32 henkilöä, joista kaksi on kansainvälisiä opiskelijoita. Maisteriohjelma (MBIOT) sai loppukesällä oman koordinaattorin. MBIOTille suunniteltiin englanninkielisiä kurssipaketteja eri erikoistumislinjoille. MBIOT sai myös uudet englanninkieliset verkkosivut ja opiskelijavalintaa uudistettiin siten, että vuonna 2007 osa opiskelijoista valitaan tasokokeen sijasta suoraan todistusten perusteella. Maisteriohjelmasta julkaistiin englanninkielinen esite, jota käytetään erityisesti kansainvälisessä markkinoinnissa. Valintauudistus ja tehostettu markkinointi lisäävät todennäköisesti kansainvälisten opiskelijoiden määrää maisteriohjelmassa tulevina vuosina. Biotekniikan jatkoopiskelijoiden määrä jatkoi vuoden aikana kasvuaan. Koulutusohjelmassa on nyt 7 jatko-opiskelijaa.

19 19 Ympäristöekologian laitos Timo Kairesalo laitoksen johtaja... Ympäristöekologian laitoksen toiminta kehittyi suotuisasti vuoden 2006 aikana. Laitokselle saatiin neljäs professuuri kanslerin nimitettyä dosentti, FT Heikki Setälän kaupunkiekosysteemitutkimuksen professorin virkaan alkaen. Laitos on ollut aktiivisesti mukana toteuttamassa Lahden tiede- ja yrityspuisto Oy:n hallinnoimaa Pilot-tutkimuskenttähanketta Ympäristöalan huippuosaaminen tiede- ja yritystoiminnan sillanrakentajana, johon saatiin EU:n rahoitus vuosille Lisäksi EU:n vuosille saadun hankerahoituksen turvin alettiin rakentaa ympäristöekologian laitoksen yhteyteen vahvaa, erityisesti tutkimukseen ja tuotekehitykseen keskittyvää ympäristölaboratoriokokonaisuutta. Tällä Aqualab-laboratoriolla tulee olemaan käytettävissään hyvää kansainvälistä tasoa oleva laite- ja osaamisresurssi, ja se tuottaa myös Lahden ympäristökampukselle Niemenkadulle siirtyvien Teknillisen korkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun ympäristötekniikan tutkimuksen ja opetuksen vaatimat laboratoriopalvelut. Uuden, erityisesti molekyylibiologista tutkimusta ja opetusta palvelevan laboratoriotilan suunnittelu käynnistettiin vuoden 2006 syksyllä. Laitoksen vuoden 2006 kokonaisrahoituksesta noin 55 % oli ulkopuolista, täydentävää rahoitusta (TEKES, SA, EU:n puiteohjelmat ym.). Tämän tutkimusrahoituksen (1.2 miljoonaa euroa) turvin laitoksella työskenteli yli 20 tutkijaa ja jatko-opiskelijaa, joista 7 on kansainvälisiä opiskelijoita. Laitos on myös mukana pohjoismaisessa huippututkimusohjelman hankkeessa, jossa tutkitaan vesiekosysteemin ja ilmakehän välistä kaasunvaihtoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Laitoksella tuotettiin vuonna 2006 lähes 30 kansainvälisissä tieteellisissä julkaisusarjoissa julkaistua artikkelia ja tohtoreita valmistui kolme. Ympäristöekologian laitos on ollut mukana valtakunnallisessa, opetusministeriön rahoittamassa Ympäristötieteen ja -tekniikan (ENSTE) tutkijakoulussa. Ympäristöekologian laitoksella annetaan opetusta ensisijaisesti akvaattisessa ja terrestrisessä ekologiassa, ympäristöbiotekniikassa, ekotoksikologiassa ja ympäristökemiassa. Sivuaineikseen opiskelijat voivat Lahdessa valita ympäristökemian, ympäristömikrobiologian ja ympäristöasioiden hallinnon sivuainekokonaisuudet. Ympäristöekologian laitos oli mukana useassa uudessa opettamisen kehittämishankkeessa. Tiedekunnan verkko-opetuksen kehittämishanke jakaantui teemoihin, joita ovat korkeatasoinen verkko-opetus ja hyvä oppiminen, verkkokurssitarjonnan määrällinen lisääminen, ehops ja siihen liittyvä verkko-ohjaus ja opintoneuvonta sekä verkostoituminen alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Hankkeessa toteutettiin viisi verkkokurssia ja siitä syntyi kaksi julkaisua.

20 20 Kaupunkitutkimuksen maisteriohjelma Monitieteinen Kaupunkitutkimuksen maisteriohjelma alkoi Lahdessa lokakuussa 2005 monialaisella kaupunkitutkimuksen perusopintojaksolla, jolle osallistuivat kaikki 24 opiskelijaa yhteiskuntapoliittiselta ja ympäristöekologiselta linjalta. Monialainen jakso jatkui keväällä Pro gradu -tutkielmien aiheiden pohtiminen ja seminaarityöskentely käynnistettiin. Erikoistumislinjojen mukainen opetus alkoi syksyllä Ympäristöekologisella linjalla toteutettiin syksyn kuluessa useita kursseja, joiden opetuksesta vastasivat linjan yliopistonlehtori, useat ympäristöekologian laitoksen opettajat ja myös ympäristöekologian laitoksen ulkopuoliset asiantuntijat. Molemmille linjoille tarjottavina, valinnaisina kursseina järjestettiin syksyn aikana erillisiä opintojaksoja paikkatiedoista ja monitieteisistä kaupunkikysymyksistä. Kursseilla luennoi myös kansainvälisiä asiantuntijoita. Maisteriohjelma oli esillä Lahti Science Day -tapahtumassa marraskuussa 2006 maisteriohjelman henkilökunnan ja opiskelijoiden voimin. Maisteriohjelman verkko-oppimisalusta KATUverkko toimi koko vuoden ajan opetuksen tukena, ja oppimisympäristöä kehitettiin edelleen saadun palautteen ja kokemusten pohjalta. Osa ohjelman opetuksesta toteutettiin verkkokursseina, -tentteinä ja -tehtävinä. Verkossa olevaa materiaalia täydennettiin jatkuvasti uudella aineistolla. Maisteriohjelman käyttöön hankittiin pitkin vuotta alan ajankohtaista kirjallisuutta niin opettajien kuin opiskelijoidenkin hyödynnettäväksi.

21 21 Biologiset asemat... Helsingin yliopiston biologiset asemat, Kilpisjärven biologinen asema, Lammin biologinen asema sekä Tvärminnen eläintieteellinen asema kuuluvat biotieteelliseen tiedekuntaan. Asemat toimivat biotieteiden ja muiden luonnonympäristöä tutkivien tieteiden kenttäopetuksen ja tutkimuksen tukikohtina, ja ne osallistuvat ympäristön tilan seurantaan. Kilpisjärven biologisella asemalla käynnistyi uusi tärkeä EU-hanke Vuosi 2006 oli Kilpisjärven biologisen aseman 42. toimintavuosi. Vuoden aikana aseman toiminnasta tehtiin useita sanoma- ja aikakauslehtiartikkeleita sekä radio-ohjelmia. Lapin tutkimusasemien (Kilpisjärvi, Oulanka, Sodankylä, Kevo, Kolari ja Värriö) yhteinen 4-vuotinen EUhanke LAPBIAT2 (Lapland Atmosphere-Biosphere Facility) käynnistyi marraskuussa. Hankkeella rahoitetaan asemilla työskentelevien kansainvälisten tutkijoiden työtä. Lapin tutkimusasemat laativat myös yhteisen hakemuksen ympäristöministeriölle pitkäaikaisten ekologisten seuranta-alueiden perustamisesta osana maan kattavaa seurantaverkostoa. Kilpisjärvi ja Enontekiön Käsivarsi muodostavat yhden tärkeimmistä seurantaalueista. Helsingin yliopiston ja Enontekiön kunnan yhteistyöryhmä jatkoi toimintaansa. Yhteistyöryhmä ja biotieteellinen tiedekunta edistivät biologiselle asemalle sijoitettavaa tutkimusprofessuurihanketta. Suomen biologisten asemien neuvottelupäivät pidettiin syyskuussa Kilpisjärvellä. Aikaisemmin aloitettuja eri tutkimusryhmien koordinoimia EU-hankkeita (muun muassa tunturijärviprojekti) jatkettiin ja EU-rahoitteinen ilmastonmuutokseen liittyvä NorFA-tohtorinkoulutusohjelma jatkui. Ohjelma edistää nuorten tutkijoiden vaihtoa ja tuo asemalle pohjoismaisia kursseja. Asemalla kerättyjen pitkäaikaisten ekologisten seurantatutkimusten aineistoja hyödynnettiin Helsingin, Lundin ja Oslon yliopistojen yhteisessä pohjoismaisessa tutkimuksen huippuyksikössä The dynamics of ecological systems under the influence of climatic variation. Tutkimuksen painopistealueena Kilpisjärven biologisella asemalla on eläin- ja kasviekologia, erityisesti eliöiden kannanvaihtelut ja sopeutumat kylmiin oloihin ja ilmaston muutoksiin. Lammin biologisella asemalla uraauurtava vuosi Vuosi 2006 oli Lammin biologisen aseman 53. toimintavuosi. Vuosi oli aseman toiminnan historiassa monella tavoin uraauurtava. Edellisenä vuonna perustetun ympäristötutkimuksen professuurin valintamenettely saatiin päätökseen ja virassa aloitti johtaja, dosentti Lauri Arvola. Hämeenlinnan teknologiakeskuksen teknologiakylähanke alkoi toteutua, kun rakentamisen ensimmäinen vaihe käynnistyi keväällä. Teknologiakylän

22 22... rakennuksen yhteyteen kohosi Helsingin yliopiston rahoittama ekologisen tutkimuksen koehalli. Teknologiakylän harjannostajaisia vietettiin 26. syyskuuta ja vuoden 2006 lopussa rakennushanke oli jo loppusuoralla. Aseman päärakennuksen remontti aloitettiin lokakuussa. Remontti on osa jo vuonna 2002 käynnistynyttä tilojen peruskorjausprojektia. Asemalla oli käynnissä yli 20 tutkimushanketta. Vuoden 2006 tutkimushankkeista kuusi oli Suomen Akatemian rahoittamia. Tutkimusta rahoittivat myös useat rahastot sekä EU. Hankkeet edustivat sekä perustutkimusta että soveltavaa tutkimusta. Eräänä suurena tutkimuskokonaisuutena Lammin biologisella asemalla käynnistyi akatemiaprofessori Ilkka Hanskin monivuotinen täpläverkkoperhosen biologiaa ja metapopulaatiodynamiikkaa tutkiva hanke. Uusi tutkimushalli mahdollistaa professori Hanskin perhostutkimuksen jatkumisen Lammilla vuoden ympäri. Aseman tutkimushankkeet tuottivat parikymmentä julkaisua, joista valtaosa julkaistiin kansainvälistä vertaisarviointia noudattavissa julkaisusarjoissa. Aseman tutkijat kirjoittivat myös useita populaarijulkaisuja. Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla paljon tutkimusta Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla kävi vuonna 2006 enemmän kansainvälisiä tutkijavieraita kuin koskaan aikaisemmin ja myös julkaisuja kertyi ennätysmäärä. Kursseja ja seminaareja järjestettiin niin ikään paljon, joista suosituimpia olivat Saariston ekologia kurssi ja Grundkurs i ekologi. Myös tutkimussukeltajakurssi herätti kiinnostusta.

23 23 Vuoden aikana käynnistyi ja päättyi lukuisia tutkimushankkeita. Käynnistyneistä hankkeista suurimpia olivat Kevätkukinnan kasviplanktonlajiston rakennemuutokset Itämeren muuttuvissa olosuhteissa ja Betydelsen av skala för störning och återhämtning av mjukbottenfaunasamhällen -tutkimushankkeet. Lisäksi meneillään olevissa hankkeissa tutkittiin muun muassa Itämeren jääeliöstön roolia talvisessa hiilen kierrossa, Itämeren muutoksen vaikutuksia saaristoekosysteemissä, sinisimpukan populaatiodynamiikkaa lajin äärevissä olosuhteissa sekä seksuaaliselektion ja lisääntymispanostuksen evoluutiota kaloilla. Useissa tutkimushankkeissa rahoitus tuli yliopiston ulkopuolelta. Suurimpia rahoittajia Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkimukselle olivat EU, Suomen Akatemia, yksityiset säätiöt, Suomen ympäristökeskus ja Merentutkimuslaitos....

24 24 Tietoa tiedekunnasta... Tiedekunnan rakenne Biotieteellisen tiedekunnan muodostavat seuraavat yksiköt: Bio- ja ympäristötieteiden laitos Ympäristöekologian laitos Lammin biologinen asema Tvärminnen eläintieteellinen asema Kilpisjärven biologinen asema Biotieteellisen tiedekunnan kanslia (Viikin kampus) (Lahden yliopistokeskus) (Lammi) (Hanko) (Kilpisjärvi) (Viikin kampus) Tiedekuntaneuvosto Biotieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostoon kuuluu 19 jäsentä. Tiedekuntaneuvoston puheenjohtajana toimii dekaani, jonka lisäksi tiedekuntaneuvostoon kuuluu 8 muuta professoria, 5 muista opettajista ja tutkijoista sekä muusta henkilökunnasta valittua jäsentä ja 5 opiskelijajäsentä. Tiedekuntaneuvosto teki vuonna 2006 yliopiston kanslerille kolme virkaehdotusta professorin virkaan, yhden esityksen professorin virkaan ja yhden esityksen professorin määräaikaiseen virkasuhteeseen

25 25 (akatemiaprofessorin viransijaisuus). Tiedekuntaneuvosto esitti kanslerille 22 henkilön nimittämistä dosentiksi. Vuonna 2006 hyväksyttiin myös yhteensä 127 pro gradu tutkielmaa, 2 lisensiaatintutkimusta ja 49 väitöskirjaa. Tiedekunnassa ovat vuoden 2006 aikana toimineet seuraavat toimikunnat: opetuksen ja opintojen kehittämisen toimikunta (puheenjohtaja varadekaani Timo Kairesalo) tutkimuksen kehittämisen toimikunta (puheenjohtaja varadekaani Tapio Palva) suunnittelutoimikunta (puheenjohtaja dekaani Jari Niemelä) Lisäksi tiedekunnassa toimi valintalautakunta (puheenjohtaja varadekaani Timo Kairesalo) ja biologisten asemien johtokunta (puheenjohtaja akatemiaprofessori Juha Merilä). Tiedekuntaneuvoston nimeämänä työskenteli myös tiedekunnan hallinnollisen rakenteen arvioinnin ja kehittämisen työryhmä Tiedekunnan kanslia Biotieteellisen tiedekunnan kanslia on tiedekunnan tukipalveluyksikkö, jonka perustehtävänä on tuottaa laadukkaita hallinto- ja muita tukipalveluja ja edistää siten osaltaan tiedekunnan korkeatasoista opetusta, tutkimusta ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Tiedekunnan kansliaan on sijoitettu seuraavat vakituiset virat: hallintopäällikkö, opintoasiainpäällikkö, tiedesihteeri, hallintosihteeri, opintoneuvoja, opintosihteeri sekä kansainvälisten asiain suunnittelija. Viimeksi mainittu on yhteinen virka farmasian tiedekunnan kanssa. Vuoden 2006 aikana tiedekunnan kansliassa työskentelivät myös tutkinnonuudistusprojektin suunnittelija ja suunnittelusihteeri, sekä jatko-opintojen opintoneuvoja. Opiskelijavalinnoissa avusti määräaikaisesti kaksi toimistosihteeriä.

26 26 Tiedekunnan varojen käyttö 2006 Valtion budjettivarat Täydentävä rahoitus Rahoitus yhteensä Biotieteellinen tiedekunta Bio- ja ympäristötieteiden laitos Ympäristöekologian laitos Kilpisjärven biologinen asema Lammin biologinen asema Tvärminnen eläintieteellinen asema Yhteensä Ympäristöekologian laitosta rahoittaa Lahden kaupunki n eurolla vuodessa. Tämä sisältyy täydentävään rahoitukseen. Tiedekunnan suurin yksittäinen, ulkopuolinen rahoittaja oli Suomen Akatemia, jonka osuus tutkimusrahoituksesta oli 48,5 %. Tiedekunnan henkilöstö ja opiskelijat 2006 Henkilötyövuosia henkilöstöryhmittäin Tutkinto-opiskelijat Professorit 34 Perustutkinto-opiskelijat Yliopistonlehtorit ja lehtorit 43 - alempaa korkeakoulututkintoa suorittavat 397 Yliassistentit ja assistentit 17 - ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat Tutkijat 156 Hallintohenkilöstö 51 Jatkotutkinto-opiskelijat 487 Muu henkilöstö 114 Yhteensä 415 Yhteensä Suoritetut tutkinnot pääaineittain 2006 LuK / MMK Naisia Miehiä FM / MMM Naisia Miehiä FL / MML Naisia Miehiä FT / MMT Naisia Miehiä Akvaattiset tieteet Biokemia Ekologia ja evoluutiobiologia Fysiologia Kasvibiologia Perinnöllisyystiede Yleinen mikrobiologia Yleisbiologia Ympäristötieteet Ympäristöekologia Yhteensä naisia/miehiä Yhteensä tutkintoja

27 27 Opiskelupaikan vastaanottaneet uudet opiskelijat 2006 Kesävalinnat Biologia, suomenkielinen - ruotsinkielinen Ympäristöekologia Limnologia ja kalataloustiede Ympäristönsuojelutiede Biokemia Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma Yhteensä Maisteriohjelmat - Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelman erillinen maisteriohjelma Erillisvalinnat Kevät Syksy Biologia Ympäristöekologia Limnologia ja kalataloustiede Ympäristönsuojelutiede Biokemia Kansainvälisten hakijoiden valinnat Kansainvälisessä opiskelijavalinnassa paikan vastaanotti 11 uutta opiskelijaa, joista 6 hyväksyttiin suorittamaan suoraan ylempää korkeakoulututkintoa. Jatkotutkinto-opiskelijoiden valinta Ylempi korkeakoulututkinto suoritettu Helsingin yliopistossa Ylempi korkeakoulututkinto suoritettu muualla Suomessa Ylempi korkeakoulututkinto suoritettu muulla kuin Suomessa Jatkotutkinto-oikeuksia yhteensä

28 Yliopistopaino 2007