Biotieteellinen tiedekunta

Transkriptio

1 Biotieteellinen tiedekunta Vuosikertomus 2004

2 Biotieteellisen tiedekunnan vuosikertomus 2004 Toimittajat Suunnittelu ja taitto Valokuvat Nina Saris ja Satu Himanen Anita Tienhaara Eero Roine, Heikki Tuurala ja tiedekunnan laitosten kuvamateriaalia

3 Dekaanin sanat Vuoden varrelta Bio- ja ympäristötieteiden laitos Akvaattiset tieteet Biokemia Ekologia ja evoluutiobiologia Fysiologia Kasvibiologia Perinnöllisyystiede Yleinen mikrobiologia Ympäristötieteet Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma HEBIOT Ympäristöekologian laitos Biologiset asemat Tietoa tiedekunnasta

4 4 Dekaanin sanat Biotieteellinen tiedekunta aloitti toimintansa..2004, joten tämä on uuden tiedekunnan ensimmäinen vuosikertomus. Aloittelevan tiedekunnan ensimmäinen toimintavuosi sujui mallikkaasti toiminnan vakiinnuttamisen merkeissä. Erilaisten ohjeistusten ja toiminnan käytänteiden laatimiseen ja niistä sopimiseen käytettiin runsaasti aikaa eri tahoilla, mutta työ tuotti tulosta: tiedekunnalla on ajantasainen ohjeistus lähes asiaan kuin asiaan. Biotieteellinen tiedekunta koostuu kahdesta ainelaitoksesta ja kolmesta kenttäasemasta. Tiedekunnan laitoksista bio- ja ympäristötieteiden laitos lukeutuu Helsingin yliopiston suurimpiin ja toimii Viikissä. Tiedekunnan toinen laitos ympäristöekologian laitos sijaitsee Lahdessa. Kun lisäksi tutkimusasemat sijaitsevat Tvärminnessä Hankoniemellä, Lammilla ja Kilpisjärvellä, löytyy tiedekunnan yksiköitä viideltä paikkakunnalta etelärannikolta käsivarren Lappiin. Laitoksista ja asemista koostuvalla tiedekuntarakenteella tavoitellaan tehokasta, eri bio- ja ympäristötieteiden osa-alueet yhteensovittavaa opetusta ja tutkimusta. Tiedekunnan alkutaival on osoittanut, että tavoitteet toteutuvat, mutta erilaisissa opetukseen, tutkimukseen ja hallintoon liittyvissä kehittämistöissä samoin kuin uuden tutkintorakenteen käynnistämisessä ja vakiinnuttamisessa riittää vielä tekemistä. Nimensä mukaisesti biotieteellinen tiedekunta vastaa biotieteellisestä, mutta myös pitkälti ympäristötieteellisestä tutkimuksesta ja koulutuksesta Helsingin yliopistossa. Lisäksi tiedekunta on yliopiston ympäristötutkimusyksikön (HERC) isäntäorganisaatio. Tiedekunta suuntautuu vahvasti tutkimukseen, sillä tiedekunnan kokoon suhteutettu tohtoritavoite (50 tohtoria vuodessa) on Helsingin yliopiston korkeimpia ja ulkopuolinen tutkimusrahoitus budjettirahoitusta suurempi. Lisäksi tiedekunnassa toimii useita Suomen Akatemian ja yksi pohjoismainen tutkimuksen huippuyksikkö. Tutkimukseen perustuva ja kansainvälisesti laadukas opetus antavat tiedekunnan opiskelijoille hyvät valmiudet erilaisiin bio- ja ympäristöalan tehtäviin. Korkeatasoinen tutkimus ja opetus houkuttelevat

5 5 tutkijoita ja opiskelijoita myös ulkomailta. Nämä seikat edesauttavat tutkintotavoitteiden saavuttamista. Vuoden 2004 aikana valmistui tavoitellut 50 tohtoria ja väitelleiden mediaani-ikä oli 33 vuotta, mikä on vain vuoden korkeampi kuin opetusministeriön 32 ikävuoden tavoite. Maisteritavoitetta sen sijaan ei saavutettu, sillä maistereita valmistui 24 tavoitellun 48:n sijaan. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on noussut tutkimuksen ja opetuksen rinnalle yliopistojen kolmanneksi perustehtäväksi. Biotieteilijöillä on erinomaiset mahdollisuudet edistää tutkimustiedon hyödyntämistä yhteiskunnassa, sillä bio- ja ympäristötieteellisen tutkimuksen sovellutukset ovat keskeisiä monilla yhteiskunnan aloilla. Lisäksi tiedekunnan yksiköt eri puolilla maata luovat oivan perustan yhteiskunnalliselle ja alueelliselle vuorovaikutukselle. Tiedekunta järjesti syksyllä 2004 perinteiseksi suunnitellun sidosryhmätapaamisen, jonka tavoitteena on juuri tiedekunnan yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen edistäminen. Tiedekunnan visiona on kehittää entistä toimivammat puitteet bio- ja ympäristötieteiden tutkimukselle ja opetukselle sekä näiden yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle mm. nivomalla tutkijat tiiviimmin opetukseen ja kehittämällä yhteistyötä sekä yliopiston omien että sen ulkopuolisten tahojen kanssa. Tähän tiedekunnan rakenne luo hyvät mahdollisuudet ja toimivalla yhteistyöllä tavoite voidaan saavuttaa. Jari Niemelä dekaani

6 6 Vuoden varrelta Vuosi alkoi tiedekunnan avajaisilla Toimintansa aloittaneen tiedekunnan avajaisia vietettiin Uutta tiedekuntaa juhlisti yli 350 opiskelijaa ja henkilökunnan edustajaa. Kansleri Kari Raivion lisäksi tiedekuntaa onnittelivat muiden muassa molemmat emotiedekunnat: matemaattisluonnontieteellinen ja maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, sekä muut Viikin kampuksen tiedekunnat. Tutkinnonuudistuksen valmistelut käyntiin Uusi tiedekunta aloitti kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään siirtymisen valmistelut ja palkkasi opetusministeriön hankerahoilla täysipäiväisen suunnittelijan ja puolipäiväisen suunnittelusihteerin. Tiedekunnan kaikkiaan 200 opintojaksosta tehtiin ydinainesanalyysi ja opiskelijan työmäärää mittaava kuormittavuuslaskelma. Kuormittavuuslaskelmia varten kehitetty opintopistelaskuri herätti kiinnostusta myös tiedekunnan ulkopuolella. Sidosryhmätapaamisesta perinne Tiedekunta järjesti tärkeimmille sidosryhmilleen ja yhteistyökumppaneilleen tapaamisen, jonka tarkoituksena oli esitellä uutta tiedekuntaa ja toisaalta kuulla tiedekunnasta valmistuvia opiskelijoita työllistävien sidosryhmätahojen näkökulmia. Tilaisuus oli kaikkien osallistujien kannalta onnistunut, ja tapaamisia päätettiin jatkaa vuosittain. Opetuksen kehittämispäivät Tiedekunta järjesti vuonna 2004 kaksi koko henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteistä opetuksen kehittämispäivää, jotka rahoitettiin rehtorilta ja opetusministeriöltä saaduilla hankerahoilla. Keväällä 3.4. oman tiedekunnan opettajat esittelivät toteuttamiaan opetuksen kehittämishankkeita, ja vararehtori Hannele Niemi kertoi tutkinnonuudistuksen ajankohtaisista asioista yliopistossa. Syksyn kehittämispäivän 5.. teemoina olivat laatujärjestelmän kehittäminen sekä tutkinnonuudistuksen eteneminen ja sen kytkennät laatujärjestelmään. Korkeakoulujen laadunvarmistuksesta oli kertomassa arviointineuvoston pääsihteeri Ossi Tuomi.

7 7 Tiedekunnan publiikit Tiedekunta järjestää vuosittain kaksi publiikkia, eli tutkintotodistusten juhlallista luovutustilaisuutta. Vuoden 2004 publiikit pidettiin yliopiston päärakennuksen suuressa juhlasalissa 7.6. ja 6.2. Kilpisjärven biologinen asema täytti 40 vuotta Suomen arktisimmalla alueella Saanatunturin kupeessa sijaitseva Kilpisjärven biologinen asema täytti 40 vuotta. Merkkipäivää juhlittiin asemalla 9.0. Juhlan kunniaksi julkaistiin myös aseman historiasta ja tutkimuksesta on koottu juhlakirja Suurtuntureiden luonto. Aseman tutkimustoiminta on vuosien kuluessa laajentunut pohjoisen pikkunisäkäs- ja lintututkimuksista kasvi-, maaperä- ja vesistötutkimuksiin. Asema tunnetaan maailmalla erityisesti pitkäaikaisista ekologisista seurantatutkimuksista, joiden aineistoja käytetään mm. ilmastonmuutostutkimuksissa. Lisää Kilpisjärven kuulumisia sivulla 20. HEBIOT-koulutusohjelma käynnistyi Vuonna 2004 aloitti toimintansa Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma (HEBIOT), jota koordinoi biotieteellinen tiedekunta. HEBIOT on Helsingin yliopiston, Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun perustama monitieteinen koulutusohjelma, joka tarjoaa uudenlaisen, innovatiivisen koulutusreitin perus- ja soveltavien biotieteiden, insinööritieteiden ja kaupallisten tieteiden välimaastossa siten, että opintojen painopiste on biotieteissä. Ensimmäiset opiskelijat aloittivat opintonsa koulutusohjelmassa syksyllä Lisää HEBIOTista sivulla 8. Suuri vesikongressi Lahdessa Lahdessa järjestettiin elokuussa laaja vesialan kansainvälinen kongressi (Societas Internationalis Limnologiae, SIL), johon osallistui yli 000 alan asiantuntijaa. Ensimmäiset uudet opiskelijat Biotieteellisen tiedekunnan ensimmäisissä kesävalinnoissa valitut noin 200 uutta opiskelijaa aloittivat uurastuksensa orientoivilla opinnoilla Orientoivalla viikolla opiskelijat saivat alkuopastusta yliopisto-opiskeluun ja yhteisöön. Opintojen alussa uusia opiskelijoita eli fukseja auttoivat alkuun vanhemmat opiskelijat eli opiskelijatuutorit. Kansainvälisyyttä kotona ja kaukana Vuonna 2004 tiedekunnan 35 opiskelijaa opiskeli tai oli työharjoittelussa ulkomailla yli 3 kuukauden jakson ja 6 opiskelijaa sitä lyhyemmän jakson. Vastavuoroisesti tiedekunnassa opiskeli 40 ulkomaista vaihtoopiskelijaa tai free mover - opiskelijaa yli 3 kuukauden ajan. Maisteriopinnoista valtaosa pystyttiin tarvittaessa järjestämään englannin kielellä jo vuonna Tiedekunnan vieraskielisen opetuksen kehittämissuunnitelma valmistui marraskuussa 2004.

8 8 Bio- ja ympäristötieteiden laitos Bio- ja ympäristötieteiden laitos perustettiin vuoden 2004 alussa uuden biotieteellisen tiedekunnan uutena laitoksena. Se muodostui kolmen aiemman laitoksen yhdistyessä, kun tiedekuntaan siirtyivät matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta biotieteiden laitos ja ekologian ja systematiikan laitos sekä maatalousmetsätieteellisestä tiedekunnasta limnologian ja ympäristönsuojelun laitos. Tämän uudelleenjärjestelyn tuloksena Viikin kampukselle syntynyt suurlaitos kattaa laajasti bio- ja ympäristöalan teoreettiset perustieteet. Vastaavia sovellettuja tieteenaloja tutkitaan ja opetetaan Viikin kampuksella maatalousmetsätieteellisessä, eläinlääketieteellisessä ja farmasian tiedekunnissa. Vuoteen 2003 asti biotieteiden laitoksessa oli biokemian, eläinfysiologian, kasvifysiologian, perinnöllisyystieteen ja yleisen mikrobiologian osastot ja ekologian ja systematiikan laitoksessa hydrobiologian, populaatiobiologian, systemaattisen biologian, ympäristöbiologian ja ruotsinkielisen opetuksen osastot. Limnologian ja ympäristönsuojelun laitoksen muodostivat kalataloustieteen, limnologian ja ympäristönsuojelun pääaineet. Uusi bio- ja ympäristötieteiden laitos antaa opetusta seuraavissa uudelleenjärjestäytyneissä pääaineissa: akvaattiset tieteet, biokemia, ekologia ja evoluutiobiologia, fysiologia, kasvibiologia, perinnöllisyystiede, yleinen mikrobiologia ja ympäristötieteet. Uusi organisaatio antaa valtavat mahdollisuudet luoda dynaaminen tutkimusympäristö ilman turhia muodollisia rajoja. Tämä on myös valtava haaste, sillä tilaisuuden hyväksikäyttäminen vaatii uusia asenteita ja menettelytapoja. Uutta organisaatiota voidaan hyödyntää myös opetuksessa ja opetuksen kehittämisessä, kun resursseja voidaan kokonaisvaltaisemmin suunnata opiskelijoiden hyväksi. Pyrkimyksenä on antaa integroitu ja ymmärrettävä kuva niistä yhteyksistä, joita on biologian ja ympäristötieteiden eri alojen ja suuntausten välillä. Kullakin pääaineella on vastuuprofessori, jonka johdolla toimiva pääainetoimikunta valmistelee pääaineen opetusta ja henkilöstöä koskevat esitykset johtoryhmän käsiteltäviksi. Pääainetoimikuntaan

9 9 kuuluvat kaikki oppiaineen professorit ja vastaavat määrät muiden henkilöstöryhmien sekä opiskelijoiden edustajia. Myös ensimmäisen vuoden perusopetuksen sekä ruotsinkielisen opetuksen koordinointia varten on omat toimikuntansa. Opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä on lisäksi apuna yliopistopedagogiikan yliopistonlehtori. Laitos koordinoi myös Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelmaa, jonka opetus toteutetaan yhteistyössä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan, farmasian tiedekunnan ja matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan sekä Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa. Laitoksessa voi suorittaa myös aineenopettajan kelpoisuuden sisältävän tutkinnon biologia opetettavana aineena. Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tutkimus on luonteeltaan kansainvälistä ja laaja-alaista. Tutkimuskohteet ulottuvat molekyyli- ja solutasolta yksilöiden ja lajien kautta eliöyhteisöihin ja ekosysteemeihin. Eri organisaatiotasojen rakennetta, toimintaa ja vuorovaikutuksia ympäristön kanssa tutkitaan sekä laboratoriossa että maastossa. Kansainvälisesti korkeatasoinen tutkimus on etupäässä biologista perustutkimusta, mutta tutkimuskohteita voidaan tarkastella myös tulosten soveltamista silmälläpitäen tai yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Laitoksessa toimii lukuisia tutkimusryhmiä ja useita tutkimuksen huippuyksiköitä. Aktiivisesta ja korkeatasoisesta tutkimuksesta johtuen laitoksesta valmistuu runsaasti tohtoreita. Bio- ja ympäristötieteiden laitos koordinoi tai tekee yhteistyötä useiden tutkijakoulujen kanssa. Bio- ja ympäristötieteiden tutkimus on lähtökohdiltaan merkittävää ja ajankohtaista yhteiskunnan kannalta. Tutkimus tuottaa useilla aloilla sovelluksia ja tuotekehittelyä sekä synnyttää muita yhteyksiä teollisuuteen ja valtion tutkimuslaitoksiin (merentutkimus, riista- ja kalatalous, maanviljelys, metsätalous, kansanterveys, ympäristötutkimus ym. sektorit) sekä ministeriöihin ja kuntasektorille. Ekologinen ja ympäristötutkimus tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää poliittisessa päätöksenteossa mm. päätettäessä maan ja metsien käytöstä. Ilmastonmuutoksen ja kaupunkiekologian tutkimuksen tulokset näkyvät yhteiskunnan päätöksenteossa. Terveydenhoito, lääketiede ja lääketeollisuus hyödyntävät jatkuvasti biotieteellistä tutkimusta. Laitoksen henkilökunta osallistuu myös asiantuntijoina nuorten ja aikuisten koulutukseen eri oppilaitoksissa ja järjestää runsaasti tutustumiskäyntejä koululaisille. Kielo Haahtela Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen johtaja

10 0 Akvaattiset tieteet Akvaattisten tieteiden pääaineessa on kolme oppiainetta, hydrobiologia, limnologia ja kalataloustiede. Lisäksi pääaineessa toimii Environmental Change Research Unit (ECRU) tutkimusyksikkö. Oppiaineiden tutkimuksen keskeinen tavoite on vesiluonnon holistinen tarkastelu, vesiekosysteemien kehityksen, rakenteen ja toiminnan säätelyn perustutkimus sekä ihmisen toiminnan arvioiminen säätelypaineiden tuottajana. Oppiaineilla on työnjako: hydrobiologia suuntautuu murto- ja merivesiin, limnologia sisävesiin ja kalataloustiede kala- ja kalastusbiologiaan sekä kalatalouteen. Pääaineeseen saatiin vuonna 2004 lahjoituksella määräaikainen kalastusbiologian professuuri, johon valittiin MMT Sakari Kuikka. Kolme määräaikaista professuuria nosti akvaattisten tieteiden professorien lukumäärän kuuteen. Vuonna 2004 pääaineessa valmisteltiin useita uusia hankekokonaisuuksia. Niissä pystyttiin entistä tehokkaammin yhdistämään eri osa-alueiden osaamista ja tutkimuksen perinteitä. Uusi pääaine onkin merkittävästi parantanut vesialan tutkimusta, joka aiemmin oli pieniin, yhden-kahden tutkijan hankkeisiin sirpaloitunutta. Nyt tutkimuksissa oli eri rahoituksilla mukana yhteensä 2 jatko-opiskelijaa. EU-hankkeista laajimpia olivat PRONE-hanke (Predictive Risk Methods in Fisheries) sekä partnerhankkeet POORFISH (Probabilistic Assessment, Management and Advice Model for Fishery Management in the Case of Poor Data Availability) ja OILECO (Integrating Ecological Values in the Decision Making Process on Oil Spill Combating in the Gulf of Finland).

11 Muita tutkimusaiheita ovat mm. kalakannat ja niiden arviointi, kalastuksen optimointi ja säätely sekä järviekosysteemien ravintoverkot. Arktisen tutkimuksen linjaa jatkaa laaja arktisen ekosysteemin tutkimushanke. Kaksi hankkeista liittyy biologiseen jäätutkimukseen, josta pyritään kehittämään Helsingin yliopiston tutkimuksen vahvuusalue. Pääaineessa keskusteltiin vuonna 2004 yhteisen koulutusohjelman luomisesta nykyisten biologian, limnologian ja kalataloustieteen koulutusohjelmien pohjalta. Näin voitaisiin entistä paremmin hyödyntää perusopetuksen tarjoamaa laaja-alaista biologista opetusta ja vesialan erikoisosaamista sekä poistaa päällekkäistä opetustoimintaa. Pääaineessa tehtiin vuonna 2004 viisi väitöskirjaa. Jatko-opiskelijoiden ohjaukseen osallistuu merkittävä joukko yliopiston ulkopuolisia tutkijoita ja dosentteja. Pääaineen henkilökunta on ottanut aktiivisesti osaa julkiseen keskusteluun kalatalouden säätely-, ilmastonmuutos- ja Itämeren suojeluasioissa. Biokemia Biokemian tutkimus Helsingin yliopistossa keskittyy solukalvojen rakenteisiin ja toimintaan. Tutkimusaiheita ovat muun muassa valkosolujen adheesio ja signaalitransduktio, glutamaattireseptorin rakenne, eturauhasen hapan fosfataasi, metalloproteaasit ja proteiinien solunsisäinen kuljetus. Tutkimusaiheista moni liittyy syöpätutkimukseen ja tulehduksiin. Vuonna 2004 tärkeimmät tieteelliset tulokset ovat solunsisäisen signaalin syntyminen ja proteiinien kuljetus soluissa. Biokemian pääaine on aktiivisesti mukana kolmessa tutkijakoulussa. Vuonna 2004 pääaineessa väitteli 20 jatko-opiskelijaa, mikä on suurin määrä biokemian historiassa Helsingin yliopistossa. Väitöskirjojen taso oli keskimäärin hyvin korkea. Opetus järjestetään osaksi siten, että opiskelijat osallistuvat tutkimusryhmien toimintaan, mikä on ollut erittäin antoisaa. Biokemian opetus on myös määrältään erittäin huomattava, koska biokemia on alana aivan keskeinen biologian molekyylialojen opetuksessa. Myös monet kemian opiskelijat suorittavat biokemian opintoja. Opetuksessa panostetaan biofysiikkaan, koska ala on tullut yhä tärkeämmäksi.

12 2 Ekologia ja evoluutiobiologia Ekologian ja evoluutiobiologian pääaineessa toimii kuusi professoria, joista yksi on akatemiaprofessori ja yksi ruotsinkielisestä opetuksesta vastaava professori. Lehtoreita pääaineessa on viisi. Vuonna 2004 nimitettiin yksi uusi professori ja kaksi yliopistonlehtoria. Tutkimuksen painopisteitä ovat populaatioekologia, metapopulaatiobiologia, spatiaalinen populaatiodynamiikka, evolutiivinen genetiikka, molekyyliekologia, käyttäytymisekologia, lintujen ja kalojen lisääntymisekologinen tutkimus, yhteiskuntahyönteisten tutkimus, luonnonsuojelubiologia sekä riistaeläinten kannanvaihteluiden tutkimus. Aktiivisinta ja kansainvälisintä tutkimustoimintaa edustaa Metapopulaatiobiologian (MRG) huippuyksikkö, jonka tutkijat ovat 4 eri kansallisuutta. Toimintaansa vahvisti myös vuonna 2003 aloittanut Helsingin, Oslon ja Lundin yliopistojen yhteinen Pohjoismainen huippuyksikkö EcoClim. Pääaineen tutkijat julkaisivat 2 toimitettua kirjaa, 56 kansainvälistä vertaisarvioitua artikkelia alan johtavissa lehdissä sekä 8 kirjan lukua. Jatkokoulutus on vilkasta. Vuonna 2004 pääaineessa opiskeli 62 jatko-opiskelijaa, joista 7 oli ulkomaalaisia. Väitöskirjaansa puolusti 4 opiskelijaa. Pääaineessa toimii LUOVA-tutkijakoulu, ja pääaine osallistuu myös evoluutioekologian ja populaatiogenetiikan valtakunnallisiin tutkijakouluihin. Ekologian ja evoluutiobiologian pääaine muodostettiin entisen populaatiobiologian osaston pohjalle. Myös ruotsinkielinen ekologian opetus yhdistettiin suurimmaksi osin pääaineeseen. Molekyyliekologian opetus kehittyi voimakkaasti. Opetustoiminnassa keskeisellä sijalla oli valmistautuminen vuoden 2005 tutkinnonuudistukseen sekä opetuksen ydinainesanalyysi.

13 3 Fysiologia Fysiologia tutkii elintoimintoja aina molekyyleistä kokonaiseen toimivaan organismiin asti. Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen fysiologian tutkimus painottuu vahvasti neurobiologiaan ja erityisesti aivojen kehitystä ohjaaviin mekanismeihin. Tällä alalla toimii kolme tutkimusryhmää, joilla on tiivistä yhteistyötä Biotekniikan instituutin ja Neurotieteen tutkimuskeskuksen kanssa. Nämä ryhmät muodostavat huomattavan osan yliopiston molekulaarisen neurobiologian huippuyksiköstä. Eräs keskeinen tutkimusaihe on hermosolujen kloridinkuljetusmolekyylin KCC2:n ilmentymisen säätely ja sen merkitys kehittyvien aivojen toiminnallisen organisaation synnyssä. Vertailevaa ja ekologista fysiologiaa edustaa aistinbiologian ryhmä, joka tutkii mm. näköpigmenttimolekyylin evolutiivista sopeutumista eri valoympäristöihin. Fysiologian pääaineen tarjoamat erikoistumislinjat ovat neurobiologia, kehitysbiologia sekä yleinen ja ekologinen fysiologia. Koulutus on jo varhaisesta vaiheesta vahvasti integroitu tutkimukseen, kun pääaineopiskelijoille tarkoitetut kurssit toteutetaan suureksi osaksi tutkimusryhmissä. Kehitysbiologiaan erikoistuvat opiskelijat tekevät yleensä pro gradu -tutkielmansa ja saavat tutkijakoulutuksensa Biotekniikan instituutissa ja Biomedicumin kehitysbiologian tutkimusohjelmassa. Neurobiologian jatkokoulutuksessa fysiologian pääaineen koordinoimalla Suomen neurotieteen tutkijakoululla on tärkeä rooli.

14 4 Kasvibiologia Kasvifysiologian ja systemaattisen biologian osastot yhdistettiin vuoden 2004 alussa uudeksi kasvibiologian pääaineeksi, joka kattaa kasvibiologian solu- ja molekyylibiologiasta kasviekologiaan ja systematiikkaan ja lisää synergiaa eri osa-alueiden välillä. Erityiseksi kehityskohteeksi nousi fysiologisen kasviekologian sekä kasvien kehitysbiologian tutkimus ja opetus. Kasvifysiologian ja solubiologian alalla kasvien stressifysiologian tutkimusryhmä ja ekofysiologian tutkimusryhmä kuuluvat Suomen Akatemian huippuyksikköohjelman ( ) kasvimolekyylibiologian ja metsäbiotekniikan tutkimusyksikköön. Ryhmät tutkivat kasvien sopeutumista hapen aiheuttamaan stressiin, siihen liittyvää hormonaalista signalointia sekä puiden ligniinin biosynteesiä ja abioottiseen stressiin sopeutumista. Tärkeimpiä tutkimuskohteita vuonna 2004 olivat hormonaalisten säätelyjärjestelmien ja mitokondrioiden osallistuminen ohjelmoidun solukuoleman signalointiin sekä soluseinän ligniinin polymerisaatioon osallistuvien peroksidaasigeenien kloonaus ja toiminnallinen analyysi. Ryhmien jatko-opiskelijoita kuuluu Viikin biotieteiden tutkijakouluun ja Metsätieteiden tutkijakouluun. Kasviekologian tutkimusta suunnattiin fysiologisen kasviekologian tutkimukseen. Keskeisimmät tutkimusaiheet ovat ilmastomuutoksen vaikutukset pohjoisten kasvien talvehtimiseen sekä puuvartisten kasvien vuosirytmin säätely, joissa yhteistyötä on tehty metsäekologian tutkijoiden kanssa männyn fotosynteesin vuosirytmin säätymisestä. Sammalten molekyylisystematiikkaan liittyvistä tutkimuksista yliopiston 3-vuotisista tutkimusvaroista rahoitettava EVERCLADES-hanke käynnistyi ja Suomen Akatemian rahoittama BRYOSPHERE-hanke päättyi. Kasvifysiologian professori Marjatta Raudaskosken jäätyä eläkkeelle määritettiin virka kasvien kehitysfysiologian professuuriksi, joka julistettiin haettavaksi keväällä Vuoden lopulla kansleri nimitti kasvitieteen (kasvi- tai sienisystematiikka) professorin virkaan lukien Jouko Rikkisen. Kasvibiologian opetusta yhtenäistettiin ja uusittiin erityisesti kasvibiokemiassa ja kehitysfysiologiassa. Kasviekologiaa opetettiin laaja-alaisesti. Tutkimuksessa korostuvan fysiologisen kasviekologian lisäksi syventävää opetusta annettiin erityisesti kasvillisuusekologian alalla.

15 5 Perinnöllisyystiede Perinnöllisyystiede eli genetiikka on tiede, joka tutkii perinnöllisyyden lainalaisuuksia. Genetiikalla on laajalti sovelluksia mm. lääketieteessä, jalostuksessa sekä biotekniikassa. Genetiikka voidaan jakaa useisiin osa-alueisiin tutkimuskohteiden ja -menetelmien perusteella. Ensisijaisena tutkimuskohteena voivat olla geenin toiminta ja rakenne, solu, yksilö, populaatio tai biologinen laji kokonaisuudessaan. Oppiaineen laaja-alaisuus kuvastuu hyvin sen piirissä tehdyssä tutkimuksessa, joka kattaa laajan kirjon aiheita geenitoiminnan molekyylitason analyysistä genomitason tutkimuksiin keskeisistä biologisista prosesseista. Tutkimus on keskittynyt erityisesti kolmelle toisiaan tukevalle aihealueelle: (i) Kasvigenetiikka ja - genomiikka selvittää kasvien sopeutumisen mekanismeja molekyyli- ja systeemitasolla; (ii) Ihmisgeneettinen tutkimus keskittyy erityisesti perinnöllisten sairauksien molekulaarisen perustan selvittämiseen sekä tautidiagnostiikkaan; (iii) Geneettinen bioinformatiikka tutkii mm. proteiinien välisiä vuorovaikutusverkostoja sekä kehittää menetelmiä spesifisten DNA- ja proteiinisekvenssimotiivien löytämiseksi. Oppiaineessa tutkitaan myös kehitysgenetiikkaa, jossa kohteena on aktiinia sitovien proteiinien rooli banaanikärpäsen yksilönkehityksessä sekä mikrobigenetiikkaa, jossa ensisijaisena tutkimuskohteena on kasvipatogeenien bakteerien virulenssi ja sen geneettinen säätely. Tutkimusryhmissä toimii suuri joukko jatko-opiskelijoita ja ryhmät ovatkin aktiivisesti mukana useiden tutkijakoulujen toiminnassa. Perinnöllisyystiede koordinoi Suomen Akatemian rahoittamaa Kasvimolekyylibiologian ja metsäpuiden biotekniikan huippuyksikköä, joka on saavuttanut merkittäviä tuloksia mm. niiden signaaliverkostojen toiminnan selvittämisessä, jotka kontrolloivat kasvien vasteita taudinaiheuttajille. Tähän liittyen on tehty uusia löydöksiä, jotka auttavat ymmärtämään mikrobien kemiallisen kommunikaation molekyylimekanismeja. Tulokset auttavat kehittämään uusia menetelmiä kasvitautien torjumiseksi. Muita merkittäviä tutkimustuloksia ovat DNA-vaurioiden korjauksen ja periytyvän paksusuolisyövän yhteyttä tutkivan ryhmän löydökset syöpägeenien virheiden toiminnallisesta merkityksestä ja vaikutuksesta kliiniseen fenotyyppiin.

16 6 Yleinen mikrobiologia Mikrobiologia tutkii bakteerien, virusten, sienten, levien ja alkueläinten elintoimintoja, rakennetta sekä niiden hyödyntämistä biotekniikassa. Mikrobiologian saavutukset vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme esimerkiksi elintarvike- ja lääketeollisuuden, biotekniikan sekä ympäristöntutkimuksen kautta. Elintoimintojen säätelyä ja vaikutusmekanismeja molekyylitasolla selvittävä tutkimus perustuu suurelta osin mikrobeilla suoritettuihin kokeisiin. Yleisen mikrobiologian pääaineessa tutkimus jakaantuu kolmeen pääalueeseen. Bakteeripatogeneesin alalla tutkitaan infektiotauteja aiheuttavien bakteerien tunkeutumista kohdesoluun ja solussa infektion seurauksena syntyviä muutoksia sekä bakteerien ja kohdesolujen vuorovaikutuksia. Molekyylivirologiassa tutkitaan virusten rakennetta, kokoamista ja evoluutiota. Mikrobiekologiassa tutkitaan mikrobien toimintaa ja merkitystä kasvien kasvun edistämisessä, luonnon monimuotoisuudessa, kasvitaudeissa ja luontoa kuormittavien aineiden saastuttaman maan biologisessa puhdistamisessa. Pääaine osallistuu kahden kansallisen tutkimuksen huippuyksikön toimintaan yhdessä Biotekniikan Instituutin kanssa (Rakennevirologia, Kasvimolekyylibiologia ja metsäpuiden biotekniikka). Pääaineessa tehtävä perustutkimus on tuottanut myös kaupallisesti hyödynnettäviä tuloksia ja keksintöjä. Pääaine osallistuu aktiivisesti tutkijakoulujen toimintaan. Mikrobiologian opiskelu on laboratoriopainotteista. Opetus on kytketty tiiviisti tutkimukseen ja opiskelijat siirtyvät pian peruskoulutusvaiheen jälkeen työskentelemään tutkimusryhmiin. Vuosittain järjestetään joku erikoiskurssi, jossa opetus annetaan yhdessä kansainvälisten tutkijoiden kanssa englannin kielellä sekä jatko- että peruskoulutettaville opiskelijoille. Esimerkkejä vuoden 2004 aikana saaduista tutkimustuloksista:. Kalvollisen PRD-viruksen atomirakenteen ratkaiseminen. Rakenne on tähän mennessä suurin biologinen makromolekyylikompleksi, joka on selvitetty. Tulokset on julkaistu kahdessa Natureartikkelissa samassa lehdessä. 2. Kaksijuoste-RNA-viruksen phi6 pakkaus-atpaasin toimintamekanismi selvitettiin rakenneanalyysin avulla. Tulokset julkaistiin Cell-artikkelissa. 3. Metaanogeenisten arkkiyhteisöjen rakenne muuttuu radikaalisti suon sukkessiossa niin että klimaks-vaiheessa ombrotrofisessa suossa metanogeenien diversiteetti juuri vesipinnan alapuolella on hätkähdyttävän alhainen. Tulokset julkaistiin Environmental Microbiologyartikkelissa.

17 7 Ympäristötieteet Ympäristötieteiden tutkimus ja opetus on monitahoista ja monitieteistä sisältäen luonnontieteellisiä ja yhteiskuntatieteellisiä elementtejä. Vuonna 2004 tutkimushankkeet liittyivät luonnonsuojelubiologiaan ja suojelupolitiikkaan sekä yleisemmin ympäristöpolitiikkaan ja ympäristökasvatukseen. Ympäristötieteissä tutkittiin myös ihmisen toiminnan ekosysteemivaikutuksia ja ekotoksikologiaa sekä ilmansuojelua ja globaalimuutoksia. Pääaine osallistui Viikin ympäristötieteet - Viikki School of Environmental Sciences yhteistyöhankkeeseen. Hankkeen piirissä aloitti vuoden 2004 aikana toimintansa Luonnonvarat ja ympäristö -tutkijakoulu. Vuonna 2004 arvioitiin pääaineen opetusta ja sen kehittämistarpeita mm. ydinainesanalyysin avulla sekä koottiin kotisivut yhtenäiseksi ja kattavaksi kokonaisuudeksi. Luentomateriaalia ja muuta opiskelua tukevaa aineistoa julkaistiin huomattava määrä verkossa. Opetuksen kansainvälisyyttä ja tieteidenvälisyyttä lisättiin entisestään. Vuoden aikana valmistuneiden pro gradu -tutkielmien määrä ylitti tavoitteet.

18 8 Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma HEBIOT Helsingin yliopiston, Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun yhteinen HEBIOTkoulutusohjelma käynnistyi vuoden 2004 alussa opetusministeriön myöntämän kolmivuotisen starttirahan turvin. Koulutusohjelman tavoitteena on tuottaa biotekniikan asiantuntijoita, joilla on tieteellisen jatkokoulutuskelpoisuuden ohella kyky ymmärtää biotieteisiin liittyviä innovaatioita liiketaloudellisista näkökohdista lähtien. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää aivan uudenlaista yliopistohallinnon rajat ylittävää yhteistyötä, joka mahdollistaa joustavan opiskelun eri tiedekunnissa ja eri korkeakouluissa. Yhteistyön sujumisesta vastaavat ohjelman osapuolia edustava ohjausryhmä ja valmisteluryhmä sekä ohjelmaan osallistuvien tiedekuntien perustamat biotekniikan pääainetoimikunnat. Suurin osa biotekniikan opinnoista kandidaatin tutkintoon asti suoritetaan Helsingin yliopistossa hyödyntäen ainelaitoksien jo olemassa olevaa vahvaa biotekniikan osaamista. Biotekniikan perus- ja aineopintojen ohella suoritetaan matemaattis-fysikaalis-kemiallisen pohjan tarjoava menetelmätieteiden opintokokonaisuus. Lisäksi opiskellaan Teknillisessä korkeakoulussa prosessibiotekniikkaa ja Helsingin kauppakorkeakoulussa liiketaloustiedettä. Syventävissä opinnoissa erikoistutaan jollekin koulutusohjelman kuudesta erikoistumislinjasta. HEBIOTin erityispiirteenä on, että syventävien opintojen opetusvastuun jakavat tiedekunnat ja erillislaitokset Biotekniikan instituutti ja Neurotieteen tutkimuskeskus. Ensimmäiset valintakokeella valitut perustutkinto-opiskelijat aloittivat opintonsa syksyn 2004 alussa biotieteellisessä ja maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa sekä Teknillisessä korkeakoulussa. Myös ensimmäiset HEBIOTin maisteriohjelman biotieteelliseen tiedekuntaan valitut opiskelijat aloittivat.

19 9 Ympäristöekologian laitos Ympäristöekologian laitoksen vuosi 2004 oli työntäyteinen ja menestyksellinen. Laitos oli monella tavoin mukana uuden tiedekunnan kehittämistalkoissa. Esimerkiksi ympäristöekologian koulutusohjelma oli pilottina kun uutta kaksiportaista tutkintorakennetta ja siihen liittyvää opetuksen sisällön ydinainesanalyysiä vietiin tiedekunnassa eteenpäin. Laitos on ollut aktiivinen myös Lahden yliopistokeskuksen toiminnan kehittämisessä. Yksi merkittävä saavutus oli syksyllä 2004 saatu ESR-rahoitus kaupunkitutkimuksen maisteriohjelmalle. Keväällä 2004 laitokselle julistettiin haettavaksi kaupunkiekosysteemitutkimuksen professorin virka. Ympäristöekologian laitoksen tutkimuksessa on painotettu ympäristön häiriintymisen biogeokemiallisia vaikutuksia ja syysuhteita vesien ja maaperän ravintoverkoissa. Keskeistä tutkimusalaa ovat ihmistoimintojen seurauksena syntyvät ympäristömuutokset ja -vauriot sekä niihin liittyvät kunnostuskysymykset. Osa tutkimusaiheista liittyy biotekniikkaan: kasvien ja mikrobien hyväksikäyttö ongelmamaiden kunnostamisessa, jätevesipuhdistamon lietteen biokenttäkäsittely ja biojätteen kompostoinnin parantaminen ja kehittäminen. Laitoksen tutkijat ovat mukana monissa EU:n ja Suomen Akatemian rahoittamissa usean eri tutkimusryhmän kansallisissa ja kansainvälisissä yhteishankkeissa. Yliopistonlehtori Anne Ojalan johtama tutkijaryhmä, joka selvittää suomalaisten järvien kasvihuonekaasuvoita, kuuluu vuonna 2004 alkaneen pohjoismaisen luonnontieteellisen globaalimuutoksen huippuyksikköohjelmaan. Ympäristöekologian laitoksen kokonaisrahoituksesta puolet (50,6 %) oli ulkopuolista tutkimusrahaa, jonka turvin laitoksella työskenteli 5 tutkijaa. Näistä suurin osa oli väitöskirjaansa tekeviä jatko-opiskelijoita. Laitos oli mukana valtakunnallisessa Ympäristötieteen ja -tekniikan tutkijakoulussa (ENSTE). Vuonna 2004 julkaistiin kansainvälisissä tieteellisissä julkaisusarjoissa yhteensä 29 laitoksen tutkijoiden tutkimusartikkelia. Laitokselta valmistui vuonna 2004 yksi filosofian lisensiaatti ja 0 filosofian maisteria pääaineenaan ympäristöekologia. Opetuksen edellytyksiä paransi merkittävästi kesällä 2004 valmistunut opetuslaboratorio. Timo Kairesalo Ympäristöekologian laitoksen johtaja

20 20 Biologiset asemat Helsingin yliopiston biologiset asemat, Kilpisjärven biologinen asema, Lammin biologinen asema sekä Tvärminnen eläintieteellinen asema, siirtyivät vuoden 2004 alussa uuteen biotieteelliseeen tiedekuntaan. Samalla myös asemien hallinnollinen asema muuttui, kun asemien yhteinen johtokunta aloitti toimintansa. Biologisten asemien ja johtokunnan toimintaa ohjaa Helsingin yliopiston kanslerin vahvistama johtosääntö. Kilpisjärven biologinen asema täytti 40 vuotta Vuosi 2004 oli Kilpisjärven biologisen aseman 40. toimintavuosi. Juhlan kunniaksi julkaistiin myös aseman historiasta ja tutkimuksesta koottu juhlakirja Suurtuntureiden luonto. Aseman toiminta koti- ja ulkomaisten luonnontutkijoiden tukikohtana, palvelulaitoksena ja kurssikeskuksena kehittyi myönteisesti. Majoitusvuorokausien määrällä mitattuna vuosi oli jokseenkin edellisen kaltainen. Asemalla tehty tutkimus painottuu eläin- ja kasviekologiaan, erityisesti eliöiden kannanvaihteluihin sekä sopeutumiin kylmiin oloihin ja ilmaston muutoksiin. Aseman pitkäaikaisia eläin- ja kasvitieteellisiä havaintosarjoja pohjoisen luonnon vaihteluista ja muutoksista käytettiin hyväksi muun muassa Helsingin, Lundin ja Oslon yliopistojen yhteisessä pohjoismaisessa tutkimuksen huippuyksikössä The dynamics of ecological systems under the influence of climatic variation. Myös EU:n rahoittama ilmastonmuutokseen liittyvä NorFA:n tohtorinkoulutusohjelma jatkui. Kaksi isoa EU-tutkimushanketta, SCANNET ja LAPBIAT, saatiin vuoden aikana päätökseen. Lammin biologisella asemalla vilkas tutkimusvuosi Lammin biologisen aseman 5. toimintavuotta leimasi vilkas tutkimustoiminta. Tutkimustoiminnan ytimen muodostivat vesiekologiset projektit, joita rahoittivat mm. EU, Suomen Akatemia sekä Maj ja Tor Nesslingin Säätiö. Muista tutkimushankkeista laajimmat liittyivät sammalten populaatiobiologiaan, peltolintukantojen pitkäaikaistutkimuksiin sekä metsäpalojen ja kulojen ekologisiin vaikutuksiin. Aseman vesiekologian tutkimusryhmä BAER jatkoi työtään Pohjoismaisessa globaalimuutoksen huippututkimusyksikössä. Vuoden aikana ryhmä haki yhdessä Jyväskylän yliopiston ja Suomen Ympäristökeskuksen kanssa huippututkimusyksikköstatusta Suomen Akatemialta.

21 2 Aseman 50-vuotisjuhlasymposiumin keskeiset esitelmät julkaistiin lokakuussa Boreal Environment Research julkaisusarjassa. Vuonna 2004 Lammin biologisella asemalla järjestettiin 28 kurssia ja seminaaria. Itämeren tutkimus jatkui Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla Tvärminnen eläintieteellisen tutkimusaseman ominta tutkimusalaa on Itämereen ja sen rannikkovesiin liittyvä tutkimus, mutta asema on avoin periaatteessa kaikelle luonnontieteelliselle tutkimukselle. Viime vuosina merentutkimuksen osuus on entisestään korostunut, kun asemalle on saatu sekä suuria, kansainvälisiä EU-hankkeita että muutamia Suomen Akatemian rahoittamia hankkeita. Myös eri säätiöt ovat lisänneet panostustaan merentutkimukseen. Aseman julkaisulistaan kertyi vuonna 2004 yhteensä 36 tieteellistä julkaisua, jotka perustuvat kokonaan tai huomattavilta osin asemalla tehtyihin tutkimuksiin. Vuoden 2004 aikana asemalla tehtiin 5 väitöskirjaa ja 5 pro gradu -tutkielmaa. Vuonna 2004 Tvärminnessä järjestettiin 40 biologian ja lähitieteiden kurssia tai seminaaria, mikä on lähes kolmanneksen enemmän kuin edellisenä vuonna. Lisäksi asemalla järjestettiin kaikkiaan 42 muuta kurssia ja seminaaria.

22 22 Tietoa tiedekunnasta Tiedekunnan rakenne ja hallinto Biotieteelliseen tiedekuntaan kuuluu kaksi laitosta, kolme biologista asemaa sekä tiedekunnalle hallintopalveluja tuottava tiedekunnan kanslia. Viikin kampuksella sijaitsevat bio- ja ympäristötieteiden laitos sekä tiedekunnan kanslia. Ympäristöekologian laitos toimii Lahdessa. Tiedekunnan biologiset asemat sijaitsevat Hangon Tvärminnessä, Lammilla ja Kilpisjärvellä. TIEDEKUNTANEUVOSTO Dekaani + 8 jäsentä BIOLOGISTEN ASEMIEN JOHTOKUNTA 8 jäsentä KILPISJÄRVEN BIOLOGINEN ASEMA LAMMIN BIOLOGINEN ASEMA TVÄRMINNEN ELÄINTIETEELLINEN ASEMA YMPÄRISTOEKOLOGIAN LAITOS Johtoryhmä 3 jäsentä BIO- JA YMPÄRISTÖTIETEIDEN LAITOS Johtoryhmä 2 jäsentä

23 23 Tiedekuntaneuvosto Biotieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto kokoontui vuoden 2004 aikana 2 kertaa. Tiedekuntaneuvosto mm. hyväksyi tiedekunnan strategian vuosille , teki yliopiston kanslerille kolme ehdollepanoa professorin virkaan, esitti yhdeksää dosenttinimitystä sekä nimitti viisi uutta yliopistonlehtoria. Vuonna 2004 hyväksyttiin myös 26 pro gradu -tutkielmaa, 6 lisensiaatintutkimusta ja 52 väitöskirjaa. Toimikunnat Tiedekunta perusti päättyvälle hallintokaudelle strategisen suunnittelun, tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseksi seuraavat toimikunnat: - opetuksen ja opintojen kehittämisen toimikunta - tutkimuksen kehittämisen toimikunta - suunnittelutoimikunta Lisäksi asetettiin tiedekunnan valintalautakunta. Tiedekunnan kanslia Tiedekunnan kanslia tuottaa hallinto- ja muita tukipalveluja tiedekunnan opetuksen ja tutkimuksen tueksi. Kansliassa työskenteli vuonna 2004 seitsemän vakituista virkamiestä: hallintopäällikkö, opintoasiainpäällikkö, tiedesihteeri, hallintosihteeri, opintosihteeri, opintoneuvoja sekä farmasian tiedekunnan kanssa yhteinen kansainvälisten asiain suunnittelija. Kanslian yhteydessä työskentelivät myös tutkinnonuudistusprojektin suunnittelija ja suunnittelusihteeri sekä bio- ja ympäristötieteiden laitoksen suunnittelija taloussuunnittelijana. Opiskelijavalinnoissa avusti määräaikaisesti kaksi toimistosihteeriä.

24 24 Tiedekunnan varojen käyttö 2004 Valtion budjettivarat Täydentävä rahoitus Biotieteellinen tiedekunta Bio- ja ympäristötieteiden laitos Ympäristöekologian laitos Kilpisjärven biologinen asema Lammin biologinen asema Tvärminnen eläintieteellinen asema Yhteensä Ympäristöekologian laitos saa toimintamäärärahansa Lahden kaupungilta. Vuonna 2004 tämän rahoituksen osuus täydentävästä rahoituksesta oli Samoin biologisten asemien rahoituksen yliopiston maksamat osuudet ovat täydentävässä rahoituksessa. Tiedekunnan suurin ulkopuolinen yksittäinen rahoittaja on Suomen Akatemia ( v. 2004). Koko tiedekunnan kuluista v palkkausmenot olivat 76,7 %, laiteinvestoinnit 4, % ja muut käyttömenot olivat 9,2 %. Tiedekunnan henkilöstö 2004 Henkilötyövuosia henkilöstöryhmittäin Professorit Yliopistonlehtorit ja lehtorit Yliassistentit ja assistentit Tutkijat Hallintohenkilöstö Muu henkilöstö Yhteensä Suoritetut tutkinnot pääaineittain 2004 LuK / MMK Naisia Miehiä FM / MMM Naisia Miehiä FL / MML Naisia Miehiä FT / MMT Naisia Miehiä Akvaattiset tieteet Biokemia Ekologia ja evoluutiobiologia Fysiologia Kasvibiologia Perinnöllisyystiede Yleinen mikrobiologia Yleisbiologia Ympäristötieteet Ympäristöekologia Yhteensä naisia/miehiä Yhteensä tutkintoja

25 25 Tutkinto-opiskelijat 2004 Perustutkinto-opiskelijat Jatkotutkinto-opiskelijat Yhteensä Hyväksytyt uudet perustutkinto-opiskelijat koulutusohjelmittain 2004 Kesävalinnat 2004 Biologia, suomenkielinen - ruotsinkielinen Ympäristöekologia Limnologia ja kalataloustiede Ympäristönsuojelutiede Biokemia Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelman erillinen maisteriohjelma Erillisvalinnat 2004 Kevät Syksy Biologia Ympäristöekologia Limnologia ja kalataloustiede Ympäristönsuojelutiede Biokemia

26 BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA Postiosoite: PL 56 (Biokeskus, Viikinkaari 9), 0004 Helsingin yliopisto Tiedekunnan kanslia avoinna: ma, ke-pe 9-5, ti -5 Puhelin: (09) 9 Telefax: (09) bio-neuvonta@helsinki.fi TIEDEKUNTAAN KUULUVAT LAITOKSET JA YKSIKÖT BIO- JA YMPÄRISTÖTIETEIDEN LAITOS Postiosoite: PL 56 (Biokeskus, Viikinkaari 9), 0004 Helsingin yliopisto YMPÄRISTÖEKOLOGIAN LAITOS Postiosoite: Niemenkatu 73, 540 Lahti KILPISJÄRVEN BIOLOGINEN ASEMA Postiosoite: Käsivarrentie 4622, Kilpisjärvi Puhelin: (06) Telefax: (06) LAMMIN BIOLOGINEN ASEMA Postiosoite: Pääjärventie 320, 6900 Lammi Puhelin: (03) 63 (aseman vaihde) Telefax: (03) bio+lammi@mappi.helsinki.fi TVÄRMINNEN ELÄINTIETEELLINEN ASEMA Postiosoite: Tvärminnen eläintieteellinen asema, 0900 Hanko Puhelin: (09) 280 Telefax: (09) rontti.helsinki.fi/tvea/ Tvarminne-Zool@helsinki.fi

27

28 Yliopistopaino 2005