Petri Luomanen Kalevi Virtaselle kiitokset lyhennelmästä. KESKUSTELUJA TELTASSA Raamattunäkemystä etsimässä MIKSI TELTASSA?

Transkriptio

1 Petri Luomanen Kalevi Virtaselle kiitokset lyhennelmästä KESKUSTELUJA TELTASSA Raamattunäkemystä etsimässä MIKSI TELTASSA? Teltta on vertauskuva, joka kuvaa kristillisen uskon kokonaisuutta. Samalla se kuvaa niitä keskeisiä tekijöitä, joiden varassa usko syntyy, elää, kasvaa ja siirtyy seuraaville sukupolville. Vertauskuvan teltassa on neljä kulmaa, joista kristinuskoon on tultu ja tullaan sisään: kertomukset (narraatio), etiikka (yhteiskunnan heikossa asemassa olevat täysvaltaisena mukaan, Jeesuksen esimerkki), rituaali (kaste, ehtoollinen) ja oppi (dogma). Näistä erityisesti kolme ensimmäistä kannattelivat syntyvää kristillistä liikettä ja niiden varassa liike kehittyi. Oppi tuli merkittäväksi vähän myöhemmin. Jos esimerkiksi eskatologinen odotus olisi ollut liikkeen ainoa kantava voima, liike olisi jäänyt sivujuonteeksi juutalaisuuden pitkässä historiassa. Teltta-vertauskuvan takana on ajatus VT:n ilmestysmajasta, jonka saattoi taitella mukaansa ja pystyttää minne tahansa. Vasta paljon myöhemmin syntyivät ensimmäiset katedraalit, jotka seisovat jykevinä paikoillaan ja määrittävät maisemaa. Kulmat liittyvät identiteetin rakentumiseen. Kertomusten maailma tarjoaa kuulijoille ja lukijoille runsaasti erilaisia rooleja, normeja ja arvoja. Tarinoiden myötä nämä roolit, normit ja arvot värittyvät joko positiivisesti tai negatiivisesti, ja kaikkea siltä väliltä. Kertomusten avulla yhteisö sijoittaa itsensä osaksi edeltävää historiaa. Kertomusten avulla voidaan käsitellä symbolisessa muodossa myös yhteisön sen hetkisen elämän kannalta olennaisia kysymyksiä. Kertomukset kartoittavat myös tulevaisuutta. Eettiset arvot ja normit ohjaavat yhteisön toimintaa. Ne muodostavat käyttäytymiskoodiston, joka on tunnusomainen kyseiselle yhteisölle. Arvot ja normit säätelevät myös yhteisön sisäistä hierarkiaa. Nämä ovat olennaisia tekijöitä sosiaalisen identiteetin muodostumisessa. Keskeisten normien rikkominen johtaa syrjäytymiseen tai ajautumiseen yhteisön ulkopuolelle. Rituaalit ovat erityisen merkittäviä yhteisön identiteetin kannalta. Rituaaleihin liittyy yleensä myös tahdistettua toimintaa; samassa rytmissä liikkuminen, laulaminen tai lausuminen, luovat automaattisesti yhteenkuuluvuuden tunteen. Siirtymäriittien avulla merkitään ja arvotetaan vaiheita, jossa yksilön asema yhteisön sisällä muuttuu: kasteessa otetaan jäseneksi, konfirmaatiossa vahvistetaan täysivaltainen jäsenyys.

2 Opin avulla pyritään kuvaamaan uskon sisältöä ja suhdetta ympäröivään maailmaan tiivisti ja systemaattisesti. Kun kulmapaalujen välille pingotetaan kangas, muodostuu raja: sisäpuolella olemme me, ulkopuolella ovat muut. Kankaalla on toinenkin tehtävä: se yhdistää kulmapaalut toisiinsa. Esimerkiksi etiikkaa ei välity pelkästään etiikan kulman kautta suorana eettisten arvojen ja normien opettamisena ja niistä keskustelemisena vaan myös kertomusten kautta. Esimerkiksi Vuorisaarna välittää suoraan eettisiä anteeksiantamiseen liittyviä arvoja ja normeja: Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi (Matt. 5:23-24). Anteeksiantamisen merkityksestä kertoo kuitenkin yhtälailla myös vertaus armottomasta palvelijasta (Matt. 18:23-35). Vastaavalla tavalla kertomusten kulma kytkeytyy rituaalien kulmaan. Näitä kytköksiä on jäänyt sellaisenaan elämään myös kirkkomme liturgiaan: Sinä yönä, jona Jeesus kavallettiin, hän otti leivän siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi... Ehtoollisrituaalin yhteydessä lausutut sanat muistuttavat Jeesuksen kärsimyskertomuksesta ja liittävät näin ehtoolliselle kokoontuneen seurakunnan kokemuksen Jeesuksen ja hänen opetuslastensa väliseen ateriayhteyteen sekä viimeiseen ateriaan heidän kanssaan. Teltassa on siis rajapintana kangas, paalusta paalun pingotettuna, sitomassa tukipuita toisiinsa ja viitteenä siitä, missä ryhmän rajat kulkevat, mitä identiteettiin kuuluu ja mitä jää sen ulkopuolelle. Teltta herättää ajatuksen, että kristillisen yhteisön sisä- ja ulkopuolisten erottamiseen ei tarvita vahvoja muureja. Silti usko ja identiteetti muodostavat jäntevän kokonaisuuden. Identiteetti on kuin teltan kupoli, jossa neljä nurkkaa yhdistyvät. Aikojen kuluessa kangas kuluu, se täytyy kutoa uudestaan. Silloin teltan tekemisen traditioon yhdistyvät uudet materiaalit ja uusi kokemus. Niinkin voi käydä, että yhtenä päivänä teltan kupoli aukeaa ja taivas tulee näkyviin. AVARAMPAA KESKUSTELUA KAIVATAAN Useissa viime vuosina tehdyissä kyselytutkimuksissa on tullut ilmi, että kristillisen opin yksityiskohdista ei olla kiinnostuneita ja niiden totuusarvoa epäillään. Monet sanovat uskovansa Jumalaan, mutta toisin kuin kirkko opettaa. Kirkon diakoniatyötä ja avustustoimintaa kuitenkin arvostetaan, ja ajankohtaiset eettiset kysymykset saavat kirkon jäsenet ottamaan kantaa puolesta ja vastaan. Monet arvostavat myös kirkollisia toimituksia, rituaaleja, ja ne ovat yleisimpiä syitä kuulua kirkkoon tai liittyä siihen. Usko

3 ja kristilliset arvot eivät siis ole suomalaisille vieraita, vaikka perinteisiä oppeja ei koetakaan tärkeiksi. Raamattukeskustelu kuitenkin usein jumiutuu kysymykseen Raamatun totuusarvosta, erityisesti suhteessa kirkon oppiin. Teltta on metafora, jonka avulla pyritään avartamaan Raamattua koskevaa keskustelua. Metaforan tarkoituksena on etsiä uutta näkökulmaa suomalaiselle raamattukeskustelulle ja raivata tilaa keskustelulle, jossa saavat äänensä kuuluviin myös ne uskoon syvästi sitoutuneet henkilöt, joille opit eivät ole se ykkösjuttu. Teltan jokainen kulma on tarpeellinen ja tärkeä, ja sisään voi tulla jokaisesta kulmasta. Kaikki kulmat ovat kutsuvasti raollaan. Nykyeksegetiikassa Raamattua tutkitaan monien eri tieteenalojen näkökulmista. Kun kristinuskon syntyä tarkastellaan esimerkiksi sosiaalitieteiden, kognitiotieteen sekä erityisesti sosiaalipsykologian (jossa edellä mainitut yhdistyvät) näkökulmasta, esiin nousee uudenlaisia kysymyksiä: Miten ryhmän identiteetti muodostuu? Ketkä otetaan mukaan ja ketkä jätetään ulkopuolelle? Mikä rooli normeilla ja eetoksella on identiteetin muodostumisessa? Miten kertomukset muokkaavat ryhmän identiteettiä? Miten ryhmä suhteuttaa itsensä aiempiin, arvovaltaisina pitämiinsä kertomuksiin, ja mitä uusia kertomuksia ryhmä luo? Mikä merkitys rituaaleilla on ryhmään kuulumisen kannalta? Keskustelu, joka liikkuu akselilla Raamattu vastaan kirkon dogma, ei anna kovinkaan paljon mahdollisuuksia edellä kuvattujen kysymysten pohtimiseen. Käytännössä monen nykyihmisen uskonnollisen sitoutumisen kannalta olennaista on kokemus kuulumisesta yhteisöön - tai jäämisestä yhteisön ulkopuolelle. Uskon kysymysten filosofisella pohdinnalla, joka on oppien taustalla, on toki oma arvonsa, mutta kyse on vain yhdestä rajapinnasta tai sisääntulokulmasta. Jos keskusteluun saadaan mukaan useampia näkökulmia, tämä voi auttaa löytämään myös eksegeettisestä tutkimuksesta positiivisia ja rakentavia ajatuksia, joita on usein kaivattu - sen sijaan, että ajaudutaan vanhaan tapaan pohtimaan, käyvätkö eksegetiikan tulokset yksiin kirkon perinteisen opin kanssa vai ei. Perinteinen keskustelu on jumiutunut pitkälti sen vuoksi, että luterilaisuudessa on tärkeää arvioida kirkon opetusta Jumalan sanan valossa. Tässä tarkastelutavassa nykyhetken ja Raamatun ajan välinen kuilu pyritään silloittamaan opin ja opetuksen avulla. Kehitteillä olevan telttametaforan tarkoituksena ei ole luopua tästä perusideasta vaan etsiä tapoja kuvata Raamatun ja uskon välistä suhdetta laajemmissa puitteissa. Näin tehdään paremmin oikeutta uskonnon eri osa-alueille. Kun uskontoa tarkastellaan edellä esitettyyn tapaan laajempana toiminnallisena kokonaisuutena, hermeneuttinen horisontti laajenee kattamaan opin lisäksi rituaalit, kertomukset ja etiikan.

4 TELTAN TAUSTAA Teltta-metaforan taustana ja inspiroijana on Gerd Theissenin (Heidelbergin yliopiston emeritus-professori, yksi nykyeksegetiikan ehdottomasti merkittävimmistä tutkijoista) ajatus kristinuskosta "semioottisena katedraalina" (teoksessa Theorie der urchristlichen Religion, engl. A Theory of Primitive Christian Religion, 1999). Theissen kuvaa kristinuskon syntyä myytin, etiikan ja rituaalien näkökulmasta (teoksen kolme enimmäistä päälukua) ja siirtyy tämän jälkeen kuvaamaan kristinuskon muodostumista autonomiseksi merkkimaailmaksi sekä sitä, kuinka kristinusko selvittää välinsä suhteessa gnostilaisuuteen ja juutalaiskristillisyyteen (seuraavat pääluvut). Ajatus katedraalista on toki jylhä ja puhutteleva, mutta se kuvaa mielestä paremmin lopputulosta kuin sitä, mihin kannattaisi pyrkiä tai mikä oli kaiken lähtökohtana. Ajatus muhkeista muureista ja niiden sisällä yhä pienemmäksi käyvästä uskollisten joukosta ei ole kovin kutsuva. Telttametafora kuvaa toivottavasti paremmin sitä henkistä tilaa, jossa kirkon tulevaisuutta voisi olla hedelmällisempää pohtia - ehkä se voisi olla jopa Sopu-teltta? Teltta-metaforan kolme osaa ovat samoja kuin Theissenin semioottisessa katedraalissa. Erityisesti kotimaista raamattukeskusteluamme ajatellen ajatusmallissa on päädytty antamaan dogmallekin oman kulmansa. Näin voidaan helpommin pohtia myös opin merkitystä. KESKUSTELUSARJAN TAVOITTEITA: - Illoissa arvioidaan teltta-mielikuvan toimivuutta ja kehitetään sitä yhdessä eteenpäin välineeksi, jonka avulla hahmotamme Raamatun merkitystä itsellemme ja kirkollemme. - Toivomus on, että illoissa käynnistyvän prosessin kautta syntyy uutta Raamatun ymmärtämisen ja lähestymisen tapaa, jolla voi olla vaikutusta koko kirkkoon. KYSYMYKSIÄ KESKUSTELUN POHJAKSI: - Mielipiteesi teltta-metaforan käyttökelpoisuudesta, mikä siinä on hyvää ja vahvaa, mikä ehkä heikkoa ja huonoa? - Teltta on yksi mahdollinen metafora, mitä muita tulee mieleesi, miksi? - Tunnistatko jonkin sisääntulokulman omaksi kulmaksesi? mikä on sen suhde johonkin toiseen kulmaan? - Onko totta, että sisääntulokulmia on neljä? Entä jos niitä onkin viisi (tai kuusi)?

5