1 Metsävarat. Metsien pinta-ala

Transkriptio

1 1 Metsävarat Suomen maapinta-alasta metsätalousmaa kattaa 86 prosenttia eli 26,2 miljoonaa hehtaaria. Valtaosa tästä 20,3 miljoonaa hehtaaria on pääosin puuntuotantoon käytettävissä olevaa metsämaata. Heikompikasvuista kitumaata on 2,5 miljoonaa ja lähes tai täysin puutonta joutomaata 3,2 miljoonaa hehtaaria. Metsätalousmaasta on soita liki 9 miljoonaa hehtaaria, joista noin puolet on ojitettu. Yksityismetsänomistajat omistavat metsätalousmaasta 53 prosenttia, valtio 35 prosenttia ja yhtiöt 7 prosenttia. Loput 5 prosenttia on kuntien, seurakuntien ja erilaisten yhteisöjen omistuksessa. Metsien puuston tilavuus on viimeisen 40 vuoden aikana lisääntynyt lähes 60 prosenttia yltäen nykyisin miljoonaan kuutiometriin. Mäntyä puuston tilavuudesta on puolet; kuusen osuus on 30 ja koivun ja muiden lehtipuiden 20 prosenttia. Puuston tilavuudesta 90 prosenttia sijaitsee puuntuotantoon käytettävissä olevalla maalla. Puuston vuotuinen kasvu on 104 miljoonaa kuutiometriä. Kasvu on lisääntynyt voimakkaasti 1970-luvulta alkaen. Viime vuosina metsät ovat tuottaneet vuosittain puuta noin 33 miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin sitä on poistunut hakkuissa tai luonnonpoistuman kautta. Luvussa tarkastellaan Suomen metsävaroja lähinnä puuntuotannon näkökulmasta. Pinta-alatietojen lisäksi esitetään tilastoja puuston määrästä, kasvusta ja poistumasta sekä metsänomistuksen rakenteesta. Metsien terveys-, monimuotoisuus- ja suojelutiedot esitetään luvussa 2. Metsien pinta-ala Suomen maapinta-alasta (30,4 milj. ha) metsätalousmaa kattaa 86 prosenttia eli 26,2 miljoonaa hehtaaria. Loput maapinta-alasta jakautuu maatalousmaan (2,7 milj. ha), rakennetun maan (1,0 milj. ha) sekä liikennealueiden ja voimansiirtolinjojen (0,5 milj. ha) kesken. Metsätalousmaa sisältää sekä puuntuotantoon käytettävissä olevan maan että sen ulkopuolelle jäävät alueet. Puuntuotannon ulkopuolelle jäävillä alueilla metsätalous ei ole sallittua suojeluun, lakiin, kaavaan tai muuhun omistajan päätökseen liittyvien rajoitusten vuoksi. Etelä-Suomessa metsätalousmaata on kaikkiaan 12,0 miljoonaa hehtaaria (78 % maapinta-alasta) ja Pohjois-Suomessa 14,2 miljoonaa hehtaaria (95 %). Metsätalousmaa jaetaan puuntuotoskykynsä perusteella metsämaahan (20,3 milj. ha), kitumaahan (2,5 milj. ha) ja lähes tai täysin puuttomaan joutomaahan (3,2 milj. ha). Lisäksi metsätalousmaahan kuuluu 0,2 miljoonaa hehtaaria muuta metsätalousmaata, joita ovat esimerkiksi metsätiet ja pysyvät puutavaran varastopaikat. Metsätaloutta harjoitetaan pääasiassa vain metsämaalla. Etelä-Suomen metsätalousmaan (12,0 milj. ha) pintaalasta valtaosa on metsämaata (11,1 milj. ha). Tästä pinta-alasta suot kattavat hieman yli viidenneksen (22 %). Puuntuotanto on sallittua 97 prosentilla Etelä-Suomen metsämaan kankaista ja soista; Pohjois-Suomessa puuntuotannon pinta-alaa supistavat suojelualueet, joista lähes 90 prosenttia sijoittuu tälle alueelle. Pohjois-Suomessa on käytettävissä puuntuotantoon 79 prosenttia metsämaan kankaista ja 94 prosenttia metsämaan soista. Edellä esitetyissä luvuissa puuntuotannon maassa ovat mukana rajoitetun puuntuotannon alueet, eli esimerkiksi virkistysalueet ja Metsähallituksen omalla päätöksellään varovaisesti käsiteltävät alueet. Yhteensä metsämaata on Pohjois-Suomessa 9,1 miljoonaa hehtaaria. Kitumaat kattavat koko Suomen metsätalousmaan pinta-alasta 10 prosenttia eli 2,5 miljoona hehtaaria. Tästä soiden osuus on noin kaksi kolmasosaa. Puuntuotantoa harjoitetaan yhä vähenevässä määrin kitumaalla. Puuntuotannon ulkopuolella on noin 60 prosenttia Metsätilastollinen vuosikirja

2 1 Forest resources Metsän inventointijärjestelmät Suomessa Valtakunnan metsien inventoinnilla tietoa laajasti koko maasta Tilastolliseen otantaan perustuva valtakunnan metsien inventointi tuottaa luotettavaa ja monipuolista seurantatietoa koko maan ja kaikkien metsänomistajaryhmien metsistä. Valtakunnan metsien inventointi perustuu maastomittauksiin, joita on tehty Suomessa jo 1920-luvulta lähtien, ja inventointien tulokset muodostavatkin koko maailman mittakaavassa harvinaisen aikasarjan metsien kehityksestä. Pitkien aikasarjojen lisäksi VMI:n etuja ovat sen laaja tietosisältö, objektiivisuus ja tilastollinen harhattomuus. VMI tuottaa tietoa metsävaroista (kuten puuston määrästä, kasvusta ja laadusta), metsien terveydentilasta, monimuotoisuudesta, maankäytöstä ja metsien hiilivaroista. VMI:n maastomittausten otantatiheys on riittävä tuottamaan metsävaratiedot luotettavasti koko maalle ja suuralueille (yli ha), kuten metsäkeskuksen toimialueille. Yhdistämällä maastomittauksiin satelliittikuvatietoa ja muuta numeerista tietoa, tietoja voidaan tuottaa myös pienemmille alueille, jopa metsikkötasolle. Tulokset ovat paikkasidonnaisia, ja niistä voidaan tuottaa esimerkiksi kunnittaisia tai muita alueellisia metsävaratilastoja ja teemakarttoja. Kartat ovat vapaasti ladattavissa ja niitä voi katsella Paikkatietoikkunassa paikkatietoikkuna.fi/web/fi/kartta. Valtakunnan metsien inventointien tuloksia käytetään laajasti. Tietoja käytetään sekä kansallisen että kansainvälisen metsä- ja ympäristöpolitiikan tarpeisiin, metsätalouden suunnittelun ja metsäteollisuuden investointipäätösten perustietoina, kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa sekä tutkimusaineistoina. Suomen metsäkeskus kerää metsävaratietoa yksityismetsistä Suomen metsäkeskus tuottaa ja ylläpitää metsävaratietoa Suomen yksityismetsistä (lukuun ottamatta Ahvenanmaata). Metsävaratiedot ovat yksityisten metsänomistajien ja heidän luvallaan myös muiden toimijoiden käytettävissä maksullisen sähköisen palvelun kautta. Palvelu tarjoaa ajantasaista tietoa puustoon määrästä ja arvosta, luontokohteista, hoitotarpeista ja hakkuumahdollisuuksista. Suomen metsäkeskus voi käyttää tietoja esimerkiksi metsätalouden edistämistehtävissä kuten metsänomistajien neuvonnassa. Kerättyä metsävaratietoa käytetään myös alueellisessa metsien ja metsätalouden suunnittelussa sekä yleisesti metsäelinkeinojen kehittämisessä. Metsäkeskusten keräämä aineisto kattaa kuitenkin vain yksityismetsät, ei siis valtion, kuntien ja seurakuntien metsiä. Tiedot yleistetään koko kunnan alueelle, mikäli kerätyt metsävaratiedot kattavat vähintään 30 prosenttia kunnan pinta-alasta. Alueelliset yhdistelmätiedot ovat julkisia. Suomen metsäkeskuksen metsävaratiedon keruu perustuu perinteisten koealamittauksien ja maastokäyntien ohella ilmakuvaukseen ja laserkeilaukseen. Lisäksi hyödynnetään esimerkiksi metsänkeskukseen tehtäviä Kemera-hakemuksia, lakisääteisiä metsänkäyttöilmoituksia sekä metsänomistajien ja -toimijoiden vapaaehtoisia tiedonpäivityspyyntöjä. Kerättyä metsävaratietokantaa päivitetään jatkuvasti, ja tavoitteena on koota ajantasaiset metsävaratiedot kaikista Suomen yksityismetsistä vuoteen 2019 mennessä. Inventoinneissa on eroja Sekä VMI:ssä että Suomen metsäkeskuksessa kerätään aineistoa metsävaroista, mutta tiedon keruun tavoitteissa, tietosisällössä ja menetelmissä on eroja. VMI:n aineisto kerätään tilastollisiin menetelmiin perustuen, kun taas metsäkeskusten suunnitteluinventoinneissa tarvitaan näytealoja erilaisista metsistä laserkeilausta varten. VMI:n aineistolta edellytetään laajaa tietosisältöä, harhattomuutta ja vertailukelpoisuutta aiempiin inventointeihin. Metsäkeskuksen metsävaratiedon tulee puolestaan olla ensisijaisesti paikkaan sidottua, metsikkötasolla luotettavaa tietoa, joka on yksityismetsien osalta alueellisesti kattavaa. Näkökulma metsäkeskuksen tiedonkeruussa on operatiivinen, ja tiedon tulee palvella yksityisen metsänomistajan lisäksi metsätalouden kaikkia toimijoita kuten puunostajia ja metsänhoitopalveluja tuottavia yrityksiä. Inventoinneissa käytettävien koealojen yhteiskäyttömahdollisuutta tutkitaan Metsäntutkimuslaitoksen ja Suomen metsäkeskuksen yhteistyönä. Teksti: Annu Kaila 34 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2014

3 Metsävarat 1 Pohjois-Suomen ja noin 20 prosenttia Etelä-Suomen kitumaista. Kitumaista 85 prosenttia sijaitsee Pohjois- Suomessa. Joutomaata on Etelä-Suomessa vähän, vain noin 3 prosenttia metsätalousmaan pinta-alasta. Valtaosa (84 %) tästä pinta-alasta on suota. Pohjois-Suomessa joutomaiden osuus on 20 prosenttia, josta soiden osuus on noin kaksi kolmasosaa. Suomi on soinen maa: metsätalousmaasta kolmannes luokitellaan suoksi. Etelä-Suomessa suot kattavat metsäja kitumaista 23 ja Pohjois-Suomessa 35 prosenttia. Joutomaat mukaan lukien osuudet ovat hieman suuremmat. Yli puolet (58 %) Suomen soista luokitellaan rämeiksi, ja korpien osuus koko maassa on noin neljännes. Puuttomia avosoita on Etelä-Suomessa 7 ja Pohjois-Suomessa 23 prosenttia soiden pinta-alasta. Metsän kasvun parantamiseksi koko maan nykyisestä suoalasta on ojitettu hieman yli puolet: Etelä-Suomessa osuus on 77 ja Pohjois-Suomessa 41 prosenttia. Ojitukset ovat muuttaneet kitu- ja joutomaan soita metsämaaksi ja parantaneet puuston kasvuolosuhteita huonosti kasvaneilla metsämaan soilla. Metsätaloudellisesta näkökulmasta virheellisiä, eli puuntuotantoon liian karujen tai muuten soveltumattomien kohteiden ojituksia on 13 prosenttia ojitetusta suoalasta. Nykyisin soiden uudisojitus on lopetettu ja ojitusalueita hoidetaan kunnostusojituksin. Suometsien metsätaloudellinen merkitys kasvaa tulevaisuudessa, sillä parissa vuosikymmenessä ojitusalueiden osuuden Suomen metsien hakkuumahdollisuuksista ennakoidaan nousevan noin viidennekseen. Metsänomistus Yksityismetsänomistajat omistavat metsätalousmaasta 53, valtio 35 ja yhtiöt 7 prosenttia. Loput 5 prosenttia kuuluu kunnille, seurakunnille, yhteismetsille ja muille pienille yhteisöomistajille. Puuntuotannon metsätalousmaasta yksityismetsänomistajien osuus on suurempi eli 67 prosenttia. Valtion osuus puuntuotannon metsätalousmaasta jää 17 prosenttiin, sillä luonnonsuojelualueet sijaitsevat lähes kokonaan valtion mailla. Valtion hallinnassa on luonnonsuojelu- ja erämaalakiin perustuvia alueita kaikkiaan 3,6 miljoonaa hehtaaria, jotka sijaitsevat pääosin Pohjois-Suomessa (taulukko 2.4). Yksityisten metsänomistajien osuus puuston kokonaistilavuudesta on 65 prosenttia (puuntuotannon metsissä 71 %), mikä on enemmän kuin omistajaryhmän osuus metsätalousmaasta. Valtion osuus puuston kokonaistilavuudesta jää 21 prosenttiin (puuntuotannon metsissä vain 13 %) eli selvästi metsätalousmaan omistusosuutta pienemmäksi, koska pääosa valtion metsäomaisuudesta sijaitsee Pohjois-Suomessa. Yhtiöiden omistuksessa puustosta on 9 ja muiden omistajien 6 prosenttia. Metsätilojen kokojakaumaa käsitellään Verohallinnon tuottamien vuoden 2012 verotustietojen pohjalta, jolloin eri metsänomistajaryhmät pystytään erittelemään yksityiskohtaisemmin. Muiden metsävaratietojen osalta tarkastelu on tehty valtakunnan metsien inventointitietojen pohjalta. Verotustiedoista saadut pinta-alat poikkeavat inventoinnissa saaduista luvuista. Verohallinnon mukaan yksityiset henkilöt omistivat 62 prosenttia metsämaan kokonaispinta-alasta: yksin tai puolison kanssa omistettiin 45, verotusyhtymien kautta 10 ja kuolinpesinä 6 prosenttia. Seuraavaksi suurin omistajaryhmä oli julkinen sektori (valtio, kunnat, seurakunnat ja muut julkiset yhteisöt) 27 prosentin osuudella. Osakeyhtiöiden osuus kokonaispinta-alasta oli 9 ja yhteismetsien 2 prosenttia. Muiden omistajaryhmien yhteenlaskettu osuus jäi alle prosenttiin. Vuonna 2012 yksityiset henkilöt omistivat noin metsätilakokonaisuutta, joiden koko oli vähintään 2 hehtaaria. Näistä yksin tai puolison kanssa omistettiin noin , verotusyhtymien kautta ja kuolinpesinä kappaletta. Metsänomistajien kokonaislukumäärä ylsi kuitenkin henkilöön, sillä samalla metsätilakokonaisuudella on tavallisesti useita omistajia. Metsätilakokonaisuudella tarkoitetaan kaikkia saman metsänomistajan omistamia metsäkiinteistöjä koko maassa. Yksityisten henkilöiden omistamien metsätilojen (yli 2 ha) keskikoko oli 30,3 ha, ja lukumäärällisesti eniten omistettiin hehtaarin kokoisia tiloja. Verrattuna vuoteen 2006, jolloin tilaston laatiminen aloitettiin, metsänomistus on jakaantunut useampiin käsiin, mutta metsämaa on keskittynyt yhä suuremmille metsätiloille. Pieniä tiloja (1 9,9 ha) on tullut lisää 7000 kappaletta eli hehtaaria, ja suuria tiloja (yli 200 ha) noin 380 kappaletta eli hehtaaria. Yli sadan hehtaarin metsätilat kattoivat vain 5 prosenttia lukumäärästä, mutta niiden osuus metsäalasta oli lähes 30 prosenttia. Puuston tilavuus Puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla on miljoonaa kuorellista kiintokuutiometriä. Tilavuus on kasvanut 1970-luvulta lähes 60 prosenttia, koska puuston kasvu on Metsätilastollinen vuosikirja

4 1 Forest resources lisääntynyt selvästi enemmän kuin hakkuut. Puuston tilavuudesta 90 prosenttia sijaitsee puuntuotannon maalla. Puustosta 50 prosenttia on mäntyä, 30 prosenttia kuusta ja 17 prosenttia koivua. Männyn osuus puuston tilavuudesta on suurin Lapissa sekä Etelä- ja Keski- Pohjanmaalla, kuusen Häme-Uusimaalla. Hieskoivua on puuston tilavuudesta 12 ja rauduskoivun 5 prosenttia. Rauduskoivua kasvaa miltei yksinomaan kangasmailla, kun taas hieskoivulle sopivat kasvupaikaksi myös suot. Soilla hieskoivun osuus puuston tilavuudesta kasvaa ja kuusen pienenee kankaisiin verrattuna. Suopuustojen osuus tilavuudesta on suurin Pohjanmaalla ja pienin Hämeessä. Koko maan tasolla kangasmailla kasvaa puuta miljoonaa ja soilla 551 miljoonaa kuutiometriä (23 %). Puuntuotannon maalla vastaavat tilavuudet ovat 1611 ja 511 miljoonaa kuutiometriä. Verrattuna vuosien inventointiin tilavuus on kasvanut kankailla 12 prosenttia ja soilla 15 prosenttia. Metsämaalla kasvavan puuston keskitilavuus on nykyisin 113 kuutiometriin hehtaarilla, kun se vielä 1970-luvun alkupuolella jäi 75 kuutiometriin. Keskitilavuus on hiukan suurempi kangasmailla kuin soilla. Alueittain tarkasteltuna metsämaan keskitilavuus on suurin Etelärannikolla ja Häme-Uusimaalla. Puuston kasvu, poistuma ja hakkuumahdollisuudet Puuston kasvu metsä- ja kitumaalla on 104,4 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mikä vastaa 4,6 kuutiometrin vuotuista keskikasvua hehtaarilla. Puuston vuotuinen kasvu lähti voimakkaaseen nousuun 1970-luvulla, mitä ennen se oli pysytellyt kaksi vuosikymmentä hieman alle 60 miljoonassa kuutiometrissä. Viime vuosina metsät ovat tuottaneet vuosittain puuta noin 33 miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin sitä on poistunut hakkuissa tai luontaisesti. Vuonna 2013 ero oli tosin vain 25 miljoonaa kuutiometriä. Kasvun lisääntymiseen on vaikuttanut eniten soiden ojitus, parantunut metsänhoito sekä metsien ikäluokkarakenne: vuotiaita nopeimman kasvuvaiheen metsiä on nyt entistä enemmän ja ne ovat runsaspuustoisia. Vajapuustoisten metsien pinta-ala on pienentynyt voimakkaasti 1970-luvun metsiin verrattuna. Puuston lisääntynyt kasvu tulee nykyisin pääosin mäntymetsistä, mikä johtuu aikaisemmasta männyn suosimisesta metsien uudistamisessa ja ennen yleisistä soiden ojituksista. Kokonaiskasvusta männyn osuus on 45, kuusen 31, koivun 19 ja muiden lehtipuiden 4 prosenttia. Kuusen kasvu on lisääntynyt suhteellisesti hitaammin kuin männyn viimeisen kahden vuosikymmenen kuluessa. Metsäverotuksen siirtymäaikana hakkuukypsiä vanhoja kuusimetsiä uudistettiin runsaasti ja taimikoiden tilavuuskasvu on vielä vähäistä. Vuonna 2013 Suomen metsien kokonaispoistuma oli suurempi kuin koskaan aiemmin. Hakkuukertymän (65,3 milj. m 3 ) sekä metsähukkapuun ja luonnonpoistuman (13,9 milj. m 3 ) summa kohosi yhteensä 79,2 miljoonaan kuutiometriin. Tästä määrästä mäntyä oli 31, kuusta 26 ja lehtipuuta 22 miljoonaa kuutiometriä. Suhteellisesti eniten vuonna 2013 hyödynnettiin Kaakkois-Suomen, Häme-Uusimaan ja Etelä-Savon metsiä. Valtakunnan tasolla kokonaispoistuma on jatkuvasti jäänyt puuston kasvua pienemmäksi. Viimeisellä viiden vuoden jaksolla puuston poistuma oli keskimäärin 71,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mikä vastasi tuoreimpien kasvutietojen mukaan 69 prosenttia metsien kasvusta ja 72 prosenttia puuntuotannon metsien kasvusta. Männyllä suhde oli 64, kuusella 75 ja lehtipuulla 85 (puuntuotannon maalla). Suomen metsien suurimman kestävän hakkuumahdollisuusarvion (vuosille ) mukaan tukkija kuitupuuta voidaan hakata kestävästi 73 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, minkä lisäksi vastaava arvio energiapuulle on noin 21 miljoonaa kuutiometriä. Energiapuun kertymä on voimakkaasti sidoksissa teollisuuspuun hakkuisiin, koska energiapuusta noin 15 miljoonaa kuutiometriä kertyy metsäteollisuuteen menevän puun hakkuutähteistä ja kannoista, loput ovat teollisuuspuun mitat täyttävää runkopuuta. Näihin arvioihin verrattuna hakkuumahdollisuuksista käytettiin vuonna 2013 noin neljä viidesosaa. Metsävarojen tilastointi Valtakunnan metsien inventoinnit Metsävaratilastot perustuvat pääosin Metsäntutkimuslaitoksen valtakunnan metsien inventointeihin (VMI), joita on tehty 1920-luvulta lähtien. Inventoinneissa kerätään tietoja metsien pinta-aloista, puuston määrästä ja kasvusta sekä metsien tilasta ja biologisesta monimuotoisuudesta. Tuoreimmat tiedot perustuvat valtakunnan metsien 11. inventointiin (VMI11), jonka maastotyöt tehtiin vuosina Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2014

5 Metsävarat 1 Luvussa esitetyt metsävaratiedot on laskettu pääosin vuosina kerätystä VMI 11:n mittausaineistosta. Puuston kasvu perustuu kuitenkin VMI 11:n mittauksiin vuosilta VMI:n aineisto mitataan koealoilta, jotka kattavat systemaattisesti koko maan. Etelä-Suomessa koealatiheys on suurempi kuin Pohjois-Suomessa. VMI 11:n aineisto kattoi vuosina kaikkiaan mitattua metsätalousmaan koealaa ja metsä- ja kitumaan puuta. Päätulosten luotettavuus eli otantavirhe arvioidaan systemaattisen otoksen keskivirheen laskemista varten kehitetyllä estimaattorilla. Valtakunnan metsien inventointimenetelmistä ja tuloksista löytyy yksityiskohtaisia tietoja Luonnonvarakeskuksen internetsivuilta. Keskeisiä metsävaraluokituksia Suomen maapinta-ala jaetaan maaluokkiin käyttötarkoituksensa mukaan. Metsätalousmaaksi luokitellaan maa, jolla ei ole muuta pääasiallista käyttötarkoitusta, eli se ei ole maatalousmaata tai rakennettua maata tms. Metsätalousmaahan sisältyvät puuntuotantoon käytettävissä olevan maan lisäksi myös puuntuotannon ulkopuolelle jäävät alueet. Metsätalousmaa jaotellaan puuntuotoskyvyn perusteella seuraavasti: Metsämaa: puuston potentiaalinen vuotuinen keskikasvu on vähintään 1,0 m³/ha Kitumaa: puuston potentiaalinen vuotuinen keskikasvu on vähemmän kuin 1,0 m³/ha mutta vähintään 0,1 m³/ha. Joutomaa: puuston potentiaalinen vuotuinen keskikasvu on alle 0,1 m³/ha. Muu metsätalousmaa sisältää metsäautotiet, metsätalouden pysyvät varasto- ja tonttialueet, metsäkokonaisuuteen kuuluvat sorakuopat, riistapellot ym. Verrattaessa Suomen kansallisia metsävaratilastoja kansainvälisiin tilastoihin pitää huomioida, että metsän määritelmät ovat erilaisia eri maissa. YK:n metsäasioita hallinnoivan FAO:n määritelmän mukaan metsäksi (forest) luokitellaan alueet, joilla puuston kypsyysvaiheessa latvuksen peittävyys on yli 10 prosenttia ja puiden pituus vähintään 5 metriä. Metsän pinta-alan on oltava vähintään puoli hehtaaria. Käytännössä kaikki riittävän suuret Suomen metsämaat sekä valtaosa kitumaasta luokittuu FAO:n määritelmän mukaan metsäksi. FAO:n määritelmän mukainen Suomen metsäala on 3 % pienempi kuin Suomen kansallisissa metsätilastoissa julkaistu metsä- ja kitumaan yhteisala. Vuosikirjan Kansainvälisiä metsätilastoja -osassa (luku 13) esitettävät tilastot perustuvat FAO:n metsän määritelmään. Metsä-, kitu- ja joutomaa luokitellaan maapohjan perusteella kankaisiin ja soihin. Soiksi määritellään alueet, joilla mineraalimaata peittävä orgaaninen kerros on turvetta tai joilla aluskasvillisuudesta yli 75 prosenttia on suokasvillisuutta. Muuten kyseessä on kangas. Suosta käytetty määritelmä eroaa esimerkiksi geologisesta suon määritelmästä, jonka mukaan turvekerroksen paksuuden tulee olla vähintään 30 senttimetriä. Metsätalousmaa jaotellaan puuntuotantoon käytettävissä olevaan (ml. rajoitettu puuntuotanto) ja puuntuotannon ulkopuolelle jäävään maahan. Puuntuotannon ulkopuolelle jäävillä alueilla hakkuut on kielletty. Keskeiset metsävaratiedot esitetään koko metsämaalle ja sen puuntuotantoon käytettävissä olevalle osalle. Osa tilastoista, kuten kehitysluokat, metsiköiden metsänhoidollinen laatu ja hakkuumahdollisuusarviot esitetään vain puuntuotannon maalle, sillä ne kuvaavat puuntuotannon harjoittamista. Puuntuotannon ulkopuolisia alueita ovat luonnonsuojelulakiin perustuvat suojelualueet, muut lakiin perustuvat suojelualueet, omistajan päätöksellä suojellut alueet, suojeluohjelmiin kuuluvat alueet ja ne kaava-alueet, joilla hakkuut on kielletty. Puuntuotannon ulkopuolelle jäävien alueiden luokitusta varten tarvitut tiedot on koottu Suomen ympäristökeskuksen suojelualuerekisteristä, maakuntakaavoista (VASEPA-aineisto) tai Metsähallituksen maankäyttö- ja metsien käsittelyluokkatiedoista. Näiden tietolähteiden ulkopuolisia osia Natura-alueista ei ole voitu huomioida puuntuotannon rajoituksissa, koska luotettavaa tietoa alueiden rajoista ei ole saatavissa. Kuntien yleiskaavoituksessa olevia rajoituksia ei ole voitu kattavasti huomioida, sillä yleiskaava-aineistoja ei ole paikkatietomuodossa kuin osasta Suomea. Valtakunnan metsien inventointitietoihin perustuvien tilastojen yhteydessä käytetään seuraavaa metsänomistajaryhmittelyä: Yksityiset: yksityiset henkilöt, henkilöyhtymät, perikunnat, toiminimet ym. Yhtiöt: osakeyhtiöt (pl. asunto-osakeyhtiöt) ja niiden eläkesäätiöt. Yhtiöihin luetaan myös metsäteollisuusyritysten metsäomaisuuden hoitoa varten perustetut yhtiöt kuten Tornator Oy, Finsilva Oyj ja Metsämannut Oy. Metsätilastollinen vuosikirja

6 1 Forest resources Valtio: Metsähallitus ja muut valtion virastot ja laitokset. Muut: kunnat, seurakunnat ja yhteisöt. Yhteisöiksi luetaan osuuskunnat, yhteismetsät, kommandiittiyhtiöt, asunto-osakeyhtiöt ja säätiöt. VMI:n metsänomistajaryhmittely poikkeaa vuosikirjan luvuissa 3 (Metsien hoito), 4 (Puukauppa) ja 5 (Hakkuut ja puun kuljetus) käytetyistä luokitteluista. Poistumaa käsittelevissä tilastoissa metsänomistajien ryhmittely noudattaa kuitenkin vuosikirjan luvussa 5 käytettyä jaotusta, joten poistumataulukoissa yksityismetsänomistajiksi luetaan myös kunnat ja seurakunnat sekä muut valtion laitokset paitsi Metsähallitus. Metsätilojen lukumäärää ja kokoa tarkastellaan metsätilakokonaisuuksittain. Metsätilakokonaisuudella tarkoitetaan kaikkia saman tai samojen omistajien omistamia metsätiloja koko maassa, joihin sisältyy vähintään hehtaari metsämaata. Mikäli henkilö omistaa metsätiloja sekä erikseen että kuolinpesän tai yhtymän osakkaana, nämä on luettu erillisiksi metsätilakokonaisuuksiksi. Tilasto koskee vain metsämaata. Tilasto perustuu Verohallinnon aineistoon, ja se on laadittu omistajan kotipaikkakunnan mukaan. Verohallinnon aineistoista lasketut metsämaan pinta-alat poikkeavat Metlan valtakunnan metsien inventoinnissa raportoiduista pinta-aloista. Verohallinnon tiedot metsämaasta pohjautuvat eri ajankohdilta peräisin oleviin ja 1990-luvun alussa päättyneisiin veroluokituksiin, kun taas inventointitiedot on laskettu tuoreista maastomittauksista. Valtakunnan metsien inventoinnin omistajaryhmittely on muuten yhtenevä Verohallinnon kanssa, mutta Verohallinto ei luokittele toiminimiä yksityishenkilöiksi valtakunnan metsien inventoinnin tapaan. Metsämaan kokonaispinta-ala on inventointitietojen mukaan 20,3 miljoonaa hehtaaria, verohallinnon tiedoista laskettuna pinta-alaksi saadaan 17,1 miljoonaa hehtaaria. Vastaavasti yksityismetsien metsämaan pinta-ala on inventoinnin mukaan 12,4 miljoonaa hehtaaria, kun se Verohallinnon tietojen mukaan jää 10,5 miljoonaan hehtaariin. Maanmittauslaitoksen laatima metsäkiinteistöjen kauppahintatilasto perustuu kaupanvahvistajien ilmoituksiin vain metsätalousmaata sisältäneistä kaupoista, joissa kaupan vähimmäispinta-ala on 10 hehtaaria. Kauppahintatilastoon hyväksytään vain ns. edustavat koko kiinteistön tai määräalan kaupat. Edustavia kauppoja eivät ole esimerkiksi sukulaisten väliset kaupat, sillä niissä on usein kauppahintaan vaikuttavia lisätekijöitä. Edustavaan kauppaan ei myöskään saa liittyä eläkeoikeuksia, irtaimistoa tai rakennuksia. Kauppoja tehdään harvoin runsaspuustoisista metsistä, joten tilasto kuvaa parhaiten vähäpuustoisten kohteiden hintoja. Puustotunnukset Puuston tilavuus ja kasvu esitetään kuorellisina kiintokuutiometreinä. Tilavuudella tarkoitetaan kannon päällistä puuston runkotilavuutta inventointihetkellä. Puulajeittaisissa taulukoissa muut havupuut kuin kuusi on yhdistetty mäntyyn. Puuston kokonaistilavuus jakautuu tukki-, kuitu- ja hukkapuuksi. Tukki- ja kuitupuun tulee täyttää yleisesti sovelletut puun ostajien käyttämät mittaja laatuvaatimukset. Jäljelle jäävä osuus (mm. pienet tai huonolaatuiset puut, latvaosat ja huonolaatuiset rungon osat) luokitellaan hukkapuuksi. Puuston kasvuun sisältyy inventoinnissa mitatun elävän puuston kasvu kasvunlaskentajakson aikana, sekä vastaavana aikana poistuneen puuston kasvu. Elävän puusto kasvu lasketaan inventointia edeltäneiden 5 täyden kasvukauden keskimääräisenä kasvuna, ja laskenta perustuu koepuiden läpimitan ja pituuden kasvuun näiden kasvukausien aikana. Viiden vuoden jakso pienentää mittausvirhettä ja sään aiheuttaman vuotuisen kasvunvaihtelun merkitystä kasvuarvioissa. Poistuman kasvu perustuu kasvunlaskentajakson tilastoituun poistumaan ja koepuista laskettuun kasvuprosenttiin. Puuston poistuma on hakkuukertymän, metsähukkapuun ja luonnonpoistuman summa. Hakkuukertymällä tarkoitetaan metsästä eri käyttötarkoituksiin hakattua runkopuuta, mikä käsitellään yksityiskohtaisesti vuosikirjan luvussa 5. Metsähukkapuuta on hakkuutähteinä metsään jäävä runkopuu, johon sisältyvät mm. latvat, raivauspuiden rungot, hukkapuutyveykset, ylipitkät kannot ja korjaamatta jäävät pölkyt. Osa metsähukkapuusta korjataan energiapuuna. Luonnonpoistumaksi tilastoidaan itsestään kuollut korjaamatta jäävä runkopuu. Taulukossa 1.31 esitetään valtakunnan metsien inventoinnin aineistojen (mittausvuodet , Ahvenanmaa 2007) perusteella lasketut tukki-, kuitu- ja energiapuun suurimman kestävän kertymän mukaiset hakkuumahdollisuusarviot vuosille Ensimmäinen laskelma kuvaa kestävän hakkuumahdollisuusarvion ylärajan teollisuuspuun hakkuukertymälle ja toinen laskelma teollisuus- ja energiapuun hakkuukertymälle. Kestävyys on määritelty 50 vuoden jaksolle siten, että hakkuukertymien ja niiden mukaisten nettotulojen on säilyttävä koko ajan samalla tasolla tai olla nousevia. 38 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2014

7 Metsävarat 1 Kirjallisuus Literature 11. inventoinnin metsävarajulkaisut Publications of the 11th National Forest Inventory Metsien kasvu on jatkunut hyvänä [verkkojulkaisu]. Valtakunnan metsien inventointi (VMI). Metsäntutkimuslaitos. Tiedote Saatavissa: inventoinnin metsävarajulkaisut Publications of the 10th National Forest Inventory Ihalainen, A., Korhonen, K. T., Härkönen, K., Hirvelä, H., Nuutinen, T. & Salminen, O Ålands skogsresurser och avverkningsmöjligheter enligt den 10. riksskogstaxeringen [verkkojulkaisu]. Metlan työraportteja s. Saatavissa: Korhonen, K.T., Heikkinen, J., Henttonen, H., Ihalainen, A., Pitkänen, J. & Tuomainen, T Suomen metsävarat [verkkojulkaisu]. Metsätieteen aikakauskirja 1B/2006: Saatavissa: Korhonen, K.T., Ihalainen, A., Heikkinen, J., Henttonen, H. & Pitkänen, J Suomen metsävarat metsäkeskuksittain ja metsävarojen kehitys [verkkojulkaisu]. Metsätieteen aikakauskirja 2B/2007: Saatavissa: Korhonen, K.T., Ihalainen, A., Viiri, H., Heikkinen, J., Henttonen, H.M., Hotanen, J.-P., Mäkelä, H., Nevalainen, S. & Pitkänen, J Suomen metsät ja niiden kehitys Metsätieteen aikakauskirja 3/2013: Saatavissa: 9. inventoinnin metsävarajulkaisut Publications of the 9th National Forest Inventory Metsävaratiedot on julkaistu metsäkeskuksittain Metsätieteen aikakauskirjoissa: Etelä-Pohjanmaa 2B/1998, Keski-Suomi 2B/1999, Pohjois-Savo 2B/1999, Kymi 3B/1999, Ahvenanmaa 4B/1999, Rannikko 1B/2000, Lounais-Suomi 2B/2000, Häme-Uusimaa 3B/2000, Pirkanmaa 4B/2000, Etelä-Savo 2B/2001, Pohjois-Karjala 3B/2001, Kainuu 2B/2003, Pohjois-Pohjanmaa 3B/2004, Lappi 2B/2005 [verkkojulkaisu]. Tiivistelmät saatavissa: Tomppo, E., Heikkinen, J., Henttonen, H.M., Ihalainen, A., Katila, M., Mäkelä, H., Tuomainen, T. & Vainikainen, N Designing and Conducting a Forest Inventory -case: 9th National Forest Inventory of Finland [verkkojulkaisu]. Managing Forest Ecosystems, Vol. 22. Springer. 305 p. Saatavissa: book/ Muut inventointijulkaisut Other National Forest Inventory publications Ilvessalo, Y Suomen metsät vuosista vuosiin Kolmeen valtakunnan metsien inventointiin perustuva tutkimus. Summary: The forests of Finland from to A survey based on three national forest inventories. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 47(1). 227 s. Kuusela, K Suomen metsävarat ja metsien omistus sekä niiden kehittyminen Summary: Forest resources and ownership in Finland and their development Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 76(5). 126 s Suomen metsävarat ja metsien omistus Summary: Forest resources and ownership in Finland Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 93(6). 107 s. & Salminen, S Suomen metsävarat ja niiden kehittyminen Summary: Forest resources of Finland in and their development in Acta Forestalia Fennica s. Salminen, S. & Salminen, O Metsävarat Keskisessä Suomessa sekä koko Etelä-Suomessa Summary: Forest Resources in Middle Finland, , and in South Finland, Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. Tomppo, E., Henttonen, H., & Tuomainen, T Valtakunnan metsien 8. inventoinnin menetelmä ja tulokset metsäkeskuksittain Pohjois-Suomessa sekä tulokset Etelä-Suomessa ja koko maassa Metsätieteen aikakauskirja 1B/ 2001: Valtakunnan metsien 11. inventointi (VMI 11). Maastotyön ohjeet Koko Suomi [verkkojulkaisu]. Metsäntutkimuslaitos. 120 s. Saatavissa: + liitteet [verkkojulkaisu]. 62 s. Saatavissa: Muut julkaisut Other publications Hakkuukertymä ja puuston poistuma alueittain 2013 [verkkojulkaisu]. SVT Maa- metsä- ja kalatalous Metsätilastotiedote 40/2014. Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu. 8 s. Saatavissa: mtt/2014/kertyma_ja_poistuma13.pdf Hakkuut ja puuston poistuma alueittain 2012 [verkkojulkaisu]. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous Metsätilastotiedote 23/2013. metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu. 10 s. Saatavissa: Hänninen, H., Karppinen, H. & Leppänen, J Suomalainen metsänomistaja 2010 [verkkojulkaisu]. Metlan työraportteja s. Saatavissa: Metsätilastollinen vuosikirja

8 1 Forest resources Korhonen, Kari T Laserkeilaus Suomen metsien inventoinnissa. Julkaisussa: Henriksson, R. & Mäkelä, J. (toim.). Historiaa kunnioittaen, tulevaisuuteen suunnaten. Maanmittaustieteiden Seuran julkaisu 45: Saatavissa: mts.fgi.fi/paivat/2008/02_kari_t_korhonen.pdf Korhonen, Kari T VMI:n ja metsäkeskusten metsävaratiedon keruun ja käytön yhteistyömahdollisuudet. Metsätieteen aikakauskirja 2010: Saatavissa: Metsämaan omistus 2012 [verkkojulkaisu]. SVT Maa- metsä- ja kalatalous Metsätilastotiedote 6/2014. Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu. 9 s. Saatavissa: omistus2012.pdf Muut tietolähteet Other sources of information Metinfo MELA (Mela ja metsälaskelmat), mela2.metla.fi/mela/tupa/tupaindex.htm Metinfo Metsätilastot, tilastot.metla.fi Metinfo Valtakunnan metsien inventointi, Metla Valtakunnan metsien inventointi (VMI), Suomen metsäkeskus, Verohallinto, 40 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2014

9 Metsävarat 1 Maatalousmaa Agricultural land 2,7 milj. ha mill. ha Muu metsätalousmaa Other forestry land 0,2 milj. ha mill. ha Joutomaa Unproductive land 3,2 milj. ha mill. ha Kitumaa Poorly productive forest land 2,5 milj. ha mill. ha Rakennettu maa, liikennealueet ym. Built-up areas, transport routes, etc. 1,5 milj. ha mill. ha Metsämaa Forest land 20,3 milj. ha mill. ha Metsätalousmaa (26,2 milj. ha) = Metsämaa + kitumaa + joutomaa + muu metsätalousmaa Forestry land (26.2 mill. ha) = Forest land + poorly productive forest land + unproductive land + other forestry land Kuva 1.1 Maankäyttö Suomessa Figure 1.1 Land use in Finland Metsätalousmaa Forestry land 26,2 milj. ha mill. ha Yksityiset Private Muut Others Yhtiöt Companies Valtio State Puuston tilavuus Growing stock volume milj. m³ mill. m³ Yksityiset Private Muut Others Yhtiöt Companies Valtio State Puuston kasvu Annual increment of growing stock 104 milj. m³ mill. m³ Yksityiset ja muut Private and others Valtio ja yhtiöt State and companies % Kuva 1.2 Omistajaryhmien osuudet metsätalousmaasta, puuston tilavuudesta ja kasvusta Figure 1.2 Forestry land, growing stock volume and annual increment of growing stock by forest ownership category Metsätilastollinen vuosikirja

10 1 Forest resources milj. m³ mill. m³ Lehtipuut Broadleaved Kuusi Spruce Mänty Pine Vuosien inventoinnin pylvään vasen puoli kuvaa puuston määrää alueluovutusta edeltäneiden Suomen rajojen mukaan, ja oikea puoli alueluovutuksen jälkeisten rajojen mukaan. The left side of the split column presents the growing stock volume according to Finland s borders before cession of territory after the Second World War. The right side of the column presents the growing stock volume to the present area of Finland. Kuva 1.3 Puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla 1920-luvulta lähtien Figure 1.3 Growing stock volume on forest land and on poorly productive forest land since the 1920s % metsämaan alasta % of forest land area % metsämaan alasta % of forest land area Etelä-Suomi Southern Finland 5 0 Pohjois-Suomi Northern Finland Puuton Temporarily unstocked Ikäluokka Age class Puuton Temporarily unstocked Ikäluokka Age class Kuva 1.4 Metsien ikärakenne ja 2000-luvulla Figure 1.4 Age structure of forests in the 1960s and 2000s 42 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2014

11 Metsävarat 1 Mänty Pine Kuusi Spruce Lehtipuut Broadleaved Vallitseva puulaji Tree species dominance Puuston tilavuus Growing stock volume Puuston vuotuinen kasvu Annual increment of growing stock Puuston poistuma Total drain, % Lähde: Metsäntutkimuslaitos Source: Finnish Forest Research Institute Kuva 1.5 Puulajien osuudet vallitsevuudesta, puuston tilavuudesta, puuston vuotuisesta kasvusta ja poistumasta metsä- ja kitumaalla Figure 1.5 Tree species dominance, growing stock volume, annual increment of growing stock and total drain on forest land and on poorly productive forest land by tree species milj. m³ mill. m³ Kasvu puulajeittain Increment by tree species Kasvu yhteensä Total increment Poistuma Drain Mänty Pine Kuusi Spruce Lehtipuut Broadleaved Lähde: Metsäntutkimuslaitos Source: Finnish Forest Research Institute Kuva 1.6 Puuston kasvu ja poistuma Figure 1.6 Annual increment of growing stock and drain Metsätilastollinen vuosikirja

12 1 Forest resources Yhteismetsät Jointly owned forests Muut Others Osakeyhtiöt Limited companies 2 9 % % Valtio, kunnat, seurakunnat ja muut julkiset yhteisöt State, municipalities, parishes and other public corporations 27 % 45 % Henkilö- tai perheomistus Private persons or families 6 % Kuolinpesät Undistributed estates 10 % Verotusyhtymät Real property partnerships Lähde: Verohallinto Source: Tax Administration Kuva 1.7 Metsämaan pinta-alaosuudet omistajaryhmittäin 2012 Figure 1.7 Proportion of forest land area by forest ownership category, 2012 Metsämaan pinta-alaluokka Forest land area class 1 1,9 ha 2 4,9 ha 5 9,9 ha 10 19,9 ha 20 49,9 ha 50 99,9 ha ,9 ha ,9 ha 500 ha Metsämaan pinta-alaluokka Forest land area class 1 1,9 ha 2 4,9 ha 5 9,9 ha 10 19,9 ha 20 49,9 ha 50 99,9 ha ,9 ha ,9 ha 500 ha Tilakokonaisuuksien lukumäärä, 1000 kpl Number of forest property entities, 1000 Metsämaan pinta-ala, 1000 ha Forest land area, 1000 ha Lähde: Verohallinto Source: Tax Administration Kuva 1.8 Yksityishenkilöiden omistamien metsätilakokonaisuuksien lukumäärä ja pinta-ala metsätilakokonaisuuksien kokoluokittain 2012 Figure 1.8 Number and forest land area of non-industrial, private forest property entities classified by size, Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2014

13 Ahvenanmaa Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä- ja Keski-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Mänty Pine Metsävarat Kuusi Spruce 1 Koko maa Whole country % % Ahvenanmaa Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä- ja Keski-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Lehtipuut Broadleaved Kaikki puulajit All tree species Koko maa Whole country % % Pylvään pituus = puuston keskimääräinen vuotuinen poistuma / puuntuotannon metsä- ja kitumaalla kasvavan puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu Length of the bar = average annual drain / average annual increment of the growing stock on forest land and on poorly productive forest land available for wood production, Lähde: Metsäntutkimuslaitos Source: Finnish Forest Research Institute Kuva 1.9 Puuston poistuman ja puuntuotannon metsien kasvun suhde Figure 1.9 Ratio between drain and annual increment of the growing stock in forests available for wood production Metsätilastollinen vuosikirja

14 1 Forest resources 1.0 Suomen metsävarat Finland s forest resources Pinta-ala Area Yhteensä Total ha Puuntuotantoon käytettävissä Available for wood production Suomen kokonaispinta-ala Total area of Finland Sisämaan vesistöt Inland watercourses Maapinta-ala Land area Metsätalousmaa Forestry land Metsämaa Forest land Kitumaa Poorly productive forest land Joutomaa Unproductive land Metsätiet, varastot ym. Forest roads, depots, etc Maatalousmaa Agricultural land Rakennettu maa Built-up areas Liikennealueet ym. Transport routes, etc Puusto Growing stock Yhteensä Total milj. m³ mill. m³ Puuntuotannon maalla On land available for wood production Puuston tilavuus metsä- ja Growing stock volume on forest land and kitumaalla on poorly productive forest land Mänty Pine Kuusi Spruce Lehtipuut Broadleaved Puuston vuotuinen kasvu Annual increment of the growing stock on forest metsä- ja kitumaalla land and on poorly productive forest land 104,4 99,1 Mänty Pine 47,3 44,6 Kuusi Spruce 32,6 31,3 Lehtipuut Broadleaved 24,4 23,2 Puuston poistuma 2013 Total drain, ,2. Mänty Pine 31,3. Kuusi Spruce 26,0. Lehtipuut Broadleaved 21,9. Metsävaratiedot (pinta-alat, tilavuus ja kasvu) perustuvat valtakunnan metsien 11. inventoinnin tuloksiin ( ). Puuston vuotuisella kasvulla tarkoitetaan inventointiajankohtaa edeltävän viiden kasvukauden keskimääräistä vuotuista kasvua. Puuston poistuma sisältää metsästä hakatun runkopuun, metsään hakkuutähteinä jääneen runkopuun ja luonnonpoistuman (eli itsestään kuolleen ja metsään jääneen) runkopuun. The statistics on forest resources are based on the results of the 11th National Forest Inventory ( ). The annual increment of the growing stock is the average annual increment during the last five growing seasons preceding the inventory. Total drain includes harvesting and mortality of stemwood. Lähteet: Metsäntutkimuslaitos; Maanmittauslaitos Sources: Finnish Forest Research Institute; National Land Survey 46 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2014

15 Metsävarat Metsätalousmaa Forestry land Alue Inventoitu Metsätalousmaa Forestry land Muu maa Maapinta- Region Inventory Metsämaa Kitumaa Joutomaa Metsätiet, Yhteensä Other land ala Forest land Poorly Unproductive varastot ym. Total Total land productive land Forest roads, area forest land depots, etc ha Koko maa, valtakunnan metsien inventoinnit (VMI) 1 11 Whole country, National Forest Inventories (NFI) 1 11 VMI 1 NFI VMI 2 NFI VMI 2 * NFI 2 * VMI 3 NFI VMI 5 NFI VMI 6 NFI VMI 7 NFI VMI 8 NFI VMI 9 NFI VMI 10 NFI VMI 11 NFI Alueittain, valtakunnan metsien 11. inventointi By region, 11th National Forest Inventory Koko maa Whole country Etelä-Suomi Southern Finland " Ahvenanmaa Rannikko Etelärannikko " Pohjanmaa " Lounais-Suomi " Häme-Uusimaa " Kaakkois-Suomi " Pirkanmaa " Etelä-Savo " Etelä- ja Keski-Pohjanmaa " Keski-Suomi " Pohjois-Savo " Pohjois-Karjala " Pohjois-Suomi Northern Finland " Kainuu " Pohjois-Pohjanmaa " Lappi " Eteläosa Southern part " Enontekiö, Inari, Utsjoki VMI 2*: Alueluovutuksen 1944 jälkeisten Suomen rajojen mukaan lasketut inventointitulokset. Metsätalousmaa luokitellaan metsä-, kitu- tai joutomaaksi sen vuotuisen keskimääräisen puuntuotoskyvyn perusteella. Metsämaalla puuntuotoskyky on vähintään 1 m³/ha/vuosi, kitumaalla vähintään 0,1 m³/ha/vuosi ja joutomaalla pienempi kuin 0,1 m³/ha/vuosi. VMI 1 VMI 3:n metsä- ja kitumaan luokitukset eivät täysin vastaa nykyisin käytettyä luokitusta. Metsätalousmaahan sisältyy myös luonnonsuojelualueiden metsätalousmaa. NFI 2*: Inventory results calculated in accordance with the present borders of Finland. Forestry land breaks down into forest land, poorly productive forest land and unproductive land according to its capability of producing volume increment. On forest land the capability is 1.0 m³/ha/year or more, on poorly productive forest land 0.1 m³/ha/year or more, and on unproductive land less than 0.1 m³/ha/year. The forest land and poorly productive forest land categories in NFI 1 NFI 3 do not fully correspond to present categories. Forestry land also includes nature conservation areas. Metsätilastollinen vuosikirja

16 1 Forest resources 1.2 Kankaat ja suot metsätalousmaalla Mineral soils and peatlands on forestry land Alue Inventoitu Kankaat Suot Peatlands Kankaat ja Soiden Region Inventory Mineral Korvet Rämeet Avosuot Yhteensä suot yhteensä osuus soils Spruce Pine Treeless Total Mineral soils Proportion dominated dominated peatlands Soista and peatlands, of peatlands peatlands peatlands ohutturpeisia total Thickness of peat < 30 cm ha % Koko maa, valtakunnan metsien inventoinnit (VMI) 7 11 Whole country, National Forest Inventories (NFI) 7 11 VMI 7 NFI VMI 8 NFI VMI 9 NFI VMI 10 NFI VMI 11 NFI Alueittain, valtakunnan metsien 11. inventointi By region, 11th National Forest Inventory Koko maa Whole country Etelä-Suomi Southern Finland " Ahvenanmaa Rannikko Etelärannikko " Pohjanmaa " Lounais-Suomi " Häme-Uusimaa " Kaakkois-Suomi " Pirkanmaa " Etelä-Savo " Etelä- ja Keski-Pohjanmaa " Keski-Suomi " Pohjois-Savo " Pohjois-Karjala " Pohjois-Suomi Northern Finland " Kainuu " Pohjois-Pohjanmaa " Lappi " Eteläosa Southern part " Enontekiö, Inari, Utsjoki Metsätalousmaa luokitellaan suoksi, jos maata peittää turvekerros tai jos pintakasvillisuudesta yli 75 prosenttia on suokasvillisuutta. Turvekerrokselle ei ole minimipaksuusvaatimusta. Muut kasvupaikat luokitellaan kankaiksi. Suo on ohutturpeinen, jos sen turvekerroksen paksuus on alle 30 senttimetriä. Geologisella suolla turpeen paksuus on vähintään 30 senttimetriä. Taulukko ei kata metsätalousmaahan sisältyviä teitä, varastoja ym., sillä niitä ei voi luokitella soiksi tai kankaiksi. Forestry land is classified as peatland if it has a peat layer or if the coverage of peat-forming plants is more than 75%. There is no minimum thickness requirement for a peat layer. Forest roads, depots, etc. are not included in this table as they cannot be classified as mineral soil or peatland. 48 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2014

17 Metsävarat Kankaat ja suot metsätalousmaalla ja puuntuotannon metsätalousmaalla Mineral soils and peatlands on forestry land and on forestry land available for wood production Pinta-ala Area Yhteensä Puuntuotantoon käytettävissä Total Available for wood production ha % Koko maa Whole country Metsätalousmaa Forestry land Metsämaa Forest land Kankaat Mineral soils Suot Peatlands Kitumaa Poorly productive forest land Kankaat Mineral soils Suot Peatlands Joutomaa Unproductive land Kankaat Mineral soils Suot Peatlands Etelä-Suomi Southern Finland Metsätalousmaa Forestry land Metsämaa Forest land Kankaat Mineral soils Suot Peatlands Kitumaa Poorly productive forest land Kankaat Mineral soils Suot Peatlands Joutomaa Unproductive land Kankaat Mineral soils Suot Peatlands Pohjois-Suomi Northern Finland Metsätalousmaa Forestry land Metsämaa Forest land Kankaat Mineral soils Suot Peatlands Kitumaa Poorly productive forest land Kankaat Mineral soils Suot Peatlands Joutomaa Unproductive land Kankaat Mineral soils Suot Peatlands Määritelmät: ks. taulukoiden 1.1 ja 1.2 alaviitteet. Pinta-alat perustuvat valtakunnan metsien 11. inventoinnin tuloksiin ( ). Definitions: see footnotes in Tables 1.1 and 1.2. The statistics on forest resources are based on the results of the 11th National Forest Inventory ( ). Lähteet: Metsäntutkimuslaitos; Maanmittauslaitos Sources: Finnish Forest Research Institute; National Land Survey Metsätilastollinen vuosikirja

18 1 Forest resources 1.4 Ojitustilanne metsätalousmaalla Drainage status of forestry land Alue Inventoitu Suot Peatlands Ojitetut Region Inventory Ojittamat- Ojitetut suot Drained peatlands Kaikkiaan kankaat tomat suot Ojikot Muuttumat Turvekankaat Yhteensä Grand total Drained Undrained Recently Transitional Drained Total mineral mires drained peatlands peatland soils peatlands forests ha Koko maa, valtakunnan metsien inventoinnit (VMI) 5 11 Whole country, National Forest Inventories (NFI) 5 11 VMI 5 NFI VMI 6 NFI VMI 7 NFI VMI 8 NFI VMI 9 NFI VMI 10 NFI VMI 11 NFI Metsämaa Forest land " Kitumaa Poorly productive forest land " Joutomaa Unproductive land " Alueittain, valtakunnan metsien 11. inventointi By region, 11th National Forest Inventory Koko maa Whole country Etelä-Suomi Southern Finland " Ahvenanmaa Rannikko Etelärannikko " Pohjanmaa " Lounais-Suomi " Häme-Uusimaa " Kaakkois-Suomi " Pirkanmaa " Etelä-Savo " Etelä- ja Keski-Pohjanmaa " Keski-Suomi " Pohjois-Savo " Pohjois-Karjala " Pohjois-Suomi Northern Finland " Kainuu " Pohjois-Pohjanmaa " Lappi " Eteläosa Southern part " Enontekiö, Inari, Utsjoki Ojitetut suot jaetaan ojituksen vaikutuksen perusteella ojikoihin, muuttumiin ja turvekankaisiin. Ojikko on suo, jossa ojitus ei ole vielä vaikuttanut aluskasvillisuuteen ja puuston kasvuun. Ojikoiksi luetaan myös suot, joilla ojien tukkeutuminen on palauttanut suon ojitusta edeltävään tilaan. Muuttumat ovat ojitusalueita, joilla puuston kasvu on selvästi elpynyt, mutta aluskasvillisuutta leimaa alkuperäinen suotyyppi. Turvekankaalla suokasvillisuus on vaihtunut metsäkasvillisuusvaltaiseksi, eikä suon vesitalous ole esteenä puuston sulkeutumiselle. Drained peatlands are classified as recently drained peatlands, transitional peatlands and drained peatland forests. On recently drained peatlands, drainage has not yet affected the ground vegetation or increment of the growing stock. Peatlands where ditch clogging has restored the peatland to its original state are also classified as recently drained peatlands. On transitional peatlands, drainage has had a positive effect on the growing stock, but the ground vegetation still consists mainly of mire vegetation. On drained peatland forests, the ground vegetation resembles vegetation in mineral soil forests, and the growing stock is no longer suffering from excess water. 50 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2014