Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 435/2013 vp Harvaan asuttujen alueiden huomioon ottaminen kuntaja soteuudistuksessa Eduskunnan puhemiehelle Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen aikana Suomessa on saatettu vireille toimenpiteitä kuntarakenteen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen muuttamiseksi. Nämä hankkeet ovat kesken, ja niiden toteuttamisessa vaikuttaa olevan suuria erimielisyyksiä jo hallituksen sisällä. Kuntakentällä suurta huolta on aiheuttanut se, että kuntia ollaan pakottamassa liitoksiin kuntademokratian ja kuntien itsehallinnon periaatteiden vastaisesti. Erityisen merkittäviä ongelmia tämä voi aiheuttaa sellaisilla alueilla, joilla kuntien pinta-ala on jo nyt hyvin laaja ja asuttujen paikkojen välimatkat ovat erittäin pitkiä. Kuntaja palvelurakenneratkaisujen sääntelyssä tarvitaan joustavuutta alueelliset erot huomioiden. Monien palveluiden tuottaminen maksaa enemmän harvaan asutuilla alueilla. Syynä siihen ei ole huonosti hoidettu kuntatalous, vaan yksinkertaisesti pidemmät fyysiset välimatkat. Suomalaiset kunnat eivät ole ainoastaan hallintorakenteita. Ne ovat lähipalveluiden tuottajia, elinkeinoelämän kehittäjiä ja paikallisen identiteetin ylläpitäjiä. Kunnat ovat yhteiskunnallisten ratkaisujen tuottajia, ne eivät saa olla vain valtion keskushallinnon päätöksenteon kohteita. Päätöksenteko tulee hajauttaa mahdollisimman laajasti lähelle tavallista ihmistä ja hänen elinympäristöään. Lähidemokratiaa ja ihmisten edellytyksiä vaikuttaa oman arkensa asioihin tulee vahvistaa, eikä niitä saa romuttaa. Tämä on myös EU:n läheisyysperiaatteen mukaista, minkä tämä hallitus vaikuttaa unohtaneen uudistuksia suunnitellessaan. Julkisessa keskustelussa on tuotu useiden asiantuntevien tahojen toimesta esiin, että harvaan asuttujen alueiden palveluiden tuottamismallit on rakennettava eri tavoin kuin tiheään asutuilla alueilla. Esimerkiksi Suomen Kuntaliiton asettaman kuntauudistuksen seurantaryhmän jäsenet, Pudasjärven kaupunginjohtaja Kaarina Daavittila ja Enontekiön kunnanjohtaja Mikko Kärnä, ovat tehneet esityksen, jonka mukaan nimettäisiin erityinen harvaan asuttujen alueiden selvityshenkilö. Esityksessä esitetään pilotoitavaksi eritystä harva-vapaakuntamallia. Selvitystyön pohjalta esitetään tarkasteltavaksi, "tuleeko erityisten harvaan asuttujen ja syrjäisten kuntien sosiaali-, terveydenhuollon- ja perusopetuksen järjestämisestä sekä rahoituspohjan turvaamisesta säätää erikseen erillisellä harvaasutuksen erityispiirteet tunnistavalla lainsäädännöllä". Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta harvaan asuttujen alueiden erityisolosuhteet ja niiden edellyttämä sääntely tullaan huomioimaan tulevissa kunta- sekä sosiaali- ja terveyspalveluuudistuksessa? Helsingissä 23 päivänä toukokuuta 2013 Versio 2.0 Eeva-Maria Maijala /kesk

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 435/2013 vp: Millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta harvaan asuttujen alueiden erityisolosuhteet ja niiden edellyttämä sääntely tullaan huomioimaan tulevissa kunta- sekä sosiaali- ja terveyspalveluuudistuksessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kuntauudistuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa on otettu huomioon kirjallisessa kysymyksessä esitetyt näkökohdat palvelujen järjestämisen eroista hajaasutusalueella sekä lähipalvelujen katoamiseen ja lähidemokratian toteutumiseen liittyvät huolet. Kuntauudistuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen tärkeimpänä tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa. Molempien uudistuksien tavoitteena on luoda palvelujen järjestämiselle riittävät niin taloudelliset kuin toiminnalliset edellytykset. Kuntauudistuksen keskeisenä tavoitteena on myös demokratian ja kuntalaisten osallistumisen vahvistaminen. Riittävän vahvojen ja elinvoimaisten kuntien muodostamisella vahvistetaan demokraattisen päätöksenteon asemaa päätettäessä palvelujen järjestämisestä. Kunnan talouden vahvistuminen ja vakautuminen laajentaa myös paikallisen päätöksenteon liikkumavaraa. Eduskunnan käsittelyssä olevassa kuntarakennelakiesityksessä edellytetään kunnilta väestöpohjaltaan ja palvelujen järjestämisedellytyksiltään vahvempien kokonaisuuksien selvittämistä. Koska muualla maassa sovellettavat selvitysperusteet saattaisivat harvaan asutuilla alueilla johtaa liian suuriin selvitysalueisiin, lain poikkeusperusteissa otetaan huomioon muun muassa erityisen harva asutus. Tämän poikkeusperusteen perusteella kunnat voivat selvittää väestöpohjaltaan pienempiä toiminnallisia kokonaisuuksia. Poikkeus edellyttää kuitenkin, että pienemmällä alueella on riittävät edellytykset vastata lakisääteisten palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta. Lähipalvelujen turvaaminen ja lähidemokratia on otettu huomioon myös kuntarakennelaissa. Kuntien yhdistymisselvityksissä tulee aina arvioida myös asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien ja lähidemokratian toteutumista. Lähipalvelujen turvaamista voidaan tarkastella osana palvelujen järjestämistä alueella. Jos kunnat päätyvät esittämään kuntien yhdistymistä, lähipalvelujen järjestämisen periaatteista ja asukkaiden vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksien sekä lähidemokratian toteuttamisen keinoista tulee sopia kuntien yhdistymissopimuksessa. Lisäksi kuntauudistukseen liittyvän kuntalain kokonaisuudistuksen yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota lähidemokratian kehittämiseen. Lähipalveluiden säilymiseen liittyvä huoli otetaan huomioon myös uudistukseen liittyvissä muutoksentukihankkeissa. Osana kuntauudistuksen muutoksentukea käynnistetään parhaillaan yhteistyössä valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä Suomen Kuntaliiton kanssa lähipalveluiden kehittämisohjelmaa. Lähipalvelujen turvaamiseksi on olemassa paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia, joihin tässä kehittämistyössä tullaan kiinnittämään erityistä 2

3 Ministerin vastaus KK 435/2013 vp Eeva-Maria Maijala /kesk huomiota. Hankkeessa lähipalveluja lähestytään uusien innovatiivisten palvelumuotojen ja palveluverkon kautta sekä niihin liittyvällä mallintamisella. Kuntauudistuksen yhteydessä arvioidaan myös kuntien tehtäviä ja tarkoitus on osana tätä työtä käynnistää paikallisia kokeiluja. Valtiontalouden kehyspäätöksen yhteydessä hallitus linjasi, että vuosina toteutetaan toimintaohjelma, jolla vähennetään kuntien lakisääteisiin tehtäviin liittyviä velvoitteita. Toimintaohjelman tueksi käynnistetään vuodesta 2014 lähtien paikallisia kokeiluja, joissa kokeilun avulla vähennetään kunnan velvoitteita. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa tavoitteena on yhdenvertaisuuden toteutumisen lisäksi palvelujen alueellisen saatavuuden turvaaminen. Hallituksen uudistusta koskevien linjauksien mukaan väestön tarvitsemien lähipalvelujen tulee olla saatavilla kaikkialla sote-alueella. Kuntalaisten arjessa tarvittavien lähipalvelujen saatavuus turvataan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa. Lähipalvelujen turvaamiseksi perustason alueiden ja sotealueiden tulee laatia suunnitelma niiden toteuttamisesta. Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2013 Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 435/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Eeva-Maria Maijala /cent: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att se till att specialförhållandena i glesbebyggda områden och den reglering som de förutsätter beaktas i kommun- och social- och hälsovårdsreformen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I kommunreformen och reformen av servicestrukturen för social- och hälsovården har man beaktat de synpunkter som läggs fram i det skriftliga spörsmålet på skillnaderna i organiseringen av tjänster i glesbebyggda områden och oron över att närservicen och närdemokratin försvinner. Det viktigaste målet med kommunreformen och reformen av servicestrukturen för social- och hälsovården är att trygga högklassiga och enhetliga kommunala tjänster på ett kundorienterat sätt i hela landet. Målet med de båda reformerna är att skapa tillräckliga såväl ekonomiska som funktionella förutsättningar för organiseringen av tjänsterna. Ett av de viktigaste målen för kommunreformen är att stärka demokratin och kommuninvånarnas deltagande. Genom att skapa tillräckligt starka och livskraftiga kommuner stärker man ställningen för det demokratiska beslutsfattandet i samband med att beslut fattas om organiseringen av tjänsterna. En starkare och stabilare kommunal ekonomi utökar även rörelsefriheten inom det lokala beslutsfattandet. I det förslag till kommunstrukturlag vilket är uppe till behandling i riksdagen förutsätts en utredning av helheter som är starkare i fråga om befolkningsunderlag och förutsättningar för att organsera tjänsterna. Eftersom de utredningsgrunder som tillämpas på annat håll i landet kan leda till för stora utredningsområden i glesbebyggda trakter betraktas i lagen bl.a. särskilt gles bosättning som en grund för en avvikelse. På grundval av den kan kommunerna utreda funktionella helheter som är mindre vad gäller befolkningsunderlaget. En avvikelse förutsätter dock att ett mindre område har tillräckliga förutsättningar för att svara för ordnandet och produktionen av den lagstadgad service. Ett säkerställande av närservicen och närdemokratin har beaktats också i kommunstrukturlagen. I kommunernas sammanslagningsutredning ska kommunerna alltid också utvärdera invånarnas möjligheter att påverka och delta samt närdemokratin. Ett säkerställande av närservicen kan studeras som ett led i organiseringen av tjänsterna i ett område. Om kommunerna kommer fram till ett förslag till en kommunsammanslagning ska kommunerna i sammanslagningsavtalet komma överens om principerna för förverkligandet av invånarnas möjligheter att påverka och delta samt närdemokratin. Dessutom fäster man i samband med totalreformen av kommunallagen i anslutning till kommunreformen särskild vikt vid att utveckla närdemokratin. Oron som är anknuten till bevarandet av närservicen beaktas också i de ändringsstödsprojekt som genomförs i anslutning till reformen. Som ett led i kommunreformen initieras för närvarande i samråd med finansministeriet, social- och hälsovårdsministeriet och Finlands Kommunförbund ett utvecklingsprogram för närservicen. Det 4

5 Ministerns svar KK 435/2013 vp Eeva-Maria Maijala /kesk finns rikligt med möjligheter som inte har tagits tillvara vad gäller säkerställandet av närservicen och i utvecklingsarbetet kommer man att fästa särskild uppmärksamhet vid dem. I projektet närmar man sig närservicen via de nya innovativa serviceformerna och servicenätverket samt en modellering i anslutning till dem. I samband med kommunreformen utvärderas också kommunernas uppgifter och avsikten är att som ett led i arbetet inleda lokala försök. I samband med rambeslutet om statsfinanserna linjerade regeringen upp att ett handlingsprogram för att minska antalet skyldigheter i anslutning till kommunens lagstadgade uppgifter genomförs under För att stödja handlingsprogrammet kommer lokala försök med hjälp av vilka man minskar på kommunens skyldigheter att inledas från och med Målet med reformen av servicestrukturen för social- och hälsovården är förutom att ordna service på lika villkor också att säkerställa tillgången till service i regionerna. Enligt regeringens målsättning som gäller reformen ska den närservice som befolkningen behöver tillhandahållas överallt i ett social- och hälsovårdsområde. Tillgången till den närservice som kommuninvånarna behöver i vardagen ska säkerställas genom en lag om ordnande social- och hälsovården. För att säkerställa närservicen ska områdena på basnivå och social- och hälsovårdsområdena göra upp en plan om tillhandahållandet av närservicen. Helsingfors den 11 juni 2013 Förvaltnings- och kommunminister Henna Virkkunen 5