SISÄLOISHÄÄTÖ VARSALAITUMILLA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "SISÄLOISHÄÄTÖ VARSALAITUMILLA"

Transkriptio

1 SISÄLOISHÄÄTÖ VARSALAITUMILLA Niina Korhonen Luonnontieteiden kandidaatin tutkielma Biotieteiden koulutusohjelma, biotieteiden pääaine Itä-Suomen yliopiston biologian laitos 2. marraskuuta 2012

2 Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta Biotieteiden koulutusohjelma, biotieteiden pääaine Niina Korhonen: Sisäloishäätö varsalaitumilla Luonnontieteiden kandidaatin tutkielma Luonnontieteiden kandidaatin tutkielman ohjaajat: Minna-Liisa Heiskanen, Liisa Nurminen marraskuuta 12 Hevonen, varsa, sisäloiset, sisäloishäätö, laidunolosuhteet, Parascaris equorum, Cyathostominae Kotieläimiä infektoivissa sisäloisissa havaittu loishäätölääkkeisiin kohdistuva resistenssi on aiheuttanut eläinlääketieteen asiantuntijoissa huolta jo ensimmäisten lääkeaineiden käytön yleistyttyä. Pahimmillaan resistenssi uhkaa kotieläinkasvatusta elinkeinona. Sisäloiset voivat aiheuttaa eläimille laihtumisen, heikon kasvun ja suorituskyvyn lisäksi vakavia, jopa kuolemaan johtavia oireita. Uusimmat lääkeaineet ovat tulleet markkinoille jo vuonna 1995, eikä uusia valmisteita ole näköpiirissä. Kaikkia lääkeaineita kohtaan on kuitenkin havaittu muodostuneen resistenssiä eri sisäloislajeilla ja -kannoilla. Myös hevosilla esiintyvien sisäloisten resistenssi lisääntyy ja sen myötä on ajauduttu tilanteeseen, jossa tarvitaan nopeasti uusia ja erilaisia sisäloisinfektioita ehkäiseviä strategioita. Myös kemiallisen sisäloishäädön eli madotuksen toteuttamistapoja joudutaan harkitsemaan uudelleen. Perinteinen koko lauman säännöllinen hoitaminen ei enää ole suositeltavaa, vaan olisi parempi siirtyä kohti kohdennettua sisäloishäätöä, jossa eläimet hoidetaan yksilöinä, jokaisen eläimen sen hetkinen sisäloistaakka huomioon ottaen. Hevosten osalta sisäloisinfektion vakavuutta seurataan lantanäyttein. Tästä Suomen eläinlääkäripraktikot ry:n hevosjaosto antoi ohjeistuksen vuonna Ohjeenmukaisella toiminnalla pyritään löytämään ympäristöä kontaminoivat yksilöt. Ohje keskittyy kuitenkin pääasiassa aikuisten hevosten sisäloishäätöön ja antaa suorastaan virheellistä tietoa varsojen sisäloishäädöstä, sillä varsoilla yleinen suolinkainen (Parascaris equorum) ei näy luotettavasti madotustarvetta selvittävissä lantanäytetutkimuksissa. Tällä hetkellä resistenteimpien ja aikuisilla hevosilla ylivoimaisesti yleisimpien sisäloisten, pienten sukkulamatojen (Cyathostominae), osalta lantanäyte on kuitenkin luotettava menetelmä sisäloistaakan ja madotustarpeen arviointiin. Varsinaisen sisäloishäädön lisäksi on aina vain tärkeämpää pyrkiä estämään infektion tapahtuminen pitämällä hevosten elinympäristö puhtaana. Tarhat ja laitumet tulisi siivota riittävän usein ja erityisesti varsojen karsinat tulisi desinfioida. Myös laidunten uudistaminen on tärkeää ehkäistäessä sisäloisinfektioita, sillä maaperään voi kertyä ajan kuluessa runsaastikin infektiivisiä munia ja toukkia. Pohjois-Savon hevosjalostusliitto on perinteisesti järjestänyt varsalaitumia Juurusvedessä sijaitsevilla Rahvon ja Otuksen saarilla. Laitumet ovat olleet mukana EU:n ympäristötukiohjelmassa, joten niitä ei ole hoidettu tai uusittu viime vuosina. Kohonneen infektioriskin vuoksi kartoitettiin laidunkauden aikaisen sisäloishäädön tarvetta. Varsojen lantanäytteet tutkittiin kolmena peräkkäisenä vuonna syksyllä laidunkauden jälkeen. Yhtenä kesänä varsat madotettiin keskellä laidunkautta, jolloin syksyllä vain hyvin pieni osa varsoista pystyttiin aikuisten hevosten raja-arvojen mukaan luokittelemaan madotustarpeellisiksi. Kesän aikana tehty madotus myös eliminoi laumasta suolinkaisinfektion. Myös ulosteeseen erittyvien pienten sukkulamadon munien määrä laski kesämadotuksella huomattavasti, jolloin laitumien kontaminoituminen saadaan pidettyä kurissa.

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto Kirjallisuuskatsaus Taksonomiasta ja lajien nimeämisestä Varsojen yleisimmät sisäloiset Suomessa Pienet sukkulamadot (Cyathostominae) Suolinkainen (Parascaris equorum) Sisäloisinfektioiden ehkäisy Kemiallinen sisäloishäätö eli madotus Talli-, tarha- ja laidunhygienia Sisäloiset laidunolosuhteissa Aineisto ja menetelmät Hevoset Koejärjestely Lantanäytteet Tulokset Pohdinta Viitteet... 23

4 1 Johdanto Sisäloisissa havaitun loislääkeresistenssin vuoksi tutkijat ja eläinlääkärit ovat pyrkineet tuomaan esille uusia keinoja ja strategioita sisäloisinfektioiden hallintaan. Suomessa matolääkkeet ovat olleet reseptinalaisia huhtikuusta 2008 lähtien (Näreaho ym. 2011), jonka jälkeen matolääkkeiden käytöstä on tullut säännöstellympää. Vuoden 2010 keväällä Suomen eläinlääkäripraktikot ry:n (SEP ry) hevosjaosto julkaisi ohjeet hevosten kohdennetusta sisäloishäädöstä, ja laboratorioiden lisääntyneen näytemäärän perusteella muutosta käytännöissä on pikkuhiljaa havaittavissa. Muiden kotieläinten osalta sisäloisten matolääkeresistenssi uhkaa jo esimerkiksi lämpimissä ilmastoissa lammastalouden elinvoimaisuutta (Waller 1999). Näitä maita ovat Kaplanin (2004) keräämien tietojen mukaan muun muassa Etelä-Amerikka, Etelä-Afrikka ja Yhdysvaltojen kaakkoisosa. Jotta hevosten osalta voitaisiin samankaltainen tilanne välttää, täytyisi löytää kestävämpiä tapoja sisäloisinfektioiden hillitsemiseksi. Hevosala on jakautunut pikkuhiljaa ammattilaisiin ja harrastajiin. Molemmissa omistajaryhmissä on kuitenkin havaittavissa tiedollisia puutteita sisäloishäädön suhteen, sillä hevostenomistajat ymmärtävät harvoin sisäloisten moninaisuuden ja sen, etteivät samat lääkeaineet tehoa kaikkiin sisäloislajeihin. Kun hevosyksilön matotaakkaan ja sen sisältöön vaikuttavat vuodenajan ja ympäristön lisäksi myös hevosen ikä, on selkeiden ohjeiden laatiminen haastavaa. Pohjois-Savon hevosjalostusliitto on perinteisesti järjestänyt yhteislaitumia nuorille varsoille luonnonlaitumilla saarissa. Laitumet ovat mukana EU:n ympäristötuki-ohjelmassa, joten laitumien hoitoa ei ole tehty viime vuosina. Tästä syystä on oletettavaa, että laitumien maaperään on päässyt kertymään loisten munia ja infektiivisiä toukkamuotoja. Tämä herätti kysymyksen varsojen kesänaikaisesta sisäloistaakasta sekä mahdollisen laidunkaudella tehtävän sisäloishäädön tarpeesta. Kesällä tehtävän sisäloishäädön hyödyllisyyttä päätettiin testata tekemällä loishäätö yhtenä laidunkautena ja tutkimalla varsojen lantanäytteet syksyllä laidunkauden jälkeen. Lantanäytteet tutkittiin myös kahtena muuna vuonna, jolloin sisäloishäätöä ei tehty kesän aikana. Tarkastelen ensiksi tässä opinnäytetyössä kirjallisuuskatsauksella hevosten sisäloisinfektioiden taustaa erityisesti varsojen kannalta, sekä käyn läpi loislääkeresistenssitilannetta Suomessa. Lisäksi esittelen varsinaisen kokeen tulokset ja pohdin saatuja tuloksia sekä kirjallisuuskatsauksen että kyseisen ympäristön pohjalta. Tarkoitukseni on selkeyttää varsojen sisäloishäätöä ja avata syitä viimeaikaisille muutoksille sisäloishäätökäytännöissä. 4

5 2 Kirjallisuuskatsaus 2.1. Taksonomiasta ja lajien nimeämisestä Varsojen kannalta tärkeimmät sisäloiset, suolinkainen ja pienet sukkulamadot, kuuluvat kaikki sukkula- eli pyörömatojen (Nematoda) pääjaksoon (Kuva 1.). (NCBI Taxonomy Browser) Kuitenkin puhuttaessa sukkulamadoista, tarkoitetaan yleensä pieniä sukkulamatoja (Cyathostominae). Pieniin sukkulamatoihin kuuluu hevosta infektoivia lajeja yhteensä noin 50 kappaletta (Lichtenfels ym. 1998, 2002, 2008). Isot sukkulamadot puolestaan ovat Strongylidaeheimoon kuuluvan alaheimon Strongylinae lajeja, joihin kuuluvat Strongylus asini, Strongylus edentatus, Strongylus equinus ja Strongylus vulgaris. Isoista sukkulamadoista käytetään puhekielessä myös nimitystä verimadot (The Merch Veterinary Manual). Suolinkainen eroaa pyörömatojen pääjaksossa muista sukkulamadoista lahkon tasolla, sillä se kuuluu lahkoon Ascaridida. Myös kihomato (Oxyuris equi) kuuluu sukkula- eli pyörömatoihin jakautuen Chromadorea luokassa omaan lahkoonsa. Hevosen heisimato (Anoplocephala perfoliata) puolestaan kuuluu heisimatojen pääjaksoon (Cestoda), ja maksamato imumatoihin (Trematoda). Kuva 1. Sukkulamatojen taksonomiaa. (Taksonomia sivulta NCBI Taxonomy Browser) 5

6 2.2 Varsojen yleisimmät sisäloiset Suomessa Hevosten sisäloiskantojen seurantaa on Suomessa tehty hyvin vähän. Aivan viime vuosina on, kenties maailmalla saatujen hälyttävien resistenssihavaintojen innoittamana, ilmestynyt joitakin tutkimuksia koskien pääasiassa resistenssin olemassaoloa tiettyjä sisäloislääkeaineita kohtaan Suomessa (Näreaho 2011; Pulli 2007; Vainio 2009). Näreaho keskittyi tutkimuksessaan juuri varsoja infektoivan loisen, suolinkaisen (Parascaris equorum), loislääkeresistenssitilanteeseen. Myös Kirsi Vainio (2009) perehtyi eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielmassaan hevosten suolistoloisiin ja loislääkeresistenssiin. Pienten sukkulamatojen ja suolinkaisten lisäksi hevosilla esiintyy Suomessa isoja sukkulamatoja, hevosen heisimatoja (Anoplocephala perfoliata) sekä kihomatoja (Oxyuris equi). Rantalaitumilla laiduntavilla hevosilla voidaan tavata myös maksamatoa (Fasciola hepatica) (Saari & Nikander 2006). Ruotsissa, jossa sekä ympäristö- että hevostenpito-olosuhteet ovat hyvin samankaltaisia kuin Suomessa, on alan tutkimusta tehty jonkin verran enemmän (Lindgren ym. 2008; Lind ym. 2007). Lind (2007) selvitti kyselytutkimuksella myös sisäloishäädön ja muiden sisäloisinfektioihin vaikuttavien tekijöiden, kuten tarhojen siivouksen, käytännön toteumista hevostalleilla. Tanska on ollut hevosten sisäloishäädön edelläkävijämaa jo kauan. Siellä matolääkkeet ovat olleet reseptinalaisia jo vuodesta 1999 saakka, ja madotusstrategiaa on ohjattu kohdennetun loishäädön suuntaan, jolloin koko sisäloishäätö ja lääkeaineen valinta perustuvat tietoon kyseisen hevosyksilön loistilanteesta (Nielsen 2012). Toisin sanottuna, vain lantanäytteeltään positiiviset hevoset lääkitään. Lantanäytteen positiivisuus määräytyy pienen sukkulamadon (isoja ja pieniä sukkulamatoja ei voida erottaa toisistaan, molemmat luetaan Strongyle-tyyppisiksi muniksi (Näreaho ym. 2011)) osalta tietyn raja-arvon (kpl/g) ja muiden lajien osalta munien toteamisen perusteella. SEP ry:n hevosjaoston suosittelema raja-arvo on 200 kpl tai yli Strongyle-tyyppisiä munia grammassa lantaa. Lääkeaineen valinnassa on otettava huomioon kaikki hevosta infektoivat lajit, sekä lajit, joita hevosessa voi mahdollisesti olla, mutta jotka eivät tule lantanäytetutkimuksessa esiin. Tällaisia ovat muun muassa suolinkainen, isot sukkulamadot, hevosen heisimato, maksamato ja kihomato. Munien harvan erittymisrytmin vuoksi heikosti lantanäytetutkimuksessa näkyvät lajit huomioidaan SEP ry:n ohjeistuksessa syksyllä tehtävässä rutiiniloishäädössä. Ympärivuoden ei enää pitäisi siis madottaa vain matoja, vaan valintojen taustalla tulisi olla tietoa ja ymmärrys siitä, että eri loislajit todella ovat erilaisia. Lisäksi lääkeaineen valintaan vaikuttavat hevosen ikä ja hevosen elinympäristö. Tärkeimpänä tavoitteena on hevosten elinympäristön kontaminaation vähentäminen estämällä loisten munien leviäminen ympäristöön. 6

7 2.2.1 Pienet sukkulamadot (Cyathostominae) Pienet sukkulamadot ovat yleisiä kaiken ikäisillä hevosilla. Suuren lajimäärän vuoksi pienten sukkulamatojen patogeenisyys vaihtelee. Yleisesti niitä pidetään hevoselle vähiten vaarallisina loisina, vaikka Corning (2009) väittääkin artikkelissaan niiden olevan nykyisin hevosten patogeenisimpiä loisia. Väite perustuu ilmeisesti pienten sukkulamatojen yleisyyteen ja muiden sisäloisten suhteelliseen harvinaisuuteen ympäri maailman. Pienet sukkulamadot aiheuttavat kuitenkin paljon vähemmän oireita hevosille kuin isot sukkulamadot, jotka ovat onneksi harvinaistuneet Suomessa säännöllisen sisäloishäädön ansiosta (Saari & Nikander 2006). Strongyletyyppiset munat ovat flotaatioon perustuvissa ulostetutkimuksissa, kuten hevosten rutiinisti tehtävässä lantanäytetutkimuksessa, yleisin tunnistettu loisen muna (Movet Oy:n yhteenveto internetsivuilla). Se on kooltaan µm x µm ja sen sisällä on havaittavissa 8-16 soluinen morula (Hendrix & Robinson 2012). Lantaan erittymisen jälkeen muna alkaa kehittyä ympäristöoloista riippuvalla nopeudella L1- vaiheen toukaksi. Pienten sukkulamatojen munien kehittymisnopeus munista infektiivisiksi L3- vaiheen toukiksi riippuu muun muassa ympäristön lämpötilasta. Optimilämpötila toukkien kehitykselle on vanhempien tutkimusten perusteella C (Ogbourne 1972; Mfitilodze & Hutchinson 1987; Rupashinge & Ogbourne 1978; Lucker 1941, Nielsenin ym. mukaan 2007). Tällöin pienen sukkulamadonmunan kehittyminen L3-larvaksi veisi 3-4 päivää. Uudemmassa tutkimuksessaan Nielsen toteaa samaan kuluvan asteessa vain yhden vuorokauden. Erot voivat toki selittyä tutkimuksessa käytettyjen loiskantojen erilaisesta lajijakaumasta. Sopivan lämpötilan lisäksi pienen sukkulamadon toukat tarvitsevat kehittymiseensä happea ja kosteutta (Nielsen ym b). Kuumina ja kuivina kesäpäivinä kehittymistä ei siis juurikaan tapahdu muualla kuin ehjien lantapallojen suojassa. Myös UV-valon on todettu tuhoavan pienien sukkulamatojen munia ja toukkamuotoja, mutta altistuksen tulisi kestää useita vuorokausia, jotta toukat todella kuolisivat. (Langrova ym. 2008) Myöskään pakkanen ei tuhoa munia eikä toukkia, sillä sukkulamadonmunien ja toukkien tiedetään kestävän pakkasta, varsinkin Suomen talvessa yhtenäisen lumipeitteen alla. (Nielsen ym. 2007) Vaihtelevia ympäristöoloja cuticulansa suojassa hyvin kestävä L3-larva liikkuu ympäristössään esimerkiksi heinänkortta pitkin, kunnes hevonen nielaisee sen syödessään. Suurimman osan (98 %) infektiivisistä larvoista on todettu liikkuvan metrin (1 m) säteellä lantakasasta (Fleurance ym. 2007). Toukka läpäisee ohutsuolen epiteelikerroksen ja joko koteloituu limakalvonalaiskerrokseen tai lajista riippuen siirtyy vaeltamaan muualle elimistöön. Kotelovaihe voi kestää neljästä 7

8 kuukaudesta kahteen vuoteen (Corning 2009), ja sen pituus vaihtelee vuodenajan sekä infektiopaineen mukaan. Lopulta toukka aikuistuu limakalvonalaiskerroksessa ja palaa suoleen aikuisena lisääntymiskykyisenä loisena (Hendrix & Robinson 2012). Aikuisvaiheensa pienet sukkulamadot elävät paksusuolessa (Corning 2009). Toukkien koteloituminen limakalvonalaiseen kerrokseen johtaa usein siihen, että koteloituneita toukkamuotoja kertyy elimistöön runsaasti ja kevättalvella, kun suuri määrä toukkia aktivoituu, suurin osa suolen limakalvosta vaurioituu. (Hendrix & Robinson 2012; Saari & Nikander 2006) Vaurioituminen aiheuttaa hevosen elimistössä voimakkaan tulehdusvasteen, mikä voi johtaa jopa nopeaan kuolemaan. Lievemmissä tapauksissa oireita voivat olla laihtuminen tai turvotus, ripulointi ja ähkyily. Tällaisia oireita tavataan useimmiten nuorilla, alle 6-vuotiailla hevosilla, sillä hevosille on todettu kehittyvän osittaista vastustuskykyä pieniä sukkulamatoja kohtaan (Mughini Gras 2011). Aikuiset hevoset, joilla on jatkuvasti hieman matoja lääkitsemättömyyden vuoksi, pystyvätkin puhtailla laitumilla hillitsemään pienten sukkulamatojen lisääntymistä niin, että niiden lantaan erittyvien munien määrä pysyy pienempänä kuin lääkittyjen yksilöiden. (Francisco 2011) Suolinkainen (Parascaris equorum) Suolinkainen on suurikokoinen, aikuisvaiheessaan hevosen ohutsuolessa elävä loinen. (Hendrix & Robinson 2012) Se infektoi pääasiassa nuoria, alle vuoden ikäisiä varsoja tai muuten immuniteetiltaan heikentyneitä yksilöitä. Yleensä sitä ei havaita enää kaksivuotiailla tai sitä vanhemmilla varsoilla (Kornas ym. 2010). Infektion riskit eivät rajoitu vain infektion itsensä aiheuttamiin oireisiin, sillä vakavan infektion hoito voi olla varsalle kohtalokasta. (Saari & Nikander 2006) Jos aikuisia suolinkaisia on varsan suolistossa runsaasti, voivat lääkeaineen halvaannuttamat madot tukkia varsan suoliston, jolloin seurauksena on ähky tai jopa suolen repeytymä. Suolinkainen myös lisääntyy hyvin tehokkaasti yhden naaraan tuottaessa jopa munaa päivässä. Munia peittää paksu ja tahmainen kuorikerros, jonka avulla munat tarttuvat ja kulkeutuvat helposti paikasta toiseen sekä kestävät hyvin vaikeitakin ympäristöoloja, kuten pakkasta. Suolinkaisen halkaisijaltaan µm munat voivatkin säilyä infektiivisinä jopa yli kymmenen vuotta. Ruotsalaistutkimuksessa todettiin munien säilyvän infektiivisinä ainakin talven yli, sillä nuoret varsat saivat infektion vaikka niiden ympäristössä ei elänyt infektoituneita yksilöitä (Lindgren ym. 2008). Munia kertyy maaperään runsaasti, sillä pitkään käytössä olleiden laitumien ja tarhojen maaperästä voi löytyä jopa kymmeniä munia grammasta maata. Eniten munia todettiin 8

9 ympärivuotisessa käytössä olleista tarhoista. Ruotsalaistutkimuksessa munien määrä maaperässä vaihteli nollasta kahteenkymmeneenkahteen munaan kymmenessä grammassa maata. Vuonna 1988 tehdyssä tutkimuksessa (DiPietro ym.) oli kuitenkin löydetty jopa 30 munaa grammasta maata, joten maaperän saastuminen ilmeisesti riippuu hyvin paljon laitumen käyttöasteesta ja hoidosta, sekä laidunta käyttävien hevosten sisäloiskontrollin laadusta. Kulkeuduttuaan maaperästä varsan ruuansulatuskanavaan munan sisälle kehittynyt L2-vaiheen toukka kuoriutuu ja siirtyy porttilaskimon kautta maksaan, jossa se luo nahkansa L3 vaiheen toukaksi (Hendrix & Robinson 2012). Maksasta toukka siirtyy verenkiertoon. Sydämen kautta pieneen verenkiertoon päätyneet toukat läpäisevät keuhkorakkulat ja nousevat henkitorvea pitkin ylös, mikä saa hevosessa aikaan yskimisrefleksin. Varsojen kesäflunssina pidetyt yskäoireet johtuvatkin usein juuri suolinkaisesta. (Saari & Nikander 2006) Hevonen nielaisee nieluun yskityn toukan ja toukka kehittyy ruuansulatuskanavassa aikuiseksi lisääntymiskykyiseksi loiseksi. Aikuisvaiheessaan suolinkainen käyttää ravintonaan pääasiassa suolensisäisiä nesteitä, mutta lisäksi se ilmeisesti imee ravinnokseen myös verta (Animal Diversity Web; Hendrix & Robinson 2012). Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa (Lindgren 2008) suolinkaisen munien erityksen todettiin alkavan varsojen syntymävuoden elo-syyskuussa, jolloin varsat olivat noin neljän kuukauden ikäisiä. Puolassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin suolinkaisia vain vuodenikäisillä ja sitä nuoremmilla varsoilla (Kornas ym. 2010). Suurin erityspiikki havaittiin 6 kuukauden iässä, jonka jälkeen eritettyjen munien määrä alkoi laskea. 2.3 Sisäloisinfektioiden ehkäisy Kemiallinen sisäloishäätö eli madotus Hevosille suunnattuja sisäloishäätöön tarkoitettuja lääkeaineita on viittä erilaista. Moksidektiini (Kauppanimet: Equest vet ja Equest Pramox, jossa lisäksi praksikvantelia), joka on uusin markkinoille tulleista lääkeaineista (vuonna 1995 (Kaplan 2004)) tehoaa yleisimmistä sisäloisista isoihin ja pieniin sukkulamatoihin, suolinkaisen aikuisvaiheisiin sekä kihomatoihin. (Pharmaca Fennica Veterinaria 2011) Se vaikuttaa myös pienten sukkulamatojen limakalvonsisäisiin L3 ja L4 toukkavaiheisiin, mutta sitä ei saa antaa alle 4 kuukauden ikäisille varsoille. Praksikvantelin kanssa yhdessä käytettynä varsan saa madottaa aikaisintaan 6,5 kuukauden ikäisenä. (Pharmaca Fennica Veterinaria 2011) Koska moksidektiinillä on vielä hyvä teho kaikkiin yleisimpiin loisiin, toivovat Suomen eläinlääkäripraktikot suosituksessaan, ettei sitä käytettäisi rutiinisti. 9

10 Toiseksi uusimman lääkeaineen, vuonna 1983 markkinoille tulleen ivermektiinin (Kaplan 2004) (Kauppanimet: Eraquell vet, Noromectin vet, Ivomec comp, Hippomectin, Vectin vet, Equimax, Equimaxtabs (Pharmaca Fennica Veterinaria 2011)) pitäisi tehota isojen ja pienten sukkulamatojen aikuis- ja toukkavaiheisiin, mutta ei koteloituneisiin muotoihin. Lisäksi se tehoaa kihomatoihin sekä suolinkaisen aikuismuotoihin ja sen 3. ja 4. kehitysasteeseen (Pharmaca Fennica Veterinaria 2011). Useissa ivermektiinivalmisteissa on myös praksikvantelia, (Kauppanimet: Equimax, Equimaxtabs, Equest Pramox, Ivomec Comp, Droncit vet (Pharmaca Fennica Veterinaria 2011)) jota käytetään heisimatojen häätöön (Pharmaca Fennica Veterinaria 2011). Droncit vet on ainoa valmiste, joka sisältää vain praksikvantelia. Heisimatojen häätöön käytetään kaksinkertaisella kerta-annoksella myös pyranteeliembonaattia, (Myyntinimet: Stongid P, Twinhip (Pharmaca Fennica Veterinaria 2011)) joka tehoaa lisäksi isoihin ja pieniin sukkulamatoihin, suolinkaisiin ja kihomatoihin. Valmisteet tehoavat vain aikuisvaiheen loisiin. Fenbendatsoli (Kauppanimi: Axilur vet (Pharmaca Fennica Veterinaria 2011)) puolestaan on ensimmäisiä kaupallisia sisäloishäätölääkkeitä 1960-luvulta (Kaplan 2004). Sillä pitäisi olla tehoa isoihin sukkulamatoihin, suolinkaisiin ja kihomatoihin. (Pharmaca Fennica Veterinaria 2011) Koska jonkin asteista resistenssiä (lyhentyneistä uudelleen erittymisajoista (ERP = egg reappearance period) täydelliseen resistenssiin) on havaittu hevosia yleisimmin infektoivilla loisilla, pienillä sukkulamadoilla ja suolinkaisilla, maailmanlaajuisesti jo kaikkia lääkeaineluokkia kohtaan (Kaplan ym. 2004; Lyons ym. 2011; Molento ym. 2008; Rossano ym. 2010; Samson- Himmelstjerna ym. 2007; Boersema ym. 2002; Hearn & Peregrine 2003; Stoneham & Coles 2006; Schougaard & Nielsen 2007; Slocombe ym. 2007; Reinemeyer 2009, Lyonsin yhteenvetona 2011), ei matolääkkeiden pakkausselosteisiin tule täysin luottaa. Yksittäisellä matokannalla voi olla resistenssiä lääkeainetta kohtaan, vaikka valmisteen pitäisikin pakkausselosteen mukaan tehota kyseisiin loisiin. Koska resistenssi on luonnollinen seuraus jatkuvalle lääkeaineiden käytölle (Larsen 2011), ei sitä voida täysin välttää minkäänlaisella strategialla joka sisältää lääkityksiä Resistenssitilanne aiheuttaakin suuren tarpeen uusien loishäätöstrategioiden ja etenkin luotettavampien diagnosointimenetelmien kehittämiseen (Nielsen 2012). Näreaho (2011) totesi Suomessa tehdyssä tutkimuksessaan suolinkaisella selkeän ivermektiiniresistenssin. Koska tutkimuksessa mukana olleet varsat olivat laajalta alueelta ympäri Suomea, voidaan resistenssiä pitää Suomessa yleisenä ilmiönä. Yhtenä suolinkaisilla havaitun 10

11 voimakkaan resistenssin ongelmana on toimimattoman lääkityksen jälkeen havaittu EPG-arvon (Eggs Per Gram, kpl/g lantaa) nousu ja tätä myötä ympäristön kontaminoitumisen lisääntyminen (Lindgren ym. 2008, Näreaho ym. 2011). Jos sisäloishäädön toimivuutta ei madotuksen jälkeen tarkisteta, voi seurauksena olla jopa varsan kuolema (Nielsen 2012 Appendix A: Ray Kaplan, USA). Tällaisia tapauksia on havaittu myös Suomessa, sillä vuonna 2009 Yliopistollisessa hevossairaalassa Helsingissä jouduttiin lopettamaan kaksi säännöllisesti madotettua varsaa vakavan suolinkaisinfektion vuoksi (Näreaho ym. 2011). Samassa tutkimuksessa Näreaho (2011) todisti myös Suomessa pienillä sukkulamadoilla esiintyvän selkeää resistenssiä pyranteelivalmisteita kohtaan. Lisäksi hän havaitsi merkkejä ivermektiiniresistenssistä, mutta koska hevosten määrä tutkimuksessa oli hyvin vähäinen, ei ivermektiinin osalta resistenssin olemassaolosta pienillä sukkulamadoilla voida olla varmoja. Hoidon epäonnistuminen voi selittyä myös varsojen painonarvioinnissa tapahtuneista virheistä. (Näreaho ym. 2011) Koska ulkomailla on havaittu lyhentyneitä uudelleen erittymisaikoja (ERP) ivermektiinihoidon jälkeen, on lääkeaineen tehonseuranta kuitenkin suositeltavaa. Lisäksi Kirsi Vainion (2009) keräämien tietojen mukaan Suomessa voidaan pitää merkittävänä pienten sukkulamatojen fenbendatsoli- ja pyranteeliresistenssiä. Muun muassa Pulli (2007) totesi eläinlääketieteen kandidaatin työssään erään tallin pienten sukkulamatojen kannan olevan resistentti fenbendatsolille. Valmistaja ei enää lupaakaan valmisteyhteenvedossa Axilurin purevan pieniin sukkulamatoihin (Pharmaca Fennica Veterinaria 2011). Kentuckyssa tehdyssä tutkimuksessa myös moksidektiinilääkityksen jälkeisen munien uudelleen erittymisajan (ERP) on todettu lyhentyneen (Rossano 2010). Kansainvälisesti ei siis voida enää suositella tietylle loislajille käytettäväksi aina tiettyä lääkeainetta, vaan lääkeaineen toimivuus on tarkistettava erikseen jokaisessa populaatiossa tietyin väliajoin (Reinemeyer 2009). Varsojen kohdalla erityisen ongelman muodostaa se, että niillä ongelmia aiheuttaa usein kaksi hyvin erilaista sisäloista, jotka ovat kehittäneet resistenssiä eri lääkeaineille. Varsoja madotettaessa onkin harkittava halutaanko sisäloishäädöllä vaikuttaa sekä suolinkaisiin että pieniin sukkulamatoihin, vai vain toiseen loisista. Ivermektiinin ja fenbendatsolin ollessa SEP ry:n suosittelemia lääkeaineita ollaan usein tilanteessa, jossa pystytään lääkitsemään vain osa sisäloispopulaatiosta. Ivermektiinillä on edelleen hyvä teho pieniin sukkulamatoihin ja fenbendatsolilla suolinkaiseen. Tällöin yhdellä lääkeaineella lääkitsemällä ei välttämättä saavuteta hyvää hoitovastetta. 11

12 Nielsenin (2009) keräämän tiedon mukaan suositellut sisäloishäätöstrategiat ovat perustuneet aina kyseisen ajan patologisimpana pidetyn loisen biologiaan, mikä on johtanut jonkin muun lajin yleistymiseen. Sitä kautta myös lajin patogeenisyys on lisääntynyt, jolloin on tarvittu uusia lääkeaineita sekä uusia sisäloishäätöstrategioita. Perinteisesti hevosten loishäätö on Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, perustunut säännölliseen 2-6 kertaa vuodessa tapahtuvaan sisäloishäätöön lääkeaineita vaihdellen. Tämä käytäntö perustuu kuitenkin hyvin vanhoihin suosituksiin, jotka on alun perin annettu jo vuonna Kyseinen sisäloishäätöstrategia onkin peräisin ajalta, jolloin isot sukkulamadot olivat sisäloisista vakavin uhka hevosten terveydelle. Vaikka laadukasta tutkimustietoa on ollut tarjolla jo kymmeniä vuosia, ei se ole päätynyt käytännön sovelluksiin hevostaloudessa kuin vasta aivan viime vuosina. Matolääkkeet ovat Suomessa olleet reseptinalaisia vuodesta 2008 lähtien (Näreaho ym. 2011), jonka jälkeen matolääkkeiden käytöstä on tullut säännöstellympää. Kansainvälisesti kohdennettua loishäätöä on suositeltu jo viidentoista vuoden ajan, mutta lähestymistapa ei ole yleistynyt kuin paikallisesti. Pikkuhiljaa Suomessakin on kuitenkin herätty erityisesti pienillä sukkulamadoilla ja suolinkaisilla havaittuun matolääkeresistenssiin, jonka takia säännöllisestikin madotetut hevoset saattavat kärsiä vakavasta sisäloisinfektiosta. Vuoden 2010 keväällä Suomen eläinlääkäripraktikot ry:n (SEP) hevosjaosto julkaisi ensimmäistä kertaa ns. virallisen ohjeistuksen kohdennetun loishäädön käytöstä eläinlääkäreille ja hevosalantoimijoille. Toisaalta on ilmennyt huolta siitä kuinka kohdennettu loishäätö vaikuttaa hevosten sisäloiskantaan (Nielsen 2009; Nielsen 2012 Appendix A). Tanskalaisista hevostiloista 20 prosentilta löytyi vuonna 1996 isojen sukkulamatojen infektoimia hevosia. Vuonna 2008 sama luku oli 50 %, joten selkeää kasvua isojen sukkulamatojen prevalenssissa on havaittavissa. Suomessa annetuissa ohjeissa tämä ilmiö on pyritty ehkäisemään sillä, että syksyllä kaikki hevoset suositellaan edelleen madotettavaksi joka tapauksessa. Ohjeissa kuitenkin suositellaan myös varsoille kohdennettua loishäätöä lantanäytteen tutkimustulosten perusteella. Uusien ohjeiden myötä eläinlääkärit korostavat lantanäytteiden tutkimisen tärkeyttä ennen sisäloishäätöä. Osa eläinlääkäreistä on tulkinnut ohjeen myös niin, että he eivät kirjoita reseptiä matolääkkeille ennen positiivista lantanäytetulosta. Varsojen yleisin loinen, suolinkainen, ei kuitenkaan näy näissä tutkimuksissa luotettavasti epäsäännöllisen munintarytminsä vuoksi (Saari & Nikander 2006). Tämä altistaa varsat hyvinkin vaaralliselle suolinkaisinfektiolle liian vähäisen madotuksen seurauksena. Toisaalta myös sisäloishäädön toimivuuden tarkastamatta jättäminen 12

13 aiheuttaa saman riskin mahdollisen resistentin matokannan kautta. Suolinkaisen taipumus lisätä munantuotantoaan toimimattomalla lääkkeellä tehdyn lääkityksen jälkeen helpottaa kuitenkin lääkkeen tehon varmistamista. Kuusikin kertaa vuodessa madotettu varsa voi kantaa vakavaa suolinkaisinfektiota, jos suolinkaiskanta on resistentti käytetylle lääkkeelle (Nielsen 2012 Appendix A: Ray Kaplan USA). Suolinkaisen munien määrän ulosteessa ei myöskään ole todettu korreloivan infektion vakavuuden kanssa, kuten samassa tutkimuksessa todettiin sukkulamatojen munamäärän tekevän (Nielsen ym a). Varsoilla suolinkaisen ollessa patogeenisin sisäloinen, on ohjeistus johtanut jopa fataaleihin suolinkaisinfektioihin nuorilla alle vuoden ikäisillä varsoilla (suullinen tieto eläinlääkäreiltä Suomessa, Nielsen 2012 Appendix A: Ray Kaplan USA). Siksi varsojen madotuksessa olisi edelleen hyödyllistä toteuttaa perinteistä säännöllistä sisäloishäätöä vähintään 4 kertaa vuodessa, kuitenkin niin, että lääkkeiden teho tarkistetaan lantanäytteillä vähintään kerran. Lantanäytteiden rooli olisikin varsojen osalta hyvä säilyttää vain resistenssitilanteen tarkkailussa ja lääkeainevalinnan helpottamisessa. Ongelmaksi on muodostunut hevosenomistajien ja hevosalan ammattilaisten saaminen mukaan ohjeistuksen noudattamiseen, sillä usein lantanäytetutkimuksen hinta on sama tai jopa korkeampi kuin matolääkkeen. Ruotsissa 72 prosentilla talleista ei oltu vielä vuoteen 2007 mennessä kohdattu lainkaan sisäloisten aiheuttamia ongelmia, joten loisia tai varsinkaan kehittyvää resistenssiä ei koeta suurena ongelmana, mikä aiheuttaa hevosenomistajissa välinpitämättömyyttä (Lind ym. 2007). Ongelma ei koske vain hevosalaa tai vain suomalaisia, sillä van Wyk (2006) tutkimusryhmineen totesi, että uudet sisäloiskontrollistrategiat omaksutaan vain kun käyttäjät tuntevat strategioiden teoreettiset taustat hyvin. Hevosala on kuitenkin hyvin harrastepohjainen, eikä hevosen omistamiseen tarvita koulutusta. Matolääkeresepteistä vastaavat eläinlääkäritkään eivät usein tunne sisäloishäätöstrategioiden taustoja, sillä hevosten hoitoon erikoistuneita eläinlääkäreitä on Suomessa hyvin vähän. Tutkijoiden epäilyksenä on, ettei koulutetuista neuvojistakaan olisi juuri apua, joten alan uusien innovaatioiden pelätään jäävän vain teoreettisiksi mahdollisuuksiksi (van Wyk 2006). Vaikka kohdennettua sisäloishäätöä on suositeltu käytettäväksi jo yli kymmenen vuotta, vain 1 % ruotsalaisista talleista lähetti lantanäytteitä tutkittavaksi säännöllisesti. (Lind ym. 2007) Kyselytutkimukseen vastanneista 68 % ei ollut lähettänyt koskaan lantanäytteitä, joten vaikuttaa siltä, ettei tieto uudenlaisesta lähestymistavasta asiaan ole tavoittanut hevosalantoimijoita. Pienillä 13

14 tiloilla, jotka Ruotsin mittakaavassa vastaavat suomalaista keskivertohevostilaa, ei tutkimuksen mukaan myöskään huomioitu sisäloishäädössä hevosten ikää, mikä tarkoittaa, että joko varsoja madotettiin liian vähän tai täysikasvuisia hevosia tarpeettoman paljon. Pääosa alan tutkimuksesta keskittyy vain yhden sisäloislajin ja sen ehkäisyn tutkimiseen, vaikka yleensä hevosia infektoi samaan aikaan useampi laji. Kokonaisuudessaan sisäloishäätöstrategioiden toimivuutta on tarkasteltu lähinnä kauan käytössä olleiden strategioiden seurauksien perusteella, jolloin on huomioitu lähinnä niiden negatiiviset vaikutukset. (Nielsen 2012) Talli-, tarha- ja laidunhygienia Resistenttien matokantojen jatkuvasti lisääntyessä on tullut erityisen tärkeäksi ehkäistä sisäloisinfektioita jo ennalta. On todettu että vain 20 % hevosista kantaa 80 % kaikista hevosten sisäloisista (Nielsen 2006). Nämä samat kantajat myös levittävät säännöllisistä sisäloishäädöistä huolimatta loisten munia ympäristöönsä vuodesta toiseen ja altistavat näin muut yksilöt infektioille. Tällöin näiden yksilöiden tunnistaminen ja hoitaminen sisäloishäätövalmisteilla on tärkeää, samalla kun infektoitumattomat ja munia levittämättömät hevoset voidaan jättää madottamatta, jolloin säästetään rahaa, ja ennen kaikkea loisten resistenssin kehittyminen hidastuu. Hevoset ulostavat vuorokauden aikana runsaat kymmenen kiloa, ja uloste voi sisältää tuhansia loisenmunia grammassa lantaa. Siksi hevosten ulkoilualueet kontaminoituvat hyvin nopeasti. Tällöin tarhojen ja laitumien siivoamisella 1-2 kertaa viikossa on suuri merkitys sisäloisinfektioiden ehkäisemisessä (von Samson-Himmelstjerna 2009). Lantakasojen pienten sukkulamatojen toukille tarjoaman suojan ja kosteuden takia laitumien säännöllisellä karhitsemisella voitaisiin pystyä ehkäisemään pienten sukkulamatojen toukkien kehittymistä ja maaperän kontaminoitumista. Toisaalta UV-valoaltistus Suomen ilmastossa ei voi kestää useita vuorokausia, joten lantakasojen levittäminen saattaisi vain pahentaa kontaminaatiotilannetta. Vaikka lannan kerääminen laitumilta on ainoa varma keino vähentää hevosten infektiopainetta, Ruotsissa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vain 6 % talleista poistaa lantaa laitumilta viikoittain. (Lind ym. 2007) Niittämistä ja karhitsemistakin tehdään vain 36 prosentilla talleista. Koska pienet sukkulamadot tarvitsevat toukkavaiheidensa kehitykseen myös kosteutta, voidaan toukkien kehittymistä hidastaa hyvin rakennetuilla kuivilla tarhoilla ja laitumilla. Tällöin munat eivät ennätä kuoriutua liikkuviksi toukiksi ennen lannanpoistoa. 14

15 Suolinkaisen munat kestävät vaihtelevia ympäristöolosuhteita huomattavasti paremmin kuin pienten sukkulamatojen munat ja toukat, joten vähempitöiset laitumien hoitokeinot eivät toisi suolinkaisen suhteen lainkaan helpotusta infektiopaineeseen. Suolinkaisen tarttuessa infektiivisten munien välityksellä se leviää myös talliolosuhteissa. Siksi varsomiskarsinoiden sekä ruoka- ja juomastioiden desinfioiminen auttaa suolinkaisinfektioiden ehkäisyssä. Myös nuorten hevosten laitumien puhtaudesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi laidunten uudistamisen ja laidunkierron toisten eläinlajien kanssa on todettu auttavan taistelussa loisia vastaan (Saari & Nikander 2006; Francisco 2011). Kornas (2010) totesikin tutkimuksessaan hevosten ja laitumien hoidolla olevan suurempi merkitys hevosten sisäloisinfektioiden vakavuudelle kuin ilmastolla. Pienten sukkulamatojen munien on todettu tuhoutuvan kuumissa, yli 40 asteen lämpötiloissa (Nielsen 2007), joten laidunten kulottaminenkin voisi olla yksi mahdollisuus kontaminoituneiden laitumien puhdistuksessa. Siksi myös lannan huolellinen kompostointi ennen laitumille levitystä on erittäin tärkeää Sisäloiset laidunolosuhteissa Hevosten sisäloisista muun muassa heisimato (Anoplocephala perfoliata) voi levitä vain laidunolosuhteissa, koska se tarttuu hevoseen Oribatidae-punkista, joka on loisen väli-isäntä. (Saari & Nikander 2006) Maksamato (Fasciola hepatica) puolestaan leviää vain rantalaitumilla sen väliisännän ollessa vedessä elävä limakotilo. Myös sukkulamatojen on todettu leviävän huomattavasti nopeammin laidunympäristössä (Francisco 2009). Lisäksi on todettu, että hevosten sisäloisinfektiot ovat pienempiä silloin, kun hevosilla ei ole pääsyä laitumille. Italialaisessa tutkimuksessa todettiin luonnonvaraisilla laitumilla elävillä hevosilla olevan huomattavasti runsaammin sisäloisia kuin talli- ja tarhaolosuhteissa elävillä lajitovereillaan. (Kornas ym. 2010) Luonnonvaraisilla laitumilla elävä lauma koostui kuitenkin puolivilleistä hevosista, joiden muukaan hoito ei ollut samalla tasolla kuin verrokkiryhmän hevosten, jotka olivat hyvin hoidettuja ja ruokittuja käyttöhevosia. Immuunipuolustuksen ollessa huomattavin tekijä hevosyksilön selviytymisessä sisäloisista, on kahden tällaisen ryhmän vertaaminen melko turhaa (Larsen 2011). Kaikkien varsojen loishäädön toimivuus olisikin hyvä tarkistaa lantanäytteellä ennen varsojen laitumelle laskemista. Tarkistaminen tehdään tutkimalla varsan lantanäyte ennen madotusta ja 2 viikkoa madotuksen jälkeen. (SEP ry:n hevosjaoston suositus hevosten sisäloiskontrolliin) Tällöin 15

16 munien määrän tulisi olla pudonnut % edellisestä tutkimuksesta. Siten tiedettäisiin, ettei yksikään varsoista toisi mukanaan resistenttiä matokantaa, joka leviäisi lauman muihin varsoihin ja niiden mukana usealle eri tallille syksyllä. Vaikka varsat madotettaisiinkin huolellisesti ennen laitumelle tuomista, on niiden elimistössä usein vaeltavia toukkamuotoja ja koteloituneita pienten sukkulamatojen larvamuotoja, jotka laidunkauden aikana kehittyvät aikuisiksi loisiksi ja alkavat tuottaa munia. Infektiivisiä munia ja toukkia säilyy myös laitumen maaperässä. Varsan omistajan olisi myös hyvä ilmoittaa laitumen pitäjälle, mikä matolääke ei pure hänen tallinsa suolinkais- tai sukkulamatokantaan, jolloin yhtäkään samalla laitumella olevaa varsaa ei kannatta hoitaa kyseisellä yhdisteellä. Hevosten käyttäytymistutkimuksen alalla on tutkittu hevosten syömiskäyttäytymistä ja sisäloisten vaikutusta siihen. (Fleurance ym. 2007) Sisäloisilla ei havaittu olevan suoraa vaikutusta hevosten syömispaikan valintaan, vaan sekä infektoituneet että infektoitumattomat hevoset välttivät samalla tavalla lannalla kontaminoituneita ja pitkää (> 16 cm), ravintosisällöltään heikompaa, heinää kasvavia alueita. Hevoset välttivät myös lyhyttä heinää kasvavia alueita, jos ne olivat kontaminoituneita. Tutkimuksessa ei kuitenkaan todettu pitkän heinän ja lantakontaminaation yhteyden olevan kovinkaan merkittävä (p=o.o6). Hevoset kuitenkin välttivät lannalla kontaminoituneen heinän syömistä niitettynäkin. Hevosyksilöiden sisäloishistoria voi kuitenkin vaikuttaa oppimisen kautta niiden syömiskäyttäytymiseen, joten tulokset olisivat luotettavampia varsoilla tehdyssä kokeessa. Syömispaikan valinta perustuu tulosten perusteella ravinnonlaadun optimoinnin ja parasiittien välttämisen välillä tasapainoiluun. 3 Aineisto ja menetelmät Suomen Hevostietokeskus ry tutki Pohjois-Savon Hevosjalostusliiton varsalaitumilla pidettyjen varsojen laidunkaudenaikaista sisäloishäädöntarvetta varsojen terveyden takaamiseksi. 3.1 Hevoset Varsat tuotiin joka vuosi laitumelle sisäloishäädettyinä kesäkuun alussa. Vuosina 2009 ja 2010 varsat olivat pääasiassa 1-vuotiaita ja vuonna 2011 pääasiassa 2-vuotiaita. Varsojen tarkempi ikäjakauma selviää tulosten yhteydestä taulukosta 1. Taulukossa mainitaan lisäksi varsojen iät niiltä osin kuin tiedot olivat tarkistettavissa Suomen Hippos ry:n rekisteristä. Osa hevosista oli ilmoitettu laitumelle vain kutsumanimellä, joten iän tarkistaminen oli niiden osalta mahdotonta. Samalla laitumella kuitenkin laidunnetaan pääasiassa vain samanikäisiä varsoja. 16

17 3.2 Koejärjestely Varsat laidunsivat vuosittain Rahvon ja Otuksen saarien laitumilla noin kolme kuukautta (kesäkuun alusta syyskuun alkuun). Laitumet ovat mukana EU:n ympäristötuki-ohjelmassa, joten niitä ei hoideta säännöllisesti esimerkiksi muokkaamalla maata. Tutkimusta tehtiin kolmen peräkkäisen vuoden aikana (2009, 2010 ja 2011). Vuonna 2010 varsat madotettiin keskellä laidunkautta Noromectinillä (vaikuttava-aine ivermektiini 1,87 % (18,7 mg/g)). Vuosina 2009 ja 2011 varsoja ei madotettu laidunkauden aikana lainkaan Lantanäytteet Varsoilta kerättiin ulostenäytteet syksyisin lauttamatkan aikana. Näytteitä ei kerätty rektalisoimalla, vaan ne otettiin lautan lattialta ulostamisen jälkeen uudelleen suljettaviin muovipusseihin, jotka suljettiin tiiviisti. Tämä on todettu luotettavaksi näytteenkeräysmenetelmäksi USAssa ja Tanskassa tehdyssä tutkimuksessa (Nielsen 2010 b). Vuonna 2009 näytteet lähetettiin tutkittaviksi Eviran Oulun yksikköön. Vuosina 2010 ja 2011 näytteet tutkittiin Movet Oy:ssä Kuopiossa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin modifioitua McMaster-menetelmää (Saari & Nikander 2006). Tulosten vertailukelpoisuuden takaavat hyvin samankaltaiset modifikaatiot kyseisestä menetelmästä. Molemmissa laboratorioissa on käytössä sama flotaationeste (sokeriliuos, jossa Eviralla lisäksi formaldehydiä (14 ml/886ml vettä)). Menetelmällä saadaan kvantitatiivinen tulos (kpl munia / g lantaa) Strongyle-tyyppisten munien osalta ja sitä suositellaan myös aikuisten hevosten madotustarpeen arviointiin (SEP ry:n Hevosjaoston suositus hevosten sisäloiskontrolliin). Muiden kuin Strongyle-tyyppisten munien osalta tulos annetaan kvalitatiivisena. Eviran käyttämällä modifikaatiolla saadaan tuloksille herkkyys 20 kpl/g, Movet Oy:n käyttämällä versiolla puolestaan 25 kpl/g. 4. Tulokset McMaster-menetelmällä määritettiin madonmunien määrät varsojen ulosteessa vuosina 2009, 2010 ja 2011 (Taulukko 1.). Taulukoissa kerrottu madotustarveluokittelu on tehty SEP ry:n ohjeiden mukaisesti. Pylväsdiagrammin avulla selvennetään pienten sukkulamadonmunien määrää eri vuosina (Kuva 2.). Tulokset on järjestetty vuosittain suuruusjärjestykseen, jolloin voidaan verrata keskenään eri vuosien korkeimpia tuloksia. Tuloksista nähdään selkeästi laidunkauden aikana tehdyn 17

18 sisäloishäädön vaikutus pienten sukkulamatojen munien määrään varsojen lannassa syksyllä laidunkauden päätyttyä, sillä keskimmäinen, vuoden 2010, pylväs jää huomattavasti kahden muun vuoden pylväitä matalammaksi. Lisäksi kuvasta nähdään, että kesäaikaisella madotuksella varsojen väliset erot munien määrissä jäävät huomattavasti pienemmiksi. Taulukko 1. Vuosien 2009, 2010 ja 2011 McMaster-tutkimusten tulokset ( S = Strongyle-tyyppisten munien määrä, PE = Suolinkaisen eli Parascaris equorumin esiintyminen = X). Madotustarve-luokittelu on tehty aikuisten hevosten ohjeistuksen mukaisesti: > 200 kpl Strongyle-tyyppisiä munia tai jokin muu tunnistettu loisen muna = madotustarve ikä (v) S (kpl/g) P E ikä (v) S (kpl/g) P E ikä (v) S (kpl/g) P E X on ei on ei ei on 0 - ei ei on on ei ei on on on X on ei on 1 25 X on ei ei on ei on 1675 X on on ei ei ei ei ei ei n ka Madotustarve Madotustarve Madotustarve McMaster-tulosten keskiarvoissa nähdään selvä ero Strongyle-tyyppisten munien osalta (Kuva 3.). Sekä kuvassa 3. esitetyistä keskiarvonkeskivirheistä, että taulukossa 2. esitetyistä P-arvoista ja keskiarvonkeskivirheistä voidaan todeta, että vuosien 2010 ja 2011 tulosten välillä on myös tilastollisesti merkittävä ero (P-arvo < 0,01). Tämä ero havaitaan jo pelkästään Srongyle-tyyppisten munien määrää tarkasteltaessa. Suolinkaisen ollessa varsojen merkittävin ja patogeenisin sisäloinen, on kuitenkin hyödyllisempää tarkastella tuloksia, joissa suolinkainenkin on huomioitu. Näissä tuloksissa on erittäin merkittävää se, että kesällä tehdyn sisäloishäädön jälkeen vuonna 2010 ei löydetty lantanäytetutkimuksissa 18

19 lainkaan suolinkaisen munia. Vain kaksi (17 %) varsoista voitiin luokitella madotettaviksi ja nekin Strongyle-tyyppisten munien suhteellisen runsaan määrän vuoksi (Taulukko 1., Taulukko 2. ja Kuva 4.). Kpl/g Strongyle-tyyppisten munien määrä kpl/g Kuva 2. McMaster-tulosten vertailua sukkulamadonmunien osalta. Tulokset on järjestetty vuosittain suuruusjärjestykseen. Taulukko 2. McMaster-tulosten keskiarvot ja niistä lasketut P-arvot sekä madotettaviksi luokiteltavien varsojen määrät. PVM n Keskiarvo ± S P-arvo Madotettaviksi luokiteltavien varsojen määrä % kpl ± , ± , ±

20 kpl/g Kuva 3. McMasterissa löydettyjen Strongyle-tyyppisten munien määrät keskiarvoina ± keskiarvonkeskivirhe eri vuosina. varsaa 14 Madotettaviksi luokiteltavien varsojen määrät eri vuosina % 83 % 33 % 64 % 67 % 17 % Ei-madotettaviksi luokiteltavat (kpl) Madotettaviksi luokiteltavat (kpl) Kuva 4. Madotettaviksi luokiteltavien varsojen prosentuaaliset määrät eri vuosina. 5 Pohdinta Hoitamattomien laitumien maaperään kertyy runsaita määriä sekä pienten sukkulamatojen munia ja toukkia että suolinkaisen munia. Molemmat loiset voivat aiheuttaa varsoille vakavia infektioita, sillä varsojen immuunipuolustus ei ole vielä kehittynyt riittävästi pitääkseen sisäloisinfektiot kurissa. Koska sisäloishäätöjen määrää on pyritty resistenssin kehittymisen hidastamiseksi vähentämään, on tärkeää tietää millaisissa tilanteissa sisäloishäädön tekemättä jättäminen on turvallista. Kohdennetun sisäloishäädön taustalla on ajatus ympäristökontaminaation minimoimisesta, jolloin pyritään hoitamaan vain loisten munia ympäristöönsä levittävät yksilöt. 20

21 Suolinkainen kuitenkin vaikeuttaa epäsäännöllisellä munintarytmillään tällaisten yksilöiden löytämistä, joten varsoille on turvallisempaa soveltaa yhtenäistä käytäntöä kuin kohdennettua loishäätöä. Varsojenkin kohdalla on kuitenkin tärkeää huomioida sisäloishäädölle otollisin vuodenaika. Eri vuosina tulosten välillä voidaan nähdä selkeitä eroja. On huomattava, että vuonna 2011 varsat olivat vanhempia kuin kahtena edellisenä vuonna, joten varsinkaan suolinkaisen osalta tulokset eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Toisaalta vastustuskyky pieniä sukkulamatoja vastaan kehittyy hyvin hitaasti ja sitä tavataan varsinaisesti vasta yli kuusivuotiailla hevosilla (Saari & Nikander 2006; Lyons 2011). Tuloksista nähdäänkin, että vuoden 2011 vanhemmilla varsoilla oli enemmän pieniä sukkulamatoja kuin vuoden 2009 nuoremmilla yksilöillä. Näin ollen voidaankin sanoa, että yksi-, kaksi- ja kolmevuotiaiden varsojen pieniin sukkulamatoihin kohdistuvan vastustuskyvyn välillä ei ole kovinkaan suuria eroja. Merkittävä ero eri ikäluokkien välillä on kuitenkin vastustuskyvyssä suolinkaista vastaan. Tässäkin tapauksessa suolinkaista tavattiin ainoastaan vuonna 2009 madottamattomilla 1-vuotiailla varsoilla. Kentuckyssa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin suolinkaisinfektio kahden kuukauden kahden vuoden ikäisillä varsoilla lantanäytteiden perusteella noin 48 prosentilla varsoista (Nielsen 2010 a). Pakistanissa tehdyssä tutkimuksessa 64 prosentilla alle kaksivuotiaista hevosista, aaseista ja muuleista oli suolinkaisinfektio. Todennäköisesti useammalla varsalla kuin nyt todetulla 36 prosentilla siis oli vuonna 2009 suolinkaisia. Toisaalta on myös mahdollista, ettei laidunympäristö olekaan niin vakavasti kontaminoitunut kuin alun perin arveltiin. Olisikin mielenkiintoista tutkia laitumilta maaperänäytteet. Koska lantanäytteet olivat kertanäytteitä, on otettava huomioon mahdollisuus, ettei suolinkaista pystytty epäsäännöllisen munintarytmin vuoksi toteamaan kaikilta infektoituneilta yksilöiltä. Lisäksi on mahdollista, että joillakin varsoista oli myös vuonna 2010 kesällä tehdyn madotuksen jälkeen suolinkaisia, mutta joko ne eivät tulleet esille lantanäytetutkimuksessa tai ne eivät olleet ehtineet kehittyä sisäloishäädön jälkeen sukukypsiksi. Vuoden 2010, jolloin varsat madotettiin kesken laidunkauden, sukkulamadonmunien määrät jäävät huomattavasti kahta muuta vuotta pienemmiksi (kuva 2.). Koska McMaster-tutkimuksessa ei laskettu suolinkaisen munien määrää, ei suolinkaisen osalta pystytä tekemään numeerista vertailua. Jotta varsojen patogeenisin loinen saatiin tulosten tulkintaan mukaan, luokiteltiin McMaster- 21

22 tulokset aikuisten hevosten sisäloishäätöohjeistuksen mukaisesti. Luokittelun avulla saadaan selkeästi esille kuvassa 4. näkyvä ero madotettavien hevosten prosentuaalisissa määrissä vuotta kohti. Molempina vuosina, joina varsoja ei madotettu kesken laidunkauden (2009 ja 2011), madotuksen tarpeessa olevien varsojen osuus nousee lähelle 70 prosenttia, kun taas vuonna 2010 madotettaviksi voitiin luokitella vain 17 % varsoista. Vuodenikäisten varsojen lisäksi kaksivuotiaiden varsojen ja vanhempienkin hevosten kesäaikainen sisäloishäätö on hyödyllinen myös pienen sukkulamadon kannalta. Molempina vuosina, joina laidunkaudenaikaista madotusta ei tehty, saatiin jopa yli 1200 kpl/g McMaster tuloksia, jotka luokitellaan korkeiksi arvoiksi. Vuonna 2010 tehty laidunkaudenaikainen sisäloishäätö laski syksyn McMaster tuloksia kuitenkin niin, että kaikki tulokset jäivät alle 300 kpl/g ja vain kaksi varsoista ylitti aikuisille hevosille asetetun 200 kpl/g raja-arvon. Tutkimuksissa on myös todettu, ettei kesäaikaan tehty sisäloishäätö altista matokantaa resistenssin kehittymiselle yhtä helposti kuin talvikautena tehtynä (Von Samson-Himmelsjerta 2009). Tällöin refugiassa, eli lääkkeen vaikutuksen ulkopuolella, olevien loisten elinvaiheiden osuus on suurempi kuin muuna vuodenaikana, ja henkiin jää myös käytetylle lääkeaineelle herkkiä yksilöitä. Myöhemmin ne kilpailevat elintilasta resistentimpien yksilöiden kanssa. Aiemmin oli myös tapana odottaa maan jäätymistä ennen sisäloishäädön tekemistä, koska oletettiin loistenmunien ja infektiivisten toukkien tuhoutuvan pakkasessa. Tämä oletus on kuitenkin todettu vääräksi (Nielsen ym b; M.K. Nielsen ym. 2007). Se, etteivät varsat erittäneet munia syksyllä, toteuttaa kohdennetunsisäloishäädön tavoitteen, sillä ympäristökontaminaatiota ei tapahdu ja sisäloisinfektio ei leviä. Saavutettuaan yhden vuoden iän laidunkauden aikana varsojen vastustuskyky on kehittynyt myös riittäväksi suolinkaisen lisääntymisen estämiseen elimistössään. Kesken laidunkauden madottamista voidaankin siis pitää erityisen hyödyllisenä etenkin suolinkaisinfektioiden ehkäisemisen kannalta. Koska suolinkaisen infektiiviset munat ovat ympäristössä erittäin kestäviä ja suolinkaisnaaraat erittäin tehokkaita munantuottajia, tällä toimenpiteellä voitaisiin vähentää laitumien kontaminoitumista ja samalla tulevien vuosien infektioita huomattavasti. Suolinkaisten poistuminen varsojen elimistöstä myös nopeutuisi laidunkauden aikaisella sisäloishäädöllä. Tällöin ehkäistäisiin suolinkaisen kulkeutuminen varsojen mukana kotitalleille sekä kotitallien ympäristön kontaminoitumista. Silloin kotiin palaavat loishäädetyt varsat eivät myöskään lisäisi kotitalleilla mahdollisesti olevien nuorempien varsojen infektiopainetta. 22

23 6 Viitteet Corning SS, Equine cyathostomins: a review of biology, clinical significance and therapy. Parasit Vectors, 2: S1 Fleurance G, Selection of feeding sites by horses at pasture: Testing the anti-parasite theory. Appl Anim Behav Sci, 108: Francisco II, Silvopastoralism and autochthonous equine livestock: analysis of the infection by endoparasites. Vet Parasitol, 164: Francisco R, Preliminary Analysis of the Results of Selective Therapy Against Strongyles in Pasturing Horses. J Equine Vet Sci. Hendrix CM & Robinson E, Diagnostic Parasitology For Veterinary Technicians Mosby, St. Louis Missouri, USA. Kaplan RM, Drug resistance in nematodes of veterinary importance: a status report. Trends Parasitol, 20: Kariaho E, Gruzdaitis P, Hannula K, Hednäs P, Juuti H, Ruponen M, Tuderman P, Vainio-Sonninen E, Pharmaca fennica Veterinaria Lääketietokeskus, Helsinki. Kornaś SS, Horse infection with intestinal helminths in relation to age, sex, access to grass and farm system. Vet Parasitol, 174: Langrová I, Jankovská I, Vadlejch J, Libra M, Lytvynets A & Makovcová K, The influence of desiccation and UV radiation on the development and survival of free-living stages of cyathostomins under field and laboratory conditions. Helminthologia, 45: Larsen ML, Ritz C, Petersen SL, Nielsen MK, Determination of ivermectin efficacy against cyathostomins and Parascaris equorum on horse farms using selective therapy. The Veterinary Journal, 188: Lind EO, Parasite control practices on Swedish horse farms. Acta Vet Scand, 49: 25. Lindgren K, Parascaris equorum in foals and in their environment on a Swedish stud farm, with notes on treatment failure of ivermectin. Vet Parasitol, 151: Lyons ET, Kuzmina TA, Tolliver SC & Collins SS, Observations on development of natural infection and species composition of small strongyles in young equids in Kentucky. Parasitol Res, 109: Lyons ET, Tolliver SC & Kuzmina TA, Investigation of strongyle EPG values in horse mares relative to known age, number positive, and level of egg shedding in field studies on 26 farms in Central Kentucky ( ). Parasitol Res,

HEVOSEN MADOTUS 01/01/2016

HEVOSEN MADOTUS 01/01/2016 HEVOSEN MADOTUS 01/01/2016 (Dewormig and parasite control in horses) Ota ulostenäytteet kaikista hevosista ja madota vain ne, joilla on matoja. Muiden madottaminen on turhaa ja lisää lääkeresistenssiä.

Lisätiedot

Yhteenveto sisäloistutkimuksesta

Yhteenveto sisäloistutkimuksesta Yhteenveto sisäloistutkimuksesta Heidi Härtel Rotukarjan hyvinvoinnin ja taloudellisten toimintaedellytysten kehittäminen -hanke Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma Emolehmäkarjojen loistutkimus

Lisätiedot

Naudan loiset. Ulkoloiset. Sisäloiset. Juoksutusmahamadot Ohutsuolimadot Kokkidit Maksamadot Keuhkomadot. Väiveet Täit Sikaripunkki Chorioptes- punkki

Naudan loiset. Ulkoloiset. Sisäloiset. Juoksutusmahamadot Ohutsuolimadot Kokkidit Maksamadot Keuhkomadot. Väiveet Täit Sikaripunkki Chorioptes- punkki 6. Loiset Naudan loiset Sisäloiset Juoksutusmahamadot Ohutsuolimadot Kokkidit Maksamadot Keuhkomadot Ulkoloiset Väiveet Täit Sikaripunkki Chorioptes- punkki Ulkoloiset Väiveet Erittäin yleisiä (yli 80

Lisätiedot

Hevosten loishäätökäytännöt Pohjois-Savossa

Hevosten loishäätökäytännöt Pohjois-Savossa Hevosten loishäätökäytännöt Pohjois-Savossa Hanna-Maria Laukkanen Opinnäytetyö.. Ammattikorkeakoulututkinto SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU OPINNÄYTETYÖ Tiivistelmä Koulutusala Luonnonvara- ja ympäristöala

Lisätiedot

Purutabletti Valkoinen, pyöreä, kaksoiskovera tabletti, jossa on ruskeita pilkkuja.

Purutabletti Valkoinen, pyöreä, kaksoiskovera tabletti, jossa on ruskeita pilkkuja. 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI Equimaxtabs vet, 150 mg / 20 mg, purutabletti hevosille 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Yksi 3300 mg:n purutabletti sisältää: Vaikuttavat aineet Ivermektiini... 20 mg Pratsikvanteli...

Lisätiedot

Purutabletti Valkoinen, pyöreä, kaksoiskovera tabletti, jossa on ruskeita pilkkuja.

Purutabletti Valkoinen, pyöreä, kaksoiskovera tabletti, jossa on ruskeita pilkkuja. 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI Equimaxtabs vet 150 mg / 20 mg Purutabletti hevosille 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Yksi 3300 mg:n purutabletti sisältää: Vaikuttavat aineet Pratsikvanteli... Ivermektiini...

Lisätiedot

Kihomadot Suomen Apteekkariliitto 2010

Kihomadot Suomen Apteekkariliitto 2010 Kihomadot Suomen Apteekkariliitto 2010 Lukijalle Lapset ja lapsiperheet kärsivät melko yleisesti kihomadoista. Tartunta tapahtuu helposti esimerkiksi käsien välityksellä. Vaiva talttuu, kunhan lääkehoitoa

Lisätiedot

Tarttuvien tautien vastustus

Tarttuvien tautien vastustus Tarttuvien tautien vastustus Eläinlääkäri Katja Hautala Tartuntatautien oireita Hengitystieoireet Kuume Silmävuoto Alentunut suorituskyky Ripuli Ihotulehdukset (sieni, syylät, rivi jne) Keskushermosto-oireet

Lisätiedot

HEVOSEN PERUSTERVEYDENHUOLTO

HEVOSEN PERUSTERVEYDENHUOLTO HEVOSEN PERUSTERVEYDENHUOLTO Yhteenveto HevosAgron järjestämien tiedotustilaisuuksien (17.9.2011 Oulussa ja 12.11.2011 Kuusamossa) eläinlääkäreiden Katja Hautalan ja Tanja Tenhosen luennoista. Sisältö

Lisätiedot

PAKKAUSSELOSTE. STRONGID-P vet 44 % oraalipasta

PAKKAUSSELOSTE. STRONGID-P vet 44 % oraalipasta PAKKAUSSELOSTE STRONGID-P vet 44 % oraalipasta 1. MYYNTILUVAN HALTIJAN NIMI JA OSOITE SEKÄ ERÄN VAPAUTTAMISESTA VASTAAVAN VALMISTAJAN NIMI JA OSOITE EUROOPAN TALOUSALUEELLA, JOS ERI Myyntiluvan haltija:

Lisätiedot

VALMISTEYHTEENVETO 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI. Dolpac vet tabletit keskikokoisille koirille (3 30 kg) 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS

VALMISTEYHTEENVETO 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI. Dolpac vet tabletit keskikokoisille koirille (3 30 kg) 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS VALMISTEYHTEENVETO 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI Dolpac vet tabletit keskikokoisille koirille (3 30 kg) 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS 1 tabletti sisältää Vaikuttavat aineet: Oksanteeli Pyranteeli Pratsikvanteli

Lisätiedot

FRONTLINE ON MAILMAN ENITEN KÄYTETTY ULKOLOISLÄÄKE PUUTIAISIA, KIRPPUJA, TÄITÄ JA VÄIVEITÄ VASTAAN KOIRILLE JA KISSOILLE

FRONTLINE ON MAILMAN ENITEN KÄYTETTY ULKOLOISLÄÄKE PUUTIAISIA, KIRPPUJA, TÄITÄ JA VÄIVEITÄ VASTAAN KOIRILLE JA KISSOILLE FRONTLINE ON MAILMAN ENITEN KÄYTETTY ULKOLOISLÄÄKE PUUTIAISIA, KIRPPUJA, TÄITÄ JA VÄIVEITÄ VASTAAN KOIRILLE JA KISSOILLE Fiproniili tappaa puutiaiset, kirput ja väiveet (S)-Metopreeni estää munien, toukkien

Lisätiedot

Oraalipasta Valkoinen, sakea pasta. Hevonen

Oraalipasta Valkoinen, sakea pasta. Hevonen 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI ERAQUELL 18.7 mg/g oraalipasta (AT, BE, DE, EL, FI, FR, IT, IR, LU, NL, UK) ERAQUELL vet. 18.7 mg/g Oral Paste (NO, SE) EQUIMEL 18.7 mg/g Oral Paste (ES, PT) VIRBALAN vet. 18.7 mg/g

Lisätiedot

VALMISTEYHTEENVETO 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI. IVOMEC vet 18.7 mg/g oraalipasta 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS

VALMISTEYHTEENVETO 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI. IVOMEC vet 18.7 mg/g oraalipasta 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS VALMISTEYHTEENVETO 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI IVOMEC vet 18.7 mg/g oraalipasta 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Vaikuttava aine: Ivermektiini 18,7 mg/g Täydellinen apuaineluettelo, katso kohta 6.1. 3.

Lisätiedot

VALMISTEYHTEENVETO. Apuaineet: Bentsyylialkoholi (E1519) Dinatriumedetaatti

VALMISTEYHTEENVETO. Apuaineet: Bentsyylialkoholi (E1519) Dinatriumedetaatti VALMISTEYHTEENVETO 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI Equest vet 18,92 mg/g oraaligeeli hevoselle 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS 1 gramma geeliä sisältää: Vaikuttava aine: Moksidektiini Apuaineet: Bentsyylialkoholi

Lisätiedot

Välikasvattamojen lääkitykset

Välikasvattamojen lääkitykset Välikasvattamojen lääkitykset Tulosseminaari 4.11.2014 Mari Heinonen HY/ELTDK, kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto 04.11.2014 1 Tänään - Muutamia tuloksia hankkeesta - Ajatuksia näytteenotosta ja

Lisätiedot

Seuraavien loisten aiheuttamien tartuntojen hoito hevosella.

Seuraavien loisten aiheuttamien tartuntojen hoito hevosella. 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI VALMISTEYHTEENVETO Noromectin 18,7 mg/g oraalipasta hevosille 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Vaikuttava aine: Ivermektiini 18,7 mg/g Apuaineet: Täydellinen apuaineluettelo,

Lisätiedot

OVATEC Plus. Sukkula- ja heisimadot, alkueläimet (Coccidia- ja Giardia-kystat).

OVATEC Plus. Sukkula- ja heisimadot, alkueläimet (Coccidia- ja Giardia-kystat). loissairaudet OVATEC Plus Mitä etsitään? Mitkä loiset? Ovatec Plus -menetelmällä tutkitaan ja tunnistetaan ulosteesta loisia, erityisesti niiden munia. Sukkula- ja heisimadot, alkueläimet (Coccidia- ja

Lisätiedot

Ritva Kaikkonen Animagi Hevosklinikka Oulu Killeri 15.12.2014

Ritva Kaikkonen Animagi Hevosklinikka Oulu Killeri 15.12.2014 Ritva Kaikkonen Animagi Hevosklinikka Oulu Killeri 15.12.2014 Normaalia korkeampi elimistön lämpötila (37-38.3C normaali) Normaalilämmössä yksilöllistä variaatiota, selvitä hevosesi normaalilämpö säännöllisillä

Lisätiedot

Työvoiman hankintakanavat palveluyrityksissä Kesäkuu 2000 Mikko Martikainen 1 Taustaa kyselylle Tämän selvityksen tulokset ovat osa Palvelutyönantajien jäsenyrityksille marraskuussa 1999 lähetettyä kyselyä,

Lisätiedot

Toimivat ruokintaratkaisut

Toimivat ruokintaratkaisut Toimivat ruokintaratkaisut Hyviä käytännön ratkaisuja hevostalleille Ruokinnan automatisointi Ruokinnan automatisoinnilla tehdään säästöjä ajankäytössä ja työmäärän vähetessä säästyy kustannuksia Heinäautomaatit

Lisätiedot

Maitoa mahan täydeltä. Imevä vasikka ja vieroitus emolehmäkarjassa

Maitoa mahan täydeltä. Imevä vasikka ja vieroitus emolehmäkarjassa Maitoa mahan täydeltä Imevä vasikka ja vieroitus emolehmäkarjassa Imetys Vasikkapiilo Vieroitus Imetys Emänsä alla vasikat imevät n. 4-6 kertaa vuorokaudessa, yht. 10-12 l / vrk Ensimmäisten viikkojen

Lisätiedot

VALMISTEYHTEENVETO. Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 230 mg pyranteeliembonaattia ja 20 mg pratsikvanteelia

VALMISTEYHTEENVETO. Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 230 mg pyranteeliembonaattia ja 20 mg pratsikvanteelia 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI VALMISTEYHTEENVETO Cazitel 230/20 mg kalvopäällysteinen tabletti kissalle 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 230 mg pyranteeliembonaattia

Lisätiedot

Koiran loishäätöohjelma suolinkaisia vastaan Suomessa Kirjallisuuskatsaus

Koiran loishäätöohjelma suolinkaisia vastaan Suomessa Kirjallisuuskatsaus Koiran loishäätöohjelma suolinkaisia vastaan Suomessa Kirjallisuuskatsaus Minna Pulkkinen Lisensiaatin tutkielma Helsingin yliopisto Eläinlääketieteellinen tiedekunta Eläinlääketieteellinen farmakologia

Lisätiedot

NEMAVET jauhe koirille

NEMAVET jauhe koirille NEMAVET jauhe koirille Koiran suolistomatojen torjunta Etusijalla eläinten hyvinvointi Sisäloishäätö on osa koiran ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa Koiran suolistossa ja muualla elimistössä majailevat

Lisätiedot

Kantavan tamman ja kasvavan varsan ruokinta

Kantavan tamman ja kasvavan varsan ruokinta Kantavan tamman ja kasvavan varsan ruokinta Hevosten ruokinta: Kantavan tamman ruokinta Tiineyden loppuvaiheen ruokinta Imetyskauden ruokinta Vieroitetun varsan ruokinta Agriristeily 8.2.2013 Heikki Kankainen

Lisätiedot

Sideaineen talteenoton, haihdutuksen ja tunkeuma-arvon tutkiminen vanhasta päällysteestä. SFS-EN 12697-3

Sideaineen talteenoton, haihdutuksen ja tunkeuma-arvon tutkiminen vanhasta päällysteestä. SFS-EN 12697-3 Sideaineen talteenoton, haihdutuksen ja tunkeuma-arvon tutkiminen vanhasta päällysteestä. SFS-EN 12697-3 1 Johdanto Tutkimus käsittelee testausmenetelmästandardin SFS-EN 12697-3 Bitumin talteenotto, haihdutusmenetelmää.

Lisätiedot

Dientamoeba fragilis - suolistoparasiitti

Dientamoeba fragilis - suolistoparasiitti Dientamoeba fragilis - suolistoparasiitti Taru Meri Helsingin Yliopisto Laaduntarkkailupäivät 2012 10.2.2012, Parasitologian sessio Sisältö Kertausta suolistoparasiitteihin madot alkueläimet Dientamoeba

Lisätiedot

Bakteereja tunnistetaan a) muodon perusteella:

Bakteereja tunnistetaan a) muodon perusteella: Bakteereja tunnistetaan a) muodon perusteella: ja b) värjäytyvyyden perusteella: 1) Gram-positiiviset Soluseinän ulkokalvo värjäytyy 2) Gram negatiiviset Soluseinän ulkokalvo jää värjäytymättä Laborointi

Lisätiedot

1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI. Hippomectin 12 mg/g oraaligeeli hevosille 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS

1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI. Hippomectin 12 mg/g oraaligeeli hevosille 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI Hippomectin 12 mg/g oraaligeeli hevosille 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Vaikuttava aine: Grammaa kohden: Ivermektiini 12 mg Apuaineet: Täydellinen apuaineluettelo, katso

Lisätiedot

Oriasemia koskevat vaatimukset. Hippos, Tampere 10.3.2015

Oriasemia koskevat vaatimukset. Hippos, Tampere 10.3.2015 Oriasemia koskevat vaatimukset Hippos, Tampere Ylitarkastaja Virva Valle EVIRA/Eläinten terveys ja hyvinvointi - yksikkö Oriasema kotimaan kauppa ja sisämarkkinakauppa Lainsäädäntö Eläintautilaki 441/2013

Lisätiedot

Viekirax-valmisteen (ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri) riskienhallintasuunnitelman yhteenveto

Viekirax-valmisteen (ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri) riskienhallintasuunnitelman yhteenveto EMA/775985/2014 Viekirax-valmisteen (ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri) enhallintasuunnitelman yhteenveto Tämä on Viekirax-valmisteen enhallintasuunnitelman yhteenveto, jossa esitetään toimenpiteet,

Lisätiedot

MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012

MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012 MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 209/2013 Janne Raunio TIIVISTELMÄ Tämä raportti käsittelee

Lisätiedot

Hevosen suolistoloiset ja niiden loislääkeresistenssi Suomessa. Kirsi Vainio lisensiaatin tutkielma

Hevosen suolistoloiset ja niiden loislääkeresistenssi Suomessa. Kirsi Vainio lisensiaatin tutkielma Hevosen suolistoloiset ja niiden loislääkeresistenssi Suomessa Kirsi Vainio lisensiaatin tutkielma Helsingin yliopisto Eläinlääketieteellinen tiedekunta Peruseläinlääketieteen laitos Eläinlääketieteellinen

Lisätiedot

Omevio. Välttämättömiä rasvahappoja lemmikin ihon terveyden edistämiseen. UUTUUS iholle ja turkille. Lemmikin hyvinvoinnin tueksi

Omevio. Välttämättömiä rasvahappoja lemmikin ihon terveyden edistämiseen. UUTUUS iholle ja turkille. Lemmikin hyvinvoinnin tueksi Omevio Välttämättömiä rasvahappoja lemmikin ihon terveyden edistämiseen UUTUUS iholle ja turkille Mitä välttämättömät rasvahapot ovat? Välttämättömät rasvahapot ovat koirien ja kissojen ihon terveyttä

Lisätiedot

TAUSTAA KOULUTUSHANKKEELLE

TAUSTAA KOULUTUSHANKKEELLE IKÄÄNTYNEET ALKOHOLI JA LÄÄKKEET Pienet Pohjalaiset Päihdepäivät 2008 Seinäjoki Juha Pekola TAUSTAA KOULUTUSHANKKEELLE Stakesin selvitysten mukaan eläkeikäisten alkoholinkäyttö on yleistynyt vähitellen

Lisätiedot

1 of 4 1.12.2015 8:11

1 of 4 1.12.2015 8:11 1 of 4 1.12.2015 8:11 Turun yliopistossa on rakennettu DNA-näytteisiin perustuva sukupuu Lounais-Suomen susilaumoille. Turun yliopiston tiedote 30.10.2015 Lounais-Suomessa on viime vuosina elänyt lähekkäin

Lisätiedot

RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO TicoVac ja TicoVac Junior 29.12.2015, Versio 2.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Puutiaisaivotulehdus (TBE) on keskushermostoon

Lisätiedot

Merkkausvärin kehittäminen

Merkkausvärin kehittäminen Merkkausvärin kehittäminen Heikki Juhe, 26.1.2011 1. Johdanto JL-tuotteet aloitti keväällä 2010 tutkimus- ja kehitysprojektin, jonka tarkoituksena oli tutkia käytössä olevien merkkausvärien imeytyvyyttä

Lisätiedot

Varsomiseen valmistautuminen

Varsomiseen valmistautuminen Varsomiseen valmistautuminen Eläinlääkäri Katja Hautala 20.2.2014 www.tervetalli.fi Esityksen sisältö Tiineen tamman terveydenhuolto LoppuCineyden ongelmat Istukkatulehdus Luominen Kohtukierre Ennen varsomista

Lisätiedot

TALLIN TERVEYSOHJELMA. TALLIN TERVEYSOHJELMA -yleisohjeet

TALLIN TERVEYSOHJELMA. TALLIN TERVEYSOHJELMA -yleisohjeet TALLIN TERVEYSOHJELMA TALLIN TERVEYSOHJELMA -yleisohjeet Päivittäinen terveydentilan tarkkailu Tarttuvien tautien vastustus Sisäloiskontrolli Hammashuolto Kengitys ja kavioiden hoito Ruokinta Talli-ilman

Lisätiedot

Yleiskuva. Palkkatutkimus 2008. Tutkimuksen tausta. Tutkimuksen tavoite. Tutkimusasetelma

Yleiskuva. Palkkatutkimus 2008. Tutkimuksen tausta. Tutkimuksen tavoite. Tutkimusasetelma Palkkatutkimus 2008 Yleiskuva Tutkimuksen tausta Tutkimuksen tavoite Tutkimusasetelma Tietotekniikan liitto (TTL) ja Tietoviikko suorittivat kesäkuussa 2008 perinteisen palkkatutkimuksen. Tutkimus on perinteisesti

Lisätiedot

HEVONEN HOITAA MAISEMAA JA LUONTO HEVOSTA

HEVONEN HOITAA MAISEMAA JA LUONTO HEVOSTA HEVONEN HOITAA MAISEMAA JA LUONTO HEVOSTA Lahti 15.4.2014 Hannele Partanen Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ProAgria Keskukset Hevonen nauttii laiduntamisesta. Se on osa hevosen luontaista elämää. Laumaeläin,

Lisätiedot

POTILAAN HYGIENIAOPAS

POTILAAN HYGIENIAOPAS POTILAAN HYGIENIAOPAS Erikoissairaanhoito Hatanpään sairaala Sisältö SISÄLLYSLUETTELO Hygienia sairaalassa. 2 Käsihygienia.. 3 Käsien pesu 4 Käsien desinfektio... 5 Yskimishygienia.. 6 Henkilökohtainen

Lisätiedot

Kuolioinen suolistotulehdus kalkkunoilla -projektin kuulumisia. Päivikki Perko-Mäkelä Erikoistutkija, ELT Evira, Seinäjoki

Kuolioinen suolistotulehdus kalkkunoilla -projektin kuulumisia. Päivikki Perko-Mäkelä Erikoistutkija, ELT Evira, Seinäjoki Kuolioinen suolistotulehdus kalkkunoilla -projektin kuulumisia Päivikki Perko-Mäkelä Erikoistutkija, ELT Evira, Seinäjoki Tutkimuksen tarkoitus on ymmärtää paremmin kuolioisen suolistotulehduksen syntyä

Lisätiedot

Nautojen loiset TORJU TARTUNNAT JA TIENAA! Leena Seppä-Lassila Tohtorikoulutettava Helsingin yliopisto, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto

Nautojen loiset TORJU TARTUNNAT JA TIENAA! Leena Seppä-Lassila Tohtorikoulutettava Helsingin yliopisto, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto TORJU TARTUNNAT JA TIENAA! Nautojen loiset Leena Seppä-Lassila Tohtorikoulutettava Helsingin yliopisto, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto leena.seppa-lassila@helsinki.fi ESITYKSEN KULKU Kenen

Lisätiedot

Minun psori päiväkirjani

Minun psori päiväkirjani Tähän päiväkirjaasi voit kirjoittaa henkilökohtaisesti psoristasi, psorin hoidoistasi ja niiden vaikutuksista. Voit hyödyntää päiväkirjaa kirjoittamalla myös muista psoriin vaikuttavista asioista, sillä

Lisätiedot

LAIDUNTAMINEN LUONNONLAITUMILLA

LAIDUNTAMINEN LUONNONLAITUMILLA LAIDUNTAMINEN LUONNONLAITUMILLA Ypäjä 30.5.2013 Hannele Partanen Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ProAgria Keskukset Hevostallit lisääntyvät Hevostalleja 16 000 kpl Hevosia 76 000, lisääntyy 1 500 hevosta

Lisätiedot

Koe-eläinten hankinta, saatavuus ja kuljetus

Koe-eläinten hankinta, saatavuus ja kuljetus Koe-eläinten hankinta, saatavuus ja kuljetus Koe-eläinkeskus/ Niina Kemppinen 9.10.2013 1 Eläinten hankinta Kaupalliset kasvattajat: Harlan, Charles River, Taconic, Scanbur, Jackson Laboratory Hyvä laatu,

Lisätiedot

Tarttuvien eläintautien huomioiminen luonnonlintuja käsiteltäessä

Tarttuvien eläintautien huomioiminen luonnonlintuja käsiteltäessä WWF Koulutus: Öljyyntyneiden lintujen käsittely, pesu ja hoito, Tarttuvien eläintautien huomioiminen luonnonlintuja käsiteltäessä Laila Rossow Tarttuvien tautien Erikoiseläinlääkäri Tarttuva eläintauti?

Lisätiedot

YLEISILMANVAIHDON JAKSOTTAISEN KÄYTÖN VAIKUTUKSET RAKENNUSTEN PAINE-EROIHIN JA SISÄILMAN LAATUUN

YLEISILMANVAIHDON JAKSOTTAISEN KÄYTÖN VAIKUTUKSET RAKENNUSTEN PAINE-EROIHIN JA SISÄILMAN LAATUUN YLEISILMANVAIHDON JAKSOTTAISEN KÄYTÖN VAIKUTUKSET RAKENNUSTEN PAINE-EROIHIN JA SISÄILMAN LAATUUN Vesa Asikainen (Envimetria Oy) Pertti Pasanen (Itä-Suomen yliopisto, ympäristötieteen laitos) Helmi Kokotti

Lisätiedot

1. Jos hevosten pito on ammattimaista tai muuten laajamittaista, onko toiminnasta tehty kirjallinen ilmoitus lääninhallitukselle?

1. Jos hevosten pito on ammattimaista tai muuten laajamittaista, onko toiminnasta tehty kirjallinen ilmoitus lääninhallitukselle? Hyvinvointi, turvallisuus ja ympäristöasioista huolehtiminen on oleellinen osa hevosalan yrittäjän arkea. Hevostilan ja sen ympäristön vastuullinen hoitaminen luo hyvinvointia ja turvallisuutta paitsi

Lisätiedot

8. Ympäristöperäisten utaretulehdusbakteerien aiheuttamien ongelmien hallinta. Laura Kulkas Valio Oy

8. Ympäristöperäisten utaretulehdusbakteerien aiheuttamien ongelmien hallinta. Laura Kulkas Valio Oy 8. Ympäristöperäisten utaretulehdusbakteerien aiheuttamien ongelmien hallinta Laura Kulkas Valio Oy Ympäristöperäiset utaretulehdusbakteerit Streptococcus uberis (Streptococcus dysgalactiae) Escherichia

Lisätiedot

ELINYMPÄRISTÖNÄ HEVONEN

ELINYMPÄRISTÖNÄ HEVONEN Helsingin yliopisto Eläinlääketieteellinen tiedekunta Oppimateriaalia 8 ELINYMPÄRISTÖNÄ HEVONEN hevosen loiset ja loissairaudet Seppo Saari Sven Nikander Pfizer Animal Health Helsingin yliopisto Eläinlääketieteellinen

Lisätiedot

COOPERSECT Spot on TEHOKAS SUOJA ULKOLOISIA JA KÄRPÄSIÄ VASTAAN LAIDUNTAVILLE NAUDOILLE JA LAMPAILLE

COOPERSECT Spot on TEHOKAS SUOJA ULKOLOISIA JA KÄRPÄSIÄ VASTAAN LAIDUNTAVILLE NAUDOILLE JA LAMPAILLE COOPERSECT Spot on TEHOKAS SUOJA ULKOLOISIA JA KÄRPÄSIÄ VASTAAN LAIDUNTAVILLE NAUDOILLE JA LAMPAILLE Ulkoloisten tehokas torjunta Parantaa eläinten kasvua Parantaa eläinten hyvinvointia Poistaa stressiä

Lisätiedot

Teabepäeva korraldamist toetab Euroopa Liit Eesti riikliku mesindusprogrammi 2013 2016 raames

Teabepäeva korraldamist toetab Euroopa Liit Eesti riikliku mesindusprogrammi 2013 2016 raames Teabepäeva korraldamist toetab Euroopa Liit Eesti riikliku mesindusprogrammi 2013 2016 raames Eesti mesinike suvine teabepäev Koht ja aeg: Olustvere Teenindus- ja Maamajanduskooli ruumides, 11.07.2015.a.

Lisätiedot

Farmakogeneettiset testit apuna lääkehoidon arvioinnissa

Farmakogeneettiset testit apuna lääkehoidon arvioinnissa Farmakogeneettiset testit apuna lääkehoidon arvioinnissa Farmakogeneettiset testit Farmakogenetiikalla tarkoitetaan geneettisiä variaatioita, jotka vaikuttavat lääkeainevasteeseen. Geneettisen tiedon hyödyntäminen

Lisätiedot

Tuhoeläimet viljoilla, onko niitä? Erja Huusela-Veistola PesticideLife loppuseminaari 13.11.2013

Tuhoeläimet viljoilla, onko niitä? Erja Huusela-Veistola PesticideLife loppuseminaari 13.11.2013 Tuhoeläimet viljoilla, onko niitä? Erja Huusela-Veistola PesticideLife loppuseminaari 13.11.2013 Tuhoeläinmäärissä vaihtelua hyönteisille tyypillistä suuri vuosittainen vaihtelu - lämpötila vaikuttaa lisääntymiseen

Lisätiedot

Suomenhevosten askelja hyppyominaisuuksien periytyvyys. Suomenhevosten jalostuspäivät 10.2.2016 Aino Aminoff

Suomenhevosten askelja hyppyominaisuuksien periytyvyys. Suomenhevosten jalostuspäivät 10.2.2016 Aino Aminoff Suomenhevosten askelja hyppyominaisuuksien periytyvyys Suomenhevosten jalostuspäivät 10.2.2016 Aino Aminoff Suomenhevosten laatuarvostelu Suomenhevosten laatuarvostelu on 3-5 v. suomenhevosille suunnattu

Lisätiedot

LAPSET JA BIOPANKIT. Valvira 25.11.2014. Jari Petäjä

LAPSET JA BIOPANKIT. Valvira 25.11.2014. Jari Petäjä LAPSET JA BIOPANKIT Valvira 25.11.2014 Jari Petäjä 1 Lasten elämänkaari sairaanhoidon näkökulmasta Aikuisten hoito kasvu ja kehitys perhe ja vanhemmuus raha, taudit potilaan hoitomyöntyvyys 0 ikä 16 25

Lisätiedot

PAKKAUSSELOSTE 1. MYYNTILUVAN HALTIJAN NIMI JA OSOITE SEKÄ ERÄN VAPAUTTAMISESTA VASTAAVAN VALMISTAJAN NIMI JA OSOITE EUROOPAN TALOUSALUEELLA, JOS ERI

PAKKAUSSELOSTE 1. MYYNTILUVAN HALTIJAN NIMI JA OSOITE SEKÄ ERÄN VAPAUTTAMISESTA VASTAAVAN VALMISTAJAN NIMI JA OSOITE EUROOPAN TALOUSALUEELLA, JOS ERI PAKKAUSSELOSTE Nematel vet 439 mg/g oraalipasta hevosille 1. MYYNTILUVAN HALTIJAN NIMI JA OSOITE SEKÄ ERÄN VAPAUTTAMISESTA VASTAAVAN VALMISTAJAN NIMI JA OSOITE EUROOPAN TALOUSALUEELLA, JOS ERI Myyntiluvan

Lisätiedot

MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus 1 Maatiaiskanan säilytysohjelma

MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus 1 Maatiaiskanan säilytysohjelma MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus 1 Arvoisa vastaanottaja Tänä vuonna vietämme maatiaiskanan säilytysohjelman käynnistymisen 10-vuotisjuhlaa. Kiitos kaikille Teille, jotka olette olleet mukana alusta

Lisätiedot

Ajankohtaista HIVlääkeresistenssistä. Inka Aho 11.02.2015

Ajankohtaista HIVlääkeresistenssistä. Inka Aho 11.02.2015 Ajankohtaista HIVlääkeresistenssistä Inka Aho 11.02.2015 HIV:n resistenssin tutkiminen Genotyyppinen resistenssi Lääkkeiden kohteena olevan proteiinin sekvenssin selvittäminen M184V Mutaatioiden merkitys

Lisätiedot

Tehtävä 1. Tunnista hevosen pään- ja jalkojen merkit /5p

Tehtävä 1. Tunnista hevosen pään- ja jalkojen merkit /5p Sydän-Hämeen ratsastajat ry:n ja Suomen Ratsastajainliiton järjestämät Valtakunnalliset Hevostaitomestaruuskilpailut Aitoossa 18.5.2013 TEORIAKOE SARJA I kilpailija numero: nimi: seura: kokonaispisteet:

Lisätiedot

HAKEMISTOPALVELUYRITYKSET POLIISILLE TEHDYISSÄ TUTKINTAPYYNNÖISSÄ

HAKEMISTOPALVELUYRITYKSET POLIISILLE TEHDYISSÄ TUTKINTAPYYNNÖISSÄ HAKEMISTOPALVELUYRITYKSET POLIISILLE TEHDYISSÄ TUTKINTAPYYNNÖISSÄ HTSY Verohallinto 11.6.2014 2 (5) HAKEMISTOPALVELUYRITYKSET POLIISILLE TEHDYISSÄ TUTKINTAPYYNNÖISSÄ Harmaan talouden selvitysyksikössä

Lisätiedot

Keskittymisharjoitus. Sinikka Hiltunen/Muistikoulutus 2.10.2009 1/6. Lue teksti, jota ei ole lihavoitu

Keskittymisharjoitus. Sinikka Hiltunen/Muistikoulutus 2.10.2009 1/6. Lue teksti, jota ei ole lihavoitu Sinikka Hiltunen/Muistikoulutus 2.10.2009 1/6 Keskittymisharjoitus Lue teksti, jota ei ole lihavoitu Ikääntymisen myötä hermojärjestelmän kyky ylläpitää Säännöllinen alkoholin nauttiminen nuoruudessa muuttaa

Lisätiedot

Hevosten lääkitys. Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara Evira

Hevosten lääkitys. Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara Evira Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara Evira Lääkkeet ja lainsäädäntö Eläinten lääkitsemisen lainsäädännöllä varmistetaan eläinten hyvinvointia, ihmisten ja eläinten terveyttä, elintarviketurvallisuutta

Lisätiedot

Testausselostus. MSK-marketing. Vinyylisen julkisivupinnoitteen UV:n kestävyys, iskunkestävyys pakkasella sekä lämpöeläminen

Testausselostus. MSK-marketing. Vinyylisen julkisivupinnoitteen UV:n kestävyys, iskunkestävyys pakkasella sekä lämpöeläminen 1 Testausselostus MSK-marketing Vinyylisen julkisivupinnoitteen UV:n kestävyys, iskunkestävyys pakkasella sekä lämpöeläminen 2 Tilaaja: MSK-marketing PL 346 00811 Helsinki Testin suorittaja: Seinäjoen

Lisätiedot

Ajankohtaista luomukanojen terveydestä 8.6.2011

Ajankohtaista luomukanojen terveydestä 8.6.2011 Ajankohtaista luomukanojen terveydestä 8.6.2011 Laila Rossow Siipikarjan taudit Tarttuvien tautien erikoiseläinlääkäri EVIRA Siipikarjan terveydentila on Suomessa ollut jo vuosikausia erittäin hyvä Vaarallisia

Lisätiedot

Riistapäivät 2015 Markus Melin Itä Suomen Yliopisto Metsätieteiden osasto markus.melin@uef.fi

Riistapäivät 2015 Markus Melin Itä Suomen Yliopisto Metsätieteiden osasto markus.melin@uef.fi Riistapäivät 2015 Markus Melin Itä Suomen Yliopisto Metsätieteiden osasto markus.melin@uef.fi Laserkeilaus pähkinänkuoressa Aktiivista kaukokartoitusta, joka tuottaa 3D aineistoa (vrt. satelliitti- ja

Lisätiedot

Tutkimusraportti, Leppäkorven koulu, Korpikontiontie 5

Tutkimusraportti, Leppäkorven koulu, Korpikontiontie 5 HB Sisäilmatutkimus Oy 29.12.2011 1 Hämeentie 105 A 00550 Helsinki p. 09-394 852 f. 09-3948 5721 Tutkimusraportti Vantaan kaupunki Tilakeskus / Ulla Lignell Kielotie 13 01300 Vantaa Tutkimusraportti, Leppäkorven

Lisätiedot

Automatisointi säästää työtunteja hevostallilla

Automatisointi säästää työtunteja hevostallilla Liite 9.6.2008 65. vuosikerta Numero 2 Sivut 8 9 Automatisointi säästää työtunteja hevostallilla Hanna Lensu, Maaseudun Tulevaisuus Keijo Viertoman ja Tiina Tuomisen tilan 30 vuotta vanhan mullinavetan

Lisätiedot

Lasten lääketutkimukset teollisuuden näkökulmasta

Lasten lääketutkimukset teollisuuden näkökulmasta Lasten lääketutkimukset teollisuuden näkökulmasta Pia Eloranta, Head of Clinical Research, Pfizer Oy 4.2.2009 Esityksen sisältö Yleistä lasten lääketutkimuksista Lasten lääketutkimuksen viranomaisvaatimukset

Lisätiedot

Tarttuvista taudeista

Tarttuvista taudeista OHJELMA Hippos kiittää tuesta seuraavia yhteistyökumppaneita: Intervet Oy Pharmaxim AB Scanvet Eläinlääkkeet Oy Vermon Ravirata Vetcare Oy 18.00 18.30 Tarttuvien tautien ennaltaehkäisy / ell. Katja Hautala

Lisätiedot

Lasten infektioita kihomadot, märkärupi

Lasten infektioita kihomadot, märkärupi Lasten infektioita kihomadot, märkärupi 16.10.2015 Alueellinen koulutuspäivä Infektioiden torjunta Terhi Tapiainen Last. el, lasten infektiolääkäri, dos. OYS Lapset ja nuoret Kihomato Enterobius vermicularis,

Lisätiedot

Sikava-terveydenhuoltosuunnitelma

Sikava-terveydenhuoltosuunnitelma TERVEYDENHUOLTOSUUNNITELMA (11.8.2011) Sivu 1 (5) Sikava-terveydenhuoltosuunnitelma Tuottajan nimi Tilatunnus Pitopaikkatunnus (täytettävä jos tilalla enemmän kuin yksi pitopaikka) Lähiosoite Postinumero

Lisätiedot

LAMPAAN RUUANSULATUSKANAVAN LOISTEN ESIINTYMINEN SUOMESSA

LAMPAAN RUUANSULATUSKANAVAN LOISTEN ESIINTYMINEN SUOMESSA LAMPAAN RUUANSULATUSKANAVAN LOISTEN ESIINTYMINEN SUOMESSA Laura Tarvainen Lisensiaatin tutkielma Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos Eläinlääketieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto 2009 Tiedekunta

Lisätiedot

Osteoporoosi (luukato)

Osteoporoosi (luukato) Osteoporoosi (luukato) Lääkärikirja Duodecim Pertti Mustajoki, sisätautien erikoislääkäri Osteoporoosi tarkoittaa, että luun kalkkimäärä on vähentynyt ja luun rakenne muuttunut. Silloin luu voi murtua

Lisätiedot

PERHE JA PÄIHDEKASVATUS. meille myös!!!

PERHE JA PÄIHDEKASVATUS. meille myös!!! PERHE JA PÄIHDEKASVATUS meille myös!!! Pohdinnan pohjaksi päihteistä Lapsen kanssa on hyvä keskustella päihteiden vaikutuksista niissä tilanteissa, joissa asia tulee luontevasti puheeksi. Tällainen tilanne

Lisätiedot

Koagulaasipositiivisten stafylokokkien määrittäminen. Pesäkelaskentatekniikka.

Koagulaasipositiivisten stafylokokkien määrittäminen. Pesäkelaskentatekniikka. Vastuuhenkilöt Hakola Satu, Sivu/sivut 1 / 5 Koagulaasipositiivisten stafylokokkien määrittäminen. Pesäkelaskentatekniikka. 1 Menetelmäviitteet ja poikkeamat ISO 6888-1:1999,/ Amd 1:2003, muunnos. (Baird-Parker

Lisätiedot

Leo Heinonen, H2 Mobiilisti Meikussa 2 3.12.2014

Leo Heinonen, H2 Mobiilisti Meikussa 2 3.12.2014 Leo Heinonen, H2 Mobiilisti Meikussa 2 3.12.2014 ipadeja pilotoineen vuosikurssin kokemukset Tuen määrä vähäinen Laitteen käytön opettelu lisäkuormitus opiskelujen alussa ipad-vertaistuutoroinnin idea

Lisätiedot

LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012

LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012 LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012 JOHANNA MEHTÄLÄ 2014 TARKKAILUN PERUSTA Lokan ja Porttipahdan tekojärvien kalaston elohopeapitoisuuksien tarkkailu perustuu

Lisätiedot

PLENADREN RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VERSIO 3.0

PLENADREN RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VERSIO 3.0 PLENADREN RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VERSIO 3.0 VI.2 VI.2.1 JULKISEN YHTEENVEDON OSIOT Tietoa sairauden esiintyvyydestä PLENADREN-valmistetta käytetään lisämunuaisten vajaatoiminnan

Lisätiedot

Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)

Kohonnut verenpaine (verenpainetauti) Kohonnut verenpaine (verenpainetauti) Lääkärikirja Duodecim Pertti Mustajoki, sisätautien erikoislääkäri Verenpaine on koholla, kun yläarvo on 140 tai ala-arvo yli 90 tai kumpikin luku on korkeampi. Kohonnut

Lisätiedot

Laajakirjoisia beetalaktamaaseja tuottavat bakteerit ja MRSA - Uudet ilmoitettavat eläintaudit

Laajakirjoisia beetalaktamaaseja tuottavat bakteerit ja MRSA - Uudet ilmoitettavat eläintaudit Laajakirjoisia beetalaktamaaseja tuottavat bakteerit ja MRSA - Uudet ilmoitettavat eläintaudit Erikoistutkija Suvi Nykäsenoja Jaostopäällikkö Antibioottijaosto Elintarvike- ja rehumikrobiologian tutkimusyksikkö

Lisätiedot

Olysio (simepreviiri) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Olysio (simepreviiri) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Olysio (simepreviiri) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Tämä on yhteenveto Olysio-valmisteen riskienhallintasuunnitelmasta (risk management plan, RMP), jossa esitetään yksityiskohtaisesti

Lisätiedot

RUOKINNAN AUTOMATISOINTI

RUOKINNAN AUTOMATISOINTI Suomen Hippos Oy JALOSTUSPÄIVÄT 12.2.2009 RUOKINNAN AUTOMATISOINTI Mty Aktiivitalli Maiju Paukku ja Fredrika Nyberg Lappeenranta 12.2.2009 1 Mty Aktiivitalli Perustettu syksyllä 2005 Suomen ensimmäinen

Lisätiedot

Ruotsalainen tutkimus saksanpaimenkoirien sairauksista

Ruotsalainen tutkimus saksanpaimenkoirien sairauksista Ruotsalainen tutkimus saksanpaimenkoirien sairauksista Eero Lukkari Pari viikkoa sitten julkaistiin loistava tutkimus saksanpaimenkoirien sairauksista ja kuolinsyistä Ruotsissa. Jos se olisi julkaistu

Lisätiedot

Tasapainoilua arjessa lapsen ylipaino. Anne Kuusisto, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Suomen Sydänliitto ry

Tasapainoilua arjessa lapsen ylipaino. Anne Kuusisto, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Suomen Sydänliitto ry Tasapainoilua arjessa lapsen ylipaino. Anne Kuusisto, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Suomen Sydänliitto ry Luennon sisältö Mistä lähteä liikkeelle, jos oman lapsen paino huolestuttaa? Miten lapsen

Lisätiedot

rakko ja virtsatiet (C65 68, D09.0 1, D30.1 9, D41.1)

rakko ja virtsatiet (C65 68, D09.0 1, D30.1 9, D41.1) Syöpäpotilaiden eloonjäämisluvut alueittain Sivuilla 2 14 esitetään suhteelliset elossaololuvut yliopistollisten sairaaloiden vastuualueilla vuosina 2005 2012 todetuilla ja 2010 2012 seuratuilla potilailla

Lisätiedot

Selvitys hevosen kuivikelannan hyötykäyttömahdollisuuksista teknillisestä, juridisesta sekä talliyrittäjien näkökulmasta

Selvitys hevosen kuivikelannan hyötykäyttömahdollisuuksista teknillisestä, juridisesta sekä talliyrittäjien näkökulmasta Selvitys hevosen kuivikelannan hyötykäyttömahdollisuuksista teknillisestä, juridisesta sekä talliyrittäjien näkökulmasta Anna Tenhunen http://adayinthelifeofcj.files.wordpress.com/2012/06/manure.jpg Työn

Lisätiedot

ESTÄ AIVOINFARKTI YLEINEN JA YLEISTYVÄ ETEISVÄRINÄ. Tunne pulssisi

ESTÄ AIVOINFARKTI YLEINEN JA YLEISTYVÄ ETEISVÄRINÄ. Tunne pulssisi Ammattilaisille Tunne pulssisi ESTÄ AIVOINFARKTI Eteisvärinä on iäkkäillä yleinen, vointia heikentävä ja terveyttä uhkaava rytmihäiriö, jonka vakavin seuraus on aivoinfarkti. Epäsäännöllinen syke on eteisvärinän

Lisätiedot

Ajankäyttötutkimuksen satoa eli miten saan ystäviä, menestystä ja hyvän arvosanan tietojenkäsittelyteorian perusteista

Ajankäyttötutkimuksen satoa eli miten saan ystäviä, menestystä ja hyvän arvosanan tietojenkäsittelyteorian perusteista Ajankäyttötutkimuksen satoa eli miten saan ystäviä, menestystä ja hyvän arvosanan tietojenkäsittelyteorian perusteista Harri Haanpää 18. kesäkuuta 2004 Tietojenkäsittelyteorian perusteiden kevään 2004

Lisätiedot

PAKKAUSSELOSTE. Airomir 5 mg/2,5 ml sumutinliuos. salbutamoli

PAKKAUSSELOSTE. Airomir 5 mg/2,5 ml sumutinliuos. salbutamoli PAKKAUSSELOSTE Airomir 5 mg/2,5 ml sumutinliuos salbutamoli Lue tämä pakkausseloste huolellisesti, ennen kuin aloitat lääkkeen käyttämisen. - Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin. -

Lisätiedot

Toctino (alitretinoiini)

Toctino (alitretinoiini) POTILASESITE Toctino (alitretinoiini) Raskaudenehkäisyohjelma TOC-FI-004-051208-D Tästä esitteestä Tässä esitteessä on tärkeää tietoa Toctino-hoidostanne ja lääkkeen käyttöön liittyvästä mahdollisesta

Lisätiedot

Laadukkaisiin verryttelyihin kannattaa satsata!

Laadukkaisiin verryttelyihin kannattaa satsata! Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden terveyshyödyt tunnetaan hyvin. Liikunnalla voi olla myös terveydelle haitallisia puolia ja usein nämä ilmenevät tuki- ja liikuntaelimistön vammoina. Kolme yleisimmin

Lisätiedot

0,9 mg/ml butyylihydroksitolueenia (E321; hapettumisenestoaineena) 0,7 mg/ml sorbiinihappoa (E200; säilöntäaineena)

0,9 mg/ml butyylihydroksitolueenia (E321; hapettumisenestoaineena) 0,7 mg/ml sorbiinihappoa (E200; säilöntäaineena) 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI Procox 0,9 mg/ml + 18 mg/ml oraalisuspensio koiralle 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Vaikuttavat aineet: Procox sisältää 0,9 mg/ml emodepsidiä ja 18 mg/ml toltratsuriilia.

Lisätiedot

CORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

CORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO CORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Haavainen paksusuolentulehdus (UC)

Lisätiedot