KYRÖN SUURPITÄJÄN ASUTUKSEN SYNTY NIMISTÖTIETEELLINEN JA HISTORIALLINEN. Johdanto

Transkriptio

1 KYRÖN SUURPITÄJÄN ASUTUKSEN SYNTY NIMISTÖTIETEELLINEN JA HISTORIALLINEN TUTKIMUS KYRÖN SUURPITÄJÄN ASUTUKSESTA KESKIAJALTA 1600-LUVUN PUOLIVÄLIIN Johdanto Nykyisen tietämyksemme mukaan suurin osa Suomen alueesta sai pysyvän, ympärivuotisen talonpoikaisasutuksensa keskiajalla ja 1500-luvulla. Tämä asutusvaihe on hyvin keskeinen Suomen myöhemmän kehityksen kannalta, mutta silti tietämyksemme siitä, miten ja keiden toimesta maan eri osat saivat tuolloin asutuksensa, on hyvin vähäinen. Uutta tietoa on mahdollista saada vain monitieteisen lähestymistavan kautta. Keskeisellä sijalla on asutushistoriallinen nimistöntutkimus, jonka kautta saatavaa tietoa yhdistetään historiantutkimuksen, arkeologian, kielen- ja kulttuurintutkimuksen sekä luonnonmaantieteellisen tutkimuksen antamaan tietoon. Tämä tutkimus kohdistuu yhden Suomen keskiajan asutustoiminnan kannalta keskeisen uudisasutusalueen, vanhan Kyrön suurpitäjän, asutuksen synnyn tutkimiseen. Tähän suurpitäjään kuului kaikkiaan neljä jokilaaksoa: Kyrön-, Laihian- ja Lapuan- ja Vöyrinjokilaakso. Niiden alueella oli jo 1500-luvun puolivälissä vakiintunut asutus, jonka syntyvaiheita ei ole tähän saakka pyritty eikä edes pystytty kunnolla ratkaisemaan. Kyrön suurpitäjän asutushistoriassa keskeisin alue on Kyrönjokilaakso, jossa arkeologisten löytöjen perusteella oli jo rautakaudella, viimeistään 400-luvulta lähtien, koko Suomen mittakaavassa merkittävä asutuskeskus. Pienempiä asutuskeskittymiä oli tuolloin myös viereisten jokien suupuolella. Kalmistolöytöjen valossa Kyrön asutus näyttäisi taantuneen tai jopa täysin loppuneen 800-luvun kuluessa. Kysymys siitä, jatkuiko rautakautinen asutus keskiajalle ja siitä eteenpäin, vai asutettiinko koko Etelä- Pohjanmaa uudelleen keskiajan kuluessa, on edelleen ratkaisematta. Perusteellisen nimistöntutkimuksen avulla tähän kysymykseen on mahdollista saada uutta valoa. Jatkuvuudesta voisi todistaa esimerkiksi sellainen vanhakantainen nimistö, joita ei voida selittää muilta vanhoilta asutusalueilta, esimerkiksi Hämeestä, Satakunnasta tai Varsinais- Suomesta, tuoduiksi siirrännäisiksi. Suomalaisperäisen asutuksen ohella keskeisellä sijalla on vanhan skandinaavisen nimistön ja asutuksen ongelma, sen voimakkuus ja laajuus suomalaiseen asutukseen verrattuna. Tutkimuksen lähtökohtana on 1500-luvun puolenvälin veroluetteloiden antama kuva Kyrön suurpitäjän asutuksen tilasta, määrästä ja sijoittumisesta ja edelleen 1500-

2 luvulla ja 1600-luvun alkupuolella tapahtuneesta kehityksestä. Tästä lähtökohdasta asutuksen kehitystä pyritään selittämään takautuvasti eli tutkimaan kuinka tilanteeseen oli päädytty. Tällöin tutkimuksessa hyödynnetään kaikki käytettävissä oleva asiakirja- ja nimistöaineisto. Myös olemassa olevaa arkeologista aineistoa käytetään tutkimuksen tukena. Vanhan Kyrön suurpitäjän nimistöä ja asutuksen syntyä ei ole tutkittu modernien historiantutkimuksen menetelmien avulla. Tekeillä oleva tutkimus onkin merkittävä sekä uuden historiallisen tiedon saamisen että laajemmin keskiajan tutkimuksen metodiikan kehittämisen kannalta. Alueen asutushistoriaa on aiemmin tutkittu lähinnä arkeologisilla ja luonnontieteellisillä menetelmillä, mikä osaltaan hyödyttää nyt käynnissä olevaa tutkimusta. Tuoreimmista arkeologisista tutkimuksista voidaan mainita erityisesti ruotsalaisen Evert Baudounin tutkimus Järnåldersbygd i Österbotten: en ekologiskarkeologisk studie av bosättningskontinuitet och resursutnyttjande vuodelta Asutushistoriallisia kysymyksiä on käsitelty jonkin verran alueen paikallishistorioissa, joista merkittävin on Armas Luukon kirjoittama Etelä-Pohjanmaan historia I II vuodelta Luukko pyrki tutkimuksessaan hyödyntämään myös nimistöä, mutta hänen nimistöanalyysinsä on menetelmiltään vanhentunutta ja osin tarkoitushakuista, joten sen hyödyt nykyiselle tutkimukselle ovat vähäiset. Myöhempien paikallishistorioiden asutushistoriaa käsittelevät osuudet tukeutuvat hyvin pitkälti Luukon tutkimukseen. Ruotsinkielisen Pohjanmaan rannikkoseudun osalta on vuonna 1977 julkaistu erillinen Svenska Österbottens historia, jossa käsitellään suppeasti myös alueen asutushistoriaa. Tutkimuksellisesti se ei juuri tarjonnut uusia näkemyksiä, vaan siinä tyydyttiin toistamaan vakiintuneita tutkimustuloksia. Nimiaineistoja tässäkin tutkimuksessa on hyödynnetty erittäin vähän. Tutkimusalueelta on julkaistu myös erilaisia paikallis- ja pitäjänhistorioita, joissa on käsitelty myös paikallista asutushistoriaa. Niiden laatu ja sisältö ovat kuitenkin hyvin vaihtelevia, eivätkä ne tarjoa selkeää kuvaa alueen asutuksen varhaisvaiheista. Tavoitteet, tutkimusaineisto ja menetelmät Keskeisimmät tutkimuskysymykset Kyrön suurpitäjän asutushistoriassa ovat: 1) Milloin alue sai pysyvän asutuksensa ja mistä nämä ensimmäiset uudisasukkaat olivat peräisin,

3 2) oliko alueella uudisasutusta vanhempaa alkuperäisväestöä ja jäikö sitä uudisasutuksen lomaan, ts. jatkuiko alueen voimakas rautakautinen asutus keskeytymättä historialliselle ajalle saakka, 3) mitkä olivat asumisen edellytykset ja taustatekijät, 4) onko alueen eri osien asutushistoriassa eroja ja miten ne ovat selitettävissä, 5) ruotsalaisperäisen asutusliikkeen ulottuminen rannikolta sisämaahan, 6) savolaisten tunkeutuminen sisämaasta jokilaaksoon, 7) Kyrön suurpitäjän asutushistorian vertailu muun Pohjanmaan, Suomen muiden osien sekä lähialueiden asutushistoriaan. Tutkimuksen perustana ovat asutushistoriallisen nimistöntutkimuksen metodit. Niiden pohjalla on teoria, jonka mukaan uudisasukkaat toivat lähtöalueeltaan mukanaan paikan- ja henkilönnimiä ja nimityyppejä, käytännössä kaikki osaamansa nimenmuodostustavat. Tutkimalla jonkin alueen vanhimman nimistön alkuperää ja maantieteellistä levintää, voidaan tehdä johtopäätöksiä nimenantajien eli varhaisten asuttajien alkuperästä ja asutuksen synnystä. Nimistöntutkimuksen avulla on mahdollista saada uutta tietoa historiallisen tutkimuksen, päättelyn ja tulkinnan käyttöön. Tämän tutkimuksen tavoitteena on myös edelleen kehittää asutushistoriallista nimistöntutkimusta ja luoda siitä todellinen monitieteinen tutkimusmenetelmä, jonka avulla voidaan tuottaa uutta tietoa Suomen keskiajan asutushistoriasta. Tutkimuksessa hyödynnetään esimerkiksi arkeologian, murretutkimuksen ja luonnontieteiden tuloksia. Monitieteisen lähestymistavan avulla voidaan tutkia etenkin kahta, osin toisiinsa liittyvää asutusliikettä. Näistä vanhempi on keskiajalla alkanut ja ainakin 1560-luvulle saakka jatkunut kolonisaatio, jonka lähtöalueet ovat etupäässä Länsi-Suomessa ja Karjalassa. Nuorempi asutuskausi, johon nimistöntutkimus voi tuoda lisävalaistusta, on savolaisten 1500-luvun alkupuolella alkanut asutusliike. Tutkimus kohdistuu Kyrön suurpitäjän vanhimman nimistön eri lajeihin, joita ovat: 1) vanhimmat henkilönnimet, 2) asutusnimet (talonnimet, kylännimet), ja 3) vanhin luontonimistö (vesistöjen, maastokohteiden ym. nimet). Nämä nimet analysoidaan useasta näkökulmasta. Ensimmäinen lähestymistapa on kielellinen, jolloin selvitetään nimien etymologinen alkuperä. Pelkästään tämä voi antaa tietoa nimenantajien etnisestä alkuperästä. Tämän jälkeen tarkasteltavana on nimien ja nimityyppien typologinen analyysi ja maantieteellinen levintä, jolloin tutkimusalueen nimistölle etsitään yhtäläisyyksiä koko suomen kielialueelta. Vertailussa on käytettävä nimenomaan etymologisesti

4 samaa alkuperää olevia nimiä, koska vain silloin tulokset ovat luotettavia. Nimilevintöjen vertailu mahdollistaa paitsi asutuksen maantieteellisen alkuperän selvittämisen, niin myös niiden taustalla olevien asutusliikkeiden suhteellisen ja joskus jopa absoluuttisen ajoittamisen. Tutkimusalueelta esille saatuja asutusliikkeitä pyritään selittämään sekä lähtö- että kohdealueen näkökulmasta, jolloin tutkimus kytkeytyy Suomen asuttamisen laajempaan kokonaisuuteen. Tutkimuksen runkona on kaksi suurta lähdeaineistoa, joiden voidaan katsoa kattavan kaiken relevantin alueen asutushistoriaa käsittelevän aineiston. Ensimmäisen muodostavat alkuperäisten vanhojen asiakirjojen ja karttojen sisältämät tiedot ja niissä esiintyvät henkilön- ja paikannimet. Tutkimusalueen veroasiakirjat, tuomiokirjat ja kartat löytyvät suurilta osin digitoituina Kansallisarkiston digitaaliarkistosta. Nämä vanhimmat alkuperäislähteet pyritään hyödyntämään kokonaisuudessaan aina 1600-luvun puoliväliin saakka, jolloin asiakirjoihin merkitään ensimmäisen kerran alueen kaikki talonnimet. Talonnimien ja tutkimuksen yhteydessä laadittavien talonhaltijaluetteloiden avulla voidaan alueen nykyinen asutus kytkeä vanhimmissa asiakirjoissa esiintyvään ja ehkä jopa keskiaikaiseen asutukseen. Toisen merkittävän lähdeaineiston muodostaa 1900-luvun kuluessa suomalaiselta kielialueelta haastattelemalla koottu nimistö, joka on koottu Kotimaisten Kielten Keskuksen Nimiarkiston kahteen kokoelmaan, pitäjänkokoelmiin ja yleiskokoelmiin. Näistä edellinen sisältää paikkakuntakohtaiset nimikokoelmat, jälkimmäinen taas sisältää aakkosjärjestyksessä kaikki suomalaiset paikannimet. Näiden ainutlaatuisten kokoelmien hyödyntäminen on jäänyt valitettavan vähäiseksi. Merkittävin aineistoa ja onomastista tutkimusmenetelmää hyödyntänyt tutkimus on Jouko Vahtolan väitöskirja Tornionjokija Kemijokilaakson asutuksen synnystä vuodelta Kyseinen tutkimus antoi aivan uuden kuvan koko Pohjois-Suomen asutushistoriasta ja valaisi monia, pitkään kiistanalaisina olleita varhaishistorian kysymyksiä. Nyt Vahtolan käyttämiä menetelmiä on tarkoitus hyödyntää ja kehittää edelleen Etelä-Pohjanmaan asutuksen varhaisvaiheiden tutkimisessa. Toteuttamissuunnitelma Tekijä on perehtynyt asutushistorian ja nimistöntutkimuksen menetelmiin vuonna 2010 valmistuneessa pro gradu -tutkielmassaan sekä keväällä 2011 valmistuneessa lisensiaatintutkimuksessaan, jotka käsittelivät Pohjois-Pohjanmaan Siikajokilaakson asutuksen syntyä. Ne antoivat paljon uutta ja entistä yksityiskohtaisempaa tietoa alueen varsin

5 yksioikoisena pidettyyn asutushistoriaan. Perinteisen käsityksen mukaan Siikajokilaakson rannikkoalueet saivat asutuksensa Länsi-Suomesta, joen keski- ja latvaosat lähinnä Savosta. Tarkemmassa tutkimuksessa länsisuomalainen, erityisesti hämäläinen vaikutus osoittautui luultua voimakkaammaksi koko jokilaakson osalta. Toisaalta aiemmin vallitsevana ollut käsitys savolaisten suuresta merkityksestä osoittautui osittain vääräksi, sillä karjalaisperäinen asutusvirtaus näyttäisi olleen ratkaisevammassa roolissa suuressa osassa jokilaaksoa aina rannikkoa myöten. Täysin uutta oli saamelaisperäisen nimistökerrostuman löytyminen jokilaakson latvaosista, samoin vierasperäisten, erityisesti skandinaavisten vaikutteiden esiintyminen rannikolla. Siikajokilaaksosta saadut tulokset osoittavat, että vakiintuneissa asutushistoriallisissa tulkinnoissa on paljon tarkennettavaa. Tutkimuksessa hyödynnetyt työmenetelmät osoittautuivat myös toimiviksi, ja niitä on tarkoitus kehittää edelleen. Tähän mennessä saadun kokemuksen pohjalta tekijällä on tarvittavat tiedot ja taidot nyt alkavan tutkimuksen toteuttamiseen. Tutkimukseen kuuluva arkistotyö tehdään pääosin Pohjois-Pohjanmaan maakuntaarkistossa Oulussa sekä Kotimaisten Kielten Keskuksen Nimiarkistossa Helsingissä. Tutkimus- ja kirjoitustyö tapahtuu Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Tutkimussuunnitelma käsiteltiin Oulun yliopiston historiatieteiden seminaarissa Väitöskirjatyö alkoi joulukuussa 2012 Oulun yliopiston Humanistisen tiedekunnan myöntämän apurahan turvin. Kuluneen apurahakauden aikana on käyty läpi 1500-luvun verotusasiakirjoja sekä digitoitu aineistoa Nimiarkistosta yhteensä nimikortin verran. Digitoituna on tähän mennessä noin puolet alueen nimimateriaalista, sillä koko tutkimusalueen nimistö käsittää arviolta paikannimeä. Vain pientä osaa niistä voidaan hyödyntää asutushistoriallisessa nimistöntutkimuksessa, mutta koko aineisto on välttämätöntä käydä läpi kokonaiskuvan saamiseksi. Tavoitteena on saada tutkimus valmiiksi neljässä vuodessa ajalla Jatkossa työn aikataulu on seuraavanlainen: 1. vuosi. Käydään läpi lähdemateriaalia ja 1600-luvun verotusasiakirjojen osalta ja kootaan tutkimusaineistoa Nimiarkistosta. 2. vuosi. Tutkimusaineiston kokoaminen jatkuu. Verotusasiakirjojen pohjalta laaditaan talonhaltijaluettelo, jonka avulla ensimmäisissä asiakirjatiedoissa esiintyvä asutus voidaan kytkeä maantieteellisesti nykyiseen asutukseen. Nimiarkiston aineistosta seulotaan asutushistoriallisesti relevanttia tietoa. Tunnistetaan asutushistoriallisesti todistusvoimaista nimistöä ja jatketaan analyysiä. Etsitään vertailumateriaalia koko Suomen kieli-

6 alueen nimistöstä. Tehdään asutushistoriallisesti merkittävään nimistöön perustuvaa asutushistoriallista päättelyä. Yhdistetään havainnot muiden tieteenalojen (historian, arkeologian, luonnontieteiden) kautta saatuun tietoon. 3. vuosi. Käydään läpi päälähteitä tukevia lähdeaineistoja, kuten 1600-luvun tuomiokirjoja ja 1700-luvun isojakoasiakirjoja ja -karttoja. Rakennetaan asutushistoriallinen synteesi kootun aineiston pohjalta. 4. vuosi. Tutkimuksen kokoaminen ja kirjoittaminen jatkuu. Päätetään tutkimus ja julkaistaan tulokset.