Paikannimistöntutkimus Suomessa

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Paikannimistöntutkimus Suomessa"

Transkriptio

1 Terhi Ainiala Ritva Liisa Pitkänen (Helsinki, Suomi) Paikannimistöntutkimus Suomessa Käsittelemme suomalaista paikannimistöntutkimusta kolmen viime vuosikymmenen aikana. Esittelemme tutkimusta siinä tehtyjen valintojen kautta: mistä syystä tutkimus on etsiytynyt tietyille aloille, miten se on aikojen kuluessa muuttunut ja kehittynyt ja mitkä seikat ovat muutosten taustalla. Jotta valintojen taustat kävisivät ymmärrettäviksi, joudutaan joskus palaamaan tutkimushistoriassa kolmenkymmenen vuoden aikarajaa kauemmas. Viime vuosikymmeninä suomalainen ja suomenruotsalainen nimistöntutkimus ovat kulkeneet paljolti samoja teitä, joten niiden erottaminen tutkimuksen historiaa kuvattaessa ei ole mielekästä eikä edes mahdollista. 1. Tutkimuksen lähteet Paikannimistöntutkimuksessa tarvitaan erilaisia lähdeaineistoja, jotka voivat olla joko elävästä kielenkäytöstä muistiin merkittyjä tai kirjallisista lähteistä koottuja. Suomessa tutkimus on viime vuosikymmenet voinut tukeutua koko maan kattaviin paikannimikokoelmiin, jotka on kerätty kentältä paikallisia asukkaita haastattelemalla. Lisäksi eri arkistoissa on säilytteillä nimistöntutkimukselle hyödyllisiä asiakirjoja 1500-luvulta lähtien ja karttoja luvulta lähtien Paikannimistön keruu ja nimikokoelmat Suomessa samoin kuin muuallakin Euroopassa paikannimiä ruvettiin ensin kokoamaan kielihistoriallisen tutkimuksen tarpeisiin, koska paikannimet oli havaittu hyväksi lähdeaineistoksi tällaiseen tutkimukseen. Sitten kun nimistöntutkimus oli eriytynyt omaksi tutkimusalakseen, nousi esiin paikannimien systemaattisemman keruun tarve. Suomessa niin paikannimistön kuin muidenkin kieli- ja kansanperinneaineistojen kenttäkeruun taustalla on 1800-luvun Euroopassa herännyt kansallisuusaate. Sen ansiosta suomen kieli oli 1863 nostettu maan viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle. Kaikenlaisen kansanperinteen, muun muassa paikannimien avulla, pyrittiin osoittamaan suomalaisen kulttuurin arvo ja vanhuus. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen (Finnish Antiquities Society) julkaistua 1876 paikannimien keruuohjelman keruu pääsi alkuun. Kansallisromanttisten aatteiden mukaisesti kiinnostuksen kohteena olivat varsinkin sellaiset erikoiset, usein etymologisesti läpinäkymättömät paikannimet, joiden katsottiin valaisevan muinaisia aikoja ja varhaisinta asutusta. Varhaisimpien keruiden tuloksena syntyi kaksi käsikirjoitusta: Paikannimiä ja paikallistarinoita sekä O. A. F. LÖNNBOHMin kokoama 1

2 paikannimisanakirja. Ne sisältävät satunnaisesti eri puolilta maata kerättyjä paikannimiä, ja nykytutkimuksen kannalta niillä on pelkkä kuriositeettiarvo. Suomalais-ugrilainen Seura julkaisi 1907 ohjelman paikannimien keruuta varten koko suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-alueelta. Tarkoituksena oli saada kentältä paikallisia asukkaita haastattelemalla ja asiakirjoista poimimalla kokoon nimiaineistoja ei vain kielentutkimuksen ja asutushistorian vaan myös käytännön nimistönhuollon tarpeisiin. Keruun kohteena olivat kaikenlajisten paikkojen nimet. Keruuohjelmassa tähdättiin systemaattisten nimikokoelmien aikaansaamiseen myös niin, että nimitietojen puhtaaksikirjoituksesta annettiin tarkat ohjeet. Arkistolipussa piti olla tieto paikan lajista, paikan maaston kuvaus, mahdolliset paikan erikieliset nimet, nimen paikallissijamuodot sekä nimeen liittyvä perinne, mm. asutustarinat. Keruu jatkui suunnilleen samanlaisin ohjein koko 1900-luvun alkupuolen. Tuolloin saatiin kerätyksi huomattava määrä pitäjittäisiä nimikokoelmia. Käännekohtaa paikannimien keruussa merkitsi TERHO ITKOSEN laatima keruuopas Nimestäjän opas, joka ilmestyi Opas oli monessa suhteessa alku uudentyyppiselle keruulle. Periaatteessa pyrittiin koko paikannimistön talteen saamiseen, mutta kun oppaan näkökulma nimistöön oli edelleen historiallinen, oli keruun pääpaino kuitenkin vanhassa, keskeisessä nimistössä. Keruulle asetettiin monin tavoin tarkkuuden ja systemaattisuuden vaatimus. Yksittäisistä nimistä edellytettiin monenlaisia tietoja, muun muassa nimien taustan nimenantoperusteen, nimeen sisältyvien sanojen ja nimen iän selvittämistä niin pitkälle kuin mahdollista. Nimet oli myös paikannettava karttaan; suuresta osasta maata oli jo tuolloin saatavissa 1 : mittakaavainen peruskartta. Kerääjä kirjoitti jokaisesta nimestä arkistolipun. Siinä on ensin nimen yleiskielistetty hakuasu, sitten kentältä saatu murteellinen ääntöasu ja nimen paikallissijataivutusmuoto. Nimen tarkoitteen sijaintitietoina on pitäjän- ja kylännimi, joskus myös talon nimi sekä lisäksi numeerinen, karttaan viittaava tarkka paikannustieto. Nimen tarkoitteen laji on ilmaistu sanallisesti. Näiden pakollisten tietojen lisäksi on erilaisia kerääjän saamia tietoja nimestä ja paikasta. Keruuoppaan ilmestymisen jälkeen innostus paikannimien keruuseen kasvoi, mistä on osoituksena se, että puolet nimiarkiston paikannimikokoelmista on kerätty luvulla. Keruun edistymiselle luotiin edellytykset myös sillä, että suomen kielen opiskelijat mobilisoitiin paikannimien keruuseen liittämällä keruutyö osaksi perusopintoja. Voi sanoa, että paikannimien keruusta tuli tuon ajan suomenopiskelijoiden yhteisponnistus. Monet opiskelijat jatkoivat keruuta nimiarkiston myöntämien keruustipendien turvin vuosi vuoden jälkeen vielä maisterintutkinnon suoritettuaankin. Tällainen suurisuuntainen, koko maan 2

3 käsittävä systemaattinen keruu ei olisi ollut mitenkään mahdollinen, jollei valtio olisi antanut siihen rahoitusta luvulla keruu on ollut melko vähäistä, suureksi osaksi aiemmin kerättyjen alueiden uusintakeruuta sekä tutkimushankkeisiin liittyvää keruuta. (Keruusta tarkemmin Närhi 1990.) Kaikki eri aikoina kerätyt paikannimikokoelmat on arkistoitu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimiarkistoon. Arkiston kokoelmissa on noin 2,6 miljoonaa kentältä kerättyä nimitietoa. Kokoelmat kuvastavat 1900-luvun alkupuoliskolla Suomen maaseudulla käytössä ollutta paikannimistöä. Kyseessä on juuri se aika, jolloin maaseudun paikannimistö on todennäköisesti ollut suurimmillaan (Kiviniemi 1990: 27 34). Nimiarkistossa paikannimien peruskokoelman liput on järjestetty pitäjittäin aakkosjärjestykseen. Lisäksi kaikki pitäjänkokoelmien liput on kopioitu ja niistä on muodostettu yhtenäinen, koko maan kattava aakkosellinen yleiskokoelma. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa on säilytteillä myös Suomen ruotsinkielisiltä alueilta kerättyjen paikannimikokoelmien maakunnittainen nimenosarekisteri. Se on tärkeä lähde myös suomenkieliselle nimistöntutkimukselle, koska ruotsalaisalueilla on vanhaa suomalaisperäistä lainanimistöä ja kielirajan tuntumassa on yhä elävää kaksikielistä paikannimistöä. Alkuperäiset ruotsinkieliset nimikokoelmat ovat säilytteillä Svenska litteratursällskapet i Finland -nimisen seuran arkistossa. Kokoelmien laajuus on noin nimitietoa. Paikannimikokoelmat ovat tutkimuksen edellytys, mutta yhtä selvää on myös, että kokoelmat ohjaavat tutkimusta: niiden laajuus, sisältö ja arkistointitapa määräävät pitkälti sen mitä voidaan tutkia. Jos tutkimusaineisto on tarkoitus koota nimiarkiston kokoelmista, on järkevä ryhtyä tutkimaan vain sellaista aineistoa, mikä on löydettävissä kokoelmista kohtuullisella työllä. Nimiarkiston kokoelmien järjestäminen aakkos- ja alueelliseen järjestykseen on luonteva ja järkevä systemointitapa. Sen avulla voidaan löytää nimiaineistoa ennen kaikkea alueellisiin ja etymologisiin tutkimuksiin. Toisaalta tällainen arkistointitapa on rajannut pois monia muita tutkimusmahdollisuuksia. Koska nimet saadaan esiin vain niiden alun mukaan, tutkimuksessa ei ole päästy systemaattisesti selvittämään muun muassa eräitä nimenmuodostuksen kannalta keskeisiä asioita, esimerkiksi nimien lopussa olevia paikan lajin ilmaisevia topografisanoja ja nimenmuodostussuffikseja. Vasta sitten, kun nimiarkiston kokoelmat saadaan sähköiseen muotoon, on mahdollista päästä käsiksi suuriin aineistoihin ja nimien kaikkiin elementteihin. Toistaiseksi nimiarkiston kokoelmien digitalisointi on kuitenkin ollut liian suuri ja kallis hanke toteutettavaksi. Tutkijoiden käytössä on Maanmittauslaitoksen koostama digitaalinen karttanimitietokanta, joka sisältää koko maan kattavassa 3

4 peruskartassa olevat paikannimet, yhteensä noin nimeä. Tietokannan pohjalta on myös mahdollista saada koneellisesti nimien tai nimielementtien levikkikarttoja Asiakirja- ja karttalähteet Paikannimistöntutkija tarvitsee usein nimien vanhoja kirjoitusmuotoja, joita on erilaisissa asiakirjoissa ja kartoissa. Suomessa vanhimmat asiakirjat ovat peräisin Ruotsin vallan ajan alusta, 1200-luvulta, ja ne ovat latinankielisiä luvun puoliväliin saakka asiakirjojen kieli oli maan virallinen kieli ruotsi. Myös asiakirjoja laatineet virkamiehet olivat ruotsinkielisiä, mistä syystä asiakirjoissa olevien suomenkielisten paikannimien kirjoitusasut näyttävät joskus varsin oudoilta. Vanhimpien, toisin sanoen keskiaikaisten, asiakirjojen perusteella ei saa kokonaiskäsitystä tuonaikaisesta paikannimistöstä, koska asiakirjoihin on eri yhteyksissä merkitty vain yksittäisiä paikannimiä. Vasta 1500-luvun puolivälin maakirjoissa päästään ensi kerran näkemään kokonainen paikannimiryhmä: maan keskeinen asutusnimistö: pitäjien ja kylien nimet. Talonnimet ilmaantuvat systemaattisesti asiakirjoihin paljon myöhemmin, vasta 1700-luvun alussa. Koska nimien kokoaminen arkistojen vanhoista alkuperäisistä asiakirjoista on työlästä ja aikaa vievää, tutkijoiden työn helpottamiseksi nimiarkistoon on kerätty paikan- ja henkilönnimiä vanhoista, ennen kaikkea 1500-luvun, asiakirjoista yhtenäisiksi alueittaisiksi kokoelmiksi. Historiantutkimuksen piirissä joitakin vanhoja asiakirjoja on julkaistu painettuina. Vanhimpia, siis keskiaikaisia, asiakirjoja sisältävät sarjat Bidrag till Finlands historia I-V ja Finlands medeltidsurkunder I VIII sekä Registrum ecclesiae aboensis eli Turun tuomiokirkon mustakirja. Vanhoista asiakirjoista on painettuna julkaistu myös joitakin verokirjoja ja maakirjat, joihin on merkitty keskeinen asutusnimistö. Suomen paikannimiä on merkitty ensi kertaa 1500-luvun alkupuolen karttoihin, mm. ruotsalaisen Olaus Magnuksen pohjoismaita kuvaavaan Carta marinaan vuodelta Tässä, niin kuin muissakin vanhimmissa vieraissa maissa laadituissa kartoissa, suomalaiset nimet ovat outoasuisia ja vaikeatulkintaisia. Ensimmäiset nimistöntutkijalle käyttökelpoiset kartat ovat 1630-luvulta lähtien ilmestyneet Suomen ensimmäisten maanmittareiden laatimat aluekartat. Niissä on varsin runsaasti paikannimiä, ja nimet ovat kirjoitusasuiltaan tunnistettavia. Paikannimitutkimuksen keskeisin vanha kartta-aineisto ovat 1700-luvun loppupuolelta lähtien laaditut kylittäiset isojakokartat. Niissä kylien paikannimistö esiintyy aiempaa monipuolisemmin. Karttoihin ja niiden yksityiskohtaisiin selityksiin on talonnimien lisäksi merkitty peltojen, niittyjen ja metsämaiden nimet sekä tärkeimpien luonnonpaikkojen nimiä. Luontonimet tulevat suuremmassa määrin näkyviin vasta 1900-luvun 4

5 puolivälistä lähtien laadituissa koko maan kattavissa 1 : mittakaavaisissa peruskartoissa (maastokartoissa). Niissä oleva paikannimistö on tarkistettu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Nimistöntutkimuksen kannalta arvokkaita vanhoja kartta-aineistoja ei ole julkaistu vaan ne ovat käytettävissä Kansallisarkistossa ja alueittaisissa maanmittausarkistoissa. Suomen vanhoja karttoja on myös vanhan emämaan Ruotsin arkistoissa, ennen kaikkea Tukholmassa sijaitsevissa Krigsarkivetissa (Sota-arkistossa) ja Ruotsin valtionarkistossa (Riksarkivet). Yksittäisiä vanhoja karttoja on julkaistu karttakirjoina, esimerkkinä Ruotsissa laadituista sotilaskartoista koostettu karttakirja Kuninkaan kartasto Suomesta , joka kattaa Etelä-Suomen alueen. (RLP) 2. Tutkimuksen historia Suomen nimistöntutkimus on ollut valtaosaltaan paikannimistöntutkimusta. Henkilönnimistöntutkimus on tähän mennessä ollut melko vähäistä. Tällä suuntautumisella on käytännöllinen ja ymmärrettävä tausta: tutkijoilla on jo pitkän ajan ollut käytössään koko maan kattava paikannimikokoelma, kun taas tutkimuksen tarpeet täyttävät henkilönnimilähteet on saatu käyttöön vasta viime aikoina. Suomessa, kuten muuallakin, nimistöntutkimuksen alkuvaiheissa keskityttiin nimistön etymologisen alkuperän selvittelyyn. Tuon ajan tuotteliain suomalainen tutkija VILJO NISSILÄ on selvitellyt muun muassa erilaisia alkuperältään yhteen kuuluvia nimiryhmiä, kuten artikkelissa Slaavilaisia aineksia nimistössämme (1956), ja yksittäisiä paikannimiä, kuten artikkelissa Tampere-nimestä (1959). Suomalainen nimistöntutkimus poikkeaa alan kansainvälisistä valtavirroista siinä, että monella taholla tutkituimmat nimiryhmät, asutusnimistö ja vesistönimistö, ovat miltei kokonaan jääneet systemaattisen tutkimuksen ulkopuolelle Viime vuosikymmeninä pelkästään nimien etymologisen alkuperän selvittämiseen tähtäävä tutkimus on jäänyt syrjemmälle. On suuntauduttu uusille alueille, ennen kaikkea pyritty rakentamaan kokonaiskuvaa paikannimistöstämme. Tutkimuksen keskiössä on ollut nimien ja nimisysteemien rakenteen tutkiminen, sekä nimenantoperusteiden selvittäminen ja niiden semanttinen luokittelu. Kun etymologisen tutkimuksen kohteena ovat useimmin erikoiset ja vaikeaselkoiset nimet, kuvaa suomalaisesta nimisysteemistä on rakennettu tutkimalla tavallisia nimiä ja sitä, mikä on nimistössä tavallista. (Erilaisista tutkimussuunnista tarkemmin pääluvussa Nimien rakenneanalyysi ja nimeämisperusteiden luokittelu). 5

6 2.1. Aluemonografiat ja niiden erilaiset tavoitteet Suomessa useimmat laajat paikannimitutkimukset ovat aluemonografioita. Niissä on käsitelty joko alueen koko paikannimistöä tai tietynlajisten paikkojen nimiä. Tutkimuksissa on lähdetty yksittäisten nimien etymologisen alkuperän selvittämisestä, ja etymologisen tutkimuksen tulokset on systemoitu nimeämisperusteluokittelun avulla. Suurin osa aluemonografioista on opiskelijoiden pro gradu -tutkielmia, joissa käsiteltävänä on tavallisesti yhden kylän koko paikannimistö. Laajemmissa, väitöskirjoina ilmestyneissä aluemonografioissa tutkimusnäkökulma on usein ollut historiallinen. Paikannimiaineiston avulla on pyritty valaisemaan tutkimusalueen menneisyyttä, ennen kaikkea asutuksen vaiheita sekä kulttuuria, jonka piirissä paikannimet ovat syntyneet. Ensimmäinen laaja paikannimistöntutkimus Suomessa on VILJO NISSILÄN väitöskirja Vuoksen paikannimistö I (1939). Mallin aluemonografiaansa Nissilä sai Ruotsista, lähinnä Ivar Modéerin 1933 ilmestyneestä tutkimuksesta Småländska skärgårdsnamn. Nissilä valitsi tutkimuskohteekseen Vuoksen virtaan liittyvien luonnonpaikkojen nimet. Tässä valinnassa näkyy yksi suomalaisen nimistöntutkimuksen suurista linjauksista: luontonimien tutkimus on asetettu muualla, kuten esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa, ensisijaisesti harjoitetun asutusnimitutkimuksen edelle. Nissilän tutkimuksen pääosa käsittää yksittäisten nimien etymologisen selvityksen, mutta tekijä on pyrkinyt myös erilaisiin synteeseihin koko aineistonsa pohjalta, muun muassa etymologisen tutkimuksen tulosten luokitteluun (tarkemmin luvussa Ensimmäinen nimeämisperusteiden luokittelu) Nimistöntutkimus asutus- ja kulttuurihistorian palveluksessa Paikannimiä on syntynyt eri aikoina ja erilaisten kulttuurimuotojen piirissä. Nimien taustalla on aina ollut jokin niiden syntyaikaan ja -paikkaan liittyvä reaalinen nimeämisperuste. Tähän perustuva paikannimien historiallinen dokumenttiarvo on ymmärretty jo varhain, ja nimiä on käytetty paikallishistoriallisen tiedon lähteenä; näin esimerkiksi yksittäisten pitäjien historioissa, joita Suomessa on julkaistu runsaasti. Yksittäin tulkittujen paikannimien pohjalta tehdyt asutus- ja kulttuurihistorialliset päätelmät saattavat kuitenkin olla varsin perusteettomia, koska nimien tulkinnassa ei ole otettu huomioon paikannimistön systeeminluonteisuuden ja nimenmuodostusta ohjaavan analogian vaikutusta nimenantoon. Ei vain paikallishistorian vaan myös nimistöntutkimuksen piirissä syntyi tutkimusta, jossa tavoite oli asutushistoriallinen. VILJO NISSILÄ on kirjoittanut suurelle yleisölle tarkoitettuihin pitäjänhistorioihin artikkeleita, joissa hän paikannimien leksikaalisten elementtien pohjalta luonnostelee seudun asutuksen vaiheita ja entistä elämänmuotoa. Tällaisia artikkeleita 6

7 ovat esimerkiksi Hartolan erä- ja asutuskausi nimistön valossa (1968) ja Suurvanajan nimistöä (1976). Tavoitteiltaan asutus- ja kulttuurihistoriallinen on myös teos Suomen Karjalan nimistö (1975), jossa Nissilä esittää omien tutkimustensa synteesin Karjalan maakunnan paikan- ja henkilönnimistöstä. Hyvä esimerkki nimistötiedon uudenaikaiseen tutkimukseen perustuvasta hyödyntämisestä pitäjänhistorioissa on EERO KIVINIEMEN artikkeli Rautalammin varhaishistoriaa paikannimistön näkökulmasta (1985). Siinä selvitetään seudun varhaisasutusta ja sen muotoutumisesta eri aikoina esitettyjä käsityksiä nimistöntutkimuksen sekä arkeologian ja historiantutkimuksen pohjalta. EERO KIVINIEMI käsittelee periaatteellisella tasolla paikannimien asutushistoriallista dokumenttiarvoa artikkelissaan Nimistö Suomen esihistorian tutkimuksen aineistona (1980). Hän arvioi eri kielistä peräisin olevien vanhojen lainanimien balttilaisten, kantagermaanisten, kantaskandinaavisten ja lappalaisten nimien olemassaolon ja identifioimisen mahdollisuuksia Suomen nykynimistössä. Kiviniemi tuo esiin monia epävarmuustekijöitä, jotka liittyvät vanhojen paikannimien avulla tehtäviin asutushistoriallisiin päätelmiin. Esimerkiksi nimien sisältö ja asiatausta jää usein monitulkintaiseksi, jos siihen yleensäkään päästään käsiksi, ja siksi suorien päätelmien teko nimien levikin ja typologisten kriteereiden perusteella saattaa johtaa harhaan. Kiviniemi tähdentää, että vain laajan, paikannimistön perustutkimuksesta saatavan tiedon pohjalta on mahdollista päästä luotettaviin asutushistoriallisiin päätelmiin. Hän käsittelee samanlaisia seikkoja myös artikkelissa Namenforschung und Siedlungsgeschichte in Finnland (1981). Viime vuosikymmenten aikana on ilmestynyt muutamia suuria, keskeisesti asutushistoriallistavoitteisia nimistöntutkimuksia, joissa on päästy merkittäviin tutkimustuloksiin. Historiantutkija JOUKO VAHTOLA pyrkii väitöskirjatutkimuksessaan Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty. Nimistötieteellinen ja historiallinen tutkimus (1980) selvittelemään paikannimiä aineistonaan käyttäen pohjoisen Suomen asutushistorian vaiheita. Vahtolan tutkimus on ensimmäinen laaja, tarkka ja systemaattinen nimistöntutkimus, jossa näkökulma on asutushistoriallinen. Tekijä on käynyt läpi kaikki tutkimusalueelta arkistoihin kootut nimitiedot, yhteensä Niiden joukosta hän on valinnut aineistokseen 900 sellaista paikannimityyppiä, sekä asutusnimiä että luonnonpaikkojen nimiä, jotka näyttävät asutushistoriallisesti todistusvoimaisilta. Tutkimusmetodi on vertaileva; nimityypeille on etsitty vertailuaineistoa muualta maasta ja näiden vertailujen avulla on pyritty selvittämään nimityyppien synty ja levintä. Vahtola itse nimittää tätä pitkälti erityyppisten nimien levintään perustuvaa tutkimusmenetelmäänsä typologis-maantieteelliseksi. 7

8 Nimianalyysiensä pohjalta Vahtola pystyy varsin vakuuttavasti esittämään pohjoisen Suomen asutuksen erilähtöiset kerrostumat ja niiden kronologian. Tutkimuksen mukaan alueen vanhaa ja alkuperäistä saamelaisasutusta lukuun ottamatta asutus on siirtynyt näille pohjoisille uudisasutusalueille eri puolilta eteläistä Suomea ja kauempaakin Itämeren piiristä. Historiallisiin tietoihin nojaten Vahtola pystyy myös kuvaamaan eriaikaisten asutussiirtojen taustatekijät. SAULO KEPSUN väitöskirjatutkimuksessa Pohjois-Kymenlaakson kylännimet (1981) on samanlainen asutushistoriallinen tavoite kuin Vahtolalla, mutta Kepsu pyrkii päätelmiin aineistonaan vain yksi nimiryhmä, kylännimet. Myös Kepsu rakentaa päätelmänsä pitkälti paikannimien levikin varaan. Painavimmiksi todisteiksi asutuksen lähtöseuduista osoittautuvat yksittäiset nimet, jotka näyttävät kulkeutuneen uudisasukkaiden mukana näiden vanhoilta kotiseuduilta uusille asuinmaille. Tällaisten nimien avulla Kepsu pystyy osoittamaan, että varhaisin asutus on tullut Kymenlaaksoon naapurialueilta ja että pysyvää asutusta on edeltänyt Suomen asutushistoriassa tyypillinen eränkäyntivaihe, toisin sanoen kauempana asuvat ovat aluksi käyttäneet aluetta säännöllisesti toistuneiden metsästys- ja kalastusretkiensä kohteena. Kepsun tutkimukseen sisältyy yksittäisten kylännimien etymologioiden lisäksi vanhojen kylännimien ja uudempien kylänosannimien rakenneanalyysi ja selvitys nimeämistavoista. Kepsu on todennut kansanomaisen kylien nimeämisen pysyneen samana vuosisadasta toiseen, kun taas asiakirjamerkinnät osoittavat, että viranomaiset ovat 1500-luvulta lähtien pyrkineet analogisesti yleistämään alueen kylännimiin Suomen asutusnimissä tavallisen -la-suffiksin. Saulo Kepsun myöhempi tutkimus Valkealan asuttaminen (1990b) edustaa samanlaista typologis-maantieteellistä tutkimusta kuin Vahtolan edellä mainittu tutkimus. Tutkimusalue on edelleen Pohjois-Kymenlaaksoa, mutta tutkittavana on vain yksi pitäjä. Pitäjästä muistiin merkityistä paikannimestä (niistä suurin osa on Kepsun itsensä keräämiä) tutkija on valinnut aineistokseen sellaiset nimet ja nimielementit, joilla hän katsoo olevan asutushistoriallista dokumenttiarvoa. (Nimielementtien käsittelystä lisää luvussa Analogian ja nimileksikon tutkimus.) Perusaineistoa hän on täydentänyt runsaalla vanhoista kartoista ja asiakirjoista kootulla nimiaineistolla; Kepsu on nykyisistä tutkijoista parhaiten perehtynyt asiakirjanimistöön. Tutkimuksessa asutusta koskevat päätelmät perustuvat ensisijaisesti erilaisten nimityyppien maantieteelliseen levikkiin, mutta taustatietona on käytetty myös arkeologista ja historiallista tietoa sekä asutuksesta kertovaa perimätietoa. Asutuksen synty Valkealassa osoittautuu samanlaiseksi kuin muuallakin Pohjois-Kymenlaaksossa. Paleoekologisten tutkimusten ansiosta asutuksen ikäykset ovat täsmentyneet: alueelle on tehty eräretkiä jo vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua, ja asutus on ollut pysyvää 8

9 viimeistään 1000-luvulta lähtien. Kepsun tutkimus osoittaa, miten monipuolinen kuva jopa yhden pitäjän asutuksen kehityksestä on mahdollista saada laajan, sekä luonto- että kulttuurinimistä koostuvan aineiston perusteella. (Valkealan nimileksikon tutkimuksesta luvussa Analogian ja nimileksikon tutkimus.) Alueelliset nimisysteemit asutusnimissä Yhtenä aluemonografioiden tavoitteena on ollut alueellisten nimisysteemien monipuolinen kuvaus; tämä on ollut keskeisenä tavoitteena opiskelijoiden pro gradu -tutkimuksissa. Laajempi alueellisen nimisysteemin kuvaus on LAILA LEHIKOISEN väitöskirja Kirvun talonnimet. Karjalaisen talonnimisysteemin kuvaus (1988), joka on myös ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suuri talonnimiä koskeva tutkimus Suomessa. Tutkimuksen kohteena eivät ole talojen viralliset, asiakirjoihin merkityt nimet vaan niiden epäviralliset, pelkästään suullisessa käytössä olleet nimet. Aineisto käsittää kaikki Kirvun pitäjästä kerätyt talonnimet, lähes nimeä. Teoreettisena pohjana on suomalaisessa nimistöntutkimuksessa kehitetty ja käytetty nimien syntaktissemanttiseen rakenneanalyysiin perustuva kuvausmalli (tästä luvussa Syntaktissemanttinen jäsentelymalli). Tutkimus ei ole vain yhden pitäjän talonnimistön kuvaus vaan systeemimallina se laajenee koko Karjalan maakunnan talonnimisysteemin kuvaukseksi; tutkimusalue Kirvun pitäjä sijaitsi toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitolle luovutetulla alueella. Karjalainen talonnimisysteemi on varsin erikoislaatuinen. Valtaosa nimistä sisältää omistajan ilmaisevan henkilönnimen. Nämä henkilönnimet ovat moninaisia: etunimiä, sukunimiä, lisänimiä, ammatinnimityksiä ja näiden erilaisia yhdistelmiä. Lehikoinen käsittelee tutkimuksessaan talojen nimeämisperusteita, erilaisten nimityyppien käyttöä ja ikää, talonnimissä tavallista rinnakkaisnimisyyttä sekä talonnimisysteemin kehitystä. LARS HULDÉNin teos Finlandssvenska bebyggelsenamn (2001) on laajin ja merkittävin selvitys Suomen asutusnimistöstä. Se on paitsi Huldénin itsensä myös monien muiden tutkijoiden vuosikymmenien aikana tekemään työhön perustuva yleisesitys suomenruotsalaisista pitäjän- ja kylännimistä, joita on runsaat Tutkimuksen pääosa käsittää yksittäisten nimien etymologiset selitykset. Yhteenvedossa tekijä luonnostelee asutusnimien alueellisia tyyppejä ja erityispiirteitä. (RLP) 2.2. Lainanimistöntutkimus Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet lainanimistöntutkimukseen. Maassa on kaksi kielikontaktialuetta. Toinen on pohjoisin Suomi, jossa kohtaavat saame ja suomi. Toinen on meren rannikot ja saaristot, joiden paikannimistöön sisältyy runsaasti suomalais-ruotsalaisia lainanimiä. Parhaiten tunnettuja ja tutkittuja ovat suomalais-ruotsalaisten alueiden 9

10 substraattinimistöt. Kysymystä keskiajan ruotsalaisnimistöä vanhemman germaanisen lainanimistön ja mahdollisesti muihin kieliin palautuvien vanhojen lainanimien olemassaolosta ei ole juurikaan käsitelty. (Näistä Eero Kiviniemen artikkelissa Nimistö Suomen esihistorian tutkimuksen aineistona (1980) ja luvussa Kantagermaaniset tai kantaskandinaaviset nimet.) Saamelaisnimistöä, varsinkin nykyisten kaksikielisten saamelaissuomalaisten alueiden nimistöä, on tutkittu hyvin vähän. Suomalaisruotsalainen lainanimistö sitä vastoin on ollut viime vuosikymmeninä monien tutkijoiden kiinnostuksen kohteena. Kotoisten lainanimien lisäksi suomalaisten tutkijoiden kiinnostus on kohdistunut myös Venäjän suomalais-ugrilaiseen substraattinimistöön Saamelaiset substraattinimet Nyt saamelaisia asuu vain pohjoisimmassa Suomessa, mutta asiakirjatietojen mukaan heitä on aiemmin asunut huomattavasti etelämpänäkin, Savon maakunnassa vielä 1600-luvulla. Koska saamelaisasutus on jatkunut niinkin pitkään, voi olettaa, että sen jälkeensä jättämiä paikannimiä olisi Sisä- Suomessa. Tätä nimistöä ei ole toistaiseksi päästy tutkimaan kokonaisuutena, koska jo pelkkä saamelaisten substraattinimien identifioiminen muun paikannimistön joukosta vaatisi laajojen alueiden koko paikannimistön systemaattista tutkimista. Kuitenkin monille yksittäisille paikannimille on esitetty mahdollisia saamelaisetymologioita (mm. T. I. Itkonen 1920, 1948; Kiviniemi 1985) Suomalais-ruotsalainen lainanimistö 1960-luvun lopulla alkaneen suomalaisten ja suomenruotsalaisten nimistöntutkijoiden yhteistyön ensimmäiseksi konkreettiseksi kohteeksi tuli suomalais-ruotsalainen lainanimistö luvun alkupuolella toteutettiin tutkimushanke Kieliraja-alueiden paikannimistöt, jossa EERO KIVINIEMEN ja KURT ZILLIACUKSEN johdolla selvitettiin suomen- ja ruotsinkielisen asutuksen välisten kieliraja-alueiden kaksikielistä paikannimistöä. Hanke oli tavoitteeltaan tuon ajan suomalaisen nimistöntutkimuksen strukturalistisen suuntauksen mukainen: kiinnostuksen kohteena oli nimien kielellinen muoto sekä lainanimien ja lainanimistöjen rakenne. Hankkeessa pyrittiin kahdeksan osatutkimuksen avulla selvittämään, millaiset eri kieliryhmien käyttämät paikannimistöt ovat ja miten nimiä on aikojen kuluessa lainattu kielestä toiseen, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet lainaamistavan valintaan ja miten yleisiä eri lainaamistavat ovat olleet (Kiviniemi & al. 1977; Zilliacus 1980). Tutkimuksen päätuloksena oli erilaisten lainanimien tyypittely ja siihen liittyvä termistö. Lainautumisen yleispiirteeksi osoittautui se, että kansanomaisissa paikannimistöissä nimiä on lainattu kielestä toiseen enimmäkseen foneettisesti mukailemalla, kun 10

11 taas kääntäminen on ollut harvinaista. Viranomaisten muodostamissa lainanimissä kääntäminen sitä vastoin on ollut tavallista viime aikoihin saakka. RITVA LIISA PITKÄSEN väitöskirja Turunmaan saariston suomalainen lainanimistö (1985) on aluemonografia, jossa aineistona on Suomen lounaissaariston vanhin paikannimistö, alueen ruotsinkieliseen nimistöön sisältyvä suomalainen substraattinimistö. Tutkimuksen tavoitteena on itse lainanimistön sekä sen kulttuurisen ja historiallisen taustan kuvaaminen. Substraattinimien tutkimuksen suurimpia ongelmia on alkuperäiskielisten nimiasujen rekonstruointi niistä usein kauas loitonneiden lainanimiasujen pohjalta. Tutkimuksen metodinen uutuus on Pitkäsen kehittämä nimien tavurakenteen ja äänteiden muutoksiin perustuva systemaattinen rekonstruointimenetelmä. Nimiin sisältyvän tiedon ja erilaisten taustatietojen perusteella Pitkänen voi kumota vakiintuneen käsityksen suomalaisen lainanimistön alkuperästä ja historiallisesta taustasta: luvulta lähtien tulleet ruotsalaiset uudisasukkaat ovat lainanneet nimiä saaristossa jo tuolloin pysyvästi asuneelta suomenkieliseltä väestöltä eivätkä pyyntiretkille tulleilta suomalaisilta eränkävijöiltä, kuten aiemmin on oletettu. Pitkänen on täsmentänyt Turunmaan suomalaisten lainanimien kulttuuritaustaan liittyviä tutkimustuloksia artikkelissa Ortnamn av finskt ursprung (1990a) ja esitellyt tarkemmin alkuperäisten suomalaisten nimien ikäyksiä ja ikäysmahdollisuuksia Suomen rannikoilla tapahtuvan maankohoamisen pohjalta artikkelissa Uplift as a method of dating the names of natural places (1990b). Ruotsin kielen tutkija AINO NAERT tarkastelee yhden Turunmaan saaristopitäjän paikannimistön pohjalta nimien lainautumista ja lainanimiä väitöskirjassaan Ortnamn i språkkontakt. Metoddiskussion med utgångspunkt i ortnamnsskicket i ett finskt-svenskt kontaktområde (1995) Kantagermaaniset tai kantaskandinaaviset nimet Arkeologisten todisteiden mukaan Suomeen on tullut germaanista uudisasutusta pronssikaudelta, siis toiselta esihistorialliselta vuosituhannelta, lähtien. Tästä asutuksesta ei ole merkkejä rannikoiden suomenruotsalaisessa paikannimistössä, jossa ei ole kantaskandinaavisia nimityyppejä (esim. Thors 1953). Sitä vastoin on mahdollista, että suomalaiseen paikannimistöön voisi sisältyä varhaiskeskiajan ruotsalaisasutusta vanhempaa germaanista lainanimistöä niillä läntisillä alueilla, joissa asutuksen on voitu arkeologisten todisteiden perusteella todeta jatkuneen tuhansia vuosia. Näitä vanhoja germaanisia paikannimiä on koetettukin etsiä Suomen paikannimistöstä luvun alkupuolella, suomen ja ruotsin välisten kielitaisteluiden aikana muutamat suomenruotsalaiset kielentutkijat (Ralf 11

12 Saxén 1910, Pipping 1918 ja T. E. Karsten 1921, 1923) yrittivät paikannimien avulla todistaa Suomen ruotsalaisasutuksen esihistorialliselta ajalta peräisin olevaksi. Heidän nimitulkintojaan nousi vastustamaan suomen kielen tutkija Heikki Ojansuu (1920). Kaikki kiistan osapuolet tulkitsivat nimiä yhtä mielivaltaisesti ja tendenssimäisesti ja saivat aikaan sen, että tutkijat eivät ole sen koommin ryhtyneet vanhojen germaanisten paikannimien etsintään. Germaanisten lainasanojen tutkija JORMA KOIVULEHTO otti asian uudelleen esiin suppeahkossa seminaariesitelmässä (1987). Hän pitää mahdollisena vanhojen germaanisten nimielementtien säilymistä suomalaisessa paikannimistössä ja esittää germaanisen etymologian muun muassa pitäjännimille Harjavalta, Hauho, Vammala ja Eura Venäjän suomalais-ugrilaiset substraattinimet Suomessa ei aiemmin ole tehty yhtään laajaa tutkimusta Venäjän suomalaisugrilaisesta substraattinimistöstä. Nyt kun mahdollisuudet kenttätyöhön ja arkistojen käyttöön Venäjällä ovat auenneet, tekeillä on kaksi lupaavaa väitöskirjatutkimusta. ARJA AHLQVIST tutkii merjalaista substraattinimistöä ja merjalaisen kulttuurin jälkiä Keski-Venäjällä Jaroslavin alueella ja JANNE SAARIKIVI pohjoisen Pinega-joen alueen muinaista suomalais-ugrilaista substraattinimistöä (1998). Huomattavia ovat myös Saarikiven kielikontakteja ja kielellisiä substraatteja pohtivat artikkelit Kontaktilähtöinen kielenmuutos, substraatti ja substraattinimistö (2000) ja Maastoappellatiivit proprien ja appellatiivien välisenä rajapintana: kontaktilingvistiikan ja etymologian näkökulmia (2001). (RLP) 2.3. Nimien rakenneanalyysi ja nimeämisperusteiden luokittelu Aluemonografioissa pyrittiin jo varhain paitsi etymologioimaan nimistöä myös eri tavoin analysoimaan sitä. Näin niissä syntyi tarve esittää etymologioinnin tuloksia nimeämisperusteiden luokittelun avulla. Tämä oli luonnollista, sillä olihan jo etymologiointia varten nimet osattava jäsennellä ja jakaa osiin Ensimmäinen nimeämisperusteiden luokittelu Ensimmäisenä nimeämisperusteita luokitteli VILJO NISSILÄ väitöskirjassaan Vuoksen paikannimistö I (1939). Nissilän luokittelumalli on peräisin ruotsalaiselta Ivar Modéerilta (Småländska skärgårdsnamn 1933), vaikka Nissilä ei esikuvaansa mainitsekaan. Nissilällä on 21 eri nimeämisperustetta: maasto ja vesi, maaperä, asema, koko, muoto, väri, vertailu, verbaalisesti ilmaistu ominaisuus, kasvit, kalat, linnut, muut eläimet (paitsi kotieläimet), metsästys, kalastus, maanviljelys ja heinänteko, kotieläimet ja karjanhoito, liikenne ja kuljetus, rajat, rakennukset ym., henkilönnimitykset ja talojen ja kylien nimitykset. 12

13 Nissilän luokittelu on suurimmalta osin sanasemanttinen eli leksikaalinen. Tällaiset luokat kuten esimerkiksi kotieläimet, kalastus, metsästys tai karjanhoito eivät kuitenkaan ole varsinaisia 'nimeämisen perusteita' eivätkä ne liity yksilöinnin ideoihin. Luokittelu on myös epäsystemaattinen, koska se sisältää paitsi leksikaalisia myös morfologisia kategorioita (esimerkiksi verbaalisesti ilmaistu ominaisuus). Kokonaisuudessaan Nissilän luokittelumallia voi luonnehtia pikemmin filologis-historialliseksi kuin lingvistiseksi. Lähtökohtana ei ole ollut tutkia nimistöä sellaisenaan, omana systeeminään. Hyvin keskeisenä Nissilän luokittelussa ja koko tutkimusotteessa näyttäytyy paikannimien kulttuuri- ja asutushistoriallinen dokumenttiarvo. Nissilän luokittelumalli ja ylipäänsä filologinen aspekti oli suomalaisessa onomastiikassa vallalla aina 1960-luvulle asti. Nissilä itse esitteli mallia kirjassaan Suomalaista nimistöntutkimusta (1962). Vielä Suomen Karjalan nimistö (1975) noudatti samaa mallia. Tällä tavoin nimet kyllä tulivat etymologioiduiksi ja materiaali sanasemanttisesti ryhmitellyksi, mutta nimeämisperusteet jäivät koko lailla pimentoon Syntaktissemanttinen jäsentelymalli Uusi nimien syntaktissemanttiseen jäsentelymalliin ja luokittelumalliin pohjaava tutkimussuunta sai vahvan alun luvuilla. Silloin voidaan myös katsoa syntyneen uuden onomastisen koulukunnan. Nimistöntutkimuksen nähtiin olevan ennen kaikkea lingvististä tutkimusta. Eero Kiviniemi määritteli nimistöntutkimuksen tavoitteen ja tehtävät seuraavasti: "Nimistöntutkimuksen tavoite on selvitellä nimenmuodostusta ja nimien käyttöä osana kieltä ja kielenkäyttöä" (1979). Keskeiseksi nähtiin nimien rakenteet ja nimeämissysteemit, kun tähän mennessä tutkimuksen kohteena olivat olleet lähinnä yksittäiset nimet tai nimielementit ja niiden etymologia. Uudenlainen tutkimussuunta näyttäytyy ensimmäisen kerran KURT ZILLIACUKSEN tutkimuksessa Ortnamnen i Houtskär. En översikt av namnförrådets sammansättning (1966). Tutkimusaineistona on yhden ruotsinkielisen saaristopitäjän koko paikannimistö, runsaat nimeä. Tällaista yhden pitäjän tai yhden kylän aineistokokonaisuutta voi pitää systemaattiseen paikannimistön tutkimukseen sopivana. 1 Kirjassa Zilliacus esittelee paikannimien uuden analyysi- ja luokittelumenetelmän. Suomenkielisessä artikkelissa Nimistötieteellisten synteesien aikaa (1972) hän tiivistää uuden menetelmän periaatteet. 1 Uuden systemaattisen nimistöntutkimuksen mukaan yksittäinen nimi on tulkittava ja tutkittava osana systeemiä, tietyn alueen nimistökokonaisuutta. Tällöin yhden kylän nimistö muodostaa luontevan ja sopivan kokoisen yhtenäisen systeemin. 13

14 Zilliacus loi menetelmän, joka pystyi välttämään Nissilän luokittelun heikkoudet. Nissilän luokittelun lähtökohtana ja edellytyksenä oli näkemys siitä, että nimet ovat kuvailevia ja kertovat paikan tyypillisimmän ominaisuuden. Zilliacuksen käsityksen mukaan nimet ovat ennen kaikkea yksilöiviä, eivät kuvailevia, eivätkä ne lainkaan välttämättä ilmaise sitä, mikä paikalle on tyypillisintä. Keskeistä on nimenantajan näkökulma: nimenantaja ei anna paikalle nimeä kuvatakseen kulttuuria tai luontoa vaan yksilöidäkseen paikan. Alun perin nimet tietysti ovat olleet sisällöltään kuvailevia, mutta myöhemmin nimeä käytettäessä tämä kuvailevuus ei enää ole olennaista. Nimistöntutkimuksen perusedellytys on nimien kielellisen rakenteen ymmärtäminen, joka puolestaan on myös nimien semantiikan ymmärtämistä. Nimien tulkinnassa nämä kaksi kulkevat käsi kädessä; nimen rakennetta ei voi hahmottaa tajuamatta nimen semantiikkaa ja päinvastoin. Nimien rakenteen ja semantiikan ymmärtämiseksi Zilliacus loi uuden paikannimien syntaktissemanttisen jäsentelymallin. Siinä nimet jäsennellään ensin syntaktissemanttisesta näkökulmasta syntaktisiin rakenneosiin, nimenosiin. Nimenosa on 'nimen osa', joka ilmaisee yhden tarkoitetta luonnehtivan ominaisuuden. Nimenosalla on nimenmuodostuksen kannalta jokin syntaktissemanttinen funktio. Nimenosa voi olla 1) paikan lajia ilmaiseva (esim. Musta/lahti), 2) nimittävä (esim. Mustalahti talon nimenä) 2 tai 3) erityispiirrettä ilmaiseva (esim. Musta/lahti). Nimessä on aina vähintään yksi nimenosa, jolloin nimi on yksiosainen (esim. Niemi, Katinhäntä, Saarela). Tavallisin nimityyppi on kaksiosainen, jossa määriteosa ilmaisee paikan erityispiirrettä ja perusosa paikan lajin (esim. Saari/järvi, Mylly/mäki). Erityispiirrettä ilmaisevat nimenosat esiintyvät nimissä yleensä määriteosina. Ne voivat olla myös yksiosaiseen nimeen sisältyviä ilmauksia. Tällainen erityispiirre tarkoittaa oikeastaan sitä ideaa, jonka perusteella paikka on yksilöity eli erotettu muista (samanlajisista) paikoista. Kyseessä on siis tavallaan paikan nimeämisperuste, joka osoittaa sen, miksi paikalle on valittu tietty nimi. Syntaktissemanttisessa analyysissa nimet jaetaan ensin nimenosiin. Seuraava vaihe on erityispiirrettä ilmaisevien nimenosien (myös yksiosaisina niminä esiintyvien) luokittelu sekä sanasemanttisesti että lausesemanttisesti. Lausesemanttisesti Zilliacus luokitteli nimeämisperusteet 2 Nimittävät nimenosat sisältävät "vain" paikan nimen. Nimittävä funktio voi olla proprisilla nimenosilla joissakin nimityypeissä. Sellaisia ovat ennen kaikkea epeksegeettiset nimet, eli nimet, joihin on liittynyt selventävä perusosa. Esimerkiksi lammennimessä Kalattoman/lampi määriteosa on nimittävä; nimi on syntynyt epeksegeettisesti yksiosaisesta nimestä Kalaton). 14

15 16 luokkaan, joita ovat: kokonaisuus, absoluuttinen sijainti, suhteellinen sijainti, suunta, omistus, tekijä, tapahtuma, koko, muoto, väri, muu ominaisuus, materiaali, mitä paikalla on, jatkuva tapahtuminen ja käyttö. Sanasemanttinen (eli "muodollinen") luokittelu ilmaisee sen leksikaalisen kategorian, johon kuuluvalla ilmauksella nimeämisperuste on ilmaistu. Zilliacuksella näitä luokkia olivat: paikannimet, muut erisnimet, appellatiivit, yhdysnimien tai -sanojen alkuosat, adjektiivit ja partisiipit, adverbit ja pronominit, verbit, prepositioilmaukset ja sanayhdistelmät. Myöhemmin tätä luokittelumallia muokattiin. Nimistöntutkimuksessa oli syntynyt vahva yhteistyö suomalaisen ja suomenruotsalaisen tutkimuksen välille. Malleja kehiteltiin yhdessä ja uutta kuvausmallia sovellettiin varsinkin suomenkielisessä tutkimuksessa. Ennen kaikkea Eero Kiviniemi kehitti Zilliacuksen mallia eteenpäin. Ns. atk-seminaarissa 1978 luotiin uusi jalostettu malli, jonka kehittelyä Kiviniemi jatkoi edelleen. Lopputuloksena oli luokittelu, jossa nimeämisperusteita (ns. lausesemanttinen luokittelu) oli 10 ja niitä leksikaalisia kategorioita, johon kuuluvalla ilmauksella nimeämisperuste on ilmaistu (ns. sanasemanttinen luokittelu) 33. (Ks. taulukko 1.) Suurin osa paikannimistä on mahdollista tulkita syntaktissemanttisen analyysimenetelmän avulla. Zilliacus onnistui tulkitsemaan kaikista aineistonsa yli nimestä noin 84 %. Sataprosenttiseen tulkintaan on kuitenkin mahdoton päästä. Lisäksi usein on vaikea ratkaista, mihin luokkaan jokin nimi kuuluu. Yhtenä luokittelun ongelmana voikin pitää sitä, että se on osin tarpeettoman täsmällinen ja hienosyinen. Aikalaiskritiikeissä luokittelua pidettiin liiaksi vain teoreettisena mallina, joka ei toimi, kun se asetetaan vastakkain todellisuuden kanssa. Tämä näkemys on kuitenkin helppo kumota, koska malli nimenomaan perustui todellisuuteen. Skandinaaveille ajatus nimeämisperusteiden luokittelusta oli ylipäänsä jokseenkin vieras (esim. Rostvik 1969: ; Christensen Kousgård Sørensen 1972: 136). He esittivät, että luokittelu sopii vain nuorimpiin nimiin, koska se vaatii tietoa nimenantotilanteista. Zilliacuksen täsmälliseen ja strukturaaliseen jäsentelymalliin sisältyy myös muita ongelmia. Koska Zilliacus piti nimeä vakiomuotoisena, muodoltaan muuttumattomana ilmauksena, ei malli juurikaan salli nimimuotojen variaatiota. Yhdellä nimellä voi kuitenkin olla useampia rinnakkaisia muotoja, joista ei läheskään aina voida sanoa, mikä niistä on primaarein. Eri varianttien rinnakkaisuus voi olla yhtä vanhaa kuin itse nimi. Myöhemmissä tulkinnoissa variaatio on jo otettu huomioon (esim. Kiviniemi 1975: 59 61). 15

16 Syntaktissemanttinen luokittelu Leksikaalissemanttinen luokittelu 10. Paikan sijainti, asema 11. Täsmällinen sijainti 12. Suhteellinen sijainti 20. Paikan (luonnollinen) ominaisuus 21. Topografinen ulottuvuus tai hahmo 22. Maaperän, veden, materiaalin laatu tai ominaisuus 23. Muunlainen ominaisuus 30. Paikalla oleva, esiintyvä 31. Yksilöllinen tarkoite 32. Kollektiivinen tarkoite 40. Paikan suhde ihmiseen 41. Omistus, nautinta, asuminen 42. Käyttö, tekeminen, alkuperä 43. Tapahtuma 99. Nimiasu sekundaari - motivaatiota ei voi määritellä SSubstantiivi N Propri NP Paikannimi NK Koko nimi NO Paikannimen osa NH Henkilönnimi NHE Etunimi NHS Sukunimi NHL Lisänimi NM Muu propri SA Ei-proprinen substantiivi, tarkoitteena: SP Paikka, artefakti yms. PL Luonnonpaikka PK Kulttuuripaikka, artefakti PM PL/PK MVI Luonnonaines (maa, vesi, lumi, jää; sääilmiöt SK Kasvikunta KL Luonnonkasvit KK Viljelykasvit KP Paikka flooran perusteella SE Eläinkunta EL Luonnonfauna EK Kotieläimet EY EL/EK SH Ihminen, yhteisö HK Kulttuurituote (esine, väline, ase, tarveaine ym.) HE Sosiaalinen elämä (työ, huvi, riita, uskomukset, tunteet, ajanjako jne.) D Adjektiivi(n yhdyssanamuoto) BPaikan adverbin t. lokaalipostposition yhdyssanamuoto V Verbin yhdyssanamuoto, partisiippi X Numeraali, prepositioilmaus SS Sijaintia ilmaiseva sanaliitto SM Muu sanaliitto 16

17 Nimeämisperusteiden luokittelun ongelmista Paikannimistön kuvausmallin ja nimeämisperusteiden luokittelun ongelmista keskusteltiin vuosien varrella vilkkaastikin. Miten paikannimet tulisi tulkita, miten paikannimisysteemi kuvata? Mitä nimeämisperusteilla oikein tarkoitetaan? Kysymykset ja vastaukset tiivisti EERO KIVINIEMI artikkelissa Voidaanko nimeämisperusteet luokitella? (1987). Hän muistuttaa, että nimeämisperusteet eli paikkojen yksilöinnin ideat ovat ulkomaailmaan liittyviä ominaisuuksia tai suhteita, eivät kielisysteemiin kuuluvia kategorioita. Yleensä paikannimet voidaan tulkita oikein vain osana tietynlaista nimisysteemiä ja tietynlaista maailmankuvaa. Läpinäkyvienkin nimien kohdalla tarvitaan tietoa, koska muutoin selitykset voivat osua täysin harhaan. Paikannimien alkuperää selvitettäessä tarvitaan typologista tietoutta koko paikannimistöstä sekä onomastista teoriaa. Jokaisen onomastisen teorian tai kuvausmallin perusta on paikannimien rakenneanalyysi. Kuvausmalliin liittyy erilaisia ongelmia: yksikään malli ei ole sellainen, että kaikkien paikannimien analyysi olisi joka suhteessa yksiselitteistä. Kun nimeämisperusteita luokitellaan, on muistettava, että niiden määrä ei ole rajallinen. Tästä syystä luokittelu ei koskaan voi olla täysin kattava. Ei siis ole mahdollista rakentaa luokittelua, joka sisältäisi kaikki ne syntaktissemanttiset suhteet, jotka yksilöivissä ilmauksissa ovat mahdollisia ja joihin paikannimien motivaatio perustuu. On vain pyrittävä mahdollisimman hyvään ja kattavaan luokitteluun. Riittävän laajasta aineistosta saadaan esiin se, mikä on yleistä, joten joukko keskeisiä luokkia on mahdollista selvittää. Aluemonografioissa valtaosa (jopa noin 95 %) nimistä on syntaktissemanttisen analyysimallin avulla pystytty tulkitsemaan tarjolla olleiden nimeämisperusteiden mukaisesti. Tulkinta on onnistunut näin hyvin ennen kaikkea siksi, että suuri osa kaikista paikannimistä on motivaatioltaan yksitulkintaisia. Koska paikkojen yksilöinti on lisäksi myös samanlajisten paikkojen erottelua toisistaan, ovat jotkut nimeämisperusteet tietynlaisten tarkoitteiden osalta muita keskeisempiä Terminologia tutkimussuunnan vahvistajana Uuden onomastisen koulukunnan työ jatkui 1970-luvulla vahvana. Tuolloin ilmestyi kaksi keskeistä tutkimussuuntaa vakiinnuttanutta teosta: Nimistöntutkimuksen terminologia (Kiviniemi & al. 1974) ja Eero Kiviniemen Paikannimien rakennetyypeistä (1975). EERO KIVINIEMEN, RITVA LIISA PITKÄSEN ja KURT ZILLIACUKSEN yhteistyönä laatima Nimistöntutkimuksen terminologia Terminologin inom namnforskningen oli ensimmäinen tieteellinen suomalainen alan terminologia. Siitä tuli myös termien käytön vakiinnuttaja. 17

18 Tähän mennessä yhtenäistä terminologiaa ei ollut, vaan kukin oli käyttänyt termejä omalla tavallaan; mallia oli otettu lähinnä Skandinaviasta ja Saksasta. Uusi termistö oli osin skandinaavista tarkempaa. Lukuisat uusista termeistä oli luotu syntaktissemanttista analyysia varten. Teos esitteli ja määritteli molemmilla kielillä yli 300 termiä, joille kaikille annettiin toisenkielinen vastine Perustietoa rakennetyypeistä EERO KIVINIEMEN Paikannimien rakennetyypeistä (1975) on yksi suomalaisen nimistöntutkimuksen vahvimpia ja kestävimpiä teoksia, suppeahkosta sivumäärästään (82 s.) huolimatta. Se on myös teos, joka viimeistään juurrutti uuden syntaktissemanttisen jäsentelymallin suomalaiseen nimistöntutkimukseen. Kirjaan sisältyy saksankielinen tiivistelmä, jonka ansiosta kirja on kulunut ahkerasti myös ulkomaisten tutkijoiden käsissä ja vienyt mallin teoreettisen perustan ulkomaille. Kun nimiä ruvettiin analysoimaan syntaktissemanttisesti, saatiin ensimmäistä kertaa yleistä typologista tietoa nimistöstä ja sen koostumuksesta. Pystyttiin vastaamaan edes jotenkin siihen kysymykseen, mikä on eri rakennetyyppien osuus kaikista nimistä ja kuinka suuri osa nimistä on esimerkiksi yksiosaisia nimiä. Kiviniemi puuttuu kirjassaan ennen kaikkea yksiosaisiin nimiin, koska niiden tulkinta on ollut vailla riittävää typologista perustaa. Kiviniemi on jakanut yksiosaiset nimet neljään ryhmään sen mukaan, millaisia kielen aineksia ne sisältävät: vain appellatiivin sisältävät nimet, appellatiivista ja suffiksista muodostetut nimet, vain toisen proprin sisältävät nimet ja valmiista nimestä suffiksin avulla muodostetut nimet. Vain appellatiivin sisältävät nimet ovat usein määriteosan ellipsin tulosta (esimerkiksi Hailuoto > Luoto). Ne voivat olla myös paikan sijainnin ilmaisevan sanaliiton sisältäviä nimiä (esimerkiksi Suontaka). Muita pelkän appellatiivin sisältäviä yksiosaisia nimiä ovat epäsuoran nimeämisen tuloksena syntyneet nimet, jotka perustuvat metaforaan (esimerkiksi Katinhäntä) tai metonymiaan (esimerkiksi Haarahonka). Jos nimi puolestaan on muodostettu appellatiivista ja suffiksista, on suffiksi usein liittynyt nimeen tiettyjen rakennemuutosten yhteydessä. Vain toisen proprin sisältävät nimet voivat taas olla nimiä, jotka sisältävät esimerkiksi jonkin läheisen paikan nimen (esimerkiksi Haukijärvi talonnimenä) tai yhtäläisyysassosiaatioon perustuvia vertailunimiä (esimerkiksi Kapernaumi talonnimenä). Valmiista nimestä suffiksin avulla muodostetuista nimistä valtaosa on henkilönnimikantaisia -la-johdoksen sisältäviä nimiä (useimmiten talonnimiä kuten Mattila, Anttila). (TA) 18

19 2.4. Analogian ja nimileksikon tutkimus Analogia Paljolti Eero Kiviniemen ansiosta suomalaisessa onomastiikassa on siirrytty yksittäisten nimien tutkimisesta laajempien kokonaisuuksien tarkasteluun, nimisysteemien kuvaukseen ja tutkimukseen. Nimien tulkinta jää vajaaksi, ellei oteta huomioon muuta samantyyppistä ja monissa tapauksissa myös samaa nimeämisperustetta ilmentävää nimistöä. Nimien jäsentelymallin ja tulosten luokittelumallin lisäksi Kiviniemi on tuonut tutkimukseen myös analogian ja nimileksikon luokittelun. Analogian käsitteen EERO KIVINIEMI toi suomalaiseen onomastiikkaan väitöskirjassaan Suomen partisiippinimistöä. Ensimmäisen partisiipin sisältävät henkilön- ja paikannimet (1971). Kirja on uudenmuotoisen, varsinaisen tieteellisen nimistöntutkimuksen alku suomenkielisessä Suomessa. Ruotsinkielisellä puolella Kurt Zilliacuksen uraauurtava työ oli ilmestynyt muutamaa vuotta aiemmin (1966). Väitöskirjansa annin Kiviniemi tiivistää ruotsinkielisessä artikkelissa Ortnamnens uppkomst i typologiskt perspektiv (1973). Ensimmäisen partisiipin sisältävien nimien lisäksi artikkelin aineistona on muitakin nimiä (Kiima-, Soidin-, Soima- ja Soi(n)-nimet, Housu- ja Kaatio-nimet). Kiviniemen väitöskirja on tyyppitutkimus, jossa yhtä nimityyppiä tutkimalla pyritään selvittämään erilaisia kysymyksiä. Tutkimuskohteena ovat ensimmäisen partisiipin sisältävät henkilön- ja paikannimet. Päämääränä on ollut identifioida mahdollisimman suuri osa suomen ensimmäisen partisiipin sisältävästä nimistöstä, selvittää nimien sisältö ja aineistoa eri tavoin luokittelemalla sekä nimien levintää ja ikää tutkimalla pyrkiä valaisemaan nimistön syntyprosessia yleensä. Aineistona oli 367 nimipesyettä: nimipesyeisiin sisältyy nimiryvästä tai yksittäistä nimeä. Nimityyppi on ekspressiivikantainen; yli puolet nimistä on sellaisia, joiden perustana on onomatopoieettinen tai deskriptiivi verbi. Koko partisiippinimistön ytimenä ovat ise-johdoskantaiset vesistönimet. Suurimmat pesyeet ovat Toriseva, Tyrisevä ja Törisevä. Aktiivin 1. partisiipin sisältävät paikannimet (joita on 89 % kaikista nimistä) perustuvat suurimmalta osin joko ääneen tai liikkeeseen. Veden tai vetisen maaperän ääni on ymmärrettävästi keskeinen nimeämisperuste, koska kyseessä on erikoislaatunsa ja ehkä oudoksuttavuutensakin takia paikkaa hyvin luonnehtiva ominaisuus. Passiivin 1. partisiipin sisältävät paikannimet ovat sitä vastoin epädeskriptiivisiä, ja nimeämisperusteena on tavallisesti paikan laatu tai asema kulkemisen kannalta. Ensimmäisen partisiipin sisältävistä paikannimistä lähes puolet osoittautui syntyneen jo olemassa olleiden, samantyyppisten ja samakantaisten nimien mallin mukaan. Muiden nimien antama malli, analogia, on siis erittäin vahva 19

20 nimistöä luova ja muokkaava tekijä. Koskaan aiemmin analogian osuutta nimenmuodostuksessa ei ollut edes kartoitettu saati tajuttu näin suureksi. Mallin mukaan nimeäminen on usein vahvempi tendenssi kuin systemaattinen "muotouskollisuus". Analogiset nimet eivät yleensä ole vailla kuvailevaa sisältöä. Vaikka nimi on annettu mallin mukaan, ei sitä silti yleensä ole annettu ilman nimeämisperustetta. Jokin yhtäläisyys mallia antaneen ja mallia ottaneen paikan kesken useimmiten on. Partisiippimuotoisten nimien nimeämisperusteen paljastaminen ei läheskään aina ole mahdollista. Tyyppitutkimuksen etuna on kuitenkin se, että muiden samakantaisten nimien perusteella voidaan usein melko varmasti päätellä nimeämisperuste myös joidenkin yksityisten nimien osalta. Nimistö on systeemikokonaisuus, joka varsin suuressa määrin karttuu omalta pohjaltaan. Jo olemassa olleen partisiippinimistön pohjalta on voinut syntyä samanlaisten nimien lisäksi myös samantyyppisiä mutta erikantaisia nimiä. Nämä ovat variointinimiä, jo olemassa ollutta nimistöä varioimalla syntyneitä nimiä. Analogian roolia EERO KIVINIEMI tutkii myös kirjassaan Väärät vedet. Tutkimus mallien osuudesta nimenmuodostuksessa (1977). Aineistona on tuhatkunta vedenkokouman nimeä, jotka jollakin tavoin ilmaisevat tarkoitteen olevan muodoltaan väärä. Aineistona on siis vain yhdenlajisten paikkojen nimiä, mutta rajaus on perusteltu, koska paikan laji on yksi nimenmuodostukseen vaikuttavista keskeisistä tekijöistä. Kiviniemi osoittaa tutkimuksessaan, kuinka keskeinen mallien osuus nimenmuodostuksessa on ja kuinka vahvoja nimimuodit voivat olla. Mallien syntyyn vaikuttaa luonnollisesti nimeämistarve; malli ja nimimuoti voi syntyä vain silloin, kun on tarvetta esimerkiksi asutuksen levitessä nimetä entuudestaan nimeämättömiä paikkoja. Lisäksi on muistettava, että myös ympäristö luo edellytykset tietynlaisten nimien esiintymiselle. Esimerkiksi vesistönimien esiintymisedellytyksiä tarkasteltaessa keskeisimpiä huomioon otettavia seikkoja on Suomen vesistötiheys. Väärä muoto vedenkokoumien nimeämisperusteena on Kiviniemen saamien tulosten mukaan vahvasti sidoksissa vesistötiheyteen. Eri aikoina ja eri väestöryhmillä on ollut tietynlaisia nimenmuodostusmalleja; näin nimenmuodostusmallit kytkeytyvät asutushistoriaan. Mallit ovat yleensä kuuluneet alueen asuttaneen väestön kieleen. Jokaisella levikillä, joka kuvastaa nimimallien keskeistä osuutta nimenmuodostuksessa, on siis asutushistoriallinen (myös sosiolingvistinen) tausta. Sen mukaan, esiintyvätkö tällaiset nimet (esimerkiksi Väärä-nimet) varhain vai myöhään asutetuilla alueilla ja ovatko ne suurten vai pienten vesien nimiä, voidaan päätellä jotakin nimityypin iästä. Varhain asutetuilla 20

AIEMPIEN VUOSIKYMMENTEN NIMISTÖNTUTKIMUSTA NIMISAMMON TAONNASSA

AIEMPIEN VUOSIKYMMENTEN NIMISTÖNTUTKIMUSTA NIMISAMMON TAONNASSA AIEMPIEN VUOSIKYMMENTEN NIMISTÖNTUTKIMUSTA NIMISAMMON TAONNASSA EERO KIVINIEMI 1971: SUOMEN PARTISIIPPINIMISTÖÄ Nimistöntutkimuksen suurmiehen Eero Kiviniemen väitöstyö. Aiheena ensimmäisen partisiipin

Lisätiedot

NIMIARKISTO. SUKU 2017 Helinä Uusitalo

NIMIARKISTO. SUKU 2017 Helinä Uusitalo NIMIARKISTO SUKU 2017 Helinä Uusitalo 16.3.2017 Nimiarkiston aineistot Systemaattinen paikannimien keruu alkoi v. 1915. Kokoelmat: paikannimikokoelmat henkilönnimikokoelmat asiakirjanimikokoelmat karttakokoelmat

Lisätiedot

Nimistönsuunnittelun periaatteet Kirkkonummella

Nimistönsuunnittelun periaatteet Kirkkonummella Nimistönsuunnittelun periaatteet Kirkkonummella PAIKANIMET OVAT OSA HISTORIAA Ennen maatalousvaltainen kuntamme on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä enemmän kuin sitä ennen vuosisadassa. MIHIN KAAVANIMIÄ

Lisätiedot

KYRÖN SUURPITÄJÄN ASUTUKSEN SYNTY NIMISTÖTIETEELLINEN JA HISTORIALLINEN. Johdanto

KYRÖN SUURPITÄJÄN ASUTUKSEN SYNTY NIMISTÖTIETEELLINEN JA HISTORIALLINEN. Johdanto KYRÖN SUURPITÄJÄN ASUTUKSEN SYNTY NIMISTÖTIETEELLINEN JA HISTORIALLINEN TUTKIMUS KYRÖN SUURPITÄJÄN ASUTUKSESTA KESKIAJALTA 1600-LUVUN PUOLIVÄLIIN Johdanto Nykyisen tietämyksemme mukaan suurin osa Suomen

Lisätiedot

VAASAN YLIOPISTO. Filosofinen tiedekunta

VAASAN YLIOPISTO. Filosofinen tiedekunta VAASAN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Hanna Ikkeläjärvi Tarinoita paikannimien takaa Tutkimus Ikkeläjärven ja Nummijärven kylien paikannimistöjen muutoksista Nykysuomen pro gradu -tutkielma Vaasa 2012

Lisätiedot

PAIKANNIMEN MONET TARINAT. Varkautelaisten kansanetymologisia tulkintoja kaupunkinsa ja sen lähialueiden paikannimistä

PAIKANNIMEN MONET TARINAT. Varkautelaisten kansanetymologisia tulkintoja kaupunkinsa ja sen lähialueiden paikannimistä PAIKANNIMEN MONET TARINAT Varkautelaisten kansanetymologisia tulkintoja kaupunkinsa ja sen lähialueiden paikannimistä Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Suomen kieli Pro gradu -tutkielma Jenni

Lisätiedot

Perinteiset paikannimet Kaupunkien nimistönsuunnittelu

Perinteiset paikannimet Kaupunkien nimistönsuunnittelu Perinteiset paikannimet Kaupunkien nimistönsuunnittelu FT Paula Sjöblom, yliopistonlehtori Debrecen 14.10.2014 Paikannimet eli toponyymit Paikannimiä on kaikissa tunnetuissa kielissä ja kulttuureissa Muodostustapa

Lisätiedot

POHJANMAAN SYNTY ASUTUS JA VÄESTÖLIIKKEET ETELÄ-POHJANMAALLA KESKIAJALTA 1600- Tutkimussuunnitelma

POHJANMAAN SYNTY ASUTUS JA VÄESTÖLIIKKEET ETELÄ-POHJANMAALLA KESKIAJALTA 1600- Tutkimussuunnitelma POHJANMAAN SYNTY ASUTUS JA VÄESTÖLIIKKEET ETELÄ-POHJANMAALLA KESKIAJALTA 1600- LUVULLE. NIMISTÖTIETEELLINEN JA HISTORIALLINEN TUTKIMUS. Tutkimussuunnitelma Tausta Asutuksen synty on kaiken historian perusta.

Lisätiedot

Kieltä ja kulttuuria

Kieltä ja kulttuuria Kieltä ja kulttuuria Paikannimet kulttuurien välisten kontaktien kuvastajina neljässä saamelaisessa yhteisössä FM Taarna Valtonen Oulun yliopisto, Giellagas-instituutti Levi 1.10.2010 Luennon sisältö Mitä?

Lisätiedot

Vakkelta Pikkuperliiniin Turun epävirallisen paikannimistön muodostustavat

Vakkelta Pikkuperliiniin Turun epävirallisen paikannimistön muodostustavat Vakkelta Pikkuperliiniin Turun epävirallisen paikannimistön muodostustavat Janita Kivimäki Pro gradu - tutkielma Suomen kieli Suomen kieli ja suomalais- ugrilainen kielentutkimus Kieli- ja käännöstieteiden

Lisätiedot

Historialliset paikat ja kartat

Historialliset paikat ja kartat Historialliset paikat ja kartat Esko Ikkala 27.11.2015 Sisällys 1. Motivaatio ja tavoitteet 2. Sotasammon paikkaontologian kokoaminen 3. Historiallisten karttojen käyttöönotto 4. Sotasammon paikkanäkymän

Lisätiedot

KIRKKONUMMEN JÄRVIEN JA LAMPIEN NIMET. Jaakko Raunamaa (@helsinki.fi)

KIRKKONUMMEN JÄRVIEN JA LAMPIEN NIMET. Jaakko Raunamaa (@helsinki.fi) KIRKKONUMMEN JÄRVIEN JA LAMPIEN NIMET Jaakko Raunamaa (@helsinki.fi) MITÄ OVAT PAIKANNIMET? Syntyneet tarpeesta Kulttuuri- ja paikkasidonnaisia Suullista perinnettä ESIMERKIT NIMIEN ETYMOLOGIOINNISTA

Lisätiedot

HISTORIA 5: RYHMÄTEHTÄVÄT SUOMEN ESIHISTORIASTA

HISTORIA 5: RYHMÄTEHTÄVÄT SUOMEN ESIHISTORIASTA HISTORIA 5: RYHMÄTEHTÄVÄT SUOMEN ESIHISTORIASTA 1. Suomusjärven kulttuuri PEPPI, JANNA, LOVIISA, MINNA 2. Kampakeraaminen kulttuuri JONNA, SALLA, ESSI, JUHANI 3. Vasarakirveskulttuuri (nuorakeraaminen

Lisätiedot

KATARINA, MARGARETA, KRISTINA. Jaakko Raunamaa Helsingin yliopisto

KATARINA, MARGARETA, KRISTINA. Jaakko Raunamaa Helsingin yliopisto KATARINA, MARGARETA, KRISTINA NAISTEN NIMET KESKIAJAN SUOMESSA Jaakko Raunamaa Helsingin yliopisto ITÄMEREN ALUE VUOSINA 1100-1300 Vaikutteita antavat innovointikeskukset : Gotlanti, Kööpenhamina, Mälaren,

Lisätiedot

VAASAN YLIOPISTO. Filosofinen tiedekunta

VAASAN YLIOPISTO. Filosofinen tiedekunta VAASAN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Iiris Rinta-Karjanmaa Ilmajoen ja Lapuan-Kauhavan Alajoki-laaksojen viljelysnimien nimeämisperusteet Nykysuomen pro gradu -tutkielma Vaasa 2012 1 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

näkökulma lähekkäisten vedenkokoumien nimeämiseen

näkökulma lähekkäisten vedenkokoumien nimeämiseen näkökulma lähekkäisten vedenkokoumien nimeämiseen http://www.cs.helsinki.fi/u/leino/jutut/ktp-03/ leino@cs.helsinki.fi aleino@kotus.fi 13. toukokuuta 2003 Sivu 0 / 6 Maanmittauslaitoksen paikannimirekisteri

Lisätiedot

Inkoo Smeds 1 asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2016

Inkoo Smeds 1 asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2016 1 Inkoo Smeds 1 asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2016 Timo Jussila Tilaaja: Inkoon kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Kartat... 4 Kuvia... 6 Alueen luoteisosan

Lisätiedot

Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet eli eksonyymit uusi digitaalinen tietokanta

Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet eli eksonyymit uusi digitaalinen tietokanta Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet eli eksonyymit uusi digitaalinen tietokanta Sirkka Paikkala ruotsinsuomalainen kielineuvosto, Tukholma 27.4.2018 Eksonyymit ja endonyymit endonyymit: paikallisia,

Lisätiedot

Kotimaisten kielten keskus eli Kotus ja sen arkistot ja aineistot. Elisa Stenvall

Kotimaisten kielten keskus eli Kotus ja sen arkistot ja aineistot. Elisa Stenvall Kotimaisten kielten keskus eli Kotus ja sen arkistot ja aineistot Elisa Stenvall 16.3.2017 kotus (vrt. kotos, kotsu, kotukka, kotuska) 1. Metsästäjän näkösuoja, ampumakatos 2. Talvella havuista tehty ansapyydyksen

Lisätiedot

ISO SUOMEN KIELIOPPI S2- OPETUKSESSA. Muutama havainto

ISO SUOMEN KIELIOPPI S2- OPETUKSESSA. Muutama havainto ISO SUOMEN KIELIOPPI S2- OPETUKSESSA Muutama havainto Maisa Martin Alumnipäivä 26.9.2009 KOLME ASIAA Uusia termejä S2-alan näkökulmasta ja muutenkin Hyödyllisiä erotteluja Ope, mitä eroa on Mikä on tavallista?

Lisätiedot

Aatoksenkadulta Yliskujalle: tutkielma Hervannan kadunnimistä

Aatoksenkadulta Yliskujalle: tutkielma Hervannan kadunnimistä Aatoksenkadulta Yliskujalle: tutkielma Hervannan kadunnimistä Johanna Valkama Tampereen yliopisto Kieli- ja käännöstieteiden laitos Suomen kieli Pro gradu -tutkielma Toukokuu 2008 Tampereen yliopisto Kieli-

Lisätiedot

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN Pertti Alasuutari Lyhyt kuvaus Monografia koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantoluku 2. Sisältöluvut 3. Päätäntäluku Lyhyt kuvaus Yksittäinen luku koostuu kolmesta osasta

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila

LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila 1 LEMPÄÄLÄ Moisio-Hakkarin asemakaavan Kiviahon pohjoisosan laajennusalueen muinaisjäännösinventointi 2015 Johanna Rahtola Timo Jussila Tilaaja: Lempäälän kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartat...

Lisätiedot

INVENTOINTIRAPORTTI. Järvenpää. Tervanokan historiallisen ajan kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 13.6.2014

INVENTOINTIRAPORTTI. Järvenpää. Tervanokan historiallisen ajan kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 13.6.2014 INVENTOINTIRAPORTTI Järvenpää Tervanokan historiallisen ajan kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 13.6.2014 KULTTUURIYMPÄRISTÖN HOITO ARKEOLOGISET KENTTÄPALVELUT Vesa Laulumaa Tiivistelmä Tutkija Vesa

Lisätiedot

Nokia Vihnusjärven pohjoispuoli muinaisjäännösinventointi 2017

Nokia Vihnusjärven pohjoispuoli muinaisjäännösinventointi 2017 1 Nokia Vihnusjärven pohjoispuoli muinaisjäännösinventointi 2017 Timo Sepänmaa Teemu Tiainen Timo Jussila Tilaaja: Nokian kaupunki 2 Sisältö Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Tulos... 3 Lähteet:... 3 Kuvia...

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

Kirkkonummi Finnträsk Kurkirannan kaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013

Kirkkonummi Finnträsk Kurkirannan kaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 1 Kirkkonummi Finnträsk Kurkirannan kaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila Tilaaja: EKE- Rakennus Oy 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 3 Kuvia... 4 Vanhoja karttoja...

Lisätiedot

Sisällönanalyysi. Sisältö

Sisällönanalyysi. Sisältö Sisällönanalyysi Kirsi Silius 14.4.2005 Sisältö Sisällönanalyysin kohde Aineistolähtöinen sisällönanalyysi Teoriaohjaava ja teorialähtöinen sisällönanalyysi Sisällönanalyysi kirjallisuuskatsauksessa 1

Lisätiedot

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Määritelmiä Laadullinen tutkimus voidaan määritellä eri tavoin eri lähtökohdista Voidaan esimerkiksi korostaa sen juuria antropologiasta

Lisätiedot

Itäkeskuksen lukiosta Helsingin kielilukioksi. Lukion nimenmuutos ja opiskelijoiden näkemykset hyvästä lukion nimestä

Itäkeskuksen lukiosta Helsingin kielilukioksi. Lukion nimenmuutos ja opiskelijoiden näkemykset hyvästä lukion nimestä Itäkeskuksen lukiosta Helsingin kielilukioksi Lukion nimenmuutos ja opiskelijoiden näkemykset hyvästä lukion nimestä Pro gradu -tutkielma Anu-Mari Hämäläinen Helsingin yliopisto suomen kieli huhtikuu 2015

Lisätiedot

PIETARSAAREN KADUNNIMISTÖ

PIETARSAAREN KADUNNIMISTÖ PIETARSAAREN KADUNNIMISTÖ Maisterintutkielma Aarno Ekola Jyväskylän yliopisto Kielten laitos Suomen kieli 28.3.2015 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Tiedekunta Faculty Humanistinen Laitos Department Kielten laitos

Lisätiedot

Eläkeviraston suomenkieliset tekstit vertailevasta näkokulmasta

Eläkeviraston suomenkieliset tekstit vertailevasta näkokulmasta Eläkeviraston suomenkieliset tekstit vertailevasta näkokulmasta Eveliina Tolvanen, FM Tohtorikoulutettava, Pohjoismaiset kielet, Turun yliopisto & Svenska litteratursällskapet i Finland r.f. Kielineuvoston

Lisätiedot

Paikannimistöntutkimuksen valinnat: etymologioista sosio-onomastiikkaan

Paikannimistöntutkimuksen valinnat: etymologioista sosio-onomastiikkaan Paikannimistöntutkimuksen valinnat: etymologioista sosio-onomastiikkaan TERHI AINIALA RITVA LIISA PITKÄNEN äsittelemme suomalaista paikannimistöntutkimusta kolmen viime vuosikymmenen aikana: paikannimistöntutkimusta

Lisätiedot

KYLÄTONTIT SUOJELUN NÄKÖKULMASTA V A D I M A D E L P I R K A N M A A N M A A K U N T A M U S E O

KYLÄTONTIT SUOJELUN NÄKÖKULMASTA V A D I M A D E L P I R K A N M A A N M A A K U N T A M U S E O KYLÄTONTIT SUOJELUN NÄKÖKULMASTA V A D I M A D E L P I R K A N M A A N M A A K U N T A M U S E O M A A S E U D U N A S U T U S - J A E L I N K E I N O H I S T O R I A L L I S E T M U I N A I S J Ä Ä N

Lisätiedot

KEIJUMÄKI VAI KEIJUKALLIO? Asikkalan maankohoumien nimet ja nimimallit

KEIJUMÄKI VAI KEIJUKALLIO? Asikkalan maankohoumien nimet ja nimimallit KEIJUMÄKI VAI KEIJUKALLIO? Asikkalan maankohoumien nimet ja nimimallit Sanna Rekola Tampereen yliopisto Kieli- ja käännöstieteiden laitos suomen kieli Pro gradu -tutkielma Joulukuu 2007 Tampereen yliopisto

Lisätiedot

Lappeenranta Hyväristönmäki muinaisjäännösselvitys

Lappeenranta Hyväristönmäki muinaisjäännösselvitys Lappeenranta Hyväristönmäki muinaisjäännösselvitys Keskustaajaman osayleiskaava 2030 inventoinnin v. 2014 täydennys Hyväristönmäen osa-alueelta Timo Jussila Tilaaja: Lappeenrannan kaupunki Sisältö Perustiedot...

Lisätiedot

SUOMEN VUOHIEN HISTORIA

SUOMEN VUOHIEN HISTORIA SUOMEN VUOHIEN HISTORIA AULI BLÄUER, LUONNONVARAKESKUS BoNe: Naapurista lainaamassa. Kulttuurikontaktit karjanhoidon kehittäjänä Itämeren pohjoisosassa esihistoriallisena ja historiallisena aikana. Vuohien

Lisätiedot

Sastamalan Suodenniemen Kortekallion tuulivoima osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi

Sastamalan Suodenniemen Kortekallion tuulivoima osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi KULTTUURIYMPÄRISTÖPALVELUT HEISKANEN & LUOTO OY Sastamalan kaupunki Sastamalan Suodenniemen Kortekallion tuulivoima osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi 8.10.2014 Laatinut: Kulttuuriympäristöpalvelut

Lisätiedot

KÄSITYÖLIIKKEIDEN NIMIEN TARKASTELUA Nimien semanttinen sisältö

KÄSITYÖLIIKKEIDEN NIMIEN TARKASTELUA Nimien semanttinen sisältö KÄSITYÖLIIKKEIDEN NIMIEN TARKASTELUA Nimien semanttinen sisältö Minna Lämsä Tampereen yliopisto Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö Suomen kieli Pro gradu -tutkielma Maaliskuu 2013 Tampereen

Lisätiedot

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Laadullinen, verbaalinen, tulkinnallinen aineisto kootaan esimerkiksi haastattelemalla, videoimalla, ääneenpuhumalla nauhalle, yms. keinoin.

Lisätiedot

Tampere-nimelle saamelaista koskiappellatiiviin

Tampere-nimelle saamelaista koskiappellatiiviin havaintoja ja keskustelua Tampere saamelainen koskiappellatiivi Johdanto Nimen Tampere tähänastiset selitykset ovat tukeutuneet pääosin skandinaavisiin kieliin. Esitän seuraavassa kuitenkin Tampere-nimelle

Lisätiedot

Lähdeaineistot: Kaupunkilaeista Portolana-merikortteihin, tulkintaa riveiltä ja rivien välistä

Lähdeaineistot: Kaupunkilaeista Portolana-merikortteihin, tulkintaa riveiltä ja rivien välistä Lähdeaineistot: Kaupunkilaeista Portolana-merikortteihin, tulkintaa riveiltä ja rivien välistä Panu Savolainen 9.3.2017 Keskiajan kaupungit Euroopassa Arkkitehtuurin historian tutkimuskohteita I Katsaus

Lisätiedot

Lataa Suomen lintujen nimet - Jukka Hintikka. Lataa

Lataa Suomen lintujen nimet - Jukka Hintikka. Lataa Lataa Suomen lintujen nimet - Jukka Hintikka Lataa Kirjailija: Jukka Hintikka ISBN: 9789525688092 Sivumäärä: 244 Formaatti: PDF Tiedoston koko: 31.48 Mb Suomen lintujen nimet - merkitys ja alkuperä on

Lisätiedot

Valkeakoski Holminrannan ja Kipparin-Yli-Nissin asemakaavoitettavien alueiden muinaisjäännösinventointi 2008

Valkeakoski Holminrannan ja Kipparin-Yli-Nissin asemakaavoitettavien alueiden muinaisjäännösinventointi 2008 1 Valkeakoski Holminrannan ja Kipparin-Yli-Nissin asemakaavoitettavien alueiden muinaisjäännösinventointi 2008 Hannu Poutiainen Timo Jussila Kustantaja: Valkeakosken kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot...

Lisätiedot

Pielavesi Kirkonkylän ranta-alueen historiallisen ajan muinaisjäännösinventointi 2017 Arkistoinventointi

Pielavesi Kirkonkylän ranta-alueen historiallisen ajan muinaisjäännösinventointi 2017 Arkistoinventointi 1 Pielavesi Kirkonkylän ranta-alueen historiallisen ajan muinaisjäännösinventointi 2017 Arkistoinventointi Timo Jussila Tilaaja: Pielaveden kunta 2 Sisältö Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Lähteet...

Lisätiedot

Laukaa Kirkkoranta Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2013

Laukaa Kirkkoranta Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2013 1 Laukaa Kirkkoranta Asemakaavan muutosalueen muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila Timo Sepänmaa Kustantaja: Laukaan kunta 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot:... 2 Inventointi... 3 Valokuvia... 4

Lisätiedot

Henkilönnimet osana kieltä ja sen järjestelmää Antti Leino

Henkilönnimet osana kieltä ja sen järjestelmää Antti Leino Henkilönnimet osana kieltä ja sen järjestelmää 11.11.2015 Antti Leino Antti Leino: Henkilönnimet osana kieltä ja sen järjestelmää 11.11.2015 2(10) Johdanto Nimi identifioi kohteensa Antti Leino: Henkilönnimet

Lisätiedot

Iisalmi Lampaanjärvi-Pörsänjärvi Osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013

Iisalmi Lampaanjärvi-Pörsänjärvi Osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 1 Iisalmi Lampaanjärvi-Pörsänjärvi Osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2013 Timo Jussila Timo Sepänmaa Tilaaja: Iisalmen kaupunki 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 3

Lisätiedot

Terhi Ainiala Helsingin yliopisto

Terhi Ainiala Helsingin yliopisto Terhi Ainiala Helsingin yliopisto 18.8.2016 Kaksi projektikurssia syksyllä 2015 Nimet ja kielet kentällä Svenska litteratursällskapet i Finland Loviisan kaupunki ja kaupunkilaiset Nimistönsuunnittelua

Lisätiedot

Lempäälä Maisenranta, tila 2:11 koekuopitus 2011

Lempäälä Maisenranta, tila 2:11 koekuopitus 2011 1 Lempäälä Maisenranta, tila 2:11 koekuopitus 2011 Timo Jussila Timo Sepänmaa Kustantaja: Muistokivi Oy M. Kaila 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Tutkimus... 3 Tutkimuskartat... 5 Vanhat kartat...

Lisätiedot

Paikannimet viranomaisviestinnässä

Paikannimet viranomaisviestinnässä Paikannimet viranomaisviestinnässä Viestinnässä on tärkeää voida puhua yksittäisistä paikoista ja kohteista. Oikein perille mennyt sanoma auttaa toimimaan ja ajattelemaan oikein kussakin tilanteessa. Sirkka

Lisätiedot

Gradu-seminaari (2016/17)

Gradu-seminaari (2016/17) Gradu-seminaari (2016/17) Tavoitteet Syventää ja laajentaa opiskelijan tutkimusvalmiuksia niin, että hän pystyy itsenäisesti kirjoittamaan pro gradu -tutkielman sekä käymään tutkielmaa koskevaa tieteellistä

Lisätiedot

Määrlahden historiallinen käyttö

Määrlahden historiallinen käyttö Ulrika Rosendahl, Loviisan kaupungin museo 27.5.2019 Määrlahden historiallinen käyttö Loviisan Määrlahden kaupunginosa, eli Loviisan lahden itäpuoli, näyttäytyy historiallisessa kartta-aineistossa asumattomana

Lisätiedot

Akaa Tipuri (Kurisniemi) Tipurintien valaistuslinjan maanrakennustyön arkeologinen valvonta 2011

Akaa Tipuri (Kurisniemi) Tipurintien valaistuslinjan maanrakennustyön arkeologinen valvonta 2011 Akaa Tipuri (Kurisniemi) Tipurintien valaistuslinjan maanrakennustyön arkeologinen valvonta 2011 Tiina Vasko 2011 Pirkanmaan maakuntamuseo Kulttuuriympäristöyksikkö 2 Sisällysluettelo Arkisto- ja rekisteritiedot

Lisätiedot

KULTTUURIYMPÄRISTÖTIETO SIIRI TAMPEREEN KAUPUNKI, MUSEOPALVELUT, PIRKANMAAN MAAKUNTAMUSEO

KULTTUURIYMPÄRISTÖTIETO SIIRI TAMPEREEN KAUPUNKI, MUSEOPALVELUT, PIRKANMAAN MAAKUNTAMUSEO KULTTUURIYMPÄRISTÖTIETO SIIRI Kuva: Tuija-Liisa Soininen, maakuntamuseo- ja kulttuuriympäristöpalvelut. TAMPEREEN KAUPUNKI, MUSEOPALVELUT, PIRKANMAAN MAAKUNTAMUSEO MIKSI Alueellinen kulttuuriympäristöviranomaistoiminta

Lisätiedot

Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit -oppiaineen tutkintovaatimukset

Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit -oppiaineen tutkintovaatimukset Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit -piaineen tutkintovaatimukset Siirtymäsäännöt suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen ja itämerensuomalaisten kielten piaineiden vanhoista tutkintovaatimuksista

Lisätiedot

PIELAVESI Sulkavajärven rantayleiskaavaalueen muinaisjäännösinventointi 2004

PIELAVESI Sulkavajärven rantayleiskaavaalueen muinaisjäännösinventointi 2004 1 PIELAVESI Sulkavajärven rantayleiskaavaalueen muinaisjäännösinventointi 2004 Timo Jussila Kustantaja: Pielaveden kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Täydennysinventointi lokakuussa 2004...

Lisätiedot

Tampere Teiskon kirkonkylän vesihuoltotyöalueen muinaisjäännösinventointi 2014

Tampere Teiskon kirkonkylän vesihuoltotyöalueen muinaisjäännösinventointi 2014 1 Tampere Teiskon kirkonkylän vesihuoltotyöalueen muinaisjäännösinventointi 2014 Ville Laakso Antti Bilund Tilaaja: Teiskon vesihuolto-osuuskunta 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi...

Lisätiedot

7 r Yijö Mattila, Inarin Manttaalikunnan pj.

7 r Yijö Mattila, Inarin Manttaalikunnan pj. MAA- JA METSÄTALOUS MINISTERIO 06. 2013 Inarin Manttaalikunta Yrjö Mattila Haapalaaksontie 2 99800 Ivalo man 20.6.20 13 HARE MMM 922 Kalastusneuvos Eija Kirjavainen Maa- ja metsätalousministeriö Kalastus

Lisätiedot

Lausuminen kertoo sanojen määrän

Lausuminen kertoo sanojen määrän Sivu 1/5 Lausuminen kertoo sanojen määrän Monta osaa Miten selvä ero Rinnasteiset ilmaisut Yhdyssana on ilmaisu, jossa yksi sana sisältää osinaan kaksi sanaa tai enemmän. Puhutussa kielessä tätä vastaa

Lisätiedot

Itä-Suomen myöhäisen varhaismetallikauden asuinpaikkojen paikannimistä MIKA LAVENTO

Itä-Suomen myöhäisen varhaismetallikauden asuinpaikkojen paikannimistä MIKA LAVENTO Itä-Suomen myöhäisen varhaismetallikauden asuinpaikkojen paikannimistä MIKA LAVENTO Kysymykset Millaisia paikannimiä on erotettavissa varhaismetallikaudella Muinais- Saimaan alueella? Millaisia paikannimiä

Lisätiedot

Jos sinulla on puutarha ja kirjoja, sinulta ei puutu mitään

Jos sinulla on puutarha ja kirjoja, sinulta ei puutu mitään Näyttely Helsingin Kirjamessuilla 27. 30.10.2011 Ryytimaasta ruusutarhaan poimintoja viherpeukalon kirjahyllystä Jos sinulla on puutarha ja kirjoja, sinulta ei puutu mitään Marcus Tullius Cicero (106 eaa.-

Lisätiedot

SP 11: METODOLOGIAN TYÖPAJA Kevät Yliopistonlehtori, dosentti Inga Jasinskaja-Lahti

SP 11: METODOLOGIAN TYÖPAJA Kevät Yliopistonlehtori, dosentti Inga Jasinskaja-Lahti SP 11: METODOLOGIAN TYÖPAJA Kevät 2010 Yliopistonlehtori, dosentti Inga Jasinskaja-Lahti Työpajan tavoitteet 1. Johdattaa sosiaalipsykologian metodologisiin peruskysymyksiin, niiden pohtimiseen ja niistä

Lisätiedot

Nimistö Suomen esihistorian tutkimuksen aineistona'

Nimistö Suomen esihistorian tutkimuksen aineistona' Nimistö Suomen esihistorian tutkimuksen aineistona' Eero Kiviniemi (Helsinki) Voidaan aivan hyvin perustein väittää, että jos Suomen kaikkien vanhojen paikannimien alkuperä olisi tiedossamme, monet Suomen

Lisätiedot

Alavus Tusanranta muinaisjäännösinventointi 2018

Alavus Tusanranta muinaisjäännösinventointi 2018 1 Alavus Tusanranta muinaisjäännösinventointi 2018 Teemu Tiainen Timo Jussila Tilaaja: Alavuden kaupunki 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartat... 3 Vanhoja karttoja... 4 Inventointi... 5 Tulos... 5 Lähteet...

Lisätiedot

Automaattinen semanttinen annotointi

Automaattinen semanttinen annotointi Automaattinen semanttinen annotointi Matias Frosterus, Reetta Sinkkilä, Katariina Nyberg Semantic Computing Research Group (SeCo) School of Science and Technology, Department of Media Technology and University

Lisätiedot

Kolmannen ja neljännen asteen yhtälöistä

Kolmannen ja neljännen asteen yhtälöistä Solmu /019 7 Kolmannen neljännen asteen yhtälöistä Esa V. Vesalainen Matematik och statistik, Åbo Akademi Tämän pienen artikkelin tarkoituksena on satuilla hieman algebrallisista yhtälöistä. Erityisesti

Lisätiedot

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005

KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 1 KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 Hannu Poutiainen, Hans-Peter Schulz, Timo Jussila Kustantaja: Kuortaneen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Kartoitustyö...

Lisätiedot

Paikannimet ja georeferointi

Paikannimet ja georeferointi Nimien kirjoittamisen ongelmat Sijainnin ilmoittamisen ongelmat Nimien ja niiden sijaintien yhdistämisen ongelmat 1 Nimien ongelmat Paikannimet oikeinkirjoitus kielet (Suomessakin: suomi, ruotsi, saamet)

Lisätiedot

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Fakta- ja näytenäkökulmat Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mikä on faktanäkökulma? sosiaalitutkimuksen historia: väestötilastot, kuolleisuus- ja syntyvyystaulut. Myöhemmin kysyttiin ihmisiltä tietoa

Lisätiedot

Hämeenkyrö Vt. 3:n parannusalueen välillä Turkimus - Kostula muinaisjäännösinventointi 2012

Hämeenkyrö Vt. 3:n parannusalueen välillä Turkimus - Kostula muinaisjäännösinventointi 2012 1 Hämeenkyrö Vt. 3:n parannusalueen välillä Turkimus - Kostula muinaisjäännösinventointi 2012 Timo Jussila Kustantaja: Ramboll Finland Oy 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Kartat... 8 Vanhat

Lisätiedot

Katsaus suomalaisen henkilönimistön maantieteelliseen vaihteluun

Katsaus suomalaisen henkilönimistön maantieteelliseen vaihteluun Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Forskningscentralen för de inhemska språken Research Institute for the Languages of Finland Katsaus suomalaisen henkilönimistön maantieteelliseen vaihteluun Antti Leino

Lisätiedot

MÖKILLE VAI AURINKORANNALLE? Havaintoja vapaa-ajanasuntojen nimistä

MÖKILLE VAI AURINKORANNALLE? Havaintoja vapaa-ajanasuntojen nimistä MÖKILLE VAI AURINKORANNALLE? Havaintoja vapaa-ajanasuntojen nimistä Suomen kielen pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopistossa toukokuu 2008 Sanna Rask JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Tiedekunta Faculty HUMANISTINEN

Lisätiedot

VAASAN YLIOPISTO. Filosofinen tiedekunta

VAASAN YLIOPISTO. Filosofinen tiedekunta VAASAN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Jan Selén Emsalö suomalaista perua? Uudenmaan saariston ruotsinkielisten paikannimien etymologiaa Nykysuomen pro gradu -tutkielma Vaasa 2017 1 SISÄLLYS KUVAT 2

Lisätiedot

Yhdyssana suomen kielessä ja puheessa

Yhdyssana suomen kielessä ja puheessa Yhdyssana suomen kielessä ja puheessa Tommi Nieminen Jyväskylän yliopisto Anna Lantee Tampereen yliopisto 37. Kielitieteen päivät Helsingissä 20. 22.5.2010 Yhdyssanan ortografian historia yhdyssanan käsite

Lisätiedot

Matkailun suuralueet sekä maakunnat

Matkailun suuralueet sekä maakunnat Matkailuvuosi 2017 Matkailun suuralueet sekä maakunnat Lähde: Visit Finlandin Rudolf-tilastopalvelu, Tilastokeskus. Luvut perustuvat ennakkotietoihin. Huomioitavaa vuositulosten vertailussa: Majoitustilaston

Lisätiedot

Teksti ja kuvat: Teemu Leskinen. on, että peruskartan nimistö on luotettava. moninaisia nimeämis-, opastus- ja viitoitustarpeita

Teksti ja kuvat: Teemu Leskinen. on, että peruskartan nimistö on luotettava. moninaisia nimeämis-, opastus- ja viitoitustarpeita Kuparonvirran lossi kulkee täsmällisesti. Paikallisia ja mökkiasukkaita harmittaa aikatauluun väärin kirjoitettu nimi, joka on levinnyt jo joihinkin opaskarttoihin. Peruskartan tuotannossa on alusta lähtien

Lisätiedot

Aikuisopiskelijan viikko - Viitekehys alueellisten verkostojen yhteistyöhön

Aikuisopiskelijan viikko - Viitekehys alueellisten verkostojen yhteistyöhön Aikuisopiskelijan viikko - Viitekehys alueellisten verkostojen yhteistyöhön Aikuisopiskelijan viikko tarjoaa mainion tilaisuuden toteuttaa tapahtumia yhteistyössä oman alueen eri organisaatioiden kanssa.

Lisätiedot

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Perustuu väitöskirjaan Sukupuoli ja syntyvyyden retoriikka Venäjällä ja Suomessa 1995 2010 Faculty of Social Sciences Näin se kirjoitetaan n Johdanto

Lisätiedot

SUOMEN ESIHISTORIA. Esihistoria

SUOMEN ESIHISTORIA. Esihistoria Suomen esihistoria / Ulla-Riitta Mikkonen 1 SUOMEN ESIHISTORIA Suomen historia jaetaan esihistoriaan ja historiaan. Esihistoria tarkoittaa sitä aikaa, kun Suomessa ei vielä ollut kristinuskoa. Esihistorian

Lisätiedot

Maakaari. Marjut Jokela Leena Kartio Ilmari Ojanen

Maakaari. Marjut Jokela Leena Kartio Ilmari Ojanen Maakaari Marjut Jokela Leena Kartio Ilmari Ojanen TALENTUM Helsinki 2010 2010 Talentum Media Oy ja kirjoittajat 5., uudistettu painos Kannen suunnittelu: Mika Petäjä Kannen toteutus: Outi Pallari Taitto:

Lisätiedot

Nimistön tekstitiedostotuotteet: Paikannimet ja Karttanimet

Nimistön tekstitiedostotuotteet: Paikannimet ja Karttanimet Maanmittauslaitos Teemu Leskinen 19.2.2013 etunimi.sukunimi@maanmittauslaitos.fi Nimistön tekstitiedostotuotteet: Paikannimet ja Karttanimet Aineiston kuvaus Nimistörekisteri perustuu Maanmittauslaitoksen

Lisätiedot

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU LAADULLINEN TUTKIMUS Hanna Vilkka 1 LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU Hermeneuttinen tieteenihanne: intentionaaliset selitykset, subjektiivisuus, sanallinen/käsitteellinen tarkastelutapa, metodien moneus.

Lisätiedot

Matkailuvuosi 2016 Matkailun suuralueet sekä maakunnat. 08/06/2017 First name Last name 2

Matkailuvuosi 2016 Matkailun suuralueet sekä maakunnat. 08/06/2017 First name Last name 2 Matkailuvuosi 2016 Matkailun suuralueet sekä maakunnat 08/06/2017 First name 7.6.2017 Last name 2 Ulkomaisten yöpymisten määrä ja osuus kaikista alueen yöpymisistä sekä muutos edellisvuoteen matkailun

Lisätiedot

PORNAINEN Hevonselkä

PORNAINEN Hevonselkä I N V E N T O I N T I R A P O R T T I PORNAINEN Hevonselkä Järvenpääntien ja Kirkkotien osayleiskaava-alueen inventointi 24.10.2011 DG2380:1 KULTTUURIYMPÄRISTÖN HOITO ARKEOLOGISET KENTTÄPALVELUT KATJA

Lisätiedot

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 1 LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Lappeenrannan kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Maastokartta, tutkimusalue,

Lisätiedot

Kielentutkimuksen merkitys saamelaisten esihistorian tulkinnassa

Kielentutkimuksen merkitys saamelaisten esihistorian tulkinnassa Kielentutkimuksen merkitys saamelaisten esihistorian tulkinnassa Luobbal Sámmol Sámmol Ánte (Ante Aikio) (Giellagas-instituutti, Oulun yliopisto) Nuorten akatemiaklubi, Helsinki, 16.5.2011 Saamen kielet

Lisätiedot

Pälkäne Äimälä vesihuoltolinjan inventointi 2009

Pälkäne Äimälä vesihuoltolinjan inventointi 2009 1 Pälkäne Äimälä vesihuoltolinjan inventointi 2009 Hannu Poutiainen Timo Jussila Kustantaja: Etelä-Pälkäneen vesiosuuskunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Kuvia... 4 Maastokartat... 5 Ilmakuva...

Lisätiedot

8.2.2010. Vaihtokumppani SKS Tuntematon Molemmat. SMY Vaihtokumppani Tuntematon Välittäjä Molemmat

8.2.2010. Vaihtokumppani SKS Tuntematon Molemmat. SMY Vaihtokumppani Tuntematon Välittäjä Molemmat Tieteellisten seurojen vaihtosuhteiden historia Esimerkkinä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen vaihtotoiminta 1831-19141914 Johanna Lilja 3.4.2008 Tieteellisten seurojen

Lisätiedot

Sisällys: Negatiiviluettelo 9 Dialuettelo 9

Sisällys: Negatiiviluettelo 9 Dialuettelo 9 1 Sisällys: Sisällysluettelo 1 Arkistotiedot 2 1. Johdanto 3 Kartta inventoitavasta alueesta 4 2. Kaava-alueen topografia ja tutkimukset 5 Kartta alueelle tehdyistä koekuopista 6 Valokuvat 7 Negatiiviluettelo

Lisätiedot

Kartografian historiaa ja perusteita. Taru Tiainen

Kartografian historiaa ja perusteita. Taru Tiainen Kartografian historiaa ja perusteita Taru Tiainen 18.4.2016 Alkutehtävä Piirrä Joensuun kartta Aikaa n. 5 minuuttia Alkutehtävä Mikä vaikuttaa karttasi tekoon? Miksi kartta on näköisensä? Mitä tämän tehtävän

Lisätiedot

Nöykkiön koulu Opetussuunnitelma Maantieto. Espoon kaupungin opetussuunnitelmalinjaukset VUOSILUOKAT 7 9. 7.lk

Nöykkiön koulu Opetussuunnitelma Maantieto. Espoon kaupungin opetussuunnitelmalinjaukset VUOSILUOKAT 7 9. 7.lk Nöykkiön koulu Opetussuunnitelma Maantieto 9.10 b Maantieto Oppiaineen opetussuunnitelmaan on merkitty oppiaineen opiskelun yhteydessä toteutuva aihekokonaisuuksien( = AK) käsittely seuraavin lyhentein:

Lisätiedot

Hämeenkyrö Ahrolantien asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi v. 2010

Hämeenkyrö Ahrolantien asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi v. 2010 1 Hämeenkyrö Ahrolantien asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi v. 2010 Hannu Poutiainen Timo Sepänmaa Timo Jussila Kustantaja: Hämeenkyrön kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Muinaisjäännös...

Lisätiedot

Honkajoki Paholammin tuulivoimapuisto Osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi 2014

Honkajoki Paholammin tuulivoimapuisto Osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi 2014 Honkajoki Paholammin tuulivoimapuisto Osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi 2014 Tiina Vasko 2014 Satakunnan Museo 2 SISÄLLYSLUETTELO Yleiskartat 2 kpl Arkisto ja rekisteritiedot Tiivistelmä 1.

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen MAANTIETO Maantiedon päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Sisältöalueet Maantieteellinen tieto ja ymmärrys T1 tukea oppilaan jäsentyneen karttakuvan

Lisätiedot

Marcus Tullius Cicero (106 eaa.- 43 eaa.), roomalainen filosofi ja valtiomies

Marcus Tullius Cicero (106 eaa.- 43 eaa.), roomalainen filosofi ja valtiomies Näyttely Helsingin Kirjamessuilla 27. 30.10.2011 Ryytimaasta ruusutarhaan poimintoja viherpeukalon kirjahyllystä Jos sinulla on puutarha ja kirjoja, sinulta ei puutu mitään Marcus Tullius Cicero (106 eaa.-

Lisätiedot

ALAJÄRVI Möksy sähköaseman ympäristö muinaisjäännösinventointi 2015

ALAJÄRVI Möksy sähköaseman ympäristö muinaisjäännösinventointi 2015 1 ALAJÄRVI Möksy sähköaseman ympäristö muinaisjäännösinventointi 2015 Teemu Tiainen Tilaaja: Fingrid Oyj 2 Sisältö Perustiedot... 2 Yleiskartat... 3 Inventointi... 4 Tulos... 4 Kansikuva: Suunnitteilla

Lisätiedot

TIETOJEN TUONTI TIETOKANNASTA + PIVOT-TAULUKON JA OLAP-KUUTION TEKO

TIETOJEN TUONTI TIETOKANNASTA + PIVOT-TAULUKON JA OLAP-KUUTION TEKO TIETOJEN TUONTI TIETOKANNASTA + PIVOT-TAULUKON JA OLAP-KUUTION TEKO JOUNI HUOTARI 2005-2010 OLAP-OHJETEKSTIT KOPIOITU MICROSOFTIN OHJATUN OLAP-KUUTION TEKO-OHJEESTA ESIMERKIN KUVAUS JA OLAP-MÄÄRITELMÄ

Lisätiedot

PORVOON KOTISEUTUKOKOELMA JA UUDENMAAN MAAKUNTA-AINEISTO. Kokoelmapolitiikka

PORVOON KOTISEUTUKOKOELMA JA UUDENMAAN MAAKUNTA-AINEISTO. Kokoelmapolitiikka PORVOON KOTISEUTUKOKOELMA JA UUDENMAAN MAAKUNTA-AINEISTO Kokoelmapolitiikka Porvoon kaupunginkirjasto Uudenmaan maakuntakirjasto 1.1.2013 Porvoon kaupunginkirjasto Uudenmaan maakuntakirjasto PORVOON KOTISEUTUKOKOELMA

Lisätiedot

Hämeenkyrö Kyröskosken pohjoisen teollisuusalueen asemakaava alueen muinaisjäännösten täydennysinventointi 2012

Hämeenkyrö Kyröskosken pohjoisen teollisuusalueen asemakaava alueen muinaisjäännösten täydennysinventointi 2012 1 Hämeenkyrö Kyröskosken pohjoisen teollisuusalueen asemakaava alueen muinaisjäännösten täydennysinventointi 2012 Timo Jussila Kustantaja: Pöyry Finland Oyj 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3

Lisätiedot