VESIENHOIDON TOIMENPIDEOHJELMA POHJAVESILLE. Pirkanmaan ympäristökeskus

Transkriptio

1 VESIENHOIDON TOIMENPIDEOHJELMA POHJAVESILLE LUONNOS

2 Sisältö 1. YLEISTÄ JOHDANTO TOIMENPIDEOHJELMAN LAATIMINEN JA YHTEISTYÖ TARKASTELTAVAT POHJAVEDET POHJAVESIALUEIDEN RAJAUS JA LUOKITTELU POHJAVEDET PIRKANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN ALUEELLA VESIENHOITOON LIITTYVÄT OHJELMAT JA SUUNNITELMAT KANSAINVÄLISET JA KANSALLISET OHJELMAT MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU JA OHJAUS PIRKANMAAN YMPÄRISTÖOHJELMA MUUT ALUEELLISET OHJELMAT JA HANKKEET VESIHUOLTOSUUNNITELMAT VEDENOTTAMOIDEN SUOJA-ALUEET POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMAT ERITYISET ALUEET VEDENHANKINTAKÄYTÖSSÄ OLEVAT POHJAVESIALUEET ELINYMPÄRISTÖN TAI LAJIEN SUOJELUUN MÄÄRITELLYT ALUEET UIMARANNAT ILMASTONMUUTOS JA MUUT TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET POHJAVETTÄ MUUTTAVA TAI VAARANTAVA TOIMINTA YLEISTÄ PELTOVILJELY KARJATALOUS METSÄTALOUS TURVETUOTANTO ASUTUS LIIKENNE TEOLLISUUS JA YRITYSTOIMINTA PILAANTUNEET MAA-ALUEET MAA-AINESTEN OTTO VEDENOTTO JA TEKOPOHJAVEDEN MUODOSTAMINEN POHJAVESIEN SEURANTA, RISKINARVIOINTI JA TILAN LUOKITTELU TILATAVOITTEET SEURANTA POHJAVEDEN LUONTAISET TAUSTAPITOISUUDET SEURANTATULOKSET RISKINARVIOINTI TILAN ARVIOINTI JA LUOKITTELU VESIENHOIDON TOIMENPITEET TOIMENPITEIDEN SUUNNITTELUN PERUSTEET Sektorikohtaiset toimenpiteet vuosina Peltoviljely Kotieläintalous ja turkiseläintuotanto Metsätalous ja turvetuotanto Asutus Liikenne Teollisuus ja yritystoiminta Vedenotto ja tekopohjaveden muodostaminen Maa-ainesten otto Pilaantuneet maa-alueet Suojelusuunnitelmat, seuranta ja tutkimus Arvio toimenpiteiden riittävyydestä ja jatkoajan tarpeesta Toimenpiteiden seuranta YHTEENVETO TARVITTAVISTA TOIMENPITEISTÄ YLEISTÄ Tavoitteet Tarvittavat toimenpiteet ja arvio kustannuksista Toimenpiteiden ympäristövaikutukset SELOSTUS VUOROVAIKUTUKSESTA Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 2

3 KIRJALLISUUTTA LIITTEET Liite 1. Pirkanmaan luokitellut pohjavesialueet Liite 2. Pohjavettä pilaavat aineet ja niiden ympäristönlaatunormit Liite 3. Esitetyt toimenpiteet pohjavesialueittain Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 3

4 1. YLEISTÄ 1.1 JOHDANTO Vesienhoidon tavoitteena on vesien hyvän tilan turvaaminen. Vesienhoito on koko Euroopan laajuista, vesipolitiikan puitedirektiiviin (vesipuitedirektiivi, VPD, 2000/60/EY) pohjautuvaa työtä. Suomessa vesipuitedirektiivi on pantu toimeen lailla vesienhoidon järjestämisestä (vesienhoitolaki, 1299/2004) ja siihen liittyvillä asetuksilla vesienhoitoalueista (1303/2004) ja vesienhoidon järjestämisestä (vesienhoitoasetus, 1040/2006). Lisäksi on soveltuvin osin muutettu ympäristönsuojelulakia (86/2000) ja vesilakia (264/1961). Näillä säädöksillä vesipuitedirektiivi on liitetty osaksi suomalaista vesien käyttöön, hoitoon ja suojeluun liittyvää toimintaa. Vesipuitedirektiivin pohjavesiä koskevia säännöksiä on täydennetty uudella pohjavesidirektiivillä (2006/118/EY). Pohjavesien kansallisen suojelun olennaisena perustana ovat edelleen ympäristönsuojelulain mukainen pohjaveden pilaamiskielto ja vesilain mukainen pohjaveden muuttamiskielto sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Vesienhoitotyöhön kuuluva vesien tilan arviointi, tilan seuranta, tilatavoitteiden asettaminen ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset toimenpiteet on koottu vesienhoitoalueittain laadittuihin vesienhoitosuunnitelmiin. Vesienhoitosuunnitelmat hyväksytään valtioneuvostossa vuoden 2009 aikana. Toimenpiteet, niiden kohdentuminen ja laajuus on esitetty tarkemmin alueellisissa vesienhoidon toimenpideohjelmissa. Vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat päivitetään seuraavien kuusivuotisten hoitosuunnitelmakausien aikana. Vesienhoidossa pyritään pohjavesien osalta seuraaviin tavoitteisiin: Pohjavesien tila ei heikkene Pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään hyvä Pilaavien sekä muiden haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsy pohjavesiin ehkäistään Pirkanmaan ympäristökeskuksen alue kuuluu kokonaisuudessaan Kokemäenjoen - Saaristomeren - Selkämeren vesienhoitoalueeseen (ns. läntinen vesienhoitoalue, vesienhoitoalue 3, VHA3). Vesienhoitoalueen ohjausryhmä ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueen vesienhoidon yhteistyöryhmä ovat päättäneet, että alueen pinta- ja pohjavedet käsitellään erillisissä toimenpideohjelmissa. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueelle on laadittu yksi pohjavesien toimenpideohjelma, jossa käsitellään koko aluetta. Pirkanmaan ympäristökeskuksen tehtävät ovat alkaen siirtyneet Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen, lukuun ottamatta ympäristölupa-asioita, jotka ovat siirtyneet Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon. Tässä toimenpideohjelmassa käytetään kuitenkin vielä nimeä. 1.2 TOIMENPIDEOHJELMAN LAATIMINEN JA YHTEISTYÖ Vesiensuojeluongelmien ja tarvittavien toimenpiteiden määrittämisessä tarvitaan tietoa vesien tilasta, kuormituksesta ja muuttavasta toiminnasta. Tavoitteiden saavuttamiseksi on riskikohteissa tarkasteltu erilaisia toimenpidevaihtoehtoja ja tehty toimenpide-ehdotuksia. Keskeisimmät sidosryhmät ovat osallistuneet suunnitteluun ja merkittävistä kysymyksistä sidosryhmiä on kuultu laajemmin. Vesien merkittävimmät ongelmat on esitetty kesä-joulukuussa 2007 kuulutetussa vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä käsittelevässä asiakirjassa. Pohjavesien suojelun osalta keskeiset kysymykset liit- Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 4

5 tyvät erityisesti merkittävien kasvualueiden maankäyttöön. Erityisesti Pälkäneen Kangasalan - Tampereen Ylöjärven harjujaksolla on jo ennestään runsaasti taajamia, teollisuus- ja yritystoiminnan alueita sekä liikenneväyliä, joiden aiheuttamien pohjavesiriskien hallinta on keskeistä. Keskeisistä kysymyksistä kuuluttamisen ja lausuntopyyntöjen kautta saatu palaute on huomioitu tässä toimenpideohjelman laadinnassa. Myös työohjelman ja aikataulun palautteessa oli seikkoja, jotka on huomioitu toimenpideohjelmassa. Vesienhoitotyössä alueelliset ympäristökeskukset ovat tunnistaneet ne pohjavesialueet, jotka eivät ole hyvässä tilassa tai joiden hyvä tila on uhattuna, ja esittäneet tarvittavat toimenpiteet vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi (kuva 1.1). Vesien tilan parantamiseen soveltuvia toimenpiteitä on etsitty portaittain etenevänä prosessina EU-lainsäädäntöön perustuen. Vesipuitedirektiivi edellyttää jäsenvaltioita sisällyttämään toimenpideohjelmiin perustoimenpiteet, jotka perustuvat lainsäädäntöön tai muuhun velvoittavaan päätökseen sekä mahdolliset täydentävät toimenpiteet, kuten tutkimushankkeet. Tässä toimenpideohjelmassa toimenpiteet on jaoteltu nykykäytännön mukaisiin ja lisätoimenpiteisiin. Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet voivat olla sekä perus että täydentäviä toimenpiteitä, kun taas lisätoimenpiteet ovat täydentäviä toimenpiteitä. Pohjavesialueille on muodostettu mahdollisuuksien mukaan toimenpidevaihtoehtoja ja tarkasteltu vaihtoehtojen kustannuksia, vaikutuksia vesien tilaan ja muita merkittäviä vaikutuksia. Vaihtoehtoja vertailemalla on pyritty löytämään kustannuksiltaan kohtuullisimmat ja vaikutuksiltaan parhaimmat toimenpiteet. Mikäli vaihtoehtotarkastelun kautta ei ole kaikilta osin löydetty soveltuvia toimenpiteitä hyvän tilan saavuttamiseen vuonna 2015, on seuraavaksi tarkasteltu voidaanko hyvä tila saavuttaa seuraavalla kuuden vuoden jaksoilla vuoteen 2021 tai 2027 mennessä. Jos tavoitteita ei saavuteta jatkoajankaan avulla, voidaan tarkastella vähemmän vaativia tilatavoitteita. Vaiheittainen eteneminen on päätynyt yhteenvetoon ehdotettavista tavoitteista ja toimenpiteistä. Toimenpideohjelman laadinnassa on noudatettu osallistuvan suunnittelun periaatteita. Varsinainen vesienhoitosuunnitelma on laadittu suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnista annetun lain (SOVA-laki, 200/2005) mukaisin menettelytavoin ja siihen sisältyy niin kutsuttu ympäristöselostus. Lain periaatteiden mukainen vuorovaikutus on toteutunut toimenpideohjelmaa laadittaessa osallistumisena ja kuulemisena erilaisissa valintatilanteissa. Keskeisimmät sidosryhmät ovat osallistuneet suunnitteluun ja merkittävistä kysymyksistä sidosryhmiä on kuultu laajemmin. Kuulemisten ja lausuntopyyntöjen kautta saatu palaute on huomioitu toimenpideohjelman laadinnassa. Toimenpideohjelman laatimista on ohjannut Pirkanmaan alueen vesienhoidon yhteistyöryhmä, jossa on edustajat keskeisistä vesienhoitoon ja käyttöön liittyvistä tahoista. Toimenpideohjelman valmistelutyöhön on osallistunut yhteistyöryhmän pohjavedet -alatyöryhmä, jossa mukana ovat olleet Petri Jokela (Tampereen Vesi), Pekka Leskinen (Oriveden kaupunki), Raimo Leppänen (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys, Valkeakosken kaupunki), Juha Menonen (Nokian kaupunki), Visa Merikoski (MTK Pirkanmaa), Kaija Joensuu, Ari Nygrén ja Matti Vänskä (). Sihteerinä on toiminut Vesa Hyvärinen (). Toimenpideohjelman rakenne ja yleiset tekstiosat perustuvat Länsi-Suomen ympäristökeskuksen laatimaan toimenpideohjelmamalliin. Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 5

6 Tunnistetaan ja luokitellaan alustavasti tarkasteltavat vedet. Tarvitaanko toimenpiteitä tilatavoitteen saavuttamiseksi? Ei tarvita Tarvitaan Tilanne todetaan Suunnitellaan toimenpiteitä Riittävätkö nykykäytännönmukaiset toimenpiteet? Riittävät Esitetään nykykäytännön mukaisia toimia Eivät riitä Muodostetaan toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Arvioidaan saavutetaanko niillä tilatavoite vuonna 2015? Saavutetaan Esitetään kustannuksien ja vaikutuksien kannalta parasta vaihtoehtoa Ei saavuteta Onko tilatavoitteen saavuttaminen mahdollista v tai 2027? On Esitetään tavoitteen myöhentämistä Ei Esitetään vähemmän vaativien tavoitteiden asettamista. Kuva 1.1. Vesienhoidon toimenpideohjelman laatimisen prosessikaavio. 1.3 TARKASTELTAVAT POHJAVEDET Pohjavesimuodostumalla tarkoitetaan maa- tai kallioperään varastoitunutta kyllästyneessä vyöhykkeessä yhtenäisenä esiintymänä olevaa vettä. Pohjavesimuodostumalle ominaista on merkittävä pohjaveden virtaus ja se mahdollistaa merkittävän pohjavedenoton (keskimäärin vähintään 10 m 3 /d). Käytännössä pohjavesimuodostumat sisältyvät ympäristöhallinnon kartoittamiin ja luokittelemiin vedenhankintaa varten tärkeisiin ja vedenhankintaan soveltuviin pohjavesialueisiin (Ympäristöministeriö 2007). Toimenpideohjelmassa käsitellään vedenhankintaa varten tärkeät ja vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet (I ja II luokka). Tarvittaessa huomioidaan myös tulevaisuuden vedenhankinnan kannalta mahdollisesti merkittävät muut pohjavesialueet (esim. III luokka) ja alueet, joilla on oleellista vaiku- Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 6

7 tusta pintavesien tilaan tai maaekosysteemeihin. Pohjavesialueille on tehty alustava riskinarviointi asiantuntija-arvioon perustuen pohjavesialueilla sijaitsevat toiminnot huomioiden. Riskinarvioinnissa on hyödynnetty muun muassa pohjavesitietojärjestelmässä (POVET) käytettyä riskipisteytystä. Pohjavesialueita, joilla pohjaveden hyvä tila on heikentynyt tai uhattuna, käsitellään toimenpideohjelmassa yksityiskohtaisemmin. Toimenpideohjelmassa käsiteltävien alustavien riskialueiden toimintojen vaikutukset tarkastetaan suojelusuunnitelmamenettelyn ja näytteenoton perusteella. 1.4 POHJAVESIALUEIDEN RAJAUS JA LUOKITTELU Suomessa pohjavesialueet sijaitsevat pääosin sora- ja hiekkamuodostumissa, kuten harjuissa ja reunamuodostumissa. Pohjavesialueiden rajaus perustuu alueen maa- ja kallioperän hydrogeologisiin ominaisuuksiin: alueiden rajaamisessa on kiinnitetty huomiota etenkin esiintymän maalajikoostumukseen, hydraulisesti yhtenäisen alueen laajuuteen sekä vedenläpäisevyyteen. Varsinaisen pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, joka vaikuttaa pohjavesiesiintymän veden laatuun tai muodostumiseen. Tämän lisäksi on erikseen rajattu pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa eli muodostumisalue siten, että tällä alueella maaperän vedenläpäisevyys maanpinnan ja pohjavedenpinnan välillä on vähintään hienohiekan läpäisevyyttä vastaava (Britschgi ym. 2009). Pohjavesialueet luokitellaan muodostuman käyttökelpoisuuden ja suojelutarpeen mukaan kolmeen luokkaan: Luokka I, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään vuoden kuluessa, tai muutoin tarvitaan esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m3/d. Luokka II, vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei ole toistaiseksi osoitettu käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Luokka III, muu pohjavesialue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. Suomessa on tällä hetkellä noin 6350 ympäristöhallinnon luokittelemaa pohjavesialuetta. Tutkimusten myötä pohjavesialueiden luokitus tarkentuu vielä nykyisestään; vedenhankintaan soveltuvia alueita otetaan vedenhankintakäyttöön jolloin ne siirtyvät II luokasta I luokkaan. Muiden pohjavesialueiden soveltuvuus vedenhankintaan selvitetään ja ne siirretään joko I tai II luokkaan. Alueita voidaan myös poistaa kokonaan luokituksesta, mikäli ne todetaan tutkimuksissa soveltumattomaksi vedenhankintaan. 1.5 POHJAVEDET PIRKANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN ALUEELLA Tässä toimenpideohjelmassa käsitellään kokonaisuutena kaikki Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueen vedenhankintaa varten tärkeät ja vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella on kaikkiaan 182 luokiteltua pohjavesialuetta, joista vedenhankintaa varten tärkeitä I luokan alueita on 92 kpl, vedenhankintaan soveltuvia II luokan alueita on 54 kpl (taulukko 1.1, kuva 1.2, liite 1). Ympäristökeskusten rajoilla sijaitsevat pohjavesialueet käsitellään sen ympäristökeskuksen toimenpideohjelmassa, jonka alueella ne pääosin POVET-järjestelmän mukaan sijaitsevat. Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 7

8 Kalliopohjavedellä ei ole Pirkanmaalla suurta merkitystä. Luokitelluista I luokan pohjavesialueista 3 kpl on alueita, joilla hyödynnetään kalliopohjavettä. Taulukko 1.1. Pohjavesialueet ja muodostuvan pohjaveden määrä Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella (POVET 10/2009). Pohjavesialueet, kpl Pinta-ala yhteensä, km 2 Osuus maapinta-alasta, % Muodostuvan pohjaveden määrä, m 3 /vrk I luokka ,50 1, II luokka ,65 0, Yhteensä ,15 2, Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 8

9 Kuva 1.2. Pohjavesialueet Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella. Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 9

10 Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella pohjavesivarat ovat jakautuneet epätasaisesti (kuva 1.2). Huomattavimmat pohjavesivarat sijaitsevat Pirkanmaan halki Pälkäneen, Tampereen ja Ylöjärven kautta kulkevalla harjujaksolla sekä Oriveden, Ruoveden ja Virtain kautta kulkevalla harjujaksolla. Suhteellisesti vähiten pohjavesivaroja on Lounais-Pirkanmaan alueella, missä harjujaksot ovat vaatimattomia. Suomen pohjavesimuodostumat on ryhmitelty lähinnä hydrogeologisin perustein vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämiä pohjaveden seurantoja varten. Kaikki Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueen pohjavesimuodostumat kuuluvat tässä ryhmittelyssä samaan Sisä-Suomen pohjavesimuodostumien ryhmään. 2. VESIENHOITOON LIITTYVÄT OHJELMAT JA SUUNNITELMAT 2.1 KANSAINVÄLISET JA KANSALLISET OHJELMAT Suomessa vesiensuojelua ja -hoitoa ohjaavat useat kansainväliset sopimukset sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla laaditut ohjelmat ja suunnitelmat. Kansainvälisesti sovitut tavoitteet pyritään saavuttamaan toteuttamalla näitä ohjelmia ja suunnitelmia. Pohjavesien suojeluun vaikuttavat erityisesti valtakunnallinen vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 sekä erilaiset pohjavesialuekohtaiset suojelusuunnitelmat. Vesiensuojelun valtakunnalliset tavoitteet on määritetty ja tavoiteohjelmia laadittu jo 1960-luvulta lähtien. Vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 2005, jonka valtioneuvosto hyväksyi vuonna 1998, painotti pohjavesien suojelussa ennaltaehkäisyä sijoituspaikan valinnan avulla ja suojaamista niissä poikkeustapauksissa, joissa toiminto sijoitetaan pohjavesialueelle. Lisäksi ohjelmassa edellytettiin pohjavesialueille sijoittuneiden pohjavettä vaarantavien toimintojen tarkastamista sekä riittävien suojelutoimenpiteiden toteuttamista. Perusteluosassa todetaan, että tärkeillä ja muilla vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla riskitoiminnot siirretään vähitellen pohjavesialueiden ulkopuolelle viimeistään vuoden 2005 loppuun mennessä (Ympäristöministeriö 1998). Vuonna 2006 valtioneuvostossa hyväksytty vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 jatkaa aiempaa vesiensuojelupolitiikkaa. Vesiensuojelun suuntaviivoilla määritellään vesiensuojelun tarpeet ja tavoitteet valtakunnallisella tasolla, ja niiden on tarkoitus tukea myös alueellista vesienhoitosuunnittelua. Vesiensuojelun suuntaviivoissa on tarkasteltu eri toimenpidevaihtoehtojen vaikutuksia suhteessa vesipuitedirektiivin mukaisiin yleistavoitteisiin. Lainsäädännön asettamina tavoitteina on turvata pohjavesien määrällinen, kemiallinen ja mikrobiologinen hyvä tila kaikilla vedenhankintaa varten tärkeillä ja siihen soveltuvilla pohjavesialueilla. Hyvinä säilyneillä alueilla ei pohjavesien tilaa saa ihmistoiminnan vaikutuksesta heikentää. Keskeisinä tavoitteina vuoteen 2015 on, että pohjavesien laadullinen ja määrällinen tila säilyvät vähintään nykyisellä tasolla. Erityisesti huolehditaan vedenhankinnan kannalta tärkeiden ja muiden vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden veden laadun säilymisestä luonnontilaisena (Nyroos ym. 2006). Vesiensuojelun suuntaviivojen taustaselvitys IV (Gustafsson ym. 2006) antaa tietoa valtakunnallisista kehitysnäkymistä vuoteen 2015 ja vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutuksista ja vaihtoehdoista. Vesivarojen tulevaisuuden tilaa ja käyttöä käsitellään myös maa- ja metsätalousministeriön laatimissa vesivara- ja luonnonvarastrategioissa sekä ilmastonmuutoksen kansallisessa sopeutumisstrategiassa. Vesivarastrategiassa vuosille linjataan vesivarojen käytön, vesihuoltopalveluiden ja vesistörakentamisen periaatteita. Yksi visioista on, että vesivarojen käyttö on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää. Pohjavesien osalta strategian tavoitteena on edistää pohjavesivarojen käyttöä yhdyskuntien talousveden laadun parantamiseksi, tehostaa vedenhankintaan Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 10

11 soveltuvien pohjavesialueiden seurantaa ja selvityksiä sekä laatia pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia (Maa- ja metsätalousministeriö 1999). Luonnonvarastrategian perusperiaate on uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö ja tavoitteena ihmisen ja luonnon hyvinvointi (Maa- ja metsätalousministeriö 2001). Ilmastonmuutoksen kansallisessa sopeutumisstrategiassa tarkastellaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia muun muassa luonnonvarojen käyttöön ja toimialakohtaista sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Ilmastonmuutoksen ennustetaan muuttavan vesimääriä, veden laatua ja merenpinnan korkeutta, ja ilmaston ääri-ilmiöiden kuten tulvien ja kuivuuden uskotaan yleistyvän. Tällaiset muutokset vaikuttavat muun muassa vedenhankintaan. Strategian tavoitteena on vahvistaa sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen ja strategiassa esitetään mahdollisia toimenpidelinjauksia eri toimialoille, muun muassa vesivarojen käyttöä ja hoitoa koskien, esimerkiksi vesihuollon suunnitteluun ja pohjaveden tarkkailuun liittyen (Maa- ja metsätalousministeriö 2005). Maa- ja metsätalousministeriön laatiman Suomen maaseudun kehittämisstrategian yksi painopistealue on maa- ja metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla koko Suomessa. Toimintalinja "Ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen" ensisijainen vesistöihin vaikuttava tavoite on vähentää maataloudesta maaperään, pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa ympäristökuormitusta ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien käyttöä edistämällä. Maatalouden ympäristötukijärjestelmässä korostetaan pinta- ja pohjavesiin kohdistuvien päästöjen vähentämistä. Maatalouden ympäristötukijärjestelmä on hyväksytty osana Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa vuosiksi Pohjavesien suojelun kannalta keskeisiä toimenpiteitä ovat maatalouden erityisympäristötuet, suojavyöhykkeiden perustaminen ja hoito sekä pohjavesialueiden peltoviljely. Metsäpolitiikan keskeiset linjaukset sisältyvät kansalliseen metsäohjelmaan (KMO), jonka päämääränä on lisätä kansalaisten hyvinvointia hyödyntämällä metsiä monipuolisesti kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Ohjelman vesiensuojelullisena tavoitteena on vaikuttaa osaltaan vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseen pienentämällä metsätalouden aiheuttamaa kuormitusta (Maa- ja metsätalousministeriö 2008). Metsätalouden ympäristönsuojelua tehostetaan myös metsänhoitosuositusten ja metsäsertifioinnin avulla. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion Hyvän metsänhoidon suositukset luovat peruslinjauksen talousmetsien hoitoon ja niiden tavoitteena on taloudellisesti kannattavan puuntuotannon rinnalla turvata metsäluonnon monimuotoisuus ja ottaa huomioon metsien muut käyttömuodot (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2007). Sertifioinnin tavoitteena on edistää taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metsien hoitoa ja käyttöä ja sertifikaatti on siten todistus metsätalouden ympäristöystävällisyydestä. Suomen metsäsertifiointijärjestelmä FFCS on kehitetty soveltumaan Suomen metsänomistuksen oloihin ja koko Suomi kuuluu alueellisen ryhmäsertifioinnin piiriin. Metsäkeskuksittain muodostetut ryhmäsertifikaatit kattavat yli 95 prosenttia Suomen metsäpinta-alasta. FFCS:n vaatimukset ja säännöt on koottu standardeihin, joissa on asetettu kriteerit kestävän metsätalouden edistämiselle. Metsien hoidon ja käytön standardissa on kriteerit myös pohjavesialueilla harjoitettuja metsätalouden toimenpiteitä, kuten torjunta-aineiden, lannoitteiden käyttöä ja maanmuokkausta varten (Suomen metsäsertifiointi ry 2003). Liikenne- ja viestintäministeriön ympäristöohjelmassa Liikenteen toimintalinjat ympäristökysymyksissä vuoteen 2010 määritellään ympäristötyön keskeiset toimintamallit kaikille liikennemuodoille. Yhtenä tavoitteena on vesistöjen ja maaperän pilaantumisen ehkäisy ja jo pilaantuneiden alueiden aiheuttamien riskien hallinta siten, että ne eivät aiheuta haittaa ihmiselle eivätkä ympäristölle. Keskeisenä toimenpiteenä pohjavesien osalta on niiden tilan ja mahdollisen kunnostustarpeen arvi- Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 11

12 ointi maaperän kunnostushankkeiden yhteydessä. Ministeriön rooli ympäristöohjelman toteuttamisessa vesistöjen ja maaperän suojelussa on pilaantuneita alueita koskevan yhteisen toimintamallin tuottaminen yhteistyössä eri ministeriöiden ja muiden toimijoiden kanssa sekä pilaantuneiden alueiden selvittämiseen ja kunnostamiseen tarvittavien resurssien kartoitus. Toimintalinjoja täydennetään liikennesektorin alempien organisaatioiden omilla ympäristöohjelmilla (Liikenne- ja viestintäministeriö 2005). Tiehallinnon ympäristöohjelmassa 2010 kirjataan keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet tieliikenteestä ympäristöön kohdistuvien haittojen ja kuormituksen vähentämiseksi. Pohjavesien osalta tienpidon haasteena nähdään liukkaudentorjunnan toteuttaminen tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla liikenneturvallisuus ja pohjaveden laatu huomioiden. Vuoteen 2010 mennessä tiehallinnon tavoitteena on vähentää tiesuolausta pohjavesialueilla osallistumalla muun muassa vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden tutkimukseen. Tavoitteena on myös saattaa loppuun vuosille ajoitettu kiireellisten pohjavesisuojausten teemaohjelma. Lisäksi Tiehallinnolla on erilaisia hankkeita yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, esimerkiksi valtakunnallinen pohjaveden kloridipitoisuuden seuranta, sekä piiritasolla tapahtuva pohjaveden laadun ja pohjavesisuojausten seuranta yhteistyössä ympäristöhallinnon kanssa (Tiehallinto 2006). Ratahallintokeskuksen ympäristöohjelman tavoitteita ovat radanpidon ympäristöhaittojen ehkäiseminen, ympäristökuormituksen vähentäminen ja aiemmasta toiminnasta aiheutuvien haittojen poistaminen. Ympäristöohjelmassa painotetaan muun muassa pilaantuneiden maiden puhdistusta sekä pohjavesiriskien hallintaa. Toimenpiteet pilaantumisriskien pienentämiseksi on linjattu maaperä- ja pohjavesistrategiaan. RHK:lla on myös omaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, sekä pohjaveden laadun seurantaa. Hiljattain valmistuneessa hankkeessa on selvitetty mahdollisuuksia kehittää rataverkon pohjavesialueiden riskienhallintaa (Ratahallintokeskus 2008). 2.2 MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU JA OHJAUS Maankäytön suunnittelun tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle edistämällä samalla ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Maankäytön suunnittelujärjestelmä koostuu valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (VAT) sekä kaavoituksesta. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tehtävä on muun muassa auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) ja alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet sekä toimia kaavoituksen ennakko-ohjauksen välineenä valtakunnallisesti merkittävissä alueidenkäytön kysymyksissä. Alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista on edistettävä maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa. Maakuntakaava on ylin kaavamuoto ja keskeinen maankäytön ohjausväline, joka ohjaa kuntien kaavoitusta ja viranomaisten muuta alueiden käytön suunnittelua. Yleis- ja asemakaavoilla huolehditaan tavoitellun kehityksen toteutumisesta kunnissa ja pienemmillä alueilla. Maakuntakaavat laaditaan ja hyväksytään maakuntien liitoissa ja vahvistetaan ympäristöministeriössä, kunnat puolestaan vastaavat yleis- ja asemakaavojen laadinnasta ja hyväksymisestä. Maankäytön suunnittelussa vesivarojen kestävä käyttö ja suojelu pyritään sovittamaan yhteen muiden alueidenkäyttötavoitteiden kanssa. Pohjavesien suojelua pyritään edistämään osoittamalla kaavoissa yhdyskuntien ja teollisuuden raakavesihuollon kannalta tärkeät pohjavesialueet, eli luokkien I ja II alueet. Myös III luokan alueet voidaan merkitä varsinkin niiden ollessa osa laajempaa pohjavesialu- Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 12

13 etta, josta osa kuuluu I tai II luokkaan. Näin huolehditaan siitä, että muu alueidenkäyttö kaavoissa osoitetuilla pohjavesialueilla ei uhkaa vesivarojen määrää ja laatua (Ympäristöministeriö 2000). Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti pohjavesien pilaantumis- ja muuttumisriskiä aiheuttavat laitokset ja toiminnot tulisi sijoittaa riittävän etäälle vedenhankinnan kannalta tärkeistä ja vedenhankintaan soveltuvista pohjavesialueista. Tämä saattaa edellyttää näiden alueiden käyttöä koskevien rajoitusten määrittelyä esimerkiksi maakuntakaavassa, jolloin pohjavesialuemerkintään voidaan liittää maakuntakaavamääräys, jolla osoitetaan vesiensuojelun näkökulmasta tarpeelliset reunaehdot alueen muulle käytölle. Yksityiskohtaisempia määräyksiä pohjaveden suojeluun voidaan tarvittaessa antaa yleis- ja asemakaavoissa. Määräykset voivat koskea esimerkiksi jätevesien johtamista; öljysäiliöiden, liikenneväylien ja -alueiden sijoittamista; pohjavesisuojausten rakentamista sekä maa-ainesten ottoa (Ympäristöministeriö 2000). Pirkanmaalla maakunnan kehittämisestä vastaa Pirkanmaan liitto. Pirkanmaan 1. maakuntakaava on vahvistettu valtioneuvostossa 2007 (lainvoimaiseksi KHO:n päätöksellä ). Maakuntakaavaan sisältyvät kaikki I ja II luokan pohjavesialueet. Lisäksi vesihuollon kehittämistä varten on osoitettu kehittämisen kohdealue Vehoniemen Isokankaan harjualueelle Pälkäneelle. Pirkanmaan alueen maakuntakaavoitusta jatketaan laatimalla teemakohtaisia vaihekaavoja. Vaihekaavassa tultaneen lähiaikoina varaamaan alue mm. läntisen tekopohjavesilaitoksen sijoittamiseksi Pinsiönkankaan alueelle. Maakuntien keskeisiä suunnitteluasiakirjoja maakuntakaavojen lisäksi ovat maakuntasuunnitelma ja maakuntaohjelma, joilla osoitetaan maakunnan tavoitetila ja keskeiset linjaukset sekä toimenpiteet sen saavuttamiseksi. 2.3 PIRKANMAAN YMPÄRISTÖOHJELMA Pirkanmaan ympäristöohjelman tarkoituksena on tukea ympäristömyönteistä toimintaa. Ohjelman tavoitteiden asetteluun ovat osallistuneet laaja piiri pirkanmaalaisia toimijoita, asukkaita ja. Ohjelmaa voidaan esitellä aihepiireittäin erityisesti pohjavesiä painottaen seuraavalla tavalla: Vesiensuojelun osalta ympäristöohjelman tavoitteet ovat: laaditaan suojelusuunnitelmat kaikille vedenhankintakäytössä oleville (I luokka) tai vedenhankintaan soveltuville (II luokka) pohjavesialueille, toteutetaan suunnitelmien edellyttämät toimenpiteet ja seurataan suojelusuunnitelmien toteutumista säännöllisesti päivitetään vanhentuneet pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat vastaamaan uusien säädösten vaatimuksia yhtenäistetään pohjaveden laadullisen ja määrällisen tilan seurantaa vesiensuojelun neuvontaa annetaan metsäsuunnittelun yhteydessä Pirkanmaalla toteutetaan valtioneuvoston hyväksymää valtakunnallista tavoiteohjelmaa ja sovelletaan EU:n vesipuitedirektiiviä vesiensuojelussa ja vesien käytössä. Tehokkaan liikennejärjestelmän osalta ympäristöohjelman tavoitteet ovat: tie- ja raideliikenteen aiheuttamaa pohjavesien pilaantumisriskiä vähennetään suojaamalla pohjavesialueita ja merkitsemällä niitä maastoon vaarallisten aineiden kuljetukset teillä ja rautateillä sekä riskialttiit alueet (mm. ratapihat) selvitetään, ja laaditaan ohjelma ympäristöriskien hallitsemiseksi Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 13

14 Maaperän suojelun osalta ympäristöohjelman tavoitteet ovat: tunnistetaan ja poistetaan riskit kiireellisyysjärjestyksessä tärkeiltä pohjavesialueilta sekä maankäytön kannalta tärkeiltä alueilta vuoteen 2010 mennessä järjestetään koulutusta ja tiedotetaan maaperän- ja pohjavesien suojelusta sekä riskinarviointimenetelmien soveltamisesta pyritään estämään uudet pilaantumistapaukset ympäristölupien ja valvonnan avulla sekä toteuttamalla jätehuolto ja kemikaalien varastointi oikein Vedenhankinnan turvaamisen osalta ympäristöohjelman tavoitteet ovat: siirrytään koko Pirkanmaan alueella yhdyskuntien vedenhankinnassa pohja- ja tekopohjaveden käyttöön varmistetaan vedenhankinnan toimintavarmuus ja turvallisuus ja mahdollistetaan kaikkien vesilaitosten vedenhankinta vähintään kahdesta vesilähteestä lisätään ja kehitetään kuntien välistä vesihuoltoyhteistyötä tehdään vedenhankintaa palvelevia pohjavesiselvityksiä Luonnon monimuotoisuuden suojelun osalta ympäristöohjelman tavoitteet ovat: varaudutaan luototyyppien suojelupuutteiden selvittämiseen 2.4 MUUT ALUEELLISET OHJELMAT JA HANKKEET Metsäkeskukset laativat toiminta-alueilleen alueelliset metsäohjelmat yhteistyössä metsätalouden organisaatioiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Ohjelma kokoaa yhteen alueen metsiin liittyvät tiedot ja kehittämistarpeet, muun muassa metsien kestävän hoidon ja käytön, sekä metsätalouden kehittämisen yleiset tavoitteet. Alueelliset metsäohjelmat toimivat maakunnan metsäpolitiikan suunnannäyttäjinä ja pohjana Kansallisen metsäohjelman tarkistamisessa. Pirkanmaalla toteutetaan useita sekä strategisia että käytännönläheisiä ohjelmia, joista vesiensuojelun kannalta olennaisia käsitellään seuraavaksi: Metsäkeskus on laatinut vuodesta 1997 lähtien toimintaalueelleen alueellisia metsäohjelmia yhteistyössä metsätalouden organisaatioiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Ohjelma kokoaa yhteen alueen metsiin liittyvät tiedot ja kehittämistarpeet, muun muassa metsien kestävän hoidon ja käytön, sekä metsätalouden kehittämisen yleiset tavoitteet. Alueelliset metsäohjelmat toimivat maakunnan metsäpolitiikan suunnannäyttäjinä ja pohjana Kansallisen metsäohjelman (KMO 2010) tarkistamisessa. Pirkanmaan metsäohjelmassa tulee esiin vesipuitedirektiivin merkitys metsätaloudelle. Ohjelmassa vesiluonnon suojelun tavoitteita ovat: Turvata metsätalouden osalta vesien ja pohjavesien hyvä laatu ja ekologinen tila Metsätalouden vesiensuojelun laadun kehittäminen valuma-aluetarkasteluna Vesistökuormituksen vähentäminen Osallistuminen vesipolitiikan puitedirektiivin valmisteluun ja täytäntöönpanoon Pirkanmaalla on ohjelmakaudella tavoitteena tehdä kunnostusojituksia 2500 ha/v ja hakkuukertymätavoitteena on 4,8 milj. m 3. Ympäristöministeriön toimeksiannosta on suuressa osassa Suomea jo toteutettu pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävä POSKI -projekti yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, alueellisten ympäristökeskusten, maakuntien liittojen, Geologian tutkimuskeskuksen ja muiden toimijoiden kesken. Projektin tavoitteena on turvata niin laadukkaiden kiviainesten saanti Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 14

15 yhdyskuntarakentamiseen, kuin taata myös hyvän pohjaveden riittävyys vesilaitoksille yhdyskuntien vesihuoltoon, sekä osoittaa alueet kiviainesten ja pohjaveden hankintaan. Pirkanmaalla POSKI - projekti toteutettiin 11 kunnan alueella vuosina Tutkimusalueella oli yhteensä 31 vedenhankintaa varten tärkeää pohjavesialuetta, joiden alueella muodostuvan pohjaveden arvioitu antoisuus oli m 3 /d. Lisäksi alueelle ulottuu kolme pääasiassa tutkimusalueen ulkopuolella sijaitsevaa pohjavesialuetta, joiden yhteenlaskettu antoisuus on m 3 /d. Arvioidusta yhteisvesimäärästä käytetään 84 %. Alueen antoisuus vastaa lähes puolta koko Pirkanmaan kokonaisvedenkulutuksesta. 2.5 VESIHUOLTOSUUNNITELMAT Vesihuollon alueellisella yleissuunnittelulla tarkoitetaan usean kunnan kattavaa ylikunnallista, seudullista, maakunnallista tai sitäkin laajempaa alueellista vesihuollon suunnittelua. Vesihuoltolaki (119/2001) velvoittaa kuntia osallistumaan alueelliseen yleissuunnitteluun ja laatimaan kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Vesihuollon yleissuunnittelun tarvetta korostetaan myös vesipolitiikan puitedirektiivin toteuttamisen kannalta ja suunnitelmissa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää myös vesienhoidon suunnittelussa (Vikman & Santala 2001). Päävastuu suunnittelusta ja hankkeiden toteuttamisesta on kunnilla ja niissä toimivilla vesihuoltolaitoksilla, mutta alueelliset ympäristökeskukset voivat tehdä aloitteen suunnittelun aloittamiseksi ja koordinoida eri osapuolten yhteistyötä. Vesihuoltosuunnitelmien laadinnassa huomioidaan alueen vesihuollon kehittämistarpeet esimerkiksi asutuksen ja elinkeinoelämän, vedenkulutuksen sekä jäteveden määrän kehitysennusteiden perusteella suhteessa nykyisten vesihuoltolaitosten kapasiteetin riittävyyteen ja hyödynnettävissä oleviin pohja- ja pintavesivaroihin. Vesihuollon nykytilan pohjalta laaditaan kehittämistavoitteita ja esitetään vaihtoehtoisia toimenpiteitä sekä aikataulu tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelman ympäristövaikutukset tarkastellaan suunnitelman edellyttämällä tasolla. Pirkanmaan vesihuollon kehittämissuunnitelma valmistui 2006 ja sen tarkasteluajankohta ulottuu vuoteen 2020 asti. Siinä on luotu periaatteet vesihuollon ylikunnallisille kehittämistoimille. Suunnitelma ei ole oikeusvaikutteinen, mutta se ohjaa ja edistää vesihuollon kehittymistä Pirkanmaalla. Suunnitelmassa selvitettiin Pirkanmaan vesihuollon nykytila, laadittiin ennusteet, esitettiin vaihtoehtoisia ratkaisuja, tarkasteltiin organisaatiomalleja ja suunnitelman vaikutuksia sekä esitettiin suositus suunnitelmaksi Pirkanmaan vesihuollon tulevaisuudesta. Suunnitelman mukaan vuoteen 2020 mennessä Pirkanmaan vedenhankinta perustuu pohja- tai tekopohjaveden käyttöön ja pintavesilaitokset jäävät varavesijärjestelmiksi. Keskeisimpiä vedenhankintahankkeita suunnitelmassa ovat Kangasalan Vehoniemenharjulle ja Pälkäneen Isokankaalle suunniteltu tekopohjavesilaitos, Pinsiönkankaalle myöhemmin rakennettavaksi suunniteltu tekopohjavesilaitos ja Ulvaanharjun-Vatulanharjun pohjavesivarojen hyödyntäminen pääasiassa Lounais- ja Luoteis-Pirkanmaan vedenhankinnassa. Vedenhankinnan poikkeustilanteisiin varaudutaan varavesiyhteyksiä ja uusia vedenottamoita rakentamalla. 2.6 VEDENOTTAMOIDEN SUOJA-ALUEET Aina vesilain voimaantulosta lähtien pohjaveden suojelua on toteutettu perustamalla vesilain mukaisia suoja-alueita vedenottamoiden ympärille. Suoja-alueet määrätään ympäristölupaviraston päätöksellä terveydellisistä syistä tai pohjaveden puhtauden säilyttämiseksi. Pohjaveden laatua vaarantava toiminta suoja-alueella on siten kielletty ilman ympäristölupaviraston päätöstä. Suoja-aluepäätökset ovat ottamokohtaisia. Varsinkin vanhemmat suoja-alueet on jaettu lähi- ja kaukosuojavyöhykkeisiin veden virtauksen ja virtausajan mukaan, mutta nykyisin suojavyöhykejaosta on osin luovuttu pohja- Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 15

16 veden pilaamis- ja muuttamiskieltojen koskiessa koko pohjavesialuetta (Rintala ym. 2007a). Viime vuosina uusia suoja-alueita ei ole juurikaan haettu, mutta suoja-aluemenettely on edelleen käytettävissä pohjaveden suojelukeinona. Suoja-alue -käsite tunnetaan myös vesipuitedirektiivissä, jossa sillä tarkoitetaan jäsenvaltioiden mahdollisuutta perustaa suojavyöhykkeitä erityisesti juomavedenottoa varten. Vedenottamoiden suoja-alueita on Suomessa noin 220 kappaletta, Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella niitä on 9 (taulukko 2.1, kuva 2.1). Valtaosa Pirkanmaan alueen vedenottamoiden suojaalueista on perustettu 1980-luvulla luvun puolivälistä lähtien suoja-aluepäätösmenettelyn käyttö on vähentynyt ja pohjavesien suojelua on toteutettu pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien avulla. Suojelusuunnitelmamenettely on ollut nopeampi tapa käsitellä pohjavesiensuojelun tarpeita ja siinä on voitu käsitellä myös vielä vedenottokäytön ulkopuolella olevia pohjavesialueita. Taulukko 2.1. Vedenottamoiden suoja-alueet Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella. Kunta Pohjavesialue Vedenottamo Päätösvuosi Pinta-ala, ha Hämeenkyrö Mannanmäki Enonlähde ,8 Ikaalinen Heinistö Heinistön vedenottamo ,4 Lempäälä Lempäälä-Mäyhäjärvi C Sotavalta ,7 Lempäälä Lempäälä-Mäyhäjärvi A Lempoinen ,9 Sastamala (ent. Mouhijärvi) Hyynilänkangas Hyynilä ,6 Parkano Vuorijärvi Vuorijärvi ,0 Sastamala (ent. Vammala)/Lavia Heinijärvi Heinijärvi ,6 Virrat Puttosharju Puttosharju ,2 Sastamala (ent. Äetsä) Koppalaisenmaa Sarvaniemi ,6 2.7 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMAT Nykyisin yhä merkittävämpi väline pohjavesien suojelussa suoja-alueiden rinnalla on pohjavesialue tai -muodostumakohtainen suojelusuunnitelmamenettely, jonka tarkoituksena on suojella pohjavesivaroja rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti maankäyttöä pohjavesialueella. Suojelusuunnitelmassa selvitetään alueen hydrogeologiset ominaisuudet, kartoitetaan pohjavedelle riskiä aikaansaavat kohteet sekä laaditaan toimenpidesuositukset alueella jo oleville sekä sinne mahdollisesti tuleville riskitoiminnoille. Suojelusuunnitelmien tavoitteena on myös tehostaa pohjaveden laadun tarkkailua ja seurantaa. Suojelusuunnitelmamenettely poikkeaa suoja-alueen muodostamisesta muun muassa siten, että suojelusuunnitelmia ei vahvisteta ympäristölupavirastossa eikä niillä ole sitovia juridisia seurausvaikutuksia. Suojelusuunnitelmien laadinnasta vastaavat pääasiassa kunnat ja muut pohjavedenottajat. Suojelusuunnitelmia on laadittu vedenhankintaa varten tärkeille ja soveltuville pohjavesialueille jo yli 15 vuoden ajan. Suojelusuunnitelmia on tehty noin 300 kappaletta ja ne kattavat yhteensä noin tuhat pohjavesialuetta. Alueellisten ympäristökeskusten tekemien arvioiden mukaan noin 240 vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella on todettu olevan pohjavedelle riskiä aiheuttavaa toimintaa siinä määrin, että suojelusuunnitelman laatiminen olisi kiireellinen tehtävä. Lähivuosien tavoite onkin laatia suojelusuunnitelmat ainakin kaikille riskialueille. Lisäksi on esitetty, että kaikki ennen vuotta 2000 laaditut suojelusuunnitelmat tulisi päivittää (Rintala ym. 2007a). Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella suojelusuunnitelmia on laadittu kaikkiaan 18 kappaletta ja ne kattavat yhteensä 133 pohjavesialuetta (taulukko 2.2 ja kuva 2.1). Alueella on 16 kansallisin perustein määriteltyä alus- Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 16

17 tavaa riskipohjavesialuetta, joista 13 on jo käsitelty pohjavesialueiden suojelusuunnitelmissa, 16 selvitysalueesta on suojelusuunnitelmissa jo käsitelty 10 pohjavesialuetta (taulukot 6.5 ja 6.6). Suojelusuunnitelmat on tehty ja 2000-luvulla. Vuonna 2009 on laadinnassa yksi suojelusuunnitelma. Taulukko 2.2. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat Pirkanmaalla (tilanne syksy 2009). Kunta Suojelusuunnitelmaan sisältyvät pohjavesialueet Laadittu Hämeenkyrö Ikaalinen Mannanmäki, Ketunkivenkangas, Mahnalanharju, Mihari, Laitila, Ulvaanharju A ja B, Lintuharju A, Vilpeenharju, Ylöjärvenharju Teikangas, Heinistö, Juhtimäki, Tevaniemi, Luhalahti, Hulponharju, Vatulanharju A, B ja C, Lauttalamminkulma A ja B, Välikylä A ja B, Lauttakangas A ja B, Koivistonharju, Juupajoki Mato-Ellin mäki, Pirttikangas, Murovuori, Hyytiälä, Huikonkangas, 2000 Kangasala Kirkkoharju (A), B ja C, Riku, (Keisarinharju), Vehoniemi, Välimaa 1997, 2006 Kihniö Kirkonkylä, Kivistönkangas, Jokikylä ( A), B,( C ja D), Naarmijärvi A ja B, Pyhäniemi A ja B, Kuivaniemi, Linnakylä A ja B, 1997 Lempäälä Lempäälä-Mäyhäjärvi A, B ja C, Henneri, Leukamaa A ja B 1996 Pälkäne Syrjänharju-Konkinharju A, B ja C, Kirkonkylä, Rautakangas, Tuliharju, (ent. Luopioinen) 2004 Mänttä-Vilppula Kirstinharju (ent. Mänttä) 1995 Nokia Maatialanharju A ja B 1995, 2007 Orivesi Hirtolahti, Orivesi, Karhunotko, (Koivuniemi), Rimminkangas, Yröskangas-Vatiharju 2000 Ruovesi Jakamakangas pohjoinen, Särkikangas/Välikangas, Siikakangas, Jäminkipohja, Raiskinkangas, Ruhala, Kirkkokangas, Syväoja, Navettaharju, Nuottiharju A ja B, Visuvesi, Kukkokangas, Selkeenvuori, Leppäkangas A, B ja C 2002 Pälkäne Isokangas Syrjänharju, Kollolanharju tekeillä 2009 Tampere Urjala Aakkulanharju, Epilänharju-Villilä A ja B, Rääkkykangas, Aunionkangas B, Jakamakangasetelä, Kreetansuo Laukeela, Hyrsynharju A ja B, Puutikanharju, Juurtinkangas, Kallionkulma, Jeltinkangas A ja B, Vehkalankangas A ja B, Pynnänkangas 1997, Sastamala Houhajärvi A, B ja C, Sammaljoki A ja B, (ent. Vammala) 1995, 2007 Mänttä-Vilppula Ahveninen, Rautainharju, Loilanniemi, Pollarinkangas A ja B, Valkeiskangas, Ruokosenniemi, Salmentaka-Innala A ja B, Pirttijärvi, Isovuori, (ent. Vilppula) ja Multharju (pääosin Keuruun alueella) 1999 Virrat Puttosharju, Lakari, Jähdyspohja 1994, 2001 Ylöjärvi Ylöjärvenharju Ent. Kurun ja Viljakkalan pohjavesialueet 1993, 2004 tekeillä 2009 Sastamala Kuntakohtaiset suojelusuunnitelmat yht. 18 kpl Karhiniemi, Riitaniitunoja, Kuukinmaa, Kinnala A ja B, (ent. Äetsä) 1994 Suunnitelmissa käsitellyt pohjavesialueet yhteensä 133 kpl ()pohjavesialueessa muutoksia suojelusuunnitelman valmistumisen jälkeen Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 17

18 Kuva 2.1. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja vedenottamoiden suoja-alueet Pirkanmaalla (syksy 2009). Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 18

19 3. ERITYISET ALUEET Paikoitellen vesien tilaan kohdistuu vesienhoidossa suojelun tai vaativan käytön vuoksi tavanomaista tarkempia ympäristötavoitteita. Näitä vesiä tai alueita kutsutaan vesienhoidossa erityisiksi alueiksi, joita ovat vesienhoitoasetuksen mukaan seuraavat: Alue, josta otetaan tai on tarkoitus ottaa vettä talousvesikäyttöön enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli 50 ihmisen tarpeisiin Natura verkostoon kuuluva alue, jolla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta Euroopan yhteisön lainsäädännön perusteella uimavedeksi määritelty alue 3.1 VEDENHANKINTAKÄYTÖSSÄ OLEVAT POHJAVESIALUEET Suomessa on noin pohjavesialuetta. Näillä alueilla muodostuu yhteensä lähes 5,5 miljoonaa kuutiometriä pohjavettä vuorokaudessa. Pohjavedellä on suuri merkitys Suomen vesihuollossa: Pohjaveden ja tekopohjaveden osuus vesilaitosten jakamasta vedestä on 60 % ja pohjavettä käyttää noin 3,5 miljoonaa asukasta. Pohjaveden osuuden odotetaan tulevaisuudessa kasvavan lähinnä pohjaveden pintavettä parempien ominaisuuksien ja vähäisemmän käsittelytarpeen vuoksi. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella erityisiin alueisiin lukeutuvat kaikki alueen 92 vedenhankintaa varten tärkeää pohjavesialuetta (liite 1). Pirkanmaan vesilaitosten jakamasta vedestä vuoden 2007 lopussa noin 57 % oli pohjavettä. 3.2 ELINYMPÄRISTÖN TAI LAJIEN SUOJELUUN MÄÄRITELLYT ALUEET Erityisiksi alueiksi on valittu ne Natura alueet, joilla on merkittäviä vesiin liittyviä suojeluarvoja. Nämä alueet on sisällytetty vesipuitedirektiivin mukaiseen suojelualueiden rekisteriin, johon on Suomessa valittu luonto- ja lintudirektiivin mukaisia alueita. Luontodirektiivin (92/43/ety) osalta pääkriteerinä on käytetty vesiluontotyyppien, vesissä esiintyvien lajien sekä vesistä suoraan riippuvaisten luontotyyppien ja lajien esiintymistä alueella. Lintudirektiivin (74/409/ety) osalta alueiden valinnan pääkriteerinä on ollut vesistä riippuvaisten sekä muuton aikana vesielinympäristöä käyttävien lajien esiintyminen. Alueiden valinnassa on lisäksi huomioitu alueen merkitys kyseisten luontotyyppien ja lajien suojelulle. Valinta on voitu tehdä myös alueella esiintyvien kansallisesti uhanalaisten kalalajien perusteella. Suomessa valinnassa on lisäksi huomioitu Natura alueiden suojelun taustalla olevat kansalliset ja kansainväliset suojeluohjelmat, alueiden maantieteellinen kattavuus, ympäristöpaineet sekä alueiden yhteys pohjavesialueisiin. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella liittyy taulukossa 3.1 mainittuihin pohjavesialueisiin suojelualuerekisteriin sisällytettyjä Natura 2000 alueita. Taulukko 3.1. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella pohjavesialueisiin liittyvät vesipuitedirektiivin mukaiset suojelualuerekisterikohteet (SCI= luontodirektiivi, SPA = lintudirektiivi). Kunta Pohjavesialue Natura-kohde Suojeluperuste Suojelulliset arvot Kangasala Kirkkoharju B Kirkkojärven alue SPA/SCI Linnusto, luontodirektiivilaji, metsäluhdat, lähdevaikutus Pälkäne Isokangas- Syrjänharju Keiniänranta SCI Edustava tervaleppäluhta, lähdevaikutus Ylöjärvi Ylöjärvenharju Pinsiön-Matalusjoki SCI Uhanalaisen eläinlajin elinympäristö, lähteet Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 19

20 3.4 UIMARANNAT Suomessa niin sanotuksi EU-uimarannaksi luokitellaan ranta, jolla oletetaan käyvän uimakauden aikana vähintään 100 uimaria päivässä. Näitä uimavesiä hallitaan uimavesidirektiivin (2006/7/EY) perusteella annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (177/2008) nojalla. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella pohjavesialueilla sijaitsee 4 EU-uimarantaa (taulukko 3.2, tiedot: SYKE). Taulukko 3.2. Pohjavesialueille sijoittuvat uimarannat ja niiden yhteys pohjaveteen. Kunta Pohjavesialue Uimaranta Yhteys Hämeenkyrö Mannanmäki Järvenkylä Järven vettä suotautuu mahdollisesti pohjavesimuodostumaan Kangasala Kirkkoharju Vesaniemi Järven vettä suotautuu mahdollisesti pohjavesimuodostumaan Kihniö Pyhäniemi Pyhäniemi Järven vettä suotautuu pohjavesimuodostumaan Nokia Maatialanharju Maatiala, Vihnusjärvi Järven vettä suotautuu pohjavesimuodostumaan 4. ILMASTONMUUTOS JA MUUT TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUU- TOKSET 4.1 ILMASTONMUUTOKSEN JA HYDROLOGISTEN ÄÄRIOLOSUHTEIDEN VAIKUTUS Ilmastonmuutoksen ennustamiseen liittyy epävarmuutta niin muutoksen voimakkuuden kuin aikataulunkin suhteen. Todennäköisesti vuoteen 2015 mennessä ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vielä kohtuullisen vähäisiä. Jaksolla ilmaston muutokset näkyvät lämpötilojen ja sademäärien lisäyksinä, mutta vaihtelu pysynee nykyisten luontaisten muutosten kaltaisena. Jaksolla muutokset tulevat selvemmiksi, kun talvilämpötilat nousevat ja talven sateet tulevat pääosin vetenä. Hydrologiset ääri-ilmiöt lisääntyvät, esimerkiksi rankkasateet voimistuvat ja muodostavat kesäisin nykyistä suuremman osan kokonaissademäärästä. Lumipeite ohenee etenkin Etelä-Suomessa ja roudaton kausi pitenee. Merivirtojen muuttumisen aiheuttama ilmaston viileneminen on mahdollista, mutta sen katsotaan olevan epätodennäköistä tällä vuosisadalla. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomen ilmastoon ja ilmastonmuutokseen sopeutumista on tarkasteltu esimerkiksi FINSKEN- ja FINADAPT-hankkeissa. Syyssateiden runsastumisen ja talvien lämpenemisen vuoksi on todennäköistä, että pohjavettä muodostuu loppusyksyisin ja talvikautena oleellisesti nykyistä enemmän. Toisaalta kesien piteneminen ja kuivuminen alentavat pohjavedenpintoja erityisesti Etelä-Suomen pienissä pohjavesimuodostumissa. Toistaiseksi on epäselvää, riittääkö syys- ja talvikautena tapahtuva pohjavesien muodostumisen lisäys kompensoimaan kesänaikaista vajetta. Mahdollinen pohjavedenpintojen aleneminen tulee veden riittävyyden ohella aiheuttamaan ongelmia myös pohjaveden laadulle aikaansaamalla hapen puutetta sekä liuenneen raudan, mangaanin ja metallien korkeita pitoisuuksia pohjavedessä. Hapen puute saattaa myös lisätä muiden haitallisten ja pahaa hajua ja makua aiheuttavien aineiden kuten ammoniakin, metaanin ja rikkivedyn pitoisuuksia pohjavedessä. Pohjavedenpinnan aleneminen voi aiheuttaa myös pohjavesien suolaantumista varsinkin rannikolla. Rankkasateet ja tulvien yleistyminen ja voimistuminen lisäävät riskiä pohjaveden bakteerisaastumiseen (Isomäki ym. 2007). Riskikohteita voivat olla esimerkiksi veden- ja jätevedenkäsittelylaitokset ja kaatopaikat. Suurimmat ongelmat tulvien ja kuivuuden kaltaisista erityistilanteista aiheutuvat pienille pohjavettä käyttäville vesilaitoksille, joilla ei ole valmiuksia vedenkäsittelyyn. Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 20

21 Laajenevat tulvavaara-alueet ja muut lisääntyvät sään ääri-ilmiöt asettavat erityisvaatimuksia alueidenkäytön suunnitteluun, eri toimintojen sijainnin ohjaukseen ja ennen kaikkea riskienhallintaan. Vuosina koettiin myös Pirkanmaalla kuten koko eteläisessä Suomessa kuiva kausi. Tuona aikana Pirkanmaalla 9:llä (13 % kaikista laitoksista) pohjavesilaitoksella oli kuivuudesta johtuvia ongelmia. Ongelmat olivat lähinnä veden riittävyyteen liittyviä, mutta neljältä laitokselta raportoitiin myös vedenlaatuongelmia. Ongelmat koskettivat etenkin pieniä vesilaitoksia. 4.2 MAATALOUDEN MUUTOS Maatilojen keskikoko kasvaa edelleen vuoteen Kotieläintilojen ja turkistarhojen määrä vähenee, mutta niiden koko kasvaa ja tuotanto keskittyy. Kotieläintuotannon keskittymisen seurauksena voi syntyä tilanteita, joissa lannan levitysalaa joudutaan hakemaan kauempaakin. Lannan käytön tehostamien ja hyödyntäminen edellyttää myös uusia ratkaisuja. Maatalouden ympäristötuki ohjaa maataloutta edelleen ympäristömyönteisempään suuntaan kaudella Ympäristötuki vaikuttaa oleellisesti muun muassa suojavyöhykkeiden perustamiseen ja lannankäytön tehostamiseen. Siirtyminen suorakylvöön vähentää eroosiota, mutta johtaa kasvinsuojeluaineiden käytön kasvuun. 4.3 ASUTUKSEN MUUTOS Alueen asukasmäärän on arvioitu kasvavan jonkin verran ja lisäksi asutus tullee osittain keskittymään suurimpien kaupunkien seuduille. Muutoin alueen asutuksessa ei tule tapahtumaan merkittäviä muutoksia vuoteen 2015 mennessä. Sen sijaan alueen kuntarakenne tulee muuttumaan huomattavasti useiden kuntaliitosten myötä TIENPIDON MUUTOS Tiehallinnon ennusteiden mukaan tieliikenne kasvaa vuoteen 2040 mennessä noin kolmanneksen mukaillen väestönkasvua ja sen painopistealueita. Pääteillä liikenteen arvioidaan kasvavan noin 40 prosenttia, seututeillä liikenne kasvaa koko tieverkon keskimääräisen kasvun mukaisesti ja yhdysteillä on kasvua keskimäärin kymmenen prosenttia. Liikenteen alueellisessa ja tieluokittaisessa tarkastelussa Pirkanmaa kuuluu nopean kasvun alueisiin (Tiehallinto 2007). Tieliikenteen tulevaisuuteen alueella vaikuttavat esimerkiksi kuntaliitokset ja sitä kautta pitenevät matkat palveluihin sekä pendelöinnin yleistyminen yhä useamman liikkuessa oman asuinalueensa ulkopuolelle töihin. 5. POHJAVETTÄ MUUTTAVA TAI VAARANTAVA TOIMINTA 5.1 YLEISTÄ Yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta runsaimmat ja laadukkaimmat pohjavesivarat sijaitsevat pääosin sora- ja hiekkamuodostumissa. Samoille alueille on usein keskittynyt myös paljon ihmistoimintaa näiden maaperämuodostumien tarjotessa hyvän rakennuspohjan ja hyvää rakennusmateriaalia. Pohjavesialueilla voi sijaita runsaasti erilaisia riskiä aiheuttavia toimintoja ja alueille on tyypillistä moniongelmaisuus. Ihmistoiminnan on paikoin todettu aiheuttavan muutoksia pohjaveden laadussa ja määrässä. Varsinaiset pohjaveden pilaantumistapaukset ovat Suomessa olleet kuitenkin suhteellisen harvinaisia ja paikallisia (Gustafsson ym. 2006). Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 21

22 Osaa riskitoiminnoista on toimenpideohjelmassa arvioitu maanpeitettä ja maankäyttöä kuvaavalla koko Suomen kattavalla CORINE Land Cover 2000 aineistolla (CLC2000). Tietokanta koostuu satelliittikuvamosaiikista sekä paikkatietoaineistoista. Suomen aineisto valmistui Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) vuonna 2004 osana eurooppalaisia CORINE2000 ja IMAGE2000 hankkeita ( Muina lähteinä on käytetty ympäristöhallinnon tietojärjestelmiä ja aineistoja, esimerkiksi pohjavesitietojärjestelmää (POVET), maaperän tilan tietojärjestelmää (MATTI), valvonta- ja kuormitustietojärjestelmää (VAHTI) ja vesihuoltolaitostietojärjestelmää (VELVET). 5.2 PELTOVILJELY Suomessa tärkeiden ja vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden yhteispinta-alasta noin 7 prosenttia on peltoa. Peltoviljelyn pohjavesivaikutukset riippuvat suuresti alueen hydrogeologisista olosuhteista. Peltoviljelyyn liittyviä pohjavedelle mahdollista riskiä aiheuttavia toimintoja ovat lähinnä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö. Keinolannoitteiden lisäksi käytetään orgaanisia lannoitteita. Pohjavesien kannalta typpilannoitteiden käyttö voi olla ongelmallista ja yleisin maatalouden aiheuttama pohjavesihaitta onkin nitraattipitoisuuden nousu. Lannoituksen seurauksena myös pohjaveden happipitoisuus voi laskea, orgaanisen aineen määrä kasvaa ja fosforin, kloridien, veden kovuuden, sähkönjohtavuuden ja kokonaissuolapitoisuuden arvot kohota (Britschgi 1989; Huttunen ym. 2000; Vuorimaa ym. 2007). Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on selkeästi vähentynyt ja tarkentunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Kaikkien Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien pohjavesialueiden pinta-alasta keskimäärin runsas 10 prosenttia on viljelyksessä olevaa peltoa. Merkittävämmin peltoalueita sijaitsee lähinnä Pirkanmaan länsi- ja lounaisosien pohjavesialueilla, missä harjumuodostumat ovat tavallisesti matalahkoja ja niillä on laajahkoja savipeitteisiä reunuksia. Muutamilla pienillä pohjavesialueilla peltoalan osuus pohjavesialueesta voi olla kohtalaisen suuri (taulukko 5.1). Pirkanmaalla ei ole havaittu selviä lannoituksesta johtuvia ravinnepitoisuuden kohoamisia pohjavesissä ja todennäköisesti peltoviljely ei ole Pirkanmaalla merkittävä pohjavettä vaarantava tekijä. Taulukko 5.1. Pohjavesialueet, joilla peltopinta-ala pohjavesialueella on yli 10 ha ja yli 35 % (CLC2000). Kuntamuutosten jälkeen 2009 Mouhijärvi, Vammala ja Äetsä ovat Sastamalan kaupunkia ja Kuru on osa Ylöjärven kaupunkia. Kunta Pohjavesialue Pohjavesialueen pinta-ala, ha Peltoala, ha Peltoala, % Äetsä Kinnala 53,28 45,69 41,1 Ikaalinen Heinistö 123,37 43,38 35,2 Vammala Sammaljoki (A) 66,28 42,69 64,4 Orivesi Hirtolahti 88,00 42,37 48,2 Valkeakoski Tarttila 75,55 30,25 40,1 Vammala Sammaljoki (B) 60,57 29,81 49,2 Urjala Juurtinkangas 70,75 28,69 40,6 Äetsä Koppalaisenmaa 56,44 24,25 43,1 Kylmäkoski Sontula 43,79 19,75 45,4 Vesilahti Vakkala 28,56 13,94 48,5 Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 22

23 5.3 KARJATALOUS Eläinsuojien sijoittaminen vedenhankintaa varten tärkeälle tai vedenhankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle vaatii nykyisin ympäristölupamenettelyn. Pohjavesialueilla harjoitettu karjatalous voi vaarantaa ja heikentää pohjaveden laatua ja lisätä pohjaveden typpiyhdisteitä. Esimerkiksi karjanlannan mikrobit voivat kulkeutua pohjaveteen etenkin lumen sulamisen ja runsaiden sateiden aikaan. Mikrobeja voi päästä pohjaveteen myös huonokuntoisten lantajärjestelmien ja kaivorakenteiden kautta. Karjatalouden aiheuttamia pohjaveden pilaantumistapauksia on Suomessa kuitenkin ollut vähän. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella on monipuolista karjataloutta. Sikatalous on keskittynyt alueen lounaisosiin ja siipikarjatalous Kangasalle. Maidontuotanto ja lihanautojen kasvatus on jakaantunut tasaisemmin koko alueelle. Erityisesti maidontuotantoon on muodostunut muutamia suuria yksiköitä. Karjataloutta harjoitetaan mm. Valkeakosken Sääksmäen pohjavesialueella. Tulevaisuudessa karjatalouden kehitys noudattanee valtakunnallista linjaa: tilojen määrä vähenee, mutta tuotanto pysynee entisellään. Kuvassa 5.1 on esitetty pohjavesialueilla sijaitsevat tilat tuotantosuunnittain maaseutuelinkeinorekisterin mukaan. Aineisto ei sisällä mm. raviradan yhteydessä sijaitsevia hevostalleja, jollainen on esimerkiksi Teivon ravikeskuksessa Ylöjärvellä. Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 23

24 Kuva 5.1 Pohjavesialueilla sijaitsevat tilat tuotantosuunnittain (lähde: Tike, maaseutuelinkeinorekisteri 2008). Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 24

25 5.4 METSÄTALOUS Metsätalousmaan osuus Suomen maa-pinta-alasta on noin 86 prosenttia. Metsätalousmaa jaetaan puuntuotantokyvyn mukaan metsä-, kitu- ja joutomaahan, ja metsämaan alasta noin 90 prosenttia on puuntuotannossa (Korhonen ym. 2006). Metsätalouden toimenpiteistä lähinnä kunnostusojitus, hakkuut ja maanmuokkaus lisäävät valumavesien määrää ja mahdollisesti myös ravinteiden huuhtoutumista pohjaveteen. Esimerkiksi ojitukset saattavat vaarantaa pohjaveden laatua etenkin alueilla, joilla pohjavesi on lähellä maanpintaa ja laskea pohjaveden pintaa pohjavesimuodostumassa. Tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla ei nykyisin pääsääntöisesti enää suoriteta kunnostusojituksia eikä metsälannoituksia ja muokkaus on kevyttä (Metsätalouden ympäristöopas 2004). Myös metsänhakkuilla voi olla vaikutusta pohjaveden laatuun ja määrään. Tutkimuksissa on havaittu metsänhakkuun aiheuttavan esimerkiksi pohjaveden nitraattipitoisuuden kohoamista. Karkearakeisten maalajien alueella pohjaveden pinnankorkeus voi nousta sadeveden imeytymisen ja haihduntaolojen muutosten seurauksena (Rusanen 2002). Energiapuun ja hakkuutähteiden (ml. kannot) korjuumäärät kasvavat ja lisäävät käsittelyn maaperän pinta-alaa tulevaisuudessa. Tämä lisää eroosioriskejä ja ravinnehuuhtoumia. 5.5 TURVETUOTANTO Suomessa turvetuotannossa on soita noin hehtaaria. Turvetuotannon pohjavesivaikutukset voivat liittyä pohjaveden määrän ja laadun muutoksiin. Suon kuivatus saa aikaan suoalueen pohjavedenpinnan alenemisen. Kivennäismaahan ulottuessaan ojitus voi aiheuttaa pohjaveden pinnan alenemisen tai virtaussuunnan muuttumisen myös tuotantoalueen ulkopuolella. Pohjaveden laatu voi muuttua turvetuotannon seurauksena, mikäli tuotantoalueen vesiä suotautuu pohjaveden muodostumisalueelle. Tämä voi johtaa esimerkiksi kohonneisiin rauta-, mangaani- tai humuspitoisuuksiin pohjavedessä. Turvetuotannon ympäristöhaittoja vähennetään tuotannon huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella sekä erilaisilla ympäristönsuojeluratkaisuilla (Väyrynen ym. 2008). Pirkanmaan turvetuotantoalueet sijaitsevat lähinnä Luoteis-Pirkanmaalla ja vähäisemmässä määrin Lounais-Pirkanmaalla. Näillä seuduilla sijaitsee muutamia turvetuotantoalueita pohjavesialueiden välittömässä läheisyydessä tai jopa osittain pohjavesialueella. Ikaalisten länsiosan kapean harjujakson molemmin puolin on useita turvetuotantoalueita osittain pohjavesialueella, esimerkiksi Lauttalamminkulman alueella. 5.6 ASUTUS Jätevesien pääsy pohjaveteen on yleisin asutuksen aiheuttama pohjaveden likaantumisriski. Pohjaveden laatua voivat heikentää kiinteistöjen jätevesikaivot ja -imeyttämöt sekä yhdyskuntien jätevesien käsittelylaitokset. Esimerkiksi jätevesivuodon seurauksena pohjaveteen kulkeutuneet taudinaiheuttajamikrobit saattavat säilyä pohjavedessä jopa kuukausia. Riskin aiheuttavat myös huonokuntoiset viemäriverkostot tai viemäröinnin puuttuminen kokonaan. Taajamien ulkopuolella ei yleensä ole viemäriverkostoa, vaan jätevesien johtaminen saostuskaivojen kautta maahan tai ojaan on edelleen yleinen jätevesien käsittelytapa. Jätevesien lisäksi asutukseen liittyviä ongelmia ovat myös asuinkiinteistöjen vanhat maanalaiset lämmitysöljysäiliöt; kaatopaikat; vapaa-ajan alueet; hautausmaat sekä pohjaveden muodostumisalueen pieneneminen rakentamisen, päällystämisen ja hulevesien poisjohtamisen seurauksena. Pientalo- Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 25

26 jen vanhoja, pääosin ja -70 -luvuilla asennettuja lämmitysöljysäiliöitä sijaitsee vedenhankintaa varten tärkeillä pohjavesialueilla arviolta kymmeniätuhansia kappaleita. Maanalaiset öljysäiliöt ovat yleensä tilavuudeltaan litraa (Gustafsson ym. 2006). Pirkanmaalla asutus on kehittynyt historiallisten kulkureittien varteen ja nykyinen asutuksen keskittyminen kuvastaa edelleen näitä harjujaksoille sijoittuneita reittejä. Useimmat suurista asutuskeskittymistä ovat sijoittuneet merkittävien pohjavesialueiden tuntumaan sekä pohjavesialueille (kuva 5.2). Taajama-asutusta on runsaasti etenkin Tampereen, Kangasalan ja Ylöjärven pohjavesialueilla (taulukko 5.2). Taajama-alueiden ongelmia pohjaveden kannalta Pirkanmaalla ovat mm. pohjaveden muodostumisalueiden päällystäminen ja syntyvien hulevesien hallinta sekä etenkin maanalaisten öljysäiliöiden aiheuttama riski. Öljysäiliöiden määriä pohjavesialueilla on selvitetty pohjavesialueiden suojelusuunnitelmissa. Esimerkiksi Tampereen Epilänharjun Villilän pohjavesialueella sijaitsee noin 185 kpl maanalaisia öljysäiliöitä (taulukko 5.3). Myös haja-asutusta on sijoittunut merkittävästi samalle Pälkäne Hämeenkyrö harjujaksolle, mutta myös Orivesi Ruovesi Virrat harjujaksolle. Keskeisin haja-asutuksen aiheuttama riski pohjavedelle Pirkanmaalla on kiinteistökohtainen jätevesien käsittely. Kaatopaikoilta kulkeutuu kaatopaikkajätteen ja sen alapuolisen maaperän läpi imeytyneitä suotovesiä, joissa eri haitta-aineiden pitoisuudet voivat olla tavallisia jätevesiä korkeampia. Suoto- ja hulevedet voivat kohottaa esimerkiksi pohjaveden sähkönjohtokykyä, orgaanisen hiilen kokonaispitoisuutta sekä typpi- ja kloridipitoisuutta. Pohjavettä mahdollisesti vaarantavia vapaa-ajan alueita ovat esimerkiksi moottoriurheilu- ja ampumaradat sekä golf- ja urheilukentät, mikäli niiden toimintaan liittyy esimerkiksi polttoaineiden, torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä ja varastointia. Hautojen hoidossa käytettävien keinolannoitteiden ja hautaamisen aiheuttama haitta pohjavedelle ilmenee muun muassa kemiallisen hapenkulutuksen sekä typpi- ja fosforipitoisuuksien nousuna pohjavedessä. Mikrobiologista likaantumista ei ole osoitettu (Mälkki ym. 1988). Pirkanmaan pohjavesialueilla sijaitsee yhteensä 14 hautausmaata, joista 8 kpl sijaitsee vedenhankintakäytössä olevilla I luokan pohjavesialueilla (POVET). Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 26

27 Kuva 5.2. Asutuksen ja pohjavesialueiden sijoittuminen Pirkanmaalla. Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 27

28 Taulukko 5.2. Asutus pohjavesialueilla Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella (CLC2000). Kuntamuutosten jälkeen 2009 Mouhijärvi, Vammala ja Äetsä ovat Sastamalan kaupunkia ja Kuru on osa Ylöjärven kaupunkia. Tiiviisti rakennetut asuinalueet (asuinaluetta > 2 ha) Kunta Pohjavesialue Pohjavesialueen pinta-ala, ha Asutus, ha Asutus, % Tampere Epilänharju-Villilä A 283,96 27,00 9,51 Tampere Aakkulanharju 266,33 21,56 8,08 Kangasala Kirkkoharju C 352,39 18,63 5,28 Kangasala Kirkkoharju B 288,65 17,94 6,21 Tampere Epilänharju-Villilä B 239,39 15,00 6,26 Ylöjärvi Ylöjärvenharju 2095,87 11,19 0,53 Orivesi Oriveden keskusta 86,29 10,94 12,62 Ruovesi Kirkkokangas 639,99 8,50 1,33 Kangasala Riku 115,71 3,94 3,41 Nokia Maatialanharju 224,18 3,25 1,45 Urjala Laukeela 102,38 3,00 2,93 Virrat Puttosharju 349,78 2,75 0,79 Väljästi rakennetut asuinalueet (asutusta > 10 ha ja > 15 %) Kunta Pohjavesialue Pohjavesialueen pinta-ala, ha Asutus, ha Asutus, % Ruovesi Kirkkokangas 639,99 166,88 26,09 Kangasala Kirkkoharju B 288,65 100,50 34,78 Kangasala Kirkkoharju C 352,39 95,25 27,01 Tampere Epilänharju-Villilä A 283,96 90,81 32,00 Tampere Aakkulanharju 266,33 80,88 30,30 Virrat Puttosharju 349,78 73,31 20,97 Hämeenkyrö Mannanmäki 292,00 69,25 23,72 Tampere Epilänharju-Villilä B 239,39 67,69 28,26 Ylöjärvi Vilpeenharju 345,02 55,69 16,15 Valkeakoski Sääksmäki 265,44 49,06 18,44 Urjala Hyrsynharju 271,79 42,13 15,48 Orivesi Oriveden keskusta 86,29 40,50 46,72 Ikaalinen Heinistö 123,37 29,75 24,15 Urjala Nuutajärvi 84,03 29,44 35,12 Mänttä-Vilppula Kirstinharju 140,93 28,00 19,83 Urjala Laukeela 102,38 23,19 22,62 Kylmäkoski Kylmäkoski 71,17 19,82 20,64 Valkeakoski Tarttila 75,55 18,94 25,12 Ruovesi Syväoja 83,40 18,75 22,52 Vammala Roismala 41,37 18,75 44,98 Ruovesi Visuvesi 67,91 18,13 26,68 Orivesi Länkipohja 68,46 16,13 23,63 Pälkäne Rautakangas 53,68 13,94 26,05 Lempäälä Lempäälä-Mäyhäjärvi 62,09 13,13 21,19 Lempäälä Leukamaa 70,65 12,56 17,82 Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 28

29 Taulukko 5.3. Maanalaisten öljysäiliöiden määriä eräillä pohjavesialueilla Pirkanmaalla (Lähde: pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat). Kunta Pohjavesialue Öljysäiliöitä kpl Hämeenkyrö Mannanmäki 23 Nokia Maatialanharju 9 Pälkäne Luopioinen kk 4 Pälkäne Rautakangas 8 Tampere Epilänharju-Villilä 185 Urjala Laukeela 22 Virrat Puttosharju, Lakarinharju, Jähdyspohja LIIKENNE Suomessa tiestö ja rautatiet seurailevat usein harjuja ja reunamuodostumia. Vedenhankintaa varten tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevia teitä oli vuonna 2001 yhteensä 4200 kilometriä. Maanteiden liikenteen turvallisuuden varmistamiseksi tiepiirin sopimissa hoitourakoissa käytetään liukkaudentorjunnassa suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia. Suolankäyttö on kehittyneiden suolauslaitteiden ansiosta tehostunutta, eikä sen käyttöä voida juurikaan nykyisellä tekniikalla vähentää liikenneturvallisuutta vaarantamatta. Suolan käytöstä voi kuitenkin aiheutua pohjaveden suolaantumisvaaraa. Vedenhankintaa varten tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsee yhteensä noin 1400 kilometriä teitä, joita suolataan liukkailla keleillä. Eniten suolaa käytetään talvihoitoluokkiin Is ja I kuuluvilla teillä, joita tärkeillä pohjavesialueilla on noin 600 kilometriä (Gustafsson ym. 2006; Tidenberg ym. 2007). Pirkanmaan alueella sijaitsi vuonna 2006 I ja II luokan pohjavesialueilla 340 km yleisiä teitä. Hämeen tiepiirin mukaan korkeimpaan talvihoitoluokkaan 1s kuuluvalla päätiestöllä käytetään keskimäärin 12 tonnia suolaa tiekilometrillä vuosittain. Talvihoitoluokassa 1 suolan vuotuinen käyttömäärä on noin 8 tonnia/kilometri. Pohjavesialueiden kohdalla suolausmäärät ovat tien talvihoitoluokan mukaisia eikä varsinaisia suolauksen vähentämiskohteita Hämeen tiepiirin tiestölle ei ole määritelty. Kuitenkin esimerkiksi Ruovedellä kantatien 66 talvihoito on pidetty luokassa 1b, joka tarkoittaa suolausta vain vaikeimmissa keliolosuhteissa. Tiepiirin hoidon alueurakoissa on kullekin urakalle määritelty tiesuolan käyttömäärä, jonka ylittämisestä urakoitsija saa sakkoa ja alittamisesta bonusta. Menettely on tuottanut tulosta eli vuoden 2007 suolan käyttömäärä tiepiirin alueella jäi alle tonnin. Piirikohtainen suolan käytön enimmäismäärä on tonnia. Tiehallinto ja ympäristöhallinto tekevät yhteistyötä vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden kehittämiseksi. Kaliumformiaattia käytetään jo muutamien tiepiirien alueella (Tidenberg ym. 2007). Sen laajempaa käyttöä hidastaa kuitenkin suhteellisen korkea hinta. Myös pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset (VAK) sekä onnettomuustapaukset voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumisriskin. Valtaosa vaarallisten aineiden maantiekuljetuksista tapahtuu Etelä- ja Länsi-Suomessa. Yleisimpiä kuljetettavia aineita ovat palavat nesteet. Mahdollisia riskejä pohjavedelle ovat myös maanteiden varsien ja rata-alueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan käytetyt torjunta-aineet (Gustafsson ym. 2006). Tiesuolauksen aikaansaaman pohjavesiriskin kannalta kiireellisimpiin kohteisiin on rakennettu pohjavesisuojauksia, joissa on huomioitu myös VAK-onnettomuuksien mahdollisuus. Pirkanmaan pohjavesialueilla sijaitseville tieosuuksille on rakennettu yhteensä noin 17 km pohjavedensuojauksia Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 29

30 (taulukko 5.4). Hämeen tiepiirin alueella on tehty pohjavesisuojausten kuntokartoitus vuonna 2007 ja arvioitu myös suojaustarvetta suojaamattomilla pohjavedenottamoiden läheisyydessä sijaitsevilla tieosuuksilla. Taulukko 5.4. Pohjavesisuojaukset Pirkanmaan alueella (Hämeen tiepiiri). Kunta Pohjavesialue Tie nro Hoitoluokka Pohjavesisuojaus Tyyppi Pituus (m) Lempäälä Lempäälä-Mäyhäjärvi C Vt 3 Is bentoniitti ja ohutmuovi 1050 Lempäälä Lempäälä-Mäyhäjärvi A Mt 3041 Ib bentoniittimaa 400 Lempäälä, Valkeakoski Leukamaa, Nikkarinhanko- Liuttula Tampere Aakkulanharju Vt 9 Is Tampere Epilänharju-Villilä B Is Mt 3041 Ib ohut muovi ja maatiiviste 1900 maatiiviste ja muovikalvo, asfalttibetoni bentoniittimaa ja muovi, betonikaide (n) Ylöjärvi Ylöjärvenharju Kt 65 Is bentoniittimaa 440 Ylöjärvi, Hämeenkyrö Ylöjärvenharju Vt 3 Is muovi, mentoniittimatto, maatiiviste Ylöjärvi Ylöjärvenharju Is bentoniittimaa ja muovi 3500 (n) Valkeakoski Nikkarinhanko-Liuttula St 304 I bentoniittimatto ja muovi 300 Virrat Puttosharju Kt 66, Kt 68, vt 23 Ib muovi Tienpidon ja liikenteen lisäksi ratapihat, lentokentät sekä erilaiset varikot ovat riski pohjaveden puhtaudelle. Esimerkiksi lentokentillä varastoidaan huomattavia määriä kemikaaleja, joiden käsittely ja varastointi aiheuttavat riskin pohjavedelle. Pirkanmaan pohjavesialueilla sijaitsee kaksi toimivaa pienlentokenttää, Hämeenkyrössä Ulvaanharjun lentokenttä sekä Tampereella Jakamakankaalla Teiskon lentokenttä. Ratahallintokeskus laatii vuoden 2009 aikana Pirkanmaan pohjavesialueilla sijaitsevien rataosuuksien pohjavesiriskinarvioinnin. 5.8 TEOLLISUUS JA YRITYSTOIMINTA Teollisuuden ja yritystoiminnan pohjavesiriskit johtuvat yleisimmin pohjavedelle haitallisten kemikaalien kuljetuksesta, varastoinnista ja käytöstä. Riskejä aiheutuu etenkin huoltoasemista, puunkyllästämöistä, pesuloista sekä metalli- ja kemianteollisuudesta. Suomessa tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsee tällä hetkellä esimerkiksi arviolta huoltoasemaa (Gustafsson ym. 2006). Pohjavesialueille ei nykyisin sijoiteta enää uutta pohjaveden määrälle tai laadulle mahdollista riskiä aiheuttavaa teollisuus- tai yritystoimintaa. Pohjaveden pilaantumistapaukset ovat tavallisesti seurausta viemäreiden ja säiliöiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta ja jätevesien väärästä käsittelytavasta. Kemikaaleja voi päästä maaperään ja pohjaveteen myös tulipalojen seurauksena. Pohjavettä pilaavista aineista yleisiä ovat bensiinin lisäaineet, rasvanpoistoon käytetyt liuottimet, puutavaran kyllästysaineet sekä polttoöljy (Gustafsson ym. 2006). Pohjavesialueilla sijaitsee myös lukuisia taimi- ja kauppapuutarhoja. Tarhoilla varastoidaan ja käytetään lannoitteita ja torjunta-aineita, joista osa saattaa huuhtoutua valuma- ja vajovesien mukana ympäristöön ja myös pohjaveteen. Viimeisten vuosikymmenien aikana kauppapuutarhojen lukumäärä on ollut laskussa, mutta puutarhojen kasvihuoneviljelyn kokonaispinta-ala on kasvanut (Gustafsson ym. 2006). Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 30

31 Pirkanmaalla on etenkin Ylöjärvellä, Kangasalla, Tampereella, Virroilla ja Pälkäneellä keskittynyt laajoja teollisuusalueita tärkeille pohjavesialueille (taulukko 5.5). Pirkanmaan teollisuusalueilla on tyypillisesti runsaasti pieniä toiminnanharjoittajia, jotka ovat suurimpia riskinaiheuttajia. Esimerkiksi kemikaalien varastointi ja käyttö sekä jätteiden käsittely voi olla huolimatonta muun muassa puutteellisesta tiedosta ja ohjeistuksesta johtuen. Usein pienillä toiminnanharjoittajilla on kiinteistöillään myös öljysäiliötä, joiden kunnosta ja tarkastuksista ei välttämättä ole huolehdittu. Taulukko 5.5. Teollisuus pohjavesialueilla Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella (teollisuuden ja palveluiden aluetta > 3 % ja > 5 ha pohjavesialueen pinta-alasta (CLC2000). Kunta Pohjavesialue Pohjavesialueen pinta-ala, ha Teollisuuden alue, ha Teollisuuden alue, % Ylöjärvi Ylöjärvenharju 2095,87 208,13 9,9 Kangasala Kirkkoharju 352,39 62,19 17,6 Tampere Aakkulanharju 266,33 55,00 20,6 Ruovesi Kirkkokangas 639,99 51,88 8,1 Virrat Puttosharju 349,78 45,56 13,0 Pälkäne Isokangas-Syrjänharju 675,14 39,81 5,9 Kangasala Kirkkoharju 288,65 33,00 11,4 Tampere Epilänharju-Villilä 283,96 29,44 10,4 Tampere Epilänharju-Villilä 239,39 23,31 9,7 Orivesi Oriveden keskusta 86,29 14,88 17,2 Urjala Laukeela 102,38 14,63 14,3 Mänttä-Vilppula Rautainharju 450,63 14,38 3,2 Nokia Maatialanharju 224,18 14,06 6,3 Kangasala Riku 115,71 13,13 11,4 Virrat Jähdyspohja 126,54 12,25 9,7 Sastamala Houhajärvi 215,22 10,94 5,1 Valkeakoski Sääksmäki 265,44 8,81 3,3 Urjala Nuutajärvi 84,03 8,63 10,3 Ikaalinen Heinistö 123,37 7,13 5,8 Kylmäkoski Kylmäkoski 95,95 6,88 7,2 Kuru Karusta 134,1 6,44 4,8 Akaa Nuljunkulma 71,04 5,19 7,2 Lempäälä Lempäälä-Mäyhäjärvi 62,09 5,13 8,3 Ikaalinen Teikangas 143,39 5,00 3,5 5.9 PILAANTUNEET MAA-ALUEET Maaperä voi pilaantua paikallisesti esimerkiksi onnettomuuksien, vahinkotapausten tai normaalin toiminnan ympäristöpäästöjen seurauksena. Pilaantumista voivat aiheuttaa esimerkiksi ympäristölle haitalliset kemikaalit tai tauteja aiheuttavat mikrobit. Ilmaperäinen laskeuma sen sijaan voi aikaansaada laaja-alaisempaa maaperän pilaantumista, muun muassa happamoitumista ja raskasmetallipitoisuuksien kohoamista maaperässä. Pilaantuneen maaperän -käsitettä käytetään yleisesti silloin, kun tarkoitetaan selvästi rajattavissa olevaa maa-aluetta, jonka pilaantuminen on aiheutunut alueella aikaisemmin tapahtuneesta tai nykyisin harjoitettavasta toiminnasta. Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 31

32 Riski maaperän pilaantumiseen liittyy usein tiettyihin toimintoihin kuten polttoaineen jakeluun ja varastointiin, sahoihin ja kyllästämöihin, kaatopaikkoihin, ampumaratoihin, kauppapuutarhoihin, romuttamoihin sekä kemiallisiin pesuloihin. Pohjavesialueilla sijaitsevat pilaantuneet maa-alueet ovat ongelmallisia, sillä riski haitta-aineiden kulkeutumisesta pohjaveteen on suuri. Monia terveydelle haitallisia yhdisteitä voi liueta maaperästä pohjaveteen jopa vuosikymmenien ajan. Esimerkiksi torjunta-aineiden esiintymistä pohjavedessä selvittäneen tutkimuksen (Vuorimaa ym. 2007) mukaan pohjavedessä esiintyi torjunta-aineita, joiden käyttö ja myynti oli lopetettu vuosia, jopa yli kymmenen vuotta sitten. Todetut torjunta-aineet olivat olleet laajasti käytössä eri tarkoituksissa. Pohjaveteen päästyään torjunta-aineet saattavat myös kulkeutua pitkiäkin matkoja, mikä tekee päästölähteen paikantamisesta hankalaa. Kohteesta riippuen pilaantuneet maa-alueet voivat sisältää esimerkiksi öljyjä, raskasmetalleja, arseenia, polyaromaattisia hiilivetyjä, polykloorattuja bifenyylejä (PCB), kloorifenoleita, dioksiineja ja furaaneja sekä torjunta-aineita, kuten atratsiinia, heksatsinonia, bromasiilia ja bentatsonia. Pilaantuneita maa-alueita on kartoitettu ja kunnostettu eri hankkeilla. Saastuneiden maa-alueiden selvitys- ja kunnostusprojekti (SAMASE) käynnistyi 1980-luvun lopulla ja SOILI -maaperän kunnostusohjelma vuonna Ympäristöhallinnon kartoituksen mukaan pohjavesialueilla sijaitsee esimerkiksi ampumaratoja muutamia satoja, sahoja noin 20 kappaletta ja vanhoja, toimintansa lopettaneita kaatopaikkoja noin 350 kappaletta. Suomen pohjavesialueilla on noin 4000 pilaantuneeksi epäiltyä maa-aluetta, joilla tulisi tehdä maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuuden selvittämiseksi tarkempia tutkimuksia (Gustafsson ym. 2006). Tiedot tutkituista, mahdollisesti pilaantuneista ja kunnostetuista maa-alueista on koottu maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI), jossa alueet luokitellaan käytettävissä olevien tietojen ja tehtyjen toimien perusteella neljään luokkaan. Toimivat kohteet -luokkaan kuuluvat alueet, joilla käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita. Maaperän tila on näillä alueilla tarvittaessa selvitettävä toiminnan loppuessa tai muuttuessa. Alueilla, joilla on viranomaisten saamien tietojen perusteella harjoitettu toimintaa, jossa käsitellään haitallisia aineita, joita on voinut joutua myös maaperään, kuuluvat selvitystarve -luokkaan. Näillä kohteilla toiminta on jo loppunut. Arvioitavilla tai puhdistettavilla alueilla maaperään päässyt jäte tai aine on todetusti huonontanut maaperän laatua. Alueen puhdistustarve on arvioitava ja tarvittaessa alue on puhdistettava. Mikäli maaperä on tutkimusten perusteella todettu pilaantumattomaksi tai alueen maaperä on puhdistettu viranomaisten asettamien tavoitteiden mukaisesti, sen todetaan kuuluvan luokkaan ei puhdistustarvetta. Pirkanmaan pohjavesialueilla sijaitsee kaikkiaan 230 pilaantuneeksi epäiltyä tai todettua aluetta. Arvioitavia tai puhdistettavia kohteita on 15 (taulukko 5.6), selvitystarve luokkaan kuuluvia kohteita on 189 sekä 26 kohdetta, joilla ei puhdistustarvetta ole ilmennyt (kuva 5.3). Tavallisimpia kohteita ovat huoltoasemat ja polttonesteiden jakeluasemat sekä yksityisten polttoainesäiliöt, ampumaradat ja kaatopaikat. Arvioitavilla tai puhdistettavilla maa-alueilla on havaittu kohonneita haittaainepitoisuuksia ja puhdistustarve on arvioitava tai se on jo todettu. Selvitystä tarvitsevilla alueilla maaperän pilaantuneisuutta ei ole todennettu ja se on selvitettävä esim. maankäytön tai omistussuhteiden muuttuessa. Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 32

33 Kuva 5.3. Arvioitavat/puhdistettavat ja selvitystarpeessa olevat mahdollisesti pilaantuneet maaalueet pohjavesialueilla (MATTI, 7/2007). Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 33

34 Taulukko 5.6. Pohjavesialueilla sijaitsevat arvioitavat tai puhdistettavat maa-alueet. (MATTI, 7/2007). Pohjavesialue Toiminta Huikonkangas / Juupajoki Teollisuuskaatopaikka Raskasmetallit Mahdollinen pohjaveden tilaa heikentävä aine Lempäälä-Mäyhäjärvi / Lempäälä Yksityinen polttonestesäiliö (ei myyntiä) Öljyhiilivedyt ja raskasmetallit Maatialanharju / Nokia Öljy- ja kemikaalivahinkoalueet -"- Isokangas-Syrjänharju / Pälkäne Ampumarata Raskasmetallit Kirkkokangas / Ruovesi Kyllästämö Raskasmetallit Ruhala /Ruovesi Kyllästämö Raskasmetallit Jähdyspohja / Virrat Betoni- ja sementtituotteiden valmistus Formaldehydi Puttosharju / Virrat Kemiallinen pesula Klooratut liuottimet Puttosharju / Virrat Maankaatopaikka Öljyhiilivedyt Puttosharju / Virrat Moottoriajoneuvojen huolto ja korjaus Öljyhiilivedyt ja raskasmetallit Puttosharju / Virrat Muu metalliteollisuus Raskasmetallit Ylöjärvenharju / Ylöjärvi Pintakäsittely Raskasmetallit Visuvesi / Ruovesi Polttonesteiden jakeluasema Öljyhiilivedyt Kirkkoharju / Kangasala Huoltoasema Öljyhiilivedyt Kirkkoharju / Kangasala Huoltoasema Öljyhiilivedyt 5.10 MAA-AINESTEN OTTO Suomessa tärkeiden ja vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden yhteispinta-alasta noin 2,5 prosenttia on maa-ainesten ottoalueita. Varsinkin Etelä-Suomessa ja suurten kasvukeskusten lähistöllä hiekkaa ja soraa otetaan runsaasti tärkeillä pohjavesialueilla, vaikka ottotoiminta ja jälkihoitamattomat ottoalueet voivat olla riski pohjavedelle. Laaja-alaisen maa-ainesten oton seurauksena pohjaveden laatu voi heikentyä, koska maaperää ja pohjavettä suojaava maannoskerros poistetaan ottoalueelta. Erityisen haitallista tämä on otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Myös polttoaineiden käsittely, koneiden öljyvuodot ja pölynsidontasuolaus aiheuttavat uhkaa pohjavedelle (Gustafsson ym. 2006). Maaainesten oton on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Maa-ainesten otto vaikuttaa myös pohjaveden määrään, sillä ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadannasta suotautuu maaperään. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueen sora- ja hiekkavaroista valtaosa sijaitsee Pälkäneeltä Kangasalan, Tampereen ja Ylöjärven kautta Hämeenkyröön ulottuvalla harjujaksolla ja Sisä-Suomen reunamuodostuman alueilla mm. Hämeenkyrön Ulvaanharjulla ja Ruoveden Siikakankaalla. Muut harjujaksot ovat edellisiin verrattuna mittasuhteiltaan vaatimattomampia. Erityisen vähän harjuja on etäisellä ja lounaisella Pirkanmaalla ja Tampereen pohjoispuolisella alueella, missä joudutaan käyttämään kalliosta saatavaa kiviainesta. Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävät tutkimukset (POSKIprojekti) tehtiin Pirkanmaalla Hämeenkyrön, Ikaalisten eteläosan, Kangasalan, Lempäälän, Luopioisten, Nokian, Pirkkalan, Pälkäneen, Tampereen, Viljakkalan ja Ylöjärven alueilla vuosina Tältä alueelta saadaan pääosa Tampereen kaupunkiseudulla käytettävästä kiviaineksesta. Maa- Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 34

35 aineksen ottoon soveltumattomia pohjavesialueita todettiin tutkimusalueella olevan 40 kpl, ottoon osittain soveltuvia pohjavesialueita 18 kpl ja ottoon soveltuvia 3 kpl (Gustafsson ym. 2001). Taulukko 5.7. Maa-ainesten ottomäärät Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella. Vuosi Ottoalueet, kpl Kallio m 3 x1000 Sora ja hiekka m 3 x Savi m 3 x1000 Moreeni m 3 x1000 Eloper. m 3 x Ei vielä tietoa Ei vielä tietoa Ei vielä tietoa Ei vielä tietoa Ei vielä tietoa Ei vielä tietoa Taulukko 5.8. Maa-ainesten otto pohjavesialueilla Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella (CLC2000). Oton laajuus, % pohjavesialueen pinta-alasta Pohjavesialueita, kpl >20 % (max. 29,13 %) ,9 % ,9 % ,9 % 25 < 4,9 % 70 ei ottoa 31 Taulukko 5.9. Maa-ainestenotto pohjavesialueilla Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella, maaainestenottoa > 10 % pohjavesialueen pinta-alasta (CLC2000). Kunta Pohjavesialue Pohjavesialueen pinta-ala, ha Ottoalue, ha Ottoalue, % Juupajoki Huikonkangas Hämeenkyrö Mihari Sastamala Houhajärvi Sastamala Hyynilänkangas Pälkäne Kollolanharju Virrat Puttosharju Parkano Isokangas Pälkäne Syrjänharju-Konkinharju Tampere Rääkkykangas Sastamala Houhajärvi Parkano Ristiharju Virrat Jähdyspohja Kihniö Jokikylä Parkano Lapinneva etelä Kihniö Linnankylä Kylmäkoski Kylmäkoski Kihniö Linnankylä Kuhmalahti Lintusyrjä Virrat Pirttikylä Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 35

36 5.11 VEDENOTTO JA TEKOPOHJAVEDEN MUODOSTAMINEN Vesilain pohjaveden muuttamiskiellon ja vedenoton luvanvaraisuuden ansiosta pohjavedenotto ei yleensä aiheuta uhkaa pohjaveden hyvälle tilalle. Pohjavedenotto kuitenkin muuttaa pohjavesimuodostumaa aina jossakin määrin. Pohjaveden muodostumiseen nähden liiallinen pohjavedenotto aiheuttaa pohjavedenpinnan alenemisen, josta voi seurata veden laadun heikkenemistä. Valtakunnallisesti tarkasteltuna vuosina liian voimakkaan vedenoton todettiin pilaavan pohjaveden laatua kahdeksalla pohjavesialueella. Useimmissa tapauksissa laadun heikkeneminen johtui pintaveden runsaasta suotautumisesta pohjaveteen (Molarius & Poussa 2001). Pohjavedenoton seurauksena tapahtuva vedenpinnan lasku ja purkautuvan vesimäärän pieneneminen voivat olla haitallista pienille vesistöille sekä pohjavedestä riippuvaisille lähde- ja suoekosysteemeille. Vedenoton vaikutukset lajistoon ovat yleensä suurimpia lähde-elinympäristöissä. Tekopohjavesilaitosten imeytysaltaiden rakentaminen tai sadetusimeytys vaikuttavat merkittävästi alueen luontoon. Maaperän kemiallisen tilan ja kasvillisuuden muutokset ovat väistämättömiä ja pitkäaikaisia (Heikkilä ym. 2001; Helmisaari ym. 2003) Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueella vesilaitosten jakamasta talousvedestä on pohjavettä noin 57 %. Vedenjakelua hoitavia laitoksia on 97 kappaletta ja alueen asukkaista 88,8 % (tilanne 2006) on liittynyt vesijohtoverkostoihin. Alueen suurin pohjavedenottaja on Tampereen Vesi, jonka pohjavedenottamoilta otettiin vuonna 2004 yhteensä n m³ pohjavettä (n m 3 /vrk), mikä on hieman alle neljännes laitoksen jakamasta vedestä. Muita huomattavia pohjavedenottajia Pirkanmaan alueella ovat mm. Nokian ja Ylöjärven kaupunkien vesihuoltolaitokset (kuva 5.4 ja taulukko 5.10). Pirkanmaalla käytetään vielä runsaasti pintavettä talousveden raakavetenä. Suurimpia pintaveden käyttäjiä ovat Tampereen Vesi, jonka jakamasta vedestä valtaosa (n. 75 %) on Roineesta puhdistettua pintavettä ja Valkeakosken vesilaitos, joka ottaa pintavettä Mallasveden Tyrynlahdelta. Usean pohjavedenottamon hyvä antoisuus perustuu rantaimeytyvään pintaveteen. Tällaisia vedenottamoita ovat esimerkiksi Kangasalan Riku, Parkanon Vuorijärven vedenottamo ja Tampereella Hyhkyn, Messukylän ja Mustalammin vedenottamot. Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 36

37 Kuva 5.4. Vesilaitosten pohjavedenottamot Pirkanmaalla. Vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille 37