INKERIN KULTTUURIKANAVA

Transkriptio

1 INKERIN KULTTUURIKANAVA 1/2007 Inkeriläisen kulttuurin edistäjä ja elvyttäjä vuodesta 1993 Inkeriläinen perhealbumi -näyttely valmistui marraskuussa ja avattiin Pietarissa.

2 Kohti uutta upeaa vuotta 1/2 Inkerin kulttuuriseuran vuotta 2006 voidaan luonnehtia työntäyteiseksi, monipuoliseksi ja tuloksekkaaksi. Alkuvuoden tapahtumista on jo kerrottu aikaisemmissa Kulttuurikanavissa, mutta myös loppuvuosi suorastaan pursuaa erilaisia tapahtumia. Inkeriläinen perhealbumi ja Tilkkutari-noita -näyttelyt olivat molemmat ehdottomia kohokohtia, mutta syksyyn mahtui myös muita huippuhetkiä, kuten Kalinkan ja Viktor Klimenkon syyskuinen konsertti Kallion kirkossa, joka veti salin täyteen innostuneita kuulijoita. Syyskuun alussa vietettiin upouudessa toimitilassa Koivussa ja tähdessäkaarlenkadulla avoimien ovien päivää. Inkerin kulttuuriseuran toiminnasta kertova Muistoverho täydensi Stoan näyttelyä. Omiin toimitiloihin muutto on lisännyt jäsenten osallistumista samalla kun seuran toiminta on myönteisesti profiloitunut. Intiimistä koostaan huolimatta Koivuun ja tähteen on onnistuttu loihtimaan monipuolinen tila, jonka seinät venyvät sekä työtilaksi että pienryhmien kokoontumis-paikaksi. Inkerin päivän tienoolla muisteltiin Helsingin Tuomiokirkossa Stalinin vainouhreja. Käden taitoja on hiottu sekä pitsineuleita opettelemalla että lautanauhoja punoessa. Aktiivinen muistelutyö on jatkunut koko syksyn. Suomen Punaisen ristin vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa muistot ovat saamassa visuaalisen muodon. Muistorasiaryhmiä on kokoontunut Helsingin lisäksi myös Keravalla. Kun tapahtumatarjottimelle lisätään myös tietopankin rakentamisen käynnistäminen ja sukututkimusta palveleva työ, vuosi on helppo päättää ja uusi alkaa iloisin mielin. Onnistumisesta ja hienoista yhdessäolon hetkistä kiitokset kuuluvat hallitukselle, sukututkimuksen asiantuntijoille, jokaiselle vapaaehtoistyöntekijälle sekä näyttelyiden toteuttamisesta vastanneille kulttuurisihteereillemme Irina Dubininalle ja Marina Kajavalle unohtamatta monia tukijoitamme. Helena Miettinen

3 007 Kohtalo erottaa, kuva yhdistää Nevski Prospektin tuntumassa, historiallisen Smolnan luostarikoulun entisessä musiikkisalissa juhlistettiin marraskuun 1. päivänä Inkerin kulttuuriseuran ja Leningradin alueen kulttuurikomitean yhteistyön tuloksena syntyneen Inkeriläinen perhealbumi -näyttelyn avajaisia. Kaksi vuotta sitten Turun suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa hahmoteltu idea oli konkretisoitunut upeaksi ja puhuttelevaksi kuvatarinaksi. Alussa oli idea Inkeriläisten elämään on mahtunut lukuisia lähtemisiä ja kotien jättämisiä. Useimmat lähdöt ovat tapahtuneet pakosta. Karkotetuille ja eva- Perhealbumi-näyttelyssä inkeriläisen arjen esittely on keskeinen teema. Kuvassa inkeriläisestä sivistyneistösä kertova kollaasi. kuoiduille jäi usein varsin niukasti aikaa pakata tavaroitaan ja vähän käsiä niiden kantamiseen. Mukaan valikoitui vain kaikkein välttämättömin. Monelle perheen valokuvat olivat muistoista kalleimpia, jotka ovat kulkeneet mukana näihin aikoihin asti. Kaikilla ei kuitenkaan ole ollut yhtä hyvää onnea. Harvat valokuvat ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Monen nykypolvien inkeriläisen mielikuvat vanhempien kotiseudusta ovat muodostuneet vanhempien kertomusten ja mielikuvituksen synteesinä. Näin syntyi ajatus kollektiivisesta kuvapankista, josta avautuu ikkunoita entiseen Inkeriin ja yhteisille juurille. Nykytekniikalla se on mahdollista, kun kuvat voidaan tallentaa

4 Virtuaali-Inkeri palvelee myös tätä tarkoitusta. Samasta kerätystä aineistoista päätettiin koota myös valokuvanäyttely, joka peilaa inkeriläisten vaiheita yksittäisten perheiden ja sukujen kautta. Upea toteutus Inkerin kulttuuriseurassa näyttelyn ideoinnista vastasi kulttuurisihteeri Irina Dubinina yhdessä Helena Miettisen kanssa. Leningradin alueen kulttuurikomiteassa vastuuhenkilönä oli toteutuksen loppuvaiheessa Mihail Smetanin yhdessä museon johtajan Tatjana Baltin kanssa. Smolnan jälkeen Perhealbumi matkasi Kingisepin museoon, josta se jatkaa kiertuettaan eri puolilla Leningradin aluetta. Kerromme näyttelyn reiteistä, kunhan saamme niistä tietoa. Suunnitelman mukaan näyttely tulee Helsinkiin tammikuussa 2008, mikäli muodollisuuksista selvitään. Noin 20 kuvakollaasin kokonaisuuden sanoma kiteytyy osuvasti erään näyttelykuvan taakse kirjoitettuun tervehdykseen: Kohtalo erottaa, kuva yhdistää. Pitsejä Marian kirkossa Marraskuun 1. päivänä avattiin myös Inkeriläisten pitsien näyttely Pietarin Pyhän Marian kirkossa. Mielenkiintoisen näyttelyn puuhanaisena oli Tatjana Bykova. Kuvat (ylhäältä): Inkeriläisten sukujen vaiheiden perusteella voidaan hahmottaa koko kansan historiaa. Kuvassa Salakan perhe. Myös yleisiä teemoja esiintyy, kuten kirkollinen elämä, juhlat, lapset ja Inkerin älymystö. Taiteilija Kirill Alanne äitinsä Olga Klimentkovan kanssa perhekollaasin edessä. Saimme tietää, että isä Anri menehtyi sairauteensa näyttelyn avajaisia seuraavana päivänä. Avajaislähetystö näyttelyesitteen edessä. Toivo Tupin, Pekka Wikberg, Kirsti Kalliomaa, Helena Miettinen, Irina Dubinina, Elma Puidet ja Marina Kajava.

5 Tilkkutarinat Stoassa Perhealbumin lisäksi Inkerin kulttuuriseuran Tilkkutarinapajan työn tulokset asetettiin näytteille Stoan Parvelle Viisi tarinapeittoa täydennettynä upouusilla muistotyynyillä kiinnostivat katselijoita ja herättivät tunteita. Saatu palaute oli varsin myönteistä. Tarinapeittojen lisäksi näyttelyssä oli tilkku-tauluja ja seuran liki 15-vuotisesta toiminnasta kertova Muistoverho, jonka kuva koristaa lehden etusivua. Elävänä sen voi nähdä Koivussa ja tähdessä. Tilkkutarinatyöpaja käynnistyi vuosi sitten syksyllä tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Laukkasen opastuksessa. Talven mittaan kankaanpainannan perusteet tulivat tutuiksi samalla kun muistot löysivät uuden muodon kangastilkuilla. Viiden tarinapeiton lisäksi syksyn myötä ommeltiin peittoihin sopivat tyynyt. Stoan näyttelyn toteutuksesta vastasivat kulttuuri-sihteerimme Marina Kajava ja Irina Dubinina. Kuvat ylhäältä: 1 Tilkkutarinoiden äiti Virpi Vesanen-Laukkanen. 2 Talvipeitto. 3 Virpi (keskellä) oli vaikuttuntut Tilkkutarinoita- näyttelystä. Helena Miettinen valotti tilkkutarinoiden historiaa avauspuheenvuorossaan. Suunnitteilla on, että tilkkutarinat lähtevät vierailulle Pietariin ensi syksynä. Näyttelyn sielut Irina ja Marina.

6 Syksyn satoa yyskuun alussa juhlistettiin Inkerin kulttuuriseuran pitkäaikaisen unelman toteutumista, kun vietettiin oman toimipisteen Koivun ja tähden avajaisia Kaarlenkadulla, Karhupuiston kyljessä ja Kallion kirkon kupeessa. Toimitila on liian pieni, mutta sievä, lämmin ja kotoinen. Koivun ja tähden vähät neliöt ovat olleet tehokäytössä. Syksyn mittaan siellä on kokoontunut muistorasiaryhmä ja käsityöpiiri. Syksyllä opeteltiin pitsineuleita Maria Ollikaisen johdolla ja Inkerikodissa lautanauhojen saloja Laura Hämärin ohjauksessa. Balalaikkaorkesteri Kalinka on soittanut Inkerin kulttuuriseuran vieraana useasti ennenkin, mutta ensi kertaa saimme solistivieraaksemme Viktor Klimenkon ja domravirtuoosin Svetlana Myznikovan. Tuloksena oli unohtumaton musiikkielämys. Monisatapäinen yleisö poistui Kallion kirkosta tyytyväisin mielin. Vainouhreja muisteltiin perinteiseen tapaan Tuomiokirkossa lokakuun 7. päivänä. Tilkkutarinoista alkanut aktiivinen muistelutoiminta jatkui syksyllä muistorasioiden parissa. Työpajoja muodostui sekä Helsinkiin että Keravalle. Toiminta jatkuu keväällä edellisten lisäksi myös Inkerinmaalla.

7 Oppia Oerlinghausenin syksyssä aksan Oerlinghausenissa tavattiin vanhoja tuttuja ja tutustuttiin uusiin Grundtvig 2- partnereihin Saksan, kahden kreikkalaisen ja kahden suomalaisen organisaation ohella projektiin oli hyväksytty maahanmuuttajatyötä tekevä italialainen ja norjalainen organisaatio. Seminaarissa tutustuttiin vaihtoehtoisiin kotoutttamismenetelmiin. Saksaan on muuttanut lukuisia näyttelijöitä entisestä NL:sta. Oman alan työn saaminen oli heille mahdotonta, joten he perustivat oman ryhmän ja esittävät näytelmiä sekä saksan että venäjän kielellä. Nuoret ja naiset ovat monen maahanmuuttajatyötä tekevän organisaation keskipisteinä. Bielefeldissä tutustuttiin MIGRA-projektiin, joka auttaa maahanmuuttajanaisia löytämään oman polkunsa uudessa kotimaassa. Keinot ovat samat kuin Suomessa: ammatillinen täydennyskoulutus, omassa kotimaassaan saadun koulutuksen rinnastaminen, omien vahvuuksien hakeminen sekä kielen oppimista. Saksassa on jo varttunut paluumuuttajasukupolvi, joka puhuu saksaa paremmin kuin venäjää ja kommunikoi keskenään saksan kielellä. Mutta on paljon sellaisiakin lapsia ja nuoria, jotka ovat olleet maassa vasta lyhyen ajan. Muita kansallisuuksia edustavia lapsia ja nuoria myös riittää. Miten kielen oppimisen rinnalla pystyy Nuorten maahanmuuttajien naamiopaja huipentui Oerlinghausenin koulussa esitettyyn performanssiin. omaksumaan maan kulttuurin ja tavat, siihen oikeita keinoja yrittävät löytää mm. sosiaalipsykologit Ulrich Brinker ja Nelli Ritter, joka itsekin on etninen saksalainen. Oli ilo kuulla, että Iisalmen KEHY-paja on testannut myös meidän, Inkerin kulttuuriseuran, kehittämiä menetelmiä niitä mukaellen: Tilkkutäkeistä tuli mekko. Mutta tämähän juuri on koko projektin tarkoitus: jaetaan omia työtapoja ja kokeillaan matkan varrella saatua tietoa. Aili Mehiläinen Grundtvig-projektin koordinaattori

8 Ensikohtaaminen Pyhän Marian kirkossa Inkerin kulttuuriseura järjesti matkan Toksovaan inkeriläisten kesäjuhlille juhannuksena Siitä on kertonut tässä lehdessä Alina-Sinikka Salonen (elokuu 2006). Matka lienee ollut elämys kaikille, mutta neljälle se oli mahdollisuus tavata ensi kerran verisukulaisiaan, joista he puolin ja toisin eivät Katherina, Lilia ja Dimitri Pietarissa 2006 vuotta aikaisemmin olleet edes tietoisia. Kerronpa erikoisen tarinan. Toksovan Purnun kylästä oleva Pitkästen perhe oli maailman virroissa hajaantunut kuten niin moni perhe Inkerissä. Eero ja Elma loikkasivat Suomeen 1935 ja saivat täällä hyvän elämän. Äiti Anna, Arvo-poika sekä tyttäret Tyyne ja Anna- Lilja päätyivät samana syksynä niin sanotussa 101 kilometrin karkotuksessa ensin Moskovan radan varteen, sitten Kirovskiin (Hiipinään) ja talvisodan päätyttyä Viipuriin. Jatkosodan alettua kesällä 1941 Anna-Lilja Pitkänen, hänen sisarensa Helmi Nuija ja tämän kolmivuotias Alfred-poika asuivat Toksovassa. Helmin mies, vääpeli Matti Nuija, joka oli syntynyt Toksovassa 1911, otettiin neuvostoarmeijaan vakoojan koulutukseen. Matti oli taistellut jo talvisodassa Kuusisen armeijassa. Hän tiesi, että vihollisen selustaan toistuvasti lähetetty vakooja ei sodassa kauan elä. Niinpä hän antautui suomalaisille joukoille Valkeasaaressa loka-

9 kuussa 1941 ja joutui kenttäoikeuteen, mutta säästyi kuolemantuomiolta. Matti Nuija taisteli vapaaehtoisena Suomen armeijan Heimopataljoona 3:ssa, haavoittui kahdesti ja sai sodan loputtua marraskuussa 1944 uuden henkilöllisyyden Iisalmen sotilaspiirissä. Nyt hän oli Hiitolassa 1912 syntynyt Matti Levonen. Matti säilyi paljastumasta ja palautukselta Neuvostoliittoon. Hän meni 1950 Rovaniemellä naimisiin Liisa Hiltusen kanssa. He saivat ensin kaksi tytärtä ja sitten kaksi poikaa. Matti ei kertonut perheelleen eikä kenellekään muulle todellista syntyperäänsä. Eräs Heimopataljoonan sotilas otettiin Suomessa kiinni vielä 1955 ja lähetettiin Neuvostoliittoon. Matti Levosen lapset saivat vasta toissa syksynä minulta kuulla, että he ovat inkeriläistä juurta. Nyt juhannuksena 2006 tyttäret, Marja-Leena Nurminen Torniosta ja Sirkka-Liisa Halonen Sotkamosta, olivat kulttuuriseuran matkalla Matti Nuija, vaimo Helmi ja poika Alfred kesällä Lilja Pitkänen ja Alfred Nuija Jakutskissa Toksovaan isänsä synnyinseudulle. Matkalaisten ryhmään kuuluivat myös Suomessa asuvat Eero Pitkänen (syntynyt 1920) ja Lilia Pelgonen (syntynyt 1927), sama henkilö kuin edellä mainittu Anna-Lilja Pitkänen. Nämä olivat siis Marja-Leenan ja Sirkka- Liisan Matti-isän aikaisemmat, inkeriläiset lanko ja käly. Tähän ensitapaamisen hetkeen olivat Eero ja Lilia kulkeneet elämässään jo pitkän tien. Mutta missä oli heidän sisarensa, Matti Nuijan inkeri-läinen vaimo Helmi? Leningradin piirityksestä ja nälänhädästä kuljettiin maaliskuussa 1942 tuhansia inkeriläisiä Laatokan jäätietä ja Siperian rautatietä pitkin Ob- ja Lenajoen väliselle alueelle. Helmi, pieni Alfred-poika ja 15- vuotias Lilia joutuivat Lena-joen suistoon Jäämeren äärelle. Pian Helmi vammautui ja Liliasta tuli kalastaja ja perheen elättäjä.

10 Helmi kuoli vaivoihinsa 1951 Jakutskissa, ja Lilia pääsi lähtemään Alfredin kanssa länteen. Nyt hän oli pojalle äiti, mama. Alfredista tuli sähköalan asiantuntija, lähes valmis insinööri. Hän sai luvulla vaimonsa kanssa kaksi lasta, Dimitrin ja Katherinan. Alfred kuoli 1994 Leningradissa, jossa hänen vaimonsa oli kuollut jo pari vuotta aikaisemmin. Palaan kesään Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina Inkerin kulttuuriseuran matkalaiset kävivät Pietarissa. Lounasta nautittiin Suomalaisen seurakunnan Pyhän Marian kirkossa, sen pohjakerroksessa. Paluumuuttajana Suomessa vuodesta 1991 asuva Lilia Pelgonen oli kutsunut lounaalle Alfredin Pietarissa asuvat lapset, Dimitrin ja Kathe-rinan. Siellä tapasivat nyt toisensa ensi kerran Matti Levosen (Nuijan) tyttäret Marja- Leena ja Sirkka-Liisa sekä heidän inkeriläisen velipuolensa, edesmen- Alfred asui opiskellessaan Pyhän Marian kirkossa Lilia Pelgonen, Sirkka-Liisa Halonen ja Marja-Leena Nurminen Toksovassa neen Alfredin lapset, Dimitri Nuija ja Katherina Pjatnitskaja. Pienessä puheessani mainitsin, että Inkerin kansan elämä on ollut täynnään lähtemistä ja saapumista, eroamista ja kohtaamista. Nyt lounaalla oli verisukulaisten kohtaamisen hetki, sukulaisten, jotka vielä vähän aikaa sitten eivät tienneet toisistaan yhtään mitään. Halaten erosivat Matin suomalaiset tyttäret Dimitristä ja Katherinasta. Martti Soikkeli Kirjoittaja tutkii Matti Levosen alias Matti Nuijan elämänvaiheita.

11 Johannes Togi Tuomittu pykälän 58 mukaan Huikea selviytymistarina Uralin vankileiriltä Ulla Riuttu Hämeenlinna: Päivä, 1998 ja 2003 Kirjan kanteen kuvituksineen on tiivistetty kaikki oleellinen sen sisällöstä: Kyseessä on "se tavallinen" tarina miellyttävän näköisestä miehestä, joka on joutunut Neuvostoliitossa vankileirille tuomittuna valtion petoksesta, ja joka rangaistuksen kärsittyään palaa kovia kokeneena ja kertoo tarinansa. Kirja on on "tavanomaisesta" lähtökohdastaan huolimatta erittäin kiinnostava ja koskettava. Tästä saamme kiittää paitsi monivaiheista tarinaa, myös sen kirjoittajaa Ulla Riuttaa. Kertomus syntyy matkalla, jonka Johannes Togi ja Ulla Riutta tekevät 1990-luvun Virossa ja Venäjällä Johanneksen lapsuuden ja myöhempien elämänvaiheiden maisemissa. Johannes Togi syntyi vuonna 1913 Vääräojan kylässä lähellä Suomen rajaa. Suomenlahden ranta oli ollut hänen lapsuutensa leikkimaisema. Lapsuus katkesi varhain vanhempien kuolemaan. Leikit vaihtuivat työhön ja asuinympäristö Leningradiin. Vapaa-aikoina nuori mies saarnasi uskostaan. Suomalaisuus ja usko Jumalaan koituivat nuoren miehen kohtaloksi. Hänet vangittiin ensimmäisen kerran vuonna Toisesta vankeudestaan hän vapautui vuonna Vasta 1956 palautettiin hänen kunniansa, kun viranomaiset tunnustivat, että hän oli ollut koko ajan syytön. Johannes Togin elämässä on ollut muuan erityispiirre, jota ilman niin hänen elämänsä kuin siitä kirjoitettu kertomuskin olisivat muotoutuneet toisin, nimittäin Johanneksen vankkumaton luottamus Jumalaan. Vaikka usko ja sen julistaminen olivat osasyy vankeuteen, uskon säilyminen vaikeuksien keskellä auttoi häntä toimimaan leirillä rehellisesti ja luotettavasti, mistä seurasi pääsy luottovangin asemaan ja säästyminen kaikkein kuluttavimmista työtehtävistä. Itse asiassa hän eteni jopa vankileirin erilaisten tuotantolaitosten johtotehtäviin. Uskostaan Togi kiittää äitiään, joka kuolin-

12 vuoteellaan antoi hänelle ainoaksi perinnöksi Raamattunsa. Togi oli tuolloin 13-vuotias. Raamattu oli hänen suurin aarteensa siihen asti, kunnes hän joutui luopumaan siitä vankeuteen joutuessaan. Raamatun vaiheet olivat sen jälkeen lähes yhtä jännittävät kuin omistajansakin, mutta niin vain vankileiriltä palaavalle Johannekselle voitiin ojentaa takaisin hänen oma Raamattunsa, joka oli elänyt omat vaiheensa Inkerissä sodan keskellä samaan aikaan kuin Johanneksen vaimo ja tytär olivat olleet sotaa paossa Suomessa. Johanneksessa oli myös oma-aloitteisuutta ja luovuutta, josta hänen ympäristönsäkin pääsi nauttimaan. Koivun sisäkerroksista tehtiin virsuja, auton renkaista kumisaappaita, olemattoman vaatimattomista aineksista syntymäpäiväkakku ystävälle... Tavoitteena oli aina toisten auttaminen. Yhdyn kirjan takakannen tekstiin "Johannes Togin elämästä kasvaa suuri kertomus siitä, miten luottamus Jumalaan voi varjella ihmisen mieleltään terveenä ja vapaana katkeruudesta äärimmäisen julmissakin oloissa." Itse haluaisin vielä lisätä, että lieneekö tässä myös yksi pitkän elämän saloja. Tätä kirjoitettaessa ( ) Johannes Togi elää 93-vuotiaan Tallinnassa. Suosittelen kirjaa! Alina-Sinikka Salonen Kirjaa on saatavilla mm. Inkerin kulttuuriseurasta. Inkerin kulttuurikanava Inkerin kulttuuriseuran jäsenlehti Päätoimittaja Helena Miettinen. puh Jakelu, jäsenrekisteri: Tytti Piironen. Puh Toimisto: Kaarlenkatu 3-5 A, Helsinki. Auki ma-pe Puh. (09) Seuran sähköposti: Uutisvuoto ja Salatut elämät Joukko seuran jäseniä on ollut vuoden mittaan useita kertoja avustajana Salatut elämät -tv-sarjassa ja edesauttaneet tällä tavoin varojenhankintaa. Kuvaukset ovat usein aamupäivällä ja kestävät muutaman tunnin. Jos sinua kiinnostaa tulla joskus mukaan kuvauksiin, jätä yhteystietosi Kirsti Kalliomaalle puh tai sähköpostitse kolumbus.fi. Kirsti ottaa sinuun yhteyttä. Suuria luonnerooleja ei kuitenkaan ole luvassa, vain hauskoja hetikä. Hauskaa on luvassa myös 11.5., kun Inkerin kulttuuriseura on yleisönä Uutisvuodon nauhoituksessa. Mukaan mahtuu 30 henkilöä ilmoittautumisjärjestyksessä. Meilaa tai soita Alina-Sinikka Saloselle

13 INKERIN KULTTUURI- SEURAN TOIMINTA- SUUNNITELMA 2007 Inkerin kulttuuriseuran toiminnassa vuonna 2007 korostuu eri tasoilla tapahtuva henkilökohtainen terapeuttinen muistelutyö erilaisia: luovia ja toiminnallisia metodeja käyttäen ja muistelua tukevien tietojen tallettaminen. Kohderyhminä ovat erityisesti ikääntyneet ja eri tavoin syrjäytymisvaarassa olevat inkeriläistaustaiset henkilöt. Tärkeänä osa-alueena on edelleenkin inkeriläisyyden eri puolien tunnetuksi tekeminen eri kohderyhmille. Vuonna 2007 keskiössä ovat etenkin venäjänkieliset henkilöt. Vuosi 2007 on Inkerin kulttuuriseuran 15. toimintavuosi. Jäsenmäärä on ollut kahtena viime vuonna kasvussa ja jäsenmaksun maksaneiden jäsenten määrä pyritään nostamaan toimintavuoden aikana 150:een. MUISTOPANKKI Vuonna 2006 hankittu Comma-ohjelma otetaan käyttöön ja luodaan valokuviin ja tarinoihin perustuva atkpohjainen muistokioski, joka tarjoaa mahdollisuuden tutustua ja tutkia inkeriläisyyttä. Kioskin lisäksi muistopankkiin viedään vanhoja lehtiartikkeleja sekä arkistoista saatavaa materiaalia. Myös Inkerin seurakuntien mikrofilmien digitalisointi on tarkoitus viedä loppuun toimintakauden aikana. Digitalisointi palvelee kilöitä, myös kadonneita omaisiaan etsiviä henkilöitä. Muistopankin rakentaminen tapahtuu suurelta osin vapaaehtoisvoimin. Mikrofilmien digitalisoimista ja skannausta tekee tätä varten työllistetty projektityöntekijä. Internetsivuilla olevan Virtuaali-Inkerin täydentäminen on osa muistopankki-projektia. TERAPEUTTINEN MUISTELUTYÖ Syksyllä 2006 käynnistynyt muistorasiatyöskentely jatkuu keväällä Muisteluryhmiä toimii Helsingissä ja Keravalla. Lisäksi helmikuussa 2007 järjestetään Inkerinmaalla Kikkerissä muistorasiatyöpaja ja vuoden toisella puoliskolla myös Pietarissa Litenin palvelukeskuksessa. Tavoitteena on valmistaa vuoden 2007 aikana 20 muistorasiaa. Venäjällä järjestettävät muistorasiatyöpajat toteutetaan yhteistyössä Villa Inkerin ja Pietarin Inkerin liiton kanssa. Mikäli rahoitus järjestyy, projektiin liittyy myös koulutuksellinen ulottuvuus, kun Villa Inkerin työntekijöitä harjaannutetaan toiminnallisten ja luovien menetelmien käyttämiseen vanhustyössä. Syyskaudella 2007 pyritään järjestämään yhteistyössä Helsingin kaupungin Itäisen alueen työväenopiston kanssa Muistomekko-kurssi, jossa osallis

14 tujat valmistavat itselleen mekon tai hameen, johon he eri menetelmin tuottavat elämäntarinaansa. Inkerin kulttuuriseura tutkii mahdollisuuksia saada kumppaneita ja rahoitus ent. Neuvostoliiton alueelta tulleiden inkerinsuomalaisten ja venäjänsaksalaisten yhteisen muistelutyöpajan järjestämiseksi. Kumppaneina olisivat tällöin Villa Inkeri ja esim. saksalainen St. Hedwigshaus. Toiminnan tavoitteena on kokemusten vaihtaminen vertaisryhmässä. SUKUTUTKIMUS Inkerin sukujen tutkimista tuetaan Internetin ja sähköpostin kautta. Inkerin kulttuuriseuran sukututkimukseen perehtyneet asiantuntijat antavat sähköpostitse henkilökohtaista palvelua. Vuoden 2007 aikana tehdään kaksi tutustumiskäyntiä yksi kevätkaudella ja yksi syyskaudella Inkerin asiakirjoja sisältäviin arkistoihin. Kansallisarkiston esittelyn on torstaina klo 17. Tällöin tutustuaan erityisesti Inkeriin liittyvään materiaaliin. Lokakuussa on vuorossa Museoviraston kuva-arkisto torstaina klo Siihen sisältyy kuva-arkiston johtajan Sirkku Döllen n puolen tunnin alustus ja sen jälkeen voi tutustua inkeriläiseen valokuvamateriaaliin. KÄSITYÖPERINNE Inkerin kulttuuriseura on hakenut Suomen kulttuurirahastolta avustusta, jonka turvin fil.maist. Anna Rauhala voisi jatkaa Inkerin neule -projektin työstämistä. Toimintavuoden aikana järjestetään kaksi käsillä tekemiseen liittyvää tapahtumaa, yksi kevätkaudella ja yksi syyskaudella. Kyseeseen voi tulla esim. neulakinnaskurssin uusinta, tuohikoristeiden valmistus tai inkeriläiset pitsit. KUVATEOS POHJOIS-INKERIN NYKYPÄIVÄSTÄ Jenny ja Antti Wihurin rahastolta saadun apurahan turvin käynnistyvät Pohjois-Inkerin nykyisyydestä ja menneisyydestä kertovan kuvateoksen valokuvaus kesällä Tavoitteena on toimittaa kuvateos, jossa kerrotaan erityisesti rajan pinnassa olleiden seurakuntien historiaa ennen ja nyt. NÄYTTELYTOIMINTA Syksyllä 2007 toteutetaan yhteistyössä Leningradin alueen kulttuurikomitean kanssa tilkkutäkkinäyttely Smolnan näyttelytilassa. Inkerin kulttuuriseura osallistuu näyttelyyn Tarinapeitoilla. Toimintavuonna käynnistyy myös vuonna 2008 avattavan Rajan pinnassa olevan näyttelyn suunnittelu yhteistyössä Kulttuurien museon kanssa. Kyseiseen näyttelyyn on tulossa Inkeriä koskeva osio, jonka toteuttamisestyöpajatoimintaa eri aihepiireihin liittyen.

15 GRUNDTVIG-YHTEISTYÖ Grundtvig II-ohjelmaan liittyvä projekti Learning Europe towards democracy jatkuu vielä vuonna Kumppaneiden tapaamisia on kevätkaudella kaksi. Inkerin kulttuuriseura hakee rahoitusta myös kolmanneksi projektivuodeksi, mikä alkaa MATKAT Kevätkaudella järjestetään kaksi jäsenmatkaa Länsi-, Keski- ja Itä- Inkeriin toukokuussa ja kesäkuussa. Syyskaudella järjestetään matka Pohjois-Inkeriin Kaikilla matkoilla on oppaana Aleksej Krjukov Keski- ja Itä-Inkerin matkalla on vielä muutamia vapaita paikkoja, samoin Pohjois-Inkerissä. Tiedustelut Tytti Piironen YLEISÖTAPAHTUMAT Kevätkaudella 2007 järjestetään Inkerin kirjallisuusilta huhtikuussa. Lisäksi tutkitaan mahdollisuuksia inkeriläisen ruokatapahtuman järjestämiseksi, mikäli sopiva pitopaikka löytyy. Syyskaudella toteutetaan Inkerinpäivän tienoolla perinteinen vainoissa kärsineiden muistotilaisuus Helsingin tuomiokirkossa. TYÖPAJATOIMINTA Toimintavuoden aikana pyritään järjestämään noin kerran kuukaudessa työpajatoimintaa eri aihepiireihin liittyen. Ennen pääsiäistä järjestetään pääsiäismunien maalausta Syksykaudella järjestetään neulakinnaskurssi sekä tuohityöpaja. KESÄJUHLAT Inkerin kulttuuriseura osallistuu Suomen Inkeri-liiton kesäjuhlien järjestelyihin Helsingissä heinäkuun toisella viikolla. TIEDOTUSTOIMINTA Inkerin kulttuuriseuran tapahtumista tiedotetaan jäsenkirjeillä ja Internetissä -sivuilla. Sivujen informaatioarvo on suuri. Laskurin lisäämisen jälkeen tiedetään, että sivuilla vierailee kuukausittain yli 2000 kävijää. Laajempi Inkerin kulttuurikanava ilmestyy 2-3 kertaa. TYÖLLISTÄVÄ TOIMINTA Seuran toimisto Koivussa ja tähdessä tarjoaa mahdollisuuden pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen sekä työharjoitteluun sekä pitkäaikaistyöttömille että opiskelijoille. Tilanpuutteen vuoksi toimistolla voi olla kerrallaan vain kaksi pidemmäksi ajaksi työllistettyä toimihenkilöä, joiden lisäksi on mahdollista tarjota harjoittelupaikka muutamiksi viikoiksi kerrallaan. HALLITUKSEN VARAJÄSEN Pia Okamo valittiin syyskokouksessa valittiin yhdistyksen hallituksen varajäseneksi. Muiden jäsenten toimikausi jatkuu syksyyn 2007.

16 Alkukevään tapahtumakalenteri 8.2. Vierailu Kansallisarkistoon Kansallisarkiston esittely on torstaina klo 17. Tällöin tutustutaan erityisesti Inkeriin liittyvään materiaaliin. Esittelystä kerätään muutaman euron kynnysmaksu arkiston oppaan kulujen peittämiseksi. Kansallisarkisto sijaitsee Suomen Pankin vieressä, osoitteessa: Rauhankatu 17, HELSINKI. Muistorasiatyöpaja käynnistyy Inkerikodissa 8.2. klo 13 Kevään muistorasiatyöpaja käynnistyy yhteistyössä Seukkoseuran kanssa Karjalatalon Inkerikodissa. Ryhmään mahtuu mukaan vielä muutama muistelija. Karjalatalon osoite on Käpylänkuja 1. Muut kokoontumispäivät ovat ja Tervetuloa mukaan tekemään elämäntarinat näkyviksi! Keravan muistelupiiri jatkaa Kokoontumispaikkana Talkoorenkaan tilat osoitteessa Aleksis Kiven tie 19, Kerava. Kokoontumisajat ovat klo 14.30, klo ja klo Toukokuussa tehdään kevätretki. Muistorasiapaja Villa-Inkerin palvelutalossa Kikkerissä Pääsiäismunien maalausta Inkerikodissa klo Koivussa ja tähdessä klo Osoite on Karlenkatu 3-5A. Toukokuu Uutisvuodon nauhoitus. Ilmoittautumiset tai tai /Alina-Sinikka Salonen. Vuoden 2007 Inkerin matkat Keski- ja Itä-Inkeri. 285 euroa. Muutama paikka vapaana.tai tai /Alina-Sinikka Salonen Pohjois-Inkeri. noin 280 euroa. Muutama paikka vapaana. Oppaana Aleksej Krjukov. Ilmoittautumiset: Tytti Piironen, Nummenpääntie 128, Perttula. puhelin