Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry

Transkriptio

1 Hyväksytty SONKin liittokokouksessa Turussa Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry VISIOASIAKIRJA

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 3 2 DEMOKRATIA JA POLITIIKKA OSAKSI ARKEA 3 3 TÄRKEISTÄ ASIOISTA ON PÄÄTETTÄVÄ YHTEISESTI SOSIALIDEMOKRAATTINEN MAAILMAN POLITIIKAN VAIHTOEHTO TYÖ 7 5 VISIO SOSIALIDEMOKRAATTISESTA LIIKKEESTÄ 9 6 TALOUS KOHTI KESTÄVÄÄ KASVUA 11 7 LOPUKSI 12

3 1 JOHDANTO Tulevaisuus on sellainen kuin haluamme sen olevan. Näkymiä tulevaisuudesta pitää luoda, jotta tiedämme, minkälaisen haluamme yhteiskunnan olevan nyt, kymmenen tai sadan vuoden päästä. Visioita tulevaisuudesta tarvitaan myös sen vuoksi, että osaamme kertoa muille, minkälaiseksi haluamme yhteiskuntaa muokata. Osa sosialidemokraattisista tavoitteista on jo saavutettu, mutta paljon on vielä saavuttamatta. Tavoitteet ovat osa suurempaa tarinaa sosialidemokraattista maailmankuvaa. Tavoitteiden saavuttamiseksi pitää olla konkreettisia keinoja, ja keinoja, joilla visiota oikeudenmukaisesta maailmasta voidaan edistää. Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry:n visioasiakirja on yhteisen ajattelun tuotos. Eri visioista, tavoitteista ja keinoista on keskusteltu ja väitelty. Uusia ideoita ja ajatuksia on esitetty, vanhoja on poistettu ja muokattu. Visioasiakirjassa esitetään abstrakteja ideoita ja konkreettisia ehdotuksia. Osa lienee toteutettavia jo nyt, osa ideoista vaatii jatkojalostusta. Osa ideoista voi olla lopulta mahdoton toteuttaa, osaa voimme olla viemässä eteenpäin jo huomenna. Visioasiakirja ei ole valmis näkemys maailmasta, se on SONKin visio siitä, minkälaisen tulevaisuuden haluamme. 2 DEMOKRATIA JA POLITIIKKA OSAKSI ARKEA Nykymuotoinen demokratia on kriisissä Suomessa. Siitä kertovat alhainen äänestysprosentti niin valtiollisissa kuin kunnallisissa vaaleissa, kansalaisten tietämättömyys politiikan arkipäivän tapahtumista sekä suomalaisten epäluottamus poliitikkoja kohtaan. Politiikka on kadonnut arjesta. Syöttämällä mantraa asioiden epäpoliittisuudesta ja vaihtoehdottomuudesta on kansalaiset työnnetty poliittisen sfäärin ulkopuolelle. Politiikan piiriin he astuvat aina vaalien koittaessa. Politiikan pitää olla osa ihmiselämää. Mielipiteitä saa olla, mielipiteitä pitää olla ja mielipiteillä on eroa. SONK haluaa nähdä maailman, jossa jokainen kansalainen tietää mitä on politiikka ja miten päätöksiä tehdään. Politiikka voidaan tuoda lähemmäksi kansalaisia vain tekemällä siitä avoimempaa. Suoraa demokratiaa tulee Suomessa lisätä sekä kunnallisella että kansallisella tasolla. Uusi kansalaisaloite on hyvä askel tähän suuntaan. Kun kansalaisia osallistetaan päätöksentekoon, lisääntyy heidän tietämyksensä politiikasta. Kun politiikasta tulee arkipäivää, järjestelmän legitimiteetti vahvistuu. Parlamentarismia heikentävät myös monet muut politiikan nykykäytännöt. Esimerkiksi hallitusneuvottelut ovat yksi tärkeimmistä suomalaisen politiikan areenoista, mutta niiden julkisuus on vaillinaista. Tiedotus hallitusneuvotteluista pitää tehdä avoimeksi. Parlamentarismia kehitettäessä on oltava rehellinen sen suhteen, mistä eduskunnassa tai kunnanvaltuustoissa voidaan oikeasti päättää. Lisäksi huomio tulee kiinnittää siihen, valitaanko demokraattisilla menettelytavoilla vain se, ketkä asioista päättävät vai myös se, mistä asioista päätetään. Suomi porskutti joskus maailman kärjessä tietoteknisessä kehityksessä. Kehitys ei ole ulottunut kuitenkaan poliittiseen järjestelmään. Nyt eduskunnan valiokuntatyössä kokeillaan siirtymistä sähköiseen työskentelyyn. Tämä on laajennettava koskemaan kaikkea poliittista työtä koko Suomessa. Samalla lainsäädäntötyön julkisuutta on lisättävä. Erityisin perusteisin salaisiksi julistettavia asiakirjoja lukuun ottamatta kaikki kunta- ja kansallisen tason päätösasiakirjat on julkistettava samalla, kun ne on annettu poliittisille luottamushenkilöille käsiteltäviksi. 3

4 Politiikan managerialismista on tullut yksi nyky-yhteiskunnan ongelmia. Kansanedustajista on tullut yhä enenevässä määrin ammattipoliitikkoja. Politiikasta on tullut ura, ei ainoastaan luottamustoimi. Ammattipoliitikkoja tarvitaan, mutta poliitikot tarvitsevat myös ammattitaitoa. Koska kansanedustaja edustaa kansaa, tulee hänen myös tuntea tämän arki. Eräs demokratian ongelmista on hallinnon ja virkamiesten suhteettoman suuri rooli. Kansanvallan komentoketju on kääntynyt väärinpäin. Hallinto määrittää, mistä päätetään ja minkälaisia laki- tai toimenpidealoitteita tulee päätöksentekoon. Ongelma on erityinen kuntatasolla. Poliittinen valta pitäisi olla poliitikoilla, virkamiehillä vain valmisteluvalta. Tämän vuoksi tulisikin lailla säätää, että sekä kunnallisella että kansallisella tasolla virkamiesten pitää valmistella samasta asiasta useita lakialoitteita tai muita toimenpide-ehdotuksia, joiden pohjalta poliitikot voisivat tehdä päätöksiä, silloin kun se on mahdollista. Myös puolueiden toiminnassa on parannettavaa. Suomalaisessa demokratiassa puolueet valmistautuvat vaaleihin kansaa kosiskelevilla sloganeilla, joissa lupaillaan kaikenlaista seuraavan vaalikauden ajaksi. Puolueilta löytyy kuitenkin myös pitkän aikavälin ohjelmia. Edustuksellisen demokratian pitäisi kehittyä niin, että pitkän aikavälin ohjelmat tulisivat mukaan kaikkiin vaaleihin. Puolueiden pitkäaikavälin visiot pitäisi esittää vaalikamppailun yhteydessä, ja niiden toteutumista ja vastaavuutta päivän politiikan kanssa tulisi seurata. Demokratiaa kehitettäessä on huomioitava, että demokratiaa on kehitettävä laajalla rintamalla. Yksi muoto on yritysdemokratia. Lisäksi pitäisi miettiä, miten kansalaisten ääni saadaan kuulumaan paremmin kansallisissa ja kunnallisissa yhtiöissä. Demokratian kehittämisessä kaikki palautuu lopulta kansalaisten osallistumiseen. Mitä kiinnostuneempia ja aktiivisempia kansalaiset ovat, sitä paremmin demokratia toimii. Kun kansalaisia informoidaan enemmän ja kansalaisille tarjotaan uusia yhteiskunnallisia vaikutuskanavia, myös kansalaisyhteiskunnan toiminta voimistuu. Tämä on itseään ruokkiva prosessi. Kun osallistetaan, niin osallistutaan. Kun osallistutaan, niin halutaan myös osallistaa. Kaikessa demokratian kehittämisessä valokeila täytyy pitää kansalaisissa, sivistyksessä ja elinikäisessä oppimisessa. Sivistyksen merkitystä ei demokratian näkökulmasta voi liiaksi korostaa karkeasti ottaen demokratian kannalta on aivan sama äänestävätkö ihmiset vai eivät, jos he eivät tiedä lainkaan miksi, mitä ja mihin se vaikuttaa. Yksi tapa edistää sivistystä on työväen perinteinen sivistystoiminta. Myöskään varhaiskasvatuksen merkitystä sosialisaation ja yhteiskunnallisen osallistumisen kannalta ei voi ylikorostaa. Sivistyksen ja elinikäisen oppimisen kautta hankitaan näkemys yhteiskunnallisista syy-seuraus-suhteista. Yhteiskunnan polarisoitumista poliittisiin ääripäihin pystytään estämään, kun yhä suurempi ihmisjoukko osallistuu yhteiseen päätöksentekoon. Samalla neuvottelemisen ja sopimisen kulttuuri pitää säilyttää yhteiskunnassamme. Poliittisia eroja pitää olla ja mielipide-eroilla on väliä. Yksin ei kuitenkaan kukaan taaperra. Yhdessä tekeminen on ihmisyyden ylin kehitysaste. Yhdessä tekeminen tarkoittaa yhdessä tekemistä samanmielisten kesken, mutta myös vastakkaisten näkökulmien huomioon ottamista. Politiikan pitää olla osa ihmiselämää. Politiikka voidaan tuoda lähemmäksi kansalaisia vain tekemällä siitä avoimempaa. Suoraa demokratiaa tulee Suomessa lisätä sekä kunnallisella että kansallisella tasolla. Poliittinen valta pitäisi olla poliitikoilla, virkamiehillä vain valmisteluvalta. Edustuksellisen demokratian pitäisi kehittyä niin, että pitkän aikavälin ohjelmat tulisivat mukaan kaikkiin vaaleihin. Yhdessä tekeminen on ihmisyyden ylin kehitysaste. 4

5 3 TÄRKEISTÄ ASIOISTA ON PÄÄTETTÄVÄ YHTEISESTI SOSIALIDEMOKRAATTINEN MAAILMAN-POLITIIKAN VAIHTOEHTO 2112 Ihmiskunta ei ole riittävän sopeutumiskykyinen kohtaamaan maapallon horisontissa häämöttävää vakavaa ekologista kriisiä moraalisesti kestävällä tavalla. Ihmiskunnan pelastavan politiikan tulee noudattaa demokratian, vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden periaatteita sekä kunnioittaa ihmisoikeuksia. Maapallon heikentyvä kantokyky vaikuttaa raskaimmin huono-osaisiin, eli ihmiskunnan suureen enemmistöön. Kapitalistisen järjestelmän historia osoittaa, että inhimillisesti raskaimman taakan kantavat ne, joiden lähtökohdat itsensä puolustamiseen ovat heikoimmat. Lähitulevaisuuden suuret kysymykset on siis politisoitava, koska ihmisarvo on jakamaton ja universaali. Välttämättömiä päätöksiä ei voida tällä hetkellä tehdä, koska toimivalta tärkeissä kysymyksissä on demokratian ulottumattomissa. Maailman taloudellisten resurssien käytöstä päättävän yrityssektorin mielenkiinto rajoittuu tiukasti voiton maksimointiin harvoille. Suuryritysvetoisesti maailman integroiva talouspolitiikka aiheuttaa lyhytnäköisyydellään vakavan vaaran miljardien ihmisten ihmisarvolle. Tämän ajan globaalit valtarakenteet on kyseenalaistettava, koska myös tulevilla sukupolvilla on oltava oikeus ihmisarvoiseen elämään. Oleellista on siis tiedostaa, että mikäli ylikansalliset demokraattiset rakenteet ja globaali kansalaisyhteiskunta eivät kehity, vallankäyttöä jatkavat markkinaorientoituneet toimijat. Uskomme, että kansainvälinen demokratisoitumiskehitys jatkuu 2010-luvun jälkeen. Tämä johtuu siitä, että vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden ideaa on kasvavassa määrin vaikeampaa pitää poissa kansalaisten tietoisuudesta. Uudet sähköiset viestintävälineet tulevat läpäisemään sensuurimuurin myös siellä, missä epädemokraattinen hallinto sitä vähiten toivoo. Uskomme, että ihmiset ajasta tai paikasta riippumatta valitsevat vapauden ja ihmisoikeudet sorron ja pelon sijasta, jos valinnalle annetaan mahdollisuus. Demokratisoituminen jatkuu myös maissa, jossa demokratialla on perinteitä. Kehittyneiden maiden kohdalla ihmisten usko ja halu vaikuttaa demokratian avulla korostuvat seuraavien vuosikymmenten kuluessa, mikä on lopputulosta sosiaalisesta heräämisestä maailman epäkohtia vastaan. Nykymuotoinen vapaa markkinatalous tuottaa väistämättä äärimmäisen esimerkin, joka toimii inspiraation lähteenä kansalaisaktivismille ja kansainväliselle medialle. Viesti muutoksen tarpeesta tavoittaa syvällisesti jokaisen itsestään ja lähimmäisistään kiinnostuneen ihmisen. Kansalaisliikehdinnän seurauksena demokratiat alkavat etsiä todenteolla sellaista yhteiskuntamallia, joka sovittaa yhteen talouden ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön välisen intressiristiriidan. Vuonna 2112 maapallon väkiluku on noin 10 miljardia ihmistä. YK:n mukaan jo vuonna 2050 maapallo tarvitsisi neljän maapallon resurssit kyetäkseen pitämään yllä ennusteen mukaisen kulutustason. Maa on jo nyt materiaalisen kantokykynsä äärirajoilla. Tulevia sukupolvia uhkaavat ilmaston lämpenemisen seuraukset, kuten veden pinnan nousu, eroosio, luonnon ääri-ilmiöiden lisääntyminen sekä asumis- ja viljelykelpoisen maan väheneminen. Luonnonvarojen ehtyminen voi aiheuttaa muun muassa energiapulaa, pulaa puhtaasta vedestä, tautiepidemioita, puutteellista ravinnon saantia ja nälänhätää. Ekologisen katastrofin moninaiset uhat voivat yhdessä tai erikseen luoda intressiristiriitoja alueiden ihmisten välille ja lisätä näin ollen sotilaallisen katastrofin todennäköisyyttä. Edellä kuvattuun haasteeseen pitää vastata olemassa olevia rakenteita kehittäen ja hyväksi havaittuja Euroopan unionin käytänteitä soveltaen siten, että demokratia on prosessin keskiössä. SONK esittää demokraattisesti 5

6 valittua maapallon parlamenttia tekemään politiikkaa ihmiskunnan selviäminen ohjenuoranaan. Legitiimiä budjetti- ja lainsäädäntövaltaa käyttäen ihmiskunta voi väistää sen itselleen aiheuttaman maailmanlopun skenaarion toteutumisen. Ihmiskunta siirtyy perustamaan maailmanlaajuisen poliittisen päätöksenteonpaikan ja foorumin vähittäisen kehityksen myötä. Maailman ihmisten sosiaalinen lähentyminen edellyttää, että kansalaisen perspektiivi todellisuuteen sisältää suuremmassa määrin elementtejä globaalista viitekehyksestä. Maailman parlamentti toimisi päätöksenteon paikan lisäksi foorumina maailman kansalaisyhteisöille, jossa keskusteltaisiin laajasti, kriittisesti ja kilpailevista näkökulmista käsin ihmiskuntaa haastavista kysymyksistä. Maailman parlamentin keskeinen tehtävä olisi erilaisten näkemysten kanavointi yleisesti hyväksytyllä tavalla. Näin edistetään sosiaalisen lähentymisen edellyttämää tietoisuutta eri näkökulmista globaalien haasteiden vastaamiseen. Tavallisen ihmisen tavoittava poliittinen puhe globalisaatiosta on mahdollinen vain maailmanlaajuisen poliittisen foorumin avulla. Maailman parlamentin tarkoitus ei olisi ainoastaan päätöksenteon legitiimiyden saavuttaminen, vaan se olisi myös väline merkityksen omaavan kansalaiskeskustelun luomiseksi globalisaatiosta. Maailma tulee jakautumaan alueellisiin organisaatioihin eurooppalaisen kehityksen toimiessa suunnannäyttäjänä. Maanosat jakautuvat paikallisiin autonomisiin hallintoalueisiin, joiden sisällön määrittelevät ihmiset äänestämällä. Paikallishallinto voi myötäillä nykyisiä kansallisvaltioiden rajoja, tai ne voivat toteuttaa historian saatossa muotoutuneita kulttuuri- ja identiteettialueita. Hallinnon tasoja on kolme: Globaali, alueellinen ja paikallinen. Alueelliset organisaatiot ovat ryhmittyneet maailman parlamentissa. Poliittista valtaa ei keskitetä, vaan se jaetaan läheisyysperiaatteen mukaisesti, eli päätökset tehdään asiayhteys huomioiden mahdollisimman lähellä ihmistä. Ilmastonmuutoksen kaltaiseen globaaliin haasteeseen vastataan maailman parlamentista ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspolitiikka ovat paikallisen päätäntävallan alla. Talouspolitiikasta ja sen valvonnasta vastaavat alueet yhteistoiminnassa paikallisen tason kanssa. Päätöksenteon läpinäkyvyys tulee olemaan päättämisen kriteeri. Suoran demokratian pääasiallinen viitekehys on paikallisella tasolla. Maailman parlamentin toimivalta on tiukasti rajattu ekologisesti kestävään globalisaation hallintaan. Politiikan toteuttamiseksi sillä olisi käytössä sanktioita, joiden tarkoituksena on kannustaa yhteisesti sovittujen päätösten toteutumiseen. Tuomiovaltaa käyttäisi riippumaton oikeusistuin. Maailman parlamentin tehtäviin kuuluu kulutuskulttuurin kannustaminen ekologisesti kestävään suuntaan esimerkiksi verokannustein. Ihmiskunnan selviytymisen kannalta tärkeimmät teknologiat pitää vapauttaa patenttisuojista. Maailmaan pitää luoda globaali päästökauppajärjestelmä. Päästökauppajärjestelmä on yksi keskeisimmistä askelista vihreään talouteen siirryttäessä. Pankkien ja yrityssektorin yhteiskuntavastuun toteutumista pitää valvoa ja laajentaa lainsäädännön avulla. Yritysten välinen aito kilpailu pitää mahdollistaa purkamalla veroparatiisit ja tekemällä yritysten kirjanpidosta täysin läpinäkyvää. Fossiilisten materiaalien käyttöä energian tuottamiseen pitää rajoittaa. Eri alueiden olisi myös raportoitava hiilidioksidipäästöjen kehityksestä maailman parlamentille, jolla olisi mandaatti puuttua ilmastonmuutosta kohtuuttomasti kiihdyttävään toimintaan. Ihmisoikeuksien kannalta on keskeistä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistuksen toteutumisen takaaminen. Lisäksi ylikansalliset talouspoliittiset instituutiot, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki, tulee saattaa parlamentaarisen ohjauksen alle. Kaikkiaan talouspolitiikkaa pitää toteuttaa keynesiläistä perinnettä noudattaen, tavoitteena täystyöllisyys. Uudistusten tavoitteena olisi siis globaalilla tasolla koordinoitu markkinatalous, joka toimii ekologisen kantokyvyn ehdoilla. Ei ole toivottavaa, että maailman sopeutuminen haasteisiin tapahtuu äkillisesti tai ylhäältä sanelemalla. Päätöksenteon on oltava demokraattisesti legitiimiä. Muutos tapahtuu parlamentaarisessa ympäristössä 6

7 tapahtuvan demokraattisen ideologioiden välisen kamppailun kautta. Kehityksen suunnannäyttäjän aseman saa se ideologia, joka onnistuu vakuuttamaan äänestäjät poliittisen toiminnan kautta. Kehittyneiden maiden kohdalla ihmisten usko ja halu vaikuttaa demokratian avulla korostuvat seuraavien vuosikymmenten kuluessa, mikä on lopputulosta sosiaalisesta heräämisestä maailman epäkohtia vastaan. Tulevia sukupolvia uhkaavat ilmaston lämpenemisen seuraukset, kuten veden pinnan nousu, eroosio, luonnon ääri-ilmiöiden lisääntyminen sekä asumis- ja viljelykelpoisen maan väheneminen. SONK esittää demokraattisesti valittua maapallon parlamenttia tekemään politiikkaa ihmiskunnan selviäminen ohjenuoranaan. Die einzige Form, in der Europa als politisch handlungsfähige Einheit entstehen kann, ist die soziale Demokratie Ainoa muoto, jossa Eurooppa voi syntyä poliittisena kokonaisuutena, on sosialidemokratia. - Gotz TYÖ Työelämä elää murrosvaihetta. Perinteiset pitkäaikaiset suuryritysten tehdastyöpaikat ovat harvenemassa, ja yhä useampi työllistyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Yhä useampi myös perustaa tai joutuu perustamaan yrityksen työllistääkseen itse itsensä. Murroskohdassa on mietittävä, mikä on oikea keino pitää kiinni työsuhteen oikeudenmukaisuudesta. Tämä vaatii vanhan ja hyvän vaalimista mutta myös uudenlaista ajattelua. Työelämän kokonaisvaltaista muutosta, joka kuljettaa työntekijää tehtävästä ja alasta toiseen, ei voi jättää huomioimatta. Työelämän uudet muodot tarvitsevat ympärilleen uudenlaisen, työväen autonomiaa lisäävän turvaverkon. Yksi isoimmista yhteiskunnallisista ongelmista on työttömyys, sen huolestuttavimpana muotona nuorisotyöttömyys. Kilpailu työpaikoista käy kovana, jolloin kokemattomampien ja vähemmän koulutettujen nuorten vaarana on joutua kokonaan pois työmarkkinoilta. Tavoitteena on saada kaikki mukaan työelämään oikeudenmukaisin ehdoin, minkä vuoksi nuorille suunnatun nuorisotakuun laajentamista pitäisikin suunnitella kaikille työikäisille ja varmistaa, että se ei muodostu riiston välineeksi. Myös oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksia tulisi hyödyntää nykyistä laajemmin. On tärkeää laajentaa oppisopimuksen käyttöalaa sekä tietoisuutta siitä niin työnantajien kuin työntekijöiden keskuudessa. Se, ettei koulutyyppinen oppiminen sovi kaikille, ei saa tarkoittaa sitä, että erilaiset oppijat jäävät vaille koulutusta ja työllistymismahdollisuuksia. Yhdenvertaisuuden hengessä nuorisotakuu tulee laajentaa koko EU:n alueelle. Lisäksi työ- ja elinkeinotoimistojen rooli pitää uudistaa kokonaisvaltaisesti rahanvälittäjästä työnvälittäjäksi. Työ- ja elinkeinotoimisto on menettänyt sille lailla säädetyn paikan valtakunnan työnvälittäjänä. Harva työtön löytää enää TE-toimistojen kautta uutta suuntaa työuralleen. Tämän paikan ovat puolihuomaamatta vallanneet yksityiset työnvälittäjät, vuokratyötä välittävät yritykset. Vuokratyö on työtä, jossa työsopimus solmitaan työntekijän sekä välittäjänä toimivan rekrytointiyrityksen kesken, mutta itse työsuoritus tehdään kolmannelle osapuolelle. Vuokratyö on kärsinyt huonosta julkisuudesta jo pitkään, lähinnä siitä syystä, että sen avulla on mahdollista kiertää työsopimuslain työntekijän turvaksi säädettyjä pakottavia normeja. Vuokratyön ongelmiin 7

8 pitää puuttua, ja epätyypillisiä työsuhteita muuttaa vakituisiksi työsuhteiksi, joita ihmiset tutkimusten mukaan haluavat. Se, että työ ja sen tekijä löytävät toisensa, on tärkeää. Vuokratyön kaltaisilla järjestelyillä ei kuitenkaan saa heikentää työntekijän asemaa. Pian on kulunut sata vuotta siitä, kun työväenpuolue saavutti yhden koko historiansa tärkeimmistä tavoitteista, vaatimuksen kahdeksan tunnin työpäivästä. Nykyään työpäivät ja -viikot ovat useammin liian lyhyitä, kuin liian pitkiä. Osa-aikatyöstä on tullut työnantajille tapa siirtää osa yrittäjäriskistä työntekijälle, langettamalla kustannukset sairauspoissaoloista ja ylityötunneista osa-aikaisuutena työntekijöille. Aiemmin kalliina ylityönä teetetyt tunnit voi nykyään jakaa armopaloina, eli lisätyönä osa-aikaisille työntekijöille, jotka kädet ojossa ottavat jokaisen irti saamansa tunnin vastaan. Moni joutuu tekemään useaa työtä elantonsa eteen. Toisaalta hyväpalkkaisessa työssä oleva korkeakoulutettu tekee kuusikymmentuntista työviikkoa ja polttaa itsensä loppuun ennen kuin ehtii täyttää kolmeakymmentäviittä. Osa-aikaisuus on kaksiteräinen miekka, jonka molemmat puolet tulisi valjastaa työntekijän hyödyksi. Nykymaailmassa, jossa työn jakaminen on vastuullisen elämän iskulause, osa-aikaisuus loisi suuria mahdollisuuksia. Työelämän kuluttamat nuoret ihmiset avaisivat silmänsä ja voisivat olla jopa tuottavampia kuin ikuisessa oravanpyörässä. Samaan aikaan työtä riittäisi yhä useammalle tekijälle. Järjestelmämme mahdollistaa jo nykyisellään työttömyyskorvauksen ja palkan sovittamisen niin, että siitä hyötyvät kaikki. Emmekö käyttäisi tätä valmiiksi luotua järjestelmää tai kehittäisi sen pohjalle uutta? Samalla olisi kuitenkin syytä tukkia osa-aikaisuuden mahdollistamat porsaanreiät, jotta varsinkin matalapalkkaisissa töissä sinnittelevät ihmiset voisivat ansaita elantonsa työtä tekemällä. Köyhyysrajan alapuolella roikkuvat työssä käyvät ihmiset ovat absurdi ja samalla surullisen todellinen asia. Osa-aikaisuus tulee kääntää uhasta mahdollisuudeksi. Samalla pitkäaikaistyöttömien ja vaikeasti työllistyvien tilanteen parantamiseksi on vähennettävä toimeentulotuen ja työllisyysturvan eri muotojen leikkautuvuutta. Yksi suurimpia yksittäisiä muutoksia työelämän mullistuessa on työn ja yrittäjyyden rajan hämärtyminen. Yhä useampi ajautuu yrittäjäksi. Osa tahtomattaan, osa pakotettuina. Yritysriskin siirtämisestä työntekijälle on tehty paitsi mahdollista, myös kannattavaa. Yrittäjyydessä on kuitenkin nähtävä sen tuomat rajattomat mahdollisuudet vaarojen ohella. Yrittäjyys antaa sen harjoittajalle täysin vapaat kädet päättää omista työajoistaan ja -paikoistaan, mutta samalla sen mukana tulee entistä suurempi vastuu omasta toimeentulosta riskeineen. Yksi suurista huolenaiheista on, että yksityisyrittäjä ei ole minkään työelämää säätelevän lain piirissä. Näin ollen kilpailuttamalla saadaan nipistettyä tekijän selkänahasta viimeisetkin mehut. Kenties pienyrittäjyys sekä aliurakointi voitaisiin alistaa tiettyjen raamien sisään. Minimihintojen määrittäminen tietyntyyppisille työsuoritteille toisi tiettyä turvaa, jolloin kilpailu käytäisiin kenties työn laadulla. Kaikille yrittäjyys ei sovi, mutta niitä jotka ovat siihen valmiita ja kykeneviä, tulisi kannustaa. Yrittäminen on laajentuva työskentelyn muoto ja yrittäjien sosiaaliturvaa on parannettava, esimerkiksi kaikilta yrittäjiltä kerättävällä pakollisella sosiaaliturvamaksulla. Myös yrittäjien eläketurvan pakollisuutta tulee harkita. Yrittäjyydestä on tehtävä yhteiskunnallisesti kestävää. On muistettava, että myös yrittäjä on työntekijä. Nykyinen työttömyysturvajärjestelmä kaipaisi remonttia myös muuten kuin yrittäjäturvan osalta. Työväenliike yhdessä ammattiyhdistysten kanssa on saavuttanut mahtavia etuja työttömäksi jääville työntekijöille. Samalla järjestelmätasolla on syytä tarkastella rakenteita myös kriittisesti. Ammattiyhdistysliikkeen pitää miettiä tulevaisuuden tavoitteitaan myös laajemmin. Viime vuosien tiukat lakkotaistelut ovat olleet ay-liikkeen voimannäytöstä, joissa tuumaakaan periksi antamatta on vaadittu ja otettu 8

9 se, mikä työläiselle kuuluu. Samaan aikaan toisilla aloilla on otettu työelämän laadussa jopa kymmenien vuosien taka-askeleita. Toisaalta ay-liikkeen perinteistä edunvalvontaa heikentää pakkoyrittäjien ja epätyypillisten työsuhteiden määrän kasvaminen. Ay-liikkeen tulisikin laajentaa palveluvalikoimaansa myös pakkoyrittäjien, pätkätyöläisten sekä ulkomaalaisten työntekijöiden pariin. Haasteena ovat myös EU:n ja maailmanlaajuiset trendit, jotka kaipaisivat globaalia otetta ay-toimintaan. Samaan aikaan on muistettava, että yhteiskunnassa ja ihmisten välillä asiat sujuvat parhaiten sopimalla. Työnantajan ja työntekijän tulee yhdessä miettiä muuttuneen työelämään uusia piirteitä ja pyrkiä yhdessä löytämään uusia ideoita ja ratkaisukeinoja. Työmarkkinoilla tarvittaisiin enemmän vuorovaikutusta, jotta tiedettäisiin, mitä kumpikin osapuoli toiselta haluaa. Vuorovaikutusta kaivataan myös suomalaisen yhteiskunnan ja ulkomaalaisten työntekijöiden välille. Maahanmuuttajien työllistämisen esteitä pitää purkaa. Työllistyminen ja työ pitää nähdä integraation välineenä, ja joissain tapauksissa esimerkiksi kielitaitovaatimuksia voitaisiin löysätä, jotta maahanmuuttajien ulkomailla hankittu koulutus ja käytännön osaaminen voitaisiin hyödyntää myös Suomessa täyspainoisesti. Ulkomaalainen työvoima ei saa toimia suomalaisten työehtojen polkijana, kuten esimerkiksi rakennusteollisuudessa tai kuljetusalalla on tapahtunut. Ulkomaalaisten työntekijöiden tilanteen parantaminen vaatii yleistä ilmapiirin muutosta. Heidät tulee toivottaa tervetulleiksi ja antaa heille mahdollisuus näyttää kykynsä työelämässä, ottaen huomioon heidän erilaiset lähtökohtansa. Työpolitiikan lisäksi koulutuspolitiikalla on keskeinen rooli maahanmuuttajien integraatiossa. Koulutuspolitiikalla on muutenkin maaginen merkitys työpolitiikan kannalta. Asioita ei voi erottaa. Etenkin nuorten työttömyyteen vaikuttaa voimakkaasti se, että koulutustarjonta ja työmarkkinat ovat epätasapainossa keskenään. Koulutuksen tasoa ja määrää tulee kasvattaa varsinkin kun Suomi on taantumassa PISA-onnelasta kohti koulutus- ja työpolitiikan alempia kasteja. Suomalaisen työelämän on kohdeltava naisia ja miehiä tasavertaisesti. Ponnisteluja tämän eteen tulee tehdä koko yhteiskunnassa. Vanhempainvapaiden kustannukset tulee tasata kaikkien työnantajien kesken heidän työntekijämääränsä mukaisessa suhteessa. Alan naisvaltaisuuden tai ikäjakauman ei tule vaikuttaa työnantajilta kerättäviin maksuihin. Sukupuolittuneiden työmarkkinoiden ongelmaan on puututtava lisäksi jakamalla vanhempainvapaat mallin mukaisesti. Tavoitteena on saada kaikki mukaan työelämään oikeudenmukaisin ehdoin, minkä vuoksi nuorille suunnatun nuorisotakuun laajentamista pitäisikin suunnitella kaikille työikäisille ja varmistaa, että se ei muodostu riiston välineeksi. Vuokratyön ongelmiin pitää puuttua, ja epätyypillisiä työsuhteita muuttaa vakituisiksi työsuhteiksi, joita ihmiset tutkimusten mukaan haluavat. Yrittäminen on laajentuva työskentelyn muoto ja yrittäjien sosiaaliturvaa on parannettava, esimerkiksi kaikilta yrittäjiltä kerättävällä pakollisella sosiaaliturvamaksulla. Ulkomaalaisten työntekijöiden tilanteen parantaminen vaatii yleistä ilmapiirin muutosta. Vanhempainvapaiden kustannukset tulee tasata kaikkien työnantajien kesken heidän työntekijämääränsä mukaisessa suhteessa. 5 VISIO SOSIALIDEMOKRAATTISESTA LIIKKEESTÄ Solidaarisuus, tasa-arvo ja kansainvälisyys ovat arvoja, joista on syntynyt sosialidemokraattinen liike. Oikeudenmukaisuus, kansan sivistäminen ja heikoimpien puolustaminen kuuluvat niihin asioihin, joita sosialidemokraatit ovat vaalineet vuosikymmeniä. 9

10 SDP on sosialidemokraattisen liikkeen veturi ja sen menestys vaikuttaa suoraan muihin lähijärjestöihin. Puolue on ollut pysähdyksissä ja pitkään tarvittu uudistaminen alkoi kunnolla vasta vuoden 2007 vaalitappion jälkeen. Suuria muutoksia on tehty ja niitä tarvitaan edelleen. Politiikkaa pitää tehdä pitkäjänteisemmin kuin katsomalla yhtä vaalikautta puhuttiin sitten minkä tason politiikasta tahansa. Politiikan tulee pohjautua arvoihin, ei sisällöttömiin mainoskampanjoihin. On tarkoituksenmukaisempaa rakentaa yksittäisiä kampanjoita ja linjoja laajempien kokonaisuuksien päälle kuin aloittaa joka kerta alusta ja pudota lopussa entistä syvempään kuoppaan. Sosialidemokraattisen puolueen ja jäsenjärjestöjen tärkein voimavara on jäsenistö. Toiminnan on lähdettävä jäsenistöstä ja oltava sen näköistä. Puolueosastojen toiminta on uusille jäsenille usein ensimmäinen askel. Siellä toiminnan on mahdollista olla joustavampaa ja mukautuvampaa. Osasto on jäsenilleen tukiyhteisö, jonka kautta voi lähteä puoluepolitiikan eri tasoille tai vain olla mukana toiminnassa. Toiminnan kynnys pitää olla matalalla niin SDP:ssä, sen lähijärjestöissä kuin SONKissakin. Matalan kynnyksen lisäksi katon pitää olla korkealla ja seinien leveällä. Sonkkilaiset edustavat puolestaan laajasti nuoria eri elämäntilanteista ja taustoista. On hyvä, että valtakunnallisella tasolla pystytään tuomaan poliittiseen keskusteluun eri näkökulmia ja paikallisella tasolla tehdä yhteistyötä. SONKin valtakunnallisen toiminnan tulee perustua paikallistoimijoiden tukemiseen ja nuorten nostamiseen esille. Koulutuksellista toimintaa on lisättävä, jotta jäsenet saavat lisää eväitä omaan ja osastojensa toimintaan. Liiton tulee edelleen tehdä pitkällä tähtäimellä järkevää politiikkaa. Painopisteenä pitää olla koulutusja sivistyspolitiikka, joissa SONK toimii asiantuntijanana sosialidemokraattisen liikkeen sisällä kasvattaen uusia vaikuttajia kantamaan vastuuta. SONKin tärkeimmiksi tavoitteiksi on otettava jäsenistön toiminnan mahdollistaminen tukemalla osastojen toimintaa ja jakamalla hyväksi havaittuja sekä uusia ideoita, nuorten nostaminen päättäviin asemiin yhteiskunnassa ja puolueessa, kestävä, pitkän aikavälin asiapolitiikka koulutuspoliittisella kärjellä, näkyvyyskampanjoiden jatkaminen ja puolueen saaminen niihin mukaan sekä uusien jäsenien hankinta ja yleinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen. SONKin pitää kannustaa jäseniään osallistumaan yhteiskuntaan myös laajemmin, ei vain sosialidemokraattisen liikkeen sisällä. Sosialidemokraattinen liike ovat siinä toimivat ihmiset. Sosialidemokraattisten arvojen tulisi olla edustettuina laajasti yhteiskunnassa. Se ei vaadi aina suoraa sitoutumista puolueeseen tai sen lähijärjestöihin vaan ylipäänsä myönteistä suhtautumista sosialidemokraattiseen liikkeeseen. Sosialidemokraattisen liikkeen tulee ajaa sosialidemokraattisia arvoja osaksi yhteiskuntaa, vaikuttaen laajasti yhteiskunnan eri sektoreilla. Ei tule unohtaa, minkä puolesta sosialidemokraatit vaikuttavat. Työväenliike on tasa-arvon ja solidaarisuuden liike. Työväenliike on feministinen liike. Työväenliike on vihreä liike. Sosialidemokratia on paitsi puolue, myös aate. Se on maailmankatsomus, joka pyrkii demokratian vahvistamiseen kaikessa toiminnassaan. Sosialidemokratia on ennen kaikkea kansainvälisen solidaarisuuden vahvistamista. Ihmisillä on velvollisuuksia maailmaa kohtaan, ja sosialidemokratia on tapa artikuloida velvollisuuksia. Tässä edistyksen etuvartiossa seisovat sosialidemokraatit. Sen kärkenä ja kärjistäjänä toimii puolestaan opiskelijaliike. SONKin on jatkettava rohkealla, ennakkoluulottomalla ja periksi antamattomalla linjalla ihmisten vapauttamiseksi yhteiskunnassa. Politiikkaa pitää tehdä pitkäjänteisemmin kuin katsomalla yhtä vaalikautta puhuttiin sitten minkä tason politiikasta tahansa. 10

11 SONKin valtakunnallisen toiminnan tulee perustua paikallistoimijoiden tukemiseen ja nuorten nostamiseen esille. SONKin tärkeimmiksi tavoitteiksi on otettava jäsenistön toiminnan mahdollistaminen tukemalla osastojen toimintaa ja jakamalla hyväksi havaittuja sekä uusia ideoita, nuorten nostaminen päättäviin asemiin yhteiskunnassa ja puolueessa, kestävä, pitkän aikavälin asiapolitiikka koulutuspoliittisella kärjellä, näkyvyyskampanjoiden jatkaminen ja puolueen saaminen niihin mukaan sekä uusien jäsenien hankinta ja yleinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Vi är många och vi blir fler! - Socialdemokraterna i Åland 6 TALOUS KOHTI KESTÄVÄÄ KASVUA Maailmantalouden näkymät ovat jatkuvasti epävarmat. Epävarmuus on aiheutettua, ei jokin ulkoinen luonnonlaki, joka antaa oikeutuksen vastuuttomalle talouspolitiikalle. Siitä huolimatta se saa kyseenalaistamaan, mikä on talouden suunta. Jossain puhutaan talouden demokratisoinnista, toisaalla uskotaan jatkuvaan kasvuun ja kolmansille talouden tulevaisuus näyttäytyy talouden supistumisena. Samalla kun puhutaan talouden tulevaisuudesta, on pakko puhua sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Talouden ja maailman nykymeno määrää sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden tulevaisuuden. Haluammeko siis jättää jälkeemme sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän maapallon, jota myös tulevat sukupolvet voivat hyödyntää? Ratkaisuja ei ole määrättömästi, ja tieteen ja tekniikan kehitys on se, minkä varaan maailman tulevaisuus rakentuu. Teknologinen kehitys on ainoa keino ylläpitää kestävää talouskasvua, mutta samalla tulee varautua nollakasvuun tai talouden supistumiseen. Tiede ja tekniikka ovat välineitä saavuttaa enemmän hyvää yhä kasvavalle väkimäärälle, mutta ne eivät toimi pelastajan tavoin. Järkevälle, vähähiiliselle ja uusiutuvalle energiantuotannolle perustuvaa talouskasvua tarvitaan tulevaisuudessa, mutta maapallon ajautuessa yhä vahvemmin kohti ekologista katastrofia on aika ottaa myös järeämmät aseet käyttöön. Hiilidioksidi- ja kasvihuonepäästöjä tulisi välittömästi leikata maapallon kestävälle tasolle kaikkialla. Talouskasvu voi olla jatkuvaa mutta vain ympäristön ehdoilla tulevat sukupolvet huomioiden. Samalla kun puututaan uudenlaisiin, ekologisiin haasteisiin pitää muistaa sosialidemokraattisen talouspolitiikan ydin. Sosialidemokratian kolmea arvoa vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta on edistetty vahvan julkisen sektorin kautta, joka on talouden toimintaan puuttuen ja tuloeroja tasaamalla ollut edistämässä vakaata, ennustettavaa ja rauhanomaista yhteiskuntakehitystä. Sosialidemokraattinen talouspolitiikka on tiivistynyt onnistuneesti kahteen teesiin: työhön ja oikeudenmukaisuuteen, ja sen tärkein tavoite on täystyöllisyys. Tämä vaatii aktiivista suhdannepolitiikkaa, ekspansiivista rahapolitiikkaa, keskitettyä tulopolitiikkaa ja voimakasta aluepolitiikkaa. Sosialidemokraattinen talouspolitiikka on markkinoita tasaavaa, ei niiden vastaista politiikkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa markkinoiden voimakkaampaa sääntelyä esimerkiksi erilaisten pörssisäädösten ja transaktioverojen 11

12 kautta, keskitettyä työmarkkinoiden sopimista sekä voimakkaampaa ja demokraattisempaa yhteistyötä kansallisten ja ylikansallisten keskuspankkien kanssa. Keskuspankkien on toimittava valtioiden viimekätisen rahoituksen turvaajina. Samalla on kuitenkin tehtävä yhteistyössä vakaata rahapolitiikkaa inflaation hillitsemiseksi. Valtioiden on puolestaan sitouduttava työtä ja talouskasvua luovaan politiikkaan. Tämä tarkoittaa julkista palvelutuotantoa ja infrastruktuurihankkeita kuten julkisia liikennehankkeita sekä tietoliikenneyhteyksiä, kaikkialle Suomeen. Veropolitiikan pitää hillitä inflaatiota, tasata tuloeroja ja kannustaa ihmisiä ympäristöystävällisempien valintojen puoleen. Sekä valtion talouspolitiikan että työmarkkinajärjestöjen toimien on olennaista turvata kotimainen ostovoima, joka on paitsi oikeudenmukaisuus kysymys, mutta myös turvaa kotimaista kysyntää ja talouskasvua. Sosiaalipolitiikka on talouspolitiikkaa, sanotaan. Niin on myös koulutuspolitiikka. Oikeudenmukainen tulonjako ja universaaliset julkiset palvelut, mukaan lukien maksuton koulutus ovat tärkeitä vakaan taloudellisen kasvun aihioita. Vakaa ja ennustettava talouskasvu syntyy parhaiten pienten tuloerojen ja laajan julkisen sektorin maissa, joissa leijonanosan palkansaajista muodostaa yhteiskunnallinen keskiluokka. Sosiaaliset tulonsiirrot eivät ole kulueriä vaan yhteiskunnallisen vakauden turvaajia, talouskasvun perustaa ja niillä on osuutensa kotimaisen kysynnän turvaajina. Samaa politiikkaa on toteutettava koko Euroopan unionin alueella. Tärkeää on ymmärtää, että turvatun rahoituksen oloissa niin kansantalous kuin julkinen talous voidaan valjastaa palvelemaan oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamista ja vakaampaa taloudellista kasvua. Pidemmän aikatähtäimen tavoitteena tulee olla sellainen rahoitusjärjestelmä, jossa velkasuhteiden rahallistaminen on kokonaisuudessaan julkisen vallan tehtävä. Velkasuhteiden rahallistaminen on yhteiskunnallisesti niin merkittävä tehtävä, että sen hoitaminen demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella ei ole perusteltua. Koska nykyisessä pankkijärjestelmässä rahoituksen saaminen ja lainaehdot määrittyvät ainoastaan yksityisen liikepankin arvioiman maksukyvyn mukaan, rahoitusjärjestelmän demokratisointi antaa myös täysin uusia työkaluja eettisten ja ekologisesti kestävien investointipäätösten kannustamiseen. Talouskasvu voi olla jatkuvaa mutta vain ympäristön ehdoilla tulevat sukupolvet huomioiden. Sosialidemokratian kolmea arvoa vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta on edistetty vahvan julkisen sektorin kautta, joka on talouden toimintaan puuttuen ja tuloeroja tasaamalla ollut edistämässä vakaata, ennustettavaa ja rauhanomaista yhteiskuntakehitystä. Veropolitiikan pitää hillitä inflaatiota, tasata tuloeroja ja kannustaa ihmisiä ympäristöystävällisempien valintojen puoleen. Oikeudenmukainen tulonjako ja universaaliset julkiset palvelut, mukaan lukien maksuton koulutus ovat tärkeitä vakaan taloudellisen kasvun aihioita. Pidemmän aikatähtäimen tavoitteena tulee olla sellainen rahoitusjärjestelmä, jossa velkasuhteiden rahallistaminen on kokonaisuudessaan julkisen vallan tehtävä. 7 LOPUKSI Keskustelut sosialidemokraattisesta visiosta ja tavoitteista palautuvat lopulta aina sivistykseen ja elinikäiseen oppimiseen, valistuneeseen kansalaisuuteen. Tiedolla ja pääsyllä siihen on suuri merkitys. Kansalaisuus on kasvua kriittiseksi yksilöksi, joka emansipoituu vapaaseen yhteiskuntaan eikä vain sosialisoidu osaksi suurta 12

13 tuotantokoneistoa. Sosialidemokraatit ovat aina nähneet kansalaiset yhteiskunnan keskiössä. Samalla kun yhteiskunnasta on tehty parempi paikka luomalla laajat hyvinvointipalvelut, kansalaisilta on vaadittu ensin luku- ja kirjoitustaitoa ja myöhemmin yhä valistuneempaa kansalaisuutta. Nykypäivänä nämä arvot ja ihanteet ovat hyökkäyksen kohteena. Oikeisto ei halua, että työläinen on sivistynyt, että työntekijä kouluttautuu koko elinikänsä kolme päivää vuodessa. Samalla kun nyky-yhteiskunta on jakautumassa yhä voimakkaammin hyvä- ja huonoosaisiin, se on jakautumassa myös tiedostaviin ja tiedostamattomiin kansalaisiin. Kehityssuunta on huono ja se on katkaistava. Tässä SONKille ja sosialidemokratialle on kysyntää. Työväenliikkeen työtä työn ja sivistyksen puolesta on jatkettava. 13

14 14