Selvitys ja kehittämisehdotukset ulkopuolisten nuorten osallisuuden vahvistamiseksi

Transkriptio

1 0 Selvitys ja kehittämisehdotukset ulkopuolisten nuorten osallisuuden vahvistamiseksi Silta-Valmennusyhdistys ry

2 1 Sisällysluettelo Opetus- ja kulttuuriministeriölle TIIVISTELMÄ TYÖPAJATOIMINNAN NYKYTILA JA KEHITTÄMISTARPEET Nykytila Kehittämistarpeet NUORISOTYÖ 2025, Juha Nieminen NUORTEN IDEAT JA AJATUKSET OSAKSI NUORTEN PALVELUIDEN KEHITTÄMISTÄ NUORISOTOIMIALAN ROOLIN VAHVISTAMINEN ULKOPUOLISTEN NUORTEN JA NUORISOTAKUUN TUKEMISESSA NUORISOLAKIA UUDISTETTAESSA, Tapio Kuure Ulkopuolisten nuorten määrittelystä Toisen asteen koulutusta vailla olevien nuorten polut työelämään Johtopäätöksiä palvelujärjestelmän kehittämisen näkökulmasta Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten terveys Johtopäätöksiä palvelujärjestelmän kehittämisen näkökulmasta NUORTEN EHYT PALVELUPOLKU, NUORISOTAKUUTALONA TOIMIVIEN TYÖPAJOJEN KEHITTÄMINEN Tiivistelmä Nykytilanteen kuvaus Nuoren ehyt palvelupolku nuorisotakuutalona toimiva työpaja Nuorisotakuutalona toimivan työpajan moniammatillinen henkilökunta Nuorisotakuutalona toimivan työpajan palvelut Nuorisotakuutaloina toimivien työpajojen koordinointi Nuorisotakuutalon ainutlaatuisuus TYÖPAJATOIMINNAN RAHOITUKSEN KEHITTÄMINEN Yleistä Rahoituksen nykytilanne Rahoituksen ja rakenteen muutostarve Työpajatoiminnan volyymi ja kustannukset TYÖRYHMÄN JOHTOPÄÄTÖKSET JA EHDOTUKSET LIITTEET... 61

3 2 Opetus- ja kulttuuriministeriölle Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi valtionavustuksen Silta-Valmennusyhdistykselle Selvitys ja kehittämisehdotukset ulkopuolisten nuorten osallisuuden vahvistamiseksi -hankkeen toteuttamiseen. Hankeen raportin tuli valmistua mennessä. Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuspäätöksen mukaan hankkeen tarkoituksena on tukea Hallitusohjelman kärkihankkeen nuorisotakuun tavoitteita ja toimeenpanon kehittämistä. Hankkeen painopisteinä ovat nuorisoalan ja nuorisolain uudistaminen, monialainen yhteistyö, nuorten näkökulma sekä etsivän nuorisotyön ja työpajojen rooli ja tehtävät tuettaessa ulkopuolisten nuorten osallisuutta osana nuorisotakuun toimeenpanoa. Hankkeen toteuttamiseksi koottiin asiantuntijoista koostuva hanketiimi, johon ovat kuuluneet toiminnanjohtaja Sampo Järvelä Silta-Valmennusyhdistyksestä, rehtori Timo Heinola Kuurojen kansanopistosta ja vastuukoordinaattori Ari Reunanen Valo-valmennuksesta. Hanketiimiin kutsuttiin mukaan asiantuntijoiksi dosentti Tapio Kuure ja yliopisto-opettaja Juha Nieminen Tampereen yliopiston nuorisotutkimuksen ja nuorisotyön yksiköstä. Koska nuoren ääni haluttiin tuoda hankkeeseen mukaan, hanketiimi toteutti yhteistyössä Fountain Park Oy:n tutkijoiden Hanna Hihnalan ja Anu Kokon kanssa tammikuussa 2015 kolme viikkoa kestäneen ns. verkkoaivoriihen, johon otti osaa 383 nuorta etsivän nuorisotyön ja työpajojen kentältä eri puolilta maata. Verkkoaivoriihessä nuoret pohtivat sekä tulevaisuuttaan että tarvitsemaansa tukea. Aivoriihen tulokset on julkaistu raportissa Nuorten ideat ja ajatukset osaksi nuorten palvelujen kehittämistä, joka on tämän raportin liitteenä. Tampereella Sampo Järvelä Timo Heinola Ari Reunanen

4 3 1. TIIVISTELMÄ Työryhmä valitsi nuorten osallisuutta vahvistaviksi näkökulmiksi koulutuksellisen tasa-arvon ja elinikäisen oppimisen edistämisen kehittämällä työpajatoimintaa osana monialaista nuorisotyötä. Raportissa on aluksi kuvattu ja arvioitu työpajatoiminnan nykytilaa ja kehittämistarpeita. Yleisenä johtopäätöksenä työryhmä toteaa, että työpajatoiminnan mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen osana nuoriso-, sosiaali-, koulutus- ja työllisyyspolitiikkaa edellyttää työpajatoiminnan aseman selkiinnyttämistä ja vahvistamista. Työpajatoiminnalla on paljon annettavaa tarjottaessa Nuorisotakuun piiriin kuuluville, erityisesti haastavassa elämäntilanteessa oleville nuorille mahdollisuuksia elämäntilanteensa kohentamiseen. Juha Niemisen artikkelissa Nuorisotyö 2025 on kuvattu nuorisotyön historiallista kehitystä ja tulevaisuutta. Työryhmän näkemyksen mukaan työpajatoiminnalla on vahvat juuret nuorisotyössä. Myös tulevaisuudessa työpajatoiminnan arvomaailman ja perustehtävän tulisi nojautua nuorisotyön viitekehykseen ja sen pohjalta rakentuvaan moninäkökulmaiseen ja -ammatilliseen työotteeseen. Nuorten omia kokemuksia ja ajatuksia kartoittaneen Foutain Park Oy:n toteuttaman aivoriihen perusteella, osallisuus ja mahdollisuus vaikuttaa omaa elämäänsä ovat nuorten tärkeitä arvoja. He näkevät tulevaisuutensa lukuisten mahdollisuuksien ja valintojen kirjona, jossa kaivataan ohjausta ja tukea ympärillä olevilta ihmisiltä, sekä läheisiltä että viranomaisilta. Tapio Kuuren artikkelissa on selvitetty ulkopuolisten nuorten määrittelyn käsitteistöä, lukumäärämäärää ja nuorten liikkumista työttömyyden, koulutuksen työelämän välillä. Lisäksi artikkelissa on selvitetty vailla toisen asteen koulutusta olevien työelämäpolkuja sekä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten terveyden tilaa. Näistä näkökulmista artikkelissa tehdään tärkeitä johtopäätöksiä työpajatoiminnan ja nuorten palvelujen kehittämisestä. Raportissa kuvataan nuorisotakuutalon toimintaa visioiva kehittämishanke työpajatoiminnan kehittämiskeksi, jossa pilotoitaisiin työryhmän keskeisiä ehdotuksia. Työryhmä tekee seitsemän erilaista ehdotusta. Nuorisolain uudistamisen yhteydessä tulisi työpajojen roolia vahvistaa siten, että työpajoista, niiden tehtävistä ja valtionavustusperusteista säädetään nuorisotyötä ohjaavassa lainsäädännössä ja työpajatoiminnan rahoitus ja hallintomalli muutettaisiin monialaiseen yhteistyöhön perustuvaksi. Esitetyn toimintamallin ja kokeilun mukainen työpajatoiminta kykenisi suoriutumaan tehtävästään huomattavasti tehokkaammin ja lisäämään toiminnan volyymia ilman merkittävää resurssilisäystä ja samalla myös laadullisesti paremmin ja pitkäjänteisemmin.

5 4 2. TYÖPAJATOIMINNAN NYKYTILA JA KEHITTÄMISTARPEET 2.1 Nykytila Työpajatoiminnan perustehtävä on Nuorisotakuun ytimessä Työpajatoiminnan perustehtävä on nuorten kasvun- ja kehityksen ja osallisuuden tukeminen tarjoamalla nuorille heidän tarpeidensa mukaisia ohjaus- ja valmennuspalveluja sekä työelämätaitoja ja ammatillista osaamista kartuttavia palveluja ja toimintaa monialaisessa yhteistyössä. Yhteiskunnan näkökulmasta työpajatoiminnan tärkeimpinä tehtävinä on: - lisätä koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisia oppimismahdollisuuksia - toimia elinikäisen oppimisen väylänä - tarjota mahdollisuus yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen - toimia investointina, joka säästää myös vaihtoehtoisia syrjäytymisestä aiheutuvia kustannuksia Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta määritteli vuonna 2014 työpajat seuraavasti: Työpajalla ja vastaavalla valmennusyksiköllä tarkoitetaan kunnan, yhdistyksen tai säätiön ylläpitämää yhteisöä, jonka tavoitteena on heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisedellytysten parantaminen. Työpaja on yhteisö, jossa työnteon ja siihen liittyvän valmennuksen avulla pyritään parantamaan yksilön kykyä ja valmiuksia hakeutua koulutukseen tai työhön sekä parantamaan arjenhallintataitojaan. Työmetodi perustuu tekemällä oppimiseen. Työpajojen menetelmiksi ovat käytännön työn tekemisen ohella vakiintuneet työvalmennus ja yksilövalmennus sekä ryhmävalmennus. Työvalmennuksen avulla kehitetään valmentautujan työkykyä ja osaamista, kun taas yksilövalmennuksella tuetaan toimintakyvyn ja arjenhallintakyvyn kehittämistä. Työpaja voi olla myös ns. seinätön työpaja, jossa valmentautuminen tapahtuu kunnan tai yhteisön muuhun toimintaan kuuluvien tehtävien yhteydessä. (Työelämä ja tasa-arvovaliokunnan lausunto TyVM 10/2014 vp HE 198/2014 vp) Työpajojen toiminnalla ja palveluilla tuetaan pääasiassa koulutuksen, työelämän ja usein myös sosiaali-, terveys- ja työvoimapalvelujen ulkopuolella olevien alle 29-vuotiaiden nuorten sosiaalista vahvistumista sekä sosiaalisten taitojen, työelämätaitojen ja ammatillisen osaamisen karttumista.

6 5 Työpajatoiminnan hallinnollinen asema ja toimintatapa on monialainen Työpajatoiminnassa kohtaavat nuorisopolitiikka, sosiaalipolitiikka, koulutus- ja työllisyyspolitiikka. Suhteessa palvelujärjestelmään työpajatoiminta asemoituu julkisen sektorin palvelukokonaisuudessa nuorisotyön, sosiaalipalveluiden ja avointen koulutus- ja työmarkkinoiden välimaastoon. Työpajoilla on myös kytkentöjä välityömarkkinatoimijoihin ja yrityksiin työpajojen työtoiminnan ja nuorten jatko-ohjaukseen liittyvien palvelujen kautta. Työpajatoimintaan liittyvät säädökset ja ohjaus Työpajatoimintaa suoraan koskevat lakitasoiset säädökset sisältyvät nuorisolakiin. (Nuorisolaki 72/2006) Nuorisolaissa työpajatoiminta on säädetty harkinnanvaraiseksi kuntien tehtäväksi, jota valtio voi tukea harkinnanvaraisella valtionavustuksella. Avustusta voidaan myöntää nuorten sosiaaliseen vahvistamiseen työpajatoiminnassa, vakinaiseen työpajatoimintaan tai työpajatoiminnan kehittämiseen. Muita työpajatoiminnan asemaa, toiminnan tavoitteita tai sisältöjä koskevia säännöksiä ei nuorisolakiin sisälly. Nuorisolaissa on säädetty myös läheisesti työpajatoimintaan liittyvästä etsivästä nuorisotyöstä. Etsivän nuorisotyön tehtävänä on tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori ja auttaa hänet sellaisten palvelujen ja muun tuen piiriin, joilla edistetään hänen kasvuaan ja itsenäistymistään sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille. Harkinnanvaraista avustusta voidaan myöntää etsivän nuorisotyöntekijän palkkaukseen. Tärkein valtakunnan tasoinen työpajatoiminnan ohjeistus on Opetus- ja kulttuuriministeriön päätös, jossa määritellään nuorten työpajatoiminnan yleiset perusteet ja suositukset. OKM , dnro 10/600/2014 Rahoituksen osalta OKM ohjaa työpajojen toimintaa valtion avustuksen myöntämisperusteilla, jotka perustuvat sekä työpajatoiminnan perusteita koskevaan ohjeeseen että OKM:n työpajatoimintaa koskeviin kulloisiinkin kehittämistavoitteisiin. Valvonta ja tulosten ja vaikutusten arviointi perustuvat valtionavustusta saaneiden työpajojen vuosittain tehtävään avustuksen käyttöä koskevaan selvitykseen ja valtakunnalliseen työpajakyselyyn. Työpajakyselyyn vastaaminen on käytännössä yksi valtionavustuksen saamisen edellytys. Työpajatoiminnan valmennuspalvelujen tuottamiseen liittyvää ja sitä ohjaavaa muuta lainsäädäntöä sisältyy yli 20 lakiin. Näistä tärkeimpiä ovat sosiaali- ja terveydenhuoltoa, kuntoutusta, työlainsäädäntöä, ammatillista koulutusta, yksityisyyden suojaa ja valtioavustuksia koskeva lainsäädäntö.

7 Paikallistasolla työpajojen toimintaa ohjaavaa merkitystä voi olla nuorisolaissa säädetyillä monialaisen yhteistyön yleistä suunnittelua ja toimeenpanon kehittämistä varten kuntiin perustetuilla nuorten ohjaus- ja palveluverkostoilla, joihin kuuluvat opetus-, sosiaali- ja terveysja nuorisotoimen sekä työ- ja poliisihallinnon edustajat. 6 Nuorisolaissa näiden työryhmien kokoonpanopanossa ja työryhmien tehtävissä ei kuitenkaan ole mainittu työpajatoimintaa erikseen. Työpajapalvelut alueellinen saavutettavuus kattavat lähes koko maan Vuonna 2013 työpajapalveluita oli saatavilla kaikkiaan 260 kunnassa. Työpajatoiminta kattoi siten 85,5 % Manner-Suomen kunnista. Kunnista kaikkiaan 44 oli vailla työpajapalvelua, ja nämä kunnat olivat pääasiassa pieniä ja maaseutumaisia. Työpajatoiminnan suurimmat katvealueet sijaitsivat vuonna 2013 Etelä-Savossa, Kainuussa ja Pohjanmaalla. Yli puolet kyselyyn osallistuneista työpajaorganisaatioista tarjosi palveluita yhden kunnan alueella. Keskimäärin organisaatio tarjosi palvelua 2,6 kunnan alueella ja neljän työpajaorganisaation toiminta-alueena oli yli 10 kuntaa. (Lähde: Valtakunnallinen työpajakysely 2013) LIITE 1. Kartta nuorten työpajapalveluista Työpajojen monipuolinen omistajuus- ja hallintorakenne tukevat toiminnan kehittämistä Työpajat voivat olla hallinnollisesti kunnallisia, seutukunnallisia tai kuntayhtymän, säätiön, yhdistyksen tai jonkun muun tahon ylläpitämiä. Kyselyyn vastanneista pajoista kuntien ylläpitämiä pajoja on 66 %, yhdistysten ylläpitämiä 20 % ja säätiöiden ylläpitämiä 11 %. Yhdistysten ja säätiöiden ylläpitämissä pajoissa on kuitenkin 51 % valmentautujista vaikka niiden osuus omistajatahon mukaan on vain 31 prosenttia. (Lähde: Valtakunnallinen työpajakysely 2013) Monipuolinen omistuspohja ja alueellinen ja valtakunnallinen verkottuminen tukevat työpajatoiminnan kehittämistä. Asiakasohjaus työpajoille on monialaista Nuoret ohjautuvat pajoille monialaisen ohjausverkoston välityksellä. Käytännössä nuoria työpajoille ohjaa suuremmissa kaupungeissa useiden kymmenien eri toimijoiden toimintayksiköiden henkilöstö.

8 7 Ohjaustaho Ohjaustaho2 Asiakkaita Asiakkaita muutos % %-kaikista Työvoimahallinto ,60 % 47,7 % Koulutuksen järjestäjät ,50 % 7,6 % KELA ,20 % 1,4 % Sosiaali- ja terveystoimi ,80 % 14,2 % Mielenterveyspalvelut ,50 % 2,8 % Rikosseuraamusala ,60 % 0,8 % Työeläkelaitos tai vakuutusyhtiö ,50 % 0,2 % Suoraan pajalle tulevat nuoret ,30 % 6,8 % Etsivä työ % 5,9 % Muu ohjaustaho % 5,4 % Ei tietoa ,30 % 7,3 % Yhteensä Lähde: Valtakunnallinen työpajakysely 2013 Taulukkoon on punaisella merkitty ne olennaiset muutokset, jotka ennakoivat tulevaa kehityssuuntaa. Perinteisesti eniten ohjauksia on tehnyt TE-hallinto, mutta sen ohjausten lukumäärä on selvästi vähenemässä ja väheneminen on vuonna 2014 kiihtynyt. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ja erityisesti mielenterveyspalvelujen asiakasohjaukset ovat voimakkaasti lisääntymässä. Etsivän työn laajenemisen, tehostumisen ja tiivistyvän työpajayhteistyön vuoksi etsivän työn ohjausten määrä on kasvanut voimakkaimmin. Myös suoraan pajalle tulevien määrä on selvässä kasvussa mm. matalankynnyksen palvelujen lisääntymisen seurauksena, joihin pääsee ilman lähetettä. Ohjaustahojen Ei tietoa -osuuden kasvu kertoo tietojärjestelmien käyttöön liittyvistä puutteista. Eri toimijoiden asiakasohjausten lukumäärään vaikuttavat useat eri tekijät, joista tärkeimpiä ovat: - toiminnan vakiintuneisuus, mitä vakiintuneempi toiminta sitä kehittyneempi on ohjausverkosto - työpajan tarjoamien palvelujen laatu ja monipuolisuus - työpajatoiminnan rahoitus, mikäli palvelulle ei löydy rahoitusta ei asiakkaita voida ottaa - valmennuspaikkojen kysyntä suhteessa kapasiteettiin, onko pajalla tilaa - ohjaavien tahojen työpajatoiminnan tuntemus ja henkilöstöresurssit Työpajojen asiakkaat ovat Nuorisotakuun kohderyhmää, asiakasmäärä kasvaa Vuonna 2013 työpajakyselyyn vastanneilla 204 työpajalla oli yhteensä valmentujaa.

9 Nuorisolain piiriin kuuluvia alle 29-vuotiaita valmentautujia valmentautujien kokonaismäärästä oli ja heistä 83 % eli oli alle 25-vuotiaita. 8 Valmentautujista eli 36 % oli yli 29-vuotiaita. Aikuisten riittävällä osuudella on myönteisiä vaikutuksia työpajan toimintaan mm. sosiaalisen vuorovaikutuksen ja oppimisen näkökulmasta. Vuodesta 2006 vuoteen 2010 valmentautujien määrä on kaksinkertaistunut. Vuodesta 2010 vuoteen 2013 kasvu on ollut 13 %. Alle 25-vuotiaiden osuuden kasvu valmentautujista on ollut nopeampaa kuin yli 25 -vuotiaiden osuuden kasvu. Tämä johtuu mm. siitä, että erityisesti aikuisten valmentautujien määrä on pienentynyt kyselyyn osallistuvissa organisaatioissa viime vuosina. Nuoret alle 29-vuotiaat valmentautujat jakaantuivat ikäryhmittäin seuraavasti (n = 14720): - alle 17 -vuotiaat 5 % vuotiaat 40 % vuotiaat 38 % vuotiaat 16 % Miesten osuus valmentautujista on noin 60 % ja naisten osuus 40 %. Naisten osuus on työpajojen valmentautujista vähitellen lisääntynyt. Vuonna 2013 muuta kuin Suomea tai Ruotsia äidinkielenään puhuvien osuus 5,3 %. Nuorista alle 29-vuotiaista vain peruskoulun suorittaneiden osuus on noin puolet. Koska tilastoissa ei tietoa olevien ryhmä on suuri, ei Valtakunnallinen työpajakysely anna aivan oikeaa kuvaa nuorten koulutustaustasta. Työpajojen välisen tietojen vaihdon perusteella pelkän perusasteen varassa olevia nuoria on noin prosenttia pajojen valmentautujista. Heistä enemmistö on keskeyttänyt toisen asteen opinnot yhden tai useamman kerran. Työpajanuorten koulutustausta vuonna 2013 Alle 29-vuotiaat nuoret V 2013 % kaikista Peruskoulussa 300 2,0 % Peruskoulu keskeytynyt 280 1,9 % Peruskoulu suoritettu ,1 % Lukion oppimäärä 220 1,5 % Ylioppilas 800 5,4 % Toisen asteen ammatillinen tutkinto ,1 % AMK tai yliopistotutkinto 100 0,7 % Muu tai tutkinto ulkomailta 140 1,0 %

10 9 Ei tietoa ,3 % Yhteensä ,0 % Lähde: Valtakunnallinen työpajakysely 2013 Korkea nuorisotyöttömyys lisää toisen asteen tutkinnon suorittaneiden määrää työpajoilla. Valmennusjaksojen kestot vaihtelevat paljon Valmennusjaksojen pituuteen vaikuttavat monet tekijät: nuoren palvelutarve, pajan tarjoamien palvelujen tavoitteet ja kestot, palvelujen rahoitus ja palvelun tilaajan asettamat reunaehdot palvelun kestolle sekä jatko-ohjauspaikkojen saatavuus. Myös palvelun keskeytyminen vaikuttaa valmennuksen kestoon. Keskeyttämisriski on suurin nuoren tullessa palveluun ja tämä vaikuttaa suoraan alle 2 kuukautta kestäneiden valmennusjaksojen määrään. Lyhytkestoiset palvelut ovat yleensä alkuvaiheen ohjaus-, arviointi- ja starttivalmennuspalveluja. Lyhyinä valmennusjaksoina voidaan pitää alle 3 kuukauden jaksoja, joiden osuus on noin kolmannes kaikista jaksoista. Tyypillisin valmennusjakson kesto 3-6 kuukautta, joita on lähes kolmannes. Yli puoli vuotta kestäneitä jaksoja on yli neljännes. Yli puolivuotta kestäneissä jaksoissa keskiarvo voidaan arvioida noin 9 kuukaudeksi. Valmennuksen kesto 2013 Kaikki valmentautujat % kaikista Alle 2 kk % 2-3 kk % 3-6 kk % yli 6 kk % Ei tietoa % Yhteensä % Lähde: Valtakunnallinen työpajakysely 2013 Työpajajaksojen pituus vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon nuoria vuodessa voi osallistua työpajojen tarjoamiin palveluihin. Mitä pidemmät jaksot sitä enemmän valmennuspaikkoja tarvitaan palvelutarpeen tyydyttämiseen. Jaksojen tarvittavaan pituuteen puolestaan vaikuttaa nuorten tulotilanteen lisäksi työpajapalvelujen asema suhteessa muihin nuorille tarkoitettuihin sosiaali-, koulutus- ja työvoimapalveluihin sekä näiden palvelujen saatavuus.

11 10 Toiminnan monialaisuus tukee työpajapalvelujen monipuolisuutta ja toimivuutta Työpajajoilla valmentautuvien nuorten palvelustatus määräytyy sen mukaan minkä tahon lähettämänä nuori ohjautuu palveluun ja minkä toimijan tarjoamiin palveluihin asianomainen palvelu kuluu. Tästä näkökulmasta palvelut jakaantuvat sosiaalitoimen kuntoutuspalveluihin, Kelan kuntoutuspalveluihin, perusopetuksen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen palveluihin ja TE-toimiston palveluihin. Näiden toimijoiden vastuu työpajapalveluista on voimakkaassa murroksessa, joka ei vielä näy vuoden 2013 tilastoissa. Vuonna 2013 kaikista työpajojen valmentautujista lähes puolet on sosiaalitoimen palveluissa ja TE-toimistojen palveluissa samoin lähes puolet. Vain 10 prosenttia valmentautujista on perusopetuksen tai toisen asteen opiskelijoita. TE-toimistojen palvelujen merkitys työpajojen palveluissa on laskemassa voimakkaasti ja romahtaa todennäköisesti vuosien aikana. Tämä johtuu siitä, että pajoilta hankittava työvoimapoliittinen koulutus on päättynyt, vuoden 2015 alusta voimaan tulleen palkkatukiuudistuksen seurauksena ammattikouluttamattomat nuoret eivät enää saa palkkatukia ja myös työkokeilujen määrä tulee todennäköisesti laskemaan. Työkokeilu on toimenpide, josta TE-hallinto ei maksa mitään työpajojen ylläpitäjille. Sosiaalitoimen palvelut ovat kasvamassa voimakkaasti erityisesti kuntouttavan työtoiminnan lisääntymisen seurauksena. Vuonna 2013 kuntouttavan työtoiminnan lisäys oli jo 57 %. Työpajojen ja ammattiopistojen yhteistyö perustuu pääasiassa kahteen toimintamuotoon, koulutuksen järjestämisyhteistyöhön ja työpajojen työtehtävien opinnollistamiseen. Opinnollistaminen tarkoittaa valmentautujan aiemmin karttuneen osaamisen kartoittamista, pajalla karttuvan ammatillisen osaamisen tunnistamista ja dokumentointia. Opinnollistamiseen liittyen työpajoilla on lisääntymässä tutkinnon osien ja osatutkintojen suorittaminen osaamisen näytöin yhteistyössä koulutuksen järjestäjien kanssa. Toisen asteen koulutusta koskevassa tilastoinnissa on huomioitu vain nuoret, jotka suorittavat työpajoilla opintoja ammattiopistojen opiskelijoina mutta ei niitä nuoria, jotka suorittavat opintoja näyttöperusteisesti. Työpajojen ja ammattiopistojen välinen yhteistyö on vahvassa kasvussa ja se perustuu työpajojen ja ammattiopistojen paikallisiin yhteistyösopimuksiin. Erilaiset yhteistyömuodot työpajojen ja perusopetuksen välillä ovat myös lisääntymässä. Työpajoista 76 % tekee yhteistyötä perusopetuksen kanssa, 42 % lukioiden ja 93 % ammattiopistojen kanssa. Tässä yhteistyön kehitysvaiheessa yleisin yhteistyömuoto on yhteiset tapaamiset. (Lähde: Valtakunnallinen työpajakysely)

12 11 Työpajojen asiakkaiden jakaantuminen eri yhteistyötahojen mukaan: PERUSOPETUS V 2011 V 2013 Muutos % osuus kaikista 2013 Peruskoulun oppilaana % Pajakoululaisena % Peruskoulun TET-jakso % Perusopetus yhteensä % 4% TOISEN ASTEEN AMMATTILLINEN KOULUTUS Ammatillisen koulutuksen opiskelija % Ammatillisen erityisopetuksen opiskelija % Toisen asteen ammatillinen koulutus yhteensä SOSIAALITOIMI % 6 % Sos.toimen ennaltaehkäisevät tukitoimet % Palveluohjaus % Kuntouttava työtoiminta % Työ- ja toimintakyvyn arviointi % Kuntien sosiaalitoimi yhteensä % 46 % KELA mtt-kuntoutujien työhönvalmennus % 1 % TE-TOIMISTO Työkokeilu/Työharjoittelu * % Työvoimapoliittinen koulutus % Palkkatuki/työsuhde % Oppisopimus % TE-toimistot yhteensä % 45 % Yhteensä % Lähde: Valtakunnallinen työpajakysely 2013 Työpajojen toimintamalli ja toimintamuodot perustuvat vuosien kehitystyöhön Ensimmäiset työpajat perustettiin Suomeen 1980-luvulla, jonka jälkeen toiminta laajeni voimakkaasti 1990-luvulla korkean nuorisotyöttömyyden ja EU:hun liittymisen myötä. Tärkeäksi toiminnan rahoittamisen ja kehittämisen välineeksi tulivat ESR-hankkeet. Työpajatoiminnan toimintamallin ja sisältöjen systemaattinen kehittäminen alkoi 1990-luvun lopulla, jonka pohjalta työpajatoiminta alkoi ammatillistua, toimintamallit ja ammatillinen sanasto vakiintua. Kehityksen moottorina oli vuonna 1997 perustettu Valtakunnallinen Työpajayhdistys ry. Myös toiminnan sisällöt ja rahoitus alkoivat 2000-luvulla monipuolistua, toiminta valtavirtaistua ja työpajojen asema vakiintua osana julkista palvelujärjestelmää.

13 12 Nykyisen työpajatoiminnan toimintamallin voi tiivistää asiakaslähtöisyyteen, kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan ja prosessimaiseen toimintatapaan. Monialaisuus suhteessa toimintaympäristöön toteutuu käytännön tasolla asiakasohjauksen, verkostojen käyttöön perustuvan asiakastyön, asiakkaiden jatko-ohjauksen ja toiminnan rahoituksen kautta. Palvelujen näkökulmasta nuorten palveluprosessi etenee alkuvaiheen palveluista kohti koulutusta ja työelämää. Nuoret voivat aloittaa palvelun joustavasti prosessin eri vaiheista omien tarpeidensa mukaisesti. KUVA 1. Työpajatoiminnan palvelukartta Lähde: Työpajapedagogiikka, Tuija Hämäläinen, Susanna Palo, TPY 2014 Toimintamalli ja -muodot mahdollistavat sekä elämänhallinnan ja arjentaitojen tukemisen että työelämätaitojen ja ammatillisen osaamisen kehittämisen. Nuoren näkökulmasta työpajan valmennusprosessi perustuu kirjalliseen valmennussuunnitelmaan, arviointiin, toimintaan osallistumiseen, ohjaukseen ja jatkosuunnitelmaan. Valmennuksen käytännön toteutuksesta vastaavat työ- ja yksilövalmentajat yhteistyössä asiakkaan palveluverkoston kanssa. Työpajoilla tapahtuvan valmennuksen erityispiirteenä ovat yksilön tarpeiden huomioimisen lisäksi yhteisöllisyys, sosiaalinen vahvistaminen ja joustavuus.

14 13 KUVA 2. Työpajan valmennusprosessi Lähde: Työpajapedagogiikka, Tuija Hämäläinen, Susanna Palo, TPY 2014 Työpajojen toimintamuodot ja palvelut Valtakunnallisen työpajakyselyn mukaan eri työpajojen toimintamuodot ja palvelut vaihtelevat paljon. Osa toimintamuodoista on palveluja ja osa työpajatoiminnassa kehitettyjä toimintatapoja.

15 14 TYÖPAJOJEN TOIMINTAMUDOT KAIKILLA TYÖPAJOILLA 2013 Pajoja joilla on ao. palvelu %-osuus kaikista pajoista Etsivä nuorisotyö % Starttivalmennus % Kuntouttava työvalmennus % Valmentava työvalmennus % Työ- ja toimintakyvyn arviointi % Työhön valmennus % Tuettu oppisopimuskoulutus % Oppisopimuskoulutus % Työllistäminen % Muut palvelut Pajakoulu % Seinätön paja % Maahanmuuttajien kotouttaminen % Työpajoja yhteensä 204 Työpajojen henkilöstö Vuonna 2013 työpajojen koko henkilöstön lukumäärä oli 2020 eri henkilöä, jotka tekevät yhteensä noin henkilötyövuotta. Henkilöstöstä 72 % oli vakinaisissa tehtävissä, 10 % projektirahoituksella pakattuja ja 14 % palkkatuella työllistettyjä. Henkilöstöstä 12 %:lla oli korkeakoulututkinto, 34 %:lla AMK-tutkinto ja 50 % ammatillinen perustutkinto. Ilman ammatillista koulutusta oli 4 %. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneista ja vailla ammatillista koulutusta olevista lähes kaikki toimivat työvalmennustehtävissä. Yksilövalmentajina toimivilla on aina vähintään AMKtasoinen koulutus. Henkilöstön kehittämisen näkökulmasta eniten koulutusta tarvitsevat yli työvalmentajaa. Työpajatoiminnan rahoitus ja asiakastyön vuosikustannukset Työpajatoiminnan rahoitus on monikanavaista ja se koostuu mm. OKM:n valtionavustuksesta työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön, toiminnan ylläpitäjän rahoitusosuudesta, valmennuspalveluiden myyntituloista (ostajina mm. KELA, TE-toimistot, sosiaalitoimi, oppilaitokset), hankerahoituksesta sekä mahdollisista työtoiminnan tuotteiden ja palvelujenmyynti tuotoista. Työpajatoiminnan kokonaisrahoituksesta ei ole saatavissa tarkkoja ja luotettavia lukuja.

16 Vuoden 2013 valtakunnallisen työpajakyselyn mukaan työpajatoiminnan rahoitus oli noin 96 M. 15 Julkisen rahoituksen osuus on noin 80 prosenttia ja yksityisen rahoituksen osuus 20 prosenttia. Julkisesta rahoituksesta valtion rahoituksen osuus on noin puolet ja kuntien samoin noin puolet. Työpajatoiminnan kokonaisrahoituksesta kehittämisrahoituksen osuus noin prosenttia. Kehittämisrahoitus koostuu ensisijassa ESR-hankkeiden rahoituksesta, kansallisesta kehittämisrahoituksesta, joka perustuu RAY:n rahoitukseen ja OPH:n ammatillisen koulutuksen kehittämisrahoitukseen hankkeissa, joissa työpajatoimijoita on mukana. Työpajojen tuloista noin 10 % on valtakunnallisen työpajakyselyn mukaan työpajoilla tuotettavista palveluista ja tuotteista saatavia tuloja. Kun 96 M kokonaisrahoituksesta vähennetään arvioitu kehittämisrahoitus ja työpajojen tuotteista ja palveluista saatavat myyntitulot, päädytään noin M julkiseen rahoitukseen työpajojen käyttömenoihin vuonna Työpajoilla oli asiakkaita noin vuonna Asiakasmäärän ja valtakunnallisen työpajakyselyn työpajajaksojen keskimääräisiä kestoja koskevien lukujen perusteella voidaan arvioida, että työpajojen asiakastyövuosien määrä on noin asiakastyövuotta. Työpajojen tuloista lähes 100 % käytetään toimintamenoihin. Tällä perusteella voidaan arvioida, että menot ovat vain hieman pienemmät kuin tulot ja menoiksi voidaan arvioida tuloja koskevan arvion alaraja eli 72 M. Menot jaettuna asiakastyövuosiarviolla antaa työpajan asiakasvuosihinnaksi keskimäärin noin Työpajatoiminnan kustannuksia on perusteltua verrata ammatillisen koulutuksen kustannuksiin, koska noin kaksi kolmannesta työpajanuorista on vailla toisen asteen tutkintoa. Mikäli he olisivat opiskelijoina toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa, syntyisi siitä ammatillisen koulutuksen yksikköhintojen mukaiset kustannukset. Vuonna 2014 toisen asteen ammatillisen koulutuksen keskimääräinen yksikköhinta oli per opiskelijatyövuosi. Vertailtaessa työpajatoiminnan kustannuksia ammatilliseen koulutukseen tulee lisäksi, ottaa huomioon, että merkittävä osa työpajojen valmentautujista on erityisen tuen tarpeessa olevia nuoria. Heidän osuudeksi voidaan karkeasti arvioida noin puolet. Ammatillisen erityisopetuksen yksikkökustannukset ovat porrastuksesta riippuen noin % korkeammat.

17 Kehittämistarpeet Työpajatoiminnan kehityksen voi tiivistää neljään jaksoon: toiminnan käynnistyminen luvulla, toiminnan laajenemineen ja sisällön kehittyminen 1990-luvulla ja toiminnan vakiintuminen ja ammatillistuminen 2000-luvulla. Toiminnan vakiintuminen ja ammatillistuminen yhdessä yhteiskunnallisten ja nuorisoikäluokkaa koskevien muutosten kanssa ovat johtaneet tilanteeseen, jossa myös työpajatoiminnan puitteet ja reunaehdot kaipaavat arviointia ja uusia avauksia. Seuraavassa on pyritty tiivistämään työpajatoiminnan tärkeimpien menetystekijöiden näkökulmasta toiminnan vahvuuksia ja parantamisalueita. NÄKÖKULMA: TYÖPAJOJEN PERUSTEHTÄVÄ PERUSTEHTÄVÄ ON SELKEÄ JA TYÖPAJAT OVAT SITOUTUNEITA SEN TOTEUTTAMISEEN Työpajatoiminnan perustehtävässä kohtaavat hyvin nuorten ja yhteiskunnan tavoitteet ja tarpeet. Perustehtävän määrittelyä ja sen pohjalta järjestettyä toimintaa ja saavutettuja tuloksia voidaan pitää yhteiskunnallisena innovaationa. Perustehtävässä yhdistyvät: kasvun, kehityksen ja osallisuuden tukeminen ammatillisen ja työelämäosaamisen kehittäminen monialainen yhteistyö palvelujen tuottaminen PARANNETTAVAA Perustehtävän toteuttamisen edellytyksiä käytännön työssä tulee vahvistaa. Perustehtävässä yhdistyvät nuoriso-, sosiaali-, koulutus- ja työvoimapolitiikka yhdeksi nuorten integraatiota vahvistavaksi hyvinvointipolitiikan osa-alueeksi. Työpajatoiminnan tulisi olla Nuorisotakuun toimeen panossa eri hallinnonalojen ja valtion ja kuntien välisen yhteistyön keskiössä. Vaativan perustehtävän edellyttämien toimintaedellytysten varmistaminen edellyttää yhteistä sopimusta valtion, aluehallinnon ja paikallisen tason toimijoilta. Toiminnan omistajuus ja johtajuus on ratkaistava. Monialaisessa ja moniammatillisessa työssä onnistuminen on aivan keskeinen menestystekijä työpajatoiminnan tulosten ja vaikutusten kannalta.

18 17 NÄKÖKULMA: SÄÄDÖKSET JA TOIMINNANOHJAUS TYÖPAJATOIMINTAA KOSKEVAT SÄÄDÖSPOHJA JA TOIMINNANOHJAUS ON PARANTUNUT Työpajatoiminta on Suomessa alkanut lähes 40 vuotta sitten. Säädösten ja ohjauksen näkökulmasta tärkeitä ratkaisuja ovat olleet työpajatoiminnan sisällyttäminen nuorisolakiin ja OKM:n työpajatoimintaa koskevat ohjeet ja suositukset vuosilta 2006 ja Nuorisolaki ja OKM:n ohjeet ovat selkiinnyttäneet työpajatoiminnan suhdetta monialaiseen työhön ja samalla on tunnustettu pajatoiminnan erityisluonne. Ohjeet ovat myös kirkastaneet työpajatoiminnan tavoitteita ja tehtävää. Työpajoja koskevien asioiden hajauttaminen OKM:stä aluehallintovirastoille on parantanut toiminnan ohjauksen ja toiminnan kehittämisen edellytyksiä. PARANNETTAVAA Työpajatoiminta on pääosin julkisrahoitteista toimintaa. Laajuuteensa ja yhteiskunnalliseen merkitykseen nähden se on valtion taholta poikkeuksellisen niukasti säädeltyä ja ohjausvälineet kehittymättömiä. Usein kunnissa työpajatoiminnan hallinnollinen asema, suhde muihin toimijoihin ja toimijoiden välinen työnjako on heikosti kehittynyt tai siihen sisältyy ristiriitoja. Säädöspohjan ja ohjausvälineiden heikkoudet heijastuvat suoraan toiminnan legitimiteettiin, uskottavuuteen ja itse toimintaan. NÄKÖKULMA: ALUEELLINEN KATTAVUUS, YHTEISTYÖ JA JÄRJESTÄJÄTAHOT VAHVUUDET ALUEELLINEN KATTAVUUS JA JÄRJESTÄJÄTAHOJEN MONIPUOLISUUS ON VAHVUUS Työpajatoiminnan perustehtävän toteuttaminen edellyttää hyvää alueellista kattavuutta ja palvelujen saavutettavuutta. Tässä on onnistuttu melko hyvin. Järjestäjätahoina kunnat ovat lukumääräisesti selvänä enemmistönä mutta osaan suuremmista kaupungeista on kehittynyt vahvoja yleishyödyllisiä työpajatoimijoita, joiden toiminnan piirissä on noin puolet kaikista työpajojen asiakkaista. Erilaiset järjestämistahot ovat rikkaus ja tilanne on sama kuin vapaassa sivistystyössä tai toisen asteen koulutuksessa, joissa on sekä julkisia että yksityisiä että järjestäjiä.

19 18 PARANNETTAVAA Hyvästä alueellisesta kattavuudesta seuraa, että työpajojen koko ja toimintaedellytykset vaihtelevat suuresti maan eri osissa. Tämä lisää tarvetta ohjaukselle ja yhteistyölle erityisesti aluetasolla. Seutukunnallisia pajoja on kuitenkin syntynyt vain poikkeuksellisesti. Alueellisten yhteistyörakenteiden tulisi olla pysyviä, toimia tavoitteellisesti ja niillä tulisi olla mahdollisuudet ohjata toimintaa useilla eri keinoilla. Myös suurimpiin kaupunkeihin tulisi perustaa pajojen ja muiden monialaisen yhteistyön toimijoiden yhteistyörakenne. Eri järjestämisahojen välistä yhteistyötä ja uusien järjestäjätahoja lukumäärää tulisi lisätä. Kansanopistot soveltuisivat hyvin kumppaneiksi työpajatoiminnan järjestämisessä. NÄKÖKULMA: KOHDERYHMÄ JA VALMENNUSPAIKKOJEN MÄÄRÄ VAHVUUDET KOHDERYHMÄOSUVUUS ON HYVÄ Nuorten syrjäytymistä ja ulkopuolisuutta on tutkittu ja selvitetty eri näkökulmista viime vuosina huomattavan paljon. Tietoa on kertynyt runsaasti ulkopuolisten nuorten määrästä, ulkopuolisuuden syistä, nuorten elämäntilanteesta, sosioekonomisesta asemasta, terveydentilasta ja nuorten palvelutarpeista ja odotuksista myös nuorten itsensä näkökulmasta. Syrjäytymisen ja ulkopuolisuuden yhteiskunnallisia kustannuksia on myös tutkittu ja selvitetty vaihtoehtoiskustannusten, kansantalouden tulonmenetysten ja sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten näkökulmasta. Työpajatoiminnan kohderyhmäosuus on vähintään hyvä. Nuorista valtaosa kuuluu Nuorisotakuun kohderyhmään tai erilaisiin nuorten riskiryhmiin. PARANNETTAVAA Työpajojen tulisi kerätä systemaattisesti nykyistä tarkempaa yhtenäistä tietoa pajanuorten taustasta, elämän tilanteesta ja myös nuorten tavoitteista. Tällainen tieto olisi tärkeää kun arvioidaan työpajatoiminnan tuloksellisuutta ja vaikutuksia ja kehitetään toimintatapoja, yhteistyötä ja työmenetelmiä. Työpajatoiminnan kohderyhmän määrittelyä tulisi pohtia myös preventiivisestä eikä yksipuolisesti korjaavan työn näkökulmasta. Preventiivinen näkökulma edellyttää rajapintatyötä mm. kuntien nuorisotyön, perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen kanssa.

20 19 NÄKÖKULMA: TOIMINNAN VOLYYMI JA RAHOITUS VAHVUUDET TYÖPAJOJEN JA VALMENNUSPAIKKOJEN LUKUMÄÄRÄ ON VAHVUUS Työpajoja on koko maassa noin ja palveluja saatavana 260 kunnassa. Vuotuisen asiakasmäärän ja asiakkuuksien keston perusteella valmennuspaikkoja voidaan arvioida olevan yhteensä Valmennuspaikkojen lisäksi työpajoilla on tarjolla erilaisia ohjauspalveluja. PARANNETTAVAA Valmennuspaikkojen ja ohjauspalvelujen riittävyydestä ei ole selvää kuvaa. Kuitenkin tiedetään, että erityisesti suurimmissa kaupungeissa on selvä vajaus sekä valmennuspaikoista että ohjauspalveluista. Tilastointia tulisi kehittää siten, että esim. valtakunnallisessa työpajakyselyssä selvitetään tarjolla olevien valmennuspaikkojen määrä. Palvelujen kysyntään vaikuttavat monet eri tekijät kuten; työllisyystilanne, nuorten mahdollisuudet päästä toisen asteen koulutukseen, koulutuksen keskeyttäminen, muutokset sosiaali- ja työvoimapalveluissa, työpajojen vetovoimaisuus jne. Kysyntälähtöinen palvelujen tarjonnan sovittaminen palvelujen kysyntään edellyttää uudenlaista toiminnanohjauksen ja rahoituksen mallia. NÄKÖKULMA: TYÖPAJAPALVELUJEN SISÄLLÖT JA KEHITTÄMINEN VAHVUUDET Työpajojen palvelut ovat kehitystyön tuloksena jäsentyneet nuorten tarpeita ja etenemistä tukevaksi palvelukokonaisuudeksi. Työpajapalvelujen sisältöjen, toimintamallien ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen on panostettu paljon erilaisissa hankkeissa yhteistyössä OKM:n nuorisoyksikön, aluehallinnon ja sidosryhmien kanssa. Valtakunnallisen työpajayhdistyksen aloitteesta on käynnistetty useita alueellisia ja valtakunnallisia hankkeita yhteistyössä työpajakentän kanssa. Viime vuosina kehittämiskohteina on ollut erityisesti nuorten osallisuuden vahvistaminen, työpajapedagogiikka ja yhteistyö ammattiopistojen kanssa. Tällä hetkellä ajankohtaisia ovat mm. tietojärjestelmien ja arviointimenetelmien kehittäminen. Myös paikallinen hanketoiminta on ollut aktiivista. Hanketoiminta ja muu kehittämistyö on tukenut hyvällä tavalla toiminnan ammatillistumista,

21 20 palvelujen sisällön kehittymistä ja erityisesti pajojen valmennustyötä. PARANNETTAVAA Pulmana on edelleen toimintamallien ja nuorten etenemistä tukevien palvelupolkujen toimivuus käytännössä. Tietoa ja osaamista on, mutta erityisesti palvelurakenteet ja palvelusta toiseen siirtymiseen liittyvät erilaiset kynnykset vaikeuttavat edelleen koulutus- ja työllistymispolkujen rakentamista. Palveluihin pääsy kestää usein pitkään, jopa kuukausia ja palvelun keskeytyessä takaisin palaaminen on usein haastavaa. Työpajapalvelujen kaltaisessa palvelussa palveluun pääsyn ja siihen palaamisen tulisi olla nopeaa ja sujuvaa ja täyttää vähintään Nuorisotakuun 3 kuukauden aikanormi. Hankkeissa kehitettyjä toimintamalleja ja työmenetelmiä ei kyetä riittävästi jalkauttamaan ja vakiinnuttamaan, koska hankkeiden päättymisen jälkeen siihen ei ole siihen riittäviä resursseja. Tämän seurauksena kehittämissyklit ovat usein hyvin pitkiä ja pahimmassa tapauksessa kehitystulokset saatetaan menettää. Etsivä nuorisotyö tulisi kytkeä tiiviimmin osaksi työpajojen valmennusprosessia. NÄKÖKULMA: TUOTTAVUUS JA TALOUDELLISUUS PARANNETTAVAA Valtakunnallisella tasolla työpajatoimintaa koskevia tuottavuus- ja taloudellisuusmittareita ei ole käytössä. Työpajatoiminnan tuottavuutta ja taloudellisuutta tulisi voida arvioida panosten ja palvelusuoritteiden välisen suhteen kehityksenä ja sillä lisäarvolla, jota toiminta tuottaa asiakkaille. Yhtenä tärkeänä toimenpiteenä asiakasmäärien seurannan lisäksi tulisi ottaa käyttöön asiakaspäivien seuranta. Taloudellisuuden tarkastelu edellyttää tietoa luonnollisesti myös toiminnan kustannuksista. Tuottavuuden ja taloudellisuuden näkökulmasta työpajojen palveluprosessien sujuvuuden parantaminen on tärkeää. Nykyisin monialaisten palveluprosessien omistajuus on epäselvä, mikä lisää huomattavasti työmäärää sekä asiakastyössä että sen edellyttämässä yhteistyössä. NÄKÖKULMA: TULOKSET JA VAIKUTUKSET Mitä vakiintuneempi työpajatoiminnan asema on nuorten palvelujen järjestämisessä sitä enemmän sen tuloksiin ja vaikutuksiin kohdistuu odotuksia nuorten, monialaisen työn eri osapuolien ja toiminnan rahoittajien näkökulmasta. Tällä hetkellä käytössä olevin välinein on vaikea osoittaa työpajatoiminnan tuloksia ja vaikutuksia varsinkin valtakunnallisesti. Nykyisissä OKM:n ohjeissa ja suosituksissa työpajat velvoitetaan seuraamaan toiminnan vaikuttavuutta. Arviointia ollaan kehittämässä OKM:n rahoituksella TPY:n toimesta.

22 Kehittämisen painopisteinä on sosiaaliseen vahvistamiseen liittyvien arviointimenetelmien ja mittareiden kehittäminen sekä työpajatoimintaa koskevien mm. toiminnan volyymiä koskevien arviointivälineiden kehittäminen. 21 Tärkeää olisi, että mahdollisimman pian linjattaisiin, mitkä ovat tulosten ja vaikutusten arvioinnin kannalta tärkeimmät toiminnan arviointia koskevat tiedot ja mittarit ja että niiden käyttöönotto suunniteltaisiin ja ohjeistettaisiin OKM:n toimesta. Yleisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että työpajatoiminnan mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen osana nuoriso-, sosiaali-, koulutus- ja työllisyyspolitiikkaa edellyttää työpajatoiminnan aseman selkiinnyttämistä ja vahvistamista. Työpajatoiminnalla on paljon annettavaa tarjottaessa Nuorisotakuun piiriin kuuluville, erityisesti haastavassa elämäntilanteessa oleville nuorille mahdollisuuksia elämäntilanteensa kohentamiseen.

23 22 3. NUORISOTYÖ 2025, Juha Nieminen AAMUNKOITOSTA HUOMISEEN Katsaus nuorisotyön historiaan ja kehityskulkuihin Nuorisotyö on erityisessä historiallisessa tilanteessa syntynyt idea, jolla vastataan nuorten tarpeisiin ja yhteiskunnan nuoriin kohdistamiin odotuksiin. Tavanomaisin tulkinta on, että nuorisotyö syntyi Suomessa 1800-luvun lopulla järjestötoimintana, mutta esimerkiksi rippikouluilla ja osakunnilla on vielä pidemmät juuret. Terminä nuorisotyö esiintyi satunnaisesti varhaisten nuorisojärjestöjen ja kansalaisliikkeiden teksteissä, mutta käsitteellisesti ja toiminnallisesti vakiintuneemman sisällön nuorisotyö sai seurakunnissa ja kristillisissä nuorisojärjestöissä ja 1920-luvulla. Yksittäisten organisaatioiden tavoitteet ylittävä laaja-alainen tulkinta nuorisotyöstä versoi 1930-luvulla ja moderni nuorisotyö sai kokonaishahmonsa 1940-luvulla, jolloin nuorisotyön idea ja perusrakenteet juurtuivat lopulta myös kunnallis- ja valtionhallintoon. (Nieminen 1995, 411.) Nuorisotyön syntymä oli pitkä. Yhteiskunnallisen instituution synnyn kuvaaminen on kaikkinensa vaikeata, koska sen tehtävä ja toimintatapa sekä niitä kuvaava kieli saattavat ajan kuluessa muuttua. Nuorisotyön synnyn määritteleminen on pulmallista sikälikin, että myöhemmin nuorisotyöksi nimetty toiminta on voinut alkaa aikaisemmin erillisenä toimintaalueena, eri järjestelmän yhteydessä tai toisen nimekkeen alla. (em.) Pitkästä syntymästä voidaan kuitenkin vetää johtopäätös huomisen varalle: muuhun tarkoitukseen syntyneitä, erillisiä tai kokonaan uudenlaisia toimintamuotoja tulee vastedeskin nuorisotyön piiriin. Nuorisotyön idea on saanut aikain saatossa erilaisia organisatorisia, sisällöllisiä ja käytännöllisiä muotoja. Ne ovat nousseet nuorten kulloisestakin yhteiskunnallisesta asemasta, nuorten omista pyrkimyksistä, yhteiskunnan odotuksista sekä nuorisotyön tavoista vastata nuorten tarpeisiin ja yhteiskunnan odotuksiin. Nuorisotyö kantaa mukanaan sille ominaista nuorisotyöllistä arvomaailmaa ja eetosta, josta sen tavoitteet, työmuodot ja menetelmät nousevat. Vaikka nuorisotyön kehitys on ollut moniulotteista, värikästä ja ajoittain jännitteistä, siitä voidaan erottaa eräitä olennaisia kehityskulkuja. Tässä artikkelissa esitetään lähinnä nuorisotyön historian, ammatin ja järjestelmän tutkimuksiin perustuva tiivis yleiskatsaus niistä nuorisotyön kehityskuluista ja ominaispiirteistä, joilla on merkitystä myös tulevaisuuden kehityssuuntia hahmoteltaessa. Ulkoinen eriytyminen Nuorisotyö ei ollut 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella selkeästi rajattu toimintaalue. Nuorisoliikkeille sekä kerhotyölle myönnettiin valtionavustuksia nuorisotyön aamunkoitossa yhteiskunnallisen valistustyön ja kotikasvatusta tukevan ennaltaehkäisevän lastensuojelun varoista. Valtiovalta ei tuolloin tuntenut nuorisotyö-nimistä toimialaa sen

24 23 nykyisessä merkityksessä. Nuorisotyö eriytyi omaksi yhteiskunnalliseksi instituutiokseen ja järjestelmäkseen 1900-luvun kuluessa. (Nieminen 1995, 98 99, , ) Maassamme toteutettiin 1940-luvulla joukko nuorisotyön eriytymistä vauhdittaneita valtiollisia toimenpiteitä: valtion nuorisotyölautakunta nimitettiin, opetusministeriöön perustettiin nuorisoasiain esittelijän toimi ja kunnallisia nuorisotyölautakuntia asetettiin. Lisäksi nuorisojärjestöt perustivat omiin tarkoituksiinsa vaikutusvaltaisen yhteistyöjärjestön, Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajiston. On kuitenkin huomattava, että vaikka nuorisokysymys lämpeni sodanjälkeisinä vuosina, nuorten käyttäytymisestä ja tulevaisuudesta oltiin kiinnostuneita jo aiemminkin. Nuorisotyön eriytymistä vauhditti koulusta, kansansivistystyöstä, raittiustyöstä sekä lastensuojelusta ja sosiaalityöstä erillisen järjestelmän ja toimialan rakentaminen. Erityisen kiperä kysymys oli suhde koululaitokseen, sillä nuorisotyössä suhtauduttiin aluksi varauksellisesti sekä koulun kerhotyöhön että ajatuksiin kytkeä nuorisotyö tiiviimmin kouluun luvulla pohdittiin nuorisojärjestötoiminnan liittämistä koulujärjestelmään, kunnallisen nuorisotyön liittämistä kansakouluun ja nuorisotyönohjaajien toimien perustamista kansakouluihin maaseudulla. Näistä hankkeista kuitenkin luovuttiin osaksi nuorisotyön toimijoiden vastustuksen vuoksi. Valtion nuorisotyölautakunta, Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajisto ja myöhemmin myös läänien nuorisotyölautakunnat korostivat monissa ja 1950-luvun lausunnoissaan nuorisotyön koulusta, kansansivistystyöstä ja sosiaalityöstä poikkeavaa luonnetta. Poikkihallinnolliseen yhteistyöhön suhtauduttiin kuitenkin myönteisesti ja sitä myös käytännössä tehtiin. (em., ) Nuorisotyön erityisala pyrittiin turvaamaan erikoislainsäädännöllä, jota sekä Suomen Nuorisojärjestöjen Edustajisto että Suomen Nuorisotyöntekijöiden Liitto ajoivat tahoillaan 1950-luvulta lähtien. Nuorisotyön oma lainsäädäntö toteutui lopulta 1970-luvun alussa, ja vuonna 1972 annetun nuorisolautakuntalain (L 117/72) myötä kunnallinen nuorisolautakunta tai vastaavia tehtäviä hoitava kunnallinen elin tuli pakolliseksi. Nuorisojärjestöjä koskevalla lailla (L 1035/73) puolestaan ankkuroitiin paljon intohimoja herättänyt ja yhä herättävä keskustelu nuorisojärjestöjen valtionavustuksista. Ensimmäisten lakien jälkeen toimialan lainsäädäntö on kehittynyt yleisemmän ja sitovuudeltaan väljemmän puitelain suuntaan. Nuorisotoimen valtionhallinnon ja kunnallishallinnon institutionaalinen kehitys voidaan kytkeä hyvinvointivaltion rakennusprojektiin, jonka kehyksissä erityisesti ja 1970-luvulla toteutettiin joukko valtiojohtoisia ja usein kuntaorganisaation toteuttamia hyvinvointipalveluja. Laajemmin tarkasteltuna koko nuorisotyön ulkoinen eriytyminen luvun kuluessa oli osa suomalaisen yhteiskunnan teollistumis- ja modernisoitumiskehitystä, jossa toisistaan eriytyneillä ja erikoistuneilla järjestelmillä pyrittiin tyydyttämään mahdollisimman tehokkaasti ihmisten tarpeita. Nuorisotyöstä tuli omanlaisensa järjestelmä muiden järjestelmien joukkoon. Se nosti nuorten kiinnostukset ja tarpeet esille uudella tavalla, jota muut nuorten parissa työtä tehneet toimialat ja viranomaiset eivät tehneet.

25 24 Professionaalistuminen Nuorisotyön instituution ja järjestelmän ulkoinen eriytyminen on tapahtunut rinta rinnan nuorisotyön ammatin professionaalistumisen kanssa. Profession tunnusmerkkeinä on yleensä pidetty ammatin yhteiskunnalta saamaa valtuutusta erityisen tehtävän hoitamiseen, tehtävään liittyvää erikoisalaa, akateemista koulutusta, työn ja koulutuksen pohjautumista tieteelliseen tietoon, ammattikunnan valvomaa ammatillista autonomiaa ja ammattikunnan omia eettisiä periaatteita. (Nieminen 2014.) Nuorisotyön professionaalistumisen ensimmäisen vaiheen (1800-luvun lopulta 1940-luvulle saakka) aikana ammatillistuminen tapahtui kaksisuuntaisesti. Ensinnäkin yhteiskunnan vakiintuneet ammattiryhmät - esimerkiksi papit ja opettajat - ottivat hoitaakseen nuorten vapaa-ajan ohjaukseen liittyviä tehtäviä. Yleensä nämä nuorisonkasvattajat tarttuivat toimeen vapaaehtoisesti, mutta jotkut saivat myös korvausta työstään. Toisaalta nuorisotyöntekijäksi saattoi kasvaa nuorisoliikkeiden oman toiminnan kautta. Osa ammattimaisista nuorisotyöntekijöistä oli kansalais- tai nuorisoliikkeiden omia kasvatteja, jotka kouluttautuivat työtä tekemällä ja liikkeiden sisäiseen koulutukseen osallistumalla. Nuorisotyön professionaalistumisen toisen vaiheen (1940-luvulta 1980-luvun lopulle sakka) aikana osa nuorisotyön ammatista kehittyi puoliprofessioksi. Nuorisotyöntekijöiden koulutus järjestelmällistyi ja vahvistui, mutta säilyi varsin kirjavana, sillä Yhteiskunnallisen korkeakoulun ja Tampereen yliopiston nuorisotyön koulutuksen lisäksi tehtävään koulutettiin työntekijöitä opistoissa, kansankorkeakouluissa ja sittemmin keskiasteen oppilaitoksissa. Tutkimustietoa hyödynnettiin yhä enemmän, mutta toisaalta tieteellinen tieto ei saavuttanut täysin hallitsevaa asemaa nuorisotyön tietoperustana. Käytännön taitoja ja karismaattista persoonallisuutta arvostettiin edelleen paljon (ks. Telemäki 1999). Monista yrityksistä huolimatta ammattikunta ei myöskään saanut aikaan kaikkia alan työntekijöitä kokoavaa ammatillista yhdistystä. Vaikka Suomen Nuorisotyöntekijöiden Liiton panos monissa asioissa oli merkittävä, nuorisotyöntekijöiltä puuttui varsinainen yhteinen työmarkkinapoliittinen väline. Nuorisotyön lainsäädäntö syntyi pitkien ponnistelujen tuloksena, mutta toisaalta se ei kattanut esimerkiksi kirkon ja koulun nuorisotyötä. Lainsäädännön järjestöihin kohdistama ohjaus ja kontrolli ei sekään ollut täydellistä ja sitovaa. Nuorisotyön tehostaminen toisen maailmansodan jälkeen merkitsi sitä, että yhteiskunta vähitellen tunnusti työn merkityksen ja valtuutti samalla nuorisotyöntekijöitä hoitamaan täsmentyvää tehtäväkenttää luvun jälkimmäisellä puoliskolla nuorisotyön ammatti saavutti koko joukon profession piirteitä, mutta jäi kuitenkin kauaksi profession ideaalimallista ja yhteiskunnan vakiintuneiden professioiden asemasta. Viimeisten vuosikymmenten kuluessa nuorisotyön ammatti on kohdannut asiantuntijuuden muuttuvan toimintaympäristön. Yhteiskunnan ja ihmisten elämän ja ongelmien monimutkaistuessa ja kietoutuessa toisiinsa asiantuntijoilta odotetaan yhä enemmän sellaista tietämystä, joka ei sijoitu ainoastaan heidän perinteisten tieteen- tai ammattialakohtaisen asiantuntemuksensa alueille. Tämä on johtanut moniammatillisen työn ajatuksen vahvistumiseen ja siihen perustuvien toimintatapojen kehittämiseen.

26 Moniammatillisuuden lisäksi nuorisotyön professionaaliseen asemaan on vaikuttanut muitakin seikkoja. Esimerkiksi 1990-luvun kuluessa toimialan lainsäädännöllinen turva heikentyi, sillä kunnallinen nuorisolautakunnan lakimääräisyys poistettiin. Nuorisotyö on kuitenkin edelleen kuulunut kunnan toimialaan ja nuorisolaki vaikka väljä puitelaki onkin on toimialan tärkeä selkänoja. Erityisen merkityksellinen seikka nuorisotyön professionaalistumisen kannalta oli se, että kunnallisen nuorisotoimen työntekijöiden yleiset pätevyysvaatimukset poistettiin lainsäädännöstä. Vaikka nuorisotyön ammatti on kohdannut useita perinteistä professionaalisuutta koetelleita muutoksia, on samanaikaisesti noussut myös professionaalisuutta vahvistavia tekijöitä. Merkittävin näistä on maahamme 1990-luvulla luotu ammattikorkeakoululaitos, joka on vahvistanut nuorisotyön koulutusta. Korkeakoulutukseen kytkeytyvä ammatillinen järjestäytyminen on sekin voimistunut, samoin toimialalle tutkimustietoa tarjoava poikkitieteellinen nuorisotutkimus. 25 Sisäinen lohkoutuminen Ulkoisen eriytymisen ja professionaalistumisen lisäksi suomalaiselle nuorisotyölle on ollut ominaista sen sisäinen lohkoutuminen (Nieminen 1995, ). Nuorisotyö on lohkoutunut monenlaisiin nuorisotöihin: organisaatioihin, toimintamuotoihin, työmuotoihin ja menetelmiin. Niillä on lisäksi omia ajatuksellisia näkökulmiaan ja teoreettisia lähtökohtiaan. Nuorisotyön sisäinen lohkoutuminen juontuu sekä toimialan historiasta että sen ominaisluonteesta. Nuorisotyön pitkä syntymä oli kehityskulku, jossa erilaisten kansalais- ja nuorisoliikkeiden, kirkkojen sekä kuntien ja valtionhallinnon nuorten parissa tekemä työ kutoutui nuorisotyöksi. Yhteisessä kudelmassa toimijoiden ominaislaatu on pitkälti säilynyt. Nuorisotyön muodot ovat syntyneet esimerkiksi suomalaisen yhteiskunnan eri osakulttuureiden piirissä, erilaisten nuorisoryhmien parissa, nuorten ilmaisemien tarpeiden ja eri harrastusalojen ympärille sekä yhteiskunnan kokemien erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Lohkoutumisen kannalta on ollut merkityksellistä, että aluksi toimialan ydin oli aluksi yksinomaan kansalaisliikkeissä ja nuorisojärjestöissä. Järjestöillä oli suuri vapaus ja itsenäisyys omien tavoitteidensa ja menettelytapojensa määrittelyssä. Valtion, läänien ja kuntien nuorisotyön yksiselitteisenä tehtävänä oli tukea ja luoda mahdollisuuksia nuorisojärjestötoiminnalle. Järjestökentän rikkaus sementoi nuorisotyön moniulotteisen perustan ja siitä tuli toimialan oikeutettu perusluonne. Vaikka nuorisotyön ulkoisen eriytymisen edellytyksenä oli riittävän pesäeron teko nuorten parissa toimiviin muihin toimialoihin ja ammattikuntiin, raja kouluun, kansansivistystyöhön tai lastensuojeluun, nuorisohuoltoon ja sosiaalityöhön ei ollut aina selvää. Harmailla rajavyöhykkeillä tehty nuorisotyö on rikastuttanut nuorisotyötä, mutta samalla lisännyt sen lohkoutuneisuutta. Nuorisotyön lohkoutuminen ei ole toteutunut ainoastaan organisaatioiden ja työmuotojen tasolla. Viime vuosikymmenten aikana nuorisotyössä käytetyt monet pedagogiset teoriat (esim. yhteisökasvatus, elämys- ja seikkailupedagogiikka, sosiaalipedagogiikka, kriittinen pedagogiikka ja nonformaalinen kasvatus) ovat omalta osaltaan murtaneet sitä laajaalaisemman nuorisokasvatuksen ideaa, jota aikoinaan rakennettiin esimerkiksi

27 Yhteiskunnallisen korkeakoulun ja Tampereen yliopiston nuorisotyön koulutuksen yhteydessä. Toisaalta nuorisokasvatuksen idea on elpynyt uudelleen tällä vuosituhannella (ks. Nivala & Saastamoinen 2007). 26 Lohkoutumista lisäävä viime aikojen kehityspiirre on ollut myös se, että yhä useammat nuorisotyön erityisalueet ovat ryhtyneet täsmentämään teoreettista, kasvatuksellista tai menetelmällistä perustaansa. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa sosiaalisen vahvistamisen, työpajatoiminnan, kulttuurisen nuorisotyön, valtakunnallisten nuorisokeskusten, etsivän nuorisotyön ja verkkonuorisotyön hankkeet ja pyrkimykset. On myös ilmeistä, että nuorisotyön valtakunnallinen kehittämis- ja palvelurakenneverkosto paremminkin lisää lohkoutumista kuin edistää yhteistä nuorisotyötä koskevaa näkemystä. Nuorisotyön lohkoutuminen on tuonut toimialalle horisontaalista kapea-alaisuutta, joka on ajoittain ilmennyt kyvyttömyytenä nähdä nuorisotyön laajaa kenttää kokonaisuutena. Ääritapauksissa lohkoutuminen on johtanut erityisalueen omiin professionaalistumispyrkimyksiin, oman reviirin suojelemiseen, intressiristiriitoihin ja toimialan sisäisiin jännitteisiin. Kaksinaisluonne Nuorisotyöllä on koko sen historian ajan ollut erityinen kaksinaisluonne (Nieminen 1995, 410), joka on ilmennyt nuorten oman toiminnan ja aikuisten ohjauksen välisenä jännitteenä. Nuorisotyö on ensinnäkin ollut aikuisten ohjaama kasvatuksen, sopeuttamisen ja kontrollin väline, jolla on pyritty ohjaamaan ennen kaikkea nuorison vapaa-ajan käyttöä. Nuorisotyössä on saanut ilmauksensa kansakunnan huoli nuorisoa uhkaavista vaaroista, mutta toisaalta nuorisotyötä on innoittanut kansakunnan usko nuorisoon tulevaisuuden rakentajana. Nuorisotyön historiallisen eetoksen yhdeksi peruskiveksi (Nieminen 2007, 33 38) on muodostunut nuorten tarpeiden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Nuorisotyö saa lopullisen oikeutuksensa nuorilta, jotka ovat vapaasta tahdostaan mukana sellaisessa nuorisotyössä, jonka he kokevat mielekkääksi ja tarpeelliseksi. Pyrkimys heikommassa asemassa olevien nuorten tarpeiden huomioimiseen on voimistunut vuosikymmenten kuluessa, ja erityisesti siihen on kiinnitetty huomiota 1990-luvulta lähtien. Nuorten itsemääräämisoikeus merkitsee sitä, että nuori ihminen voi nuorisotyössä päättää olemisestaan ja toiminnastaan lähtökohtaisesti itse. Nuorten tarpeiden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ei ole nuorisotyössä kuitenkaan tarkoittanut sitä, että nuorten ihmisten kaikki tarpeet olisi sellaisinaan hyväksytty ja nuorten itsemääräämisoikeus olisi kaikissa tilanteissa ollut rajaton. Nuorisotyössä on koko sen historian ajan ollut muuttuvia käsityksiä siitä, mihin nuorten tarpeisiin nuorisotyössä vastataan. Vapaaehtoiseen mukanaoloon perustuva nuorisotyö on toisaalta myös nuorten omien pyrkimysten ilmentäjä ja nuorten oman toiminnan tulos (Nieminen 1995, 410). Nuorisotyöllä on ollut oma roolinsa suomalaisen nuorison vapautumisessa ennakkoluulojen ja normien paineista. Kun vielä 1800-luvun lopulla pohdittiin nuorten omien yhdistysten soveliaisuutta, toimi maassamme sata vuotta myöhemmin tuhansia nuorten paikallisyhdistyksiä. Poliittista

28 toimintaa pidettiin vuosisadan alussa yleensä nuorisolle sopimattomana, mutta 1960-luvulla nuoret vaativat poliittisissa järjestöissään mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja nuorten osallistumisen edistämisestä on tullut keskeinen nykyisen nuorisotyön tavoite. Vaikka vielä 1990-luvun alussa tanssia pidettiin nuorisotoiminnan paheena, on tanssista, luovasta ilmaisusta ja musiikista tullut nuorten itseilmaisun ja kulttuurisen nuorisotyön keskeisiä muotoja. Monien nuorisojärjestöjen toiminta perustui ja 1900-lukujen taitteessa aikuisten ohjaamiin massatilaisuuksiin, mutta nykypäivän nuorisotyön itsestään selvä lähtökohta on nuorten keskinäinen ryhmätoiminta. 27 Nuorisotyön historiallisen eetoksen yhden peruskiven mukaan aikuisten kasvatusoikeus ja vastuu nuorisotyössä on tunnustettu. Tämä tarkoittaa sitä, että aikuisilla on ollut hyväksytty ja merkityksellinen rooli nuorisotyön tavoitteiden asettelussa ja sisällön määrittelyssä. Nuorten tarpeiden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen sekä toisaalta yhteiskunnan odotusten yhteensovittaminen on ollut lopulta aikuisten vastuulla. Aikuisten rooli on vaihdellut nuorten ohjauksesta nuorten omat kiinnostukset ja pyrkimykset mahdollistavien rakenteiden luomiseen ja ylläpitämiseen. (Nieminen 2007, ) Universalismi Universalismi on ollut tärkeä ulottuvuus arvojen tutkimuksessa ja esimerkiksi modernin sosiaalipolitiikan yksi keskeisimpiä näkökulmia. Nuorisotyössä universalismia on pohdittu ja määritelty maailmalla jonkin verran (esim. Sapin 2013; Youth Work Research 2015), mutta sen sijaan meillä kysymys on ollut esillä lähinnä vain monikulttuurisen nuorisotyön ja syrjäytymisen yhteydessä. Universalismi kytkeytyy kuitenkin koko nuorisotyön perusideaan ja olemukseen ja se tarjoaa yhden tarkastelukulman myös nuorisotyön historiaan. Universalismin käsite on varsin monitulkintainen sekä historiallisesti ja kulttuurisesti vaihteleva. Universalismilla voidaan kuvata erityistä yhteiskunnallista ideologiaa ja universaalilla menetelmien luonnetta (ks. Anttonen & Sipilä 2010, 116). Muilla toimialoilla sovellettavaa universalismin tulkintaa ei voi kuitenkaan sellaisenaan siirtää nuorisotyöhön, joka perustuu nuorten vapaaehtoiseen osallistumiseen ja jonka säätely lainsäädännöllä on melko väljää. Nuorisotyössä universalismi voidaan määritellä perusideologiaksi, jonka mukaan nuorisotyö on lähtökohtaisesti suunnattu kaikille nuorille eikä yhtään nuorta ihmistä suljeta sen ulkopuolelle. Nuorisotyö ei erottele kohderyhmiään ja sen toimintoihin voi tulla halutessaan mukaan kuka tahansa, joka kokee nuorisotyön toiminnat itselleen merkityksellisiksi. Universalismin laaja tulkinta ei kuitenkaan sulje pois sitä, että kaikille avointen muotojen lisäksi nuorisotyön piirissä voidaan toteuttaa erilaisia kohdistettuja tai suunnattuja toimintamuotoja. Positiivisella erityiskohtelulla voidaan vaikuttaa siihen, että erilaisessa tai heikommassa asemassa olevien nuorten mahdollisuudet päästä osallisiksi nuorisotyön pyrkimyksistä ja toiminnoista paranevat. Nuorisotyön varhaisvaiheen periaate voidaan tulkita siten, että kaikille avoin järjestötoiminta oli nuorisotyön universaaliuden ydin. Viimeistään 1950-luvulla kävi kuitenkin selväksi, että järjestötoiminta pystyi tavoittamaan vain osan suomalaisesta nuorista. Suuri merkitys oli

29 tutkimustuloksilla, joiden mukaan järjestöpohjainen nuorisotyö tavoitti parhaiten niitä nuoria, jotka olivat muutoinkin aktiivisia ja hyvinvoivia. Universalistinen ideologia kaikille avoimesta nuorisotyöstä ei siten todellisuudessa täysin toteutunut. Järjestötoimintaan osallistumattomien nuorten tavoittamiseksi kehitettiin vähitellen uusia työmuotoja, joista pitkäikäisimmiksi ovat osoittautuneet nuorisokahvilat, nuorisotalot ja niiden avoin toiminta. Myös kuntien muun oman nuorisotyön (esim. tapahtumat, leirit, retket) käynnistäminen ja lisääminen lisäsivät nuorisotyön tavoitettavuutta. Rajatuille kohderyhmille suunnattuja nuorisotyön muotoja syntyi 1960-luvun alussa, jolloin kehitettiin jengityö nuorisohuollon ja nuorisotyön rajamaille. Kristinuskon sosiaalisten painotusten vahvistuminen vaikutti puolestaan siihen, että erityisesti kirkon piirissä kiinnitettiin huomiota jengityöhön ja sittemmin erityisnuorisotyöhön, jolla on tarkoitettu vaikeuksiin joutuneisiin nuoriin kohdistunutta lähimmäiskeskeistä nuorisotyötä. Nykyaikaisia työpajoja tuli nuorisotyön piiriin 1980-luvulla ja seuraava vuosikymmen näki koko joukon erilaisia suunnattuja projekteja, joilla nuorisotyö tarttui esimerkiksi koulutuksen tai työelämän ulkopuolelle jääneiden nuorten pulmiin. 28 Universaali nuorisotyö ja suunnattu/kohdennettu nuorisotyö nähdään helposti vastakkaisina ja toisensa pois sulkevina. Käsitteellisesti nuorisotyön järjestelmän voidaan ajatella olevan universaali, kun kaikki mahdolliset nuoret pääsevät halutessaan sen piiriin. Universalismi merkitsee siis järjestelmän kattavuutta. Historiallisesti katsoen universalismi on ollut suomalaisen nuorisotyön päälinja, mutta sitä on kuitenkin 1960-luvulta lähtien tulkittu varsin laaja-alaisesti. Nuorisotyössä on kehitelty suunnattuja toimintamuotoja, jotka tuovat nuorisotyön piiriin nuoria, jotka muutoin jäisivät sen ulkopuolelle. Se on paradoksaalinen mutta tyypillinen esimerkki universalismin vahvistamisesta suunnatulla työllä. Kohti vuotta 2025 Nuorisotyön tulevaa kehitystä voidaan pohtia sen historiaa hyödyntämällä, vaikkakaan tulos ei yleensä ole yhtä värikäs kuin vaikkapa visionäärisellä futurologilla. Yksi tapa on hahmotella näköpiirissä olevaa yhteiskunnallista kehitystä ja sen jälkeen suhteuttaa edellä todennettuja nuorisotyön historiallisia kehityskulkuja sitä vasten. Lukuisissa eri yhteyksissä on esitetty visioita, ennustuksia ja näkemyksiä tulevan yhteiskuntakehityksen mahdollisista piirteistä. Niistä voi koota esimerkiksi seuraavanlaisen yleisen listauksen: 1. Väestörakenteen vanheneminen 2. Globalisaation eteneminen 3. Instituutioiden ja toimialojen purkautuminen 4. Alueellinen keskittyminen 5. Työn merkityksen ja muotojen muuttuminen 6. Osaamisen, oppimisen ja koulutuksen moninaistuminen 7. Teknologian kehityksen jatkuminen 8. Arvojen muuttuminen 9. Elämäntavan muuttuminen Kaikkein selkein ja todennäköisimmin toteutuva yhteiskuntakehityksen piirre on Suomen väestörakenteen vanheneminen. Se merkitsee yksinkertaisesti ikääntyvän väestönosan kasvua

30 ja nuoremman väestönosan osuuden supistumista. Tämä vaikuttaa suoraan nuorten yhteiskunnalliseen asemaan. Nuorten osuuden väheneminen ei kuitenkaan välttämättä vähennä nuorten ihmisten painoarvoa yhteiskunnassa. Päinvastoin, nuorten merkitys vanhenevan yhteiskunnan luovassa, henkisessä ja taloudellisessa panoksessa on kenties vielä aikaisempaakin tärkeämpää. Tämä merkitsee sitä, että vaikka entisenkaltaiset tarkkarajaiset instituutiot ja järjestelmät jossain määrin purkautuisivatkin, ulkoisesti eriytyneelle nuorisotyölle on edelleen nuorten pyrkimysten ja toiminnan sekä nuorten äänen ja asioiden esilläpidon tehtäviä. 29 On ilmeistä, että jo jonkin aikaa nuorisotyön ammattiin ja professionaalistumiseen vaikuttaneet asiantuntijuuden toimintaympäristön muutokset jatkuvat tulevaisuudessa. Globalisaatioon, teknologian kehitykseen ja työelämän muuttumiseen liittyvät tekijät monimutkaistavat nuorten tulevaisuuteen suuntautumista, valintojen tekoa ja elämän edellyttämiä sosiaalisia taitoja niin paljon, että niiden tukemisessa ja ohjaamisessa entisenkaltaisen rajatun professionaalisuuden tuottama asiantuntijuus ei riitä. Professionaalisuus saattaa saada uudenlaista sisältöä, jossa keskeisellä sijalla on esimerkiksi oman tehtäväkentän ylittävä laaja-alainen tietämys, jonka pariin on hankkiuduttava joko informaatioteknologiaan perustuvilla tiedonhankintataidoilla tai moniammatillisen työn mahdollistavilla vuorovaikutuskyvyillä. Kerran elämässä hankittavan koulutuksen riittämättömyys tullee vastaan yhä useammalle nuorisotyöntekijälle, mutta jatkuvasti päivitettävä koulutus mahdollistaa liikkuvuuden nuorisotyön työtehtävien alati muuttuessa. On helpohko arvata, että nuorisotyön sisäinen lohkoutuminen jatkuu ja mahdollisesti jopa kiihtyy. Laaja-alaisen ja uudelleen määriteltävän professionaalisuuden rinnalle tai vaihtoehdoksi saattaa jopa nousta tarkkaan ja kapeasti rajattujen nuorisotyön erityisalueiden kehittäminen ja työntekijöiden erikoistuminen niiden spesiaalitietoja ja -taitoja edellyttäviin tehtäviin. Osa nuorisotyön lohkoutuneista muodoista voi lisäksi olla luonteeltaan sellaisia, että niitä käytetään myös muiden ikäryhmien parissa tehtävässä työssä. Esimerkiksi sosiaaliseen tai kasvatukselliseen työhön yleisesti kehitettyjen lähestymistapojen tuominen nuorisotyöhön näyttäytyy sen sisäisenä lohkoutumisena. Lohkoutumiskehityksen vaikutuksista nuorisotyön asemaan ja rakenteisiin emme vielä tiedä paljoa, mutta varmaa on, että nuorisotyön kokonaisnäkemystä ei synny ilman tietoista pyrkimystä, tutkimusta ja teorianmuodostusta. Näköpiirissä on, että nuorisotyön kaksinaisluonne heikkenee tulevien vuosien aikana. Nuoret ovat osa sitä yhteiskunnan arvomaailman ja elämäntavan kehitystä, joka kaiken aikaa purkaa perinteisiä sukupolvien sekä ihmisten ja viranomaisten välisiä auktoriteettiasemia. Yksisuuntaiset auktoriteettisuhteet korvautuvat yhä useammin dialogisemmalla vuorovaikutuksella. Ihmisten kyvykkyys osallistua ja vaikuttaa on kaikkiaan vahvistunut. Myös nuoria rohkaistaan ja kasvatetaan aktiiviseen kansalaisuuteen, ei vähiten nuorisotyössä. Nuorten arvomaailman ja elämäntavan kehitystä on vaikea ennustaa tarkasti pitkällä tähtäimellä. Ne kuitenkin tulevat koettelemaan nuorisotyön perusuniversalistista luonnetta. On todennäköistä, että nuorten ihmisten elämän yhtenä perusvireenä säilyy yksilöllisyys haluna tehdä omia valintoja. Se näkyy myös nuorison ja nuorten ryhmien epäyhtenäisyytenä. Tällaisen yksilöllisyyden ja heterogeenisuuden vallitessa nuorisotyön lähtökohtainen peruslinja ei voine olla mikään muu kuin universalismi. Sen virittämänä nuorisotyö on kaikille avointa ja

31 toimintatapansa nuorten kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa määrittelevä. Etukäteen tarkemmin jäsennetyllä ja kohderyhmänsä rajaavalla suunnatulla nuorisotyöllä on oma tärkeä paikkansa nuorisotyön tavoitettavuuden vahvistajana. Tulevaisuuden nuorisotyö on kuitenkin nuorisotyötä niin kauan kuin toimialan painopiste on universaalissa työssä. 30 Lähteet: Anttonen, Anneli & Sipilä, Jorma (2010) Universalismi Britannian ja Pohjoismaiden sosiaalipolitiikassa. Janus 18 (2), Nieminen, Juha (1995) Nuorisossa tulevaisuus. Suomalaisen nuorisotyön historia. Helsinki: Lasten Keskus. Nieminen, Juha (2007) Vastavoiman hahmo Nuorisotyön yleiset tehtävät, oppimisympäristöt ja eetos. Teoksessa Tommi Hoikkala & Anna Sell (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 76, Helsinki, 2007, Nieminen, Juha (2014) The History of youth work as a profession in Finland. Teoksessa Marti Taru & Filip Coussée & Howard Williamson (ed.) The History of Youth Work in Europe. Volume 4. Strasbourg: Council of Europe Publishing. Nivala, Elina & Saastamoinen, Mikko toim. (2007) Nuorisokasvatuksen teoria perusteita ja puheenvuoroja. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 73. Helsinki. Sapin, Kate (2013) Essential skills for youth work practice. 2 nd edition. London: Sage Publication. Telemäki, Matti (1999) Taitava nuorisonkasvattaja. Suomalainen nuorisotyö 1940-luvulta tähän päivään tekijöidensä kokemana. Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja. Sarja A: Tutkimuksia 19. Youth Work Research (2015) Luettu

32 31 4. NUORTEN IDEAT JA AJATUKSET OSAKSI NUORTEN PALVELUIDEN KEHITTÄMISTÄ Hanketiimimme toteutti yhteistyössä Fountain Park Oy:n tutkijoiden Hanna Hihnalan ja Anu Kokon kanssa tammikuussa 2015 kolme viikkoa kestäneen ns. verkkoaivoriihen, johon otti osaa 383 nuorta etsivän nuorisotyön ja työpajojen kentältä eri puolilta maata. Verkkoaivoriihessä nuoret pohtivat sekä tulevaisuuttaan että tarvitsemaansa tukea. Aineisto muodostaa poikkeuksellisen laajan ja monipuolisen kvalitatiivisen aineiston vaikeasti lähestyttävältä kentältä. Nuoret tavoitettiin verkkoaivoriiheen etsivän nuorisotyöntekijöiden ja työpajojen valmentajien avulla. Mukaan tuli nuoria pääkaupunkiseudulta, muista kaupungeista, maaseututaajamista sekä haja-asutusalueilta. Verkkoaivoriihen alussa nuorten haluttiin valitsemaan tulevaisuuttaan kuvaava kuva yhdeksän kuvan joukosta. Suosituimmiksi kuviksi valittiin seuraavat kaksi, jotka nuorten mielestä kuvaavat heidän elämäntilannettaan: Kuva 3. Tätä labyrinttikuvaa selitettiin tekstillä mm. näin: Labyrintti kuvaa ajatuksiani, sillä en ole varma mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, mihin todella haluan opiskelemaan. Vaihtoehtoja on paljon, mutta en tiedä mikä olisi juuri minulle sopivin ja paras. Kuva 4. Kädenpuristuskuvaa puolestaan selitettiin tekstillä näin: Haluan, että asiat perustuvat sopimukseen, luottamukseen. Silloin homma on hanskassa. Yhteistyö ja kommunikointi on valttia. Suosituimpien kuvien voidaan tulkita esittävän nuoria, jotka kokevat olevansa labyrintissa, mutta joilla tuntuu olevan pyrkimys päästä ulos ja eteenpäin. Ulospääsyn ehtona on tuki ja

33 32 luottamus ympärillä oleviin ihmisiin. Mielenkiintoista kuvavalinnoissa oli se, että ahdistusta, näköalattomuutta ja kilpailua esittäviä kuvia valittiin vähän. Kaikkiin kuvavalintoihin voi tutustua liitteenä olevasta raportista nimeltä Nuorten ideat ja ajatukset osaksi palveluiden kehittämistä. Mikä puhuttaa nuoria eniten? Kysymyksiin mikä auttaisi sinua elämässä eteenpäin ja millaista apua ja tukea toivoisit tilanteessa nuorten vastauksien ydin liittyy opiskelupaikkaan ja opiskeluun. Opiskelupaikan löytäminen ja tuki opiskelulle on asialistan kärjessä. Tärkeimpänä tukena nähdään vanhemmat ja ystävät. Niin paljon kun puhutaankin hukassa olevasta vanhemmuudesta, työpajanuorten ja etsivien työtekijöiden kanssa työskentelevien nuorten elämässä vanhempien tuki nähdään tärkeänä. Tämä olisi hyvä muistaa, kun mietitään nuoren ympärillä olevaa sosiaalista verkostoa. Vaikka vanhemmilla olisi vähän resursseja tukea nuoria, he ovat kuitenkin siellä jossain, ehkä enemmän tukena kun luulemme. Palvelujärjestelmän näkökulmasta äärimmäisen tärkeä on havainto siitä, kuinka nuoret pitävät tärkeänä omaa vaikuttamista ja harrastuksia. Nuoret haluavat olla itse päättämässä omista asioistaan. Tämä on teema, jota eurooppalainen nuorisopolitiikka on korostanut 2000-luvun alusta lähtien ja joka on muotoiltu vuoden 2006 nuorisolakiin aktiivisena kansalaisuutena. Nuorten palvelujärjestelmän näkökulmasta kyseessä on aito asiakaslähtöinen työskentelytapa, josta puhutaan hiukan eri termein sosiaalityössä ja nuorisotyössä. Harrastusten merkitys on selvästi korostunut nykyisessä yhteiskunnassamme, jossa nuoren koulutusvaihe on pidentynyt, työmarkkinoille siirtymisen vaihe lykkääntynyt ja työelämä prekarisoitunut. Vaatimus saada osallistua ja tarve päästä harrastusten pariin on saman asian kaksi puolta: kiinnittyminen yhteiskuntaan vaatii nykyisellään itseohjautuvaa persoonaa, joka pyrkii kehittämään omia aktiviteettejaan. Palvelujärjestelmän näkökulmasta nuorisotyöllisellä työotteella on tässä tematiikassa paljon annettavaa. LIITE 2: Nuorten ideat ja ajatukset osaksi nuorten palvelujen kehittämistä

34 33 5. NUORISOTOIMIALAN ROOLIN VAHVISTAMINEN ULKOPUOLISTEN NUORTEN JA NUORISOTAKUUN TUKEMISESSA NUORISOLAKIA UUDISTETTAESSA, Tapio Kuure 5.1 Ulkopuolisten nuorten määrittelystä Nykyisessä eurooppalaisessa nuorisopoliittisessa keskustelussa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on määritelty kahden muuttujan avulla eli nuoret, jotka ovat koulutuksen ja työelämän ulkopuolella (NEET, Not in Education, Employment or Training). Määritelmä on jäykkä, mutta esimerkiksi EU-maiden välisissä vertailuissa se mahdollistaa jonkinlaisen suuntaa antavan vertailun. EU-maiden välisissä työmarkkinapoliittisissa vertailuissa on tapana käyttää seuraavia muuttujia: 1 1. nuorten työttömyysaste eli nuorten työttömien suhde siihen osaan ikäluokkaan, joka lasketaan työvoimaan kuuluvaksi 2. nuorten työttömyyden ratio, eli nuorten työttömien suhde koko ikäluokkaan 3. NEET-aste, eli koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevat nuoret 4. nuoren oma kokemus ulkopuolisuudestaan Verrattuna aikuiseen työvoimaan, nuorten työttömyyden arvioiminen on vaikeampaa, koska opiskeluvaiheen pitkittyminen vaikuttaa työllisyysasteeseen. Tilastoissa tämä näkyy siten, että nuorisotyöttömyys näyttää huomattavasti suuremmalta mitattaessa sitä suhteessa nuoreen työvoimaan (työttömyysaste) kuin jos työttömyys laskettaisiin suhteessa koko ikäluokkaan (ratio). Esimerkiksi Suomessa vuonna 2012 nuorten työttömyysasteen laskettiin olevan 19 prosenttia ja ration puolestaan 9,8 prosenttia. Erot työttömyysasteessa ja ratiossa ovat vastaavat myös muissa EU-maissa. Kärjistääksemme tilastollisia ongelmia, tilastoista voidaan poimia esimerkiksi Suomen kohdalta vuoden 2011 tietojen mukaan nuorten 15-vuotiaiden työttömyysprosentiksi 37%. Luvun suuruus johtuu siitä, että kyseisen ikäisistä nuorista suurin osa on toisen asteen koulutuksessa, jolloin työttömien nuorten prosentuaalinen osuus nousee pienelläkin nuppiluvulla suureksi. 2 Yleisesti tunnettu ongelma nuorten työttömyyden määriä arvioitaessa on työvoimahallinnon ja tilastokeskuksen esittämien määrien erot, jotka johtuvat erilaisista tavoista kerätä aineistoa. Tilastokeskuksen arviot perustuvat kyselyyn ja työvoimahallinnon arviot perustuvat työttömien työnhakijoiden rekisteriin. Molemmissa on ongelmansa. Tilastokeskuksen kyselyssä työttömiksi arvioidaan myös osa opiskelijoista, jolloin arviot työttömien määrästä menevät yläkanttiin. Työvoimahallinnon rekistereissä ongelmana on se, että osa nuorista ei ilmoittaudu työttömiksi, 1 Eurostat. 2 Suomen tilastokeskus.

35 34 joko sen vuoksi, että arvioivat jäävänsä ilman palveluja tai pelkäävät ilmoittautumisesta aiheutuvaa kontrollia. Tällöin arviot työttömien määrästä menevät alakanttiin. 3 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen aineistoja analysoitaessa on arvioitu, että otettaessa nuorisotyöttömyyden mittariksi ei-opiskelevien nuorten osuus koko ikäryhmästä, alle 20- vuotiaiden työttömien osuus on alle 2 prosenttia ja vuotiaiden osuus on 6 prosenttia. Näin laskettuna suomalaisten ei-opiskelevien nuorten työttömyystilanne on eurooppalaisessa vertailussa Saksan tasolla, mitä pidetään tyydyttävänä nuorisotyöttömyyden tasona. Tätä tasoa Saksassa selittää osin oppisopimusjärjestelmä, jossa oppisopimuksessa mukana olevat nuoret luetaan työlliseksi työvoimaksi, mikä nostaa työllisyysastetta ja laskee työttömyysastetta. Suomessa nämä samanikäiset nuoret ovat toisen asteen koulutuksessa, mikä laskee työllisyysastetta ja samalla nostaa työttömyysastetta, koska työvoimaksi laskettavien nuorten määrä on pieni. Käyttämällä eri laskentatapoja kuva nuorisotyöttömyydestä voidaan rakentaa edellä esitellyn mukaan hyvin eri tavalla sekä tarkoitushakuisesti tai tiedon tarpeen mukaan. Edellä esitetyt laskentatavat ovat loogisesti ymmärrettäviä ja antavat yleistä tilastollista kuvaa siitä, miten nuorten pitkään jatkuva koulutus ja pitkittynyt siirtyminen työmarkkinoille vaikuttaa nuorten elämään. Ruotsalaisten arvioiden mukaan nuorten vakiintuminen työmarkkinoille alkaa n. 20 vuoden iässä ja kestää 7-8 vuotta eli vakiintuminen (etabloituminen) tapahtuu noin vuoden ikäisenä. Vakiintumisen mittarina ruotsalaiset tutkijat käyttävät 75 prosentin työllisyysastetta. 4 Suomessa etabloitumisen seuraa samaa kaavaa. Koulutusvaiheen pidentyminen ja työmarkkinoille siirtymisen pitkittyminen käynnistyi 1990-luvun voimakkaan rakennemuutoksen myötä Toisen asteen koulutusta vailla olevien nuorten polut työelämään Nuorisotyöttömyystilastot ovat yleensä vuosittaisia keskiarvoja tai neljännesvuosikatsauksia, niiden pohjalta laadittuja aikasarjoja tai määrittelyjä työttömyyskausien pituuksista. Niiden pohjalta ei ole kuitenkaan mahdollista tehdä kuvauksia nuorten siirtymisistä työn, koulutuksen, muun aktiviteetin tai joutenolon välillä, mikä on osa aikuistumisen ja työmarkkinoille siirtymisen prosessia. Ilmiötä luonnehditaan metaforalla jojo, millä kuvataan poukkoilemista eri toimintojen välillä. Jojo metaforana ei kuitenkaan kuvaa kuin osaa nuorten työmarkkinoille siirtymävaiheen elämää. Ainoastaan osa nuorista poukkoilee eri toimintojen välillä, osa jämähtää heti peruskoulun jälkeen liikkumattomuuden tilaan ilman rekistereissä näkyviä siirtymiä. Suomessa vast`ikään julkaistuilla rekistereihin perustuvalla seuranta-aineistoilla näihin siirtymiä ja paikalleen jämähtämisiä on mahdollista päästä analysoimaan tarkemmin. 3 Hämäläinen, Ulla ja Tuomala, Juha (2013): Faktaa nuorisotyöttömyydestä. VATT Policy Brief 2/ Samverkan för ungas etablering på arbetsmarknaden. Slutbetänkande från Nationell koordinator för unga till arbete. SOU 2006: Suomen tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto.

36 ETLA:n tutkimuksessa Peruskoulutodistuksen varassa olevien nuorten polut työelämään 2000-luvun alussa peruskoulunsa päättäneiden kokemuksia on seurattu vuonna vuotta täyttäneiden nuorten siirtymiä 20 ikävuoteen saakka eli vuoteen Tutkimukseen valittu kohortti on siis 1987 kohortti, jonka elämää on seurattu aikaisemminkin THL:n seurantatutkimuksessa ETLA:n tutkimuksessa havaitut peruskoulun jälkeiset tyypilliset polut: 1. Valittuun vuoden 1987 kohorttiin kuuluu yhteensä nuorta. Vuonna 2008 kun nuoret olivat iältään 21 vuotta, heistä oli peruskoulutodistuksen varassa eli 18 prosenttia kohortista. 2. Ilman toisen asteen tutkintoa vailla olevien nuorten kulkemat polut ikävuosien välillä kuvataan neljällä polulla eli koulutuspolut, työpolut, työttömyyspolut ja syrjäytymispolut. 3. Koulutuspolkuja määriteltiin neljä, a. joista ensimmäisessä koulutuspolku alkoi heti peruskoulun jälkeen ja jatkui joidenkin osalta jopa viisi vuotta, mutta ei tuottanut tutkintoa. Koulutuksen saattoi katkaista työllistymisvaihe. (nuorten määrä 5389 eli 8,84% kohortista) b. toisessa koulutuspolussa ensimmäinen vuosi peruskoulun jälkeen oltiin töissä, josta siirryttiin koulutukseen ja osa takaisin töihin. (nuorten määrä 291 eli 0,478% kohortista) c. kolmannessa koulutuspolussa nuori piti ensin välivuoden jouten ja siirtyi sen jälkeen koulutukseen ja sieltä työhön tai takaisin joutenoloon. Joutenoloon siirtyminen oli kuitenkin harvinaisempaa. (nuorten määrä 2425 eli 3,98% kohortista) d. neljännessä koulutuspolussa nuori meni peruskoulun jälkeen heti opiskelemaan, mutta keskeytti, oli jouten, josta osa siirtyi takaisin opiskelemaan, pieni osa töihin. (nuorten määrä 269 eli 0,44% kohortista) e. Koulutuspoluilla yhteensä 8372 nuorta eli 14% kohortista 4. Työpolkuja määriteltiin kaksi, a. joista ensimmäisessä nuori siirtyi peruskoulun jälkeen opiskelemaan, mutta keskeytti ja siirtyi ensimmäisen vuoden jälkeen töihin, pienen osan palatessa opiskelemaan. (nuorten määrä 471 eli 0,77% kohortista) b. toisessa polussa nuori siirtyi peruskoulun jälkeen heti töihin, josta pienessä määrin siirryttiin opiskelemaan. (nuorten määrä 348 eli 0,57% kohortista) c. työpoluilla yhteensä 820 nuorta eli 1,3% kohortista 5. Työttömyyspolkuja määriteltiin kaksi, a. joista ensimmäisessä mentiin ensin opiskelemaan ja ensimmäisen vuoden jälkeen siirryttiin joko työttömäksi tai jouten. Polku jatkui työttömyyden, joutenolon ja opiskelun välisinä siirtyminä. (nuorten määrä 157 eli 0,25% kohortista) 6 Asplund, Rita ja Vanhala, Pekka (2014): Peruskoulutodistuksen varassa olevien nuorten polut työelämään 2000-luvun alussa peruskoulunsa päättäneiden kokemuksia. ETLA, Muistio, Bried 23/ Paananen, Reija, Ristikari, Tiina, Merikukka, Marko, Rämö, Antti, Gissler, Mika (2012): Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987-tutkimusaineiston valossa. THL Raportti 52/2012.

37 b. toisessa polussa ensimmäinen vuosi peruskoulun jälkeen oli välivuosi jouten, josta siirryttiin työttömyyteen, jota luonnehti siirtymät työttömyyden, työllisyyden, joutenolon ja pienessä määrin koulutuksen välillä. (nuorten määrä 101 eli 0,16% kohortista) c. työttömyyspoluilla yhteensä 261 nuorta, eli 0,41% kohortista 6. Syrjäytymispolkuja määriteltiin kaksi, a. joista ensimmäisessä heti peruskoulun jälkeen jäätiin joutenoloon, joka osalla kesti koko seurantakauden, osalla joutenoloa väritti pienet siirtymät työttömyyteen, opiskeluun tai eläkeläisyyteen. (nuorten määrä 1527 eli 2,5% kohortista) b. toisessa polussa jäätiin peruskoulun jälkeen suoraan eläkkeelle tai jouten, pieni osa myös opiskelemaan. Suurin osa eläkkeelle jääneistä pysyi eläkkeellä koko seurantakauden, suurin osa joutenolijoista siirtyi eläkkeelle. Suurin osa ryhmän opiskelijoista siirtyi myös eläkkeelle. (nuorten määrä 249 eli 0,4% kohortista) c. syrjäytymispoluilla yhteensä 1774 nuorta eli 2,9% kohortista Johtopäätöksiä palvelujärjestelmän kehittämisen näkökulmasta On huomattava, että niistä nuorista, jolla ei ole vielä 20-vuoden iässä toisen asteen tutkintoa kuitenkin peräti 75 prosenttia eli 8373 nuorta on ollut peruskoulun jälkeisenä kuutena vuotena koulutuspolulla, jota on leimannut opinnot ja lyhyet työllisyyskaudet. Osalle koulutuspolulla olleita nuoria joutenoloa on kertynyt vuodesta kolmeen vuoteen kuitenkin niin, että kolmen vuoden jaksot ovat poikkeuksia. Mikäli tämän ryhmän tavoitteeksi asetetaan toisen asteen tutkinnon saavuttaminen, oleellista olisi vahvistaa toisen asteen oppilashuoltoa ja yhteistyötä nuorten työpajojen kanssa. Nuorten työpajoilla erityisesti pajajaksojen opinnollistaminen ja muu yhteistyö ammattioppilaitosten kanssa tarjoaa mahdollisuuksia tukea näitä nuoria tavoitteiden saavuttamisessa. Toisen asteen tutkintoa vailla olevista 20-vuoden ikäisistä nuorista runsaat 7 prosenttia eli 820 nuorta on peruskoulun jälkeisenä kuutena vuotena ollut työllisyyspolulla, jota on leimannut jatkuva työssäkäynti ja lyhyet työttömyysjaksot. Osa näistä nuorista on keskeyttänyt toisen asteen opinnot heti ensimmäisen vuoden jälkeen. Pienellä osaa nuorista työllisyyspolku on vaihtunut opiskeluun. Näiden nuorten voi olettaa sisäistäneen hyvin työpaikkojen kulttuurin ja työn tekemisen tärkeänä osana elämää. Heidän riskinsä työmarkkinoilla liittyy laskusuhdanteisiin, joka kohdistaa riskit ammattikouluttamattomaan ja nuorimpaan työläiseen. Palvelujärjestelmässä tätä ryhmää tukisi tehokkaimmin oppisopimuskoulutus. Toisen asteen tutkintoa vailla olevista 20-vuoden ikäisistä nuorista 2,3 prosenttia eli 261 nuorta on ollut peruskoulun jälkeisenä kuutena vuotena työttömyyspolulla, jota on osalla leimannut peruskoulun jälkeen vuosi opiskelussa, osalla vuosi jouten ja sen jälkeen työttömyyttä, jota on pienissä määrin keskeyttänyt joutenolo, opiskelu ja työllisyys.

38 Työpaikkojen kulttuurin tunteminen on tällä ryhmällä jäänyt vähäiseksi, joten tämän ryhmän aktivoimiseksi nuorten työpajojen starttivalmennuksella on paljon annettavaa. 37 Toisen asteen tutkintoa vailla olevista 20-vuoden ikäisistä nuorista runsaat 15 prosenttia eli 1774 nuorta on peruskoulun jälkeisenä kuutena vuotena ollut syrjäytymispolulla, jota on toisilla leimannut joutenolo tai eläkkeellä oleminen. Joutenoloa on katkaissut pienet opiskelujaksot mutta eläkkeelle jääminen on suurelta osin ollut jatkuvaa koko seurantakauden. Tämän ryhmän aktivoimiseksi tärkeitä työkaluja ovat etsivät nuorisotyöntekijät, joiden on mahdollista löytää joutenolijat, saavuttaa heidän luottamuksensa ja ohjata eteenpäin esimerkiksi nuorten työpajojen starttivalmennukseen. Eläkkeellä olevien nuorten aktivoimiseksi nuorten työpajojen kuntouttava työtoiminta voisi toimia hyvänä palveluna. On huomattava kuitenkin, että nuorten ikäisten eläkeläisten ryhmä on hyvin heterogeeninen verrattuna ikäisten ryhmään. Nuoremmassa ryhmässä eläke perustuu suhteellisesti enemmän vammaisuuteen ja fyysisiin ongelmiin kuin nuorten aikuisten ryhmässä, jossa mielenterveys selittää 75 prosenttia eläkkeelle siirtymisistä Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten terveys Nuorisotutkimusseuran ja THL:n yhteistyössä tekemässä tutkimuksessa Nuoret luukulla, kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä tutkija Salla Ikäheimo seurasi vuosina syntyneitä helsinkiläisiä nuoria vuosina , jolloin he olivat vuotiaita. Rekisteripohjaisesta seurannasta on nostettavissa esiin seuraavia havaintoja: 9 1. Helsinkiläisiä syntyneitä nuoria oli kokonaisuudessaan Kun näistä vähennetään tarkasteluajanjaksoon mennessä kuolleet, jäljelle jää nuorta. Näistä korkeintaan peruskoulututkinnon suorittaneita oli 7579 nuorta eli 15 prosenttia kaikista nuorista. Luku on kolme prosenttiyksikköä pienempi kuin edellä mainitussa ETLA:n raportissa esitetty 18 prosentin kohorttikohtainen valtakunnallinen luku. Eroa selittää tarkasteltavan kohteen ikä. Osa nuorista on suorittanut toisen asteen tutkinnon 20-ikävuoden jälkeen. 2. Aineistossa on 2411 nuorta eli 5 prosenttia tarkastelun kohteena olleista nuorista, joilla on vähintään yhden vuoden toimintatilaksi määritelty syrjäytymisvaara. Tila on suhteellisen pysyvä sikäli, että jonain vuonna syrjäytymisvaarassa olevista nuorista on peräti 66 prosenttia myös seuraavana vuonna syrjäytymisvaarassa. Vastaavasti suhteellisen pysyvä tila pätee myös työllisiin nuoriin. Heitä on peruskoulututkinnon varassa olevista nuorista prosenttia. Näistä työllisistä nuorista on töissä 86 prosenttia jatkuvasti. Edellä mainitussa ETLA:n tutkimuksessa vakavan syrjäytymisvaaran alla on n. 4,5 prosenttia valtakunnallisesta kohortista, joten käsiteltävien kahden tutkimuksen arviot ovat lähellä toisiaan. 8 Ahola, Kirsi, Joensuu, Matti, Mattila-Holappa, Pauliina, Tuisku, Katinka, Vahtera, Jussi, Virtanen, Marianne (2014): Mielenterveyssyistä työkyvyttömien nuorten aikuisten tausta. Lääkärilehti 50-52/2014; Koskenvuo, Karoliina, Kemppinen, Heidi, Pösö, Reeta (2014): Nuoret eläkkeensaajat. Kela, Työpapereita 60/ Aaltonen, Sanna, Berg, Päivi, Ikäheimo, Salla (2015): Nuoret luukulla. Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 160

39 3. Kuten edellä esitetyssä ETLA:n tutkimuksessa, myös tässä tutkimuksessa nuorten tilat vaihtelevat. Ne vaihtelevat kuitenkin vähemmän työn ja opiskelun välillä, koska tarkastelun kohteena olevat nuoret ovat vanhempia ja opiskeluvaihe on useimmiten jo jäänyt taakse. Vaihtelu liittyy enemmän syrjäytymisen, syrjäytymisvaaran, työn ja lastenhoidon väliseen vaihteluun. 4. Tutkija Ikäheimo määrittelee syrjäytyneet nuoret kolmeen luokkaan eli kroonisesti syrjäytyneet, syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa oleviksi sen mukaan, kuinka kauan syrjäytyneeksi määritelty toimintatila on kestänyt. Mitä kauemmin tila on kestänyt, sitä enemmän nuori on käyttänyt terveyshuoltopalveluja ja sitä enemmän hänellä on erilaisia diagnooseja. 5. Kroonisesti syrjäytyneillä nuorilla psykiatrinen diagnoosi on 57 prosentilla, syrjäytyneillä 37 prosentilla ja syrjäytymisvaarassa olevilla 21 prosentilla. Verrokkiryhmään verrattuna heillä on myös huomattavasti enemmän tartunta- ja loistauteja, ruuansulatuselinten sairauksia ja erityisesti vammoja ja myrkytyksiä. 6. Koko aineistossa 18 prosenttia nuorista on tutkimusajan sisällä käyttänyt mielenterveyslääkkeitä, kroonisesti syrjäytyneistä lääkkeitä on käyttänyt 60 prosenttia, syrjäytyneistä 29 prosenttia ja syrjäytymisvaarassa olevista 45 prosenttia. Psykiatristen diagnoosien ja mielenterveyslääkkeiden käytön määrä viittaa siihen, että nuoret tarvitsevat kokonaisvaltaista tukea. Silta-Valmennusyhdistys ry:n yhteistyössä Fountain Park Oy:n kanssa tekemä kvalitatiiviseen aineistoon perustuva tutkimus osoittaa, että nuoret pitävät tärkeänä omaan harrastustoimintaansa ja siihen saatavaa tukea. Siirtymisissä tilasta toiseen eli siirtymissä työn, opiskelun ja joutenolon välillä vapaa-ajan aktiviteettien ja systemaattisen harrastustoiminnan kehittäminen on näille nuorille tärkeä palvelumuoto, mitä erityisesti nuorisotyöllinen työote voi tarjota Johtopäätöksiä palvelujärjestelmän kehittämisen näkökulmasta Nuoruus voidaan ikänä määritellä monella tapaa. Eri sektorit ja toimialat kohtaavat eriikäisiä nuoria ja määrittävät palvelunsa sen mukaan. Ikämäärittelyistä pisimmän nuoruusiän määrittelyn tarjoaa vuoden 2006 nuorisolaki, jossa ikähaitari määritellään 0-29-vuotiaaksi, jolloin nuoruus kohteena käsittää varhaisnuoruuden, teini-iän ja nuoren aikuisuuden. Käytännössä kuitenkin nuorisotyö nuorisotoimialan ammattina kohdistaa työnsä vuotiaisiin, jotka ovat työn painopisteenä. EU:n nuorisopolitiikassa nuoruusikä ulotetaan 25 ikävuoteen. Sivistystoimessa nuori kohdataan koululaisena, jonka oppivelvollisuus kestää 17 ikävuoteen asti, jonka jälkeen valtavirta nuorista siirtyy toisen asteen oppilaitoksiin. Velvoitteet päättyvät ja itseohjautuvuutta korostava vapaaehtoisuus alkaa. 10 Hihnala, Hanna ja Kokko, Anu (2013): Nuorten ideat ja ajatukset osaksi nuorten palveluiden kehittämistä. Raportti aivoriihen tuloksista. Silta-Valmennusyhdistys ry. ( Valmennusyhdistys_aivoriihen_tulokset_11_2_2015.pdf)

40 Sosiaalitoimessa nuoret identifioidaan ennen muuta lastensuojelun asiakkaina, jossa nuoret määritellään lapsiksi 18 ikävuoteen saakka ja siitä eteenpäin nuoriksi 21 ikävuoteen saakka ko. ikävuosi mukaan lukien. Sen jälkeen nuoret siirtyvät aikuissosiaalityön piiriin. Nuoruus vaiheena määritellään näin ollen hyvin lyhyeksi vaiheeksi ja sen kontekstina on pääsääntöisesti perhe. 39 Työvoimahallinnossa nuoruutta koskeva erityinen lainsäädäntö päättyy 25 ikävuoteen, mikä on myös kansainvälinen työvoimapoliittinen nuoruuden ikämäärittely. Työmarkkinapolitiikan näkökulmasta on huomionarvoista, että peruskoulun varassakin elävistä ilman toisen asteen tutkintoa olevista nuorista kuitenkin 75 prosenttia on koulutuspolulla, jäljelle jääneistä suurin osa syrjäytymispoluilla ja varsin pieni osa töissä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että alle 20-vuotiaiden ikäluokkiin kohdistuvat yhteiskuntapoliittiset toimet ovat koulutuspoliittisia ja sosiaalipoliittisia. Työmarkkinapolitiikan näkökulmasta nuoruus alkaa 21-vuotiaana, jolloin työllisyysaste alkaa nousta ja päättyy ikävuoteen 29, jolloin työllisyysaste on saavuttanut lakipisteensä ja voidaan puhua nuorten etabloitumisesta työmarkkinoille. Erilaiset ikämäärittelyt eri toimialoilla johtavat siihen, että toimialojen painopisteet nuoriin kohdistuvat eri-ikäisiin nuoriin, mikä vaikeuttaa yhteisen strategian ja yhdensuuntaisten toimenpiteiden kehittämistä. Kukin toimiala puhuu oman ikäisistä nuoristaan ja määrittää omat tehtävänsä ja vastuualansa sen mukaisesti. Nuorten työpajojen näkökulmasta nämä näkökulmaerot olisi hyvä tiedostaa, koska niillä on merkitystä kehitettäessä moniammatillista yhteistyötä työpajojen sisällä ja yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Ikämääritykset vaikuttavat myös mahdollisiin rahoituslähteisiin ja yhteistyökumppaneiden sitoutumiseen yhteistyöhön. Eri sektorit kokevat vastuunsa eri-ikäisten nuorten kanssa eri tavalla ja määrittelevät sen mukaisesti palvelutarpeensa. Nuorten työpajojen näkökulmasta alle 20-vuotiaiden palvelujen osalta tärkeimmät yhteistyökumppanit löytynevät koulutussektorilta ja sosiaalitoimesta ja mitä vanhemmaksi tullaan, sitä enemmän yhteistyökumppani pitäisi löytyä työvoimahallinnon piiristä. Nuorisotoimialan merkitys voi tässä asetelmassa löytyä siitä, että nuorisotoimialalla nuorten määrittely on laaja ja nuorisotoimialan ammattiosaamiseen liittyy sekä nuoren kokonaisvaltainen kohtaaminen, joka perustuu nuoren vapaaehtoisuuteen ja luottamukseen että yhteistyöhön koko palvelujärjestelmän kanssa. Nuorten palvelujärjestelmä on kokonaisuus, joka perustuu monialaiselle yhteistyölle. Yhteistyön koordinoinnin kehittämiseksi vuoden 2006 nuorisolakiin lisättiin vuonna 2010 pykälä nuorten ohjaus- ja palveluverkostoista. Verkostot toimivat kunnissa strategisen tason toimijoina, joiden tehtävänä on koordinoida nuorisopoliittista tiedon tuotantoa ja tiedon käyttöä. Ne eivät käsittele yksittäisen nuoren asioita. Lain suosittamia verkostoja on perustettu useimpiin maamme kuntiin ja niiden työskentelystä on saatu jo jonkin verran kokemusta. Keväällä 2015 käynnistyy TEM:n hallinnoimana ESR-hanke Ohjaamo 16 eri pilottikunnassa. Yhteisen koordinaation piiriin tulee käytännössä 20 pilottia, joten hanke on valtakunnallisesti laaja. Se kattaa kaikki suurimmat kaupungit, mutta niiden lisäksi pilotit on valittu kuntakentän kirjon mukaisesti edustaviksi. Ohjaamo-hanke perustuu moniammatilliselle ja monialaiselle yhteistyölle ja se toimii asiakassuhteen

41 40 kohtaamispinnalla. Ohjaamo kehittää moniammatillista palvelua, joka kohtaa nuoren matalan kynnyksen periaatteella. Monialaisen ja moniammatillisen työn kehittämisessä oleellista olisi käyttää yllä mainitun kahden työskentelytavan synergiaetuja ja synkronoida niiden toimintoja keskenään. Yhdistämällä ohjaus- ja palveluverkostojen strateginen tiedon tuotannon ja tiedon organisoinnin taso Ohjaamojen operatiiviseen tasoon, tuotettu tieto saataisiin paremmin myös käytäntöön. Sen myötä tietoon perustuva nuorisopoliittinen johtaminen vahvistuisi. Nuorten työpajoilla palvelutuottajina on tunnustettu rooli moniammatillisen työn osaajana ja kehittäjänä. Yhdessä etsivän nuorisotyön kanssa ne ovat muodostaneet palveluketjun, jossa yksittäinen nuori ohjataan tarvitsemiensa palvelujen piiriin.

42 41 6. NUORTEN EHYT PALVELUPOLKU, NUORISOTAKUUTALONA TOIMIVIEN TYÖPAJOJEN KEHITTÄMINEN 6.1 Tiivistelmä Nuorisotakuutalona toimiva työpaja on paikka, joka kokoaa yhteen tukea tarvitseville nuorille tarkoitetut palvelut. Nuorisotakuutalo on ohjausta ja toimintaa. Asiakkaina ovat nuoret, jotka eivät ole koulutuksessa tai ovat vailla työpaikkaa. Palvelut on eritoten kohdistettu nuorisotakuun piirissä oleville, erityistä tukea tarvitseville nuorille. Nuorisotakuutalona toimivat työpajat ovat valtakunnallinen verkosto. Toiminnan järjestäjinä voivat olla kunnat, järjestöt ja säätiöt. Monet nykyisistä työpajoista täyttävät nuorisotakuutalon tunnusmerkit. Nuorisotakuutaloina toimivien työpajojen toiminnasta vastaa alueellisesti Aluehallintovirasto TEM:n, OKM:n ja STM:n ohjauksessa. Yhteistyön koordinoinnissa hyödynnetään nuorisolainmukaisia nuorten ohjaus- ja palveluverkostoja sekä Ohjaamoa. Toiminnan järjestäjät sitoutuvat kumppanuussopimuksilla asetettuihin laatustandardeihin ja tavoitteisiin. Nuorisotakuutaloina toimivat työpajat verkostoituvat alueellisesti ja valtakunnallisesti Valtakunnallista työpajayhdistystä hyödyntäen. Nuorisotakuutaloina toimivissa työpajoissa nuori saa monipuolisesti tarvitsemansa palvelut samasta paikasta. Palvelut tulevat nuoren luokse, nuoren ei tarvitse itse harhailla eri palveluiden välimaastossa. Palveluihin voivat kuulua mm. etsivä nuorisotyö, kuntouttava työtoiminta, työpajatoiminta, terveyspalvelut, vapaa-ajanviettomahdollisuudet jne. Eri alojen ammattilaiset työskentelevät yhdessä nuorisotakuutaloina toimivissa työpajoissa. Laatustandardeilla on varmistettu henkilökunnan osaamistaso. Nuoret hyötyvät nuorisotakuutaloina toimivista työpajoista selkiytyvien palveluiden myötä. Nuorten ohjaustarve vähenee heidän saadessaan tarvitsemansa palvelut saman katon alta. Nuorisotakuutalona toimivat työpajat tarjoavat tilaisuuden luoda virallisen aseman saanut organisaatio koululaitoksen rinnalle nuorten tukemiseksi aikuisuuteen. Näin voidaan varmistaa, että yksikään nuori ei häviä. Nuorisotakuutalossa keskeistä on eri tahojen, viranomaisten, kolmannen sektorin ja elinkeinoelämän yhteistyö vahva yhteistyö nuorisotakuun toteuttamiseksi. Parantuneen koordinaation, laadun ja rahoituksen myötä olemassa olevilla resursseilla saavutetaan parempia tuloksia.

43 Nykytilanteen kuvaus Suomalaisten alle 29-vuotiaiden nuorten perustilannetta voidaan kuvailla siten, että nuoret aikuistuvat kahta erilaista reittiä pitkin. Ikäluokasta noin 90-95% aikuistuu pääsääntöisesti nykyisissä koulutuksellisissa rakenteissa. Niihin kuuluu polku varhaiskasvatuksesta peruskouluun ja edelleen toiselle asteelle sekä sieltä joko työelämään tai korkeakouluun. Koulutuspolun sisällä on nuorille monia erilaisia tukitoimia heidän eteenpäin ohjaamisekseen ja koulutuksen piirissä pysyttämisekseen. Niihin kuuluvat mm. erilaiset opinto-ohjaus-, kuraattori-, terveys- ja psykologipalvelut. Viimeisimmäksi oppilashuoltolakia on vankistettu etenkin toisen asteen opiskelijoiden osalta turvaamaan palveluiden saatavuus. Koulutuspalveluiden piirissä olevat nuoret tavoitetaan koulujen kautta hyvin ja heidän tilanteensa tunnistetaan pääsääntöisesti vähintään kohtuullisesti. Ongelmistakin huolimatta suurin osa nuorista suorittaa koulunsa loppuun ja he aikuistuvat ilman tarvetta suuriin tukitoimiin. Varhaiskasvatus Peruskoulu 2-asteen koulutus Ammattikorkeakoulu / yliopisto Työelämä Kasvatusalan ammattilaiset Opinto-ohjaus, terveyspalvelut Kuraattori- ja psykologipalvelut Kuva 5: Normaali etenemisjärjestys yhteiskunnan tarjoamissa kasvatuspalveluissa. Nuoret, jotka eivät menesty suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, kohtaavat monenlaisia ongelmia palveluiden saatavuudessa. Nuoret, jotka tarvitsevat erityistä tukea, putoavat helposti palveluiden ulkopuolelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koulutuksesta putoavat nuoret eivät saa osakseen yhtä kattavia palveluita kuin koulutuksen piirissä olevat. Ulkopuolisiksi tippuvat nuoret eivät saa täysin samanlaisia palveluita osakseen, koska rahoituksen painopiste on kohdennettu oppilaitoksille. Tilanne on ikävä yhdenvertaisuuden näkökulmasta käsin katsottuna. Haasteita kohtaavat nuoret tarvitsisivat erityistä tukea, mutta rahoitus on kohdennettu sinne, missä nämä nuoret eivät menesty.

44 Erityistä tukea kasvussaan tarvitsevat nuoret tarvitsevat etenkin arjen- ja elämänhallintaan liittyvää apua, mutta sen saaminen on vaikeampaa koulun ulkopuolella. Myös maantieteellisesti tarkasteltuna nuorten asema oppilaitosten ulkopuolella on epätasaarvoinen, koska valtakunnallisesti tarjolla olevia palveluita on eri tavoin saatavilla. Monesti nuoren tilanne on jopa sattumanvarainen ohjautumisessa erilaisiin palveluihin oppilaitosten ulkopuolella. 43 Eri palveluiden epäsäännöllisyyttä vahvistaa palveluiden rahoituksen sirpalemaisuus sekä tuesta vastaavan henkilökunnan osaamisessa mahdollisesti olevat puutteet, kuten aiemmin on jo käynyt ilmi. Oppilaitoksissa oleville nuorille on lainsäädännöllisesti varmistettu henkilökunnan pätevyys, esimerkiksi työpajoilla näin ei ole. 6.3 Nuoren ehyt palvelupolku nuorisotakuutalona toimiva työpaja Tällä hetkellä ei ole tarvetta uusille palvelumalleille. Sen sijaan ilmi on tullut, että olemassa olevia palveluita tulisi organisoida uudella tavalla ja varmistaa niiden laadukkuus sekä rahoitus. Tulevaisuudessa matalan kynnyksen palvelua on palvelu, joka tulee asiakkaan luo. Nuoren näkökulmasta olennaista ei ole palvelun järjestäjä, vaan tarvittavien palveluiden helppo saatavuus samasta paikasta luotettujen ihmisten tarjoamana. Yhden palveluluukun periaate on perusteltu. On tärkeää varmistaa, että nuoren kanssa on mahdollista kulkea saman katon alla tarvittaessa myös pidempään. Luottamussuhteen luominen on monen nuoren aikuistumisen kannalta keskeinen tekijä. Koska nuoret tällä hetkellä ovat palveluissa monilla eri statuksilla, tulisi eri hallinnonalojen yhteistyöllä varmistaa, että tarvittaessa nuori voi olla riittävän pitkään yhden toiminnanjärjestäjän nuorisotakuutalon palveluiden piirissä asiakaskeskeisen lopputuloksen varmistamiseksi. Kun nuori opitaan tuntemaan yhden palveluntarjoajan henkilökunnan toimesta hyvin, helpottuu palveluiden räätälöiminen nuoren omiin tarpeisiin. Tällöin myös erillinen tarve palveluohjaukseen vähenee. Koordinoitu ja limittyvä yhteistyö niin TE-toimiston, oppilaitosten, elinkeinoelämän kuin muiden sidosryhmien välillä tulee olla säädeltyä. Nuorisotakuutaloina voivat toimia useat tällä hetkellä toiminnassa olevat työpajat. Työpajojen sisältä löytyvät monin paikoin laaja-alaisesti kaikki nuorten tarvitsemat tukipalvelut. Palveluiden ollessa samassa paikassa, helpottuu työntekijöiden yhteinen työnsuunnittelu ja kehittäminen. Nuorisotakuutalon palvelut voidaan järjestää myös useamman tahon yhteistyönä. Nuorisotakuutaloina toimivat työpajat voivat olla samantyyppinen ehyt palvelurakenne kuin oppilaitosjärjestelmä tällä hetkellä on. Parhaimmillaan nuori on joko koulussa, työelämässä tai nuorisotakuutalona toimivan työpajan asiakkaana. Tällöin yhä harvempi nuori pääsee häviämään. Toiminnan laadunvarmistuksen toteuttamiseksi tulee luoda vakioidut standardit. Tuloksia tulee voida valtakunnallisesti mitata. Mittareiden luomisessa voidaan hyödyntää mm. nuorisotakuun seurantaan tarkoitettuja indeksejä.

45 44 Nykytilanteessa lainsäädäntö ja rahoitusmekanismit ohjaavat sirpalemaiseen toimintaan, vaikka riittävät palvelut olisivatkin olemassa. Pysyväisluontoinen rahoitus mahdollistaa pitkäjänteisen palveluiden kehittymisen ja laadun varmistamisen seuraamisen. Tämä lisää mahdollisuuksia mm. henkilökunnan osaamistason pitkäjänteiselle kehittämiselle yhdessä oppilaitosten kanssa. Starttipaja Kuntouttava työtoiminta Työvalmiuksien hankkiminen / osaamisen tunnistaminen Itsenäinen aikuisuus / koulu / työelämä Asuminen / perustoimeentulo Kuva 6: Palveluiden prosessikuvaus vastaa työpajojen prosessikuvausta. 6.4 Nuorisotakuutalona toimivan työpajan moniammatillinen henkilökunta Nuorisotakuun lanseeraamisen yhteydessä kuntiin perustettiin moniammatillisia työryhmiä. Jo aiemmin nuorisolain myötä on perustettu nuorten ohjaus- ja palveluverkostoja. Nämä ilmentävät tarvetta sille, että kentällä on kasvamassa määrin tarve eri ammatillista osaamista yhdistävälle työotteelle. Nuorisotakuutalona toimivien työpajojen henkilökunnan tulee käsittää laajasti eri ammattilaisia. Monilla työpajoilla tilanne tällä hetkellä on jo tällainen. Nuorten polun alkupäässä talossa on etsivien nuorisotyöntekijöiden ammattiryhmä. Heitä tarvitaan pitkäjänteiseen rinnalla kulkemiseen nuorten kanssa. Etsivien nuorisotyöntekijöiden työssä nykyisin painottuva etsimistyö vähenee työpajojen roolin vahvistumisen myötä, koska nuoret eivät enää katoa palvelujärjestelmän aukkoihin. Nuorisotakuutalon yksilövalmentajat ja sosiaaliohjaajat auttavat nuoria elämänhallintaan liittyvien kysymysten kanssa. Niihin voivat kuulua niin talous, asuminen kuin päivärytmin oppiminen. Esimerkiksi tuki erilaisissa viranomaispaperiasioissa on monille nuorille tarpeellista. Yksilövalmentajat ja sosiaaliohjaajat antavat nuorille myös erilaista ryhmä-/yksilövalmennusta, jonka päämääränä on edesauttaa nuoren valmiuksia opiskeluun ja työelämään. Velka- ja talousneuvonta on myös monille nuorille tarpeellinen palvelumuoto. Nuoret tarvitsevat lisäksi uraohjausta työnhakemiseksi tai koulutuspaikan löytämiseksi.

46 45 Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuominen nuorisotakuutaloina toimivien työpajojen palveluiden piiriin on suotavaa. Niin terveydenhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, sosiaaliviranomainen kuin psykologi voivat tavoittaa nuoret tehokkaasti työpajaympäristössä. Heidän kanssaan nuoret voivat edesauttaa omaan terveyteensä liittyen kysymysten ratkaisussa tai esimerkiksi ammatinvalintaan liittyvien pohdintojen käymisessä. TE-toimiston asiantuntijan työskentely nuorisotakuutalona toimivan työpajan yhteydessä edistää työllisyyspalvelujen saavutettavuutta ja tehostaa asiakastoimenpiteitä. Työvalmentajien ja työhönvalmentajien rooli kasvaa nuoren edetessä palvelupolulla. Ammatillisten taitojen opettelu edistää nuoren valmiuksia siirtyä työelämään tai opiskelujen pariin. Työvalmentajien tulee tehdä tiivistä yhteistyötä ammatillisten oppilaitosten kanssa. Parhaimmillaan osalle asiakkaina olevista nuorista voidaan mahdollistaa ammatillisten tutkintojen osien suorittaminen. Tämän vuoksi myös opettajien ja opinto-ohjaajien tiivis työ yhdessä työpajan kanssa on luonnollista. Nuorelle voidaan nuorisotakuutalona toimivan työpajan avulla mahdollistaa vaihtoehtoinen reitti koulutukselliseen osaamiseen hankkimiseen kiinteässä yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Nuori voi edetä työpajasta kouluun, mutta joissakin tapauksissa myös työpajassa hankittu tutkinto voi olla ratkaisevassa asemassa polulla työelämään. Työpajoilla on pitkä historia nuorisotyön toteuttamisen areenoina. Siksi myös jatkossa on pidettävä huoli, että nuorisotakuutaloina toimivissa työpajoissa säilyy mahdollisuus nuorisotyön toteuttamiseen mm. erilaisten harrastusmahdollisuuksien muodossa. Tämän nuoret itse kokevat yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta keskeisenä. Kuva 7: Ammattilaisten tehtäviä. Asumiseen liittyvissä asioissa auttaminen, mahdollisesti myös omia tukiasumispalveluita, kiinteät yhteydet asuntoja tarjoaviin tahoihin Erilainen työvalmennus, työtaitojen hankkiminen, osaamistodistuksen ja koulutodistuksen hankkiminen valmennuksen myötä Asiakkaan kokonaisvaltaisen eteenpäinohjautumisen tuki Työhallinto, taloudellinen tuki, toimintoihin ohjaaminen Elämänhallinnallinen tuki, arjen rutiinit, päivärytmi, viranomaisasioinnissa auttaminen

47 46 Kuva 8: Palveluissa koko ajan käytettävissä olevat tukihenkilöt. sosiaali-alan ammattilaiset terveydenhuollon ammattilaiset opinto-ohjaajat / työhönvalmentajat nuorisotyöntekijät / rinnalla kulkijat 6.5 Nuorisotakuutalona toimivan työpajan palvelut Nuorisotakuutaloina toimivien työpajojen palveluiden tulee olla tulevaisuudessa kokonaisvaltaiset. Uusia palvelumuotoja ei tarvita, vaan työpajan sisälle yhdistetään eri tahojen nykyisin tarjoamia palveluita. Olemassa olevien palveluiden saavutettavuus ja tehokkuus paranee. Työpajojen palveluihin kuuluvat etsivien nuorisotyöntekijöiden rinnalla kulkijan tehtävät. Niihin limittyvät kiinteästi myös erilaiset ohjauspalvelut, joita voidaan heidän toimestaan järjestää talossa tieto- ja neuvontapalveluina. Etsivät voivat kulkea nuorten rinnalla heidän koko nuorisotakuutaloaikansa. Yksilövalmentajien kanssa nuoret voivat hoitaa esimerkiksi asumiseensa liittyvien asioita. Koti on perustavimpia asioita jokaisen ihmisen elämässä. Starttipaja-palveluissa nuorten kanssa voidaan työstään elämänhallintaan liittyviä kysymyksiä. Kuntouttavan työtoiminnan eri muodot kuuluvat palveluihin. Työpajojen henkilökunta, erityisesti neuvontaan erikoistuneet työntekijät, voivat auttaa nuoria työhön ja koulutukseen liittyvissä tekijöissä. He ovat ammattilaisia, jotka voivat antaa neuvoa ja ohjausta työnhakuun liittyvissä tekijöissä tai työkokeiluun, palkkatukeen, kuntouttavaan työtoimintaan tai oppisopimuksiin liittyvissä asioissa. Nuoren edetessä palvelupolulla on tarjolla perinteisiä työpajapalveluita, jossa työvalmentajan tuella nuoret voivat lisätä työelämävalmiuksiaan. Nuoren valmiuksien lisääntyessä voidaan työpajavalmennuksen haasteita lisätä portaittain. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi

48 opinnollistettujen työpajaympäristöjen avulla, jossa nuorelle mahdollistetaan osaamistodistuksen tai ammatillisen koulutuksen todistuksen hankkiminen yhteistyössä ammatillisen oppilaitoksen kanssa. Työpaja voi olla myös seinätön työpaja. Tämä tarkoittaa nuoren työskentelemistä esimerkiksi yrityksessä valmentajien tarjotessa tukensa nuorelle ja yritykselle valmentautumisen onnistumiseksi. 47 Työpaja ja sen sisältämät eri palvelut toimivat ammatilliselle koulutukselle väylänä edesauttaa niiden opiskelijoiden opintojen etenemistä, joille se ammattikouluympäristössä on haasteellista. Tällöin nuori voidaan sijoittaa työpajaympäristöön, jossa hänen tukenaan on useampia valmentajia ja joka perustuu tekemällä oppimiseen. Moderni työpaja ei ole vain erilaisia tukitoimintoja tarjoava paikka. Sen sisällä voidaan hyvin tarjota myös erilaisia harrastustoimintaan liittyviä mahdollisuuksia. Yhteistyö erilaisten vapaaaikatahojen kanssa tulisikin olla tiivistä. Samaten työpajapalveluita tulisi kehittää siten, että tarjolla olisi myös kasvamassa määrin terveydenhuoltoon ja TE-hallinnon osaamiseen liittyviä palveluita. Tulevaisuudessa elinkeinoelämän nykyistä vahvempi mukanaolo työpajojen kanssa tehtävässä työssä nuorisotakuun toteuttamiseksi tulisi olla suurempi. Tämän tulisi näkyä mm. harjoittelupaikkojen saatavuudessa. Kuva 9: Nuorisotakuutalona toimivan työpajan toimintoja. Asumisen tuki Kuntouttava toiminta (ryhmät), starttipaja, kuntouttava työtoiminta Nuorisotakuutalo Viranomaisasioiminen, terveyspalvelut, vapaa-ajanviettomahdollisuudet Työelämävalmiuksien hankkiminen, osaamistodistus, ammatillinen tutkinto

49 Nuorisotakuutaloina toimivien työpajojen koordinointi Erilaisia nuorten palveluja on tällä hetkellä runsaasti. Niiden kipukohtana on palvelujen hajanaisuus. Erilaisia ohjauspalveluja onkin perustettu nimenomaisesti sen vuoksi, että nuoret ja palvelut saataisiin nykyistä paremmin kohtaamaan. Ohjauspalvelut eivät yksin riitä. Palvelurakennetta tulee kiinteyttää. Tämä lisää palvelujen tehokkuutta, saavutettavuutta ja mahdollisuuksia tukea mahdollisimman montaa nuorta. Ohjauksen ja palvelutuotannon tulisi tapahtua saman katon alla. Viranomaisten, kuntien, säätiöiden ja yhdistyksien voimien yhdistämisellä voidaan auttaa asiakasta. Toimintojen ei tule olla päällekkäisiä eikä asiakkaista pidä eri tahojen välillä kilpailla. Nuorisotakuutaloina toimivien työpajojen lanseeraaminen tulee perustua asetettuihin standardeihin. Standardien tulee olla TEM:n, OKM:n ja STM:n yhdessä asettamat. Standardeihin voivat kuulua mm. henkilökunnan osaamisvaatimukset. Ministeriöiden ohjeistuksesta Aluehallintovirastot voivat koordinoida nuorisotakuutaloja ja ne voivat toimia yhdessä nuorten ohjaus- ja palveluverkostojen kanssa. Aluehallintovirastot valitsevat alueella nuorisotakuutaloina toimivat työpajat, joille annetaan järjestämisoikeus palvelun tuottamiseksi. Toimijat sitoutetaan nuorisotakuutalo-statukseen kumppanuussopimuksella, jossa määritellään toiminnan tavoitteet ja laatustandardit. Tuloksia voidaan seurata nuorisotakuuindeksien pohjalta. Kumppanuussopimus takaa toiminnalle yhtenäiset linjat valtakunnallisesti. Yhteisen kumppanuuden kautta voidaan nuorisotakuutaloina toimivien työpajojen asema nuorten palvelujen keskittymänä valtakunnallisesti legitimoida. Nuorisotakuutaloina toimivien työpajojen tulee toimia yhdessä sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Valtakunnallinen työpajayhdistys tarjoaa tähän luonnollisen toimintaympäristön. Yhteistyöverkostojen avulla voidaan toimintaa kehittää koordinoidusti. Aluehallintovirastojen tehtävänä on vastata, että palvelu on kaikkialla yhdenvertaista, korkeatasoista ja kokonaisvaltaista. AVI:en tarkoituksena on varmistaa että nuoria palvellaan tavoitteellisesti ja laadukkaasti, tukien ja edistäen heidän kasvuaan, kehitystään ja valmiuksiaan elämässä eteenpäin. AVI toimii tiiviisti yhdessä nuorten palvelu- ja ohjausverkostojen kanssa. Nuorten ohjaus- ja palveluverkostot vastaavat palveluiden kehittämisestä omalla alueellaan ja huolehtii siitä, että paikalliset nuorisotakuutaloina toimivat työpajat vastaavat asetettuja standardeja tuloksien saavuttamiseksi. Paikallisesti nuorisotakuutaloina toimivat työpajat toteuttavat omaa tehtäväänsä ja raportoivat tuloksistaan nuorten ohjaus- ja palveluverkostolle. Ne toteuttavat saamansa tehtävän mukaisesti niille asettuja tavoitteita.

50 49 Kuva 10. Nuorisotakuutalo yhdistää resurssit ja parantaa tuen vaikuttavuutta. Resurssien ohjaus oikeisiin paikkoihin, tukipalveluiden rahoituksen selkiyttäminen, tulospohjaisen resurssoinnin hyödyntäminen Eri toimijoiden yhteistyön aito tiivistäminen saumattomammiksi palveluiksi, alueellisesti ehyemmät palvelukokonaisuudet, sovitut vastuut, vakioitu yhteistyö NUORISOTAKUUTALO Vahvempi vaikuttaja nuorison tukipalveluiden kehittämiseksi, tutkimus, edunvalvonta Yhteinäisemmät toimintatavat - vaikuttavampaa työskentelyä, hyvien käytäntöjen nopea levittäminen, koordinoitu kehittämistyö 6.7 Nuorisotakuutalon ainutlaatuisuus Ulkomailta on saatu hyviä kokemuksia palveluista, jotka tulevat nuorten luokse. Kotimaisista palveluista tällainen on tällä hetkellä etsivä nuorisotyö. Standardoinnilla voidaan parantaa mm. ohjaushenkilöstön osaamista ja edesauttaa hyvien toimintamuotojen käyttöönottoa valtakunnallisesti. Esimerkkiä voidaan hakea kansanopistoista. Ne toteuttavat niille annettua tehtävää, ne tukevat toinen toisiaan, mutta paikallisesti kukin opisto on omaleimainen. Järjestämislupaan pohjautuva toiminta mahdollistaa toiminnan nykyistä paremman koordinoinnin. Nuorisotakuutaloteeman myötä eri tahot saadaan työskentelemään nykyistä tiiviimmin yhteisen päämäärän toteuttamiseksi. Tuloksellisuuteen pohjautuva työskentelyote mahdollistaa mm. rahoituksen perusteiden kehittämisen tuloksien pohjalta. Tämän pohjalta voidaan resurssit ohjata tulokselliseen toimintaan ja oikeisiin paikkoihin oikeisiin aikoihin. Tuloksien kehittyneen seurannan ja merkityksellisyyden myötä kehittämisote palveluissa vahvistuu. Alueellisen koordinaation vahvistuttua voidaan vähentää eri työpajojen välistä kilpailua. Eri tahoille voidaan antaa erilaisia rooleja kokonaisuuden vahvistamiseksi ko. alueella. Nuorisotakuutalona toimivien työpajojen seurauksena eri rahoittajat ja intressiryhmät oppivat suunnittelemaan tarpeitaan yhdessä. Tämän seurauksena voidaan saada asiakkaille yhtenäisempiä ja kokonaisvaltaisempia palvelupolkuja koulutukseen ja työelämään. Resursseja yhdistämällä ja päällekkäistä toimintaa purkamalla

51 onnistutaan tehostamaan toimintaa ja saamaan aikaan parempia tuloksia palvelujen määrän kuitenkaan vähentymättä. 50

52 51 7. TYÖPAJATOIMINNAN RAHOITUKSEN KEHITTÄMINEN 7.1 Yleistä Työpajatoiminnalla on hyvä maine Suomessa. Varsin uudesta nuorille ja aikuisille suunnatusta palvelusta on kasvanut vuosien varrella kiinteä osa suomalaista nuorisotyötä ja se on muotoutunut niin järjestöjen kuin kuntienkin organisoimaksi palvelutoiminnaksi. Pajatoimintaa on 260 kunnan alueella ympäri Suomen. Pajatoimintaa järjestää vuoden 2013 tilastoidun kyselyn mukaan 204 organisaatiota. Alle 29-vuotiaita nuoria on työpajatoimintaan osallistunut vuonna 2013 noin nuorta eripituisia aikoja. Keskimääräinen pajatoiminnassa mukana oloaika on noin 6 kk. Voidaan siis puhua laajasti levinneestä toiminnasta, jolla on kiinteät yhteydet alueviranomaisiin ja toimintatapa, jolla on saavutettu nuorten elinkaareen sopiva ja uskottava palvelu. Yhtenä keskeisenä tekijänä työpajatoiminnan onnistumiseen on se, että työpajojen toiminta lähtee nuorisotyön toiminta-ajatuksesta, jossa korostuu toiminnan ryhmäperusteisuus, elinkaariajattelu ja nuoren rinnalla kulkemisen eetos sekä ongelmien ratkominen yhdessä. 7.2 Rahoituksen nykytilanne Työpajatoiminnan nykyinen rahoitusmalli perustuu OKM:n vuonna 2006 antamaan työpajatoiminnan yleisperusteita koskevaan päätökseen. Päätös sisältää työpajatoiminnan vakinaistamisen rahoitusmallin, jossa asiakkaan lähettävä taho maksaa työpajan antamasta palvelusta. (OKM , dnro 17/600/2006) Toiminnan paikallinen rakentuminen ns. asiakaslähtöisesti ja kysyntäperusteisesti on luonut perusteet uskottavalle ja vaikuttavalle toiminnalle. Tämä näkyy myös työpajojen rahoituksen kokonaisuudessa. Vaikka viime vuosina valtakunnallista työpajakyselyä lukuun ottamatta kattavaa työpajojen rahoituksen ja kustannusten selvitystä ei ole tehty, niin vuoden 2013 työpajakyselyn perusteella voidaan hahmottaa ainakin suuntaa-antava kuva työpajatoiminnan rahoituksesta. Työpajatoiminnan kokonaisrahoitus etsivän nuorisotyön valtionavustus mukaan luettuna oli vuonna 2013 noin 96 M ilman pajojen valmentautujien saamia yhteiskunnan tukia. Julkisen rahoituksen osuus on noin 80 % ja yksityisen rahoituksen osuus 20 prosenttia. Julkisesta rahoituksesta valtion rahoituksen osuus on noin puolet ja kuntien samoin noin puolet. Valtion 40 prosentin rahoitusosuus jakaantuu lähes tasan siten, että OKM:n rahoitusosuus siitä on 20 % ja ELY-keskusten ja TE-hallinnon 19 %. Raha-automaattiyhdistyksen rahoitus on noin 0,5 %.

53 52 Arvio työpajatoiminnan rahoituksen jakautumisesta Rahoitus 2013 %-osuus Kunnat hallinnoijan omarahoitus ,29 Kuntien valmennuspalvelujen ostot pajoilta ,10 OKM:n avustus etsivään työhön ,08 OKM:n yleis- tai projektiavustus, sis. Valtionavustuksen työpajoille ,13 Ely-keskus TE-hallinto, palkkatuet ,06 Ely-keskus TE-hallinto, palvelujen ostot ,05 Ely-keskus TE-hallinto, pääasiassa ESR-hankkeita ,07 Kela, kuntoutuspalvelujen ostot ,02 Raha-automaattiyhdistys, kehittämisavustuksia ,02 Yksityinen rahoitus, työpajatuotannon myynti ,11 Työpajatoiminnan palvelutuotanto (sisältää myös myyntiä kunnille) ,04 Yksityinen yleis- ja/tai projektiavustus ,004 Muut tulot (yksityisiä ja julkisia satunnaisia tuloja) ,04 KAIKKI YHTEENSÄ OKM:n rahoitus on viime vuosina ollut 21 M siten, että valtionavustuksesta on 8 M suunnattu etsivän nuorisotyön valtionavustuksiin ja 13 M pääasiassa työpajojen valmennustoiminnan palkkakustannuksiin. Työpajatoiminnan kokonaisrahoituksesta kehittämisrahoituksen osuus on noin prosenttia. Kehittämisrahoitus koostuu ensisijassa ESR-hankkeiden rahoituksesta, kansallisesta kehittämisrahoituksesta, joka on joko RAY:n rahoitusta tai OPH:n ammatillisen koulutuksen kehittämisrahoitusta hankkeissa, joissa työpajatoimijoita on mukana. Työpajojen tuloista noin 10 % on valtakunnallisen työpajakyselyn mukaan työpajoilla tuotettavista palveluista ja tuotteista saatavia tuloja. ( Lähde: Valtakunnallinen työpajakysely 2013) Kun tulojen muodostumista katsoo hieman eri suunnasta voi arvioida, että opetusministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön suunnasta annetaan työpajoille sekä avustuksia että ostetaan paikallisesti työpajoilta palveluina niin valmennuspäiviä, palkkatukipäiviä kuin sosiaalista kuntoutusta yms. yli puolet koko toiminnan volyymista. Myös ammatillisen koulutuksen järjestäjät ostavat työpajoilta valmennuspäiviä tai järjestävät yhteistyössä työpajojen kanssa perustutkintokoulutusta tai näyttötutkintokoulutuksia. Työpajakyselyn työpajojen tuloja koskevista tiedoista ei ole mahdollista selvittää tästä toiminnasta työpajojen saamia tuloja.

54 Rahoituksen ja rakenteen muutostarve Työpajojen suorite tai myyntituote on työpajapäivä tai työpajajakso, joita eri hallinnontahot tai muut palveluntuottajat ostavat. Tämän lisäksi työpajat tarjoavat yksilöohjauspalveluja ja yli puolet etsivästä työstä tehdään työpajoilla OKM:n valtionavustuksella. Työpajanuoria on vuositasolla noin ja vuotuisiksi työpajavuosiksi muutettuna työpajavuosia voidaan arvioida olevan työpajoilla Laskennallinen työpajavuosien määrä riippuu työpajajaksojen pituudesta. Tässä arviossa oletuksena on käytetty 4-6 kuukauden pituisia työpajajaksoja. Työpajojen henkilöresurssi on lähes 2000 henkilötyövuotta joka koostuu pääasiassa työ- ja yksilövalmentajista. Työpajojen toiminnan suunnittelun ja kehittämisen yksi tärkeimmistä ongelmista on lyhytsykkeisyys, mikä johtuu rahoituksen hajanaisuudesta ja ennakoimattomuudesta. Kehittämisrahoituksella tuotetaan edelleen myös palveluja. Työpajatoiminnan henkilöresursseihin ja inhimillisen yhteyden synnyttämiseen perustuva luonne edellyttää kuitenkin pitkäjänteisyyttä ja ennakoivaa otetta toiminnan kehittämiseen sekä asiantuntevaa yhteyttä alueen muihin nuorille suunnattuihin palveluihin. Työpajojen toiminnan vaikutukset on laajasti todettu hyviksi ja tätä todentaa myös rahoituksen omarahoitteisuuden osuus - toiminnan aito kysyntäperusteisuus on totta. Kysynnän muodostaa (pajatuotteiden ostajat pois lukien) kuitenkin kuntien ohella lähinnä viranomaiset, jotka toteuttavat omaa tehtäväänsä ostamalla nuorille palveluja työpajoista. On myös oletettavaa, että nuorten kitkaton työllistyminen ja jatko-opiskeluihin siirtyminen ilman erillisiä tukipalveluja on perusteeton haave. Tulevaisuudessa ulkopuolisille nuorille tulee olla kattavat ohjauspalvelut yhteiskunnan eri palveluihin, opintoihin ja työelämään. Nämä käytännön tukitoimet on perusteltua järjestää työpajaympäristössä etsivä nuorisotyö mukaan lukien. Työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö ovat osoittautuneet hyväksi tavaksi järjestää erityisesti ulkopuolisten nuorten tarvitsemat palvelut. Työpajatoiminta näyttääkin vakiintuneen osaksi nuorten palveluja luonteeltaan niin pysyväksi, että on perusteltua vakiinnuttaa toimintaa kehittämällä toiminnan rahoitusta ja ohjausta. Työpajatoiminnan rahoitusta on syytä kehittää siten, että eri julkisen rahoituksen resurssit yhdistetään suuremmaksi kokonaisuudeksi ja luodaan ennakoivampi työpajakohtainen

55 toiminnanresurssi. Tämä edellyttänee monia sellaisia rahoituksen ja ohjauksen välineitä, jotka ovat käytössä esimerkiksi vapaan sivistystyön rahoituksessa. 54 Vuonna 2013 valtion rahoitus n. 41 M 5 % Valtio OKM 4 % 16 % 49 % VALTIO TEM VALTIO KELA 26 % ESR-hankkeet RAHA- AUTOMAATTIYHDISTYS Rahoittaja Rahoitus 2013 Valtio OKM VALTIO TEM VALTIO KELA ESR-hankkeet RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYS Yhteensä Rahoituksen tasoa voidaan verrata tilanteeseen, jossa kaikki työpajanuoret olisivat opiskelijoina toisen asteen oppilaitoksissa. Tällöin kustannukset olisivat vuoden 2014 keskimääräisellä euron yksikköhinnalla M, kun työpajoilla arvioidaan olevan valmennusvuosia kuten edellä arvioitiin. Ehdotus rahoitusvastuista: Rahoitusvastuiden jakautumisen lähtökohtana olisi se, että STM vastaisi työpajojen alkuvaiheen palveluiden rahoituksesta yhdessä kuntien kanssa. Alkuvaiheen palvelut ovat pääasiassa sosiaalisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työtoiminnan palveluja. Pajakielelle käännettynä palvelut olisivat starttivalmennus ja kuntouttavan valmennuksen palveluja kuvien 1. ja 7. mukaisesti. OKM vastaisi edelleen etsivän nuorisotyön rahoituksesta. OKM:n rahoitusvastuulla olisi nuorten vailla ammatillista koulutusta olevien työvalmennuspalvelut, joiden tavoitteena on ammatillisen osaamisen ja työelämävalmiuksien kohentaminen. Työpajakielessä näitä palveluja kutsutaan työvalmennuspalveluiksi. TEM:in rahoitusvastuulla olisivat sellaisten nuorten palvelut, jotka iältään ja osaamistasoltaan ovat lähellä työmarkkinoita. Palveluja olisivat työkokeilu, palkkatuki, oppisopimuskoulutus ja työhönvalmennus.

56 Tällä monialaiseen yhteistyöhön perustuvalla valtionosuusrahoituksella olisi mahdollista luoda rahoitusmalli, joka turvaisi nuorten etenemisen kuntouttavista palveluista työmarkkinoille. 55 Rahoitusosuudet Nyt Tavoite Selitys Kunnat 40 % 20 % Ylläpitäjien rahoitus ja lähinnä kuntouttavan työtoiminnan ja sos.kuntoutuksen palveluostot OKM 20 % 40 % Nuoriso- ja koulutuspoliittinen ohjausvastuu TEM 19 % 10 % Ei ole tällä hetkellä palkkatukea lukuun ottamatta palvelua, jota hankkia pajoilta, työkokeilu on ilmaispalvelu STM 2 % arvio 20 % STM:n panos kuntoutuspalveluihin, Kelan kuntoutuspalvelujen hankinta on hyvin vähäistä Yksityinen rahoitus % 10 % Yksityinen rahoitus työpajojen tuotteiden myynnistä Yhteensä 100 % Perusrahoituksen lisäksi tarvitaan kehittämisrahoitusta, jossa rahoittajina voisivat toimia mm. ESR, Ray ja OPH. Kehittämisrahoituksen taso olisi noin 5 % työpajatoiminnan kokonaisrahoituksesta eli suuruusluokkaa 6 M vuodessa. Kehittämisrahoituksen taso on samaa suuruusluokka kuin vuoden 2013 työpajojen kehittämisrahoitus. Valtionosuusperusteinen rahoitus voisi perustua työpajatoiminnan laskennalliseen vuosi- ja päivähintaan sekä ohjauspalvelujen osalta asiakasmääriin perustuvaan porrastettuun vuosihintaan. (esim. etsivä nuorisotyö) Haasteena rahoituksen kehittämisohjelmassa ja valtakunnallisessa sekä alueellisen ohjauksessa ja mitoituksessa on se, miten vakauttaa työpajatoimintaa ja lisätä tuottavuutta rahoituksen vakiinnuttamisen keinoin ilman että toiminnan kysyntäperusteisuus häiriintyy. Tärkeää on myös varmistaa palvelujen riittävyys ja saavutettavuus. Ei ole myöskään helppoa luoda mahdollisten valtionosuuden perusteena olevia suoritekriteerejä niin, että rahoitus kannustaa asiakastyöhön. Muutos edellyttää aikaa ja kokeiluhankkeita, joissa arvioidaan rahoituksen ja ohjauksen välineiden toimivuutta. Työpajatoiminnan rahoitusta uudistamalla olisi mahdollista edistää Nuorisotakuu-ohjelman toteutumista paremmin kuin nyt. Työpajat kykenisivät suoriutumaan tehtävästään huomattavasti tehokkaammin kuin nyt, jos perusrahoitus olisi turvattu valtionosuusperusteisesti. Työpajojen resursseista merkittävä osa kuluu tällä hetkellä erilaisten rahoitusten hakemiseen ja tarjouskilpailuihin osallistumiseen. Nykyinen rahoitusjärjestelmä alentaa myös pajojen käyttöastetta ja nuorten pääsyä suoraan pajoille, silloin kun nuoren palvelulle ei löydy rahoittajaa.

57 56 Rahoitusjärjestelmän muuttaminen osittain VOS-perusteiseksi mahdollistaisi toiminnan volyymin lisäämisen ilman merkittävää resurssilisäystä ja samalla toiminta kehittyisi laadullisesti pitkäjänteisemmäksi. Tämä edellyttää lainsäädännön kautta työpajojen roolin vahvistamista nuorisopalveluiden tuottajana, myöntämällä toiminnan järjestämislupia ja oikeus valtionosuuteen laadullisesti toimintakykyisille työpajoille ja siirtymällä nykyisestä OKM:n avustusperusteisesta rahoituksessa suoriteperusteiseen rahoitusmalliin. Tarpeellista on myös rakenteistaa ohjausta niin valtionhallinnon tasolla kuin alueellisesti. Laadullinen kehittäminen ja toiminnan mitoitus varmistavat myös työpajakohtaisen suoriteresurssin ja tätä kautta toiminnan pitkäjänteisyyden. Tämä edellyttää myös hyvää yhteistyötä työpajojen kesken alueellisesti ja Ohjaamo-hankkeen kanssa sen alkaessa toteuttaa kattavia ohjauspalveluja. Ohjauspalvelujen kehittäminen ja laajentaminen tulee lisäämään merkittävästi työpajapalvelujen kysyntää. 7.4 Työpajatoiminnan volyymi ja kustannukset Työpajojen valmennuspaikkojen määrä ei nykyisellään ole riittävä erityisesti suuremmissa kaupungeissa. Pajojen palvelujen kysyntää tulevat lähi vuosina lisäämään vireillä oleva sosiaalihuoltolain uudistus, kuntien lisääntyvä vastuu työttömyyden hoidosta ja ilmeisesti korkeana jatkuva nuorisotyöttömyys. Palvelujen kysynnän lisäksi työpajojen valmennuspaikkojen määrälliseen tarpeeseen vaikuttaa merkittävästi valmennusjaksojen pituus. Käytännön kokemuksen perusteella pidempikestoisten valmennusjaksojen ja -polkujen tarve on selvästi lisääntynyt, koska haastavassa tilanteessa olevien nuorten määrä on lisääntynyt. Nuorisotakuun toteutumisen näkökulmasta on suuria eroja siinä, kuinka suuri osa nuorista pääsee palveluihin 3 kuukauden määräajan kuluessa. Ulkopuolisten nuorten määräksi on arvioitu noin Lisäksi on mm. ETLA:n aiemmin siteeratussa tutkimuksessa on selvitetty, että vakavassa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrä on noin nuorta ikäluokasta, mikä on noin 5 % ikäluokasta. Runsaat nuorta ikäluokasta jää vaille toisen asteen koulutusta, vaikka he ovat koulutuspolulla. Nykyisellään työpajatoiminta on tarjonnut vuosittain valmennuspalveluja noin nuorelle, mikä tarkoittaa noin valmennuspaikkaa. Joka tapauksessa on selvää, että koska nuorten työpajapaikkojen kysyntä tulee lähivuosina lisääntymään ja toimintaa olisi tarpeellista

58 57 kehittää ja tehostaa tuottavuuden lisäämiseksi. Kysyntäperusteinen paikkojen lisäys on joustava tapa vastata palvelutarpeiden muutoksiin. Työpajojen nykyisen kustannusrakenteen mukaan laskettuna keskimääräinen työpajan valmennuspäivän hinta on euroa. Työpajatoiminnan eri palvelujen kustannuksia ei selvitetty eikä seurattu. Etsivän työn ja yksilöohjauspalvelujen kustannukset ovat noin /henkilötyövuosi ja noin /asiakas, kun yhtä työntekijää kohti on asiakassuhteessa on noin nuorta.

59 58 8. TYÖRYHMÄN JOHTOPÄÄTÖKSET JA EHDOTUKSET Johtopäätöksiä Nuorisopolitiikan yhteiskuntapoliittinen status on vahvistunut 2000-luvun alusta lähtien ja vahvistuu edelleenkin. Tämä johtuu väestörakenteen muutoksesta, jonka myötä nuorisopolitiikasta on tullut yhä enemmän väestöpolitiikkaa ja työmarkkinapolitiikkaa. Pienevistä ikäluokista on pidettävä entistä tarkempaa huolta. Tuotantorakenteen muutokset ja sen myötä etenevä globalisoituminen ovat pitkittäneet nuorten koulutusvaihetta ja viivästyttänyt siirtymistä työmarkkinoille. Aikaisemmin nuorten siirtyessä kitkattomammin koulusta työelämään sektorijakoinen nuorisopoliittinen työskentely toimi hyvin. Nykyisessä tilanteessa nuorisopolitiikka perustuu kaikkien tunnustamana monialaiseen ja moniammatilliseen työskentelytapaan, mistä Kataisen hallituksen Nuorisotakuu-ohjelma on yksi näkyvimmistä esimerkeistä. Nuorisolainmukaisesta lapsi- ja nuorisopoliittisesta kehittämisohjelmasta on kehittynyt kulloisenkin hallituskauden kestävä sektorit ylittävä monialainen ohjelma, jonka koordinaatiosta vastaa OKM:n nuorisoyksikkö. Olisi luontevaa, että myös alueellisessa ja paikallisessa nuorisopalvelujen koordinaatiossa nuorisotoimialalla olisi merkittävä vastuu kannettavanaan. Yhteiskunnan individualisoitumisen myötä nuoret itse ovat alkaneet hahmottaa elämäänsä oman elämänsä herrana. Osallisuus ja mahdollisuus vaikuttaa omaa elämäänsä ovat nuorten tärkeitä arvoja. He näkevät tulevaisuutensa lukuisten mahdollisuuksien ja valintojen kirjona, jossa kaivataan ohjausta ja tukea ympärillä olevilta ihmisiltä, sekä läheisiltä että viranomaisilta. Jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa nuoret kantavat huolta kouluttautumisestaan ja työmarkkinoilla pärjäämisestä, mutta myös omasta fyysisestä ja psyykkisestä jaksamisestaan eri tavalla kuin aikaisemmat sukupolvet. Useimmiten prekaareissa työsuhteissa elävät nuoret yrittävät pitää yllä aktiviteettejaan ollakseen valmiina töihin, silloin kun niitä on tarjolla. Tässä he tarvitsevat yhteiskunnan tukea. Työryhmän ehdotukset 1. Vahvistetaan työpajojen roolia siten, että niistä ja niiden toiminnasta säädetään nuorisotyötä ohjaavassa lainsäädännössä. Nuorisolain uudistamisen yhteydessä tulisi työpajojen roolia vahvistaa siten, että työpajoista, niiden tehtävistä ja valtionavustusperusteista säädetään nuorisotyötä ohjaavassa lainsäädännössä. 2. Luodaan koulutuksen järjestämislupatyyppinen järjestelmä, jolla työpajoille luodaan mahdollisuus päästä pysyvämmän valtionavustusrahoituksen piiriin. Yksi tapa kiinteyttää työpajaorganisaatioiden määrää ja profiilia on luoda koulutuksen järjestämislupatyyppinen tai koulutusorganisaation ylläpitämistyyppinen

60 59 lupamenettely. Tällä tavalla taattaisiin vakiintuneille työpajoille ja myös uusille työpajoille pääsy tasavertaisesti pysyvämmän rahoituksen piiriin. 3. Kiinteytetään julkisen rahoituksen kokonaispotti valtionosuudeksi, Työpajatoiminnan rahoitusta on syytä kehittää siten, että eri julkisen rahoituksen resurssit yhdistetään suuremmaksi kokonaisuudeksi ja luodaan ennakoivampi työpajakohtainen toiminnan resurssi. Pysyvämpi rahoitus saadaan aikaiseksi siten, että nykyisen kokonaisrahoituksen puitteissa kiinteytetään ainakin valtion avustusten ja ostojen kautta tuleva rahoitusosuus suoriteperusteiseksi valtionosuudeksi. Tämä osuus kattaisi noin puolet tyypillisen työpajan kokonaisrahoituksesta. Muu rahoitus tulisi kuten nykyisinkin kysyntäperusteisuuden ja palvelujen myynnin kautta. 4. Luodaan valtionosuuden perustana olevalle toiminnalle suoritteet, joihin rahoitus perustuu Valtionosuuden saannin perusteena tulisi olla työpajakohtainen suoritemäärä, joka olisi alueellisesti määriteltävissä palvelutarpeen ja kysynnän mukaisesti. Suoritteen tulisi kuvata työpajapalvelun keskeistä tai keskeisiä ja laskennallisesti todennettavaa piirrettä. Sen tulisi myös kohdistua keskeiseen (tai keskeisiin) palvelutapahtumaan, jotta se kannustaisi organisaatiota hakemaan aktiivisesti asiakkuuksia. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi asiakaspäivä- tai viikkosuorite ja ohjauspalvelujen osalta työntekijäkohtainen asiakasmäärä. 5. Luodaan yhteisesti ja alueellisesti työpajaorganisaatioiden kanssa toiminnan laadulliset kriteerit varmistamaan työpajojen palvelutasoa ja kehittymistä. Laadullinen arviointi, laadun kehittäminen sekä henkilöstön osaamisen kehittäminen voisivat olla alueellisesti eri työpajaorganisaatioiden yhteisellä vastuulla. Suoritteiden alueellinen ja työpajakohtainen määrä on valtion vastuulla ja määrien arviointi voisi perustua aluehallintovirastojen yhteydessä olevaan poikkihallinnollisen työryhmän tekemiin arvioihin ja ennakointeihin tulevista asiakasmääristä. Vastaavasti suoritteiden syntymisessä tulee huolehtia, että se toteutetaan samoilla periaatteilla ympäri Suomen. Suoritteiden määrä on työpajakohtaisesti sovittu ja palvelun suorittaminen on laadun osalta jatkuvan arvioinnin kohteena. 6. Luodaan alueellinen, esimerkiksi aluehallintokohtainen, viranomaisryhmä määrittelemään alueellisen toiminnan määrän ja ennakoimaan palvelutarvetta. Nuorten työllistämisen, ohjauspalveluiden ja opiskelun saumattomuuden edistämiseksi työpajatoiminnan määrälliset ja ennakoivat tavoitteet voisivat olla osa valtakunnallisen ja poikkihallinnollisen virkamiestyöryhmän asialistaa. Ehdotusten 5 ja 6 mukaisesti työpajan ohjaus ja kehittäminen jakaantuu kahteen suuntaan. Valtion ja valtion aluehallinnon tehtävänä olisi huolehtia siitä, että työpajatoiminnan rahoituksen pohjana olevien suoritteiden määrä ja myös hinta tulee

61 60 palvelukohtaisesti määritellyksi. Lainsäädäntöön perustuvan ohjauksen kautta mahdollisuus huolehtia palvelun tasa-laatuisuudesta kasvaa. Määrien tulisi olla alueellisesti työpajakohtaisesti ja palvelukohtaisesti määritelty. Määrien säätelyn kautta huolehditaan palvelun kattavuudesta ja pitkäjänteisyydestä. Samalla se antaa mahdollisuuden arvioida palvelun vaikutuksia ja mahdollistaa työpajaverkoston kehittämisen. TPY:n, aluehallintoviranomaisten ja työpajojen yhteisin voimin tulisi huolehtia siitä, että työpajatoiminnan identiteetti kehittyvänä nuorisopalveluna olisi totta myös tulevaisuudessa. Työtapojen kehittämistä, palvelujen uudistamista, henkilöstön osaamisen kehittämistä sekä alueellisen palveluverkoston virittämistä ehyeksi palvelupoluksi voidaan pitää esimerkkeinä tavoiteltavista laadullisista vaikutuksista. Samalla tulisi huolehtia siitä, että työpajatoiminnan kysyntäperusteisuus, asiakaslähtöisyys ja kansalaisyhteiskuntaperusteisuus säilyvät. LIITE 3: Työpajojen ohjaus- ja rahoitusmalli 7. Synkronoidaan nuorisolain mukainen strategisella tasolla toimivien ohjaus- ja palveluverkostojen työ operatiivisella ja asiakaspinnan tasolla toimivien Ohjaamojen kanssa. Tällä tavalla voitaisiin ottaa tehokkaammin käyttöön se nuorisotyöllinen ja - poliittinen tieto, mikä monialaisissa ja moniammatillisissa tiimeissä on olemassa. 8. Työryhmä ehdottaa opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistä kokeiluhanketta, jossa pilotoitaisiin työryhmän tekemiä ehdotuksia käytännön tasolla. Nuorisotakuu-hankkeen tulosten parantaminen työpajatoiminnan kautta on hyvä mahdollisuus ja sitä tulisi ensi vaiheessa rajatusti kokeilla. Arvioitavana olisi mm. edellä kuvatut rahoituksen ja ohjauksen mallit sekä suoritteet ja kustannukset. Kokeilu antaisi valmistelutietoa osittaiseen valtionosuusrahoitukseen perustuvalle ohjaus- ja rahoitusmalliin siirtymiselle. Esitetyn toimintamallin ja kokeilun mukainen työpajatoiminta kykenisi suoriutumaan tehtävästään huomattavasti tehokkaammin ja lisäämään toiminnan volyymia ilman merkittävää resurssilisäystä ja samalla myös laadullisesti paremmin ja pitkäjänteisemmin.

62 61 LIITTEET LIITE 1: Kartta nuorten työpajapalveluista

63 LIITE 3: Työpajojen ohjaus- ja rahoitusmalli 62